Aikuiskasvatus käsitteenä ja toimintana

Transkriptio

1 HY/Avin ylipist Lukukausi P1 Jhdatus kasvatustieteisiin Aikuiskasvatustieteen suuden ppimateriaali Pirkk Raudaskski Aikuiskasvatus käsitteenä ja timintana Tässä ppimateriaalissa aikuiskasvatustimintaa ja sitä kuvaavia käsitteitä tarkastellaan suhteessa yhteiskunnan muutsten eri vaiheisiin. Artikkelissa etsitään vastauksia siihen, miten aikuiskasvatusta n tteutettu ja määritelty eri aikina. Aikuiskasvatuksen traditiiden ja kehityksen keskeisten piirteiden tunteminen auttaa edelleen ymmärtämään ja analysimaan aikuiskasvatuksen ja -kulutuksen nykytilannetta. Käsite sisältää tietyn merkityksen llen samalla ajattelun pienin yksikkö (Hirsjärvi 1983.) Aikuiskasvatustiedettä piskelevana sinun lisi hyvä ppia erttelemaan aikuiskasvatustieteessä vakiintuneet ja uudemmat käsitteet ja termit näille käsitteille annetuista merkityssisällöistä. Käsitteet heijastavat aina maa aikaansa; esimerkiksi aikuiskasvatustiminnasta käytetyt erilaiset käsitteet vat samalla kuvanneet timinnan painpisteitä ja käytännön aikuiskasvatustimintaa. Aikuiskasvatuksen käsitteestä käyty keskustelu n sisältänyt syvällistä phdintaa alan peruslunteesta, timinnan päämäristä ja taustalla piilevistä arvista. (Tumist 1994.) Tereettiset käsitteet vat tapja hahmttaa liita ja ilmiöitä kehittyvinä systeemeinä. Tereettinen käsite n mnivaiheinen menettelytapa, jta nimitetään abstraktista knkreettiseen khamiseksi. Ilmiö hahmtetaan ensin havainnllis - kkemuksellisena kknaisuutena. Sitten tutkitaan ja eritellään sen alkuperää ja sisäisiä suhteita. Sitten pyritään löytämään sen alkuslu, muutamien elementtien pelkistetty suhde ja ristiriita, jsta kyseinen järjestelmä n saanut alkunsa. (Engeström 2004.) Minkäköhän ristiriidan ratkaisuksi ja ylittämiseksi aikuiskasvatustimintaa n kullinkin tarvittu? Yleisen kasvatuksen suudessa tutustuit itsemääräytyneisyyden ja vierasmääräytyneisyyden väliseen ristiriitaan. Olisik muita ristiriitja näköpiirissäsi? SISÄLTÖ 1. Aikuiskasvatuksen esivaihe: lähtökhdat kirkn kansanpetuksessa 2. Kansanvalistuksen kausi sumalais-kansallisen identiteetin luminen alkaa 3. Vapaa kansansivistyksen kausi - eri väestöryhmien intressit humin 4. Stien jälkeisen aikuiskasvatuksen ja -aikuiskulutuksen sekä valtillisen aikuiskulutusplitiikan kausi 5. Markkinasuuntautuneen aikuiskulutusplitiikan kausi 5.1 Silmäys uudempiin käsitteisiin 6. Mitä kuuluu aikuiskasvatukselle ja aikuiskulutukselle tänään? 1

2 1. Aikuiskasvatuksen esivaihe: lähtökhdat kirkn kansanpetuksessa Sumessa n kautta aikjen petettu aikuisia esim. mestarit vat pastaneet työnten hessa ppipikiaan. Rutsin vallan ajilta n luvulta lähtien pappeja ja kirknmiehiä kulutettiin ensin katlisen kirkn sitten luterilaisen kirkn tarpeisiin. Virkamiehiä kulutettiin palvelemaan Rutsin kuningasta ja myöhemmin autnmian aikana Venäjän suurruhtinaskuntaa. (Heikkinen 1989.) Kaikkina aikina n harrastettu tavallisiin kansalaisiin khdistuvaa kansanpetusta ja kansansivistystä. Luterilainen usknpuhdistus käynnisti kirkn harjittaman kansanpetuksen Mikael Agriclan sumenkielisen aapisen ja katekismuksen myötä. Julkaisut mahdllistivat kk kansan lukutaidn kehittämisen. (Tumist 1994.) Lukemista petettiin rinnan saman pöydän äärellä niin aikuisille kuin lapsillekin. Lukutaidn katsttiin levan edellytys ensinnäkin usknnllisen tiedn levittämiselle ja tiseksi kansallistunnn nstattamiselle. Erilaiset idelgiat ja pit juurrutettiin kansan mieliin vielä pitkään ulkluvun avulla, kska vain harvat sasivat sisälukua. Mnet aikuiset kkivat aakksten tavaamisen vaikeaksi ja siksipä kansan kieleen levisivät sananparret "nurina vitsa väännettävä", "ei vanha kira pi uusia knsteja", " minkä nurena ppii sen vanhana taitaa". Ajateltiin, että ppiminen kuuluu vain lapsille ja nurille. (Tumist 1994.) Seuraavaan kuvin 1 n kiteytetty se, mitä aikuisten kuluttaminen n llut ennen esihistriallisesta ajasta aina autnmian ajalle asti. kansanpetusta (ppien juurruttamista) kuuliaisten virkamiesten kulutusta kulutusta kirkn tarpeisiin traditiiden ja taitjen siirta mestarilta ppipjalle Rutsin vallan aika luvulta alkaen Esihistria 8000 ekr 1100 jkr Keski-aika (Mudllisen kulutuksen histria alkaa) Usknpuhdistuksen aika Valistuksen aika Hyödyn tavittelu Rutsi-Sumen mahtavuuden aika I kuluverkst syntyy) (Heikkinen 1989) P.Raudaskski Kuvi1. Aikuiskasvatus ennen autnmian aikaa Seuraavaksi esittelen pääsääntöisesti Tumistn (1994, 1999) jäsennyksen mukaisesti aikuiskasvatuksen peruskäsitteen kehitysvaiheita ja timinnassa tapahtuneita muutksia autnmian ajalta tähän päivään asti histriallisia vaiheita. Alla levasta kuvista 2 vi nähdä kuinka aikuiskasvatus käsitteenä n muuttunut aikjen saatssa. 2

3 Autnmian kansallisen heräämisen aika Itsenäistymisen, eheyttämisen aika Jälleenrakennuksen ja hyvinvintivaltin rakentamisen aika Rakennemuutksen, laman ja kansainvälistymisen, glbalisaatin, tietyhteiskunnan rakentamisen aika Kansan petus (aikuiskasvatuksen esivaihe) *Vapaa kansanvalistus *Vapaa sivistys Jatkuva kulutus Vapaa kansansivistys *Aikuiskasvatus *Aikuiskulutus Elinikäinen kasvatus *Elinikäinen ppiminen Kansanvalistuksen kausi P.Raudaskski sl 2006 Lähteet: Tumist1994;1999 Kansansivistystyön vakiintumisen kausi Valtillisen aikuiskulutusplitiikan kausi ( lppu) Markkinasuuntautuneen aikuiskulutusplitiikan kausi ( ) *Tähdellä merkityt käsitteet vat niitä käsitteitä, jtka vat kunakin aikakautena vakiintuneet jk tieteentekijöiden tai hallintvirkamiesten kielenkäyttöön. Kuvi 2. Aikuiskasvatuksen peruskäsitteen kehittyminen 2. Kansanvalistuksen kausi sumalais-kansallisen identiteetin luminen alkaa Kansanvalistuksen kaudella ( ) aikuiskasvatus li lunteeltaan julistuksenmaista ja herätteellistä valistustyötä khdistuen kansaan, "rahvaaseen" lähinnä maaseudun ja kaupunkien työväestöön. Aikuiskasvatustiminnan käynnistäjinä ja sen jhdssa livat aluksi sivistyneistön edustajat, lähinnä fennmaanit, jtka näkivät kansan valistamisen edistävän sumalaisuuden asiaa. Seuraavaksi aikuiskasvatustimintaa alkivat järjestää erilaiset kansanliikkeet ja kansalaisjärjestöt. Ne taistelivat kuten sivistyneistökin sumalaisen kulttuurin ja itsenäisen valtin pulesta. Ne taistelivat myös siveettömyyttä ja turmelevia harrastuksia vastaan. Kansalle petettiin ihanteita kuten ahkeruus, säästäväisyys, hyvätapaisuus jne. (Tumist 1999, Kasvava aikuinen vide- ja tv-sarja 1999 Kansanliikkeestä kulutukseksi jaks.) Työväenliikkeen piirissä aikuiskulutuksella ja tiedlla ajateltiin levan merkitystä yhteiskunnallisen vallan välineenä. Ensimmäinen erityisesti aikuisten petus- ja kulttuuritimintaan keskittynyt rganisaati Kansanvalistusseura perustettiin Maaseudun nurisn pinahjksi perustettiin Kangasalalle vunna 1889 ensimmäinen sumalainen kansanpist. Kaupunkien työväestön yhteiskunnallis-yleissivistävien pinttarpeiden tyydyttämiseksi perustettiin Tampereelle vunna 1899 ensimmäinen työväenpist. Kansanvalistuksen aikakaudella asiantuntijiden kielenkäyttöön vakiintui käsite vapaa kansanvalistus. Kansanvalistus pinnallisessa merkityksessä vi tarkittaa pelkästään tiedn levittämistä ihmisille, jllin ei phdita välitetyn tiedn perillemena ja sen käytön ngelmia lainkaan. Pinnallisesta kansanvalistuksesta käytettiin lisäksi nimitystä ekstensiivinen kansanpetus. Syvällisemmässä kantilaisessa merkityksessä valistus vi tarkittaa kuitenkin ihmisten kriittisen ajattelun kehittämistä ja ihmisten rhkaisemista käyttämään maa järkeään. Syvällisemmästä valistustyöstä käytettiin myös käsitettä intensiivinen kansansivistystyö. On siis hyvä humata, että vapaalla kansansivistyksellä vi lla eri merkityksiä. Liakan (1918) mukaan kansanvalistukselle li minaista, että se n ihmisten vapaaehtista, heidän vapaa- 3

4 aikanaan tapahtuvaa timintaa ja että piskelu tapahtui varsinaisen kulutusjärjestelmän ulkpulella. (Tumist 1994.) Vapaa kansanvalistus käsitteenä Tunnustuksellista ja situtunutta perus- ja yleissivistävän tiedn levittämistä maaseudun rahvaan sekä kaupunkien työväestön ja tellisuustyöväestön keskuuteen sivistyneistön ja myöhemmin erilaisten järjestöjen timesta (Tumist 1994.) 3. Vapaa kansansivistyksen kausi - eri väestöryhmien intressit humin Vapaan kansansivistyksen kaudella ( ) aikuiskasvatus li lunteeltaan ihmisen kknaisvaltaiseen kehittämiseen tähtäävää, eri väestöryhmien mista intresseistä nusevaa ja jpa eri kansanryhmiä yhdistämään pyrkivää. Kyseisenä kautena vakiinnuttivat asemansa vapaan sivistystyön rganisaatit kuten kansanpistt, työväenpistt ja kansalaisjärjestöjen sivistystyö. Pääasiallisesti aikuiskasvatus li yleissivistäviä ja yhteiskunnallisia pintja sekä erilaisia harrastuspintja tukevaa timintaa ja se khdistui kk väestöön. (Tumist1994.) Vapaan kansansivistyksen kaudella vakiintui asiantuntijiden kielenkäyttöön käsite vapaa (kansan)sivistys(työ) luvulle siirryttäessä Sumen yhteiskunnallis-pliittinen tilanne li täysin muuttunut. Sumi li itsenäinen valtakunta, mutta sen kansa kuitenkin jakautunut kahteen leiriin valkisiin ja punaisin. Mnet kansansivistäjät katsivat, että kansalaissta li sittanut harjitetun kansanvalistustyön pinnallisuudesta ja tehttmuudesta. Työväenjärjestöt ryhtyivät kehittämään työväen maa sivistystyötä, kska työväenliikkeen piirissä luttamus sivistyneistön järjestämään pulueettmaan sivistystyöhön li kadnnut. Työväenliikkeen arvista kumpuavan sivistystyön tehtäväksi nähtiin työväen yhteiskunnallisen ja valtillisen aseman parantaminen. (Tumist1994.) Sanan vapaa liittämisestä alan peruskäsitteeseen katsttiin tarpeelliseksi, kska kansalaisten piskelu n vapaaehtista timintaa itsensä kehittämiseksi. Sanaa kansa taas ei välttämättä niin lisi haluttu liittää uuteen peruskäsitteeseen, kska kansansivistys viittaa aikihin, jllin sivistyneistön ja kansan katsttiin kuuluvan eri leireihin. Jtkut tki ajattelivat, että kansasanaan ei liity mitään halventavia sivuvivahduksia ja että sillä vidaan tarkittaa mitä tahansa kansankerrsta. (Tumist1994.) Vapaa (kansan)sivistys(työ) käsitteenä Tunnustuksetnta, tieteenmaisuuteen ja ttuuteen pyrkivää kk väestöä kskevaa maehtista kknaisvaltaista persnallisuuden kehittämistä tukevaa timintaa erilaisten järjestöjen ja kansansivistys rganisaatiiden timesta. (Tumist1994.) Castren määritteli Helsingin työväenpistn jhtajana ja Kansanvalistusseuran esimiehenä timiessaan vapaan kansansivistystyön käsitteen kmiteamietinnössä Valti ja vapaa kansansivistys seuraavasti: Vapaaksi kansansivistystyöksi santaan kaikkea sitä mninaista tinta, jnka tarkituksena n saada hereille ja edistää aikuisten itsekasvatuspyrkimyksiä ts. heidän pyrkimyksiänsä sekä tietjensa syventämiseen ja laajentamiseen että tunne-elämänsä ja käytöstapansa jalstamiseen, jtta he täydellisemmin kehittyisivät sivistyneiksi ihmisiksi ja vastuukykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi niissä elämänlissa ja elämäntehtävissä, jtka he tuntevat mikseen. (Tumist 1998.) Castren näki, että sana sivistys n parempi kuin valistus, kska sanalla sivistys n ihmislemusta syvemmin ja mnipulisemmin kskeva merkitys. Valistus tarkitti Castrenin mielestä tiedllisten eli älyllisten kykyjen kehittämistä ja taas sivistys sydämen sivistystä eli tunneelämän hienstumista sekä tapjen, käytöksen ja erilaisten pyrkimysten esim. huvittelukult- 4

5 tuurin jalstumista. Kansansivistyksen tuli lla kk kansan etu ja velvllisuus. Puhdas ammattisivistys EI siihen kuulunut. Castrenin ajatteluun vaikutti paljlti englantilaisen aikuiskasvatuksen perinteet ja liberalistiset perusperiaatteet. (Tumist 1994.) Vapaan sivistystyön arvperustaksi vidaan määritellä humanistisesta ihmiskäsityksestä nusevat periaatteet: kknaispersnallisuuden kehittäminen sisältäen sekä älyllisen että emtinaalisen ja mraalisen pulen kehittämisen, pintjen maehtisuus, tieteenmaisuus tai tiedn kriittinen arviinti, pinnllisuus, harrastuneisuus sekä itsesäätelyn vapaus sekä sivistyksellinen tasa-arv. Viimeksi mainitun periaatteen mukaan n heikimmassa taludellisessa ja ssiaalisessa asemassakin levilla mahdllisuus sallistua itsensä kknaisvaltaiseen kehittämiseen kaikissa eri elämän yhteyksissä. (Tumist 1994, Sihvnen 1996.) 4. Stien jälkeisen aikuiskasvatuksen ja -aikuiskulutuksen sekä valtillisen aikuiskulutusplitiikan kausi Valtillisen aikuiskulutusplitiikan kaudella ( ) aikuisten ammatillinen aikuiskulutus laajeni merkittävästi ( ), aikuiskasvatus tuli saksi yleistä kulutusplitiikkaa (1970 luku) ja ammatillisen aikuiskulutuksen järjestelmä laajeni ja kehittyi (1980- luku). Heti stien jälkeen vain 10% :llä työelämässä timivista li ammatillista kulutusta. Tarvittiin tehkasta ja lyhytkestista pikakulutusta turvaamaan riittävän ammattitaitisen työviman saanti. Sumalainen tellisuus ja jälleenrakennustyö li saatava vauhdilla käyntiin. Lisäksi käynnistyi hyvinvintivaltin rakentaminen. Laajat väestöryhmät erityisesti sdasta palaavat rintamamiehet kulutettiin yrityksissä valtivallan tuella täysin uusiin ammatteihin. Työnantajat käynnistivät ammatillista peruskulutusta työntekijöilleen. Osa hankki ammattitaitnsa erikisammattikulussa. Työnjhdlle annettiin erityistä työnjhdllista kulutusta. (Tumist 1999.) 50-luvulla perustettiin keskusammattikulujen verkst, jnka vaikutuksesta ammatillinen peruskulutus laajeni nurisn keskuudesta aikuisten keskuuteen. Aikuiskasvatuksen tehtäväkenttä laajeni vapaan kansansivistystyön ulkpulelle erityisesti ammatillisen aikuiskulutuksen ja tutkinttavitteisten pintjen suuntaan. (Tumist 1999.) 1970-luvulla aikuiskasvatus tettiin saksi yleistä kulutusplitiikkaa ja samalla alki intensiivinen ammatillisen aikuiskulutuksen kehittämiskausi. Aikuiskulutusplitiikan viralliseksi perustavitteeksi määriteltiin kulutuksellisen tasa-arvn lisääminen samaan aikaan, kun alettiin puhua elinikäisestä kasvatuksen periaatteesta.(tumist 1994, 1999.) Viimeksi mainittu periaate tarvitsee tteutuakseen sivistyksellisen tasa-arvn tavitteen rinnalleen. Elinikäisen kasvatuksen periaatteen näkökulmasta n tärkeää ttaa humin kulutustarjnnan tasapulisuuden lisäksi työelämän kehittäminen ppimisyhteisöiksi ja ppiviksi rganisaatiksi. (Tumist 1994.) Lisäksi n humiitava piskelumahdllisuuksien tasa-arvisuus esim. aikuisten pinttukiasiat sekä ppimisprsessin tasa-arvistaminen. Tällä tarkitetaan sitä, että aikuiset vivat esim. sittaa näyttötutkinnin saamistaan. Kulutuksesta saatavat aikuisten tulksetkin pitäisi lla nurten kanssa tasa-arvisia sikäli, että aikuisten tutkintjen tulee vastata nurten surittamia tutkintja. Vaikka tasa-arv-tavitteet jäivät 70 - luvulla knkretisimatta ja tteutumatta ei sen tavittelusta kannata kuitenkaan Tumistn mukaan lupua. (Tumist 1994.) Sumeen perustettiin stien jälkeen runsaasti aikuiskulutusrganisaatita: erilaisia kulutusinstituutteja sekä kulutus- ja kurssikeskuksia esim. ATK- instituutti ja Valtin kulutuskeskus. Aikuiskulutusplitiikassa kehittämisen khteena li aikuisten peruspinnt ja am- 5

6 matillinen aikuiskulutus. Sdan jälkeisenä kautena peruskäsitteiksi vakiintuivat aikuiskasvatus ja aikuiskulutus, jtka mlemmat elävät yhä rinnan tänä päivänä. Sdan jälkeen tettiin käyttöön käsitteet elinikäinen kasvatus ja jatkuva kasvatus. Ne tsin saivat myöhemmin väistyä elinikäisen ppimisen käsitteen tieltä. Sumessa "aikuisten kasvatuksesta" puhui j 1929 Castren kmiteamietinnössään. Harva käytti käsitteitä vapaa kansansivistys ja aikuiskasvatus tistensa synnyymeina tekemättä era niiden välillä. Harvan mukaan vapaa kansansivistystyö n peruslunteeltaan kasvatusta. Harvan (1958) mukaan kasvatuksessa vidaan erttaa klme vaihetta: perustuva yleissivistys, ammattisivistys ja krkeampi yleissivistys. Katsttiin, että yleissivistystä tarvitsivat erityisesti kulupetuksesta sattmaksi jääneet aikuiset. Ammattisivistystä tarvittiin työelämässä. Harva ei sisällyttänyt ammattisivistystä aikuiskasvatukseen. Hän ei halunnut panna niin paljn paina sille, jttei se kidu esteeksi yleissivistykselle. Hänen mukaan krkeampi yleissivistys nimenmaan kuului lennaisesti aikuiskasvatukseen.(tumist 1994.) Ksti Huuhka väitteli ensimmäisenä Sumessa aikuiskasvatuksesta. Hän rajasi aikuiskasvatuksen tapahtuvaksi kulutimen ulkpulella ja paintti, että aikuiskasvatus tarkittaa kasvatin parasta eikä hänen käyttämistään välineenä jtakin muuta tarkitusta varten. Aikuiskasvatuksesta mudstui täten laajempi käsite kuin aikuiskulutuksesta. Aikuiskasvatus - käsite yleistyi vähitellen luvulla. Aikuiskasvatus käsitteenä Kk väestöön suuntautuvaa yksilön persnallisuuden kknaisvaltaista kehittämistä tukevaa niin yleissivistävää, yhteiskunnallista, harrastustavitteista kuin ammatillistakin aikuiskulutusta valtivallan, työnantajien sekä vapaan sivistystyön rganisaatiiden timesta. (Tumist 1994.) Organisitua kasvatustimintaa, jnka avulla aikuiset vivat nrmaalimutisen kulupetuksen ulkpulella tteuttaa tavitteisesti etenevää ppimista päämääränä ssiaalisten tehtävien hallinta ja persnallisuuden kehittymisen jatkuminen (Alanen 1991.) Stien jälkeen työnantajat, erilaiset järjestöt ja valtivalta alkivat järjestää ammatillista kulutusta runsaasti. Kyseinen kulutus li lunnllisesti yhteiskunnan ja elinkeinelämän tarpeista lähtevää, velvitelunteista ja tutanttiminnan tehstamiseen tähtäävää. Pikkuhiljaa humattiin, että vapaan sivistystyön ja elinkeinelämän kuluttajien intressit livat jiltakin sin yhtenäiset: lihan lppujen lpuksi kysymys samasta asiasta eli aikuisten pettamisesta.(tumist 1994.) 1971 alitettiin suunnitelmallinen aikuiskasvatusjärjestelmän hahmttaminen ja kehittäminen. Aikuiskulutuskmitea tti aikuiskasvatuksen rinnalle käsitteen aikuiskulutus. Termin valintaa hjasi ajatus aikuispintjen merkityksestä tutannn kehittämiselle ja aikuiskulutuksen kknaisvaltaiselle suunnittelulle ja kehittämiselle sana yhteiskunnan kulutusjärjestelmää. Aikuiskulutuksen käyttö yleistyi eteenkin julkisen hallinnn ja elinkeinelämän piirissä. Ajateltiin, että aikuiskulutus spisi aikuiskasvatuksen alakäsitteeksi lähinnä kelpisuus- ja tutkinttavitteisen aikuiskasvatuksen nimikkeeksi.(tumist 1994.) Aikuiskulutus käsitteenä Kk väestöön ja erityisesti kk työvimaan suuntautuvaa kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseen, työviman ammatillisten pätevyyksien kehittämiseen sekä kansalaisten kulutus- ja piskelutarpeiden tyydyttämiseen tähtäävää aikuisten ammatillista perus- ja lisäkulutusta. (Tumist 1994.) Elinikäinen kasvatus käsitteenä 6

7 Kaikki erimutinen kasvatus lapsuudesta vanhuuteen asti (Unesc.) Kaikki sellainen yksilön elämänaikana tapahtuva frmaalinen, ei-frmaalinen ja infrmaalinen ppimistiminta, jka tekee mahdlliseksi hänen persnallisuutensa sekä ssiaalisen että ammatillisen elämänsä mahdllisimman täydellisen kehityksen. (Dave 1976.) Kasvatuksellinen periaate ja kknaisnäkemys, jnka mukaan ihmisen ppiminen ulttuu jatkuvana kasvuprsessina kk elämänaikaan kattaen kaikki elämänkaudet. (Alanen 1981.) Jatkuva kulutus käsitteenä Kuluviranmaisten ja erilaisten kasvatusalan timikuntien ja suunnitteluryhmien määrittelemä periaate, jnka mukaan jkaisella ihmisellä tulee sana elinikäistä ppimista kaikkina ikäkausina lla mahdllisuus man persnallisuutensa jatkuvaan, mnipuliseen kehittämiseen järjestelmällisen ja justavan piskelun avulla. (Kmiteamietintö 1983.) Kivistn ja Srsan hallituksien aikaan 80-luvulla aikuiskulutusta haluttiin tehstaa ja käyttää lääkkeeksi työttömyyteen. Svittiin mm. työmarkkinajärjestöjen kanssa siitä, että lmautukset krvataan kulutuksella. (Rinne ja Vanttaja 1999.) 80-luvulla ammatillisen aikuiskulutuksen järjestelmä laajeni ja kehittyi entisestään. Perustettiin maamme kaikkiin ylipistihin täydennyskulutuskeskukset, jllin ylipistjen arvsanapetus, ammatillinen aikuiskulutus, akateeminen työllisyyskulutus sekä ikääntyneitten ylipisttiminta laajeni maamme kaikkiin siin. Vunna 1987 annetulla lailla määrättiin kaikkien ammatillisten ppilaitsten tehtäväksi ammatillisen aikuiskulutuksen järjestäminen. (Tumist 1999.) Hlkerin hallituskautena elettiin krkeasuhdanteen lppuaikja. Puhuttiin rakennemuutksesta ja sen tteuttamiseksi li aikuiskulutustarjnnan ltava laajaa ja justavaa ammatillista kulutusta. Työntekijöiden saaminen li saatava vastaamaan työelämän npeasti muuttuvia tarpeita ja lisäksi li edistettävä käyttämättömän työviman ja avinten työpaikkjen khtaamista. Hlkerin hallituskautena vaadittiin lisäksi, että Ylen yhteyteen li perustettava aikuiskulutusta palveleva järjestelmä. ( Rinne ja Vanttaja 1999.) 5. Markkinasuuntautuneen aikuiskulutusplitiikan kausi Markkinasuuntautuneen aikuiskulutusplitiikan kaudella (1990-luvun alusta lähtien) kulutussektrin katsttiin paisuneen liian suureksi ja kalliiksi valtijhtisen aikuiskulutusplitiikan ansista luvun laman seurauksena kulutusmäärärahja supistettiin aikuiskasvatuksessa ja erityisesti vapaan sivistystyön sektrilla. Aikuiskulutusrganisaatiiden li pakk ratinalisida timintaansa ja muuttua tulsvastuullisiksi yksiköiksi: kulutusmaksut khsivat ja kulutusrganisaatiiden välille synnytettiin kilpailua. (Tumist 1999.) Ahn hallituskautena ( ) vaadittiin, että ammatillinen aikuiskulutusjärjestelmä li yhtenäistettävä. Aikuiskulutusta hjailtiin jatkuvan kulutuksen periaatteella. Erityisesti haluttiin tukea työviman ammatillista kehitystä, vaikka lama lisäsi työttömyyttä ja työvimakulutuksen tarvetta.(rinne ja Vanttaja 1999.) Ammatilliset kurssikeskukset muuttuivat vunna 1991 aikuiskulutuskeskuksiksi, jista mm. työvimaviranmaiset stivat tai hankkivat tarvitsemaansa kulutusta luvun alussa perustetut ammattikrkeakulut alkivat timia aikuiskulutusrganisaatiina. Lisäksi perustettiin näyttötutkintjärjestelmä. Ammatillinen aikuiskulutuksen nähtiin levan välineenä taluselämän kilpailukyvyn säilyttämisessä kansainvälistyvässä ja yhdentyvässä Eurpassa. Markkinasuuntautuneen aikuiskulutusplitiikan kaudella aikuisten kuluttautumisesta tuli 7

8 paitsi stettava tute niin myös vimakkaan kulutuspliittisen hjauksen khde. Aikuiskulutusta hjataan elinikäisen ppimisen periaatteesta käsin (Tumist 1999.) Lippsen hallituskautena aikuiskulutusta katsttiin tarvittavan massatyöttömyyden ja syrjäytymisen trjumiseksi. Aikuiskulutus nähtiin saksi elinikäistä ppimista edistävää timintaa. Alettiin puhua työviman justista ja aikuisten erityisesti pitkäaikaistyöttömien kannustamisesta ja aktivimisesta aikuiskulutukseen. Työssä levien taas katsttiin tarvitsevan maehtista ppimista. Tavitteeksi asetettiin kk väestön kulutustasn nstaminen. Kuitenkin edellytyksiä sallistua heikennettiin leikkaamalla pinttukia 300 miljnalla markalla luvun lpussa.(rinne ja Vanttaja 1999.) luvulla aikuiskasvatuksen ja kulutuksen halutaan edistävän aikuisväestön aktiivista kansalaisuutta, demkratiaa ja työllistettävyyttä kk Eurpassa. ( Eu- kmissin valmisteluasiakirja elinikäisestä ppimisesta 2000). Elinikäisen ppimisen käsite yhdessä elämänlaajuisen ppimisen käsitteen kanssa vat susittuja käsitteitä taluselämän asiantuntijiden ja kulutuspliitikkjen, hallintvirkamiesten ja aikuiskulutusta suunnittelevien, tteuttavien ja arviivien asiantuntijiden kielenkäytössä sekä kasvatustieteilijöiden keskuudessa. Elinikäinen ppiminen käsitteenä Kaikki se ppimistiminta, jka jatkuu läpi elämän ja jnka khde, intensiteetti ja systemaattisuus vaihtelee yksilöstä ja elämäntilanteesta tiseen.(rp 1994) Kaikki ihmisen elinaikainen ppiminen riippumatta siitä, missä tai miten se n tapahtunut. Termi krstaa piskelijakeskeisyyttä ja ppimisprsessin yksilöllisyyttä elinikäisen kasvatuksen /ppimisen kehittämisen lähtökhtana (Tumist 1994) Elinikäinen ppiminen n muutsprsessi, jka tapahtuu ihmisessä kkemuksen tulksena, kun taas kasvatus liittyy niihin tietisiin timenpiteisiin, jilla ppimista pyritään hjaamaan tai vahvistamaan. (Grpley 1980.) Tumist (2004) esittelee Rubensnin (1997) tekemän analyysin mukaisesti elinikäisen ppimisen keskustelun tai diskurssin kaksi sukuplvea. Ensimmäinen sukuplvi syntyi luvulla Unescn timesta pyrkien vastaamaan elinikäisen kasvatuksen avulla yhteiskunnan muutshaasteisiin tasittamalla yhteiskunnallisia erja niin väestöryhmien kuin tellistuneiden ja kehitysmaiden välillä. Diskurssin lähtökhtana livat demkratia ja humanismin ihanteet. Elinikäisellä kasvatuksella ja jatkuvalla kulutuksella li merkitystä yhteiskunnallisen ikeudenmukaisuuden ja tasa-arvn tteuttamisessa. Tinen sukuplvi syntyi OECD- timesta 1980-luvulla vaatien työviman kulutuksen lisäämistä ja elinikäisen ppimisen tteuttamista tavitteena työllisyys, taluden tuttavuus ja tehkkuus sekä kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen. Diskurssin lähtökhtana li talus- ja yrityselämän intressit sekä inhimillisen pääman, teknlgian ja tieteen krstaminen. Eri vusikymmenten diskursseja elinikäisestä kasvatuksesta ja ppimisesta vidaan havainnllistaa seuraavasti ks. alla leva taulukk. Taulukk 1. Painpisteet elinikäisessä kasvatuksessa/jatkuvassa kulutuksessa ja elinikäisessä ppimisessa (Tumist 2004) 8

9 Khde: Opettajan rli: Mielenkiinnn khde: Elinikäinen kasvatus Jatkuva kulutus ppilas/piskelija kasvattaja/kuluttaja ppimistuls Elinikäinen ppiminen asiakas/ihminen /yksilö/ ppija hjaaja, fasilitaattri, mentri, valmentaja, knsultti, tuutri Oppimisprsessi, ppimisen merkitys Oppimistarpeiden Lähtökhta: Suunnittelu: kulututkinnt käytännön tilanteet, kntekstit keskitetty hajautettu kulutus-ja kulukeskeisyys lunnlliset pppimisympäristöt. selvä työnjak kulutusrganisaatiiden kesken tarjntamalli ppiaine- ja petussuunnitelmakeskeisyys kilpailuttaminen, tapauskhtainen yhteistyö kysyntämalli ngelma- ja prjektikeskeisyys Alla levaan taulukkn n kiteytetty tutkijiden käyttämät aikuiskasvatusta kuvaavat vakiintuneet käsitteet, jita esiteltiin edellä. Taulukk 2 Vakiintuneet käsitteet YHTEENVESTOA VAKIINTUNEISTA KÄSITTEISTÄ Aikuiskasvatus timintana Lunne Khderyhmä Tavitteena Vapaata sivistystyötä Tunnuksetnta Tieteenmaista Omaehtista Vapaaehtista Opiskelijakeskeistä Aluksi li työväestö ja vähitellen kk kansa Persnallisuuden kehittyminen ja itsen jalstuminen, sydämen sivistys, kulttuurilennksi tuleminen, kasvu kriittisyyteen Aikuiskasvatusta Yleissivistävää Yhteiskunnallista Harrastustavitteista Ammatillista Kk aikuisväestö Persnallisuuden kknaisvaltainen kehittäminen Aikuiskulutusta Institutinaalista (kulumaista) Ammatillista Velvitelunteista Kk työvima Ammatillisten pätevyyksien kehittäminen Elinikäinen ppiminen ja sen edistäminen Oppimisyhteiskunta (ei jyrkkää era kulutuksen ja kaikkialla tapahtuvan ppimisen välillä) 1 Frmaalia Ei - frmaalia Infrmaalia Nnfrmaalia Muutksiin speuttava, kaikenlaista kulutusta ja ppimista tukeva ja mahdllistava Kk väestö Persnallisuuden, ssiaalisen ja ammatillisen elämän kehitys. EU: ssa työllistettävyys ja aktiivinen kansalaisuus, kilpailukyvyn kehittyminen, taludellinen kasvu, demkratian ylläpit, kheesi, muutksen ja riskien hallinta. 9

10 5.1 Silmäys uudempiin käsitteisiin Seuraavaan alla levaan taulukkn len kiteyttänyt tutkijiden käyttämiä aikuiskasvatusta kuvaavia uudempia käsitteitä sekä tutkijiden näkemyksiä siitä, mitä aikuiskasvatuksella kullinkin vidaan tavitella. Kyseisiä käsitteisiin pääset perehtymään paremmin aina sitä mukaa, kun pintsi edistyvät pintjakslta tiselle. Taulukk 3. Uudemmat käsitteet Aikuiskasvatus timintana YHTEENVETOA UUDEMMISTA KÄSITTEISTÄ Lunne Oppijana Tavitteena Ohjausta, ppimisympäristön rganisimista Auttavaa Tukevaa Kuuntelevaa Kätilöivää Aktivivaa Aikuinen kkevana reflektiivisenä ppijana Itsehjautuvuuden ja itsesäätelyn ja persnallisuuden kehittyminen, kriittinen ajattelu elämän hallinta, ammatillinen kasvu, ppimaan ppiminen.timijuus. Systemaattista petusta Opetuksen sisäiset ja ulkiset tekijät humiivaa. Opiskelua jhtavaa Aikuinen tietisena, tavitteellisena timijana Täydellinen ppiminen: muutkset tiedllisissa rakenteissa, pitun käyttööntt, Työssä ppimisen rganisimista Verkstmaista Prjekti- ja prsessimaista, hiljaista tieta siirtävää Ongelmaperusteista Työntekijä, Työtiimi Työyhteisö Harjaantuminen, ammattitaidn ja saamisen kehittyminen, työn maksuminen, ammatillinen kasvu, timintakulttuurin ja työilmapiirin kehittyminen Sivistyksellistä aikuiskasvatusta (Ssikulttuurinen innstaminen) Osallistavaa, Kmmunikatiivista, ei- strategista, Vastavurista Vertaisryhmä, Pienyhteisö (vimattmat, alistetut, passiiviset) Sivistävä ssialisaati: timintakyvyn ylläpit ja kehittyminen, eheä identiteetti Vimaantuminen, vapautuminen Aktiivinen kansalaisuus Kehittävä 2 työtimintaa (interventi) Kllektiivista, muutshakuista, kehittävää Kk rganisaati Kehitys,ekspansiivinen ppiminen, kllektiivinen timijuus Tässä alla purettuna auki jitakin yllä levan taulukn käsitteitä: Ohjaus n ajan, humin ja kunniituksen antamista, hjaajan ja hjattavan neuvttelua. Se n laaja-alainen elämänsuunnittelun menetelmä. Ohjauksella pyritään keskustelun keinin edistämään hjattavan kykyä parantaa elämäänsä haluamallaan tavalla. (Onnismaa 2007.) Ohjauksella pyritään timijuuden yksilöllisten ja ssiaalisten edellytysten vahvistamiseen. Yksilöllisiä edellytyksiä tai vimavarja vat itseluttamus, elämäntaidt ja kkemus elämän merkityksellisyydestä. Ssiaalisia edellytyksiä tai vimavarja vat mnipuliset ja luttamukselliset ihmissuhteet sekä sellainen suhdeverkk, jka takaa riittävän taludellisen, kulttuurisen ja ssiaalisen sallisuuden. Kysymys n sellaisen timintakyvyn vahvistamisesta ja edistämisestä, missä yksilöllisyys ja yhteisöllisyys vat keskenään vurvaikutuksessa. (Onnismaa 2007.) Yksilöllistä timijuutta (agency) peräänkuuluttivat j luvulla Immanuel Kant pyytäessään ihmisiä käyttämään maa järkeään ja arviintikykyään ilman tisten hjailua. Timijuus tarkittaa kykyä timia autnmisesti. Yhteiskuntateriissa se n kyvykkyyttä timia itsenäisesti yhteiskunnan rakenteiden pakttavuudesta hulimatta. Elämänkulun timijuus n kykyä hallita ja antaa suuntaa malle elämälle. (Biesta ja Tedder 2007.) Lahelma (2009) viittaa Grdniin (2005) ja Evansiin (2002) määritellessään timijuutta. Timijuus n yksilön 10

11 kykyä tehdä päätöksiä ja tteuttaa niitä; hän ei timi vain rakenteiden pakttamina, vaan rakentaa tulevaisuuttaan milla aktiivisilla valinnillaan. Usein kuitenkin ihmisen timijuus n sidttua eli vaikka ihminen tuntee tekevänsä päätöksensä itse n hänen valinnille asetettu mnia rajja ja rakenteellisia esteitä. Oppimisympäristön kknaisuudella ja sillä, miten ppimisympäristö n rganisitu n merkitystä sille, miten ppijan itsehjautuvuus pääsee kehittymään. Opiskelun ulkisten järjestelyiden tulisi tukea ppijan itsehjautuvuutta niin, että mahdllistetaan ppijan ma tavitteenasettelu sekä henkilökhtaiset valinnat piskeluun liittyvissä kysymyksissä: mitä, millin, miten. (Kr 1999.) Itsehjautuvuus liittyy yksilön itsemääräämiseen, vastuuseen, autnmiaan, yksilön minäkäsitykseen. Itsehjautuvuus tuntuu levan länsimaisten yksilöllisyyttä krstavien arvjen ja ihanteiden mukainen minaisuus. (Pasanen 2001.) Merkittävin itsehjautuvuutta käsitellyt tereettikk n Malcm Knwles. Hän (1975) havaitsi, että ihmiset siirtyvät itsehjautuvuutta khti eri npeuksilla eivätkä välttämättä tee sitä kaikilla elämän alueilla Itsehjautuvuuteen liittyy seuraavia minaisuuksia: kriittinen tietisuus maa ppimista hjaavista tekijöistä, aktiivinen timinta riippuvuudesta vapautumiseksi, yksilön valmius sallistua dialgiin mahdllisimman täydesti ja vapaasti, yksilön maperäiset ajatukset ja kkemukset. (Ahteenmäki - Pelknen 1997.) Itsehjautuvuutta vi lla Krn (1999) mukaan myös tietinen timimatta jättäminen. Jskus itsehjautuvuus ja autnmia vivat lla synnyymisia, mutta useimmin autnmialla viitataan laajaan itsemääräytyvyyteen individualistisena arvna ja itsehjauksella jhnkin rajattuun kknaisuuteen kuten ppimiseen liittyvien asiiden hallintaan. (Frnt 2004.) Systemaattinen petus n tietiseen ja täydelliseen ppimiseen tähtäävää piskelun suunnitelmallista virittämistä, suuntaamista, jhtamista ja hjaamista. Täydellinen ppiminen n pittavan asian maksumista niin, että asian yleinen periaate ymmärretään itsenäisesti ja sitä sataan sveltaa uusiin tehtäviin: sillä n siirtvaikutus. (Engeström 1991.) Työssä ppimisen rganisinti n yksilöllisen työn että yhteisöllisen työn kntekstissa tai yhteydessä tapahtuvan ppimisen tukemista. Työssä ppimisen rganisinti n työssä tapahtuvien eri ppimistimintjen (ppimisverkstjen, -prjektien, ngelmaratkaisun ja siihen liittyvän hjauksen, työssä hjaamisen ja valmentamisen, työntekijän itsepiskelun, työsurituksen parantamisprsessin) suunnittelua, tteuttamista, arviintia ja jatkuvaa kehittämistä. Erilaisilla työssä ppimisen mudilla tähdätään työrganisaatissa tietiseen ppimiseen, työmtivaatin lisääntymiseen, työtehtävien parempaan hallintaan sekä työntekijän integrimiseen täysivaltaiseksi työyhteisön jäseneksi sekä työntekijöiden timintamallien muuttamiseen (Järvinen, Kivist ja Pikela 2000.) Sivistyksellinen aikuiskasvatus n yksilöiden ja ryhmien tukemista niin, että ne vivat saavuttaa, ylläpitää ja uudistaa sivistyksellistä elämäntaita. (Sal ja Suranta 2002.) Sivistyksellisellä aikuiskasvatuksella tavitellaan sivistävää ssialisaatita, jka vi lla Aikuisen kasvua yhteisön jäseneksi ja uusyhteisöllisyyteen Muuttuvia tilanteiden ja erilaisten ssiaalisten, kulttuuristen ja tutannllisten pelien sääntöjen maksumista (ssikulttuurista maksumista) Kehittävään yhteisöön ja sen kulttuuriin liittämistä, jtta yhteisön jäsenellä kehittyisi kykyä ja kmpetensseja ymmärtää muutsta ja merkityksellistää sitä, ylläpitää timintakykyä, eheää identiteettiä ja slidaarisuutta muutksenkin aikana, löytää itsestään elämänkmpetensseja ja persnallisia resursseja, jiden avulla itsenäinen elämä ja jatkuva henkinen kasvu n mahdllista. (Filander 2005.) Kehittävä työntutkimus n kulttuurihistriallisen timinnan terian sumalainen svellus ja tutkimustteena jatkuvan edelleen kehittelyn alue. (Engeström 1995.) Kehittävää työntutkimusta svelletaan työtimintjen, työyhteisöjen, rganisaatiiden ja teknlgiiden tutkimiseen työssä tapahtuvien muutsten hallitsemiseksi. Kehittävällä työtiminnalla tavitellaan kehitystä työrganisaatiissa ja niiden timintakäytännöissä: ekspansiivista ppimista ja kllektiivista timijuutta. Kehitys ei le sama asia kuin muuts. Kehitys tarkittaa laadullisesti uudenlaisen timintalgiikan syntymistä. Siihen sisältyy pyrkimys parempaan, kamppailu ja vanhan särkemistä tai hylkäämistä. Yksilön kehitys kietutuu yhteisöjen ja kllektiivisten timintajärjestelmien kehitykseen. Kehitys n myös sivusuuntaista siirtymistä, rajjen ylittämistä, uusien alueiden ja liittutumien avaamista (Engeström 1996.) Ekspansiivisessa ppimisessa n kyse sellaisen ppimisesta mitä ei vielä le. Oppiminen lähtee liikkeelle tyytymättömyydestä ja vallitsevien käytäntöjen perustana levien mallien ky- 11

12 seenalaistamisesta. Se pitää sisällään käytössä levien timintamallien analyysin ja uusien mallien keksimisen, tutkimisen ja käyttööntn ja niiden vakiinnuttamisen. Oleellista n, että rganisaatiissa ja instituutissa pitaan ymmärtämään timintatapjen ja timinnan khteen histriallinen kehittyminen ja pitaan ymmärtämään timinnan khteen laajentumista ja sitä kautta päästään tuttamaan uusia ivalluksia ja hallitsemaan tdellisuutta paremmin. (Engeström 2004.) Kllektiivinen timijuus n jtakin mitä ei välttämättä le aikuisten timinnassa autmaattisesti vahvasti läsnä, vaan se n pikemminkin vaativa saavutus. Ongelmana n, että ihmisen kllektiivinen timinta ei lekaan niin ratinaalista ja ennalta harkittua timintaa kuin luulisi. Timijuuden vidaan pikemminkin levan hajautuneena ihmisen ja artefaktien (khteiden ja välineiden) välille tai kehkeytyvänä tekijänä ihmisten ssiaalisessa vurvaikutuksessa. (Engeström 2004.) Timijuus ei le mikään irrallinen psyykkinen piirre, jta vidaan mitata testeillä, eikä sillä le rutiinimaista lunnetta. Timijuus kehittyy histriallisesti. Se n kykyä timia sidksissa timinnan khteeseen ja sitä ylläpidetään yhteisöissä. Erilaiset ristiriidat timintajärjestelmässä synnyttävät timijuutta. Ristiriidille n usein tehtävä jtain. Ristiriitalähtöinen timijuus jhtaa entisen ylittämiseen, vanhasta murtautumiseen, kyseenalaistamiseen. Tällainen timijuus n mahdllisuus jhnkin uuteen. Se n arvaamatnta ja riskialtista. Mikäli ihminen khtaa jssakin tilanteessa eri mtiivien knfliktin, saattaa se jhtaa timinnan halvaantumiseen. Pystyäkseen timimaan tai ratkaisemaan tilanteen ihminen vi käyttää ulkpulisia kulttuurisia esineitä esim. kella apuvälineenään. Kulttuurinen esine vi auttaa hallitsemaan tilannetta. Siksi nkin käytävä käsiksi timijuuden välineisiin pikemminkin kuin itse timijuuden lemukseen. Jkin esine, väline antaa tilanteessa ärsykkeen, jnka avulla henkilö saa ulspääsyn tilanteesta. Timijuus vi näkyä muutstilanteessa puhetekina. Timijuutta vi ilmaista diskurssiivisin tein kuten kritisimalla, trjumalla, vertailemalla, ilmaisemalla mahdllisuuksia, aikmalla (ain tehdä, mut). (Engeström 2012.) Mielenkiintinen kysymys aikuiskasvatustieteessä n, kuinka syntyy kllektiivinen timintakyky ja taht viedä läpi erittäin vaativia ja riskialttiita muutksia (ks. Engeström (2004.) 6. Mitä kuuluu aikuiskasvatukselle ja aikuiskulutukselle tänään? Seuraavaksi tarkastelen sitä, mitä Opetus -ja kulttuuriministeriön sivustlla kerrtaan aikuiskasvatuksesta ja aikuiskulutuksesta. 6.1 Mitkä vat aikuiskasvatuksen timintakentät? Aikuiskasvatuksella tarkitetaan aikuisten kasvuun ja ppimiseen tähtäävää timintaa, jka n Sumessa saanut manlaisensa mudt, rakenteet ja sisällöt. Sen julkisesti vakiintuneimpina ja rahitetuimpina kenttinä vidaan pitää vapaata sivistystyötä, ammatillista aikuiskulutusta, henkilöstön kehittämistä krkea-asteen aikuiskulutusta. 6.2 Millainen n hallinnn ja rahittajien näkökulma aikuiskulutukseen ja sen rganisintiin? Aikuiskulutusta järjestetään nin 800: ssa ppilaitksessa, jista sa n erikistunut yleissivistävään ja ammatilliseen aikuiskulutukseen ja sa vapaaseen sivistystyöhön. Aikuiskulutusta järjestetään myös työpaikkjen henkilöstökulutuksena tai työnantajien muulla tavin rganisimana valmennuksena. Työvimapliittinen aikuiskulutus (työvimakulutus) n työhallinnn rahittamaa kulutusta ensisijaisesti työttömille ja työttömyyden uhkaamille 20 vutta täyttäneille henkilöille. Aikuiskulutuksen rahittajien näkökulmasta aikuiskulutus n aikuisille suunniteltua ja järjestettyä maehtista kulutusta, henkilöstökulutusta tai työvimapliittista kulutusta. Opetusministeriö vastaa maehtisesta kulutuksesta, työnantajat henkilöstökulutuksesta, työ- ja elinkeinministeriö työvimapliittisesta kulutuksesta. Työvimapliittinen aikuiskulutus (työvimakulutus) n suunnattu ensisijaisesti työttömil- 12

13 le ja työttömyyden uhkaamille 20 vutta täyttäneille henkilöille. (Opetus- ja kulttuuriministeriön sivust 2011.) Eri tavin tteutettuun aikuiskulutukseen sallistuu vusittain yli 1,7 miljnaa kansalaista. Työikäisestä aikuisväestöstä siihen sallistuu vusittain yli pulet ja sallistuminen n runsasta myös kansainvälisesti verrattuna. Tavitteeksi n asetettu, että vusittain kulutukseen sallistuvien suus työikäisestä aikuisväestöstä kasvaa 60 prsenttiin vuteen 2012 mennessä. Tämä edellyttää sallistumisphjan laajentamista ja vähemmän sallistuvien väestöryhmien kulutusmahdllisuuksien parantamista. Tavitteena n lisätä erityisesti vailla ammatillista kulutusta tai vanhentuneen kulutuksen varassa levien, yrittäjien ja pk-yritysten henkilöstön, maahanmuuttajien sekä yli 55-vutiaiden kulutusmahdllisuuksia. (Opetus- ja kulttuuriministeriön sivust 2011.) Opetusministeriön päälukan menista nin 12 prsenttia khdentuu aikuiskulutukseen. Aikuiskulutusmenista nin 40 prsenttia käytetään ammatilliseen aikuiskulutukseen ja ppispimuskulutukseen, neljännes krkeakulujen aikuiskulutukseen, viidennes vapaaseen sivistystyöhön ja yleissivistävään aikuiskulutukseen ja nin viisi prsenttia aikuiskulutuksen kehittämiseen ja petushenkilökunnan täydennyskulutukseen. (Opetus- ja kulttuuriministeriön sivust 2011.) Tilastkeskuksen aikuiskulutustutkimuksen mukaan yli pulet vutiaista sallistuu vuden aikana jhnkin kulutukseen ja vielä useampi kartuttaa tietjaan ja taitjaan myös piskelemalla itsekseen. Kuluttautumisen ja piskelun lisäksi sumalaiset aikuiset vat myös aktiivisia kulttuuri- ja urheilutapahtumissa kävijöitä. (Lähde: Tilastkeskuksen aikuiskulutustutkimus Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) rahittaman AITURIN (Aikuiskasvatuksen tutkimusyhteistyön rakenteelliset innvaatit) hankkeen avulla pyrittiin edistämänä aikuiskasvatuksen (elinikäisen ppimisen ja kulutuksen) tutkimuksen ja tieteellisen kulutuksen kehittämistä ttamalla eri timijaryhmien näkemykset paremmin humin kansallisesti ja kansainvälisesti. AITURI- hankkeen lppuraprtti (2011) sisältää tieta ja määritelmiä aikuiskasvatuksesta. Lukija saa vastauksia mm. alla leviin kysymyksin: 6.3 Mihin aikuiskuluplitiikalla pyritään? OKM:n mukaan (a)ikuiskulutusplitiikan tehtävänä n työviman saatavuuden ja saamisen turvaaminen, kk aikuisväestön kulutus- ja sivistysmahdllisuuksista hulehtiminen sekä yhteiskunnan eheyden ja tasa-arvn vahvistaminen aikuiskulutusplitiikalla tuetaan pyrkimyksiä työurien pidentämiseen, työllisyysasteen nstamiseen, tuttavuuden parantamiseen, mnikulttuurisuuden vahvistumiseen sekä elinikäisen ppimisen edellytysten tteutumiseen. aikuiskulutuksella lievennetään myös taantuman vaikutuksia. 6.4 Ketkä vat aikuiskasvatuksen ja -kulutuksen keskeiset timijat? Opetus- ja kulttuuriministeriö, Työ- ja elinkeinministeriö ELY -keskusten kautta, pintssiaalisten etujen ja hyvinvinnin salta ssiaali- ja terveysministeriötä, kuntien palvelu- 13

14 rakenteen ja -vastuun salta kuntaministeriötä, Opetushallitus, jta tulshjaa OKM, elinikäisen ppimisen neuvst, ministeriöt, kuntien petus-/sivistystimenjht alueellisine kytkentöineen, tutkijat, kulutuksen järjestäjät, aikuiskasvatukse ammattilaiset, työelämän timijat, aikuiset kansalaisina, ppijina ja ammattilaisina. 6.5 Miten sumalainen aikuiskasvatuksen ja - kulutuksen hallintajärjestelmä n muuttunut: työ- ja elinkeinministeriöstä n tullut petus- ja kulttuuriministeriön hella keskeinen vaikuttaja, kunta- ja aluehallinnn rakenteita n muutettu, aikuiskulutuksen kknaisuudistuksen (AKKU) ja vapaan sivistystyön kehittämishjelman (KEHO) esityksiä pannaan timeen, elinikäisen ppimisen neuvst n krvannut aikuiskulutusneuvstn ja aikuiskulutuksen tulsalueen tehtävät n hajautettu krkeakulutus- ja tiede-, yleissivistävän kulutuksen ja ammatillisen kulutuksen sastihin, aikuiskulutuksen arviinnin uudistukset vat vireillä ja käyttöön llaan ttamassa eurppalaista elinikäisen ppimisen pätevyyksien viitekehystä (EQF), ylipistuudistuksen vaikutuksia alan tutkimuksen ja kulutuksen tulevaisuuteen dtetaan jännityksellä. Sumi n pyrkinyt tteuttamaan aikuiskulutusplitiikassaan EU:n ppimisyhteiskunta visita, jnka mukaan ppimisen il tulisi saattaa kk kansan huviksi tumalla maehtisen ppimisen mahdllisuuksia kaikkien ulttuvuudelle. Aikuiskasvatustieteen prfessri Eteläpelt ja Elinikäisen ppimisen prfessri Heikkinen (2005) kriittisesti humauttavat, että ppimisyhteiskunta puhe ja vaatimukset aikuiskulutukselle nusevat nykyään yhä vahvemmin nimenmaan kansallisen ja ylikansallisen taluden ja työmarkkiniden suunnalta. Heikkisen (2005) mukaan aikuisuutta aktividaan mninaisin elinikäisen ppimisen hjelmin, jtta saataisiin hukuteltua ylikansallista päämaa eri timintakentille. Aikuisten halutaan kehittävän ennen kaikkea tietyhteiskuntataitjaan ja ammatillista saamistaan. Heikkinen phtii, että näinköhän tähän arvknseptiin spii enää lainkaan ajatusta aikuisuudesta maehtisen kasvun ja ppimisen lähtökhtana. Jyväskylän ylipistn aikuiskasvatustieteen prfessri Anneli Eteläpelt (2004) ttesi virkaanastujaisesitelmässään, että vaikka Sumea pidetään tällä hetkellä mnella tapaa aikuiskulutuksen kärkimaana, n sumalainen aikuiskulutus kansainvälisesti vertaillen lyhytkestista eikä jakaudu tasaisi eri väestöryhmien välisiä erja tasittavasti. Eniten kulutukseen sallistuivat krkean phjakulutuksen maavat vutiaat timihenkilöt ja erityisesti naiset. Osallistujat livat enimmäkseen kaupunkilaisia. Vähiten kulutukseen sallistuivat ikääntyvät, työelämän ulkpulella levat, pitkäaikaistyöttömät ja puutteellisen phjakulutuksen ja ammatillisen peruskulutuksen maavat. Aivan lpuksi yhteenvetna vitaisiin tdeta, että aikuiskasvatuksen perinteestä erttuu kaksi suurta kansallista prjektia. I kansallinen prjekti rakentui sivistyneistön tavitteelle kasvattaa rahvaasta kansalaisia. II kansallinen prjekti eurppalaisena prjektina rakentuu päämäärälle kuluttaa kansalaisista tietyhteiskunnan glbaaleja tuttajia ja kuluttajia. (Suranta ja Tmperi 2001.) I Kansallisen prjektin aikaan syntyivät aikuiskasvatuksen avulla kansanliikkeet, kansallisvaltit ja valtijärjestelmät, tellinen kapitalismi ja prletariaatti, hyvinvintivalti. Kansallisaatteessa, fennmaniassa yhdistyivät pyrkimys valtin vimistamiseen, ylälukan etujen säilyttämiseen ja samanaikainen identifiituminen kansaan. Mdernin valtin idea edellytti, että ihmiset irrttutuvat heitä paikallaan pitäneestä perinteestä ja käsittivät itsensä mudllisesti samanarvisiksi yksilöiksi. Yksilöstä tuli mdernin yhteiskunnan pienin yhteinen nimittäjä, jka piti saada järjestäytymään rganisidusti. Sivistyneistö ajatteli, että ensin li vaikutettava yksilön mieleen, jtta sitten saadaan heräämään Sumen mieli ja kieli. Aikuis- 14

15 kasvatuksen välineellinen lunne tuttaa aina samalla myös yksilöllistä ja ssiaalista kmpetenssia. Kun mderni aika vaatii kaupunkiin muuttaneelta maatyöläiseltä lukemisen ja kirjittamisen taitja yksilöllisen kansalaiskunnn takeina, eivät kirjalliset taidt le pahitteeksi uudessa kulttuurisessa tilanteessa selviämiselle yleisestikään Hyvinvintivaltin rakentamisen ja valtin suunnittelutaluden aikaan luvuilla alki kansanliikkeiden timinnan byrkratisituminen valtin ja yhteiskunnan taludellisen tuen ja hjauksen myötä. Kansansivistys suuntautui yhteisöistä yksiöihin ja sitä kehittyi väline, jnka avulla yksilöt saattivat edistää maa kehitystään ja tteuttaa itseään. (Sal ja Suranta 2002.) II kansallisen prjektin käynnistyttyä n alkanut krstua kilpailutalus sekä markkinaperusteinen aikuiskulutus. Jatkuva kulutus kulutushyödykkeenä, tukee markkiniden timintaa. Perinteiseen vapaan aikuiskasvatuksen perinteeseen sisältyvää aikuiskasvatuksellista lähestymistapaa llaan syrjäyttämässä. Vapaassa markkinataludessa kansallisvaltin n pelkkä taakka, kska päämahan ei le tunnetusti sidttu paikkaan eikä sillä le ktimaata. On alettu pitää ikeana, että suurin mahdllinen taludellinen kasvu n ihmisen timinnan lpullinen ja aina päämäärä. Oletetaan, että taludellisia vimia ei vi kyseenalaistaa tai vastustaa. Tehdään er taludellisten ja ssiaalisten tsiasiiden välille, jista ssiaalinen nähdään pelkkänä vertuksellisena hyvinvivaa kansansaa rasittavana taakkana. Lisäksi ikäviä asiita pyritään lieventämään tai pistamaan kknaan mediavälitteisestä yhteiskuntakeskustelusta. Sellaiset taluden kielen sanat kuten asiakas, kulutus, palvelu, kilpailu, tuls, tulsvastuu, tehkkuus, knsultinti ja arviinti tunkeutuivat myös vapaan sivistystyön teksteihin. (Sal ja Suranta 2002.) Nykyisessä jälkitellisen infrmaatiyhteiskunnassa krstuu elämänplitiikan aikakausi, jlle n tunnusmaista jatkuva epävarmuus. Sen n katsttu aiheutuneen siksi, että ihmiset ja instituutit timivat yhä mdernissa yhteiskunnassa pitun ja maksutuin skeemin. Ihmiset vat tttuneet ajatukseen palkkatyöstä, vaikka n siirryttykin työnten epävakauteen. Edes krkea kulutus ei takaa enää työpaikkaa. Glbalisitumisen myötä llaan tultu tietiseksi ympäristön tilasta, mutta entistä vähemmän ihmiset kkevat mahdlliseksi vaikuttaa asiiden tilaan. Ssiaalinen turvallisuus n vähentynyt sekä perheeseen tai ammattiryhmään perustuva yhteisöllisyys höllentynyt. Se kuka tällaisessa epävarmuudessa kykenee ppimaan, tulee keskeinen elämänkerrallinen kysymys. Tässä refleksiivisessä tilanteessa aikuiskasvatuksella n kaksisngelma. Tisaalta sen ssialisaatitehtävä n kariutunut, kun ei tiedetä mihin ssiaalistetaan ja mitä taitja pettaa. Tisaalta itsensä löytäminen ja kehittäminen maehtisena prsessina ei näytä levan vapaan sivistystyön erityisessä sujeluksessa. Vapaa sivistys jutuu suuntautumaan paksta ammatilliseen kulutukseen. Vi tki lla, että kun yhteiskunnan tahti muuttuu yhä kiihtyvämmäksi ja psyykkisesti sietämättömäksi vat askartelu, näpertly ja kevyt harrastaminen elintärkeitä tulevaisuuden elämänhallinnassa. Ihmisten dtetaan levan arjen epävarmuudessaan yhä tietisempia elämänkerrastaan. Ihmisten n ltava man timintansa suunnittelukeskus, jtta he saavat käyttää lisääntynyttä vapautta valita ja lla tietisia tulevaisuuden tekijöistä, jita ei vi paeta. Ihmisten n pispittava ennen kuin mitään n edes pittu, ltava varuillaan ja vältettävä tunnepitista situtumista piskelussa ja muissa elämäntilanteissa. (Sal ja Suranta 2002.) Lähteet: AITURI- hankkeen lppuraprtti Viittaus alla levaan linkkiin URI-hankkeen%20raprtti.pdf Alanen, A Jhdatus Aikuiskasvatukseen. Yleisradi / Opetushjelmat. Helsinki: Yleisradi 15

16 Alanen, A Elinikäisen kasvatuksen käsite. Teksessa Alanen ja Sihvnen (tim.), Elinikäinen kasvatus. WSOY: Prv. Biesta, G ja Tedder, M Agency and learning in the lifecurse: Twards an eclgical perspective. Studies in the Educatin f Adults. Vl.39. N. 2 Autumn 2007, Crpley A.J Lifelng Learning and Systems f Educatin. Teksessa Crpley (ed.) Twards a System f Lifelng Educatin. Oxfrd: Pergamn Press. Engeström. Y Perustieta petuksesta. Helsinki: Valtivarainministeriö. Valtin painatuskeskus. Engeström, Y Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tulksia ja haasteita. Helsinki: Valtin painatuskeskus. Engeström, Y Develpment as breaking away and pening up: A challenge t Vygtsky and Piaget. Swiss Jurnal f Psychlgy, 55, Engeström. Y Ekspasiivinen ppiminen ja yhteiskehittle ly työssä. Tampere: Vastapain. Engeström. Y Timijuus työn muutksissa haaste tutkimukselle ja käytännön interventiille. Esitys Aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminessa Helsingin ylipistssa Eteläpelt. A Aikuiskasvatustutkimuksen haasteet ammatillisen identiteetin tukemisessa ja ppimisyhteisöjen rakentamisessa. Virkaanastujaisluent Jyväskylän ylipist. Filander, K Tutkimuksen muuttuvat tähtäyspisteet. Teksessa Heikkinen, A. (tim.) Aikuiskasvatuksen tutkimusplut. Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki: Kansanvalistusseura. Frnt, T Itsehjautuvuus ja ppijan autnmia elämänlaajuisen ppimisen haasteena.. Teksessa (tim.) Sallila, Pekka. Elämänlaajuinen ppiminen ja aikuiskasvatus. Aikuiskasvatuksen 44. vusikirja. Kansanvalisusseura. Heikkinen, A Sumen kulutusjärjestelmän kehitysvaiheet. Teksessa Antikainen, A ja Nuutinen, P. (tim.). Näkökulmia kasvatuksen ngelmiin ja tutkimukseen. Helsinki: Ylipistpain. 5. pains. Heikkinen Aikuiskasvatuksen missit ja työnjak. Teksessa Heikkinen, A. (tim.) Aikuiskasvatuksen tutkimusplut. Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki: Kansanvalistusseura. Hirsjärvi, S (tim.) Kasvatustieteen käsitteistö. Hki: Otava Järvinen, A, Kivist. T ja Pikela, E Oppiminen työssä ja työyhteisössä. Helsinki: WSOY Kasvava aikuinen tv- ja videsarja Yleisradi. Knwles. M Self-directed learning: A quide fr learners and teachers. New Yrk: Assciatin Press Kmiteamietintö 1983:62. Jatkuvan kulutuksen timikunnan mietintö. Helsinki. Kr, J Itsehjautuvuuden ja itsehjatun ppimisen vusikymmen. Teksessa (tim.,) Ritva Grönstrand. Kasvava aikuinen. YLE Oy. Jyväskylä: Gummerus Lahelma, Elina (2009). Tytöt, pjat ja kysymys kulumenestyksestä. Teksessa Hanna Ojala, Tarja Palmu ja Jaana Saarinen (tim.) Sukupuli ja timijuus. Tampere: Vastapain