Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävä ja rahoitus

Transkriptio

1 1 HG/ah Helsinki Liikenne- ja viestintäministeriön asettama Yleisradio Oy:n julkista palvelua ja rahoitusta selvittävä työryhmä Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävä ja rahoitus Pääviestit 1. Julkisen yleisradiopalvelun määritelmän tulisi pohjautua arvioon siitä, mitkä palvelut on välttämätöntä tarjota kaikille kansalaisille julkisin varoin. Mitä laajemmaksi julkisen palvelun käsitettä venytetään, sitä heikommalla pohjalla Yleisradio Oy:n toiminnan perusteet ovat pitkällä tähtäyksellä. 2. Päätökset julkisen palvelun laajuudesta ja sisällöstä on tehtävä ensisijaisesti kansalaisten ja veronmaksajien, ei palvelun tarjoajan näkökulmasta. Valtiollinen mediayritys ei ole itseisarvo, vaan väline. Yleisradio Oy:n toiminnan keskittäminen julkisen palvelun ydintehtäviin on paras tae sen aseman yleiseen hyväksymiseen ja säilymiseen vahvana mediatoimijana. 3. Nykyinen julkisen palvelun määritelmän lähtökohta täysi palvelu antaa palveluntarjoajalle vapaat kädet päättää toimintansa sisällöstä. Määritelmä ei mielestämme ole EU-oikeudellisesti kestävällä pohjalla. Julkisen palvelun televisio- ja radiolähetysten on tyydytettävä yhteiskunnan demokraattisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tarpeita. Tämä määrittely tulisi kirjata lakiin. 4. Yleisradio Oy voi tarjota julkiseen palveluun sisältyvänä myös verkko- ja mobiilipalveluja, jos ne täyttävät samat edellytykset kuin mitä lähetystoiminnalle asetetaan: yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden tyydyttämisen. 5. Julkisen palvelun rahoitus on pohjattava julkisiin varoihin. Julkista toimintaa ja kaupallista toimintaa ei tule sekoittaa eikä Yleisradion rahoitusta osaksikaan pohjata mainos- tai vastaavaan kaupalliseen rahoitukseen.

2 2 Yleistä Julkisen palvelun käsitettä voidaan lähestyä ainakin kolmesta eri näkökulmasta: (1) yleisön eli yksittäisen kansalaisen näkökulmasta; (2) Yleisradio Oy:n toiminnan näkökulmasta ja (3) oikeudellisesta, lähinnä yhteisölainsäädännön näkökulmasta. Yleisön eli yksittäisen kansalaisen näkökulmasta kyse on lähinnä siitä, mitkä ohjelmat ja mediapalvelut ovat niin tärkeitä, että lainsäädännöllä on velvoitettava valtiovalta yleisillä varoilla huolehtimaan siitä, että niitä tarjotaan kaikille. Julkiseen palveluun kuuluvat ohjelma/palvelugenret lienevät ensisijaisesti - uutiset, ajankohtaisohjelmat, yhteiskunnallisia aiheita koskevat ohjelmat; - kulttuuriohjelmat (RSO ja muu musiikki, teatteri/ooppera, suomalainen draamatuotanto jne.); - opetukseen ja sivistykseen liittyvät ohjelmat? - vähemmistökielien ja pienryhmien ohjelmat ja palvelumuodot sekä - kansallisesti merkittävät urheilutapahtumat, joita eri syistä ei pystytä (esimerkiksi kalliiden lähetysoikeuksien vuoksi) hoitamaan kaupallisin perustein. Mitä laajemmaksi julkisen palvelun käsitettä venytetään sitä vaikeampi lienee pitkällä tähtäyksellä puolustaa sen ylläpitämistä julkisilla varoilla. Mitä enemmän käsitteeseen tungetaan ohjelmatyyppejä ja -palveluja, jotka voidaan hoitaa myös kaupallisin perustein, sitä heikommalla pohjalla julkisen palvelun toiminnan perusteet ovat. Tämä on nähty monella muulla yhteiskunnallisella sektorilla. Yleisradio Oy:n toiminnan laajuuden ja profiilin kannalta julkisen palvelun käsitteen merkitys on ymmärrettävistä syistä suuri. Tämä merkitys on kuitenkin toissijainen yleisön/kansalaisten palvelunnäkökohtaan nähden. Valtiollinen mediayritys ei ole itseisarvo vaan väline. Monella yhteiskunnallisella sektorilla on nähty, miten julkisten palvelujen tuotanto on kilpailumenettelyllä ulkoistettu yksityiselle sektorille. Näissä tapauksissa yhteiskunnan tehtävä on lähinnä valvoa, että palvelujen laatu ja taloudellisuus täyttävät asetetut tavoitteet ja vaatimukset. YLE:n asemaa ajatellen lienee toiminnan fokusointi ydintehtäviin paras tae sen aseman yleiseen hyväksymiseen ja vahvana säilymiseen, kun taas sen toiminnan laajentaminen alueille, joissa kaupalliset toimijat toimivat, johtaa ajan mittaan YLE:n toiminnan kyseenalaistamiseen. Oikeudellisesta näkökulmasta tulisi lähinnä tarkastella julkisen palvelun nykyisen ja tulevan käsitteen yhteensopivuutta yhteisölainsäädäntöön. Tällöin nykyisen ja tulevan lain määrittelyn tulee peilata toisaalta Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaan toisaalta komission tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan (2001/C320/04). Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjassa todetaan, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus.

3 3 Komission tiedonannossa on yhteensä kahdeksan julkisen palvelun määritelmää koskevaa artiklaa. Artiklan 33 mukaan "laaja-alainen" määritelmä, jonka mukaan tietyn yleisradioyhtiön tehtäväksi uskotaan tasapainoisen ja vaihtelevan ohjelmiston tarjoaminen julkisen palvelun tehtävän mukaisesti, voidaan katsoa pöytäkirjan määräysten mukaisesti oikeutetuksi. Samassa säännöksessä todetaan kuitenkin myös, että tällainen määritelmä olisi yhdenmukainen yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämistä koskevan tavoitteen kanssa ja varmistaisi moniarvoisuuden. Seuraavassa eli 34 artiklassa todetaan, että julkisen palvelun tehtävään saattaa kuulua joitain palveluja, jotka eivät ole ohjelmia perinteisessä merkityksessä, esimerkiksi online-palveluja, silloin kun ne täyttävät samat yhteiskunnan demokraattiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet huomioiden toiminnan kehitys ja monipuolistuminen digitaalitekniikkaa myöten. Sekä lisäpöytäkirjassa että tiedonannossa julkinen palvelu on siten kytketty suoraan edellä mainittuun neljään kriteeriin; demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin sekä moniarvoisuuden varmistamiseen. Varmuuden vuoksi tiedonannon 36 artiklaan on lisätty seuraava lause: Arvio nykytilanteesta Julkisen palvelun tehtävän määrittelyssä olisi kuitenkin tehty selvä virhe, jos tehtävään kuuluisi toimintoja, joiden ei kohtuudella voitaisi katsoa täyttävän pöytäkirjassa todettuja "yhteiskunnan demokraattisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita", kuten sähköinen kaupankäynti. Suomessa julkisen palvelun määritelmä on Yleisradio Oy:tä koskevan lain 7 :ssä kahdella eri tasolla. Mainitun pykälän ensimmäisessä momentissa todetaan, että YLE:n tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radioohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Lain toisessa momentissa tarkennetaan seitsemässä kohdassa, mihin julkisen palvelun erityisesti tulisi keskittyä. Nämä tehtävät ovat sellaisia, että niihin yleensä viitataan, kun julkisuudessa keskustellaan julkisesta palvelusta ja sen määrittelystä ja painopisteistä. Määritelmän ongelma liittyy täyden palvelun käsitteeseen, koska se määritelmänsä mukaisesti sisältää kaiken eikä rajoita mitään sen ulkopuolelle. Mitä tahansa YLE:n lähettämää ohjelmaa voidaan tämän käsitteen mukaan pitää julkisena palveluna, osana täyttä palvelua, mutta jos joku toinen yritys lähettää samaa ohjelma, sitä voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkityksettömänä viihteenä. YLE solmi esimerkiksi vähän aikaa sitten kolmevuotisen sopimuksen Yhdysvaltojen HBO:n kanssa, vaikka kaupallinen toimija olisi ollut halukas ostamaan ja lähettämään samoja viihdeohjelmia. Julkisen palvelun määrittelyn lavea täyden palvelun käsite ei estänyt sitä. Jos kaupallinen toimija esittää ohjelmat ne ovat siis amerikkalaista viihdettä, mutta kun YLE lähettää samat ohjelman ne muodostavat osan julkista palvelua.

4 On ilmeistä, että täyden palvelun käsite on otettu lakiin, että se antaisi YLE:lle vapaat kädet suunnitella ohjelmistonsa ilman rajoitteita. Näin halutaan ilmeisesti vahvistaa YLE:n kilpailukykyä kaupallisiin toimijoihin nähden. Tämä lähestymistapa on kuitenkin ongelmallinen. Kaikkien viestintäresurssien allokoinnissa YLE:n tehtävä on vastata niistä erityistehtävistä, jotka mainitaan 7 :n 2 momentissa ja kaupallisten toimijoiden tehtävä on laajentaa tarjontaa myös sellaisilla ohjelmistoilla, jotka eivät mahdu edellä mainitun lainkohdan raameihin. Yhteiskunnalle ei ole itseisarvo, että mahdollisimman moni televisionkatsoja katsoo juuri YLE:n kanavia ja kuulija kuuntelee YLE:n radioasemia. Yhteiskunnaan kannalta on tärkeintä, että kansalaisten saatavilla on sellainen ohjelmatarjonta, joka tyydyttää yhteiskunnan demokraattisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita. Tässä YLE on tärkeä väline, jonka tehtävänä on omalla julkisen palvelun toiminnalla rikastuttaa ohjelmatarjontaa ja kehittää omalla toiminnallaan yleisön laatuodotuksia esimerkiksi uutisoinnin, yhteiskunnallisten ja kulttuuriohjelmien sektorilla. Mutta YLE:n asema ei voi olla sellainen itseisarvo, jota pitää pönkittää sisällyttämällä YLE:n ohjelmistoon sellaisia ohjelmia, jotka eivät kuulu julkiseen palveluun, siten kun se on määritelty Amsterdamin sopimuksessa ja komission tiedonannossa (2001/C329/04). Viestinnän Keskusliitto on maaliskuussa tänä vuonna vastannut komission laajaan kyselyyn koskien julkisen palvelun tiedonantoa (ks. erillinen päivitetty lausunto). Vastauksessa Viestinnän Keskusliitto ilmoittaa yksiselitteisesti kantanaan, että voimassa oleva julkisen palvelun määritelmä, joka perustuu täyden palvelun käsitteeseen, on tiedonannon vastainen. Sekä Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirja että komission tiedonanto lähtevät siitä, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus. Mielestämme Suomessa julkisen palvelun tehtävän määrittelyssä on kuitenkin tehty selvä virhe, koska tehtävään kuuluu toimintoja (täyden palvelun käsitteen puitteissa), joiden ei kohtuudella voitaisi katsoa täyttävän pöytäkirjassa todettuja "yhteiskunnan demokraattisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita" (vrt. tiedonannon 36 artikla). Viestinnän Keskusliitto ehdottaakin, että lakiin tehtäisiin seuraavia muutoksia: 7 Julkinen palvelu Yhtiön tehtävä on tuoda (poistetaan sana täyden) yhteiskunnan demokraattisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tarpeita tyydyttävä julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa. Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee (poistetaan sana erityisesti):

5 5 (Kohdat 1) 7) kuten nykyisessä laissa). Verkkopalvelut Sekä Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirja että komission tiedonanto lähtevät siitä, että verkkopalvelut asetetaan samaan asemaan kuin tavanomaiset televisio- ja radio-ohjelmistot. Väärinkäsitysten välttämiseksi Viestinnän Keskusliitto haluaa korostaa, että se ei halua kieltää YLE:ä tarjoamasta yleisölle verkko- tai mobiilipalveluja, mutta niiden tulee täyttää samat yhteiskunnan demokraattiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tarpeet kuin radio- ja televisio-ohjelmistojen, jotta niitä voitaisiin pitää sellaisena julkisena palveluna, joka on sopusoinnissa lisäpöytäkirjan ja tiedonannon kanssa. On muutenkin vaikeata nähdä taloudellisesti järkevänä sitä, että YLE tarjoaisi yleisölle sellaisia palveluja, joita yksityiset toimijat laajasti tarjoavat yleisölle. Pienillä markkinoilla ja pienellä kielialueella tulee viestintäpoliittisten näkökohtien lisäksi päinvastoin kiinnittää erityisen suurta huomiota siihen, että niukat resurssit käytetään järkevästi ja rationaalisesti. Rahoitusjärjestelmä Julkisen palvelun rahoitusjärjestelmää kehittäessä on syytä määrätietoisesti kehittää nykyisen järjestelmän hyviä puolia ja korjata järjestelmän heikkouksia. Suomalaisen julkisen palvelun rahoitusjärjestelmän hyvä puoli on siinä, että kaupallinen toiminta ja julkisen palvelun järjestelmä on täysin erotettu toisistaan. Tämä olotila on syytä säilyttää. Olemme tyytyväisyydellä panneet merkille, että sellaista vaihtoehtoa ei edes harkita, jossa osa YLE:n toimintaa rahoitettaisiin mainostuloilla. Suomen kaltaisilla pienillä mainosmarkkinoilla tämä on ainoa oikea ratkaisu. Tässä suhteessa tv-lupamaksujärjestelmä toimii. Järjestelmän heikkous on lähinnä siinä, että se on ajoittain vuotanut ja vuotaa edelleen eikä sitä voida myöskään pitää kestävänä teknologisen kehityksen edetessä ja vastaanottolaitteiden monipuolistuessa. Oletamme, että erillisen rahoitusjärjestelmän ylläpito ei myöskään ole kustannustehokkain tapa hoitaa YLE:n tulorahoitusta. Sinänsä julkinen palvelu siten kun ehdotamme sen määriteltäväksi sopii valtion budjetin kautta hoidettavaksi. Silloin toiminnan luonne julkisena palveluna korostuu ja yhtiön asema eduskunnan alaisena laitoksena on myös rahoituksen osalta viety johdonmukaiseen ratkaisuun. Tänä päivänähän hallitus yksin päättää TV-lupamaksun suuruuden. Julkisessa keskustelussa on väitetty, että YLE joutuisi poliittisten suhdanteiden vangiksi, mikäli budjettirahoitus otettaisiin käyttöön. Tätä on vaikea ymmärtää,

6 koska nytkin suuri osa kulttuurituotannosta ja muu julkinen palvelu toimii valtion budjettirahoituksella., Miksei sitten suoraan eduskunnan alaista laitosta kuten YLE voisi hoitaa budjettirahoituksella? Eduskunnan poliittinen edustavuus on laajempi kuin hallituksen.. Aivan toinen asia riippumatta rahoitusjärjestelmästä saattaa hyvinkin olla joko lainsäädännöllä tai vaihtoehtoisesti valtion ja YLE:n välisellä sopimuksella taata YLE:n toimituksellinen integriteetti. Viestinnän Keskusliitto ei tässä vaiheessa pysty ottamaan kantaa budjettirahoituksen edellyttämiin vaihtoehtoisiin veroteknisiin ratkaisuihin. 6 Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson toimitusjohtaja Satu Kangas lakiasiain johtaja Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto sekä Suomen Televisioiden Liitto.