KIINAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 KIINAN ELÄKEJÄRJESTELMÄ

2 Kiinan eläkejärjestelmä Päivitetty: elokuu 2005 Lisätietoja: Juha Knuuti puh kv-tiimi: Suvi Anttila, Juha Knuuti, Mika Vidlund Eläketurvakeskus ELÄKETURVAKESKUS Puhelin Faksi (09) Pensionsskyddscentralen PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn Fax (09) Finnish Centre for Pensions FI Eläketurvakeskus Finland Tel , Fax

3 SISÄLTÖ 1 YLEISTÄ HALLINTO RAHOITUS LAKISÄÄTEINEN ELÄKETURVA VANHUUSELÄKE TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE PERHE-ELÄKE VÄHIMMÄISELÄKETURVA LISÄELÄKKEET INDEKSOINTI VEROTUS SOSIAALITURVASOPIMUS ELÄKEJÄRJESTELMÄN TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ...13 LÄHTEET...15

4 Kiinan eläkejärjestelmä 2005 Kiinan eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Kattavuus Eläkeikä Rahoitus Eläkkeen määräytyminen Jakojärjestelmään pohjautuva eläkejärjestelmä vanhoille työntekijöille ja nuoremmille osittain rahastoitu järjestelmä, joka perustuu jakojärjestelmään ja pakollisiin yksityisiin tileihin. Työeläke: Lähinnä kaupungeissa asuvat työntekijät Vähimmäiseläke: Ei ole, kaupunkialueella voidaan myöntää tarveharkintaista perhe-etuutta, jos tulotaso alle minimirajan. Lisäeläketurva: pieni Työeläke: Yleinen eläkeikä miehillä 60 v. ja naisilla v. Työkyvyttömyyseläke miehillä 50 v. ja naisilla 45 v. Työeläke: Työntekijä 8 % palkasta Työnantaja 20 % palkasta Yrittäjä 18 % alueen keskimääräisestä palkkatasosta Työeläke: Perusvanhuuseläkkeen määrä n. 20 %: alueen edellisvuoden keskimääräisestä kuukausipalkasta + pakollisilta yksilöllisiltä tileiltä saatava summa, joka on 1/120 kuukaudessa tilille kertyneestä summasta. Ehtona 15 vuoden vakuutusajan täyttyminen. Vanhuuseläke on keskimäärin 61 /kk yrityksestä eläkkeelle jääneelle. Hallinto Työvoima- ja sosiaaliturvaministeriön eläkeosasto ELÄKETURVAKESKUS 4

5 Kiinan eläkejärjestelmä 2004 Valuutta = renminbi yuan ( 1 = 9,92 RMB ) väkiluku, miljoonaa väestön kasvuvauhti % 0,65 0,07-0,35 odotettavissa oleva elinikä syntyessä 71,5 75,3 78,7 vanhushuoltosuhde (65v./(15-64v.) yli 80-vuotiaiden osuus 0,9 2,2 7,2 väestöstä asuu kaupunkialueella 35,8 57,2 - väestöstä asuu maaseutualueella 64,2 42,8 - Huoltosuhde 65+/15 64 (2005) 10,7 % Työttömyysaste (2003) BKT/asukas (PPP), (2004) BKT:n reaalikasvu (2004) 9,1 % Inflaatio (2004) 4,1 % Työvoima, miljoonaa henkeä 760,8 (2003) (58 % väestöstä) Lähteet: United Nations, Index Mundi Country facts n. 10 % kaupunkialueella, 20 % maaseutu mukaanlukien Virallisten lähteiden mukaan 4,2 % kaupunkialueilla. ELÄKETURVAKESKUS 5

6 Kiinan eläkejärjestelmä Yleistä Kiinan talous kehittyy tällä hetkellä nopeaa vauhtia, mutta siitä huolimatta se on vielä maailman suurin kehitysmaa. Vuoteen 2030 mennessä yli neljännes koko maapallon väestöstä asuu Kiinassa. Sen taloudellinen pohja on vielä melko hatara ja kehitys provinssien sekä maaseudun ja kaupunkien välillä on epätasapainoinen. Kiinan kaksi suurinta ongelmaa nykyisessä eläkejärjestelmässä on alijäämää tuottavat valtion yritysten suuret eläkevastuut sekä pidemmällä aikavälillä nopeutuva väestön ikääntyminen. Kiinan väestö on kasvamassa vähenevää vauhtia, ja työvoiman kasvu loppuu vuosien välisenä aikana, jonka jälkeen se vähenee. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden osuus alkaa kuitenkin kasvaa. Väestömäärä saavuttaa huipun vuoden 2030 vaihteessa samaan aikaan kun vanhushuoltosuhde kasvaa nopeasti. Väestö elää nykyään selvästi pidempään kuin ennen, vuonna 1960 syntyneellä oli elinajanodotteeksi laskettu vain 49 vuotta, kun se tällä hetkellä syntyvälle on päälle 71 vuoden. Vanhushuoltosuhde oli vuonna 2000 noin 10 % ja vuonna 2025 sen on arvioitu olevan 20 % ja vuonna 2050 noin 39 %. Eläkeläisten ja työssäkäyvien henkilöiden suhde kasvaa nykyisestä noin 30 %:sta, kolmen työssä olevan henkilön ylläpitäessä yhtä eläkeläistä, nopeasti 69 %:iin vuoteen 2030 mennessä ja 79 %:iin vuoteen 2050 mennessä. 20 vuotta sitten jokaista eläkeläistä kohden oli 9 työntekijää. Vanhuushuoltosuhteen raju kasvu on seurausta yhden lapsen politiikasta, joka otettiin käyttöön 1970-luvun loppupuolella. Implisiittinen velka kuvaa nykyisille eläkeläisille sekä nyt töissä oleville luvattujen tulevien etujen nykyarvon. Eri arvioiden mukaan implisiittisen eläkevelan määrä vaihtelee 50-70%:n välillä maan bruttokansantuotteesta. Kiinalla ei ole vielä kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaan maan tasolle keskushallinto on luonut ainoastaan ohjesäännöstön, jota provinssien tulisi noudattaa. Provinssien sekä kaupunkien ja maaseutualueiden välillä on erittäin suuria eroja sosiaaliturvan laajuudessa ja vakuutusmaksujen tasossa. Sosiaaliturvan piiriin kuuluu lähinnä kaupungeissa työskentelevä valtion omistamissa yrityksissä (SOE, state owned enterprises) ja suurissa kansainvälisissä yrityksissä työskentelevä väestö, maaseudulla vanhuusajan toimeentulosta huolehtii lähinnä oma perhe. Kiinassa on käytössä erilliset vanhuuseläkejärjestelmät vanhoille ja uusille työntekijöille. Ns. vanhat työntekijät ovat saaneet aikoinaan ainoastaan jakojärjestelmään perustuvat eläke-edut, jotka ovat selkeästi paremmat kuin mitä tällä hetkellä saavat työelämää aloittavat tulevat ansaitsemaan. ELÄKETURVAKESKUS 6

7 Kiinan eläkejärjestelmä 2004 Kiinalla on ollut käytössä kaupunki- ja yritysperusteinen PAYGO-järjestelmä, joka kattoi ainoastaan valtion sektorin ja joitain suuria kollektiivisia yrityksiä. Eläkereformi aloitettiin muodollisesti jo vuonna 1986, kun valtion yrityksissä rajoitetusti kunnallisella tasolla rohkaistiin yhteisrahastojen keräämiseen. Vuonna 1991 yksilölliset maksut otettiin käyttöön kaikille työntekijöille ja kannustettiin yksilöllisten tilien käyttöön. Silloin voitiin ensi kertaa puhua kolmipilarimallista kiinalaisessa eläkejärjestelmässä, joka koostui perusturvasta, yritysten tarjoamasta lisäturvasta sekä henkilökohtaisiin säästöihin perustuvasta lisäturvasta. Käytännössä kolmipilarimalli ei ole vieläkään toteutunut. Vuonna 1995 keskushallinto ehdotettiin uusitusta peruseläkepilariin. Kunnallisille ja hallinnollisille alueille annettiin oikeus valita reformin muoto ja provinssien hallituksille oikeus hyväksyä valinta. Tämä johti hyvin hajanaiseen järjestelmään jossa provinssit ja paikalliset hallitukset ja linjaministerit valitsivat useita eri vaihtoehtoisia kombinaatioita. Tämän jälkeen Kiinassa on tehty useampia eläketurvaa koskevia reformeja, mutta perusongelmat ovat pysyneet samankaltaisina uudistusten jälkeenkin. Sirpaleisuus on aiheuttanut suurta hajontaa eläkepolitiikan hallinnassa. Sosiaaliturva oli suppea ja vaihteleva. Yksityisiä eläketilejä ei ole pystytty takaamaan, vaan niitä useasti sosialisoitu jakojärjestelmän tueksi. Myöskään rahastointi ei ollut riittävää ja siirrettävissä. Eläkemaksujen tasot olivat korkeita, vaihdellen 10 %:sta 30 %:iin. Vuoteen 2000 mennessä Kiinan oli tarkoitus selkeyttää eläkejärjestelmää siten, että siinä yhdistyisivät jakoperusteisten yhteisrahastojen kerääminen sekä yksilölliset tilit. Rahastoja oli tarkoitus yhdistää provinssien tasolla, yritysten eläkemaksut eivät saaneet ylittää 20 % palkasta ja työntekijöiden maksut yksilöllisille tilille 4 % palkasta (nostettu asteittain 8 %:iin). ELÄKETURVAKESKUS 7

8 Kiinan eläkejärjestelmä Hallinto Työvoima- ja sosiaaliturvaministeriön eläkeosasto tuottaa yleiset ohjeet ja valvoo, että paikalliset säännökset seuraavat keskushallinnon ohjeistusta. Provinssien tai kaupunkien/piirikuntien sosiaaliturvatoimistot hallinnoivat heidän vastuullaan olevia eläkerahastoja ja yksityisiä tilejä. Pakollisten yksityisten tilien varannot on talletettu valtion omistamiin pankkeihin. Kansallinen sosiaaliturvarahasto perustettiin vuonna 2001, mutta käytännössä sillä ei ole ollut juurikaan merkitystä. 3 Rahoitus Työnantajan suorittamat maksut vaihtelevat provinssien kesken. Työnantajan eläkemaksu on enimmillään 20 % työntekijän palkasta, riippuen paikallisen hallinnon säännöistä. Yksityisille tileille siitä siirretään 3 %. Liaonin ja eräissä muissa koeprovinsseissa ei 3 %:n maksua tarvitse suorittaa. Sosiaalivakuutusmaksujen ohjeelliset tasot Kiinassa 2004 työnantaja työntekijä Eläke peruseläke max. 20 % ei mitään yksilöllinen tili 3 % (osa peruseläkemaksusta) 8 % Sairausvakuutus- ja äitiysetuudet 6 % 2 % Tapatumaetuudet keskimäärin 1 % ei mitään Työttömyysetuudet 2 % 1 % Työntekijän ei tarvitse yleisesti maksaa peruseläkemaksua, jos ei erikseen ole paikallisesti säännöillä sovittu. Yksityisille tileille työntekijän maksu on 8 % palkasta. Vakuutusmaksu on korkeampi joissain provinsseissa. Työntekijän täytyy ansaita vähintään 60 % edellisvuoden paikallisesta keskipalkasta, jotta joutuu maksamaan vakuutusmaksua sekä nauttimaan eduista. Vakuutusmaksua voidaan periä enintään kolme kertaa edellisvuoden paikallista keskipalkkaa vastaavista ansioista. ELÄKETURVAKESKUS 8

9 Kiinan eläkejärjestelmä 2004 Yrittäjillä peruseläkemaksun määrä vaihtelee provinssista riippuen %:n välillä paikallisesta keskimääräisestä palkasta. Joissain tapauksissa vakuutusmaksua voidaan periä moninkertainen määrä paikallisesta keskimääräisestä ansiosta. Noin neljännes kokonaismaksusta sijoitetaan jakojärjestelmään ja loput kolme neljännestä pakollisille yksityisille tileille. Rahoitus on tällä hetkellä kriisissä, mm. Maailmanpankin ekonomisti Yan Wang on laskenut, että verotason pitäisi nousta nykyisestä noin 24-27%:sta 45 %:iin vuoteen 2030 mennessä ja lähes 60 %:iin vuoteen 2050 mennessä, jotta eläkejärjestelmä olisi tasapainossa. Verojen nosto toisaalta lamauttaisi Kiinan taloudellisen kasvun. 4 Lakisääteinen eläketurva 4.1 Vanhuuseläke Vuonna 1997 tehdyn reformin mukaan luotiin työntekijöille kolme eri etuisuusluokkaa. 1. Vuoden 1997 jälkeen työvoimaan tulevat työntekijät saavat yhdistetyn eläketurvan jakojärjestelmästä ja pakollisista yksityisistä tileistä, ehtona 15 vuoden työpalvelus. 2. Ennen vuotta 1997 työhön tulleet, mutta eivät vielä vuonna 1997 eläkkeelle jääneet työntekijät saavat yhdistelmä sekä uudesta että vanhasta järjestelmästä. He saavat samat kaksi komponenttia kuin edellinen ryhmä, mutta lisäksi siirtymisetuuden, jonka määrä on 1,72 % jokaiselta työssäolovuodesta vuoden 1997 jälkeen. Eläke lasketaan kuitenkin keskimääräisestä palkasta viimeisen työssäolovuoden mukaan. On arvioitu, että siirtymisperiodi on ohi vasta vuoteen 2030 mennessä, eikä sen rahoituksesta ole vielä saatu selkeää päätöstä. 3. Vanhemmat työntekijät, jotka jäivät eläkkeelle ennen vuotta 1997 ovat oikeutettuja vanhemman järjestelmän 80% korvaussuhteeseen. Lakisääteinen eläketurva koostuu nykyään jakojärjestelmään perustuvasta peruseläkkeen osasta sekä pakollisista yksilöllisistä tileistä. Perusvanhuuseläkkeen määrä työntekijällä vastaa suunnilleen 20 %:ia siitä summasta, mitä oli kunkin alueen keskimääräinen kuukausipalkka edellisvuonna, jos yritys osallistuu kaupungin/piirikunnan eläkejärjestelmään. Maaseudulla etuudet vaihtelevat käynnissä olevien pilottieläkejärjestelyiden mukaan. Pa- ELÄKETURVAKESKUS 9

10 Kiinan eläkejärjestelmä 2005 kollisilta yksilöllisiltä tileiltä saatava summa on 1/120 kuukaudessa tilille kertyneestä määrästä. Tämä tarkoittaa, että yksityinen tili riittää kattamaan vakuutetun 10 ensimmäistä eläkevuotta, jonka jälkeen rahasto on kulutettu. Jos henkilö elää pitempään, valtio kustantaa samantasoisen eläkkeen henkilön loppuelämäksi. Yksityiselle tilille talletetaan työssäolon ajan joka kuukausi yhteensä 11 % palkasta. Vanhoilla työntekijöillä eläke-edut ovat huomattavasti parempia ja pohjautuvat täysin jakojärjestelmään. Eläke voi olla näillä henkilöillä jopa 80 % palkkatasosta. Toisaalta esim. ulkomaalaisomisteisessa yrityksessä työskentelevän esim. keskitason johtotehtävissä olevan työntekijän lakisääteinen eläke voi jäädä vain 5 %:iin hänen palkkatasostaan. Miehillä eläkeikä on 60 vuotta ja naisille eläkeikä vaihtelee ammattikohtaisesti: 60 vuotta ammattitaitoisilla, 55 vuotta ei ammattitaitoisiksi luokiteltavilla palkkatyössä olevilla ja 50 vuotta muihin kategorioihin kuuluvilla naisilla. Eläkkeen saamiseksi täytyy olla ollut vakuutettuna vähintään 15 vuotta. Pilottieläkejärjestelyihin kuuluvissa provinsseissa voi saada korotusta eläkkeeseen 0,6-1 % keskimääräisestä palkkatasosta 15 vuoden vähimmäisajan täytyttyä. Eläkkeen määrä ei voi ylittää vakuutetun palkkatasoa, joka hänellä oli ennen eläkkeelle jääntiä. Varhennetulle eläkkeelle voi jäädä miehet 50-vuotiaana ja naiset 45-vuotiaana, jos vakuutettu on ollut vakuutettuna vähintään 10 vuotta ja täysin työkyvytön. 4.2 Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläkkeelle voi päästä, jos henkilö on täysin kykenemätön töihin eikä ole oikeutettu varhennettuun eläkkeeseen. Erillinen komitea (Labor Ability Appraisal Committee) arvioi työkyvyttömyyden asteen. Työkyvyttömyyden taso on luokiteltu 10:lle eri asteelle. Täydellisesti työkyvytön (asteet 1-4) voi saada kertasummakorvauksena tasosta riippuen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ja eläkkeen, joka on % edellisestä palkasta. Tasoluokituksella 1 korvaukset ovat suurimpia ja vähenevät seuraaville tasoille siirryttäessä. Täydellisessä työkyvyttömyystapauksessa vakuutetun ja edellisen työnantajan täytyy maksaa erilliseen lääkevakuutusjärjestelmään (basic medical insurance scheme). Työkyvyttömyyseläke lakkaa vanhuuseläkkeen alkaessa. Jos työkyvyttömyyseläkkeen määrä on enemmän kuin vanhuuseläkkeen, työsairausrahasto maksaa erotuksen. ELÄKETURVAKESKUS 10

11 Kiinan eläkejärjestelmä 2004 Keskinkertaisesti työkyvytön (asteet 5-6) voi saada kertasummakorvauksena kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Jos työnantaja ei voi tarjota asteikolla 5-6 olevalle keskinkertaisesti työkyvyttömälle sopivaa työtä, saa vakuutettu %:n palkkaa vastaavan työkyvyttömyyseläkkeen. Jos pysyvä työkyvyttömyyseläke on vähemmän, kuin paikallinen vähimmäispalkka, maksaa työnantaja erotuksen. Jos vakuutettu vapaaehtoisesti katkaisee työsuhteensa työnantajaan, saa vakuutettu kertasummana työvoimavammaan perustuvaa lääkintätukea (employment injury medical treatment subsidy) ja työkyvyttömyystukea. Provinssien hallitukset päättävät kukin omista tasoistaan. Pienemmissä työkyvyttömyystapauksissa (asteet 7-10), voi saada 12-6 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Jos työsopimus vanhentuu tai vakuutettu vapaaehtoisesti katkaisee työsuhteensa työnantajaan, saadaan edellä mainitut tukiaiset. Jos loukkaantunut henkilö oli töissä laittomasti, joutuvat työnantajat maksamaan korkeamman kertakorvauksen. Vähimmäiseläke on yhtä suuri kuin paikallinen minimipalkka. 4.3 Perhe-eläke Keskushallinnon ohjesääntöjen mukaan peruseläketurvasta pitäisi myöntää kertasummakorvauksena vakuutetun 6-12 kuukauden kuukausipalkkaa vastaava määrä. Hyväksyttyjä edunsaajia ovat puoliso, lapset ja vanhemmat. Pakollisilta yksilöllisiltä tileiltä perillisten tulisi saada maksettuja vakuutusmaksuja vastaava määrä korolla lisättynä. Rahastojen muu mahdollinen arvonnousu jää valtiolle. Hautausavustusta voi saada vakuutetun kuollessa 2 kuukauden palkan verran alueella vallitsevasta keskipalkasta edellisvuonna. Voidaan maksaa puolisolle, lapsille, vanhemmille ja isovanhemmille. Muun vakuutettuun riippuvuussuhteessa kuolleen perheenjäsenen tapauksessa voi saada 1/3 1/2 kuukauden palkan verran alueella vallitsevasta keskipalkasta edellisvuonna, riippuen kuolleen iästä. ELÄKETURVAKESKUS 11

12 Kiinan eläkejärjestelmä Vähimmäiseläketurva Kiinalla ei ole kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä ja maassa ei ole asumiseen perustuvaa vähimmäiseläkejärjestelmää. Kaupungeissa ym. voi olla erilaisia muita tukimuotoja vanhusväestölle, mutta maaseudulla perhe yleensä vastaa vanhuksen ylläpidosta. Vuodesta 1999 Kiinalla on ollut tarveharkintainen vähimmäistakuujärjestelmä, joka on tarjonnut etuisuuksia kaupunkilaisille perheille, joiden tulotaso jää alle vaadittavan vähimmäistason. Myös joissain maaseutualueilla on pantu toimeen samanlaisia järjestelmiä. 6 Lisäeläkkeet Työnantajakohtaisia eläkejärjestelyjä on ollut Kiinassa 10 vuotta, mutta ne ovat vielä varsin kehittymättömiä. Työntekijöiden maksuista, sijoitustuotoista ja eläkkeen keskeyttämisestä /siirrettävyydestä ei ole vielä laadittu selkeää ohjeistusta. Nykyisellään järjestelmää ei pidetä kovinkaan kannustavana pienten verovähennysoikeuksien takia ja useat tahot pitäisivät parempana vaihtoehtona palkkatason suoraa korottamista kuin työnantajakohtaisten eläkejärjestelmien kehittämistä. Hallitus ainoastaan ohjeistaa, että työnantajakohtaisissa eläkejärjestelyissä tulisi olla verovähennysoikeus, jos ne ovat vähemmän kuin 4 % palkkasummasta. Kiina perusti kaksi uutta järjestelmää; Occupational Pension Trial Scheme ja Occupational Pension Fund Management Trial Scheme. Niiden odotetaan lisäävän kysyntää, mutta työnantajakohtaiset eläkejärjestelmät tarvitsevat vielä selkeyttämistä lainsäädantöön, riittävän määrittelyn sekä rahastomarkkinoiden vapauttamista. Työnantajakohtaisia eläkkeitä oli vuonna 2000 ainoastaan 5,3%:lla vanhuuseläketurvaan kuuluvista, joten lisäeläketurvan kattavuus on varsin vähäinen Työnantajakohtaisten eläkkeiden kehitys (teollisuus vs. maaseutu) järjestelmän piirissä, miljoonaa henkeä Rahastojen arvo, Rmb mrd. (mrd. ) pääoma henkeä kohden, Rmb teollisuus 3,96 14,93 (1,50 mrd. ) (379 ) maaseutu 1,65 4,26 (0,43 mrd. ) (258 ) ELÄKETURVAKESKUS 12

13 Kiinan eläkejärjestelmä Indeksointi Provinssien ja kaupunkien / piirikuntien hallitukset määräävät vähimmäiseläkkeen paikallisten elinstandardien mukaan. 8 Verotus Ei selkeää kansallista sääntöä, vaihtelee alueittain. Keskushallinto luonut ohjesäännöt joiden soveltaminen on vaihtelevaa. 9 Sosiaaliturvasopimus Kiinalla ei ole sosiaaliturvasopimusta Suomen kanssa. 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä Ikääntyvä väestö aiheuttaa suunnattomia rahoituspaineita Kiinan taloudelle. Ikääntyvän väestön lisäksi suurena rasitteena ovat epärealistisen korkeat eläketasot vanhoille työntekijöille ja siirtymiskauden kustannukset. Sosiaaliturvaa pyritään samaan aikaan laajentamaan yksityisellä sektorilla ja maaseutualueilla, joka aiheuttaa lisäkustannuksia. On odotettavissa, että Kiina joutuu nostamaan eläkeikää asteittain 65-vuoteen 2030 vuoteen mennessä. Myös varhennetulle eläkkeelle siirtyvien määrää tulisi vähentää. Kiinan eläkejärjestelmän suurimpia ongelmia ovat: 1. Järjestelmä on hajanainen, eri provinssit keräävät eläkevarantoja vaihtelevasti, eikä niillä ole selkeää kokonaisuutta. 2. Eläkkeisiin kerättäviä maksuja ja eläkekuluja ei ole eriytetty eri toimistoihin. Maksujen taso vaihtelee merkittävästi provinssien ja kaupunkien välillä ja myös eri yritysten välillä. 3. Eläkejärjestelmän kattavuus on suppea ja epätasainen alueiden välillä. 4. Yksilölliset tilit ovat suurilta osin teoreettisia. Varsinkin aikaisemmin tileille kerrytettyjä varantoja käytettiin hyväksi nykyisten eläkkeiden maksussa, kun hallitus ei ollut tehnyt selkeää päätöstä kuinka rahoittaa siirtymäkauden kustannukset. ELÄKETURVAKESKUS 13

14 Kiinan eläkejärjestelmä Rahastointiongelma on akuutti. Monet paikalliset eläkerahastot ovat taloudellisesti konkurssissa, lakien noudattaminen on vähäistä ja siirtymäkustannuksien rahoitusongelma on ratkaisematta. On arvioitu, että nykyään yli puolet paikallisista järjestelmistä on tai ovat ajautumassa alijäämäisiksi. Kiinan kolme tärkeintä tavoitetta tulevaisuudessa on: 1) parantaa eläkejärjestelmän kattavuutta julkisen sektorin ulkopuolella ja maaseudulla. 2) Yhdistää eläkejärjestelmien rahastointistandardeja ja siirtyä hallinnossa kaupunkitasolta provinssitasolle. Vuonna 2000 Kiinassa oli noin osastoa, jotka olivat vastuussa eläkerahastojen hallinnoimisesta. 3) Lieventää yritysten taakkaa asteittain vähentämällä niiden eläkemaksutasoa. Siirtymiskauden kustannukset ovat aiheuttaneet Kiinalle suuria ongelmia, lisäksi sen rahoitusmarkkinat eivät ole vielä täysin kehittyneet, jolloin kerättyjen eläkevarojen tuotot ovat jääneet vaatimattomiksi. Alueiden suuret erot eläkkeiden rahoitusongelmissa vaihtelevat suuresti provinsseittain. Niissä provinsseissa, joissa talouskasvu on nopeata ja missä on suhteellisesti vähemmän eläkeläisiä voivat kerryttää eläkerahastoja huomattavasti helpommin kuin taantuvat provinssit suhteellisesti suurempine vanhuusväestöineen. On myös erittäin tärkeää taata yksityisten tilien varannot ja saada niille parempaa tuottoa, jolloin järjestelmän kannustavuus paranisi huomattavasti. Useissa eri yhteyksissä on myös ehdotettu Kiinan eläkejärjestelmän yksityistämistä, mutta vielä se ei tunnu realistiselta vaihtoehdolta. ELÄKETURVAKESKUS 14

15 Kiinan eläkejärjestelmä 2004 Lähteet China s Social Security and Its Policy. Information Office of the State Council of the People s Republic of China Beijing. Daniel Beland and Ka Man Yu A Long Financial March: Pension Reform in China. Journal of Social Policy, 33, 2, Cambridge University Press. Financial Times China urged to reform markets and lift retirement age to tackle pensions. Hewitt Associates Reports and Publication. Pension reform Building the Future (China). July Index Mundi Country Facts, China. International Center for Pension Reform, A fix for China s Pension, James A. Dorn. The Asian Wall Street Journal. February 9, James, Estelle How Can China Solve its Old Age Security Problem? The Interaction Between Pension, SOE and Financial Market Reform. Prepared for Conference on Financial Sector Reform in China, Harvard University. Jun Ma and Fan Zhai Financing China s Pension Reform. Prepared for Conference on Financial Sector Reform in China. People s Daily China s Pension fund Needs Overhaul. Social Security Programs Throughout the World: Asia and the Pacific, International Social Security Association (ISSA). Social Security Administration of the United States. United Nations, Department on Economic and Social Affairs, Population Division. Vivian Y. Chen A Macro Analysis of China Pension Pooling System, Incentive Issues and Financial Problem. International conference on Pensions in Asia: Incentives, compliance and Their Role in Retirement. ELÄKETURVAKESKUS 15

16 Kiinan eläkejärjestelmä 2005 Yan Wang, Dianqing Xu, Zhi Wang and Fan Zhai, 2001, Implicit Pension Debt, Transition Cost, Options and Impact of China s Pension Reform. World Bank Policy Research Working Paper. Xing Chen Occupational Pensions in China: How the Story in Unfolding. Benefits & Compensation International. s , nro ELÄKETURVAKESKUS 16