KUINKA VOIN VANHEMPANA VAIKUTTAA LAPSENI RUOKATOTTUMUKSIIN?

Transkriptio

1 KUINKA VOIN VANHEMPANA VAIKUTTAA LAPSENI RUOKATOTTUMUKSIIN? ************************************************ Kyllä meidän perheessä pitää syödä lautanen tyhjäksi. Ruokaa ei saa jättää! On aivan luonnollista, että lapsen ruokahalu vaihtelee päivästä ja ateriasta toiseen. Hän tasaa energian saantiaan syömällä vähemmän runsaasti energiaa sisältävän aterian jälkeen. Toisaalta lapsi harvoin tankkaa varastoon eli syö ilman nälkää, kuten aikuinen voi tehdä. Poikkeuksena ovat herkut, joita syödään usein yli tarpeen. Ruoan tuputtaminen voi häiritä lapsen luontaista kykyä säädellä kylläisyyttä. Lapselle voi myös kehittyä vastenmielisyys tarjottua ruokaa tai koko syömistilannetta kohtaan. Tästä saattaa muodostua noidankehä: lapsi syö entistä vähemmän, mikä puolestaan lisää tuputtamista jne. Aikuisen tehtävänä on ruokamäärän päättämisen sijaan valita tarjottavat ruoat niin, että niistä muodostuu monipuolinen ja ravitseva kokonaisuus. Roolit voivatkin siis jakautua seuraavasti: Vanhemman vastuulla on tarjota monipuolista ruokaa säännöllisin väliajoin, lapsi puolestaan saa itse säädellä syömänsä ruoan määrän. ****************************************** Meidän Maijan ruokavalioon ei tahdo kuulua mitään muuta kuin mehua. Hän syö ruoka-aikaan niin kovin huonosti, ei tahdo mikään kelvata. Jos lapsi syö aterioilla kovin vähän, kannattaa miettiä, millainen ruokailurytmi lapsella ja koko perheellä on. Etenkin paljon energiaa sisältävät tai tiheästi nautitut naposteluruoat ja janojuomina käytetyt makeat juomat ja maito aiheuttavat sen, että lapsella ei ole nälkä pääaterioilla. Kun lapselle ei anneta aterioiden välillä ylimääräistä naposteltavaa tai muuta juoma kuin vettä, hän on todennäköisesti nälkäinen jo seuraavilla aterioilla ruoka-aikaan. Perheen kannattaakin ottaa seuraava yhteinen tavoite: Syödään yhdessä säännöllisesti ruokaaikoina ja ruokapöydässä. ****************************************** ************************************************

2 ***************************************************** Salaatti on pupun ruokaa, ei sellaista isot miehet tarvitse Olenpas minä taas lihonut! Pitää äidin varmaan alkaa laihdutuskuuri, että olisi ihmisen näköinen. Täytyypä jättää leivän syönti kokonaan pois. Lapsen lähiympäristö vaikuttaa paitsi siihen, mitä ruokaa on saatavilla, myös siihen, mitä pidetään haluttuna ja herkullisena. Ruokien arvottaminen ja luokittelu hyviin ja huonoihin, epäterveellisiin ja terveellisiin tai välttämättömiin ja herkkuihin on usein niin automaattista, ettei sitä tietoisesti ajatella. Usein taustaoletuksena on, että terveellinen ruoka on välttämätöntä eikä kovin maukasta. Lapselle sanotaan, että kasviksia pitää syödä, koska ne ovat terveellisiä. Epäterveellisenä pidetty ruoka on puolestaan herkkua ja hyvää. Monien suosikkiruokien, kuten hampurilaisten tai pizzojen suosio ei liitykään pelkästään makumieltymykseen vaan myös ruokien arvostukseen ja lapselle mieleen jääviin mukaviin ruokailumuistoihin. Sellaisia ruokia, joiden syömistä halutaan lisätä, kannattaakin tarjota mukavissa tilanteissa, vaikkapa juhlissa tai mummolassa. Miten olisi kasvisdippivati synttäripöydässä? Myös ruoasta ja syömisestä puhuminen lapsen kuullen vaikuttaa hänen käsityksiinsä ja asenteisiinsa. Vanhempien kannattaa miettiä, miten he puhuvat lasten seurassa esimerkiksi painohuolistaan tai syömisen vähentämisestä. Kuinka varhain mahdetaankaan oppia, että naisten kuuluu olla ainaisella laihdutuskuurilla? On siis hyvä tiedostaa, että: Aikuisten ruokavalinnat, ruokailutilanne, ruokapuheet ja asenteet muokkaavat lapsen ruokatottumuksia. ****************************************************

3 Ei meidän Ville tykkää kalasta, turha sitä on hänelle tarjota. Olen pari kertaa yrittänyt antaa, mutta poika on vain nyrpistänyt nenäänsä. Varautuneisuus uutta ruokaa tai makua kohtaan on lapsille tyypillistä. Lapsi voi sanoa, ettei hän pidä jostain ruoasta, vaikka ei olisi tätä koskaan maistanutkaan. Tätä voidaan pitää ruokakäyttäytymisen vaistomaisena piirtenä: jo esi-isämme ovat epäröinnin avulla varmistuneet siitä, että tuntematon ruokaaine ei ole haitallinen. Lasta voidaan auttaa tarjoamalla uutta ruoka pieninä annoksina useita kertoja saman viikon aikana. Tutustumisannos voi olla hyvin pieni ja lapsi saa jättää ruokaa, mikäli se ei maistu. Vanhemmilta vaaditaan sitkeyttä, sillä lapsi voi tarvita jopa yli kymmenen maistamiskertaa, ennen kuin hän alkaa pitää uudesta mausta. Syömistilanteessa käytämme kaikkia aistejamme: makuaistin lisäksi myös haju-, tunto- ja kuuloaisti kertovat meille ruoasta. Ruokaan tutustumisen voikin nähdä pienenä seikkailuna aistien maailmaan. Aistikokemuksista on hyvä keskustella yhdessä lapsen kanssa. Lapsi voi tutustua ruokaan myös varsinaisen ruokailutilanteen ulkopuolella. Lapsi oppii koti-, kauppaja ruoanvalmistusleikeissä tärkeitä ruokailuun liittyviä asioita. Ruokaostoksilla mukana olo ja pienet ruoanvalmistustehtävät lisäävät osaltaan ruoan hyväksyttävyyttä. Sinnikkyys on uuden oppimisessa avainsana. Ohjaa lasta vähitellen valitsemaan erilaisia ruokia ja maistelemaan uusia ruoka-aineita.tutustukaa ruokaa kaikilla aisteilla ja erilaisissa tilanteissa.

4 Jos syöt kaurapuuron, saat sitten jäätelön. Pääset katsomaan telkkaria sitten kun olet syönyt koko annoksen. Niinhän sitä sanotaan, että lahjonta on yksi vanhimmista kasvatuskeinoista. Kuitenkin: Lapsi oppii pitämään enemmän ruoista, joita hän on saanut palkinnoksi. Toisaalta sellaisten ruokien miellyttävyys vähenee, joiden syömisestä on annettu jokin palkinto. Tämä on loogista: Palkinto on aina jotain tavoiteltavaa, haluttua ja myönteistä. Ja päinvastoin, kun tekemisestä pitää oikein palkita, itse tekeminen leimautuu helposti hankalaksi ja vastenmieliseksi. Siis, jos kaurapuuron syöntiä yritetään vauhdittaa lupaamalla palkkioksi jäätelö, mennään helposti ojasta allikkoon: kaurapuuro kiinnostaa entistä vähemmän, jäätelön suosio sen sijaan lisääntyy entisestään. Ruokapalkintojen antamisen sijaan kannattaa ennemmin kehua ja kannustaa lasta.

5 Älä keiku tuolilla pistä vauhtia siihen syömiseen ole nyt jo hiljaa! Lapsen kannalta ruokailu on erinomainen tilanne osoittaa omaa tahtoa ja esittää vaatimuksia. Vanhemmat puolestaan toivovat itselleen ruokarauhaa ja yhteistä keskusteluaikaa. Kielteiset kommentit ovatkin ruokapöydässä hyvin yleisiä, vaikka vanhemmat tietävät niiden toimivan huonosti. Miellyttävä ilmapiiri syntyy, kun ei ole kiire, lapsen kanssa keskustellaan ja häntä kuunnellaan. Lapsi on ruokapöydässä arvokas omana itsenään, siis ilman syömisen velvoitetta. Ruokailutilanteisiin liittyviä paineita voi vähentää esimerkiksi ruoanvalmistajan työn helpottamisella ja kotitöiden jakamisella perheenjäsenten kesken. Työpäivinä kannattaa ennen aterian valmistamista pitää pieni levähdystauko, ottaa lapsi hetkeksi syliin ja tarjota tarvittaessa pientä purtavaa, esimerkiksi kasvislohko. Nopeiden ruokalajien valmistaminen, ruoan valmistaminen edellisenä iltana sekä puolivalmisteiden ja valmisruokien käyttö helpottavat arjen ruokahetkiä. Ruokaa voi myös valmistaa kerralla isomman annoksen ja syödä siitä muutamana päivänä tai pakastaa osan ruoasta myöhemmin syötäväksi. Huumori ja kompromissit auttavat arjen kiireen keskellä! Lähde: Syömisen iloa leikki-ikäisen kanssa -esite (Dieettimedia Oy)