Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden hyvinvointitutkimus

Transkriptio

1 Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden hyvinvointitutkimus Mikko Vuokare Psykologian Pro gradu tutkielma Tampereen yliopisto Psykologian laitos Helmikuu 2006

2 TAMPEREEN YLIOPISTO Psykologian laitos VUOKARE, MIKKO: Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden hyvinvointitutkimus Pro gradu -tutkielma, 53 s., 17 liites. Psykologia Helmikuu 2006 Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden yleistä hyvinvointia. Tavoitteena oli myös selvittää missä tilanteessa jaksamiseen liittyvää ongelmaa esiintyy sekä pyrkiä selvittämään opiskelijoiden omaa tulkintaa hyvinvointia uhkaavista tekijöistä. Tarkoituksena oli myös selvittää TTY:n eri koulutusohjelmien opiskelijoiden eroja erilaisten stressitekijöiden ja resurssien suhteen. Edelleen tutkimuksen tavoitteena oli tutkia eroaako soveltuvuusarvion kautta tulleiden psyykkinen hyvinvointi pääsykokeella tai suoraan papereilla sisään tulleista sekä selvittää mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkisiin stressioireisiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 532 opiskelijaa, jotka edustivat kaikkia oppilaitoksen 13 koulutusohjelmaa. Aineisto hankittiin lähettämällä ositetulla satunnaisotannalla vajaalle 1300 opiskelijalle sähköpostiviesti, jossa sijainneen linkin kautta pääsi täyttämään internet-sivuilla ollut kyselylomake. Tietojen keräämisen ajankohta oli huhtikuun puoliväli-toukokuun puoliväli Runsasta stressiä koki opiskelijoista mittaushetkellä hieman yli neljäsosa. Kuormittavimmiksi tekijöiksi opiskelijat kokivat esiintymisen ja otteen saamisen opiskelusta. Voimavaroja opiskelijat saivat eniten ihmissuhteista, opiskelutovereista, seurustelusta ja suhteesta vanhempiin. Opiskelijoiden oman arvion mukaan suurin uupumusta aiheuttava tilannetekijä on työmäärän kasautuminen lukukausien loppuun. Tutkimuksessa löytyi eroja koulutusohjelmien välillä taloudellisissa huolissa, työllistymisen epävarmuudessa, somaattisissa oireissa, osastotuessa, opintoihin sitoutumisessa, tutor-ryhmän toimivuudessa, opintoihin vaikuttamisen mahdollisuudessa, työn ja opiskelun yhteensovittamisen vaikeuksissa, pakollisten kurssien mielekkyydessä ja kurssien koetussa työmäärässä. Eniten somaattisia oireita kokivat arkkitehtuurin opiskelijat. Somaattisista oireista opiskelijoilla oli eniten väsymystä ja niska-hartiaseudun sekä yläselän oireita. Eri sisäänpääsytavoilla tulleiden psyykkisessä hyvinvoinnissa ei ollut eroja. Sen sijaan opintoihin sitoutumisessa oli eroja eri sisäänpääsytavoilla tulleilla. Tutkimuksen mukaan persoonalliset ja sosiaaliset tekijät olivat yhteydessä psyykkisiin häiriöihin siten, että eniten niitä selittivät vähäinen optimismi, yksinäisyys, opiskelun ja ihmissuhteiden yhteensovittamisen vaikeudet, ikä, sukupuoli ja tyytymättömyys asumiseen. Monien muidenkin tekijöiden voimakas yhteys psyykkisiin häiriöihin oli osoitus opiskelijoiden ongelmien moninaisuudesta. Jatkossa olisi tärkeää miettiä, millä keinoilla yliopisto voisi tukea opiskelijaa paremmin tälle keskeisten voimavaroja antavien tekijöiden saavuttamisessa. Avainsanat: Hyvinvointi, opiskelija, teknillinen ala, stressi, psyykkiset ja somaattiset oireet, elämäntilanne, koulutusohjelma. 2

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto Määrällinen ja laadullinen kuormitus Stressin kokemiseen liittyvät tekijät Opiskelu elämänvaiheena Opiskelutilanteeseen liittyvät tekijät Opiskelijoiden terveystilanne Opiskelijavalinnan tarkastelua Yhteenveto ja tutkimusongelmat Menetelmät Tutkittavat Tutkimuksessa käytetty lomake Opiskeluun liittyvät tekijät Sosiaalinen tuki Asuminen, taloudellinen tilanne ja alkoholin käyttö Hyvinvointi ja persoonallisuus Aineiston tilastollinen käsittely Tulokset Stressin kokeminen Opiskelijoiden oireilu Alkoholin käyttö Sosiaalinen tuki Asuminen Työssäkäynti, talous ja opiskelu Uupumuksen tilannetekijät Koulutusohjelmien erot hyvinvoinnin kokemisessa Koulutusohjelmien erot opiskeluun liittyvissä asioissa Koulutusohjelmien erot kursseihin liittyvissä tekijöissä Sisäänpääsyn tapa Eri tekijöiden yhteys psyykkisiin stressioireisiin Pohdinta Lähdeluettelo Liitteet Liite 1: Tutkimuksessa käytetty internet-lomake Liite 2: Opiskelijoiden somaattiset oireet viimeisen kuukauden ajalta.. 72 Liite 3: Faktorianalyysi kysymyksistä

4 1. JOHDANTO Stressi ja työuupumus ovat olleet jo jonkin aikaa lähes jokapäiväisiä keskustelunaiheita niin medioissa kuin muuallakin. Työterveyslaitoksen tutkijoiden Raija Kalimon ja Salla Toppisen (1997) tekemän tutkimuksen mukaan noin joka viides suomalainen työikäinen oli voimakkaasti väsynyt työstään. Noin seitsemällä prosentilla työuupumus oli vakavaa kaikkine oireineen. Yli puolet työssäkäyvistä koki jonkinasteista uupumusta. Suomalaisessa yhteiskunnassa edessä on piakkoin suurten ikäluokkien jäämien eläkkeelle. Kun tiedossa on sekä työikäisen väestön että opiskelijoiden tämänhetkinen huolestuttavan suuri oireilu, niin voidaan sanoa, että tilanne on erittäin vaikea. Tutkimuksen aiheen valintaan vaikuttivat suuresti nämä edellä mainitut seikat sekä asian yhteiskunnallinen suuri merkitys. Vaikka opiskelijat kokevat oman terveydentilansa usein tyydyttävän hyväksi, he oireilevat runsaasti. Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoista teettämän tutkimuksen mukaan päivittäin tai lähes päivittäin oireilevia miehiä oli 30% ja naisia 45% (Kunttu ja Huttunen 2005, 21-22). Määrä on lisääntynyt samojen tutkijoiden neljä vuotta sitten tekemästä alkumittauksesta, jossa päivittäin tai lähes päivittäin oireili 26 % miehistä ja 41 % naisista (Kunttu ja Huttunen 2001). Jos verrataan Saaren ja Majanderin (1985) sekä Ojasen (1993) tutkimuksia Kuntun ja Huttusen tutkimuksiin, niin suunta on se, että opiskelijoiden psyykkinen problematiikka on ollut lisääntymään päin. Hyvä opiskelukyky on monen tekijän summa. Yleisesti ottaen opiskelijat joutuvat elämään elämäänsä suuren epävarmuuden ja suorittamisen pakon alla. Nuorten opiskelijoiden elämänvaiheeseen kuuluu esimerkiksi itsenäistyminen vanhemmista, ammatinvalinta, parisuhteen etsiminen sekä elämää ohjaavien arvojen ja eettisten periaatteiden muodostaminen. Normaalisti opintojen edetessä vastaantulevia isoja elämänmuutoksia ovat ammattiin valmistuminen, työelämään siirtyminen ja perheen perustaminen. Näillä muutosprosesseilla on vaikutusta opiskelijoiden käyttäytymiseen ja terveyteen. Jotta terveydenhuolto ja muut yhteisöt voisivat olla parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijoiden tukena, on tunnettava sekä opiskelijoiden terveydentilaa että heidän opiskeluolosuhteitaan, -yhteisöjään 4

5 ja sosiaalista tilannettaan. Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on täsmentää ja testata valtakunnallisista tutkimuksista saatujen tietojen yhteensopivuutta Tampereen teknillisen yliopiston tilanteeseen. Tämä on tarpeellista, koska opiskeluolosuhteet vaihtelevat eri korkeakouluissa ja oppilaitoksissa sekä eri opintosuunnilla runsaasti (Saari, 1979d). Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on saada tietoa siitä, millainen on TTY:n opiskelijoiden jaksamisen tilanne ja mitkä paikalliset erityispiirteet ovat yhteydessä siihen. Tutkimuksen on tilannut Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta. Stressitutkimus työelämässä on yleistynyt viime vuosikymmeninä ja monet työnantajat ovat alkaneet kiinnostua työntekijöidensä hyvinvoinnista. On alettu ymmärtämään, että stressi ei iske väistämättä kuin ukkoskuuro, vaan sen ehkäisemiseksi voi tehdä paljonkin. Työuupumuksen on monissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi lisääntyneisiin sairaspoissaoloihin, vähentyneeseen innovatiivisuuteen, vähentyneeseen samaistumiseen työpaikan arvoihin ja työvoiman vaihtuvuuteen (Kalimo, 1987). Vähemmän huomiota on kiinnitetty opiskelijoihin, jotka opiskelumaailman vaatimusten lisäksi painivat aikuisuuteen liittyvien kehitystehtävien kanssa. Viime vuosina kiinnostus opiskelijoiden hyvinvointiin on kuitenkin lisääntynyt. On huolestuttu siitä, että huonosti voiva opiskelija ei ehkä jaksa opiskella eikä siten myöskään valmistu. Yksi esimerkki tästä on korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia vuonna 2001 tukemaan perustettu Kehrä-hanke. Yliopiston läpikäyminen vaikuttaa sekä älylliseen että sosiaaliseen kehitykseen läpi koko aikuisuuden. Opiskelijatutkimuksissa on tavallisesti kansainvälisellä tasolla tutkittu akateemista menestymistä ja erityisesti sosiaaliluokan vaikutusta siihen. Tutkimukset eivät ole kovin usein lähteneet opiskelijoiden näkökulmasta (Silver & Silver 1997). Suomessa on suoritettu suhteellisen paljon jo 1960-luvulta lähtien tutkimuksia, joiden tavoitteena on ollut löytää yhteyksiä opiskeluolosuhteiden ja mielenterveyden välillä (Helenius ja Lyttinen, 1970; Marin, 1970; Mäkinen, 1965; Perho, 1975; Saari, 1979d; Saari,1981a). Opiskelijat joutuvat Saaren mukaan (1981a) kohtaamaan oman opintoalan vaatimukset ja paineet erilaisissa kehitysvaiheissa. Seurauksena on olosuhteiden vaatimusten kokeminen erilaisina ja arvioiminen erilaisiksi. Opiskeluolosuhteet siis välittyvät aina persoonallisuuden kehitystulosten kautta. 5

6 Toisaalta kuitenkin opiskeluolosuhteet myös säätelevät opiskeluaikana tapahtuvaa persoonallisuuden kehitystä. Tarkasteltaessa yksityiskohtaisemmin opiskeluolosuhteissa ilmenevien erojen luonnetta voidaan havaita eroja Saaren (1979d) mukaan seuraavissa neljässä tekijäryhmässä. 1) Opiskelun ulkoiset puitteet. Tähän tekijäryhmään sisältyvät opiskelutilat, laitosten tarjoamat palvelut, opiskelijamäärät, opettajien lukumäärä jne. Näissä tekijöissä voidaan todeta olevan suuria eroja eri opintosuunnilla ja oppilaitoksissa. 2) Opiskeluorganisaatio, opiskelun luonne. Joissakin oppilaitoksissa opiskelu on koulumaista, sidottua ja kontrolloitua oppilaitoksen taholta, joillakin opintosuunnilla opiskelija itse kantaa yksin vastuun opintojen etenemisestä. 3) Opiskeluilmastot. Tähän tekijäryhmään sisältyvät opettajien ja oppilaiden kanssakäymisen määrä ja luonne, opiskelijoiden keskenäiset suhteet, opiskelun yleinen ilmapiiri jne. Esimerkiksi joillakin opintosuunnilla tai oppilaitoksissa opettajien ja oppilaiden kanssakäyminen on vilkasta ja välitöntä, joillakin opintosuunnilla opettajat ovat etäisiä ja opettajien ja oppilaiden vuorovaikutus on vähäistä ja muodollista. 4) Tulevaisuuden näkymät valmistumisen jälkeen. Toiset opintosuunnat valmistavat suoraan tiettyihin työtehtäviin, toisilla opintosuunnilla tutkinnon suorittaminen ei paljoakaan säätele tai ohjaa ammatillisen uran valintaan. Toisilla opintosuunnilla valmistuminen merkitsee suhteellisen taattua työnsaantia ja toimeentuloa, toisilla opintosuunnilla tiedetään työnsaannin tuottavan suuria vaikeuksia (Helenius & Lyttinen 1974; Häyrynen 1970; Lyttinen 1973; Marin 1970). Opiskelijoiden psyykkisen kuormituksen, stressin ja kompetenssin kokemisessa ilmenevät erot ovat Saaren mukaan (1979d) tulosta opiskeluolosuhteiden asettamista vaatimuksista ja tarjoamista resursseista sekä opiskelijoiden mahdollisuuksista vastata näihin vaatimuksiin ja käyttää resursseja hyväksi. Eri alojen opiskelijoiden ongelmia voidaan siis tarkastella Saaren mukaan ainoastaan 6

7 opiskeluympäristön ja opiskelijan kehitystulosten yhteisvaikutuksen tuloksina, ei alojen opiskelijoiden erilaisina ominaisuuksina. 1.1 Määrällinen ja laadullinen kuormitus Psyykkisellä kuormituksella tarkoitetaan ihmisten psyykkisten toimintojen ja ominaisuuksien käyttöönottoa (Leppänen, Huuhtanen ja Slioor 1983, 3). Psyykkisen kuormituksen keskeisimmät piirteet ovat alikuormitus ja ylikuormitus. Ihmisen toimintakyky on parhaimmillaan, kun kuormitus on sopivaa. Kuormituksen täydellinen poistaminen ei ole siis tavoiteltavaa. (Elo, 1982) Ali- ja ylikuormituksen lisäksi psyykkistä kuormitusta kuvataan käsitteillä määrällinen ja laadullinen. Taulukko 1. Psyykkiset kuormitustilanteet (Elo 1990, 28). alikuormitus ylikuormitus määrällinen liian vähän (kuormitusta) liian paljon laadullinen liian helppoa liian vaikeaa Määrällisellä kuormituksella tarkoitetaan Elon mukaan (1990) aikayksikössä tehtyä työmäärää. Määrällistä alikuormitusta esiintyy silloin, jos tehtävät eivät sisällä riittävästi toimintaa ja virikkeitä normaalin vireystilan ylläpitämiseksi. Määrällisellä ylikuormituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa työtä on niin paljon, että sitä ei ehdi esimerkiksi normaalilla työajalla tehdä. Laadullisella kuormituksella tarkoitetaan Elon mukaan (1990) sitä, miten monipuolisesti psyykkisiä toimintoja käytetään työn teossa, sekä tehtävien asettamien vaatimusten suhdetta ihmisen tietoihin ja taitoihin. Laadullista alikuormitusta esiintyy tehtävissä, jotka vaativat vain joidenkin harvojen kykyjen tai tietojen käyttöä ja jotka edellyttävät pääasiallisesti yksinkertaisia havainto- ja liiketoimintoja. Laadullista ylikuormitusta tavataan puolestaan tehtävissä, jotka ovat liian vaikeita tai monimutkaisia ihmisen kykyihin, tietoihin ja taitoihin nähden. 7

8 Tutkimuksissa on todettu, että ihmisen kehittymisen kannalta on hyvä, jos hänelle asetetaan haasteita ja hän joutuu lievän laadullisen ylikuormituksen kohteeksi. Edellytyksenä on kuitenkin, että hänelle annetaan riittävästi mahdollisuuksia kasvamiseen tehtävien vaatimusten mukana. Suurien vaatimusten ja huonojen kontrollimahdollisuuksien on todettu olevan yhteydessä työstressitutkimuksissa työntekijän sairastumiseen (Karasek ja Theorell, 1990). Kohtuullinen, ajoittainen stressi on ihmisen ja elimistön hallittavissa. Haastavien tehtävien aiheuttama tilapäinen stressi jopa käynnistää voimavaroja ja voi johtaa suorituskyvyn ja kestävyyden asteittaiseen paranemiseen (Kalimo 1987). Ajoittainen, hallittavissa oleva stressi on elämän haaste, jota ilman ihminen ei oikein tunne olevansa tarpeellinen tai hyödyksi, eikä näin voi tuntea elämäänsä mielekkääksi. Myönteisistä ja mukaansatempaavista kokemuksista, missä jokin asia tuntuu niin valtavan mielenkiintoiselta, että aika tuntuu suorastaan rientävän Mihaly Csikszentmihalyi käyttää termiä flow (suom. ajan virta tai ajan riento). Flow-ilmiö edellyttää kuitenkin haasteiden ja taitojen vastaavuutta. Jos esimerkiksi haasteet ovat suuret ja omat taidot tai resurssit niihin nähden riittämättömät, tuloksena ei ole flow-tila, vaan ahdistuneisuus (Csikszentmihalyi 1999). Pitkällisenä, usein toistuvana ja voimakkaana tällainen stressitilanne lisää riskiä sairastua (Kalimo, 1987). Myöhemmin työn hallintamahdollisuuksien malliin on lisätty myös sosiaalinen tuki. Tämän mallin on todettu selittävän depressio- ja väsymisoireiden lisäksi myös fyysisiä oireita, kuten tuki- ja liikuntaelimistön oireita (Ek, Laitinen, Tammelin, Remes, Raatikka ja Kujala 2003, 20) Jos yksilöllä esiintyy sopimatonta kuormitusta, seurauksena on ihmisen hyvinvoinnille haitallisia stressireaktioita. Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilön tarpeiden ja ympäristön edellytysten välillä vallitsee pitkäaikainen tai voimakas lyhytaikainen epätasapaino. Tilanne vaatii yksilöä reagoimaan erilaisilla puolustautumis- ja mukautumisyrityksillä (Leppänen, Huuhtanen ja Slioor 1983). Useat tutkijat ovat päätyneet Leppäsen kanssa samanlaiseen stressin määrittelyyn (vrt. Kalimo 1985; Lazarus 1986; Pöyhönen 1987; Vartiovaara 1987), joka on pohjana monissa työelämän stressitutkimuksissa. Ne korostavat kognitiivisten prosessien (kuten esimerkiksi havaitseminen, ajattelu, kokeminen, tunteet) ja ympäristön merkitystä stressin synnyssä. Tällöin yksilö arvioi tilanteen kuormittavuuden ja resurssiensa riittävyyden uhkaksi omalle hyvinvoinnilleen (Lazarus & Folkman 1984, 19). 8

9 Uupumuksella (burnout) tarkoitetaan taas vakavaa, usein työssä kehittyvää kroonista stressioireyhtymää. Sille on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyyniseksi muuttuminen ja heikentynyt ammatillinen itsetunto (Schaufeli ym. 1993, 199) Stressin kokemiseen liittyvät tekijät Sosiaalinen ympäristö on erittäin merkittävä opiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta (Turner, 1983). Psyykkisten ja somaattisten sairauksien on havaittu olevan yhteydessä matalaan sosioekonomiseen statukseen, sosiaaliseen eristyneisyyteen ja siviilisäätyyn. Psykologian opiskelijoiden arvioidessa ihmisten erilaisia onnellisuusväitteitä Ojasen tutkimuksessa (2001, 56) eniten suosiota saavutti väite Onni on lähes aina jotakin sellaista, mikä koetaan yhdessä ja jaetaan. Läheiset ihmiset tuovat onnen mukanaan. Jaettu ilo on moninkertainen ilo Yleinen opiskelijakulttuuri on Aittolan mukaan (1992) hävinnyt ja opiskelijat ovat hajaantuneet selvästi toisistaan poikkeaviin elämäntapoja ja vapaa-ajan viettotyylejä noudattaviin pienryhmiin. Nykyisin opiskeluaika ei myöskään muodosta selvästi rakentunutta elämänvaihetta lisääntyneen työssäkäynnin ja perheellisten aikuisopiskelijoiden lukumäärän kasvun myötä. Opiskelijan psyykkisiin oireisiin olivat yhteydessä Saaren (1979a) sekä Saaren ja Majanderin tutkimuksessa (1985) tulevaisuuden perspektiivin kielteisyys, koettu toimintakyvyn häiriö suoritustilanteissa ja ihmissuhteissa sekä minäkuvan kielteisyys. Näissä tutkimuksissa hyvä itsearvostus, ihmissuhdetaidot, aktiivinen ongelmanratkaisupyrkimys sekä tulevaisuuden toiveikkuus olivat keskeisimpiä nuoren psyykkiseen terveyteen liittyviä tekijöitä, jotka auttoivat työelämään siirtymisessä. Sosiaalisella tuella havaittiin myös Hobfollin ja Shiromin tutkimuksessa (2001) olevan stressiä suojaava vaikutus. Omat persoonalliset resurssit tulisi Hobfollin (1988 ja 1989) mukaan erottaa sosiaalisista resursseista. Ne tosin vaikuttavat toisiinsa ja ovat olemassa erillisinä resurssivarastoina. Hobfollin teoriassa (model of conservation of resource eli voimavarojen säilyttämisen malli ) stressi määritellään reaktioksi ympäristöön missä ilmenee uhkaa voimavarojen menetyksestä, on tapahtunut menetys voimavaroissa tai on vaikeuksia täydentää voimavaroja resurssi-investointien jälkeen. 9

10 Hobfollin teoria perustuu ajatukseen, että yksilö pyrkii saavuttamaan tai säilyttämään sen mitä hän arvostaa. Näitä arvostettuja asioita kutsutaan voimavaroiksi, joita yksilöllä on käytössä Hobfollin mukaan neljänlaisia: aineelliset objektit (esim. koti), olosuhteiksi (esim. parisuhde, sosiaalinen tuki), persoonallisiksi ominaisuuksiksi (esim. itsearvostus, optimismi) ja erilaiset energian muodot (esim. voima, tieto tai keinot, jotka ovat arvokkaita kyseiselle henkilölle tai jotka palvelevat tarkoitusta saada arvokkaina pidettyjä voimavaroja). Yksilö pyrkii suojelemaan itseään voimavarojen menetykseltä (esim. parisuhteen menetys, heikentynyt terveys) jotka ovat kaikista merkityksellisimpiä yksilön hyvinvoinnille. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostettu Hobfollin kollegoineen luoman stressimallin pohjalta (Hobfoll, 1988; Hobfoll, 1989; Hobfoll & Shirom, 2001). Tämän tutkimuksen malli on saatu yksinkertaistamalla hieman alkuperäistä moniulotteisempaa mallia ja muuttamalla työhön liittyvät resurssit koskemaan opiskelua. Kuvio 1. Opiskelijoiden stressin kokemiseen vaikuttavat keskeiset tekijät (Hobfoll, 1988; Hobfoll, 1989; Hobfoll & Shirom, 2001). AINEELLISET OBJEKTIT - koti, muut tärkeät objektit Hyvinvointi Pyrkimys suojella keskeisiä voimavaroja tai hankkia uusia HENKILÖKOHTAISET OMINAISUUDET -itsearvostus, optimismi, terveys, ikä, sukupuoli OLOSUHTEET - sosiaalinen tuki, työnteko, osastotuki, osastoilmapiiri, työllistymisen varmuus, vaikutusmahdollisuudet opintoihin ym. Onnistunut voimavarojen säilyttäminen tai uusien hankkiminen Epäonnistunut voimavarojen suojelu/ hankkiminen tai vakava menetyksen uhka ERILAISET ENERGIAN MUODOT - aika, raha, tiedot, keinot Stressioireet -psyykkiset ja somaattiset 10

11 Sosiaalisten resurssien lisäksi myös siis yksilöllisillä resursseilla on tärkeä merkitys. Moosin ja Schaeferin (1993) mukaan optimismilla, jolla tarkoitetaan myönteistä asennoitumista ympäristöön ja itseen, on todettu olevan yhteys hyvään fyysiseen ja psykologiseen sopeutumiseen stressaavissa tilanteissa. Nurmen, Toivisen, Salmela-Aron ja Erosen (1996) tutkimuksessa päädyttiin samankaltaiseen tulokseen: mitä vähemmän optimistisia yksilöt olivat, sitä vähemmän he käyttivät aktiivisia coping-keinoja. Mitä vähemmän optimistisia yksilöt olivat, sitä enemmän he myös käyttivät sosiaalisen välttelyn strategiaa, ja sitä yksinäisempiä he olivat. Myös opiskelijoiden elämässä on paljon erilaisia haasteita, joissa optimismilla on suuri merkitys persoonallisuuden resurssina Opiskelu elämänvaiheena Elämänkaaripsykologiassa jokaisessa elämänvaiheessa on havaittu olevan omia erityispiirteitä ja siirtymää elämänvaiheesta toiseen kuvataan ns. kriittisten vaiheiden kautta (Dunderfelt 1999, 39). Opiskeluaika liittyy tässä kentässä myöhäisnuoruuden ja varhaisaikuisuuden psykososiaaliseen siirtymäjaksoon, jota on nimetty aikuistumisprosessiksi. Opiskelijoiden kehitystehtävät liittyvät kotoa lähtemiseen ja oman itsenäiseen elämään siirtymisenä (Aittola 1992, 28-29). Myöhäisnuoruus (ikävuodet 16-23) on irtautumista kotoa ja tulevan elämän suunnittelua ja rakentamista. Varhaisaikuisuus (ikävuodet 24-35) puolestaan liitetään oman roolin löytämiseen perhe-elämässä, työelämässä ja yhteiskunnassa. Taulukko 2. Opiskelun aikaiset elämänmuutokset (Chickering & Havinghurst 1981, 30-38; Aittola 1992, 30). Myöhäisnuoruus (ikävuodet 16-23) Varhaisaikuisuus (ikävuodet 24-35) -Emotionaalisen itsenäisyyden saavuttaminen - Aviopuolison valinta -Valmistautuminen avioliittoon ja perhe-elämään - Perheen perustaminen -Ammatin valinta ja siihen opiskelu - Kodin hankkiminen ja perhe-elämän aloittaminen -Eettisen maailmankatsomuksen kehittäminen - Työelämään siirtyminen - Kansalaisvelvollisuuksien täyttäminen ja oman paikan löytäminen yhteiskunnassa 11

12 Suomen koulutusjärjestelmässä on Nurmen (1995) mukaan se rakenteellinen ongelma, että koulutussiirtymät tapahtuvat melko myöhäisellä iällä. Yliopisto-opintojen päättäminen vasta lähempänä kolmenkymmenen ikää voi aiheuttaa monia ongelmia ja stressiä aikuistuville nuorille sillä opintoihin ja työelämään liittyvät siirtymät tapahtuvat samanaikaisesti kuin roolisiirtymät sosiaalisen elämän alueella. Vajaa puolet Tampereen yliopiston opiskelijoista (43 %) oli Kuhalaisen selvityksessä (2003) sitä mieltä, että työssäolo oli hidastanut opintoja. Tosin 32 % ilmoitti, että se ei haitannut ja 11% oli harmissaan siitä, että työssäolo oli hidastanut opintoja. Nurmen (1993) mukaan nuoret vertailevat omaa elämäntilannettaan ikätovereidensa elämäntilanteeseen ja asettavat tavoitteita näiden vertailujen pohjalta. Perhon ja Korhosen (1993) tutkimuksen mukaan ikäsidonnaisten kehitystehtävien onnistuminen vaikuttaa elämäntyytyväisyyteen. Kehitystehtävien sisältämien yhteiskunnallisten normatiivisten odotusten mukainen elämänrakenne, kuten kiinteä parisuhde, tyytyväisyys ammatinvalintaan, koulutukseen liittyvien suunnitelmien toteutuminen, työtyytyväisyys on molemmilla sukupuolillä yhteydessä onnellisuuteen, elämän kiinnostavuuteen ja onnistumisen elämyksiin (Kuusinen 1995). Nuoruuden tärkein kehitystehtävä on Vondracekin ja Lernerin (1982) mukaan uravalinta. Myös Liuskan tutkimuksessa (1998) opiskelijoiden huolenaiheet liittyivät osaltaan myös tulevaisuuteen ja elämänsuunnitelmiin. Lähinnä huoli kohdistui työnsaantiin, saako opiskelija kesätyöpaikkaa ja saako myöhemmin valmistuttuaan töitä. Työnsaanti eri aloilla vaihtelee, mutta yleinen yhteiskunnallinen tilanne huoletti tutkimuksessa opiskelijoita. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla oli Lairion mukaan (1980) eniten perheeseen ja yleensä ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia, sillä irrottautuminen kotoa ja aikaisemmista ystävistä sekä opiskelun aloittaminen vieraalla paikkakunnalla aiheuttivat erilaisia sopeutumisvaikeuksia. Samankaltaisiin johtopäätöksiin Lairion kanssa on päätynyt Aittola (1986) tutkimuksessaan. Aittolan mukaan nuoremmat opiskelijat olivat voimakkaasti sitoutuneita omaan ainelaitokseensa ja opiskelijayhteisöönsä, kun taas vanhemmille opiskelijoille oma ainelaitos ja koko yliopisto näyttivät olevan vähemmän merkityksellisiä. Aittolan mukaan opiskeluaikaan sijoittuvat elämänmuutokset ja niihin liittyvät ongelmat vaihtelevat selkeästi eri opintovaiheissa. Aittolan tutkimuksissa tulleet opiskelijan eri elämänvaiheiden keskeiset piirteet on koottu taulukkoon 3. 12

13 Taulukko 3. Opiskelijan elämismaailman muutokset Aittolan mukaan (1986, 68; 1992, 77). Elämänvaiheen peruspiirteitä ja elämää määrittäviä tekijöitä Persoonallinen ja sosiaalinen identiteetti Elämäntilanne ja sen komponentit Opiskelutilanne ja sen pääkomponentit Opiskeluprosessin pääpiirteet 1. opintovuosi 3. opintovuosi 5. opintovuosi *Sopeutuminen muutoksiin *Opiskelussa ja ihmissuhteissa *Suuntautumista pois *Kodin ja opiskelupaikan välissä kiinni olemista opiskelusta eläminen *Oman elämäntavan etsintää ja *Perheen perustamista ja kokeilua työhön siirtymistä *Itsenäistyminen ja vanhemmista irtaantuminen *Hämmennystä ja uuden opettelua *Asunto-ongelmat *Totuttelua rahan käyttöön *Parhaat ystävät jääneet kotipaikkakunnalle *Uuden vapaamman elämän opettelua *Totuttelua uuteen opiskelutapaan *Massaluennot ja yleisopinnot *Koulumaisuudesta luopumista *Tutor-ryhmät *Opiskelutavan muotoutuminen *Kokonaisuuksien hallinta vaikeaa *Yliopisto näyttää kiehtovalta *Tunnollista työskentelyä *Oman minän luomisen aikaa *Soluasumista *Alkava rahapula *Parisuhteiden solmimista *Opiskelu määrää elämäntapaa ja ihmissuhteita *Kesätyöt *Kokopäiväopiskelua *Vahva sitoutuminen omaan laitokseen ja henkilökuntaan *Oma vuosikurssi tärkeä *Persoonalliset opiskelutyylit *Kriittisyys tieteeseen * Lumousten haihtuminen opiskelusta *Rauhoittumisen ja kypsymisen aikaa *Oman maailmankatsomuksen luominen *Hakeudutaan pois opiskelijaasunnoista *Pelätään tulevaa köyhyysloukkua *ihmissuhteet joutuvat puntariin *Oma työssäkäynti keskeistä *Gradun tekoa *Sivuaineet esillä *Tutkinnon lopullinen rakenne kuntoon *Oma laitos ei jaksa enää kiinnostaa *Itsenäistä opiskelua *Tieteen relevanssin pohdiskelua *Valmistautumista palkkatyöläisyyteen Aittoloiden (1985) tutkimuksessa opiskelijat olivat melko tyytyväisiä opiskelemaansa koulutusalaan. Keskeyttämisen mahdollisuus oli osalla mielessä. Tällöin syynä oli tavallisesti joko koulutusalan ja omien toiveiden välinen ristiriita tai tyytymättömyys laitoksen opetukseen. Myös työllisyysnäkymät vaikuttivat tutkimuksessa keskeyttämishalukkuuteen. Elämäntilanteen peruskomponenteista mielekkyyden kokemista opiskelijoiden elämässä selittävät Aittolan ja Aittolan tutkimuksessa (1985) parhaiten uravalinnan onnistuneisuus, toisella sijalla oli tyytyväisyys asumiseen ja kolmannella opiskelun ja vapaa-ajan suhde. Opiskelijoiden elämäntilanteeseen liittyvistä tekijöistä korostuivat Liuskan tutkimuksessa (1998) erityisesti ihmissuhteisiin liittyvät asiat. Myös vapaa-ajan vähyys ja taloustilanne olivat keskeisiä elämäntilanteeseen liittyviä stressoreita. Rajanveto vapaa-ajan ja opiskelujen välillä saattaa 13

14 opiskelijoilla puuttua. Tämä on Aittoloiden (1985) mukaan erityisesti naisten ongelma. Sukupuolten välillä oli Aittoloiden tutkimuksen mukaan selvä ero, naisopiskelijat mielsivät opiskelun ja vapaa-ajan toiseensa kytkeytyvinä, miesopiskelijat sen sijaan erottivat nämä selvästi. Näin naisilla vapaa-ajalla opiskelusta irrottautuminen ja voimavarojen kerääminen oli miehiä vähäisempää. Tämä on yksi selitys sille, että naisten on todettu oireilevan miehiä enemmän monissa hyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa (esim. Aalto-Setälä 2002; Kalimo ja Toppinen 1997; Kunttu ja Huttunen 2001 ja 2005). Asumistilanteeseen liittyi toisin kuin Aittoloiden (1985) tutkimuksessa Liuskan (1998) tutkimuksessa kuormittavia tekijöitä vain hyvin harvoilla opiskelijoilla. Tällöin kysymys oli yleensä uuden asunnon löytämisestä. Kuntun tutkimuksessa (2005) puolestaan naisten tyytyväisyys asumiseen oli yhteydessä otteen saamisessa opiskeluun. Jaakkolan tutkimuksessa (1994) opiskelija-asunnoissa asuvat olivat tyytymättömämpiä asumismuotoonsa kuin omistusasunnoissa tai vanhempien luona asuvat. Voimavaroja antavina koettiin yleisimmin Kuntun ja Huttusen tutkimuksessa (2005) ihmissuhteet ja seksuaalisuus, mutta yli puolella opiskelijoista myös tulevaisuuden suunnitteleminen, omien voimien kokeminen ja mieliala olivat positiivisia asioita. Voimavaroja antavissa tekijöissä näkyi eroja opintoalojen välillä Opiskelutilanteeseen liittyvät tekijät Opiskelutilanteeseen liittyvistä tekijöistä korostuivat Liuskan tutkimuksessa (1998) tenttiruuhkat ja opintosuoritusten kasautuminen. Myös opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteen stressasivat joitakin opiskelijoita. Opiskelijaan itseensä liittyviä stressitekijöitä tutkimuksessa olivat esimerkiksi esiintymisjännitys, huono itsetunto ja laiskuus. Etenkin työssäkäyviä opiskelijoita stressasi Liuskan tutkimuksessa opiskelujärjestelmän jäykkyys ja joustamattomuus. Opetushenkilökunnan asenteet vaihtoehtoisia opiskelutapoja kohtaan vaikeuttivat työskentelyä opintojen ohella. Erityisesti perheellisiä opiskelijoita rasittivat opiskeluihin liittyvät jatkuvat aikataulujen muutokset, joihin koettiin pystyvän itse vaikuttamaan varsin vähän. Liuskan tutkimuksessa oli havaittavissa opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan suhteessa autoritäärisyyttä ja opiskelijoiden välillä kilpailuhenkeä, kuten myös aiemmassa Aittolan (1992) tutkimuksessa. Kuntun ja Huttusen tutkimuksissa (2005) melkein puolet (48 14

15 prosenttia) arvioi ohjauksen olevan jonkin verran tai täysin riittämätöntä. Opiskelijoista 21 prosenttia koki tässä tutkimuksessa opintoihin saamansa ohjauksen riittäväksi. Avoin vuorovaikutuksellisuus opiskelijoiden ja opettajien välillä oli Säntin tutkimuksessa (1999) tärkeä opiskelukykyyn vaikuttava tekijä. Myös laitokseen integroiminen opintojen alkuvaiheessa nähtiin tutkimuksessa tärkeäksi. Säntin tutkimuksessa sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset opetusmenetelmät mahdollistivat opiskelijan integroimisen laitokseen. Opintoihin liittyvät valintamahdollisuudet puolestaan lisäsivät huomattavasti opintojen mielekkyyttä. Opiskelijat pitivät kuitenkin omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa laitostensa opetukseen varsin heikkoina. Aittolan mukaan (1986) opiskelijat ottavat opiskelutilanteensa ja elämäntilanteensa suhteellisen itsestään selvänä ja epäproblemaattisina. Aittolan mukaan opiskelijat eivät juurikaan kaipaakaan lisää vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäntilanteeseensa koska se on kuitenkin vain väliaikainen olotila ennen varsinaisen elämän tai palkkatyön alkamista. Melkoisen suuretkin puutteet otetaan vastaan valittamatta. Opiskelijoita näytti stressaavan Zeidnerin (1992) tutkimuksessa israelilaisilla opiskelijoilla eniten juuri opiskeluun liittyvät asiat. Opiskelijat kokivat rasittavimpana Zeidnerin mukaan oppikurssien suorittamiselle asetettuja määräaikoja, lukukausien loppuun kasautuvia tenttejä ja liiallista työmäärää. Myös opetusmetodit, kurssien järjestäminen sekä huonot opiskelutottumukset aiheuttivat huolia opiskelijoille. Opiskelun käytännön ongelmina pidettiin Kallion (2002) tutkimuksessa opiskelun päällekkäisyyttä, opintoviikkojen huonoa vastaavuutta suhteessa työmäärään, erilaisten suoritustapojen vähäisyyttä, tenttikirjojen pulaa, opetuksen tason vaihtelua, opettajien tutkimuspainotteisuutta opetuksellisuuden sijasta, opetusmenetelmiä ja puutteita opintotiedotuksessa. Kallion tutkimuksen mukaan kuormittavia työmuotoja olivat opiskelijalle erityisen suurta ajatusponnistelua vaativien työmuotojen lisäksi sellaiset jossa joutuu ryhmän arvioinnin kohteeksi ja samalla esiintymään julkisesti. Tällaisia työmuotoja olivat esimerkiksi kirjallisuuskatsaukset, oppimispäiväkirjat, tavallisten esitelmien valmisteleminen ja pitäminen sekä seminaariesitelmien valmistelu ja pitäminen. Myös Mäkisen ja Olkinuoran (2001) tutkimuksessa opiskelijat kokivat ongelmalliseksi opintoviikkojen suhteen työmäärään nähden. 15

16 Yleisimmiksi stressiä aiheuttaviksi tekijöiksi on nimetty Kuntun, Ollitervo-Peltosen, Seppäsen ja Ahosen (2002, 263) tutkimuksessa otteen saaminen opiskelusta, esiintyminen sekä erityisesti naisilla tulevaisuuden suunnitteleminen ja omien voimien ja kykyjen riittävyyden kokemus. Opiskelutilanteen peruskomponenteista mielekkyyden kokemista selittivät Aittoloiden (1985) tutkimuksessa parhaiten myönteiseksi koettu opiskelijayhteisön sosiaalinen ilmapiiri ja hyvätasoiseksi koettu laitoksen opetus. Parhaiten opiskelun mielekkyyden kokemista selittivät erilaiset opiskeluprosessiin liittyvät tekijät, joista tärkeimpiä olivat opiskelijoiden oma opiskeluasenne, opiskeluintressit sekä syvällinen tiedon prosessointitapa. Teoreettisesti ja syvällisesti opintoihinsa orientoituneet opiskelijat kokivat yliopistolliset opintonsa mielekkäämmäksi kuin opintoihinsa ammatillisesti tai pinnallisesti orientoituneet opiskelijat. 1.5 Opiskelijoiden terveystilanne Suomen korkeakouluopiskelijoista vuonna prosenttia arvioi oman terveydentilanteensa hyväksi ja vain 2 prosenttia huonoksi (Kunttu ja Huttunen 2001). Opiskelijat oireilivat silti runsaasti. Yleisimpiä viikottain esiintyviä oireita olivat väsymys, niska-hartiavaivat ja nuha tai tukkoisuus. Väsymystä oli viikottain miehistä 16 prosentilla ja naisista 32 prosentilla, niska-hartiavaivoja miehistä 14 prosentilla ja naisista 31 prosentilla sekä nuhaa tai tukkoisuutta miehistä 20 prosentilla ja naisista 21 prosentilla. Mielenterveyden häiriöitä kartoittavan GHQ 12 seulan perusteella opiskelijamiehistä 15 prosentilla ja naisista 28 prosentilla oli psyykkisiä ongelmia. Neljän vuoden päässä tästä tehdyssä jatkotutkimuksessa oman terveydentilanteen arviot olivat lähes samoja: 85 % katsoi arvioi sen olevan hyvä, 13 % keskitasoinen ja 2 % huono (Kunttu & Huttunen 2005). Sen sijaan useissa oireissa oli pientä lisäystä, etenkin psyykkisen oireilun ryhmässä. Taulukkoon 3 on koottu Kuntun ja Huttusen vuonna 2000 ja 2004 korkeakouluopiskelijoilla tehtyjen psyykkisiä ongelmia osoittavien mittarien jakaumia. Yhteenvetona taulukosta voidaan sanoa, että psyykkinen problematiikka lisääntyi vuonna 2004 vuoteen 2000 verrattuna sekä miehillä että naisilla kaikilla mittareilla arvioituina. 16

17 Taulukko 4. Psyykkisiä ongelmia osoittavien mittarien jakaumat sukupuolittain Kuntun ja Huttusen vuoden 2004 tutkimuksessa (%). Suluissa vuoden Kuntun ja Huttusen vuoden 2000 tutkimuksen osuudet. Miehet (%) Naiset (%) Psyykkisistä häiriöistä kärsivät 19 (15) 30 (28) (GHQ 12 seulan mukaan) Mielenterveysseula (Salli Saari) - runsas stressi, (pisteitä 3 tai enemmän) 25 (22) 34 (28) - erittäin runsas stressi, 13 (10) 16 (13) (pisteitä 5 tai enemmän) Jotakin oiretta päivittäin Psyykkisiä oireita päivittäin 30 9 (26) (7) (41) (10) Oireet, ainakin viikoittain - uniongelmat 18 (11) 25 (18) - jännittyneisyys 14 (9) 22 (16) - keskittymisvaikeudet 15 (11) 19 (14) - masentuneisuus 10 (9) 19 (16) Teknisten korkeakoulujen opiskelijoista psyykkisistä häiriöistä kärsi tässä tutkimuksessa GHQ-seulan mukaan miehistä 18,3 % (nousua vuoteen 2000 verrattuna 2,92 prosenttiyksikköä) ja naisista 27,6 % (nousua vuoteen 2000 verrattuna 1,75 prosenttiyksikköä). Opiskelijoiden jaksamisongelman merkittävyydestä kertoo myös YTHS:n mielenterveyspalvelujen käytöstä tehty selvitys. Sen mukaan yli kolmannes mielenterveyspalvelujen kysynnästä liittyy opiskeluja työkyvyn merkittävään alenemiseen. Terhi Aalto-Setälän tutkimuksen (2002) mukaan nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöitä hoidetaan liian vähän. Hänen tutkimuksessaan ajankohtainen mielenterveyden häiriö havaittiin lähes neljänneksellä opiskelijoista. Tästä joukosta merkittävää toimintakyvyn laskua todettiin noin puolella. 17

18 1.6. Opiskelijavalinnan tarkastelua Opiskelijoiden erilaisista sisäänpääsytavoista on aikaisemmissa tutkimuksissa saatu hieman vastakkaisiakin tuloksia opintojen sujumisen mittarina. Silvennoisen, Laakson ja Turusen (1991) tutkimuksessa lukion aikaisilla arvosanoilla oli positiivinen korrelaatio yliopisto-opintojen menestykseen, motivaatioon ja lukemisen tunnollisuuteen. Motivoituneisuus alalle on yksi parhaista opintomenestyksen ennustajista (emt., 1991). Myös Panhelaisen ja Malinin (1987) ja Tammisen (1976) tutkimuksessa lukion päästötodistuksen ja yo-tutkinnon arvosanojen on todettu olevan valintakokeita parempia tai ainakin yhtä hyviä opiskelukyvykkyyden ennustajia. Toisaalta Panhelaisen ja Malinin (1987) esittämän yhteenvedon mukaan ainakin joillakin aloilla valintakokeilla ja opintomenestyksessä ilmeni positiivinen yhteys. Vehviläisen (1998) seurantatutkimuksessa diakonian koulutusohjelmassa koulutodistuksen keskiarvo ennusti parhaiten perusopinnoissa menestymistä, mutta valintakoe ennusti erittäin hyvin syventävissä opinnoissa menestymistä. Yhteenvetona aikaisemmista tutkimuksista voidaan sanoa, että aikaisemman koulutuksen keskiarvo ennustaa parhaiten opinnoissa menestymistä. Valintakokeiden merkitys kasvaa ennustettaessa ammatillisessa opinnoissa menestymistä ja sosiaalisia taitoja (Rantanen, 2001). Rantasen tutkimuksessa ammatillisen koulutuksen sekä ammattikorkeakoulun opiskelijavalinnassa hakutoivesija ennusti opintoihin sitoutumista kaikkein parhaiten. Seuraavaksi paras ennustaja oli hakutodistuksen keskiarvo, valintakoe ennusti tutkimuksessa sitoutumista opiskeluun melko heikosti Yhteenveto ja tutkimusongelmat Kokonaisuutena opiskelijoita koskevista tutkimuksista voidaan sanoa, että opiskelijan elämään kuuluu monenlaisia opiskeluun, työhön ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita. Opiskelijoiden stressin ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat näihin työhön, perheeseen ja ihmissuhteisiin sekä opiskeluun liittyvät stressorit kuten huono laitosilmapiiri, vähäiset vaikutusmahdollisuudet, ajankäyttöongelmat, työssäkäynti, työllistymisen epävarmuus, taloudelliset huolet, asumistyytymättömyys ja yksinäisyys. Toisaalta stressiltä suojaavat opiskelijaa niin henkilökohtaisiin, perheeseen, ihmissuhteisiin, työhön ja opiskeluun liittyvät resurssit kuten laitostuki, optimismi, läheiset ihmissuhteet, onnistunut uravalinta ja siviilisääty (kts. kuvio 1). 18

19 Aikaisemmissa opiskelijoihin kohdistuneissa tutkimuksissa stressiin vaikuttaneista tekijöistä tulokset ovat vaihdelleet jonkin verran edellä mainittujen ihmissuhteisiin, perheeseen, työhön ja opiskeluun liittyvien stressoreiden välillä. Osittain ristiriitaisia tuloksia selittää Liuskan (1998) mukaan tiedonkeruutapa. Aittoloiden (1985) haastatteluun perustuneessa tutkimuksessa opiskelijan elämäntilanteen osatekijöistä nousi tärkeimmäksi uravalinnan onnistuminen ja tyytyväisyys asumiseen. Liuskan mukaan ne koetaan neutraaleiksi ja hyväksyttäviksi stressoreiksi. Kyselylomakkeen kautta on helpompi kertoa yksinäisyyden tunteesta ja ihmissuhdeongelmista. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmat keskittyvät Tampereen teknillisen yliopiston paikallisten olosuhteiden ja erityispiirteiden kartoittamiseen sekä niiden vertailuun valtakunnallisten tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen tutkimusongelmat voidaan jakaa viiteen osaan. 1. Tutkimuksessa halutaan selvittää Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden yleistä hyvinvointia ja siihen liittyviä tekijöitä. Tarkastellaan psyykkistä hyvinvointia sekä koettuja somaattisia stressioireita. Tuloksia verrataan koko Suomen saman alan opiskelijoiden tilanteeseen erityisesti Kuntun ja Huttusen tutkimuksissa (2001 ja 2005). 2. Selvitetään, missä tilanteessa jaksamiseen liittyvää ongelmaa opiskelussa esiintyy. Avokysymyksen avulla pyritään hahmottamaan opiskelijoiden elämäntilanteen yhteyttä uupumisen synnyssä ja vastaajien omaa tulkintaa uupumisen syistä. Aikaisemmissa opiskelijoihin kohdistuneissa tutkimuksissa stressiin vaikuttaneista tekijöistä tulokset ovat vaihdelleet, mutta Liuskan mukaan (1998) kyselylomakkeessa on helpompi kertoa yksinäisyyden tunteesta ja ihmissuhdeongelmista. 3. Selvitetään eri koulutusohjelmien eroja hyvinvointiin, optimismiin ja opiskeluun liittyvien stressitekijöiden ja resurssien suhteen. Tällaisia ovat sosiaalinen tuki, opintoihin vaikuttamisen mahdollisuudet, ajankäyttöongelmat, opiskelutyytyväisyys, opintoihin sitoutuminen, uravalinnan onnistuneisuus, työllistymisen varmuus ja laitostuki sekä koulutusohjelman ilmapiiri. Lisäksi selvitetään koulutusohjelmien erot kurssien mielekkyydessä, päällekkäisyydessä, työmäärässä ja tutorryhmän toimivuudessa. Saaren mukaan (1979d) opiskeluolosuhteet vaihtelevat eri korkeakouluissa ja 19

20 oppilaitoksissa sekä eri opintosuunnilla runsaasti. Myös Kuntun ja Huttusen tutkimuksissa (2001 ja 2005) oli eroja sekä kuormittavissa että voimavaroja antavissa tekijöissä eri opintoalojen välillä. 4. Selvitetään, eroaako soveltuvuusarviolla sisälle päässeiden psyykkinen hyvinvointi pääsykokeella sisälle tulleista. Tämä kysymys otettiin tutkimusongelmaksi, koska haluttiin tarkastella soveltuvuusarvion toimivuutta TTY:n sisäänpääsyn mittarina. Silvennoisen (1991) ym. mukaan lukion aikaisilla arvosanoilla oli positiivinen korrelaatio yliopisto-opintojen menestykseen, motivaatioon ja lukemisen tunnollisuuteen. Toisaalta Panhelainen ja Malin (1987) on esittänyt myös valintakokeita puoltavia tuloksia. Rantasen tutkimuksessa (2001) valintakoe ennusti sitoutumista opiskeluun melko heikosti. 5. Tutkitaan mitkä opiskelijoiden elämäntilannetekijät, henkilökohtaiset tekijät ja opiskeluun liittyvät tekijät ovat yhteydessä psyykkisiin stressioireisiin. Tällaisia ovat ikä, sukupuoli, työssäkäynti, siviilisääty, opiskeluun liittyvät tekijät, asumistilanne, taloudelliset huolet ja sosiaalinen tuki (ks. kuvio 1). Saaren ja Majanderin (1985) mukaan opiskelijan psyykkisiin oireisiin olivat yhteydessä tulevaisuuden perspektiivin kielteisyys, koettu toimintakyvyn häiriö suoritustilanteissa ja ihmissuhteissa sekä minäkuvan kielteisyys. Opiskelijoiden elämäntilanteeseen liittyvistä tekijöistä korostuivat Liuskan tutkimuksessa (1998) erityisesti ihmissuhteisiin liittyvät asiat. Moosin ja Schaeferin (1993) mukaan optimismilla on todettu olevan yhteys hyvään fyysiseen ja psykologiseen sopeutumiseen stressaavissa tilanteissa. 20