LATAUSPOTENTIAALIMITTAUKSET JA GALVAANISET YHTEYDET OSANA PALMOTUN U-~h-ESIINTYMAN VIRTAUSREITTITUTKIMUKSIA

Transkriptio

1

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Ydinjätteiden sijoitustutkimukset Tiedonanto YST-8 1 LATAUSPOTENTIAALIMITTAUKSET JA GALVAANISET YHTEYDET OSANA PALMOTUN U-~h-ESIINTYMAN VIRTAUSREITTITUTKIMUKSIA Markku Paananen Raportti Säteilyturvakeskuksen tilaamasta tutkimuksesta Espoo, 1993

3 Markku Paananen, Mise-A-la-masse measurements and galvanic connections as a part of flow path investigations at Palmottu U-Th-mineralization, southwestern Finland. Nuclear Waste Disposal Research, Report YST-8 1, 18 pages, 4 pictures and 1 9 appendices. ISBN tssn AHSTRACT The Palmottu U- Th-mineralization at Nummi-Pusula, southwestern Finland has been the subject of natural analogue studies since The mobilization, migration and sorption phenomena of radionuclides in crystalline bedrock in the area have been investigated. Migration of radionuclides takes place mainly in association with flowing groundwater, so in order to understand these phenomena, the structures controlling the groundwater flow should also be known, In crystalline bedrock, groundwater flow is dominated by fractures and fracture zones. For this reason, the primary aim of structural interpretation is to determine the location, continuity and hydrautic properties of these hydraulicatty significant zones in the bedrock. in this work, the galvanic and possible hydraulic connections between drill holes are studied by the charged potential-method (mise-a-la-masse), in which a current source is grounded at an interesting structure in a drill holt! and the potential is sounded in another drill hole in the vicinity of the grounding. A galvanic connection to the current source can possibly seen as a potential maxima. The measurements have mostly been carried out in two drilling profiles in ten drill holes with fifteen current grounding positions. A total of 35 separate potential soundings were carried out. Possibly hydraulically significant sections (intense fracturing, low resistivity) were chosen as grounding positions. Fracure zones that possi bly cut the mineralization were of special interest. In order to eliminate the effect of the geometry, a potential curve of the homogeneous space is calculated for each sounding. ln several soundings, the potential differs significantly from that calculated for the relevant homogeneous model concerning the positions of the potential maxima. This indicates a galvanic (and possibly hydraulicl connection to the grounding point. Furthermore, potential gradient at several soundings is remarkably low, which indicates that the current electrode is fixed at an effective and major conducting structure. With the same groundings, the potential maxima in different drill holes are often located at significant fracture zones along the same straight line. Thus, the geometry of some potential hydraulic structures at drilling profiles can be determined. The dips of the structures interpreted are often similar to the general dip of the geological structures at the study site, and no fracture zones perpendicular or nearly perpendicular to the mineralization were observed. However, three of the structures interpreted seem to cut the forrnation at a low angle. It is much more difficult to correlate the structures between drilling profiles; more accurate interpretations woutd require additional measurements between the drilling profiles.

4 Palmotun U- Th-esiintyma Nummi-Pusulassa on ollut ydinjätteiden loppusijoituksen luonnonanalogiatutkimusten kohteena vuodesta Alueella tutkitaan kiteisessa kailioperassa havaittavia radionuklidien vapautumis-, kulkeutumis- ja pidätysilmiöitä, jotka ovat analogisia korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitustilan ymparistossa mahdollisesti tapahtuvien prosessien kanssa. Radionuklidit kulkeutuvat pääasiassa kalliossa virtaavan pohjaveden rnu kana, joten näiden ilmiöiden y mmartamiseksi on tunnettava pohjaveden virtausta kontrolloivat rakenteet. Kiteisessa kalliossa pohjaveden virtaus kanavoituu Ia hinna rakoihin ja rakovyöhykkeisiin, joiden sijaintia, asentoa, jatkuvuutta ja hydraulisia ominaisuuksia on ensisijaisesti pyrittävä selvittämään. Tässä työssä on tutkittu kairanreikien valisia sähköisiä ja mahdollisia hydraulisia yhteyksiä käyttäen latauspotentiaalimenetelmää. Siinä sijoitetaan pistemainen virtalahde kiinnostavaan rikkonaisuusvyöhykkeeseen kairanreiassa ja luodataan potentiaali toisessa reiassa, jolloin galvaaninen yhteys havaitaan mahdollisena potentiaalimaksimina. Mittaukset on tehty paaasiassa kahdella profiililla ky mmenessa kairanreiassa 1 5 eri maadoituksella. Erillisia luotau ksia tehtiin yhteensä 35. Virtamaadoitukset tehtiin sellaisiin kohtiin rei'issa, jotka vaikuttivat vettajohtavilta (esim. korkea rakotiheys) ja jotka olivat reikien vastusluotausten perusteella ympäristöään parempia johteita. Erityisen mielenkiinnon kohteena olivat mineralisaatiota mahdollisesti leikkaavat rakovyöhykkeet. Mittausgeometrian vaikutuksen eliminoimiseksi kullekin luotaukselle on laskettu homogeenisen valiaineen potentiaalikäyrä. Useissa Iuotauksissa potentiaali poikkeaa huomattavasti homogeenisesta mallista mm. siten, että potentiaalimaksimin paikka ei satu samaan kohtaan kuin homogeenisessa mallissa. Tällaisia maksimikohtia luodattavassa reiässa voidaan pitää selkeina galvaanisina ja mahdollisina hydraulisina yhteyksina ko. maadoituskohtaan. Useilla maadoituksilla myös potentiaaligradientti on huomattavan pieni, mikä viittaa siihen, että sähkövirtaa on syotetty seka kooltaan että sahkönjohtavuudeltaan merkittävään rakenteeseen. Samoilla maadoituksilla eri reikien potentiaalimaksimit sattuvat usein keskenään samalle linjalle merkittäviin rakotihenty miin, joten joidenkin sähköisten ja mahdollisesti h ydraulisesti tärkeiden rakenteiden asentoa on voitu tarkentaa. Kairausprofiilei tla rakenteet noudattavat paaasiassa alueen geologisten rakenteiden yleistä kaadetta, eikä rnineralisaatiota läheskään kohtisuorasti leikkaavia vyöhy kkeita ole havaittu. Tulkituista johdevyöh ykkeista kolme kuitenkin mahdollisesti leikkaa mineralisaation melko jyrkässä kulmassa. Profiililta toiselle rakenteiden y hdistaminen osoittautui huomattavasti vaikeammaksi, joten tarkemmat tulkinnat vaatisivat profiilien valisia lisamittauksia.

5 SISALLYSLUETTELO ABSTRACT... 2 TI 1 VI STELM Ä... 3 SISALLYS~UE~ELO...*...-4 JOHDANTO...*...*... 5 PALMOTUN TUTKIMUSALUE Rakennetutkimukset LATAUSPOTENTIAALIMENETELMA MITTAUKSET TULOSTEN TULKINTA YHTEENVETO LIITELUETTELO LI ITTEET

6 Radionuklidit kulkeutuvat kallioperassa pääasiassa pohjaveteen liuenneina. Siksi niiden kulkeurnailmiöiden ymmärtämiseksi on tunnettava pohjaveden virtausta kontrolloivat rakenteet, joita kiteisessa kalliossa ovat lähinnä raot ja rakovyohykket. Nummi-Pusulan Palmotun U-Th-esiintyma on ollut luonnonanalogian tutkimuskohteena vuodesta 1987, ja alueesta on saatu jo runsaasti kallioperan rakenteeseen liittyvää tietoa. Kuitenkin rakojen ja rakovyöhy kkeiden geometrian tulkinta on ollut tiheasta kairauksesta huolimatta ongelmallista mm. kairausnaytteiden suuntaamattomuuden vuoksi. Tämän tutkirnu ksen tarkoituksena oli selvittää potentiaalisten vettäjohtavien vyöhykkeiden sijaintia, asentoa ja jatkuvuutta latauspotentiaalimenetelmalia keskeisessa osassa Palmotun kairausaluetta. Työ perustuu Säteilyturvakeskuksen tilaukseen Y252-48/11 "Virtausmittauksiin liittyvät galvaaniset mittaukset Palmotun luonnonanalogiakohteessa". Työn ohjaukseen on STUK:n y hdyshenkilönä osallistunut tarkastaja Kai Jakobsson ja Geologian tutkimuskeskuksen yhd yshenkilöna on toiminut erikoistutkija Runar Blomqvist. Kenttätöissä on avustanut tutkija Veikko Hakkarainen Geologian tutkimuskeskuksesta.

7 2. PALMOTUN TUTKIMUSALUE Palmotun U-Th-esiintyma sijaitsee Lounais-Suomessa Nummi-Pusulan kunnassa karttalehden D alueella. Muodostuma on ollut intensiivisen malminetsintatyön kohteena 1970-luvulla, jolloin sille on kairattu yhteensä 62 reikää. Kairattujen reikien pituus on suurimmillaan 323 m yhteenlasketun pituuden ollessa 9100 m (Räisänen 1986). Kairausnaytteistä tehtyjen analyysien perusteella muodostumasta on inventoitu n. 1 milj. tonnia malmia, jonka keskimääräinen pitoisuus on 1000 ppm. Malmin kokonaispituus on n. 400 m ja paksuus 1-15 m. Tutkimusalueen pääkivilaji on heterogeeninen kiillegneissi, jota graniitti- ja pegmatiittijuonet ovat vahvasti migmatisoineet. Graniittisten juonien paksuudet vaihtelevat millimetreista kymmeniin metreihin. Uraani esiintyy pääasiassa pirotteisena uraniniittina (UO,) graniitti- tai pegmatiittijuonissa. Tutkimusalueen geologinen kartta on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Palmotun tutkimusalueen geologinen kartta (Kuivamäki et al ). Palmotussa on tehty luonnonanalogiahankkeeseen liittyviä tutkimuksia vuodesta 1987 alkaen, ja tulokset on dokumentoitu Geologian tutkimuskeskuksen ydinjätteiden sijoitustutkimusten raporteissa (Blomqvist et al ja Suksi et al. 1992). Lisäksi alueen rakennetutkimuksista on laadittu erillinen raportti (Kuivamäki et a1.1991).

8 Vuodesta 1990 lähtien on Palmotun analogiakohteesta ja sen Iahiympäristosta hankittu runsaasti kallioperan rakenteeseen liittyvää tietoa. Mittavaa kairausaineistoa ja siihen liittyviä U- ja Th-analyysejä on hyödynnetty seka lisäksi tutkittu rakoilun maaraä ja luonnetta kairasydanten perusteella ja geofysikaalisin in situ-mittauksin. Alueen kalliopaljastumilta on myös kartoitettu kivilajit seka tektoniset suureet. Havaintojen tueksi on maanpinnalta tehty magneettisia, sähkömagneettisia ja seismisia (Valli & Kurimo tulkintoja. Rakennetutkimuksissa suurimpana mielenkiinnon kohteena ovat olleet U- mineralisaatiota mahdollisesti leikkaavat ruhjeet tai rakovyöhy kkeetlraot, jotka kontrolloivat pohjaveden virtausta ja sitä kautta radionuklidien kulkeuturnista. Koska Palmotun tutkimusalue on tiheään kairattu, saadaan rakennetutkimusten kannalta kiinnostavaa tietoa helposti hyvin suuret määrät, jolloin ongelmaksi saattaa muodostua aineistojen hallinta. Tämän vuoksi Palmotussa päätettiin käy ttaa hyväksi kanadalaista PC-XPLOR-ohjelmistoa (GemCom Services Inc , jolla voidaan hallita, visualisoida ja tulkita erityisen hyvin juuri kairanreikiin liittyvää aineistoa. Ohjelma on sovitettu yhteen saman yhtiön ohjelmiin GEOMODEL (GemCom Services tnc bl ja GEMSOLID (GemCom Services Inc a) 2- tai 3-ulotteista mallinnusta varten. PC-XPLOR-tietokanta muodostuu tällä hetkellä 53 kairanreiasta (liite 1 ), ja siitä puuttuu ainoastaan hyvin lyhyet reiät R306 - R314 {pituus alle 21 ml. Tietokanta sisältää seuraavat parametrit: - reian sijainti ja pituus - reiän atsimuutti ja kalfevuus (vain kaltevuus on mitattu pitkin reikää; atsimuutti on jouduttu olettamaan vakioksi) - kivilaji - U- ja Th-pitoisuus - rakotiheys - kallion sähköinen ominaisvastus - kallion vedenjohtavuus - pohjaveden sahkönjohtavuus - geoterminen vertikaaligradientti. Edellä kuvatuista parametreista sijainti, pituus, atsimuutti, kaltevuus, kivilaji, U- ja Th-pitoisuus seka rakotiheys on syötetty tietokantaan kaikkien reikien osalta. GEOMODEL-ohjelmiston avulla on tähän mennessä digitoitu neljän kairausprofiilin ( , , ja ) litologia. Kuvassa 2 on esimerkkinä profiilin geologinen leikkaus.

9 Kuva 2. Kairausprofiilin litologia. Sininen = kiillegneissi, punainen = graniitti, musta = U-malmi, keltainen = irtomaa. Mittakaava 1 :2000. Kairasydäntarkastelun ja sähköisten reikämittausten perusteella rei'istä tavataan useita rikkonaisuuskohtia, kuten liitteiden 2 ja 3 leikkauskuvista (kairausprofiilit ja ) ilmenee. Kuvissa on kairanreiän vasemmalla puolella esitetty rakotiheys ja oikealla ympäristijäan selvästi parempien johteiden (ominaisvastus alle ohmm) paikat. Näiden rikkonaisuusvyöhykkeiden yhdisteleminen reiästä toiseen on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi. Koska kairasydämiä ei ole suunnattu, joudutaan rikkonaisuusvyöhykkeiden geometrian tulkinnassa turvautumaan pitkälti geofysiikkaan. Periaatteessa tahan tarkoitukseen soveltuvia geofysikaalisia menetelmiä on useita (esim. reikitutka ja -seismiikkaj, mutta reikien pieni halkaisija (46 mm) ja menetelmien kalleus tai hitaus asettavat käytännössä omat rajoituksensa niiden käytölle.

10 Rikkonaisuusvyöhykkeiden geometrian selvittämisessä päädyttiin latauspotentiaalimenetelmään (mise-a-la-masse), jota on perinteisesti käytetty paljon malmitutkimuksissa. Päätökseen vaikuttivat rohkaisevat testitulokset Palmotusta vuodelta 1991 sekä raportoidut tulokset aiemmista kallion rakennetutkimuksista mm. Loviisan Hästholmenissa (Poikonen 1983) ja Finnsjössä (Jämtlid et al. 1984). Koska kairanreiät sijaitsevat Palmotussa lisäksi hyvin tiheässä, oli toivoa, että menetelmä toimii myös heikkoon johteeseen (rako- tai ruhjevyöhyke) maadoitettaessa. Menetelmän periaatetta on havainnollistettu kuvassa 3. Siinä syötetään virtaa kiinnostavaan rakenteeseen (sähköiseen johteeseen) kairanreiässä tai kalliopaljastumassa ja kartoitetaan potentiaali kairanreiassä tai maanpinnalla suhteessa vakiopotentiaaliin sijoitettuun vertailuelektrodiin. Jotta potentiaalijakauma olisi mahdollisimman yksinkertainen, sijoitetaan toinen virtaelektrodi niin kauas, ettei se vaikuta potentiaalikenttään mittausalueella. Homogeenisen kallion tapauksessa samapotentiaalipinnat ovat pallomaisia (a), mutta ympäristöään parempi johde deformoi potentiaalikenttää siten, että samapotentiaalipinnat asettuvat johteen kulun suuntaisiksi (b). Kuva 3. Pistemaisen virtalähteen aiheuttaman potentiaalikentän käyttäytyminen. (a)homogeeninen ympäristö ja (b)johteen deformoima potentiaalikentta (Parasnis 1973). Jos tietty kohta on hyvässä galvaanisessa yhteydessä virtamaadoitukseen, se on asettunut myös samaan sähköiseen potentiaaliin. Käytännön mittauksissa galvaaninen yhteys virtamaadoitukseen voidaan havaita potentiaalimaksimina suhteessa vertailuelektrodiin. Jos johdelavistys esim. kairareiassä on leveä, havaitaan lisäksi tähän maksimiin liittyvä potentiaalitasanne (kuva 4.)

11 Kuva 4. Ladatun potentiaalin mittausjärjestelmä kairanreiassa seka rakovyöhykkeeseen liittyvä hypoteettinen potentiaalianomalia (Rouhiainen & Poikonen 1982). 4. MITTAUKSET Latauspotentiaalimittaukset suoritettiin yhteensa 10 reiassa käyttäen kaikkiaan 1 5 eri maadoitusta. Mittausreiät sijaitsevat pääasiassa profiileilla (R357 - R302) ja (R348 - R335). Näiden lisäksi valittiin mittauskohteeksi R336 profiililta kiintoisan pohjavesikemian takia. Mittauskalustona oli Outokumpu Oy:n valmistama GEFINEX 100-latauspotentiaalilaite, jonka lähetin synnyttää 1 Hz siniaaltoa. Laitteen suurin Iahtöjannite on 100 V ja maksimi Iahtöteho 150 W. Mitattaessa laite kompensoi omapotentiaalin ja signaalikohinasuhteen parantamiseksi mittauksia voidaan myös pinota. Laiteessa on liitantamahdollisuus neljään eri virtamaadoitukseen, joista haluttu vaihtoehto voidaan valita kiertokytkimella lähettimen ohjauspanelista. Kaukomaadoitus sijoitettiin n. 3 km paahan tutkimusalueesta länteen ja kiinteä potentiaalielektrodi luodattavan kairanreiän viereen. Mittauksissa käytetyt virrat olivat maadoituksesta riippuen suuruudeltaan ma ja mittauspisteiden väli yleensä 2.5 m. Maadoituskohteiksi valittiin etukäteen sellaisia kohtia rei'issa, jotka kairasydäntarkastelun perusteella saattavat olla vettä johtavia rakenteita (esim. korkea rakotiheys). Lisäksi käytettiin hyväksi lyhytnormaalimittauksella saatua tietoa kunkin reiän sahköisista johteista: jotta tutkittavaan rakenteeseen saadaan syötettya sähkövirtaa, sen on oltava ympäristöaan parempi johde. Erillisia luotauksia tehtiin yhteensa 35 kpl. Luodattujen reikien sijainti ilmenee liitteesta 1 ja maadoituspaikat rei'issa leikkauskuvista liitteissa 2 ja 3. Mittaustulokset on esitetty liitteissa 4-17 joko yhtenaisella, katko- tai pisteviivalla.

12 5, TULOSTEN TULKINTA Mittaustulokset on esitetty syötetylla virralla skaalattuina potentiaalieroina (mv/a) reikäpituuden funktiona. Lisäksi kuhunkin luotaukseen on sovitettu homogeenisen valiaineen malli (erilliset symbolit), joka on laskettu yhtalösta (esim. Jamtlid et al. 1984): missä U = potentiaali p = kallion ominaisvastus I = syötetty virta R, = etäisyys virtalahteesta R, = etäisyys virtalahteen peilikuvaan maanpinnan suhteen. Laskennassa käytettiin hyväksi PC-XPLOR-tietokannassa olevaa reikien geometriaa. Laskettujen potentiaalikayrien avulla voidaan sulkea pois pelkästä mittausgeometriasta aiheutuvat potentiaalianomaliat. Seuraavassa käydään rei'ittain läpi luotaustulokset seka arvioidaan eri reikien välisiä galvaanisia yhteyksiä. R357, maadoitukset reiassa R346 kohdissa 68.4 m, 126 m ia 196 m, liite 4. Kaksi ylempää maadoitusta aiheuttaa voimakkaat potentiaaligradientit, jotka voidaan kohtalaisesti selittää homogeenisella mallilla. Ylimmän maadoituksen toinen potentiaalihuippu saattaa kuitenkin indikoida galvaanista y hteytti välillä m. Alimmalla rnaadoituksella (1 96 ml gradientti on niihin verrattuna lähes mitätön, eikä sitä voida selittää mielekkaalla hornogeensen valiaineen mallilla (liian pieni ominaisvastus). Ilmeisesti virta kanavoituu hyvään johteeseen, josta on luotauksen perusteella galvaaninen yhteys R357:aan kohtaan n. 240 m. Tulkitut galvaaniset (ja mahdollisesti myös hydrauliset) yhteydet R357: n ja R346:n välillä saavat tu kea Kukkosen (19881 ~ampötilatulkinnoista, joiden mukaan R357 leikkaa ylöspäin virtaavat ruhje- tai rakovyöhy kkeet reikapituu ksilla 88 m ja 240 rn. R324. maadoitukset reiassa R346 kohdissa 68.4 m. 126 m ia 196 m. liite 5. Näitä luotauksia ei voida selittää tyydyttävästi homogeenisen vatiaineen mallilla. Ilmeiset galvaaniset yhteydet maadoituskohtiin havaitaan samassa syvyysjarjestyksessa syvyyksilli m, m (rakomaksimi) ja m (rakomaksimi).

13 R346. maadoitukset reiassa R324 kohdissa m ia m, liite 6. Todennäköiset galvaaniset yhteydet havaitaan syvyyksilla n. 175 m ja n. 195 m. Huomattavaa on, että nämä potentiaalimaksimit liittyvät erittain selkeisiin rakomaksimeihin. Lisäksi kohdassa rn havaitaan heikompi galvaaninen yhteys kumpaankin maadoitukseen. R302, maadoitukset reiassa R324 kohdissa m ia m. liite 7. Todennäköiset galvaaniset yhteydet havaitaan samassa syvyysjarjestyksessa syvyyksilla 47.5 m ja m, ja ne osuvat korkean rakotiheyden alueelle. Anomaliat sattuvat varsin hyvin samalle linjalle samoilla maadoituksilla R346:ssa havaittujen anomalioiden kanssa. R336, maadoitukset reiassa R324 kohdissa rn ia m, liite 8. Galvaaniset yhteydet havaitaan kohdissa n m ja n m. R337. rnaadoitukset reiassa R324 kohdissa rn ia m, liite 9. Y lemrnalla maadoituksella mahdollinen galvaaninen yhteys havaitaan n. 95 m reikäpituudella (voimakas rakomaksimi kohdassa m). Alemmalla maadoituksella maksimipotentiaali osuu homogeenisen mallin rnaksimin kohdalle ( m, lieveanomalia välillä m). Galvaaninen yhteys näillä valeilla on luokkaa mahdollinen. R324, maadoitukset reiassa R302 kohdissa 94.2 m ia m, liite 10. Maadoitukset on tehty erittäin selviin rikkonaisuuskohtiin, joissa kummassakin on n. 1 m sydänhukkaa. Luotauskayrat käyttäytyvät eri maadoituksilla Iahes identtisesti, joten maadoituskohdat ovat ilmeisesti keskenään galvaanisessa yhteydessä. Potentiaali kasvaa erittäin nopeasti n. 120 metrista alkaen, ja maksimipotentiaali havaitaan välillä n m, joten paras galvaaninen yhteys sijaitsee niillä main. R304, rnaadoitukset reiassa R302 kohdissa 94.2m ja m, liite 1 1. Luotauskayrat kayttaytyvat Iahes identtisesti (vertaa edellinen luotaus), ja maksimi saavutetaan aivan reian lopussa n. 100 rn syvyydellä. Homogeenisen mallin maksimi sattuu suunnilleen samaan kohtaan, joten kyseessä ei liene selkeä galvaaninen yhteys. Erittäin alhainen potentiaaligradientti reian alkuosassa aiheutuu luodattavassa reiassa tavatuista mineraalisista johteista, jotka on havaittu jo aikaisemmin vastusluotauksella.

14 R335. maadoitukset rei'issä R302 kohdassa 94.2 m ia R332 kohdassa 99.8 m, liite 12. Molemmat luotaustulokset voidaan kohtalaisesti selittää homogeenisella mallilla, joten ilmeisesti merkittäviä galvaanisia yhteyksiä kyseisiin maadoituksiin ei ole, Reian 332 maadoituskohdan tuntumassa valilla m on raportoitu 1.5 m sydanhukkaa, joten kyseessä saattaa kuitenkin olla merkittävä rikkonaisuusvyöhyke. Tähän viittaa myös alhaisen potentiaaligradientin indikoima virran kulun kanavoituminen ko. vyöhykkeeseen. R332, maadoitukset rei'issa R302 kohdassa 94.2 m ja R335 kohdassa 33.8 m, liite 13. Homogeeninen malli ei sovi kumpaankaan Iuotaukseen. Reian R302 maadoitukseen havaitaan galvaaninen yhteys valilla rn seka kohdassa 137 m. R335:n maadoituksella galvaaniseen yhteyteen liittyvä potentiaalimaksimi havaitaan valilla m eli juuri raportoidun sydanhukan kohdalla. Kahteen ylimpään maadoitukseen sopii homogeeninen malli melko hyvin, joten R346:sta ei ole selvää galvaanista y hteytta näihin maadoituskohtiin. Alimmalla maadoituksella havaitaan hornogeenisesta mallista poikkeava galvaaniseen yhteyteen viittaava potentiaalimaksimi syvyydellä n. 225 m. Anomaliaan liittyy selvästi kohonnut rakotiheys seka mahdollinen galvaaninen kontakti reiän R324 rnaadoituksiin (selostettu aikaisemmin). R337, rnaadoitukset reiassa R348 kohdissa 72.7m, m ia m. liite 15. Ylin maadoitus selittyy melko hyvin homogeenisella mallilla. Keskimmaisella maadoituksella havaitaan erittäin voimakkaaseen rakomaksimiin liittyvä ilmeinen galvaaninen yhteys valilla m. Alimman maadoituksen potentiaalimaksimi sijaitsee reiän jatkeella, mutta voimakas potentiaalitason muutos havaitaan n. 120 metrista alkaen ja potentiaalitasanne n metrista alkaen. Reian alkuosan alhainen gradientti alimmalla maadoituksella antaa viitteitä siitä, että maadoitus sijaitsee kooltaan merkittävässä johteessa. R337. maadoitukset reiassa R332 kohdissa 37.6 m, 83.9 m ia 99.8 m. liite 16. Luotauksia ei voida selittää tyydyttävästi homogeenisella rnatlilla. Ylimmän maadoituksen potentiaalimaksimi (galvaaninen yhteys) sijaitsee välillä n m eli samassa paikassa kuin edellisessa kohdassa selostettu R348:aan syvyyteen m liittyvä maksimi. Keskimmäinen maadoitus on tehty ilmeisesti merkittävään johteeseen {pieni gradientti), mutta koska potentiaalianomalia on pieni, gahaaninen yhteys jaa epävarmaksi. Alin maadoitus on alhaisen gradientin

15

16

17

18

19

20 liite 1

21 Profiili Finland DATE 07/12/92 TIME: 12 51: 02 SCALE (HOR) 1: 2000 SCALE (VERT) 1' 2000 Electric conductors and fracture frequency

22 Profiili M = maadoitus

23 liite 4

24 liite 5

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37 liite 18

38 liite 19

39