Ympäristölautakunnan lausunto Pampalon kaivoksen ja rikastamon ympäristölupa- ja toiminnan aloistuslupa-asioissa

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Ympäristölautakunnan lausunto Pampalon kaivoksen ja rikastamon ympäristölupa- ja toiminnan aloistuslupa-asioissa Ympäristölautakunta 37 Endomines Oy hakee voimassa olevan Pampalon kultakaivosta ja rikastamoa koskevan ympäristöluvan 23/08/2 lupamääräysten tarkistamista ja muuttamista sekä YSL 101 :n mukaista lupaa uuden ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Merkittävin muutos nykyiseen ympäristölupaan on Pampalon maanalaisen kaivoksen ja avolouhoksen louhintamäärän sekä rikastamon kapasiteetin nostaminen nykyisestä tonnista maksimissaan tonniin malmia vuodessa. Muita muutoksia ovat rikastushiekka-altaan patojen korottaminen nykyisestä +208 metristä +214 metriin, kaivosveden johtaminen selkeytysaltailta Lietojaan ja satelliittilouhoksista louhitun malmin koerikastaminen Pampalon rikastamolla. Lisäksi haetaan lupaa laboratoriossa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen neutraloimiseen ja johtamiseen kaivoksen rikastushiekka-altaalle yhdessä rikastushiekkalietteen kanssa. Endomines Oy aloitti tuotannon Pampalon kultakaivoksella vuoden 2011 alussa. Tällä hetkellä Pampalon kaivos rikastaa maanalaisena louhintana louhittavaa kultamalmia painovoima- ja vaahdotusrikastusprosessissa noin tonnia vuodessa. Louhintamäärän lisääminen tonniin vuodessa edellyttää nykyisen avolouhoksen laajentamista itä- ja pohjoissuuntaan ns. Pampalo East- ja Pampalo North-esiintymiin. Rikastamon kapasiteetin kasvattaminen toteutetaan lisäämällä jauhatus- ja vaahdotuslaitteistoa ja prosessilaitteita olemassa olevan rikastamorakennuksen sisällä. Merkittävimpiä toiminnasta aiheutuvia ilmapäästöjä ovat malmin murskauksessa syntyvät mineraalihiukkaspäästöt, louhinnassa syntyvät räjähdyskaasut sekä liikenteen ja työkoneiden aiheuttamat pakokaasupäästöt. Toiminnasta aiheutuva pölyäminen heikentää paikallisesti alueen ilmanlaatua, mutta havaittavat vaikutukset jäävät kaivospiirin sisäpuolelle. Merkittävimpiä toiminnassa syntyviä jätteitä ovat ns. kaivannaisjätteet eli kaivoksella ja avolouhinnassa syntyvät pintamaat, sivukivi ja malmin rikastuksessa syntyvä rikastushiekka, jotka rikastushiekkaa lukuun

2 ottamatta käytetään hyödyksi kaivostäytössä tai maarakennuksessa ja maisemoinnissa. Rikastushiekka läjitetään rikastushiekka-altaalle. Rikastushiekka-altaalta otettujen näytteiden perusteella rikastushiekka ei ole potentiaalisesti happoa tuottavaa, eikä rikastushiekan läjityksestä siten synny vesistön, maaperän tai pohjaveden pilaantumisen riskiä aiheuttavia happamia suotovesiä. Myös alueelle läjitetty sivukivi on haponmuodostustestin perusteella happoa tuottamatonta ja kiviaineksesta liukenevien metallien määrä on alhainen. Toiminnassa syntyvistä jätevesistä rikastamon prosessijätevesi sekä kemiallisessa pienpuhdistamossa puhdistettu saniteettijätevesi johdetaan rikastushiekka-altaalle. Kaivoksen ja louhoksen kuivanapitovesi ohjataan selkeytyksen jälkeen joko rikastushiekka-altaalle, jälkiselkeytysaltaalle tai Lietojaan. Jälkiselkeytysaltaalta pumpattavaa kierrätysvettä käytetään rikastamon prosessivetenä. Rikastushiekka-altaalle kerätyt jätevedet aiheuttavat vesistökuormitusta rikastushiekka-altaan suotovesien ja altaan täyttymisen jälkeen tapahtuvan yliteveden juoksutuksen vuoksi. Tähän saakka juoksutusta ei ole tarvinnut tehdä. Altaan täyttymistä ja jälkiselkeytysaltaalta vesistöön juoksutettavan veden määrää voidaan säädellä johtamalla selkeytettyä kaivosvettä rikastushiekka-alueen sijasta Lietojaan. Merkittävimpiä melu- ja/tai tärinäpäästölähteitä ovat louhintaräjäytykset, louhintareikien poraaminen, irrotetun kiviaineksen lastaaminen ja kuljetus, murskaus, ylisuurten kivien rikotus ja murskaukseen liittyvät seulonnat sekä jauhatus. Prosessit murskauksesta eteenpäin tapahtuvat pääsääntöisesti sisätiloissa, joten niistä ympäristöön aiheutuva melu on vähäistä. Koska nykyinen louhinta tapahtuu maan alla, louhintamelu ja räjähdyksistä aiheutuva tärinä havaitaan lähinnä kaivospiirin alueella. Vuonna 2011 lähimmässä häiriintyvässä kohteessa mitattu keskiäänitaso oli päivällä 42 ± 3 db(a) ja yöllä 41 ± 3 db(a), alittaen selvästi ympäristöluvassa asetetut raja-arvot 55 db(a) ja yöllä 50 db(a). Louhinta avolouhoksesta tulee jonkin verran lisäämään louhinnasta aiheutuvaa melua. Hakemuksessa on esitetty mm. uudet kiintoaineen, sulfaatin ja arseenin pitoisuusraja-arvot Riitaojaan johdettavalle rikastushiekka-altaan ylitevedelle ja Lietojaan johdettavalle selkeytetylle kaivosvedelle. Asian valmistelija: ympäristösihteeri. PÄÄTÖSEHDOTUS: Ympäristölautakunta antaa Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen ja rikastamon toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista ja muuttamista koskevasta päivätystä lupahakemuksesta seuraavan lausunnon: Yleistä

3 Nyt käsittelyssä olevan lupahakemuksen taustalla ei voitane kieltää olevan tulevien satelliittilouhosten malmin rikastaminen Pampalon laitoksella. (Luvanhakija esittää hakemuksen luvussa 8.3 nykyistä lupamääräystä 43 muutettavaksi kuulumaan seuraavasti: Sivukivestä otetaan näytteet kokonaisrikki- ja kokonaishiilipitoisuuden määrittämiseksi jokaista alkavaa tonnin louhintamäärää kohti, mikäli ei ole ilmeistä että sivukivi tullaan sijoittamaan louhostäytteeksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Perusteluna muutosehdotukselle: Suurempia määriä sivukiveä tullaan louhimaan avolouhinnan yhteydessä, jolloin louhittavat yksiköt ovat suuria ja homogeenisiä ja niiden ominaisuudet voidaan arvioida etukäteen varsin tarkasti aiempiin geologisiin tutkimuksiin perustuen). Hakemuksen mukaan satelliittimalmioiden louhintaa ja rikastamista varten Pampalon rikastamolla haetaan ympäristölupaa myöhemmin. Rikastamon kapasiteetin kasvattaminen sinällään, nyt käytettävissä olevilla tiedoilla olevista ja tulevista kultaesiintymistä on luvanhakijan kannalta varsin loogista. Hakemuksessa sanotaan esitettävän koko toimintaa ja ympäristöolosuhteita koskevat ajantasaiset tiedot ja ympäristöluvan myöntämisen jälkeen toiminnassa tapahtuneet muutokset. Karjalan kultalinjan ympäristövaikutusten arvioinnin tulosten jättäminen tässä luvitusprosessissa huomioon ottamatta on ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan kuitenkin sekä luvanhakijan että yhteiskunnan varojen haaskausta. Satelliittilouhosten ympäristövaikutusten arviointi valmistuu lähikuukausina ja siitä saatava tieto (olettaen ko. YVA:n toteutetun siten kuin se lainsäätäjän tarkoittamana tulisi toteuttaa), aiheuttaa mahdollisesti muutospaineita nyt käsittelyssä olevan luvituksen sisältöön. Ympäristön ja ympäröivän asutuksen kannalta laajennusluvan kiirehtiminen sinetöi ennenaikaisesti koko Karjalan kultalinjan hyödyntämisen. Laajennuksen toteuduttua satelliittikaivosten hyödyntäminen toteutuu taloudellisilla perusteilla YVA- arvioinnin mahdollisista vasta-argumenteista riippumatta. Rikastamon kapasiteetin nosto ja satelliittilouhoksista louhitun malmin koerikastaminen Pampalon rikastamolla Koerikastaminen, tuottaakseen tietoa, jota malmia rikastava taho toimintojensa suunnitteluun sekä investointi- ja muiden päätöksiensä tekoon tarvitsee, edellyttää erilaisten rikastusvaihtoehtojen testaamista. Pitoisuudeltaan Pampalon malmia alhaisempien malmioiden osalta testaaminen merkinnee myös syanidiliuotuksen tarpeen selvittämistä. Hoskon avolouhoksen malmin osalta jo tiedetään, että Pampalon rikastamon nykymenetelmällä saanto on % ja syanidiliuotuksella >97 %. Tämän perusteella on ilmeistä, että kaavailtujen, nyt YVA-menettelyssä olevien kohteiden koerikastustoiminta tulisi olemaan

4 laboratoriomittakaavaista laajempaa ja syntyvän syanidijätteen määrä vastaavasti merkittävästi suurempi kuin hakemuksessa on esitetty. Rikastamo toimii jo nyt keskeytymättömässä kolmivuorossa. Voidaan siis päätellä, että kapasiteetin nosto perustuu jauhotus- ja vaahdotuslaitteiden sekä erilaisten prosessilaitteiden lisäämiseen. Tässä lupahakemuksessa esiintyvä termi erilaiset prosessilaitteet herättää vääjäämättä kysymyksen: Onko tarkoitus mahdollistaa uudenlaiset prosessit niiden satelliittimalmioiden työstön kohdalla, joista jo tiedetään saatavan paras tuotos syanidiliuotuksella? Hakemuksesta ei selviä, mitä nimenomaisia menetelmiä/prosessilaitteita näissä kohdin tarkoitetaan. Tästä olisi mielenkiintoista, ellei peräti tarpeen saada hakijalta lisätietoa ennen lupahakemuksen käsittelyä. Rikastushiekka-altaan korottaminen Nykyisen rikastushiekka-altaan tilavuus HW tasossa on noin m³. Altaan pinta-ala HW tasossa on noin m². Jälkiselkeytysaltaan tilavuus HW tasossa on noin m³ ja pinta-ala noin m². Endomines Oy:n nyt käsiteltävään hakemukseen sisältyy rikastushiekkaaltaan tason korotus ja reunapadon korottaminen rikastushiekalla vaiheittain tasoon Esitetyn korotuksen mukaan altaan nykyinen HW-taso nostetaan tasolta +206 tasoon Altaan kokonaistilavuus HW-tasolla +212 tulisi lopullaan olemaan noin m³. Hakemuksen sivulla 21 todetaan laadittavan suunnitelmat padon korotukselle tasoon +214, jonka jälkeen haetaan lupa patoviranomaiselta. Voimassa olevassa ympäristöluvassa (ISY-2004-Y-271) on maininta, että padon mahdollinen korotus tehdään moreenilla. Lupahakemuksessa tarkempia teknisiä suunnitelmia padon korotuksesta ei esitellä rikastushiekan käyttömainintaa lukuunottamatta. Ympäristölautakunta suhtautuu hyvin kriittisesti rikastushiekan käyttöön padon korotusmateriaalina ja edellyttää, että rikastushiekka on hylättävä padon materiaalina ja padon rakentamiseen on käytettävä sen koossa pysymisen ja tiiviyden takaavia, kaatopaikkarakentamiseen yleisesti käytettyjä materiaaleja ja rakenteita. Rikastushiekka- ja muiden kaivostoimintaan liittyvien jätevesi- ym. -altaiden patorakennelmien laatu on osoittautunut monilla kaivoksilla sekä koti- että ulkomailla luvattoman heikoksi. Pampalon rikastamolla tiedossa olevat patomurtumat eivät toistaiseksi ole aiheuttaneet suuria

5 ympäristövahinkoja. Tämän asiantilan ympäristölautakunta soisi jatkuvan koko rikastamon toiminnassaoloajan. Syanidipitoisen liuosjätteen johtaminen rikastushiekka-altaaseen Endomines hakee kustannussyistä lupaa lopettaa laboratoriotoiminnoissa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen toimittamisen ongelmajäteyhtiölle käsiteltäväksi. Pampalon kaivoksen vuosiraportin 2011 mukaan syanidipitoista jätettä syntyi vuonna 2011 yhteensä 25,9 tonnia, josta noin 24 tonnia nestemäistä ja loput kiinteää jätettä. Hakemuksen liitteenä olevan Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen lausunnon mukaan laboratoriossa syntyvät syanidipitoiset jätevedet on neutraloituna mahdollista johtaa rikastushiekka-altaalle sillä edellytyksellä, että pitoisuudet rikastushiekka-altaan vedessä pysyvät juomavedelle asetettujen kriteerien puitteissa. Hakemuksen mukaan neutralointi tuottaa laimenteen, joka täyttää EU:n kaivosjätteiden käsittelystä annetun direktiivin (2006/21/EC) vaatimukset. Kyseinen direktiivi koskee kaivoksia, joiden rikastamolla prosessoidaan syanidiliuotuksella, jollaisesta toiminnasta Pampalon rikastamolla ei laajennuksen jälkeenkään ole hakemuksen perusteella ainakaan selkokielisesti kysymys. Hakemuksessa tahi sen liitteissä (Patosortuman vahingonvaaaraselvityksen päivitys Pöyry) ei esitetä arviota siitä, missä määrin syanidia ajan saatossa kertyisi rikastushiekka-altaaseen/alapuoliseen vesistöön ja miten se vaikuttaisi alapuoliseen ympäristöön mahdollisen pato-onnettomuuden sattuessa. Pampalon vuosiraportin 2011 perusteella ei voi päätellä kertyvän syanidin määrää, sen ollessa luonnollisesti riippuvainen rikastamon laboratorion tutkimustoiminnan ja mahdollisen koerikastustoiminnan laajuudesta. Ympäristölautakunnalta ei heru ymmärrystä syanidipitoisen jätteen johtamiselle rikastushiekka-alueelle. Tutkimusluontoisessa laboratoriotoiminnassa syntyvä vaarallinen jäte tulee jatkossakin toimittaa laitokselle, jolla on mahdollisuus sitä käsitellä. Mikäli koerikastustoiminta käsittää myös syanidiliuotusta, tulee se luvittaa erikseen tai nyt käsiteltävänä olevaan hakemukseen liitettävän lisäselvityksen perusteella. Rikastushiekka-alueen ylitevesien juoksutusten uudet pitoisuusrajat Lupahakemuksessa hakija esittää (s. 63) rikastushiekka-alueen ylitevesiä ( m3/vuodessa) käsiteltäväksi siten, että vesistöön johdettavan

6 veden happamuus on välillä 6 9,5, kiintoainepitoisuus alle 40 mg/l, sulfaattipitoisuus alle 1000 mg/l, kokonaistyppipitoisuus alle 50 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus alle 0,5 mg/l. Lisäksi veden kuparipitoisuus saa olla korkein-taan 0,3 mg/l, kadmiumpitoisuus 0,01 mg/l, arseenipitoisuus 0,5 mg/l ja nikkelipitoisuus 1,0 mg/l. Pitoisuusrajat ovat juoksutettavasta vedestä analysoitavien pitoisuuksien vuosikeskiarvoja. Vesistöön johdettavan veden sallittu happamuus olisi jopa tasolla 9,5, kun luontainen happamuus alapuolisissa vesissä on jopa alle 5,5. Hyvin emäksisen jäteveden johtaminen luonostaan happamiin alapuolisiin vesistöihin muuttaa niiden luonnontilaa oleellisesti, siksi sallitun ph:n tulee jäädä alle 7.0. Hyväksyttävälle sulfaattipitoisuudelle esitetään jopa 1000 mg/l pitoisuuksia. Hakemuksen taustamateriaalin perusteella nykyiset sulfaattipitoisuudet kaivosvesissä ja läjitysaltaan vesissä ovat keskimäärin 80 mg/l ja enimmillään 160 mg/l. Varaudutaanko tällä rikastushiekan sulfidien rapautumiseen mutta ei tiedetä/ kerrota syytä? Kaivoskuvauksessa arvioidaan, että enintään 10% sulfideista jää rikastushiekkaan, mutta toisaalla luvanhakija ennakoi, että sulfidipitoista rikastushiekkaa tullaan tulevaisuudessa varastoimaan erillään. Sulfidien rapautuminen on pitkäaikainen ongelma, joka vain korostuu kaivosten sulkemisen jälkeen. Esimerkkeinä Haveri ja Ylöjärvi (Parviainen 2012) sekä Pohjois-Karjalan Hammaslahti. Sulfaattipitoisuudet luontoon joutuvassa jätevedessä tulee pitää alle 50 mg/litrassa. Luonnontilaisessa (ellei tavoitteesta pitää Hattujärveä luonnontilaisena ole jo luovuttu) Hattujärvessä sulfaattipitoisuus on tätkin rajaa alempi; 20 mg/l. Sulfidien rapautuminen merkitsee samalla metallipitoisuuksien kohoamista jätevesissä. On selvää, että lisääntyneet jätevedet hyvin puhdistettuinakin tulevat muuttamaan oleellisesti alapuolista vesiluontoa jopa Koitereeseen asti toisin kuin nykyisessä ympäristöluvassa esitetään. Tämän vuoksi jäteveden pitoisuuksille tulee asettaa nyt esitettyä tiukemmat rajat. Rikastamon toiminnassa tulee vääjämättä seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana olemaan häiriöitä, jotka vaikuttavat prosessivesien laatuun ja edelleen jätevesiin. Nämä päästöpiikit ovat erityisen haitallisia luonnolle. Siksi yhtiön esitys, jonka mukaan pitoisuusrajat ovat juoksutettavasta vedestä analysoitavien pitoisuuksien vuosikeskiarvoja, on perusteeton. Vähintään Hattujärven ja siihen laskevien purojen/jokien luonnontilan muutokset tulevat kaivostoiminnan seurauksena olemaan merkittäviä. Tämä tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan kaivosyhtiön korvausvelvollisuutta rantakiinteistöjen arvon alenemisesta.

7 Kaivosvesien (kuivatusvedet) johtaminen selkeytysaltailta suoraan Lietojaan Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan kaivoksen kuivatusvesiä sai juoksuttaa Lietojaan vain välivaiheessa ennen varsinaisen toiminnan aloittamista. Lupahakemuksessa esitetään kaivoksen kuivatusvesien juoksutusta selkeytysaltailta suoraan Lietojaan enimmillään m³ vuodessa. Kaivosvesien laatu on varsin selvästi muuttunut kaivostoiminnan aktiivisen vaiheen alkamisen myötä, mikä myös mittaustuloksista on luettavissa. Mikäli kaivoksen kuivatusvedet luvitetaan johdettavaksi suoraan laskeutusaltailta Lietojaan, tulee laskeutusaltaiden mitoituksesta ja kunnosta liittää lupakäsittelyyn riittävä selvitys. PÄÄTÖS: Keskustelun päätteeksi esittelijä teki keskustelun tuloksesta seuraavalla tavalla viilatun uuden päätösehdotuksen: Ympäristölautakunta antaa Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen ja rikastamon toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista ja muuttamista koskevasta päivätystä lupahakemuksesta seuraavan lausunnon: Yleistä Endomines Oy hakee laajennuslupaa, joka oikeuttaisi myös YVA vaiheessa olevien satelliittimalmioiden koerikastamiseen, sekä lupaa toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Satelliittimalmioiden louhintaa ja Pampalon rikastamolla rikastamista varten yhtiö ilmoittaa hakevansa ympäristölupaa myöhemmin. Hakijan näkökulmasta intressi kiirehtiä anottua lupaa on looginen ja ymmärrettävä. Ympäristönsuojelun sekä Karjalan kultalinjan vaikutusalueella elävän väestön edut eivät kuitenkaan ympäristölautakunnan näkemyksen mukaan puolla anotun luvan myöntämistä vuonna 1999 laaditun ja tiedollisesti vanhentuneen YVA-selvityksen perustella ja satelliittimalmioiden luvituksesta erillisenä lupaprosessina. Pampalon lupahemuksen perustelut, joiden mukaan lupaa haetaan yksinomaan Pampalon umpikaivoksen ja sen läheisyydessä sijaitsevien Pampalo East ja Pampalo North esiintymien rikastamiseksi sekä satelliittikaivosten koerikastamiseksi, ei ole ympäristölautakunnan käsityksen mukaan koko totuus. Hakemuksella pohjustetaan kaikkien Karjalan kultalinjan satelliittimalmioiden hyödyntämistä. Tästä syystä luvituksen tulee tapahtua yhtenä kokonaisuutena tilanteessa, jolloin satellittimalmioidenkin

8 YV-arviointi on käytettävissä ja Pampalon tiedollisesti vanhentunut YV-arviointi on ajantasaistettu. Rikastamon kapasiteetin nosto ja satelliittilouhoksista louhitun malmin koerikastaminen Pampalon rikastamolla Koerikastaminen, tuottaakseen tietoa, jota malmia rikastava taho toimintojensa suunnitteluun sekä investointi- ja muiden päätöksiensä tekoon tarvitsee, edellyttää erilaisten rikastusvaihtoehtojen kokeilemista. Pitoisuudeltaan Pampalon malmia alhaisempien malmioiden osalta testaaminen merkinnee myös syanidiliuotuksen tarpeen selvittämistä. Hoskon avolouhoksen malmin osalta jo tiedetään, että Pampalon rikastamon nykymenetelmällä saanto on % ja syanidiliuotuksella >97 %. Tämän perusteella on ilmeistä, että kaavailtujen, nyt YVA-menettelyssä olevien kohteiden koerikastustoiminta tulisi olemaan laboratoriomittakaavaista laajempaa ja syntyvän syanidijätteen määrä vastaavasti merkittävästi suurempi kuin hakemuksessa on esitetty. Rikastamo toimii jo nyt keskeytymättömässä kolmivuorossa. Voidaan siis päätellä, että kapasiteetin nosto perustuu jauhotus- ja vaahdotuslaitteiden sekä erilaisten prosessilaitteiden lisäämiseen. Tässä lupahakemuksessa esiintyvää termiä erilaiset prosessilaitteet ei ole määritelty. Herääkin kysymys: Onko tarkoitus mahdollistaa uudenlaiset prosessit niiden satelliittimalmioiden koerikastamisen osalta, joista jo tiedetään saatavan paras tuotos syanidiliuotuksella? Hakemuksesta ei myöskään selviä koerikastuksissa käytettävän malmin määrät. Ympäristölautakunta edellyttääkin, että ennen haetun luvan myöntämistä selvitetään koerikastustoiminnassa käytettävät vaihtoehtoiset menetelmät kemikaaleineen sekä koerikastettavan malmin enimmäismäärät. Rikastushiekka-altaan korottaminen Nykyisen rikastushiekka-altaan tilavuus HW tasossa on noin m³. Altaan pinta-ala HW tasossa on noin m². Jälkiselkeytysaltaan tilavuus HW tasossa on noin m³ ja pinta-ala noin m². Endomines Oy:n nyt käsiteltävään hakemukseen sisältyy rikastushiekka-altaan tason korotus ja reunapadon korottaminen rikastushiekalla vaiheittain tasoon Esitetyn korotuksen mukaan altaan nykyinen HW-taso nostetaan tasolta +206 tasoon Altaan kokonaistilavuus HW-tasolla +212 tulisi lopullaan olemaan noin m³ eli lähes kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Hakemuksen sivulla 21 todetaan laadittavan suunnitelmat padon korotukselle tasoon +214, jonka jälkeen haetaan lupa patoviranomaiselta.

9 Voimassa olevassa ympäristöluvassa (ISY-2004-Y-271) on maininta, että padon mahdollinen korotus tehdään moreenilla. Lupahakemuksessa tarkempia teknisiä suunnitelmia padon korotuksesta ei esitellä rikastushiekan käyttömainintaa lukuunottamatta. Rikastushiekka- ja muiden kaivostoimintaan liittyvien jätevesi- ym. -altaiden patorakennelmien laatu on osoittautunut monilla kaivoksilla luvattoman heikoksi, mistä tuoreimpana esimerkkinä Talvivaaran padon pohjarakenteiden pettäminen. Myös Pampalossa tiedetään jo tapahtuneen pienempiä patomurtumia. Ympäristölautakunta edellyttää, että lupaa myönnettäessä rikastushiekka-altaan rakenteiden riittävyys selvitetään perusteellisesti ja korotettavalle rikastushiekka-altaalle asetetaan lupaehdot, joita noudattamalla rakenteiden pettämisen riski minimoidaan. Ympäristölautakunta suhtautuu hyvin kriittisesti rikastushiekan käyttöön padon korotusmateriaalina ja esittää, että rikastushiekka on hylättävä padon materiaalina ja padon rakentamiseen on käytettävä sen tiiviyden takaavia, kaatopaikkarakentamiseen yleisesti käytettyjä materiaaleja ja rakenteita. Syanidipitoisen liuosjätteen johtaminen rikastushiekka-altaaseen Endomines hakee kustannussyistä lupaa lopettaa laboratoriotoiminnoissa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen toimittamisen ongelmajäteyhtiölle käsiteltäväksi. Pampalon kaivoksen vuosiraportin 2011 mukaan syanidipitoista jätettä syntyi vuonna 2011 yhteensä 25,9 tonnia, josta noin 24 tonnia nestemäistä ja loput kiinteää jätettä. Hakemuksen liitteenä olevan Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen lausunnon mukaan laboratoriossa syntyvät syanidipitoiset jätevedet on neutraloituna mahdollista johtaa rikastushiekka-altaalle sillä edellytyksellä, että pitoisuudet rikastushiekka-altaan vedessä pysyvät juomavedelle asetettujen kriteerien puitteissa. Hakemuksen mukaan neutralointi tuottaa laimenteen, joka täyttää EU:n kaivosjätteiden käsittelystä annetun direktiivin (2006/21/EC) vaatimukset. Kyseinen direktiivi koskee kaivoksia, joiden rikastamolla prosessoidaan syanidiliuotuksella, jollaisesta toiminnasta Pampalon rikastamolla ei laajennuksen jälkeenkään ole hakemuksen perusteella ainakaan selkokielisesti kysymys. Hakemuksessa tahi sen liitteissä (Patosortuman vahingonvaaaraselvityksen päivitys Pöyry) ei esitetä arviota siitä, missä määrin syanidia ajan saatossa kertyisi rikastushiekka-altaaseen/alapuoliseen vesistöön ja miten se vaikuttaisi alapuoliseen ympäristöön mahdollisen pato-onnettomuuden sattuessa. Ympäristölautakunta ei hyväksy syanidipitoisen jätteen johtamista

10 rikastushiekka-alueelle. Tutkimusluontoisessa laboratoriotoiminnassa syntyvä vaarallinen jäte tulee jatkossakin toimittaa laitokselle, jolla on mahdollisuus sitä käsitellä. Mikäli koerikastustoiminta käsittää myös syanidiliuotusta, tulee se luvittaa erikseen tai nyt käsiteltävänä olevaan hakemukseen liitettävän lisäselvityksen perusteella. Rikastushiekka-altaan ylitevesien juoksutusten uudet pitoisuusrajat Lupahakemuksessa hakija esittää (s. 63) rikastushiekka-alueen ylitevesiä ( m³/vuodessa) käsiteltäväksi siten, että vesistöön johdettavan veden happamuus on välillä 6 9,5, kiintoainepitoisuus alle 40 mg/l, sulfaattipitoisuus alle 1000 mg/l, kokonaistyppipitoisuus alle 50 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus alle 0,5 mg/l. Lisäksi veden kuparipitoisuus saa olla korkeintaan 0,3 mg/l, kadmiumpitoisuus 0,01 mg/l, arseenipitoisuus 0,5 mg/l ja nikkelipitoisuus 1,0 mg/l. Pitoisuusrajat ovat juoksutettavasta vedestä analysoitavien pitoisuuksien vuosikeskiarvoja. Vesistöön johdettavan veden sallittu happamuus voisi olla ph-tasolla 9,5, kun luontainen happamuus alapuolisissa vesissä on jopa alle 5,5. Hyvin emäksisen jäteveden johtaminen luonostaan happamiin alapuolisiin vesistöihin muuttaa niiden luonnontilaa oleellisesti, siksi sallitun ph:n tulee jäädä alle 7.0 tason. Hyväksyttävälle sulfaattipitoisuudelle esitetään jopa 1000 mg/l pitoisuuksia. Hakemuksen taustamateriaalin perusteella nykyiset sulfaattipitoisuudet kaivosvesissä ja läjitysaltaan vesissä ovat keskimäärin 80 mg/l ja enimmillään 160 mg/l. Varaudutaanko tällä rikastushiekan sulfidien rapautumiseen mutta ei tiedetä/ kerrota syytä? Kaivoskuvauksessa arvioidaan, että enintään 10% sulfideista jää rikastushiekkaan, mutta toisaalla luvanhakija ennakoi, että sulfidipitoista rikastushiekkaa tullaan tulevaisuudessa varastoimaan erillään. Sulfidien rapautuminen on pitkäaikainen ongelma, joka vain korostuu kaivosten sulkemisen jälkeen. Esimerkkeinä Haveri ja Ylöjärvi (Parviainen 2012) sekä Pohjois-Karjalan Hammaslahti. Sulfaattipitoisuudet luontoon joutuvassa jätevedessä tulee pitää alle 50 mg/litrassa. Hattujärvessä sulfaattipitoisuus on tätkin rajaa alempi; 20 mg/l. Sulfidien rapautuminen merkitsee samalla metallipitoisuuksien kohoamista jätevesissä. On selvää, että lisääntyneet jätevedet hyvin puhdistettuinakin tulevat muuttamaan oleellisesti alapuolista vesiluontoa jopa Koitereeseen asti toisin kuin nykyisessä ympäristöluvassa esitetään. Tämän vuoksi jäteveden pitoisuuksille tulee asettaa nyt esitettyä tiukemmat rajat. Rikastamon toiminnassa tulee vääjäämättä seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana olemaan häiriöitä, jotka vaikuttavat prosessivesien laatuun ja edelleen jätevesiin. Nämä päästöpiikit ovat erityisen haitallisia luonnolle.

11 Siksi yhtiön esitys, jonka mukaan pitoisuusrajat ovat juoksutettavasta vedestä analysoitavien pitoisuuksien vuosikeskiarvoja, on perusteeton. Vähintään Hattujärven ja siihen laskevien purojen/jokien luonnontilan muutokset tulevat kaivostoiminnan seurauksena olemaan merkittäviä. Tämä tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan kaivosyhtiön korvausvelvollisuutta rantakiinteistöjen arvon alenemisesta. Kaivosvesien (kuivatusvedet) johtaminen selkeytysaltailta suoraan Lietojaan Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan kaivoksen kuivatusvesiä sai juoksuttaa Lietojaan vain välivaiheessa ennen varsinaisen toiminnan aloittamista. Lupahakemuksessa esitetään kaivoksen kuivatusvesien juoksutusta selkeytysaltailta suoraan Lietojaan enimmillään m³ vuodessa. Kaivosvesien laatu on varsin selvästi muuttunut kaivostoiminnan aktiivisen vaiheen alkamisen myötä, mikä myös mittaustuloksista on luettavissa. Mikäli kaivoksen kuivatusvedet luvitetaan johdettavaksi suoraan laskeutusaltailta Lietojaan, tulee laskeutusaltaiden mitoituksesta ja kunnosta liittää lupakäsittelyyn riittävä selvitys sekä asettaa juoksutettavalle vedelle pitoisuusrajat, seurantavelvoite sekä tarvittaessa veden puhdistuslaitteiston käyttövelvoite. PÄÄTÖS: Uusi päätösehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Kyösti Ikonen poistui esteellisenä kokouksesta klo 16:20 ennen tämän pykälän käsittelyä ja päätöksentekoa (interssijäävi). Teuvo Maksimainen poistui esteellisenä kokouksesta klo 16:20 ennen tämän pykälän käsittelyä ja päätöksentekoa (palvelussuhde- ja toimeksiantosuhdejäävi). Puheenjohtajana toimi varapuheenjohtaja Sulo Korhonen.