Lausunto televisiodirektiivin uudistamista koskevista EU:n komission asiakirjoista

Transkriptio

1 Liikenne- ja viestintäministeriö Kirjaamo PL Valtioneuvosto cc: Helsinki Lausunto televisiodirektiivin uudistamista koskevista EU:n komission asiakirjoista Viestinnän Keskusliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua komission heinäkuussa 2005 julkaisemista kuudesta asiakirjasta, jotka koskevat televisiodirektiivin uudistamista, ja toteaa asiasta seuraavaa: 1. Pääviestit 1. Televisiodirektiiviin sisältyy useita viestintäyritysten toimintaa rajoittavia säännöksiä. Viestinnän Keskusliitto vastustaa rajoitusten laajentamista niin sananvapauden kuin elinkeinovapaudenkin kannalta. Markkinalähtöisesti toimiville viestimille tulee pikemminkin taata mahdollisimman laaja toimintavapaus. 2. Direktiivin soveltamisalaa ei pidä laajentaa nykyisestä esimerkiksi lehdistön verkkopalveluihin tai radioon. 3. Alkuperämaaperiaate takaa kansainvälisesti toimiville viestintäyrityksille varmuuden sovellettavasta lainsäädännöstä. Pidämme alkuperämaaperiaatteen säilyttämistä välttämättömänä rajat ylittävien viestintäpalvelujen kannalta. 4. Viestinnän vapaus edellyttää, että viestin julkistaja voi vapaasti päättää julkistamansa aineiston sisällöstä. Eurooppalaisen ja itsenäisesti tuotetun tuotannon kiintiöt on tältä kannalta perusteltua poistaa direktiivistä. 5. Sanan- ja elinkeinovapauden edistämiseksi ja viestintäyritysten rahoituspohjan turvaamiseksi mainonnan määrää ja sijoittelua koskevia rajoituksia on syytä liberalisoida direktiivissä. 6. Mainonnan tunnistettavuus on tärkeää yleisön luottamuksen säilyttämiseksi ja toimituksellisen itsenäisyyden takaamiseksi. Tunnistettavuus on riittävästi säännelty viestintä- ja mainosalojen itsesääntelyllä. 7. Median keskittymistä koskevalle eurooppalaiselle sääntelylle ei ole perusteita.

2 2 2. Direktiivin soveltamisala 2.1. Aineellinen soveltaminen Media-alaa ei näkemyksemme mukaan pidä säännellä enempää kuin kansanvaltaisen yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä. Yleinen lähtökohta televisiodirektiivin uudistamisessa tulee olla sääntelyn keventäminen, ei sen lisääminen. Viestintäyritysten toiminta pohjautuu sananvapauteen. Sananvapaus turvaa jokaiselle oikeuden viestien ilmaisemiseen, julkistamiseen ja vastaanottamiseen kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus koskee kaikenlaista viestintää, viestien sisällöstä ja jakelutavasta riippumatta. Direktiivin johdanto-osassa on viitattu sananvapauteen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Ihmisoikeussopimuksessa on lueteltu tyhjentävästi sellaiset syyt, jotka oikeuttavat sananvapauden rajoittamiseen lailla. Yleisenä edellytyksenä on rajoittamisen välttämättömyys demokraattisessa yhteiskunnassa. Komission nyt julkaisemissa asiakirjoissa direktiivin uudistamista ei juurikaan ole käsitelty sananvapauden näkökulmasta. Vastaava käsittelyn puutteellisuus asiakirjoissa on myös elinkeinon harjoittamisen vapauden suhteen. Televisiodirektiiviin sisältyy erityisesti mainontaa koskevia säännöksiä, jotka rajoittavat merkittävästi yritysten toimintavapautta. Onko rajoituksilla elinkeinovapauden kannalta hyväksyttävä tarkoitus ja ovatko rajoitukset suhteellisuusvaatimuksen mukaisia, jää vaille vastausta asiakirjoissa. Viestinnän Keskusliitto toivoo Suomen hallituksen pitävän direktiivin uudistustyössä esillä sananvapauden ja elinkeinon harjoittamisen vapauden lähtökohtia. Komission arviointi ehdotettavan sääntelyn oikeasuhtaisuudesta perusoikeuksien kannalta olisi jatkotyössä tarpeen. Voimassa olevaan televisiodirektiiviin sisältyy runsaasti televisioyritysten toimintaa rajoittavia määräyksiä. Viestinnän Keskusliitto ei pidä suotavana rajoittavan sääntelyn ulottamista media-alalle nykyistä laajemmin. Direktiivin aineellista soveltamisalaa ei tule laajentaa nykyisestä eikä direktiivin sääntelyä siten ulottaa aikakaus- ja sanomalehdistön verkko- tai muihin sähköisiin palveluihin eikä radiolähetyksiin. Viestinnän uusien sähköisten tuotteiden ja palvelujen (verkkolehdet, tilattavat laajakaistapalvelut jne.) on annettava kehittyä vapaasti ja markkinalähtöisesti. Jäykkä, perinteisiin toimintoihin perustuva sääntely voi muodostua esteeksi uusien tuotteiden kehittämiselle. Toimijoiden holhoaminen ikään kuin varmuuden vuoksi ei ole nykypäivänä hyväksyttävää. Erityisesti kannattaa pitää mielessä EU-yritysten kilpailutilanne amerikkalaisiin ja aasialaisiin yrityksiin nähden. Ylisääntely ei ole myöskään EU:n omien lainsäädäntöperiaatteiden mukaista. Merkittävänä perusteena televisioalan sääntelylle on aikoinaan ollut lähetystaajuuksien rajallisuus. Kun käytettävissä olevien resurssien tarjonta ei ole riittänyt tyydyttämään kysyntää, on syntynyt tarve ohjata resurssien käyttöä lain säännöksin. Digitaalisen tekniikan ja internetin kehittymisen myötä tämä

3 3 resurssiongelma on pienentymässä. Samalla vähenee myös tarve audiovisuaalisen lähetystoiminnan erityissääntelylle. Kansalaisten saataville on viimeisten vuosien aikana tullut ennennäkemätön määrä erilaisia koti- ja ulkomaisia viestintäpalveluja. Minkään yksittäisen viestimen vaikuttavuus ei ole enää samanlainen kuin televisiodirektiiviä alunperin säädettäessä. Myös tästä näkökulmasta katsoen tarve sääntelylle on vähentynyt. Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa televisio-ohjelmistoja lähettävät kaupallisten toimijoiden ohella myös julkisen palvelun lähettäjäyritykset. Niiden tehtävä on varmistaa kansalaisten saatavilla olevien ohjelmistojen monipuolisuus keskittymällä erityisesti sellaisiin ohjelmistoihin, joita markkinalähtökohdista toimivat viestintäyritykset lähettävät vähäisemmässä määrin. Julkisen vallan pitäisi mielestämme taata kaupallisille toimijoille mahdollisimman suuri toimintavapaus. Kiinnitämme tässä yhteydessä huomiota myös viestintä-alan itsesääntelyyn, joka yhdessä mainonnan ja markkinoinnin itsesääntelyn kanssa muodostaa vahvat eettiset puitteet alan toiminnalle. Jos direktiivi vastoin näkemystämme ulotetaan koskemaan audiovisuaalisia palveluja, soveltamisalasta on selvyyden vuoksi rajattava pois sähköisissä viestintäpalveluissa käytettävät ns. bannerit (sähköiset mainosjulisteet, joissa on liikkuvia osioita) ja muut vastaavat liikkuvaa kuvaa sisältävät elementit, jotka eivät rinnastu varsinaisiin televisiolähetyksiin tai elokuvalliseen ohjelmasisältöön. Tällaisia kokonaisuuden kannalta vähäisiä audiovisuaalisia elementtejä, jotka ovat varsin yleisiä sähköisissä lehdistöpalveluissa, ei ole perusteltua säännellä televisiotoimintaa koskevalla direktiivillä. Lopuksi toteamme, että hyvä lainsäädäntötapa edellyttää sääntelyn tavoitteen kirjaamista itse säännökseen. Näin ollen direktiiviin tulisi lisätä artikla, jossa direktiivin ratio on mahdollisimman selkeästi tuotu esiin. Direktiivin yksityiskohtaisempia säännöksiä olisi näin mahdollisuus peilata sen yleisiä tavoitteita vastaan, mikä helpottaisi direktiivin tulkintaa saatettaessa sitä kansallisesti voimaan. Komission nyt lausunnolla olevissa asiakirjoissa tätä direktiivin poliittista tavoitetta ei ole riittävän selkeästi tuotu esiin Alueellinen soveltaminen Viestinnän Keskusliitto tukee voimakkaasti alkuperämaaperiaatteen soveltamista rajat ylittäviin televisiopalveluihin. Alkuperämaaperiaatteen nojalla kansainvälisesti toimivaan televisioyritykseen sovelletaan vain yhden valtion aineellista lainsäädäntöä. Sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää oikeudellista toimintavarmuutta yrityksille ja alkuperämaaperiaate on välttämätön tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 3. Merkittävät yleisötapahtumat ja niiden raportointi lyhyesti Merkittäviä yleisötapahtumia koskevat säännökset televisiodirektiivin 3a artiklassa ovat tyydyttävät nykyisessä muodossaan. Jäsenvaltiolla on halutessaan mahdollisuus laatia luettelo kansallisesti merkittävistä lähetyksistä, jotka on välitettävä siten, että

4 4 merkittävä osa yleisöstä voi seurata niitä vapaasti vastaanotettavissa olevassa muodossa kokonaan tai osittain joko suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä. Viestinnän Keskusliitto pitää nykyistä sääntelyä riittävänä eikä kannata luettelon laatimisen tekemistä pakolliseksi. Voimassa oleva televisiodirektiivi ei sisällä säännöksiä televisioyritysten rajat ylittävästä pääsystä merkittäviin yleisötapahtumiin ja siihen liittyvästä oikeudesta raportoida lyhyesti näistä yleisötapahtumista. Käsittääksemme Suomessa ei ole ilmennyt tarvetta erityissääntelylle tässä suhteessa. Televisioyritykset voivat sopia raportointioikeudesta normaalien kaupallisten neuvottelujen pohjalta. 4. Eurooppalaisen ja itsenäisesti tuotetun tv-tuotannon edistäminen Voimassa oleva televisiodirektiivi sisältää säännökset eurooppalaisille teoksille varattavista lähetysaikaosuuksista sekä yleisradioyhtiöiden ulkopuolisten itsenäisten tuottajien tuottamien eurooppalaisten teosten lähetysaika- tai ohjelmistobudjettiosuuksista. Komission asiakirjassa todetaan, ettei nykyistä sääntelyä ole syytä muuttaa, koska sääntely on johtanut eurooppalaisten teosten lähettämisen kasvuun, kulttuuritavoitteiden saavuttamiseen sekä Euroopan audiovisuaalisen teollisuuden voimistumiseen. Viestinnän Keskusliiton mielestä viestinnän vapaus edellyttää, että viestin julkistaja voi vapaasti päättää julkistamansa aineiston sisällöstä sekä siitä, keneltä hän aineiston mahdollisesti hankkii. Vastustamme viestinnän sisällölle ja hankintalähteille asetettavia rajoituksia. Viittaamme myös televisiodirektiivin vaikuttavuutta selvittäneen tutkimuksen (Impact Study) tulokseen, jonka mukaan eurooppalaisen yleisön maku ja katsomistottumukset eivät ole televisiodirektiivin myötä merkittävästi muuttuneet pan-eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin suuntaan. Mielestämme ihmisille ei pidä sääntelyn keinoin tyrkyttää sellaista ohjelmistoa, mitä he eivät halua seurata. Jos julkinen valta kuitenkin viestintä-, kulttuuri- tai muista poliittisista syistä haluaa, että katsojien saatavilla on tietynlaisia ohjelmistoja, tarjontavelvoitteet on perustellumpaa suunnata julkisen palvelun yhtiöihin kuin liiketaloudelliselta pohjalta toimiviin yrityksiin. 5. Kaupallinen viestintä Viestinnän Keskusliitto vastustaa mainontaa ja markkinointia koskevia rajoitussäännöksiä kahdesta syystä: sanan- ja elinkeinovapauden kannalta sekä viestintäyritysten taloudellisten toimintaedellytysten kannalta. Sananvapaus kattaa kaikenlaisen viestinnän, mukaan lukien mainonta ja muu elinkeinotoimintaan liittyvä viestintä. Sananvapaus on viestintäyrityksille perusarvo, johon koko toiminta pohjautuu. Mainontaa rajoittavat säännökset kaventavat sananvapautta, vaikka tavoitteena olisikin jokin sinänsä hyvä tarkoitusperä.

5 5 Sananvapauden rajoitustilanteissa on noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määriteltyjä rajoitusperusteita, joiden yhteinen nimittäjä on toimenpiteiden välttämättömyys demokraattisessa yhteiskunnassa. Käsityksemme mukaan monet televisiodirektiiviin sisältyvät mainontaa koskevat rajoitukset eivät tänä päivänä täytä mainittua ihmisoikeussopimuksen välttämättömyyskriteeriä. Tästä syystä rajoituksia on perusteltua väljentää. Liberalisointi on perusteltua myös elinkeinon harjoittamisen vapauden kannalta. Liiketaloudelliselta pohjalta toimivien viestintäyritysten rahoitus pohjautuu suureksi osaksi mainostuloihin. Mediamainontaan kohdistuvat rajoitukset heikentävät mediayritysten rahoituspohjaa ja niiden kilpailukykyä. Jos mediapalvelut halutaan pitää korkeatasoisina, mainosrahoitusta ei tule kaventaa lainsäädännöllisillä toimenpiteillä. Viestinnän Keskusliitto puoltaa sanan- ja elinkeinovapauden edistämiseksi sekä media- ja mainosmarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi televisiodirektiivissä olevien mainonnan määrällisiä rajoituksia ja mainonnan sijoittelua koskevien säännösten liberalisointia. Katsojien toleranssi määrää joka tapauksessa luonnolliset rajat sille, miten paljon ja millä lailla sijoitettuina mainoksia voidaan televisiopalveluissa tarjota. Mainonnan tunnistettavuus on ensiarvoisen tärkeää, jotta yleisön luottamus viestimiin säilyy. Kuluttajan on pystyttävä tunnistamaan mainonta myös uusissa ja innovatiivisissa tuotteiden ja palveluiden edistämisyhteyksissä. Mainonnan tunnistettavuutta on sekä Suomessa että kansainvälisesti korostettu viestintäalan itsesääntelyssä. Suomen uudistetut journalistin ohjeet, joihin koko viestintäala on sitoutunut, toteavat asiasta seuraavaa: Piilomainonta kaikissa muodoissaan on torjuttava. Aineistoon, johon voi liittyä kaupallisia intressejä, on suhtauduttava kriittisesti. Sellaista voidaan julkaista vain, jos siihen on painavia journalistisia perusteita. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä todetaan: Mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Jos mainos esitetään mainosvälineessä, joka sisältää uutisia tai muuta toimituksellista aineistoa, mainos on esitettävä siten, että se voidaan heti tunnistaa mainokseksi. Myös Viestintätyönantajat VTA:n ja Suomen Journalistiliiton välisessä työehtosopimuksessa on määräys mainonnasta: Toimittajalla ja kuvaajalla ei ole oikeutta käyttää lehden toimituksellisia palstoja mainontaan eikä heitä saa siihen velvoittaa. Määräyksen soveltamisohjeessa korostetaan, että toimittajan oikeudet ja velvollisuudet perustuvat lehdistön mielipiteen vapauteen, johon toimituksellisessa työssä liittyy ulkopuolisten painostusyritysten torjuminen. Lehtien toimitussivujen tulee perustua toimituksellisiin aloitteisiin ja arviointeihin, jolloin säilytetään yleisön luottamus lehdistön uutis- ja tiedonvälitykseen. Edellä siteeratut itsesääntelyohjeet korostavat mainonnan tunnistettavuuden merkitystä viestinnässä. Tunnistettavuuden vaatimusta ei Viestinnän Keskusliiton mielestä ole tarpeen säilyttää uudistetussa televisiodirektiivissä, koska asia on riittävän painokkaasti otettu huomioon viestintä- ja mainosalan itsesääntelyohjeissa.

6 6 6. Alaikäisten suojelu ja ihmisarvon kunnioittaminen Viestinnän Keskusliiton mielestä alaikäisten suojelua ja ihmisarvon kunnioittamista koskevat televisiodirektiivin säännökset ovat nykymuodossaan riittävät eikä niiden tiukentamiseen ole tarvetta. Kiinnitämme tässä yhteydessä erityisesti huomiota edellä mainittuihin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisiin sananvapauden rajoitusperusteisiin, jotka ovat edellytyksenä sananvapauden rajoittamiselle. 7. Median moniarvoisuus ja median keskittymisen sääntely Median moniarvoisuutta koskevassa komission työasiakirjassa on ansiokkaasti raportoitu jäsenvaltioiden lukuisia eri toimenpiteitä, jotka tukevat viestinnän moniarvoisuutta. Asiakirjassa esitetään perustavaa laatua oleva kysymys siitä, olisiko Euroopan yhteisön sääntelyllä saatavissa aikaan olennaista lisäarvoa jo tehtyjen kansallisten toimenpiteiden sekä Euroopan neuvoston suositusten lisäksi. Viestinnän Keskusliiton näkemys on, ettei median moniarvoisuuden ja viestinnän keskittymisen suhteen ole esitetty sellaisia sisämarkkina-aluetta koskevia ongelmia, jotka edellyttäisivät Euroopan yhteisön lainsäädäntötoimenpiteitä. Esimerkiksi Suomessa viestintäyritysten omistus on varsin pirstaloitunutta ja viestinnän sisältö on tutkitusti monipuolista. Tämä tilanne ei ole seurausta viestinnän keskittymistä säätelevästä lainsäädännöstä - jota ei ole - vaan markkinoiden toiminnasta. EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa on erittäin vahva kilpailulainsäädäntö, joka pitää huolen markkinoiden taloudellisesta toimivuudesta. Pienellä markkina- ja kielialueella yritysten on käytettävä resurssinsa erittäin tehokkaasti. Kriittisen yrityskoon salliminen on tällaisissa olosuhteissa äärimmäisen tärkeää. Jos esimerkiksi korkean talouspeiton omaavien viestinten omistusta rajoitettaisiin, vietäisiin samalla maakunnallisilta ja alueellisilta viestimiltä toiminnan kehittämisen edellytykset. Keskittymisen sääntely ei ole tarpeen myöskään viestinnän sisällön kannalta. Suomen tuoreen sananvapauslain mukaan päätösvalta julkaisujen ja ohjelmien sisällöstä on vastaavalla toimittajalla, ei omistajalla. Harjoitettu journalistiikka on avainasemassa viestinnän moniarvoisuuden kannalta. Jos median keskittyminen on ongelma jossain yksittäisessä jäsenvaltiossa - kuten jatkuvasti käytävästä kansainvälisestä keskustelusta on pääteltävissä - ongelma on ratkaistava asianomaisessa jäsenvaltiossa. Euroopan tason sääntely ei tällaisessa tilanteessa on perusteltua, vaan saattaa johtaa pikemminkin uudenlaisiin ongelmatilanteisiin. Tästä syystä vastustamme asiaa koskevaa sääntelyä.

7 7 Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson toimitusjohtaja Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 900 yritystä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto, Suomen Televisioiden Liitto sekä Viestintätyönantajat VTA. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat puhelin puhelin GSM GSM