TALVIVAARA SOTKAMO OY

Transkriptio

1 JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU X TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2013 Osa IX Jätejakeiden tarkkailu

2

3 Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Osa IX Jätejakeiden tarkkailu 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYSOINNIT 2 3 KOKONAISPITOISUUDET Kokonaispitoisuuksien vertailu VNa 214/2007 ohjearvoihin Kokonaispitoisuuksien vertailu kaatopaikkanormeihin (VNa 331/2013) 9 4 LIUKOISUUDET 11 5 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUS 16 6 VIITTEET 18 Liitteet Liite 1 Liite 2 Analyysitulosten yhteenvetotaulukot, kokonaispitoisuudet Analyysitulosten yhteenvetotaulukot, liukoisuudet Pöyry Finland Oy Pekka Keränen, FM maaperägeologi Tapio Leppänen, FM ympäristögeologi, maaperäpalvelut Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Vastuulauseke Työ on suoritettu pätevien ja kokeneiden asiantuntijoiden toimesta parasta ammatillista arviointikykyä käyttäen. Tämän raportin sisältö ja johtopäätökset perustuvat työn aikana saamiimme tutkimustietoihin ja muihin lähteisiin. Raportti ja Pöyry Finland Oy:n vastuu raportista noudattaa konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE Konsultin vastuu työstä Talvivaara Sotkamo Oy:lle on palkkion suuruinen. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä aiheutuvista tai käyttöön liittyvistä kolmannelle osapuolelle mahdollisista aiheutuvista vahingoista riippumatta siitä, onko kyseessä välitön tai välillinen vahinko tai kuinka vahinko on aiheutunut. Raportti on luottamuksellinen ja tehty Talvivaara Sotkamo Oy:lle.

4

5 1 1 JOHDANTO Yleistä Talvivaaran kaivoksen ympäristölupapäätöksen mukaisesti kaivoksella ja metallitehtaalla syntyvien jätejakeiden koostumusta ja liukoisuusominaisuuksia tulee tarkkailla. Tuotannossa syntyvät pääjätejakeet ja niiden valtioneuvoston asetuksen 179/2012 ( Valtioneuvoston asetus jätteistä mukainen luokittelu on seuraava: Läjitettävä sivukivi ja ylijäämämaa Liuotuksen jäännösmineraalit = 2.vaiheen liuotuksen kiviaines * Metallitehtaalta muodostuvat mineraalijätteet * Kipsi- ja välineutralointisakka metallimineraalien louhinnassa syntyvät jätteet * muut metallimineraalien fysikaalisessa ja kemiallisessa käsittelyssä syntyvät jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita * ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, joita ei ole mainittu muualla Luettelossa tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat vaarallisia jätteitä, jollei jätelain 7 :n tai 112 :n nojalla yksittäistapauksessa toisin päätetä. Tässä raportissa käsitellään kipsi- ja välineutralointisakkojen tarkkailun tulokset vuodelta Tarkkailu on alkanut vuoden 2010 kesäkuussa. Jätejakeiden tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2006 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu (Pöyry Environment Oy 2008). Kaivosten jätejakeille ei ole annettu virallisia pitoisuusnormeja. Sen takia yleensä pitoisuuksien vertailu tehdään pima-asetuksen (VNa 214/2007) mukaisiin normeihin sekä kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle asetettuihin kelpoisuusvaatimuksiin (VNa 202/2006, 331/2013). Kaivannaisjätteisiin ei suoraan sovelleta pima-asetusta eikä kaatopaikka-asetuksen mukaisia normeja vaan kaivostoiminnan sivutuotteisiin sovelletaan annettua kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskevaa direktiiviä (2006/21/EY) ja sen perusteella annettua asetusta kaivannaisjätteistä (379/2008, 717/2009, 190/2013). Asetusta kaivannaisjätteistä (190/2013) sovelletaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon, kaivannaisjätteen jätealueen perustamiseen, hoitoon, käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon, kaivannaisjätteen hyödyntämiseen tyhjässä louhoksessa sekä kaivannaisjätteen jätehuollon tarkkailuun, valvontaan ja seurantaan. Tuotantoprosessi Tuotantoprosessissa syntyvien jätteiden laatuun vaikuttavat jalostettavan malmin ja sivukiven laatu sekä tuotantoprosessit ja siinä käytettävät yhdisteet, joten siitä lyhyesti seuraavassa.

6 2 Alueen malmin (Ni-Cu-Co-Zn-mineralisaatiot/mustaliuske) päämineraalit ovat magneettikiisu (FeS), rikkikiisu (FeS2), kuparikiisu (CuFeS2), sinkkivälke (ZnS) ja pentlandiitti (Fe, Ni, Co)S. Nikkelin määrä malmissa on keskimäärin 0,22%, sinkin 0,50 % kuparin 0,13 % ja koboltin 0,02 %. Sulfidien määrä malmissa on yleensä %. Mustaliuske sisältää myös grafiittia. Helposti rapautuvista sulfidimineraaleista johtuen on happamien valumavesien muodostuminen mahdollista. Niiden muodostumiseen vaikuttavat sulfidimineraalien ja happamuutta neutraloivien mineraalien (esim. kalsiitti, dolomiitti) suhde. Louhittu (avolouhinta) malmi murskataan (noin 8 mm raekoko), agglomeroidaan (+rikkihappolisäys) ja kasataan noin kahdeksan metriä korkeiksi primäärikasoiksi liuotusta varten. Kun malmia on liuotettu noin puolitoista vuotta primäärikasalla, kasa puretaan ja malmi siirretään ja kasataan uudelleen sekundäärikasalle. Siellä liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös primäärikasan huonosti liuenneista osista. Toisen liuotusvaiheen jälkeen liuotettu malmi jää pysyvästi sekundäärikasoihin. Sekä liuotuskasojen pohjat että läjitysalueet on eristetty vuotojen ja happamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bentoniitti- ja muovikerroksilla. Metallien talteenottoprosessissa arvometallit saostetaan kemikaalien avulla kiertoliuoksesta. Jäännösliuos puhdistetaan ja palautetaan takaisin kasan kasteluun. Liuoksen puhdistuksen yhteydessä syntyvä kipsi- ja rautasakka johdetaan kipsisakka-altaaseen. Tuotteena saatavat metalliyhdisteet nikkeli-kobolttisulfidi seos, sinkkisulfidi ja kuparisulfidi, seos kuljetetaan jatkojalostusta varten Talvivaaran asiakkaiden jalostuslaitoksiin. Tärkeimpiä prosessissa tarvittavia kemikaaleja ovat rikkivety, joka tuotetaan paikan päällä elementtirikistä ja vedystä, kalkkikivi, poltettu kalkki ja lipeä. Metallien talteenottoprosessissa syntyy neutralointisakkaa sekä metallihydroksidi/kipsisakkaa. Neutralointisakka loppusijoitetaan suodatinkuivana sekundäärikasan pohjarakenteisiin ja jatkossa sivukivikasoihin. Muut hydroksidi/kipsisakat loppusijoitetaan siihen tarkoitukseen rakennettuun kipsisakka-altaaseen. ( 2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYSOINNIT Jätejakeiden seuranta on aloitettu vuoden kesäkuussa Kuukausittaiset keräilynäytteet jätejakeista otetaan seuraavasti: 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle) Vuonna 2013 näytteistä tehtiin jätejakeiden perusmäärityksiä taulukossa 1 esitetyllä tavalla. Tarkkailua on vuonna 2013 osin kevennetty aikaisemmasta. Tarkkailua on toteutettu laajempana mitä tarkkailuohjelmassa on esitetty tekemällä rinnan sekä ravistelutestejä että kolonnikokeita. Päällekkäisillä testauksilla on haluttu selvittää onko liukoisuuksissa suuria eroja em. testausmenetelmillä. Tammi-toukokuussa 2013 kolonnikoe tehtiin kerran (huhtikuu) ja kesä-joulukuussa kahdesti (elokuu, marraskuu). Näytemäärän vähyyden vuoksi osasta näytteitä kolonnikoetta ei voitu tehdä kaikilla kerroilla. Inhimillisen erehdyksen takia kesäkuussa ja heinäkuussa ei keräilynäytteitä otettu talteen, joten tuloksia ei näiltä kuukausilta ole.

7 3 Taulukko 1 Näytteenotto ja analysoinnit v Tunnus Kokonaispitoisuudet Ravistelutesti Kolonnikoe ANC (A) (B) (C) (D) Tammikuu 2013 x - x x - x x (1 Helmikuu x - - x x Maaliskuu 2013 x - x x - x x Huhtikuu 2013 x - x - - x x - x - Toukokuu x - - x x Kesäkuu Heinäkuu Elokuu x - - x - - x x (1 Syyskuu 2013 x - x x - x - - x Lokakuu 2013 x x x x x x x Marraskuu 2013 x x x x x x x x x x Joulukuu 2013 x x x x x x x A. laaja-alkuaineanalyysi ICP-OES. B. 2-vaiheinen ravistelutesti SFS-EN C. läpivirtaus- eli kolonnitesti CN/TS D. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) CEN/TS ) Näytteen 653 luontainen ph oli <4. Haponneutralointikykyä ei ole, joten ANC:ä ei määritetty. Alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb, Zn, Co, V, Ba, Mo, Sb, Be, Fe, Mg, Ti, Al, B, Ca, K, Mn, Na, P, S, Sn, Se, Hg + U) kokonaispitoisuudet määritettiin ICP-OES menetelmällä. Lisäksi näytteistä määritettiin hehkutushäviö, kuiva-aine, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ja ph. Liukoisuudet määritettiin 2-vaiheisella CEN-ravistelutestillä (SFS-EN ) ja läpivirtaustestillä eli kolonnikokeella (CN/TS 14405). Liukoisuudet tehdään tässä molemmilla menetelmillä myöhempää vastaavuustestausta varten. CEN-testi on yleensä aggressiivisempi testi kuin kolonnitesti, jossa uutto tapahtuu hitaasti tislatulla vedellä putkeen pakatun näytteen lävitse. Tästä johtuen CEN-testissä liukoisuudet ovat yleensä suuremmat kuin kolonnitestissä. Ravistelutestin ja kolonnikokeen suodoksista määritettiin As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Se, V, Zn, Hg, Cl, F, SO4, DOC, ph, SJK sekä U ja TDS. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) määritettiin CEN/TS15364 standardin mukaisesti. ANC -arvot annetaan yhden ph yksikön välein riippuen näytteen luontaisesta ph arvosta välillä ph 12 4 yksikössä mg H+ / kg kuiva-ainetta. Eli jos näytteen luontainen ph arvo on < 4, niin standardin mukaisesti näytteellä ei ole ollenkaan ANC:tä. Analysoinnista on vastannut Ahma Ympäristö Oy:n (ent. Suomen Ympäristöpalvelu Oy:n) laboratorio. Laboratorio on akkreditoitu laboratorio (T231). 3 KOKONAISPITOISUUDET 3.1 Kokonaispitoisuuksien vertailu VNa 214/2007 ohjearvoihin Keräilynäytteiden analyysitulosten koontitaulukot on esitetty liitteessä 1. Täydelliset tulokset on toimitettu aiemmin tulosten valmistuttua tilaajalle ja eri viranomaistahoille. Havaittuja kokonaispitoisuuksia on verrattu maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisiin ohjearvoihin ja ongelmajäteraja-arvoihin (nykyään ns. vaarallinen jäte, VNa 179/2012). Vaaralliselle jätteelle ei ole annettu virallisia ohjearvoja, mutta jätteen luokittelua ongelmajät-

8 4 teeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 (Ympäristöministeriö 2007) liitteessä 14 olevia arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Keräilynäytteiden ns. pima-metalleista (VNa 214/2007) pitoisuudet olivat koholla lähinnä nikkelin ja esineutralointisakassa myös sinkin, kuparin ja kadmiumin osalta. Seuraavassa on tuloksia tarkasteltu tarkemmin. Nikkelin pitoisuudet vaihtelivat vuonna 2013 loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja esineutralointisakassa mg/kg välillä (kuva 1). Pitoisuudet ylittivät lähes kaikilta osin valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvon 150 mg/kg. Ongelmajäterajaarvo nikkelille on mg/kg (Ympäristöministeriö 2007), joten se ylittyy raudan sakeuttimen alitteessa lokakuussa ja esineutralointisakassa joulukuussa. Kuva 1 Keräilynäytteiden nikkelipitoisuudet Sinkkipitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja esineutralointisakassa mg/kg välillä (kuva 2). Esineutralointisakan pitoisuudet olivat helmi-maaliskuussa koko tarkkailun ylimmällä tasolla, loppuvuotta kohden pitoisuudet alenivat. Esineutralointisakan pitoisuudet ylittivät ylemmän ohjearvon 400 mg/kg ja myös ongelmajäterajaarvon 2500 mg/kg. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteen ja raudan sakeuttimen alitteen pitoisuudet alittivat ylemmän ohjearvotason ja myös kynnysarvotason. Siten niiden pitoisuudet olivat aikaisempaa alemmalla tasolla.

9 5 Kuva 2 Keräilynäytteiden sinkkipitoisuudet Kadmiumpitoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa välillä mg/kg. Kadmiumin ylempi ohjearvo 20 mg/kg ylittyi kaikilla kierroksilla, pääosin myös ongelmajäteraja-arvo 100 mg/kg ylittyi. Kadmiumin pitoisuuksissa oli myös v suurta vaihtelua. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa pitoisuudet olivat pieniä (0,31-0,48 mg/kg) ja raudan sakeuttimen alitteessa alle analyysitarkkuusrajan (<0,3 mg/kg). Koboltin pitoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 4,1-32 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 3,2-9,2 mg/kg välillä. Pitoisuudet alittivat alemman ohjearvon 100 mg/kg. Kynnysarvon 20 mg/kg ylityksiä oli muutamissa näytteissä. Kuparin pitoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa mg/kg välillä. Pitoisuudet ylittävät ylemmän ohjearvon 200 mg/kg, pääosin myös ongelmajäteraja-arvo 2500 mg/kg ylittyi. Pitoisuuksissa on myös aikaisemmin ollut suurta vaihtelua (kuva 3). Muissa jätejakeissa kuparipitoisuudet olivat alhaisia (<2-2,5 mg/kg) ja niissä alittui esimerkiksi kynnysarvotaso 100 mg/kg. Kuva 3 Keräilynäytteiden kuparipitoisuudet

10 6 Vanadiinin pitoisuudet vaihtelivat raudan sakeuttimen alitteessa välillä mg/kg. Vanadiinin kynnysarvo on 100 mg/kg, joten se alittui. Muissa jätejakeissa vanadiinipitoisuudet olivat selvästi alempia (<2-7,2 mg/kg). Arseenin pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<3 mg/kg) lukuun ottamatta esineutralointisakan pieniä pitoisuuksia (max. 9,5 mg/kg). Kynnysarvo arseenille on 5 mg/kg ja alempi ohjearvo 50 mg/kg. Kromin pitoisuudet olivat edelleen pieniä. Raudan sakeuttimen alitteessa pitoisuustaso oli hieman suurempi (18-20 mg/kg), mutta siinäkin kynnysarvotaso 100 mg/kg alittui. Elohopean pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<0,04 mg/kg) lukuun ottamatta esineutralointisakan pieniä pitoisuuksia (max. 0,25 mg/kg). Esimerkiksi kynnysarvo elohopealle on 0,5 mg/kg ja alempi ohjearvo 2 mg/kg. Lyijyn pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<3 mg/kg). Enimmillään lyijyä havaittiin 4,4 mg/kg. Esimerkiksi kynnysarvo lyijylle on 60 mg/kg. Uraanin pitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 27-67,9 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 95,7-146 mg/kg ja esineutralointisakassa 1,3-9,3 mg/kg välillä (kuva 4). Uraanipitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Raudan ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteissa pitoisuudet ovat olleet korkeampia ja niissä on ollut enemmän vaihtelua kuin neutralointisakassa. Uraanipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja (VNa 214/2007). Aiemmin sovellettujen ns. SAMASE-ohje- ja rajaarvojen (Ympäristöministeriö 1994) perusteella pitoisuustaso ei ole korkea. Aiemmin teollisuusalueilla sovellettu raja-arvo uraanille oli 500 mg/kg ja asuinalueilla sovellettu ohjearvo oli 50 mg/kg. Mustaliuskeet, joihin Talvivaaran nikkelimalmin isäntäkivilaji kuuluu, sisältävät luonnostaan uraania. Tutkimusten mukaan Talvivaaran uraanipitoisuudet vaihtelevat yleensä välillä 0 30 ppm keskiarvon ollessa noin 20 ppm (mg/kg). ( Arkeeisten gneissien alueen moreenin hienoaineksessa uraanin mediaanipitoisuus on 2 mg/kg (Koljonen 1992). Kuva 4 Keräilynäytteiden uraanipitoisuudet

11 Mangaanin pitoisuudet olivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja esineutralointisakassa mg/kg välillä. Mangaanipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja (VNa 214/2007). Esimerkiksi arkeeisten gneissien alueen moreenin hienoaineksessa mangaanin mediaanipitoisuus on 500 mg/kg (Koljonen 1992). Mangaanipitoisuus oli selvästi koholla loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimien alitteissa, mutta niidenkin pitoisuuksissa on havaittavissa edelleen alenemistrendi (kuva 5). 7 Kuva 5 Keräilynäytteiden mangaanipitoisuudet Molybdeenin, antimonin ja tinan pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajojen. Seleeniä havaittiin enimmilläänkin vain hyvin pieniä pitoisuuksia (max. 6,2 mg/kg). Rikkipitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja esineutralointisakassa mg/kg välillä. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa on havaittavissa edelleen lievää keskimääräisten pitoisuuksien alenemista, joskin vaihtelu on ollut suurta. Muiden jätejakeiden pitoisuudet olivat pääosin aikaisempien vuosien tasolla (kuva 6). Rikkipitoisuudelle ei ole pima-asetuksessa viitearvoja. Kallioperässä rikki esiintyy epätasaisesti jakautuneena, koska yleiset alkuaineet kuten pii ja alumiini eivät muodosta sulfideja ja koska silikaatit sisältävät rikkiä vähän. Esimerkiksi arkeeisten gneissien alueen moreenin hienoaineksessa rikin mediaanipitoisuus on 65 mg/kg (Koljonen 1992). Geologisissa tapahtumissa sulfidit erottuvat silikaateista omiksi muodostumikseen, joita hyödynnetään myös malmeina. Sulfidien määrä Talvivaaran malmissa on yleensä %. Rikki on ravinne ja se on rakenneosana mm. valkuaisaineissa.

12 8 Kuva 6 Keräilynäytteiden rikkipitoisuudet Kalsiumpitoisuudet olivat vastaavalla tasolla kuin rikkipitoisuudetkin eli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja esineutralointisakassa mg/kg välillä (kuva 7). Kalsium on hyvin yleinen alkuaine kallioperässä ja myös tärkeä ravinne. Kalsium on tärkeä neutralointikapasiteettia lisäävä alkuaine. Kuva 7 Keräilynäytteiden kalsiumpitoisuudet Fosforipitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja esineutralointisakassa <20-62 mg/kg välillä. Fosforille ei ole viitearvoa. Pitoisuudet ovat kuitenkin alhaisia. Esimerkiksi moreenin hienoaineksen keskipitoisuus on 690 mg/kg (Koljonen 1992).

13 3.2 Kokonaispitoisuuksien vertailu kaatopaikkanormeihin (VNa 331/2013) Valtioneuvoston asetuksen 313/2013 liitteessä 2 määritellään asetuksen soveltamisessa noudatettavat periaatteet ja menettelyt jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden arvioimiseksi sekä raja-arvot ja muut perusteet jätteiden hyväksymiseksi kulloisenkin luokituksen mukaiselle kaatopaikalle. Lisäksi määritellään arvioinnissa käytettävät näytteenotto- ja analyysimenetelmät. Liitteessä on esitetty mm. kelpoisuusperusteet jätteen sijoittamiselle pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen ja vaarallisen jätteen kaatopaikoille. Kokonaispitoisuuksien osalta pysyvän jätteen kaatopaikalle on orgaanisten aineiden kokonaispitoisuuksille asetettu raja-arvoja (BTEX, PAH-yhdisteet, PCB-yhdisteet, mineraaliöljy), mutta ei tavanomaisen ja vaarallisen jätteen kaatopaikoille. Kaikille on kuitenkin annettu viitearvo orgaanisen hiilen kokonaismäärälle (TOC). Asetetut vaatimukset ja tutkimustulokset ilmenevät taulukosta 2. Hehkutushäviön arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 6,5-10,7 %, raudan sakeuttimen alitteessa 9,4-11,3 % ja esineutralointisakassa <0,5-6,5 % välillä (kuva 8). Hehkutushäviön avulla arvioidaan kuiva-aineen orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen määriä. Hehkutushäviölle on annettu viitearvo vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Kahdessa näytteessä arvo ei täyttynyt. Orgaanisen hiilien kokonaismäärän (TOC) arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg ja raudan sakeuttimen alitteessa g/kg ja esineutralointisakassa välillä mg/kg. TOC-pitoisuudet eivät ole korkeita. Esimerkiksi pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen TOC-pitoisuuden viitearvo on 3 % (= 30 g/kg= mg/kg). Kaikkien jätejakeiden osalta alittuvat kaatopaikoille asetetut viitearvot. 9 Kuva 8 Keräilynäytteiden hehkutushäviönarvot Keräilynäytteiden ph-arvo oli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 9,1-9,5, raudan sakeuttimen alitteessa 5,1-6,5 ja esineutralointisakassa 4,2-6,2 välillä. Selvästi alhaisin ph on esineutralointisakassa. Siltä osin esimerkiksi tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettu viitearvo (ph 6) ei täyttynyt. ph-arvoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, ehkä lievää keskimääräisten arvojen kohoamista on havaittavissa esineutralointisakan arvoissa (kuva 9).

14 Taulukko 2 Kokonaispitoisuuksien vertailu kaatopaikkanormeihin (VNa 331/2013). Kaatopaikkanormit (VNa 313/2013) Hehkutushäviö (LOI), % Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), mg/kg Pysyvän jätteen kaatopaikka ( Tavanomaisen jätteen kaatopaikka Vaarallisen jätteen kaatopaikka Näytteet Tammi2013 7,7-3, <2000 9,2-4,4 Helmi <0,5 - - < ,9 Maalis2013 9,2-0, <2000 9,2-6 Huhti2013 7,9 - <0, < ,5 Touko , ,9 Kesä Heinä Elo ,4 - < ,2 Syys ,7-3, <100 9,2-5,4 Loka2013 7,7 9,4 3, ,5 6,2 5,4 Marras2013 8,4 11,3 6, ,1 6,5 5,9 Joulu2013 6,5 10 2, <100 9,4 5,1 6,2 1) Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit (BTEX), polyklooratut bifenyylit (PCB), polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) ja mineraaliöljy (C10-C40) määritykset kuuluvat myös pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusperusteisiin. ph 10 Kuva 9 Keräilynäytteiden ph-arvot Haponneutralointikapasiteetti Tarkkailuohjelman mukaan esineutralisointisakasta (653) tulee määrittää myös haponneutralisointikapasiteetti (ANC). Näytteiden esikokeiden mukaan luontainen ph oli tammi- ja elokuun näytteissä < 4, joten standardin (* mukaisesti näytteillä ei ole lainkaan haponneutralisointikapasiteettia. Esineutralisointisakan haponneutralisointikapasiteettiarvot on esitetty kuvassa 9. Haponneutralisointikapasiteetille ei ole esitetty viitearvoja. Valtioneuvoston asetuksen 331/2013 mukaan se on aina tutkittava ja arvioitava tavanomaisen jätteen sekä vaarallisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavasta jätteestä. Selvitysten (Wahlström ym. 2009) mukaan ph-arvossa 5 neutralisointikapasiteetti on pieni, jos se on noin tasolla 0,2 mol H+/ kg. Jos vastaavasti ph-arvossa 5 neutralointikapasiteetti on noin 3 mol H+ /kg, ovat olosuhteet ph-muutosta vastaan hyvät. Edellä

15 11 mainitun perusteella haponneutralointikapasiteetti oli pääosin huono eli aines on herkkä ph-muutoksille (puskurikapasiteetti on huono). *) CEN/TS (Characterization of waste Leaching behaviour tests Acid and base neutralization capacity test). Kuva 10 Esineutralointisakan (653) haponneutralointikapasiteetti. 4 LIUKOISUUDET Keräilynäytteistä tehtiin läpivirtaustestejä eli kolonnikokeita (CEN/TS 14405:2004) sekä kaksivaiheisia ravistelutestejä (SFS-EN ). Yleensä ravistelutestissä saadaan suurempia liukoisuuksia. Laadunvalvontatutkimuksissa liukoisuudet määritetään ravistelutestillä, joka vaatii ajallisesti murto-osan läpivirtaustestiin verrattuna, jonka kesto noin 1 kk. Havaittuja liukoisia pitoisuuksia verrattiin valtioneuvoston asetuksen 331/2013 mukaisiin pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen ja vaarallisen jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta annettuihin kelpoisuusperusteisiin. Liukoisuuskokeissa havaittiin kohonneita pitoisuuksia lähinnä sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismääräin (TDS) osalta, esineutralointisakassa myös nikkelin, sinkin ja kadmiumin osalta. Monen metallin osalta (mm. As, Cr, Hg, Pb, Sb, Sn, Mo) liukoisuudet olivat kaikki / tai pääosin alle analyysitarkkuusrajojen. Seuraavassa liukoisuuksia on tarkasteltu tarkemmin. Oheisissa kuvissa liukoisuudet on esitetty ravistelutestin tuloksista, koska niistä analysoinnit ovat kattavammat. Liitteessä 2 on esitetty molempien testin tulokset lukuarvoina. Kuukausittaiset analyysitodistukset ovat toimitettu eri osapuolille tulosten valmistuttua.

16 12 Nikkelin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 48,5-541 mg/kg välillä (kuva 11). Liukoisuudet ylittävät tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuusraja-arvon 10 mg/kg sekä vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvon 40 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa liukoisuudet olivat 0,48-6 mg/kg välillä ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa alle analyysitarkkuusrajan. Kuvassa 12 on esitetty nikkelin liukoisuudet esineutralointisakasta molemmilla testeillä. Tuloksista nähdään että testitulokset ovat hyvin lähellä toisiaan, ravisteluliukoisuudet olivat kuitenkin hieman suurempia. Liitteenä 2 olevissa analyysitulosten yhteenvetotaulukoista ilmenee tulokset tarkemmin. Kuva 11 Nikkelin liukoisuudet keräilynäytteissä (2-vaiheinen ravistelutesti). TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Kuva 12 Esineutralointisakan nikkelin liukoisuudet ravistelu ja kolonnikokeessa. Sinkin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa mg/kg välillä (kuva 13). Liukoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua ennekin. Liukoisuudet ylittävät tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetetun liukoisuusraja-arvon 50 mg/kg sekä vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetun raja-arvon 200 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa pitoisuudet olivat <0,1-0,38 mg/kg välillä ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa <0,1-0,88 mg/kg.

17 13 Kadmiumin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 0,046-27,6 mg/kg välillä (kuva 14). Liukoisuudet ylittivät pääosin tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuusraja-arvon 1 mg/kg sekä vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvon 5 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa liukoisuudet olivat <0,015-0,25 mg/kg välillä ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa alle analyysitarkkuusrajan (<0,015 mg/kg). Kuva 13 Sinkin liukoisuudet keräilynäytteissä (2-vaiheinen ravistelutesti). TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Kuva 14 Kadmiumin liukoisuudet keräilynäytteissä (2-vaiheinen ravistelutesti). TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Kuparin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa välillä <0,1-0,28 mg/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa liukoisuudet olivat <0,1 mg/kg. Liukoisuudet alittavat tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuusrajaarvon 50 mg/kg. Sulfaatin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg välillä. Pitoisuudet ylittivät tavanomaisen jätteen kaatopaikalle ase-

18 14 tetun raja-arvon mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa ja osin myös esineutralointisakassa vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvon mg/kg (kuva 15). Kuva 15 Sulfaatin liukoisuudet keräilynäytteissä (2-vaiheinen ravistelutesti). TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Liuenneiden aineiden kokonaismäärät (TDS) vaihtelivat esineutralointisakassa mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa mg/kg välillä (kuva 16). Raudan sakeuttimen alitteessa ylittyy vaarallisen jätteen kaatopaikan viitearvo mg/kg kaikissa kuukausinäytteissä (Huom! Näytteitä vain loka ja marraskuulta). Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa tavanomaisen jätteen kaatopaikan viitearvon mg/kg pääosin alittuu, esineutralointisakassa osittain. Kuva 16 TDS keräilynäytteissä (2-vaiheinen ravistelutesti). TJKP= tavanomaisen jätteen kaatopaikka, OJKP= ongelmajätteen kaatopaikka Liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet olivat esineutralointisakassa 23,3-78 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 25,7-43 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesssa 21,9-61 mg/kg välillä. Kaikkien liukoisuudet alittavat esimerkiksi pysyvän jätteen kaatopaikan viitearvon 500 mg/kg ja tavanomaisen jätteen kaatopaikan viitearvon 800 mg/kg.

19 Fluoridin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 8,2-66,4 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa <5-7,1 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesssa 7,9-65 mg/kg välillä. Pysyvän jätteen kaatopaikalle asetettu viitearvo 10 mg/kg ylittyy etenkin esineutralointisakassa, mutta kaikissa näytteissä alittuvat esimerkiksi tavanomaisen jätteen kaatopaikan viitearvo 150 mg/kg. Kloridin liukoisuudet olivat esineutralointisakassa < 50-90,2 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 55-71,3 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesssa mg/kg välillä. Liukoisuudet alittivat kaikilta osin esimerkiksi pysyvän jätteen kaatopaikalle asetetun viitearvon 800 mg/kg. Suodosten ph-arvo oli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa 7,6-10,1 välillä, raudan sakeuttimen alitteessa 6,5-7,5 välillä ja esineutralointisakassa 4,2-6,8 välillä. Suodosten ph-arvolle ei ole asetettu viitearvoa. Kokonaispitoisuusmääritysten yhteydessä tutkitut ph-arvot on esitetty jo aiemmin luvussa 3.2. Suodosten sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (ravistelutesti) ms/m, raudan sakeuttimen alitteessa ms/m ja esineutralointisakassa ms/m välillä. Sähkönjohtavuudelle ei ole asetettu viitearvoja. Uraanin liukoisuudet vaihtelivat esineutralointisakassa 0,012-2,5 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa 0,034-0,23 mg/kg ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa <0,05-0,32 mg/kg välillä (kuva 17). Esineutralointisakan liukoisuuksissa on ollut tarkkailun aikana suuria vaihteluita. Myös raudan sakeuttimen alitteessa on ollut vaihteluita, mutta vuoden 2012 huhtikuun jälkeen arvot tasaantuneet. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa arvot ovat olleet koko seurannan ajan pieniä. Uraanin liukoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja. 15 Kuva 17 Uraanin liukoisuudet keräilynäytteissä (2-vaiheinen ravistelutesti). Liukoisuuskokeiden perusteella jätejakeet eivät täytä esimerkiksi pysyvän jätteen eivätkä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettuja normeja. Osin ylittyvät myös vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetut normit. Suurimmat metallien liukoisuudet havaittiin esineutralointisakassa, jossa sinkin, nikkelin ja osin kadmiumin liukoisuudet olivat koholla. Sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) olivat koholla raudan sa-

20 16 keuttimen alitteessa ja osin myös loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa sekä esineutralointisakassa. Esineutralointisakka toimitetaan sekundäärikasan pohjalle. Raudan ja loppuneutraloinnin sakeuttimien alitteet toimitetaan kipsisakka-altaaseen. 5 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUS Vuonna 2013 jätejakeiden seurantaa on toteutettu kuukausittaisista keräilynäytteistä (loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, raudan sakeuttimen alite, esineutralointisakka), joista on määritetty kokonaispitoisuuksia ja liukoisuusominaisuuksia. Seurantaa on osin kevennetty aikaisemmasta vähentämällä läpivirtaustestien (kolonnikokeiden) määriä. Kaivosten jätejakeille ei ole annettu virallisia pitoisuusnormeja. Sen takia yleensä pitoisuuksien vertailu tehdään pima-asetuksen (VNa 214/2007) mukaisiin normeihin sekä kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle asetettuihin kelpoisuusvaatimuksiin (VNa 202/2006, 331/2013). Kaivannaisjätteisiin ei suoraan sovelleta pima-asetusta eikä kaatopaikka-asetuksen mukaisia normeja vaan kaivostoiminnan sivutuotteisiin sovelletaan annettua kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskevaa direktiiviä (2006/21/EY) ja sen perusteella annettua asetusta kaivannaisjätteistä (379/2008, 717/2009, 190/2013). Asetusta kaivannaisjätteistä (190/2013) sovelletaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon, kaivannaisjätteen jätealueen perustamiseen, hoitoon, käytöstä poistamiseen ja jälkihoitoon, kaivannaisjätteen hyödyntämiseen tyhjässä louhoksessa sekä kaivannaisjätteen jätehuollon tarkkailuun, valvontaan ja seurantaan. Kokonaispitoisuudet. Keräilynäytteissä havaittiin osin kohonneita metallipitoisuuksia. Nikkelin pitoisuus ylitti kaikissa jätejakeissa esimerkiksi maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (VNa 214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvotason. Esineutralointisakassa myös sinkin kuparin ja kadmiumin pitoisuudet ylittivät ylemmän ohjearvotason. Osin ylittyivät myös ongelmajätteen (nyk. vaarallinen jäte) raja-arvot (lähinnä sinkki). Jätejakeiden pitoisuuksia arvioitaessa on huomioitava myös, että alueen kallio- ja maaperä sisältää luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Hehkutushäviön arvot ylittivät kahdessa näytteessä vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetun viitearvon (10 %). Esineutralointisakan ph-arvo ei täytä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettua viitearvoa. Esineutralointisakan haponneutralisointikapasiteetti (ANC) on myös huono. Merkittäviä muutoksia jätejakeiden kokonaispitoisuuksissa ei ole havaittavissa. Pitoisuuksissa on ollut monen komponentin osalta suurta vaihtelua myös vuonna Liukoisuudet. Suurimmat metallien liukoisuudet havaittiin esineutralointisakassa, jossa sinkin, nikkelin ja osin kadmiumin liukoisuudet olivat koholla. Sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) olivat koholla raudan sakeuttimen alitteessa ja osin myös loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa ja esineutralointisakassa. Monen metallin osalta (mm. As, Cr, Hg, Pb, Sb, Sn, Mo) liukoisuudet olivat kaikki / tai pääosin alle analyysitarkkuusrajojen. Liukoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen. Liukoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua myös vuonna 2013.

21 17 Jätejakeiden tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2006 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen (202/2006, 331/2013) mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu. Verrattaessa liukoisuuksia esimerkiksi kaatopaikkanormeihin (331/2013) eivät jätejakeet täytä kaikilta osin pysyvän jätteen eivätkä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettuja normeja. Osin ylittyvät myös vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetut normit. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite ja raudan sakeuttimen alite johdetaan kipsisakkaaltaalle ja esineutralointisakka läjitetään sekundäärikasan pohjalle. Liuotuskasojen pohjat että läjitysalueet on eristetty vuotojen ja happamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bentoniitti- ja muovikerroksilla. Jatkotoimenpiteet Jätejakeiden tarkkailua tulee jatkaa uuden tarkkailusuunnitelman (Pöyry Finland Oy 2013, 16X179429, ) mukaisesti Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

22 18 6 VIITTEET Dahlbo Helena Jätteen luokittelu ongelmajätteeksi, arvioinnin perusteet ja menetelmät. Ympäristöopas 98. Suomen ympäristökeskus. Heikkinen Päivi M., Aatos Soile, Nikkarinen Maria ja Taipale Riikka Luonnonkivituotannon sivukiviin liittyvät ympäristövaikutukset ja ympäristökelpoisuuden testaaminen. S/49/0000/2007/ Geologian tutkimuskeskus. Itä- Suomen yksikkö. Kuopio. Geologian tutkimuskeskus, valtakunnallinen taustapitoisuusrekisteri ( Kauppila, P., Räisänen, M.L. ja Myllyoja, S Metallikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29/2011. Suomen ympäristökeskus. Koljonen, T (toim.). Suomen geokemian atlas. Osa 2: Moreeni. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Pöyry Environment Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. 9M607140, , täyd Talvivaara Projekti Oy. Reinikainen Jussi Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö 23/2007. Suomen ympäristökeskus. Räisänen, M.L., Nikkarinen, M., Lehto, O. ja Aatos, S Liukoisuustesti- ja heikkouuttomenetelmät kaivannaisteollisuuden sivutuotteiden ympäristö- ja kaatopaikkakelpoisuuden määrittämisessä. Raportti S44/0000/1/2002. Geologian tutkimuskeskus, Kuopion yksikkö. Valtioneuvoston asetus (202/2006) kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta. Valtioneuvoston asetus (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. Valtioneuvoston asetus (379/2008) kaivannaisjätteistä. Valtioneuvoston asetus (717/2009) kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta. Mroueh, U-M. ym Sivutuotteet maarakenteissa. Käyttökelpoisuuden osoittaminen. Teknolokiakatsaus 93/2000. TEKES. Helsinki Wahlström Margareta, Laine-Ylijoki Jutta, Kaartinen Tommi, Hjelmar Ole och Bendz David Acid neutralization capacity of waste specification of requirement stated in landfill regulations. TemaNord 2009:580. Ympäristöministeriö Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti; loppuraportti. Muistio 5/1994. Ympäristöministeriö Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007.

23 Talvivaara Sotkamo Oy, Jätejakeiden tarkkailu Analyysitulokset Suomen Ympäristöpalvelu Oy Kokonaispitoisuudet (osa tutkituista alkuaineista) 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) Vertailuarvoina oheisessa taulukossa on valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset ns. Pima-ohjearvot ja vaaralliselle jätteelle (ent. ongelmajäte) määrittämät arvot (Ympäristöministeriö 2007). Huom! Kaikille alkuaineille ei ole viitearvoja. Aine/muuttuja Arseeni (As) Barium (Ba) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Elohopea (Hg) Mangaani (Mn) Molybdeeni (Mo) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Antimoni (Sb) Seleeni (Se) Sinkki (Zn) Tina (Sn) Vanadiini (V) Rikki (S) Kalsium (Ca) Fosfori (P) Uraani (U) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo , Alempi oa (50) 1 Ylempi oa (500) 1 Ongelmajäte ( Kesä 2010 <3 5 1, <2 <0, < < <2 < Heinä 2010 <3 7 0, <0, < < <2 < <10 46 Syys 2010 <3 10 <0, <0, < <1 <4 130 <2 < <10 - Loka 2010 <3 8 <0,3 4 <2 2 <0, < , <2 < <10 21 Marras 2010 <3 7 <1,5 7 4 <2 <0, < <4 <4 14 <2 < <20 - Joulu 2010 <3 7 <0,3 5 <2 2 <0, < < <20 63 Tammi 2011 <3 6,1 <0,3 3,5 <2 <2 <0, < ,6 2,9 7,6 11 <3 2, <20 - Helmi 2011 <3 7,6 <0,3 4,5 <2 2,1 <0, < ,1 1,8 6,1 8 <3 3, Maalis 2011 <3 7,7 <0,3 12 3,3 3 <0, < ,3 <1 <3 18 <3 4, Huhti 2011 <3 9 0,63 5,4 2,7 7,8 <0, < ,9 <1 7,5 19 <3 3, Touko2011 <3 6,2 1,1 9,3 <2 7,8 <0, < <1 <3 268 <3 6, Kesä2011 <3 3,3 1,5 12 <2 5,4 <0, < ,9 < <3 8, Heinä2011 <3 1,8 <0,3 12 <2 <2 <0, < ,3 < <3 2, <20 33 Elo2011 <3 3 0,61 16 <2 8 <0, < ,9 <1 <3 732 < <20 14 Loka2011 <3 4,2 0,67 9,5 5,1 <2 <0, < ,6 <3 <3 500 <3 4, Marras2011 <3 8,1 0,33 7 3,2 <2 <0, < ,2 <1 5,3 109 <3 2, <20 22,8 Joulu2011 <3 1,7 <0,3 4,2 3,2 <2 <0, <1 340 <3 <3 <3 25 <3 6, Tammi2012 <3 4,9 0, ,1 2,5 <0, <1 700 <3 <1 <3 460 < Helmi 2012 <3 10 0,83 3,6 5,4 2,9 <0, <1 290 <3 <3 <3 96 < Maalis2012 <3 7,7 1 5,4 3,1 2,3 <0, <1 470 <3 <3 <3 150 <3 3, <20 69 Heinä2012 <3 < ,3 38 <0, < <3 <3 < <3 3, <20 77 Elo2012 <3 < <2 27 <0, < <3 <3 < <3 3, <20 19 Syys2012 <3 4,1 4,2 14 <2 4,9 <0, < ,5 <1 < <3 2, <20 14 Loka2012 <3 3,7 2, ,7 <0, < ,1 <3 <3 920 <3 3, Joulu2012 <3 3,7 0,87 9,6 <2 <2 <0, <1 630 <3 <3 <3 150 <3 2, <20 13 Tammi2013 <3 4,6 0,31 3,7 4,2 2,5 <0, <1 320 <3 <1 <3 71 <3 3, Maalis2013 <3 6,8 0,41 5,3 2,7 2,4 <0, <1 230 <3 <3 <3 24 <3 6, Huhti2013 <3 5,9 0,48 9,2 3,3 2,1 <0, <1 430 <3 <1 <3 60 <3 7, Syys2013 <3 3,5 0,46 5,8 2,7 <2 <0, <1 330 <3 <3 <3 25 <3 7, ,7 Loka2013 <3 4,1 0,32 3,2 <2 <2 <0, <1 210 <3 <3 <3 11 <3 4, ,1 Marras2013 <3 5,4 0,37 5 3,2 <2 <0, < ,5 <1 3,8 29 < Joulu2013 <3 5,3 0,51 4,6 <2 <2 <0, <1 490 <3 <1 <3 25 <3 4, ,6 1) Pima-asetuksessa 214/2007 ei ole asetettu uraanille viitearvoja. Ohessa suluissa olevat arvot ovat aikaisemmin sovellettuja ns. SAMASE-ohje ja raja-arvoja. 2) Nykyään ns. vaarallinen jäte (Vna 179/2012). Vaarallisen jätteen virallisia raja-arvoja ei ole vielä annettu. Jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 liitteen 14 arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Ohessa on ympäristöministeriön ohjeen mukaiset viitearvot (Ympäristöministeriö 2007).

24 Talvivaara Sotkamo Oy, Jätejakeiden tarkkailu Analyysitulokset Suomen Ympäristöpalvelu Oy Kokonaispitoisuudet (osa tutkituista alkuaineista) 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) Vertailuarvoina oheisessa taulukossa on valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset ns. Pima-ohjearvot ja vaaralliselle jätteelle (ent. ongelmajäte) määrittämät arvot (Ympäristöministeriö 2007). Huom! Kaikille alkuaineille ei ole viitearvoja. Aine/muuttuja Arseeni (As) Barium (Ba) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Elohopea (Hg) Mangaani (Mn) Molybdeeni (Mo) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Antimoni (Sb) Seleeni (Se) Sinkki (Zn) Tina (Sn) Vanadiini (V) Rikki (S) Kalsium (Ca) Fosfori (P) Uraani (U) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo , Alempi oa (50) 1 Ylempi oa (500) 1 Ongelmajäte ( Kesä 2010 <3,0 3 0, <2 <0, < <4 <4 37 < Heinä 2010 <3 2 0, <2 <0, < < < Syys 2010 <3 7 <0, <2 <0, < <1 <4 26 < Loka 2010 <3 5 <0, <2 <0, < <1 <4 14 < Marras 2010 <3 11 <0, <0, <1 660 <3 <4 <4 89 < Joulu 2010 <3 5 <0, <2 <0, < <1 <4 22 < Tammi 2011 <3 19 <0,3 3,4 22 2,1 <0, < <3 <3 11 < Helmi 2011 <3 8,7 <0,3 6,8 24 <2 <0, < ,7 <1 <3 14 < Maalis 2011 <3 3,5 <0, <2 <0, < ,9 <1 <3 20 < Touko2011 <3 15 <0, <2 <0, < <1 4,1 40 < Heinä2011 <3 6,5 <0, <2 <0, < ,8 < < Elo2011 <3 5,5 0, <2 <0, < ,5 <1 <3 75 < Syys2011 <3 7,4 <0,3 3,7 31 <2 <0, < <1 5,4 8,6 < Loka2011 <3 3,9 <0, <2 <0, <1 674 <3 <3 <3 31 < Marras2011 <3 4,4 <0,3 6,6 27 <2 <0, < ,2 <1 <3 7,7 < Joulu2011 <3 5,3 <0, <2 <0, <1 430 <3 <1 <3 29 < Tammi2012 <3 7 <0, <2 <0, <1 670 <3 <3 <3 28 < Helmi 2012 <3 6 0, ,7 <0, <1 540 <3 <1 <3 40 < Maalis2012 <3 7 0, <2 <0, < <3 <1 <3 35 < Huhti2012 <3 5, <0, < <3 <3 <3 670 < Touko2012 <3 6,3 <0,3 8,4 19 <2 <0, <1 420 <3 <1 <3 52 < Kesä2012 <3 6,4 <0,3 6,4 24 <2 <0, <1 310 <3 <1 <3 34 < Heinä2012 <3 3,6 <0,3 7,5 19 <2 <0, <1 360 <3 <1 <3 23 < Elo2012 <3 2 < ,8 <0, <1 610 <3 <1 <3 140 < Syys2012 <3 2,5 <0,3 5,8 20 <2 <0, <1 300 <3 <1 <3 21 < Loka2012 <3 2,5 0, <0, <1 720 <3 <3 <3 90 < Loka2013 <3 8,1 <0, <2 <0, < <3 <3 <3 77 < Marras2013 <3 5,8 <0, <2 <0, < ,4 <1 <3 23 < Joulu2013 <3 3,2 <0,3 4,1 18 <2 <0, < ,2 <1 <3 11 < ,7 1) Pima-asetuksessa 214/2007 ei ole asetettu uraanille viitearvoja. Ohessa suluissa olevat arvot ovat aikaisemmin sovellettuja ns. SAMASE-ohje ja raja-arvoja. 2) Nykyään ns. vaarallinen jäte (Vna 179/2012). Vaarallisen jätteen virallisia raja-arvoja ei ole vielä annettu. Jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 liitteessä 14 arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Ohessa on ympäristöministeriön ohjeen mukaiset viitearvot (Ympäristöministeriö 2007).

25 Talvivaara Sotkamo Oy, Jätejakeiden tarkkailu Analyysitulokset Suomen Ympäristöpalvelu Oy Kokonaispitoisuudet (osa tutkituista alkuaineista) 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle) Vertailuarvoina oheisessa taulukossa on valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset ns. Pima-ohjearvot ja vaaralliselle jätteelle (ent. ongelmajäte) määrittämät arvot (Ympäristöministeriö 2007). Huom! Kaikille alkuaineille ei ole viitearvoja. Aine/muuttuja Arseeni (As) Barium (Ba) Kadmium (Cd) Koboltti (Co) Kromi (Cr) Kupari (Cu) Elohopea (Hg) Mangaani (Mn) Molybdeeni (Mo) Nikkeli (Ni) Lyijy (Pb) Antimoni (Sb) Seleeni (Se) Sinkki (Zn) Tina (Sn) Vanadiini (V) Rikki (S) Kalsium (Ca) Fosfori (P) Uraani (U) mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Kynnysarvo , Alempi oa (50) 1 Ylempi oa (500) 1 Ongelmajäte ( Kesä 2010 < <2 630 <0, <1 970 <3 5 < <2 < ,9 Heinä 2010 <3 5 2,9 61 <2 12 <0, < <4 < < ,9 Syys 2010 <3 12 2, <0, < <3 <4 < < Loka 2010 <3 7 2,3 37 <2 11 <0, < <3 <4 < < Marras 2010 <3 31 4, <0, < <3 <4 < < Joulu 2010 <3 7 8, <0, <1 690 <3 <1 < < Tammi 2011 < ,7 29 2, , <1 280 <3 <3 < <3 3, <20 - Maalis 2011 <3 8, , <0, < ,5 <1 < <3 7, ,6 Huhti 2011 < ,3 156 <0, < ,2 <1 < <3 7, ,1 Touko2011 < , ,9 175 <0, < <1 < <3 5, Kesä2011 <3 5,8 10,6 24,7 2,5 95 <0, < ,8 <1 < <3 9, ,3 Heinä2011 < ,4 66 <0, <1 590 <3 <3 < <3 8, ,1 Elo2011 < ,5 7,4 3,3 61 <0, <1 227 <3 <3 < <3 6, ,8 Syys2011 <3 14 3,7 3,8 3,2 17 <0, <1 106 <3 <3 < <3 6, Loka2011 <3 7,4 13,4 10 2,8 74 <0, <1 330 <3 <3 < <3 5, ,1 Marras2011 <3 5,4 9,6 23 2,3 158 <0, <1 705 <3 <1 < <3 5, ,4 Joulu2011 3, ,2 46 <0, < <1 < <3 4, Tammi2012 3, , <0, < ,5 <1 < <3 2, ,3 Helmi2012 5,3 4, < <0, <1 230 <3 <1 < <3 2, Maalis2012 <3 7, ,1 410 <0, <1 470 <3 <1 < <3 3, ,7 Huhti2012 <3 8, <0, <1 430 <3 <3 < <3 2, ,7 Touko2012 <3 5,3 11,1 7,1 <2 87 <0, < <3 < <3 2, ,1 Kesä2012 <3 6, , <0, <1 440 <3 <3 < < ,7 Heinä2012 <3 3,3 5,9 7,8 <2 21 <0, <1 180 <3 <3 < < ,2 Elo2012 < ,8 <2 99 <0, <1 300 <3 <3 < <3 2, ,8 Syys2012 <3 2, <2 920 <0, <1 250 <3 <3 < <3 2, ,9 Loka2012 <3 3, < <0, < ,2 <3 < <3 2, ,4 Marras2012 <3 4, , <0, <1 200 <3 <1 < <3 2, ,1 Joulu2012 3, ,1 800 <0, <1 160 <3 <1 < <3 2, ,3 Tammi2013 4, ,6 770 <0, <1 140 <3 <1 < < ,3 Helmi2013 6,5 4, < <0, <1 650 <3 <1 < <3 < ,6 Maalis2013 9,5 6, < <0, <1 400 <3 <1 < <3 2, <20 3,3 Huhti2013 7,9 8, , <0, <1 260 <3 <1 4, <3 5, ,3 Touko2013 5,1 7, < , <1 230 <3 <1 6, < ,3 Elo2013 < ,2 360 <0, <1 560 <3 <1 < <3 2, Syys2013 <3 9, < , <1 720 <3 <1 < < Loka2013 4, , , <1 260 <3 < <3 2, Marras2013 4,3 6, < , < ,3 <1 5, < ,2 Joulu2013 < < <0, < ,1 <1 < < ,3 1) Pima-asetuksessa 214/2007 ei ole asetettu uraanille viitearvoja. Ohessa suluissa olevat arvot ovat aikaisemmin sovellettuja ns. SAMASE-ohje ja raja-arvoja. 2) Nykyään ns. vaarallinen jäte (Vna 179/2012). Vaarallisen jätteen virallisia raja-arvoja ei ole vielä annettu. Jätteen luokittelua ongelmajätteeksi (Dalbo 2002) ja ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 liitteen 14 arvoja voidaan käyttää soveltuvin osin suunnittelun apuna. Ohessa on ympäristöministeriön ohjeen mukaiset viitearvot (Ympäristöministeriö 2007).