Vanhemmuuden tukemisen menetelmänä vanhemmuuden roolikartta

Transkriptio

1

2 Käsiteltävät aiheet: Vanhemmuuden tukeminen (vanhemmuuden roolikartta) Perheiden erilaiset elämäntilanteet ja niiden kohtaaminen Huoli puheeksi Verkostotyö

3 Vanhemmuuden tukemisen menetelmänä vanhemmuuden roolikartta Varsinais-Suomen lastensuojeluyhtymän kehittämä työvälinen vuonna 1999 Roolikartta on vanhemmuuden arvioinnin monipuolinen väline. Sen avulla kuka tahansa vanhempi voi jäsentää omia vanhemmuuden roolejaan. Keskustelun apuvälineenä vanhempainilloissa kouluissa, päivähoidossa sekä neuvoloiden vanhempainryhmissä jne.

4 Roolikartan käyttäminen Kartassa vanhemmuus esitetään visuaalisena kokonaisuutena. Se sisältää vanhemmuuden viisi perusroolia. Tekoroolit liittyvät näihin edellisiin esim. huoltajan rooliin liittyen ruoan antaja, vaatettaja yms.

5 Rooleista käytävän keskustelun eteneminen Keskustelun aloitus Roolikartan rooleista keskustellaan vanhemman haluamassa järjestyksessä tai häntä pyydetään nimeämään 1-2 roolia, jotka toimivat hyvin ja huonosti Palautteen antaminen Vanhemmalle annetaan positiivista palautetta hyvin toimivista rooleista Työntekijä esittää omien näkökulmiensa tueksi konkreettisia esimerkkejä vanhemman toiminnasta jossain roolissa

6 Keskittyminen- kehitettävän roolin valinta Keskustelu fokusoidaan sellaiseen rooliin, jonka merkitys on keskeisin lapsen hyvinvoinnin kannalta. Roolista keskustellaan perinpohjaisesti ja sitä tarkennetaan esimerkkien avulla. Sovitaan kototehtävästä, jonka avulla vanhempi voi harjoitella sitä roolia, jonka kehittämiseen halutaan panostaa Sovitaan, kuinka vanhemman edistymistä arvioidaan jatkossa

7 Vanhemmuus ikäkausittain 0-2 v. Korostuvat vanhemman huoltajan, rakkauden antajan ja ihmissuhdeosaajan roolit Vanhemman tehtävä huolehtia kokonaisvaltaisesti vauvan fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista Ilman konkreettista huolenpitoa vauva ei pysy hengissä Perusluottamuksen syntymisen edellytys: tarpeet tyydytetään Sylissä pitäminen, lohduttaminen ja hellyyden osoittaminen lisäävät turvallisuuden tunnetta

8 Varhaislapsuus Kosketus ja vuorovaikutus ovat identiteetin perusta Rakkauden antajan ja ihmissuhdeosaajan rooleissa vanhempi on vuorovaikutuksessa lapseen ja toiseen vanhempaan Lapsi saa varhaisessa vaiheessa mallia ihmisten välisistä suhteista ja kokemuksia erilaisista tunneilmastoista

9 Leikki-ikä 2-6 v. Rajojen asettajan rooli kasvaa, kun lapsen liikkuvuus lisääntyy Lapsi oppii perheensä ja kasvuympäristönsä asenteet ja tavat toimia Leikin kautta opettelee eri rooleja ja käsittelee kokemuksiaan ympäristöstään Lapsen mielikuvitus ja puhe kehittyvät Lapsen on tärkeää kokea olevansa hyväksytty ja arvostettu Vanhemman johdonmukaisuus rajojen asettajana lapsen uhmaiässä luo turvallisuutta ja opettaa kestämään pettymyksiä

10 Kouluikä vuotta Lapsen oppiessa sosiaalisia taitoja nousee elämän opettajan rooli vanhemmuudessa keskeiseksi Moraalin oppiminen, vanhemman oikeudenmukainen ja arvostava suhtautumien lapseen

11 Murrosikä vuotta Rajojen asettajan ja ihmissuhdeosaajan roolit nousevat keskeiseksi Vanhemman antamat mallit ratkaisujen tekemisestä ja neuvottelemisesta luovat nuorelle mahdollisuuden tehdä valintoja ja harkita asioita

12 Itsenäistymisen vaihe vuotta Ihmissuhdeosaajan rooli korostuu entisestään nuoren itsenäistyessä vanhemmistaan Nuorelle tärkeää oman itsenäisen persoonallisuuden luominen Vanhempien tehtävänä on arvioida, missä määrin nuoren oma arviointikyky on kehittynyt ja minkä verran valtaa hänelle voi luovuttaa (Lähde: Vanhemmuden roolikartta, käyttäjän opas)

13 Vanhemmuuden tukeminen perheiden erilaisissa haastavissa elämän tilanteissa Lähtökohdat Jokaisen lapsen ja perheen elämässä on vaikeita vaiheita, ne kuuluvat elämään. Kysymys on enemmänkin siitä, miten vaikeuksien kanssa eletään ja miten ne ratkaistaan. Vaikeudet eivät ole este lasten kehitykselle, jos niitä katsotaan silmästä silmään ja niihin tartutaan.

14 Keskittyminen suojaaviin tekijöihin Lasta tuetaan kiinnittämällä huomio niihin asioihin, jotka suojaavat lasta, Tärkeimmät lapsen elämää perheen haastavissatilanteissa kannattelevat asiat ovat: 1) Kotielämän sujuminen ja oman perheen ihmissuhteet, joita keskinäinen ymmärrys ja avoin kommunikaatio ja ongelmanratkaisu tukevat 2) Toimiva sosiaalinen elämä kodin ulkopuolella; hyvin toimiva päivähoito ja koulu, omat ystävät ja harrastukset

15 Jakaminen Keskinäisen ymmärryksen syntyminen edellyttää puhumista ja ongelmien yhteistä pohtimista Lasten kanssa puhumisen tarkoitus on auttaa heitä ymmärtämään omia kokemuksiaan, vanhempiaan ja perheen tapahtumia Puhumattomuus kasvattaa välimatkaa vanhempien ja lasten välille. Puhuminen sen sijaan lähentää lasta ja vanhempaa toisiinsa ja lapsi voi turvautua vanhempiinsa kysymyksillä Ymmärrys vapauttaa lapsen itsesyytöksistä, tekee lapsen ja vanhemman suhteesta suoremman ja avoimemman ja lähentää heitä toisiinsa Ymmärrys tekee ongelmien pohtimisen mahdolliseksi ja avaa tien ongelmanratkaisulle.

16 Keskinäinen ymmärrys työntekijän ja vanhemman välillä Keskinäinen ymmärrys työntekijän ja vanhemman ja perheen välillä on hyvän yhteistyön edellytys. Työntekijän tulee nähdä vanhemman kärsimys ja vaikeudet ja suhtautua niihin empaattisesti. Perheen tilanteet saattavat aiheuttaa työntekijöissä monenlaisia tunnereaktioita. Vanhemman näkeminen vastapuolena tai vastustajana ei johda yhteistyöhön ja on haitallista myös lapselle. Työntekijällä tulee olla tietoa ja kykyä samaistua sekä lapseen että vanhempien tilanteeseen ja tämän ymmärryksen tulee ohjata hänen toimintaansa. Keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen ilmapiirissä on mahdollista puhua myös kaikkein vaikeimmista asioista.

17 Lisää Työntekijän toimintaa ohjaa lapsen kehityksen tukeminen ja ennalta ehkäisy vanhempia kunnioittavalla tavalla. Ongelmatilanteissakaan ei ole kyseessä huonot vanhemmat vaan vanhemmat, joiden kyky toimia vanhempana ongelma veroittaa Työntekijän vastuulla on aloittaa keskustelu lapsen ja perheen elämäntilanteesta tavoitteena päästä vanhempien kanssa pohtimaan lapsen asioita ja miettimään yhdessä, miten lasta parhaiten tukea. Tarvittaessa työntekijä ohjaa vanhemmat lisäavun äärelle Jos vanhemmuus on romahtanut tai lapset ovat jääneet yksin ilman riittävää hoivaa ja huolenpitoa, on työntekijällä velvollisuus lastensuojelun avulla puuttua perheen elämään

18 Ammattihenkilöstö perheen apuna Huolen puheeksi ottaminen Yhteisen ymmärryksen luominen Moniammatillinen yhteistyö, verkostotyö Säännölliset tapaamiset ja arvioinnit yhdessä vanhempien kanssa

19 Haasteellisen perheen kohtaaminen Perheen ongelmatilanteita:

20 Perheen ongelmatilanteita Kodin arkielämän huolia ja paineita voi tarkastella lapsen, perheen arkielämän sujumisen, vanhemmuuden ja parisuhteen sekä perheessä todettujen nimettyjen ongelmien kautta Ekokulttuurisen teorian termein voimme arvioida, millaiset perheen ulkoiset tai sisäiset uhkat tai paineet voivat horjuttaa perheen arkirutiinien tasapainoa ja perheen kokemaa mielenrauhaa Jallinoja kutsuu tällaisia perheen yhteisöllisyyttä uhkaavia tekijöitä vieraiksi perheissä Vakavia tuen tarpeita perheessä aiheuttavat vanhempien keskinäiset jatkuvat erimielisyydet tai avioeron liittyvät kysymykset, alkoholinkäyttö sekä mielenterveys- ja väkivaltaongelmat

21 jatkuu Vieraiden ilmaantuessa perheisiin, perheiden tapa reagoida voi vaihdella paljonkin. Vieras torjutaan täysin, sitä vierastetaan, tarkkaillaan Vieras voidaan hyväksyä ja sovittaa osaksi perhettä Ekokulttuurisessa teoriassa puhutaan perheen tekemistä akkomodaatioista kun arjen tasapaino horjuu

22 Vanhemmalla psyykkinen sairaus Lapset voivat reagoida monin eri tavoin Lapset puheeksi menetelmä Lapselle kerrotaan vanhempien sairaudesta

23 Lapset puheeksi työskentelyn sisältö Lapsen elämäntilanteen kartoitus: vahvuudet ja haavoittuvuudet Eväitä vanhemmille lapsen kehityksen tukemiseksi

24 Lasten kaltoinkohtelu Lapsen kaltoinkohtelun kategoriat: Laiminlyönti Henkinen väkivalta Fyysinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Lapselle sepitetty sairaus Lääkinnällinen Huomioitava myös perheväkivalta

25 Kun perheessä on alkoholiongelma Alkoholin käyttö määritellään ongelmaksi erilaisten määrällisten mittareiden kautta Lapsen näkökulma huomioitava, miten he kokevat Lievimmillään haitta lapselle on huolta tai mielipahaa, pahimmillaan alkoholinkäyttöön liittyy väkivaltaa sekä lapsen fyysistä ja psyykkistä väkivalta.

26 Lapsen selviytymiskeinot ja selviytymisen tukeminen Lapsi voi toimia seuraavien mallien mukaan Vanhin lapsi alkaa huolehtia sisaruksistaan ja vanhemmistaan Lapsi voi olla liian vastuullinen ja ylikiltti Lapsi voi olla määräilevä ja kontrolloiva Lapsi voi hakea huomiota toimimalla vastoin yleisiä sääntöjä Lapsi voi olla levoton, keskisttymiskyvytön Lapsi voi olla vetäytyvä Lapsi voi hauskuutta muita

27 Pariporina Miten tuet eri suojautumiskeinoja omaavia lapsia tunteiden ilmaisussa sekä vahvistat heidän itsetuntoa ja luottamuksen vahvistumista?

28 Miten käsitellä lapsen kanssa vanhemman alkoholinkäyttöä? Jos sais kolme toivomusta. Työkirja päihdeasioista varhaiskasvatuksen työntekijöille.

29 Huolen vyöhykkeistö Ei huolta 1 Pieni huoli 2 Tuntuva huoli 3 Suuri huoli 4 Ei huolta lainkaan. Huoli tai ihmettely käynyt mielessä. Luottamus omiin mahdollisuuksiin hyvä. Ajatuksia lisävoima-varojen tarpeesta. Huoli on tuntuvaa. Omat voimavarat ovat ehtymässä. Lisävoimavarojen ja kontrollin lisäämisen tarve. Huoli on erittäin suuri. Omat keinot ovat lopussa. Tilanteeseen on saatava muutos heti.

30 Vyöhykkeet I-IV I Ei huolta vyöhyke Ihminen kokee, että toisen ihmisen tai yhteisön asiat ovat hyvin ja hänen suhteensa henkilöön toimii. Tällöin esimerkiksi lapsen kanssa työskentelevä kokee, että hänellä on tietoja ja taitoja tukea lapsen kasvua ja kehitystä sekä havaitsee asioiden ja oman toiminnan sujuvan niin kuin pitääkin ja tuottavan toivottuja tuloksia. II Pienen huolen vyöhyke Ihmisellä käy pieni huoli tai ihmettely mielessä, jopa toistuvasti. Hänellä on kuitenkin vahva luottamus omiin auttamismahdollisuuksiinsa. Työskentely ja toivotut tilanteen muutokset ovat vielä tehtävissä pääasiassa kunkin tahon omin keinoin ja erityisen yhteistyön tarve on vähäinen.

31 III Tuntuvan huolen vyöhyke (Harmaa vyöhyke) Tuntuvan huolen tilanteissa ihminen kokee kasvavaa huolta, kaipaa tilanteeseen lisää tukea ja kontrollia, mutta on usein samanaikaisesti epävarma riittävästä näytöstä ja voi pelätä liioittelevansa. Tuki ja kontrolli eivät ole vastakkaisia toimia, silloin kun pyrkimyksenä on edistää toisen omatoimisuutta ja elämänhallintaa. Tuella pyritään vahvistamaan myönteisiä prosesseja, kontrolloimalla rajoittamaan kielteisiä. Ratkaisevaa on, että toista ei tehdä riippuvaiseksi sen enempää tuesta ( auttaminen avuttomaksi ) kuin kontrollistakaan ( alistaminen avuttomaksi ). Huolen harmaata vyöhykettä leimaa epäselvyys (siksi juuri sitä kutsutankin harmaaksi): on epäselvää keitä kokonaisuudessa on lopulta mukana ja mitä kukin tekee, onko kyseessä sittenkin pieni pulma tai päinvastoin suuremman huolen paikka ja mikä olisi paras oma toimintatapa ongelmakokonaisuuden ratkaisemiseksi. Ainoa täysin selvä asia on, että tilanne ei ole yksin määrättävissä eikä omassa hallinnassa. Niinpä harmaalta vyöhykkeeltä ei selviä selkeyteen yksin, tarvitaan yhteistoimintaa ja sen aikaansaaminen taas kysyy dialogeja.

32 IV Suuren huolen vyöhyke Työntekijä kokee, että hänen keinonsa ovat lopussa ja ennakoi, että asiakkaalle, lapselle, nuorelle tai perheelle käy huonosti, ellei tilanteeseen saada muutosta heti. Esimerkiksi työntekijä arvioi lapsen tai nuoren olevan välittömässä vaarassa. Huolet voivat kasvaa tuntuvista suuriksi, jos pulmatilanteet pitkittyvät ja työntekijä kokee keinojensa valuvan hiekkaan. Tarvittavat yhteistyötahot ja -kumppanit halutaan välittömästi mobilisoida mukaan toimintaan. Jos taas suuri huoli herää heti työskentelysuhteen alussa, otetaan tällöin käyttöön kriisityömenetelmät ja tehdään tiivistä yhteistyötä tarvittavien tahojen kanssa. Jos tarjolla on hyvää, jäsentynyttä kriisityötä, suuretkin huolet saadaan huojenemaan nopeasti. Jos taas tuollaista työskentelyä ei ole järjestetty, palvelujärjestelmä joutuu helposti itse kriisiin jokaisen kriisin kohdatessa.