KAIKKI ALKOI LAATIKOLLISESTA VANHOJA VALOKUVIA Sukututkijan tiedonhankinta, tutkimusprosessi ja yhteistyö muiden harrastajien kanssa

Transkriptio

1 Elina Järvi KAIKKI ALKOI LAATIKOLLISESTA VANHOJA VALOKUVIA Sukututkijan tiedonhankinta, tutkimusprosessi ja yhteistyö muiden harrastajien kanssa Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Pro gradu -tutkielma Kesäkuu 2022

2 TIIVISTELMÄ Elina Järvi: Kaikki alkoi laatikollisesta vanhoja valokuvia Sukututkijan tiedonhankinta, tutkimusprosessi ja yhteistyö muiden harrastajien kanssa Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto Informaatiotutkimuksen maisteriohjelma Kesäkuu 2022 Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukututkimuksen harrastajien tiedonhankintaa ja tutkimusprosessia informaatiotutkimuksen, erityisesti arkielämän tiedonhankinnan näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Haastateltavia oli yhdeksän. He kaikki olivat harrastaneet sukututkimusta vuosia. Näin pienestä otoksesta ei voi tehdä kaikkia sukututkijoita kuvaavia johtopäätöksiä. Sukututkijoita ei ole aiemmin tutkittu informaatiotutkimuksen alalla Suomessa. Kansainvälisesti sukututkijoita on tutkittu muutamissa tutkimuksissa Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa. Brittitutkijat Darby & Clough tutkivat sukututkimuksen tiedonhankinnan prosessia teemahaastattelujen avulla ja täydensivät niitä kyselytutkimuksella. Tutkimuksen tuloksena muodostettiin prosessimalli, jossa oli kahdeksan vaihetta. Tätä mallia käytettiin tämän pro gradu -tutkimuksen viitekehyksenä. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan kysymyksiin: millainen on suomalaisten sukututkijoiden tutkimusprosessi, mistä harrastus saa alkunsa ja millaisia tietoja kerätään sekä millaista yhteistyötä sukututkijat tekevät. Tutkimuksen tuloksena muodostettiin sukututkimuksen tutkimusprosessin malli, jossa on kahdeksan eri vaihetta. Vaiheista kolme ensimmäistä keskittyivät sukututkimusharrastuksen aloittamiseen ja vaiheet sukututkimuksen syventämiseen ja laajentamiseen. Tämän tutkimuksen haastateltavat toteuttavat jokainen sukututkimusta omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Osallistujien erilaisten kiinnostuksen kohteiden perusteella heidät nimettiin seuraavasti: tarinan kertoja, historian tutkija, arkistokävijä, suvun aarteiden kerääjä, verkkosukupuun kokoaja, laajojen tietokantojen kerääjä, siirtolaisten tutkija, verkostojen kerääjä sekä DNA-testaaja. Heitä yhdistivät suvun tarinat, esineet, omien juurien arvostaminen ja geenitestien tekeminen. Lisäksi haastatteluissa nousi esiin sukututkimuksen tekemisen haasteet ja miksi harrastus on niin koukuttavaa. Suomessa sukututkimuksen tiedonlähteet ovat hyvin hajallaan erilaisissa arkistoissa ja tietokannoissa. Ei ole olemassa vain yhtä paikkaa tai osoitetta, josta nappia painamalla saisi kaiken tarvitsemansa tiedon omista juuristaan ja sukulaisistaan. Erilaisten arkistojen, aineistojen ja tiedonlähteiden käyttö vaatii paljon opettelua ja on aluksi haastavaa. Sukututkimusta opitaan tekemällä. Haasteiksi tässä tutkimuksessa nousivat lisäksi käsialojen koukeroiden tulkinta, erilaisten lyhenteiden, fraasien ja merkintöjen selvittäminen, nimikäytäntöjen kirjavuus, tietojen puuttuminen tai aineistojen tuhoutuminen, käyttörajoitetut aineistot sekä uusien aineistojen tulva ja uusien digitaalisten palveluiden ja portaalien opettelu. Sukututkijat jakavat mielellään neuvoja ja opastavat uusia tutkijoita löytämään ja käyttämään tiedonlähteitä ja tulkitsemaan löytöjen sisältöä. Sukututkimuskursseille osallistuminen, vapaaehtoisena talkoolaisena digitointeihin ja indeksointeihin osallistuminen, sosiaalisen median keskustelufoorumeilla kirjoittelu, yhdistystoiminta ja uusiin sukulaisiin tutustuminen ovat sukututkijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista. Haastateltavat kertoivat mikä sukututkimuksessa koukuttaa. Ehdottomasti tärkeintä on löytöjen tekemisen aikaansaama riemun tunne, euforia, jonka haluaa jakaa suvun ja muiden tutkijoiden kanssa. Pitkän etsimisen jälkeen salaisuus ratkeaa tai uuden tiedonlähteen kautta avautuu uusia tietoja, joiden avulla voi jatkaa etsimistä. Uuden oppiminen ilahduttaa. Muiden sukututkijoiden auttaminen tyydyttää ja saa tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Sukututkimus lisää itsetuntemusta ja antaa tunteen pysyvyydestä kaikkien maailman muutosten keskellä. Sukututkimus antaa tekijälleen ja hänen suvulleen juuret. Avainsanat: sukututkimus, tiedonhankinta, tiedonlähteet, yhteistyö, arkistot Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck ohjelmalla.

3 Kiitokset Sukututkimus on koukuttavaa ja monesti se vie mennessään niin, että ajan taju katoaa. Sukututkija ei huomaa lopettaa tutkimustaan, vaan jatkaa tietojen keruuta ja sukutietojen hiomista aina vaan täydellisimmiksi yötä päivää. Tälle pro gradu -tutkielmalle oli käydä samoin. Onneksi työtä oli tukemassa ihmisiä, jotka osasivat laittaa sille pisteen. Haluan kiittää vanhinta sisartani tuesta ja avusta elämän mittaisella yhteisellä matkallamme. Olet arvokas suvun muistitiedon elävänä lähteenä. Suuri kiitos myös siitä, että luovutit perinnöksi saadut valokuvat juuri minulle. Suku on paras! Sukututkimusharrastukseni kannalta tärkeä opastaja on ollut sukututkija ja sukututkimuksen opettaja Juha Vuorela, jonka kurssit avasivat silmäni tajuamaan historiallisten faktojen merkityksen sukututkimukselle. Hänen esimerkkinsä on haastanut minua kehittymään sukututkimuksen opettajana. Lopuksi kiitän ohjaajaani apulaisprofessori Tuomas Harviaista, jonka ohjaus ottaa loistavasti huomioon aikuisen ikuisuusopiskelijan ohjaustarpeet ja työntekemisen tavat. Ylistarossa Elina Järvi

4 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tutkimukseen liittyvät käsitteet ja määrittelyt Tutkimuksen teoreettinen viitekehys KIRJALLISUUSKATSAUS Tiedonhankintatutkimus Arkielämän tiedonhankinta Sukututkimukseen liittyvät aikaisemmat tutkimukset TUTKIMUSASETELMA Tutkimuskysymykset Haastattelujen toteutus ja teemat Teorialähtöinen sisällönanalyysi Aineistonhallintasuunnitelma Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus SUKUTUTKIMUS HARRASTUKSENA Perinteinen, historiallinen sukututkimus Sukupuun rakentaminen verkossa Geneettinen sukututkimus Sukututkijan oikeudet ja velvollisuudet Sukututkijan tiedonlähteet Kansallisarkiston historialliset lähdeaineistot Seurakuntien arkistot ja digitoidut kirkonkirjat Sukututkijan tiedonhaun apuvälineet Sukututkijoiden hyödyntämiä tiedonlähteitä aihealueittain Sukututkijoiden yhdistystoiminta ja vapaaehtoistyö TULOKSET Sukututkijat harrastuksensa parissa Sukututkimus prosessina Sukututkimuksen haasteet Mikä sukututkimuksessa koukuttaa? JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET... 85

5 1 JOHDANTO Perin tädiltäni kenkälaatikollisen vanhoja mustavalkoisia valokuvia vuonna Kuvat olivat irrallaan laatikossa eikä tätini ollut kirjoittanut niihin mitään selityksiä. Tunnistin vain muutamia kuvissa olleita kasvoja. Oletin suuren osan näistä kuvista esittävän sukulaisiani arjessa ja juhlassa. Vanhempani ovat jo edesmenneitä eikä heidän sisaruksistaan tai muista sukulaisista ollut apua kuvien tunnistamisessa. Halusin etsiä lisätietoja kuvista ja suvustani. Aloitin sukututkimuksen opettelun ja liityin Facebookissa useisiin vanhojen valokuvien ryhmiin ja sukututkimukseen liittyviin harrastajaryhmiin. Huomasin, että ryhmissä oli mukana sellaisia jäseniä, jotka nopeasti tunnistivat mm. rakennuksia, paikkakuntia, kuvanottoajankohtia, kuvien yksityiskohtia ja henkilöitä. Ryhmissä parviäly 1 näytti toimivan. Sukututkimuksen tiedonlähteet tuntuivat olevan hyvin hajallaan mm. erilaisissa arkistoissa ja tietokannoissa, osa oli digitoituna ja osaan tarvittiin käyttölupa. Tarvitsin koulutusta ja opastusta uuden harrastuksen saloihin. Olen harrastanut sukututkimusta nyt yhdeksän vuotta. Opin ja opettelen edelleen jatkuvasti uusia tiedonhankinnan taitoja ja tiedonlähteiden käyttöä. Tästä syntyi idea pro gradu -tutkielmaan. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastelen sukututkimuksen harrastajien tiedonhankinnan prosessia. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kysymykseen, millaisia vaiheita ja tiedonlähteitä sukututkimusprosessiin liittyy. Lisäksi kartoitan sukututkijoiden välistä yhteistyötä. Kokosin aineiston teemahaastatteluina ja analysoin aineiston sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Sukututkijan tutkimusprosessia peilasin Sheffieldin yliopistossa toteutetussa sukututkijoiden ja sukuhistorian harrastajien tiedonhankintaan (infomationseeking behaviour) liittyvässä tutkimuksessa Paul Darbyn ja Paul Clough n esittämään prosessimalliin (2013). Malli kuvaa nimenomaan sukututkimuksen harrastajien tiedonhankintaa prosessina, joten valitsin sen teoreettiseksi viitekehykseksi. Mallin ja sukututkijan määritelmän esittelen luvussa kaksi. 1 Parviäly on ryhmän jäsenten keskinäiseen vuorovaikutukseen perustuva kyky oppia, ymmärtää, muodostaa tietoa ja suorittaa muita älyyn pohjautuvia toimintoja. TEPA-termipankki. Lähde: Sosiaalisen median sanasto (TSK 40, 2010) Käytetty

6 Tämän pro gradu -tutkielman kolmanteen lukuun olen koonnut kirjallisuuskatsauksen. Tutkimusasetelman hahmottelen luvussa neljä. Viidennessä luvussa kerron sukututkimuksesta harrastuksena, sen eri muodoista, sukututkijan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä sukututkimuksen tiedonlähteistä ja yhdistystoiminnasta. Tutkimustulokset esittelen luvussa kuusi. Luvussa seitsemän kiteytän johtopäätökset. Tutkielmaraportin loppuun olen koonnut käyttämäni lähteet ja tutkielman liitteet. Verkkolähteet on merkitty tekstiin alaviitteinä ja painetut lähteet on esitetty tekstinsisäisinä. 2

7 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS 2.1 Tutkimukseen liittyvät käsitteet ja määrittelyt Sukututkimuksen harrastaja on henkilö, joka on kiinnostunut omasta suvustaan ja etsii siihen liittyviä tietoja ja opettelee etsimiseen liittyviä taitoja. Hän voi käydä kursseja sukututkimuksesta, osallistua muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa verkkokeskusteluihin ja jakaa tietojaan sukulaisten ja muiden harrastajien kanssa. Vuosien myötä taidot kehittyvät. Jos oman suvun sukuhaarat ja henkilöt on tutkittu niin pitkälle kuin dokumentoidut lähteet kantavat, sukututkija voi tutkia muiden sukuja ja auttaa muita harrastajia harrastuksen pariin ja ratkaisemaan ongelmakohtia. Harrastus voi johtaa myös ammattimaiseen tutkimiseen ja sukututkimuksen opetustehtäviin. Ulkomaisessa tutkimuskirjallisuudessa sukututkijasta käytetään vaihtelevasti kahta erilaista termiä genealogist tai family historian. Yhteydestä, tutkijasta tai kielialueesta riippuen ne voivat molemmat tarkoittaa sukututkimuksen harrastajaa. Family historian tulkitaan useimmiten perheen tai suvun historiasta kiinnostuneeksi ja genealogist varsinaiseksi sukututkijaksi. 2.2 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Brittitutkijat Paul Darby ja Paul Clough (2013) tutkivat sukututkimuksen harrastajien tiedonhankinnan prosessia (information-seeking behavior). Sukututkijat osallistuivat teemahaastatteluihin (n=23, joista 17 vastasi myös kyselytutkimukseen) ja kyselytutkimukseen (n=21). He olivat harrastaneet sukututkimusta keskimäärin 9,7 vuotta. Tutkijat muodostivat aikaisempien tutkimusten ja omien kokemustensa pohjalta mallin, joka kuvaa sukututkimuksen harrastajien tutkimusprosessia. Haastattelujen ja kyselytutkimuksen tulosten pohjalta mallia tarkistettiin. Mallissa (kuvio sivulla 4) oletettiin, että sukututkimusharrastuksen ja tiedonhankinnan käynnistää jokin erityinen havainto tai tiedonpuute (1. trigger event). Tällaisia voivat olla vaikkapa suvun vaietut salaisuudet, tarinat, perityt esineet, asiakirjat tai suvun jäsenet. Halutaan selvittää suvun kantaisän syntymäaika, ovatko sukulaiset osallistuneet sotaan tai pitääkö suvussa kerrotut tarinat paikkansa. 3

8 KUVIO 1. Darby & Clough n (2013, 77) malli sukututkimuksen tiedonhankinnan prosessista. Aloittelevat sukututkijat keräävät ensin tietoja perheeltä ja sukulaisilta (2. collect family information). He pyytävät sukulaisilta tarinoita, asiakirjoja, valokuvia, esineitä ja muiden tekemiä tutkimuksia. Tässä vaiheessa voi olla, ettei tietoja löydy ainakaan helposti tai sukulaiset saattavat kieltäytyä antamasta apuaan. 4

9 Seuraavassa vaiheessa (3. learn the process) opetellaan tekemään tutkimusta askel askeleelta, yrityksen ja erehdyksen kautta, osallistutaan erilaisten ryhmien ja yhdistysten järjestämille kursseille, luetaan alan kirjoja ja lehtiä, tutkitaan tietoja ja ohjeita internetistä, kysellään neuvoja muilta sukututkimusta harrastavilta perheenjäseniltä tai ystäviltä sekä haetaan ohjeita ja neuvoja kirjastojen ja arkistojen henkilökunnalta. Neljännessä vaiheessa (4. break in) lähdetään varsinaisten arkistoaineistojen pariin. Perheraamatun kansilehdille kirjoitettujen nimien ja päivämäärien kautta päästään tietoihin, jotka löytyvät 1900-luvun alun väestölaskentatiedoista (Suomessa henkikirjat) ja kirkonkirjoista (Suomessa rippikirjat ja syntyneiden/vihittyjen/kuolleiden luettelot). Kun tietoja alkaa kertyä, aloitetaan niiden kokoaminen yhteen, järjestäminen oikeaan järjestykseen ja oman sukupuun piirtäminen. Sukupuun (5-7. tree-build) tekemisessä malliin on hahmoteltu kolme erilaista vaihetta (easy, medium, hard). Kuudesta tai seitsemästä sukupolvesta kootaan henkilöt sukupuuhun, aluksi vanhemmat ja lopulta myös muut perheenjäsenet omille paikoilleen. Sukupuuhun voi jäädä aukkoja, koska kaikkea tietoa ei ehkä löydetä. Tässä vaiheessa sukututkija on käyttänyt verkossa olevia tiedonlähteitä, alkuperäisiä dokumentteja, käynyt arkistossa, osallistunut kursseille, liittynyt sukututkimuksen harrastajien ryhmiin ja yhdistyksiin sekä kerännyt muutakin tietoa, joka auttaa sukututkimuksen tekemisessä (esim. paikallishistoriaa, karttoja yms.). Viimeisessä vaiheessa (8. push back selected lines) sukututkimuksen harrastajat törmäävät vaikeammin löytyviin tai tutkittaviin tiedonlähteisiin ja palaavat prosessin aikaisempiin vaiheisiin. He tarvitsevat apua muilta harrastajilta esimerkiksi käsialojen tulkintaan, uusien tiedonlähteiden etsintään ja puuttuvien tietojen sekä kadonneiden johtolankojen löytämiseen. Sukututkimuksen prosessi on jatkuva ja siinä opitaan jatkuvasti uusia taitoja. Tutkimuksessa koottiin yhteen sukututkijoiden käyttämiä tiedonlähteitä. Niitä olivat mm. väestölaskennan tiedot, kirkonkirjat, nettisivustot (mm. Ancestry) ja sanomalehdet. Edellä esitettyä mallia sovelletaan tämän tutkimuksen tutkimuskysymysten ja haastatteluteemojen pohjaksi. Tutkimuksen tulosten perusteella muodostetaan suomalaisten sukututkimuksen harrastajien tiedonhankinnan malli. Darbyn ja Clough n malli valittiin, koska se kuvaa nimenomaan sukututkimusharrastajien tiedonhankintaa ja sen voi olettaa toimivan myös suomalaisten sukututkimusharrastajien tiedonhankinnan mallina. Tutkimustulosten pohjalta oletusmallia tarkennetaan ja täydennetään tulosten mukaiseksi. 5

10 3 KIRJALLISUUSKATSAUS 3.1 Tiedonhankintatutkimus Tiedonhankintatutkimus on osa informaatiotutkimusta. Siinä pyritään löytämään vastauksia mm. siihen, mitkä tekijät käynnistävät tiedonhankinnan, millaisia tiedonlähteitä on, mihin tietoa käytetään ja mikä estää tiedontarpeiden toteuttamista. Tampereen yliopistossa näihin liittyvää, varsinkin arkielämän tiedonhankinnan tutkimusta on tehty 1990-luvun alkupuolelta lähtien. (Haasio et. al. 2019, ) Systemaattista tiedonhankintatutkimusta on tehty 1950-luvulta lähtien. Ensimmäiset käsitteelliset mallit ovat 1960-luvun lopulta. Merkittävimmät alan tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa. (Haasio et. al. 2019, 64.) Tiedonhankinta on prosessi, joka palvelee jotakin toimintaa. Se saa alkunsa jostain mikä käynnistää tiedonhankinnan. Prosessi etenee vaiheesta toiseen ja välillä voidaan palata aiempiin vaiheisiin. Laajasti tulkittuna tiedonhankintaprosessi sisältää tiedonlähteiden etsimisen, niiden käytön ja löydettyjen tiedonlähteiden arvioinnin. Prosessi voi myös tuottaa uusia tiedontarpeita (information need) ja tiedonlähteiden etsimistä. Tiedonkäyttöä (information use) on tiedonhankintaprosessissa löydettyjen tietojen hyödyntäminen. (Haasio et. al. 2019, 35-39, vrt. myös Darby & Clough 2013.) Tiedonlähteellä (information source) voidaan tarkoittaa ihmistä, esinettä tai dokumenttia, joka sisältää informaation. Maailman digitalisoitumisen myötä yhä useammin tiedonlähteet löytyvät sähköisinä ja ne ovat verkossa saatavilla. (Haasio et. al. 2019, ) Tiedonhankinta (information seeking) on laajempaa kuin tiedon hakeminen (information searching) ja tiedon noutaminen (information retrieval). Tiedonhankintaa on ihmisten aktiivisesti ja passiivisesti tapahtuva lähteiden ja kanavien käyttö. (Haasio et. al. 2019, 48.) 3.2 Arkielämän tiedonhankinta Tiedonhankinnan tutkimus on jakautunut ammatilliseen ja ei-ammatilliseen tiedonhankintaan. Jälkimmäinen on arkielämän tiedonhankintaa eli tavallisen ihmisen tiedonhankintaa, jossa tietoa etsitään vapaa-ajan, opiskelun tai harrastusten toimintojen avuksi. 6

11 Sukututkimus on vapaa-ajan harrastus ja voi muodostua tekijälleen hyvinkin kokonaisvaltaiseksi ja aikaa vieväksi elämäntavaksi. Arkielämän tiedonhankintaa on tutkittu 1970-luvulta. Tutkimusmenetelminä on käytetty lähinnä yhteiskuntatieteellisiä menetelmiä luvulle saakka tutkimukset olivat kvalitatiivisia, nykyään yhdistetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimusmenetelmä valitaan tutkimusongelman mukaisesti. Tiedonhankintatutkimuksissa käytetään paljon teemahaastattelua. Koska resurssit eivät mahdollista haastattelujen tekemistä suurille joukoille, tulokset ovat harvoin yleistettävissä. Tutkimuksia tehdään yhä useammin verkossa, niinpä tutkimusmenetelmienkin on oltava netnografisia. (Haasio et. al. 2019, 170.) Reijo Savolainen on ollut suomalaisen tiedonhankinnan tutkimuksen uranuurtaja. Hänen tutkimuksessaan 1995 esitettiin malli arkielämän tiedonhankinnasta (Everyday Life Information Seeking ELIS). Savolainen haastatteli tamperelaisia tehdastyöläisiä ja opettajia ja tutki heidän elämäntapojen ja elämänhallinnan yhteyttä tiedonhankintaan eri lähteistä. (Savolainen, 1995). ELIS-mallia täsmennettiin myöhemmin ja uudistettu malli sai nimen arkielämän tietokäytännöt (everyday information practices). Tässä mallissa oletetaan, että ihmiset käyttävät omia kokemuksiaan valitessaan ja arvottaessaan hyödyllisiä tiedonlähteitä. Tottumuksella on vahva rooli ihmisten käyttäytymisessä, siksi tietokäytännöt muuttuvat hitaasti. (Savolainen 2017.) Kanadalainen Pamela McKenzie (2003) kehitti ei-ammatillisen tiedonhankinnan kaksiulotteisen mallin (two-dimensional model of information practices) tutkiessaan kaksosia odottavien äitien tiedonhankintaa. Hänen mallissaan ensimmäinen ulottuvuus käsittelee sitä, miten tiedonhankintaa tapahtuu (mode). Sitä voi tapahtua neljällä erilaisella tavalla: aktiivisesti etsimällä, aktiivisesti tarkkailemalla ympäristöä, tarkkailemalla ympäristöä yleisellä tasolla tai saamalla tietoa muilta. Mallin toisen ulottuvuuden muodostavat vaiheet, jotka koskevat sitä, miten tiedonlähteet tavoitetaan (connecting) ja miten niiden kanssa toimitaan (interacting). Aktiivista tiedonhakua tehdään tunnettuihin tiedonlähteisiin ja niistä etsitään ratkaisuja asioihin. Aktiivisessa seurannassa etsitään tietoa tulevaisuutta varten ja kysellään ohjeita asiantuntijoilta. Kohdentumaton tiedonhaku tarkoittaa sitä, että tietoon voi törmätä sattumalta muiden asioiden yhteydessä. Tietoa voidaan saada muilta tai pyytää muilta. McKenzie painottaa sitä, että tiedonhankinta on monimuotoista ja tilannesidonnaista, eikä sitä useinkaan tehdä suunnitelmallisesti. 7

12 3.3 Sukututkimukseen liittyvät aikaisemmat tutkimukset Sukututkimus ei ole akateemisessa maailmassa oma tieteenalansa, vaan se katsotaan historiantutkimuksen aputieteeksi. Aika ajoin sitä yritetään nostaa itsenäiseksi tieteeksi. A. Hershkovitz (2016) kirjoitti artikkelissaan, että sukututkimus ansaitsisi arvostuksen tieteenalana, koska sen piirissä tutkitaan laajemmin ihmisiä, perheitä, yhteisöjä ja tietoja kuin historian tutkimuksessa. Suomessa ei ole tutkittu sukututkijoita informaatiotutkimuksen eikä arkielämän tiedonhankinnan näkökulmasta. Maailmalla sitä on tutkittu vain muutamassa tutkimuksessa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Irlannissa. Nämä tutkimukset esitellään tässä luvussa. Amerikkalaiset W. Duff ja C. Johnson (2003) haastattelivat 10 sukututkijaa. He halusivat tietää, miten sukututkijat tunnistivat arkistoissa heille relevantin aineiston, miten he keräsivät tietoja ja miten he hyödynsivät arkiston työntekijöiden ja muiden harrastajien avun tiedonhankinnassa (information-seeking behavior). Tutkimuksessa tuli esiin, että sukututkimus on muutakin kuin vain nimien, syntymä- ja kuolinaikojen ja vihkimistietojen keräämistä. On tärkeää hankkia yleissivistystä ja laajasti tietoa historiasta sukututkimustaitojen lisäksi. Sukututkijoista tulee harjoituksen ja toistojen myötä taitavia arkistomateriaalien tutkijoita. He tunnistavat erilaiset arkistolähteet, miten ne on järjestetty ja miten niihin pääsee käsiksi tehokkaimmin ja helpoimmin. He voivat myös löytää pienistä vihjeistä juuri oikean asiakirjan. Aloittelevat sukututkijat saavat apua kokeneemmilta kolleegoiltaan, jotka auliisti antavat oman ammattitaitonsa muiden käyttöön. Amerikkalainen E. Yakel (2004) haastatteli kokeneita sukututkimuksen harrastajia (n=29). Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tiedonhankintatapoja (information-seeking behavior) sukututkimuksen harrastajilla on ja miten he hallinnoivat löytämiään tietoja. Harrastuksen taustalla oli pitkäaikainen kiinnostus perheen tarinoihin ja jokin tapahtuma (syntymä tai kuolema) sai aloittamaan sukututkimuksen. Haluttiin tietää missä esivanhemmat elivät ja mitä he tekivät. Sukututkijat verkostoituivat muiden sukututkijoiden kanssa joko yhdistyksissä tai internetin kautta. Löydettyjä tietoja tallennettiin muistikirjoihin ja erilaisiin tietokoneohjelmiin. Sukututkimus oli jatkuva prosessi, kun yhteen kysymykseen löytyi vastaus, uusia kysymyksiä nousi esiin, etsittiin uusia tiedonlähteitä ja käytettiin erilaisia ja monimutkaisempia strategioita tiedonhankinnassa. Yakel jatkoi saman aineiston parissa myöhemmin D. Torresin kanssa (Yakel & Torres 2007). Heidän tutkimuksensa osoitti, että sukututkijat jakavat tietoja löydöistään muille harrastajille ja 8

13 iloitsevat yhdessä läpimurroista haastavien ongelmien ratkettua. Moni sukututkija valitsee omasta perheestään tai suvustaan henkilön, jolle jättää omat arkistonsa. Brittitutkijoiden P. Darby ja P. Clough n (2013) tutkimuksesta (information-seeking behaviour) kerrottiin tarkemmin luvussa 2. Brittitutkija K. Friday (2014) tutki sukututkijoita, jotka toimivat harrastuksensa parissa verkossa. Tutkimus oli etnografinen, jossa tutkittavat kirjoittivat päiväkirjoja ja heitä tutkittiin varjostamalla. Tuloksista muodostettiin malli, joka kuvaa perhehistorian harrastajan tutkimuksen tekemistä internetissä (research behaviour). Sukututkimuksen käynnistää useimmiten halu selvittää jonkin tietyn suvun henkilön tai perheen nimi, valokuvan tai asiakirjan löytyminen tai joltakin sukulaiselta tullut pyyntö selvittää jotain. Internet mahdollistaa yhteydenpidon muiden sukututkijoiden kanssa ja verkossa voidaan muodostaa virtuaalisia yhteisöjä. Amerikkalainen C. Lucy (2015) tutki sukututkijoiden tutkimusmenetelmiä ja tiedonlähteitä tekemällä kyselyn 425 sukututkimuksen harrastajalle. Tutkimuksen mukaan sukututkijat ovat valmiita käyttämään uusimpia työkaluja eli ohjelmistoja, nettisivuja, sosiaalista mediaa ja mobiiliohjelmia (apps). He käyttävät myös perinteisen sukututkimuksen lähteitä kuten alkuperäisiä asiakirjoja, kirjoja ja lehtiä. Sukututkijoille on tärkeää arkistoaineistojen digitoinnin lisääntyminen ja aineistojen säilyminen jatkossakin. Sukututkijat verkostoituvat ja jakavat mielellään tietojaan ja osaamistaan muille. Irlantilainen C. Fulton (2016) tutki sitä, miten ja miksi sukututkijat osallistuvat tiedon luomiseen harrastuksensa puitteissa ja onko tiedon luominen (creation of information) yksilön vai ryhmän toiminnan tulosta. Tulokset kertoivat, että tutkijat tarvitsevat tietoa aineistoista ja sukututkimuksen tekemisen taitoja, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa paikkaa, mistä kaiken tiedon saisi ja on luotava erilaisia polkuja tiedonlähteille. Kun sukututkija törmää tietokatkoon tai tutkimus muuten pysähtyy, tarvitaan luovia toimintamalleja tutkimuksen jatkamiseksi. Luovuutta tarvitaan myös löydettyjen tietojen esittämisessä. Näin tiedon etsijästä tuleekin uuden tiedon luoja, kun hän yhdistää eri lähteistä tietoa ja kokoaa kerätyt tiedot esim. tietokantaan tai kirjoittaa paikallishistoriasta tai suvusta kirjan ja luovuttaa tietonsa muille. Amerikkalainen D. Hart (2018) tutki, millaista koulutusta (education) sukututkijat hankkivat harrastuksensa tueksi. Tutkimukseen osallistui 10 sukututkimuksen harrastajaa. 9

14 Tutkimus osoitti, että harrastuksen myötä oppii paljon muutakin kuin vain sukuun liittyviä tietoja, esim. maantiedettä, historiaa, vieraita kieliä ja karttojen lukemista. Harrastus opettaa myös tietokoneen käyttötaitoja ja tutkimuksen tekemistä. Sukututkijat ovat sinnikkäitä, eivätkä he jätä kiveäkään kääntämättä tietoja etsiessään. Sukututkijat jakavat mielellään tietojaan ja opastavat muita harrastajia. Sukututkimus mahdollistaa oman uniikin tarinan kertomisen sukupolvelta toiselle. Sukututkimuksen harrastaminen ja taitojen karttuminen saa sukututkijan katsomaan maailmaa vähän toiselta näkökulmalta. Sukututkijat toimivat aktiivisesti omissa yhdistyksissään ja tapaavat toisiaan. Sukututkimus on enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa, joka jatkuvasti tarjoaa mahdollisuuksia oppia uutta. 10

15 4 TUTKIMUSASETELMA Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukututkimuksen harrastajien tiedonhankintaa ja tutkimusprosessia. Tutkimusprosessia pyrittiin kuvaamaan luvussa 2 esitetyn Darby & Clough n mallin pohjalta, ja sitä täydennettiin tutkimuksessa esiin tulleilla tiedoilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sukututkimuksen tiedonlähteitä sekä harrastajien keskinäistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Teemahaastattelua käytetään usein laadullisissa tutkimuksissa. Se soveltuu hyvin silloin, kun halutaan tutkia yksilön omia kokemuksia tutkittavasta asiasta ja halutaan lisää tietoa jostakin asiasta. Haastattelu tehdään etukäteen mietittyjen teemojen puitteissa, ei haastattelukysymyksiä esittämällä. Keskustelu saa edetä vapaasti teeman ympärillä, näin mahdollistetaan uusien, teemojen ulkopuolisten näkökulmien esiintulo. Haastateltaviksi valitaan sellaisia ihmisiä, joiden oletetaan tuntevan aihepiirin hyvin. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 56.) 4.1 Tutkimuskysymykset Tutkimuskysymykset muodostettiin Darby & Clough n sukututkimuksen harrastajien tiedonhankintamallin keskeisten osien pohjalta. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: 1. Sukututkimuksen aloittaminen ja tutkimusprosessi: Millainen sukututkimuksen prosessi on harrastajan näkökulmasta? Mistä harrastus saa alkunsa ja millaisia tietoja kerätään? 2. Tiedonlähteet: Mitä tiedonlähteitä sukututkimuksen harrastajat käyttävät? 3. Yhteistyö: Millaista yhteistyötä sukututkimuksen harrastajat tekevät? 4.2 Haastattelujen toteutus ja teemat Haastateltavat rekrytoitiin helmikuun 2020 alussa Facebookin sukututkimukseen liittyvistä suljetuista harrastajaryhmistä. Ryhmät valittiin sillä perusteella, että tutkija on niissä itse jäsenenä. Mahdollisille haastateltaville lähetettiin viesti, jossa kerrottiin 11

16 tutkimuksesta ja kysyttiin halukkuutta osallistua tutkimukseen. Potentiaalisten haastateltavien tuli olla sellaisia henkilöitä, jotka ovat useamman vuoden ajan harrastaneet sukututkimusta. Haastateltaviksi lupautui yhdeksän (n=9) henkilöä. Haastattelut tehtiin koronapandemian vuoksi maaliskuun 2020 ja tammikuun 2022 välisenä aikana haastateltavien valitsemissa paikoissa ympäri Suomea. Yksittäiseen haastatteluun varattiin aikaa noin tunti ja pisimmillään haastattelu kesti kaksi tuntia. Haastattelut tallennettiin äänitiedostoina. Haastateltavista kerättiin taustatietoina vain tieto siitä, kuinka kauan he ovat harrastaneet sukututkimusta. Muiden tietojen kerääminen ei olisi tuonut lisäarvoa tutkimukselle. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joissa haastattelija ei esittänyt valmiita kysymyksiä, vaan keskustelu tapahtui vapaamuotoisesti etukäteen muotoiltujen teemojen pohjalta. Nämä teemat johdettiin teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuskysymysten pohjalta. Teemojen lisäksi haastateltaville annettiin mahdollisuus laajentaa keskusteluja sukututkimuksesta teemojen ulkopuolelle. Tutkimuksen haastatteluteemoiksi valittiin: 1. sukututkimusharrastuksen aloittaminen, tietojen kerääminen, kursseille ja koulutuksiin osallistuminen sekä tutkimuksen eteneminen, 2. tiedonlähteiden käyttö, löydettyjen tietojen järjestäminen ja säilyttäminen (sukututkimuksen tiedonlähteistä esitettiin keskustelun pohjaksi haastateltaville luettelo, johon he saivat merkitä käyttämänsä tiedonlähteet ja lisätä mahdollisia muita käyttämiään tiedonlähteitä, ks. Liite 2) ja 3. yhteistyö muiden sukututkijoiden kanssa 4. mitä muuta haastateltava haluaa sukututkimuksesta kertoa. Haastattelujen jälkeen tallennetut äänitiedostot litteroitiin ja tallennettiin tekstitiedostoina jatkokäsittelyä ja analysointia varten. Aineiston analyysitapa ja tutkimuskysymykset määrittelivät sen, miten tarkasti litterointi suoritettiin. Äänitiedostot ja litteroidut tekstitiedostot nimettiin haastateltavia vastaavalla tiedostonimillä anonyymisti juoksevalla numerolla ja haastattelupäivän tunnisteilla. 12

17 4.3 Teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi voi olla sekä tutkimusmenetelmä että laaja teoreettinen kehys. Tässä tutkimuksessa sitä käytettiin teemahaastattelujen avulla kootun litteroidun aineiston analysointiin. Tavoitteena oli analysoida aineistoa systemaattisesti. Haastattelujen teemat oli johdettu teoreettisessa viitekehyksessä esitetyn sukututkimuksen tiedonhankintamallin pohjalta. Näitä samoja mallin osa-alueita käytettiin teoreettisena lähtökohtana (eli kategorioina), johon haastatteluaineistosta saadut tiedot suhteutettiin. (Tuomi & Sarajärvi, 2018, ) 4.4 Aineistonhallintasuunnitelma Haastateltavat rekrytoitiin helmikuun alussa 2020, ja heille kerrottiin etukäteen tutkimuksen aihe. Haastattelut toteutettiin maaliskuun 2020 ja tammikuun 2022 välisenä aikana. Haastattelutilanteessa kerrottiin vielä tarkemmin, mitä oltiin tekemässä ja pyydettiin suostumus haastattelun tekemiseen, tallentamiseen ja aineiston tutkimuskäyttöön. Haastattelurunko teemoista tulostettiin haastattelua varten haastateltavalle (ks. Liite 1) ja toinen kappale tutkijalle, joka teki muistiinpanoja haastattelutilanteesta (esim. teemojen käsittelyjärjestyksen muutos). Haastattelunauhoituksen alkuun kysyttiin vielä haastateltavalta suostumus, jotta sekin tallentui litteroitavaksi. Haastattelut tallennettiin äänitiedostoina, jotka nimettiin Haastattelu, juokseva numero ja päiväys -merkinnällä. Haastattelut litteroitiin ja tekstitiedosto nimettiin äänitiedostoa vastaavalla tavalla. Haastateltavien nimiä eikä muitakaan henkilökohtaisia tietoja tallennettu. Taustatietoina kysyttiin vain sukututkimusharrastuksen kesto vuosina. Litterointi tehtiin maaliskuussa Tutkimuksen tekemiseen liittyvät teksti-, taulukko- ja muu tiedostoaineisto tallennettiin loogisen hakemistorakenteen ja tiedostonimien avulla selkeäksi kokonaisuudeksi tutkijan tietokoneelle ja niistä tehtiin varmuuskopiot erillisille tietovälineille (ei pilvipalveluita). Aineistoon liitettiin tarvittavat kuvailutiedot. Aineisto hävitetään, kun pro gradu -tutkielma on valmis ja hyväksytty. (Vrt. Hyvärinen et. al ) 13

18 4.5 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Haastateltavalle kerrottiin avoimesti, mistä tutkimuksessa on kyse ja miten hänen antamiaan tietoja tullaan käyttämään. Hänelle annettiin mm. seuraavat tiedot: tutkijan yhteystiedot, tutkimuksen aihe ja tavoite, tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuus, haastattelun luottamuksellisuus, mihin tuloksia käytetään ja miten aineistoa säilytetään ja milloin aineisto hävitetään. Haastateltavalle kerrottiin myös, ettei haastattelun tietoja yhdistetä muihin tietoihin. Haastateltavalta pyydettiin suostumus ja hänellä oli oikeus päättää, osallistuuko hän tutkimukseen. Hänellä oli myös oikeus tutustua oman haastattelunsa litteroituun materiaaliin. Haastateltava sai halutessaan olla vastaamatta kysymyksiin. Haastateltavilta ei kerätty henkilötietoja ja tutkimustulokset esitetään anonyymisti. Haastateltaville kerrottiin myös, että tutkimuksen tekijä on harrastanut sukututkimusta usean vuoden ajan ja hänellä on näin ollen tietämys sukututkimuksen toimintakentästä. Tutkija ei pyrkinyt vaikuttamaan haastateltavien antamiin vastauksiin. Tutkimus suoritettiin hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Tämän tutkimuksen tekemiseen ei liity sellaisia asioita, jotta sen tekemiseen tarvittaisiin eettisiä lausuntoja. (Vrt. Hyvärinen et. al. 2017; Tuomi & Sarajärvi 2018.) 14

19 5 SUKUTUTKIMUS HARRASTUKSENA Sukututkimus on viime vuosina muodostunut suosituksi harrastukseksi. Erilaisten lähdeaineistojen digitointi vapaasti verkossa käytettäväksi, erilaisten organisaatioiden toteuttamat sukututkimuskurssit ja korona-ajan digiloikan myötä aloitetut verkkoluennot eli webinaarit, sukutietojen keräämiseen tarkoitetut verkkosukupuupalvelut sekä sukututkimuksen DNA-testit ovat tehneet harrastuksesta laajasti tunnettua ja helppoa aloittaa. Tietoisuutta sukututkimuksesta ja sen harrastamisesta on lisännyt myös televisiosarjat. Keväällä 2021 esitettiin MTV:llä Sukuni salat -ohjelmasarja, jossa selvitettiin 10 suomalaisen julkisuuden henkilön sukujuuria. Keväällä 2022 ohjelmasta esitettiin toinen kausi. 2 Ohjelma perustuu brittiläiseen Who Do You Think You Are? -formaattiin (Miettinen 2019, 239). Samaan formaattiin perustui myös televisiosarja, jota esitettiin meillä jo aiemmin, vuonna 2012 Ylellä, nimellä Kuka oikein olet? Digitoitujen arkistoaineistojen määrä on viime vuosina kasvanut. Sukututkijan ei tarvitse lähteä virka-aikana kirkkoherranvirastoon eikä pölyiseen arkistoon etsimään aineistoa tai lukemaan mikrofilmejä, vaan hän voi tehdä syvälle historiaan menevää tutkimusta omalta kotikoneeltaan internetissä ympäri vuorokauden. (Nilsson 2016, 7.) Facebookin sukututkimus-, historianharrastaja- ja vanhojen valokuvien ryhmissä saa nopeasti vastauksen kysymyksiin muilta harrastajilta ja erityisalojen asiantuntijoilta oli sitten kyseessä käsialatulkinta, kuolinsyyt tai vaikkapa sotilaiden pukujen ja varusteiden tunnistaminen eri vuosisadoilla. Monet aloittavat harrastuksen eläkeiän lähestyessä ja sukututkimus vie mennessään. Oma polkuni sukututkimuksen saralla alkoi siitä oivalluksesta, ettei ole enää minua vanhempia sukulaisia, joilta voisi kysellä tietoja. Viime vuosina on tullut tasavuosia Suomen itsenäistymisestä, 1918 käydystä sisällissodasta sekä talvi- ja jatkosotien tapahtumista. Niistä on koostettu mediaan laajoja juttuja, ja niiden myötä nuoremmatkin ihmiset ovat heränneet etsimään tietoja sukulaistensa ja esivanhempiensa vaiheista. Älypuhelinten ja tablettien aikakaudella monen tietotekniset taidot riittävät mainiosti erilaisten 2 MTV:n ohjelmasarjan Sukuni salat, esitetty 2021 ja 2022, lehdistötiedote, Warner Bros. International Television Production Finland, Käytetty

20 digitoitujen lähteiden kanssa toimimiseen ja aineistojen jakaminen muille harrastajille on helppoa. Suurten tietomäärien tallentamiseen on olemassa ohjelmistoja ja verkkopalveluja. Niiden avulla voi luoda sukupuita ja vaikkapa taittaa sukukirjoja painokuntoon saakka. Sukututkimus on omien juurten etsimistä ja löydettyjen tietojen asettamista historialliseen perspektiiviin. Sen avulla voi vastata kysymykseen, kuka minä olen ja mistä sukuni on kotoisin. (Miettinen, 2019, ja 252.) Sukututkimuksen harrastaminen on yksilöllistä. Joku haluaa selvittää isälinjansa mahdollisimman pitkälle. Joku toinen taas haluaa kerätä tietokantaansa mahdollisimman paljon eri sukuhaarojen nimiä ja tietoja. Kolmannelle sukututkimuksen parasta antia on kertomukset ja tarinat, jotka tekevät näkyväksi suvun ihmisten elämää ja elinolosuhteita. Sukuseurat ja -yhdistykset kutsuvat saman suvun jäsenet sukutapaamisiin, keräävät isoja tietokantoja suvun jäsenistä ja julkaisevat laajoja sukukirjoja menneistä sukupolvista. TAULUKKO 1. Esivanhempien lukumäärän kertyminen sukupolvien myötä. ESIVANHEMPIEN LUKUMÄÄRÄN KERTYMINEN syntymävuosi lkm sukupolvi vanhemmat sukupolvi isovanhemmat sukupolvi isoisovanhemmat sukupolvi 3. isovanhemmat sukupolvi 4. isovanhemmat sukupolvi 5. isovanhemmat sukupolvi 6. isovanhemmat sukupolvi 7. isovanhemmat sukupolvi 8. isovanhemmat sukupolvi 9. isovanhemmat sukupolvi 10. isovanhemmat sukupolvi 11. isovanhemmat sukupolvi 12. isovanhemmat sukupolvi 13. isovanhemmat sukupolvi 14. isovanhemmat sukupolvi 15. isovanhemmat sukupolvi 16. isovanhemmat sukupolvi 17. isovanhemmat sukupolvi *) 18. isovanhemmat sukupolvi 19. isovanhemmat sukupolvi *) 1540-luvulta alkaen löytyy kirjallisia lähteitä maakirjoista 16

21 Sukututkija huomaa nopeasti, että tutkimuksen tuloksena löytyneitä yksittäisiä tietoja (dokumentteja) kerääntyy eri muodoissaan (digitoituina ja paperisina) paljon. Jos sukututkija haluaa rakentaa jokaisesta sukulaisestaan koko elämänmittaisen, dokumentoidun polun, tulee sekä tutkittavia henkilöitä että dokumentteja valtava määrä. Taulukossa 1. (edellisellä sivulla) esitetään miten esivanhempien lukumäärä kasvaa nopeasti, kun sukututkimus etenee sukupolvesta toiseen ajassa taaksepäin (Miettinen 2019, 13). Taulukossa on oletuksena keskimääräisenä sukupolvien välisenä ikäerona 25 vuotta. Tilastokeskuksen mukaan nykyään Suomessa sukupolvi on 30 vuotta 3, mutta aiemmin avioiduttiin ja saatiin lapsia nuorempana kuin nyt. Esimerkissä tutkittava lähtöhenkilö (= sukututkimusta tekevä henkilö) on täyttänyt 25 vuotta ja hänen vanhempansa (isä ja äiti) ovat saaneet hänet noin 25-vuotiaina ja tämä toistuu sukupolvesta toiseen samanlaisena keskimääräisenä ikäerona. Tutkittavien esivanhempien määräksi kymmenessä sukupolvessa taaksepäin muodostuu henkilöä ja silloin ajallisesti on päästy 1700-luvulle. Tutkittavien henkilöiden määrä kasvaa huomattavasti, jos mukaan otetaan myös perheen kaikki lapset, heidän puolisoidensa sukujuuret ja leskeksi jääneiden henkilöiden avioituminen uudelleen ja näiden puolisoiden sukujuurten selvittäminen. Määrää vähentää suuri lapsikuolleisuus, sodissa ja tautiepidemioissa nuorena kuolleet (suku ei jatku heidän kauttaan), aviottomien lasten isien tietojen puuttuminen ja ns. esipolvikato. Esipolvikato tai sukupolvikato tarkoittaa sitä, että puolisoilla on yhteisiä esivanhempia jossakin esipolvissa. Pienenä kansakuntana Suomessa on avioiduttu usein melko läheisten sukulaisten kanssa (eli avioituneella parilla on yhteiset esivanhemmat muutaman sukupolven päässä), olemme siten usein montaa kautta sukua toisillemme. Yksi ja sama henkilö esiintyy silloin sukutauluissa useampaan sukuhaaraan liittyneenä ja selvitettävien yksittäisten henkilöiden lukumäärä jää vähäisemmäksi kuin silloin kun tällaista sukulaisuutta ei aiemmissa sukupolvissa ole. Sukututkimus on pitkäjänteistä ja kärsivällisyyttä vaativaa. Kerättävä tietomäärä on huomattava ja usein puuttuvien tietojen metsästäminen on työlästä ja vie aikaa. Digitoitujen aineistojen vapautumista käyttörajoituksista voi joutua odottamaan vuodesta aina 3 Tilastokeskuksen verkkosivut Hakupolku: Tietoa tilastoista/lisätietoja/muualla palvelussa/tilastokoulu/väestötieteen perusteet/9 Väestöteoriat/9.5 Väestön uusiutuminen, Käytetty

22 kymmeneen vuoteen ja näin tutkimus voi jumittua pitkäksi aikaa, kun viranomaisten julkisuuslainsäädännön rajoitukset sallivat pääsääntöisesti vain 100 vuotta vanhempien henkilötietojen vapaan julkaisun verkkopalveluissa. Sukututkimusta varten ei ole olemassa yhtä ja ainoaa arkistoa, josta kaiken tiedon voisi hakea vaikkapa nimellä. Käytettävä aineisto on viranomaisten tai muiden toimijoiden omassa toiminnassaan keräämää ja tarkoitettu alun perin muuhun käyttöön kuin sukututkimukseen. Sukututkijan on tiedettävä, miksi asiakirjat on laadittu, mikä on niiden historiallinen ja lainsäädännöllinen tausta sekä ymmärrettävä millaisena ajankohtana ne on laadittu. Näitä asioita selvittäessään hän tulee oppineeksi paljon asioita esimerkiksi paikallishistoriasta, Suomen historiasta, lainsäädännön muutoksista ja eri aikakausien elintavoista ja kulttuurista. Ruotsin vallan aikana, 1500-luvulta vuoteen 1808 saakka, asiakirjat kirjoitettiin käsin ruotsiksi, kirkonkirjoissa on myös latinankielisiä ilmaisuja ja saksan kieltä voi olla joissakin asiakirjoissa. Venäjän vallan aikana ruotsin kieli säilyi virkakielenä pitkälti 1880-luvulle saakka. Suomen kieli yleistyi 1860-luvulta asti sekä kirkonkirjoissa että tuomiokirjoissa luvun alusta kielenä on käytetty suomea. Ortodoksiseurakuntien kirkonkirjoissa (metrikoissa) on kirkkoslaavia, saksaa ja venäjää, Venäjän passiviraston asiakirjoissa on käytetty venäjää. Kielitaidon lisäksi sukututkijan on osattava tulkita eri vuosisadoilla käytössä olleita käsialoja. Hankalimpia niistä ovat luvuilla käytetyt koukerot, 1800-luvun lopulta alkaen käsialat ovat tunnistettavampia ja selkeämmin luettavia. Tiedontulvan ja internetin näennäisen helpon saatavuuden keskellä sukututkijan pitää miettiä tarkasti löytämiensä tietojen luotettavuutta. Hänen pitää kysyä kuka tämän tiedon on jakanut, onko sen yhteyteen merkitty oikeat alkuperäiset lähteet ja johtaako tämä tieto tutkimusta eteenpäin vai harhapoluille. Virheet kertautuvat helposti, kun tietoja jaetaan toisille tutkijoille tai vapaasti kaikkien saataville internettiin. (Nilsson 2016, 7.) Yksinkertaisimmillaan sukututkija tarvitsee avukseen kynän ja paperia. Laajojen tietomäärien vuoksi on hyödyllistä ottaa käyttöön itselle sopiva tietojärjestelmä. Näin välttyy tietojen moninkertaiselta kirjoittamiselta, pystyy palaamaan löytämiinsä tietoihin helpommin, hahmottaa ihmisten väliset suhteet ja verkostot graafisina kuvioina sekä voi jakaa tietojaan muille suvun jäsenille ja sukututkijoille sähköisessä muodossa. Sukututkimusohjelmia on monia erilaisia. 18

23 5.1 Perinteinen, historiallinen sukututkimus Suomen Sukututkimusseura (2021, 5) on määritellyt sukututkimuksen näin: Sukututkimus eli genealogia on henkilön sukutaustaan kohdistuvaa tutkimustyötä, jossa erilaisista lähdeaineistoista kerätään sukulaisuussuhteita koskevaa tietoa ja henkilötietoja. Sukututkimuksessa on kaksi etenemissuuntaa, esipolvitutkimus ja jälkipolvitutkimus. Esipolvia tutkittaessa mennään ajassa taaksepäin lähtöhenkilöstä menneisyyteen ja jälkipolvitutkimuksessa on tiedossa joku menneisyyden henkilö, jonka sukua selvitetään kohti nykypäivää. Ensisijaisia sukututkimuksen lähteitä (tiedonlähteitä) ovat asiakirjat (arkistolähteet, digitoidut alkuperäislähteiden kuvat ja tiedostot), lisäksi voidaan käyttää henkilölähteitä (muistitietoa eli sukulaisten ja aikalaisten kertomia asioita) ja ns. toissijaisia lähteitä, jotka hyödyntävät muita lähteitä (esimerkiksi aiemmin tehtyjä sukututkimuksia, kirjallisuutta, sanomalehtiä ja hakusivustoja, joihin on koottu tietoja alkuperäislähteistä). Perinteinen sukututkimus on siis lähtökohtaisesti faktoihin ja asiakirjalähteisiin pohjautuvaa henkilöiden, perheiden ja suvun tietojen etsimistä ja kirjaamista muistiin. Historiantutkimuksesta se ammentaa pohjaa nimenomaan tietojen tarkistamisessa ja lähdekriittisyydessä. Tiedot pitää pystyä tarkistamaan useammasta lähteestä ja esimerkiksi ihmisen koko elämänkaaren tapahtumat syntymästä kuolemaan saakka löytämään jokaisesta kirkonkirjasta. Näin syntyy aukoton todistusketju. Tätä hankaloittaa mm. seurakuntien arkistojen tuhoutumiset, puuttuvat merkinnät ja vielä digitoimattomat aineistot. Sukututkijan henkilötietojen peruslähteissä eli seurakuntien kirkonkirjoissa henkilöiden tiedot on kirjattu samanaikaisesti useampaan paikkaan, josta ne voi tarkistaa. Lapsen syntyessä hänet kirjataan syntyneiden ja kastettujen luetteloon sekä vanhempiensa kohdalle rippikirjaan tai lastenkirjaan. Molempien tietojen tarkistaminen vahvistaa, että kyse on oikeasta henkilöstä oikeassa perheessä ja suvussa. Samoin kuolintieto on kirjattuna kuolleitten ja haudattujen luetteloon sekä rippikirjaan. Paikkakunnalta toiselle muuttavan tiedot on kirjattu sekä lähtöseurakunnan muuttaneiden luetteloihin että uuden kotipitäjän seurakunnan muuttaneiden luetteloon. Avioliittoon vihittyjen pariskuntien tiedot löytyvät kuulutettujen ja vihittyjen luettelon lisäksi rippikirjasta. Rippilasten tiedot löytyvät rippilasten luettelosta ja rippikirjasta tai lastenkirjasta. 19

24 Sukututkijan pitää jokaisen käyttämänsä tiedonlähteen kohdalla pohtia tiedon luotettavuutta ja oikeellisuutta. Kaikkien tietojen kohdalle on syytä merkitä omiin muistiinpanoihinsa, mistä tieto on saatu (lähdeviite), jonka avulla tiedon voi löytää uudelleen ja jonka perusteella toinen tutkija voi varmistua tutkimuksen laadusta. Verkkolähteet voivat muuttua tai poistua kokonaan, joten niiden yhteyteen on lähdeviite kuvailtava sanallisesti ja on hyvä merkitä myös päivämäärä, jolloin lähdetieto on otettu talteen. Internet ja verkossa työskentely on sukututkijalle tänä päivänä arkipäivää. Digitaalisuus on tuonut tiedonlähteet ja arkistot käytettäväksi kotikoneelta vuorokauden ympäri. Verkossa tarjotaan myös koulutusta ja opastusta sukututkimuksen tekemiseen, tietokantoja, joihin on tallennettu alkuperäislähteistä indeksoituja tietoja hakujen tekemistä varten, muiden sukututkijoiden tallentamia yksittäisiä sukutietoja ja laajempiakin sukututkimuksia sekä vertaistukea erilaisten sosiaalisen median palvelujen kautta. Sukututkija voi myös julkaista omia sukutietojaan verkossa. Digitaalisuus on tuonut mukanaan myös sen, että sukutietoja voi kerätä verkosta tekemättä itse varsinaisesti tutkimusta tai tietämättä, miten sitä tehdään. Virheelliset ja väärät tiedot leviävät laajalle ja niiden poistaminen ja korjaaminen on mahdotonta, vaikka korjaisikin itse tallentamansa tiedon nopeasti. Joku on voinut ottaa väärän tiedon jo omiin tietoihinsa eikä korjattu tieto tavoita häntä. 5.2 Sukupuun rakentaminen verkossa Internetissä toimivat sukututkimukseen liittyviä palveluita tarjoavat yritykset mahdollistavat verkkopalveluissaan sukupuun rakentamisen ja sukutietojen tallentamisen pilvipalveluun. Palvelut voivat olla osa maksullista palvelukokonaisuutta tai maksuttomia palveluja, jotka vaativat vain kirjautumisen palvelun käyttäjäksi. Tässä esitellään käytetyimpiä ulkomaisia palveluja ja yksi suomalainen palvelu. Familysearch.org 4 on amerikkalainen palvelu, jonka taustaorganisaationa on mormonien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, MAP. Sivuston käyttöliittymä on suomenkielinen ja rekisteröityminen on ilmaista. Palvelussa voi rakentaa oman sukunsa sukupuun ja liittää siihen palveluun tallennettuja historiallisen 4 Familysearch.org verkkosivut, Käytetty

25 asiakirjakokoelman tietoja sekä muiden käyttäjien sukupuista saatavia tietoja. Palvelun pohjana on IGI-hakutietokanta (International Genealogical Index), joka on mormonikirkon keräämä ja digitoima indeksoitu (digitoiduista aineistoista on koottu avainsanoja, joihin voidaan kohdistaa hakuja) kansainvälinen sukututkimushakemisto, johon on koottu maahantuloasiakirjoja, väestölaskentatietoja, henkilötietoja syntyneistä, avioituneista ja kuolleista. Amerikan Yhdysvaltojen lisäksi tietokannoissa on tietoja ympäri maailmaa. Suomalaiset sukututkijat voivat löytää palvelusta siirtolaisiksi lähteneiden sukulaistensa tietoja. Palvelussa on myös seurakuntien kirkonkirjoja sekä esim. henkikirjoja ja perukirjoja Suomen arkistoista. Palvelu on otettu käyttöön 1999, viimeisen parin vuoden aikana käyttöliittymä on käännetty suomen kielelle, ja aineistoja on tullut saataville lisää. Mormonikirkko aloitti Suomessa vuonna 1949 seurakuntien kirkonkirjojen mikrofilmaamisen. Hanke jatkui 1950-luvulle ja siinä kuvattiin kirkonkirjoja 1860-luvulle saakka mikrokorteille, joista jäi kopiot Suomeen seurakuntien ja nykyisen Kansallisarkiston haltuun. Nämä kortit on myöhemmin digitoitu ja niitä voi käyttää joko Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelun kautta tai Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen verkkosivuilla. Familysearch on vuonna 2019 aloittanut yhteistyön Kansallisarkiston kanssa aiemmin kuvattujen uudelleenkuvauksesta sekä muidenkin aineistojen kuvaamisesta korkealaatuisina digivärikuvina. Hanke jatkuu ja laajenee myös muihin aineistoihin (esim. tuomiokirjat, perukirjat, lääninhallitusten aineistot). 5 MyHeritage 6 on palveluntuottaja, joka tarjoaa sukututkimuksen DNA-testien lisäksi verkossa toimivan alustan, jossa voi rakentaa oman sukupuunsa. Verkkosukupuuhun voi saada muiden käyttäjien tallentamista tiedoista osumia (Smart match). Palvelu tarjoaa SuperSearch -palvelun kautta pääsyn maailmanlaajuisiin arkistotietokantoihin (osin samoja kuin Familysearchissa), jossa on väestölaskennan tietokantoja, seurakuntien arkistotietoja, hautakivitietokantoja sekä sanomalehtiarkistoja. Arkistolähteistä voi saada omaan sukupuuhunsa tieto-osumia (Record match). Palvelut ovat maksullisia. Sukupuun rakentamiseen on tarjolla myös FamilyTreeBuilder -ohjelmisto, jonka voi ladata omalle tietokoneelleen ja käyttää sitä maksutta ilman verkkoyhteyttä ja osumatietoja. MyHeritage on 5 Kansallisarkiston verkkosivuilta tietoa Digitoinnin etenemisestä, Käytetty MyHeritage, suomenkieliset palvelusivut Käytetty

26 panostanut viimeisten parin vuoden aikana suomenkielisiin verkkopalveluihinsa, DNAtestien markkinointiin, sukututkimusaiheisen tietopankin rakentamiseen ja verkossa striimattuihin koulutuksiin. MyHeritagen kanssa vastaavia sukupuu- ja DNA-testipalveluita tarjoavat suomalaisille myös FamilytreeDNA 7 ja Ancestry.com 8. Näiden palveluiden käyttöliittymien kieli on englanti ja ne ovat maksullisia. Ancestryllä voi käyttää samanlaisia tietokantapalveluja arkistolähteistä kuin MyHeritagella ja Familysearchissä. Geni.com 9 on MyHeritagen omistama yhteisöpalvelu, jossa on tarkoitus rakentaa koko maailman sukupuuta, jonka käyttäjät yhdessä luovat. Genissä tallennetaan yksi ihminen vain kerran tietokantaan ja ihmisten väliset sukulaisuussuhteet linkittyvät toisiinsa. Käyttäjät voivat muuttaa ja täydentää tietoja, myös silloin kun eivät itse ole henkilöä palveluun lisänneet. Genissä on eri maihin, alueisiin ja ryhmiin liittyviä osaprojekteja. Julkisuuden henkilöistä ja historiallisista henkilöistä (esim. kuninkaallisista) on tehty kattavia geniprofiileita. Palvelussa on sekä ilmaisia toimintoja että maksullisia palveluja. Geni.com on maailmanlaajuinen ja sitä voi käyttää monella eri kielellä, myös suomeksi. Suomalaiset Genin käyttäjät keskustelevat aktiivisesti mm. Facebookin ryhmissä, suurimmassa ryhmässä on yli jäsentä. Suomalaisten käyttäjien avuksi on koottu ohjesivusto Yhteiset sukujuuret 10, jossa on ohjeita ja tietoja sukututkimuksesta. Omat Juuret -palvelu 11 on Suomen Sukututkimusseuran verkkosivuilla toimiva täysin suomalainen ja ilmainen verkkosukupuupalvelu. Sen rekisteröityneet käyttäjät tallentavat sinne omien sukulaistensa tietoja siten, että yksi ihminen on siellä vain kerran (vrt. Geni.com -palveluun). Palveluun voi lisätä mm. valokuvia, tietoja ammateista, erilaisista yhteisöistä, paikkakunnista ja tehdä omia tulkintojaan sukulaisistaan sekä luoda muuttuvan visuaalisen kokonaisuuden juuristaan ja perheestään. Näitä tulkintoja muut eivät pääse muuttamaan. Palvelussa voi myös hakea tietoa internetin tiedonlähteistä ja lisätä 7 FamilyTreeDna -yrityksen verkkosivut, Käytetty Ancestryn verkkosivut, Käytetty Geni, suomenkieliset palvelusivut Käytetty Geni-sukututkimussivuston suomalainen yhteisö, verkkosivut Käytetty Omat Juuret -palvelun verkkosivut, Käytetty

27 niistä tietoa henkilöhistoriaan. Palvelu on kehitetty EU:n hankerahoituksen turvin. Suomen Sukututkimusseuran Youtube-kanavalla on palveluun käyttöohjevideoita. Verkkosukupuupalvelut ovat lisänneet viime vuosina sukututkimusharrastajien määrää ja niiden etuna on nimenomaan yhteistyö muiden harrastajien kanssa. Kaikkea ei tarvitse etsiä itse, vaan voi hyödyntää muiden tekemiä tutkimuksia. Haasteellista niissä on henkilötietojen käsittely tietosuojalainsäädännön ja asetusten mukaisesti. Suurin osa palveluntuottajista on ulkomaisia ja niiden taustayritysten kotimaat sijaitsevat EU-alueen ulkopuolella. Meillä käytössä olevat säädökset eivät ole suoraa sovellettavissa näihin palveluihin. EU:n alueen säädösten mukaan jokainen yksittäinen käyttäjä, joka rekisteröityy näihin palveluihin muodostaa rekisterinpitäjän ja on näin ollen vastuussa elävien henkilöiden tietojen käsittelystä asianmukaisesti. Elävien henkilöiden osalta on oltava erittäin varovainen, heitä voi lisätä vain siinä tapauksessa, että saa kirjallisen luvan etukäteen ko. henkilöltä. Toinen haaste koskee tietojen luotettavuutta ja oikeellisuutta. Palveluihin voi kuka tahansa syöttää sellaisia tietoja, joita ei ole tarkistettu eikä niihin ole merkitty asianmukaisia lähdetietoja. Tietoja voi esim. Geni.com -palvelussa myös muuttaa kuka tahansa. Virheellisten tietojen vuoksi sukupuut voivat johtaa harhaan ja virheet kertautuvat. Yhteistä sukupuuta rakennetaan Geni.com ja OmatJuuret -palveluissa. Muissa esitellyissä palveluissa käyttäjät rakentavat omia sukupuitaan, joista voi saada kopioitua tietoja toisten puihin, mutta alkuperäistä puuta voi muuttaa vain alkuperäinen tekijä itse. Sukupuun voi myös palvelussa laittaa yksityiseksi, jolloin se ei näy muille käyttäjille palvelussa eikä internetin hakukoneissa. Verkkosukupuupalvelujen uudet käyttäjät tarvitsisivat perustietoa sukututkimuksen tekemisestä perinteisellä tavalla sekä tietoa erilaisista tiedonlähteistä. Verkkosukupuita voi käyttää vinkkinä, jos oma tutkimus jumittaa jostain syystä ja verkon tiedoista voi saada apua suunnan etsimisessä. 23

28 5.3 Geneettinen sukututkimus Geneettisessä sukututkimuksessa tutkitaan ihmisen perimää eli genomitietoa, joka saadaan DNA-näytteiden avulla. Testejä on kolmea eri tyyppiä. Isälinjoja tutkitaan Y-DNAtestillä, joka voidaan tehdä vain miehistä. Äitilinjoja tutkitaan mtdna-testillä, joka voidaan tehdä sekä miehistä että naisista. Testattujen välisiä sukulaisuussuhteita eli etäserkkuja saadaan selville autosomalitesteillä (ns. serkkutesteillä), joita voidaan tehdä sekä miehistä että naisista. 12 Tulokset kertovat tutkittavan henkilön esihistoriasta eli mihin ihmiskunnan alkuvaiheiden klaaniin hänen isälinjansa (Y-DNA) ja äitilinjansa (mtdna) johtaa. Tuloksena on haploryhmä (kirjain ja numeroyhdistelmä), joka kertoo testattavan sijainnin isä- ja äitilinjaisessa sukupuussa. Haploryhmästä selviää mistä suvun alkujuuret löytyvät ja millaisen matkan esivanhemmat ovat tehneet vuosituhansien aikana. Tutkimuksen avulla voi löytää tämän päivän etäserkkuja (ns. autosomalitestit), joiden kanssa on yhteistä geeniperimää. (Vrt. Kuusiluoma 2017, 12-16; Pirttivaara 2019, ) Geenitestejä tarjoavat ulkomaiset palveluntuottajat mm. FamilyTreeDNA, MyHeritage, Ancestry ja 23andMe 13. Testi otetaan poskisolunäytteenä tai sylkinäytteenä. Näytteet tutkitaan ja analysoidaan Yhdysvalloissa sijaitsevissa laboratorioissa. Tiedot tallennetaan palveluntuottajan tietokantoihin ja testin teettäjä saa tietää oman klaaninsa haploryhmän sekä tietoja mahdollisista osumista eli etäserkuista verkkopalvelun kautta. DNA-näytteitä ja niistä saatavia tietoja verrataan muiden näytteiden antaneiden tietoihin eli vain sellaiset sukulaiset, jotka ovat tehneet saman palveluntarjoajan testin, voivat esiintyä tuloksissa. Useimpien testaajayritysten analysointitiedot (autosomalitestien ns. raakadata) voidaan siirtää myös muiden yritysten tietokantaan ja näin saadaan suurempi tietokanta vertailua varten (Pirttivaara 2019, 68). DNA-testin tuloksena saatavat etäserkkulistat sisältävät tiedon niistä sukulaisista, jotka ovat saman testiyrityksen tietokannan mukaan geneettisesti sukua testin teettäjälle. Tämä tieto on luotettavaa. Tästä ei vielä paljastu se, mitä kautta sukulaisuus tulee. Tarvitaan siis 12 Ahti Kurri, DNA-tutkimus pähkinänkuoressa, Käytetty andMe verkkosivut, Käytetty

29 perinteistä sukututkimusta, jonka avulla rakennettujen sukupuiden kautta sukulaisuus tarkentuu. Geenitestaus ei ole vaihtoehto perinteiselle sukututkimukselle eikä sen avulla voi piirtää sukupuuta. Se voi kyllä vahvistaa tai kumota perinteisen sukututkimuksen tietoja ja antaa viitteitä tuntemattomista sukulaisista, esimerkiksi aviottomien lasten tuntemattomista isistä ja auttaa selvittämään sukulaisuuksia, vaikka historiallinen asiakirjatieto puuttuisi (Pirttivaara 2019, 69). MyHeritage ja FTDNA ovat suomalaisten keskuudessa suosituimpia palveluja. MyHeritage tekee ainoastaan autosomalitestejä. FTDNA:lla on sen lisäksi Y-DNA ja mt-dnatestit käytössä. Lisäksi näytteistä voidaan tehdä ns. terveystestejä, Tarkkoja lukuja DNAtestejä teettäneistä suomalaisista ei ole olemassa, koska tiedot ovat liikesalaisuuksia. Parin viime vuoden aikana testejä on markkinoitu voimakkaasti ja oletettavasti testattujen määrä on ylittänyt jo rajan. 5.4 Sukututkijan oikeudet ja velvollisuudet Euroopan perusoikeuskirjan ja Suomen perustuslain nojalla (ns. sivistykselliset perusoikeudet) sukututkija saa kerätä omaa sukuaan koskevia tietoja ja tallentaa niitä omalle tietokoneelleen ja kotiarkistoonsa vapaasti 14 Perustuslaki (oikeus sananvapauteen) takaa myös oikeuden julkaista tutkimustuloksia ja jakaa niitä muiden sukututkijoiden sekä lähisuvun kanssa. (Suomen Sukututkimusseura 2021, 6-7.) Kun sukututkija jakaa elossa olevien henkilötietoja 15, hän joutuu ottamaan huomioon henkilötietojen käsittelyä koskevat säädökset ja tietosuoja-asetuksen 16 rajoitukset. Suomen Sukututkimusseura laati käytännesäännöt henkilötietojen käsittelystä jo vuonna 14 Tämä perustuu tietosuojalainsäädännön ns. kotitalouspoikkeukseen, jossa sukutietoja käsitellään tutkijan kotitaloudessa. (Suomen Sukututkimusseura, 2021, 34) Käytetty Henkilötieto on tieto, jonka perusteella henkilö voidaan tunnistaa. Tällainen tieto on esim. nimi, syntymäaika, henkilötunnus ja DNA-tunniste. Elossa olevasta henkilöstä myös valokuva on henkilötieto. (Suomen Sukututkimusseura, 2021, 34). Käytetty Euroopan unioni hyväksyi yleisen tietosuoja-asetuksen, jota on sovellettu lähtien (EU 2016/679, yleinen tietosuoja-asetus). Se rajoittaa elossa olevien henkilöiden henkilötietojen käsittelyä. Se koskee sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoita. Sen ulkopuolelle jäävät kuolleiden henkilöiden henkilötiedot. Suomessa tietosuoja-asetusta täydennettiin vuoden 2019 alussa voimaan astuneella tietosuojalailla (Tietosuojalaki /1050, Käytetty

30 2013. Nämä säännöt päivitettiin vastaamaan nykylainsäädäntöä ja käytäntöjä syksyllä 2021 ja julkaistiin Suomen Sukututkimusseuran ohjeita ja suosituksia -sarjassa otsikolla Vastuullinen henkilötietojen käsittely sukututkimuksessa. 17 Perustuslain mukaan viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, ellei niiden julkisuutta muusta syystä ole erikseen rajoitettu (salassapito). Asiakirjoja säilytetään viranomaisten hallussa tai yleisissä arkistoissa. Sukututkijalla on oikeus käyttää näitä arkistoja ja kerätä sekä tallentaa niistä henkilötietoja. Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta määrittelee mm. henkilötietoja sisältävien aineistojen salassapitosäännöt ja tietojen luovutuksen rajoitukset. Sukututkijalle tärkeitä rajoituksia ovat mm. säädökset yksityiselämän tiedoista sekä terveyden- ja sosiaalihuollon palveluja koskevista tiedoista. Viranomaisen osalta henkilötietojen salassapitoaika on 50 vuotta ko. henkilön kuolemasta. Jos kuolinaika ei ole selvillä, salassapitoaika on 100 vuotta asiakirjan viimeisestä merkinnästä. Esimerkiksi seurakuntien arkistojen rippikirjamerkinnät eivät sisällä kaikkien henkilöiden kuolintietoja, joten ne ovat julkisia vasta, kun rippikirjaan merkitystä ajanjaksosta on kulunut 100 vuotta. 18 Julkisesti verkossa ei voi siis olla näiden rajoitusten vuoksi asiakirjoja, jotka sisältävät sataa vuotta nuorempia tietoja ja kuolleiden osalta 50 vuotta nuorempia tietoja. Näihin asiakirjoihin voi tutustua arkistossa paikan päällä hakemalla niihin käyttöluvan ja ilmoittamalla tietojen käyttötarkoituksen. Viranomainen voi myös antaa niistä pyynnöstä jäljenteen, elleivät tiedot jonkin muun syyn takia ole salassapidettäviä. Elossa oleva henkilö voi kieltää viranomaiselta omien henkilötietojensa luovuttamisen sukututkimuskäyttöön. (Suomen Sukututkimusseura 2021, 8.) Sukututkija saa tietyin ehdoin kopioida ja lainata tekijänoikeuden suojaamaa aineistoa yksityiseen käyttöön ja jaettavaksi rajatulle lähipiirille. Tämä koskee myös lehtiartikkeleita. Julkaisuun tarvitaan lupa tekijänoikeuden omaavalta taholta. (Suomen Sukututkimusseura 2021, 9-10.) 17 Suomen Sukututkimusseuran verkkosivut, Tietosuojaohjeistus, Vastuullinen henkilötietojen käsittely sukututkimuksessa, Käytetty Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta /621, 31, (samat rajat ovat määritelty myös Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 661/2009, 45 ), Finlex Käytetty

31 Samat säädökset, jotka turvaavat sukututkijan oikeuksia, muodostavat myös hänelle velvollisuuksia, sillä sukututkijan pitää huolehtia tutkimiensa henkilöiden yksityiselämän ja henkilötietojen suojaamisesta. Vastuullinen sukututkija kunnioittaa tutkittaviaan ja elossa olevien henkilöiden oikeutta itse päättää mitä tietoja heistä kerätään ja julkaistaan. Vaikka tietosuojalainsäädäntö koskee vain elossa olevia, on hiljattain kuolleiden henkilöidenkin osalta hienotunteisuus tärkeää, koska heidän tietonsa liittyvät elossa olevien tietoihin. Sukututkija voi aina miettiä, haluaisiko hän, että samat tiedot julkaistaisiin hänestä itsestään samassa tilanteessa. Yksityiselämän suojan piirissä olevia arkaluontoisia tietoja ovat mm. rotu tai etninen alkuperä, poliittinen mielipide, uskonnollinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys, geneettiset tai biometriset tiedot, terveystiedot (ml. kuolinsyy) sekä seksuaalinen suuntautuminen ja käyttäytyminen. Näiden tietojen kerääminen ja tallentaminen kannattaa miettiä tarkkaan. Tietojen julkaisija voi syyllistyä kunnianloukkaukseen (valheellisen tiedon levittäminen) tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. (Suomen Sukututkimusseura 2021, ) Sukututkija ei saa jakaa elossa olevien henkilötietoja (ml. valokuva) ilman etukäteen pyydettyä kirjallista lupaa sosiaalisen median palveluissa ja internetin tietoverkoissa. Tämä koskee myös ns. suljettuja ryhmiä, jossa julkaisun näkyvyyttä on rajoitettu tai ne on suojattu salasanalla (esim. Facebookin ryhmät, verkkosukupuupalvelut, blogit). (Suomen Sukututkimusseura 2021, 31.) Henkilötietojen kerääminen ja käsitteleminen muodostaa henkilörekisterin. Tietosuojaasetus määrittelee rekisterinpitäjän velvollisuudet, jotka koskevat ensisijaisesti sukuseuroja ja niitä tutkijoita, joiden keräämät tiedot ja toiminta on laajempaa kuin ns. kotitalouspoikkeuksen nojalla tapahtuva tietojen kerääminen. Rekisterin pitäjän on noudatettava tietosuojalainsäädäntöä (tietosuojaperiaatteiden noudattaminen ja suojatoimien tehokas toteuttaminen) ja laadittava tietojenkäsittelytoimista ns. rekisteriseloste (informointivelvollisuus). (Suomen Sukututkimusseura 2021, ) Suomen Sukututkimusseura ja Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys julkaisivat yhteisen lausuman vastuullisesta sukututkimuksen tekemisestä Lausumassa korostetaan alkuperäisaineistoon pohjaavaa, lähdekriittistä, tarkistettua ja henkilötietoja 27

32 kunnioittavaa korkealaatuista sukututkimusta, jossa otetaan huomioon tietosuojasäädökset ja muiden sukututkijoiden oikeudet. 19 Lainsäädäntö turvaa elossa olevien henkilötietojen käsittelyn, mutta esipolvia selvittelevä sukututkimus koskee suurimmaksi osaksi kuolleita henkilöitä. Heidän tietojensa esittämisessä sukututkijan on hyvä miettiä tutkimuksen etiikkaa ja moraalia kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Sukututkija voi vapaasti valita näkökulman ja sen keiden historiaa sukunsa piirissä haluaa selvittää olettaen, että tietoja on saatavilla. Sukututkija voi ottaa ohjenuorakseen myös historiantutkimuksen eettiset ja moraaliset käytänteet, vaikka ei akateemista tutkimusta suvustaan tekisikään. Hän voi miettiä, voiko menneisyyden ihmisistä ja tapahtumista kirjoittaa mitä tahansa, kunhan faktat voi osoittaa asiakirjalähteillä. Sukututkijan oma arvomaailma kohtaa tässä menneiden aikojen tapahtumat, olosuhteet ja lainsäädännön. Edesmenneet sukulaiset ovat kuitenkin olleet todellisia ihmisiä ja he ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun ja oikeuden yksityisyyteen vuosisatoja myöhemminkin. Se, mitä tänä päivänä pidetään kauheana asiana, on voinut tapahtuma-aikana olla arkipäivää. Asioiden kauhistelun ja moralisoinnin sijaan on hyvä pohtia kaikkien osapuolten vaikutusta tapahtuneeseen. Ihmiset eivät ole mustavalkoisesti vain hyviä tai pahoja. (Lidman et. al. 2017, ) Sukututkimukseen kuuluu myös muistitiedon kerääminen. Ihmisen muisti ei ole kuitenkaan täydellinen, siihen vaikuttavat monet asiat, jotka saattavat muokata muistijälkeä ajan kuluessa. Sukututkijan on hyvä merkitä omiin muistiinpanoihinsa ja teksteihinsä selkeästi mistä ja keneltä tieto on saatu, jotta tutkimukseen perehtyvä lukija tai sukulainen voi erottaa asiakirjatiedon, muistitiedon ja tutkijan tulkinnan toisistaan. 19 Suomen Sukututkimusseuran ja Suomen Sukuhistoriallisen seuran julkaisema vastuulisen sukututkimuksen julkilausuma, Käytetty

33 5.5 Sukututkijan tiedonlähteet Tähän lukuun on koottu sukututkijan tärkeimmät tiedonlähteet. Kansallisarkistossa on historiallisia aineistoja 1500-luvulta 1900-luvulle saakka. Seurakuntien arkistojen alkuperäiset asiakirjat löytyvät Kansallisarkistosta ja niistä digitoidut kuvatietokannat ovat käytettävissä Kansallisarkiston verkkosivuilla ja Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen verkkosivuilla. Näihin digitoituihin aineistoihin on tehty hakuja helpottavia apuvälineitä. Sukututkijat syventävät henkilötietoja mm. elämäkertatiedoilla, talohistorialla, sotilaiden ja siirtolaisten tiedoilla sekä muilla sellaisilla tiedoilla, joista voi saada aineksia sukutarinoihin Kansallisarkiston historialliset lähdeaineistot Sukututkijalle tärkein arkisto on Kansallisarkisto, jonka tehtävänä on yhdessä muiden viranomaisten kanssa huolehtia siitä, että Suomen asiakirjallinen kulttuuriperintö säilytetään, tallennetaan digitaalisesti ja saatetaan yhä laajempaan käyttöön. Kansallisarkistolla on seitsemän toimipistettä ympäri Suomen, pääpaikka on Helsingissä, ja muut toimipisteet ovat Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Oulussa, Turussa ja Vaasassa, lisäksi Inarissa sijaitsee Saamelaisarkisto. Aineistojen digitalisointiin panostetaan ja Kansallisarkisto onkin linjannut vuonna 2020, että se ottaa vastaan valtionhallinnosta vain digitoituja arkistoaineistoja. Yksityisarkistojen vastaanotossakin siirrytään digitoituihin aineistoihin lähivuosina. Kansallisarkiston digitoidut aineistot ovat kaikkien käytettävissä uudistetun Astia-verkkopalvelun kautta osoitteessa joka otettiin käyttöön maaliskuussa Aiemmassa palvelussa oli noin 80 miljoonaa digitoitua kuvaa asiakirjoista. Uudistettuun palveluun otettiin mukaan vuodesta 2019 alkaen digitoituja uusia aineistoja ja aiempien aineistojen uudelleendigitointeja. Astiassa on nyt noin 120 miljoonaa kuvaa, joka vastaa 3,9 % kaikesta Kansallisarkiston hallussa olevasta aineistosta. Analogisten aineistojen (paperiaineisto) kokonaismäärä on 237 hyllykilometriä Kansallisarkiston Vuosikatsauksen 2021 mukaan. Käytetty

34 TAULUKKO 2. Kansallisarkistossa olevat sukututkijoita hyödyttävät aineistot. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT HISTORIALLISET LÄHDEAINEISTOT Aikarajaus Aineisto/selvennys Ei kirjallisia lähteitä Kansallisarkistossa on keskiajalta säilynyt 66 alkuperäistä asiakirjaa ja 223 myöhemmin tehtyä jäljennöstä asiakirjoista Vanhin Suomessa säilynyt Suomea koskeva virallinen asiakirja on kuningas Birger Maununpojan laatima suojelukirje eli turvakirja Karjalan naisille. Kirje on laadittu sulkakynällä pergamentille ja päivätty 1. lokakuuta vuonna Kansallisarkistossa olevat voudintilit eli Ruotsi-Suomen verotukseen liittyvät tiliasiakirjat eli voutikuntien vuotuiset tilit tositteineen. Näitä ovat mm. Maakirjat, sakkoluettelot, autioluettelot, myllyluettelot, karja- ja kylvöveroluettelot. (Ns. sininen kokoelma) 1540 Maanomistusta koskevat maakirjat alkavat 1540-luvulta. Niissä on talokohtaisia tietoja ja isäntien nimiä. Rälssitilojen tiedot alkavat vasta 1600-luvulta Hopeaveroluettelot laadittiin Älvsborgin linnan lunnaiden maksamista varten. Niissä on tietoa raha- ja metallivarallisuudesta sekä hevosten ja karjan määrästä luvulle saakka Renovoidut tuomiokirjat ovat Suomen laamanninoikeuksien, kihlakunnanoikeuksien sekä raastuvan- ja kämnerinoikeuksien istuntojen alkuperäisistä konseptituomiokirjoista (pöytäkirjoista) puhtaaksikirjoitettuja kaksoiskappaleita, jotka piti lähettää hovioikeuksiin tarkastettaviksi. Osa näistä on tuhoutunut Turun palossa Ruotsin valtakunnan hallinnon uudistus vuonna 1634 toi mukanaan läänit ja läänintilit. Asiakirjat sisältävät koko Suomea ja läänejä koskevia asiakirjoja. Aineistoa voi käyttää henkilöhistorian selvittämiseen ennen kirkonkirjoja. Läänintilejä ovat maakirjat, tositekirjat ja henkikirjat (vuoteen 1989 saakka) Väestölaskennan luettelot eli henkikirjat alkavat vuodesta 1634 (voudintileissä) ja läänintileissä. Autonomian ajan henkikirjat on järjestetty lääneittäin. Henkikirjoja on pidetty vuoteen Digitoituna ja julkisesti verkossa katsottavissa vuoteen 1920 saakka Suomen Asutuksen Yleisluettelo SAY on kirjailija Jalmari Finnen aloittama hanke, jossa oli tarkoituksena kerätä eri lähteistä yhteen tietoja maaseudun taloista ja niiden asukkaista. Työ jäi kesken ja se kattaa vain osan Suomesta, täydellisimmät tiedot on koottu Hämeestä ja Satakunnasta Ruotsin vallan aikaiset sotilasasiakirjat on koottu Militaria-kokoelmaan. Asiakirjoja ovat mm. pääkatselmusrullat, katselmusrullat, rekrytointirullat ja rykmenttien hallintoon liittyvät asiakirjat Ruotsin vallan aikaiset, autonomian aikaiset ja itsenäisen Suomen aikaiset karttakokoelmat sisältävät mm. maanjakoon liityviä karttoja, sotilaskarttoja, kaupunkikarttoja sekä niihin liittyviä selitysaineistoja. alkaen 1648 Evankelisluterilaisten seurakuntien varhaisimmat kirkonkirjat eli ns. historiakirjat alkavat 1600-luvun puolivälistä, mutta niitä on runsaammin vasta 1720-luvulta alkaen. Historiakirjoihin kuuluvat syntyneiden ja kastettujen luettelot, kuulutettujen ja vihittyjen luettelot sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot Historiakirjojen lisäksi ryhdyttiin pitämään rippikirjoja eli pääkirjoja, johon kirjattiin koko pitäjän väestö. Rippikirjojen lisäksi on käytössä mm. lastenkirjat, muuttaneiden luettelot ja rikoskirjat luvuilla kirkonkirjoja mikrofilmattiin 1800-luvun puoliväliin saakka. Mikrofilmit on digitoitu. Luovutettujen alueiden lakkautettujen seurakuntien kirkonkirjat on digitoitu vuoteen 1949 saakka Venäjän keisarikuntaan kuuluneen Vanhan Suomen oikeushallinnon arkistot Valtiohallinnon aineistot autonomian ajalta: Keisarillisen senaatin arkisto, Valtiosihteeriviraston ja kenraalikuvernöörinkanslian arkistot sekä Keskusvirastojen arkistot Ortodoksiset kirkonarkistot. Digitoituina on metrikkoja, rippikirjoja ja pääkirjoja, osa avioliittoasiakirjoista ja vihkikirjoista. Kirjat ovat venäjäksi. Suomen seurakuntien aineistoja on myös Pietarissa, Petroskoissa ja Viipurissa tapahtumiin liittyvät Valtiorikosoikeuksien ja Valtiorikosylioikeuden aineistot Itsenäisen Suomen Puolustushallinnon aineistot, joista käytetyimpiä ovat sotilaskantakortit, sotapäiväkirjat ja päiväkäskyt Valtion hallinnon 40 vuotta vanhemmat asiakirja-aineistot Lähde: Kansallisarkisto, mm. Arkistojen Portti -verkkosivusto: Käytetty

35 Taulukkoon 2. (edellisellä sivulla) on kerätty yhteenveto Kansallisarkistossa olevista historiallisista lähdeaineistoista kronologisessa järjestyksessä. Kansallisarkiston aineistoissa on sukututkijoille hyödyllisiä tiedonlähteitä mm. seurakuntien, valtionhallinnon, oikeuslaitoksen ja sotilashallinon arkistoissa Ruotsin vallan ajalta, autonomian eli Venäjän vallan ajalta sekä itsenäisyyden ajalta eli vuodesta 1917 alkaen. Lisäksi on muita tiedonlähteitä hyödyntäviä portaaleja 21. Keskiajan jälkeen kirjallisia lähteitä Suomessa on saatavilla 1530-luvulta alkaen. Tästä taaksepäin tiedonlähteitä voi löytyä Ruotsin valtionarkistosta. Varhaisimmat lähteet ovat useimmiten verotukseen liittyviä luetteloita, joita on laadittu maanomistajista ja heidän omaisuudestaan. Näiden pohjalta kruunu eli valtiovalta on perinyt erilaisia maksuja ja veroja. Näistä luetteloista puuttuvat palvelusväki ja naiset sekä veroista vapautetut aateliset. Aatelisista eli rälssisuvuista on kuitenkin tehty jo varhain omia sukuselvityksiään. Ruotsin vallan ajan valtionhallinnon asiakirjoja on säilynyt erilaisina luetteloina ja tiliasiakirjoina vuosilta (voudintilit) ja vuosilta (läänintilit). Henkikirjat kuuluvat voudin- ja läänintileihin ja jatkuvat vielä Venäjän vallan ja itsenäisyyden ajalle (1630-luvulta alkaen aina 1900-luvulle saakka). (Huovila et al. 2010, ) 1600-luvun lopulta käytössä ovat kirkonarkistot eli pappien seurakuntalaisistaan pitämät kirkonkirjat. Ruotsin vallan ajalta alkaen on olemassa sotilasaineistoja ja karttoja. Autonomian ajalta on senaatin ja muiden valtionhalllinnon toimijoiden aineistoja. Itsenäisyyden ajalta löytyy 1918 tapahtumiin liittyviä valtiorikosoikeuksien aineistoja ja puolustushallinnon sekä sotien aineistoja Seurakuntien arkistot ja digitoidut kirkonkirjat Sukututkijan perustiedonlähteet eli henkilötiedot löytyvät kirkonkirjoista, jotka ovat osa seurakuntien arkistoja. Seurakuntien arkistot löytyvät Kansallisarkistosta, jonne 2/3 seurakunnista on luovuttanut sataa vuotta vanhemmat aineistonsa. Näistä aineistoista on osa (1850-luvulle) mikrofilmattu jo 1900-luvun puolivälissä ja nämä mikrofilmit on myöhemmin digitoitu. Viimeisten vuosien aikana Kansallisarkiston oma henkilökunta, 21 Portaali on verkkopalvelu, joka omien toimintojensa lisäksi tarjoaa pääsyn useisiin muihin palveluihin. Lähde: Tietotekniikan termitelkoot. Käytetty

36 yhteistyökumppani Familysearch ja vapaaehtoiset digitoijat ovat uudelleen digitoineet alkuperäisiä asiakirjoja korkealaatuisina värikuvina. Kansallisarkiston koko aineistoa voi selata ja digitoituja aineistoja katsella Astia-verkkopalvelun kautta. Toinen seurakuntien arkistojen digitoija on Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys SSHY, jonka verkkosivuilla on 125 vuotta vanhemmat digitoidut kirkonkirjakuvat kaikkien katsottavissa ja 100 vuotta vanhemmat aineistot jäsenpalvelussa maksavien jäsenten katsottavissa. SSHY panostaa alkuperäisaineistoista kuvattuihin värikuviin. Digitoidut aineistot alkavat 1600-luvulta ja uusimmat digitoinnit ulottuvat 1920-luvulle ja kuolleiden osalta jopa 1970-luvulle saakka. Seurakuntien arkistot sisältävät kirkonkirjojen lisäksi myös pitäjänkokouksien ja kirkonkokouksien pöytäkirjoja, talousasioiden tilikirjoja, kalustoluetteloita, perukirjoja sekä erilaisia luetteloita, tilastoja ja asiakirjoja, joita seurakunnan toiminnassa on tehty. Kansallisarkiston aineistoluettelot sisältävät pääsääntöisesti kaikki ne asiakirjat, jotka seurakunta on luovuttanut säilytettäväksi. Uuden Astia-verkkopalvelun käyttöönoton yhteydessä ne jaoteltiin uudelleen kolmeen pääluokkaan: väestörekisteriarkistoon (sisältäen kirkonkirjat), hallintoarkistoon ja talousarkistoon. SSHY on digitoinut kirkonkirjojen lisäksi muuttokirjoja, pitäjänkokousten pöytäkirjoja, perukirjoja, rippilasten luetteloita ja kalustoluetteloita. Kirkonkirjat on yleisnimitys erilaisille väestöluetteloille. Joskus kirkonkirjoilla tarkoitetaan vain rippikirjoja, mutta ne sisältävät myös muita kirjoja. Vanhimmat kirkonkirjat ovat kastettujen luetteloita, vihittyjen luetteloita ja haudattujen luetteloita eli historiakirjoja. Sittemmin nimikkeiksi ovat tulleet syntyneiden ja kastettujen luettelot, kuulutettujen ja vihittyjen luettelot sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot. Näihin kirjattiin nimensä mukaan aikajärjestyksessä tietoja seurakunnan jäseneksi kasteessa otetuista kummeineen, avioliittoon kuulutettujen pariskuntien tietoja vihkitiedoilla täydennettynä sekä kuolleitten henkilöiden tietoja hautauspäivineen ja kuolinsyineen. Rippikirjoihin kirjattiin kaikki seurakunnan jäsenet maaseudulla kylittäin, taloittain ja perhekunnittain ja kaupungeissa kaupunginosittain, kortteleittain ja taloittain. Viipurin ja Porvoon hiippakunnissa pidettiin rippikouluakäymättömistä lapsista omia lastenkirjoja. Rippikirjan sivuaukeama kertoo 10 vuoden ajalta ihmisen elämästä paljon asioita: lukutaidon, äidinkielen, kristinopin taidot ja ymmärryksen, ehtoollisella käynnit vuosittain, rokotukset, rikokset ja rangaistukset, koulunkäynnit, armeijan kutsunnoissa saadut 32

37 arpanumerot, kuulutukset, vihkimiset, lasten syntymät, muutot, kuolemat ja muut pappien tarpeelliseksi katsomat merkinnät. Paikkakunnalta toiselle muuttaneet ja seurakuntaan muuttaneet kirjattiin muuttaneiden luetteloon (ulos- ja sisäänmuuttaneet). Muuttaja tarvitsi muuttoaan varten kirkkoherran kirjoittaman muuttokirjan, joka vietiin uuden kotipaikan kirkkoherralle, joka arkistoi sen ja kirjasi siinä olevat tiedot rippikirjaan. Muuttokirjaan kirjattiin kaikki samat tiedot, jotka rippikirjaan henkilöstä tai perheestä oli kirjattu. Näin esim. rikostiedot kulkivat muuttajan mukana tiedoksi uudelle paikkakunnalle, ja seurasivat näin henkilöä läpi koko elämän. Seurakuntien arkistoissa on pappien pitämiä rikoksiin liittyviä luetteloita, joiden niminä voivat olla rikosluettelot, kirkkokurinalaisten luettelot, sakotettujen luettelot tai ripitettyjen luettelot, joita kaikkia ei ole haluttu antaa digitoitavaksi niiden sisältämien negatiivisten asioiden vuoksi. Vierasseurakuntalaisten luetteloihin on kirjattu syntymiä, kasteita ja kuolintietoja niistä henkilöistä, jotka eivät ole olleet ko. seurakunnan jäseniä, mutta joille on seurakunnassa tehty toimituksia Sukututkijan tiedonhaun apuvälineet Alkuperäisasiakirjoista digitoitujen kuvatietokantojen käyttöön on tehty apuvälineitä, jotka helpottavat tietojen selailua ja oikeiden henkilöiden tietojen löytämistä. Tässä on esitelty kolme sovellusta, jotka ovat kaikkien harrastajien vapaasti käytettävissä. Neljäs vastaava apuväline on Kansallisarkiston yhteistyökumppanina aineistoja digitoiva Familysearch-verkkopalvelu, josta on kerrottu verkkosukupuupalveluiden yhteydessä (luvussa 5.2 sivulla 20). Suomen Sukututkimusseuran verkkosivuilla oleva, kaikille avoin Historiakirjojen hakupalvelu ja tietokanta HisKi 22 on saanut alkunsa jo 1990-luvulla. Tietokantaan tallennettiin ensin tietoja seurakuntien syntyneiden ja kastettujen, kuulutettujen ja vihittyjen sekä kuolleiden ja haudattujen luetteloiden kopioista (ns. mustat kirjat) noin vuoteen 1850 saakka. Vuosien varrella tietokantaa on uudistettu ja siihen on lisätty muuttaneiden tietoja ja tilastotietoja, joistakin seurakunnista jopa 1900-luvulle saakka. Uusimpaan 22 HisKi-tietokanta Suomen Sukututkimusseurassa, Käytetty

38 tietokantaan tallennetaan vapaaehtoisvoimin SSHY:n jäsenpalvelun tietokannoista tietoja 100 vuotta vanhemmista kirkonkirjoista. HisKistä voi etsiä eri hakutekijöillä tietoja, joiden avulla on helpompi löytää alkuperäisistä asiakirjoista henkilötietoja. Hakuja voi rajata ja laajentaa ajallisesti ja alueellisesti mm. nimien, päivämäärien, patronyymien, kyläja talotietojen mukaan. HisKi ei ole alkuperäislähde, joten sen tiedot pitää vielä tarkistaa kirkonkirjoista. Tietokannasta löytyy myös tietoja seurakunnasta (ml. aineistojen tuhoutumiset, kylien nimet, pappisluettelot ja kartat, joista näkee naapuriseurakunnat). Tietoja voi hakea koko maan alueelta, pienemmiltä alueilta, muutamasta seurakunnasta tai yksittäisistä seurakunnista. 23 Karjala-tietokantasäätiön käynnistämä Katiha 24 -projekti luovutetun alueen (Karjala ja lisäksi Petsamo) kirkonkirjojen tietojen tallentamiseksi aloitettiin Projekti päättyi maaliskuussa Sadat vapaaehtoiset ovat tallentaneet kirkonkirjojen tiedot (syntyneet, vihityt, kuolleet, rippikirjat, lastenkirjat ja muuttaneiden luettelot) tietokantaan, jossa vanhimmat tiedot ovat 1600-luvulta ja uusimmat tiedot näiden seurakuntien lakkautusvuodelta Julkisia ovat 100 vuotta vanhemmat tiedot, ja kuolleista 50 vuotta vanhemmat. Tietoihin on tallennettu mm. ammatteja, kuolinsyitä sekä luku-, kirjoitus- ja kristinopintaitotietoja. Hakuja voi tehdä nimellä tai monilla eri hakutekijöillä. Tietokanta ei ole alkuperäislähde, joten tiedot kannattaa tarkistaa kirkonkirjoista. Alkuperäiset luovutetun alueen seurakuntien kirkonarkistot ovat Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä ja digitoidut kuvat löytyvät Astia-verkkopalvelusta. Käyttöliittymän kielivalintoina ovat suomi ja ruotsi. Tietokanta luovutettiin Kansallisarkistolle 2019 ja sen uudistettu käyttöliittymä otettiin käyttöön huhtikuussa Kesäkuun alussa 2022 tietokantaan lisättiin vielä uutta tietoa ja nyt kaikki tallennetut tiedot ovat palvelussa, jossa on yhteensä julkista tietuetta, tietueiden kokonaismäärä on yli 11 miljoonaa. Kansallisarkiston digitoidut aineistot oli aiemmin tallennettu Digitaaliarkistoon, joka korvattiin uudistetulla Astia-verkkopalvelulla keväällä Kari Kujansuu oli tehnyt Digitaaliarkistoon erillisen hakemistopalvelun, jonka avulla tietoja saattoi hakea ja käyttää 23 HisKin esittely SSS:n verkkosivuilla, Käytetty Karjala-tietokanta Kansallisarkistossa, Käytetty

39 helpommin. Kun keväällä 2022 uudistettu Astia-verkkopalvelu otettiin käyttöön, Kujansuu uudisti myös oman Digihakemisto -palvelunsa 25 vastaamaan uusia tietokantoja. Digihakemistoon voivat kaikki käyttäjät tallentaa selventäviä tietoja jokaisen digitoidun kuvan otsikoksi. Hakemiston kuvat ovat Kansallisarkiston digitointeja, mutta hakemisto on erillinen palvelu, joka on linkitetty kuviin ja haut tehdään Astia-palvelun aineistokokonaisuuksiin. Uudistetun palvelun julkaisun yhteydessä Kujansuu solmi yhteistyösopimuksen Suomen Sukututkimusseuran kanssa, joka tarjoaa palvelintilan, ja Kujansuu jatkaa tietokannan ylläpitoa ja kehittämistä. Kansallisarkiston digitointiyhteistyökumppani Familysearch on lisännyt suomalaisia digitoituja aineistoja (mm. kirkonkirjat, henkikirjat) omille verkkosivuilleen. Niihin on tehty indeksointeja. Palvelun kautta sukututkijat voivat löytää parempilaatuisia digitointeja ja tehdä hakuja tiedoista, jotka eivät löydy vielä Kansallisarkiston omista palveluista. Palvelun käyttö on maksutonta, mutta vaatii rekisteröitymisen käyttäjäksi Sukututkijoiden hyödyntämiä tiedonlähteitä aihealueittain Tähän on koottu esimerkkejä niistä tiedonlähteistä, joista voi saada lisätietoja suvun tarinoihin. Taulukkoon 3. (seuraavalla sivulla) on koottu yksittäisiä tiedonlähteitä, verkkosivustoja ja arkistoja, jotka sisältävät laajoja tietokokonaisuuksia. Taulukossa 4. (sivuilla 39 ja 40) on tiedonlähteet ja arkistot ryhmitelty aihealueittain. Kansallisarkiston lisäksi muita tiedonlähteitä, joista lisätietoa voi saada, ovat erilaiset julkiset ja yksityiset arkistot, kuntien ja kaupunkien arkistot, sanomalehdet, portaalit, joihin on koottu aineistoa useammista tietokannoista sekä yksityisten henkilöiden keräämät tietokannat ja sosiaalisen median sivustot. Verkossa olevien yksityisten henkilöiden keräämät tiedot sekä sosiaalisen median kautta saatavat tiedot ovat ns. toissijaisia lähteitä. Niihin kannattaa suhtautua varoen ja tarkistaa ne aina alkuperäislähteistä, jos se on mahdollista. 25 Digihakemisto.net -palvelu, Käyetty

40 TAULUKKO 3. Yksittäisiä arkistoja ja tiedonlähteitä. Kansallisarkisto Arkistojen Portti Kansalliskirjasto Digitoidut aineistot Sanomalehdet Suomen valokuvataiteen museo Kuva kuvasi? Yksittäisiä arkistoja ja tiedonlähteitä ELKA Suomen Elinkeinoelämän arkisto SINETTI Helsingin kaupunginarkisto Tilastokeskus (kuolinsyytodistukset) Finna.fi Kirjastojen, arkistojen ja museoiden aineistot SKS Suomalaisen kirjallisuuden seura Doria Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Kansallisbiografia Biografiasampo Akatemiasampo Keskustan ja Maaseudun arkisto Porvarillisen Työn Arkisto Työväen arkisto Urheilumuseo Kansanarkisto Kansallisgalleria Ruotsin kansallisarkisto Riksarkivet Europeana Heraldica vaakunat ja sinetit Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku Documenta Carelica Karjalan alueen aineistot Diplomatarium Fennicum Keskiaikaiset asiakirjat Novgorod-Finland Venäjän vanhat asiakirjat Kansallisarkiston Arkistojen Portti on tietopankki, johon on kerätty eri arkistojen sisältämiä tiedonlähteitä ja ohjeita, miten niitä käytetään. Palvelu sisältää sukututkijoille tärkeää tietoa eri aihepiireistä ja niihin liittyvistä analogisista ja digitaalisista arkistolähteistä teemoittain. Palvelussa ei ole asiakirjoja vaan tietoja niistä. Palvelusta ei myöskään voi tehdä henkilöhakuja. Palvelun käyttöliittymä uudistetaan vuoden 2022 aikana. Yksityisten yritysten keskusarkistona toimii Suomen Elinkeinoelämän arkisto ELKA 26, joka sijaitsee Mikkelissä. Arkistossa on aineistoa yritysten, yksityisten henkilöiden ja yhdistysten toiminnasta. Tietoja voi hakea verkkopalvelusta, ja tutkia heidän 26 Suomen Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA verkkosivut Käytetty

41 tutkijasalissaan tai lainata niitä kaukolainoiksi Kansallisarkiston toimipisteissä tutkittavaksi. ELKA kokoaa aineistoistaan verkkonäyttelyitä. Digitoituja aineistoja ei ole verkossa saatavilla. Finna.fi palvelu on kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteinen portaali, jossa on mukana satoja eri toimijoita. Palvelussa on mahdollista hakea verkossa saatavia aineistoja sekä kirjastojen ja arkistojen aineistoja, joita ei ole digitoitu tai joihin on rajoitettu pääsy. Palvelusta löytyy valokuvia, kirjastojen kirjojen tietoja, lehtiä, karttoja, esineitä, taidetta ja elokuvia sekä oppimateriaaleja. Sukututkija voi etsiä sieltä sukukirjoja. Palvelusta löytyy myös paljon valokuvia, jotka ovat vapaasti käytettävissä esimerkiksi sukutarinoiden kuvituksessa, mikäli aineistoon liitetty käyttöoikeus 27 sen sallii. Finna.fi -palvelusta löytyy kaikkien mukana olevien toimijoiden aineistot. Lisäksi toimijoilla voi olla omalla nimellään omia kokoelmiaan, esimerkiksi Museovirastolla on museovirasto.finna.fi -palvelu, josta löytyy neljännesmiljoona vapaasti käytettävissä olevaa kuvaa. Kansalliskirjaston 28 digitaalisissa aineistoissa on sanomalehtiä, aikakauslehtiä, pienpainatteita, kirjoja, käsikirjoituksia, karttoja, nuotteja, kuvia ja kortistoja. Aineistossa on digitoitua sivua, joista yli 14 miljoonaa on sanomalehdistä (40 % vapaassa käytössä) ja yli 7 miljoonaa aikakauslehdistä (73 % vapaassa käytössä). Sukututkijalle tärkeimpiä ovat sanomalehdet. Kaikki Suomessa ilmestyneet sanomalehdet asti on palvelussa vapaasti katsottavissa digitoituina näköislehtinä. Vuoden 1940 ja sitä uudempia aineistoja voi lukea vapaakappalekirjastoissa 29. Yhteistyökumppaneiden tukemana avataan myös uudempia aineistoja verkkoon, näitä ovat mm. luovutetun alueen sanomalehdet (vuoteen 1951 asti) ja osa ruotsinkielisistä sanomalehdistä (vuoteen 1949 asti). Kunnilla ja kaupungeilla ei ole omaa keskusarkistoa. Osa niistä on sijoittanut omia arkistojaan aiemmin toimineisiin maakunta-arkistoihin, joiden aineistot ovat nykyisin 27 Käyttöoikeuslisenssi CC BY 4.0 tarkoittaa vapaata käyttöoikeutta myös kaupallisiin tarkoituksiin. Tekijä ja esim. aineistoa säilyttävä organisaatio tai kokoelma on mainittava. Aineistoa saa muokata. Tekijän on kunnioitettava tekijänoikeuksia ja yksityisyydensuojaa. 28 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Käytetty Suomessa on kuusi vapaakappalekirjastoa: Kansalliskirjasto, Turun yliopiston kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto, Åbo Akademin kirjasto, Oulun yliopiston kirjasto ja Itä-Suomen yliopiston kirjasto Joensuussa. 37

42 Kansallisarkiston toimipisteissä. Helsingin kaupunginarkisto 30 on perustettu Verkossa on paperimuodossa säilytettävien aineistojen viitetiedot, mittava kokoelma digitoituja aineistoja yli 100 vuotta vanhemmista päätösasiakirjoista, tuhansia karttoja ja piirustuksia. Aineistoja voi tutkia tutkijasalissa, verkossa SINETTI-arkistojärjestelmän kautta, ja niistä voi tehdä tietopyyntöjä. Sukututkijalle tärkeitä tiedonlähteitä ovat digitoidut kuolleiden kortistot ja perukirjatiedot. Tietopalvelusta voi tilata jäljennöksen poliisilaitoksen osoitekortistosta, joka kattaa kaupungin asukkaat vuosilta Kansallisbiografia, Biografiasampo ja Akatemiasampo ovat portaaleja, joihin on koottu elämäkertatietoja ja tietoja akateemisten tutkintojen suorittajista. Puolueilla ja aatteellisilla yhdistyksillä on omia arkistojaan, esimerkkeinä taulukossa on Keskustan ja Maaseudun arkisto, Porvarillisen Työn Arkisto, Työväen arkisto ja Kansanarkisto. Kansallisarkiston erillisiä kokoelmia ovat Diplomatarium Fennicum (keskiajan asiakirjat), Europeana Heraldica (vaakunat ja sinetit), Documenta Carelica (Karjalaan liittyvät aineistot) ja Novgorod-Finland (Venäjää koskevat aineistot). Suomessa arkistoaineistoja on säilynyt kohtuullisen hyvin sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajalta. Suomen sodan jälkeen Haminan rauhansopimuksessa 1809 sovittiin, että Suomea koskeva asiakirja-aineisto lähetetään Tukholmasta Suomeen. Ruotsin kieli pysyi virkakielenä ja Suomen asema autonomisena Suuriruhtinaskuntana vahvisti suomalaisten virkamiesten toimintaa, ja valtionhallinnon asiakirjat säilytettiin Suomessa. Itsenäinen Suomi jatkoi hallinnon demokraattista kehitystä eikä vanhoja arkistoja hävitetty. Talvija jatkosodan aikana suurinta osaa arkistoaineistoista ei ehditty evakuoida sotatoimien alta ja osa niistä tuhoutui. Sodan jälkeen luovutetulta alueelta löytyneet aineistot koottiin yhteen ja talletettiin Viipuriin. Nämä aineistot on järjestetty sikäläisen tavan mukaisesti fondeittain. Niitä on saatu takaisin Suomeen osin kansainvälisten sopimusten perusteella tai kopioina ja mikrofilmeinä. (Huovila et. al ) 30 Helsingin kaupunginarkiston verkkosivut Käytetty

43 TAULUKKO 4. Esimerkkejä tiedonlähteistä, joista sukututkija voi löytää lisätietoja aihealueittain. Aihe/kokonaisuus Henkikirjat Perukirjat Talohistoria Karttoja Rikokset ja rangaistukset TIEDONLÄHTEITÄ ERI AIHEISTA Esimerkkejä tiedonlähteistä ja arkistoista KA Voudintilit 1634, Läänintilit KA ja SSHY seurakuntien arkistoissa Ruotsissa Riksarkivet vuoteen 1808 (perinnöksiostoasiakirjat) KA Maanmittaushallituksen maakirjat KA Maanmittaushallitus Uudistusarkisto (isojakokartat) Heikki Rantatuvan Vanhat kartat -kokoelma KA ja SSHY seurakuntien arkistot rippikirjat, rikosluettelot KA Henkikirjat lääneittäin (1975) KA tuomiokuntien ja kihlakuntien arkistoissa KA Senaatin arkisto ja (perinnöksiostot) KA Tuomiokunnat, ilmoitusasioiden pöytäkirjat (lainhuutoasiakirjat) KA Maanmittaushallitus Historiallinen kartta-arkisto Mikko Kutilaisen Vanhat kartat -sivusto KA ja SSHY Tuomiokuntien tuomiokirjat (varsinaiset asiat) Familysearch Käräjäoikeudet ja Verohallinto Maatalousmuseo Sarka, Sukutilat webissä (maatilakirjat) SSHY Tuomioistuimet, tuomiokirjat, Lainhuutoja KA Gyldenin kaupunkikartat Kansalaisen karttapaikka Kansalliskirjasto Digitoidut sanomalehdet KA ja SSHY Vankiloiden ja poliisin arkistot KA Tuomiokirjahaku - palvelu KA Turun tuomiokapituli Kihla- ja avioerot SSHY Lääninhallitukset Vankien tietoja KA Valtiorikosoikeudet (VRO ja VRYO) KA Tuomiokirjakortistot (Tuokko) Siirtolaisuus Siirtolaisinstituutti Siirtolaisrekisteri Familysearch Ancestry ja MyHeritage Asiakirja-aineistot KA Suomen Passiviraston arkisto SSHY Oikeusministeriön kirjeistö (tietoja kuolleista) Ellis Island Matkustajaluettelot, maahantulotiedot 39

44 Taulukko 4. jatkuu Aihe/kokonaisuus Ruotusotilaat Ruotsin vallan aikana Autonomian ajan armeija Itsenäistyminen ja 1918 tapahtumat Talvisota, jatkosota ja Lapinsota Esimerkkejä tiedonlähteistä ja arkistoista KA Militaria -kokoelmat SSHY Militaria-aineisto Ilpo Kojolan Ruotusotilaat sivusto KA Autonomian ajan sota-arkistot KA Aarre-arkistorekisteri KA Valtiorikosoikeudet (VRO ja VRYO) Puolustusvoimat Historia ja perinteet - sivusto KA Kaatuneiden henkilöasiakirjat (kantakortit) KA Sodat ja sotilaat Sotilasrullat, voudintilit, läänintilit KA Tuomiokirjat Väinö Holopaisen Savon rykmentti nettisivusto KA Värvättyjen joukkojen asiakirjat KA Jalkaväkirykmentit, Suomen Kaarti KA Sotasurmasampo Suomalaiset ensimmäisessä maailman sodassa -julkaisu Sotasampo Talvi- ja jatkosota semanttisessa webissä SSHY Rykmentit ja sotilasasiakirjat Ruotsin Riksarkivet Heikki Vuorimies kirjoja ruotusotilaita KA Suomenlinnan (Viaporin) aineistot KA Vapaussotaan liittyvät arkistot Itsenaisyys100.fi - sivusto Sotapolku.fi Vapaaehtoisten kokoama portaali sodan vaiheista ja sotilaista Valokuvia Nimistä KA Sotapäiväkirjat ja päiväkäskyt Sotamuistosampo Veteraanien kertomuksia Tietokanta valokuvaajista Kuka kuvasi? Helsinkikuvia.fi - sivusto SSS SukuHaku Hautakivitietokanta Tuomas Salsten Sukunimi-info KA = tiedonlähde kuuluu Kansallisarkiston kokoelmiin. SSHY = Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry. Mannerheim-ristin ritarit -sivusto Veteraanien Perintö -sivusto Valokuvataiteen museo Ohjeita ja neuvoja SA-kuva-arkisto (sota- ja sotilaskuvia) Sukutilat webissä (maatilojen kuvia) Nimisampo.fi - sivusto (paikannimet) Kansa Taisteli -lehtien arkisto (digitoitu) Suomen sodissa menehtyneet (Sotasammossa) Finna.fi museovirasto.finna.fi Facebookin vanhojen valokuvien ryhmät Facebook Suomen kirkkoja ja hautausmaita (hautakiviä) S. Paikkalan ja P. Mikkosen tutkimukset nimistä 40

45 Ison vihan ajalta ( ) tietoja puuttuu, koska venäläiset miehittäjät ryöstelivät kirkkoja ja polttivat niitä. Pappeja pakeni Ruotsin puolelle eikä kirkonkirjoihin silloin tehty merkintöjä. Tuolta ajalta puuttuvat melkein täydellisesti myös valtionhallinnon aineistot. Turun palossa 1827 tuhoutui myös paljon aineistoa. Aineistoja on tuhoutunut rauhan aikana onnettomuuksissa: kirkkojen tulipaloissa, kuljetettaessa kirkonkirjoja paikasta toiseen ja erilaisten tuhotöiden seurauksena. HisKin seurakuntatietoihin 31 on koottu näistä seurakuntien aineistojen tuhoutumisista kattavat tiedot. Taulukon 3. (sivulla 36) sekä Taulukon 4. (sivuilla 39-40) tiedot on koottu seuraavista lähdeluettelossa mainituista lähteistä: Suomen Sukututkimusseuran toteuttamien etäkoulutusten koulutusvideot, SSS:n podcastit, Happonen (2014), Huovila et. al. (2010), Impola et. al. (2021), Luhtasaari (2021), Nilsson (2016), Rasilainen (2014) ja Sointula&Kuismin (2015). Lisäksi mukaan on otettu haastateltavien mainitsemat heidän käyttämänsä tiedonlähteet sekä tutkimuksen tekijän omien sukututkimuskoulutusten materiaalit vuosilta Sukututkijoiden yhdistystoiminta ja vapaaehtoistyö Suomi on yhdistysten luvattu maa ja se näkyy myös sukuseurojen ja sukututkimusyhdistysten lukumäärässä. Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterissä on sellaista yhdistystä, joiden nimessä on sana suku. 32 Sukuseurat ovat yhdistyksiä, jotka on perustettu jonkin suvun kantaisän tai kantavanhempien jälkipolvien yhdyssiteeksi sukuunsa. Osa näistä yhdistyksistä ei toimi aktiivisesti. Suurimmilla seuroilla on tuhansia jäseniä. Sukuseurat ylläpitävät sukurekistereitä, järjestävät sukukokouksia, julkaisevat jäsenlehtiä, sukukirjoja ja elämäkertoja sekä järjestävät koulutuksia ja matkoja suvulle tärkeille historiallisille paikoille (mm. Karjalaan). Sukuseuroilla on oma kattojärjestö, Sukuseurojen Keskusliitto (SSK), joka on perustettu Sillä on 120 jäsenseuraa ja noin kannattajajäsentä. Jäsenseuroissa on noin 31 HisKi, Tietoja Suomen seurakunnista, Käytetty Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysrekisterin tietopalvelu, Yhdistysrekisteri, verkkosivut Käytetty

46 henkilöjäsentä. Kaikki nämä jäsenet eivät harrasta sukututkimusta, mutta jakavat sukututkijoiden kiinnostuksen sukuun ja suvun historiaan. SSK julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa oppimateriaaleja ja käsikirjoja sukuseurojen käyttöön. 33 Sukututkimukseen keskittyviä yhdistyksiä PRH:n Yhdistysrekisterissä on 47 (yhdistyksiä, joiden nimessä on sana sukututkimus tai sukututkijat ). Ne ovat alueellisia tai paikallisia sukututkimusharrastajien yhdistyksiä, joiden jäsenmäärää on vaikea arvioida, koska kaikilla ei ole omia verkkosivuja. Nämä yhdistykset järjestävät jäsenilleen koulutuksia ja tapahtumia sekä julkaisevat tiedotteita ja jäsenlehtiä. Monessa yhdistyksessä on koottu jäsenten yhteistyöllä sukututkimukseen liittyviä aineistoja ja tietokantoja, sekä puhtaaksikirjoitettu kirkonkirjoja. Suomessa on kaksi valtakunnallista sukututkimukseen keskittyvää yhdistystä: Suomen Sukututkimusseura ja Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys. Vanhin sukututkimuksen harrastajien yhdistys Suomen sukututkimusseura ry (SSS) on perustettu Sillä on vuoden 2021 toimintakertomuksen mukaan henkilöjäseniä ja 51 yhteisöjäsentä ja sen tarkoituksena on edistää suomalaista suku- ja henkilöhistorian tutkimusta ja levittää sen tuntemusta ja tuloksia sekä toimia sukututkijoiden tieteellisenä seurana, valtakunnallisena edunvalvojana ja yhteistyöjärjestönä sekä alansa lausuntojen antajana. Se tarjoaa jäsenilleen mm. koulutusta, harjoittaa julkaisutoimintaa, tuottaa tietokantapalveluja ja tekee yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Yhdistys järjestää seminaareja ja koulutustilaisuuksia, julkaisee sukututkimukseen liittyvää kirjallisuutta, tuottaa mm. SukuHaku ja HisKi -palvelut, ylläpitää suku- ja henkilöhistorian erikoiskirjastoa, järjestää Vuoden sukutarina ja Vuoden Sukukirja -kilpailut, sekä on lanseerannut uuden verkkoon rakennettavan sukutietoalustan Omat Juuret -palvelun. SSS julkaisee jäsenistölle kuukausittaista sähköistä tiedotuslehteä Jalmaria ja osittain vertaisarvioitua, neljä kertaa vuodessa ilmestyvää, sukututkimuksen aikakauskirjaa Genosta, jota on julkaistu yli 90 vuoden ajan SSK Sukuseurojen Keskusliitto ry, verkkosivut Käytetty Suomen sukututkimusseura Genealogiska samfundet i Finland, Käytetty

47 Toinen valtakunnallinen sukututkimusharrastajien yhdistys on Suomen sukuhistoriallinen yhdistys ry (SSHY). Yhdistys perustettiin 2004 ja sillä on vuoden 2021 toimintakertomuksen mukaan jäseniä Se tuottaa jäsenistölleen koulutusta, opintoretkiä ja tiedottaa sukututkimuksesta. Yhdistyksellä on verkkosivuillaan laaja tietokanta digitoituja seurakuntien kirkonkirjoja ja muita asiakirjoja (567 seurakuntaa, yli 8 miljoonaa kuvaa eli yksittäistä asiakirjan sivua tai aukeamaa), tuomioistuinten tuomiokirjoja, voudin- ja läänintilejä, perukirjoja, sotilasasiakirjoja, lääninhallitusten ja ulkoministeriön asiakirjoja sekä oppilaitosten, vankiloiden ja kuntien asiakirja-aineistoja. Osa aineistosta on julkista ja kaikkien saatavilla (125 vuotta vanhemmat kirkonkirjat), suuri osa vain jäsenille tarkoitettua aineistoa (100 vuotta vanhempia tai kuolleiden osalta 50 vuotta vanhempia asiakirjoja). Yhdistyksen aineistojen digitointi tapahtuu jäsenistön vapaaehtoistoimintana Kansallisarkiston toimipisteissä, seurakuntien tiloissa sekä muissa tiloissa, joissa on arkistoaineistoa. Ensimmäiset aineistot olivat mikrofilmien digitoituja kuvia. Viime vuosina on panostettu korkealaatuisiin värikuviin ja alkuperäisaineistojen kuvauksiin (ns. AP-kuvat) ja kuvatietokantojen hakemistojen tekemiseen. Kuvauksia varten yhdistyksellä on omia digikuvausasemia. 35 Molemmat valtakunnalliset yhdistykset ovat tehneet parin viimeisen vuoden aikana suuren digiloikan koulutusten osalta. Ne tarjoavat jäsenilleen etäkoulutuksia ja webinaareja, joiden aineistot on koottu jäsensivujen videokirjastoihin. Eniten koulutuksia verkossa on toteuttanut Suomen Sukututkimusseura, jonka kursseilla on opettajina toimineet parisenkymmentä sukututkimuksen pitkänlinjan asiantuntijaopettajaa. Myös vuosittain useiden alan toimijoiden järjestämät Valtakunnalliset Sukututkimuspäivät (tänä vuonna Suku 2022) on toteutettu korona-aikana verkossa, jolloin eri tietoiskuihin, verkkoluennoille ja verkkonäyttelyihin on voinut osallistua moninkertaisesti enemmän osallistujia/tallenteiden katsojia kuin livetapahtumiin ennen pandemiaa. Neljä valtakunnallista sukututkimusjärjestöä julistivat Suomeen Kansallisen Sukututkimuksen päivän. Päivän tarkoituksena on vuosittain tehdä sukututkimusta ja sen parissa toimivia yhdistyksiä tunnetuksi järjestämällä tapahtumia ja koulutuksia. Päiväksi valittiin koska se on Turun piispana toimineen Johannes Terseruksen ( ) 35 Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry, Käytetty

48 kuolinpäivä. Hän oli sukututkimusharrastuksen uranuurtaja ja joukkoistetun sukututkimuksen edelläkävijä aloittaessaan yli 300 vuotta kestäneen Sursillin suvun tutkimisen. Mukana päivän ideoinnissa ovat SSS, SSHY, SSK sekä Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto. Suomessa toimii 176 kansalais- ja työväenopistoa, joissa valtaosassa järjestetään vuosittain sukututkimuskursseja, joiden vetäjinä on alan pitkän linjan harrastajia. Kursseja on pitkistä, koko lukuvuoden kestävistä perus- ja jatkokursseista lyhyempiin teemaluentoihin ja muutaman kerran starttikursseihin. Paikalliset sukututkimusyhdistykset vetävät sukututkimuspiirejä esimerkiksi kirjastojen tiloissa. Niissä voi saada vertaistukea ja neuvoja kokeneemmilta tutkijoilta ja opastusta mikrofilmien lukulaitteiden ja internetin palvelujen käyttöön. Kirjastoissa on myös mikrofilmattuja sanomalehtiä sekä seurakuntien kirkonkirjoja. Koulutus- ja harrastajaryhmissä voi tutustua muihin harrastajiin. Sukututkijat ovat olleet internetin keskustelupalstoilla tapahtuvien keskustelujen uranuurtajia mm. IRC- ja Yahoo-keskustelupalstoilla. Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä ensimmäinen sukututkijoille suunnattu keskustelupalsta avattiin verkkoon jo 1990-luvulla. Nykyinen keskustelupalsta Suku Forum 36 otettiin käyttöön vuonna 2007 ja käytössä on edelleen sama vbulletin-alustan versio. Alusta päivitetään uusimpaan versioon syksyllä Suku Forum on kaikille avoin ja siellä voi esittää kysymyksiä ja keskustella sukututkimukseen liittyvistä aiheista. Keskustelut ja niihin tulleet kommentit pitkältä ajalta on luettavissa sivustolla. Viestiketjuja on yli ja niissä viestejä , rekisteröityneitä keskustelijoita on melkein Sukututkijat auttavat mielellään uusia harrastajia aloittamaan sukututkimuksen, löytämään tietoja, käyttämään uusia tiedonlähteitä ja tulkitsemaan käsialoja. Hiljainen tieto siirtyy yhdistystoiminnassa, koulutuksissa ja sosiaalisen median kanavilla. Facebookin sukututkimukseen liittyviä sivustoja on useita, suurin ryhmä on Geni.com -palveluun ja nykyaikaisiin sukututkimusmenetelmiin keskittyvä Yhteiset sukujuuret -ryhmä, jossa on n jäsentä. Suomen Sukututkimusseuran keskusteluryhmä ( jäsentä), Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (9 800 jäsentä), Harrastuksena sukututkimus ( Suku Forum, verkkosivut Käytetty

49 jäsentä), Sukututkimus harrastuksena (2 400 jäsentä) ja Siirtolaisuus Amerikkaan muuttaneet sukulaiset (3 600 jäsentä) ovat suurimpia ryhmiä. Lisäksi Facebookissa on kymmeniä ryhmiä, jotka ovat keskittyneet eri paikkakuntien vanhojen valokuvien jakamiseen, alueellisia sukututkimusryhmiä, Karjalaan (luovutetut alueet) keskittyviä ryhmiä sekä hautakivikuvia ja kuolinilmoituksia kerääviä ryhmiä, joista on hyötyä sukututkijoille. Moni sukututkimuksen harrastaja kuuluu useaan ryhmään. Facebookin Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmä (jäseniä ) kokoaa vapaaehtoisten tallentamia hautakivikuvia ympäri Suomea, koossa on jo yksittäistä kuvaa. Ryhmän jäsenistä vain pieni osa on kuvaajia. Kuvat ovat vain jäsenten katsottavissa. Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku-palveluun on kerätty myös hautakivikuvia, jotka ovat vapaaehtoisten kuvaamia ja kaikkien vapaasti selattavissa. Hautakivien kuvista indeksoituja hautatietoja on tietokannassa kappaletta. Youtube.com -palvelusta voi löytää koulutus- ja ohjevideoita erilaisista sukututkimukseen liittyvistä aiheista ja palveluista. Verkosta löytyy myös sukututkimukseen ja historian harrastamiseen keskittyviä blogeja, sukututkijoiden koostamia sukusivuja ja sukututkimusta ammatikseen tekevien ohjesivustoja, joista voi saada tietoa ja neuvoja. SSHY:n vapaaehtoisten kuvaamien kirkonkirjojen lisäksi sukututkijat ovat käynnistäneet muitakin joukkoistamisprojekteja tai olleet edistämässä niitä eri organisaatioiden hankkeissa. Suomen Sukututkimusseura rekrytoi Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluetteloiden digitoitujen aineistojen puhtaaksikirjoittajia syksyllä 2021 ja hanke saatiin toteutettua odotettua nopeammmin vapaaehtoisten aktiivisuuden ansiosta. Indeksoituja nimiä tallennettiin yli ja tallennettuja luettelokirjoja oli 145 kappaletta. Kansallisarkiston digitointihanke Familysearchin kanssa (jota selvitettiin luvussa 5.2, sivulla 20) sisältää myös vapaaehtoisten toteuttaman indeksointikampanjan Familysearch.orgin tietokantoihin. Kansallisarkisto on aloittanut myös useassa toimipaikassaan yhteistyön Suomen Sukututkimusseuran kanssa. Sukututkijat digitoivat aineistoja, jotka lisätään Kansallisarkiston Astia-verkkopalveluun. Vapaaehtoisten työ täydentää Kansallisarkiston työntekijöiden tekemää massadigitointia ja muita digitointihankkeita. 45

50 Kansallisarkisto käynnisti syksyllä 2020 viisivuotisen tutkimushankkeen suomalaisten kohtaloista Venäjällä Hankkeessa toteutetaan interaktiivinen tietokanta suomalaisista, heidän elämäkertatiedoistaan, valokuvista ja asiakirjoista. Hankkeeseen on rekrytoitu tutkimusaineistojen tallentajia Zooniverse-verkkopalveluun. Ensimmäisen tallennuksen osahanke yllätti projektin toteuttajat, koska vapaaehtoisia ilmoittautui paljon ja he tallensivat tietoja nopeammin kuin oli arvioitu. Toinen Kansallisarkiston hanke, jossa sukututkijoilla ja muilla vapaaehtoisilla on suuri merkitys, on Sotapäiväkirjatalkoot-projekti. 38 Projektin tarkoituksena on tuottaa verkkopalvelu, jossa tekoälyn avulla tunnistetaan tekstistä osia, joihin voidaan kohdistaa hakuja. Tekoäly oppii jatkuvasti tulkitsemaan uusia käsialoja. Projektiin etsittiin huhtikuussa 2022 vapaaehtoisia, joiden tehtävänä on puhtaaksikirjoittaa kokoelma digitoituja käsin kirjoitettuja sotapäiväkirjoja. Sotapäiväkirjoja on olemassa yhteensä päiväkirjaa, 1,2 miljoonaa kuvaa, joista pieni osa puhtaaksikirjoitetaan projektin yhteydessä. Kansallisarkiston tiedotteen 39 mukaan kesäkuun alussa 2022 vapaaehtoisia on rekrytoitu 180, puhtaaksikirjoitettavaksi valittuja sotapäiväkirjoja on 232, ja kuukauden aikana ensimmäinen ryhmä vapaaehtoisia ovat kirjoittaneet puhtaaksi jo yli sanaa (60 päiväkirjaa kokonaan). Vapaaehtoiset tallentajat ovat hyvä apu tutkimushankkeiden tutkijoille, joilta säästyy aikaa ja he voivat keskittyä tutkimukselliseen työhön. 37 Kansallisarkiston hanke Suomalaiset Venäjällä , Käytetty Kansallisarkiston Sotapäiväkirjatalkoot-hanke Käytetty Käytetty

51 6 TULOKSET Tässä luvussa kerrotaan teemahaastatteluissa esille nousseet tutkimustulokset neljään alalukuun koottuna. Ensimmäisessä alaluvussa kuvataan tähän tutkimukseen osallistuneiden sukututkijoiden sukututkimusharrastusta, harrastuksen alkua, kiinnostuksen kohteita, kerättäviä tietoja sekä yhteistoimintaa muiden sukututkijoiden kanssa. Toisessa alaluvussa esitetään tämän tutkimuksen tulosten pohjalta koottu sukututkimuksen prosessimalli. Prosessimallia on viitekehyksenä käytetyn mallin pohjalta täsmennetty ja tarkennettu haastattelujen ja tutkijan omien kokemusten avulla. Kolmannessa alaluvussa hahmotellaan millaisia haasteita sukututkija kohtaa harrastuksensa eri vaiheissa. Viimeisessä alaluvussa haastateltavat paljastavat mikä sukututkimuksessa erityisesti koukuttaa. 6.1 Sukututkijat harrastuksensa parissa Sukututkimus on harrastuksena monipuolinen. Jokainen sukuaan tutkiva etenee siinä kiinnostuksen kohteittensa ja tarjolla olevien tiedonlähteiden sekä muiden käytettävissä olevien resurssien mahdollistamissa raameissa. Tämän tutkimuksen haastateltavat toteuttavat jokainen sukututkimusta omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Heitä on vain yhdeksän, joten näin pienestä otoksesta ei voi tehdä kaikkia sukututkijoita kuvaavia johtopäätöksiä. Tutkimukseen osallistuneet nimettiin sen mukaan, mikä oli heidän pääasiallinen kiinnostuksen kohteensa sukututkimuksen laajalla kentällä. Jokaisella on myös muita keihäänkärkiä, jotka laajentavat harrastuksen käytännön toteutusta. Kuvioon 2. (seuraavalla sivulla) on piirretty jokaisen nimetyn sukututkijan kohdalle nuolet toisiin tutkijoihin, joiden kanssa heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kuvioon on merkitty kuinka moni haastatelluista käyttää SukuJutut-ohjelmistoa kerättyjen tietojen tallentamiseen ja käsittelemiseen (6/9). Neljä haastateltavaa oli tehnyt DNA-testejä suvustaan. Sukututkijoiden haastatteluissa kertomista asioista koostettiin seuraavat sukututkijaprofiilit, joiden nimet kertovat siis pääasiallisen kiinnostuksen kohteen. Profiili tarkoittaa tässä samaa kuin sukututkimusohjelmissakin eli yhtä henkilöä (=käyttäjää) koskevaa tietokokonaisuutta. 47

52 KUVIO 2. Haastateltujen sukututkijoiden nimitykset kertovat mihin he keskittyvät sukututkimusta tehdessään. Vihreät nuolet kuviossa kertovat heidän muut kiinnostuksen kohteensa. Sinisellä on korostettu ne haastatellut, jotka käyttävät SukuJutut-ohjelmaa. Seuraavassa on esitelty yhdeksän sukututkijaa, ja kerrottu miten he tekevät tutkimustaan haastatteluteemojen mukaisesti koottuna eli mistä sukututkimusharrastus alkoi, mitä tietoja kerätään ja miten niitä säilytetään, millaisia tiedonlähteitä käytetään ja millaista yhteistyötä tehdään. Haastateltavat nostivat esiin myös sukututkimuksen tekemisen haasteet ja mitä sukututkimus on heille merkinnyt. Tarinan kirjoittaja Harrastus alkoi 2000-luvun alkupuolella. Alkusysäys sukututkimukselle oli hänen äitinsä sodan aikaisen päiväkirjan löytyminen. Siitä lähti ajatus kirjoittaa sen pohjalta kirja evakkoajasta ja suvun vaiheista sotien aikana. Erityinen kiinnostuksen kohde on tarinan kirjoittaminen. Muita kiinnostuksen kohteita ovat historia, suvun vanhat esineet ja sukuun liittyvät asiat. Suvusta on tehty DNA-testejä. Yhdistystoimintaan hän ei ole osallistunut. Yhteistyö muiden sukututkijoiden kanssa tapahtuu viikottain kokoontuvassa sukututkimuspiirissä, jossa voi kysyä neuvoja ja saada apua piirin muilta jäseniltä. 48

53 Tiedonlähteitä ovat olleet seurakunnalta saadut tiedot, seurakuntien arkistot, Kansallisarkiston aineistot sekä historian tutkijoiden tutkimustiedot. Haasteita ovat aiheuttaneet muuttuneet ja virheelliset päivämäärät asiakirjoissa, kantakorttien merkintöjen selvittäminen ja lähdeaineistojen luotettavuuden arviointi. Tietoja on pitänyt tarkistaa monesta eri lähteestä ja niiden oikeellisuuteen kiinnittää erityistä huomiota. Muita kommentteja: Hän on huomannut, että monista suvun asioista on myös tarkoituksella vaiettu. Vinkkinä aloitteleville tutkijoille voisi sanoa, että valokuvaalbumeita on käsiteltävä varoen, ja hautausmaita kiertämällä ja kuvaamalla saa kerättyä paljon tietoa. Hän toivoo, että seuraava sukupolvi olisi halukas jatkamaan hänen tutkimuksiaan. Mitä sukututkimus on antanut? Sukututkimus on antanut minulle paljon uutta tietoa sukulaisten työurista ja sotataipaleista. Sukusalaisuuksiakin on paljastunut. Harmittaa, etten aikoinaan ole ehtinyt haastatella sukulaisia. Profiilikuvaus: Tarinan kirjoittajan vahvin tavoite sukututkimuksen tekemiselle oli kirjoittaa löydetyn päiväkirjan pohjalta lähisukulaisen tärkeästä elämänvaiheesta kuvaus, johon liittyvä taustatutkimus laajeni sukututkimukseksi. Projektin lopputuloksena oli painettu kirja. Kirjoittamisen lisäksi häntä kiinnostavat historian vaiheet sekä esineet ja asiat, joita suvussa arvostetaan. Historian tutkija Harrastus alkoi 1980-luvun puolivälissä. Alkusysäys sukututkimukselle olivat kotoa löytyneet sukukirjat, niissä olleet nimet, päivämäärät ja tarinat. Erityinen kiinnostuksen kohde on historian tutkimus. Harrastus on vaikuttanut jopa ammatinvalintaan. Muita kiinnostuksen kohteita ovat suvun esineet ja tarinat sekä se, miten montaa kautta ihmiset ovat toisilleen sukua ja miten syvälle sukujuuret ulottuvat. Yhdistystoiminnassa hän on ollut mukana sukuseuroissa ja sukututkimusyhdistyksissä (SSS ja SSHY). Yhteistyö muiden sukututkijoiden kanssa tapahtuu sukututkimusharrastajien keskustelupalstoilla, SukuForumissa ja Facebook-ryhmissä. Samoja sukuja tutkivien kanssa vaihdetaan tietoja puolin ja toisin. Verkkosukupuupalveluita hän käyttää ilmaisjäsenenä. 49

54 Tiedonlähteinä hän on käyttänyt monipuolisesti mm. Kansallisarkiston ja SSHY:n aineistoja ja historian tutkimuksen aineistoja eri arkistoissa. Ammatillinen tausta on auttanut mm. tulkitsemaan käsialoja ja käyttämään karttoja apuna sukututkimuksessa. Sukututkimus ei tule välttämättä koskaan valmiiksi, koska käytettäviä lähdeaineistoja on niin valtavasti, esimerkiksi tuomiokirjat ovat loputon aarreaitta. Hän on tallentanut tietoja SukuJutut-ohjelmaan. Sukulaisten haastettelut on myös nauhoitettu. Vanhimmat kerätyt tiedot ovat paperilla ja ne on arkistoitu mappeihin. Hän on kerännyt valokuvia suvusta ja tehnyt niistä valokuvasukupuita. Sukututkimuksen haasteita ovat käsialojen tulkinta ja huoli siitä, etteivät tulevat sukupolvet osaa lukea käsialoja. Asiakirjoissa olevat ristiriitaiset ja virheelliset päivämäärät teettävät lisätyötä. Muita kommentteja: Sukututkimuksessa moni asia toistuu sukupolvesta toiseen ja tällaisten yhteensattumien kautta monet asiat jäävät vahvimmin mieleen. Vastaan tulee monesti mielenkiintoisia ja hauskoja nimiä. Hän haluaisi kerätä lihaa luitten päälle eli historiatietoja ja sellaisia tietoja, jotka laajentaisivat sukutietoja ihmisten elämänvaiheisiin ja tarinoihin. Sukututkijan pitää olla pitkäjänteinen ja kärsivällinen. Sukututkimus on koukuttava harrastus, jonka hän haluaisi siirtää perintönä seuraavalle sukupolvelle. Mitä sukututkimus on antanut? Ilman kiinnostusta sukututkimukseen ammatinvalintani ei olisi ollut se, mikä se nyt on. Olen perinyt isäni antaman roolimallin sukurakkaudesta. Sukututkimus on antanut minulle juuret. Profiilikuvaus: Historian tutkijan sukututkimusinnostus on alkanut jo lapsuudessa ja vaikuttanut jopa ammatinvalintaan. Ammattimainen ote tutkimuksen tekemiseen, alkuperäisaineistojen tuntemus ja arvostus sekä sukulaisten haastatteleminen antavat vahvan pohjan sukututkimukselle. Häntä kiinnostavat myös sukuun liitettävät esineet ja paikat sekä se, miten montaa kautta ihmiset ovatkaan toisilleen sukua (verkostot). Arkistojen tutkija Harrastus alkoi vuonna Harrastuksessa on ollut välillä pitkiä taukoja. Alkusysäys sukututkimukselle oli sukulaiselta saatu muuttokirja vuodelta 1914, joka sai aloittamaan sukutietojen keräämisen. Erityinen kiinnostuksen kohde on alkuperäiset asiakirjat arkistoissa. Muita kiinnostuksen kohteita ovat tarinoiden 50

55 kirjoittaminen, paikallishistoria ja matkailu suvun asuttamilla paikoilla, vanhat valokuvat ja muut esineet. Yhdistystoimintaan hän ei ole osallistunut, mutta on käynyt niiden järjestämillä sukututkimuspäivillä. Hän on osallistunut useille sukututkimuskursseille ja käynyt vanhojen käsialojen kurssin. Näillä kursseilla hän on oppinut systemaattista tutkimuksen tekemistä. Arkistoissa muiden tutkijoiden ja henkilökunnan apu on ollut korvaamatonta tutkimuksen etenemisen kannalta. Facebookin ryhmiä hän on seurannut, muttei ole osallistunut niiden keskusteluihin. Tiedonlähteinä sukututkimuksessa on ollut arkistot, paikallishistoriaan liittyvät kirjat, suvun tiedot ja valokuvat. Hän kuuntelee paljon podcasteja, jotka käsittelevät historiaa ja elämää entisaikoina. Hän on koonnut tietoja paperille ja arkistoinut ne kansioihin. Näiden pohjalta hän on kirjoittanut yhteenvetoja suvusta ja sen jäsenistä. Sukututkimuksen haastavimpia asioita ovat ne ihmiset, joista on jäänyt vain vähän merkintöjä asiakirjoihin. Tutkimusten alussa hän lähti seuraamaan väärää henkilöä ja kulki pitkään harhapolkua. Tämä oli kuitenkin oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Häntä harmittaa, kun hän ei aikoinaan ehtinyt haastatella suvun vanhimpia. Paljon sukutietoja katosi sukupolvien myötä. Muita kommentteja: Jokaisella on oma tarinansa. Kiinnostavaa on yrittää seurata tavallisen ihmisen elämän vaiheita. Historia toistaa itseään, samat asiat voivat näkyä suvussa moneen kertaan eri vuosikymmenillä ja vuosisadoilla. Mitä sukututkimus on antanut: Sukututkimus on ollut suuri seikkailu ja löytöretki itseeni ja juuriini. On ollut hienoa jakaa tietoja sukulaisille. Sukututkimuksen ja sukutapaamisten sekä tietojen jakamisen kautta olen saavuttanut suvun kanssa tunteen, että olemme enemmän me. Olen voinut sukeltaa aivan omaan maailmaan tutkiessani sukua. Profiilikuvaus: Arkistojen tutkija on aloittanut harrastuksensa silloin, kun digitalisaatio ei vielä ollut tuonut kaikkea aineistoa kotikoneilta katseltavaksi. Arkistojen kätköistä löytyy paljon sellaista tietoa, jota ei vielä ole digitoitu, mutta josta saa paljon lisäväriä sukutarinoihin. Arkistoissa hän sai apua henkilökunnalta ja erityisesti muilta harrastajilta. Häntä kiinnostavat myös tarinoiden kirjoittaminen ja suvun aarteet valokuvista rakennuksiin sekä retket suvun entisille asuinpaikoille ja hautausmaille. 51

56 Suvun aarteiden kerääjä Harrastus alkoi vuonna Alkusysäys sukututkimukselle oli isälle syntymäpäivälahjaksi tarkoitetun kirjan kirjoittaminen ja siihen tarvittavien tietojen etsiminen. Erityinen kiinnostuksen kohde on suvun aarteiden kerääminen. Niitä ovat mm. tarinat, valokuvat, taulut, kirjat ja yllättävät tiedot. Muita kiinnostuksen kohteita ovat tarinoiden kirjoittaminen ja kerääminen sekä yhteisten sukujuurten etsiminen. Hän on matkustanut suvun asuinpaikoille ulkomaita myöden. Hän on mukana sukututkimusyhdistyksissä (SSS, SSHY ja alueellinen yhdistys). Yhteistyötä hän tekee muiden suvun sukututkijoiden kanssa, Facebookin sukututkimuksen harrastajaryhmissä ja sukutapaamisissa. Hän on koonnut omia tiedotusryhmiä sukulaisista ja järjestänyt serkkutapaamisia. Apua tutkimuksiin ovat antaneet kielitaitoiset sukulaiset. Hän on osallistunut myös sukututkimuskursseille. Tiedonlähteinä hän käyttää monipuolisesti Kansallisarkiston ja SSHY:n tietokantoja sekä muiden kokoamia sukutietoja. Hän on tallentanut sukutietoja SukuJututohjelmaan, kerännnyt tietoja tietokoneelle omiin kansioihinsa ja kirjoittanut niitä vihkoihin. Sukututkimuksen haasteita ovat valokuvat, joissa on tuntemattomia henkilöitä, ja turhautuminen siihen, ettei löydä mitään tai löytyy monta saman nimistä henkilöä, eikä heistä tiedä kuka on oikea. Kirkonkirjojen käsialat ovat usein mahdottomia lukea. Myös puuttuvat tiedot ja erikoiset nimet aiheuttavat pään vaivaa. Muita kommentteja: Yllättävintä on ollut löytää siirtolaiseksi lähteneen sukulaisen jättämä viesti, joka paljasti, ettei hän hylännytkään lastaan vaan varmisti hänen tulevaisuutensa ennen lähtöään, vaikka toisin oli luultu. Tämän tiedon myötä jälkipolvien koko ajatusmalli muuttui. Sukututkimus on antanut uusia sukulaisia, tietoa suvun elintavoista, sairauksista ja ominaisuuksista, jotka ovat periytyneet jälkipolville. Se on tuonut suvun paljon läheisemmäksi ja auttanut löytämään kiinnostuksen historiaa kohtaan. Sukututkimuksen myötä on tullut harjoitettua itsetutkiskelua. Sukututkimus on suurta löytämisen ja jakamisen iloa, joka antaa iloa itselle ja monelle muulle. Jakamisen ilo on ihan valtavaa Mä löysin sen! Jes! Ei parempaa voi olla! Profiilikuvaus: Suvun aarteiden kerääjä kokoaa sukutietojen lisäksi esineitä, tarinoita ja suvun asuinpaikkoja sukusalkkuunsa. Kiinnostus ihmisiin on saanut tutkimaan sitä, millaisia kohtaloita, elämänvaiheita ja tapoja menneisyyden 52

57 sukulaisilla on ollut ja löytyykö samoja asioita omasta elämästä ja lähisuvusta. Hän kokoaa myös tämän päivän sukulaisia yhteisiin tapaamisiin, joissa voi muistella menneitä, puhua suvusta ja vaihtaa tietoja. Genin hyödyntäjä Harrastus alkoi 1990-luvun puolivälissä ja välillä on ollut taukoja. Alkusysäys sukututkimukselle olivat keskustelut sukukirjan tekijän kanssa. Lisäksi oli juuri silloin aikaa tehdä tutkimusta. Erityinen kiinnostuksen kohde on laajojen sukutietojen kerääminen ja paikkakuntalaisten tietojen tallentaminen Geni.com -verkkopalveluun. Muita kiinnostuksen kohteita ovat omien sukujen lisäksi muiden alueen sukujen tietojen kerääminen ja muiden sukututkijoiden auttaminen. Kiinnostavia ovat ihmisten ja perheiden muodostamat sukuverkostot. Hän on mukana valtakunnallisissa sukututkimusyhdistyksissä (SSS, SSHY) ja alueellisessa yhdistyksessä. Hän on ollut mukana myös paikallisessa yhdistyksessä, jonka toiminta on lakannut. Aiemmin hän on kuulunut yhteen sukuseuraan. Yhteistyö muiden sukututkijoiden kanssa on monipuolista. Hän on ollut mukana jo varhaisimpien verkkokeskustelualustojen keskusteluissa, joista on tullut yhteydenottoja siirtolaisten jälkipolvilta. Hän auttaa myös muita verkkosukupuun rakentajia ja Facebookissa sukututkimusryhmissä mukana olevia harrastajia. Hän on ollut mukana HisKi-tallennuksessa, kansalaisopiston sukututkimuspiirin kirkonkirjojen puhtaaksikirjoitushankkeessa ja alueellisen sukututkimusyhdistyksen julkaistujen sukuselvitysten taustatutkimusten tekijänä. Tiedonlähteinä on seurakuntien kirkonkirjat ja niiden digitoidut tietokannat. Hän tallentaa tietoja SukuJutut-ohjelmaan Geni.comin lisäksi. Ensimmäinen käytössä ollut ohjelma oli amerikkalainen Brothers Keeper. Sukututkimuksen haasteena on se, että sukututkijat käyttävät ja kopioivat muiden tekemiä tutkimuksia netistä. Tämä on riskialtista ja tiedot pitäisi aina tarkistaa alkuperäisistä lähteistä. Kopioitujen tietojen sisältämät virheet kertautuvat verkkomaailmassa. Toinen haasteellinen asia sukututkimuksessa on se, että ihmisen elämänkaari pitäisi saada selvitettyä syntymästä kuolemaan. Tämä on hankalaa puuttuvien ja virheellisten tietojen vuoksi. Joskus on tullut vastaan tapauksia, josta on haluttu vaieta, vaikka niistä on olemassa todisteet asiakirjoissa (arkaluonteisia asioita). 53

58 Muita kommentteja: Historia tulee eläväksi ihmisten kautta. Historian tapahtumat, sotaretket ja nälkävuodet tulevat paljon läheisemmäksi. Aina ei pidä paikkansa sanonta ennen kaikki oli paremmin. Mitä sukututkimus on antanut? Sukututkimus on antanut paljon löytämisen iloa. Sen kautta on oppinut näkemään omaa taustaansa ja mistä on tullut. Se on tuonut myös suvaitsevaisuutta muita ihmisiä kohtaan, kun on nähnyt miten monenlaisista taustoista ihmiset ponnistavat tähän päivään. Huutolaistaustastakin voi nousta kansakunnan kaapin päälle. Ilahduttaa kovasti, kun löytää jotain mitä on pitkään etsinyt. Niistä saa ahaa-elämyksiä. On mukava auttaa muita tutkijoita ja sitä kautta tutustua uusiin ihmisiin. Profiilikuvaus: Genin hyödyntäjä rakentaa sukupuuta verkkoon ja täydentää siellä olevia tietoja myös muiden kuin oman sukunsa osalta. Hän on kiinnostunut paikallishistoriasta ja on kerännyt tietokantoihinsa paljon tietoa myös paikallisista suvuista, joihin hän ei itse kuulu. Hänellä on aikaa ja energiaa vapaaehtoistyöhön HisKi-tallentajana ja aineistojen puhtaaksikirjoittajana. Erityisesti häntä kiinnostavat ihmisten muodostamat sukuverkostot. Suuren tietokannan tallentaja Harrastus alkoi vuosikymmeniä sitten jo teini-ikäisenä. Alkusysäys sukututkimukselle oli se, kun hän pyysi äitiä kertomaan suvustaan ja kokosi sitten neljän isovanhempansa ja heidän jälkipolvensa tiedot paperille. Erityinen kiinnostuksen kohde on lähialueiden seurakuntien kirkonkirjojen tietojen järjestelmällinen tallennus omaan tietokantaan ja pitäjien kantatalojen tietojen kerääminen. Muita kiinnostuksen kohteita ovat arkistojen alkuperäiset asiakirjat. Hän on mukana paikallisessa, alueeellisessa ja valtakunnallisissa (SSS, SSHY) sukututkimusyhdistyksissä, ja tekee laajaa yhteistyötä muiden sukututkijoiden kanssa tietojen vaihdossa ja auttaa sukututkijoita mm. Facebookin ryhmissä. Suuresta tietokannasta saa helposti tulostettua viiden sukupolven listauksia muille tutkijoille, koska hän kerää myös muiden kuin omien sukulaistensa tietoja. Hänellä on oma muutaman tutkijan ryhmä, joille voi jakaa omia tietokantojaan ja joilta saa vastineeksi heidän tietojaan. Hän on osallistunut sukututkimuskursseille. Tiedonlähteinä hän käyttää laajasti Kansallisarkiston ja SSHY:n digitoituja aineistoja. Aiemmin hän kävi seurakuntien tiloissa ja arkistoissa keräämässä tietoja. Hän tallentaa tiedot SukuJutut-ohjelmaan eri tietokantoihin, varmistaen ne 54

59 ulkoisille kovalevyille ja pilvipalveluun. Käyttää Geni.com ja Ancestry-verkkopalveluja. Sukututkimuksen haasteena oli aluksi se, että tietoja kerätessä piti samoja aineistoja käydä moneen kertaan läpi, kun ei heti tajunnut ottaa kaikkia tietoja ylös. Tämä johti oivallukseen, että samalla kertaa voi tallentaa kaikkien kirkonkirjassa esiintyvien tiedot ja käsitellä niitä sitten omissa tietokannoissaan, jolloin niihin voi tehdä hakuja. Haastavaa on myös pohtia missä muodossa tiedot tallennetaan, normalisoidaanko nimet vai käyttääkö alkuperäismerkinnän muotoa ja kieliasua. Tiedonlähteiden kanssa on opittava erilaisten aineistojen logiikka ja niissä navigointi eli mistä mitäkin voi löytää ja miten tehdä niihin hakuja. Muita kommentteja: Aloittelijan kannattaa aloittaa tietojen kerääminen omista vanhemmistaan, heidän sisaruksistaan ja perheistään ja jatkaa sitten taaksepäin edellisiin polviin. Hautakivet ovat hyvä tiedonlähde. Sukututkimus on antanut valtavan paljon sisältöä elämään ja rohkeutta ottaa yhteyttä ihmisiin. Harrastuksesta on muodostunut elämäntapa. Profiilikuvaus: Suuren tietokannan tallentaja on oman suvun lisäksi kerännyt valtavan laajan alueellisen tietokannan kirkonkirjoista, sukukirjoista ja muilta tutkijoilta sekä sukulaisilta saaduista tiedoista. Kiinnostus sukuun ja sukututkimukseen on alkanut jo lapsuudessa. Isovanhempien tarinoita kuunnellessa on virinnyt halu tietää lisää. Hänellä on kokemusta myös alkuperäisaineistojen tutkimisesta arkistoissa. Yhteistyö muiden tutkijoiden kanssa on tärkeä osa sukututkimusta. Amerikan siirtolaisten tutkija Harrastus alkoi kuusi vuotta sitten. Alkusysäys sukututkimukselle oli isän jäämistöstä löytyneet sukututkimustiedot. Erityinen kiinnostuksen kohde on Amerikkaan siirtolaisiksi lähteneet sukulaiset ja heidän jälkipolvensa siellä. Muita kiinnostuksen kohteita ovat DNA-testit, suvun valokuvat ja muut esineet. Yhdistystoiminnassa hän ei ole mukana. Yhteistyö muiden sukututkijoiden kanssa on tietojen vaihtoa muiden tutkijoiden ja sukulaisten kanssa sekä Facebookin sukututkimusryhmissä keskustelut ja tietojen etsiminen. Tiedonlähteinä hän on käyttänyt aiemmin tehtyjä sukututkimuksia ja netistä löytyviä tietoja. Seurakuntien arkistojen käyttöön ja tietojen tulkintaan hän kaipaisi 55

60 lisäoppia. Hän on tallentanut tietoja ja muistiinpanoja vihkoon ja koonnut sukupuuta MyHeritage-verkkopalveluun. Suvusta on tehty useita DNA-testejä. Sukututkimuksen haasteena on aviottomien lasten isien etsiminen. Muita kommentteja: Olen kiinnostunut ihmisistä, yksittäisten ihmisten elämänvaiheista. Mitä sukututkimus on antanut? Sukututkimus on syventänyt käsitystä mistä olen tullut ja mistä olen kotoisin. Ihmiset menneisyydestä ovat tulleet eläviksi ja heidän elinolosuhteistaan on saanut käsityksen. On kasvanut kunnioitus ja arvostus heitä kohtaan. Profiilikuvaus: Amerikan siirtolaisten tutkija on kiinnostunut suvun laajenemisesta Suomen ulkopuolelle. Yhden Amerikkaan menijän kautta on löytynyt muitakin lähtijöitä ja heidän jälkipolviinsa on luotu yhteyksiä Facebookin välityksellä. Yhteyksiä on paljastunut myös DNA-testien avulla. Ihmisten historia ja elämänvaiheiden selvittäminen ovat hänelle tärkeitä asioita sukututkimuksessa. Yhteisten juurten etsijä Harrastus alkoi vuonna Alkusysäys sukututkimukselle oli se, että hän halusi vapaa-aikana tehdä jotain mielekästä ja sukututkimus valikoitui harrastukseksi, koska oli mahdollisuus mennä kirkkoherranvirastoon kirkonkirjoja tutkimaan. Erityinen kiinnostuksen kohde on juuret eli miten kauas sukujuurten tutkimisessa pääseekään. Muita kiinnostuksen kohteita ovat alkuperäiset arkistoaineistot ja DNA-testit. Hän haluaisi rakentaa ja tulostaa valtaisan sukupuun aina 1300-luvulle saakka. Yhteistyö muiden sukututkijoiden kanssa tapahtuu Facebookin sukututkimukseen keskittyvissä ryhmissä ja alueellisessa sukututkimusyhdistyksessä. Hän on osallistunut aikoinaan sukututkimuskurssille, ja koonnut muille sukupuita. Tiedonlähteitä on ollut seurakuntien arkistojen alkuperäiset aineistot ja niiden digitoidut tietokannat. Tietoja on saatu myös muiden tekemistä tutkimuksista, varsinkin alkuvaiheessa. Hän on tallentanut tietoja SukuJutut-ohjelmaan ja oppinut kantapään kautta miten tärkeä on tehdä tietokannasta jatkuvasti varmistuksia, jottei tarvitse syöttää suuria tietomääriä uudelleen. 56

61 Sukututkimuksen haasteena ovat hajallaan eri arkistoissa ja tietokannoissa olevat tiedot. Hän on myös törmännyt ihmisiin, jotka ehdottomasti kieltävät omien tietojensa keräämisen sukutietokantaan. Muita kommentteja: DNA-testien tekemisestä alkoi uusi innostus sukututkimukseen. Myös Geni.com -palvelusta näkee sukujuurten laajuuden, vaikkei hän sinne ole itse tietoja tallentanutkaan. Omia juuriani löytyy Tanskasta, Ruotsista, Norjasta ja Pohjois-Saksasta sekä viitteitä on myös Pohjois-Ruotsista. Mitä sukututkimus on antanut? Harrastuksen alkuvaiheessa kaikki löydöt olivat riemastuttavia yllätyksiä. Oli hienoa huomata, mitä kaikkea suvusta löytyykään. Niistä löydöistä oli kerrottava heti läheisille. Ilman tätä harrastusta valtavasti olisi jäänyt puuttumaan asioita elämästäni. Sukututkimus on vahvistanut juuriani näihin multiin. Profiilikuvaus: Yhteisten juurten etsijä haluaa löytää reitin tästä päivästä taaksepäin suvun historiassa aikaan ennen kirjallisia dokumentteja. Tutkimus sai alkunsa kirkonkirjoista, mutta laajeni mm. DNA-tietojen kautta paljon kauemmas menneisiin aikoihin. Yllätykset ja asioiden paljastuminen aivan erilaisiksi kuin on oletettu, saavat jatkamaan tutkimista. DNA-testien teettäjä Harrastus alkoi 2000-luvun alussa, välillä on ollut taukoa harrastuksessa. Alkusysäys sukututkimukselle oli äidin suvun tietojen etsiminen Siirtolaisinstituutin Siirtolaisrekisteristä. Erityinen kiinnostuksen kohde on DNA-testit ja niiden avulla löydetyt sukulaisuudet. Muita kiinnostuksen kohteita ovat suvun aarteiden eli esineiden ja käsitöiden kerääminen ja historiatietojen kokoaminen. Yhdistystoiminnassa hän on mukana alueellisessa ja valtakunnallisissa (SSS, SSHY) sukututkimusyhdistyksissä. Yhteistyötä muiden sukututkijoiden kanssa hän on tehnyt osallistumalla sukututkimuskursseille etäkoulutuksina ja webinaareina. Sukulaisten kanssa on myös vaihdettu paljon tietoja. Hän ehti haastatella edesmennyttä äitiään suvun asioista ja vanhoista työmenetelmistä sekä tunnistuttaa valokuvia. Sukututkimuskoulutusten kautta hän on oppinut käyttämään laajasti sukututkimuksen tiedonlähteitä sekä digitoituina että arkistojen alkuperäisinä asiakirjoina. Hän tallentaa tietoja SukuJutut-ohjelmaan, 57

62 mutta pyrkii tulostamaan kaikesta kokonaisuuden paperille niin, että sen voi jättää perinnöksi jälkipolville. Sukututkimuksen haasteena hän näkee sen, että laitteet ja ohjelmat, joihin tietoja tallennetaan muuttuvat aikojen kuluessa. Haasteellista on löytää tietoja, kun rippikirjat puuttuvat tai loppuvat. Myös paljon muuttaneiden kohdalla saattaa jäädä aukkoja. Sukututkijan pitää olla sitkeä ja kärsivällinen etsiessään yhteyksiä. Samoja nimiä ja virheellisiä päivämääriä on paljon sotkemassa tutkimuksia. Muita kommentteja: Hän on tehnyt suvusta useita DNA-testejä sekä oman että puolison taustojen selvittämiseksi. Näiden testitulosten kautta on löytynyt yhteyksiä uusiin sukulaisiin, joiden kautta on saanut täydennettyä puuttuvia tietoja. Mitä sukututkimus on antanut? Sukututkimus on harrastuksena koukuttava ja vie mukanaan. Aika vierähtää ihan huomaamatta. Olen löytänyt tutkimuksissani asioita, jotka toistuvat sukupolvesta toiseen. Puolison suvussakin voi olla yhtymäkohtia omaan sukuuni. Maailma on pieni! Profiilikuvaus: DNA-testien teettäjä on selvittänyt sukuaan perinteisen sukututkimuksen keinoin ja lisäksi teettämällä laajasti erilaisia DNA-testejä lähisuvustaan. Näiden kautta on löytynyt aluksi pienenä sukuna pidettyyn sukuun haaroja, joista ei ole aiemmin tiedetty. On saatu vastauksia kysymyksiin ja ratkaistu arvoituksia sekä luotu yhteyksiä uusiin sukulaisiin. Hänelle on kirkastunut se, että tutkijan on löydettävä yhteyksiä pienistäkin palasista, luotettava intuitioonsa ja käännettävä kaikki kivet tietoja etsiessään. Mistä harrastus sai alkunsa? Kuvioon 3. (seuraavalla sivulla) on koottu haastateltavien mainitsemia sanoja, jotka kuvaavat heidän sukututkimusharrastuksensa alkuun liittyviä asioita, niitä alkusysäyksiä, joista kaikki lähti liikkeelle. Sukututkimus sai haastateltavien mukaan alkunsa jonkin esineen tai asiakirjan löytymisestä, aikaisemmin tehtyjen sukuselvitysten tai sukukirjojen tiedoista, sukulaisen kanssa käydyistä keskustelusta tai sukulaisen tulevan juhlapäivän lahjaksi kerätyistä tiedoista. 58

63 KUVIO 3. Sanapilvi tutkimukseen osallistuneiden sukututkimuksen alkusysäyksistä. Mitkä tekijät yhdistävät haastateltuja sukututkijoita? Sukututkijoille yhteisiä kiinnostuksen kohteita olivat historia eli ihmisten elämän vaiheet, paikallishistoria ja Suomen vaiheet historian kulussa. Heille oli yhteistä myös suvun vanhat aarteet, kiinnostus yhteisiin sukujuuriin kauas suvun historiassa ja sukulaisista kerrotut tarinat. Kuudella tutkijalla oli käytössään sama tietokoneohjelma kerättyjen tietojen tallennukseen (SukuJutut). Neljä haastateltavaa oli tehnyt itsestään ja lähisuvustaan DNA-testejä. Mitä tietoja kerätään? Sukututkijat kertovat laajentavansa tutkimuksiaan peruslähteiden ulkopuolelle siksi, että he haluavat lihaa luitten päälle. Tämä tarkoittaa sitä, että he haluavat tietää lisää esipolvien elinolosuhteista, mitä työtä he ovat tehneet, missä ovat asuneet, mitä kouluja he ovat käyneet ja miten ovat elämässään menestyneet. Välttämättä heillä ei ole etukäteen tietoa siitä mitä he etsivät. Toinen lähestymiskulma laajemmalle tiedonhaulle on se, että jostain jo kerätyistä tiedoista on noussut esiin vihjeitä, joiden todenperäisyyttä halutaan lähteä selvittämään. 59