Tapaamisen avaus ja ajankohtaista Museovirastosta pääjohtaja Juhani Kostet

Transkriptio

1 Maakuntamuseoiden, aluetaidemuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden johtajien tapaaminen Paikka: Kulttuuritalo, Alvar -auditorio, Sturenkatu 4, Helsinki Aika: keskiviikko klo Muistio Tapaamisen avaus ja ajankohtaista Museovirastosta pääjohtaja Juhani Kostet 1 Juhani Kostet toivotti museonjohtajat tervetulleiksi Kulttuuritalolle ja kertoi esityksessään Museoviraston toiminnan painopisteistä. Kulttuuriympäristön suojelun puolella pyrkimyksenä on mahdollistava ja vuorovaikutteinen suojelupolitiikka. Kansallismuseossa painopisteenä on perusnäyttelyn uudistaminen ja Kulttuurien museon näyttelyn sijoittaminen Kansallismuseon yhteyteen. Museovirasto pyrkii vahvistamaan kansallista ja kansainvälistä rooliaan sekä kehittämään organisaatiotaan ja toimintakulttuuriaan. Kokoelmaja konservointikeskuksen toiminta käynnistyy keväällä Taloudellisten näkymien suhteen Kostet totesi, että toiminnan ja talouden sopeuttamiseen on varauduttava ja että museoiden valtionosuuksien leikkaukset vaikeuttavat alueellista toimintaa ja sillä on vaikutuksia myös Museoviraston toimintaan. Museopoliittinen ohjelma ja tulevaisuuden museo hakee vastauksia seuraaviin kysymyksiin: mitä ovat uudistuvan kulttuuriperintöalan ja muistiorganisaatioiden tulevaisuuden tehtävät; mikä on kulttuuriperintöalan uusi alueellinen toimintamalli, museoverkoston tulevaisuus sekä rahoitus- ja avustusjärjestelmän uudelleen arviointi. Taiteilijoille palkkaa ja pakolaisille palveluja - Museoalan keskustelussa nyt pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto Kimmo Levä kertoi OKM:n asettamasta työryhmästä, jonka tehtävänä selvittää taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä ja jonka toimeksianto päättyy Museoliitto teki osana ryhmän työskentelyä kyselyn taidemuseoille museoiden ja taiteilijoiden välisestä rahaliikenteestä eli siitä minkälaisia korvauksia taiteilijoille maksetaan, millä tavoilla taiteilijat osallistuvat näyttelyn toteuttamiseen ja minkälaisia sopimuskäytäntöjä museon ja taiteilijoiden välillä on. Museoliiton kanta kyselyn tulosten perusteella on, että nykyinen sopimuskäytäntö on toimiva. Levä totesi, että kansainvälisen ja kansallisen keskustelun perusteella museoiden odotetaan olevan vahvempi yhteiskunnallinen keskustelija. Museoliitto kehottaa museoita osallistumaan kotouttamisprosessiin kehittämällä palveluja maahanmuutto-organisaatioiden kanssa. Teema huomioidaan Museoliiton koulutusohjelmassa Lisäksi Levä kertoi Suomen Museoliiton lausunnosta kulttuuritoimen rahoitukseen liittyvän lainsäädännön muuttamisesta, joka on luettavissa verkossa osoitteessa: Museoliiton kannan mukaan valtio ei hyödynnä taloudellisen kasvun mahdollisuutta joka museoiden toimintaan investoiminen sisältää.

2 museoilla on erilaisia mahdollisia rooleja osallistua pakolaisten kotouttamiseen ja tästä on jo kokemuksia museopoliittinen ohjelma antaa mahdollisuuden tarkastella museoalaa kokonaisuutena ja jos työ tehdään hyvin, se antaa parempia mahdollisuuksia uudistumiselle Maastavientilaki uudistuu: muuttuuko museoiden asema lupaviranomaisina? hallitusneuvos Merja Leinonen, Opetus- ja kulttuuriministeriö Merja Leinonen kertoi maastavientilain uudistumisesta. OKM:ssä on työryhmä, jonka tehtävänä on uudistaa maastavientilakia, ryhmässä on museopuolelta mukana Kansallisgalleria, Kansallismuseo ja Museovirasto. Alustavana muutosehdotuksena on, että sen sijaan että lupaviranomaisia on kymmenen, Museovirasto olisi yleinen lupaviranomainen ja Kansallisgalleria lupaviranomainen taideteosasioissa. Lupahakemuksesta olisi tarvittaessa pyydettävä maakunta-, aluetaide- tai valtakunnallisen erikoismuseon lausunto. 2 Uudistuksen tavoitteena on paitsi selkiyttää käytäntöjä asiakkaan kannalta, myös lisätä tiedotusta jotta maastavientilain sisältö tunnettaisiin nykyistä paremmin. tällä hetkellä lupaviranomaisina toimivat museot kannattivat uudistusta luvan hakeminen verkossa nähtiin tarpeellisena uudistuksena, myös museoiden olisi hyvä linkata hakulomakkeeseen, vaikka se sijaitsisi Museoviraston sivuilla. Ajankohtaiset kokoelmapoistohankkeet hankekoordinaattori Emilia Västi, Tekniikan museo Emilia Västi esitteli Kokoelmapoistojen hyvät käytännöt hanketta ( ) ja sitä seurannutta käynnissä olevaa Kokoelmapoistojen yhteiset käytännöt hanketta. Yhteishankkeet ovat OKM:n rahoittamia. I-hankkeen tuloksena syntynyt julkaisu on luettavissa osoitteessa: Jatkohankkeessa on mukana myös taidemuseoita, tehtävänä on kartoittaa erilaisten kokoelmien poistotarpeiden ja käytäntöjen eroja ja yhtymäkohtia. Hankkeessa on neljä teemaa: Emilia Västi korosti museonjohtajille museon sisäistä yhteistyötä tilanteissa, joissa kokoelmapoistoille on akuutti tarve: yhdessä mietitty, muokattu ja hyväksytty linja auttaa sekä rutiineissa että ongelmatilanteissa; onnistunut poistoprosessi johtaa laadukkaampiin kokoelmiin mutta resursseja on varattava prosessin kaikkiin vaiheisiin; luottamus henkilökuntaan ja tarvittava tuki ovat tärkeitä, mutta myös pyrkimys prosessien joustavoittamiseen.

3 Västi nosti kaksi hankkeessa ajankohtaista tehtävää, joihin erityisesti tarvitaan museoiden osallistumista ja palautetta: esimerkit kokoelmien myynnistä taidemuseopuolelta sekä osallistujat kokoelmasiirtofoorumin testaukseen. Merja Heiskanen kertoi Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kaakeliuunien myynnin lähtökohdat ja toteutuksen, jossa yhtenä lähtökohtana oli prosessin avoimuus myös kaupunkilaisten suuntaan. Arvioinnista tukea museoiden toiminnan kehittämiseen erikoisasiantuntija Eeva Teräsvirta, Museovirasto ja museonjohtaja Kalle Kallio, Työväenmuseo Werstas 3 Eeva Teräsvirta kertoi museoiden arviointimallin uudistamisen lähtökohdista ja tilanteesta. Aiempi malli painotti sisäisiä prosesseja ja laatutyötä, mutta muuttunut museotoiminta ja kehittäminen vaatii tavoitteellisempaa näkökulmaa. Raskaaksi koetun mallin uudistustyö käynnistyi tämän vuoden alussa, keskeinen osa työskentelyä on ollut arviointiryhmän tapaamiset ja työpajatyöskentely. Kansainvälistä tilannetta on kartoitettu verrokkiselvityksen avulla: Kalle Kallio esitteli mallin sisältöä, joka koostuu kuudesta arviointialueesta ja niiden osa-alueista. Aikaisemman jähmeämmän Common Assessment Frameworkiin (CAF) pohjautuvan mallin sijaan on haettu modulaarisuutta ja sitä, että museo voi valita oman kehittämispolkunsa. Museon voimavaroihin kuuluu mm. kokoelmat ja tieto; osaaminen ja toimintatavat ovat museon kyvykkyyttä käyttää voimavarojaan. Toimintolähtöisen ajattelun sijaan on katsottu yhtäältä museon toimintaa tässä päivässä ja toisaalta pitkän tähtäimen vaikuttavuuden mukaan. Kallio ja Teräsvirta korostivat, että malli ei ole vielä valmis, vaan sitä kehitetään yhdessä museoiden kanssa, seuraava avoin työpaja järjestetään Helsingissä. Malli on käytettävissä vuonna malli vaikuttaa hyvältä; se näyttää lähtevän arjesta ja samalla sen avulla museot kytkeytyvät muuhun maailmaan. kysyttiin, tuleeko malli sisältämään edelleen sisäisen arvioinnin lisäksi myös ulkoisen. Ulkoinen arviointi on mukana mallissa, mutta sen tarkempaa suunnittelua ei ole vielä aloitettu.

4 Museopoliittinen ohjelmatyö erikoisasiantuntija Marianne Koski, Museovirasto ja ylitarkastaja Mirva Mattila, Opetus- ja kulttuuriministeriö Marianne Koski ja Mirva Mattila toimivat museopoliittisen ohjelman valmistelusta vastaavan työryhmän asiantuntijasihteereinä. Työryhmän toimikausi on , työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran elokuun lopulla. Koski ja Mattila kertoivat työryhmän kokoonpanosta, työskentelytavasta ja museokentän kanssa käytävästä vuoropuhelusta työskentelyn aikana. Keväällä 2016 ohjelmaa työstetään kahden avoimen työpajan avulla, lisäksi työn etenemisestä kerrotaan ja keskustelua käydään erilaisilla foorumeilla, joista Museoviraston järjestämä museonjohtajien tapaaminen oli ensimmäinen. Ohjelmatyön etenemisestä viestitään ensisijaisesti blogin kautta: Koski ja Mattila korostivat, että koko työryhmä on museokentän käytettävissä ja toivoo työskentelyn aikana kommentteja, kysymyksiä ja haastamista. Ensimmäisen työryhmäkokouksen perusteella todettiin, että yhteinen tahtotila ja tilaus uudelle alan strategiselle linjaukselle on olemassa. Erityisen toivottavana pidettiin sitä, että keskusteluissa ja ohjelmassa päästäisiin irti nykyisistä rakenteista ja toimintamalleista ja pohdittaisiin, mitä museotoiminnalla tavoitellaan, miten tavoitteisiin päästää ja mikä rooli museopoliittisella ohjelmalla on tässä? 4 Kosken ja Mattilan puheenvuoron jälkeen osallistujat jakautuivat kolmeen ryhmään keskustelemaan museoiden roolista ja tehtävistä, museotoiminnan rahoituksesta ja museoalan alueellisesta organisoinnista. Ryhmien vetäjinä toimivat Museoviraston johtoryhmän jäsenet Elina Anttila, Vesa Hongisto ja Mikko Härö. Puolentoista tunnin jälkeen puheenjohtajat esittelivät yhteenvedot keskusteluista. Museoiden toiminta vuonna 2025 Teemat: Mihin halutaan vaikuttaa? Millä tavalla toimitaan? Mitä tehdään? Taiteen itseisarvo otettava huomioon Vähemmän normeja ja rajoituksia museoille, dynaamisuuden mahdollistaminen (keveys) Museoiden asema yhteiskunnassa ja ihmisille; ja niiden merkityksen esille tuominen yhteiskunnan näkökulmasta Muistiorganisaatioiden (?) roolin selvittäminen onko päätehtävä tallentaa vai tuoda lisäarvoa ihmisille tulevaisuus Mitä tarpeita yhteiskunnassa on, joihin museoinstituutio on paras vastaamaan Käyttäjälähtöinen suunnittelu museorakenteessa priorisointi; tunnistettava myös pitkän aikavälin asiakkuudet Miten valitut tehtävät resursoidaan, otetaan kantaa mikä on kunkin julkisen toimijan rooli kansallisen kulttuuripääoman näkökulmasta Rohkeampaan erikoistumiseen ja erilaisuuteen rohkaiseminen Yhteistyö, rajojen ylittäminen, taiteiden ja tieteiden yli tekeminen jns. Demokraattinen juustohöylä ei ole ratkaisu Toimintakykyisyyden turvaaminen

5 Uudenlainen sanoittaminen! (museot osana sote-infraa) Museoiden rahoitus vuonna 2025 julkisen rahoituksen merkitys pitää tunnistaa 80 %, kunta, valtion tai väliporras, hajautettu tai keskitetty tukijärjestelmä museoverkoston päivittäminen, pienet museot, museokohteet, alueellinen tarkastelu museokiinteistöjen kustannukset kuriin, arvonmäärittely ja alueellinen ohjaus rahoituksen läpinäkyvyys ja oikeanmukaiset ja yhteismitalliset mittarit rahoitusperusteina perusrahoitus o perustuu laajemmin museon toimintaa o laatu vaikuttaa, ei perustu vain työtekijöiden määrään o eri tavoin toimivia museoita, tasapäistäminen ei toimi ja museoille erilaiset tarpeet o yksityisestä rahasta ja vapaaehtoistyöstä ei saa rangaista o vos-kyselyä pitää kehittää o tähdättävä työn pitkäjänteisyyteen, vakautta rahoitukseen, vähemmän harkinnanvaraisuutta 5 asemoidaan missä bisneksessä ollaan, mahdollisuutena museopolitiikkatyöhön skenaariomalleja kenen historiaa, se maksaa paljon riippuu aluehallintoratkaisuista, kuinka muutokseen varaudutaan miten museoalan brändiä nostetaan, 60 /40 tilanteeseen tarpeen Museoalan alueellinen organisointi vuonna 2025 Teemat Hallinto ja työnjako Kuka omistaa museot? Isommat yksiköt Tallennusvastuu isommilla yksiköillä Maakuntamuseoverkon vahvistaminen Alueelliselle museotoiminnalle on edelleen tarvetta Vahva museoverkko vuonna 2025 Rakenne riippuu aluehallintoratkaisusta Maakuntamuseot eivät kunnallisia vaan läänien alaisia Maakunnallinen museojako hoidetaan keskuskaupungista? Pienet paikallismuseot vähenevät

6 Identiteetti kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset Alueellinen tasa-arvo Kulttuurimaakunta-malli Alueiden erilaisuus heijastuu toimintaan Ohjaava yhteistyörooli korostuu entisestään Jalkautuva aluemuseo Pula-ajan palvelut Asiantuntijuus Osaamisen turvaaminen Resurssit ovat monimuotoisia 6 Syventävä keskustelu Kulttuuriperintö (aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö, ml. taide) on yksi kokonaisuus 1. Säilyy, keskittyy, vahvistuu, osa aluehallintoa? Rahoituksen vastikkeellisuutta kehitettävä tehtävien hoidon suhteen (esim. minimitaso, perustehtävät) Alueiden uudelleentarkastelu, vrt. aluerakenne, elinkelpoisuus palveluiden kattavuus huomioon ottaen -> toimintakyky, palveluiden kattavuus koko alueen huomioiden Alueellisten toimijoiden roolit ja tehtävät arvioitava (esim. kulttuuriympäristö) o Maakuntamuseoiden tehtävät o Verkostomaisuus (museot ja muut toimijat) Museoiden yhteiskunnallinen merkitys vahvistuu, kun on isommat yksiköt ja vahvempi verkosto Ei liian suuria alueita Yhteistyökumppanit alueella 2. Alueiden ominaispiirteet, sitä vastaava toimintakulttuuri Luonteva kulttuurimaakunta, kulttuurialueet Kulttuuriperintökeskukset, kokonaisvaltainen toiminta Lopuksi museopoliittisen ohjelman valmisteluun mukaan skenaariotyöskentelyä miten kysytään museoiden asiakkailta, mikä tarve ja visio? Lopuksi Pirjo Hamari totesi päivän aikana käytyjen keskustelujen olevan tärkeitä myös Kehittämispalveluiden työn suuntaamisessa, ja kiitti osallistujia hyvistä keskusteluista.