Johdatus politologiaan. Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento VII: Politiikan tutkimuksen lähestymistapoja: Rationaalisen valinnan teoria

Transkriptio

1 Johdatus politologiaan Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento VII: Politiikan tutkimuksen lähestymistapoja: Rationaalisen valinnan teoria

2 Rationaalisen valinnan teoria Rationaalisen valinnan teoria on peräisin taloustieteestä, ja joskus sitä kutsutaankin taloustieteelliseksi menetelmäksi. Teorian sovellusalueet voidaan jakaa kolmeen erilliseen: 1. yksilövalintojen, 2. interaktiivisten valintojen, 3. kollektiivisten valintojen tutkimus.

3 Rationaalisen valinnan teoria Rationaalisen valinnan teoriaa on sovellettu politiikan tutkimuksessa normatiivisessa politiikan teoriassa. Rationaalisen valinnan teoria perustuu pitkälti formaaliin mallinrakennukseen. Tietyistä alkuehdoista johdetaan loogisesti eli deduktion avulla tietyt johtopäätökset.

4 Rationaalisen valinnan teoria Selittävissä ja ennustavissa malleissa alkuehdot koskevat toimijoiden motivaatioita, uskomuksia ja sitä ympäristöä, missä he toimivat. Näistä olettamuksista johdetaan loogisesti jokin toimijoiden vuorovaikutusta koskeva kuvaus. Normatiivisten mallien tehtävänä on puolestaan tarkastella miten jotkin toivotut ominaisuudet toteutuvat instituutioissa tai säännöissä (esim. äänestyssäännöt)

5 Yksilöiden rationaalisuus Rationaalisen valinnan teoriassa keskeinen käsite on preferenssi kuvaa yksilöiden vaihtoehtoja koskevia mieltymyksiä perustuvat joko arvoihin tai puhtaasti makuasioihin. Preferenssijärjestys viittaa siihen järjestykseen, johon yksilöt (tai jokin kollektiivinen toimija kuten puolue) asettaa hänellä olevat valintavaihtoehdot. Kaakao > kahvi > tee Preferenssijärjestyksien oletetaan olevan rationaalisia Esim. transitiivisuus: jos a > b ja b > c, niin a > c Rationaalisuus viittaa pelkästään siihen, miten hyvin toimijan valinnat vastaavat hänen arvojaan tai pyrkimyksiään, Ei siis sitä miten viisasta toimijan on tavoitella tiettyjä päämääriä.

6 Interaktiivinen valinta Peliteoriassa oletetaan, että toimijoiden valinnat ovat keskinäisriippuvaisia. Kuvitellaan tilanne, jossa ihmiset saisivat vapaasti valita, millä puolella tietä he ajavat. Tätä tilannetta voidaan kuvata ns. koordinaatiopelin avulla. pelissä on kaksi pelaajaa (autoilija 1 ja 2), jotka ajavat vastakkaisiin suuntiin. Kummallakin pelaajalla on kaksi mahdollisuutta (strategiaa), toisin sanoen, joko ajaa tien vasenta tai oikeaa kaistaa. Pelimatriisissa sulkuihin merkityt numerot kuvaavat pelaajien voittoja Voitot ovat niitä hyötyjä tai haittoja, joita pelaajille koituu valitsemastaan strategiasta ottaen huomioon toisen pelaajan valitsema strategia. ainoastaan voittojen suuruusjärjestys merkitsee.

7 Interaktiivinen valinta KOORDINAATIOPELI Autoilija 2 Vasen Oikea Autoilija 1 Vasen (1,1) (-1,-1) Oikea (-1,-1) (1,1) Voitot voidaan selittää siten, että liikenne sujuu hyvin, jos molemmat autoilijat ajavat tien oikeaa tai vasenta kaistaa riippuen siitä, kummalla kaistalla vastapelaaja ajaa. Koordinaatiopelissä päädytään molempia tyydyttävään lopputulokseen, kunhan molemmat pelaajat tietävät mitä toinen tekee.

8 Vangin ongelma Vangin ongelma -peliin liittyy tarina, jonka kehitti englantilainen matemaatikko A.W. Tucker 1950-luvulla. On kaksi tutkintovankia, joita epäillään yhdessä tehdystä rikoksesta. Syyttäjä kuulustelee vankeja erikseen ja tarjoaa kummallekin vangille seuraavaa sopimusta. Jos vanki tunnustaa rikoksensa ja kertoo kumppaninsa osuudesta (vasikoi), hänelle taataan todistajan koskemattomuus, Hiljaa pysytellyt rikostoveri saa syytteen rikoksesta, josta voi koitua 10 vuoden vankeusrangaistus. Jos molemmat tunnustavat ja kertovat kaiken, he saavat syytteen, mutta syyttäjä esittää vain 5 vuoden tuomiota. Jos kumpikaan ei tunnusta, rikolliset saavat syytteen vahingon tuottamisesta, josta seurauksena on 2 vuoden tuomio.

9 Vangin ongelma Vangin ongelma -peliä voidaan kuvata matriisin avulla: Vanki 2 Ei tunnusta Tunnustaa Ei tunnusta (-2,-2) (R, R) (-10,0) (S, T) Vanki 1 Tunnustaa (0, -10) (T, S) (-5,-5) (P, P) Vangin ongelma pelille on ominaista, että kummankin pelaajan kannalta T > R > P > S

10 Vangin ongelma Kummallekin pelaajalle on kannattavaa tunnustaa rikos syyttäjälle riippumatta siitä, mitä toinen pelaaja tekee. Näin ollen voidaan ennustaa, että kumpikin syytetyistä tunnustaa rikoksen syyttäjälle. Kuitenkin se, että kumpikaan syytetyistä ei tunnustaisi, tuottaisi heille molemmille paremman lopputuloksen. Kummankin pelaajan kannalta järkevin valinta johtaa huonompaan tulokseen kuin se, joka olisi saavutettu yhteistyön avulla. Ongelmaa ei ratkaista mahdollistamalla kommunikaatio.

11 Vangin ongelma Thomas Hobbesin ( ) kuvauksen luonnontilasta ja yhteiskuntasopimuksesta on katsottu muistuttavan vangin ongelma peliä. Luonnontila on kaikkien kannalta huonompi vaihtoehto kuin valtion olemassaolo (yhteiskuntasopimus) Yksilön ei kuitenkaan kannata yksipuolisesti luopua oikeudestaan itsepuolustukseen, koska tällöin hän asettautuisi muiden saaliiksi.

12 Vangin ongelma Vangin ongelma -pelin rakenteen on nähty olevan monien ns. kollektiivisen toiminnan ongelmien taustalla. N:n henkilön vangin ongelma-pelit. Mancur Olson käsittelee teoksessaan The Logic of Collective Action (1965). Omaa etuaan ajavien yksilöiden valinnat johtavat tilanteeseen, jossa kaikkien asema on heikompi kuin siinä tapauksessa, että he pystyisivät tekemään yhteistyötä.

13 Jänishousupeli Kollektiivisen toiminnan ongelmia voidaan kuvata niin sanotun jänishousupelin (Chicken) avulla. Jänishousupeliin liittyy tarina, joka liittyy amerikkalaiseen nuorisokulttuuriin. Nuoret miehet ottivat mittaa toisistaan kilpailuissa, joissa he kaasuttelivat autolla toinen toisiaan vastaan. Se, joka jarruttaa ensin, on jänishousu. Jos kumpikaan osapuolista ei jarruta, seurauksena on tuhoisa törmäys. Molempien osapuolten mielestä parasta olisi, jos vastapuoli jarruttaisi.

14 Jänishousupeli Peliä voidaan kuvata matriisin avulla: Autoilija 2 Jarruttaa Ei jarruta Jarruttaa (1,1) (R, R) (0,3) (S, T) Autoilija 1 Ei jarruta (3,0) (T, S) (-5,-5) (P, P) Jänishousupelille on ominaista, että kummankin pelaajan kannalta T > R > S > P

15 Jänishousupeli Jänishousupeliä on käytetty mallintamaan Aseellisia selkkauksia (esim. Kuuban kriisi) Niin sanottujen yhteislaidunhyödykkeiden ongelmaa Esim. yhteislaitumet, merien kalakannat ja muut luonnonvarat, joiden liikakäyttö voi johtaa siihen, että ne tuhoutuvat Garrett Hardin: The Tragedy of Commons (Science, 1968).

16 Hyödyketyypit JULKISHYÖDYKE: poissulkematon, ei niukka esim. puhdas ilma, majakka YHTEISLAIDUNHYÖDYKE: poissulkematon, niukka esim. Itämeren kalakanta TULLIHYÖDYKE: poissulkeminen mahdollista, ei niukka esim. tiestö YKSITYINEN HYÖDYKE: poissulkeminen mahdollista, niukka

17 Valtion rooli Valtio eli yhteistyön puutteesta sanktioiva auktoriteetti ei ole ainoa ratkaisu julkishyödykkeiden ja yhteislaidunhyödykkeiden ongelmiin. Pelien toistaminen voi auttaa yhteistyön puutteeseen. Pelaajat voivat rangaista yhteistyökyvyttömiä vastapelaajia seuraavissa peleissä. Elinor Ostrom on kuvannut erilaisia institutionaalisia ratkaisuja yhteislaidunhyödykkeiden ongelmiin. Governing the Commons (1990)

18 Sosiaalisen valinnan teoria Tarkastelee erilaisten kollektiivisten päätöksentekomenettelyjen ominaisuuksia. Miten yksilöiden preferenssit voidaan muuttaa kollektiivisiksi valinnoiksi? Condorcet n paradoksi osoittaa enemmistöperiaatteen ongelmat Äänestäjä 1 x > y > z Äänestäjä 2 y > z > x Äänestäjä 3 z > x > y x:n ja y:n parivertailu: 2 äänestäjää preferoi x:ää y:hyn y:n ja z:n parivertailu: 2 äänestäjää preferoi y:tä z:aan x:n ja z:n parivertailu: 2 äänestäjää preferoi z:aa x:ään

19 Sosiaalisen valinnan teoria Esimerkkitapauksessa enemmistö äänestäjistä ei preferoi mitään vaihtoehtoa suhteessa kaikkiin muihin vaihtoehtoihin. Voidaan sanoa, että tämän enemmistön preferenssit ovat x > y > z > x. Toisin sanoen se on intransitiivinen (syklinen), eikä järkevää kollektiivista valintaa voida tehdä.

20 Sosiaalisen valinnan teoria Sosiaalisen valinnan teoriassa osoitetaan myös, että Eri sosiaaliset valintamenettelyt tuottavat erilaisia tuloksia Kaikki valintamenettelyt ovat manipuloitavissa. Arrowin teoreemassa (Social Choice and Individual Values, 1951) osoitetaan, ettei mikään päätöksentekomenettely täytä tiettyjä rationaalisuusja oikeudenmukaisuusehtoja Lähtökohtana normatiivisen demokratiateorian ideaalit, poliittinen tasa-arvo ja kansalaisten itsehallinto.

21 Rationaalisen valinnan teorian kritiikki Erityisesti psykologit ovat kritisoineet rationaalisen valinnan teorian käsitystä yksilön valinnasta. Rationaalisen valinnan teoreetikot vastaavat tähän, että heidän tarkoituksenaan ei ole kehittää psykologista teoriaa Vaan kuvata miten ihmiset valitsevat ja käyttäytyvät tietyillä yhteiskuntaelämän osa-alueilla. Olettamusten varaan voidaan rakentaa erilaisia malleja koskien interaktiivista ja kollektiivista valintaa. Empiirisesti suuntautuneet politiikan tutkijat kritisoivat rationaalisen valinnan teoriaa siitä, että näitä malleja ei testata.