Tutkimuskatsauksia HEIKKI HELIN. Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2008 HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUS

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUS Tutkimuskatsauksia HEIKKI HELIN Suurten suuret menot? Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2008 ISSN ISBN Kuva: Heikki Helin LISÄTIETOJA Heikki Helin puh sukunimi.etunimi@phnet.fi

2 2 Sisällysluettelo Esipuhe 1 Johdanto 2 Sosiaali- ja terveystoimi Nettokustannukset euroa/asukas Suomen Kuntaliiton terveydenhuollon vertailu Lasten päivähoito Kuusikko-kaupunkien vanhuspalvelut 3 Opetus, kulttuuri ja vapaa-aika Opetustoimen kokonaismenot euroa/asukas Oma perusopetus Omat lukiot Kirjastotoimi Liikuntatoimi Teatterit ja orkesterit 4 Asumiseen liittyvät kustannukset Asukaskohtaiset menot suhteessa muiden kuntien menoihin 2008 Tuottavuuden seuranta 20 suurimman kaupungin toimintakulut ja -kate Nettokustannusten hahmottelua Yhteenveto Liitteet 1. Ikävakioitujen terveydenhuollon kustannusten euroa/asukas muutos % (Suomen Kuntaliitto 2009) 2. kävakioidut terveydenhuollon kustannukset euroa/asukas vuoden 2008 rahanarvossa (Suomen Kuntaliitto 2009) 3. Terveydenhuollon kustannukset ikävakioituina euroa/asukas 2008 (Suomen Kuntaliitto) 4. Terveydenhuollon ikäryhmittäiset kustannukset (euroa/ikäryhmän asukas) 2008 (Suomen Kuntaliitto) 5. Oman perusopetuksen kustannukset euroa/oppilas 2008 (Opetushallitus) 6. Oman perusopetuksen toteutuneiden kustannusten ja valtionosuusperusteiden vertailu 2008 (Opetushallitus) 7. Omien lukioiden kustannukset euroa/oppilas 2008 (Opetushallitus) 8. Omien lukioiden toteutuneiden kustannusten ja valtionosuusperusteiden vertailu 2008 (Opetushallitus) 9. Indeksitalon kaksion asumiskustannukset euroa/m 2 /kk 2009 (Suomen Kiinteistöliitto) 10. Indeksitalon kaksion asumiskustannukset euroa /vuosi 2009 (Suomen Kiinteistöliitto) suurimman kaupungin eri toimintojen nettokustannukset euroa/asukas Nettomenot euroa/asukas kuntakoon mukaan pienimpien kustannusten euroa/asukas kuntaa 2008 (korjatut nettomenot) pienintä ja suurinta korjattujen nettomenojen e/asukas kuntaa 2008

3 3 Esipuhe Tietokeskuksessa seurataan suurten kaupunkien talouden ja palvelujen kehitystä. Talousarvioista ja tilinpäätöksistä tiedot saadaan kootuksi reaaliajassa. Tilastokeskuksen kokoamat tiedot eri toimintojen kustannusten kehityksestä tulevat noin vuoden viiveellä. Kuntien eri toimintojen kustannusten muutokset ovat hyvin hitaita. Kun lasketaan jonkin toiminnon kustannukset euroina asukasta kohti ja asetetaan kaupungit sen mukaan järjestykseen, kaupunkien suhteellinen asema muuttuu vuodessa vain vähän. Kunnallistalous on tasapainotaloutta. Sille on tyypillistä, että menot pyrkivät nousemaan aina tulojen tasolle. Hyvinä vuosina kunnan menot kasvavat. Tämä on havaittavissa suurtenkin kaupunkien palvelujen tuotantokustannusten pitemmän aikavälin kehityksestä. Helinin selvitys jatkaa aiempina vuosina tehtyjä suurten kaupunkien kustannusvertailuja. Palvelukustannusten analysoinnin ohella Helin tarkastelee asumiseen liittyviä maksuja sekä asuntojen vuokria ja hintoja. Suurten kaupunkien lukujen ohella Helin laajentaa näkökulmaa ja suhteuttaa suurimpien kaupunkien kustannuksia muiden kuntien kustannuksiin. Jonkinlaisena yllätyksenä voinee pitää sitä, että suurista kaupungeista mikään ei sijoitu kalleimpaan neljännekseen. Ehkä siksi julkaisun nimessä on kysymysmerkki. Markus Laine vs. tutkimuspäällikkö

4 4 1 Johdanto 1 Kuntien eri toimintojen kustannusten muutokset ovat vuositasolla vähäisiä. Kun lasketaan jonkin toiminnon kustannukset euroina asukasta kohti ja asetetaan kaupungit sen mukaan järjestykseen, ei kaupunkien asema suhteessa toisiin kaupunkeihin paljon muutu vuodessa. Suurten kaupunkien palvelukustannuksia on tarkasteltu Helsingin kaupungin tietokeskuksessa karkealla tasolla vuosittain. Hieman laajempia vertailuja on tehty muutaman vuoden välein. Kaikkien kuntien palvelutuotannon kustannuseroja pyrittiin selittämään vuoden 1993 aineistolla 2. Viimeisimmät laajahkot vertailut on tehty vuosien 1997, 2000 ja 2003 kustannuksista 3. Opetustoimen kustannuksia on tarkasteltu erikseen 4. Vuosien 2005 ja 2006 palvelukustannuksia vertailtiin suppeasti verkkojulkaisussa 5. Tämän karkean tarkastelun perustana on Tilastokeskuksen kuntien talous- ja toimintatilasto vuodelta 2008 ja erityisesti sen tiedonantajapalaute. Erot kuntien toimintojen organisoinnissa ovat kasvaneet, minkä vuoksi kuntien kustannusten vertailu Tilastokeskuksen kuntien talousja toimintatilaston perusteella on vaikeutunut. Tätä puutetta on korjannut se, että kuusi suurinta kaupunkia ovat analysoineet sosiaalitoimen eri toimintojen kustannuksia. Kuusikon päivähoito- ja vanhuspalvelujen vertailut ovat lajissaan parhaita. Suomen Kuntaliitto on vertaillut useana vuonna suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksia. Tiedot on kerätty suoraan kunnista yhteistyössä niiden terveystoimen kanssa. Tähän tarkasteluun on poimittu keskeisimmät Kuntaliiton selvityksen tulokset. Palvelukustannusten lisäksi tarkastellaan suurten kaupunkien asumiskustannuksia vuosilta Tarkastelu perustuu Suomen Kiinteistöliiton vuosittaisiin asumisen kustannusten vuosittaisiin tarkasteluihin. Vaikka vertailussa on ongelmia, ainakin palvelukustannusten tasoa on mahdollista hahmottaa. Tämän tarkastelun tavoitteena onkin vertailla suurimpien kaupunkien keskeisimpiä palvelujen kustannuksia vuonna Suurten kaupunkien kustannuksia suhteutetaan kokeiluluonteisesti Manner-Suomen muiden kuntien kustannuksiin. Tässä tarkastelussa on mukana 20 suurinta kuntaa, joilta valtio edellyttää tuottavuusohjelmien laadintaa. 1 Kansikuvassa on Tampereen Ratinan stadionin katsomo vuoden 2008 Kalevan kisojen aikaan (kuva H.H.). Pirjo Lindfors on piirtänyt julkaisussa olevan kartan. 2 Helin, Heikki Hyypiä, Markku Lankinen, Markku, Kuntien palvelutuotannon kustannuserot Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 1996:5. 3 Helin, Heikki, Muutokset hitaita, vertailu vaikeaa. Suurten kaupunkien palvelukustannukset Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 1999:4. Helin, Heikki, Kallis Helsinki. Suurten kaupunkien palvelukustannukset vuonna Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2002:1. Helin, Heikki, Helsinki kiristi vyötään. Suurten kaupunkien palvelukustannukset Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2005:1. 4 Helin, Heikki Martikainen, Mikko, Helsingin koulumarkat. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 1997:1. 5 Helin, Heikki, Palvelujen kapea rahoituspohja. Suurten kaupunkien palvelukustannukset Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2006:39. Helin, Heikki, Kunnat jonoon. Suurten kaupunkien palvelukustannukset Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2008:5.

5 5 2 Sosiaali- ja terveystoimi Nettokustannukset euroa/asukas Sosiaali- ja terveystoimi on kokonaisuus, jossa lähes kaikki liittyy kaikkeen. Tämän takia ei olekaan perusteltua vertailla kovin yksityiskohtaisesti eri tehtäväluokkien kustannuksia, koska niiden erot voivat johtua kuntien erilaisesta tavasta organisoida toimintansa. Rajankäynti eri toimintojen välillä on kuin veteen piirretty viiva erityisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Sama koskee osittain myös vanhusten laitospalveluja, jotka voivat sijaita sosiaalitoimen puolella (vanhusten laitospalvelut) tai perusterveydenhuollossa (perusterveydenhuolto) 6. Vanhustenhuollon kustannuksia ei ole mahdollista tarkastella Tilastokeskuksen tilastojen pohjalta, koska vanhuksille kohdistuvia palveluita on monessa tilaston eri tehtäväluokassa ja samassa luokassa on palveluja myös muille väestöryhmille. Tämän puutteen korjaavat Kuusikko-kaupunkien omat vertailut. Asukaslukuun suhteutetut sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat suurimmat Helsingissä ja toiseksi suurimmat Turussa. Pienimmät kustannukset ovat Jyväskylässä ja Porissa kuten edellisenäkin vuonna. Kuvio 1. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroa/asukas 2008 (Tilastokeskus) Helsinki Turku Tampere Lahti Kuopio Espoo Vantaa Oulu Pori Jyväskylä Esimerkiksi Lahdessa ei Tilastokeskuksen tilastossa ole vanhusten laitoshuollossa kustannuksia, koska vanhusten laitospaikat ovat terveydenhuollon puolella.

6 6 Taulukossa 1 on esitetty kaupunkien keskinäiset vuosittaiset sijaluvut sosiaali- ja terveystoimen asukaslukuun suhteutettujen nettokustannusten perusteella. Vuosittaiset muutokset ovat olleet vähäisiä, mutta usean vuoden tarkastelu paljastaa kehityssuunnan. Taulukko 1. Kaupunkien keskinäiset sijaluvut sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten euroa/asukas perusteella Sijat Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Helsingin kustannukset ovat olleet muita suuremmat koko tarkastelukauden ja Porin pienimmät vuosina Vuonna 2006 pienimmät asukaskohtaiset nettokustannukset olivat Jyväskylässä. Tampereen kustannukset olivat pienimmät vuosina , mutta ne ovat kasvaneet sen jälkeen niin, että vuonna 2008 ne olivat jo kolmanneksi suurimmat. Sosiaali- ja terveystoimen kustannukset ovat kasvaneet vuosittain. Jos kustannukset vähenevät, on kyse poikkeuksesta. Tällainen oli Helsingin vyönkiristys vuosina Muutoin vähennys johtuu todennäköisesti tilastoinnin muutoksesta tai tilastoon ilmoitetusta virheellisestä tiedosta. Vuonna 2008 sosiaali- ja terveystoimen kustannukset kasvoivat eniten Lahdessa ja Tampereella (kuvio 2). Pienin kasvu oli Vantaalla, Kuopiossa, Porissa ja Jyväskylässä.

7 7 Kuvio 2. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten euroa/asukas muutos 2008 (Tilastokeskus) Lahti Tampere Turku Oulu Helsinki Espoo Jyväskylä Pori Kuopio Vantaa Suomen Kuntaliiton terveydenhuollon kustannusvertailu Suomen Kuntaliitto on vuosittain vertaillut suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksia 7. Mukana vertailussa ovat olleet myös toimesta vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen tenhoito. Tutkimuksessa esitetään tilinpäätöksen mukaisten kujen ohella ikä- ja tarvevakioituja lukuja. Lopputulos vaihtelee laskutavan mukaan. Tutkimuskaupungeista ikävakiointi lisää erityisesti Espoon ja Vantaan kustannuksia. Myös Oulun ja Jyväskylän kustannukset kasvavat ikävakioitaessa. Pienimmät näin lasketut kustannukset ovat Porissa. Helsingin kustannukset ovat selvästi suurimmat sekä vakioimattomina että ikävakioituina. Vuonna 2008 kustannukset kasvoivat eniten Lahdessa, Vantaalla ja Helsingissä. Pienin kasvu oli Kuopiossa ja Jyväskylässä. (Kuvio 4.) 7 Lahtinen, Yrjö Mikkola, Teija, Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto. Helsinki Liitteissä 1 4 on yksityiskohtaisempia tietoja Kuntaliiton tutkimuksesta.

8 8 Kuviot 3 ja 4. Terveydenhuollon ikävakioidut kustannukset euroa/asukas 2008 ja kustannusten muutos 2008 (Suomen Kuntaliitto 2009) Helsinki Tampere Oulu Kuopio Vantaa Turku Espoo Jyväskylä Lahti Pori Lahti Vantaa Helsinki Turku Tampere Espoo Oulu Pori Jyväskylä Kuopio Taulukko 2. Ikävakioidut terveydenhuollon kustannukset euroa/asukas (Suomen Kuntaliitto 2009) Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Keskiarvo Hki-keskiarvo Vaikka vuosittaiset muutokset eivät kovin suuria olekaan, on usean vuoden tarkastelussa havaittavissa muutoksia. Helsingin menojen kasvu on ollut keskiarvoa hitaampaa. Suurimmillaan ero muiden suurten kaupunkien keskiarvoon oli 304 euroa/asukas vuonna Vuonna 2008 se oli 178 euroa/asukas.

9 9 Lasten päivähoito Kuviossa 5 on esitetty päivähoidon nettokustannukset vuotiasta kohti. Päivähoidon kustannuksiin vaikuttaa toisaalta se, miten lapset sijoittuvat päivähoidon palveluihin, sekä toisaalta se, minkä ikäisiä lapsia on hoidossa, koska pienimpien lasten hoito on kalleinta. Hoidossa olevien lasten määrään taas vaikuttavat mm. kotihoidon kunnallisen tuen lisä, työllisyystilanne sekä päivähoidon käyttötapamuutokset. Kuviota ei siten voi tulkita lasten päivähoidon kustannusten tulosluetteloksi, vaikka niin usein tehdään. Suurimmat kustannukset lasten päivähoidossa 0 6-vuotiasta kohti ovat Espoossa ja Helsingissä sekä Vantaalla ja pienimmät Porissa ja Oulussa. Kuvio 5. Lasten päivähoidon nettokustannukset euroa/0 6-vuotias 2008 (Tilastokeskus) Espoo Helsinki Vantaa Jyväskylä Lahti Kuopio Tampere Turku Oulu Pori Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon vuoden 2008 vertailussa 9 tarkasteltiin päivähoidon palvelujen kokonaisuutta 10 kunnista koottuja yksityiskohtaisempia tietoja käyttäen. 8 Nettokustannuksiin vaikuttaa maksujen suuruus. 9 Suomen kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu Lasten päivähoidon Kuusikko-työryhmä , toim. Marja-Riitta Kilponen. Julkaisu on luettavissa osoitteessa: 10 Kunnallinen ja kunnan ostama päivähoito, yksityisen hoidon tuki sekä lasten kotihoidon tuki muodostavat päivähoidon palvelujen kokonaisuuden, josta käytetään myös nimitystä pienten lasten hoitojärjestelmä. Päivähoidon palvelut kohdistuvat pääosin päivähoitoikäisille, 10 kk:sta 6 -vuotiaille, lapsille.

10 10 Päivähoidon palvelukustannukset päivähoitoikäistä kohti olivat Kuusikko-vertailussa vuonna 2008 suurimmat Espoossa (8 727 e) ja toiseksi suurimmat Helsingissä (8 555 e). Kustannukset on esitetty kuviossa 6. Jos tarkastellaan pelkästään kunnallista päiväkotihoitoa laskennallista 11 lasta kohti, suurin kustannus oli Espoossa ( e) ja toiseksi suurin Helsingissä (9 432 e). Kuusikon päivähoitoraportissa kuvataan vertailukaupunkien päivähoidon kustannuksia seuraavasti: Aiempia vuosia suurempi päivähoidon kysynnän kasvu jatkui myös vuonna Kasvu johtui lasten ikäluokkien kasvusta. 10 kk - 2-vuotiaan väestön määrä kasvoi edellisestä vuodesta 1,8 % ja 3 6- vuotiaiden lasten määrä 1,9 %. Päivähoidon kysynnän kasvu näkyi päiväkotihoidossa, jossa lasten määrä kasvoi yhteensä 4,6 % ja lapsella. Perhepäivähoidossa lasten määrä väheni kaikissa kunnissa. Ostopalvelupäivähoidossa lasten määrä kasvoi Espoossa, Vantaalla ja Turussa, muissa kunnissa se pysyi lähes ennallaan. Yksityisen hoidon tuella olevien lasten määrä kasvoi muissa kunnissa paitsi Espoossa ja Tampereella. Kaikkiaan kunnan järjestämässä ja tukemassa päivähoidossa oli yhteensä lasta (3,7 %) enemmän kuin vuoden 2007 lopussa. Kotihoidon tuella olevien lasten määrä väheni eniten Espoossa ja Helsingissä. Oulussa kotihoidon tuella olevien lasten määrä kasvoi vuodesta Päivähoidon palvelujen kustannukset kasvoivat kaikissa Kuusikon kunnissa. Päivähoidon kokonaiskustannusten kasvuun vaikutti päivähoidon palveluja käyttävien lasten määrän kasvun lisäksi alle 3- vuotiaiden lasten osuuden kasvu sekä palvelujen käytön muutokset. Alle 3-vuotiaiden päivähoitopalvelujen yksikkökustannukset ovat pääosin suuremmat kuin 3 vuotta täyttäneiden lasten. Päivähoidossa olevien lasten määrä kasvoi kaikissa kunnissa ja kotihoidon tuella olevien lasten määrä väheni muissa kunnissa paitsi Tampereella ja Oulussa. Lapsikohtaisten vuosikustannusten kasvu oli yleistä kustannustason kasvua pienempi kunnallisessa päiväkotihoidossa Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Turussa. Kaikkiaan Kuusikon kuntien kunnallisen päiväkotihoidon deflatoidut eli vuoden 2008 rahan arvoon muutetut kustannukset laskennallista lasta kohden ovat Oulua lukuun ottamatta tasoittuneet 2000-luvun aikana. Helsingissä ja Vantaalla vuoden 2008 päiväkotihoidon kustannukset laskennallista lasta kohden olivat pienemmät kuin vuoden 2000 deflatoidut kustannukset. Perhepäivähoidon lapsikohtaiset kustannukset kasvoivat yleistä kustannustasoa vähemmän Vantaalla, Turussa ja Tampereella. 11 Kunnallisen päiväkotihoidon vertailussa on käytetty ns. laskennallista lasten määrää, jossa otetaan huomioon päivähoitoasetuksen määrittelemä eri-ikäisten ja eri ajan päivähoidossa olevien lasten määrä. Laskennalliset lasten määrät saadaan muuttamalla päiväkotihoidossa olevat lapset päivähoitoasetuksen määrittelemien suhdelukujen avulla 3 vuotta täyttäneiksi kokopäivähoidossa oleviksi ja ottamalla erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset erikseen huomioon. Laskennallisten lasten määrä saadaan seuraavasti: A = 0 2-vuotiaat kokopäivähoidossa olevat lapset, kerroin 7/4 = 1,75. B = 0 2-vuotiaat osapäivähoidossa olevat lapset, kerroin 7/4 = 1,75. C = 3 vuotta täyttäneet kokopäivähoidossa olevat lapset, kerroin = 1. D = 3 vuotta täyttäneet osapäivähoidossa olevat lapset, kerroin 7/13 = 1,53. E = Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä. x = 1,75 *A + 1,75*B + C + 0,54 * D + E.

11 11 Kuvio 6. Kunnan järjestämän ja tukeman päivähoidon ja kotihoidon tuen kustannukset 0 6-vuotiasta kohti Espoo Helsinki Vantaa Turku Tampere Oulu Taulukko 3. Kunnallisen päiväkotihoidon vuosikustannukset laskennallista lasta kohti 2008 (Kuusikko 2009) Päivähoito e/lask. lapsi 2008 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Euroa/laskennallinen lapsi Henkilöstökustannukset, josta varahenkilöstö lapsia/lapsiryhmiä avustava hlöstö Tilakustannukset Tukipalvelujen kustannukset, josta vuokratyön käyttö Muut kustannukset Taulukko 3 osoittaa, että kustannukset koostuvat eri tavoin eri kaupungeissa. Taulukon lukujen taustoja kuvataan näin: Helsingissä ateria- ja laitoshuollon palvelut ovat pääosin päivähoidon omaa toimintaa. Siten ko. henkilöstön kustannukset ovat henkilöstökustannuksissa, kun ne muissa kunnissa ovat tukipalveluissa. Henkilöstökustannuksista eriteltiin varahenkilöstön ja avustavan henkilöstön kustannukset. Turussa varahenkilöstön kustannuksia ei saatu eriteltyä. 12 Sisältää päivähoidossa järjestetyn esiopetuksen.

12 12 Tilakustannuksista suurin osa on sisäisiä vuokria kunnan toimitiloja hallinnoivalle yksikölle. Sisäisen vuokran määräytymisperusteet muutettiin vuonna 2008 Turussa. Tilakustannusten osuus kaikista kustannuksista kasvoi edellisestä vuodesta Turussa, Oulussa ja Tampereella noin prosenttiyksikön. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kustannusten osuus laski noin prosenttiyksikön. Tilakustannuksiin laskennallista lasta kohden vaikuttaa muun muassa päiväkoteihin sijoitettujen lasten määrän muutos. Päivähoidon kasvavaan kysyntään vastataan lisäämällä lapsia ja hoito- ja kasvatushenkilöstöä päiväkoteihin, joissa lisääminen on tilojen käytön kannalta mahdollista. Tukipalvelujen kustannuksiin sisältyvät ateria- ja laitoshuollon palvelujen lisäksi vuokratyön käyttökustannukset. Vuokratyötä käytetään pääkaupunkiseudun kunnissa lähinnä päiväkotien henkilöstön lyhytaikaisiin sijaisuuksiin. Tukipalvelujen kustannukset laskennallista lasta kohden olivat suurimmat Vantaalla, jossa tukipalveluissa on ateria- ja siivouspalvelujen sekä vuokratyön käytön lisäksi myös päiväkotien avustamistehtäviä. Tukipalvelujen kustannukset olivat pienimmät Helsingissä, jossa ateria- ja laitoshuolto ovat pääosin päivähoidon omaa toimintaa. Kunnallisten päiväkotien muihin kustannuksiin sisältyvät muun muassa leikki- ja muu toimintavälineistö ja materiaalikustannukset sekä henkilöstön koulutuskustannuksia. Elintarvikkeet sekä laitoshuollon tarvikkeet sisältyvät muihin kustannuksiin Helsingissä. Muissa kunnissa ne ovat pääosin tukipalvelujen kustannuksissa. Kuvio 7. Helsingin kaupungin järjestämän ja tukeman päivähoidon ja kotihoidon tuen kustannukset euroa/0 6-vuotias vuosina

13 13 Kuusikko-kaupunkien vanhuspalvelut Tilastokeskuksen tilastoissa vanhuksiin liittyvät palvelut jakautuvat moneen tehtäväluokkaan. Terveydenhuollossa niitä on perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Sosiaalitoimessa vanhuksille kohdistettuja palveluja on vanhusten laitoshuollossa, kotipalveluissa sekä muissa vanhusten ja vammaisten palveluissa. Yksittäisten sektoreiden vertailu ei ole perusteltua, koska niiden sisältö vaihtelee kunnittain. Suoraan tilastosta ei vanhusten palvelujen kustannuksia saa. Kuusikko-kaupungit ovat tarkastelleet vanhuksille tarjottujen palveluiden kustannuksia ja kustannusten kehitystä 13. Raportin tiivistelmässä todetaan näin: Joulukuussa 2008 oli Kuusikon kunnissa säännöllisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä tai lyhytaikaisessa terveydenhuollon vuodeosastohoidossa yli 65-vuotiasta henkilöä. Heistä henkilöä kuului ikäryhmään vuotiaat ja oli ylittänyt 75 vuoden iän. Ikäryhmän palveluihin käytettiin vuonna 2008 runsaat miljoonaa euroa. Kuusikon kaupunkien 75 vuotta täyttäneistä asukkaasta 25,3 % eli henkilöä oli säännöllisen kotihoidon, muiden avopalvelujen tai ympärivuorokautisen hoivan/hoidon piirissä joulukuussa Tämän lisäksi lyhytaikaisessa vuodeosastohoidossa oli päivittäin keskimäärin kyseisen ikäistä henkilöä. Eniten palveluja saavia ikäryhmässä oli Oulussa (30,3 %) ja Turussa (28,5 %) ja vähiten Espoossa (22,7 %). 75 vuotta täyttäneiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kului vuonna 2008 Kuusikon kaupungeissa runsaat miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset kasvoivat edellisestä vuodesta reaalisesti 5 % eli noin 52 miljoonaa euroa. Kustannusten kasvusta 26 miljoonaa kului terveyskeskuksen vuodeosastojen palveluihin, 15 miljoonaa palveluasumiseen ja 8 kotihoitoon sekä omaishoidontukeen. Erikoissairaanhoidon palveluihin kului noin 3 miljoonaa enemmän kuin vuonna Kunnan järjestämien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kustannukset olivat Kuusikon kaupungeissa vuonna 2008 keskimäärin euroa 75 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Kustannukset olivat alhaisimmat Vantaalla ja Espoossa, joissa käytettiin noin euroa 75 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Turussa ja Tampereella palveluihin käytettiin noin euroa. Oulussa kustannukset olivat noin euroa. Eniten palvelujen tuottamiseen käytettiin Helsingissä, euroa asukasta kohti. 75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut Kuusikon kunnissa vuodesta 2004 noin 14 prosenttia ja 85 vuotta täyttäneiden määrä 22 prosenttia. Ikääntyneiden suhteellinen osuus lisääntyy eri kunnissa eri tavoin. Nuoren ikärakenteen kunnissa ikääntyneiden määrä kasvaa nopeammin kuin muissa kunnissa keskimäärin. Kaikissa kunnissa vanhimpien ikäryhmien (85- vuotiaat) osuus ikääntyneistä kasvaa nopeimmin. Joulukuussa 2008 Kuusikon kunnissa oli säännöllisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä tai lyhytaikaisessa terveydenhuollon vuodeosastohoidossa yli 65-vuotiasta henkilöä. Heistä kuului ikäryhmään vuotiaat ja oli ylittänyt 75 vuoden iän. 13 Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten vertailu Vanhuspalvelujen Kuusikko-työryhmä. Aila Kumpulainen Julkaisu on luettavissa osoitteessa

14 14 Väestön ikääntyessä palvelujen piirissä olevien määrä ja osuus ikäryhmästä kasvaa sekä hoidon painopiste muuttuu. Vanhimmasta ikäryhmästä, 85 vuotta täyttäneistä, jo yli puolet oli säännöllisten palvelujen piirissä, kun nuorimman ikäryhmän edustajista vain 5 prosenttia sai säännöllisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Kuvio vuotta täyttäneiden käyttämien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kustannukset / yli 75-vuotias vuoden 2008 rahanarvossa (ikävakioimaton) eur/75 vuotta täyttänyt Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Avopalvelut Keskiraskas palv.asuminen Tehostettu palv.as. Vanhainkodit Terveyskeskus sairaalat Perusth lääkärin vo. Erikoissairaan hoito

15 15 3 Opetus, kulttuuri ja vapaa-aika Opetustoimen kokonaismenot euroa/asukas Kuntien opetustoimen yhteenlaskettujen kustannusten (euroa/asukas) vertailu ei ole perusteltua, koska opetustoimen valtionosuusjärjestelmän muuttuessa vuonna 1997 valtionosuudet kohdistettiin suoraan palvelujen tuottajille. Tämän johdosta merkittävä osa opetustoimen valtionosuuksista siirtyi pois peruskunnilta kuntayhtymille ja yksityisille palvelujen tuottajille. Samalla siirtyivät myös näiden toimintojen kustannukset. Opetustoimen kokonaiskustannusten vertailu kertookin enemmän toiminnan organisointitavasta kuin kustannustasosta. Kaupunkien välillä on eroja ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun organisoinnissa. Vain Helsingillä, Tampereella, Turulla ja Porilla on ammattikorkeakoulun kustannuksia. Porissa koko maakunnan sekä ammatillinen koulutus että ammattikorkeakoulu ovat kaupungin omassa organisaatiossa. Ammatillisen koulutuksen erilainen organisointi vaikuttaa myös kuntien valtionosuuksiin. Kun kuntia listataan valtionosuus euroa/asukas mukaiseen järjestykseen, on Porilla luonnollisesti muita enemmän valtionosuuksia. Sillä on myös sellaisia kustannuksia, mitä muilla ei ole 14. Taulukko 4. Opetustoimen nettokustannukset euroa/asukas 2008 (Tilastokeskus) Esiopetus 303 Perusopetus 305 Lukio koulutus 310 Amm. koulutus 315 Muut Ammattikorkea Kansalaisopistot Opetustoimi Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Koko maa Vaikka asia on tiedossa, monet kunnat käyttävät tällaisia listoja osoittaakseen, että niiden valtionosuus on pieni ja jonkin toisen suuri, mikä esittäjän mielestä osoittaa valtionosuusjärjestelmän kohtelevan omaa kuntaa väärin.

16 16 Oma perusopetus Peruskoulun ja lukion osalta on mahdollista vertailla oppilaskohtaisia kustannuksia Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilaston ja Opetushallituksen tilaston luvuilla 15. Tilastokeskuksen luvuista käytetään tavallisesti oppilaskohtaisia nettokustannuksia. Kun lasketaan oppilaskohtaisia kustannuksia, niihin vaikuttaa myös oppilasmäärän kehitys. Talous- ja toimintatilaston oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat kuin Opetushallituksen tilaston luvut. Kuvio 9. Oman perusopetuksen nettokustannukset euroa/oppilas 2008 (Tilastokeskus) Helsinki Espoo Turku Jyväskylä Tampere Oulu Lahti Vantaa Kuopio Pori Opetushallituksen tilastot eivät kuvaa kuntien oman perusopetuksen todellisia kustannuksia vaan sitä osaa kustannuksista, jonka Opetushallitus hyväksyy valtionosuuden perustana pidettäviin kustannuksiin (liite 6). Kustannusvertailuissa Opetushallituksen tilastojen antama kuva on vääristynyt. Ne heijastelevat myös opetustoimen valtionosuusjärjestelmän ongelmia. Suurissa kaupungeissa Vantaata lukuun ottamatta Opetushallituksen tilaston toteutuneet kustannukset ovat suuremmat kuin valtion yksikköhinta. Helsingin kohdalla ero on noin 42 miljoo- 15 Opetushallituksen tilastot on julkaistu Opetushallituksen Internet-osoitteessa Opetushallituksen tilastossa ei ole mukana sisäisiin vuokriin sisältyviä poistoja, korkoja eikä sisäisiä katteita.

17 17 naa euroa. Suomen kuntien yhteenlaskettu toteutuneen ja yksikköhinnan välinen ero on yhteensä 253 miljoonaa euroa. (Liite 7.) Kuntien perusopetuksen kustannuksista siis vain osa on mukana Opetushallituksen hyväksymissä kustannuksissa. Eroa havainnollistavat seuraavat koko maan luvut (milj. euroa): Tilastokeskus: bruttokustannukset OPH: toteutuneet kustannukset OPH: laskennalliset kustannukset Opetushallituksen tilaston mukaan suurimmat oppilaskohtaiset kustannukset ovat Espoossa, Oulussa ja Lahdessa. Helsinki on vasta neljäntenä. Kuvio 10. Oman perusopetuksen kustannukset euroa/oppilas 2008 (Opetushallitus) Espoo Oulu Lahti Helsinki Jyväskylä Turku Tampere Vantaa Kuopio Pori Omat lukiot Lukioiden vertailua vaikeuttaa aikuis- ja iltaopiskelijoiden määrä. Heistä aiheutuu vähemmän kustannuksia kuin tavallisesta lukiolaisesta. Suurimmat omien lukioiden nettokustannukset oppilasta kohti olivat Helsingissä. Opetushallituksen tilastossa suurimmat oppilaskohtaiset kustannukset olivat Espoossa (liitteet 8 ja 9). Espoon kiinteistökustannukset/oppilas ovat euroa ja Helsingin 771 euroa/oppilas. Tämä johtuu siitä, että Espoon ulkopuolisella rahoituksella toteutetun lukion kiinteistökustannukset ovat täysimääräisinä. Helsingin omista tilakustannuksista mukana on vain osa.

18 18 Kuvio 11. Oman lukio-opetuksen nettokustannukset euroa/oppilas 2008 (Tilastokeskus) Helsinki Espoo Oulu Jyväskylä Lahti Turku Pori Kuopio Tampere Vantaa Kuvio 12. Omien lukioiden kustannukset euroa/oppilas 2008 (Opetushallitus) Espoo Oulu Jyväskylä Helsinki Lahti Tampere Pori Kuopio Turku Vantaa

19 19 Kirjastotoimi Kirjastotoimi on toiminto, jossa ilmenevät suurtuotannon edut. Kun vertaillaan kirjastoaineiston ja kirjojen hankintaan asukasta kohti käytettyjä euroja, ovat useimpien suurten kaupunkien näin lasketut luvut koko maan keskitasoa pienemmät. Siitä huolimatta kaupunkien kirjastojen kirjavalikoima on monipuolisempi kuin pienten kuntien. Lainalukuihin vaikuttavat myös kaupunkien muut kirjastot. Yliopistokaupungeissa ylipistoilla on omat kurssikirjastot. Lahti Espoo Turku Jyväskylä Tampere Kuvio 13. Kirjastojen nettokustannukset euroa/asukas 2008 (Tilastokeskus) Helsinki Oulu Pori Kuopio Liikuntatoimi Suurimmat liikuntatoimen nettokustannukset asukasta kohti ovat Helsingissä ja Tampereella. Kuvio 14. Liikunnan ja ulkoilun nettokustannukset euroa/asukas 2008 (Tilastokeskus) Vantaa Helsinki Tampere Oulu Jyväskylä Kuopio Espoo Turku Pori Lahti Vantaa

20 20 Teatterit ja orkesterit Kulttuuritoimessa suurimmat vertailun ongelmat ovat olleet teattereiden, orkestereiden ja museoiden kohdalla. Tämä johtuu toimintojen erilaisesta organisoinnista. Osa teattereista ja orkestereista on ollut puhtaasti kunnallisia laitoksia, osa yhdistys-, säätiö- ja yhtiöpohjaisia. Tämän vuoksi kokonaiskuvaa niiden talouden kehityksestä ei ole voinut saada kunnallistalouden tilastoista. Teattereiden kohdalla melko vertailukelpoiset luvut löytyvät Teatterin tiedotuskeskus ry:n teatteritilastoista 16. Kehityksen seuraamisen kannalta teatteritilastoissa parasta on niiden luokittelujen pysyvyys. Tiedot ovat säilyneet samassa muodossa, ja niiden perusteella voi muodostaa pitemmän ajan kehitystä kuvaavia lukusarjoja. Kuvio 15. Teattereiden kunnanosuus euroa/pääsylippu 2008 Kuopion Kaupungiteatteri Lahden Kaupunginteatteri Jyväskylän Kaupunginteatteri Porin Teatteri Tampereen Teatteri Åbo Svenska Teatern Helsingin Kaupunginteatteri Svenska Teatern Tampereen Työväenteatteri Kunnan osuus/pääsylippu e Kuviossa 15 on teattereiden saama kunnanosuus jaettu omissa näytöksissä myytyjen lippujen määrällä. Kun lasketaan yhteen valtion ja kunnan avustukset, saadaan julkisten avustusten käsite. Kansallisoopperassa julkinen avustus pääsylippua kohti oli lähes 170 euroa. Vastaava luku Kansallisteatterissa oli 53,29 ja Helsingin Kaupunginteatterissa 25, Teatterin tiedotuskeskus ry, teatteritilastot 2008.

21 21 Kuviot 16, 17 ja 18. Kunnan osuus orkestereiden kustannuksista euroa/asukas ja euroa/kuulija sekä julkinen rahoitus euroa/kuulija Lahden KO Tampereen KO Kuopion KO Jyväskylän SO Oulun KO Porin KO Turun KO Helsingin KO Tapiola Sinfonietta Tampereen KO Helsingin KO Jyväskylän SO Oulun KO Tapiola Sinfonietta Turun KO Kuopion KO Lahden KO Kunnan osuus e/as Kunnan osuus e/kuulija Sinfoniaorkesterit ry:n toimintakertomuksissa on kohtalaisen vertailukelpoiset tiedot orkestereiden taloudesta. Orkestereiden kuten teattereidenkin menojen tai kunnan osuuden suhteuttaminen asukaslukuun antaa aina samanlaisen tuloksen. Orkestereiden koossa ei kovin suuria eroja ole. Mitä enemmän kaupungissa on asukkaita, sitä pienempi on osamäärä eli euromäärä/asukas. Tämän vuoksi Helsingin kaupunginorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan näin mitatut kustannukset ovat pienimmät ja Lahden kaupunginorkesterin suurimmat. Luku kuvaa kuitenkin kaupungin asukaskohtaista panostusta orkesteritoimintaan. Tampereen KO Jyväskylän SO Helsingin KO Oulun KO Turun KO Tapiola Sinfonietta Kuopion KO Lahden KO Orkestereiden keskinäisissä vertailuissa kuulijoiden määrään suhteuttaminen antaa toisen näkökulman. Lahden kaupungin osuus orkesterin kuulijaa kohti on pienin ja Tampereen ja Helsingin osuudet ovat suurimmat. Samansuuntainen tulos tulee, kun suhteutetaan kuulijamäärä julkiseen rahoitukseen Julkinen avustus e/kuulija 17 Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Toimintakertomus Pori Sinfonietta ei ole euroa/kuulija suhteutetussa kuviossa mukana, koska tilaston kuulijamäärää kasvattavat ulkoilmakonserttien noin kuulijaa.

22 22 4 Asumiseen liittyvät kustannukset Suomen Kiinteistöliitto on tarkastellut vuosittain ns. indeksitalon kustannuksia suurimmissa kaupungeissa. Indeksitalo on normaali 30-vuotias kuutiometrin asuinkerrostalo, joka sijaitsee kaupunkikeskustan ruutukaava-alueella omalla tontilla ja jossa on 40 asuntoa. Asunnon koko on 50 m 2. Talon energian ja veden kulutukset ovat keskimääräisiä, samoin jäteastioiden määrät ja tyhjennysvälit. Suomen Kiinteistöliitto on käyttänyt indeksitaloa siksi, että saataisiin todellisuutta vastaava kuva kiinteistöverojen ja kunnallisten maksujen vaikutuksesta eri kaupungeissa. Pelkkien energia-, vesi- ja jätevesimaksujen yksikköhintojen vertailu johtaa harhaan, sillä kaukolämmön, sähkön ja vedenkin perusmaksut määräytyvät kuluttajakiinteistön koon mukaan ja vaihtelevat perusteiltaan kunnittain. Kiinteistöliiton tutkimusten mukaan suurissa kaupungeissa kiinteistöverot ja kunnalliset maksut ovat hieman alhaisemmat kuin koko maassa keskimäärin. Kiinteistöliiton vertailuissa eivät ole mukana asuntojen hinnat, jotka suurimmissa kaupungeissa ovat muita kalliimmat. Asuinkerrostalojen hoitovastikkeista menee jo yli puolet kiinteistöveroon ja kunnallisiin kaukolämpö-, vesi- ja jätevesi- sekä sähkö- ja jätehuoltomaksuihin. Kuntien päättämät vero- ja maksuperusteet vaihtelevat kuitenkin varsin paljon. Vertailua vaikeuttavat kiinteistöverot ja nimenomaan tontista perittävä kiinteistövero 19. Kun Helsingin Kampin indeksitalokaksion vuosittaisesta vastikkeesta menee lähes 258 euroa tontin kiinteistöveroon, on määrä Espoossa 42 euroa. Erot johtuvat tontin verotusarvojen eroista, eivät niinkään itse tontin veroprosenteista. Tämän takia asumisen maksut on esitetty myös ilman kiinteistöveroja. Kun tarkastellaan kaikkia maksuja ja kiinteistöveroja, kallein on Helsinki ja halvin Oulu. Ero vuodessa on 294 euroa. Jos poistetaan vertailusta kiinteistövero ja tarkastellaan pelkästään maksuja, kallein on Turku ja halvin edelleen Oulu. Ero on näin laskien 234 euroa. Kaukolämmön perus- ja energiamaksuihin menee indeksitalossa keskimäärin 519 euroa. Kalleinta lämmittäminen on Jyväskylässä (564 e) ja edullisinta Oulussa (384 e). Indeksitalon kaksion asumiseen liittyvät maksut ovat kasvaneet kaupungeissa eri tahtiin. Suurin kasvu on ollut Jyväskylässä, Lahdessa ja Turussa ja pienin Oulussa. 18 Tämä tarkastelu perustuu Suomen Kiinteistöliiton vuosittaisiin vertailuihin. Vertailuja koskevat tiedot ovat Suomen Kiinteistöliiton sivuilla osoitteessa 19 Sama ongelma liittyy Veronmaksajain vuosittain tekemiin vertailuihin.

23 23 Kuvio 19. Indeksitalon asumismaksut ja verot euroa/vuosi 2009 Helsinki Turku Jyväskylä Lahti Pori Vantaa Kuopio Tampere Espoo Oulu Kuvio 20. Indeksitalon asumisen maksut euroa/vuosi 2009 Turku Jyväskylä Pori Lahti Vantaa Tampere Espoo Helsinki Kuopio Oulu

24 24 Kuvio 21. Asumisen maksujen (pl. kiinteistövero) muutos % Lahti Jyväskylä Tampere Turku Espoo Vantaa Pori Helsinki Kuopio Oulu Muutos % Kuvio 22. Kaupunkien sijat asumisen maksujen suuruuden perusteella 2001 ja 2009 (Suomen Kiinteistöliitto) Kallein Halvin Espoo Vantaa (kallein 01) Pori Turku (kallein 09) Kuopio Jyväskylä Helsinki Oulu (halvin 09) Tampere Kallein Halvin 10 Lahti (halvin 01) Maksujen korotukset heijastuvat suoraan asumisen kustannuksiin. Kuviossa 22 on esitetty 10 kaupungin sijat maksujen perusteella vuosina 2001 ja Kun Lahti oli halvin vuonna 2001, on se vuonna 2009 sijalla 4. Vastaavasti Jyväskylä on noussut toiseksi kalleimmaksi. Oulu on halvin 2009 ja oli kahdeksantena vuonna 2001.

25 25 5 Asukaskohtaiset menot suhteessa muiden kuntien menoihin Tuottavuuden seuranta Hallitus päätti politiikkariihessään velvoittaa 20 suurinta kuntaa laatimaan palveluidensa kehittämiseksi tuottavuusohjelmat, joiden toteutumista seurataan kuntien ja valtion yhteistyönä. Ministeri Kiviniemen totesi 20 suurimman kunnan keskustelutilaisuudessa seuraavasti: Suuret kaupungit ovat avainasemassa palvelutuotannon uudistamisessa. Kuusi suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista ja sata pienintä kuntaa kolme prosenttia. 20 suurimmassa kunnassa on 45 prosenttia Suomen asukkaista ja menoista lähes 50 prosenttia. Nämä luvut kertovat väistämättä sen, että koko kuntatalouden tasolla merkittävää kustannustehokkuutta voidaan saavuttaa vain, jos tehokkuutta edistäviä ratkaisuja pystytään toteuttamaan suurten kaupunkien palveluissa. 20 suurimman kaupungin toimintakulut ja -kate 20 suurimman kaupungin toimintakulut vuonna 2008 olivat 48,3 prosenttia Manner- Suomen kuntien toimintakuluista. Asukkaita näissä kaupungeissa oli 45,1 prosenttia Manner-Suomen asukkaista. Taulukossa 5 on esitetty asukasluku, toimintakulut ja toimintakate miljoonina euroina ja asukaslukuun suhteutettuina Kuntien keskinäinen vertailu käy vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi. Toimintojen organisointierojen vuoksi keskeisten käsitteiden sisältö vaihtelee kunnittain. Kun luvut merkitsevät eri asiaa eri kunnissa, on vertailun tulos luonnollisesti väärä. Siitä huolimatta vertaillaan. Samoista luvuista pystytään päätymään erilaisiin tulkintoihin. Asukaslukuun suhteutettujen toimintamenojen tai -kulujen perusteella on päätelty pienten kuntien järjestävän palvelunsa suuria kuntia edullisemmin. Talouselämä-lehdessä (TE 2/2006) todettiin Helsingin käyttävän rahaa (toimintakuluja) asukasta kohden 73 prosenttia enemmän kuin Merimasku. Toimintakulujen vertailu antaa siis väärän kuvan, jos vertaillaan kuntien toiminnan tehokkuutta. 20 Ministeri Mari Kiviniemi 20 suurimman kunnan keskustelutilaisuudessa Puhe 10/

26 26 Edellisellä sivulla olevassa Talouselämä-lehden taulukossa kuntien toimintakulut on esitetty nousevassa järjestyksessä: toimintakuluiltaan (euroa/asukas) pienin kunta saa sijan 1. Kuviossa 23 on esitetty hajontakuviona 399 Manner-Suomen kunnan toimintakulut ja -kate euroa/asukas. Suurimpien kaupunkien asema on merkitty kuvioon. Kuvio suurimman kaupungin sijoitus toimintakulujen ja toimintakatteen (euroa/asukas) perusteella Manner-Suomen kuntien joukossa 2008 Suuri Toimintakulut e/as Pieni Turku Pori Espoo Lahti Jyväskylä Vantaa Kuopio Oulu Tre Hki Helsingin näin laskettujen toimintakulujen sija on 33. Se ei kuvaa oikeastaan muuta kuin liiketoiminnan laajuutta. Liiketoiminnasta kertyy tuloja, ja ne ovat mukana toimintakatteessa. Kuviossa ja taulukossa on annettu kunnalle sija toimintakatteen (e/as.) mukaan. Kunta, jonka toimintakatteessa on eniten verorahoituksella katettavaa, saa sijan 1 ja kunta, jonka toimintakate näin laskien on vähiten miinusmerkkinen, saa suurimman sijan Heikompi Toimintakate e/as Parempi Toimintakatteen (e/as.) mukaan Helsingin sija on suurimmasta kaupungista kaikkiaan 7:n sija on vähintään 300. Tämä kuvaa liikelaitosten suurta vaikutusta. Toisaalta sijat kuvaavat toimintakulujen vertailun perusteettomuutta. Taustalla on joko tietämättömyys lukujen merkityksestä tai tarkoitushakuisuus.

27 27 Taulukko suurimman kaupungin asukasluku, toimintakulut ja toimintakate miljoonaa ja euroa/asukas ja sijat euroa/asukas 2008 Asukasluku Toimintakulut milj.e Toimintakulut e/as. Toimintakate milj.e Toimintakate e/as. Toim.kulu sija e/as. Toim.kate e/as. sija Helsinki , , Espoo , , Tampere , , Vantaa , , Turku , , Oulu , , Lahti , , Kuopio , , Jyväskylä , , Pori , , Lappeenranta , , Rovaniemi , , Vaasa , , Joensuu , , Kotka , , Hämeenlinna , , Mikkeli , , Porvoo , , Hyvinkää , , Nurmijärvi , , suurinta Nettokustannusten hahmottelua Tuloslaskelman toimintakuluja paremmin vertailukelpoisia ovat toiminnoittaiset nettokustannukset. Niihinkin vaikuttavat erot kuntien toimintojen organisoinnissa. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat kohtuullisella tasolla vertailukelpoisia. Ne kuvaavat kirjanpidon mukaisia menoja. Kirjapidon luvut eivät ota huomioon kuntien erilaista palvelutarvetta. Usein lukuja on muutettu vertailukelpoisemmiksi käyttämällä ikä- ja tarvevakiointeja. Tässä käytetään kuitenkin pelkästään tilastojen lukuja niitä mitenkään korjaamatta. Kuntien opetustoimi on organisoitu eri tavoin. Eräillä kaupungeilla on omat ammatilliset oppilaitokset ja jopa ammattikorkeakoulu. Kaikilla pienimmillä kunnilla ei ole omaa lukiota, muutamassa kunnassa on pelkkä ala-aste. Pienissä kunnissa opetustoimen kustannuksia kasvattaa koulujen pieni koko. Opetus- ja kultttuuritoimen yhteenlaskettujen nettokustannusten vertailussa on otettava huomioon se, että suurimmilla kaupungeilla on omat teatterit, orkesterit ja museot. Niiden organisoinnissa on eroja.

28 28 Liitteessä 11 on 20 suurimman kaupungin seuraavien toimintojen nettokustannukset 21 euroa/asukas: 1 sosiaali- ja terveystoimi 2 opetus- ja kulttuuritoimi 2a opetustoimi ( ) 2b muu opetus- ja kulttuuritoimi 3 yleishallinto 4 muut palvelut ( ) = nettokustannukset yhteensä 6 korjatut nettokustannukset (nettokustannukset ammatillinen koulutus ammattikorkeakoulu kulttuurilaitokset) Taulukossa 6 on 20 suurimman kaupungin sijoitus muiden Manner-Suomen kuntien joukossa. Kuviossa 24 on esitetty Manner-Suomen kuntien korjatut nettomenot euroa/asukas 2008 kvartiileittain. Taulukko suurimman kaupungin eri toimintojen nettokustannukset euroa/asukas, sijaluvut 2008 Sosiaalija terveys Opetusja kulttuuritoimi muu op. ja kulttuuri Muut siitä: opetustoimi Yleishallinto Nettokustannukset yhteensä Korj. nettokust. Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Lahti Kuopio Jyväskylä Pori Lappeenranta Rovaniemi Vaasa Joensuu Kotka Hämeenlinna Mikkeli Porvoo Hyvinkää Nurmijärvi Sijakeskiarvot Tiedot Tilastokeskuksen Tiedonantajapalautteesta 2008.

29 29 Kuvio 24. Manner-Suomen kuntien korjatut nettomenot 22 euroa/asukas kvartiileittain 2008 (Tilastokeskus) Nettokustannukset 2008 Euroa/asukas 1 Kallein (100) 2 (99) 3 (100) 4 Halvin (100) 22 Tilastokeskuksen Tiedonantajapalautteen nettomenoihin sisältyvät kunnan toiminnot liiketoimintaa lukuun ottamatta. Toimintojen organisoinnin erilaisuuden takia sitä on korjattu poistamalla siitä poistettu ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulut sekä kulttuurilaitokset (teatteri, orkesteri ja museot)

30 30 Kaikki on suhteellista, niin ovat suurten kaupunkien suuret menotkin. Iltapäivälehtimäisessä kuntien tulosluettelossa on omat ongelmansa, mutta sillä on mahdollisuus rohkaista pohtimaan toimintojen kustannuserojen taustoja. Tilasto ei ole totuus, vaikka olisi virallinen tilasto. Se kuvaa vain sitä, mitä sen, mitä kirjanpito osoittaa. Sille, että toiminnot on organisoitu kunnissa eri tavoin, tilasto ei voi mitään. Palvelujen hyvyydestä tai heikkoudesta eikä kuntien toiminnan tehokkuudesta se ei kerro. Niinpä kirjanpidon mukaisten menojen väheneminen ei ole toiminnan tehostumista, vaikka niin suoraviivaisesti tulkitaan. Tuskin kyse on oikeasta tuottavuudenkaan paranemisesta. Edellä osoitettiin, että kuntien toimintakulujen vertailu ei organisaatioerojen takia ole perusteltua. Siitä huolimatta niitä verrataan. 23 Oheisessa taulukossa on esitetty kaupunkien sijoja eri toimintojen nettomenojen suhteen. Tämän suppean yhteenvedon tavoitteena ei ole analysoida palvelukustannusten taustoja, mutta muutaman havainnon niistä tehdä tämänkin tarkastelun perusteella. Eri tutkimuksissa on päädytty siihen, että kuntien optimikoko olisi asukaan välillä, koska tällaisten kuntien kustannukset ovat muita pienemmät 24. Luoman ja Häkkisen 25 mukaan erilaiset kunnat tuottavat palvelut halvimmilla eri toiminnoissa. Tämä käy ilmi myös liitetaulukosta12, jossa on kuntakoon mukaan erilaisten toimintojen nettomenot asukasta kohti. Luvut ovat kirjanpidon mukaisia lukuja eivätkä kerro millaisia palveluja ja miten paljon kunta tarjoaa. Kartasta (kuvio 24) ilmenee, että useat pienimpien menojen kvartiilin kunnat sijaitsevat jonkun suuremman kaupungin läheisyydessä. Mielikuva saa tukea liitteestä 13 jossa on esitetty 100 nettokustannuksiltaan pienimmän kunnat asukasluvut. Liitteessä 14 on lueteltu 50 pienimpien ja 50 suurimpien korjattujen nettomenojen kuntaa ja näiden 0 14-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden osuudet. Suurten menojen kunnissa on keskimääräistä enemmän yli 65-vuotiaita ja pienimpien menojen kunnissa ikäjakautuma on keskitasoa nuorempi. Sama käy selville myös kuvioista 25 ja 26, joissa on esitettykorjattujen nettomenojen sekä 0 14-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden prosenttiosuudet hajontakuvioina. Pienet kustannukset näyttävät liittyvän edellä olevan perusteella paljolti kunnan sijaintiin, kehitysvaiheeseen ja siitä johtuvaan ikärakenteeseen, jossa nuorten osuus muita suurempi ja vanhusten osuus muita pienempi. 23 Vertailuongelmista mm. seuraavissa artikkeleissa: Helin, Heikki, Kuntien talouden vertailuongelma: Samat luvut eri tulkinta. Kuntien talouden vertailu ongelmallista. Kuntalehti 3/2006. Helin, Heikki, Kunnallistalouden vertailun ongelmia. Kvartti 2/ Asukasluvun ja korjattujen nettomenojen korrelaatiokerroin on Luoma Kalevi Moisio Antti, Kuntakoko, kuntien menot ja palvelutuotannon tehokkuuserot. Vatt-muistioita 69. Helsinki 2005

31 31 Kuvio 25. Korjatut nettomenot e/as. ja 0 14-vuotiaiden prosenttiosuus 26 35,0 30,0 25, v. % 20,0 15,0 Espoo Vantaa Oulu Pori Kuopio Jyväskylä Lahti Tampere Helsinki Turku 10,0 5, Korjatut nettomenot e/as. Kuvio 26. Korjatut nettomenot e/as. ja 65-vuotiaiden prosenttiosuus 27 40,0 35,0 30,0 65- v % 25,0 20,0 15,0 10,0 Pori Lahti Turku Kuopio Tampere Jyväskylä Helsinki Oulu VantaaEspoo 5, Korjatut nettomenot e/as. 26 Korrelaatiokerroin Ikäryhmän % -osuus on vuodelta Korrelaatiokerroin Ikäryhmän % -osuus on vuodelta 2007.