KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2014) 712 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkaa koskevien EU:n sitoumusten täytäntöönpano: ensimmäinen joka toinen vuosi annettava kertomus {SWD(2014) 343 final} FI FI

2 Lyhenneluettelo AGIR CAADP CGIAR ECOWAP ECOWAS EIARD EU FAO IFAD NEPAD SHARE SUN USAID WFP WHA Sahelin alueen selviytymiskyvyn kehittämisaloitetta tukeva EU:n maailmanlaajuinen yhteenliittymä Afrikan maatalouden kokonaisvaltainen kehittämisohjelma Kansainvälisen maataloustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön maatalouspolitiikka Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö Kehitysyhteistyöhön liittyvää maataloustutkimusta edistävä eurooppalainen aloite Euroopan unioni Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi Afrikan sarven selviytymiskyvyn tukeminen Scaling Up Nutrition -liike Yhdysvaltojen kansainvälinen kehitysvirasto Maailman elintarvikeohjelma Maailman terveyskokous 2

3 1. JOHDANTO Vuonna 2010 Euroopan unioni (EU) ja sen jäsenvaltiot yhdessä EU:n kaikkien kumppaneiden kanssa pyrkivät etsimään ratkaisua elintarvike- ja ravitsemusturvaan hyväksymällä EU:n laajuisen elintarviketurvaa koskevan poliittisen toimintakehyksen 1. Sen jälkeen EU on tehnyt lisää kehitysyhteistyöpoliittisia sitoumuksia vuonna 2010 asetettujen päätavoitteiden vahvistamiseksi. Laadittiin elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskeva täytäntöönpanosuunnitelma 2, joka jaettiin kuuteen päätavoitteeseen ja johon sisältyi suorituskriteereitä ja ohjeellisia toiminta-aloja. 3 Hyväksyttyään täytäntöönpanosuunnitelman huhtikuussa 2013 neuvosto pyysi, että Euroopan komissio laatii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa EU:n laajuiset konsolidoidut edistymiskertomukset joka toinen vuosi vuodesta 2014 alkaen. Tämä asiakirja on ensimmäinen tällainen kertomus. Siinä käydään läpi EU:n ja sen jäsenvaltioiden suoriutumista täytäntöönpanosuunnitelman toteuttamisessa, ja se annetaan tiedoksi neuvostolle, Euroopan parlamentille ja suurelle yleisölle. Tässä kertomuksessa pyritään vastaamaan kahteen suoritusta koskevaan kysymykseen: 1) miten vuonna 2012 suoritetut maksut ja toteutetut toimet jakautuivat kuuden päätavoitteen osalta ja 2) miten EU ja sen jäsenvaltiot noudattivat johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja koordinointia kyseisten päätavoitteiden osalta. Tällä kertomuksella toimista tehdään tiliä korkeammalle tasolle. Kertomus muodostaa vertailukohdan tai lähtökohdan, johon EU:n avunantajien yhteistyötä sovittujen elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskevien EU:n päätavoitteiden saavuttamiseksi voidaan myöhemmissä kertomuksissa verrata. Kertomus perustuu konsolidoituun määrälliseen näyttöön (OECD:n kehitysapukomitean vuonna 2012 raportoimat maksutiedot) ja johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja koordinointia koskeviin laadullisiin tietoihin, joita ovat erillisissä kertomuksissaan antaneet Alankomaat, Belgia, Irlanti, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa, Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta ja EU. Menetelmä on kuvattu kertomukseen liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan 4 luvussa. Tähän kertomukseen tietoja antaneet EU:n avunantajat vastaavat lähes 90 prosentista EU:n ja kaikkien sen jäsenvaltioiden virallisen kehitysavun kokonaismäärästä (kaikki alat mukaan luettuna). Kertomuksessa tarkastellaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden suoriutumista nykyisten suorituskyvyn arviointitietojen perusteella. Kertomuksessa testataan sen vuoksi myös sitä, pystyvätkö nykyiset suorituskyvyn arviointijärjestelmät antamaan paikkansapitävää ja luotettavaa tietoa EU:n toimista kuuteen päätavoitteeseen liittyvillä aloilla. Kertomuksen ohella esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa annetaan lisätietoja ja esitetään tapaustutkimuksia. 2. KUINKA HYVIN EU:N TOIMINTAPOLIITTISET SITOUMUKSET ON TOTEUTETTU? 2.1 Maksuja koskeva kokonaisanalyysi EU:n avunantajat investoivat vuonna 2012 lähes 3,4 miljardia euroa elintarvike- ja ravitsemusturvaan, mikä vastasi noin 8:aa prosenttia niiden virallisen kehitysavun kokonaismäärästä. Toimet oli jaettu ohjelmaan, ja ne kattoivat yli 115 maata. EU:n jäsenvaltiot osallistuivat toimiin ohjelmiensa kautta. Lisäksi 4 EU:n avunantajat antoivat noin COM(2010) 127, EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista, ja neuvoston 10. toukokuuta 2010 antamat päätelmät EU:n poliittisesta toimintakehyksestä kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista. Ilmaisu elintarviketurva on korvattu ilmaisulla elintarvike- ja ravitsemusturva. SWD (2013) 104 final, Boosting food and nutrition security through EU action: implementing our commitments (Elintarvike- ja ravitsemusturvan parantaminen EU:n toimilla sekä sitoumusten lunastaminen). Elintarviketurvaan liittyvä hätäapu ja humanitaarinen apu eivät kuuluneet EU:n pitkän aikavälin elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskeviin sitoumuksiin, joten niitä ei käsitellä tässä kertomuksessa. 3

4 1,1 miljardia euroa elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvään hätäapuun ja humanitaariseen apuun yli 80 maassa. Humanitaaristen ohjelmien osuus oli keskimäärin 25 prosenttia elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvien ohjelmien (humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö) kokonaismäärästä. Jäsenvaltioiden välillä oli kuitenkin joitakin eroja (ks. kuva 1). Kehitysavun ja humanitaarisen avun osuus virallisesta kehitysavusta oli yhteensä yli 10 prosenttia. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % % 17 % 10 % 19 % 23 % %33 %36 % 47 % 39 % % 83 % 90 % 81 % 77 % %67 %64 % 53 % 61 % Itävalta Belgia EU Suomi Ranska Saksa Irlanti Italia Alankomaat Yhd. kuningaskunta Humanitaarinen apu Kehitysapu Kuva 1: Elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvän kehitysavun ja humanitaarisen avun osuus avunantajaa kohti Taulukko 1: Tuen maksamisen maantieteellinen jakautuminen Euroa Prosenttiosuus vuonna 2012Maanosa Saharan eteläpuolinen Afrikka % Koko maailma % Aasia % Latinalainen Amerikka ja Karibian alue % Naapurimaat % Muut % Yhteensä % Suurin osa toimista (noin 65 prosenttia) toteutettiin kansallisella tasolla yli 115:n tukea saavan kumppanimaan ja epävakaan valtion 6 kanssa. Afrikka sai eniten varoja vuonna 2012, yhteensä 43 prosenttia kokonaismäärästä (ks. taulukko 1). Jäsenvaltiot keskittivät tukensa Afrikassa tiettyihin maihin, kun taas EU:n tuki jakautui maantieteellisesti laajemmalle alueelle. Tukitoimista lähes 30 prosenttia oli maailmanlaajuisia, mikä on osoitus elintarvike- ja ravitsemusturvan maailmanlaajuisen yleistä etua koskevan ulottuvuuden merkityksestä. 5 6 Tähän sisältyy ohjelmia ja hankkeita, jotka on määritelty tietokannoissa maailmanlaajuisiksi tai joiden maantieteellinen sijainti on määrittelemätön. Harmonisoitu luettelo epävakaista tilanteista, FY

5 Kuva 2. Kumppanimaiden saama tuki (miljoonaa euroa) Kuvassa 2 esitetään yhteenveto 20:stä eniten tukea saaneesta kumppanimaasta. Lisätietoja on saatavilla valmisteluasiakirjan 1 luvun taulukossa, josta käy ilmi, että 68 kumppanimaata sai keskimäärin alle 3 miljoonaa euroa kutakin avunantajaa kohti. 2.2 Toimet kuuden päätavoitteen saavuttamiseksi Seuraavassa jaksossa tarkastellaan EU:n avunantajien toimia kuuden päätavoitteen saavuttamiseksi. Taulukko 2. Maksujen jakautuminen päätavoitteiden osalta Päätavoite Määrä (milj. euroa) Prosenttiosuus Päätavoite 1: Pienviljelijöiden selviytymiskyvyn ja maaseudun toimeentulomahdollisuuksien parantaminen % Päätavoite 2: Tehokkaan hallintotavan tukeminen % Päätavoite 3: Alueellisten maatalous- ja elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkojen tukeminen % Päätavoite 4: Elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvien sosiaalisten suojelumekanismien vahvistaminen % Päätavoite 5: Ravitsemusasioiden edistäminen % Päätavoite 6: Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön toimijoiden koordinoinnin tehostaminen selviytymiskyvyn % lisäämiseksi Yhteensä % Suurin osa toimista (noin 60 prosenttia) kuuluu päätavoitteeseen 1 (Pienviljelijöiden selviytymiskyvyn ja maaseudun toimeentulomahdollisuuksien parantaminen), päätavoitteeseen 5 (Ravitsemusasioiden edistäminen) ja päätavoitteeseen 2 (Tehokkaan hallintotavan tukeminen). Varojen jakautumista kunkin päätavoitteen osalta analysoitiin. Monet toimet edistivät useamman kuin yhden päätavoitteen saavuttamista. Koska menetelmät eivät mahdollistaneet ohjelmien luokittelua useampaan kuin yhteen päätavoitteeseen, lukuja ei ole tulkittava absoluuttisesti. Suorituskriteeriä kansallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla 5

6 tuettujen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ohjelmien lukumäärä ja arvo oli vaikea arvioida, minkä vuoksi sitä ei mainittu suorituskriteereistä ilmoittamisen yhteydessä. On tärkeää huomata, että EU ja sen jäsenvaltiot panostavat poliittisiin toimiin eri politiikan aloilla, ja sen vuoksi kustannusluvut eivät välttämättä anna kattavaa käsitystä elintarvike- ja ravitsemusturvan merkityksestä Päätavoite 1: Pienviljelijöiden selviytymiskyvyn ja maaseudun toimeentulomahdollisuuksien parantaminen Suorituskriteereiden arviointi Varoja myönnettiin 2,02 miljardia euroa ohjelmalle 108 maassa tai kansainvälisellä tasolla. 149 kansalliselle ja kansainväliselle tutkimusohjelmalle myönnettiin tukea 379 miljoonaa euroa. Yli puolet kaikista vuonna 2012 maksetuista varoista (2 miljardia euroa, noin 60 prosenttia kokonaismäärästä) kohdennettiin päätavoitteeseen 1, mikä osoittaa, että pienviljelijöiden selviytymiskyvyn ja maaseudun toimeentulomahdollisuuksien parantaminen oli EU:n yhteisen avun tärkeä tavoite. Noin 1 560:tä ohjelmaa rahoitettiin yli 100 maassa. Toimilla tuettiin muun muassa kestävän maatalouden tehostamista ja monipuolistumista pienviljelijöiden ja erityisesti naisten osalta, parannettiin pienviljelijöiden mahdollisuuksia saada maa- ja vesialueita, maatalouden tuotantopanoksia ja luotto- ja neuvontapalveluja, avustettiin kumppanimaita torjumaan ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia elintarvike- ja ravitsemusturvaan, tuettiin köyhien väestöryhmien etujen mukaista maataloustuotteiden tutkimusta ja muuta tutkimusta teknologian kehittämiseksi ja siirtämiseksi, teknologiaa koskevan neuvonnan tarjoamiseksi ja innovoinnin mahdollistamiseksi, ja tarkasteltiin maaseudun elinkeinojen kehittämistä tulonmuodostuksen, maatilojen ulkopuolisen työllisyyden, arvoketjun ja maatalousteollisuuden kannalta. Päätavoitteeseen 1 kohdennetuista varoista noin 62 prosenttia jaettiin kansallisella, 33 prosenttia maailmanlaajuisella ja 5 prosenttia alueellisella tasolla. Suurin osa varoista (37 prosenttia) jaettiin Afrikassa, 34 prosenttia maailmanlaajuisesti ja 18 prosenttia Aasiassa. Niiden 10 maan joukossa, jotka saivat eniten kyseisen päätavoitteen saavuttamiseksi tarkoitettuja varoja, oli useita epävakaita ja puutteellisesta elintarviketurvasta kärsiviä maita, kuten Etiopia, Afganistan ja Kongon demokraattinen tasavalta (ks. valmisteluasiakirjan 3 luku, kuva 1). Kestävä maankäyttö on olennainen tekijä pienviljelijöiden toimeentulon parantamisessa. EU ja useat jäsenvaltiot tukevat aloitteita Etiopiassa, jossa suuri osa maaseudun asukkaista on alttiina fyysiselle ja taloudelliselle rasitukselle. Esimerkiksi Etiopian ja Saksan Amharan, Oromian ja Tigrayn alueilla toteuttaman kestävän maankäytön ohjelman tavoitteena on ottaa käyttöön teknologioita ja toimenpiteitä eroosion ehkäisemiseksi ja tukea käyttäjäryhmien koulutusta vedenottoalueiden kestävän hoidon edistämiseksi. Kestävään maatalouteen, elintarviketurvaan ja ravitsemukseen liittyvä tutkimus ja innovointi oli toinen päätavoitteeseen 1 sisältyvä tärkeä tuettava alue. EU:n avunantajat auttoivat merkittävästi kehitystä edistävää maataloustutkimusta myöntämällä siihen arviolta 380 miljoonaa euroa vuonna Tähän sisältyi tuki, jota myönnettiin maailmanlaajuisiin aloitteisiin, kuten CGIAR:lle (aiemmin Kansainvälisen maataloustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä), alueellisille järjestöille erityisesti Afrikassa ja kansallisille maatalouden tutkimuslaitoksille. Eurooppalaiset avunantajat ovat jäseniä kehitysyhteistyöhön liittyvää maataloustutkimusta edistävässä eurooppalaisessa aloitteessa (EIARD) (ks. laatikko 1). Laatikko 1: EIARD 6

7 EIARD on EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin ja Norjan pysyvä epävirallinen toimintapoliittisten linjojen koordinointifoorumi. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät sen vuonna 1997 helpottamaan kehitysyhteistyöhön liittyvää maataloustutkimusta koskevien eurooppalaisten toimintalinjojen ja investointien koordinointia. Vuonna 2012 EIARD:n jäsenet (EU mukaan lukien) myönsivät 231 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria CGIAR-rahastoon (45 prosenttia kokonaismäärästä). CGIAR:lle annettavan eurooppalaisen tuen koordinointi on EIARD:n tärkeimpiä tehtäviä. EIARD on myös aktiivinen jäsen kehitystä edistävää maataloustutkimusta käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa (EFARD), joka kattaa useita sidosryhmiä. EIARD:n tilaamissa toimintapoliittisissa selostuksissa ja kannanotoissa on korostunut se, että tutkimuksen tuloksia on sovellettava käytäntöön parempien vaikutusten aikaan saamiseksi myös köyhimmille viljelijöille. EIARD:n ansiosta Euroopan rooli CGIAR:n neuvostossa on yksi vahvimmista (ks. myös valmisteluasiakirjan 2.1 luvussa esitetty tapaustutkimus) Päätavoite 2: Tehokkaan hallintotavan tukeminen Suorituskriteereiden arviointi 410 ohjelmalle 87 maassa myönnettiin 395 miljoonaa euroa. EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisten kantojen perusteella maailman elintarviketurvakomiteassa hyväksyttiin vuonna 2012 maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallinnointia koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat. OECD:n kehitysapukomitean vuoden 2012 vertaisarviointi ja EU:n vuoden 2013 kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta osoittavat, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on parantunut. Noin 12 prosenttia EU:n ja sen jäsenvaltioiden investoinneista vuonna 2012 eli yhteensä 395 miljoonaa euroa suunnattiin tehokkaan hallintotavan tukemiseen. Toimilla tuettiin muun muassa maailman elintarviketurvakomiteassa käsiteltyjä aloitteita, vahvistettiin kansalais- ja viljelijäjärjestöjä kumppanimaissa ja edistettiin niiden osallistumista päätöksentekoon, vahvistettiin naisten vaikutusvaltaa ja heidän rooliaan elintarviketuotantoon, elintarvikkeiden kulutukseen ja kotitalouksien varojen käyttöön liittyvässä päätöksenteossa, tuettiin hallinnon hajauttamista ja paikallishallintoa elintarviketurvan edistämiseksi, tuettiin Afrikan maatalouden kokonaisvaltaista kehittämisohjelmaa (CAADP), vahvistettiin elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskevaa maailmanlaajuista hallintotapaa sekä tuettiin Scaling Up Nutrition (SUN) -liikettä, ja lisättiin valistusta sen varmistamiseksi, että elintarvike- ja ravitsemusturva asetetaan etusijalle kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla sekä kansallisten hallitusten tasolla kumppanimaissa. Päätavoitteen 2 saavuttamiseksi kohdennetuista varoista noin 63 prosenttia jaettiin kansallisella, 13 prosenttia alueellisella ja 24 prosenttia maailmanlaajuisella tasolla. Varat jakautuivat maantieteellisesti siten, että 41 prosenttia kohdennettiin Afrikkaan, 15 prosenttia Aasiaan ja 8 prosenttia Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueelle. Tähän kuului myös Roomassa sijaitseville elintarvikevirastoille (elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto (IFAD) ja maailman elintarvikeohjelma (WFP)) annettu muu kuin korvamerkitty perusrahoitus alueellisen ja maailmanlaajuisen elintarvike- ja ravitsemusturvan tukemiseksi. EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat kansainvälisiin keskustelutilaisuuksiin ja paneeleihin valmistelemalla EU:n yhteisiä kantoja esitettäviksi YK:n yleiskokouksessa käytävissä, maatalouden kehittämistä, elintarvike- ja ravitsemusturvaa, maaseudulla asuvia naisia sekä oikeutta ruokaan koskevia päätöslauselmia koskevissa neuvotteluissa, mukaan lukien YK:n 7

8 ihmisoikeusneuvoston vuosi-istunnoissa, ja kehittämällä yhteisiä kantoja esitettäviksi elintarviketurvakomitean vuosi-istunnoissa. Esimerkki yhteisestä toiminnasta on EU:n avunantajien yhteinen tuki maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallinnointia koskeville vapaaehtoisille suuntaviivoille. EU:n avunantajat ovat nykyään aktiivisia maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallinnointia koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevissa kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä aloitteissa, ja ne tukevat maanomistusoikeuksien hallinnointia ja turvaamista. Toinen esimerkki on EU:n avunantajien tuki elintarviketurvakomiteassa käynnissä olevalle prosessille, jonka tarkoituksena on kehittää maatalouteen kohdistuvia vastuullisia investointeja koskevia vapaaehtoisia periaatteita. EU:n avunantajat tekevät Afrikassa tiivistä yhteistyötä tukeakseen Afrikan maatalouden kokonaisvaltaista kehittämisohjelmaa (CAADP) niin mantereen, alueiden kuin maidenkin tasolla kyseisen ohjelman kehityskumppanien työryhmän puitteissa antamalla varoja useiden avunantajien yhteiseen rahastoon ja moniin muihin maakohtaisiin aloitteisiin. Osana Afrikan maatalouden vuotta 2014, jolloin Malabossa järjestetään valtioiden päämiesten huippukokous, kehityskumppanit ovat EU:n johdolla antaneet poliittisen tukensa Afrikan unionille ja Nepadkumppanuusohjelman suunnittelusta ja koordinoinnista vastaavalle virastolle. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan suorituskriteerin osalta on edistytty hyvin sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla, kuten OECD:n kehitysapukomitean vuoden 2012 vertaisarviointi ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva EU:n vuoden 2013 kertomus osoittavat. Suomessa testattiin OECD:n välinettä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden arvioimiseksi analysoimalla kansallisia ja EU:n politiikkoja, jotka vaikuttivat elintarvike- ja ravitsemusturvaan kehitysmaissa Päätavoite 3: Alueellisten maatalous- ja elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkojen tukeminen Suorituskriteereiden arviointi 98 alueohjelmalle myönnettiin varoja 151 miljoonaa euroa. Päätavoitteeseen 3 kohdennettiin 4 prosenttia jaettujen varojen kokonaismäärästä. EU:n avunantajat antoivat noin 151 miljoonaa euroa yhteensä 98 ohjelmalle. Tämän päätavoitteen saavuttamiseen liittyi tuki alueellisten maatalouspolitiikkojen kehittämiselle ja täytäntöönpanolle, strategiat alueellisten elintarvikemarkkinoiden yhdentymisen vauhdittamiseksi esimerkiksi kalastusalalla, eläintautien torjuntaohjelmat, ja aloitteet, joilla voidaan puuttua terveys- ja kasvinsuojelunormeihin ja elintarvikkeiden turvallisuuteen elintarvikeperäisten sairauksien torjumiseksi. Muut vuonna 2012 tuetut aloitteet koskivat maatalous- ja elintarvike- ja ravitsemusturvan tietojärjestelmiä, kuten varhaisvaroitusjärjestelmiä ja markkinoiden avoimuutta. Investoinnit jakautuivat maantieteellisesti siten, että noin 35 prosenttia varoista kohdennettiin Afrikkaan, 42 prosenttia maailmanlaajuisiin toimiin, 12 prosenttia Aasiaan ja 7 prosenttia Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueelle. EU, Ranska, Espanja, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa antavat Länsi- Afrikassa alueelliseen elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvää apua Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) maatalouspolitiikan (ECOWAP) puitteissa (ks. laatikko 2). Valmisteluasiakirjan 2.2 luvussa esitetään tapaustutkimus EU:n tuesta 8

9 ECOWAP:lle, mukaan lukien pyrkimyksistä edistää johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja koordinointia. Laatikko 2: ECOWAP EU:n ja sen joidenkin jäsenvaltioiden yhteiset pyrkimykset tukea ECOWAP:tä ovat esimerkki EU:n avunantajien koordinoinnista ja täydentävyydestä elintarvike- ja ravitsemusturva-aloitteissa. EU:n avunantajat koordinoivat toimintaansa ECOWAP-ryhmässä ja toteuttavat yhteisiä toimia ECOWAP:n alaisuudessa. Esimerkiksi EU, Ranska ja Espanja tukevat alueellista elintarvikevarastojärjestelmää, EU ja Ranska ovat tukeneet ECOWAS:ää hedelmäkärpästen torjunnassa, ja Ranska, Espanja ja Yhdysvallat tukevat alueellista maatalous- ja elintarvikevirastoa (RAAF). ECOWAP on Afrikan ensimmäinen maatalouspolitiikka, ja sillä pannaan täytäntöön Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman alueellinen ulottuvuus. Kansallisten sidosryhmien keskuudessa näyttää myös vallitsevan laaja yksimielisyys ECOWAP:n merkityksestä kehyksenä, joka ohjaa rajatylittäviin kysymyksiin liittyviä strategisia alueellisia investointeja Päätavoite 4: Elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvien sosiaalisten suojelumekanismien vahvistaminen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien osalta Suorituskriteereiden arviointi 94 ohjelmalle 40 maassa myönnettiin 209 miljoonaa euroa. Päätavoitteeseen 4 kohdennettiin 6 prosenttia vuonna 2012 jaettujen varojen kokonaismäärästä. EU:n avunantajat antoivat noin 209 miljoonaa euroa yhteensä 94 ohjelmalle 40 maassa. Äskettäinen elintarvikekriisi kiinnitti huomiota sosiaalisten tulonsiirtojen merkitykseen kotitalouksien elintarviketurvan varmistamisessa, ravitsemuksen parantamisessa, köyhyyden ja haavoittuvuuden vähentämisessä ja maatalouden kehittämisen tukemisessa. Useissa maissa on ollut käytössä erilaisia sosiaalisia tulonsiirtoja, kuten kausittaisia käteissiirtoja, työntekoa ruokapalkkaa vastaan tai arvoseteleitä, joilla helpotetaan elintarvikkeiden saantia lyhyellä aikavälillä. Päätavoitteen 4 ohjelmista 96 prosenttia pantiin täytäntöön maatasolla ja 4 prosenttia maailmanlaajuisesti. Kymmenen vuonna 2012 eniten tukea saaneen maan joukossa olivat muun muassa Etiopia, Bangladesh, Kenia ja Somalia (ks. valmisteluasiakirjan 3 luvun kuva 4). Etiopian hallitus pitää maan tuottavien turvaverkkojen ohjelmaa (Productive Safety Nets Programme) erinomaisena. Ohjelmalla pyritään ratkaisemaan maassa vallitseva krooninen elintarviketurvan tarve, ja ohjelmaa rahoittaa EU:n (Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti, Ruotsi, Alankomaat, EU) sekä Euroopan unionin ulkopuolisten avunantajien yhteenliittymä. 9

10 2.2.5 Päätavoite 5: Erityisesti äitejä, imeväisiä ja lapsia koskevien ravitsemusasioiden edistäminen Suorituskriteereiden arviointi 278:lle ravitsemukseen liittyvälle ohjelmalle 63 maassa myönnettiin 467 miljoonaa euroa. EU:n ja sen jäsenvaltioiden toiminta ravitsemuksen parantamiseksi on lisääntynyt, mistä on osoituksena niiden aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin prosesseihin (esim. G8/20, SUN ja maailman terveyskokous (WHA)), tuki ravitsemuksen ottamiselle mukaan CAADP:n investointisuunnitelmiin ja se, että SUN-liikkeeseen on liittynyt jo 45 kehitysmaata. EU:n avunantajien yhteinen työ on tuottanut tuloksia päätavoitteen 5 osalta. Sen saavuttamiseen kohdennettiin 14 prosenttia vuoden 2012 kokonaismäärärahoista eli noin 467 miljoonaa euroa 278 ohjelmalle 63 maassa. Päätavoite 5 oli päätavoitteen 1 jälkeen EU:n avunantajien toiseksi tärkein tavoite vuonna Sen saavuttamiseen liittyi toimia, joilla aliravitsemusta pyrittiin torjumaan rahoituksen avulla, ja sellaisten ravitsemukseen kohdistuvien ja siihen vaikuttavien toimien lisäämistä, joiden kohteena olivat äidit ja pienet lapset heidän elämänsä ensimmäisten päivän aikana. Toimilla tuettiin myös ravitsemukseen liittyviä mantereenlaajuisia, alueellisia ja kansallisia tutkimusohjelmia ja -suunnitelmia. Kumppanimaita kehotettiin parantamaan kansallista ravitsemusasioiden hallintoa, jotta ne voisivat paremmin sisällyttää ravitsemuksen osaksi kansallisia politiikkojaan, kuten maatalous- ja terveyspolitiikkaa, ja lisätä tietoisuutta ja kannustaa muuttamaan käyttäytymistä. Päätavoitteeseen 5 liittyvistä, vuonna 2012 tuetuista ohjelmista noin 80 prosenttia pantiin täytäntöön kansallisella, 17 prosenttia maailmanlaajuisella ja 3 prosenttia alueellisella tasolla. Investoinnit jakautuivat maantieteellisesti siten, että 46 prosenttia varoista kohdennettiin Afrikkaan, 17 prosenttia maailmanlaajuisiin toimiin, 26 prosenttia Aasiaan ja 8 prosenttia Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueelle. Eniten varoja saivat vuonna 2012 Bangladesh, Kongon demokraattinen tasavalta, Etiopia, Nigeria ja Myanmar (ks. valmisteluasiakirjan 3 luvun kuva 5). Osallistumalla kansainvälisiin toimiin ja asiaankuuluviin prosesseihin, kuten G8/G20, maailman terveyskokous, elintarviketurvakomitea, SUN-liike ja YK:n pysyvä ravintokomitea, EU:n avunantajat ovat parantaneet koordinointia, lisänneet tehokkuutta ja varmistaneet laajemman toiminnan ravitsemuksen parantamiseksi. Hyvä esimerkki ravitsemukseen liittyvästä yhteisestä maailmanlaajuisesta toiminnasta on tuki, jota EU, Ranska, Saksa, Irlanti, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat antaneet SUN-liikkeen sihteeristölle (ks. laatikko 3). Tämä on osoitus EU:n johdonmukaisuuden, koordinoinnin ja yhteistyön toimivuudesta maailmanlaajuisella tasolla ja globaalin hallintotavan osalta. (Lisätietoja valmisteluasiakirjan 2.3 luvussa esitetyssä tapaustutkimuksessa). Laatikko 3: SUN-liike Useiden EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan komission yhteinen pyrkimys tukea SUN-liikkeen sihteeristöä on esimerkki EU:n koordinoinnista ja täydentävyydestä maailmanlaajuisella tasolla. Scaling Up Nutrition (SUN) on maailmanlaajuinen liike, joka kokoaa yhteen kaikki sidosryhmät aliravitsemuksen torjumiseksi keskittyen erityisesti poliittisen tahdon lisäämiseen ja äitien, vastasyntyneiden ja lasten aliravitsemuksen torjumiseen. Ranska, Saksa, Irlanti, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio työskentelevät yhdessä SUN-liikkeen avunantajien verkostossa SUN-liikkeen tukemiseksi ja rahoittavat yhdessä muiden tahojen kanssa SUN-liikkeen sihteeristön työsuunnitelmaa. Kyseinen avunantajien yhteistyö ja koordinoitu toiminta mahdollistavat konsolidoidun strategisen suunnittelun, budjetoinnin ja raportoinnin sekä ennakoitavissa olevan 10

11 monivuotisen rahoituksen. Vuonna 2013 Lontoossa järjestetyssä Nutrition for Growth -tilaisuudessa EU:n avunantajat määrittelivät poliittiset ja taloudelliset sitoumuksensa torjua lasten kasvun hidastumista ja lupasivat tarkoitukseen 7,9 miljardia euroa (1,7 miljardia euroa ravitsemukseen kohdistuviin toimiin ja 6,1 miljardia euroa ravitsemukseen vaikuttaviin toimiin). 7 Euroopan komissio on toiminut muille esimerkkinä tehdessään erityisen sitoumuksen vähentää seitsemän miljoonan alle 5-vuotiaan lapsen kasvun hidastumista vuoteen 2025 mennessä ja on siten noussut merkittäväksi poliittiseksi toimijaksi. EU:n avunantajat ovat mukana monissa yhteisissä toimissa, joista voidaan mainita esimerkiksi menetelmän kehittäminen ravitsemukseen vaikuttavien menojen arvioimiseksi ja vastuuvelvollisuutta koskevan kehyksen laatiminen ravitsemukseen liittyvien toimien vaikutuksen ja ravitsemukseen kohdistuvien investointien seuraamiseksi. Yhteisiä toimia on toteutettu Tadžikistanissa, Jemenissä, Etiopiassa, Sahelin alueella, Sambiassa, Bangladeshissä ja Mosambikissa Päätavoite 6: Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön toimijoiden koordinoinnin tehostaminen selviytymiskyvyn lisäämiseksi ja kestävän elintarvikeja ravitsemusturvan edistämiseksi Suorituskriteereiden arviointi 63:lle selviytymiskykyyn liittyvälle ohjelmalle 18 maassa myönnettiin 122 miljoonaa euroa vuonna EU ja sen jäsenvaltiot totesivat, että vuonna 2012 oli tärkeää kehittää selviytymiskykyä 23 maassa, ja toteuttivat kahdeksan yhteistä analyysiä ja suunnitteluharjoitusta. Päätavoitteeseen 6 kohdennettiin 4 prosenttia vuonna 2012 jaettujen varojen kokonaismäärästä. EU:n avunantajat antoivat noin 122 miljoonaa euroa yhteensä 63 ohjelmalle 18 maassa. Jotkut muihin päätavoitteisiin (kuten päätavoite 1: Pienviljelijöiden selviytymiskyvyn ja maaseudun toimeentulomahdollisuuksien parantaminen; päätavoite 4: Elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvien sosiaalisten suojelumekanismien vahvistaminen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien osalta; ja päätavoite 5: Erityisesti äitejä, imeväisiä ja lapsia koskevien ravitsemusasioiden edistäminen) liittyvät toimet liittyivät myös tähän päätavoitteeseen. Tämän päätavoitteen saavuttamiseen liittyi toimia, joilla vahvistettiin erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien selviytymiskykyä, jotta ne voivat kestää kriisien vaikutuksia ja seurauksia. Pääpaino oli elintarvike- ja ravitsemusturvassa. Useimmissa toimissa tarjottiin suoraa tukea kotitalouksille ja yhteisöille, jotta ne voisivat paremmin saada riittävää ja terveellistä ravintoa tilapäisten sosiaalisten tulonsiirtojen avulla, toteutettiin naisiin ja lapsiin kohdistuvia ravitsemukseen liittyviä toimenpiteitä ja toimia maataloustuotannon käynnistämiseksi tai elvyttämiseksi ja elintarvikkeiden saatavuuden lisäämiseksi sekä luontaisten tuotantovälineiden säilyttämiseksi. Päätavoitteeseen 6 liittyvillä toimilla tuettiin selviytymiskyvyn sisällyttämistä osaksi kumppanimaiden politiikkoja ja toimintasuunnitelmia. Lisäksi niillä tuettiin kumppanimaiden ja paikallisyhteisöjen valmiuksia ennakoida ja ehkäistä elintarvikekriisejä ja valmistautua niihin sekä tehostaa kriisitoimenpiteitä ottaen huomioon kriisin erilaiset vaikutukset ja naisten, miesten ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien valmiudet sekä tehostetun riskien seurannan. 7 Vaihtokurssi 1,29 USD/EUR. 11

12 Investoinnit jakautuivat maantieteellisesti siten, että noin 75 prosenttia varoista kohdennettiin Afrikkaan, 23 prosenttia maailmanlaajuisiin toimiin ja 2 prosenttia Aasiaan. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että eniten tukea sai yhdeksän Afrikan maata, mukaan lukien Niger, Mali, Mauritania, Somalia, Etiopia ja Sudan (ks. valmisteluasiakirjan 3 luvun kuva 6). Elintarvikekriisien vaikutusten lievittämiseksi EU:n avunantajat ovat viime aikoina tehostaneet ponnistelujaan heikossa asemassa olevien yhteisöjen selviytymiskyvyn kehittämiseksi pureutumalla puutteellisen elintarviketurvan perussyihin. EU hyväksyi toukokuussa 2013 uuden poliittisen kehyksen selviytymiskyvyn haasteisiin vastaamiseksi. Alueellisella tasolla EU oli mukana perustamassa joulukuussa 2012 Länsi-Afrikan ja Sahelin alueen selviytymiskyvyn kehittämisaloitetta tukevaa EU:n maailmanlaajuista yhteenliittymää (AGIR). Tukea annettiin myös Afrikan sarven selviytymiskyvyn tukemista koskevalle SHARE-aloitteelle, jossa on mukana useita avunantajia ja jolla pyritään lievittämään kuivuuden seurauksia. Alueellisella tasolla Länsi-Afrikassa AGIRin kautta EU:lta, Ranskalta ja Espanjalta saadulla rahoituksella alueelle perustettiin hätäelintarvikevarastojen järjestelmä. EU:n avunantajat toteuttivat joitakin yhteisiä analyysejä ja suunnitteluharjoituksia selviytymiskyvyn parantamiseksi. Esimerkiksi selviytymiskyvyn parantaminen Nigerissä, Norsunluurannikolla, Burkina Fasossa, Malissa, Tšadissa ja Senegalissa, maakohtaiset ohjelma-asiakirjat Etiopiassa, Somaliassa, Keniassa ja Ugandassa yhteiset analyysit ja suunnitteluharjoitukset Haitissa. 2.3 Koordinointi, täydentävyys ja johdonmukaisuus Maita, joilla on enemmän kuin viisi EU:n avunantajaa, on 44. Sen vuoksi koordinoinnilla on merkittävä rooli sen varmistamisessa, että EU:n kyseisille maille antama tuki on tehokasta. EU osallistuu kumppanimaiden elintarvike- ja ravitsemusturvastrategioihin ja maatalouden investointisuunnitelmiin ja yhteensovittaa toimintansa niihin. Olemassa olevia rakenteita, kuten alakohtaisia työryhmiä (jotka eivät aina rajoitu vain EU:n avunantajiin), pidetään keskeisinä mekanismeina, joiden kautta EU:n avunantajat koordinoivat toimintaansa, jatkavat poliittista vuoropuhelua ja vaihtavat säännöllisesti tietoja. Avunantajien ja kumppanimaiden välisen koordinoinnin lisäksi valmiuksien kehittämisellä parannetaan koordinointia kaikkien paikallisten ja ei-paikallisten sidosryhmien välillä, joista voidaan mainita esimerkiksi valtiosta riippumattomat järjestöt, kansainväliset valtiosta riippumattomat järjestöt, yksityissektori ja tutkimusorganisaatiot, jotka toimivat elintarvike- ja ravitsemusturva-alalla. EU:n yhteinen ohjelmasuunnittelu edistää merkittävällä tavalla EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimien keskinäistä täydentävyyttä ja synergiaa. Vuodesta 2011 lähtien yhteinen ohjelmasuunnittelu on aloitettu noin 20 kumppanimaassa, mutta kussakin maassa prosessi on eri vaiheessa. 8 Esimerkki EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisestä ohjelmasuunnittelusta on ravitsemustilannetta Etiopiassa koskeva EU:n etenemissuunnitelma (EU+ Road Map for Nutrition in Ethiopia), joka tarjoaa käytännön esimerkin ravitsemukseen liittyvien toimenpiteiden yhteisestä analyysistä ja suunnittelusta, priorisoinnista, vastuunjaosta ja koordinoinnista. Yhteistoteutukseen kuuluu alakohtaiseen kartoitukseen perustuva tehtävänjako, yhteiset analyysit, arviointi ja alakohtaiset toimet, tukimuodot (talousarviotuki, poolirahoitus, hajautettu yhteistyö ja erityisrahastot) sekä yhteiset seuranta-, arviointi- ja 8 Yhteisiä analyyseja on toteutettu Boliviassa, Norsunluurannikolla ja Etiopiassa, ja yhteisiä ohjelmointiasiakirjoja on laadittu Burundin, Etelä-Sudanin, Ghanan, Guatemalan, Kambodžan, Kenian, Komorien, Laosin, Myanmarin, Namibian, Paraguayn, Ruandan, Senegalin, Togon ja Tšadin osalta. 12

13 raportointijärjestelmät. Maailmanlaajuisia aloitteita koskevat yhteiset strategiset lähestymistavat, kuten AGIR ja SUN-aloite Tšadissa, ovat myös parantaneet täydentävyyttä. Kuuteen päätavoitteeseen liittyvien toimien on raportoitu vastaavan kumppanimaiden strategioita. Keniassa EU:n avunantajien työnjaossa otettiin huomioon täytäntöönpanosuunnitelman päätavoitteet. Valmisteluasiakirjan 2.4 luvussa tarkoitetussa tapaustutkimuksessa, joka koskee Etiopiaa, analysoidaan EU:n pyrkimyksiä tehostaa koordinointia, täydentävyyttä ja johdonmukaisuutta EU:n avunantajien ulkoisen avun ohjelmien sisällä ja niiden välillä (ks. laatikko 4). Laatikko 4: Koordinointi, täydentävyys ja johdonmukaisuus Etiopiassa Koordinoinnista, täydentävyydestä ja johdonmukaisuudesta Etiopiassa on tehty osallistumista koskeva tapaustutkimus. Se osoittaa, että Etiopian viranomaisilla on selkeä visio, vastuu ja johtava asema maan tärkeimpien elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskevien kysymysten ratkaisemisessa, ja EU:n avunantajat ovat tässä keskeisiä kumppaneita. Selkeästi maajohtoiset, suuret kansalliset lippulaivaohjelmat suunnitellaan ja toteutetaan kansainvälisen yhteisön avulla, ja niiden kautta voidaan kanavoida sekä jäsenneltyä vuoropuhelua että taloudellista apua. Yhteinen ohjelmasuunnittelu tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa koordinointia ja kehittää yhteistä analyysiä ja suunnittelua, priorisointia ja vastuunjakoa toimien tehostamiseksi. Prosessiin olisi otettava mukaan etiopialaisia kumppaneita, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajia ja muita merkittäviä avunantajia. EU:n tason koordinointia koskeviin virallisiin järjestelyihin kuuluvat Eurooppa-neuvoston työryhmät, mutta epävirallista vuoropuhelua käydään HARD-ryhmän (maatalouden ja maaseudun kehittämisryhmän johtajat) ja sen maakysymyksiä sekä yksityisen sektorin kehittämistä käsittelevien alaryhmien ja EIARD-aloitteen puitteissa. Mainitut mekanismit ovat tärkeitä politiikan kehittämisen ja vuoropuhelun kannalta. EIARD-aloitteen puitteissa tapahtuva koordinointi edistää yhteisiä politiikkoja ja strategioita Euroopassa ja myös auttaa kehittämään johdonmukaisuutta, koordinointia ja täydentävyyttä. Lisäksi kyseisillä virallisilla ja epävirallisilla järjestelyillä koordinoidaan EU:n avunantajien osallistumista kansainvälisiin foorumeihin ja aloitteisiin. Niihin kuuluvat YK:n yleiskokous, ihmisoikeusneuvosto, elintarviketurvakomitea, SUN-liike, toinen kansainvälinen ravitsemuskonferenssi, G8 ja G HAVAINNOT JA SUOSITUKSET 1. Elintarvike- ja ravitsemusturva on merkittävä osa EU:n kehitysyhteistyötä. EU:n avunantajat antoivat siihen yksistään vuonna 2012 melkein 3,4 miljardia euroa yli 115 maassa. Elintarvike- ja ravitsemusturva on tärkeä sekä määrän (noin 8 prosenttia EU:n avunantajien vuonna 2012 antamasta kaikesta virallisesta kehitysavusta) että maantieteellisen laajuuden osalta. Erityisesti elintarviketurvan puutteesta kärsiville Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioille on myönnetty huomattavasti tukea EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimintaperiaatteen mukaisesti, jonka ne sitoutuivat panemaan täytäntöön vuonna Useimmissa tukitoimissa keskityttiin vuonna 2012 kolmeen päätavoitteeseen: Päätavoitteeseen 1 (Pienviljelijöiden selviytymiskyvyn ja maaseudun toimeentulomahdollisuuksien parantaminen) kohdennettiin eniten tukea (noin 60 prosenttia), päätavoitteeseen 5 (Ravitsemusasioiden edistäminen) 14 prosenttia ja päätavoitteeseen 2 (Tehokkaan hallintotavan tukeminen) 12 prosenttia. 13

14 3. EU:n avunantajien toimintaa voidaan ehkä tehostaa: 68 kumppanuusmaata saivat keskimäärin alle 3 miljoonaa euroa kutakin avunantajaa kohti. Keskimääräinen maksuosuus on 1,34 miljoonaa euroa. Tämä näkyy selkeimmin Keski-Amerikassa, jossa neljää maata tukee vähintään neljä avunantajaa ja jossa maksuosuus avunantajaa kohden on keskimäärin alle 2,2 miljoonaa euroa. EU:n avunantajien on jatkettava työnjakonsa tehostamista luonnollisesti kumppanimaiden johdolla. 4. Kysyntään perustuvaan tutkimukseen, neuvontaan ja innovointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota lisäämällä investointeja vuonna 2010 tehtyjen sitoumusten mukaisesti ja varmistamalla erityisesti, että tulokset pannaan täytäntöön kentällä, jotta voidaan maksimoida niiden vaikutukset. 5. EU:n avunantajien johtoasema kansainvälisen yhteisön määrittelemien keskeisten aihealueiden käsittelemisessä on lisääntymässä. Ne ovat vuodesta 2010 lähtien vastanneet yhdessä elintarviketurvatarpeisiin ja -kriiseihin ja keskittyneet esimerkiksi ravitsemukseen, selviytymiskykyyn ja maan saatavuuteen. EU:n avunantajat ovat tukeneet maailmanlaajuisia ja EU:n aloitteita, kuten SUN, SHARE ja AGIR, ja olleet mukana kehittämässä maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallinnointia koskevia vapaaehtoisia suuntaviivoja elintarviketurvakomiteassa. Näiden menestyksekkäitten toimien pohjalta voidaan kehittää aloitteita, joissa keskitytään EU:n avunantajien yhteisiin tavoitteisiin. 6. Kansallisten järjestelmien puitteissa tapahtuvasta kaikkien sidosryhmien välisestä yhteistyöstä on selvästi etua. Etiopiassa toteutettu tapaustutkimus osoitti, että Euroopan yhteinen panos elintarvike- ja ravitsemusturvakysymyksissä oli erittäin tärkeä politiikan kehittämisen ja investointien kannalta. EU:n avunantajat toteuttavat yhdessä innovatiivisia lähestymistapoja, jotka on integroitu olemassa oleviin kansallisiin järjestelmiin. Kokemus on osoittanut, että viljelijäjärjestöjen, paikallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa käytävää, erityisesti kansallisten ohjelmien laatimista ja toteuttamista koskevaa vuoropuhelua on mahdollista lisätä. Tähän olisi pyrittävä kaikissa kumppanimaissa. 7. EU:n avunantajien kansallisen tason koordinointia olisi laajennettava koskemaan muutakin kuin tietojenvaihtoa. Koordinointimekanismit ovat olleet erityisen menestyksekkäitä maailmanlaajuisesti, maanosittain ja alueellisesti, kuten EIARD-aloite ja Länsi-Afrikan kehitysyhteistyökumppanien ECOWAP:n koordinointimekanismi ovat osoittaneet. Kansallisella tasolla on kuitenkin parantamisen varaa siten, että koordinointia olisi vietävä tietojen jakamista pidemmälle toiminnan johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja kokemusten jakamisen tehostamiseksi. 8. Meneillään oleva EU:n yhteinen ohjelmasuunnittelu tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tehokkuuden parantamiseen, sillä se edistää koordinointia, täydentävyyttä ja työnjakoa. Tämän perusteella voidaan myös kehittää lisää yhteisiä tulosperusteisia kehyksiä sekä yhteistä seurantaa ja arviointia myös yhteisöjen tasolla. Yhteistä ohjelmasuunnittelua elintarvike- ja ravitsemusturvan osalta on vahvistettava. 9. EU:n elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskevaa yhteistä raportointimenetelmää on tarkistettava siten, että keskitytään tiettyihin erityisaiheisiin, pannaan enemmän painoa tulosten/vaikutusten arviointiin esimerkiksi tapaustutkimusten avulla, joita toteutetaan ensisijaisesti EU:n kumppanien kanssa, sekä pyritään saamaan enemmän laadullisia tietoja. 14

15 4. PÄÄTELMÄT JA TULEVAT TOIMET Tämä on ensimmäinen kertomus, jossa EU:n avunantajat tekevät yhdessä huomioita tärkeästä aiheesta. Tällä kertomuksella toimista tehdään tiliä korkeammalle tasolle. EU:n avunantajat antoivat apua vuonna 2012 lähes 3,4 miljardia euroa yli 115 maassa, joten EU ja sen jäsenvaltiot edistävät ratkaisevasti elintarvike- ja ravitsemusturvaa. Vuodesta 2010 lähtien EU:n avunantajien maailmanlaajuinen johtoasema ravitsemusta, selviytymiskykyä ja maanhallintaa koskevissa kysymyksissä on kasvanut. Avunantajat hyödyntävät johtavaa rooliaan esimerkiksi ilmaston kannalta älykkään maatalouden, maaseudun muutoksen ja elintarvikejärjestelmien muodostamiin haasteisiin vastaamiseksi. Afrikassa CAAPD-prosessi antaa uusia mahdollisuuksia poliittiselle vuoropuhelulle ja tuelle maiden tasolla. Vuoden 2014 Malabon julistuksessa Afrikan maat sitoutuvat uudelleen maatalouden ja elintarviketurvan kehittämiseen, ja siinä asetetaan maanosan tasolla odotuksia, jotka voisivat lisätä EU:n avunantajien lähentymistä ja niiden antamaa tukea vuonna 2010 tehdyn CAADP:tä koskevan poliittisen sitoumuksen mukaisesti. Kumppanimaissa on mahdollisuuksia lisätä vuoropuhelua viljelijäjärjestöjen, paikallisten ja kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa. Yhteistä ohjelmasuunnittelua elintarvike- ja ravitsemusturvan osalta voidaan edelleen tehostaa maailmanlaajuisesti. Toimimalla yhdessä EU:n ja sen jäsenvaltioiden painoarvo kasvaa, ja kehitysapua voidaan antaa laajemmalle ja enemmän. Tämä lähestymistapa parantaa EU:n näkyvyyttä ja johtaa tehokkaampaan kehitysapuun, parempiin tuloksiin ja suurempiin vaikutuksiin. Tässä kertomuksessa vahvistetaan lähtökohdat myöhemmille kertomuksille. Seuraavassa kertomuksessa tuloksia verrataan vuoden 2012 tilanteeseen. Sitä ennen tämän kertomuksen laatimisessa käytettyä menetelmää parannetaan. Uudessa kertomuksessa otetaan esiin tiettyjä aihe-alueita ja tavoitteita ja korostetaan enemmän tuloksia ja vaikutuksia. Seuraavassa kertomuksessa esitetään myös tapaustutkimuksia, jotka on toteutettu kumppanien ja jäsenvaltioiden kanssa. 15