edistää ihmisarvoa, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta

Transkriptio

1 Liite KIRKON OPPILAITOSTYÖNTEKIJÄN YDINOSAAMINEN Ammatinkuvaus Kirkko ja seurakuntien työntekijät ovat läsnä ja tekevät yhteistyötä monissa yhteisöissä. Kirkon oppilaitosyhteistyön lähtökohtana on Jumalan läsnäolosta muistuttaminen oppilaitoksen arjessa. Oppilaitostyöntekijä palvelee erotuksetta kaikkia oppilaitosyhteisön jäseniä. Oppilaitosyhteistyö rakentuu kirkon ja oppilaitoksen tasavertaiseen kohtaamiseen, dialogiin ja luottamukseen. Oppilaitokset muodostavat arkielämän yhteisöjä eri-ikäisille ja erilaisissa elämänvaiheissa oleville. 1 Kirkon oppilaitostyöntekijä toimii moninaisissa ja muuttuvissa oppilaitosten toimintakulttuureissa ymmärtäen niiden omat toiminta-ajatukset ja arvot sekä yhteiskuntaa palvelevan roolin. Oppilaitosten tarpeet ohjaavat kirkon oppilaitostyöntekijän työtä. Keskeistä on ryhmien ja yksilön kohtaaminen erilaisissa tilanteissa ja elämänvaiheissa. Oppilaitostyöntekijän perustehtävät ovat: edistää ihmisarvoa, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta mahdollistaa oppilaitosten toimintaperiaatteiden mukaisesti hengellisyyttä ja positiivista uskonnonvapautta vahvistaa osallisuutta sekä tukea yhteisöllistä ja yksilöllistä hyvinvointia edistää arvokasvatusta sekä laaja-alaista ammatillista, tieteellistä ja taiteellista sivistystä. Työ edellyttää vuoropuhelua ja yhteistoimintaa henkilöstö- ja opiskelijaryhmien sekä opiskelijajärjestöjen, opiskeluhyvinvointia tukevan julkisen ja kolmannen sektorin sekä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. 1 Ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskeli vuonna 2009 noin tutkinto-opiskelijaa. 22

2 Kirkon oppilaitostyöntekijältä edellytetään taitoa kohdata ihmiset yksilöinä ja yhteisöissään. Oppilaitostyöntekijä edistää yhteisön ja sen jäsenten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Hän hallitsee mm. keskeiset sielunhoidolliset, kriisitoiminnan, opiskelu- ja työhyvinvointia tukevat menetelmät sekä elämänhallintaa edistävät, yhteisötyön ja opetukselliset menetelmät. Oppilaitosympäristöt edellyttävät kirkon työntekijältä valmiutta toimia asiantuntijaorganisaatioissa sekä kykyä ymmärtää, miten taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset virtaukset niissä vaikuttavat. Kirkon työntekijä kykenee tilanne- ja yhteisökohtaisesti soveltamaan teologista, eettistä ja arvo-osaamista. Ammatillisen osaamisen lisäksi oppilaitosyhteistyö edellyttää tekijältään oma-aloitteisuutta, luovuutta, muutoskykyä, tilannetajua sekä kykyä itsenäiseen työskentelyyn. 2 Monipuolisen toimintaympäristön vuoksi oppilaitosyhteistyö edellyttää myös vahvaa ammatillista vastuuntuntoa ja toimintatapojen eettisyyttä. Oppilaitosyhteistyötä tehdään sekä päätoimisesti että osana muuta työtä. Työntekijät ovat pappeja, diakoneja, nuorisotyönohjaajia, erityisnuorisotyönohjaajia, kanttoreita ja kirkkomuusikoita. Kunkin viran pätevyysehdot on esitelty niiden omissa ydinosaamiskuvauksissa. Ydinosaamisalueet ja sisällöt Kirkon oppilaitostyöntekijän osaamisen ydin on taito teologiaa kontekstualisoiden kohdata ihmiset yksilöinä, oppilaitosyhteisöinä ja yhteisöjen jäseninä. Oppilaitostyöntekijän ydinosaamisalueita ovat pedagoginen osaaminen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen, hengellinen osaaminen sekä organisaatio- ja kehittämisosaaminen (KUVIO). Oppilaitostyöntekijä kehittää osaamistaan kulloistenkin toimintaympäristön vaatimusten mukaan ja soveltaa ydinosaamistaan erilaisissa oppilaitosympäristöissä. 2 Snellman, T. 2011: Diakoniatyötä oppilaitoksessa? Selvitys diakoniatyön mahdollisuuksista vantaalaisissa oppilaitoksissa 23

3 KUVIO Kirkon oppilaitostyöntekijän ydinosaaminen 24

4 P e d a g o g i n e n o s a a m in e n Yksilön kasvun ja kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen - yksilön kehityksen yleisten ja yksilöllisten piirteiden ymmärtäminen - yleisten kasvatusteorioiden ja -käsitysten tunteminen - yksilön kasvun ja eri osa-alueiden merkityksen ymmärtäminen ihmisen kokonaiskehitykselle ja -hyvinvoinnille Eettinen kasvatus - arvokasvatuksen osaaminen osana kaikkea kasvatusta - eettisen kasvatuksen osaaminen - kasvatuksen eettisen perustan ja kulttuurisidonnaisuuksien ymmärtäminen - erilaisten arkipäivän ilmiöiden, kysymysten ja tilanteiden eettisten ulottuvuuksien tiedostaminen Ohjaaminen, opettaminen ja kouluttaminen - opetuksen ja ohjauksen moniulotteisuuden ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen - erilaisten oppijoiden tunnistaminen - ohjaamisen, opettamisen ja kouluttamisen monipuolinen tavoitteellinen ja menetelmällinen osaaminen Ryhmänohjaus - ryhmävuorovaikutuksen lainalaisuuksien tunnistaminen - tavoitteellisen ryhmänohjauksen suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin osaaminen - osallisuutta tukevien menetelmien monipuolinen osaaminen - ryhmän jäsenyyden merkityksen tunnistaminen 25

5 Y h t e i s ö l l i n e n j a y h t e i s k u n n a l l I n e n o s a a m I n e n Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset - yhteiskunnallisten ja kulttuuristen muutosten tunnistaminen ja niiden vaikutusten ymmärtäminen koulutuksen ja kirkon työn konteksteissa - työelämän muutostekijöiden tunnistaminen Koulutuspolitiikka ja koulutusjärjestelmä - koulutusjärjestelmän sekä koulutusta koskevan lainsäädännön ja hallinnon tunteminen - koulutuksen yhteiskunnallisten tavoitteiden ja reunaehtojen ymmärtäminen - koulutuspolitiikan kansallisten ja kansainvälisten virtausten tunnistaminen Oppilaitoksen toiminta- ja kulttuuriympäristö - oppilaitoksen toiminta- ja kulttuuriympäristöjen erityispiirteiden tunnistaminen ja niiden vaikutusten ymmärtäminen oppilaitosyhteisössä - monimuotoisten oppilaitosten ja kirkon toimintaympäristöjen ominaispiirteiden ymmärtäminen - Oman toiminnan arvioinnin ja kehittämisen osaaminen oppilaitosyhteisön muutoksissa Moniammatillisuus, jaettu asiantuntijuus, verkostotyö, palveluohjaus - moniammatillisissa verkostoissa sujuvan vuorovaikutuksen ja toimintatapojen hallitseminen - opiskelijoiden palvelujärjestelmien tunteminen ja kykeneminen niiden kehittämiseen - palveluohjauksen osaaminen - tieto- ja viestintätekniikan monipuolisen hyödyntämisen osaaminen Osallisuuden ja yhteisöllisen hyvinvoinnin tukeminen - opiskelijoiden osallisuuden edistämisen ja vahvistamisen osaaminen - hyvinvoinnin, yhteisöihin kuulumisen ja yksilön arjen hallinnan välisten yhteyksien tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen 26

6 H e n g e l l i n e n o s a a m i n e n Uskonnot, elämänkatsomukset, ekumenia ja uskontodialogi - moniuskontoisissa ja -kulttuurisissa työympäristöissä vaadittavan vuorovaikutuksen hallitseminen - uskonnollisten ilmiöiden tunnistaminen - ihmisen hengellisen kasvun vaiheiden (lapsuus, nuoruus, aikuisuus) tunteminen sekä ajankohtaisten uskonnollisten ja elämänkatsomuksellisten ilmiöiden ymmärtäminen - ekumenian ja uskontojen välisen vuoropuhelun edistämisen osaaminen Jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset - kirkkovuoden, jumalanpalvelusperinteen, kristillisten symbolien, virsien ja muun musiikin sekä rukouselämän hallitseminen - kontekstuaalisen jumalanpalveluselämän kehittämisen osaaminen - Raamatun ja kirkon opetuksen soveltamisen osaaminen ihmisten elämäntilanteisiin jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa - kirkollisten toimitusten toteuttamisen osaaminen elämäntilannelähtöisesti Sielunhoito, kriisityö - psykososiaalisen tuen menetelmien hallitseminen ja psykososiaalisen tuen- ja palvelujärjestelmän tunteminen - ihmisen elämän kriisien ja hengellisten kysymysten tunnistaminen - yksilöiden ja ryhmien tukeminen elämän mielekkyyden pohdinnoissa ja kokonaisvaltaisessa kasvussa - erilaisten yhteisöllisten ja yksilöllisten kriisien ja niiden vaiheiden ymmärtäminen sekä käytännön kriisityön hallitseminen - työnohjauksellisten menetelmien hallitseminen 27

7 O r g a n i s a a t i o - j a k e h i t t ä m i s o s a a m I n e n Työympäristöjen muutos, organisaatioiden välinen asiantuntijuus - oppilaitos- ja seurakuntaorganisaatioiden toimintatapojen tunteminen - organisaatioiden rajat ylittävän asiantuntijuuden jakaminen ja verkostoituvan yhteistyön kehittämisen osaaminen - kirkon oppilaitosyhteistyön kehittämisen osaaminen alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla Kirkon ja oppilaitosten työn jäsentäminen, soveltaminen ja kehittäminen - kirkon ja oppilaitosten perustehtävän, tavoitteiden sekä toiminnan tunteminen - työn suunnittelun, kehittämisen ja mukauttamisen hallitseminen suhteessa toimintaympäristöön ja sen muutoksiin Työntekijän ammatillinen kehittyminen, ammatti-identiteetti ja reflektiivisyys - ammatillisen osaamisen ylläpitämisen ja kehittämisen osaaminen - oman persoonallisen kasvun tunteminen - oman ammatillisen identiteetin tunnistaminen erilaisissa oppilaitos- ja seurakuntayhteisöissä - tutkivan, kokeilevan ja arvioivan työotteen hallitseminen Eettisen toimintaperustan luominen ja uudistaminen - ammatillisen eettisen toiminnan hallitseminen - eettisesti laadukkaan oppilaitosyhteistyön edistämisen osaaminen 28

8 [Liitteen liite] KIRKON OPPILAITOSTYÖNTEKIJÄN AMMATIN JA KOULUTUKSEN VAIHEET Ammatin juuret koulun ja kirkon yhteistyössä Kirkon oppilaitostyöntekijän ammatin juuri on kolmisäikeinen. Ammatin historia rakentuu yhtäältä koulutyön, toisaalta korkeakoulupappitoiminnan ja kolmanneksi yhteiskunnallisen työn piirissä syntyneen ammattikasvatuspastoritoiminnan pohjalle. Vanhinta perustaa kirkon oppilaitostyön ammatissa on koulun ja kirkon kasvatuksellinen yhteistyö. Kasvatusyhteistyön varhaisinta maaperää on 1600-luvulta alkanut kansanopetus, jota kirkko toteutti 1700-luvulta lähtien systemaattisemmin. Kansanopetuksen muotoina olivat rippikoulun rinnalla kinkerit. Kirkko johti kansakoulujärjestelmää vuoteen 1866, jolloin annettiin kansakouluasetus ja kansakoulusta tuli kunnallinen. Kirkko jatkoi alkuopetuksen antamista. Kirkon rooli kouluyhteistyössä luvun alusta lähtien on rakentunut uskonnonopetuksen pohjalle. Uskonnonopetuksesta erillinen seurakuntien ja koulujen yhteistyö on alkanut sotavuosina. Helsingissä ensimmäinen oppilaitoksen erityistyöntekijä, teinipastori, palkattiin 1944 ja toiminta loppui sen irrallisena pidetyn luonteen johdosta 1960-luvun lopulla. Teinipastoritoiminta oli keskustelutuntien, aamuhartauksien ja nuorisokokouk-sien pitämistä. Teinipastoritoimintaa seuranneen seurakuntien yleisen teinityön pohjalta syntyi kuraattoritoiminta, jonka johdosta koulujen kuraattoritoiminta on saanut vakiintuneen muodon oppilaitoksissa. Kirkon ja koulun välinen yhteistyö on 1970-luvulta lähtien vahvistunut ja sisältö selkiytynyt, ja paikallisseurakuntien työntekijöiden kouluasioihin liittyvää osaamista on lisätty. Kehittyi koulupastori-toiminta, jossa on keskitytty entistä harvempiin oppilaitoksiin, mutta läsnäoloa ajallisesti lisäten. Tätä kirkon ja koulun yhteistyötä perusasteen kouluissa ja lukioissa kutsutaan koulutyöksi. Ammattikasvatus- ja korkeakoulupastoritoiminnan kehittyminen Koulutusjärjestelmien ja koulutyön kehittyminen johtivat seurakuntien työntekijöiden työpanoksen kohdentamiseen eri opintoasteilla. Korkeakoulutyö on syntynyt aktiivisesti korkeakouluissa vaikuttaneiden kristillisten opiskelijajärjestöjen toiminnan pohjalle. Järjestötoiminnasta itsenäinen korkeakoulutyö alkoi kehittyä 1970-luvulla. Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevien haasteet nuorten kanssa johtivat kirkon ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön aktiiviseen kehittämiseen. Kirkon kasvatusasiain keskukseen perustettiin ammattikasvatussihteerin virka vuonna 1965, ja ensimmäiset päätoimiset ammattikasvatuspapin ja 29

9 -lehtorin virat tulivat Helsinkiin (1966 ja 1968), Ouluun (1969) ja Tampereelle (1969). Nykyään puhutaan kirkon oppilaitostyöstä tarkoittaen sekä ammatillisen koulutuksen että korkeakoulutuksen parissa tehtävää kirkon ja oppilaitosten välistä yhteistyötä. Vuonna 1999 ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen piirissä toimi noin 35 päätoimista työntekijää. Päätoimisia oppilaitospappeja ja -diakoneja toimi suuremmissa seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä vuonna 2009 n. 60. Oppilaitostyöntekijän erityiskoulutuksen kehittyminen Kirkon oppilaitostyöntekijän peruskoulutuksena ovat kirkon alan koulutukset: diakoniatyöntekijän, kirkkomuusikon/kanttorin, nuorisotyöntekijän ja teologin koulutus. Erityiskoulutus on kehittynyt koulupastorikoulutuksen pohjalta. Koulupastorikoulutus syntyi 1980-luvulla kolmivuotiseksi koulutusohjelmaksi. Koulutusta toteuttivat pääkaupunkiseudun seurakunnat ja Helsingin hiippakunta päävastuun koulutuksesta ollessa Helsingin seurakuntayhtymällä. Kolmivuotisen koulutuksen rinnalle tulivat yksivuotiset kurssit. Koulutusta kehitettiin, ja oppilaitostyöntekijän erityiskoulutus aloitettiin vuonna Erikoistumiskoulutusohjelmaksi nimetyn koulutuksen tavoitteeksi asetettiin ammatillisten valmiuksien lisääminen oppilaitostyössä ja oppilaitostyön asiantuntijana toimiminen seurakunnassa. Koulutusohjelmassa on pystynyt erikoistumaan oppilaitosyhteistyöhön ammatillisessa koulutuksessa, korkeakoulussa tai koulutyössä, tai yhdistelemään eri koulutusasteisiin suunnattuja sisältöjä. Koulutuksen sisällössä on vuosien varrella tehty pieniä muutoksia, mutta koulutuksen laajuus (60 op) ja keskeinen rakenne, portfolion työstäminen oppimistehtävien avulla, ovat säilyneet. Nykymuotoisena koulutus päättyy vuonna Tilalle on suunnitteilla vastaavan laajuinen oppilaitosyhteistyön kehittäjäkoulutus, joka on edelleen erityiskoulutusta. 30