ARK-E5502 Puukaupunki, studio Maria Kaustara

Transkriptio

1 ARK-E5502 Puukaupunki, studio Maria Kaustara Essee 1 Täydennysrakentaminen oli ryhmämme konseptin pääteema. Suunnitelmassa rakentui puistobulevardi, jonka reuna-alueet ovat hedelmällisiä tiivistämiskohteita. Alueella oli entuudestaan useita väljiä tontteja, joita ajattelimme tarkastella tarkemmin yksilötyössä. Tärkeimpiä tiivistämispaikkoja ovat tienvarsien tyhjät alueet, jotka tekevät katukuvasta sekavan ja aution oloisen. Lisäksi kaukana tiestä sijaitseva, epämääräisen rämeikön suojaama talo saa aikaan hyvin eristäytyneen vaikutelman. Tavoitteena onkin täydentää erityisesti kadunvarsia, jolloin on mahdollisuus rakentaa eläväisempää katukuvaa. Haasteena on ainakin pihojen uudelleenjärjestely, ajoyhteydet taakse jäävälle talolle sekä lisärakennusoikeuteen liittyvät kysymykset. Mielestäni ryhmätyö onnistui hyvin, koska otimme huomioon monta tärkeää näkökulmaa ja onnistuimme mahduttamaan ne samaan suunnitelmaan. Lisäksi tehtävänanto oli sopivan joustava ja saimme itse määritellä oman tulostussuunnitelmamme. Toisaalta yllätti, että ryhmätyön osuus olikin puolet koko kurssista ja siten myös kaupunkisuunnittelun osuus verrattuna muihin teemoihin. Olisin kaivannut tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä enemmän aikaa tarkemman mittakaavan suunnitteluun. Yksilötyöhön siirtyminen on sinänsä helppoa, että analyysi on tehty hyvin, mutta toisaalta asunnon suunnittelu ja puurakenteisiin tutustuminen vaatii jälleen oman selvitysvaiheensa. Itse ainakin ajattelin jatkaa perehtymällä tarkemmin kirjallisuuteen. Kurssin alussa asetin henkilökohtaiseksi näkökulmakseni asukaslähtöisen asunto- ja asuinaluesuunnittelun ja osallistun myös asukaspajaan. Koen tärkeäksi, että asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen ja antaa sanansa siitä, mikä heidän mielestään on viihtyisää asumista. On myös taloudellisesta kannattavaa kartoittaa asukkaiden mieltymyksiä ennen projektin päättymistä. Esimerkiksi Espoon Säterinmetsässä rakennettiin asukkaille kohtaamispaikaksi tarkoitettu tori, mutta asukaskyselyssä todettiin, että se koetaan yleisesti luotaantyöntäväksi ja vaikeaksi käyttää 1. Käyttäjälähtöisyyden huomiointi suunnittelussa voisi olla myös esimerkiksi asunnon viimeistelemättömyys siten, että asukas voi itse päättää seinien paikat ja muut olennaiset asiat. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä mahdollista tässä harjoitustyössä, jossa suunnitelman tulee olla viimeistelty. Asukkailta saatavan informaation hyödyntäminen suunnitelmassa on haastavaa pajan myöhäisen ajankohdan vuoksi. Sen sijaan ajattelin keskittyä suunnittelutyössä erilaisten asukasryhmien ja elämäntilanteiden huomiomiseen. Pajasta saatavaa informaatiota voin toisaalta hyödyntää toisen esseen taustamateriaalina sekä testata, miten oma ja ryhmäni harjoitustyö vastaisi asukkaiden mieltymyksiä. Lisäksi pohdintaani tukee syksyllä järjestettävä käyttäjälähtöisen suunnittelun luentokurssi. 1 Espoon kaupungin hallintokeskus, 2005, s. 33.

2 Yksilötyössä haluaisin tutkia pientyyppitalon mahdollisuuksia. Kiinnostavia teemoja olisivat muun muassa joustavuus, elämänkaari- ja erityisasuminen sekä hukkatilan minimoiminen; eräänlaisen minimitalon suunnittelu. Nöykkiöön soveltuvaa erityisasumista voisi olla esimerkiksi vanhusasuntoja hajanaistetun palvelutalon tyyliin tai tontin lisärakentamisesta seuraaville sukupolville. Toisaalta miniomakotitalojen rakentaminen ei ole kovin tehokasta ja taloudellista varsinkaan Espoossa tai Helsingissä. Realistisempaa olisi toteuttaa esimerkiksi helposti jatkettavissa talo, jonka tarpeettomana olevan tilan voisi myös vuokrata ulkopuolisille ilman yksityisyyden häiriöitä. Kuva 1 Pientyyppitalo voisi olla esimerkiksi laajennettavissa jatkopalikan kanssa. Palikan käyttötarkoitus voisi vaihdella sen mukaan, onko sen viereiset talot yhden vai useamman perheen käytössä. Yhtenä esikuvana suunnitelmalleni on jälleenrakennusajan tyyppitalo, johon liittyy tietynlaista joustavuutta. Sodan jälkeen talossa esimerkiksi asui usein useampi perhe 2. Tähän vaikutti toki muun muassa sodan jälkeinen asuntopula ja taloudellinen taantuma, mutta toisaalta suunnitelma antoi useamman perheen majoittamiseen myös suhteellisen hyvät valmiudet. Lisäksi tyyppitaloja oli useampaa eri mallia jotkut jopa pieniä yksiöitä ja joihinkin oli olemassa valmiita laajennusehdotuksia. Näin ollen ne olivat joustavia, mutta osittain olosuhteiden pakosta. Suomessa asuntotuotanto on nykyään hyvin standardoitua, ja suuri osa asunnoista on keskenään hyvin samanlaisia huomioimatta siitä 3, asuuko tilassa ydinperhe, uusioperhe tai monikulttuurinen perhe. Tällä hetkellä eri asumismuotojen vaihtoehdot tuntuvat painottuvan asunnon pinta-alaan ja huoneiden lukumäärään. Toisaalta sekin on mahdollisuus, että voi valita 60 kaksion ja 50 neliön kolmion väliltä. Tähän mennessä olen saanut sellaisen käsityksen, että eri asukasryhmiä vaikuttaa olevan suomalaisessa asuntosuunnittelussa usein vain kaksi: lapsiperheet sekä muut vanhusasumisessakin huomio kiinnittyy lähinnä kylpyhuoneen kalustukseen. Kuitenkin yksineläjien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa, ja vuonna 2014 niitä oli 42 prosenttia kaikista asuntokunnista 4. Kahden hengen talouksiakin oli peräti 33 prosenttia, 2 Mäkinen et al., 2008, s Krokfors, 2010, s Tilastokeskus,

3 Kuva 2 Jälleenrakennusajan tyyppitalot ovat tunnettuja suurista pihoistaan, mutta rakennus suunniteltiin sijoitettavaksi kadun viereen ja piha talon taakse rauhallisemmalle puolelle. Näin ollen katukuva on viihtyisä eikä alue vaikuta niin väljältä. joten pienille taloille voisi olla kysyntää 5. Yhtälailla voitaisiin tarjota useammin räätälöityjä ratkaisujaesimerkiksi nuorille, ikisinkuille ja aikuisille pariskunnille, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Toisaalta voisi olla järkevää olla luokittelematta ihmisiä liikaa ja antaa heidän oma äänensä kuuluviin, sillä tuskin kaikki yksineläjätkään kaipaavat samanlaista asumista. Tutkimukset ja kyselyt ovat osoittaneet, että tiivis mutta matala asuinympäristö koetaan yleisesti viihtyisäksi 6. Lisäksi etenkin Helsingissä jonotusajat vuokratonteilla sijaitseviin pieniin puuomakotitaloihin ovat hyvin pitkät, mikä kertoo matalan puukaupunginosan suosiosta 7. Kenties tiivistäminen pienillä taloilla voisi nostaa Espoonkin omakotilähiöiden profiilia. Lisäksi pienten talojen sijoittaminen suurtalojen alueelle rikkoisi alueen homogeenisyyttä, koska asukaskunta niissä olisi todennäköisesti jotakin muuta kuin lapsiperheitä. 5 Tilastokeskus, Espoon kaupungin hallintokeskus, 2005, s. 34. ja Kukkonen et al., 2010, s Kukkonen et al., 2010, s. 173.

4 Kuva 3 Pienehköt puuomakotitalot voivat täydentää olemassa olevaa kaupunkirakennetta. Lähteet Internet-lähteet Tilastokeskus, ( ) Painamattomat lähteet Espoon kaupungin hallintokeskus: Toim. Vaattovaara, Mari ja Vuolteenaho, Jani Asumisen uudet onnelat? tapaustutkimuksia asumismieltymyksistä Espoossa ja sen lähikunnissa. Espoon kaupungin raportti. Tampereen teknillinen yliopisto: Kammonen, Kaisu, Tyyppitalosta talopakettiin Selvitys teollisen pientalotuotannon tilasta Suomessa, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kehitystarpeista. Diplomityö.

5 Painetut lähteet Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja: Krokfors, Karin, Kohti joustavia asumisratkaisuja. Standardoidun asuntotuotannon ongelmat asumisen kehittämisessä. Espoo. Kukkonen, Heikki et al Omatonttinen pientalo kasvukeskuksissa tilannekatsaus. TKK Arkkitehtiosasto julkaisuja. Espoo. Mäkinen, Anssi et al Suomalaisen arjen historia 4: Hyvinvoinnin Suomi. Weilin + Göös. Helsinki. Kuvalähteet 1 Tekijän oma piirros. 2 Saarikangas, Kirsi Model houses for model families : gender, ideology and the modern dwelling : the type-planned houses of the 1940s in Finland. Suomen historiallinen seura. Helsinki. 3 Dezeen magazine, ( )