Romukauppa HTSY Verohallinto

Transkriptio

1 Romukauppa HTSY Verohallinto

2 Verohallinto 2 (5) ROMUKAUPPAA KOSKEVA SELVITYS Selvityksen tarkoitus Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikössä on laadittu romukauppaa koskeva selvitys. Selvityksessä on kartoitettu romualan verotarkastuksissa esiin nousseita harmaan talouden ilmiöitä ja pohdittu käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden soveltamista metalliromukauppaan Suomessa. Selvityksessä käytettyjä aineistoja olivat Verohallinnon asiantuntijoiden haastattelut, metalliromukauppayrityksiin vuosina kohdistetuista verotarkastuksista laadittu yhteenveto, muut veroaineistot sekä Suomen Romukauppiaiden Liitto Ry:n (jatkossa Romukauppiaiden Liitto) toiminnanjohtajan haastattelut. Selvityksessä on arvioitu verotarkastuksissa havaittuja harmaan talouden ilmiöitä Suomessa. Painopisteenä on ollut arvonlisäveroon liittyvät rikkomukset, koska yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden soveltamista romukauppaa harjoittaviin yrityksiin ja elinkeinonharjoittajiin sekä arvioida millaisia vaikutuksia käännetyllä verovelvollisuudella olisi mm. verokertymään. Selvitystä varten on muodostettu romualan yrityksiä kuvaava kohdejoukko ja kartoitettu joukon yritysten taloudellista luotettavuutta mm. verovelkojen, ilmoituslaiminlyöntien, konkurssitietojen ja tilinpäätöstietojen avulla. Keskeisenä tavoitteena on ollut tutkia tukeeko valittuun yritysjoukkoon sovellettu tilastollinen tarkastelu verotarkastuksissa havaittuja laiminlyöntejä ja puutteita. Selvityksessä on kuvattu metallikierrätystoiminnan rakennetta metalliromun keräämisestä ja jalostamisesta sen uusiokäyttöön. Yritysten roolit metalliromun kierrätystoiminnassa Selvityksessä on esitetty pelkistetty roolijako kierrätysketjuun osallistuvista yrityksistä ja yrittäjistä. Roolimuodostus perustuu verotarkastushavaintoihin ja Romukauppiaiden Liiton tietoihin. Metallisromukauppaa harjoittavat yritykset sijoittuvat tyypillisesti rooleihin kerääjä, romukauppias tai tukkukauppias. Perusketjussa kerääjä kerää metalliromua eri lähteistä maksua vastaan tai ilmaiseksi ja myy sen romukauppiaalle, joka myy sen edelleen omien lajittelu- ja jalostustoimenpiteidensä jälkeen tukkukauppiaalle. Tältä romu päättyy edelleen sulattoon tai terästehtaaseen. Kerääjäyritykset toimivat pääosin toiminimellä tai pienellä osakeyhtiöllä "yhden miehen" yrityksinä. Niillä ei ole juurikaan koneita, kalustoa tai varastoalueita toimintaansa varten. Kerääjien toiminta muodostuu siitä, että ne hakevat tai ostavat käteisellä romua yksityisiltä ja yrityksiltä, suorittavat yksinkertaista metallien erottamista, ja myyvät romun edelleen romukauppiaille. Harmaata taloutta ilmenee kerääjäyrityksissä siten, että maksuliikenne hoidetaan käteisellä ilman tositteita, kirjanpito jää hoitamatta ja arvonlisäveroa ei ilmoiteta eikä makseta. Romukauppiaat ovat tyypillisimmillään keskisuuria perheyrityksiä, jotka kuuluvat Romukauppiaiden Liittoon. Yritykset ostavat romua mm. kerääjäyrityksiltä. Niillä on kuljetus- ja lajittelukalustoa, romun varastointi- ja käsittelyalueita sekä palkattua henkilökuntaa. Yritykset purkavat ja murskaavat metalliromua erotellakseen ja lajitellakseen eri metalleja toisistaan. Tukkukauppiaisiin kuuluu Suomessa muutama suuri yritys. Ne sijoittuvat metallinkierrätysketjun loppupäähän ja niiden kautta kulkee suurin osa Suomessa myytävästä metalliromusta. Ne ostavat metalliromua keskisuurilta yrityksiltä, jalostavat sitä ja myyvät edelleen loppukäyttäjille, kuten sulatoille ja terästehtaille.

3 Verohallinto 3 (5) Romukauppaan kohdistuneet verotarkastukset ja niiden pohjalta tehdyt havainnot Selvityksen kohdejoukko Verohallinto on vuosina tehnyt 140 verotarkastusta yrityksiin, joiden toiminta liittyy romu- ja kierrätysalaan. Varsinaisesti romumetallin kierrätysalalla toimineita yrityksiä oli 76, joista harmaan talouden kohteiksi paljastui 58, eli 76 prosenttia. Poliisin esitutkintaan päätyi 30 yritystä. Harmaan talouden kohteiden osuus on huomattava, mikä selittyy paljastavalla kohdevalinnalla ja verotarkastusten laajentamisella läheistahoihin. Verotarkastuksella havaittu yleisin virhe on ollut ns. pimeä myynti. Myyntiä salattiin jättämällä yrityksen myynti kokonaan tai osittain kirjaamatta yrityksen kirjanpitoon. Toinen keino salata myyntiä oli laiminlyödä kirjanpidon pitäminen kokonaisuudessaan. Verohallinnolle nämä yritykset ovat antaneet ilmoitukset puutteellisina tai laiminlyöneet kokonaan ilmoittamisen. Pimeää myyntiä on ollut erityisesti kerääjäyrityksillä. Pimeään myyntiin liittyy kiinteästi bulvaaniyhtiöiden hyväksikäyttö. Voidaan puhua ns. puhtaista bulvaaneista, jolloin yritys on perustettu vain pimeän myynnin toteuttamista varten ja ns. osittaisbulvaaneista, joilla on bulvaanitoiminnan rinnalla myös aitoa metalliromukauppaa. Pimeä myynti aiheuttaa sekä tulo- että arvonlisäveron menetyksiä. Verotarkastuksissa todetusta pimeästä myynnistä aiheutunut arvonlisäveron menetys on ollut hieman yli kolme miljoonaa euroa. Vastaava laskennallinen puuttuva tulo on tämän perusteella ollut noin 14 miljoonaa euroa. Verotarkastuksissa havaittiin, että yritysten tarpeisiin tehdä arvonlisäveron vähennyksiä on syntynyt harmaan talouden toimijoita, ns. kuittikauppiaita. Romukaupassa yleisin kuittikaupan muoto on se, että ostaja saa vääränsisältöisellä, tekaistulla ostolaskulla eiarvonlisäverovelvollisilta toimijoilta hakemansa tai ostamansa metalliromun perusteettomasti arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoiseksi. Myyjä ei kuitenkaan ilmoita arvonlisäveroa tai vero jää maksamatta, jos se ilmoitetaan. Arvonlisäveron menetys yksinomaan tekaistujen ostokuittien käytön vuoksi on ollut tarkastelujoukossa lähes kaksi miljoonaa euroa. Eri muodoissaan tapahtunut kuittikauppa on ollut noin 19 miljoonaan euroa. Selvityksen kohdejoukkoon pyrittiin rajaamaan romukaupan ketjun yritykset rooleista kerääjä, jalostaja ja tukkukauppias. Yritykset rajattiin kohdejoukkoon Romukauppiaiden Liiton ja Verohallinnon verotarkastusyksikön tietojen perusteella sekä toimialarajauksella, jossa Verohallinnon tietokannasta huomioitiin metalliromukaupan kannalta oleellisimmat toimialaluokat. Kohdejoukon voidaan olettaa sisältävän keskeisimmät toimijat romukauppaketjun keski- ja loppupäästä. Kohdejoukkoon valikoitui yritystä. Yritysten roolit määriteltiin käyttöomaisuustietojen ja maksettujen palkkojen mukaan. Käyttöomaisuuden ja maksettujen palkkojen perusteella pienet yritykset määriteltiin kerääjiksi (884 kpl) sekä suuret ja keskisuuret yritykset romukauppiaiksi (174 kpl) tai tukkukauppiaiksi (4 kpl). Yritysten toimivuutta on selvityksessä kuvattu Verohallinnon rekistereihin kuulumisella. Kohdejoukon yrityksistä 60 prosenttia (637 kpl) oli arvonlisäverovelvollisten rekisterissä. Lisäksi kohdejoukossa oli 356 yritystä, joiden alv-rekisteriin kuuluminen oli päättynyt. Näistä 45 prosentilla rekisteröinti oli kestänyt alle kaksi vuotta. Lyhyen keston rekisteröinnit olivat kerääjäyrityksillä. Kohdejoukon yrityksistä 45 prosenttia (476 kpl) ei kuulunut ennakkoperintärekisteriin. Tämä johtuu osittain siitä, että kohdejoukossa on paljon toimintansa lopettaneita yrityksiä. Ennakkoperintärekisteristä poistamisen syynä olivat kuitenkin yhtä usein erilaiset verotuksen laiminlyönnit kuten veroilmoitusten antamisen ja arvolisäverojen maksujen laiminlyönnit. Selvityksessä havaittiin, että vuosina perustetuista yrityksistä 37 prosenttia oli lyhyen elinkaaren yrityksiä, joiden elinaika oli korkeintaan kolme vuotta. Kaikki alle kolme

4 Verohallinto 4 (5) vuotta toimineet lyhyen elinkaaren yhtiöt olivat kerääjäyrityksiä. Sen sijaan kaikki tukkukauppiaat ja 94 prosenttia romukauppiaista olivat edelleen toimivia. Kohdejoukon yritysten taloudellinen luotettavuus Selvityksessä taloudellisen luotettavuuden tarkastelulla on pyritty selvittämään onko kohdejoukkoon valituilla yrityksillä samoja ongelmia esimerkiksi arvonlisäverotuksessa kuin verotarkastetuissa romualan yrityksissä on havaittu. Taloudellista luotettavuutta on arvioitu mm. arvolisäveron ja tilinpäätöksen ilmoitustietojen ja ilmoituskäyttäytymisen perusteella sekä verovelkojen ja konkurssitietojen perusteella. Yrityksen joutuminen arvioverotuksen kohteeksi ennakoi usein toiminnan päättymistä. Asiaa voidaan havainnollistaa siten, että vuonna 2008 arvioverotettavaksi joutui 87 yritystä. Näistä vuonna 2010 toimivia oli enää 15 ja vuonna 2013 viisi. Vuosina arvioverotetuista yrityksistä useimmat luokiteltiin roolin kerääjä (188/195). Huomiot ovat yhteneväisiä verotarkastushavaintojen kanssa, joiden mukaan bulvaaneina toimineet yritykset laiminlöivät verotietojen ilmoittamisen Verohallinnolle. Romualan yritysten verovelkatiedoista todettiin, että verovelkaisten osuus kohdejoukossa oli 28 prosenttia kaikista yrityksistä. Vertailu esim. rakentamisen toimialaan, jossa verovelkaisten osuus on ollut 26 prosenttia joulukuussa 2012, osoittaa että verovelkaisten osuus romualan yrityksissä on erittäin suuri. Kohdejoukossa peräti 47 prosentilla elinkeinonharjoittajista käytännössä kerääjillä oli verovelkaa. Yleisemminkin nimenomaan kerääjäyritykset ovat yrityksistä verovelkaisimpia. Tarkasteltaessa yritysten verovelan ja yrityksen elinajan suhdetta yrityksillä, joiden toiminta on päättynyt, voidaan todeta, että mitä lyhyemmäksi yrityksen elinaika jää, sen suuremmalla todennäköisyydellä sillä on myös verovelkaa. Yrityksistä joiden elinaika on alle kaksi vuotta, oli verovelkaisia 55 prosenttia. Näistä huomattavalla osalla (27 prosenttia) verovelan määrä ylitti euroa huolimatta siitä, että yritys oli toiminut vain lyhyen ajan. Verotili on Verohallinnon ylläpitämä asiakaskohtainen tili, jolle kootaan asiakkaan omaaloitteisia veroja ja maksuja koskevia tietoja. Verotilille syntyy negatiivinen saldo kun maksuvelvoitteet ylittävät verotilille eräpäivään mennessä suoritettavat maksut. Yrityksille voi muodostua negatiivista saldoa myös arvioverotuksen seurauksena. Toistuva, pitkäkestoinen ja toiminnan laajuuteen nähden suuri negatiivinen saldo voi olla merkki bulvaanitoiminnasta. Kohdejoukossa oli 556 yritystä, jotka olivat alv-rekisterissä ja joiden verotilin saldo oli kerran tai useammin negatiivinen tarkastelujaksolla 6/2011 6/2013. Yrityksillä joilla negatiivista saldoa esiintyi usein, keskimääräinen negatiivinen saldo oli myös selvästi suurempi (3 957 euroa) kuin niillä yrityksillä, joilla negatiivista saldoa esiintyi satunnaisesti (946 euroa). Selvityksessä on tarkasteltu kohdejoukon tappiollisia tilikausia ajalla Tappiollisia tilikausia oli eniten kerääjäyrityksillä. Yli 60 prosenttia tilinpäätöksistä oli tappiollisia 26 prosentilla kerääjäyrityksistä ja yli 80 prosenttia tilinpäätöksistä oli tappiollisia 15 prosentilla kerääjäyrityksistä. Muiden roolien yrityksillä vastaavat luvut olivat 10 prosenttia ja 6 prosenttia. Käännetty arvonlisäverovelvollisuus vaikuttavuus romualalla Käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta sovellettaessa tavaran tai palvelun myynnistä verovelvollinen on ostaja, kun se tavanomaisessa arvonlisäverotuksessa on myyjä. Sovellettaessa käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta, myyjä laskuttaa myyntinsä ilman arvonlisäveroa. Myyjä saa vähentää hankintoihinsa sisältyvät arvonlisäverot normaaliin tapaan. Ostaja suorittaa veron myyjän puolesta ja ostajalla on oikeus muiden verollisten hankintojensa lisäksi vähentää käännetyn verovelvollisuuden perusteella suorittamansa vero, jos vähennysoikeuden yleiset edellytykset täyttyvät. Suomessa käännettyä arvonlisäveroa on sovellettu rakennusalalla alkaen.

5 Verohallinto 5 (5) Metalliromukaupassa käännetty arvonlisäverovelvollisuus on käytössä useissa Euroopan maissa, mm. Suomen lähialueilla Virossa ja Ruotsissa. Selvityksessä on lähdetty olettamuksesta, että Suomessa ryhdyttäisiin soveltamaan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta romukauppaliiketoimintaan samoilla ehdoilla kuin Ruotsissa on tehty alkaen. Tämän mukaisesti käännettyä verovelvollisuutta sovellettaisiin elinkeinonharjoittajien välisissä myynneissä ja se koskisi kaikkia yrityksiä, jotka luovuttavat laissa määriteltyjä romuja ja jätteitä, kuten rautaa, terästä, kuparia ja muita epäjaloja metalleja sekä paristoista ja sähköakuista koostuvaa romua. Lain soveltamisen piiriin on Suomessa arvioitu tulevan noin yritystä. Metalliromukauppaan sovellettuna käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden on arvioitu kasvattavan verotuottoa noin 7 8 miljoonaa euroa vuodessa. Verotarkastusten ja tämän selvityksen taloudellista luotettavuutta koskevan analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että harmaan talouden ilmiöiden esiintyminen romualalla on samaan luokkaa kuin rakennusalalla. Esimerkiksi verovelkaisia yrityksiä on romualalla jopa enemmän kuin rakennusalalla. Verohallinto teki 24 kohdejoukon yrityksestä rikosilmoituksen vuosina Suhteellisesti laskien Verohallinto teki rikosilmoituksen 2,3 prosentista kohdejoukon yrityksistä. Vastaava luku on noin 0,5 prosenttia kun huomioidaan kaikki Verohallinnon rekisterissä olevat yritykset. Yleisestikin voidaan ajatella, että romuala on petosherkkä, koska lähes kaikki Euroopan Unionin jäsenvaltiot soveltavat romumetallin myyntiin käännettyä verovelvollisuutta. Direktiivin mukaan käännettyä verovelvollisuutta voidaan soveltaa vain petosherkillä toimialoilla. Romualalla käännetty arvonlisäverovelvollisuus voisi toimia suhteellisesti jopa tehokkaammin harmaan talouden torjunnassa kuin rakennusalalla. Tätä arviota tukee kaksi seikkaa. Ensinnäkin ns. pääurakoitsijariskiä ei käytännössä ole 1. Tämä johtuu siitä, että romualalla on vain muutama suuri tunnettu toimija, joille ketjussa oleva metalliromu lopulta päätyy. Ilmeistä on, että nämä toimijat osaavat ja haluavat käsitellä romuostonsa käännetyn verovelvollisuuden mukaisesti. Toiseksi, toisin kuin rakennusalalla, romumetallin kierrätyksessä käännetty arvonlisäverovelvollisuus ulottuisi käytännössä lähes kaikkeen kaupankäyntiin, sillä vain pieni osa romusta myydään yksityisille tai muutoin ulos tässä selvityksessä kuvatusta ketjusta. Kirjoitus perustuu Harmaan talouden selvitysyksikön selvitykseen 16/2013. Lisätiedot ja selvitystilaukset htsy@vero.fi. Lisätietoja medialle: Johtaja Janne Marttinen, puh Apulaisjohtaja Marko Niemelä, puh Riski siitä, että pääurakoitsija ei syystä tai toisesta tilitä veroa valtiolle, kun se myy kokonaisurakan tilaajalle verolla.