Talvivaaran kaivoksen tarkkailuraportti vuodelta 2011

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveyslautakunta Talvivaaran kaivoksen tarkkailuraportti vuodelta 2011 STLTK 185 Talvivaara Sotkamo Oy on lähettänyt Kai nuun maakunta -kuntayhtymän terveyden suojelu viranomaiselle tie doksi kaivoksen tarkkailusta tehdyn yhteenvetoraportin vuo delta Tal vivaaran kaivoksen tarkkai lua on toteutettu voimas sa olevan tarkkai lusuunnitelman mukai sesti. Tarkkailuun on tullut joitakin viranomaisten esittämiä muutoksia, jotka on esitetty tar kemmin kyseisen tarkkailuosan raportis sa. Tarkkailuun sisäl tyy rakentamisvaiheen ai kainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu, päästötarkkailu ja ym päristövaikutusten tarkkai lu. Talvivaaran kaivoksen tarkkailuvelvoite pe rustuu seuraaviin lupapäätöksiin: Poh jois-suomen ympäristölupa virasto ympäris tö- ja vesitalouslupa 33/07/ ; Vaasan hallinto-oikeus 08/0039/ ja Korkein hallinto-oi keus Tiettyjä lupamää räyksiä on muutettu Pohjois-Suomen alue hallintovi raston antamalla pää töksellä (nro 16/11/1). Vuonna 2011 kaivos oli tuotannossa koko vuoden (nikkelituotanto oli t ja sink kituo tanto t). Päästö tarkkailu sisälsi saniteettivesien, ilmapääs töjen ja proses sin ylijäämä vesien tarkkai lun. Ympäristövai kutusten tarkkailussa oli suppeampi vuosi ja siihen sisältyi pinta- ja pohjavesien, pölylas keuman sekä melun ja tärinän tarkkailu. Vuonna 2010 alkaneet jä tejakeiden kaato paikkakelpoisuustut kimuk set jatkuivat. Vuoden 2011 aikana ei raportin mukaan ol lut yhtään poikkeustilanteeksi luokiteltavaa vesi päästöä. Kaivos alueella tapahtui vuo den 2011 aikana yh teensä 16 öljyvahinkoa, jotka olivat pää asiassa hydrauliikkaletkun rikkoutumisesta, laiteviasta tai huolimatto muudesta aiheutu via. Öljyiset maat poistet tiin ja kuljetettiin Kajaaniin Majasaarenkan kaan öljyisten jät teiden vastaanottopistee seen. Kaivosalueen ulkopuolelta on tullut vuonna 2011 yhteensä 156 ilmoitusta pöly-, haju-, melu- ja tärinähaitois ta. Näistä suurin osa eli noin 84 % koski ha juja. Tarkkailuraportti on luettavissa Kainuun ELY-keskuksen internetsivuilla osoitteessa: fi Rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu Kuusilammen sekundaarikasan rakentami seen liittyen tarkkailtiin kiintoainepitoisuutta Tor rakkapurossa pis teellä SeP9 viikoittain marraskuulle asti. Kesäkuun lopussa asen nettiin las keutusaltai siin silttiverhot ehkäise mään kiintoaineen kulkeutumista. Vuonna 2011 kiintoaine pitoi suus vaihteli 2, mg/l. Maalis-kesä kuussa kiintoainepitoisuu det olivat pääosin kor keita (tulva-aikana huhtikuussa 1200 mg/l). Heinäkuusta läh tien pitoisuudet olivat yleensä ra ja-arvoa (30

2 mg/l) pienempiä. Elokuun alussa virtaus oli runsaista sateista johtuen voi ma kas, mikä näkyi Torrakkopu rossa kohonneena kiinto ainepitoi suutena, kun laskeutusaltaiden ka pasiteetti ei riittänyt laskeutta maan kiintoai netta. Alueelle ra kennettiin loppuvuodesta kol mas las keu tusallas, joka lisäsi kiintoaineen määrää marraskuun alussa. Päästötarkkailu Prosessivedet ja jälkikäsittely-yksiköt Prosessin ylijäämävesiä (Lone-vedet) joh dettiin jälkikäsittely-yksiköille v yh teensä m³ heinä- ja syyskuussa olleita keskeytyksiä lukuun ottamatta. Jou lukuussa vedet joh dettiin kip sisakka-altaan kautta kasakiertoon. Johdet tu vesimäärä ja kautui jokseenkin tasan ete läisen ja pohjoi sen jälkikäsittely-yksikön kesken. Vuonna 2011 tammi-kesäkuussa juok sutettiin m³ vuonna 2010 va rastoituja vesiä, jot ka ovat mukana yhteis määrässä. V ei vesiä varastoitu jälki käsittely-yksiköille. Jälkikäsittely-yksiköille johdettavan proses sin ylijäämävesien ph ylitti ylemmän raja-ar von (ph 9,5) useissa yksit täisissä näytteis sä, mutta metallien (Ni, Cu, Zn) pitoisuudet olivat pää sääntöisesti pieniä ja raja-arvojen ylityksiä ei tapahtunut v Kiintoaineel le asetettua tavoitearvoa (10 mg/l) ei pää osin saavutettu. Prosessin ylijäämävesissä oli run saasti mm. sul faattia, mangaania ja natriumia, mutta pitoisuudet las kivat loppu vuotta kohden ja kuormitus pieneni edellisvuodesta. Sul faatti on peräi sin malmin sisäl tämistä rikkiyhdisteistä sekä pro ses sissa käytetystä rikkihaposta ja rikki vedystä. Man gaani liukenee malmista pro sessin si vu tuotteena ja natrium tulee ph:n säätöön käy tetystä lipeästä. Myös muita kuormittei ta, ku ten kalsiumia, mag ne siumia ja kloridia oli selvästi luonnonvesiä enem män. Uraa nin vaih telu väli oli 0,04-9,0 µg/l. Jälkikäsittely-yksiköiltä vesistöön johdetta valle vedelle luvassa määrätty raja-arvo kiintoai neen hehkutusjään nökselle (10 mg/l) saavutettiin molemmilla käsittely-yksiköillä neljännellä vuosineljän neksellä. Jälkikäsitte ly-yksiköille aiheutunut keskimääräinen vuosikuormitus oli arviolta seuraava: sul faatti t/v, natrium t/v, mangaa ni kg/v, rauta kg/v, nikkeli 74 kg/v, kupari 18 kg/v, sinkki 66 kg/v, koko naistyppi kg/v ja kiintoaine kg/v. Jälkikäsit tely-yk siköiltä vesis töön joh detut vedet eivät olleet akuutisti tok sisia ve si kirppu-, levä- ja valobakteeritestien perus teella. Saniteettijätevedenpuhdistamo toimi lupa eh tojen mukaisesti v Päästöt ilmaan Ilmapäästömittauksissa metallien talteenot tolaitoksella rikkivetypitoisuus ylitti raja-ar von (<50 mg/m³n) kokonai suudessaan vii dessä mittauksessa 48:sta (10,4 %). Näistä mittauksista yli tyksiä oli lin jalla 1 "nauha suodin poistohöngät pesurin jälkeen" neljä yhdeksästä mittauksesta eli 44,4 %. Metal lien talteenoton poistokaasut sisältävät myös muita rikkiyhdisteitä kuin rikki vetyä. Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvassa ei ole annettu päästöra ja-arvoa haiseville rikki yh disteille, joten vuo siraportissa ei ole

3 voitu verrata TRS-yhdis teiden (Total Reduced Sulphur) mittaustuloksia mihinkään raja-ar voon. Mielenkiinnon vuoksi ympäristöterveyden huolto verta si tu loksia yleisesti käytössä olevaan sellutehtaiden päästöra ja-arvoon, joka on haiseville rik kiyhdisteille 50 mgs/m³n al kuainerikiksi laskettuna. Joh topäätöksenä oli, että Talvivaaran kai vok sen TRS-mittausten tulok set olisivat ylittä neet eri mittauspisteissä tä män päästöra ja-arvon 21:ssä mittauksessa 62:sta (34 %) vaihdellen mgs/m³n alkuainerikiksi las kettuna. Metallien talteenoton päästökohteiden ras kasmetallipitoisuudet (As, Co, Cu, Ni, Zn) alittivat päästöraja-arvon kaikissa kohteissa. Malminkäsittelyssä seu la-hallin poistokaa sun kiintoaine pitoisuus ylitti päästöraja-ar von (10 mg/m³n). Ympäristövaikutusten tarkkailu Pintavedet Talvivaaran kaivos sijaitsee mustaliuskealu eella, mistä johtuen alueen vedet ovat luon taisesti happamia ja niissä on kohonneita sulfaatin ja metallien pitoisuuksia. Vuosi 2011 tarkkailu tehtiin ohjelman mu kaisesti suppeana, jolloin pintavesien tark kailu sisäl si veden fysikaa lis-kemiallisen laadun tarkkailun sekä kalas tus- ja ravus tuskirjanpidon ja myös sähkö koekalastuk sen. Syksyllä tarkkailupisteitä li sättiin Jor masjärveen, Laakajärveen ja Kil tuanjär veen. Lisäksi tutkimusvalikoimaa laajennet tiin ja tehtiin kenttämit tauksia. Kaivoksen suolapitoinen (erityisesti natrium- ja sulfaattipitoinen) jätevesi on aiheuttanut Sal miseen ja Kalliojär veen suolaisen veden kerrostumisen järven alusveteen. Kaivoksen jätevesien vaikutus näkyi Salmi sen-kalliojärven-kolmisopen-jormasjär ven-jor maslahden alu eella Oulujoen suun nalla ja Ylä-Lumijär ven-kivijärven-laaka järven-kiltuan järven alueella Vuoksen suun nalla sähkönjohta vuuden sekä sulfaatti-, natrium- ja mangaa nipitoisuuksien kasvuna selvimmin lähive sissä. Sulfaatti on peräisin mal mista ja kai voksella käytetyistä ke mikaaleista. Natrium ph:n säätöön käyte tystä lipeästä ja man gaania liukenee mal mista prosessin sivu tuotteena. Järvien alus vedessä pitoisuudet ovat pienentyneet vain vähän tai eivät lain kaan, Salmisen, Kallio järven ja Kivijärven päällys vesissä ja Ylälu mijär vessä on tapah tunut pitoisuuksien las kua jonkin verran. Kolmisopessa, Jormas järvessä ja Laakajär vessä pitoisuudet ta saantuivat, mutta eivät juuri laskeneet vuon na Mangaani pi toisuus ylitti loppuvuodesta vesieliöstölle hai tallisena pi dettävän ta son Salmisen, Kal lio järven ja Ki vijärven alus vedessä. Happitilanne on heikentynyt ja alusvesi on ollut hapetonta Salmisessa ja Kalliojärvessä sekä lievemmin Kivijär ven alusvedessä ja Kolmisopessa. Myös kalastolle alhaisia ph-arvoja on esiintynyt vuoden 2011 aikana Salmisessa ja Kallio järvessä.

4 Typpipitoisuus on kasvanut lähivesissä kai vosvesien vaikutuksesta varsinkin järvien alusve sissä. Fosforipitoi suudet eivät ole niinkään kasvaneet ja fos fori on paikoin saostunut pois happamuu den seurauksena. Metallipitoisuuksien osalta nikkelin ja sinkin pitoisuudet laskivat edelliseen vuoteen ver rattu na Kalliojoen ja Jor masjärven välillä, mutta Jormasjärven alus vedessä pitoisuuk sissa tapah tui pientä nou sua. Nikkelin ja sinkin pitoisuudet nousivat myös Ylä-Lumi järvessä ja Kivijär ven alusve dessä. Koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat pääosin määri tysrajaa pienempiä tai sen lä hellä. Arsee nin, kromin, antimo nin ja vana diinin pitoi suudet olivat alle määritysrajan ja lisätutki muksissa enimmäkseen pieniä tar kempien määritysten mukaan. Uraanipitoisuudet oli vat pieniä, korkein pitoisuus mitat tiin Salmi sen pinta kerroksesta (0,75 µg/l) maalis kuussa ja Ylä-Lumijärvessä (0,74 µg/l) kesäkuussa. Nikkelin LC50-arvo kirjolohelle (50 µg/l) ylit tyi muutamissa näytteissä Kalliojoessa, Kolmiso pessa ja Kolmisopes ta lähtevässä vedessä sekä Tuhkajoessa tammikuussa samoin kuin Ylä-Lumijärven ja Lu mijoen useissa näytteissä. Sinkkipitoi suus oli vesi eliöstölle haitallista ta soa jok seenkin sa moissa näytteissä kuin nikkeli. Nikkelipitoi suu det eivät ylittäneet em. vesi kirpuille hai tallista pitoisuutta. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) määrittelee ympäristö laatu normit (AA-EQS) sisämaan pintavesille arit meettisena vuosikeski arvona seuraavas ti: kadmium 0,08-0,25 µg/l veden kovuus luo kasta riippuen, elohopea 0,05 µg/l, lyijy 7,2 µg/l sekä nikkeli 20 µg/l. Metallien osalta ympäristölaatunormit ovat annettu liu koisille pitoisuuksille. Kun arvioidaan seurantatulok sia suhteessa ympäristölaatunormiin, voi daan asetuksen mukaan huomioida metal lien ja metalliyhdisteiden luonnolliset taustapitoisuudet, veden kovuus, ph tai muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien bio saatavuuteen. Taustapi toi suudet huomioi den nik kelille tulee raja-ar voksi 21 µg/l ja kadmiu mille 0,1 µg/l. Nikkelin raja-arvo ylittyi Kalliojoessa, Kolmi sopessa, Tuhkajoessa ja ajoittain Jormas järven alusvedessä sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijär vessä. Näiden näyttei den metalli pitoisuu det ovat suurimmalta osaltaan kokonaispi toisuuksia, joten niitä ei voi suo raan verra ta aiemmin mainituille liu koisille pitoisuuksille annettuihin raja-arvoi hin. Kadmiumin ja elohopean määritysrajat ovat Talvivaaran velvoitetarkkailunäytteissä kor keampia kuin EQS-ra ja-arvot. Lisäselvityk sissä, jotka tehtiin v. 2011, määri tysrajat oli vat al haisemmat ja niiden perusteella kad miumin EQS-ar vo ylit tyi yksittäisissä näyt teissä Kolmiso pessa, Tuhkajoessa, lie vem min Salmisessa ja Jor masjärvessä. Ra ja-arvo on kuitenkin an net tu vuosikeskiar volle, joten yksittäisten näyt teiden tulokset eivät ole suoraan verrattavis sa raja-arvoon. Lyijypitoisuudet olivat ra ja-arvoa pienempiä.

5 Kalasto ja kalastus Jormasjärven kalastuskirjanpidon tärkeim mät saalislajit ovat olleet kuha ja hauki, li säksi on saatu madetta ja siikaa. Harvoilla verkoilla saadun kuhan yksikkösaalis on ol lut kohtalai nen-hyvä, ja hauen, siian sekä mateen yksikkösaaliit ovat olleet pieniä. Vetouistelulla on saatu kuhaa ja haukea hy vin. Sähkö-koekalastus ten mukaan Tuhkajoen alaosan koskikalas to oli pääosin tai menta, joka on joessa luonnonkantaa. Tuh kajoella taimentiheydet oli vat vuonna 2011 aiempaa suurempia. Ka lastuskirjanpito-, sähkökoekalastustulosten perusteella kai voksen jätevesillä ei ole ollut havaittavaa vaikutusta Tuhkajoen tai Jormasjärven ka las toon. Kalastus Kolmisopel la on kuitenkin lähes loppunut ranta-asutuk sen häviämisen myötä. Kolmisopelta saatiin v ka tis koilla haukea, ahventa ja sär keä, mutta ma detta ei saatu ollen kaan. Rapuruton leviämisen myötä Jormasjoelta Jormasjärvelle järven rapukanta tuhoutui, joten kirjanpitotietoja ei ole siltä osin enää saatavissa. Kalojen metallipitoisuuksien tutkiminen ei kuulunut v tarkkai luohjelmaan, mutta Talvi vaara tutkitutti Laakajärveltä kalastajien avustamana saa dut ( ) hauki- ja ahvennäytteet. Haukien elohopeapitoisuu det vaihtelivat 0,19-0,41 mg/kg ja ahventen 0,13-0,40 mg/kg. Haukien ja ahventen kad mium- ja lyijypitoisuudet olivat alle määritys rajan 0,01 mg/kg. EU-asetuk sen (1881/2006) mu kaiset enimmäispitoisuudet on annettu elo hopeal le (1 mg/kg), kad miu mille (0,05 mg/kg) ja lyijylle (0,3 mg/kg). Tu lokset jäivät selvästi alle elintarvikkeeksi käytetyn ka lan lihaksel le sallittujen enim mäis pitoisuuksien. Pohjavedet Tarkkailutulosten perusteella olivat pohjave den pitoisuudet v pääosin aikaisem pien vuosien tasolla lu kuun ottamatta teh dasalueen pistettä P1, jossa mangaanin, sulfaatin, nik kelin ja sin kin pitoisuudet olivat selvästi nousseet. Tä hän on voinut osin vai kuttaa tehdasalu een sulamis- ja valumave det, sillä havaintoputki oli mennyt poikki ke vään näytteenottokerran jälkeen. Veden ph-arvoissa (ph 4,6-8,1) ei ole ta pahtunut merkittäviä muutoksia edelliseen vuoteen. Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mu kainen ph-arvo tulisi ol la välillä 6,5-9,5, jo hon ver rattuna kevään näytteissä neljässä pistees sä ja syksyn seitsemässä pisteessä arvot eivät täytty neet. Pohjaveden happamuuteen vaikuttaa suuresti myös paikalliset geologi set te kijät. Nikkelin talousvesinormi 20 µg/l ylittyi teh dasalueen pisteen P1 lisäksi P7 ja P9 sekä osassa talousvesikaivo ja. Talousvesikaivo jen pitoisuuksissa ei kuitenkaan ole tapah tunut muutoksia aiem paan. Laatusuositus talousvedelle mangaanin osalta on 50 µg/l, joka ylittyi osassa tarkkai lupisteitä. Raudan talousvesi normi (laatu suositus) 200 µg/l ylittyi useissa pisteissä. Talousvesikaivojen ko honneet rauta- ja mangaanipitoisuudet johtuvat paikallisista geologisista tekijöistä

6 (mm. veden huono happitilanne). Uraanipitoisuudet määritettiin v vain kalliopohjavesitarkkailun yhteydessä. Pitoi suudet olivat alhaisia (0,01-1,96 µg/l). Ta lousve sikaivoista ei määritetty juomaveden uraanipitoisuut ta. Suomessa ei ole raja-ar voa uraanin enim mäispitoisuudelle juoma vedessä (WHO:n oh jeellinen raja-arvo juomaveden uraanipi toisuudelle on 15 µg/l). Pölylaskeuma Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuut ta on tutkittu Ilmatieteen laitoksen toimesta vuosi na Ympä ristölupapäätöksen mukaisesti mittaus toistetaan viiden vuo den kuluttua. Kaivosalueella todettiin kaivostoiminnasta johtuvaa pölylaskeuman lisääntymistä. Jos sain määrin laskeuma li sääntyi myös kai vosalu een ulkopuolella, lähinnä kaivostoi mintojen itä-koillispuolella. Epä orgaanisen aineksen laskeumissa ei tarkkailun aikana vuosina ole todettu selviä kehityssuuntia lukuun otta matta liuo tusalueen itäpuolella keräimessä 12 havaittavaa lie vää laskusuun taa. Kiintoainelaskeumalle ei nykyisin ole ole massa raja- tai ohjearvoja. Aikaisemmin viihtyvyys haittarajana käytet tiin 10 g/m2/kk, mutta tä mä raja on ku mottu jo 80.luvulla. Todennäköisesti nykyisin huo mattavasti pienem mätkin laskeumat koe taan viihty vyyshaittaa alen tavana. Nikkelin, kuparin, sinkin ja koboltin sekä loppukesästä 2011 lähtien määritettyjen ri kin ja rau dan laskeumat ovat olleet yleisesti suurempia tehdasalu eella kuin sen ulkopuo lella. Ajoittain kohon neita metallilaskeumia todettiin myös kai vosalueen ulkopuolella, lä hinnä kaivostoi minnoista itään, länteen, pohjoiseen ja koil liseen sijaitsevissa keräimissä. Usein pää osa ke räimiin kerty neestä aineksesta oli or gaanista alkuperää, kun kaivostoiminnan suorat päästöt ovat epäorgaanista ainesta. Nikkeli- ja sinkkilas keumat olivat monin pai koin kasvaneet edel lisvuodesta, sen sijaan kuparilaskeumat sekä kaivosalueen ulko puoliset sinkkilas keumat oli vat samaa ta soa tai alhaisem pia kuin yhtenä tai kahtena edellisvuonna. Ko bolttilaskeumat ovat pääosin pysyneet sa malla tasolla tarkkailun ajan. Rikkilaskeumat olivat korkeimmillaan tark kailun alussa loppukesällä 2011, mistä ne laskivat loppuvuotta kohti. Kaivosalueen ul kopuolella loppuvuodesta rikkilaskeumat oli vat pääosin Valtioneuvos ton päätöksessä 480/1996 Suomen metsä talousmaiden rikki laskeumalle asete tun pit känajan keskimää räisen tavoitearvon 0,3 g/m²/v (0,0275 g/m²/kk) mukaisia, sen si jaan loppukesällä ja alkusyksystä tavoite taso usein ylittyi. Melu ja tärinä Melumittausten perusteella vuonna 2011 kaivostoiminnasta aiheutuva melutaso ei ylittänyt päiväajan eikä to dennäköisesti yö ajankaan ohjearvoja mis sään pisteessä ot taen huomioon mittaus epävarmuus. Mit tauspisteessä Taattola (ranta, P3) yhden mittauksen yöajan tulos oli epävarmuuden sisällä. Häiritsevää me lua on koettu aiheu tuvan

7 primääriliuotuska san 1 il mastuspuhal timista, avolouhosräjäy tyksistä ja sekä pai koin tieliikenteen lisään tymisestä. Taus ta-melun vähäisyydestä joh tuen kaivostoi minnan aiheuttama melu voi daan kuulla kau kana matalataajuisena. Kai voksen lou hintatärinäarvot alittivat selvästi rakennusten vaurio vaaran raja-arvot. Täri nä voi kui tenkin aiheuttaa häi riötä herkimmille ihmi sille ja alentaa asu misviihtyvyyttä kaivoksen lä hiympäristössä. Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus Jätejakeiden (loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimen alite, esineutralointisakka) ke räily näytteiden koko naispitoisuuksissa ei havaittu merkittäviä muutoksia aikaisem paan vuoteen. Loppu neutraloinnin ja rau dan sakeuttimen alitteessa nikkelin pitoi suus ylitti kaikissa kuukau sinäytteissä esi merkiksi valtioneu voston maaperän pilaan tuneisuuden ja puh distustarpeen arvioinnis ta annetun asetuksen 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvo tason 150 mg/kg. Sinkin osalta ylempi oh jearvotaso ylittyi kahdessa kuukausinäyt teessä. Esineutralointisakassa ylit tyi lähes kaikissa näytteissä nikkelin ylempi ohje arvo ja sinkin osalta kaikissa näytteissä ylempi ohjearvo 400 mg/kg sekä ongelmajätera ja-arvo 2500 mg/kg. Tammi- ja maaliskuus sa kadmiumin ja kuparin pitoi suudet ylittivät ylemmät ohjearvotasot. Liukoisuuskokeiden perusteella loppuneut raloinnin ja raudan sakeut timen alitteessa sulfaa tin ja liuenneiden ai neiden kokonaismäärä (TDS) ylitti vät pää osin tavanomaisen jätteen kaa topaikalle se kä on gelmajät teen kaatopaikalle asetetut viitearvot (VNa 202/2006). Esi neutra lointisa kan osalta ko honneita liukoisuuksia havait tiin nikkelin ja sin kin osalta, mutta osin myös kadmiumin, kuparin ja sulfaatin osal ta. Näiden osalta ylittyi enimmillään ongelmajät teen kaa topai kalle ase tetut viitearvot ja TDS:n osal ta enimmillään tavanomaisen jätteen kaato paikan viitearvo. Muutamien yksittäisten ai neiden osal ta (pää osin fluoridi esineutra lointisakassa) ylittyivät pysyvän jät teen kaa to paikalle asetetut viitearvot. Mo nen metal lin osalta (mm. As, Hg, Sb, Sn, Mo) liukoi suudet olivat kaikki / tai pääosin alle analyy sitark kuusra jojen. Liukoisuuksissa ei ole vuonna 2011 tapah tunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuo teen. Vuoden 2011 tarkkailutulokset ovat vahvistaneet aikaisemman vuoden pi toisuustasot. Liukoi suuskokeiden perusteel la jätejakeet eivät täytä esimerkiksi pysy vän jätteen eivät kä ta vanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettu ja normeja. Osin myös ongelmajätteen kaa topai kalle asetetut normit ylittyvät. Kaivan naisjätteisiin ei kui tenkaan suoraan sovelle ta kaatopaikka-asetuksen mukaisia norme ja vaan kai vostoiminnan sivutuotteisiin sovel letaan annettua kaivannais teollisuuden jätehuoltoa kos kevaa di rektiiviä (2006/21/EY) ja sen perus teella annettua asetusta kaivan naisjätteistä (379/2008) se kä em. asetuksen muuttamisesta (717/2009). Loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimen alite johdetaan kipsisakka-altaalle ja esi neutra lointisakka läjitetään sekundäärika san pohjalle. Sekä liuotuska sojen pohjat että läjitysalueet on eristetty vuotojen

8 Sosiaali- ja terveysjohtajan ehdotus: Sosiaali- ja terveyslautakunta: ja happamien suotovesien estä miseksi pysy villä bentoniitti- ja muo vikerrok silla. Uraanin pitoisuus oli loppuneutraloinnin sa keuttimen alitteessa 5-44 mg/kg, raudan sa keut timen alitteessa mg/kg ja esi neutralointisakassa 0,8-15 mg/kg välillä. Uraanin pitoi suuksissa ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia, raudan sakeuttimen alitteessa pitoi suustaso oli kuitenkin lievästi kohonnut vuodesta Uraanipitoisuu delle ei ole asetettu vii tearvoja (VNa 214/2007). Aiemmin sovellet tujen ns. SA MASE-ohje- ja raja-arvojen (Ympäris tömi nisteriö 1994) perusteel la pi toisuustaso ei ole korkea. Aiemmin teolli suusalueilla sovel lettu raja-arvo uraanille oli 500 mg/kg ja asuinalueilla sovellettu oh jearvo oli 50 mg/kg. Lisätietoja asiasta antaa ympäristötervey denhuollon tulosalueen johtaja Päivi Nykä nen, puh , sähköpostitse Sosiaali- ja terveyslautakunta merkitsee tie doksi Talvivaaran kaivoksen tarkkailuraportin vuodelta Lisäksi sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että Talvivaaran kaivoksen tarkkailuohjelmaa tulisi tarkistaa koko naisuudessaan se kä määritysten osalta si ten, että näytemää rät vuosita solla ja määritys rajat ovat sellai set, että tutkimustu lokset ovat suoraan ver rattavissa annet tui hin ohje- ja ra ja-arvoihin. Asiantuntijana tässä asiassa kuultiin ympä ristöterveydenhuollon tulosaluejohtaja Päivi Ny kästä, hän oli läsnä kokouksessa asian esittelyn ajan klo 10:19-11:00. Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi päätösehdotuksen. Lautakunta totesi myös, että ympäristöluvassa määritellyt raja-ar vot pi tää pys tyä jat kos sa alit ta maan. Vuonna 2011 on tapahtunut yli tyk siä monin pai koin. Vuonnan 2011 havaittiin pintavesissä ensimmäiset merkittävät vaikutukset kaivospiirin ulkopuolella. Erityisesti Jormasjärven ja Laakajärven syvänteistä sähkönjohta vuus, kiintoaine- ja sulfaattipitoisuus nousivat merkittävästi.