HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 1 b KAUPUNKISUUNNITTELULAUTAKUNTA

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 1 b pöydälle pantu asia LAUSUNTO PÄÄKAUPUNKISEUDUN JOUKKOLIIKENTEEN TAKSA- JA LIPPUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2014 RAPORTTILUONNOKSESTA Kslk , Khs / hankenro 801 Lausuntopyyntö Raportin sisällöstä Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on kokouksessaan päättänyt pyytää raporttiluonnoksesta Pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän vaihtoehdot 2014 lausunnot jäsen-, lähi- ja kehyskunnilta sekä muilta sidosryhmiltä vuoden 2008 maaliskuun loppuun mennessä. Lausunnossa pyydetään erityisesti ottamaan kantaa siihen, mikä esitetyistä vaihtoehdoista otetaan jatkotyön pohjaksi, ja miten laajalle alueelle pääkaupunkiseudun tuleva taksa- ja lippujärjestelmä 2014 varaudutaan toteuttamaan. Teknisen järjestelmän elinkaari on noin 15 vuotta, joten järjestelmä on voimassa vuoteen 2030 asti. Hallintokeskus on pyytänyt kaupunkisuunnittelulautakunnan lausuntoa raporttiluonnoksesta ( ) kaupunginhallitukselle mennessä. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on käynnistänyt nykyisen matkakorttijärjestelmän uusimisen. Uusi lippu- ja tiedotusjärjestelmä tuo käyttöön uuden teknologian matkakortit sekä ajantasaisen tiedotuksen vuoteen 2014 mennessä. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten laajalle alueelle YTV:n seutulippujärjestelmä voi ulottua tulevaisuudessa, ja perustuuko lippujen hinnoittelu nykyiseen tapaan vyöhykkeisiin vai matkan pituuteen. Päätökset tulevan taksa- ja lippujärjestelmän periaatteista tehdään kesäkuussa Raporttiluonnoksessa tarkastellaan taksa- ja lippujärjestelmän vaihtoehtoisia toteutustapoja ja niiden vaikuttavuutta eri näkökulmista. Vaihtoehtoiset toteuttamistavat on jaettu

2 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 2 b nykyisen järjestelmän kehittämiseen, vyöhykkeiden käyttöönottoon ja matkan pituuteen perustuvaan vaihtoehtoon. Nykyjärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja ovat maksualueiden hintaportaiden ja rajojen tarkistaminen. Vyöhykevaihtoehtoja ovat kolme kaarimaista vyöhykettä, kaksi kaarimaista vyöhykettä, pääkaupunkiseudun tasatariffi ja mosaiikkimaiset vyöhykkeet. Matkan pituuteen perustuvassa vaihtoehdossa perusmatkavaihtoehdot ovat 6 ja 10 km. Vaihtoehtoisten toteuttamistapojen vaikuttavuutta tarkastellaan matkamäärien ja kulkutapajakauman, matkojen pituuden ja matkaketjujen muodostumisen, kuntien rahoitustarpeen, teknisen toteutettavuuden ja laajennettavuuden sekä käytettävyyden kannalta. Maksualueiden hintaportaiden tarkistaminen Maksualueiden hintaportaiden tarkistamisella tarkoitetaan sisäisen ja seutulipun välisten hintaerojen tarkistamista siten, että seutulipun hinta on 1,7-kertainen sisäisen lipun hintaan verrattuna. Tavoitteena on pitää lipputulokertymä muuttumattomana, joten seutulippujen hintojen alentuessa sisäisten lippujen hintoja tulee nostaa. Seutulipun ja sisäisen lipun hintaeron tasoittaminen lisää joukkoliikenteen käyttöä. Kuntien välinen matkustus kasvaa noin 5 %, mutta Helsingin sisäiset matkat vähenevät. Kokonaisuudessaan joukkoliikenteen kulkutapaosuus säilyy kutakuinkin nykyisellä tasolla. Järjestelmä on toteutettavissa helposti ja nopeasti sekä laajennettavissa nykytyyppisesti. Riskejä teknisen toteutettavuuden suhteen ei ole. Helsinkiläisten tekemät matkat kallistuvat, sillä suurin osa heidän matkoistaan on kaupungin sisäisiä matkoja. Maksualueiden rajojen tarkistaminen Maksualueiden rajojen tarkistamisella tarkoitetaan sitä, että Itä-Espoon ja Vantaan Länsimäen kaupunginosat liitetään Helsingin maksualueeseen. Tämä lisää joukkoliikenteen käyttöä laajennetulla Helsingin maksualueella, pidentää matkojen pituutta ja lisää matkoja Itä-Espoon sekä Helsingin välillä.

3 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 3 b Maksualueiden rajojen tarkistaminen lisää joukkoliikenteen käyttöä etenkin laajennetulla Helsingin maksualueella. Joukkoliikennekysyntä kasvaa pääkaupunkiseudulla noin 2 % ja kuntien välinen matkustus lisääntyy 15 %. Espoon sisäinen matkustus vähenee. Itäisen Espoon ja Helsingin välinen matkustus kasvaa selvästi. Helsingin, Espoon ja Vantaan rahoitustarve kasvaa 1,5 2,5 M /v. Mallin hyväksyminen on helpointa Helsingin maksualueeseen mukaan tuleville espoolaisille ja vantaalaisille sekä helsinkiläisille. Mallilla ei ole merkitystä muiden lähija kehyskuntien kannalta pääkaupunkiseudun lippujärjestelmään liittymisessä ja siitä aiheutuvissa kustannuksissa. Kolme kaarimaista vyöhykettä Kolmen kaarimaisen vyöhykkeen vaihtoehdossa pääkaupunkiseudun vyöhykkeitä ovat Helsingin kantakaupunki, muu Helsinki ja itäinen Espoo sekä muu YTV-alue. Lähi- ja kehyskunnat muodostavat lisäksi omat vyöhykkeensä. Vyöhykkeiden väliset hintaportaat on muodostettu kertoimella 1,6. Vaihtoehto lisää joukkoliikenteen matkoja 3 4 % pääkaupunkiseudulla, jossa kuntien välinen matkustus kasvaa noin 30 %. Joukkoliikennematkojen keskipituus kasvaa 4 5 %. Seututasolla lipputulot kasvavat enemmän kuin liikennöintikustannukset, jolloin joukkoliikenteen rahoitustarve alenee kaikkiaan noin 2 %. Helsingin vuotuinen subventiotarve vähenee noin 9 M. Kehyskuntien maksuosuus voi kasvaa, jos hintaporras kaarien välillä on 1,6 ja lähi- ja kehyskunnissa käytetään useampia kuin yhtä kaarta. Eniten hyötyvät Helsingin kantakaupungin asukkaat. Kantakaupungin ulkopuolisilla alueilla Helsingissä matkan hinta nousee paljon kilometriä kohden. Kaksi kaarimaista vyöhykettä Kahden kaarimaisen vyöhykkeen vaihtoehdossa pääkaupunkiseudulla on kaksi maksualuetta: Helsingin kantakaupunki ja muu pääkaupunkiseutu. Kummallakin vyöhykkeellä on sama sisäinen hinta ja vyöhykkeiden välinen hintaporras on 1,2. Vaihtoehto lisää joukkoliikennematkustusta merkittävästi pääkaupunkiseudulla (3 %), mutta Helsingin joukkoliikennematkat vähenevät. Kuntien välinen matkustus lisääntyy merkittävästi (noin 40 %), mistä syystä joukkoliikennematkojen keskipituus kasvaa noin 10 %. Seututasolla lipputulot kasvavat vähemmän kuin

4 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 4 b liikennöintikustannukset, jolloin joukkoliikenteen kokonaisrahoitustarve kasvaa hieman (4 %). Helsingin joukkoliikenteen subventiotarve alenee merkittävästi (17 M ), kun taas Espoon ja Vantaan rahoitustarve kasvaa selvästi. Kahden kaarimaisen vyöhykkeen mallissa matkan hinta suhteessa kuljettuun matkaan on kallein Helsingin kantakaupungissa ja sen läheisyydessä. YTV-alueen tasatariffi Tasatariffi-vaihtoehdossa pääkaupunkiseudulla on käytössä vain yksi maksualue. Matkustus lisääntyy merkittävästi pääkaupunkiseudulla (3 %), mutta Helsingin sisäiset matkat vähenevät. Kuntien väliset joukkoliikennematkat kasvavat noin 40 % ja kulkutapasiirtymä tulee pääasiassa ajoneuvoliikenteestä. Joukkoliikennematkojen keskipituus kasvaa merkittävästi (12 %). Seututasolla lipputulot kasvavat (4 %), mutta liikennöintikustannukset nousevat (5 %). Helsingin rahoitustarve alenee noin 14 M vuodessa; Espoon ja Vantaan rahoitustarve kasvaa M. Malli on teknisesti yksinkertaisin toteuttaa YTV-alueella. Tasatariffijärjestelmää ei voi laajentaa rajattomasti lähi- ja kehyskuntiin; vyöhykerajojen hintaportaat ovat korkeat. Mosaiikkimaiset vyöhykkeet Mosaiikkivaihtoehdossa pääkaupunkiseutu on jaettu yksittäisiin maksualueisiin, jotka muodostavat kaaria. Hintaporras kahden kaaren välillä on 1,3. Vaihtoehto lisää matkamääriä koko pääkaupunkiseudulla (4 %). Erityisesti espoolaisten ja vantaalaisten joukkoliikenteen käyttö lisääntyy. Kuntien väliset joukkoliikennematkat lisääntyvät 15 %. Kulkutapasiirtymä tulee ajoneuvoliikenteestä ja kevyestä liikenteestä. Joukkoliikennematkojen keskipituudet lyhenevät (- 2 %) ja matkat suuntautuvat aluekeskuksiin. Seututasolla liikennöintikustannukset alenevat enemmän kuin lipputulot ja kokonaisrahoitustarve alenee 4 %. Helsingissä rahoitustarve vähenee 9 M vuodessa, kun taas Espoossa ja Vantaalla se kasvaa 3 M vuodessa. Mosaiikkimallissa keskihinnaltaan kalleimpia matkoja tekevät Helsingin keskustan lähialueilla asuvat. Helsingin keskustan lähialueilla vyöhykkeet ovat pienempiä kuin Espoon ja Vantaan ulkorajoilla. Vaihtoehto edellyttää check-in-check-out järjestelmän toteuttamista sekä uusista vyöhykerajoista sopimista, merkitsemistä ja tiedottamista. Kuntarajat ylittävien maksualueiden sopiminen on haastavaa.

5 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 5 b ESITTELIJÄ Lausunnon tiivistelmä Laajentaminen on teknisesti vaikeaa ja riskinä on maksualueiden määrän kasvu hallitsemattomasti. Matkan pituuteen perustuva vaihtoehto Matkan pituuteen perustuvassa vaihtoehdossa hinta määritellään linnuntie-etäisyyden perusteella; perusmatkavaihtoehtoina ovat 6:n ja 10 km:n matkat. Pääkaupunkiseudun matkamäärät lisääntyvät, mutta 10 km:n perusmatkan malli vähentää Helsingin sisäisiä matkoja. 6 km:n malli lyhentää matkojen keskipituutta ja suuntaa matkoja lähimpiin aluekeskuksiin. Seututasolla lipputulot kasvavat 6 km:n mallissa enemmän kuin liikennöintikustannukset. Helsingin rahoitustarve alenee noin 9 M vuodessa; Espoon ja Vantaan rahoitustarve kasvaa 3 4 M. Lähellä Helsingin keskustaa asuvat maksavat lyhyistä matkoista enemmän kuin kaukana keskustasta asuvat. Kilometripohjaista järjestelmää on helppo laajentaa lähi- ja kehyskuntiin. Tekninen toteuttaminen vaatii check-in-check-out tekniikkaa, johon liittyy määrittelykysymyksiä. Se on teknisesti monimutkainen ja sisältää riskejä toteutettavuuden ja hyväksyttävyyden suhteen. Toimivia esimerkkejä on maailmalla vähän. Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee kattaa pääkaupunkiseudun koko työssäkäyntialue. Helsingin kaupungin joukkoliikennematkojen lisääntymisen kannalta paras raportissa esitelty järjestelmävaihtoehto on nykyisten kuntarajoihin perustuvien tariffien määräytymisrajojen tarkistaminen. Mosaiikkivaihtoehto ja matkan pituuteen perustuva vaihtoehto ovat seudullisesti parhaita malleja. Helsingin kannalta mallien ongelma on, että kaupungin sisäiset matkat kallistuvat ja niiden määrä vähenee. Mallit edellyttävät lisäksi check-in-check-out järjestelmää, jonka toteuttaminen on haastavaa uuden teknologian, tietosuojakysymysten, kausilippujen määrittelyn ja poistumisleimausten aiheuttamien viipeiden vuoksi.

6 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 6 b Seudullisia matkoja lisääviä mutta Helsingin sisäisiä matkoja vähentäviä vaihtoehtoja ovat kolme kaarimaista vyöhykettä, kaksi kaarimaista vyöhykettä, maksualueiden hintaportaiden tarkistaminen ja tasatariffi. Mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei sovellu sellaisenaan pääkaupunki-seudun työssäkäyntialueen taksa- ja lippujärjestelmän malliksi. Jatkotarkastelut tulisikin suunnata sellaisen mallin kehittämiseen, jossa vyöhykepohjaisen ja matkan pituuden perusteella määräytyvän hinnoittelun hyvät puolet yhdistyvät. Kehitettävän mallin tulisi tukea Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suurta kuljetusosuutta. Lausunto Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee kattaa pääkaupunkiseudun koko työssäkäyntialue, joka ulottuu noin 70 km:n säteelle Helsingin keskustasta. Helsingin kaupungin joukkoliikennematkojen lisääntymisen kannalta paras raportissa esitelty järjestelmävaihtoehto on nykyisten kuntarajoihin perustuvien tariffien määräytymisrajojen tarkistaminen. Itäisen Espoon ja Helsingin välinen matkustus kasvaa selvästi, mutta Espoon sisäinen matkustus vähenee. Mallilla ei ole merkitystä muiden lähi- ja kehyskuntien kannalta pääkaupunkiseudun lippujärjestelmään liittymisessä ja siitä aiheutuvissa kustannuksissa. Mosaiikkivaihtoehto ja matkan pituuteen perustuva vaihtoehto ovat seudullisesti parhaita malleja. Helsingin kannalta mallien ongelma on, että kaupungin sisäiset matkat kallistuvat ja niiden määrä vähenee. Mallit edellyttävät lisäksi check-in-check-out järjestelmää, jonka toteuttaminen on teknisesti monimutkaista, eikä maailmalta löydy juurikaan toimivia esimerkkejä sellaisista. Ongelmia voivat aiheuttaa myös tietosuojakysymykset, kausilippujen toteuttaminen ja joukkoliikenteen hidastuminen poistumisleimauksen vuoksi. Seudullisia joukkoliikennematkoja lisää kolmen kaarimaisen vyöhykkeen vaihtoehto. Mallissa Helsingin kantakaupungin asukkaat hyötyvät, mutta kantakaupungin ulkopuolisilla alueilla matkan hinta nousee. Seudullisia matkoja lisääviä mutta Helsingin sisäisiä matkoja

7 HELSINGIN KAUPUNKI ESITYSLISTA Lsp/3 7 b vähentäviä vaihtoehtoja ovat lisäksi maksualueiden hintaportaiden tarkistaminen, kaksi kaarimaista vyöhykettä ja tasatariffi. Mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei sovellu sellaisenaan pääkaupunkiseudun koko työssäkäyntialueen taksa- ja lippujärjestelmän malliksi vv Jatkotarkastelut tulisikin suunnata sellaisen mallin kehittämiseen, jossa vyöhykepohjaisen ja matkan pituuden perusteella määräytyvän hinnoittelun hyvät puolet yhdistyvät. Helsingin kannalta kehitettävän mallin tulisi tukea Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suurta kuljetusosuutta. EHDOTUS Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee antaa asiasta kaupunginhallitukselle edellä olevan mukaisen lausunnon. Lisätiedot: Lehtonen Mikko, diplomi-insinööri, puhelin