Kohti kulttuurienvälistä kognitiivista musiikintutkimusta

Transkriptio

1 Tuomas Eerola MUSIIKIN SUUNTA 1/1999 Kohti kulttuurienvälistä kognitiivista musiikintutkimusta Tuon tässä kirjoituksessa esiin systemaattisen musiikkitieteen, etnomusikologian ja kokeellisen musiikkipsykologian yhtymäkohtia, tosin lyhyesti ja valikoidusti, sillä usean alan kartoittaminen ei tässä yhteydessä ajaisi asiaansa. Tarkoitus on perustella, kuinka hyödyllistä eri aloja yhdistelevien tutkimuksien yleisempi toteuttaminen olisi. Kognitiivinen tutkimus tarvitsee etnomusikologien tietämystä kulttuurienvälisissä tutkimushankkeissa ja etnomusikologiset tutkimukset, joissa tavoitteena on musiikkityylin kuvaus ja luokittelu, voisivat hyötyä kognitiotieteen löytämistä tuloksista, jotka koskevat havaitsemisen kannalta olennaisia käsitteitä. Musiikki itsessään on niin kiinnostava ilmiö, että tutkimuksilla ei olisi varaa jäädä yhden tulkintatavan varaan. Eri alojen yhdistämisen vaikeus on kuitenkin siinä, että erityisesti kulttuurintutkimus ja kokeellinen psykologia eivät keskustele yhteisillä käsitteillä eivätkä samoilla foorumeilla. Pyrkimys eri tieteenaloja yhdistelevään tutkimukseen olisi kuitenkin erittäin toivottavaa. Esittelen seuraavaksi miten eri tieteenaloja yhdistelevää tutkimusta on tehty ja mitä siitä voidaan oppia. Etnomusikologia ja vertaileva musiikintutkimus Kulttuurienväliset tutkimukset ovat periytyneet etnomusikologiseen tutkimukseen antropologiasta. Nykyään antropologinen lähestymistapa saattaa olla vanhentunut, koska teknologian ja joukkoviestinnän kehityksestä johtuen musiikin lajit ja vaikutteet ovat sekoittuneet toisiinsa. Etnomusikologia perustuu monitieteellisten tutkimusmenetelmien soveltamiseen, vaikka sen usein uskotaan olevan menetelmä sinänsä. Etnomusikologinen tutkimus korostaa usein suoraa yhteyttä tutkimuskohteen ja tutkijan välillä, eli tutkimuksessa pyritään mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon paikallisten muusikkojen käsitykset musiikista ja ollaan valmiita poimimaan muusikkojen (ei-verbaalitkin) kommentit mukaan työhön. Tälloin ei ole vaaraa siitä, että työ vain varmistaisi tutkijoiden omia teorioita ja käsityksiä. Toisin kuten perinteinen musiikkitiede, etnomusikologia ei rajoitu tietyn kulttuurialueen tutkimukseen. Erään määritelmän mukaan etnomusikologian tavoite on varsinaisten musiikillisten elementtien ja ihmisen välisen suhteen kriittinen tutkimus ja selittäminen (Porter 1993: 88). Näin kuvattuna ei ole ihme, että havaitsemisen ja kognition etnomusikologinen tutkimus on lisääntynyt tämän vuosikymmenen aikana. Toinen tekijä, joka on lisännyt kognitiivisen suuntauksen soveltamista etnomusikologiassa, on teknologian huima kehitys. Sovelluksia on tehty kognitiivisista malleista tietokonepohjaiseen äänen analyysiin. Etnomusikologia ei ole kuitenkaan vielä hyödyntänyt teknologian suomia mahdollisuuksia niin paljon kuin muut tieteen alat (Will 1998: 5). Nykyisin tutkimus, joka parhaiten hyödyntää teknologiaa, kuuluu useimmin kognitiivisen musiikintutkimuksen piiriin. Kognitiivinen musiikintutkimus taas on saanut suurimman osan vaikutteistaan psykologian puolelta. Musiikkipsykologian suuntaukset Psykologia on tuonut viimeisen sadan vuoden aikana paljon tuoreita näkökulmia tieteelliseen tutkimukseen. Psykologia ei kuitenkaan ole yhtenäinen tutkimussuuntaus, vaan koostuu useasta eri

2 suuntauksesta ja niiden sovelluksista. Musiikintutkimukselle tärkeitä tutkimussuuntauksia ovat mm. psykoanalyysi, neuropsykologia, kehityspsykologia ja kognitiivinen psykologia. Psykoanalyyttista katsantokantaa on sovellettu tutkimuksissa, joissa teoksia selitetään tekijän henkilöhistorialla ja persoonallisuustekijöillä. Neuropsykologia tutkii yleensä äänen prosessoimisen mekanismeja korvassa ja aivoissa. Kehityspsykologia tutkii puolestaan musiikin havaitsemisen kehittymistä yksilöllä, sekä laajemmin sitä, miten musiikki opitaan. Kognitiivinen psykologia on kiinnostunut niistä säännönmukaisuuksista, jotka ihmisen musiikillista toimintaa säätelevät. Tämä ala on itsessään varsin laaja ja käsittää niin musiikin oppimisen ja vastaanottamisen kuin esittämisen ja improvisoinnin tutkimuksen. Kognitiivisen musiikintutkimuksen etu on monitieteellisyys, sillä monet sen tavoitteista ovat lähellä sekä perinteistä systemaattista musiikkitiedettä että vertailevaa etnomusikologiaa. Kaikilla kolmella tieteenalalla pyritään selvittämään, miten eri ihmiset (kulttuurit) toimivat: oppivat, vastaanottavat ja tuottavat musiikkia. Uskotaan, että musiikki ei ole universaali kieli, vaan se on ennemminkin kuin puhuttu kieli, joita on erilaisia ja jotka opitaan pitkän ajan kuluessa. Siksi tutkimus on luonnollisesti vähintäänkin yhtä kiinnostunut musiikin oppimisprosessista kuin varsinaisesta lopputuloksesta. Suurin osa tästä kognitiivisen musiikintutkimuksen tuloksista - kuten minkä tahansa psykologisen tutkimuksen tuloksista - saadaan kokeiden avulla. Kokeellisen musiikintutkimuksen rajoitukset ja edut Kokeellisella musiikintutkimuksella on valitettavasti rajoituksensa. Kognitiivinen musiikintutkimus ei kovinkaan usein mainitse sanoja "holistinen" tai "elämys", koska ne olisivat liian laajoja ja moniulotteisia käsitteitä minkäänlaisen kokeen materiaaliksi. Yleisesti ajatellaan, että mitä lähemmäksi mennään biologista tulkitsemistapaa, sitä vähemmän päästään käsiksi laajoihin käsitteisiin, kuten itse musiikkiin tai ihmisen kokemukseen siitä. Tarkemman rajauksen tehtävä on kuitenkin mahdollistaa niiden herkullisten yksityiskohtien tutkiminen, jotka ovat tärkeitä musiikin havaitsemisessa ja tuottamisessa. Toinen ongelma, joka liittyy näihin tieteenaloihin on niiden soveltamiseen vaadittava valtava taustatieto, jolloin eri tieteenalojen yhdistäminen saattaa onnistua vain jossain suuressa yhteishankkeessa. Kokeellisen tutkimuksen etuna voidaan pitää sitä, että kokeissa voidaan tarkasti kontrolloida ja manipuloida eri vaikuttajia. Tavoitteena on yleensä muuttaa yhtä parametria ja pitää muut ennallaan, jolloin nähdään yhden tekijän vaikutus kuulijassa. Toisaalta kokeiden rajoitus on siinä, että tehtävät saattavat olla musiikillisesti triviaaleja ja keinotekoisia eli kaukana oikeasta musiikkielämästä. Toisaalta musiikkipsykologista tutkimusta tehdään myös naturalistisissa oloissa, jolloin tulokset eivät välttämättä ole niin tarkkoja, mutta kuvaavat enemmän oikeaa tilannetta. Laboratoriossa tehtäviä kokeita ja naturalistisia kokeita voidaan onneksi yhdistellä. Useimmat tutkimukset soveltavat naturalistista lähestymistapaa musiikillisen materiaalin valinnassa ja tiukan kokeellista lähestymistapaa siinä, miten tiedot kerätään. Vertaileva musiikintutkimus käyttää puolestaan oikeaa musiikillista materiaalia ja muodostaa niistä musiikkia koskevia säännönmukaisuuksia. Irrallisten kokeiden tekeminen saattaa tuoda lisätietoa jostakin yksittäisestä kulttuurista, mutta vertailevien kokeiden tekeminen tuottaisi tuloksia etnomusikologialle ja kognitiiviselle musiikintutkimukselle, joka on kiinnostunut löydettyjen periaatteiden yleistettävyydestä. Kulttuurienvälinen kognitiivinen musiikintutkimus Kognitiivinen musiikkitiede on ollut keskittynyt paljolti taidemusiikin ongelmiin, vaikka pyrkiikin puhumaan asioista yleisemmällä tasolla. Improvisoinnin ja esittämisen tutkimuksen myötä ovat tutkittavat musiikkityylit laajentuneet jazziin ja ei-länsimaiseen musiikkiin. Tavoitteena monikulttuurisissa tutkimuksissa on selvittää, miten pitkälle voidaan yleistää säännönmukaisuuksia,

3 joita on löydetty länsimaisen kulttuurin puolelta. Yksi testatuista säännönmukaisuuksista on esimerkiksi tonaalisuus - periaate, jolle sävelluokat ja asteikot rakennetaan länsimaisessa musiikissa. Vastaavanlainen järjestelmä on löydetty muistakin kulttuureista, esimerkiksi pohjoisintialaisesta taidemusiikista (Castellano et al. 1984) ja korealaisesta hovimusiikista (Nam 1998). Myös muissa tutkimuksissa, jotka ovat käsitelleet joko sävelhierarkiaa tai melodisia odotuksia, on löydetty yhtymäkohtia eri kulttuurien välillä. Tutkimuksissa on ollut olennaista verrata paikallisia ja länsimaisia kuulijoita. Yhtymäkohtia eri kulttuurien musiikin hahmottamisessa on löytynyt säveltasohierarkiasta ja melodisten odotusten hahmolaeista. On kyetty yleistämään, että esimerkiksi sävelten keskinäinen hierarkia on stabiili käsite, jonka kokemattomatkin kuulijat voivat nopeasti sisäistää. Se on periaatteiltaan samantapainen eri kulttuureissa, sisältäen erilaisia keskus- ja tukisäveliä (vrt. länsimainen tonaalinen hierarkia). Myös melodisten odotusten tutkimus tuo esiin säännönmukaisuuksia, jotka eivät välttämättä ole kulttuuriin sidottuja, vaan ns. sisäänrakennettuja havaintorakenteita. Mm. peräkkäisten sävelten etäisyys on yksi suurimpia selittäjiä melodisissa odotuksissa, koska laajat hypyt ovat yleensä harvinaisia niin ei-länsimaisessa musiikissa kuin länsimaisessa musiikissakin. Kokeet ovat osoittaneet myös sen, että kokemattomat kuulijat kykenevät omaksumaan erilaisen musiikkisysteemin yleisperiaatteet kohtalaisen nopeasti. Se mitä nämä kokemattomat kuulijat odottavat kuulevansa, on vahvasti niiden tapahtumien muokkaama, joita musiikki sisältää. Toisin sanoen odotukset heijastavat kyseisen musiikkityylin tärkeitä säveliä, jotka kuulijat poimivat sävelten esiintymistaajuuden ja metristen aksenttien avulla. Yhtymäkohtien lisäksi kulttuurienvälisissä kognitiivisissa tutkimuksissa on löytynyt myös eroja. Suurimmat erot eri kuulijoiden välille syntyvät tyylin tuntemuksesta eivätkä varsinaisesti sisäisten kuunteluprosessien erilaisuudesta. Esimerkiksi balilaiset muusikot hahmottavat intervallit lähemmäksi omia viritysjärjestelmiään, sléndroa ja pélogia, kun taas länsimaisten muusikoiden vastaukset heijastavat enemmän tasavireistä järjestelmää (Perlman & Krumhansl 1996). Samoin saamelaismuusikot pitävät luonnollisena sitä, että joikumelodiat sisältävät suuria hyppyjä, mikä saattaa olla vierasta ei-saamelaisille (Krumhansl et al. 1999). Toinen esimerkki, miksi pelkkä länsimaisen musiikin tutkimus voi antaa liian yksinkertaisen kuvan musiikin hahmottamisesta, on rytmi. Perinteisestä länsimaisesta musiikista puuttuu polyrytmisyys ja metrisesti moniselitteiset rakenteet, kun taas Balkanin, Thaimaan tai Länsi-Afrikan rytmisesti monipuolisessa musiikkikulttuurissa tilanne on täysin erilainen. Viimeksi mainituissa kulttuureissa musiikin hahmottamisessa on olennaista monimutkaiset rytmis-motoriset skeemat (Pressing 1983). Pohjimmiltaan prosesseissa saattaa olla paljon samaa, mutta emme tiedä, miten paljon eri periaatteet ovat kaikille ihmisille yhteisiä, synnynnäisiä tai erittäin varhaisessa vaiheessa opittuja. Ainoastaan musiikin historiallinen ja etnomusikologinen (erityisesti kulttuurienvälinen) tutkimus voi osoittaa näiden väitteiden oikeellisuuden (Lerdahl & Jackendoff 1983: 282). Kognitiivinen musiikintutkimus on tuonut esille myös sen, että vaikka oppimisen ja tyylin tuntemuksen vaikutus musiikin arvioimisessa on suuri, kokemattomat henkilöt saattavat nopeastikin sopeutua tietyn musiikkityylin erityispiirteisiin. Nämä löydökset tekevät entistä mielekkäämmäksi lähestymistavaksi musiikin tilastollisen analyysin, koska silloin voidaan keskittyä juuri niihin musiikillisiin piirteisiin, joiden on osoitettu olevan tärkeitä musiikin hahmottamisen kannalta. Eli joihinkin kulttuurienvälisiin tutkimushypoteeseihin päästään käsiksi myös ilman monimutkaisia ja usein hankalia kuuntelukokeita ns. tilastollisen musiikkianalyysin avulla. Eräs kognitiivisen ja vertailevan musiikintutkimuksen yhtymäkohta: tilastollinen tyylianalyysi Nykyaikaiselle etnomusikologialle saattaa tuntua vieraalta käyttää tilastoja johonkin musiikkiin tai musiikkityyliin liittyvän ilmiön esittämiseksi. Kuitenkin etnomusikologisella tutkimuksella on pitkä

4 traditio musiikin erilaisten tapahtumien laskemisessa. Vuosisadan alkupuolelta lähtien oli tavoitteena saada selville, miten musiikki rakentuu ilman, että tutkijan oma - yleensä länsimainen - ajattelutapa vaikuttaisi asiaan. Näitä tutkimuksia suorittivat esim. Densmore & Herzog (Ellingson 1992: 131), joiden töitä jatkoivat Freeman & Merriam (1956/1990) ja myöhemmin Lomax (1968) Cantometrics -projektissaan. Näitä kaikkia on myöhemmin kritisoitu holistisen näkemyksen hylkäämisestä (ks. esim. Manuel 1995). Nykyään analyysia helpottamaan on olemassa tietokonepohjaisia työkaluja, esim. ESAC-työkalu ja -tietokanta tai Humdrum-ohjelmisto. ESAC (Essen Associative Code) on tarkoitettu melodian analysoimiseen ja tukee eri kulttuurien notaatioja viritysjärjestelmiä. Humdrum-ohjelmisto (Huron 1994) on kokoelma unix-pohjaisia tehokkaita työkaluja musiikin analyysiin ja soveltuu muidenkin kuin sävelluokkia koskevien musiikillisten tapahtumien tutkimiseen. Viimeksi mainitulle ohjelmalle on myös saatavissa ns. Essenin laulukokoelma (Schaffrath 1995), joka sisältää tuhansia eurooppalaisia kansanlauluja ja kasvavan määrän ei-eurooppalaista perinnemusiikkia. Toisaalta on syytä pitää mielessä se, että nuottikuva - jolla em. ohjelmat operoivat - on eri asia kuin soiva musiikki, joten on syytä kehittää analyysivälineistöä myös soivan musiikin käsittelemiseksi. Kognitiivinen musiikkitiede on hyödyntänyt tilastollista analyysia ja kytkenyt tulokset musiikin havaitsemisen kokeellisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi näiden "nuottienlaskututkimusten" avulla on saatu tietoa mm. siitä, että kuuntelukokeissa tärkeiksi nousevat sävelet osuvat metrisesti tärkeisiin paikkoihin, niitä on suhteessa eniten ja niitä korostetaan pitemmillä sävelkestoilla. Toisin sanoen tämä tutkimus kykenee varmistamaan aikaisempia oletuksia, mutta menetelmä tuo mukanaan myös muita etuja. Tilastollisen musiikkianalyysin etuja Tilastollisen analyysin tärkein etu on siinä, että tulosten avulla voidaan muodostaa entistä tarkempia malleja siitä, miten musiikkia havaitaan ja prosessoidaan. Samaa tietoa voidaan käyttää myös rakennusmateriaalina tietokonemalleissa, joiden avulla pyritään simuloimaan ihmisen toimintaa. Myös musiikinteoreettisia ilmiöitä on kyetty testaamaan tilastollisella lähestymistavalla, jolloin etuna on ollut se, että on voitu eristää kokeeseen pelkästään toivottu musiikin parametri. Toinen tilastollisen analyysin hyöty on mahdollisuus käyttää laajaa aineistoa analyysin pohjana. Tarpeeksi suuri tilastollinen materiaali antaa mahdollisuuden etsiä aineistosta vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät ole mahdollisia ilman moista materiaalia. On esimerkiksi mahdollista testata sellaisia historiallisesti mielenkiintoisia kysymyksiä kuten ovatko tuntemattomien säveltäjien sävellykset ominaisuuksiensa, siis harmonioidensa tai peräkkäisten sävelten käytön, puolesta lähellä jotakin tunnettua säveltäjää, tai kertovatko teoksen kaksi ensimmäistä säveltä olennaisesti sen, missä sävellajissa tai moodissa koko teos on. Länsimaisten tonaalisten teosten kohdalla on huomattu, että kappaleissa, jotka alkavat joko ylöspäisellä kvartilla tai alaspäisellä kvintillä, järjestyksessään toinen sävel on miltei poikkeuksetta teoksen toonika (Vos 1999). Myös erilaisten rytmisten tai melodisten motiivien etsiminen on vaivatonta sellaisesta materiaalista, joka on koodattu yhtenäisellä tavalla tietokoneelle. Kolmas tilastollisen analyysin hyöty on mahdollisuus käyttää materiaalia musiikillisten ominaisuuksien suoranaisten vaikutusten selvittämisessä. Kuuntelemme musiikkia siksi, että se liikuttaa meitä ja herättää meissä erilaisia tunteita. Meyerin (1956) klassisen teorian mukaan nämä tunteet puolestaan syntyvät odotuksista joiden mukaan ennakoimme mitä seuraavaksi tapahtuu. Odotukset ovat leikkiä sillä, että olemme "yllättyneitä" niistä ratkaisuista, joita laulunkirjoittajat ovat tehneet, vaikka saatamme muistaa ne ennestään varsin hyvin. Kognitiivinen musiikintutkimus on tuonut paljon tietoa siitä, miten odotamme musiikin etenevän ja näitä malleja ja niiden toteutumista voidaan tarkastella tilastollisen lähestymistavan avulla. Neljäs tilastollisen analyysin etu on kulttuurienvälisen analyysin mahdollisuus, jota olen kuvannut jo aiemmin. Populaarimusiikin, kansanmusiikin, jazzin tai minkä tahansa etnisen

5 musiikin analyysi on esimerkiksi odotuksia koskevien periaatteiden tutkimuksen kannalta yhtä mielenkiintoinen, ellei mielenkiintoisempikin tutkimuskohde kuin länsimainen taidemusiikki, jota on toistaiseksi eniten tutkittu. Tämän vuoksi esimerkiksi Beatlesin musiikin tilastollinen analyysi tarjoaisi varsin laajan ja yhtenäisen aineiston vertailevalle tutkimukselle. Omien havaintojeni mukaan Beatlesia koskevat tilastolliset tiedot tuovat ilmi seuraavia asioita, jotka sopivat yhteen aikaisempien tutkimusten kanssa. Vastoin yleistä uskomusta, Beatlesin (tai populaarimusiikin yleensä) säveltasojen esiintymillä ei ole suurta eroa taidemusiikin vastaaviin (vrt. Iisakkilan [1996] samantapaiset johtopäätökset Eric Claptonin kitarasoolojen analyyseista). Toisin sanoen, Beatlesin musiikin tonaaliset hierarkiat ovat hyvin samanlaisia kuin klassisesta musiikista löydetyt. Beatlesin musiikin erityisyydessä onkin kyse enemmän siitä, ovatko juuri ne pienet erot merkittävimpiä ja korostuuko niiden vaikutus metrisen sijainnin tai jonkun muun tekijän takia. Eräs tapa selvittää tätä ongelmaa on visualisoida tilastolliset esiintymät matemaattisilla malleilla (esim. itseoppivilla hermoverkoilla tai ns. klusterianalyysilla), jotka kykenevät lajittelemaan pienetkin eroavaisuudet eri tyylien välillä (ks. Järvinen et al. 1999). Muutkin piirteet kuin säveltasot sopivat tämänkaltaisen analyysin kohteeksi, esimerkiksi metristen aksenttien käyttö, tyypilliset harmoniakulut sekä fraasien pituuksien ja kappaleiden rakenteiden tutkimus. Yhteistyön tarpeellisuus eri lähestymistavoille Kulttuurienvälinen tutkimus tekee mahdolliseksi tutkia kysymyksiä, joiden vastausten uskotaan olevan samantapaisia musiikkikulttuurien eroista huolimatta. Kognitiivinen musiikintutkimus pitää tällaisten ongelmien selvittämistä tärkeänä, mutta tarvitsee tässä työssä etnomusikologista tietämystä. Toisaalta etnomusikologia voi lähestyä tietyn musiikkikulttuurin säännönmukaisuuksien luokittelua tilastollisen analyysin avulla. Yhden musiikkitradition tutkiminen näillä menetelmillä mahdollistaisi esimerkiksi aiempaa tarkemman tyylinmuutoksen tutkimisen. Tarvitaan myös vertailua populaarimusiikin, taidemusiikin ja etnisten musiikkien välillä. Esimerkkinä käytetty Beatlesin musiikin tutkimus tarjoaa tässä suhteessa muutamia etuja. Yhtyeen musiikki on sävelrakenteeltaan melko tyypillistä populaarimusiikkia ja on siten eräänlaista populaaria yleistyyliä, jonka piiriin lähes kaikki populaarimusiikki länsimaisessa kulttuurissa kuuluu. Beatlesin yli kaksisataa laulua muodostavat yhtenäisen ja laajan vertailupohjan kuulonvaraisesti välittyvälle traditiolle, jonka tutkiminen tuo mahdollisesti selkeämmin esille sen, mitkä ovat musiikkia koskevat mentaaliset prosessit. Toisaalta Beatles-tutkimuksella ei voida tavoitella huomattavien kulttuurierojen esille tuomista, sillä edustaahan se länsimaista traditiota. Loppujen lopuksi eri aloja yhdistävän tutkimuksen vahvuus ei ole vain sovellusten tai yleistysten mahdollisuus, vaan tilaisuus oppia työskentelemään eri alojen ihmisten ja heidän näkökulmiensa kanssa. Lähteet Castellano, M. A., Bharucha, J. J. & Krumhansl, C. L. (1984) "Tonal hierarchies in the music of North India" - Journal of Experimental Psychology: General, 113, ss Ellingson, T. (1992) "Transcription" - Ethnomusicology - An introduction. Ed. H. Myers. London: Macmillan. Ss Freeman, L. C. & Merriam, A. P. (1956/1990) "Statistical Classification in Anthropology: An Application to Ethnomusicology" - American Anthropologist 58, ss Uusintapainos sarjassa Garland Library of Readings in Ethnomusicology, K.K. Shelemay (toim.). New York: Garland. Huron, D. (1994) The Humdrum Toolkit Reference Manual. Stanford, CA: Center for Computer Assisted Research in Humanities.

6 Iisakkila, J. (1996) Tonal hierarchy in Eric Clapton's solo improvisations from 1966 to Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto: Musiikkitiede. Järvinen, T., Toiviainen, P. & Louhivuori, J. (1999) "Classification and categorization of musical styles with statistical analysis and self-organizing maps" - Symposium on artificial intelligence and musical creativity, University of Edinburgh, Scotland. Krumhansl, L. K., Louhivuori, J., Toiviainen, P., Järvinen, T. & Eerola, T. (1999) "Crosscultural music cognition: Cognitive methodology applied to North Sami yoiks" - Cognition (lähetetty julkaistavaksi). Lerdahl, F. & Jackendoff, R. (1983) A generative theory of tonal music. Cambridge: MIT Press. Lomax, A. (1968) Folk Song Style and Culture. Washington, D.C.: American Association for the Advancement of Science. Manuel, P. (1995) "New Perspectives in American Ethnomusicology" - Transcultural Music Review (Revista transcultural de música) 1, Meyer, L. B. (1956) Emotion and meaning in music. Chicago: University of Chicago Press. Nam, U. (1998) "Pitch distributions in Korean court music: Evidence consistent with tonal hierarchies" - Music Perception 16(2), ss Perlman, M. & Krumhansl, C. L. (1996) "An Experimental Study of Internal Interval Standards in Javanese and Western Musicians" - Music Perception 14(2), ss Porter, J. (1993) "Convergence, Divergence, and dialectic in Folksong Paradigms: Critical Directions for Transatlantic Scholarship" - Journal of American Folklore 106, ss Pressing, J. (1983) "Cognitive isomorphisms in pitch and rhythm in world musics: West Africa, the Balkans, Thailand, and Western tonality" - Studies in Music 17, ss Schaffrath, H. (1995) The Essen folksong collection. Ed. D. Huron. Stanford, CA: Center for Computer Assisted Research in the Humanities. Vos, P. G. (1999). "Key implications of ascending fourth and descending fifth openings" - Psychology of Music, painossa. Will, U. (1998) "An ethnomusicologist's dilemma: Technology and the analysis of music" - Etnomusikologian vuosikirja 10 (1998), Special Issue: Conference Proceedings of the European Seminar In Ethnomusicology Edited by Jukka Louhivuori. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura. Ss