Lausunto viestintämarkkinalain siirtovelvoitesäännöksestä

Transkriptio

1 Liikenne- ja viestintäministeriö Kirjaamo PL Valtioneuvosto cc: Helsinki Lausunto viestintämarkkinalain siirtovelvoitesäännöksestä Viestinnän Keskusliitto ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ehdotuksesta viestintämarkkinalain (393/2003) uudeksi 134 :ksi ja toteaa asiasta seuraavaa: Pääviestit 1. Viestinnän Keskusliitto ei voi hyväksyä ehdotusta, joka asettaa julkisen palvelun ohjelmistot ja kaupalliset ohjelmistot sananvapauden toteutumisen kannalta eriarvoiseen asemaan. Lain voimaantulosäännöksestä tulee poistaa toinen momentti, jonka nojalla kaupallisia ohjelmistoja koskeva siirtovelvoite on voimassa vain 31 päivään elokuuta Perustuslakivaliokunta on viestintämarkkinalakia säädettäessä vahvistanut, ettei Yleisradio Oy:n suosimiselle ohjelmistojen siirtovelvollisuudessa ole löydettävissä valtiosääntöoikeudellisia perusteita. Eri toimijoita on kohdeltava tasapuolisesti. 3. Ehdotettu 134 on yleispalveludirektiivin mukainen. Siirtovelvoite pykälän mukaisessa laajuudessa on välttämätön, koska suurin osa suomalaisista vastaanottaa lähetykset kaapeliverkon kautta. Ehdotuksen arviointi sananvapauden kannalta Liikenne- ja viestintäministeriön valmisteleman lakiehdotuksen mukaan voimassa olevaa radio- ja televisiolähetysten siirtovelvoitetta (must carry) supistetaan siten, että maksulliset televisio-ohjelmistot poistuvat siirtovelvoitteen piiristä lain voimaantulon jälkeen. Lisäksi vapaasti vastaanotettavien kaupallisten televisio- ja radio-ohjelmistojen siirtovelvoite päättyy Tämän jälkeen siirtovelvoitteen piirissä ovat vain Yleisradio Oy:n julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmistot.

2 Siirtovelvoitetta on viestintämarkkinalain esitöissä (HE 112/2002 vp) perusteltu mm. sananvapausnäkökohdilla. Siirtovelvoitteen tavoitteena on ollut saattaa laajasti yleisön saataville mahdollisimman monipuolinen televisio- ja radio-ohjelmisto, johon kuuluvat sekä julkisen palvelun ohjelmistot että kaupalliset valtakunnalliset ohjelmistot. Perustuslakivaliokunta on arvioinut voimassa olevaa sääntelyä sananvapauden näkökulmasta ja todennut, että siirtovelvollisuuden aiheena on valtiosääntöoikeudelliselta kannalta hyväksyttävä syy (PeVL 61/2002 vp). Siirtovelvollisuuden avulla pyritään turvaamaan sananvapauteen kuuluvaa oikeutta levittää ja vastaanottaa viestejä. Valiokunta on katsonut, että televisiotoiminnan voidaan katsoa toteutuvan valtakunnallisesti vain, jos ohjelmistot jaetaan kaapeliverkkojen välityksellä. Nyt liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että kaupallisten radio- ja televisiotoimijoiden sekä katselijoiden ja kuuntelijoiden sananvapautta rajoitetaan poistamalla kaapelioperaattoreilta velvoite siirtää valtakunnalliset, vapaasti vastaanotettavat ohjelmistot. Näiden ohjelmistojen näkyminen kaapeliverkoissa jäisi lähettäjäyritysten ja kaapelitelevisioyritysten välisten kaupallisten neuvottelujen varaan. Viestinnän Keskusliitto ei voi hyväksyä ehdotusta, joka asettaa Yleisradio Oy:n ja muut televisio- ja radioyritykset eriarvoiseen asemaan sananvapauden toteutumisen kannalta. Viestien välittämisen ja vastaanottamisen vapauden suhteen ei voida tehdä eroa sillä perusteella, onko välittäminen rahoitettu julkisin varoin vai mainosrahoituksella. Kaupallisten televisio- ja radioyritysten rahoituspohjalla ei ole sananvapauden kannalta mitään merkitystä, kuten ei vastaavasti myöskään Yleisradio Oy:n rahoituksella. Sananvapauden kannalta olennaista on sen sijaan viestintäsisältö ja sen moniarvoisuus ja monipuolisuus. Julkisen palvelun yhtiö ei yksin voi taata riittävän monipuolista ohjelmistoa, vaan sitä on välttämättä täydennettävä kaupallisten yhtiöiden ohjelmistolla vastaanottajien sananvapauden optimaaliseksi toteutumiseksi. Näin on erityisesti tilanteessa, jossa suurin osa vastaanottajakunnasta voi vastaanottaa lähetyksiä vain kaapeliverkon välityksellä. Lisäksi on otettava huomioon sananvapauden käyttäjän näkökulma eli ohjelmistojen lähettäjien oikeus ilmaista ja levittää viestejä tehokkaasti. Lainsäädännöllä ei voida varmistaa vain julkisen palvelun toimijan sananvapauden käyttöä, vaan lainsäätäjän on turvattava tasapuolisesti myös muiden valtakunnallisten lähettäjäyritysten mahdollisuus välittää ohjelmistot katsojille ja kuulijoille kaapeliverkossa. Perustuslain 22 velvoittaa julkisen vallan turvaamaan perusoikeuksien toteutumisen ja tämä velvoite koskee myös kaupallisten ohjelmistojen lähettäjien oikeuksia. Viestintämarkkinalakia säädettäessä perustuslakivaliokunta vahvisti, ettei Yleisradio Oy:n suosimiselle ohjelmistojen siirtovelvollisuudessa ole löydettävissä valtiosääntöoikeudellista perustetta. Eri toimijoita on kohdeltava tasapuolisesti. Edellä mainituilla perusteilla Viestinnän Keskusliitto esittää, että lopullisessa hallituksen esityksessä lain voimaantulosäännöksestä poistetaan säännös, jonka mukaan 134 :n 1 momentin 3 ja 4 kohdat ovat voimassa 31 päivään elokuuta Muutoksen myötä 2

3 julkisen palvelun ohjelmistot ovat siirtovelvoitteen suhteen samassa asemassa kuin kaupalliset ohjelmistot. 3 Yleispalveludirektiivi Siirtovelvoite perustuu yleispalveludirektiivin 31 artiklaan, jonka mukaan: Jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjen radio- ja televisiolähetyskanavien sekä radioja televisiopalvelujen välittämistä koskevia kohtuullisia siirtovelvollisuuksia niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, jotka tarjoavat radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviä sähköisiä viestintäverkkoja, jos merkittävä määrä kyseisten verkkojen käyttäjiä niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyksiä. Tällaisia velvollisuuksia voidaan asettaa ainoastaan, jos se välttämätöntä selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja avoimia. Velvollisuuksia on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan viestintämarkkinalain 134 :n muotoilulla pyritään saattamaan sääntely EU:n säännösten vaatimusten mukaiseksi. EU:n komissio on katsonut, ettei Suomen sääntely vastaa yleispalveludirektiivin 31 artiklaa, vaan velvoite on säädetty Suomessa liian laajaksi. Viestinnän Keskusliiton käsityksen mukaan direktiivin 31 artiklaa on tulkittava siten, että se on mahdollisimman yhteensopiva Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan ja Suomen perustuslain turvaamien perusoikeuksien kanssa. Tämä tavoite täyttyy, jos ehdotetusta voimaantulosäännöksestä poistetaan 2 momentti. Tietyt radio- ja televisiolähetyskanavat sekä siirtovelvoitteen avoimuus Ehdotetussa viestintämarkkinalain 134 :ssä on määritelty ne televisio- ja radioohjelmistot ja niihin liittyvät palvelut, joita siirtovelvoite koskee. Maksulliset ohjelmistot on poistettu siirtovelvoitteen piiristä. Käsityksemme mukaan ohjelmistot on määritelty sillä tavoin avoimesti ja rajattuina tiettyihin ohjelmistoihin, että ehdotus täyttää direktiivin vaatimukset. Mikäli ohjelmistojen piiriä halutaan vielä täsmentää, se lienee mahdollista lisäämällä pykälään asetuksenantovaltuus ja luettelemalla asetuksessa asianomaiset ohjelmistot eli ne ohjelmistot, jotka on mainittu esityksen perusteluissa sivulla 14. Siirtovelvoitteen kohtuullisuus Ehdotettu siirtovelvoite (kaupalliset ohjelmistot mukaan lukien) on teleyritysten kannalta kohtuullinen. Siirtovelvollisuus on ensinnäkin maksuton, joten teleyrityksen ei tarvitse maksaa lähettäjille näiden arvokkaista ohjelmasisällöistä. Laissa on lisäksi taattu, ettei yritys ole velvollinen siirtämään ohjelmistoja, jos kaapeliverkon kapasiteetti on yrityksen

4 käytössä sen omassa, nykyisessä tai tulevassa toiminnassa. Teleyrityksen ei myöskään tarvitse tehdä verkon välityskykyä lisääviä olennaisia investointeja. 4 Perustuslakivaliokunta on arvioinut sääntelyn suhdetta teleyrityksen omaisuuden suojaan ja todennut sääntelyn olevan sopusoinnussa sen kanssa. Valiokunta on niin ikään todennut, ettei siirtovelvoite ole ollut teleyrityksille yksinomaan taloudellinen rasite, vaan se on todennäköisesti lisännyt kotitalouksien liittymistä verkkoon. Siirtovelvoitteen välttämättömyys selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi Sananvapauden edistäminen sekä viestisisältöjen moniarvoisuus ja monipuolisuus ovat selkeitä yleisen edun mukaisia tavoitteita. Kuten esityksen perusteluissa mainitaan, pluralismi ja kulttuurinen monimuotoisuus ovat yleiseen etuun sisältyviä arvoja. Ohjelmistojen kuulijoiden ja katselijoiden etu on, että heillä on saatavillaan mahdollisimman monipuolinen ohjelmisto. Pelkkä julkisen palvelun ohjelmiston saatavuus ei ole riittävä. Myös eri yritysten tasapuolinen kohtelu on yhteiskunnan yleinen etu. Julkisin varoin rahoitetun julkisen palvelun yhtiön etuoikeutettu asema sen sijaan vääristää kilpailua. Jos julkisen palvelun yhtiölle taataan siirtovelvoitteen avulla sen ohjelmistojen näkyminen kaapeliverkoissa, mutta kaupallisille yhtiöille ei, kyseessä on erittäin merkittävä kilpailun vääristymä. Tämä on vastoin yleistä etua. Siirtovelvoite on mielestämme välttämätön, koska suurin osa suomalaisista vastaanottaa radio- ja televisiolähetykset kaapeliverkon kautta. Jos kaupallisten ohjelmistojen saatavuus olisi pelkästään sopimuksenvarainen asia, mitään takeita kohtuulliseen sopimukseen pääsystä ei olisi. Teleyritykset ovat toiminta-alueillaan monopoliasemassa, mikä antaa niille kohtuuttoman vahvan neuvotteluaseman suhteessa lähettäjäyrityksiin. Tämä seikka tekee siirtovelvoitteen säätämisen välttämättömäksi ja oikeasuhteiseksi myös kaupallisten ohjelmistojen osalta. Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson toimitusjohtaja Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto sekä Suomen Televisioiden Liitto. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa:

5 5 Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat puhelin puhelin