KAITAINKOSKIEN JA IHAKSELANJOEN (TEVALAISEN) KUNNOSTUSRAPORTTI

Transkriptio

1 KAITAINKOSKIEN JA IHAKSELANJOEN (TEVALAISEN) KUNNOSTUSRAPORTTI Tmi Manumaa 2010 Yhteistyössä mukana: Kaakkois-Suomen ELY-keskus (kalatalous) ja Urpalanjokialue Lohijoeksi ry

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 4 2 KUNNOSTETTAVAN ALUEEN KUVAUS Sijainti ja valuma-alue Kunnostusalueen nykytila ja vesistön käyttö Kunnostettavat koskialueet Kunnostusalueen maan- ja vesialueiden omistajien suostumukset ja muut luvat 10 3 KUNNOSTUSSSUUNNITELMA Kaitain Myllykoski Kaitainkoski Ihakselanjoki (Tevalainen) 12 4 SÄHKÖKOEKALASTUS Menetelmä ja otannan suunnittelu Pyyntijärjestelyt ja aineiston käsittely 13 5 SÄHKÖKOEKALASTUSTULOKSET 13 6 KUNNOSTUKSIEN TOTEUTUS Rahoitus Työvoima, työn hinta ja toteutus Kunnostuksissa käytetty kiviaines Kutusoraikot Poikas- ja talvehtimisalueet 18 7 ENNEN/JÄLKEEN KUNNOSTUKSEN (KUVAT KERTOKOON) 20 8 KUNNOSTUKSIEN VAIKUTUKSET Virtaamaan ja vedenpintaan Vedenlaatuun Pohjaeliöihin Kalastukseen ja melontaan Paikallisten ihmisten kalataloudelliseen tietämykseen 22 9 JULKISUUS 22

3 3 LIITTEET Liite 1. Maanomistajien suostumus kaavake. 23 Liite 2. Kaitain Myllykosken sähkökoekalastuslomake 24 Liite 3. Kaitainkosken sähkökoekalastuslomake 25 Liite 4. Ihakselanjoen (Tevalainen) sähkökoekalastuslomake 26 Liite 5. Kaakonkulman lehtijuttu (skannattu nettiversio) 27 Liite 6. Luumäen Lehden lehtijuttu (skannattu nettiversio) 28 Liite 7. Etelä-Saimaan lehtijuttu (skannattu sanomalehdestä) 29 KUVAT Kuva 1. Kaitainkoskien alue. 6 Kuva 2. Ihakselanjoen (Tevalaisen) alue. 6 Kuva 3. Kaitain Myllykoski (kuvattu länsipuolen alaosalla kohti ylävirtaa). 8 Kuva 4. Kaitainkoski (kuvattu sillan länsipuolelta alavirtaan). 9 Kuva 5. Ihakselanjoki Tevalaisissa. 10 Kuva 6. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen virkamiehiä kunnostetulla Ihakselanjoen koskella. 15 Kuvat 7 & 8: Talkooväki tauolla ja työntouhussa. 16 Kuvat 9 & 10: Kiviaineksen siirtoa ja välivarastointia. 17 Kuvat 11 & 12: Kutusoraikkoa ja sen kuljettamista. 18 Kuvat 13 & 14: Poikas- talvehtimiskivikon kuljettamista valmista aluetta. 19 TAULUKOT Taulukko 1. Kaitain Myllykosken sähkökoekalastustulokset. 13 Taulukko 2. Kaitainkosken sähkökoekalastustulokset. 13 Taulukko 3. Ihakselanjoen (Tevalainen) sähkökoekalastustulokset. 14 Taulukko 4. Koskialueiden talkootyöt eriteltynä. 16 Taulukko 5. Kaitain Myllykosken soramäärät. 17 Taulukko 6. Kaitainkosken soramäärät. 17 Taulukko 7. Ihakselanjoen (Tevalaisen) soramäärät. 18 Taulukko 8. Kaitain Myllykosken poikaskivimäärät. 18 Taulukko 9. Kaitainkosken poikaskivimäärät. 19 Taulukko 10. Ihakselanjoen (Tevalaisen) poikaskivimäärät. 19

4 4 1 JOHDANTO Urpalanjoki on ollut Suomen paras meritaimenen luonnontuotannonjoki (Hurme 1962). Urpalanjoen reitti koostuu useista järvistä ja niitä yhdistävistä joki- ja puro-osuuksista. Vesistörakentaminen, koskien perkaukset ja heikentynyt vedenlaatu ovat huomattavasti heikentäneet Urpalanjoenalueella elävien vaelluskalakantojen lisääntymistä ja vaelluksia. Urpalanjoen latvaosilla Kirkkojoessa elää luonnontilainen purotaimenkanta, joka on peruja velvoiteistutuksista. Urpalanjoen alaosan Venäjän puoleisella jokiosuudella on säilynyt joen alkuperäinen meritaimen. Lisääntyminen Venäjän puoleisilla koskilla on kuitenkin vähäistä. Suomen puoleisella alaosalla ei velvoiteistutuksista huolimatta ole saatu syntymään luonnontuotantoa. Luonnontilaisen taimenkannan voimistumista Suomen puolella rajoittaa pääasiassa sopivien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden puute ja joen alaosalla olevat vaellusesteet. Alueelle vuonna 2008 perustettu Urpalanjokialue Lohijoeksi ry on pyrkinyt aktiivisesti siihen, että alue saataisiin palautettua takaisin lohijoeksi. Urpalanjokialueelle on tehty koko valuma-aluetta koskeva maaseudunkehittämishankesuunnitelma, jota on lähdössä toteuttamaan Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Koskikunnostukset alueella ovat tärkeitä, sillä koskialueiden virtakutuisille kalalajeille ei ole (juuri ollenkaan) kutupaikkoja ja koskialueiden kalataloudellinen potentiaali jää nykyisellään hyödyntämättä. Myös useissa Urpalanjoen sivujoissa ja puroissa on mahdollisuuksia kunnostuksin saada lisää tuottavia poikasalueita. Kalojen luonnonlisääntyminen myös edesauttaisi osakaskuntia saamaan kalastoaan monipuolisemmaksi, luopumaan vaelluskalaistutuksista, ja käyttämään varojaan muihin tarkoituksiin. Vaellusesteiden ohittamisen myötä Urpalanjoen päämääränä voidaan pitää alueen virtavesikalastuksen edellytyksien kohentumista ja alueen vetovoimaisuuden parantumista myös uhanalaisien vaelluskalojen suojelun myötä. Paikallisella aktiivisuudella ja kalatalousviranomaisten avustuksella saatiin aloitettua syksyllä 2010 Kaitain koskialueiden talkookunnostukset. Kunnostukset toteutettiin käsikunnostuksena ja sitä voidaan pitää myös ns. lähtölaukauksena Urpalanjoen vesistöjen

5 kokonaisvaltaiselle kunnostukselle. Kaitain talkoopäivät olivat myös eräänlainen malliesimerkki kuinka virtavesiä voidaan kunnostaa sekä käytännön opiskelutilaisuus talkoolaisille, paikallisille osakaskunnille ja -yhdistyksille. Kunnostuksien jälkimainingeissa soraistettiin ja kivettiin myös Ihakselanjoen alinta koskea Tevalaisissa. 5 Tässä raportissa pyritään: o kertomaan lähtötilanne ja alustava kunnostussuunnitelma o esittämään koskialueiden sähkökoekalastustulokset o havainnollistaa taulukoin ja kuvin tehdyt toimenpiteet 2 KUNNOSTETTAVAN ALUEEN KUVAUS 2.1 Sijainti ja valuma-alue Urpalanjoen valuma-alue (V.A. 09) on pinta-alaltaan 557 km 2, josta Suomen puolella on 467 km 2. Alueen järvisyys on 5,3 prosenttia, joista järviä ja lampia on noin 80 kappaletta. Kunnostusalue sijaitsi Miehikkälän kunnan alueella Kaitain kylässä. Kaitain Myllykoski alkaa Lastenlammen luusuasta ja pieni välisuvantoalue erottaa sen Kaitainkoskesta. Kaitainkoski laskee vetensä Pitkäjärveen (kuva 1). Ihakselanjoki on Urpalanjoen sivujoki, joka yhtyy Urpalanjokeen Tevalaisen kohdalla (kuva 2).

6 6 Kuva 1. Kaitainkoskien alue. Kuva 2. Ihakselanjoen (Tevalaisen) alue.

7 7 2.2 Kunnostusalueen nykytila ja vesistön käyttö Kaitain koskialueen ja joen puolivälin nykyinen tilanne on vedenlaadultaan välttävä. Kalasto koostuu lähinnä tavallisimmista kalalajeista (kts. myös luku 4 sähkökoekalastukset). Koskialueella on vähäistä vapaa-ajan kalastusta mm. onkimista ja virvelöintiä. Lisäksi koskialuetta käytetään ravustukseen. Vesiliikennettä koskialueella ei harjoiteta, mutta satunnaisia koskimelojia alueella on. Kaitainkoskien välisuvannossa paikallinen mökkiläinen liikkuu soutuveneellä. Ihakselanjoen vedenlaatu on hyvä. Kalasto koostuu kuitenkin yleisimmistä kalalajeista, kuten särjestä, ahvenesta ja kivisimpusta (kts. myös luku 4 sähkökoekalastukset). Ihakselanjokeen on myös siirtoistutettu täplärapuja. Ihakselanjoessa ei liikuta veneillä eikä kanooteilla. Vesialueen pienimuotoinen vapaa-ajankalastus sijoittuu välilampiin ja suvantoalueisiin. 2.3 Kunnostettavat koskialueet Kaitain Myllykosken molemmilla puolilla on vapaa-ajan asunto, mutta Kaitainkoski on lähinnä peltoalueiden välissä. Kaitain Myllykoski on noin 120 metriä pitkä ja leveys vaihtelee 7-15 metrin välillä. Myllykosken niskan alapuoleinen koskiosuus on perattu pois. Myllykosken puolivälissä on sijainnut ennen vesivoima-/myllylaitos, joka myöhemmin oli siirretty sivu-uomaan. Sivu-uoma on myös ilmeisesti aikojensaatossa louhittu ja ihmisvoimin tehty? Myllykosken loppuosassa (idän puolella) on paikoin lähes luonnontilaisen näköistä koskialuetta (kuva 3).

8 8 Kuva 3. Kaitain Myllykoski (kuvattu länsipuolen alaosalla kohti ylävirtaa). Kaitainkoski on noin 80 metriä pitkä ja leveys on metrin välillä. Kosken yli menee Kaitain maantiesilta. Kosken yläosassa on vähemmän kiveä, kuin alaosassa. Pääosa kivestä on isoa kiveä ja pohja paikoin kalliota. Kaitainkoski on myös hieman avonaisempi ja varjostusta on vähemmän kuin ylemmässä Myllykoskessa (kuva 4).

9 9 Kuva 4. Kaitainkoski (kuvattu sillan länsipuolelta alavirtaan). Ihakselanjoen alaosalla (Hirvaslammen eteläpuolella), ennen yhtymistään Urpalanjokeen on lyhyt koskialue. Koski on noin 40 metriä pitkä ja noin kolme metriä leveä. Kosken niskan yli menee pieni puinen kävelysilta ja alaosa päättyy maantiesiltaan. Sora puuttuu koskesta täysin ja erikokoista kiveä on vain paikoin ja varsinkin vanhan myllypadon kohdalla (kuva 5).

10 10 Kuva 5. Ihakselanjoki Tevalaisissa. 2.4 Kunnostusalueen maan- ja vesialueiden omistajien suostumukset ja muut luvat Kunnostetuilta koskialueilta kerättiin maa- ja vesialueen omistajien suostumukset kirjallisena lomakkeelle (liite 1). Lisäksi paikallisilta osakaskunnilta oli suostumukset kunnostuksiin. Osa maan omistajista ja vesialueen omistajista oli myös itse mukana talkoissa. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Y-vastuualueelle tehtiin ilmoitus. Kunnostukset eivät vaatineet muita lupia. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Y- vastuualueen virkamies suoritti Kaitain koskialueella asian tiimoilta käynnin KUNNOSTUSSSUUNNITELMA 3.1 Kaitain Myllykoski Lisääntymisalueet:

11 Kaitain Myllykoskeen suunniteltiin tuotavaksi noin 20 m 3 uutta puhdasta soraa. Tämä tarkoittaisi käytännössä noin kolme laajaa soraikkoa. Sorapatjan paksuudeksi tulisi saada vähintään 30 senttimetriä. Soran koko oli valittu karkeaksi, siitä syystä, että vältytään kiintoaineen tukkimasta soraa ja sorapatja pysyy kuohkeana. Sora tulee pääosin olemaan mm välillä. Sora laitetaan isojen kivien läheisyyteen ja paikkaan, jossa voimakaskaan virta ei pystyisi sitä irrottamaan pohjasta. 11 Poikas-/talvehtimisalueet: Poikasalueiksi tarkoitus olisi tarpeen mukaan kivetä soraikkojen alapuoleista aluetta. Tarkoitus on se, että kun poikaset kuoriutuvat mädistä, olisi heille suoja välittömästi lähellä. Poikaskivikoista ei tehty muuta suunnitelmaa, sillä niiden tekeminen ratkesi paljon myös käytännön syistä ja aikataulusta yms. Osa ns. poikaskivestä voidaan sijoittaa paikkaan, jossa ne toimivat myös kalojen elinympäristönä talvella. 3.2 Kaitainkoski Lisääntymisalueet: Kaitainkoskeen suunniteltiin myös tuotavaksi noin 20 m 3 uutta puhdasta soraa. Tarkoitus oli käytännössä tehdä kolme tai neljä soraikkoa. Sorapatjan paksuus oli vähintään saatava 30 senttimetriin. Soran koko oli oltava karkeaa, sillä Kaitainkosken pudotuskorkeus on pieni ja koski on syvempi kuin ylempi koskialue. Tästä syystä myös pohjan liettymis riski on suurempi. Sora tulee pääosin olemaan mm välillä. Sora on laitettava myös paikkaan, jossa pohjan kalliosta johtuen tai voimakkaasta virrasta aiheutuva soran liikkuminen pystytään estämään. Poikas-/talvehtimisalueet: Poikasalueiksi on kivettävä soraikkojen alapuoleista aluetta. Kaitainkoskessa poikaskiveä on myös vähemmän, kuin Kaitain Myllykoskessa. Poikaskiveä voidaan myös sijoittaa uoman reunoille, jossa se on tulva-aikaisena suojana kaloille ja myös rannan eroosiolle. Poikaskiviä voidaan sijoittaa myös paikkaan, jossa ne toimivat kalojen elinympäristönä talvella.

12 Ihakselanjoki (Tevalainen) Lisääntymisalueet: Ihakselanjoen alimpaan koskeen on mahdollista tehdä yksi iso soraikko kosken niskalle. Niskan yli menee myös puinen kävelysilta. Tuotava soramäärä on noin 3-4 m 3 ja 10 m 2 alue. Muuta osaa koskea ei ole järkevä soraistaa vielä tässä vaiheessa, sillä koskialue on lyhyt ja toimii lähinnä poikasalueena. Poikas- /talvehtimisalueet: Poikasaluetta voidaan lisätä heittämällä rannoilta pienempää perkauskivimateriaalia jokeen tai tuomalla pieni kuorma mm kiveä. Poikaskiveä voidaan myös kipata vanhan padon kohdalle, jolloin saadaan ns. jatkettua koskea, antaa soraikosta kuoriutuville poikasille suojaa ja kalan nousu tätäkautta helpottuu. 4 SÄHKÖKOEKALASTUS 4.1 Menetelmä ja otannan suunnittelu Sähkökoekalastus on kalabiologinen tutkimusmenetelmä, jolla voidaan tutkia koskialueen kalastoa ja kalatuotantoa. Menetelmä perustuu veteen luotuun sähkökenttään, joka pakottaa vaikutuspiirissä olevat kalat uimaan kohti anodihaavia. Kalat taintuvat ja ne kerätään haavin kautta astiaan. Rannalla saaliista tehdään tarkempia mittauksia ja tutkimuksia. Tämän jälkeen kalat vapautetaan takaisin veteen. Menetelmää käytetään eniten jokien virtapaikkojen kalamäärien arvioinnissa. (Ympäristöministeriö, 2000) Sähkökoekalastukset Urpalanjoella suoritettiin ja Ihakselanjoella Urpalanjoen Kaitainkoskilla kalastettaviksi koealoiksi valittiin koskien eri vaiheilta hyvin sähkökoekalastettavissa olevat alueet. Ihakselanjoella Tevalaisissa kalastettiin koko koski ja ylemmällä koskella noin puolet. Kaikkiaan kalastettiin neljä koskialuetta ja neljä koealaa. Tutkitut pinta-alat vaihtelivat koealoilla m 2 välillä. Joen leveys vaihteli 6-15 metriin ja syvyys senttimetriin. Virtaama oli sähkökoekalastusten aikana kuivasta kesästä johtuen heikko (noin 1 m 3 /s).

13 Pyyntijärjestelyt ja aineiston käsittely Sähkökoekalastuslaitteistona käytettiin akkukäyttöistä selässä kannettavaa laitetta (Hans Grassl IG200/2). Sähkökoekalastuksen suoritti Kaitainkoskilla kaksi henkilöä, joista yksi toimi anodihaavin ja sähkökalastuslaitteen käsittelijänä yksi muu toimi kiinniottohaavin käsittelijänä. Ihakselanjoella sähkökoekalastukset suoritti yksi henkilö. Koealat kalastettiin vain yhden kerran. Saaliiksi saaduista kaloista mitattiin vain kokonaispaino. Punnitsemisessa käytettiin digitaalista vaakaa, joka ilmoitti tuloksen yhden gramman tarkkuudella. Kalojen ei tarvinnut nukuttaa. Koekalastuksen jälkeen saalis vapautettiin takaisin jokeen. Kaikki tärkeät tiedot kirjattiin kenttälomakkeisiin ja myöhemmin myös tietokoneelle Excel-lomakkeisiin (kts. myös liitteet 2-4). Pyydystettävyyttä ei pyritty selvittämään, koska haluttiin tietää vain lajisto ja nykytila. 5 SÄHKÖKOEKALASTUSTULOKSET Kaitain Myllykosken koealan kalasto koostui neljästä eri kalalajista. Kaloja saatiin yhteensä 41 kpl (taulukko 1). Vaelluskaloja ei koskessa havaittu. Yksi hauki saatiin koelan ulkopuolelta (liite 2). Taulukko 1. Kaitain Myllykosken sähkökoekalastustulokset. laji kpl paino (g) made 1 95 ahven särki kivisimppu 4 13 yhteensä Kaitainkosken kalasto koostui kuudesta eri kalalajista. Kaloja saatiin 44 kpl (taulukko 2). Vaelluskaloja ei koskessa havaittu. Koskessa oli runsaasti järvisimpukoita (liite 3). Taulukko 2. Kaitainkosken sähkökoekalastustulokset.

14 14 laji kpl paino (g) hauki ahven särki made kivisimppu salakka 1 6 yhteensä Ihakselanjoen (Tevalaisen) kalasto koostui kolmesta eri kalalajista. Kaloja saatiin vain neljä kappaletta (taulukko 3). Vaelluskaloja ei koskessa havaittu, mutta yksi täplärapu, kivisimppu ja ahven karkasivat sähkökentästä (liite 4). Taulukko 3. Ihakselanjoen (Tevalainen) sähkökoekalastustulokset. laji kpl paino (g) ahven 2 88 särki 1 30 kivisimppu 1 5 yhteensä KUNNOSTUKSIEN TOTEUTUS 6.1 Rahoitus Koskikunnostuksien rahoitukseen Urpalanjokialue Lohijoeksi ry haki avustusta Kaakkois- Suomen ELY-keskuksesta. Kaakkois-Suomen ELY-keskus myönsi euroa kivimateriaalin ostoon. Suurimman osuuden kivimateriaalista maksoi kuitenkin yhdistys itse. Yhdistys keräsi hattua kierrättämällä puuttuvan rahoituksen kasaan. Tällä saatiin 300 m 3 valmiiksi seulottua kiveä ostettua, joka läjitettiin kalliolle. Siellä se säilyy myös myöhempiä koskikunnostuksia varten. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen E-vastuualue (kalatalous) teki toimeksiantosopimuksen Tmi Manumaan kanssa. Toimeksiantosopimus piti sisällään sen, että Tmi Manumaa (Manu Vihtonen) valmistelee, ohjaa, dokumentoi ja valvoo Kaitain- ja Kaitain Myllykosken kalataloudellisia kunnostustalkoita. Kunnostukset suoritetaan ennalta

15 esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Kalatalousviranomaiset ja hankerahoituksia käsittelevä virkamies tekivät kunnostetuilla koskialueilla tutustumiskäynnin (kuva 6). 15 Kuva 6. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen virkamiehiä kunnostetulla Ihakselanjoen koskella. 6.2 Työvoima, työn hinta ja toteutus Kunnostustöitä oli ELY-keskuksen toimesta palkattu valvomaan ja ohjaamaan Tmi Manumaa (Manu Vihtonen). Koskialueiden kunnostamisessa merkittävimmän työpanoksen antoivat paikalliset ihmiset ja Urpalanjokialue Lohijoeksi ry. Koskialueiden sähkökoekalastukset Tmi Manumaa suoritti talkootyönä Koskialueiden talkootyöt aloitettiin sorarännien valmistamisella, joihin puutavarat saatiin lahjoituksena. Koskien soraistaminen ja kiveäminen vei kaikkiaan neljä päivää. Työmiehiä ja traktoreja käytettiin tilanteen mukaan.

16 Työvoimasta koneiden, eli traktorityön osuus olikin merkittävä. Polttoaine kustannukset menivät ns. talkoiden piikkiin. Lisäksi kylän naisväki huolehti työmiesten muonituksesta ja talkooeväistä. Työpanoksen hinta voidaan arvioida myös yleisesti käytetystä tavasta (mm. hankerahoituksissa), jolloin työmiehen tuntipalkka on 10 /h ja konetyö 20 /h (taulukko 4). 16 Taulukko 4. Koskialueiden talkootyöt eriteltynä. pvä yhteensä henkilöitä (kpl) tunteja (h) miestyö (hinta) traktori (hinta) työn hinta yhteensä Kuvat 7 & 8: Talkooväki tauolla ja työntouhussa. 6.3 Kunnostuksissa käytetty kiviaines Koskikunnostuksissa pyrittiin käyttämään valmiiksi seulottu karkeaa kiviainesta, josta oli poistettu kaikki hienompi aines ja hiekka. Kutusoraikoiksi käytettiin mm kiveä ja ns. poikaskivikoiksi mm kiveä. Sorat olivat ajettu läjitettynä ja eroteltuna kalliolla (oikeanpuoleinen kuva alapuolella). Kiviaines toimitettiin Pyhällöstä Jouko Yläjääskin soramontulta.

17 17 Kuvat 9 & 10: Kiviaineksen siirtoa ja välivarastointia. 6.4 Kutusoraikot Kutusoraikkojen tekemiseen suunniteltu kivimäärä ylittyi käytännössä hyvin niukasti (vain noin 5,5, m 3 ). Suunnitelma siis piti, mutta pienistä käytännön syistä ja tilanteen elämisestä johtuen soraistettavia alueita haluttiin tehdä monipuolisemmin eri alueille. Kaitain Myllykoskessa sivu-uoman soraistaminen oli tärkeä ja pääuoman alaosan pieni soralaikku (taulukko 4). Taulukko 5. Kaitain Myllykosken soramäärät. Kaitain Myllykoski kunnostettu alue raekoko (mm) tuotu määrä (m3) pinta-ala (m2) niska-alue wanhan myllyn kohta ,5 sivu- ja pääuoman haara ,5 mylly-/sivu-uoma ,5 alaosa (länsipuoli) yhteensä 21 81,5 Kaitainkoskessa taas sillanalapuolen soraistaminen suoritettiin, koska sillan alaosalle kaavailtu sorapaikka ei ollutkaan niin hyvä, kuin alun perin oli katsottu (taulukko 5). Kaitainkoskiin saatiin uutta kutusoraikkoa kaikkiaan noin 180 m 2. Taulukko 6. Kaitainkosken soramäärät.

18 18 Kaitainkoski kunnostettu alue raekoko (mm) tuotu määrä (m3) pinta-ala (m2) niska-alue ,5 13,5 kallion kohta (itäpuoli) sillanalus ,25 yhteensä 24,5 95,75 Ihakselanjoen (Tevalaisen) soraistus toteutui täysin suunnitelmien mukaan. Soraikon pintaalaksi tuli 10 m 2 (taulukko 6). Taulukko 7. Ihakselanjoen (Tevalaisen) soramäärät. Ihakselanjoki (Tevalainen) kunnostettu alue raekoko (mm) tuotu määrä (m 3 ) pinta-ala (m 2 ) niska-alue Kuvat 11 & 12: Kutusoraikkoa ja sen kuljettamista. 6.5 Poikas- ja talvehtimisalueet Poikas- ja talvehtimisalueet toteutettiin hyvin pienillä kivimäärillä. Suurempien kivimäärien ajaminen koskiin olisi suotavaa, mutta nyt käytännössä mahdotonta (resurssit/työaika/työvoima/koneet yms.). Suurempien kivimäärien laittaminen koskeen olisi vaatinut erittäin huolellista alkusuunnittelua ja ehkä myös ympäristölupamenettelyä. Kaitainkoskiin laitettiin lähes 150 m 2 uutta poikaskiveä (taulukot 8 & 9). Taulukko 8. Kaitain Myllykosken poikaskivimäärät.

19 19 Kaitain Myllykoski kunnostettu alue raekoko (mm) tuotu määrä (m3) pinta-ala (m2) yläosa puoliväli yhteensä 6 40 Taulukko 9. Kaitainkosken poikaskivimäärät. Kaitainkoski kunnostettu alue raekoko (mm) tuotu määrä (m3) pinta-ala (m2) sillan alapuoli (itä reuna) sillan yläpuoli (länsi reuna) sillan yläpuoli (keskiosa) yhteensä Ihakselanjoen Tevalaisiin laitettiin viisi kuutiota poikaskiveä ja pinta-alaksi tuli 30 m 2. Lisäksi rannoilta löytyi pieniä perkauskiveä, joita heitettiin takaisin uomaan. Taulukko 10. Ihakselanjoen (Tevalaisen) poikaskivimäärät. Ihakselanjoki (Tevalainen) kunnostettu alue raekoko (mm) tuotu määrä (m3) pinta-ala (m2) vanhan padon kohta varsinainen koski yhteensä 5 30 Kuvat 13 & 14: Poikas- talvehtimiskivikon kuljettamista valmista aluetta.

20 7 ENNEN/JÄLKEEN KUNNOSTUKSEN (KUVAT KERTOKOON) 20

21 21 8 KUNNOSTUKSIEN VAIKUTUKSET 8.1 Virtaamaan ja vedenpintaan Kunnostuksilla ei nostettu eikä laskettu yläpuolisten vesialueiden vedenpintaa. Niskaalueilla vain soraistettiin pohjaa, joka ei aiheuta kiveämisen tapaan vedenpinnan muutoksia. Virtaama pysyi käytännössä samanlaisena, mutta pienillä poikaskivikko alueilla pyrittiin saamaan virta-alueista monipuolisempia ja pinta-alaltaan laajempia kalaja rapulajien käyttöön. 8.2 Vedenlaatuun Vedenlaatuun kunnostuksista ei jää pysyviä haittavaikutuksia. Kunnostuksissa käytetyn kiven mukana kivistä huuhtoutui hienoa ainesta, joka hetkeksi samensi alapuoleista vettä. Samoin pohjasta pöyhittiin tarkoituksella humusta liikkeelle, jotta alusta olisi mahdollisimman puhdas. Vaikutusalue jäi kuitenkin hyvin pieneksi, eikä sillä ollut käytännössä minkäänlaisia haittavaikutuksia mm. alapuoleisille mökkiläisille. 8.3 Pohjaeliöihin Pohjaeliöstö huomioitiin kunnostamalla alueita, jossa suuria kiviä ei tarvinnut siirtää, eikä pohjaa ruopata eikä liikuttu mm. kaivinkoneella. Myös ns. talkoo- /käsinkunnostusmenetelmä on kevyt menetelmä ja luonnolle ja ympäristölle ystävällinen toimenpide. Pohjaeläimiä ei pyritä vahingoittamaan, koska ne ovat kaloille tärkeä ravinnonlähde. Esimerkiksi koskien sammaleet pysyivät lähes vahingoittumattomina. 8.4 Kalastukseen ja melontaan Kalastukseen kunnostukset vaikuttavat vain positiivisesti. Kalasto monipuolistuu sekä samoin virta-alueet. Monipuolinen koskialue tarjoaa kalastusta harjoittaville ihmisille enemmän elämyksiä ja parempia saaliita. Koskien soraistaminen ja kiveäminen ei estä kalastamista millään tavoin. Melonta on Urpalanjoessa mielekästä lähinnä vain suurilla virtaamilla, eli keväällä ja syksyllä. Koskien mataluus on monin paikoin melojien esteenä alivirtaamilla. Tästä syystä

22 melojia koskien kunnostaminen ei tule haittaamaan. Myös poikaskivikot aseteltiin siten, että ne ovat muiden koskessa olevien kivien tasossa eivätkä näin ollen estä liikkumista Paikallisten ihmisten kalataloudelliseen tietämykseen Talkookunnostuksien aikana kerrottiin talkooväelle kunnostuksista ja sen vaikutuksista kalastoon. Tämä seikka sai monen silmät avautumaan. Myös pienet toimenpiteet voivat olla merkityksellisiä, kuten esimerkiksi sivu-uoman vesittäminen tai oikein kohdistettu kunnostus, kalastuksen järjestäminen, kalatutkimus ja myöhemmin esimerkiksi kalojen kotiutus (esim. mätirasioilla tai emokaloina) kunnostetulle alueelle. Paras toteamus olikin, että miten näin hyvää toimintaa vielä joku voisi vastustaa. Paikallisten ihmisten kalataloudellisen tietämyksen lisääminen on yksi iso askel kohti kestävällä pohjalla olevaa Urpalanjokialueen kalataloutta. 9 JULKISUUS Kaitain koskien kunnostuksista kirjoittivat myös paikalliset sanomalehdet, kuten Etelä- Saimaa, Kymen Sanomat, Kaakonkulma ja Luumäen Lehti. Kolmen sanomalehden jutut kokonaisuudessaan liitteissä (liitteet 5-7). Urpalanjokialue Lohijoeksi ry ja Tmi Manumaa kertoi kunnostuksista myös omilla nettisivuillaan. Lisäksi kunnostukset huomioitiin perhokalastajat.net sivuston keskustelupalstalla ja fecebookissa. Lähteet: Hurme, S Suomen Itämeren puoleiset vaelluskalajoet. Maataloushallituksen kalataloudellinen tutkimusosasto. Monistettuja julkaisuja N:o 24. Helsinki s. Ympäristöministeriö Työsuojelu sähkökoekalastuksessa. Ympäristöopas 56. Oy Edita Ab. Helsinki 2000.

23 Liite 1. Maanomistajien suostumus kaavake. 23

24 24 Liite 2. Kaitain Myllykosken sähkökoekalastuslomake Kala-, ympäristö- ja luonnonvara-alan työtehtävät SÄHKÖKOEKALASTUS SAALISLOMAKE Aika: Joki / koski: Kalastettu alue: Urpalanjoki Kaitainkoski Pääuoman alaosa Pinta-ala: 6*4*3=72 Lämpötila: 21'C Virt.nop. Hiljainen Lisätietoja: sivu-uomaa "kopastiin" sähköllä. Saaliina pieniä ahvenia, särkiä, kivisimppuja ja yksi pieni hauki. Sivu-uomassa virtasi vesi, vaikka on ollut ennätys lämmin kesä. Laji Kpl Paino (g) made 1 95 ahven särki kivisimppu 4 13 yhteensä:

25 25 Liite 3. Kaitainkosken sähkökoekalastuslomake Kala-, ympäristö- ja luonnonvara-alan työtehtävät SÄHKÖKOEKALASTUS SAALISLOMAKE Aika: Joki / koski: Kalastettu alue: Urpalanjoki Kaitainkoski Maantiesillan alapuoli Pinta-ala: 20*6=120 Lämpötila: 21'C Virt.nop. hiljainen Lisätietoja: Runsaasti järvisimpukoita Laji Kpl Paino (g) hauki ahven särki made kivisimppu salakka 1 6 yhteensä:

26 26 Liite 4. Ihakselanjoen (Tevalainen) sähkökoekalastuslomake Kala-, ympäristö- ja luonnonvara-alan työtehtävät SÄHKÖKOEKALASTUS SAALISLOMAKE Aika: Joki / koski: Kalastettu alue: Ihakselanjoki, Tevalaisen kohdalla (Urpalanjoen sivujoki) alin koskialue Pinta-ala: 40*3=120 Lämpötila: 12 Virt.nop. Heikko Lisätietoja: Havainto täpläravusta, kivisimpusta ja ahvenesta Laji Kpl Paino (g) ahven 2 88 särki 1 30 kivisimppu 1 5

27 27 Liite 5. Kaakonkulman lehtijuttu (skannattu nettiversio) Lähde: m_id=20109

28 28 Liite 6. Luumäen Lehden lehtijuttu (skannattu nettiversio) Lähde: &m_id=20109

29 Liite 7. Etelä-Saimaan lehtijuttu (skannattu sanomalehdestä) 29