Ä killisen rakennemuutoksen herkkyysmittarit

Transkriptio

1 Ä killisen rakennemuutoksen herkkyysmittarit Selvitys äkilliseen rakennemuutokseen varautumisesta pitkällä aikavälillä

2 Sisällysluettelo Johdanto... 2 Alueellisen resilienssin osatekijät... 5 Alueen vastustuskyky (resistance)... 6 Toipuminen (recovery)... 6 Uudelleen suuntautuminen (re-orientation)... 6 Uudistuminen (renewal)... 7 Herkkyysmittarit... 8 Elinkeinorakennetta kuvaavat mittarit... 8 Alueen työvoimaa kuvaavat mittarit Yrityselämää kuvaavat mittarit Innovatiivisuutta kuvaavat mittarit Herkkyysmittarien tulokset Johtopäätökset Lähteet Liitteet Liite 1. Herkkyysmittarien aluetulokset Liite 2. HHI-indeksi Liite 3. VKTM-indeksi Foredata Oy 1

3 Johdanto Tämän raportin tavoitteena on tutkia ja arvioida maakuntien herkkyyttä ja varautumista suhteessa äkilliseen rakennemuutokseen. Tarkastelua tehdään arvioimalla maakuntien kykyä vastustaa äkillistä rakennemuutosta, toipua mahdollisesta äkillisestä rakennemuutoksesta ja uudistua mahdollisen äkillisen rakennemuutoksen jälkeen. Raportin näkökulmana on pitkä aikaväli. Tarkoituksena ei täten ole keskittyä itse äkilliseen rakennemuutokseen, kuten sen vaikutuksiin ja dynamiikkaan, vaan siihen kuinka hyvin maakunnat ovat varautuneita siihen. Tarkoituksena ei ole yrittää ennustaa mahdollisen äkillisen rakennemuutoksen toteutumisen todennäköisyyttä tai aikataulua. Tavoitteena on enemmänkin vertailla alueita tilanteessa, missä oletetaan äkillisen rakennemuutoksen toteutumisen todennäköisyyden olevan sama kaikilla alueilla. Raportissa tarkastellaan esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Millainen on alueen elinkeinorakenne? Onko paljon suuria yrityksiä tai toimialoja, jotka voisivat aiheuttaa äkillisen rakennemuutoksen? Onko alueen työvoima muutokseen kykenevä äkillisen rakennemuutoksen toteutuessa? Onko alueen työvoima alhaisesti vai korkeasti koulutettua? Onko alueella paljon työttömyyttä? Onko alueen yrityselämä passiivinen vai dynaaminen? Perustetaanko alueella paljon uusia yrityksiä? Panostetaanko alueella innovatiiviseen yrityselämää kehittävään toimintaan? Tuleeko alueelta paljon patenttihakemuksia? Raportti on tehty osana Lahden Ammattikorkeakoulun Proaktiivisesti kohti rakennemuutosta (ENNE) projektia. Projektin päätavoitteena on oppia tunnistamaan alueilla äkillisiin rakennemuutoksiin johtavia riskejä ja tekijöitä, joita vahvistamalla riskien toteutumista voidaan ennalta ehkäistä. Projekti jatkuu vuoden 2013 loppuun asti. Raportin toisena tavoitteena on nostattaa alueelliseen keskusteluun äkilliseen rakennemuutokseen varautuminen tavalla, joka ottaa huomioon pitkän aikavälin monipuolisen alueellisen kehityksen ja näin mahdollistaa alueiden jatkuvan kehittymisen. Äkilliseen rakennemuutokseen varautuminen ei aina osoita samaan suuntaan kuin alueen menestyneimmät yritykset ja niiden maksimaalinen kehittäminen. Liiallinen tuotantorakenteen yksipuolistuminen esimerkiksi altistaa aluetta äkilliselle rakennemuutokselle. Samalla kuitenkin yksipuolinen tuotantorakenne on saattanut syntyä jonkin yksittäisen toimialan menestymisen johdosta. Alueiden yritysten menestyminen ja sen mahdollistaminen ovat tietysti tärkeitä alueellisia tavoitteita myös. Tärkeintä on, että äkilliseen rakennemuutokseen varautuminen otettaisiin huomioon alueiden kehittämisessä ja että luotaisiin alueelle pitkällä aikavälillä toimivat verkostot ja toimintatavat tilanteen varalle, missä äkillinen rakennemuutos todella toteutuisi. Tässä raportissa käsiteltävät alueelliset herkkyysmittarit ovat ensimmäinen versio toivottavasti jatkossa kehitettävistä laajemmista ja tilastollisesti kehittyneemmistä mittareista. Herkkyysmittarit on haluttu tässä vaiheessa pitää mahdollisimman yksinkertaisina niiden ymmärrettävyyden maksimoimiseksi. Laajempaa tilastollista analyysiä mittareista ei ole siis tehty. Lisäksi herkkyysmittarien toistettavuuden parantamiseksi mittarit on valittu käyttäen hyväksi ainoastaan ilmaiseksi saatavissa olevia tilastoja. Tämä mahdollistaa tilastotuotoksen jatkuessa nykyisenlaisena vuosittaisen mittarien uudelleenlaskennan kenen tahansa toimesta ilman pääsyä maksullisiin aineistoihin. Samalla on kuitenkin todettava, että tulevaisuudessa mittarien laadun parantamiseksi joitain maksullisiakin aineistoja suositellaan käytettäväksi. Foredata Oy 2

4 Herkkyysmittarit on laskettu maakunnallisina ja maakuntia verrataan mittareissa keskenään. Tuloksena maakunnat saavat sijaluvun kuinka hyvältä heidän alueensa varautuminen kunkin herkkyysmittarin osalta näyttää. Tavoitteena on maakunnittain löytää etenkin niitä oman alueen puutteita varautumisessa ja näin arvioida mitä alueen on mahdollista tehdä varautumisen parantamiseksi. Maakuntien herkkyyttä äkilliseen rakennemuutokseen tarkastellaan tässä raportissa etenkin Martinin (2012) esittämän ja määrittelemän alueiden resilienssin käsitteen pohjalta. Resilienssi-termillä tarkoitetaan yleisesti eri tieteenaloilla kokonaisuuden tai systeemin kykyä joustaa ja toipua häiriö- tai sokkitilanteessa. Martin tutkii artikkelissaan resilienssin käsitteen käyttö- ja soveltamismahdollisuuksia alueellisen taloustieteen tilanteissa, missä alueet kokevat sokin. Martin jakaa resilienssin käsitteen neljään osatekijään, jotka vaikuttavat toisiinsa ja eivät täten ole toisiaan poissulkevia. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Martinilla on miten alue vastustaa (resistance), toipuu (recovery), uudelleen suuntautuu (re-orientation) ja uudistuu (renewal) suhteessa sokkiin ja miten nämä neljä resilienssin osatekijää toimivat. Resilienssin ideaa on jo pitkään käytetty esimerkiksi teknisellä ja ekologian alalla mutta se on vasta luvulla noussut keskusteluun alueiden analyysissä ja talouden maantieteen parissa. Ensimmäisenä resilienssin käsite nostettiin esiin Reggiani et al. (2002) artikkelissa, missä kirjoittajat ehdottivat resilienssin käsitteen käyttöä alueiden dynamiikan tutkimisessa etenkin tilanteissa missä alueet kokevat sokin. Mielenkiinnon kohteena pitäisi tällöin kirjoittajien mukaan olla etenkin miten alue reagoi sokkiin ja erilaisiin häiriöihin. Reggiani et al.:n artikkelin jälkeen resilienssin käsitteen hyväksikäyttöä on tutkittu monissa lähteissä. Aina Martinin artikkeliin asti resilienssin käsitettä ei kuitenkaan ollut tutkittu ja ennen kaikkea määritelty mitä alueiden resilienssillä tarkoitetaan. Resilienssi-käsitteeseen kohdistuneen kiinnostuksen kasvu johtuu Martinin mukaan ainakin seuraavista tekijöistä: viimeaikaiset ympäristö- ja luonnonkatastrofit ovat kasvattaneet tarvetta tietää miten alueet toipuvat sokeista ja hätätilanteista resilienssi-käsitteen saama huomion kasvu muiden tieteiden alalla selittämässä miten erilaiset systeemit reagoivat sokkeihin evolutionaarisen näkökulman merkityksen kasvu talousmaantieteessä etenkin siinä kuinka sokit aiheuttavat pysyviä muutoksia systeemien kasvuun ja kehittymiseen viimeaikainen taloustilanne on kasvattanut kysyntää malleille ja käsitteille joiden avulla voidaan käsitellä alueita kohdanneita sokkeja. Kuten Martin artikkelissaan mainitsee alueiden herkkyys sokeille ja talouden syklisyydelle ei koskaan ennen ole ollut yhtä tärkeää. Talouden syklisyyden lisäksi kuitenkin esille nousee sokkien vaikutus, ei pelkästään lyhyemmän aikavälin suhdannekuoppana, vaan myös pitkän aikavälin hidastuneena kasvupotentiaalina. Lyhyen aikavälin sokit näyttävät vaikuttavan talouskasvuun myös pitkällä aikavälillä. Näin alueiden resilienssin merkitys kasvaa. Tästä seuraa kysymys kuinka talouden suhdanteet vaikuttavat alueiden kasvupolkuihin. Eroavatko alueet toisistaan kyvyssään palautua ja toipua talouden sokeista? Voiko alue vaikuttaa tulevaisuuden kasvuvauhtiinsa ennaltaehkäisemällä sokkeja tai ainakin varautumalla niihin paremmin? Tässä raportissa kehitetään Martinin resilienssin-käsitteen osatekijöitä mukaillen alueelliset äkilliseen rakennemuutokseen varautumista kuvaavat maakunnalliset herkkyysmittarit. Mittarien tavoitteena on toki Foredata Oy 3

5 mahdollisimman tarkasti kuvata maakuntien tilanteita ja eroja mutta ennen kaikkea nostaa keskusteluun erilaisia vaihtoehtoja äkilliseen rakennemuutokseen varautumisessa ja tämän varautumisen mittaamisessa pitkällä aikavälillä. Ensin raportissa esitetään Martinin resilienssi-käsitteen osatekijät tarkemmin ja kuvataan niiden taustoja. Sitten esitetään herkkyysmittarit ja käsitellään mittarien hyviä ja huonoja puolia ja mahdollisia kehityskohteita. Samalla esitetään maakunnalliset tulokset muutaman vuoden historiatietoina. Seuraavaksi nämä tulokset esitetään viimeisimpien tilastojen valossa ja verrataan ja arvioidaan maakuntien varautumista äkilliseen rakennemuutokseen. Lopuksi esitetään johtopäätökset. Foredata Oy 4

6 Alueellisen resilienssin osatekijät Martin (2012) jakaa resilienssin neljään osatekijään (kuvio 1). Näitä ovat alueen kyky vastustaa äkillistä rakennemuutosta, toipua äkillisestä rakennemuutoksesta, uudelleen suuntautua ja uudistua uudelle kasvupolulle äkillisen rakennemuutoksen jälkeen. Resilienssin osatekijät ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa ja monet talouden sokkeihin liittyvät taustatekijät vaikuttavat näihin kaikkiin. Osatekijöiden välisiä linkityksiä ovat esimerkiksi alueen aikaisempi talouskasvu, kilpailukyvyn taso ja yrittäjyyskulttuurin voimakkuus. Toisin sanoen monet tekijät, jotka muokkaavat alueen reaktiota äkilliseen rakennemuutokseen. Esimerkiksi alue, jolla on voimakas talouskasvun historia, on luultavasti vastustuskykyisempi äkilliselle rakennemuutokselle kuin alue, jolla on heikko talouskasvun historia. Lisäksi voimakkaamman kasvuhistorian alueen voi olettaa toipuvan nopeammin ja jatkavan vahvan kasvun dynamiikkaa ja kärsivän vähemmän rakenteellista vauriota tai vaihtoehtoisesti siirtyvän ketterämmin uusille kasvualoille ja poluille. Heikon kasvuhistorian alueelle voidaan olettaa päinvastaista kehityskulkua. Kuvio 1. Alueiden resilienssin neljä osatekijää. (Martin, 2012.) Foredata Oy 5

7 Alueen vastustuskykyyn, toipumiseen ja uusiutumiseen vaikuttavat voimakkaasti myös mm. alueen kilpailukyky ja alueen yritysten innovatiivisuus. Lisäksi alueen paikallishallinnon toimet yhdessä valtionhallinnon toimien kanssa ovat merkittävässä roolissa sokista selvittäessä. Alueen omat instituutiot, kulttuurilliset tekijät sekä poliittinen tilanne vaikuttavat myös. Erityisen tärkeässä roolissa ovat alueen verkostot ja etenkin yhteistyön laatu verkostoissa. Äkillisen rakennemuutoksen tilanteessa kaikki nämä tekijät vaikuttavat ja muokkaavat alueille erilaisen dynamiikan vastustuskyvylle, toipumiselle, uudelleen suuntautumiselle sekä uusiutumiselle. Seuraavassa tarkastellaan näitä neljää resilienssin osatekijää. Alueen vastustuskyky (resistance) Vastustuskyvyllä tarkoitetaan alueen herkkyyttä tai haavoittuvuutta äkilliselle rakennemuutokselle tai sokille. Alueen talouden rakenteella on esimerkiksi todettu olevan keskeinen rooli alueen vastustuskyvyssä äkilliselle rakennemuutokselle. Esimerkiksi jo Conroy (1975) totesi, että alueen taloudellisten toimintojen suhteet ja vaikutussuhteet vaikuttavat alueen reaktioon suhteessa talouden sokkeihin. Muiden tekijöiden säilyessä ennallaan usein oletetaan hajautuneemman talouden rakenteen tarjoavan paremman vastustuskyvyn taloudellisille sokeille. Tämä johtuu siitä, että eri toimialoilla on erilainen herkkyys tietyntyyppiselle talouden epävakaudelle. Mitä tasaisemmin työllisyys jakautuu eri toimialoilla sitä pienemmäksi tekijäksi yksittäisen toimialan talouden epävakaus muodostuu. Esimerkiksi valuuttakurssin muutokset vaikuttavat voimakkaasti toisiin toimialoihin mutta niillä voi olla vain vähän vaikutusta kotimarkkinoilla toimivalle toimialalle. On kuitenkin selvää, että tällainen toimialojen hajautus itsessään ei vielä välttämättä aluetta pelasta. Positiivinen vaikutus hajautuneesta toimialarakenteesta saadaan alueella vain tilanteessa, missä toimialojen väliset vaikutussuhteet ovat merkitykseltään vähäisiä. Toisin sanoen toimialojen menestys ei ole suoraan riippuvainen toisten toimialojen menestymisestä alueella. Perinteisesti on kuitenkin nähty, että valmistuksen ja rakentamisen toimialat ovat herkempiä talouden sokeille ja äkilliselle rakennemuutokselle kuin yksityisten palvelualojen toimialat. Vastaavasti julkisten palvelualojen toimialat ovat vähemmän herkkiä kuin yksityisten palvelualojen toimialat. Näiden tekijöiden alueellisten erojen voidaan täten selittävän osan eri alueiden herkkyydestä talouden sokeille. Tähän vaikuttaa kuitenkin paljon millainen sokki on kyseessä. Toipuminen (recovery) Toipumisella tarkoitetaan alueen kykyä ja nopeutta toipua äkillisestä rakennemuutoksesta tai sokista. Toisin sanoen kuinka voimakasta toipuminen on. Yleensä oletetaan, että mitä syvemmästä sokista on kyse, sitä nopeampaa on toipuminen. Samalla oletetaan, että alueet aina palaavat sokkia edeltäneelle kasvupolulleen. Näin ei kuitenkaan nykytutkimuksen valossa välttämättä ole, vaan lyhyen aikavälin sokista voi seurata myös pitkällä aikavälillä talouskasvun hidastuminen. Talouden toipumiseen vaikuttavat huomattavasti alueen joustavuus yritysrakenteen, teknologioiden ja instituutioiden suhteen. Joustavuutta kasvattavia tekijöitä ovat etenkin yrittäjyyden määrä, uusien yritysten määrä, nykyisten yritysten innovatiivisuus ja niiden halukkuus ja kyvykkyys muuttaa toimintaansa ja siirtyä esimerkiksi uusille sektoreille. Tähän puolestaan vaikuttaa voimakkaasti alueella saatavissa olevan työvoiman osaamisen taso. Uudelleen suuntautuminen (re-orientation) Uudelleen suuntautumisella tarkoitetaan alueen talouden rakenteiden muutosta äkillisessä rakennemuutoksessa tai sokissa sekä mitä implikaatioita tällä on alueen tuotannolle, taloudelle ja Foredata Oy 6

8 työllisyydelle. Talouden uudelleen suuntautumisessa on kyse tilanteesta, missä lyhyen aikavälin sokki voi merkittävästikin vaikuttaa alueen tulevaisuuden kasvuun. Vaikutus voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Mikäli talouden uudelleen suuntautumisesta seuraa pitkittyvää työttömyyttä, voi tämän vaikutus alueen tulevaisuuteen olla kohtalokas. Ensinnäkin työttömien ja samalla alueen työvoiman taitotaso ei kehity, koska työttömät eivät opi uusia taitoja työelämässä. Toiseksi työttömät eivät välttämättä saa koulutusta kasvaville aloille. Näin alueen työvoima ei kehity ja samalla alue menettää houkuttelevuuttaan suhteessa muihin alueisiin näin heikentäen kasvumahdollisuuksia entisestään. Vastaavasti on toki mahdollista, että talouden rakenteen muutos johtaa uusien kasvuyritysten syntymiseen ja uuden entistä suuremman kasvun lähteille. Mikäli taloudellisen sokin jälkeen alue ei pysty palaamaan vanhalle kasvupolulleen tai kasvaa nopeammin kuin aiemmin on alueen talouden rakenteidenkin ollut pakko muuttua sokin seurauksena. Jos sokki on tarpeeksi voimakas se voi vaikuttaa talouden agenttien käytökseen, muuttaa talouden toimialarakennetta ja voi viedä talouden uudelle talouskasvun polulle, joka voi poiketa vanhasta kasvupolusta merkittävästi niin voimakkuuden kuin talouskasvun lähteen suhteen. (Setterfield, 2010.) Uudistuminen (renewal) Uudistumisella tarkoitetaan alueen kykyä palautua kasvu-uralle, joka vallitsi ennen äkillistä rakennemuutosta tai sokkia. Alueen uudistumiskykyyn ja täten kasvuvauhtiin vaikuttavat mm. alueen houkuttelevuus suhteessa muihin alueisiin, pääoman saatavuus, työvoima ja teknologian taso. Näiden tekijöiden vaikutus alueen kasvuvauhtiin on huomattavasti suurempi kuin valtakunnallisella tasolla. Lisäksi alueen poliittinen tilanne voi vaikuttaa kasvuvauhtiin. Alueen sanotaan olevan uudistumiskykyinen ja omaavan hyvän resilienssin, mikäli äkillisen rakennemuutoksen jälkeen alue pystyy kasvamaan nopeammalle kasvupolulle kuin ennen sokkia. Vastaavasti sokin jälkeen heikommalle kasvun tasolle jäänyt alue ei omaa yhtä hyvää resilienssiä. Foredata Oy 7

9 Herkkyysmittarit Tässä kappaleessa esitettyjen äkillisen rakennemuutoksen herkkyysmittarien tavoitteena on kuvata monipuolisesti Martinin (2012) esittämää resilienssin-käsitettä ja siihen määriteltyjä neljää resilienssin osatekijää. Näitä ovat alueen kyky vastustaa äkillistä rakennemuutosta, toipua äkillisestä rakennemuutoksesta, uudelleen suuntautua ja uudistua uudelle kasvupolulle äkillisen rakennemuutoksen jälkeen. Martin esitti artikkelissaan useita esimerkkejä muuttujista, jotka kuuluvat resilienssin-käsitteen alle ja jotka kuvaavat ja vaikuttavat näihin osatekijöihin. Martinin artikkelin päätavoitteena ei kuitenkaan ollut resilienssiä kuvaavien numeeristen mittareiden luominen ja näin artikkelissa ei pyritty määrittelemään tai rajaamaan tarkemmin herkkyyttä kuvaavia muuttujia. Tässä kappaleessa näin on kuitenkin pyritty tekemään. Alueiden resilienssiä kuvataan tässä kappaleessa 8 herkkyysmittarin avulla, jotka on luotu yhdistämällä Martinin artikkelin esimerkkiaineistot suomalaiseen ilmaiseksi saatavilla olevaan tilastoaineistoon. Kuten resilienssin osatekijät myös valitut herkkyysmittarit ovat tietyissä tapauksissa toisistaan riippuvia. Herkkyysmittarien valinnassa on pyritty saamaan monipuolinen kuva alueiden tilanteista suhteessa äkilliseen rakennemuutokseen. Herkkyysmittarit ovat kuitenkin välttämättä kompromisseja johtuen esimerkiksi saatavilla olevasta tilastoaineistosta. Lisäksi herkkyysmittarien valinnassa on pyritty siihen, että ne olisivat helposti ymmärrettävissä ja jatkojalostettavissa. Tilastoaineistoa valittaessa on myös pyritty kiinnittämään huomiota siihen, että herkkyysmittarit olisivat laskettavissa myös tulevina vuosina ilmaisesta tilastomateriaalista. Herkkyysmittarit on laskettu maakuntakohtaisina ja yksittäisen alueen tulos on alueen sijaluku kaikkien maakuntien joukossa. Näin on saatu tulokset suhteutettua muotoon, missä maakunnat heti saavat hyvän käsityksen omasta paikastaan kaikkien maakuntien joukossa. (Liitteessä 1 on esitetty lisäksi varsinaiset aluekohtaiset numerotiedot, joiden pohjalta sijaluvut on laskettu.) Yksittäisten herkkyysmittarien sijalukujen lisäksi on laskettu myös keskiarvo kaikista esitetyistä 8 mittarista. Näin on saatu arvio maakuntien kokonaistilanteesta. Maakuntien resilienssin sijaluvut on laskettu yksinkertaisuuden vuoksi tavallisena keskiarvona kaikista esitetyistä 8 mittarista. Mahdollista olisi myös, että maakunnan resilienssin sijaluvun laskennassa arvioitaisiin herkkyysmittarien painoarvoja ja näin muodostettaisiin kokonaismittarista vielä nykyistä tarkempi arvio. Herkkyysmittarit on jaoteltu neljään teemaan, joita ovat: elinkeinorakenne, työvoima, yrityselämä ja innovatiivisuus. Tällä jaottelulla on pyritty selkeyttämään esitystä ja kokoamaan yhteen samantyyppisiä mittareita. Elinkeinorakennetta kuvaavat mittarit Maakuntien elinkeinorakennetta kuvaavien herkkyysmittarien päätavoitteena on arvioida maakunnan kykyä vastustaa äkillistä rakennemuutosta. Toisaalta mittarit arvioivat myös esimerkiksi alueen toipumisen nopeutta. Helposti olisi kuitenkin perusteltavissa näiden mittarien käyttöä myös muissa resilienssin osatekijöissä. Alueen elinkeinorakennetta kuvaaviksi mittareiksi valittiin alueiden toimialojen toimialarakenteen hajautuneisuutta kuvaava Toimialarakenne-mittari sekä julkishallinnon toimialojen työllisten osuutta kuvaava Julkishallinnon työpaikat -mittari. Foredata Oy 8

10 Toimialarakenne-mittari Toimialarakenne-mittarin taustalla on jo aikaisemmin käsitellyt olettamukset siitä, että mahdollisimman hajaantunut toimialarakenne pienentää äkillisen rakennemuutoksen riskiä. Tämä aiheutuu siitä, että yksittäisen toimialan kokema taloudellinen sokki ei yksistään riitä siirtämään koko aluetta lamaan, jos tämän yksittäisen toimialan suuruus ei dominoi koko aluetta. Toimiakseen mittari vaatii kuitenkin, että toimialojen väliset kytkökset eivät ole tiukkoja. Toisin sanoen yksi toimiala ei pysty viemään muita toimialoja mukanaan. Toimialarakenteen hajautuneisuuden astetta voidaan laskea lukuisten erilaisten laskentakaavojen avulla. Parhaiten tämän raportin käyttötarkoituksiin sopii laskentatapa, joka erityisesti ottaa huomioon suuret toimialat negatiivisena tekijänä. Tässä raportissa päädyttiin valitsemaan mittaustavaksi Hirschman- Herfindahl-Index (HHI-indeksi), joka on kauan käytössä ollut yksinkertainen toimialojen hajautuneisuutta kuvaava indeksi. On huomioitava, että erilaiset tavat laskea toimialarakenteen hajautuneisuutta saattavat antaa hyvinkin erilaisia tuloksia. Tarkempi analyysi erilaista mahdollisista tavoista mitata toimialarakenteen hajautuneisuutta löytyy esim. Palan (2010) artikkelista. HHI-indeksin laskentakaava löytyy liitteestä 2. Tätä raporttia varten HHI-indeksi on laskettu työllisten määrällä mitattuna vuodesta 2007 vuoteen 2011 asti. Aineistona on käytetty VATT:n toimiala-aineistoa (VATT, 2012). Kyseinen aineisto olisi mahdollistanut myös indeksin laskemisen aina vuoteen 2025 saakka mutta tätä raporttia varten päädyttiin rajoittamaan mittareita nykytilanteen mukaisiksi. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 1. Toimialarakenne-mittarin tulokset. Taulukosta 1 nähdään, että maakuntien sijaluvut vaihtelevat vain vähän näiden viiden tarkasteluvuoden aikana. Pohjanmaan toimialarakenteen resilienssi on tällä tavalla mitattuna paras verrattuna muihin maakuntiin. Tässä tapauksessa voidaan siis sanoa, että Pohjanmaan toimialarakenne ehkäisee parhaiten Foredata Oy 9

11 äkillisen rakennemuutoksen toteutumista. Huonoin tilanne on puolestaan Uudellamaalla. Alueiden ero syntyy nimenomaan suurimpien toimialojen kokoeroista. Esimerkiksi Pohjanmaalla 3 suurinta toimialaa työllistävät yhteensä 33 prosenttia alueen työllisistä kun taas Uudellamaalla vastaava luku on 45 prosenttia. Itse suurimmat toimialat pysyvät samoina lähes kaikilla alueilla. Toimialarakenne-mittari jättää vielä paljon toivomisen varaa. Esimerkiksi tällä tavalla laskettuna jokaisen toimialan tuottama äkillisen rakennemuutoksen riskin määrä on yhtä suuri kaikilla toimialoilla tietyllä työllisten osuudella. Esimerkiksi tilanteessa missä metsätalouden toimialan työllisten osuus olisi 20 prosenttia työllisistä jossain maakunnassa ja terveydenhuollon- ja sosiaalipalveluiden toimialan työllisten osuus olisi saman 20 prosenttia jossain toisessa maakunnassa, nykyinen laskentatapa arvioisi nämä tilanteet yhtä riskillisiksi vaikka lienee selvää, että metsätalouden toimialan tuottama äkillisen rakennemuutoksen riski on huomattavasti suurempi kuin terveydenhuollon- ja sosiaalipalveluiden toimialan tuottama riski samoilla työllisten osuuksilla. Julkishallinnon työpaikat -mittari Julkishallinnon työpaikkojen määrä huonontaa alueen resilienssiä Toimialarakenne-mittarissa, koska julkishallinnon toimialoilla työskentelevien määrä aina ylittää toimialojen keskiarvon ja näin kasvattaa toimialoittaista hajautumaa. Kuten aikaisemmin on todettu samalla julkishallinnon työpaikat ehkäisevät äkillisen rakennemuutoksen toteutumista, koska ne ovat yleensä vakaampia toimialoja kuin esimerkiksi yksityiset palvelualat tai teollisuus. Kokonaisuutena julkishallinnon työpaikkojen vaikutus kuitenkin jäänee negatiiviseksi, koska edellisten lisäksi julkishallinnon työpaikkojen suuri määrä voi hidastaa äkillisestä rakennemuutoksesta toipumista, pienentää alueen dynaamisuutta sekä innovatiivisuutta. Etenkin äkillisestä rakennemuutoksesta toipumiseen vaadittavat uudet työpaikat eivät todennäköisesti synny julkishallinnon toimialoille ja näin julkishallinnon työpaikkojen suuri osuus hidastaa mahdollista uutta kasvua. Näiden syiden vuoksi julkishallinnon työpaikat on valittu omaksi mittarikseen. Julkishallinnon työpaikat mittari lasketaan samasta VATT:n (VATT, 2012) aineistosta kuin Toimialarakennemittarikin. Mittari lasketaan vertaamalla julkishallinnon toimialojen työllisten määrää suhteessa maakunnan työllisten kokonaismäärään. Mitä suurempi näin laskettu osuus on, sitä huonompi sijaluku maakuntien vertailussa tulee. Julkishallinnon toimialoiksi on valittu seuraavat toimialat: julkinen hallinto, pakollinen sosiaalivakuutus koulutus terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut. Taulukon 2 tuloksista nähdään, että Päijät-Hämeen sijoitus on paras maakuntien joukossa. Toisin sanoen Päijät-Hämeessä julkishallinnon toimialojen työllisten määrät ovat pienimmät koko maassa. Näin tämän mittarin osalta Päijät-Hämeen resilienssi on parhain. Huonoin maakunta tällä mittarilla on Kainuun maakunta. Eroa maakuntien välille syntyy vuonna prosenttiyksikköä, sillä Päijät-Hämeessä julkishallinnon toimialoilla työskentelee vain 26 prosenttia työllisistä kun taas Kainuussa vastaava luku on 40 prosenttia. Julkishallinnon työpaikat vaikuttavat todella moneen resilienssin osatekijään. Lisäksi näillä toimialoilla työskentelee noin kolmasosa koko maan työllisistä kasvattaen toimialan merkitystä entisestään. Julkishallinnon toimialoja ei ainakaan perinteisessä mielessä ole pidetty negatiivisena asiana alueen kannalta ainakaan suhteessa äkilliseen rakennemuutokseen. Pitkällä aikavälillä kuitenkin suuri julkishallinnon toimialojen työllisten määrä voi aiheuttaa monenlaista negatiivista painetta alueiden Foredata Oy 10

12 kehittymiseen. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 2. Julkishallinnon työpaikat mittarin tulokset. Alueen työvoimaa kuvaavat mittarit Alueen työvoiman osaaminen ja joustavuus ovat keskeisessä roolissa arvioitaessa alueen resilienssiä. Toimialarakenteen edelleen muuttuessa pois perinteisen teollisuuden aloilta kohti yksityisiä palvelualoja uudet työpaikat syntyvät korkeampaa osaamista tai koulutustasoa vaativiin tehtäviin. Paremman koulutustason myötä myös siirtyminen työstä toiseen äkillisen rakennemuutoksen tilanteessa helpottuu. Lisäksi suuri työttömien määrä jo ennen äkillistä rakennemuutosta heijastuu negatiivisena alueen tulevaisuuden kasvun kannalta. Mitä suurempi osa työvoimasta on työttömänä sitä suurempi osa työvoimasta jää ilman työnteon kautta syntyvää osaamistason kasvua. Samalla suuri työttömien määrä saattaa tehdä alueesta vähemmän houkuttelevan yritysten kannalta ellei työttömien osaamistaso ole korkealla tasolla, jolloin työttömät helpommin mielletään potentiaaliksi. Harvoin näin positiivisessa valossa työttömät kuitenkaan nähdään. Alueen työvoimaa kuvaaviksi mittareiksi valittiin alueiden väestön koulutustasoa kuvaava Koulutustasomittari sekä työttömien määrää kuvaava Työttömyys-mittari. Koulutustaso-mittari Alueen koulutustasoa kuvaava mittari kertoo etenkin alueen pitkän aikavälin resilienssistä ja kyvystä joustaa ja kasvaa. Korkeampi koulutustaso ei ehkä kasvata niinkään alueen vastustuskykyä äkilliselle rakennemuutokselle mutta sillä on suuri vaikutus, jos äkillinen rakennemuutos toteutuu. Alueen toipuminen, uudelleen suuntautuminen ja uudistuminen kaikki helpottuvat väestön koulutustason kasvaessa. Uusia työpaikkoja syntyy helpommin ja alue saatetaan jopa nähdä houkuttelevana uuden toiminnan sijoituspaikkana osaavan työvoiman vuoksi. Foredata Oy 11

13 Koulutustaso-mittaria ei ole erikseen laskettu tätä raporttia varten vaan on käytetty suoraan tähän käyttötarkoitukseen hyvin soveltuvaa Tilastokeskuksen VKTM-indeksiä. Tämä indeksi laskee alueen koulutustason ottamalla huomioon kaikkien alueella asuvien yli 15-vuotiaiden henkilöiden suorittaman korkeimman koulutusasteen. Koulutusasteille on annettu tasoindeksi, joiden pohjalta laskenta suoritetaan. Maakuntien sijaluvut on annettu indeksin mukaan. Mitä suurempi indeksin arvo, sitä parempi sijoitus maakuntien joukossa. VKTM-indeksin laskentakaava löytyy liitteestä 3. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 3. Koulutustaso-mittarin tulokset. Taulukosta 3 nähdään, että Uudenmaan koulutustaso on korkein koko maassa. Etelä-Savossa puolestaan koulutustaso jää alhaisimmaksi. Uudenmaan koulutustaso on selvästi suurempi kuin muualla maassa. VKTM-indeksi antaa Uudellemaalle arvon 385 ja Etelä-Savolle arvon 290. Kuitenkin toiseksi korkein indeksin arvo on Pirkanmaalla, missä indeksi on 346. Eroa Uuteenmaahan syntyy lähes 40 pistettä ja Pirkanmaan indeksi on lähellä ääripääalueiden keskiarvoa vaikka omaa toiseksi korkeimman indeksin arvon. Indeksin arvon 300 tai alle saakin jopa kahdeksan aluetta. Yllätys ei liene se, että suurimmat indeksin arvot kuuluvat maakunnille, joissa järjestetään yliopistotasoista koulutusta. VKTM-indeksi on hyvä yleinen koulutustason kuvaaja. Äkillisen rakennemuutoksen kannalta voidaan pohtia tuottaako juuri tämä indeksi parhaan lopputuloksen. Onko esimerkiksi perusteltua antaa suurin tasoindeksi tutkijakoulutusasteen suorittaneille henkilöille, joiden osaamisala on hyvin kapea ja näin osaamista voi olla vaikea siirtää alalta toiselle? Toisin sanoen liiallinen erikoistuminen ei välttämättä tuo äkillisen rakennemuutoksen tilanteessa sitä joustavuutta, jota tässä herkkyysmittarissa haetaan. Toisaalta tutkijakoulutusasteen suorittaneet henkilöt voivat tuottaa alueelle pitkällä aikavälillä arvokasta kasvua ja kehitystä poikkeuksellisen paljon. Rajanveto on hyvin vaikeaa ja etenkin esimerkiksi tutkijakoulutusasteen omaavien henkilöiden kokonaismäärän pienuudesta johtuen asian painoarvo jäänee kokonaisuuden Foredata Oy 12

14 kannalta pieneksi. Työttömyys-mittari Korkea työttömyys on etenkin pitkän aikavälin resilienssiä tarkasteltaessa negatiivinen asia. Työttömyys ei tietenkään vaikuta äkillisen rakennemuutoksen mahdolliseen riskiin mutta etenkin äkillisestä rakennemuutoksesta toipumiseen sillä voi olla suurikin vaikutus. Tämä vaikutus tulee esimerkiksi sitä kautta, että korkean työttömyyden alue ei vaikuta houkuttelevalta yritystoimintaa suunnittelevien silmissä. Toisaalta korkea työttömyys myös yleensä kasvattaa pitkään työttömänä olleiden määriä, jolloin myös työttömien osaamistaso saattaa heikentyä. He jäävät ilman työssäoppimista ja saattavat jopa jäädä pitkällä aikavälillä ilman muuttuvassa työelämässä tarvittavia taitoja. Työttömyys-mittari on tässä raportissa laskettu suoraan työttömyyden tilastojen perusteella suhteuttamalla työttömien määrä työvoiman määrään. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietoja. Viimeisin tilastotieto on tällä hetkellä vuodelta 2011, koska työllisten ja sitä kautta koko työvoiman tarkkoja lukuja ei ole vielä saatavilla vuodelta 2012, vaikka työttömien määrä vuoden 2012 lopussa onkin jo tiedossa. Sijaluvut on määrätty suoraan työttömyysasteen mukaan antamalla sijaluku 1 alhaisimman työttömyysasteen maakunnalle ja sijaluku 18 korkeimman työttömyysasteen maakunnalle. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 4. Työttömyys-mittarin tulokset. Taulukon 4 tuloksista nähdään, että Pohjanmaalla on ollut alhaisin työttömyysaste (6,3 prosenttia) vuoden 2011 lopussa. Vastaavasti korkein työttömyysaste oli Pohjois-Karjalassa (14,8 prosenttia). Työttömyysaste jakaantuu melko tasaisesti näiden kahden maakunnan välille. Työttömyysasteen käyttö äkillisen rakennemuutoksen herkkyysmittarina perustuu nimenomaan korkean Foredata Oy 13

15 työttömyysasteen pitkän aikavälin negatiivisiin vaikutuksiin. Vielä tarkempaa tietoa työttömistä voisi kertoa työttömien koulutusastetilasto yhdistettynä työttömyysasteeseen. Tämä siksi, että joissain tilanteissa hyvin koulutettu työttömien reservi voi olla myös houkutteleva tekijä yritystoiminnan kehittämisen kannalta. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole tarkasteltu työttömyyttä yhdistettynä työttömien koulutustasoon. Yrityselämää kuvaavat mittarit Parhaiten äkillistä rakennemuutosta vastustaa dynaaminen, joustava, pk-sektorin yrityksistä koostuva ja muutoshalukas yrityselämä. Tällainen yrityskulttuuri ehkäisee äkillisen rakennemuutoksen syntyä kiihdyttäen itse pitkän aikavälin rakennemuutosta. Pitkän aikavälin rakennemuutos on väistämätön tosiasia ja itse toteutettuna ja siihen panostavana alueena alueen rakennemuutos tapahtuu ilman äkillisen rakennemuutoksen negatiivista sokkia. Dynaaminen muutosta haluava yrityskulttuuri toipuu äkillisen rakennemuutoksen tapahtuessakin nopeammin ja suuntautuu uusille kasvun aloille ketterämmin kuin perinteisempi yrityskulttuuri. Parhaimmillaan alueen yrityselämä täten sekä ehkäisee äkillistä rakennemuutosta että auttaa aluetta nopeammin ja joustavammin sopeutumaan siihen. Yrityselämää kuvaaviksi mittareiksi on valittu pienten yritysten positiivista vaikutusta aluetalouteen korostava Yrityskoko-mittari sekä alueen yritystoiminnan dynaamisuutta painottava Aloittaneet yritykset mittari. Yrityskoko-mittari Työpaikkakasvu on viime vuosina tullut suurelta osin pienten alle 50-henkilöä työllistävien yritysten sektorin kasvun kautta. Toisin sanoen pienet yritykset ovat toimineet kasvun vetureina ja ei ole syytä odottaa tämän muuttuvan. Toiseksi pienet yritykset ovat joustavampia reagoimaan koko ajan muuttuvaan toimintaympäristöön ja synnyttämään tätä kautta uutta kannattavaa liiketoimintaa. Pienet yritykset eivät itsessään pysty vaikuttamaan äkillisen rakennemuutoksen toteutumisen ehkäisemiseen mutta niiden merkitys on suuri äkillisestä rakennemuutoksessa toipumisessa ja pitkän aikavälin talouskasvussa. Yrityskoko-mittari on laskettu suhteuttamalla alle 50 henkilöä työllistävien toimipaikkojen henkilöstömäärä alueen koko henkilöstömäärään. Mittarit on laskettu Tilastokeskuksen toimipaikkatilastojen avulla. Yrityskoko-mittarissa sijaluku on sitä parempi mitä suurempi osuus alueen henkilöstöstä työskentelee alle 50 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Kuten taulukosta 5 nähdään Kainuun maakunta saa parhaimman sijaluvun tällä mittarilla, missä yli 76 prosenttia työllisistä työskentelee alle 50 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Huonoin sija menee Uudellemaalle, missä noin 53 prosenttia työskentelee alle 50 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Maakunnat sijoittuvat alle 50 henkilöä työllistävien toimipaikkojen osuuksissa melko tasaisesti prosentin välille. Uusimaa on selvä poikkeus maakuntien joukossa omalla alhaisella osuudellaan. Toiseksi alhaisin eli noin 61 prosentin osuus on Pirkanmaalla. Yrityskoko-mittarissa käytettäväksi henkilöstömäärän rajaksi voitaisiin valita myös alle 250 henkilöä työskentelevät toimipaikat. Tällöin otettaisiin vielä nykyistä paremmin huomioon pk-sektorin viime vuosien menestys työpaikkojen luomisessa suhteessa suuriin yrityksiin. Lisäksi alle 250 henkilöä työllistävät toimipaikat vielä voitaisiin määritellä dynaamisiksi ja joustaviksi ja tätä kautta äkillisen rakennemuutoksen resilienssin kautta positiivisen vaikutuksen omaaviksi. Maakunnallisessa tarkastelussa tästä kuitenkin seuraisi ongelma pienten maakuntien osalta, koska sieltä löytyy enää vain muutamia yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja. Näiden maakuntien osalta menetettäisiin suurehko osa tämän mittarin Foredata Oy 14

16 informaatioarvosta. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 5. Yrityskoko-mittarin tulokset. Aloittaneet yritykset -mittari Aloittaneet yritykset mittari on valittu alueiden resilienssiä kuvaavien herkkyysmittarien joukkoon sen kuvastaman alueen yrityselämän dynaamisuuden vuoksi. Alueet, missä perustetaan vain vähän yrityksiä kehittyvät pitkällä aikavälillä heikommin kuin alueet, joissa perustetaan paljon yrityksiä. Aloittaneet yritykset mittari kuvastaa täten osittain alueen vastustuskykyä äkillistä rakennemuutosta vastaan mutta ennen kaikkea kuvastaa alueen potentiaalia toipua siitä dynaamisen yrityskulttuurin avulla ja suuntautua uusille kasvualoille. Aloittaneet yritykset mittari on laskettu suhteuttamalla uusien aloittaneiden yritysten määrä alueen yrityskannan kokonaismäärään. Vaihtoehtoisesti suhteuttaminen olisi voitu tehdä esimerkiksi alueen työvoiman määrään. Alueen sijaluku paranee mitä suurempi osuus alueella yrityksiä perustetaan. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilastoja. Kuten taulukosta 6 nähdään saa Uusimaa sijaluvun 1 tässä mittarissa. Uudellamaalla perustettiin vuonna 2011 lähes uutta yritystä. Tämä vastaa noin 10 prosenttia alueen koko yrityskannasta. Heikoimman sijan saa Pohjois-Karjalan maakunta, missä perustettiin vuonna 2011 vajaa 600 uutta yritystä. Koko yrityskantaan suhteutettuna tämä vastaa 6,8 prosenttia. Aloittaneet yritykset mittarin käytössä alueen resilienssiä kuvaavana mittarina tehdään voimakas oletus, että uusia yrityksiä käynnistetään myös äkillisen rakennemuutoksen tilanteessa. Mikään ei tietenkään takaa, että näin käy. Tietyillä alueilla tuntuu kuitenkin olevan vahvat yrittäjyysperinteet, jotka kantavat myös huonoinakin taloudellisina aikoina. Lisäksi pitkällä aikavälillä uudet aloittaneet yritykset kertovat Foredata Oy 15

17 yritystoiminnan dynaamisuudesta ja täten alueen potentiaalista ja kasvuhalukkuudesta. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 6. Aloittaneet yritykset mittarin tulokset. Innovatiivisuutta kuvaavat mittarit Alueen yritystoiminnan innovatiivisuus on tärkeää alueen pitkän aikavälin kasvun kannalta. Innovatiivisuudella pidetään yllä jatkuvaa kehitystä ja tätä kautta myös vastustetaan äkillistä rakennemuutosta. Lisäksi äkillisen rakennemuutoksen toteutuessa innovatiiviset alueet toipuvat siitä nopeammin suuntautumalla uusille kasvualoille ja näin muuttaen talouden painopistettä ja talouskasvun suuntaa. Innovaatiotoiminnan mittaaminen on kuitenkin vaikeaa. Tilastokeskuksella on tarjolla hyviä innovaatiotoimintaa kuvaavia mittareita, missä innovaatiotoimintaa kuvataan yritysten suuruusluokittain ja toimialan mukaan. Itse innovaatiot on näissä tilastoissa jaettu tuote- ja prosessi-innovaatioiksi. Lisäksi tilastoissa mitataan innovaatioprojektien määrää ja -toimintaa. Valitettavasti kuitenkaan näitä tilastoja ei ole voitu käyttää tässä raportissa, koska saatavilla oleva aineisto on koko maata koskevaa ja sieltä ei täten pysty tekemään vertailuja alueiden välillä. Tässä raportissa alueiden innovatiivisuutta kuvaaviksi mittareiksi on valittu tutkimus- ja kehittämistoiminnan parissa työskentelevän henkilöstön määrää kuvaava T&K-henkilöstö mittari ja alueen innovatiivisen toiminnan tuotosta kuvaava Patenttihakemukset-mittari. T&K-henkilöstö mittari Pitkän aikavälin kehityksen ja talouskasvun kannalta yksi tärkeimmistä alueen voimavaroista on panostus tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tätä kautta alueella on potentiaalia kasvaa ja kehittyä. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan painoarvoa on vaikea olla korostamatta liikaa ja etenkin sen vaikutusta pitkän Foredata Oy 16

18 aikavälin talouskasvuun. T&K-henkilöstön mittari on laskettu suhteuttamalla alueella tutkimus- ja kehittämistoiminnan parissa työskentelevien työllisten määrä alueen työllisten kokonaismäärään. Mitä suurempi osa työskentelee tutkimus- ja kehittämistoiminnan parissa sitä paremman sijaluvun alue saa maakuntien vertailussa. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tilastoja. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 7. T&K-henkilöstö mittarin tulokset. Taulukosta 7 nähdään, että parhaimman sijaluvun saa Pohjois-Pohjanmaa, joka on ollut tässä mittarissa paras aina vuodesta 2007 saakka. Pohjois-Pohjanmaalla yli viisi prosenttia työllisistä työskentelee tutkimusja kehittämistoiminnan parissa. Sen sijaan huonoimman sijaluvun saa Kymenlaakso, missä vain 0,7 prosenttia työllisistä työskentelee tutkimus- ja kehittämistoiminnan parissa. Vain neljässä maakunnassa Pohjois-Pohjanmaan lisäksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan parissa työskentelevien osuus nousee yli kolmen prosentin suhteessa kaikkiin työllisiin. Näitä maakuntia ovat Pirkanmaa (4,8 prosenttia), Uusimaa (4,8 prosenttia), Varsinais-Suomi (3,8 %) ja Keski-Suomi (3,1 %). Alle kahden prosentin osuuteen jää peräti kahdeksan maakuntaa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan vaikutusta voitaisiin mitata usealla muullakin tavalla kuten esimerkiksi siihen käytetyn rahamäärän avulla. Rahasuureiden käyttö mittareiden pohjana on kuitenkin vaikeaa, koska rahamäärät vaihtelevat vuodesta toiseen huomattavasti enemmän kuin työvoiman määrät ja täten rahamäärämittarit eivät ehkä anna pysyvää kuvaa alueen tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitkän aikavälin laajuudesta. Toinen ongelma tässä mittarissa on, että mikään ei takaa sitä, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuotokset jäävät oman alueen hyödyksi. Toisin sanoen globaalin talouden maailmassa hyödyn yhä enenevässä määrin korjaavat muut alueet tai maat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tutkimus- ja kehittämistoiminta edelleen ole merkittävässä roolissa alueen tulevaisuutta ja etenkin Foredata Oy 17

19 tulevaisuuden kasvua tarkasteltaessa. Patenttihakemukset-mittari Alueen innovatiivisuuden määrästä ja nimenomaan tämän innovatiivisuuden tuotoksista kertovat alueelta haettujen patenttien määrä. Patenttihakemukset eivät tietysti itsessään ja lyhyellä aikavälillä vaikuta äkillisen rakennemuutoksen toteutumiseen tai sen ehkäisemiseen. Patenttihakemukset kuitenkin kuvastavat laajempaa alueella tapahtuvaa toiminnan innovatiivisuutta ja tätä kautta pitkän aikavälin talouskasvua tukevaa toimintaa. Parhaimmillaan patentit, joihin patenttihakemukset alueiden kannalta toivottavasti johtavat, ohjaavat alueita kohti uusia talouskasvun aloja näin mahdollisesti samalla muuttaen alueen talouden rakennetta kohti tuottavampaa toimintaa. Patenttihakemukset-mittari on laskettu suhteuttamalla maakunnallisten patenttihakemusten määrä alueen väestön määrään. Näin saatujen osuuksien avulla alueet on järjestetty suuruusjärjestykseen ja niille on annettu sijaluvut. Suurimman osuuden maakunta on saanut parhaimman sijaluvun. Aineistona mittarissa on käytetty Tilastokeskuksen patentointi-tilastoja. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Taulukko 8. Patenttihakemukset-mittarin tulokset. Kuten taulukosta 8 nähdään parhaimman sijoituksen ja siis eniten patenttihakemuksia suhteessa väestöön jätettiin Pohjanmaalla vuonna Vähiten puolestaan patenttihakemuksia suhteessa väestöön jätettiin Keski-Pohjanmaalla. Taulukosta nähdään, että patenttihakemusten määrä vaihtelee vuosittain enemmän kuin muissa tässä raportissa esitellyissä herkkyysmittareissa. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon, että patenttihakemusten luonne jo sanelee sen, että niiden määrä jää suhteellisen vähäiseksi ja näin helpommin mahdollistaa vuosittaisen vaihtelun. Patenttihakemusten pätevyys resilienssin käsitteen edustajana ei ole niin selvä kuin muiden mittareiden Foredata Oy 18

20 osalta. Kuitenkin patenttihakemukset kuvastavat pitkän aikavälin alueen kehitystä. Patenttihakemusten tilalle olisi käsitteellisesti tarjolla muitakin mittarivaihtoehtoja, mutta valitettavasti nykyiset tilastot eivät mahdollista näitä. Esimerkiksi myönnetyt patentit kertoisivat samalla myös patenttihakemusten laadusta. Valitettavasti kuitenkaan myönnetyistä patenteista ei ole saatavilla maakunnallista tilastoa vuoden 2007 jälkeisiltä vuosilta. Valtakunnallinen tilasto on kuitenkin saatavilla, joten maksullisena tilastona alueellisetkin tiedot olisivat ehkä saatavissa. Voidaan myös perustella, että patenttihakemusten tilalla parempi mittari olisi innovaatioden määrä, mutta kuten aikaisemmin mainittiin näistäkään ei ole saatavilla alueellista tilastotietoa. Patenttihakemusten määrä onkin paras jäljelle jääneistä vaihtoehdoista mutta samalla se jättää monessa kohdassa toivomisen varaa. Foredata Oy 19

21 Herkkyysmittarien tulokset Tässä raportissa esitetyt äkillisen rakennemuutoksen resilienssiä kuvaavat herkkyysmittarit tuottivat hyvin erilaisia sijoituksia alueille herkkyysmittarista riippuen. Maakunta joka oli saanut parhaimman sijoituksen jossain mittarissa, saattoikin jäädä viimeiseksi heti seuraavassa mittarissa. Näin tilanteen kuitenkin voi olettaa olevankin, kun tarkoituksena on mitata useita erilaisia tekijöitä saman moniulotteisen ilmiön ympäriltä. Toisin sanoen kun herkkyysmittarit eivät pyri mittaamaan yhtä ja samaa asiaa, on täysin luonnollista, että myös tulokset vaihtelevat. On siis täysin ymmärrettävää, että herkkyysmittarit heilahtelevat mittarista toiseen voimakkaastikin. Seuraavia tuloksia tarkasteltaessa ja analysoitaessa pitää muistaa, että herkkyysmittarien tavoitteena ei ole ennustaa äkillisen rakennemuutoksen toteutumisen todennäköisyyttä vaan arvioida alueen varautumisen tasoa pitkällä aikavälillä äkillisen rakennemuutoksen toteutumisen riskiin. Toisaalta herkkyysmittareihin vaikuttaa viime vuosien aikana alueilla tapahtuneet äkillisen rakennemuutokset. Tämä voi vaikuttaa voimakkaasti esimerkiksi Työttömyys-mittariin. Jälleen pitää muistaa, että uusimmilla tilastoilla tarkasteltuna täytyy olla varovainen arvioitaessa äkillisen rakennemuutoksen kokeneiden alueiden toipumista menneistä äkillisistä rakennemuutoksista. Herkkyysmittarien tavoitteena on kuvata nimenomaan pitkän aikavälin riskiä, ei lyhyemmän aikavälin heilahduksia. Taulukon 9 tuloksista nähdään, että näillä äkillisen rakennemuutoksen herkkyysmittareilla mitattuna resilienssiltään paras maakunta oli Pirkanmaa. Erityisen mielenkiintoista on, että Pirkanmaa ei voittanut yhtään herkkyysmittaria. Toisin sanoen Pirkanmaa ei ollut missään yksittäisessä mittarissa paras mutta se suoriutui tasaisen hyvin melkein kaikissa mittareissa. Ainoastaan Yrityskoko-mittarissa Pirkanmaa pärjäsi huonosti, missä sen sijoitus oli vasta 17. Toiseksi huonoin Pirkanmaan saama sijoitus oli seitsemäs Työttömyys-mittarissa. Kaikki muut sijoitukset olivatkin viiden parhaan joukossa. Toiseksi sijoittunut Varsinais-Suomi pärjäsi myös hyvin lähes kaikissa mittareissa voittamatta kuitenkaan yhtään mittaria. Maakunnan heikoin sijoitus oli niinkin alhainen kuin 11. Yrityskoko-mittarissa. Herkkyysmittareilla mitattuna huonoiten äkillisen rakennemuutoksen riskiin varautunut alue on Kainuun maakunta. Kainuun sijoitus herkkyysmittareissa oli heikko lähes kaikissa herkkyysmittareissa. Kaikissa muissa paitsi kahdessa mittarissa Kainuu sijoittui kahden huonoimman alueen joukkoon. Yrityskokomittarin Kainuu voitti ja T&K-henkilöstö -mittarissa Kainuun sijoitus oli 12. Ehkä mielenkiintoisimmat tulokset herkkyysmittareista sai Uusimaa, joka oli kolmen parhaan joukossa kaikissa paitsi kahdessa herkkyysmittarissa. Kuitenkin se jäi viimeiseksi näissä kahdessa herkkyysmittarissa, joita olivat Toimialarakenne- ja Yrityskoko-mittarit. Kuten aiemmin on mainittu, taulukossa 9 kokonaisresilienssiä kuvaava viimeinen sarake on laskettu yksittäisten herkkyysmittarien keskiarvon pohjalta. Yksittäisten herkkyysmittarien tuloksia tarkastelemalla on helppo huomata, että kokonaisresilienssin sijaluvut saattaisivat muuttua voimakkaastikin, mikäli kokonaisresilienssin laskennassa otettaisiin käyttöön erisuuruiset painot herkkyysmittareille. Esimerkiksi nyt parhaimman sijaluvun saaneen Pirkanmaan sijoitus huononisi, jos Yrityskoko-mittarille annettaisiin nykyistä tasajakaumaa suurempi painoarvo. Samalla Kainuu voisi nousta huonoimman maakunnan sijalta ylöspäin. Eikä Yrityskoko-mittarin painoarvon kasvattamiselle olisi vaikea keksiä perusteluja. Yrityskoko-mittari kuitenkin kuvastaa hyvin keskeisesti alueen kannalta positiivista yrityselämän ominaisuutta äkillisen rakennemuutoksen suhteen. Samalla on toki mainittava, että Pirkanmaan sijoitus olisi melkein kaikilla herkkyysmittarien painoarvoilla parhaimpien maakuntien joukossa ja Kainuun maakunta vastaavasti Foredata Oy 20