neuropsykologisella kuntoutuksella mahdollisuudet MS-taudissa

Transkriptio

1 Eija Rosti-Otajärvi ja Päivi Hämäläinen KATSAUS Neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuudet MS-taudissa Yli puolella multippeliskleroosia potevista ilmenee kognitiivisten toimintojen muutoksia. Niillä voi olla laaja-alainen vaikutus potilaan elämänlaatuun. Kognitiivisten oireiden varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta niiden aiheuttamia haittoja voitaisiin vähentää. Olemassa oleva tutkimusnäyttö neuropsykologisen kuntoutuksen vaikutuksista MS-taudissa on alustavasti positiivista. Tutkimustiedon mukaan sekä yksilöllinen että ryhmämuotoinen neuropsykologinen kuntoutus saattaa vaikuttaa suotuisasti MS-potilaan kognitiiviseen suoriutumiseen, mielialaan ja koet tuihin uupumusoireisiin. Yksilöllisesti räätälöidyllä neuropsykologisella kuntoutuksella voidaan edistää motivoituneen MS-potilaan selviytymistä kognitiivisine oireineen. Kliinisessä työssä MS-potilaiden kognitiivisten ongelmien tunnistamista ja hoitoa tulisi tehostaa sekä huomioida nykyistä paremmin neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuudet osana toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta. MS-tautiin liittyvät kognitiiviset oireet Kognitiivisia häiriöitä ilmenee noin %:lla MS-potilaista (Amato ym. 2006a). Häiriöiden neuropatologisena taustana on pidetty sekä valkean että harmaan aineen monimuotoisia vaurioita, jotka johtavat aivojen rakenteellisiin, metabolisiin ja toiminnallisiin muutoksiin (Bagert ym. 2002). Sairauteen ei liity yhtenäistä kognitiivisten häiriöiden profiilia, vaan oireiden kirjo on yksilöllinen. Myös kognitiivisten oireiden eteneminen on varsin yksilöllistä; pitkittäistutkimuksissa on raportoitu sekä vakaana pysyvää kognitiivista suoriutumista ( Jennekens-Schinkel ym. 1990, Kujala ym. 1997, Rosti ym. 2007) että suoriutumisen heikentymistä (Kujala ym. 1997, Amato ym. 2001). Taulukossa 1 on kuvattu erilaisten kognitiivisten häiriöiden esiintyvyyttä. Tyypillisimpiä MS-tautiin liittyviä kognitiivisia oireita ovat muistiin ja oppimiseen liittyvät vaikeudet sekä informaation Multippeliskleroosi eli MS-tauti on nuorten aikuisten yleisin vakava neurologinen sairaus, ja sen kansantaloudellinen merkitys on suuri (McDonald ja Ron 1999). Se on keskushermoston parantumaton tulehduksellinen sairaus, joka aiheuttaa sekä valkean että harmaan aineen vaurioita. MS-tautiin liittyvät keskushermostomuutokset voivat sijaita monilla alueil la, kuten näköhermoissa, aivorungossa, pikkuaivoissa, selkäytimessä, subkortikaalisessa valkeassa aineessa tai aivokuoressa. MS-taudin luonteeseen kuuluu moninainen etenevien oireiden kirjo, joka kattaa motoriset, sensoriset ja uupumusoireet sekä neuropsykiatriset ja kognitiiviset oireet (Henze ym. 2006). Taulukko 1. Kognitiivisten oireiden yleisyys MStaudissa. Mukailtu Ruutiaisen ja Hämäläisen (2006) artikkelista. Rajoitteet Arvio esiintyvyydestä (%) Tiedonkäsittelyn nopeudessa Muistamisessa ja oppimisessa Tarkkaavuudessa Toiminnanohjauksessa Visuaalisessa hahmottamisessa ja kielellisissä toiminnoissa Kognitiivisen suorituskyvyn vaikea, laaja-alainen heikkeneminen Kortikaaliset häiriöt (afasia, agnosia, amnesia, apraksia) noin 10 Yksittäisiä tapauksia 2845 = Artikkeliin liittyy Internet-oheisaineistoa Duodecim 2010;126:

2 KATSAUS prosessoinnin hidastuminen (Rogers ja Panegyres 2007). Tavallisia muutoksia ovat myös vaativamman tarkkaavuuden, keskittymisen ja toiminnanohjauksen ongelmat. Visuaalisen hahmottamisen, kielellisen sujuvuuden ja sanojen löytämisen ongelmia voi niin ikään esiintyä (Fischer 2001). Tavallista nopeampi kognitiivinen uupuminen liittyy usein neuropsykologiseen oirekuvaan (Schwid ym. 2003). Kognitiivisten oireiden ohella potilailla voi esiintyä myös neuropsykiatrisia oireita, mm. depressiota ja käyttäytymisen säätelyn hankaluuksia. MS-tautiin liittyvien kognitiivisten ja neuropsykiatristen häiriöiden toiminnalliset seuraukset saattavat olla huomattavia. Häiriöt vaikuttavat usein mm. potilaan elämänlaatuun, itsenäisyyteen, työllistymiseen, uudelleenkoulutuksen edellytyksiin sosiaalisiin ja harrastusaktiviteetteihin (Rao ym. 1991a), ajotaitoihin (Lincoln ja Radford 2008), kuntoutuksen tuloksellisuuteen (Langdon ja Thompson 1999) sekä hoitajan kuormittumiseen (Chipchase ja Lincoln 2001). Yleisyydestään huolimatta MS-potilaiden kognitiiviset häiriöt jäävät usein diagnosoimatta. Kognitiivisia muutoksia voi olla vaikea tunnistaa, koska ne eivät ole pääteltävissä sairauden ulkoisista tunnusmerkeistä, kuten fyysisestä haitta-asteesta tai sairauden kestosta (Rao ym. 1991b). Varsinkaan lievät häiriöt eivät tavallisesti tule esille neurologisessa rutiinitutkimuksessa tai haastattelussa. Potilaat kertovat toisinaan kognitiivisista oireistaan, mutta potilaiden itsearvioiden on raportoitu olevan ainakin osittain epäluotettavia (Deloire ym. 2006). Näin ollen häiriöiden arviointiin tarvitaan yleensä neuropsykologista tutkimusta. Koska MS-tautiin liittyvät kognitiiviset häiriöt ovat heterogeenisia, niiden arvioimiseen tarvitaan tavallisesti laaja neuropsykologinen tutkimus. Kognitiivisten häiriöiden varhainen tunnistaminen mahdollistaa sellaisten toimenpiteiden suunnittelemisen, joiden tavoitteena on oireiden aiheuttaman haitan lievittäminen. Tunnistamatta jäädessään oireet voivat hankaloittaa potilaan sopeutumista sairauteen ja aiheuttaa monenlaista ylimääräistä stressiä (kuva 1). Kognitiivisten oireiden hoito Kognitiivisten häiriöiden hoidon keskeisenä tavoitteena tulisi olla häiriöiden aiheuttaman Kognitiiviset häiriöt Ei tutkita eikä tunnisteta Tutkitaan ja tunnistetaan neuropsykologisessa tutkimuksessa Väärintulkinnat (motivaatio-ongelmat, kiusanteko, sopeutumisvaikeudet, yritys hakea huomiota, depressio) Tieto mahdollistaa potilaalle parempien selviytymiskeinojen löytämisen Ylimääräinen stressi ja sopeutumisvaikeudet Hoitotoimenpiteisiin ohjautuminen: neuropsykologinen kuntoutus, toiminta- tai puheterapia, moniammatillinen kuntoutus, lääkitys 2846 Kuva 1. Kognitiivisten häiriöiden tunnistamisen merkitys potilaalle. E. Rosti-Otajärvi ja P. Hämäläinen

3 haitan lievittäminen. Sairauden kulkuun vaikuttavien lääkkeiden on havaittu hidastavan MS-tautiin liittyvien keskushermostomuutosten syntyä. Todennäköisesti ne hidastavat ainakin jossain määrin myös kognitiivisten oireiden ilmaantumista ja etenemistä (Fischer 2001, Bagert ym. 2002). Kognitiivisiin oireisiin vaikuttavien muiden samanaikaisten häiriöiden kuten uupumuksen ja depression hyvästä hoidosta on etua (Patti 2009). Asetyylikoliiniesteraasin estäjien vaikutuksesta MSpotilaiden kognitiivisiin oireisiin on olemassa lievästi positiivista näyttöä (Krupp ym. 2004), mutta hoitoikkunan pitkäaikaisuus MS-taudissa jättää avoimia kysymyksiä mm. hoidon mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista. Farmakologisissa tutkimuksissa havaittujen metodologisten rajoitteiden vuoksi varmojen päätelmien tekeminen lääkityksen mahdollisuuksista MS-tautiin liittyvien kognitiivisten oireiden hoidossa on vaikeaa (Amato ym. 2006b). Neuropsykologinen kuntoutus on osa aivovauriopotilaan lääkinnällistä kuntoutusta, jon ka avulla pyritään lieventämään aivojen toimintahäiriöiden aiheuttamia neuropsykologisia oireita (Kanninen ym. 1997). Se on jaettavissa karkeasti neljään suuntaukseen, joita voidaan toteuttaa joustavasti tilanteen mukaan: 1) häiriintyneiden toimintojen suora harjoittaminen, 2) toimintojen uudelleen jäsentäminen, 3) säilyneiden toimintojen käytön tehostaminen ja 4) korvaavien toimintatapojen opetteleminen (Kanninen ym. 1997). Tyypillisesti kompensaatiokeinoilla pyritään erilaisten ulkoisten tai sisäisten strategioiden tai ympäristön muokkaamisen avulla lievittämään häiriintyneestä toiminnasta potilaalle aiheutuvaa haittaa ja lisäämään hänen edellytyksiään selviytyä toimintakyvyn huononnuttua. Taulukkoon 2 on koottu MS-taudissa tavallisimmin häiriintyvien kognitiivisten osaalueiden muistin, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kompensointikeinoja. Niiden käyttöön potilasta on hyvä ohjata neuropsykologisen kuntoutuksen lisäksi muissakin tilanteissa. Parhaiten toimivana kuntoutustapana Taulukko 2. Keinoja kompensoida muistin, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia. Kognitiivinen häiriö Muistiongelmat Kompensaatiokeinot Ulkoiset muistituet muistilaput ja -listat, muistiinpanot, kalenterit, tekniset apuvälineet (esim. puhelimen ja tietokoneen muistutukset), vakiopaikka tavaroiden säilytyksessä Sisäiset muististrategiat visuaaliset mielikuvatekniikat, asiakokonaisuuksien tiivistäminen avainsanoiksi, tiedon jäsentäminen ja organisointi, ryhmittely ja luokittelu, assosiaatioiden käyttö, kertaus ja toisto Tarkkaavuusongelmat Toiminnanohjauksen ongelmat Ulkopuolisten häiriötekijöiden karsiminen Yhden asian suorittaminen kerrallaan Organisointi Tarkistamisen sisällyttäminen toimintatapoihin Unen riittävä määrä ja säännölliset lepotauot Riittävän ajan varaaminen Vaativampien kognitiivisten tehtävien suorittaminen vireyden ja jaksamisen kannalta optimaalisena ajankohtana päivästä Vaiheittaiset työlistat Tarkistuslistat Lukujärjestys Säännöllisyys ja rutiinit Toimintojen yksinkertaistaminen Aikataulujen hyödyntäminen 2847 Neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuudet MS-taudissa

4 KATSAUS 2848 YDINASIAT 88Kognitiiviset oireet ovat MS-taudissa yleisiä. Ne heikentävät laaja-alaisesti potilaan elämänlaatua. 88Neuropsykologinen kuntoutus näyttää vaikuttavan suotuisasti MS-potilaan kognitiiviseen suoriutumiseen, mielialaan ja uupumusoireisiin. 88Neuropsykologinen kuntoutus räätälöidään yksilöllisesti. 8 8 Hoitohenkilöstön tulisi ottaa puheeksi kognitiiviset oireet jo sairauden varhaisvaiheessa ja ohjata potilas tarvittaessa neuropsykologisiin selvittelyihin. on pidetty tavallisesti sellaista, jossa huomioidaan laaja-alaisesti kognitiiviset, emotionaaliset ja psykososiaaliset tekijät (Wilson 2008). Arkeen nivoutuvien tavoitteiden asettaminen yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa on keskeistä kuntoutuksen tuloksellisuuden ja potilaan motivaation kannalta (Wilson 2008). Koska MS-tautiin liittyvät kognitiiviset oireet ovat luonteeltaan heterogeenisia ja häiriöiden vaikutukset toimintakykyyn yksilöllistä, neuropsykologinen kuntoutus tulee suunnitella ja toteuttaa potilaan yksilölliset tarpeet ja lähtökohdat huomioiden. Yksilöllisen tilanteen mukaan kuntoutus voi painottua kognitiiviseen harjaannuttamiseen, psykoedukaatioon tai psyykkiseen tukemiseen tavoitteina kognitiivisen haitan tai käyttäytymisen säätelyn ongelmien lievittyminen ja mahdollisimman hyvä hallinta jokapäiväisessä elämässä. Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus tutkimusnäytön pohjalta Tutkimuksia MS-potilaiden neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta on vähän. Tätä selittävät todennäköisesti mm. metodologiset ongelmat sekä MS-tautiin liittyvien kognitiivisten häiriöiden heterogeenisuus ja etenevyys. Satunnaistettuja tai kliinisesti kontrolloituja tutkimuksia neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta MS-taudissa löysimme systemaattisessa kirjallisuushaussa ainoastaan 13. Kuvaus alkuperäistutkimusten interventioista ja päätuloksista on Internetoheisaineiston taulukossa. Osassa julkaistuista tutkimuksista kuntoutusinterventiona on ollut kognitiivinen harjaannuttaminen, osassa taas monimuotoisempaa ohjausta ja neuvontaa sisältävä kuntoutus. Kognitiivinen harjaannuttaminen. Aivojen kuvantamistutkimusten tulokset aivokudoksen vauriota seuraavasta aivojen uudelleen organisoitumisesta etenkin MS-taudin alkuvaiheessa korostavat häiriintyneiden kognitiivisten toimintojen suoran harjoittamisen tärkeyttä uudelleen organisoitumisen tehostamiseksi (Ruutiainen ja Hämäläinen 2006). Aiem missa tutkimuksissa onkin selvitetty suoran kognitiivisen harjaannuttamisen vaikuttavuutta MS-taudissa (Mendozzi ym. 1998, Solari ym. 2004, Brenk ym. 2008, Vogt ym ja 2009). Kognitiivisen harjoittelun on havaittu kohentavan kognitiivista suorituskykyä (Mendozzi ym. 1998, Solari ym. 2004, Brenk ym. 2008, Vogt ym ja 2009) sekä lievittävän depressiivisiä (Brenk ym. 2008) ja uupumusoireita (Vogt ym ja 2009). Sen sijaan on jäänyt epäselväksi harjoittelun spesifisyyden merkitys (toimiiko häiriöihin kohdennettu kuntoutus paremmin kuin kohdentamaton, yleinen kognitiivinen harjoittelu) lopputuloksen kannalta. On selvää, että yksittäisen kognitiivisen toiminnan harjoittaminen jokapäiväisistä toiminnoista irrallisena ei välttämättä ole tuloksekasta sairaudessa, jossa kognitiiviset häiriöt voivat vaikeutua. Toisaalta häiriöön kohdentamaton kuntoutus saattaa harjaannuttaa useampia kognitiivisia toimintoja, koska kognitiiviset toiminnot eivät ole tarkkarajaisia vaan monimutkaisia, interaktiivisia ja osin päällekkäisiä systeemejä. Monimuotoiseen neuropsykologiseen kuntoutukseen kuuluu useita menetelmiä, kuten kognitiivinen harjaannuttaminen, kompensaatiokeinojen opettelu, tiedon jakaminen, ohjaus ja neuvonta sekä potilaan ja läheisten psyykkinen tukeminen. Osassa tutkimuksista on arvioitu kognitiivisen harjaannuttamisen sekä siihen nivotun kompensaatiokeinojen E. Rosti-Otajärvi ja P. Hämäläinen

5 Ongelmat työssä pärjäämisessä, arkiselviytymisessä, ihmissuhteissa, osallistuminen vähenee Moniammatillisen yhteistyön tarve Oiretiedostus Neuropsykologisten rajoitteiden eteneminen Lievät kognitiiviset häiriöt - Tiedon jakaminen - Neuropsykologinen arvio ja palaute - Neuropsykologinen ohjaus ja kuntoutus - Potilaan voimavarojen tukeminen ja toimintatapojen muuttaminen Kuntoutustoimenpiteet Vaikea-asteiset kognitiiviset häiriöt - Läheisten ohjaus - Arjen aktiivisuuden, päivittäistoimintojen ja osallistumisen ylläpitäminen - Ympäristön mukauttaminen Kuva 2. Hahmotelma neuropsykologisten oireiden mahdollisista vaikutuksista ja kuntoutustoimenpiteiden kohdentumisesta neuropsykologisten häiriöiden edetessä. opettamisen ( Jonsson ym. 1993, Lincoln ym. 2002, Chiaravalloti ym. 2005, Tesar ym. 2005, Hildebrandt ym. 2007, Flavia ym. 2010) ja neuropsykoterapian ( Jonsson ym. 1993) vaikuttavuutta MS-taudissa. Monimuotoisen neuro psykologisen kuntoutuksen on todettu kohentavan MS-potilaiden kognitiivista suorituskykyä ( Jonsson ym. 1993, Chiaravalloti ym. 2005, Tesar ym. 2005, Hildebrandt ym. 2007, Flavia ym. 2010) sekä lievittävän depressiivisiä ( Jonsson ym. 1993, Flavia ym. 2010) ja uupumusoireita (Tesar ym. 2005). Ryhmämuotoisen kognitiivis-behavioraalisen intervention on lisäksi todettu lievittävän käyttäytymisen säätelyn ongelmia (Benedict ym. 2000) ja laitoshoitopotilaiden systemaattisen muistiapuvälineen käytön lievittävän depressiivisiä oireita ja aktivoivan vapaa-ajan toimintoihin osallistumista (Mendoza ym. 2001). MS-potilaiden neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuuden alueelta on julkaistu myös kaksi tasokasta systemoitua katsausta (Thomas ym. 2006, O Brien ym. 2008). Molemmissa todettiin neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta olevan alustavaa näyttöä ja aihealueen kaipaavan lisätutkimuksia. O Brienin ym. (2008) katsauksessa MSpotilaiden muistihäiriöihin suositellaan strategiapohjaisia kuntoutusmenetelmiä, kuten muistamisen tehostamista visualisoimalla ja muistettavaa ainesta uudelleen organisoimalla. Useissa tutkimuksissa MS-potilaiden muistija oppimistoimintojen on havaittu kohenevan, kun potilas itse työstää mieleen painettavaa materiaalia (ns. itsegeneraatioefekti) (O Brien ym. 2007, Goverover ym. 2008). Mieleen painettavan asian työstämisen on havaittu kohentavan myös suoriutumista jokapäiväisissä toiminnoissa (Goverover ym. 2008). Sen sijaan pelkästä mieleen painettavan aineksen mekaanisesta toistamisesta ei ole havaittu olevan erityistä hyötyä (Chiaravalloti ym. 2003). Näytön yleistettävyys. Aiempien tutkimustulosten meta-analyysia hankaloittaa tutki Neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuudet MS-taudissa

6 KATSAUS 2850 muksiin osallistuneiden potilaiden ja ar viointi menetelmien heterogeenisuus. Tutkimusten perusteella ei voida ottaa kantaa siihen, miten tuloksiin ovat vaikuttaneet kognitiivisen harjoittelun sisältö, kuntoutuksen ajoitus, kertamäärä, kesto ja toteutustaajuus, MS-tautimuoto, sairauden kesto ja vaikeusaste tai kognitiivisten häiriöiden vaikeusaste. Kliinisesti relevantteja systemaattiseen seurantaan perustuvia laadukkaita vaikuttavuustutkimuksia tarvitaankin lisää kaikilta keskeisiltä neuropsykologisen kuntoutuksen alueilta. Lisätutkimusta tarvitaan erityisesti kuntoutuksen positiivisten vaikutusten kestosta ja yleistettävyydestä jokapäiväiseen elämään. Kuntoutuksen nykytilanne Suomessa Yksilölliseen neuropsykologiseen avokuntoutukseen MS-potilas ohjautuu ani harvoin. Osa potilaista sen sijaan saa neuropsykologista kuntoutusta osana moni ammatillisesti toteutettavaa laitoskuntoutusjaksoa. Tämä johtunee osittain rajallisista kuntoutusresursseista mutta myös totunnaisesta käytännöstä olla kohdistamatta kuntoutusta eteneviin oireisiin. Tutkimusnäytön ja kliinisen kokemuksenkin pohjalta kognitiivisista oireista kärsivä MSpotilas voi hyötyä neuropsykologisesta kuntoutuksesta ja ohjauksesta. Erityisesti lyhytkestoista ohjausluonteista neuropsykologista kuntoutusta kannattaisi suositella MS-potilaille nykyistä useammin. Lopuksi Yli puolella MS-potilaista ilmenee kognitiivisia häiriöitä ja häiriöillä on usein laaja-alainen vaikutus elämänlaatuun. Kognitiivisten oireiden lääkehoidon mahdollisuudet ovat rajalliset. Olemassa olevan tutkimusnäytön perusteella neuropsykologinen kuntoutus saattaa vaikuttaa suotuisasti MS-potilaan kognitiiviseen suoriutumiseen, mielialaan ja uupumusoireisiin. Aiemmissa tutkimuksissa on esiintynyt kuitenkin melko runsaasti laadullisia puutteita, jotka heikentävät näyttöä vaikuttavuudesta, ja tämän vuoksi MS-potilaiden Taulukko 3. Toimintamalli neuropsykologisten oireiden huomioimiseksi MS-taudissa. Neuropsykologisten oireiden puheeksi ottaminen ja seulominen esimerkiksi itsearviokyselyin Tiedon jakaminen sairauteen liittyvistä neuropsykologisista oireista (mm. luennot, ensitietopäivät, sopeutumisvalmennuskurssit, oppaat) Neuropsykologinen tutkimus palautteineen Neuropsykologinen ohjaus ja kuntoutus oiretiedostuksen kohentaminen kompensaatiokeinojen käytön opettelu säilyneiden toimintojen käytön tehostaminen ohjaus ja neuvonta (potilas, omaiset, moniammatillinen kuntoutustyöryhmä, työ- tai opiskelupaikka) kognitiiviset harjoitteet psyykkinen tuki vertaistuki neuropsykologista kuntoutusta koskevat ratkaisut on perustettava tutkimusnäytön ohella teoreettiseen ja kokemusperäiseen tietoon. Kliinisen kokemuksen perusteella monimuotoisella neuropsykologisella kuntoutuksella on mahdollista tukea kuntoutukseen motivoituneen MS-potilaan oiretiedostusta ja pärjäämistä oireineen. Neuropsykologinen kuntoutus voidaan toteuttaa yksilöllisenä tai ryhmämuotoisena avokuntoutuksena tai osana laajempaa moniammatillista laitoskuntoutusta. Lievien kognitiivisten oireiden hoidossa tulisi painottaa tiedon jakamista, oiretiedostuksen tukemista sekä toimintatapojen muuttamiseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa. Oireiden edetessä korostuvat merkitykseltään omaisten ja läheisten sekä avustavan ja kuntouttavan henkilökunnan ohjaus sekä elinympäristöön kohdistuvien muutostarpeiden huomiointi (kuva 2). Vaikka toimintakykyä heikentävät kognitiiviset ja käyttäytymisen säätelyn rajoitteet ovat varsin yleisiä MS-taudissa, näiden potilaiden neuropsykologinen kuntoutus on harvinaista. MS-potilaiden kognitiivisten ongelmien hoitoa tulisikin parantaa ja huomioida nykyistä paremmin neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuudet osana toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta. Taulukossa 3 on kuvattu, miten MS-tautiin liittyviä neuropsykologisia oireita voidaan huomioida E. Rosti-Otajärvi ja P. Hämäläinen

7 nykyistä systemaattisemmin. Kiusallisten oireiden puheeksi ottaminen on hoitohenkilöstön yhteinen tehtävä. * * * Kirjoitus perustuu Kelan vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeen (VAKE) yhteydessä tehtyyn laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja laadunarviointiin. EIJA ROSTI-OTAJÄRVI, PsT, neuropsykologian erikoispsykologi TAYS, neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualue PL 2000, Tampere PÄIVI HÄMÄLÄINEN, PsT, kliinisen neuropsykologian dosentti, neuropsykologian erikoispsykologi Maskun neurologinen kuntoutuskeskus PL 15, Masku Summary The possibilities of neuropsychological rehabilitation in multiple sclerosis Cognitive deficits are common in multiple sclerosis (MS) occurring in over half of the patients. Deficits may have a multidimensional impact on patients quality of life. The preliminary research evidence on the effectiveness of neuropsychological rehabilitation in MS so far is positive: rehabilitation may have favourable effects on patient s cognitive performance, mood, and fatigue symptoms. The patient s ability to manage with disease-related cognitive symptoms can be promoted by individually planned neuro psychological rehabilitation. In clinical work, the diagnostics and treatment of cognitive problems should be improved in patients with MS. Neuropsychological rehabilitation should be an important part of rehabilitation regimen in MS. Sidonnaisuudet EIJA ROSTI-OTAJÄRVI: Ei sidonnaisuuksia. PÄIVI HÄMÄLÄINEN: Työntekijänä Suomen MS-liitto ry:ssä. Luentoja lääkealan yritysten järjestämissä koulutuksissa (Bayer-Schering, Sanofi-Aventis). Asiantuntijana lääkealan yritysten järjestämissä tilaisuuksissa (Bayer-Schering, Novartis). KIRJALLISUUTTA Amato MP, Ponziani G, Siracusa G, Sorbi S. Cognitive dysfunction in early-onset multiple sclerosis: a reappraisal after 10 years. Arch Neurol 2001;58: Amato MP, Portaccio E, Zipoli V. Are there protective treatments for cognitive decline in MS? J Neurol Sci 2006(b);245: Amato MP, Zipoli V, Portaccio E. Multiple sclerosis-related cognitive changes: a review of cross-sectional and longitudinal studies. J Neurol Sci 2006(a);245:41 6. Bagert B, Camplair P, Bourdette D. Cognitive dysfunction in multiple sclerosis: natural history, pathophysiology and management. CNS Drugs 2002;16: Benedict RH, Shapiro A, Priore R, Miller C, Munschauer F, Jacobs L. Neuropsychological counseling improves social behavior in cognitively-impaired multiple sclerosis patients. Mult Scler 2000;6: Brenk A, Laun K, Haase CG. Short-term cognitive training improves mental efficiency and mood in patients with multiple sclerosis. Eur Neurol 2008;60: Chiaravalloti ND, Demaree H, Gaudino EA, DeLuca J. Can the repetition effect maximize learning in multiple sclerosis? Clin Rehabil 2003;17: Chiaravalloti ND, DeLuca J, Moore NB, Ricker, JH. Treating learning impairments improves memory performance in multiple sclerosis: a randomized clinical trial. Mult Scler 2005;11: Chipchase SY, Lincoln NB. Factors associated with carer strain in carers of people with multiple sclerosis. Disabil Rehabil 2001;23: Deloire MS, Bonnet MC, Salort E, ym. How to detect cognitive dysfunction at early stages of multiple sclerosis? Mult Scler 2006;12: Fischer J. Cognitive impairment in multiple sclerosis. Kirjassa: Cook, toim. Handbook of Multiple Sclerosis. 3. painos. New York: Marcel Dekker Inc 2001, s Flavia M, Stampatori C, Zanotti D, Parrinello G, Capra R. Efficacy and specificity of intensive cognitive rehabilitation of attention and executive functions in multiple sclerosis. J Neurol Sci 2010;288: Goverover Y, Chiaravalloti N, DeLuca J. Self-generation to improve learning and memory of functional activities in persons with multiple sclerosis: meal preparation and managing finances. Arch Phys Med Rehabil 2008;89: Henze T, Rieckmann P, Toyka KV. Symptomatic treatment of multiple sclerosis. Multiple Sclerosis Therapy Consensus Group (MSTCG) of the German Multiple Sclerosis Society. Eur Neurol 2006;56: Hildebrandt H, Lanz M, Hahn HK, ym. Cognitive training in MS: effects and relation to brain atrophy. Restor Neurol Neurosci 2007;25: Jennekens-Schinkel A, Laboyrie PM, Lanser JB, van der Velde EA. Cognition in patients with multiple sclerosis after four years. J Neurol Sci 1990;99: Jonsson A, Korfitzen EM, Heltberg A, Ravnborg MH, Byskov-Ottosen E. Effects of neuropsychological treatment in patients with multiple sclerosis. Acta Neurol Scand 1993;88: Kanninen A, Hämälä M, Palomäki H. Neuropsykologian käsitteet. Helsinki: Helsingin Psykotutkimus Oy Kujala P, Portin R, Ruutiainen J. The progress of cognitive decline in multiple sclerosis. A controlled 3-year follow-up. Brain 1997;120: Neuropsykologisen kuntoutuksen mahdollisuudet MS-taudissa

8 KATSAUS Krupp LB, Christodoulou C, Melville P, Scherl WF, MacAllister WS, Elkins LE. Donepezil improved memory in multiple sclerosis in a randomized clinical trial. Neurology 2004;63: Langdon DW, Thompson AJ. Multiple sclerosis: a preliminary study of selected variables affecting rehabilitation outcome. Mult Scler 1999;5: Lincoln NB, Dent A, Harding J, ym. Evaluation of cognitive assessment and cognitive intervention for people with multiple sclerosis. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2002;72:93 8. Lincoln NB, Radford KA. Cognitive abilities as predictors of safety to drive in people with multiple sclerosis. Mult Scler 2008;14: McDonald WI, Ron MA. Multiple sclerosis: the disease and its manifestations. Philos Trans R Soc Lond B Biol Sci 1999;354: Mendoza RJ, Pittenger DJ, Weinstein CS. Unit management of depression of patients with multiple sclerosis using cognitive remediation strategies: a preliminary study. Neurorehabil Neural Repair 2001;15:9 14. Mendozzi L, Pugnetti L, Motta A, Barbieri E, Gambini A, Cazzullo CL. Computerassisted memory retraining of patients with multiple sclerosis. Ital J Neurol Sci 1998;19: O Brien A, Chiaravalloti N, Arango- Lasprilla JC, Lengenfelder J, DeLuca J. An investigation of the differential effect of self-generation to improve learning and memory in multiple sclerosis and traumatic brain injury. Neuropsychol Rehabil 2007;17: O Brien AR, Chiaravalloti N, Goverover Y, Deluca J. Evidenced-based cognitive rehabilitation for persons with multiple sclerosis: a review of the literature. Arch Phys Med Rehabil 2008;89: Patti F. Cognitive impairment in multiple sclerosis. Mult Scler 2009;15:2 8. Rao SM, Leo GJ, Bernardin L, Unverzagt F. Cognitive dysfunction in multiple sclerosis. I. Frequency, patterns, and prediction. Neurology 1991(b);41: Rao SM, Leo GJ, Ellington L, Nauertz T, Bernardin L, Unverzagt F. Cognitive dysfunction in multiple sclerosis. II. Impact on employment and social functioning. Neurology 1991(a);41: Rogers JM, Panegyres PK. Cognitive impairment in multiple sclerosis: evidencebased analysis and recommendations. J Clin Neurosci 2007;14: Rosti E, Hämäläinen P, Koivisto K, Hokkanen L. One-year follow-up study of relapsing-remitting MS patients cognitive performances: paced auditory serial addition test s susceptibility to change. J Int Neuropsychol Soc 2007;13: Ruutiainen J, Hämäläinen P. MS-tauti. Kirjassa: Erkinjuntti T, Alhainen K, Rinne J, Soininen H, toim. Muistihäiriöt ja dementia. Hämeenlinna: Karisto Oy 2006, s Schwid SR, Tyler CM, Scheid EA, Weinstein A, Goodman AD, McDermott MP. Cognitive fatigue during a test requiring sustained attention: a pilot study. Mult Scler 2003;9: Solari A, Motta A, Mendozzi L, ym. Computer-aided retraining of memory and attention in people with multiple sclerosis: a randomized, double-blind controlled trial. J Neurol Sci 2004;222: Tesar N, Bandion K, Baumhackl U. Efficacy of a neuropsychological training programme for patients with multiple sclerosis a randomised controlled trial. Wien Klin Wochenschr 2005;117: Thomas PW, Thomas S, Hillier C, Galvin K, Baker R. Psychological interventions for multiple sclerosis. Cochrane Database Syst Rev 2006, Issue 1. Art. No.: CD DOI: / CD pub2. Wilson BA. Neuropsychological rehabilitation. Annu Rev Clin Psychol 2008;4: Vogt A, Kappos L, Calabrese P, ym. Working memory training in patients with multiple sclerosis comparison of two different training schedules. Restor Neurol Neurosci 2009;27: Vogt A, Kappos L, Stöcklin M, Gschwind L, Opwis K, Penner IK. BrainStim Wirksamkeit eines neu entwickelten kognitiven Trainingsprogramms bei MS. Neuro Rehabil 2008;14: E. Rosti-Otajärvi ja P. Hämäläinen