Sosiaalialan praksistoiminta. Kokemuksia Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelman ja sen kumppaneiden yhteistyöstä

Transkriptio

1 Sosiaalialan praksistoiminta Kokemuksia Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelman ja sen kumppaneiden yhteistyöstä Emma Vanhanen

2 1 Selvityksen tausta ja tehtävä Aineisto ja analyysi Analyysitulokset Nykytilanne ja anti... 7 Anti opetukselle ja tutkimukselle... 7 Anti käytännön ammattilaisille Tulevaisuuden odotukset sekä haasteet Praksistoiminnan epämääräisyys, epäjatkuvuus ja jaetun ymmärryksen puute Vastavuoroisuus ja työnjako Työn tekemisen rytmien erilaisuus ja asennemuutos Johtopäätökset Liite Liite Liite

3 1 Selvityksen tausta ja tehtävä Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelma on yhteistyökumppaniensa kanssa tehnyt merkittävästi työtä viimeisten vuosien aikana sosiaalialan praksistoiminnan eli käytännön, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön käynnistämiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Yhteistyön perustana pidetään vuorovaikutteisten ja vastavuoroisten oppimis-, kehittämis- ja tutkimusympäristöjen luomista eri toimijoiden kanssa. Yhteistyön tavoitteena on sosiaalialan opiskelijoiden ja työntekijöiden ammatillisten taitojen ja käytäntöjen kehittäminen ja vahvistaminen. Yhteistyöllä tavoitellaan myös opiskelijoiden opinnäytetöiden ja muun tutkimuksen yhteyttä käytännön sosiaalialan toimijoihin sekä opetushenkilökunnan ymmärryksen syventämistä käytännön sosiaalialasta. (Aalto-Siiro & Janhunen ).) Yhteistyökumppaneina on monia eri käytännön sosiaalipalveluita tarjoavia toimijoita (kaupunkeja: Tampere, Hämeenlinna, Seinäjoki, Pori ja yliopistollinen sairaala: Tays), sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos sekä ammattikorkeakoulut (TAMK ja HAMK). Toiminta kohdistuu sosiaalialalla erityisesti sosiaalityöhön sekä sosiaali- ja perhetyönohjaukseen. Sosiaalialan käytännön, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön kehittäminen on nostettu myös valtakunnallisesti huomion kohteeksi. Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksessa organisoidaan uudelleen palvelurakenteen lisäksi alan kehittämis-, tutkimus- ja koulutusrakenteita sekä valmistellaan ehdotusta sosiaalihuollon evo-rahoituksesta (ns. koulutus- ja tutkimus-evo) lääketieteen rahoitusrakenteen rinnalle. Tässä uudelleenorganisoitumisessa nähdään olevan keskeinen rooli eri toimijoiden yhteistyöllä, jonka kehittäminen on myös sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen yksi lakisääteinen tehtävä (ks. Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1230/2001 2) ). Tampereen yliopisto on kokeillut eri yhteistyökumppanien kanssa erilaisia toimintamalleja, joissa painottuvat eri tavoin opetuksen, tutkimuksen ja käytännön sosiaalialan kehittäminen. Yhtenä keskeisimmistä toimintamuodoista on ollut opiskelijoiden käytännön opetuksen ja harjoittelun kehittäminen sisältäen muun muassa opiskelijoiden ohjauskoulutuksen käytännön työntekijöille ja harjoittelun suunnittelua helpottavan vuosikellon kehittelyn. Lisäksi keskeisinä toimintamuotoina 1) Aalto-Siiro, Marianne & Janhunen, Mervi (2011) Tampereen kaupungin sosiaalityön käytännön opetuksen nykytila ja Tampere Praksiksen esiselvitys. Pikassos. 40f5-90b0-b3a75e64e61c. Luettu ) Laki sosiaalialan osaamiskuskustoiminnasta 1230/2001 3

4 on ollut erilaiset tutkimus- ja kehittämistyöpajat, praksistiimit, tieto takaisin kentälle -tilaisuudet ja tutustumiskäynnit sekä asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden pitämät luennot ja demonstraatiot sekä opinnäytetöiden tekemisen tukeminen. Tähänastisessa praksistoiminnassa on keskenään eri tavoin organisoituja yhteistyöverkostoja. Taysin ja Hämeenlinnan kanssa on yhteistyö ollut kahdenvälistä. Muiden kanssa on rakennettu verkostomaista toimintatapaa ja niissä on ollut mukana myös ESR-hankerahaa (Alueklinikat verkostona hanke ja Tampere praksis hanke vuosina ) ). Porin ja Seinäjoen kaupunkien kanssa on rakenteena löyhä yhteistyöverkosto, jossa molemmilla kaupungeilla on muotoutunut keskenään erilaiset yhteistyörakenteet ja toimintamuodot. Tampereen kaupungin, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Pikassoksen kanssa puolestaan yhteistyöverkosto on ollut tiivimpi. Myös yhteistyön intensiivisyys ja yhteistyökumppanien määrä vaihtelevat eri yhteistyöverkostoissa. Lisäksi eri yhteistyöverkostoissa vaihtelee se, mitkä käytännön sosiaalialan osa-alueet (esim. lapsiperheet ja lastensuojelu, aikuissosiaalityö, maahanmuutto) ja ammattiryhmät (esim. sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät, sosiaaliohjaajat) ovat edustettuina. Tämä selvitys on Tampereen yliopiston rahoittama ja sosiaalityön tutkinto-ohjelman tekemä kartoitus praksistoiminnassa kokeilluista erilaisista toimintamuodoista. Selvityksessä tarkastellaan yhteistyön eri osapuolien näkemyksiä ja kokemuksia praksistoiminnasta ja millaisia odotuksia siihen tulevaisuudessa kohdistuu yhteistyömallien kehittämiseksi ja rakentamiseksi. Tarkastelun kohteena on: Millaisia kokemuksia ja tulevaisuuden toiveita on praksistoiminnasta? 2 Aineisto ja analyysi Praksistoiminnan eri osapuolten näkemyksiä ja kokemuksia on kartoitettu ryhmäkeskusteluilla. Ryhmäkeskustelujen kokonaismäärä on 14. Tampereen kaupungin näkökulmaa selvitettiin kuudessa eri ryhmäkeskustelussa (tuottajapuolen johtoa, johtavia sosiaalityöntekijöitä ja kehittäjiä, kolme ryhmää lapsiperheiden ja aikuispuolen sosiaalityöntekijöitä, sosiaali- ja perhetyönohjaajat). Tämä sen vuoksi, että Tampere Praksis- hankkeeseen on panostettu runsaasti vuosina ja sen puitteissa on ollut monenlaista toimintaa, josta on kiinnostavaa saada tietoa eri työntekijäryhmien näkökulmasta. Tampereen yliopistolla ryhmäkeskusteluja tehtiin kaksi: toinen sosiaalityön tutkinto- 3) Hankkeiden loppuraportit löytyvät verkkosivulta: 4

5 ohjelman henkilökunnalle ja toinen opiskelijoille. Muissa organisaatioissa kussakin järjestettiin yksi ryhmäkeskustelu. Tutkijan vetämiin vapaaehtoisiin keskusteluryhmiin osallistui 2 8 keskustelijaa. Keskustelupyyntö lähetettiin useille eri praksistoimintoihin osallistuneille henkilöille. Käytännön asiakastyötä tekeviä toimijoita oli usein vaikea saada rekrytoitua keskusteluihin. Yhteensä keskusteluihin osallistui 60 henkilöä, joista naisia oli 90 %:a. Keskustelut kestivät noin minuuttia paitsi sosiaali- ja perhetyönohjaajien keskustelu kesti noin 40 minuuttia johtuen aikataulullisista vaikeuksista. Monissa keskusteluryhmissä ainakin yksi osallistuja toi esille olevansa uusi työntekijä ja olleensa vähän praksistoiminnassa mukana. Keskustelujen teemoina olivat praksistoiminnassa kokeiltujen toimintamuotojen anti omalle työlle, toiminnan kipupisteet, eri yhteiskumppanien merkitys toiminnassa sekä tulevaisuuden odotukset ja toiveet. Lisäksi keskustelijat saivat keskustelun tueksi listan, johon oli koottu yhteistyötoimijat ja keskeisimmät kokeillut toimintamuodot. Liitteessä 1 on esimerkki keskustelijoiden tukilistasta. Keskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanatarkasti. Olen anonymisoinut keskustelut siten, ettei yksittäisiä henkilöitä ja osittain myös keskusteluryhmiä voi tunnistaa. Liitteessä 2 on kuvattu yksityiskohtaisemmin keskusteluun osallistujien tavoittamista ja keskustelujen kulkua. Ryhmäkeskusteluaineisto kerättiin marraskuun 2013 ja maaliskuun 2014 välisenä aikana. Tämä osuu ajankohtaan, jolloin yhteistyön tehostamiseksi käynnistetyt hankkeet olivat juuri päättyneet tai päättymässä. Sosiaalityön tutkinto-ohjelma kun on tehnyt kumppaneidensa kanssa pitkään yhteistyötä, mutta toiminnan tehostamiseksi oli käynnistetty Tampere praksis hanke ja Alueklinikat verkostona hanke vuosille Lisäksi Hämeenlinnan kaupunki oli käynnistänyt vuonna 2011 klinikkatoiminnan, johon myös Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelma on osallistunut. Sosiaalityön tutkinto-ohjelmalla on ollut Taysin kanssa yhteistyösopimus vuodesta 1998 lähtien ja Tampere Praksis yhteistyösopimus on tehty vuonna Siten aineistonkeruu ajoittui aikaan, jolloin eri hankkeiden osapuolet samanaikaisesti arvioivat tai olivat arvioineet äskettäin hankkeidensa ja praksistoiminnan onnistumista sekä pohtivat toiminnan jatkoa. Hankkeiden loppuarviointiin liittyvät teemat ovat yhteneviä tämän selvityksen teemojen kanssa. Tämä näkyi ryhmäkeskusteluissa yhtäältä siinä, että keskustelijat olivat jäsentäneet käsiteltäviä teemoja ja heillä oli usein myös yhteneviä näkemyksiä. Toisaalta keskusteluissa näkyi 5

6 hankkeiden loppuarviointi myös jonkinlaisena väsymyksenä keskustella monessa paikassa samoista aiheista jopa samojen ihmisten kanssa. Tulevaisuudesta keskustelu oli usein hyvin pragmaattista ja lähitulevaisuutta koskevaa, jossa paikoin ehkä käynnissä olevat yhteistyökumppanien väliset keskustelut yhteistyön jatkosta rajasivat keskustelua. Esitin osallistujlle toiveen vapaamuotoista keskusteluista, joissa oma roolini voisi olla vähäinen. Näin keskustelijat voisivat keskustella keskenään heille tärkeistä asioista. Keskusteluissa roolini vaihteli siten, että jossain keskusteluissa osallistujat olivat hyvin oma-aloitteisia, jolloin vetäjän roolinani oli enemmäkseen varmistaa omaa ymmärrystäni ja tehdä paikoin tarkentavia ja ohjaavia kysymyksiä. Toisissa keskusteluissa syntyi enemmän kysymys-vastaus -asetelma siten, että keskustelijat kohdistivat enemmän puhettaan minulle kuin muille keskustelijoille. Keskusteluiden välillä oli eroa myös siinä, mihin praksistoiminnan ulottuvuuksista (käytännön sosiaalityön kehittäminen, opiskelijoiden ohjaus ja tutkimus) keskustelu painottui. Pidin kuitenkin huolta siitä, että keskusteluissa käsiteltiin praksistoiminnan kaikkia eri ulottuvuuksia. Keskustelijat jäsensivät kokemuksia ja näkemyksiä praksistoiminnasta kahdesta suunnasta. Ensinnäkin praksistoimintaa ja sen merkitystä peilattiin oman organisaation perustehtävään ja - työhön. Vaikka keskusteluissa peilattiin praksistoiminnan merkitystä suhteessa omaan perustyöhön, ei useinkaan eksplisiittisesti tuotu esille sitä, mikä perustyöksi katsotaan. Toiseksi praksistoimintaa ja sen merkitystä peilattiin organisaatioiden toimijoiden organisaatioiden sisäisiin ja välisiin suhteisiin. Keskusteluissa tuli esille se, kuinka eri organisaatiossa oli erilaisia painotuksia praksistoiminnassa. Eri yhteistyökumppanien kanssa vaihteli se, painottuiko praksistoiminta enemmän organisaation sisäiseksi toiminnaksi tai organisaatioiden väliseksi yhteistyöksi. Lisäksi vaihteli se, mitä praksistoiminnan osa-aluetta opetusta, kehittämistä tai tutkimusta toiminnassa painotettiin sekä minkä osan niistä nähtiin kuuluvan osaksi praksista sekä se, miten praksistoiminnan eri osa-alueet (kehittäminen, opetus ja tutkimus) suhteutuivat toisiinsa. Usein keskusteluista ei voinut erotella sitä, keskusteltiinko opetuksesta, kehittämisestä vai tutkimuksesta, koska ne olivat enemmän tai vähemmän kietoutuneet toisiinsa. Vaikka praksistoiminnat eri yhteistyökumppanien kanssa olivat keskenään erilaiset, niin keskusteluissa praksistoiminnasta tuotettiin kuitenkin paljon keskenään samansuuntaisia ajatuksia praksistoiminnan annista, haasteista ja tulevaisuuden odotuksista. Usein teemoista, joista 6

7 keskusteluryhmät tuottivat keskenään erilaisia näkemyksiä, keskustelijat tunnistivat toisten toimijaryhmien erilaiset ajatukset ja tarpeet. Tämä osoittaa, että toimijat tunnistivat praksistoiminnan nykytilanteen, mutta siihen liiittyviä haasteita ei välttämättä ollut ratkaistu. Keskustelun analyysissä tarkastelen ensinnäkin sitä, millaisessa vaiheessa praksistoiminnan kehittämisen katsottiin olevan. Samassa yhteydessä tarkastelen kokemuksia praksistoiminnan annista opetukselle ja tutkimukselle sekä käytännön sosiaalialan kehittämiselle, joiden yhteydessä tarkastelen myös eri toimintamuotojen antia. Toiseksi analysoin keskusteluista praksistoimintaan liitettyjä tulevaisuuden odotuksia ja haasteita. 3 Analyysitulokset 3.1 Nykytilanne ja anti Keskustelijat kokivat yleisesti ottaen praksistoiminnan tärkeäksi ja onnistuneeksi. Praksistoiminnan kehittämisen kuitenkin koettiin olevan vasta alussa. Sitä pidettiin ymmärrettävänä, koska praksistoimintaan katsottiin liittyvän suuri ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutos. Suurimmat panostukset nähtiin olleen opetuksen ja opiskelijoiden harjoittelun kehittämisessä, mutta praksiksen koettiin edistäneen myös käytännön sosiaalialan ja tutkimuksen kehittämistä. tää on sillai hirveen pitkä tie niinku semmonen kulttuurin muutos. Et me ollaan jossain semmoses, alus et se ei vaan tapahdu jotenkin (12)... Mä aattelet et meil on semmonen innostuksen siemet tai joku, ydin siellä jotenkin hautumassa mut et ei nyt mitään semmosta laajempaa voi sanoo, että oltais nyt siirrytty johonki kehittämisen kulttuuriin (3) Anti opetukselle ja tutkimukselle Kaikissa keskusteluissa tuotiin esille kokemus siitä, että praksistoiminta on ollut opiskelijoiden ohjauksen ja opetuksen osalta toimivaa. Niihin oli saatu luotua systemaattisuutta ja rakennetta. Käytännön sosiaalialan tuntemuksen katsottiin syventävän opiskelijoiden ymmärrystä sekä auttavan teorian ja käytännön toisiinsa kytkennässä. Opiskelijoiden ohjauksen ja opetuksen osalta systemaattisuutta on luonut esimerkiksi ohjauksen vuosikello sekä opiskelijoiden opetuksen jaksolle luotu suunnitelma. Suunnitelmassa on opiskelijoille yhteisiä tilaisuuksia, mutta opiskelijoille myös 7

8 yksilöllisesti kohdennettuja toimintoja ja tapahtumia. Lisäksi sosiaalialan käytännön ammattilaiset pitivät tärkeänä jaettua vastuuta ohjauksessa, kun ohjaus on muuttunut enemmän parityönä tehtäväksi ja myös koko työyhteisön asiaksi. Praksistoiminnan katsottiin mahdollistavan myös oppilaitosten henkilökunnalle käytännön työelämän tuntemusta. Kyllä mä nään sen jotenki tosi tärkeenä teorian ikään ku linkittäminen sinne käytäntöön. Ilman sitä käytäntöö ei voi ymmärtää ees oikeestaan sitä teoriaa Mutta että teoriatiedon merkitys on kyllä sosiaalityössä. (10) meil ei oo enää yksilöohjaajia, vaan siis et meillä kaikki ottaa työparina sen opiskelijan. Musta se on ihan hieno kehitys sit se mitä Praksiksen kautta on tos nyt hyvä asia siihen et on tullu sitä, sitä rakennetta siihen opiskelijanohjaukseen, on tullu se lukulukkari ja on tullu tätä yhteisesti jaettua vastuuta et siin on näitä niin ku koko työyhteisöö vastuutettu siitä (12) mun mielestä on muuttunu, että siihen oikeesti paneudutaan siihen opiskelijan tulemiseen, ja oikeesti mietitään niitä et ne ohjaustilanteet ei oo autossa, että ne on oikeesti semmosta nykyään että ne varataan sinne kalenteriin ja pidetään niistä kiinni (6) Niin kyllä mä itse asiassa opettajana ajattelen sillei et jos tässä on et mitkä Praksis-toiminnan kokeilut ja toimintomuodot ovat antaneet omalle työlle niin tavallaan just se että mä en istu työhuoneessani ja mieti että mikähän nyt ois kiinnostavaa sosiaalialalla tällä hetkellä. (7) Opiskelijoiden käytännön opetusjaksoa pidettiin tärkeänä siinä, että opiskelijat näkevät erilaisia sosiaalialan tekemisenpaikkoja ja sen, millaiseen ammattiin ovat valmistumassa. Oppilaitosten edustajat kokivat praksistoiminnan tehostamisen myötä saavansa opetukseen helpommin mukaan sosiaalialan käytännön ammattilaisia. Erilaisten uusien käytäntöä ja teoriaa yhdistävien opetusmuotojen kehittämistä pidettiin tärkeänä. se harjottelu tai se käytännön opetusjakso niin kyl mä sen jakson jälkeen pystyin paljon paremmin hyödyntää sitä tietoo. Tavallaan et mä luin niitä kirjoja ihan eri tavalla. (10) Opiskelijoiden ohjaukseen valmentavaa koulutusta pidettiin yhtenä onnistuneimmista praksistoiminnoista. Sen koettiin olleen vertaistukea antavaa ja antaneen sosiaalialan käytännön ammattilaisille myös asiakastyöhön ymmärrystä muutoinkin kuin vain opiskelijoiden ohjaukseen. 8

9 Ohjauskoulutuksien toivottiin jatkuvan ja koulutuksen käyneidenkin saavan päivitystä oppimaansa. Lisäksi ohjauskoulutuksen toivottiin jatkossakin olevan oppilaitosten yhdessä järjestämä.. Mähän ite kävin kanssa sen koulutuksen tossa sillon nyt Praksiksen puitteissa ja ainakin, koin että kyllähän se paljon ajatuksii herättää laajemminkin eikä vaan ihan siihen ohjauskäytäntöön vaan muuhunki. (2). must tuntuu et tästä koulutuksesta oli niinku hyötyä siihen tulevaan, että siis tosi paljonkin, erityisesti semmost vähän niin ku vertaistuellistakin koska näki niitä muita ohjaajatyöntekijöitä... (12) Oppilaitosten edustajat näkivät praksistoiminnan välttämättömänä tutkimukselle. Tutkimustoiminnassa koettiin opinnäytetöihin liittyvän toiminnan saaneen rakennetta muun tutkimustoiminnan jäädessä taka-alalle. Praksistoiminnassa tutkimus painottui opinnäytetöihin. Tutkimuksen lähentymisen käytännön kanssa katsottiin ensinnäkin tuottavan sosiaalialan käytännön ammattilaisia kiinnostavia tutkimusaiheita sekä käytännön kentän tavoittavan paremmin tutkimustiedon. Ja sitte taas myös tää tutkimuksellinen yhteistyö et se on tuonu opiskelijoille sitte semmosia mahdollisuuksia, tehdä semmosessa ympäristössä jossa joku on ehkä kiinnostunutki siitä mitä ne tekee. Ja olla siinä vuoropuhelus kentän kanssa. (3)... Et me ei olla päästy semmoseen asetelmaan mun mielestä, vaikka sosiaalityö, -työntekijäkoulutus on tutkimuskoulutusta ja se on akateeminen ammatti et se ois jotenki niin itsestään selvästi sitä työtä.. se asetelma se et se on jostain pois ehkä siihen liittyy tää et sit jos osataan tarjota jotain sellasta joka koetaan resurssina sinne. Niin se toimii mutta ei sitte taas se et jos siihen pitäs panostaa. Ja tän mä sanon siitä huolimatta et on hirvittävän hyviä kokemuksia myös tutkimusyhteistyöstä. (3) Anti käytännön ammattilaisille Käytännön sosiaalialan kehittämisen osalta praksistoiminnan katsottiin voivan antaa paljon. Kuitenkin monin paikoin keskusteluja tuli esille kokemus siitä, että kehittämisessä oli edistetty pienin askelin. Useat käytännön asiakastyötä tekevien organisaatioiden edustajat katsoivat 9

10 praksistoiminnan voivan tehdä asiakastyötä hallittavammaksi ja parantaa työssä jaksamista. Praksistoiminta nähtiin keinoksi saada uutta tietoa, mahdollistaa omaa toiminnan reflektoinnin ja kehittämisen sekä oman ammatti-identiteetin vahvistumisen. Praksistoiminnan toivottiin myös auttavan moniammattillisuuden vahvistumisessa organisaation sisällä, jossa koettiin sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden lähentyneen toisiaan. Lisäksi praksistoiminnan katsottiin auttavan käytännön sosiaalityössä työntekijöiden rekrytointia sekä työnantajan imagon nostamista sekä sitä, etteivät työelämän realiteetit tule vastaan uusille työntekijöille liian kovina. On syntyny semmosta, ihan sielt työyksiköistä lähtevää kehittämistoimintaa. Ne on voinu olla.. aika pieniäki juttuja mut siinä arjessa ne on isoja ja.. jos ne, parantaa asiakaspalvelua, jos ne parantaa, ihmisten jaksamista ja työtyytyväisyyttä nii ne on ihan hirmu tärkeitä jos me päästään edes jotain pieniä steppejä eteenpäin mikä vois vähän helpottaa ja tehä työtä hallittavammaks niin aina siihen täytyy tarttua. (2)... tämmöstäpä tietojenvaihtoo luentoja kaikkee muuta, ettei vaan tehdä sillä vanhalla samalla sapluunalla. Et jotenkin tuo siihen sit sitä teoreettista ammatillisen profiilin, oli noussu heillä itsellään (9) Mä jotenki viel aattelen sitä et meillä varsinki ohjaustyöntekijät on hyötyny ja saanu tästä paljon omaan työhönsä. Jotenki heil ei oo ehkä, niin paljon heitä ei oo, heil ei oo ehkä ollu lupaa jotenki osallistua. Must tuntuu et he on tullu nyt ehkä ammattiryhmänä jotenki, sosiaalityöntekijöiden rinnalla enemmän esille tässä Praksiksen aikana. Tavallaan ehkä se jonkunlainen ammattiylpeyskin on voinu siinä vähän nousta (3) Ja kyllähän kaupunki on tässä eniten voittajana tietenkin koska me tarvitaan ne työntekijät, semmoset työntekijät mitä me nähdään tulevaisuudessa että työelämässä tarvitaan, niin me ollaan siinä, et se on kaikille voitto, et sen takii tätä halutaan tehdä...palvelujen saatavuuteen, koska meillä on ollu rekrytointivaikeuksia sosiaalityöntekijöiden osalta mä oon ymmärtäny et sitä haastetta on ollu edelleen olemassa, et miten pystytään löytää niitä keinoja joilla se teoria ja arki kohtaa niin ettei se arki tuu näille uusille työntekijöille liian kovana, se todellisuus vastaan et jaksaa myöskin siinä työssä. (8) Kaikki keskusteluryhmät pitivät työpajoja 4) kiinnostavana työmuotona, jossa koettiin hyvänä luennon ja sen jälkeisen keskustelun yhdistelmää. Käytännön työntekijät pitivät hyvänä myös 4) Työpajat olivat tarkoitettu kaikkien yhteistyökumppanien koko työyhteisölle. 10

11 pelkkien luentojen kuuntelemista. Työpajojen merkityksessä nostettiin esille erityisesti moniammatillinen ja monen organisaation välinen vuoropuhelu. Lisäksi työpajojen koettiin tavoittaneen toimintamuodoista laajimman joukon ihmisiä. Työpajoja kritisoitiin sitä, ettei niissä käsitelty teema ollut joko hyvin valmisteltu tai työpajan jälkeen olisi kaivannut sen jatkotyöstämistä jossain oman työyhteisön foorumilla. Lisäksi työpajojen organisoijat toivat esille niiden organisoimisen työläyden. Varmaan se jotenkin, eri organisaatioitten välinen semmonen vuorovaikutus siinä varmaan tasavertasesti myös. Siinä on se ollu opiskelijoita ja esimiehiä, samassa ryhmässä tavallaan. Tämmösiä tilaisuuksia ei oo ollu aiemmin että, kaikk on samalla linjalla, saman pöydän ääressä ja, kaikilla on se samanlainen puheoikeus siinä hetkessä. (3) yks semmonen hyvä anti, näissä työpajoissa se vertaistuki ammatillinen vertaistuki Ne on ollu hyviä. Koska sit se on meille semmonen henkireikä et me päästään täältä, käytännön työstä aina sit peilaamaan niitä vähän sen teorian kautta. (14) jos miettii että haluaako semmosia jatkossa niin kyllähän ne aika työläitä on, siihen että ei oo sitä, mallia siinä taustalla. (9) Myös sosiaaliasemakohtaisia praksistiimejä 5) pidettiin kiinnostavina. Niiden katsottiin erityisen hyvin mahdollistavan moniammatillista ja eri organisaatioiden välistä vuoropuhelua. Praksistiimeihin kohdistui paljon odotuksia erityisesti käytännön kehittämisessä, mutta myös opetuksen, opinnäytetöiden ja tutkimuksen osalta. Odotuksien ei kuitenkaan koettu toteutuneen toivotussa määrin. Sosiaalialan käytännön ammattilaiset kritisoivat sitä, etteivät asiat edenneet riittävästi. se (praksis-tiimeissä] kontakti yliopistopuolelle et vähän kuuli mitä siellä ja mitä kentällä tapahtu, ehkä se vuorovaikutus kouluihin päin on varmaan sitten tärkein anti ehdottomasti. (12) moni on nostanu että on ollu kauheen kiva ku on ollu sitä, semmosta vuoropuhelua ja tavallaan sitä tutkimuksellistaki työn miettimistä. Ettei se oo pelkästään sitä semmosta arkipäivästä arjen (3) Niin siis näin työntekijän näkökulmasta aattelee niin se asia ei kauheesti tuntunu etenevän et se oli aina sitä samaa jaaritteluu joka kerta et välillä vähän turhautti. (6) 5) Praksistiimit olivat sosiaaliasemakohtaisia. Timeihin kuului oppislaitosten edustaja, kehittäjä- sosiaalityöntekijä, johtava sosiaalityöntekijä ja muutama tiimiin valittu sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja. Lisäksi opiskelijat tarpeen mukaan osallistuivat tiimeihin. 11

12 Toisaalta sieltä tulee taas hyviä kysymyksiä semmosia, kysytään itsestäänselvyyksiä mitä on ihan hyvä joskus iteki miettiä. (2)... Ni sen takia sit me ollaan käytetty kesätuuraajina, ja sit ku yleensä se on just sillon keväällä se harjottelu, ni se menee just sopivasti siihen kesälomien alkuun se harjottelun päättyminen. Ja ollaan sit käytetty heitä myöski sen jälkeen sitte ihan, sijaisreservinä (13) Sen (TAMKin opiskelijoiden vetämän tyttöryhmän) koettiin tavallaan antaneen, tosi paljon näille tytöille, sitten toisaalta asiakkaille ja heidän vanhemmilleen, ohjaustyön ohjaajalle joka näitä tyttöjä ohjas, ja sitten vielä ammattikorkeekoululle. Tavallaan sitä keskustelua synty ja sitä vuoropuhelua kaikilla tasoilla. (3) Sosiaalialan käytännön ammattilaiset kokivat tutkijoiden läsnäolon kentällä ja tutkimusten esittelyn antoisana. Jotkut sosiaalialan käytännön ammattilaiset toivat esille myös sitä, kuinka tutkimuksiin osallistuminen on antoisaa, kun voi reflektoida ja saada uusia näkökulmia omaan työhön. Samalla kuitenkin esitettiin kokemus siitä, kuinka tutkimuksessa mukana oleminen kuormittaa käytännön työntekijöitä. nää opinnäytetyöt mitä siitä on ruvennu poikii niin, ne on ihan hyviä, just noista meiän käytännöistä. (9). mulle se antaa se että joku kyselee. Ja must on kiva ku joku kyselee koko aika jotain. Ja sitte kun kysellään niin sillon mun tulee ittekin mietittyä että mitä mä oikeen vastaan Ja sit kun joka kerta kun ne teemat vaihtuu niin joudut erilaisten kysymysten eteen, ja sillon kun sä joudut niihin miettii vastauksia niin, tavallaan sitä tekee, työstää sitä omaa työtää. (6) Kyl tää, semmost rakennetta toi niihin opinnäytetöitten, tavallaan palautumiseen sinne kentälle että, niitä on tehty,.se jotenkin tuo sitä lähemmäksi sitä, asiaa et mä luulen et rakenne on nyt parempi, me pystytään hyödyntään niitä paremmin kun, on opittu että, ne tulee itte esittelemään sitä. (9) Sitte heki oli sitoutunu sinänsä siihen Praksis-hankkeeseen niin he kyllä, sillai lähti siihen mukaan antamaan äänensä sitte, ajatuksiansa meijän graduun. Ja oli semmonen olo, aika pahoillaan oltiin et siinä tiiettiin se heijän kuorma. Jotenki et silti oli semmonen, vaikka se oli sovittu ja se oli.. Taikka se oli ihan sovittu ja kaikilla tiedossa jo kauan aikaa, mutta siitä huolimattaki, vähän tuli semmonen rasite. (10) 12

13 Sosiaalialan käytännön ammattilaisia kiinnostivat keskinäiset tutustumismatkat. Niiden koettiin tarjoavan käytäntöjen ja ideoiden jakamista ja vertailua. sit myös noi tutustumismatkat puolin ja toisin et vieraillaan eri paikkakunnilla niin, sehän on vasta kanssa nyt alkamassa että, ainakin mä olettaisin että se poikii kanssa varmaan nyt ihan hirveen paljon taas hyvien käytäntöjen jakamista ja ideoita ja tämmösii, kaikille. Sekin on varmaan semmone toiveena ollu siellä. Sitte mä olen itse miettiny sitä että voiko tän mitenkä siirtää yhtään, laajemmalle tasolle kuten esmes vaikka pohjoismaihin Ja sitte vois myös kutsua tänne jotakin näkemään että mitä meillä tehdään ja miten... (2) 3.2 Tulevaisuuden odotukset sekä haasteet Praksistoiminnan toivottiin jatkuvan ja kehittyvän. Opetuksen näkökulmasta nykyisenlaista praksistoimintaa pidettiin toimivana, mutta käytännön sosiaalialan kehittämiseen ja tutkimukselliseen yhteistyöhön kaivattiin muutosta. Seuraavassa käyn yksityiskohtaisemmin läpi sitä, millaisia haasteita ja odotuksia praksistoimintaan kohdistui. Praksistoiminnan epämääräisyys, epäjatkuvuus ja jaetun ymmärryksen puute Kehittämisen ja tutkimuksen osalta praksistoiminta näyttäytyi alussa monille epämääräiseltä, mutta osalle toimijoista se jäi ajan kuluessakin epämääräisiksi. Praksistoiminnasta oli ristiriitaisia käsityksiä muun muassa siitä, millaista kehittämisen ja tutkimuksen pitäisi olla sekä kuinka niissä on onnistuttu. Praksistoiminnasta ei esimerkiksi tiedetty sitä, mitä erilaisilla toimintamuodoilla haetaan ja millaisia toimintamuotojen väliset yhteydet ovat. Erityisesti asiakastyötä tekevät työntekijät nostivat esille praksistoiminnan tavoitteiden ja vastuiden olleen epäselviä sekä eri kehittämishankkeiden menneen sekaisin. mikä tulee ensimmäiseks Praksiksesta mieleen niin mulle tulee epämääräisyys, jos nyt ihan sanana että mitä, niin se on ollu mulle ihan siitä ensimmäisestä paneelikeskustelusta lähtien siihen ihan vihoviimeiseen lopettamisseminaarin keskusteluun, jossa sitten kerättiin niitä tuloksia niin se on ollu koko aika mulle hyvin epämääräistä, hyvin 13

14 epämääräistä. Mutta jotekin se on jääny hyvin, vaikka on siinä tiimissäkin ollu, ja aktiivinen niin silti hirveen epämääräiseksi. (6) mähän olin ihan hämmästyny että tää Praksis-hanke, alussa, lähettiin kehittään jotain mut sit ei kukaan puhunu missään, mitä on kehittäny, ja mitkä on kehittämisen työkaluja ja mitä me kehittämisellä tarkotetaan. (7) Mutta vaikee nyt hahmottaa et mikä kuuluu mihinkäkin, on niin paljon kaikkee et ne kuulu just sinne mut. kyl mä ainakin tykkään [tietää] et tää nyt kuuluu johonkin pakettiin, et mikä kuuluu mihinkin ettei vaan et on irrallisia. (11) Epämääräisyydestä johtuen sosiaalialan käytännön kehittämisestä kritisoitiin puuttuvan jaettu ymmärrys, systemaattisuus ja pitkäjänteisyys. Käytäntöjen kehittämisessä nähtiin tärkeänä organisaation eri tasoilla tavoitteiden asettaminen ja toimiminen sekä niiden yhdenmukaisuus. Nyt kokemuksena oli usein se, ettei toimijoilla ollut jaettua käsitystä tavoitteista. Toisaalta erityisesti esimiehet toivat esille myös kokemuksen kehittämistoiminnan pitkäjänteisyydestä. Tällöin kehittämisen prosessimaisuuden katsottiin rakentuvan erilaisten foorumien ja vaihtelevien kokoonpanojen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jotenkin semmosta poukkoilua paikasta toiseen, ai niin nyt taas ja sitten mennään taas, se on se mikä vie tämmösestä, että pitäis olla aikaa paneutua tai jotenkin. Mut kyl sen huomas et niil TAMKin ja yliopiston väel oli mielipiteitä ja ne ei ehkä kohdannutkaan, siis sillee et sen takia se keskustelu ei ehkä edenny ja me oltiin sit vähän pihal ja Semmonen tunne itel on jääny. Et siin ei koskaan päädytty oikeen mihinkään niissä keskusteluis. (6) se ongelma voi olla ehkä vähän seki että jos me tullaan tänne jonaki tiettyn päivänä... se jää vähän sillain, sit et sit on vaa pakol keksitty joku aihe Se on just vähän sillain et ku sitä pitäis sitä aihet ensiks miettii sen kaks kolme kuukautta, yhdes pohtii tuol työpaikal ja miettii mikä on järkevää ja millain tää pitäis tehdä ja ketkä (13) Sit ehkä Praksis-hankkeessa esimerkiks ongelmana on se, että Praksistiimeissä on kehitetty jotain, mut sit se ei oo näkyny millään tavalla siel kentällä. Kentäl on puhuttu et, tavallaan siel laajemassa yhteisössä että mikä Praksis ja mitä tää tarkottaa. (3) Mä jotenkin ite sen miellän tai ainaki toivottavasti se menee niin että se, työntekijöitten omissa tiimeissä tapahtuva, se on ikään kun jotenki se 14

15 semmone, perusta tai se semmonen kivijalka tai joku semmonen liima tai joku tämmönen mitä pitkin mennään, ja sit nää kaikki muut vaan lisää ja tukee siihen ja on siihen päälle, ne on ehkä sitä näkyvempää tietyllä tapaa, kun mitä sit se työntekijöitten oma siinä arjessa mukana kulkeva mut et ne kaikki nivoutuu sitte yhdeks... (2) Vastavuoroisuus ja työnjako Praksistoiminnassa nähtiin tärkeänä toiminnan vastavuoroisuus. Vastavuoroisuutta toivottiin tiedonvaihtoon, yhdessä toimimiseen ja eri toimijoiden keskinäiseen roolien vaihtamiseen. Tiedonvaihdossa yliopiston tutkijoiden toivottiin olevan aktiivisemmin kiinnostunut sosiaalialan käytännön ammattilaisten tiedosta. Oppilaitosten edustajat kokivat haasteellisena tiedonvaihdon käytännön organisaatioiden eri hierarkiatasojen kanssa, jotta varmistaisivat tiedonkulun ja etteivät menettäisi eri toimijaportaiden luottamusta. Ja meillä on ainakin niin kehittämismyönteinen yksikkö ja semmonen keskusteleva että, toivoiski että käytetään hyväks sitä, semmosta käytännön arjen asiantuntemusta koska, huomannu näissä työpajoissakin sen että, osa näistä luennoitsijoista he tulee kertomaan omastaan meille. Mut sitten osa on semmosia jotka haluaa tietää myös meiltä, eli tavallaan et musta se on ollu hirveen älykäs veto että he on halunnu kuulla ihan oikeesti käytännöstä, he on saanu omaan työhönsä jotakin. Se että näissä on just tosi tärkee muistaa se että tää on, molemmin puolista. Koska meillä on paljon sitä asiantuntemusta mitä tutkija voi tarvita. Sääli että joskus se jätetään käyttämättä. (8) Mutta tässä on myös se että, oleellistahan on, mikä nyt on ollu Praksiksen, tän toimintamallin kautta mun mielestä on se että kaikki saa tiedon ja kaikki on sitoutuneita. Mutta jotenki just se ettei lähe just tähän, et ketä lähestyy ensi että ei menetä, joko sen kentän väen, heiän motiivia ja sitoutuneisuutta et okei, ne tuli ylhäältä ja ei tää kiinnosta itse asias meitä ollenkaan et touhutkaa ihan miten haluutte, mutta sitte taas jo sä lähet vaan toimimaan, työntekijöiden kanssa, niin sit johto voi sanoo että hei, meitäki ois voinu informoida. (7) Vastavuoroisuus paikannettiin myös siihen, että pohdittiin sitä, kenen ehdoilla toimintaa tuotetaan. Nykyisessä praksistoiminnassa vaihtelivat näkemykset siitä, kenen ehdoilla ja kuka asetti toiminnan tavoitteet. Praksistoiminnan rakenteessa korostettiin verkostomaisen rakenteen merkitystä. Yhtäältä praksistoiminta nähtiin monitoimijaisesti ja eri tavoin vuorovaikutteisesti jaetuiksi, mutta 15

16 toisaalta kritisoitiin myös kokeiltua yliopistovetoista projektihallintoa. Vaarana pidettiin sitä, etteivät sosiaalialan käytännön ammattilaiset koe praksistoimintaa erityisesti tutkimuksen ja kehittämisen osalta omakseen eikä saavansa siitä riittävästi omalle työllensä. Erityisesti asiakastyötä tekevien työntekijöiden osallistumisen merkitystä korostettiin, mutta usein ongelmaksi kuitenkin koettiin käytännössä heidän sivuuttaminen. Vaaraksi koettiin se, etteivät asiakastyötä tekevät koe kehittämistä omakseen vaan jostain ulkopuolelta määritetyksi. en mä oo kokenu et siinä ois mitenkään tämmöstä tilannetta ollu et täytyis erilaisii näkemyksii jotenki yhteen sovittaa tai jotenkin näin vaan et se on että, ohjausryhmäl on semmonen tämmönen näkemys, sit työntekijällä on tämmönen, sit siinä on ohjausryhmän kokouksessa, mä oon puhunu sitä että tääl on tämmöstä ja sit mä oon puhunu työntekijöille että tääl on tämmöstä ja sitte kaikki on kuitenki ollu loppujen lopuksi ihan sillein että tää on se yhteinen linja. En mä tiedä miten sitten muut on tätä asiaa kokenu. (2) jäi ehkä semmonen fiilis että he (käytännön sosiaalitt] aatteli et he vaan antaa, eikä he saa oikein siitä Praksiksesta. (10). hanke tekee sen et nyt sitä tehdään hankkeena jolla on, yliopistolle sijottuva projektipäällikkö. Kyl se suuresti on määrittäny et minkälainen tämä kehittämisvaihe. (5) Mut se on, se on niin erilainen just tää että ku siinä, täs on niin moninaiset johtoportaat jotka vetää niinku viel keskenänsä eri suuntiin. johtamiskulttuurit et työntekijöit ei ylipäätään kauheesti oo kuunneltu (4) Sosiaalialan käytännön ammattilaisten organisaatioiden johtajat toivoivat praksistoiminnan voivan myös vahvistaa moniammatillista yhteistyötä, missä toivottiin erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien yhteistyön vahvistumista jo opiskeluaikanakin. Lisäksi useat sosiaalialan käytännön ammattilaiset kaipasivat enemmän eri organisaatioiden toimijoiden välistä roolien vaihtoa kuten tutkija käytännön sosiaalityöntekijänä ja vastaavasti käytännön sosiaalityöntekijä tutkijana tai opettajana. Myös oppilaitosten välillä nähtiin olevan jännitteisyyttä ja niiden välille toivottiin enemmän yhteistyötä. Erityisesti sosiaalialan käytännön ammattilaiset toivoivat praksistoiminnan laajenevan käytännön kehittämisen ja tutkimuksen osalta enemmän monitieteiseksi. tää ihan ammatti- ja tehtävärakenteen muutoksen läpivienti että meillä vaan palkataan joku ohjaaja mutta mitä se yhdessä työskentely sit 16

17 oikeesti tarkottaa niin, yks tapa saada edistettyä sitä ohjaajan ja sosiaalityöntekijän tehtävärakenneuudistusta siinä. mä oon ollu hämmästyny siitä kuinka korkee se muuri on lähtee tekemään sitä työpari-, mä en sosiaalialalla oikeesti odottanu että sellasta olis. Ja tuli täst neuvottelukunnasta mieleen, se tais olla siellä kun nää ammattikorkeakouluopiskelijat kuvasi sitä että kun heillä on ollu yliopisto-opiskelijoiden kanssa jotan yhteisiä juttuja, muistaakseni tän Praksiksen tiimoilta, niin kuinka se kahtiajako näkyy sielläkin, että ne ammattikorkeakouluopiskelijat koki siinä että heitä ei arvosteta. (8) jos me oikeesti halutaan päästä sellaseen, tutkimukselliseen kehittämiseen, joka hyödyttää näitä myös käytäntöjä, et me oltas, vielä enemmän ehkä saamapuolella niin, et me päästäs sellaseen et niitä ihan oikeesti yhessä mietittäs ja, suunniteltas niitä, et ois tämmösiä, esimerkiks semmosia ryhmiä jos ois, opiskelijoita ja käytännön työntekijöitä ja yliopiston tutkijoita ja, jotain yhteisiä teemoja minkä ympärille, suunniteltas sitten et, mitä kaikkea sen aiheen teeman ympärillä voitas, tehdä et tämmösiä suunnitelmia meil on ollu mutta, me ei oo kauheen pitkälle vielä päästy. (1) mä mietin vaan että riittääkö, pelkkä se vuoropuhelu että kuinka paljon sit tutkijat pystys, enemmän osallistua siihen sosiaalityön arkeen, et semmosta vaihtoa. Se on aika, niin, mä en tiedä tarviiko tutkijan olla ite siellä samassa asemassa mutta ehkä jonkun verran kaipais sitä. Se olis jotenkin mahtava maailma jos täältä käytännön kentältä vois napata aina näitä käytännön asiantuntijoita tutkijoiksi, ilman että tarvii sitoutua siihen maailmaan kokonaan niin se olis varmaan sellanen mikä tois sitä, jotenkin. (14) niin kyllä siellä se jännite tavallaan edelleen näkyy yliopiston ja AMKin välillä, sellanen että täytyy, et on ollu tilanteita joissa on saanut hyvinkin diplomaattisesti miettii miten sanansa asettaa. Tää ei tarkota et ois ilmiriitoja tai muita, mutta ne semmoset tulokulmat niihin asioihin on niin hyvin erilaiset (8) niinku tässäki ollaan toimittu et ne on meidän alan sosiaalityön, sosiaalipuolen opiskelijoita tutkijoita, mut miksei vois aatella et hyödyntäiski just yliopiston muitaki osaajia, jotaki kunnallispolitiikkaa hallintopuolen tutkimuksia. Ja työntekijöitä tutkijoita opiskelijoita et se oiski tälleen yli hallintorajojen. (13) Voimakkaana ideaalina oli koko sosiaalialan käytännön ammattilaisten työyhteisön osallistuminen käytännön kehittämiseen. Kuitenkin vain Hämeenlinnassa ja Seinäjoellä koettiin praksiksen toteutuneen koko työyhteisön asiana ja niissäkin vain osassa sosiaalialan osa-alueita, kun taas 17

18 muissa orgaanisaatioissa katsottiin keskittyneen voimakkaasti vain osalle työyhteisöä. Osassa keskusteluja tuotiin esille sitä, ettei isossa yhteisössä ole mielekästäkään kaikkien osallistuminen tai että vain osa yhteisöstä on voimakkaammin kehittämisessä mukana ja kehittäminen tapahtuisi pienemmissä ryhmissä. Vahvana näkemyksenä kuitenkin oli se, ettei yksin voi kehittää. Toiminnan jatkuvuuden tukemisessa erityisen tärkeiksi rooleiksi nostettiin sitouttaja, organisoija, muistuttelija ja yhdyshenkilö, mitä toimintoja usein osoitettiin joko kehittäjäsosiaalityöntekijälle tai esimiehelle. Kaikkien kyllä pitää kehittää (8) Niin, jotenki varmaan ideaali olis et sitä kehittämist olis joka tasolla et sekä suorittava työntekijätaso, ja että sit ihan ylin johto. Koska eiks ylin johto nää sit sen et koska juostaan kaivoon. Ja tavallaan suorittava taas näkee sen et millon tulee niit kipuilua. (13) sen ois pitäny olla enemmän osallistavaa, elikkä siihen otettais enemmän koko työyhteisö mukaan. Tää että Tampereelta otetaan eri alueilta yks tai kaks työntekijää niin joo, jää aika laihaks se lopputulos. Mä aattelen et jotenkin pitäis saada enemmän sitä väkee siihen mukaan. (6) Kyl se pitää olla jollain tavalla toimistokokouksis, mut sit se pitää olla kuitenki se ydinkehittäminen jossain pienemmissä tiimeissä. (3) Ja sitten kehittäjä-sosiaalityöntekijät on ollu varmaan ihan, ykkösasemassa siinä linkityksessä. Ja että ei oo asiat jääny vaan sinne tiimeihin tai, paperille vaan sit joku on oikeesti vieny, eteenpäin (9) Työn tekemisen rytmien erilaisuus ja asennemuutos Sosiaalialan käytännön ammattilaisten osallistumista praksistoimintaan pidettiin tärkeänä, mutta se koettiin haasteelliseksi johtuen toimintojen keskenään erilaisista rytmeistä. Praksistoiminta koettiin irralliseksi omasta työstä. Tutkimus ja kehittäminen nähtiin aikaa vievinä, pitkäjänteisyyttä ja systemaattisuutta vaativina ja siten vaikeasti niveltyvinä hektisen ja vaikeasti ennakoitavaan asiakastyön rytmiin. Sosiaalialan käytännön ammattilaiset usein priorisoivatkin asiakastyön tutkimuksen ja kehittämisen edelle. Myös opiskelijoiden ohjauksen ja muun opetuksen koettiin vievän aikaa, mutta niitä pidettiin oikeutettuina ja siten niille annettiin aikaa. Lisäksi työntekijöiden vaihtuvuus koettiin ongelmaksi, mikä katsottiin vaikeuttavan tiedonkulkua ja eri toimijoiden välisten suhteiden syntymistä sekä uuden työntekijän perehdyttäminen vie aikaa. Työntekijöiden vaihtuvuus 18

19 koettiin koskevan kaikkia praksikseen osallistujia toimijaryhmiä eikä vain asiakastyötä tekeviä työntekijöitä. Niin ja se on varmaan kauheen jotenki vaikeeta jos se on arkiruohonjuurityö, sen asiakkaan kanssa on koko ajan semmosta paniikinomaista ja kauheen kiireistä ja paineista ja tämmöstä niin sit jotenki, siitä mielentilasta irrottautuu semmosta laajempaa kokonaisuutta rauhassa ja suunnitelmallisesti miettien (2) tietysti sitten se mikä meidän työssä on, läsnä että se akuutti tilanne jos tulee, niin sitten se priorisointi joudutaan sen asiakastyön puolesta kuitenkin sitten tekemään. Useammasta on joutunu jäämään valitettavasti pois että on ollu joku kiireinen juttu. Se on tosi harmi että toivois että ei tarvis aina luopua siitä, mikä on itelle tosi tärkeää. (14) ne ohjaustilanteet on oikeesti semmosta nykyään että ne varataan sinne kalenteriin ja pidetään niistä kiinni. Että vaik ois tiukkaakin niin et se ei oo semmonen ohi, siin on joku muutos tapahtunu. Ja kun se aika vaan täytyy sinne laittaa. (6) yleisesti sosiaalityössä vaihtuvuus Et jos perustyöhön keskittymiseen menee enemmän aikaa niin totta kai se kehittämistyö siinä kärsii. Et silleen aattelen et kyllä varmasti se vaihtuvuus, on vielä suurempi kipupiste kun se kiire ja työmäärä ja muu että, mikä varmaan sit tulee sosiaalityöntekijöiden haastatteluissa enemmän se, kiire ja työ niin. (9)... Et näitten, yhteistyökumppaneiden sosiaalityöntekijät on voinu vaihtua tän matkan aikana useemman kerran. Niin kylhän se sama vaihto koskee myös meitä ja sen vaihtuvuuden kautta myös ne vaativuudet ajaa itsensä sisään tähän toimintaan. (4) Useat sosiaalialan käytännön ammattilaiset kritisoivat tutkimustietoa tuotettavan liian hitaasti, jolloin se ei pysty vastaamaan käytännön sosiaalialan muuttuviin tilanteisiin ja tarpeisiin. Oppilaitosten tuottaman tiedon toivottiin siten tulevan nopeammin ja helpommin käytäntöön sovellettavaksi. Myös oppilaitokset tunnistivat käytännön työntekijäiden halun nopeaan ja helposti käytäntöön sovellettavaan tietoon. Sosiaalialan käytännön ammattilaiset toivoivat enemmän vaikuttavuustutkimuksia, rakenteellista tutkimusta, ajankohtaisanalyysien tekemistä, tietoa sosiaalityön menetelmistä ja vertailevaa tutkimusta. Mut ku itekin ehkä ajatteli et olis se aihe ollu jotenkin tosi käytännönläheinen, ku se on Praksis on sen homman nimi ni, toi oli 19

20 kuitenkin aika laaja ja abstrakti aihe et se ei ollu sit mihinkään käytäntöön, et mitä me siit aiheest oltais tehty, et siin ei koskaan tullu sitä käytäntöön linkittymistä sillee, et me vaan pohdiskeltiin sitä aihetta ja onnistumisen tarinoita ja tällasta. (6) kun yliopisto kuitenkin on tämä, tutkimuksen ja tiedon Mekka ikään kuin siellä, että miten sitä sais enemmän, ja helpommin Et jotenkin mä nään että, maailman pitäis mennä siihen suuntaan, että sen, tavallaan siellä arjessa tapahtuvien muutosten, nopea analysointi ja läpikäyminen, sen pitäs tulla osaks arkipäivää koska jos yliopisto on erillään ja siellä vaan mietitään sitte irrallaan, siitä arjen muutoksista niitä tutkimusaiheita ja muuta niin ne saattaa kuulkaa olla 10 vuotta tai 5 vuotta vähintään jäljessä siitä arjen toiminnasta. Jos ei tää, ne tutkimusaiheet rupee kiinnittymään sen nykyhetken todellisuuteen niin, siitä tutkimuspanoksesta saattaa mennä todella iso osa hukkaan.... (2) Et kuitenkin tää, et se käytännön näkökulma nähtäs et kyl se sillon on aina niinku ehkä käytännönläheisempää tai, tai ehkä hyödyttää enemmän se tutkimustietokin sitten ja on relevantimpaa. (12) Mä ainakin haaveilen että tää (praksis] jatkuu ja siitä tulee osa ihan sitä.. itsestään selvää arkee ja, että sieltä sitten, tosiaan niin ku mä sanoinki siinä että sit ku tapahtuu siinä toimintakentässä muutoksia, et me päästäis aika nopeesti reagoimaan ja tekemään, ettei me olla vaan, joku, lastu laineilla joka sit, reagoi äkkiä, ympäriltä tuleviin muutoksiin (2) Keskusteluissa kritisoitiin myös sitä, ettei asiakastyötä tekevillä työntekijöillä välttämättä ole ymmärrystä ja halua pitkäjänteiseen kehittämiseen. Keskusteluissa tuotiin esille sitä, kuinka osa käytännön työntekijöistä haluaa hektisen asiakastyön vastapainoiksi kehittämisen ja tutkimuksen olevan helppoa ja nopeaa. Paikoin keskusteluissa kuitenkin tuotiin esille myös sitä, että tutkimuksen ja kehittämisen sovittaminen asiakastyöhön on mahdollista, kunhan vain niitä arvostetaan riittävästi. Lisäksi tuotiin esille myös sitä, että kehittämistä on jatkuvasti, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta tai nimetä kehittämiseksi, kun se on niin itsestään selvä osa asiakastyötä vastata muutostarpeisiin. mihin se (ettei ole praksistoimintaa] aina sitten kiteytyy nii se kiteytyy just siihen, ajanpuutteeseen ja sen arjen hektisyyteen ja, niihi valtaviin työpaineisiin. Mut jos nyt miettii sitä lastensuojelun kokemusta kehitystä siitä että kuinka paljon aina vaan enemmän on töitä, ja siitä huolimatta on tehty. Se ei kuitenkaan oo semmonen, Mission Impossible, vaan se on mahdollista jos, se pidetään riittävän tärkeenä... Se on ihan 20

21 yhtä tärkee ku se asiakastyöki hieman tärkeempää. (2) tuol meiän alueel on välil kritisoitu sitä et täs kaupungis asiat tulee paljon ylhäältä päin, et pitäis olla enemmän sitä et työntekijät on enemmän kehittämässä jotain. Ja täs me sit ilmeisesti oltiin sillee, et se on aika vaikeeta ja ehkä, et se ei oo niin helppoo sit ku on mukana ja koitetaan kehittää joku ihan uus juttu ni, se ehkä senkin takia oli niin haastavaa, et me lähettiin ihan nollapisteestä et ei ollu minkäännäköisiä raameja. (6) Tavallaan semmonen mikä ei vaadi muuta kun sen päivän, panostuksen tai läsnäolon. Sitte jos pitäs viikkokaupalla työstää jotain teemaa tai sitoutua, tekemään siinä työn sisällä jotain niin se ei välttämättä sitte kaikkia motivoi... etitään semmosia avaimet käteen -kehittämisjuttuja. Jotenki ku puhutaan oman työn tutkimuksesta, niin on vaikee sitoutua semmoseen prosessinomaseen tutkimiseen. Enemmän odotetaan just sitä et joku tulee luennoimaan ja, sitte ehkä korkeintaan keskustellaan se muutama tunti siitä. Mut sitte jos sen jälkeen pitäs jotain, viel jatkaa sitä hommaa niin se on liiallista. kehittämistä ei mielletä semmosena prosessinomaisena mun mielestä. Se on se ydinjuttu. (3) kuitenki et on asioita muuttunu ja menny eteenpäin, nii ei ees, sitä ei mielletä, kehittämiseks, ehkä aatellaan jotenki et tästä nyt on vaan sovittu näin että tää tehdään näin, ei sitä nähdä kehittämisenä, ehkä sit sitä. (2) Praksistoimintaan erityisesti kehittämisen ja tutkimuksen osalta katsottiinkin tarvittavan kulttuurin muutosta, jonka katsottin syntyvän organisaatioiden välisestä vuorovaikutuksesta. Erityisesti organisaatioiden toimijoiden keskinäisen tuttuuden katsottiin edesauttavan kulttuurin muutosta. Lisäksi tiedonkulun tärkeyttä ja erilaisia tiedonkulun tapojen merkitystä painotettiin praksistoiminnan jatkuvuudessa. Toimivan tiedonkulun katsottiin tuottavan ymmärrystä siitä, mistä praksiksessa ja sen eri toiminnoista on kyse. Lisäksi toimivan tiedonkulun katsottiin mahdollistavan tutkimustiedon saatavuuden sekä tietoa erilaisista praksikseen liittyvistä tapahtumista riittävän ajoissa, jotta pystyy niitä mahduttamaan omiin aikatauluihin. tää on sillai hirveen pitkä tie niinku semmonen kulttuurin muutos. Et me ollaan jossain semmoses, alus et se ei vaan tapahdu jotenkin kuin käymällä tätä vuoropuhelua. ihmisten väliset suhteet ja se luottamuksen rakentaminen ja pikku hiljaa... Kyl mä nään se, yhteistyökuvio mikä tästä on syntyny ja toivottavasti pysyäkseen, niin se on musta se tärkein, et on tullu semmonen tuttuus 21

22 sitten lehtoreitten, molempien yliopisto(je)n ja ammattikorkeakoulun kautta (12) Siin on ollu täällä mikä on toiminnan kipupiste, niin mun mielestä tällanen, tiedonjakaminen tai, se että jos Praksis-tiimis tehdään työtä, jonkun dokumentoinnin, eteen mikä hyödyntää sit työryhmää esimerkiks, niin sit tavallaan millä tavalla sen, saa työryhmän niin se on sellanen, vaikea koska ne jotka, ei oo mukana siinä, ei oo samalla tavalla ehkä kartalla eikä niin sitten työn ohessa, tavallaan se on vaikee päästä mukaan siihen kehittämistyöhön. (11) jos luennosta tulee viikkoa aikasemmin viesti että täs on tämmönen hyvä luentosarja, osallistukaa, niin se on käytännössä täysin mahdotonta osallistua semmosiin. Mutta et niitä tipahteli aina välillä et täs on tämmönen luento ja tämmönen luento, mut se ei johda mihinkään, sinne on mahdoton mennä jos ne tulee niin viime tinkaan. (6) Jatkossa praksistoiminnan käytännön kehittämisen ja tutkimuksen toivottiin kytkeytyvän paremmin perustoimintaan eivätkä ne saisi olla liian kuormittavia. Lisäksi tärkeänä pidettiin sitä, että niille luotaisiin aikaa ja tilaa oikeilla foorumeilla. Keskusteluissa korostettiin kiireen keskellä ajan antamista, mutta myös sen rytmittämisestä riittävän pitkään yhtäjaksoiseen pätkään. Paikan kohdalla puhuttiin yhtäältä siitä, että tietoa tuodaan riittävän lähelle arjessa oleville foorumeille, mutta kehittämisen kohdalla sitä, että pystyy irrottauduttua toisenlaiseen työntekemisen tilaan. Keskusteluissa käsiteltiin paljon myös siitä, onko ja tulisiko praksistoimintaan osallistumisen olla vapaaehtoista vai pakollista sekä onko siihen annettu lupaa ei. Mun mielestä se, elääkseen ei tarvii mitään kauheen, raskasta kattoorganisaatioo en haluais et siitä nyt uudestaan luotas semmosta raskasta, koneistoo missä on edustus ja edustus ja edustus ja kohta ei enää oikein tiedä et no mikähän minun roolini nyt tässä palaverissa on että suurin muutos se et siitä puhutaan ja siihen on ehkä annettu sitä aikaakin. Koska ainahan halutaan kehittää mut sitten se, perustyökiire ja työmäärä, ja muu on se joka sitten, estää semmosen laajemman kehittämisen et kyllähän joka toimistossa kehitetään omia toimintoja ja toimintatapoja, ja muita varmaan koko ajan aina vähän tilanteen mukaan, organisoidaan erillä lailla ja, näin mut sit semmosen, laajemman kehittämisen, ainakin siitä keskustelun ja nyt varmaan sen paikan ja ajankin löytymisen että, ainakin ite aattelen silleen. (9) 22

23 sehän on tietysti tietyllä tavalla sehän on hirveen tärkee että pystys tekeen sitä kehittämistä, ja tavallisesti se ei kyllä oikein kauhean hyvin onnistu tossa.. Sepä se. Tai jos jossain on puoli tuntia niin ei siinä oikeesti puoli tuntia sillon ja puoli tuntia kolmen viikon päästä niin et sä kehitä siinä mitään et se vaatii oikeesti sitä aikaa ja et pystyy paneutuun. (12) kun meiän noissa viikko-, tai siis toimistokokouksessa niin niissä sitten kun nää opiskelijat kävi niin kylhän ne oli sitten välillä semmosia että, siinä ihan oikeesti sitten, oli semmonen olo että nyt on aikaa tälle, että täs on aikaa kuunnella mitä noi puhuu ja, se tuli siinä samalla et kaikki oli siinä ja kuuli sen. Ne oli semmosia et tuntu että okei että, täs on oikee aika ja oikee paikka, kun ne on sovittu (6) Mulle tuli sellanen olo et hei, kuuluuko mun ees olla täällä, että tuli ihan semmonen että ei hitsi, onko mun lupa olla täällä. Et se tuli semmonen olo mut se oli ihan hyvä juttu ja hyvä, käynti ja, taisit sä... (11) Meinasin sanoo et jos se on ihan täysin vapaaehtoista niin todennäköisesti meilt ei ois varmaan ketään siihen lähteny. Eli kyllä siin oli vähän niin et jonkun oli pakko lähtee, aika kauheesti sanottu mut näin se tosiasiassa meni. Ne oli sitten ne kaks meiän alueelta jotka lähtivät. (6) 4 Johtopäätökset Tässä selvityksessä on tarkasteltu Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelman henkilökunnan ja opiskelijoiden sekä yhteistyökumppanien kokemuksia praksistoiminnasta. Kokemuksia kerättiin neljäntoista ryhmäkeskustelun avulla. Ryhmäkeskustelut tuovat esille sen, kuinka praksistoiminnan kehittämisen katsotaan olevan alkuvaiheessa ja siihen kohdistuu paljon positiivisia odotuksia, mutta sitä pidetään haasteellisena toteuttaa. Praksistoiminnan opetuksen, kehittämisen ja tutkimuksen yhteistyöstä painotettiin erityisesti opetuksen merkitystä. Kaikissa keskusteluissa praksistoiminta määrittyi tärkeäksi jopa välttämättömäksi oppilaitosten perustoiminnassa sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Myös käytännön toimijat kokivat praksistoiminnan tärkeänä omalle toiminnalleen. Erityisesti Tampereen Praksis - hankkeessa mukana olleet sosiaalialan käytännön ammattilaiset korostivat praksistoiminnassa opetuksen ja opiskelijoiden roolia, minkä kehittämisen katsottiin myös olleen keskeistä hankkeessa. Sen sijaan kokemukset tutkimuksesta ja kehittämisestä olivat 23