FÖRENINGEN KONSTSAMFUNDET RF OLOFSGÅRDIN TUULIVOIMAPUISTON

Transkriptio

1 Vastaanottaja Föreningen Konstsamfundet r.f Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä FÖRENINGEN KONSTSAMFUNDET RF OLOFSGÅRDIN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS

2 FÖRENINGEN KONSTSAMFUNDET RF OLOFSGÅRDIN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Kansi Emilia Osmala Kirsi Lehtinen Olofsgårdin tuulivoimapuiston lepakkoselvitys Lepakoiden ruokailualueena toimiva lampi hankealueen eteläosassa Viite Ramboll Niemenkatu LAHTI

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Lepakot Suomen lepakot Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima 2 3. Menetelmät 3 4. Lepakkoselvityksen tulokset 4 5. Johtopäätökset 7 6. Lähteet 8

4 1 1. JOHDANTO Föreningen Konstsamfundet r.f. suunnittelee 18 voimalan laajuisen maatuulivoimapuiston rakentamista Kemiönsaaren kunnan eteläiseen osaan Olofsgårdin alueelle. Suunnittelualue sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa 2,5 km Taalintehtaan taajamasta koilliseen ja 14 km Kemiön kirkonkylästä. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on noin 900 hehtaaria. Suunnittelualueen kasvillisuutta luonnehtivat mäntyvaltaiset kasvatusmetsät ja niiden välissä notkelmissa sijaitsevat kuusivaltaiset pienehköt suoalueet. Kasvillisuus on karuinta hankealueen eteläosissa merenrannan tuntumassa ja vaihettuu hieman rehevämmäksi alueen pohjoisosia kohti mentäessä. Stormossenin Natura-alue (FI , SCI) sijaitsee välittömästi hankealueen luoteispuolella. Turun yliopisto suorittaa Kemiönsaaren länsi- ja eteläosissa lepakoiden muutonseurantatutkimusta. Muutonseurantatutkimuksesta saatavat tulokset täydentävät lepakkoselvitystä muutonseurannan osalta. Tämä luontoselvitys on laadittu Ramboll Finland Oy:ssa Föreningen Konstsamfundet rf:n toimeksiannosta. Lepakkoselvityksen tavoitteena oli selvittää esiintyykö suunnittelualueella lepakoille tärkeitä lisääntymis- ja levähdysalueita tai ruokailualueita. Lepakkoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi FM biologi Emilia Osmala. Kuva 1-1 Suunnittelualueen sijainti ja rajaus.

5 2 2. LEPAKOT 2.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 2.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös luokiteltu luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 2.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Muuttavat lepakot lentävät puolestaan tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta.

6 3 3. MENETELMÄT Jokaisella lepakkolajilla on tunnusomainen kaikuluotausääni, joten nauhoitettujen äänten perusteella on mahdollista määrittää lepakot lajilleen. Poikkeuksen muodostaa lajipari viiksisiippa ja isoviiksisiippa, jotka on mahdollista erottaa vain tarkkojen anatomisten tuntomerkkien perusteella. Aktiivisessa lepakkokartoituksessa käytettiin Batbox Griffin-detektoria, jolla voidaan äänittää sekä kuunnella lepakoiden tuottamia kaikuluotausääniä. Lisäksi lepakoiden esiintymistä suunnittelualueella kartoitettiin passiivisilla maastoon jätettävillä ajastettavilla Anabat- detektoreilla. (Kuva 3-1). Lepakoiden esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin kolmella maastokäyntikerralla yhteensä kuutena yönä , sekä Kartoituksesta puhuttaessa aktiivisella kartoituksella tarkoitetaan kertoja, jolloin alue kierrettiin läpi lepakoita detektorilla kuunnellen ja passiivisella kartoituksella tarkoitetaan ajastettavien maastoon sijoitettavien Anabat-detektorien käyttöä. Aktiivinen kartoitusreitti suunniteltiin ilmakuvien perusteella siten, että suunnittelualueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoiden kannalta potentiaalisiksi arvioidut alueet tulivat kartoitetuksi. Asutuksen kohdilla pyrittiin etenemään hyvin hitaasti ja välillä pysähdellen mahdollisten lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen selvittämiseksi. Kartoitusreitti seurasi olemassa olevia teitä pitkin ja se kuljettiin hitaasti pyöräillen. Teiden käyttö helpotti myös suunnistamista yöaikaan sekä vähensi oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. Sama kartoitusreitti toistettiin kolmella maastokäynnillä. Kartoitusreitti kuljettiin läpi hitaasti pyöräillen sekä kävellen. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle, ja se lopetettiin hieman ennen auringonnousua. Kartoitukset tehtiin kohtuullisen poutaisina ja tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Passiivinen kartoitus suoritettiin samanaikaisesti aktiivisen kartoituksen kanssa. Anabat- detektorit sijoitettiin kuudeksi yöksi äänittämään lepakoiden esiintymiselle kannalta potentiaalisiin ympäristöihin (kuva 3-1). Jokaisella kartoituskerralla oli käytössä kolme detektoria ja detektorit olivat samassa paikassa kaksi yötä kerrallaan. Elokuussa Anabat 9 sijoitettiin saman paikkaan kuin Anabat 2 kesäkuussa, jotta lammella mahdollisesti kohonnutta lepakkoaktiivisuus voitaisiin havainnoida. Turun yliopiston toimesta toteutettavassa lepakoiden muutonseurannassa (Blomberg 2013) suunnittelualueelle sijoitettiin kaksi pitkäaikaisdetektoria koko kesäkauden ajaksi, lisäksi suunnittelualueen itälaidalle sijoitettiin yksi pitkäaikaisdetektori mastoon. Pitkäaikaisdetektorien tarkoituksena oli erityisesti kartoittaa lepakoiden muuttoaktiivisuutta suunnittelualueella, mutta niiden aineistoa hyödynnettiin myös paikallisen lepakkolajiston kartoituksessa. Lepakoiden ruokailuun ja levähtämiseen käyttämien alueiden luokittelussa on käytetty seuraavaa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosittelemaa luokittelua: Luokka I: Luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue.

7 4 Kuva 3-1. Kartoitusreitti ja detektorien sijoituspaikat. 4. LEPAKKOSELVITYKSEN TULOKSET Hankealueella havaittujen lepakoiden lukumäärät lajeittain on esitetty taulukoissa 4-1 ja 4-2. Aktiivisilla kartoituksilla tarkoitetaan kartoituskertoja, joilla alue kuljettiin läpi, ja passiivisilla kartoituksilla kertoja, jolloin detektorit sijoitettiin koko yön ajaksi samaan paikkaan nauhoittamaan. Detektorien nauhoittaman aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä havaittujen lepakoiden tarkkoja yksilömääriä. Yhdeksi havainnoksi tulkittiin tässä kaikki yhden minuutin sisällä samasta lepakkolajista tehdyt havainnot. Taulukko 4-1. Aktiivikartoituksen havainnot. Laji Pohjanlepakko Viiksi-/isoviiksisiippa 2 1 Vesisiippa 2

8 5 Taulukko 4-2 Passiivisessa kartoituksessa tallentuneet lepakkohavainnot. Detektori Sijainti Pohjanlepakko Vesisiippa Viiksi-/isoviiksisiippa Pikkulepakko Anabat 1 Mäntytaimikon laita Anabat 2 Lammen ranta Anabat 3 Pellon laidalla lähellä asutusta Anabat 4 Kallioinen hakkuaukea Anabat 5 Pieni suolampi keskellä hakkuuaukeaa Anabat 6 Pieni lampare tien ja hakkuaukean välissä Anabat 7 Kalliolla osoittaen avosuolle Anabat 8 Pelto Anabat 9 Anabat 2:n paikalla Yhteensä Aktiivikartoituksessa havainnot sijoittuvat kello 00:21-01:37. Tehdystä viidestä pohjanlepakkohavainnosta kolme havaittiin varttuneiden metsien sekä metsänuudistusalojen luona alueen keskiosassa. Kaksi pohjanlepakkohavaintoa tehtiin tien vieressä sijaitsevan pienen lampareen läheisyydessä alueen pohjoisosassa. Lisäksi samalla alueella havaittiin myös kaksi vesisiippaa. Aktiivikartoituksessa havainnot sijoittuivat välille kello 23:47 02:43. Lepakoiden aktiivisuus oli selvästi korkeimmillaan heinäkuussa. Pohjanlepakoita havaittiin 17 kappaletta ja havainnot painottuivat suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsevan pienen lampareen ympäristöön, hankealueen keskiosaan sekä Gammelgärdaniin. Lampareen ympäristössä sekä hankealueen keskiosissa havainnot tehtiin metsänuudistusalojen yhteydessä. Gammelgärdanissa tehdyt havainnot sijoittuivat varttuneeseen sekametsään. Viiksi-/isoviiksisiippoja havaittiin kaksi, toinen alueen pohjoisosassa sijaitsevan lampareen läheisyydessä ja toinen metsänuudistusalan ja mäntytaimikon rajalla. Aktiivikartoituksessa havaintoja tehtiin kello 23:24 01:38 välisenä aikana. Havaintoja pohjanlepakoista tehtiin kahdeksan ja ne sijoittuivat heinäkuussa aktiiviseksi havaituille alueille. Gammelgärdanissa tehtiin saman verran havaintoja kuin heinäkuussa, mutta hankealueen keskiosassa vain yksi. Pienen lampareen ympäristöstä pohjanlepakkohavainnot siirtyivät pohjoisemmaksi. Ainoa viiksi-/isoviiksisiippa havainto tehtiin alueen keskiosassa varttuneen mäntyvaltaisen metsän ja metsänuudistusalan rajalla. Anabat-detektorit ajastettiin tallentamaan 22:30 03:30 väliseksi ajaksi. Detektorit pyrittiin sijoittamaan alueella ja sen läheisyydessä sijaitseville lepakoiden käyttämille alueille. Taulukossa 4-2 esitetyt lukumäärät kuvaavat tallentuneita lepakoiden kaikuluotausääniä, eivät lepakoiden yksilömääriä. Detektorit tallensivat ääniä kello 22:30 03:25. Ääniä tallentui läpi yön tasaisesti eikä yhdessäkään detektorissa ollut havaittavissa selvää ajallista keskittymää havainnoissa. Äänien keskittyminen lyhyelle ajalle olisi voinut viitata lepakoiden käyttävän aluetta siirtymiseen, sekä mahdollisesti viitannut lähellä sijaitsevaan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Pohjanlepakkoa sekä siippalajeja havaittiin useassa äänitteessä. Äänitteissä lajeja tavattiin lähes samanaikaisesti. Vesisiipat tosin saapuivat sekä poistuivat selvästi pohjanlepakkoja aikaisemmin, mikä johtunee lajien välisestä erosta sietää valoa.

9 6 Anabateissa 2, 6 ja 9 havaittiin lepakkoaktiivisuutta. Suunnittelualueen eteläosassa sijaitsevan lammen rannalla (Anabat 2 ja 9) lepakkoaktiivisuus kasvoi alkukesästä, mikä viittaisi poikasten lisänneen havaintojen määrää. Suunnittelualueen pohjoisosan lampare (Anabat 6) on hyvin pieni ja se lähes kuivui kesän edetessä. Lampareen läheisyydessä sijaitsi puupino, jolla saattoi olla merkitystä lepakoiden päiväpiilona. Näillä molemmilla kohteilla havaintojen määrä osoittaa niiden olevan lepakoille tärkeitä ruokailualueita (luokka II) (kuva 4-1). Lepakoille tärkeät ruokailualueet ovat Eurobats sopimuksen puitteissa huomioitava maankäytössä, vaikka alueilla ei ole suoraa luonnonsuojelulain suojaa. Kartoituksessa havaittiin Suomessa yleisiksi ja elinvoimaisiksi (LC) luokiteltuja lepakkolajeja. Ainoan poikkeuksen tästä tekee Anabat nro:ssa 3 suunnittelualueen eteläreunalla kello 01:00 havaitut kaksi pikkulepakon ääntä. Pikkulepakko on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Kuva 4-1. Kartoitushavainnot, passiivisten Anabat -detektorien sijoituspaikat sekä lepakoille tärkeä ruokailualue ( luokka II).

10 7 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Olofsgårdin tuulivoimapuiston alueella havaittiin vain vähän lepakoita. Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsee viljelysmaita ja asutusta, mutta suunnittelualueen soveltuvuutta lepakoille laskevat suuret metsänuudistusalat sekä kuivat ja karut avokallioalueet. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei selvityksessä havaittu. Lepakoille tärkeitä siirtymäreittejä ei myöskään havaittu. Lepakoille tärkeät ruokailualueet (Luokka II) havaittiin suunnittelualueen eteläosan lammella ja pohjoisosan lampareella. Lepakoille tärkeät ruokailualueet ovat Eurobats sopimuksen puitteissa huomioitava maankäytössä, vaikka alueilla ei ole suoraa luonnonsuojelulain suojaa. Lammen ja lampareen välittömään läheisyyteen ei ole suunniteltu sijoitettavaksi voimaloita. Tuulivoimaloiden rakentaminen vaikuttaa vain pieneen osaan hankealueen pinta-alasta, joten se ei vähennä olennaisesti lepakoille sopivan elinympäristön määrää. Lepakoiden havaittiin käyttävän pieniä osuuksia alueen metsäteistä, mutta nämä tieosuudet säilyvät tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta.

11 8 6. LÄHTEET Blomberg, S Kemiönsaaren lepakoiden muuttoselvitys Alustava raportti päätuloksista. Turun yliopisto Lappalainen, M Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Luonnonsuojeluasetus Luonnonsuojelulaki Luontodirektiivi 92/43/ETY Metsälaki 1093/1996 Ramboll Misskärrin lepakkoselvitys. Taaleritehdas. Ramboll Rajavuoren lepakkoselvitys. EPV Tuulivoima. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: