Talvivaaran kaivoksen tarkkailuraportti vuodelta 2010

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveyslautakunta Talvivaaran kaivoksen tarkkailuraportti vuodelta 2010 STLTK 204 Talvivaara Sotkamo Oy on lähettänyt Kainuun maakunta-kuntayhtymän terveydensuojelu-viranomaiselle tiedoksi kaivoksen tarkkailusta tehdyn yhteenvetoraportin vuodelta Talvivaaran kaivoksen tarkkailua on toteutettu voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailuun sisältyy rakentamisvaiheen aikainen kiinto ainepitoisuuden tarkkailu, päästötarkkailu ja ympäristövaikutusten tarkkailu. Talvivaaran kaivoksen tarkkailuvelvoite perustuu seuraaviin lupapäätöksiin: Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto ympäristö- ja vesitalouslupa 33/07/ ; Vaasan hallinto-oikeus 08/0039/ ja Korkein hallinto-oikeus Vuonna 2010 kaivos oli tuotannossa koko vuoden. Päästötarkkailu sisälsi saniteettivesien, il mapäästöjen ja prosessin ylijäämävesien tarkkailun. Ympäristövai kutusten tarkkailuun sisältyi puolestaan pinta- ja pohjavesien tarkkai lu, biologinen tarkkailu maa-alueilla, pölylaskeuman sekä melun ja tärinän tarkkailu. Lisäksi vuonna 2010 aloitettiin myös jätejakeiden kaatopaik kakelpoisuustutkimukset. Tarkkailuraportti on luettavissa Kainuun ELY-keskuksen ja Talvivaaran nettisivuilla osoitteis sa: aristotarkkailu Poikkeustilanteiksi luokiteltuja vesipäästöjä oli vuonna 2010 kolme kappaletta: kipsisakka-al taan maaliskuinen vuoto sekä kaksi muuta lyhytaikaista päästöä voi makkaiden sateiden yh teydessä rakennettavalta sekundäärikasan alueelta. Pieniä öljyvahinkoja tapahtui kaivosalu eella yhteensä 14. Kaivosalueen ulkopuolelta on tullut vuonna 2010 ilmoituksia pöly-, haju-, melu- ja tärinähaitoista. PÄÄSTÖTARKKAILU (osaraportti III Vesistökuormitusta syntyi ensisijaisesti prosessivesistä sekä jossain määrin rakentamistöistä sekä yksittäisistä satunnaispäästöistä, joista merkittävin oli jo edellä mainittu kipsisakka-altaan vuoto. Prosessivesiä johdettiin ku takuinkin tasan Vuoksen ja Oulujoen vesistöalueiden suuntaan. Ou lujoen vesistöalueelle johdetaan rakentamisenaikaisia vesiä sekä Kuusi lammen kuivatusvesiä Kuusijoen ja edelleen Kalliojoen kautta. Prosessivedet ja jälkikäsittely-yksiköt

2 Prosessivesiä johdettiin jälkikäsittely-yksiköille vuonna 2010 maaliskuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle melko yhtäjaksoisesti. Tämän jäl keen vedet varas toitiin kipsisakka-altaan eteläpuolella olevaan altaa seen, koska juok sutuskiintiö (1,3 Mm 3 vesistöön oli tullut täyteen. Jälkikäsittely-yksiköille johdettavan prosessin ylijäämäveden ph ja metallipitoisuudet (Ni, Cu ja Zn olivat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta lupamääräysten mukaiset konsultin ker ran viikossa ottamien näytteiden perusteella. Nikkelin osalta yksittäiselle näytteelle annettu raja-arvo (1,0 mg/l ylittyi poikkeuksellisesti marras-joulukuun vaihteessa kahdessa näyt teessä. Kipsisakka-altaan ylivuotovedelle määrättyä kiintoai neen tavoitearvoa (10 mg/l ei saavutettu. Kuormitus jakautui jok seenkin tasan Vuoksen ja Oulujoen vesistöalueiden suun taan. Prosessivedessä oli runsaasti mm. sulfaattia, mangaania ja natriumia. Prosessin ylijäämävesi oli jonkin verran toksista tai toksista leville ja vesikirpuille, mutta ei valobakteereille. Jälkikäsittely-yksiköiltä vesistöön johdettavalle vedelle luvassa määrätty raja-arvo kiinto aineen hehkutusjäännökselle (10 mg/l saavutettiin eteläisellä jälki käsittely-yksiköllä (Kor telammen eteläpuoli neljännellä vuosineljän neksellä ja pohjoisella jälkikäsittely-yksiköllä (Kärsälampi lähtevä kahdella ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Saniteettijätevedenpuhdistamo ei täyttänyt lupamääräyksen mukaisia puhdistustehovaa timuksia vuonna 2010 ja vesistöön kohdistuva kuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna. Ilma Ilmapäästömittauksissa metallien talteenoton metallipitoisuudet ja raskasta polttoöljyä käyttä vien kattiloiden savukaasupäästöjen hiukkaspitoisuudet ja typenok sidit alittivat raja-arvot. Malminkäsittelyn päästökohteiden hiukkaspi toisuudet alittivat päästöraja-arvot lukuun otta matta seulahalli ja hienomurska 1:n pölynpoiston poistokaasuja. Metallien talteenoton pois tokaasujen TRS-pitoisuudet (Total Reduced Sulphur, haisevat rikkiyhdisteet ylittivät rikkive dylle määrätyn raja-arvon, mut ta uusin tamittauksessa enää vain neutraloinnin poistokaa sujen osal ta. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU Pintavedet (osaraportti IVa (kartta s Talvivaaran kaivos sijaitsee mustaliuskealueella, mistä johtuen alueen vedet ovat luontaisesti happamia ja niissä on kohonneita sulfaatin ja metallien pi toisuuksia. Jätevesien vaikutus oli havaittavissa Salmisen-Kalliojärven suunnalla pohjoisessa ja Ylä-Lu mijärven-kivijärven suunnalla etelässä mm.

3 sähkönjohtavuuden se kä sulfaatti- ja mangaani pitoisuuksien huomattavana kasvuna. Ke väästä lähtien jätevesien vaikutusta oli havaittavis sa myös Kolmiso pessa ja jossain määrin Tuhkajoessa kesällä. Jormasjärvessä säh könjoh tavuus ja sulfaattipitoisuus olivat lievästi koholla kesällä. Viit teitä jätevesistä oli havaittavissa myös Vuoksen suunnalla Laakajär vessä, erityisesti sen pohjoisosalla. Salmisen-Kalliojärven alueella veden ph laski erityisesti kesällä ja haponsietokyky oli kulu nut loppuun. Salmisen alusvesi oli loppukesästä syksyyn hapetonta tai lähes hapetonta ja myös Kalliojärvessä happitilanne oli heikenty nyt. Vuoksen suunnalla veden ph ei las kenut Salmisen-Kalliojärven tapaan, vaan ennemminkin nousi Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa joh tuen Kortelammen suunnalta tu levien vesien ph-säädöstä lipeällä ja kalkilla kipsisakka-al taan maa liskuisen vuodon vuoksi. Humuksen ja fosforin määrä laski erityisesti Salmisen ja Kalliojärven suunnalla johtuen niiden saostumisesta alhaisessa ph:ssa. Typpipitoisuudet olivat Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa hieman suurempia kuin edellisvuon na, mutta pienempiä kuin vuonna 2008, jolloin typpipitoisuutta nosti vat kaivoksen rakentamisalueelta tulleet ja räjähdysainejäämä nä erityisesti nitraattityppeä sisältävät kuivatus vedet. Ammoniumtyp peä vesissä oli edellisvuosia enemmän johtuen ilmeisesti kaivoksen pro sessivesistä. Nikkelin ja sinkin pitoisuudet olivat Kalliojoen ja Jormasjärven Talvilahden välillä korkeampia kuin ennen kaivostoimintaa, mutta pääosin edellisvuosien tasoa paitsi Tuhkajoessa jonkin verran korkeampia. Alempana vesistössä ei ollut havaittavissa merkittävästi kohonneita me tallipitoisuuksia. Nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät eräiden tutkimusten mukaan ve sieliös tölle haitallisena pidettävän ta son Kalliojoen suulla ja ajoittain vielä Tuhkajoessa sekä man gaanipi toisuudet Salmisessa ja Kallio järvessä lähinnä kesällä. Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoes sa nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat edellisvuotta korkeampia, mutta selvästi al haisempia kuin vuonna Nikkelipitoisuudet ylittivät yleisesti eräiden tutkimusten mukaan eliöstölle haitallisen tason em. paikoilla ja satunnaisesti myös Kivijärvessä ja sinkin osalta Ylä-Lumi järvessä ja Lumijoessa lähinnä talvella. Ylä-Lumijär ven, Lumijoen ja kesällä myös Kivijärven mangaanipitoi suudet ylitti vät eliöstölle haitallisen ta son selvästi. Vesistöjen ekologinen tila Päällyskasvuston (perifytonin piileväkoostumuksen ja pohjaeläintulosten perusteella Tuhka joen tilassa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoteen 2008 verrattuna. Kalliojoen tila oli heikentynyt pohjaeläintulosten perus teella ja Lumijoen tila sekä piilevä- että pohjaeläintu losten perus teella. Kalliojärven, Kivijärven ja myös Kol misopen kasviplanktonla jistossa ja biomassan määrässä oli tapah tunut muutoksia, mutta Jormasjärvessä tilanne oli pysynyt pääpiir teissään ennallaan. Pohja eläinmuutoksia oli havaittavissa Kalliojär vessä ja Kivijärves sä, mutta ei merkittävästi Kolmisopessa ja Jor masjärvessä. Muutokset johtu vat ilmeisesti kai voksen kuormituksen aiheuttamista muutoksista ve den laadussa ja vesistöjen happamuu dessa,

4 mutta osittain muutok sia voi selittää myös luontainen vaihte lu. Kahden vuoden aineis ton perustella ei voida tehdä varmoja ja yk siselitteisiä johtopäätöksiä muutosten syistä ja py syvyydestä. Pohjaeläinten metallipitoisuudet olivat vuonna 2010 korkeimpia Tuhkajoessa ja alhaisimmat Lumijoessa. Kalliojoen pohjaeläinten metallipitoisuudet olivat pää osin samaa tasoa tai hiukan suurempia kuin Lumijoessa. Metallipi toisuudet olivat vuonna 2010 yleisesti samaa tasoa tai pienempiä kuin vuonna Hauen metallipitoisuudet Kalliojärvessä, Kolmisopessa, Jormasjär vessä ja Kivijärvessä oli vat sekä vuonna 2008 että 2010 varsin pie niä ollen samaa tasoa kaikilla järvillä. Kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat alle määritysrajan ja selvästi alle elintarvikkeeksi käytetyn ka lan li hakselle sallittujen enimmäispitoisuuksien. Rapujen metallipitoi suudet olivat Talvilah della ja Jormasjärven keskiosassa samaa ta soa sekä vuonna 2008 että Kaivostoiminnan vaikutusta pohjaeläinten, kalojen ja rapujen metalli pitoisuuksiin ei ollut ha vaittavissa. Kalasto ja kalastus Jormasjärven kalastuskirjanpidon tärkeimmät saalislajit ovat olleet kuha, hauki ja made. Har voilla verkoilla saadun kuhan yksikkösaalis on ollut kohtalainen. Hauen ja mateen yksikkö saaliit ovat olleet pieniä. Vetouistelulla on saatu kuhaa ja haukea hyvin. Sähkökoekalastusten mukaan Kallio- ja Lumijoen kalasto oli niukka. Tuhkajoen kaikilta koealoilta saatiin tai menta. Tuhkajoesta saadut taimenet olivat luonnonkantaa. Kallio- ja Lumijoen kalasto on ol lut varsin niukka myös aiemmin tehdyissä sähkökoekalastuksissa. Tuhkajoella taimentiheydet ovat olleet vuo sina aiempaa suurempia. Verkkokoekalastus ten mukaan Kal liojärven, Kolmisopen ja Kivijärven kalasto oli melko niukka ja la jistoltaan yksi-puolinen. Ka lasto koostui kaikilla järvillä pääasiassa ahvenesta ja särjestä. Kalalajiston koostumus eri jär villä oli vuonna 2010 varsin samanlainen kuin vuonna Kalastuskir janpito-, sähkökoe kalastus- ja verkkokoekalastustulosten perusteella kaivok sen jätevesillä ei ole ollut havaittavaa vaikutusta vaikutusalu een ka lastoon. Kalastus Kolmisopella on kuitenkin lähes loppu nut ran ta-asutuksen häviämisen myötä. Pohjavedet (osaraportti IVc (kartta s.24, tulokset s.23 Pohjaveden laatua tarkkailtiin lähiasutuksen kaivoista sekä tehdasalueen ja Valkealammen porakaivosta. Pohjavesitarkkailun tulosten perusteella pitoisuudet olivat vuonna 2010 pää osin aikaisempien vuosien ( ta solla, mutta osin havaittiin myös muutoksia aikai sempaan verrattu na. Fysikaaliskemiallisista vedenlaatuparametreista havaittiin edelleen eniten typpeä, mutta pitoisuustaso oli kuitenkin alentunut aikaisemmista vuosista. Tehdas alueen lievästi kohonnut typpitaso johtuu rakennusaineena käytetystä louheesta, jossa on typpeä rä jähdysainejäämänä.

5 Metallien osalta suurimmat pitoisuudet havaittiin raudan ja mangaanin osalta, mutta yksittäi siä kohonneita pitoisuuksia havaittiin myös nikkelin, sinkin ja kuparin osalta. Kohonneet me tallipitoisuudet johtuvat alueen kallioperän laa dusta. Talousvesinormin ylityksiä oli useis sa tarkkailupisteissä rau dan, mangaanin ja nikkelin osalta sekä kad miumin osalta yhdessä näyt teessä (Pirttimäki. Uraanipitoisuudet olivat hyvin alhaisia lukuun ottamatta Puolivälin ja Lahnaslammen metsästysmajan kaivoja, joissa pitoisuudet olivat selvästi korkeam malla tasolla (6,9-11,8ug/l. Korkeampi pitoisuustaso johtuu alueen kallioperän laadusta (pegmatiittigraniit ti. Tehdas-alueen pisteissä P1 ja P4 pitoisuudet olivat pieniä. Suomessa ei ole raja-arvoa uraa nin enimmäispitoisuudelle juomavedessä (WHO:n ohjeellinen ra ja-arvo juomaveden uraanipitoisuudelle on 15 ug/l. Biologinen tarkkailu maa-alueilla (osaraportti IV d (kartta s. 8 ja 10 to.fi/download.asp?contentid=126652&lan=fi Liito-oravan elinalueet ovat jonkin verran supistuneet ja elinympäristöt heikentyneet kaivoksen rakentamisen, metsähakkuiden ja ihmisperäisen häirinnän (me lu, pöly seurauksena. Lepakoiden seurantakohteista Rahvaan mäen alueella havaittiin lepakoita kuten vuonna 2008, mutta Musta mäen alue oli tuhoutunut jo vuonna 2008 hakkuiden ja kaivoksen ra ken tamisen seurauksena. Kekomuurahaisnäytteissä nikkelin, sinkin, kuparin, koboltin ja kadmiumin keskimääräiset pi toisuudet olivat vuonna 2010 hieman korkeammat kuin vuonna 2008 sinkkiä ja kobolttia lu kuun ottamatta. Kangasrouskuissa nikkelin pitoisuudet olivat nousseet kaikilla näytepisteillä ja myös muiden metallien keskimääräiset pitoisuudet olivat korkeammat kuin vuonna Talvivaarassa määritettyjen alkuaineiden keskipitoisuudet oli vat kuitenkin matalampia kuin eräissä 2000-lu vun tutkimuksissa muualla Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Pölylaskeuma (osaraportti IVe (kartta s Hengitettävien hiukkasten (PM10 pitoisuutta on tutkittu Ilmatieteen laitoksen toimesta vuosi na Ympäristölupapäätöksen mukaisesti mittaus toistetaan viiden vuoden kuluttua. Kaivosalueella todettiin kaivostoiminnasta johtuvaa pölylaskeuman lisääntymistä. Jossain määrin laskeuma lisääntyi myös kaivosalueen ulkopuolella, lähinnä kaivostoimintojen itä-koil lispuolella. Kiintoainelaskeumissa ei tarkkai lun aikana vuosina ole todettu selviä kehityssuuntia. Kiintoainelaskeumalle ei nykyisin ole olemas sa raja- tai ohjearvoja. Aikai semmin viihtyvyyshaittarajana käytettiin 10 g/m2/kk, mutta tämä raja on kumottu jo 80.luvul la. To den-

6 näköi sesti nykyisin huomatta vasti pienemmätkin laskeumat koe taan viih tyvyys haittaa alentavana. Nikkeli-, kupari- ja sinkkilaskeu mat oli vat keskimäärin suurempia kuin vuonna 2008 ja tehdasalu eella suu rempia kuin sen ulkopuolel la. Ajoittain kohonneita metal lilaskeumia todettiin myös kaivosalu een ulkopuolella, erityisesti kaivostoimin noista itään, koilliseen ja pohjoiseen sijaitsevissa ke räimissä. Pöly tarkkailussa todetut laskeu mat johtuvat usein erityises ti kaivosalu een ulkopuolella muista teki jöistä kuin kaivostoiminnasta, mitä ku vastaa laskeuman orgaaninen alkuperä. Melu ja tärinä (osaraportti IVf ja IVg (kartta s. 8 (kartta s. 7 Tehdyissä melumittauksissa ei todettu melun päivä- tai yöohjearvo jen ylittymistä mahdollisis sa häiriintyvissä kohteissa. Primääriliuotus kasan 1 ilmastuspuhalti met aiheuttavat merkittä vää kapeakaistaista ääntä, joka voi sääti lasta riippuen olla voimakasta jopa usean kilo metrin päässä erityi sesti kasan länsipuolella. Räjäytykset aiheuttavat hetkellisiä melu piikkejä lähiym päristössä. Taustamelun vähäisyydes tä johtuen kai vostoiminnan aiheuttama melu voidaan kuulla kauka na matalataa juisena. Kaivoksen louhintatärinäarvot alittivat sel västi rakennus ten vauriovaaran raja-arvot. Tärinä voi kuitenkin alentaa herkimpien ih misten asumisviihty vyyttä kai voksen lä hiympäristössä. Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus (osaraportti V Jätejakeiden (loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, raudan sakeuttimen alite, esineutraloin tisakka keräilynäytteiden kokonaispitoisuuksissa oli valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määrättyjen ohjearvojen ylityksiä nikkelin osalta kaikissa jätejakeissa, esineutraloin tisakassa myös sinkin ja kesäkuun näytteessä myös kuparin ja kadmiumin kohdalla. Liukoi suusko keissa havaittiin kohonneita pitoisuuksia lähinnä sulfaatissa ja liuenneiden aineiden koko naismäärässä (TDS. Sulfaattipitoisuu det ylittivät esimerkiksi tavanomaisen jätteen kaatopai kalle asetetun viitearvon. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite ja raudan sakeuttimen alite johdetaan kipsisakka-altaal le ja esineutralointisakka läjitetään sekundäärikasan pohjalle. Sekä liuotuskasojen pohjat että läjitysalueet on eristetty vuotojen ja hap pamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bento niitti- ja muoviker roksilla. Kipsisakka-altaasta kesäkuussa otetussa kokooma-näyt teessä vain nik kelin pitoisuus ylitti valtionneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvotason. Liukoi suuskokeissa vain sulfaatin sekä liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS oli vat ko holla, ja sulfaatin osalta ylittyi esimerkiksi tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettu viite arvo. Lisätietoja asiasta antavat ympäristöterveydenhuollon tulosalueen

7 Va. sosiaali- ja terveysjohtajan ehdotus: Sosiaali- ja terveyslautakunta: joh taja Päivi Nykänen, puh ja terveystarkastaja Päivi Parikka, puh , sähköpostitse Sosiaali- ja terveyslautakunta merkitsee tiedoksi Talvivaaran kaivoksen tarkkailuraportin vuo delta Asiantuntijana tässä asiassa kuultiin ympäristöterveydenhuollon tulosaluejohtaja Päivi Nykästä, hän oli läsnä kokouksessa asian esittelyn ajan klo 10:05-10:52. Hyväksyi päätösehdotuksen.