Viestinnän Keskusliitto ry esittää lausuntonaan televisiodirektiivin uudistamista koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä U 14/2006 vp seuraavaa:

Transkriptio

1 1 Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle Helsinki Televisiodirektiivin uudistaminen Valtioneuvoston kirjelmä U 14/2006 vp Viestinnän Keskusliitto ry esittää lausuntonaan televisiodirektiivin uudistamista koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä U 14/2006 vp seuraavaa: Pääviestit 1. Viestinnän Keskusliitto kannattaa televisiotoimintaa koskevan sääntelyn keventämistä. 2. Vastustamme direktiivin soveltamisalan laajentamista ei-lineaarisiin audiovisuaalisiin palveluihin. Radiolähetykset ja aikakaus- ja sanomalehtien verkkopalvelut on aivan erityisesti jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle. 3. Alkuperämaaperiaatteen säilyttäminen on välttämätöntä oikeudellisen toimintavarmuuden turvaamiseksi. 4. Mainontasäännösten liberalisointi on myönteinen kehityssuunta. Direktiiviin jää kuitenkin edelleen sellaisia mainonnan rajoituksia, jotka ovat ongelmallisia sananvapauden kannalta. 5. Mainonnan tunnistettavuus on tärkeää sekä viestintäyrityksille että kuluttajille. 6. Eurooppalaisia teoksia koskevat kiintiösäännökset ovat tarpeettomia. 7. Itsesääntely on yhteissääntelyä parempi vaihtoehto. Yhteissääntelyn käsite on vakiintumaton ja epäselvä.

2 2 Yleistä Viestinnän Keskusliitto yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että televisiotoiminnan sääntelyä on pyrittävä keventämään. Viestintävälineiden toimintaa voidaan rajoittaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Sääntelyn tarvetta vähentää siirtyminen digitaalisiin viestintäpalveluihin, joissa taajuuksien rajallisuus ei ole samalla tavalla ongelma kuin analogisissa palveluissa. Oikeudellisen sääntelyn sijasta tulisi tukea itsesääntelyä ja kohdistaa voimavaroja esimerkiksi mediakasvatukseen. Direktiivin soveltamisala Voimassa oleva televisiodirektiivi koskee televisiolähetyksiä. Soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi audiovisuaalisiin viestintäpalveluihin, joita olisivat televisiolähetykset ja ei-lineaariset audiovisuaaliset palvelut. Valtioneuvosto toteaa kannanotossaan aivan oikein, että ehdotus jättää jossain määrin epäselväksi sen, mihin palveluihin direktiivi käytännössä soveltuisi. Valtioneuvoston mielestä direktiivin soveltamisalaa ei tule laajentaa, ellei ei-lineaarisen audiovisuaalisen palvelun käsitettä pystytä rajaamaan tavanomaisia televisiopalveluita muistuttaviin palveluihin. Viestinnän Keskusliitto yhtyy valtioneuvoston näkemykseen. Ehdotus sääntelyn ulottamisesta ei-lineaarisiin palveluihin ei mielestämme ole perusteltu. Itse käsite on epämääräinen, jolloin säännellyn ja sääntelemättömän alueen raja jää epäselväksi ja aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta. Sananvapautta ja elinkeinovapautta rajoittavan sääntelyn laajentaminen edellyttää lisäksi painavia yhteiskunnallisia syitä, joita nyt ei ole esitetty. Televisiotoimintaa varten kehitetty sääntely ei sovellu radiotoimintaan tai aikakaus- ja sanomalehtien verkkopalveluihin. Nämä toiminnat on ehdotuksen johdantokappaleiden mukaan tarkoitus jättää direktiivin ulkopuolelle. Pidämme ehdottoman tärkeänä, että tämä tarkoitus toteutuu. Valtioneuvoston näkemys ehdotetun direktiivin epäselvästä suhteesta sähkökauppadirektiiviin on huomionarvoinen. Päällekkäistä ja keskenään ristiriitaista sääntelyä on vältettävä. Myös tämä seikka tukee vahvasti sitä kantaa, ettei direktiivin soveltamisalaa ole syytä laajentaa televisionomaista lähetystoimintaa laajemmalle. Direktiivin alueellisen soveltamisen osalta pidämme välttämättömänä alkuperämaaperiaatetta. Periaate luo oikeudellista toimintavarmuutta rajan ylittävien audiovisuaalisten viestintäpalvelujen tuotantoon ja edesauttaa siten sisämarkkinoiden toimivuutta. Kannatamme periaatteen säilyttämistä direktiivissä.

3 3 Mainonta Voimassa oleva televisiodirektiivi sisältää säännöksiä, jotka rajoittavat televisiomainontaa joko määrällisesti tai laadullisesti. Direktiiviehdotus poistaa osan näistä rajoituksista, mikä on sinänsä myönteinen kehityssuunta. Rajoitusten purkua olisi voitu viedä pidemmällekin. Mainonnan rajoitukset ovat kaupallisen sananvapauden sekä elinkeinovapauden rajoittamista. Sananvapauden rajoituksia voidaan toteuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla vain silloin, kun kysymys on välttämättömästä toimenpiteestä demokraattisessa yhteiskunnassa. Lisäedellytyksenä on rajoituksen tavoite: kyseessä on oltava kansallinen turvallisuus, alueellinen koskemattomuus tai yleinen turvallisuus, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estäminen, terveyden tai moraalin suojelu, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaaminen, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estäminen tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistaminen. Valtioneuvosto hyväksyy mainonnan päivittäisten aikarajoitusten poistamisen direktiivistä, mutta pitää kiinni mainonnan tuntikohtaisten rajoitusten säilyttämisestä. Mielestämme on vaikea nähdä, miten mainonnan määrän tuntikohtainen rajoitus on välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa. Sama kysymys herää mainoskatkoja koskevien ehdotusten osalta. Katsojat kuitenkin viime kädessä ratkaisevat mainoskatkojen sopivan pituuden ja sijoittelun. Direktiiviehdotuksen rajoitukset ovat omiaan vesittämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteita. Mainonnan tunnistettavuus on sekä viestintäyrityksille että kuluttajille tärkeä asia, koska kysymyksessä on viestintäpalveluihin kohdistuvan luottamuksen turvaaminen ja toimituksellisen itsenäisyyden säilyttäminen. Kuluttajien on pystyttävä tunnistamaan mainonta mainonnaksi kaikissa viestintäpalveluissa. Viestinnän Keskusliitto yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, jonka mukaan kaupallinen aineisto on erotettava selkeästi toimituksellisesta aineistosta. Eurooppalaisen tv-tuotannon edistäminen Direktiiviehdotuksessa ei esitetä muutoksia kiintiösäännökseen, joka koskee eurooppalaisille teoksille varattavaa lähetysaika- tai ohjelmistobudjettiosuutta. Valtioneuvosto ei kannata ohjelmiston eurooppalaisuutta koskevien velvoitteiden ulottamista ei-lineaarisiin audiovisuaalisiin palveluihin. Viestinnän Keskusliiton mielestä eurooppalaisen televisiotuotannon edistäminen on sinänsä hyvä asia, mutta edistäminen pitäisi toteuttaa muilla keinoin kuin kiintiöitä asettamalla eli rajoituksin. Rajoitusten ongelmallisuuden osalta viittaamme edellä mainonnan osalta esiin tuomiimme näkökohtiin. Yleisötapahtumien uutisointi

4 4 Direktiiviehdotus sisältää uudet säännökset televisioyhtiöiden oikeudesta saada käyttöönsä aineistoa yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista lyhyitä uutisraportteja varten. Viestinnän Keskusliitto kiinnittää tässä yhteydessä huomiota urheilutapahtumien yksinoikeuksiin liittyviin ongelmiin, joita on alkanut esiintyä yhä enemmän tapahtumien järjestäjien ja median välillä. Järjestäjät pyrkivät rajoittamaan esimerkiksi lehdistön raportointia urheilutapahtumista saadakseen mahdollisimman korkean hinnan televisioyhtiölle myöntämästään yksinoikeudesta tapahtuman välittämiseen. Erityisesti kuvien (sekä still -kuvien että liikkuvan kuvan) käyttöä verkkojulkaisuissa on haluttu rajoittaa. Viestinnän Keskusliitto pitää tärkeänä, että tapahtumien vapaata uutisointia ja vapaata kuvien käyttöä ei rajoiteta. Esimerkiksi ajalliset tai määrälliset rajoitukset kuvien käytölle eivät ole hyväksyttäviä. Yhteissääntely (co-regulation) Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä yhteissääntelyä direktiivin koordinoimilla alueilla. Yhteissääntelyä ei ole direktiiviehdotuksessa määritelty eikä se muutenkaan ole yleisesti tunnettu ja hyväksytty käsite. Yhteissääntely on epämääräinen ja suomalaisella oikeusjärjestykselle vieras sääntelyn muoto. Vastustamme sen käyttöönottoa audiovisuaalisiin viestintäpalveluihin. Yhteissääntelyä parempi vaihtoehto on itsesääntely, jota Suomessa on vuosikymmenten ajan toteutettu niin viestinnän kuin mainonnankin alalla. Viestinnän Keskusliitto ry johtaja, lakiasiat Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 900 yritystä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto, Suomen Televisioiden Liitto sekä Viestintätyönantajat VTA. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa:

5 5 Håkan Gabrielsson Toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat puhelin puhelin GSM GSM