Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8020 Lautasuo-Hietanen, Nurmes, Pohjois-Karjala

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8020 Lautasuo-Hietanen, Nurmes, Pohjois-Karjala

2 Sijainti Kohde sijaitsee Nurmeksen pohjoisrajalla. Kohde rajautuu pohjoisessa Kuhmon rajaan ja samalla Teeri-Lososuon Natura alueeseen sekä Metsähallituksen omalla päätöksellään suojelemaan Matovaaran alueeseen. Lounaassa rajaus liittyy Paistinvaaran vanhojen metsien suojeluohjelmakohteeseen. Pinta-ala Kohteen kokonaispinta-ala on 2051 hehtaaria Maanomistus Valtio Yleiskuvaus Valtakunnallisesti arvokas luontokokonaisuus sisältää monipuolista metsäluontoa, huomattavan arvokkaita vesistöjä sekä pääosin ojituksilta säästyneitä soita. Kuvauksessa alue on jaettu kahteen osa-alueeseen eli Hietasen-Kujanginjoen alueeseen (Rajauksen keski- ja pohjoisosa) sekä LautasuoMetsojärveen (rajauksen eteläosa). Hietanen-Kujanginjoen osa-alue Laaja ja monipuolinen luontokokonaisuus sisältää karuja erämaajärviä (Hietanen, Talasjärvi, Turkkijärvi Kivijärvi), monipuolisia, osin vanhapuistoisia rantametsiä, edustavaa suoluontoa (Turkkisuo, Kivisuo, Katajasuo-Katajasalmensuo, Leväjärven ympäristö) sekä merkittävä määrä eri-ikäisiä nuorempipuustoisia metsiä. Lisäksi alueen kaakkoisnurkassa on Soidinlampien ja Kivilammen välissä poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen majavan tulvittama alue. Aluetta täydentää eteläosassa Venetjärven, Leväjärven ja Kujanginjoen muodostama arvokas vesistökokonaisuus siihen liittyvine metsine ja soineen. Aluerajaukseen sisältyvät Natura ohjelmassa mukana olevat Pääskivaaran, Välikankaan, Kypärävaaran ja Roninselkosen suojelukohteet sekä Metsähallituksen METSO hankkeen osana suojelemat Pääskivaaran itäpää (36 ha) ja Turkkisuo (70 ha). Vapolle aikanaan lahjoitettu Kivisuo on hankittu pari vuotta sitten takaisin valtiolle suojelutarkoituksiin ja lisäksi Katajalampien ympäristön suot sekä laajimmat Kivijärven pohjois- ja koillispuolisista soista on päätetty keväällä 2015 suojella lakisääteisesti osana valtion maiden soidensuojelun täydennysohjelmaa (rajauksissa hyvin vähän metsämaita). Osa-alueen suojelemattomat metsät ovat lähinnä kuivahkoja, kuivia ja tuoreita kankaita, joita monin paikoin leimaa kivikkoisuus ja kallioisuus. Hyvin yleistä on myös soistuneisuus, joka näkyy myös runsaspuustoisten kangas-, isovarpu- ja korpirämeiden runsaana esiintymisenä kankaiden reunoilla. Pohjoisosan järvien rannoilla on säilynyt huomattavia määriä vanhapuustoisia (yleensä v) luonnontilaisen kaltaisia metsiä. Vanhoja metsiä löytyy myös keskiosan suojelukohteiden välistä sekä jonkin verran myös Kivijärven koillispuolelta. Eteläosassa erityisen arvokkaita vanhapuustoisia tuoreita kankaita löytyy Leväsuon alueelta sekä paikoin myös Kujanginjoen rannoilta.

3 Alueen vanhemmissa kuusivaltaisissa metsissä on yleensä runsaasti kuusilahopuuta, mäntyvaltaisimpien metsien lahopuumäärät vaihtelevat niukasta melko runsaaseen ja niissä lahopuusto on lähinnä mänty- ja koivulahopuuta sekä ohuempaa kuusta. Aluerajaukseen sisältyy myös kohtuullinen määrä varttuneita ja nuoria kasvatusmetsiä, taimikoita sekä avo- ja siemenpuuhakkuualoja. Osa nuoremmista metsistä on puustoltaan yksipuolisia ja hoidettuja, mutta joukossa on merkittävästi myös sekapuustoisia ja puustorakenteeltaan ylipäänsä kehityskelpoisempia kuvioita. Alueen soista pääosa on säilynyt ojittamattomina. Suotyypeiltään suot ovat yleensä melko karuja nevoja ja rämeitä, joskin keskirehevyyttä ilmenee monin paikoin eri puolilla aluetta. Järvien rannoilla ja alueen keskiosassa on merkittäviä määriä puustoisia kangas-, isovarpu- ja korpirämeitä, pienialaisesti löytyy myös karumpia korpia. Leväjärven sekä Kujanginjoen itäpuolisen järveksi pullistuneen putaan ympärillä on myös luhtanevoja. Aluekokonaisuuden erikoisuuksiin kuuluu Kivijärven koillispuolelle muodostunut majavien toiminnan synnyttämä laaja tulva- ja luhta-alue, joka kattaa osa-alueen kymmenkunta lampea, lampia yhdistävät purot sekä merkittävän osan myös alueen suo-ojikoista. Myös Katajajoen varressa on majavavaikutusta. Viiden isomman järven lisäksi pohjoisen osa-alueen rajauksen sisällä on lähes 30 pääosin luonnontilaista pientä lampea/pikkujärveä. Lisäksi aluetta monipuolistavat luonnontilaisen kaltaiset Talasjoki ja Kujanginjoki sekä osuus Katajajoen vartta. Lisäksi rajauksella on muutamia luonnontilaisen kaltaisia noroja. Metsojärvi-Lautasuon osa-alue Kohde on monipuolinen, maisemallisesti näyttävä luontokokonaisuus, joka sisältää polveilevan, viime vuosien avohakkuista huolimatta edelleen osin vanhapuustoisen Valkeisenvaaran harjun sekä siihen Metsojärven pohjoispuolella liittyvän harjuselänteen, arvokasta suoluontoa (Lautasuo ja sen kaakkoispuolinen ojittamaton suo sekä harjualueen piensuot), ennallistamiskelpoisia soita (Metsojärven eteläpuolinen suo, Lautasuon ja sen kaakkoispuolisen suoalueen ojitetut osat), erämaisia pikkujärviä ja lampia (Metsojärvi, Kangas-Valkeinen, Ruutanalampi, Suo-Valkeinen ym). Lisäksi aluerajaukseen kuuluu majavan tulvittama puronvarsi Sulkalammen ja Metsojärven välissä. Kohteen metsistä noin puolet on yli 120-vuotiaita kuivahkoja, kuivia tai tuoreita kankaita, jälkimmäisiä löytyy määrällisesti vähemmän. Osa vanhoista metsistä on harvennettuja ja niukkalahopuustoisia, osan rakenne on erirakenteisempi. Tämän lisäksi aluerajaukseen sisältyy kohtalainen määrä uudistushakkuualoja, taimikoita sekä nuoria metsiä. Näitä on sisällytetty mukaan etenkin alueen kytkemiseksi vahvemmin Paistinvaaran Natura alueeseen. Kohteen edustavimmat vanhan metsän kuviot, joista osa on runsaslahopuustoisia, ovat hajallaan eri puolilla aluetta. Osaa näistäkin on kevyesti harvennettu, mutta niihin on silti muodostunut merkittävästi lahopuuta. Näitä ns. parempia kuvioita on ainakin Metsojärven pohjoisrannalla, Ruutanalammen etelä- ja kaakkoispuolella, Kangas-Valkeiseen tieltä laskevassa rinteessä, KangasValkeisen ja Lahnalammen välisen suoristetun puron varrella sekä Sukkalamminkankaalla. Alueen suoluonto tunnetaan puutteellisesti. Kujanginjoki jakaa alueen pohjoisosan kahteen välipintaiseen aapasuoalueeseen eli läntiseen Lautasuohon ja itäpuoliseen joen ja metsäautoteiden rajaamaan osa-alueeseen. Kummankin suosta noin puolet on ojitettu ja loppu on ojittamatonta.

4 Itse Lautasuolla tavataan ainakin lyhytkorsinevaa ja -rämettä sekä Kujanginjoen varrella luhtaista suursaranevaa. Silmälammen ympäristössä on pienialainen lähdeletto. Itäisempi suoalue Lautasuon kaakkoispuolella sisältää pääosin niukkapuustoisia rämeitä sekä paikoin myös kangas- ja isovarpurämettä. Myös harjuvaltaisemmalta alueelta löytyy jonkin verran rämevaltaisia piensoita. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Kohteen suojelemattomista kangasmetsistä ehkä noin 2/3 täyttää METSO-ohjelman luonnontieteellisissä valintaperusteissa määritellyt luokkien I, II tai III kohdekriteerit. Luokkaan III on laskettu kuuluvaksi muun muassa puulajisuhteiltaan ja rakenteeltaan käsitellyistä hoitometsistä edukseen poikkeavat nuoret ja varttuneet metsät. Edustavimmat metsät keskittyvät HietanenKujanginjoen osa-alueelle, mutta myös eteläisemmällä osa-alueella on METSO-arvoja sisältäviä kangasmetsiä. Lisäksi alueella on merkittäviä määriä luokkien I ja II rämeitä sekä hieman myös korpia. Osassa ojitetuista soista vesitalous näyttäisi olevan itsestään palautumassa tai vähintäänkin ne vaikuttavat helposti ennallistettavilta (luokka III). Uhanalaisten luontotyyppien näkökulmasta kohteella on huomattavaa merkitystä luonnontilaisen kaltaisten kuivien (VU), kuivahkojen (VU) ja tuoreiden kankaiden (NT) suojelulle. Lisäksi kohteella on merkitystä välipintaisten aapasoiden (EN) sekä parinkymmenen silmälläpidettävän tai uhanalaisen neva-, räme-, korpi- tai luhtasuoluontotyypin suojelulle. Lisäksi alueella on maakunnallista merkitystä vaarantuneiden harjulampien (Keltalampi, Ruutanalampi ja Kangas-Valkeinen), pienten humusjärvien (NT), suolampien (NT), metsälampien (VU), pienten havumetsävyöhykkeen jokien (VU) sekä havumetsävyöhykkeen turvemaiden purojen (VU) suojelulle. Alueen vesistöillä on merkitystä niin vaarantuneiden harjulampien (Keltalampi, Ruutanalampi ja Kangas-Valkeinen) kuin silmälläpidettävien suolampien (Paskolampi, SuoValkeinen, Silmälampi) ja pienten humusjärvien (Metsojärvi) suojelulle. Lajisto Kohteen lajistosta on kertynyt tietoja lähinnä luontoharrastajien ( ) tekemien maastokäyntien yhteydessä, vaikka kattavia lajistoselvityksiä ei minkään lajiryhmän osalta olekaan tehty. Alueella on huomattavaa suojelumerkitystä useiden lajiryhmien kannalta. Pohjoisosan järvillä pesii useita kuikkapareja (D1) ja ainakin Talasjärvellä pesii selkälokki (VU, EVA). Järviltä on havaintoja myös joutsenista (D1), taveista (EVA) ja rantasipistä (NT). Kohteen metsistä on pesimäaikaisia tai pesintään viittaavia havaintoja mm. haarahaukasta (CR, D1), hiirihaukasta (VU), kanahaukasta (NT), kuukkelista (NT, RT, EVA), leppälinnusta, mehiläishaukasta (VU, D1), metsosta (RT, D1, EVA), palokärjestä (D1), piekanasta, pohjantikasta (D1, EVA), puukiipijästä, pyystä (D1), töyhtötiaisesta ja varpuspöllöstä. Kohteen soilta ja niiden reunametsistä pesimäaikaan havaittuihin lajeihin kuuluvat mm. kalalokki, kapustarinta (D1), keltavästäräkki (VU), kurki (D1), laulujoutsen, liro (NT, D1, EVA), metsähanhi (VU, RT, EVA), niittykirvinen (NT), pikkukuovi (EVA), riekko (VU, RT), taivaanvuohi (VU), teeri (D1, EVA), tuulihaukka ja valkoviklo (D1).

5 Alueen nisäkäslajistoon kuuluvat metsäpeura (NT, D2, EVA) ja karhu (VU). Ainakin Pääskivaaran suojelukohteella on myös liito-oravia (VU, D2, EVA), järvien ja jokien rantametsistä lajin esiintymistä ei liene selvitetty. Kohteen merkittäviin lajistoarvoihin kuuluu myös majava, jonka laajalti tulvittamat lammet, puronvarret ja suo-ojikot ovat luoneet muun muassa metsähanhelle sopivia elinympäristöjä. Vaateliaista kääväkkäistä Natura alueiden ulkopuolelta on havaintoja ainakin seuraavista luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä indikoivista tai muuten vaateliaista lajeista: aarnikääpä, aihkinahka (NT), haavanarinakääpä, kermakarakääpä, ketunkääpä, korokääpä, mustasukkakääpä, oravuotikka, pihkakääpä, pikireunakääpä, punahäivekääpä, pursukääpä (NT), riekonkääpä (NT), riukukääpä, ruostekääpä, rusokantokääpä (NT), siperiankääpä, sirppikääpä (NT) sekä välkkyludekääpä (VU). Silmälammen lähdeletolta on havainto (1998) matosammalesta (RT) ja alueen pohjoisosan vanhoista metsistä muutamia esiintymiä raidankeuhkojäkälää (NT). Yhteenveto suojeluarvoista Lautasuo-HIetasen alue on luontokohteena valtakunnallisesti arvokas. Kohteella on huomattavaa merkitystä vanhojen metsien, soiden sekä vesistöjen suojelulle, alueen eteläosan harjuilla on merkitystä myös geologisten muodostelmien suojelulle. Alueelta on havaintoja myös yli 20 uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Suojelu tukisi merkittävästi myös rajaukseen sisältyvien Natura 2000-kohteiden luontotyyppien ja lajien suojelutavoitteita. Kohteen arvoa nostaa äärimmäisen optimaalinen sijainti Kainuun laajojen suojelukokonaisuuksien (Hiidenportti, Teerisuon-Losonsuon Natura alue), Paistinvaaran, Kypärävaaran ja Roninselkosen suojelukohteiden sekä Raatolamminkankaiden vanhojen metsien suojelualueen (Tornator Oy:n yksityinen suojelualue, 100 ha) välissä. Kohteen suojelu edistäisi esimerkillisellä tavalla lääninrajan molemmilla puolilla sijaitsevan moniosaisen suojelualuekokonaisuuden yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden kehittämistä. Muuta Kohde sisältyy kahtena erillisenä, joskin toisiinsa liittyvinä kohteina BirdLife Suomen, Greenpeacen, Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n vuonna 2012 julkaisemaan Kansallisomaisuus turvaan-suojeluesitykseen. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri on esittänyt alueen keski- ja pohjoisosaa osaksi kaksiosaista Ylä-Karjalan kansallispuistoa. Kohde sisältyy pääosin Pohjois-Karjalan 1. vaihemaakuntakaavassa esitettyyn matkailun ja virkistyksen vetovoima-alueeseen (mv-4, Peurajärvi-Saramo-Mujejärvi). Lisäksi Mujejärveltä kulkee läntisen osa-alueen poikki maakunnallinen ulkoilureitti ja Talasjoki-Kujanginjoelle on osoitettu maakunnallinen melontareitti. Alueen suojelu tukisi erinomaisesti kaavan tavoitteita. Metsojärvi ympäristöineen on Pohjois-Karjalan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitettu virkistysalueeksi ja harjualue arvokkaaksi pohjavesialueeksi. 2. vaihemaakuntakaavassa harjumuodostelma on osoitettu vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi harju- ja moreenialueeksi (ge-1) ja Lautasuo sekä Kujanginjoen ja Metsojärven välinen suo luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaaksi alueeksi (luo-1).

6 Nurmeksen kunnan (oikeusvaikutuksettomassa) yleiskaavassa pääosa aluekokonaisuudesta on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä luontokohteena (keski- ja pohjoisosa SL-1, eteläosa SL1/v). Kohteen pohjoisosan vesistökokonaisuus kuuluu pienvesiselvityksen mukaan PohjoisNurmeksen arvokkaimpiin, myös Silmälampi lähiympäristöineen on todettu pienvetenä arvokkaaksi samassa selvityksessä. Huomattava osa Natura kohteisiin kuulumattomista metsistä ja soista on huomioitu Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa arvokkaina luontokohteina, METSO-kuvioina tai ekologisina yhteyksinä. Kypäräjärven koillisrannalle sekä Kypärävaaran Natura kohteen luoteisreunalle on lisäksi määritelty Nurmeksen alue-ekologisessa suunnitelmassa monimuotoisuuden lisäämisalueita, Lautasuon itäosaan palautettavaa luontokohdetta ja Turkkijärven itäkoillisreunaan riista-aluetta. Kohteen eteläosan arvokkaasta harjualueesta osa on huomioitu vain maisema-alueena tai jätetty ilman käyttörajoitetta. Näitä maisemametsiä on viime vuosina päätehakattu, mikä on aiheuttanut etenkin Kansallisomaisuus turvaan-suojeluesityksen (ja maakuntakaavan virkistysaluevarauksen) itäosassa maisemakuvan, luontoarvojen ja virkistysarvojen vakavaa heikentymistä. Tästä syystä suojelurajausta on tässä esityksessä katsottu perustelluksi supistaa laajimpien avohakkuiden osalta. Tietolähteet Päätietolähteenä ovat toimineet koosteen tekijän (Keijo Savola) maastoselvitykset ja retkeilyt alueella 1995, 2004, 2010 ja Lisätietoja on saatu Mari Wikholmin (2003) ja Jyri Mikkolan (2006) maastokäynneiltä. Lisäksi on hyödynnetty Pohjois-Karjalan suostrategiaa (Ohtonen & Kotanen 2003), Pohjois-Karjalan pienvesiselvitystä (Lehtelä ym. 2002), Metsähallituksen Nurmeksen alue-ekologista suunnitelmaa sekä Ari Lyytikäisen vuonna 1993 tekemää selvitystä Nurmeksen arvokkaista harju-, kallio- ja turvemuodostumista.

7 Kuvat Timo Kovanen Metsojärvi-Lautasuo

8 Hietanen-Kujanginjoki

9 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: