SUMMANJOEN YLÄOSAN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2007

Transkriptio

1 SUMMANJOEN YLÄOSAN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2007 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008 Jussi Mäntynen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä raportissa käsitellään Summanjoen yläosan sähkökoekalastus- ja elohopeatutkimustulokset vuodelta Sähkökoekalastuksissa tavattiin kaikkiaan seitsemän (7) eri kalalajia, joista yleisimpinä voidaan mainita ahven, harjus ja särki. Taimenen ja harjuksen osalta yksilömäärät jäivät melko pieniksi, mutta alueella kuitenkin tapahtuu luontaista lisääntymistä. Taimenta ja harjusta tavattiin sekä tarkkailualueen yläettä alapuolelta. Tarkkailualueen alapuolisella koealalla oli monipuolisempi kalalajisto ja yksilötiheydet olivat pääosin suurempia, joskin elinympäristötekijät selittävät osaltaan tämän eron. Kalojen elohopeapitoisuudet olivat kohonneet, mutta turvetuotannon vaikutusta elohopean kertymisnopeuteen Summanjoen petokaloissa ei voida tällä hetkellä osoittaa. Vuonna 2007 Kankaanniemensoiden turvetuotantoalueiden vaikutuksen Summanjoen kalastoon voidaan arvioida olleen lievä. TARKKAILUN PERUSTE JA TAVOITTEET Summanjoen yläosan kalataloudellinen tarkkailu perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston antamaan päätökseen nro 32/04/2, jossa velvoitettiin PJ- Turve Oy tarkkailemaan Kankaanniemensoiden turvetuotantoalueen vesistökuormituksen vaikutuksia Summanjoen yläjuoksun ja Sanijärven kalastoon ja kalastukseen Kaakkois- Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelma sisältää sähkökoekalastuksia ja koeravustuksia Summanjoessa tarkkailualueen ylä- ja alapuolella, verkkokoekalastuksia ja koeravustuksia Sanijärvessä sekä kalojen elohopeapitoisuuksien seurantaa. Tarkkailuohjelma astui voimaan alkaen vuodesta 2005 ja sitä toteuttaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuonna 2007 toteutettiin ohjelman mukaisesti sähkökoekalastukset sekä kalojen elohopeatutkimuksia Summanjoessa turvetuotantoalueen ylä- ja alapuolella. Koeravustuksia ei suoritettu edellisvuoden rapuruttoepidemian vuoksi.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä TARKKAILUN PERUSTE JA TAVOITTEET 1 TUTKIMUSALUE yleiskuvaus vedenlaatu kalatalous 1 2 AINEISTO JA MENETELMÄT sähkökoekalastukset elohopeatutkimukset 3 3 TULOKSET sähkökoekalastukset elohopeatutkimukset 5 4 TULOSTEN TARKASTELU sähkökoekalastukset elohopeatutkimukset 7 VIITTEET 8 Liite 1 Kartta sähkökoekalastusalojen sijainnista Liite 2 Sähkökoekalastusalojen saalis ja lasketut tunnusluvut Liite 3 (2) Sähkökoekalastuspöytäkirja Liite 4 (2). Kala- ja rapuistutukset Summanjoen ylä- ja keskiosiin vuosina Liite 5 (2) Elohopeamääritysten tutkimustodistus

4 1 TUTKIMUSALUE 1.1 YLEISKUVAUS Kankaanniemensoiden (Kähöjärvensuo, Lakiasuo ja Heposaarensuo) turvetuotantoalueet laskevat Summanjoen vesistön yläosaan. Kähöjärvensuon ja Lakiasuon turvetuotantoalueiden kuormitus kohdistuu Sulennoksenojaan ja edelleen Summanjokeen. Heposaarensuon tuotantoalueen kuormitus kohdistuu suoraan Summanjokeen hieman Sulennoksenojan ja Summanjoen yhtymäkohdan yläpuolella. Summanjoki laskee Sanijärveen muutaman kilometrin alempana. Yläosan valuma-alueen pinta-ala on 123,2 km² ja järvisyys 3,95 %. Tuotantoalueet kohottavat Sulennoksenojan ja Summanjoen humus- ja fosforipitoisuutta ja siten vaikutusalueeksi voidaan laskea myös alapuoliset Sanijärvi ja Enäjärvi (Mankki 2004). Kumpaankin järveen laskee useita muita pienempiä valuma-alueita, joiden joet ja ojat tuovat kuormitusta maa- ja metsätaloudesta, lähialueen loma- ja vakituisesta asutuksesta sekä alueen muilta soilta, esimerkiksi VAPO:n Karhunsuon turvetuotantoalueelta (Mankki 2004). 1.2 VEDENLAATU Vuonna 2006 ei ollut havaittavissa selvää turvetuotannon vaikutusta Summanjoen vedenlaatuun. Kesäkuun tarkkailukerralla tuotantoalueen ylä- ja alapuolella vedenlaatu oli lähes samanlainen, syyskuussa oli havaittavissa lievää turvetuotannon kuormitusta tuotantoalueen alapuolella (Pallonen 2007). Tarkasteltaessa luvun tarkkailutuloksia vedenlaatu on yleensä ollut samanlainen tuotantoalueen ylä- ja alapuolella; kuitenkin muutamilla tarkkailukerroilla lievää turvetuotannon vaikutusta on ollut havaittavissa. Keskimäärin vesi on ollut lievästi hapanta ja kiintoainepitoisuus on ollut matala muutamaa keväistä poikkeusta lukuun ottamatta. Ravinteikkuudeltaan vesi on rehevää, väriltään ruskeaa ja selvästi humuspitoista (Pallonen 2007). 1.3 KALATALOUS Purkuvesistö kuuluu Summan-, Vehka- ja Virojoen kalastusalueeseen ja on Enäjärven Kaipiaisten yhteisen kalaveden osakaskunnan hallinnassa. Sanijärven yläpuolen jokien hoitomuotona on ollut taimen- ja harjusistutukset. Sanijärveen on istutettu kuhaa ja siikaa, Enäjärveen kuhaa, siikaa, taimenta ja haukea. Enäjärven alapuolelle on istutettu taimenta. Istutukset on esitelty tarkemmin liitteessä 3. Alueella harjoitetaan kotitarve- ja virkistyskalastusta (Mankki 2004). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008 1

5 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 SÄHKÖKOEKALASTUKSET Sähkökoekalastukset suoritettiin Hans Grassl ELT 60II GI-merkkisellä, aggregaattityyppisellä laitteella. Summanjoella sähkökoekalastettiin kahdella koealalla (liite 1), Kelkan sillan alapuolella (kuva 1) ja Koskelassa (kuva 2). Kummaltakin alueelta valittiin 25 metrin pituinen koeala, joka kalastettiin kolmen poistopyynnin menetelmällä (Junge & Libosvarsky 1965). Saalis punnittiin ja laskettiin lajikohtaisesti, lisäksi lohikalat mitattiin ja punnittiin yksilökohtaisesti. Kuva 1. Kelkan sillan alapuolinen sähkökalastuskoeala (yp). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008

6 Kuva 2. Koskelan sähkökalastuskoeala (ap) 2.2 ELOHOPEATUTKIMUKSET Keväällä 2007 pyydettiin katiskoilla näytekaloja tarkkailualueen yläpuolelta sähkökoekalastusalueelta (liite 1) ja alapuolelta Ruotilasta elohopeamäärityksiä varten. Näytekalojen hankinta on osoittautunut melko ongelmalliseksi ja saaliiksi saatiin vain muutamia pienehköjä haukia ja yksi ahven. Elohopeamääritykset tehtiin Ewica laboratoriot Oy:ssä. Näytekaloista otettiin myös suomunäytteet iänmääritystä varten. 3 TULOKSET 3.1 SÄHKÖKOEKALASTUKSET Tarkkailualueen yläpuoliselta koealalta (liite 1) tavattiin kolme kalalajia; harjus, kivisimppu ja taimen (kuva 3). Kappale- ja massamääräisesti tarkasteltuna yleisin laji oli taimen (6 kpl/171 g) (kuvat 3 ja 5). Taimensaaliin yksilötiheys oli noin 8 kpl/100 m². Alapuoliselta koealalta Koskelasta (liite 1) tavattiin 7 kalalajia: ahven, harjus, kiiski, kivisimppu, made, särki ja taimen. Kappalemääräisesti yleisimpinä esiintyivät ahven, harjus ja särki (kuva 4). Taimensaaliin yksilötiheys oli 2,4 kpl/100 m² ja harjussaaliin 5,6 kpl/100m². Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008 3

7 Yksilömäärä Biomassa % Harjus Kivisimppu Taimen Kuva 3. Yläpuolisen koealan sähkökoekalastussaalis lajeittain %-osuuksina kokonaissaaliista Yksilömäärä Biomassa % Ahven Harjus Kiiski Kivisimppu Made Särki Taimen Kuva 4. Alapuolisen koealan sähkökoekalastussaalis lajeittain %-osuuksina kokonaissaaliista. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008

8 Biomassoina tarkasteltuna alapuolisen koealan merkittävimmät lajit olivat ahven, harjus ja särki muodostaen yhteensä yli 90 % kokonaissaaliista (kuvat 4 ja 5). Koealakohtaiset taulukot eri pyyntikerroilla saadusta saaliista lajeittain samoin laskennalliset arvot mm. kokonaisbiomassoista ja yksilötiheyksistä on esitetty liitteessä g/100 m² Taimen Särki Made Kivisimppu Kiiski Harjus Ahven Kelkka Koskela Kuva 5. Sähkökoekalastussaaliin perusteella arvioidut alakohtaiset biomassat (g/100m²) lajeittain. 3.2 ELOHOPEATUTKIMUKSET Tarkkailualueen yläpuolelta saaduista viidestä hauesta neljä valittiin elohopeamäärityksiin. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,18-0,43 keskiarvon ollessa 0,31 mg/kg (kuva 6, taulukko 1 ja liite 5), eivätkä siten yllä käyttökelpoisuutta rajoittavalle tasolle, minkä raja-arvo on 0,5 mg/kg. Näytekalat olivat tosin nuoria ja suurimman hauen (517 g) pitoisuus lähentelee raja-arvoa. Alapuolelta Ruotilasta saadun hauen (855 g) elohopeapitoisuus oli 0,75 mg/kg ylittäen raja-arvon. Ahvenen (95 g) elohopeapitoisuuden 0,31 mg/kg voidaan arvioida olleen kohonnut kalan koko huomioon ottaen. Tosin kyseessä oli hidaskasvuinen koirasyksilö, mikä osaltaan selittää kohonneen pitoisuuden (kuva 6, taulukko 1 ja liite 5). Taulukko 1. Näytekalojen yksilökohtaiset tiedot ja elohopeapitoisuudet(mg/kg). Koeala Laji Pituus, mm Paino, g Ikä, v Sukupuoli Hg, mg/kg Kelkka hauki naaras 0, naaras 0, , ,31 Ruotila hauki naaras 0,75 ahven koiras 0,31 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008 5

9 Hauki Ahven 0,8 0,7 0,6 Hg, mg/kg 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Kelkka Ruotila n=4 n=1 n=1 Kuva 6. Näytekalojen keskimääräiset elohopeapitoisuudet ja vaihteluvälit tarkkailualueen ylä- ja alapuolella. 4 TULOSTEN TARKASTELU 4.1 SÄHKÖKOEKALASTUKSET Vuoden 2006 tuloksiin (Mäntynen 2007) verrattuna tarkkailualueen yläpuoliselta koealalta saatiin hieman vähemmän saalista ja yksilötiheydet olivat tälläkin kertaa melko pieniä. Taimensaaliin yksilötiheys oli edellisvuotta heikompi, mutta sen sijaan ilahduttavana voidaan pitää harjusten ilmestymistä saalislajien joukkoon. Tarkkailualueen alapuolella saalisjakauma oli kutakuinkin edellisvuoden kaltainen, joskin yksilömäärät ja biomassat olivat selvästi pienempiä. Tarkkailualueen yläpuolisella koealalla taimensaaliin yksilötiheys oli selvästi korkeampi (liite 2), kun taas vastaavasti harjussaaliin yksilötiheys oli matalampi kuin alapuolisella koealalla. Harjus on vapaan veden lajina hankalasti kalastettava (Saura 1999), joten todellisen yksilötiheyden voidaan olettaa olevan selvästi korkeampi. Samoin mateen ja kivisimpun osalta on huomioitava, että ne elävät pohjalla kivien välissä ja niiden pyydystettävyys on selvästi muita lajeja heikompi (Saura 1999). Harjusta on kalataloushallinnon istutusrekisterin mukaan istutettu viimeksi v Koskelaan (liite 3). Saaliiksi saadut harjukset olivat pituudeltaan mm, joten sähkökoekalastusten perusteella alueella tapahtuu luontaista lisääntymistä. Myös taimen lisääntyy alueella, ilmeisesti ainakin Kelkanjoessa. Sähkökalastussaaliin taimenet olivat pituudeltaan mm, eivätkä voi olla ainakaan rekisteriin merkityistä istutuksista peräisin. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008

10 Koekalastusalat eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään; tuloksia vääristää alojen hyvinkin erilainen luonne. Tarkkailualueen yläpuolella ei ole vastaavaa koskialuetta itse Summanjoessa kuin Koskelassa, joten tarkkailualueen ylä- ja alapuolen vertailu täytyy suorittaa varauksella. Elinympäristö (esim. suojapaikkojen määrä, pohjan kivisyys ja virtausnopeus) vaikuttaa ratkaisevasti kalastoon. Sähkökoekalastusten rinnalle voitaisiin harkita esim. vuorovuosin tehtäväksi mädinhaudontakokeita, joilla voitaisiin selvittää turvetuotannon vaikutusta kalojen lisääntymiseen. Tämän tutkimuksen perusteella Kankaanniemensoiden kalastoon voidaan arvioida olleen lievä vuonna vaikutuksen Summanjoen 4.2 ELOHOPEATUTKIMUKSET Summanjoen petokalojen elohopeapitoisuudet olivat kohonneet, vaikka pienten haukien ja ahventen osalta raja-arvoja ei ylitettykään. Isompien haukien käyttämistä ravinnoksi on kuitenkin syytä rajoittaa. Tulosten valossa on oletettavaa, että kookkaampien haukien pitoisuudet ylittävät raja-arvon 0,5 mg Hg/kg, jolloin syöntisuositus on enintään 0,5 kg viikossa. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama myyntikiellon raja-arvo 1 mg Hg/kg ei kuitenkaan ylittynyt yhdenkään näytekalan osalta. Enäjärveltä vuonna 2006 pyydettyjen ahventen keskimääräinen elohopeapitoisuus oli 0,70 mg/kg (Raunio 2006), joten todennäköisesti myös isojen ahventen elohopeapitoisuudet yltävät käyttökelpoisuutta rajoittavalle tasolle. Verrattuna esimerkiksi Kymijoen vuoden 2007 elohopeatutkimustuloksiin välillä Voikkaa- Kuusankoski (julkaistaan keväällä 2008), Summanjoen haukien elohopeapitoisuudet olivat korkeammat. Voikkaan ja Kuusankosken väliseltä jokiosuudelta pyydettyjen yhteensä seitsemän hauen elohopeapitoisuudet vaihtelivat välillä 0,10 mg Hg/kg (hauki 541 g / 3v) 0,51 mg Hg/kg (hauki 1583 g / 6v). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ei voida kuitenkaan osoittaa turvetuotannon nopeuttavan elohopean kertymistä petokaloihin. Näytekaloiksi pitäisi onnistua saamaan useita samankokoisia saman lajin yksilöitä, jotta voitaisiin luotettavasti vertailla tarkkailualueen ylä- ja alapuolta keskenään. Erityisesti riittävän kookkaiden haukien ja ahventen saaminen Summanjoen alueelta on osoittautunut ongelmalliseksi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008 7

11 VIITTEET Junge, C.O. & Libosvarsky, J Effect of size selectivity on population estimates based on successive removals with electrical fishing gear. Zool. Listy 14, p Mankki, J Summanjoen yläosan kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Mäntynen, J Summanjoen yläosan kalataloudellinen tarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 157/ s. Pallonen, R Kankaanniemensoiden (Heposaarensuo, Kähöjärvensuo ja Lakiasuo) turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Raunio, J Summanjoen yläosan kalataloudellinen tarkkailu vuonna täydennys tarkkailuraporttiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Saura, A Sähkökoekalastus. Teoksessa: Böhling, P. & Rahikainen, M. (toim.), Kalataloustarkkailu, periaatteet ja menetelmät. RKTL, 303 s. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 166/2008

12 Liite 1. Kartta sähkökoekalastusalojen sijainnista

13 Liite 2. Sähkökoekalastusalojen saalis ja lasketut tunnusluvut. Laskentataulukko populaatiokoon arvioimiseksi, 3 kalastusta (Junge & Libosvarsky, 1965) Ari Saura Kalastuspaikka Summanjoki, Kelkka Päivämäärä Koealan nro 1 Koealan pinta-ala 75 m 2 LAJI SAALIS (KPL) ERI KOKO- KESKI- SAALIS/ SAALIS/ N/ SE (N)/ 95 %:n BIO- p SE (p) KALASTUSKERROILLA NAIS- PAINO KOEALA 100 m m m 2 luott. väli MASSA (G)/ PAINO (G) (G) (KPL) (N/100 m 2 ) 100 m 2 Harjus ,00 2,00 2,67 2,90 0,99 1,93 14,52 0,57 0,44 Kivisimppu 1 4 4,00 1,00 1,33 1,33 0,00 0,00 5,33 1,00 0,00 Taimen ,50 6,00 8,00 8,03 0,21 0,41 228,78 0,85 0,15 Yhteensä ,00 12,00 12,27 248,63 Laskentataulukko populaatiokoon arvioimiseksi, 3 kalastusta (Junge & Libosvarsky, 1965) Ari Saura Kalastuspaikka Summanjoki, Koskela Päivämäärä Koealan nro 2 Koealan pinta-ala 125 m 2 LAJI SAALIS (KPL) ERI KOKO- KESKI- SAALIS/ SAALIS/ N/ SE (N)/ 95 %:n BIO- p SE (p) KALASTUSKERROILLA NAIS- PAINO KOEALA 100 m m m 2 luott. väli MASSA (G)/ PAINO (G) (G) (KPL) (N/100 m 2 ) 100 m 2 Ahven ,04 24,00 19,20 22,16 3,30 6,47 156,06 0,49 0,14 Harjus ,57 7,00 5,60 11,74 18,39 36,04 323,81 0,19 0,38 Kiiski 1 7 7,00 1,00 0,80 0,80 0,00 0,00 5,60 1,00 0,00 Kivisimppu ,40 5,00 4,00 4,17 0,54 1,06 10,02 0,65 0,24 Made ,00 1,00 0,80 0,80 0,00 0,00 16,00 1,00 0,00 Särki ,65 17,00 13,60 14,59 1,47 2,87 169,94 0,59 0,15 Taimen ,00 3,00 2,40 2,46 0,29 0,56 12,30 0,71 0,29 Yhteensä ,00 46,40 56,73 693,72

14 Liite 3/1(2). Sähkökoekalastuspöytäkirja SÄHKÖKOEKALASTUS Päivämäärä Kalastajat JR, JK Koeala Summanjoki, Kelkka (1) Kalastetun alueen pituus, m 25 Leveys, m 3 Keskim. syvyys, m 0,2 Pohjan laatu kivi / sora Raekoko, mm 50 Virtausnopeus, m/s 0,3 Veden lämpötila ºC Varjoisuus, % 15,8 Säätila pilvinen Näkösyvyys, m 0,5 60 Muuta Vesi laskenut lähiaikoina n cm Poistopyynti (1-3) Kalalaji Pituus, mm Paino, g Kpl taimen harjus kivisimppu harjus taimen ei saalista

15 Liite 3/2(2). Sähkökoekalastuspöytäkirja SÄHKÖKOEKALASTUS Päivämäärä Kalastajat JR, JK Koeala Summanjoki, Koskela (2) Kalastetun alueen pituus, m 25 Leveys, m 5 Keskim. syvyys, m 0,1 Pohjan laatu kivi / hiekka Raekoko, mm 2-30 Virtausnopeus, m/s 0,18 Veden lämpötila ºC 18,7 Säätila puolipilvinen Näkösyvyys, m 0,4 Varjoisuus, % 30 Muuta Poistopyynti (1-3) Kalalaji Pituus, mm Paino, g Kpl 1 taimen 66 5 harjus ahven särki kivisimppu 8 3 made taimen 65 4 harjus kiiski 7 1 ahven 13 3 särki taimen 74 6 harjus särki 10 1 ahven 65 8 kivisimppu 4 2

16 Liite 4/1(2). Kala- ja rapuistutukset Summanjoen ylä- ja keskiosiin vuosina Kalataloushallinnon istutusrekisteri Tulostuspäivä Istutukset Istutusaika Laji Ikä Pituus mm Kpl Varat Istutuspaikka Alueen omistaja Enäjärvi Järvisiika 1k Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Kotoselkä Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Kotoselkä Enäjärven kalastuskunta Planktonsiika 1k Kotoselkä Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Kotoselkä Enäjärven kalastuskunta Rapu 1k Salmensilta Järvisiika 1k Kotoselkä Hauki 1k Haapalan kalastuskunta Kuha 1k Kotoselkä Planktonsiika 1k Enäjärven kalastuskunta Järvitaimen aik 86 5 Kotaselkä Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Järvitaimen 3v Kylän uimaranta Enäjärven kalastuskunta Järvisiika 1k Enäjärven kalastuskunta Järvisiika 1k Kylän ranta Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Järvisiika 1k Enäjärven kalastuskunta Sanijärvi Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Järvisiika 1k Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Kuha 1k Enäjärven kalastuskunta Sanijärven yläpuoli Meritaimen 3v Kelkan Myllykoski Harjus 1k Koskelanjoki Enäjärven kalastuskunta Meritaimen 2v Koskelanjoki Enäjärven kalastuskunta Meritaimen 2v Kelkanjoki Summajoen Viehealue Meritaimen 2v Saaramaan pato Saaramaan kalastuskunta

17 Liite 4/2(2). Kala- ja rapuistutukset Summanjoen ylä- ja keskiosiin vuosina Kalataloushallinnon istutusrekisteri Tulostuspäivä Istutukset Istutusaika Laji Ikä Pituus mm Kpl Varat Istutuspaikka Alueen omistaja Summanjoki, Enäjärvi-Sippolanjoen haara Järvitaimen aik Ruotilan kalastuskunta Järvitaimen 3v Ruotila Enäjärven kalastuskunta Meritaimen 3v Keisarinkoski Meritaimen 1v Keisarinkoski Meritaimen 2v Keisarinkoski Summajoen Viehealue Lohi vk Ruotilan Lohi vk Keisarinkoski Lohi vk Turpaan pato Meritaimen 2v Keisarinkoski Kannusjärven osakaskunta Meritaimen mspa Turpaanpato Meritaimen mspa Ruotilan Meritaimen mspa Keisarinkoski Lohi mspa Ruotilan Meritaimen 2v Keisarinkoski Kannusjärven osakaskunta Meritaimen mspa Liikkalan Varat: 1 = velvoitevarat 2 = kalastuksenhoitomaksu 3 = valtion kalanviljelyvarat 4 = metsähallituksen varat 5 = osakaskuntien varat 6 = kalastusalueen varat 7 = muut varat Ikä: mvl = istutettu mätiä mspa = istutettu mätiä, silmäpisteaste vk = vastakuoriutunut ek = esikesäinen 1k = yksikesäinen 1v = yksivuotias 2k = kaksikesäinen 2v = kaksivuotias jne nuo = istutettu ei sukukypsiä kaloja, ikää ei tunneta tarkasti aik = istutettu sukukypsiä kaloja, ikää ei tunneta tarkasti la = lasiankerias ka = karantenoitu lasiankerias

18 Tapiontie 4, Kouvola Tutkimustodistus (1) ELINTARVIKETUTKIMUS Kymijoen vesi ja ympäristö ry Tapiontie Kouvola Näytetiedot Näyte Kala Näyte otettu Näytteen ottaja Asiakas Saapunut laboratorioon Näytteenoton Tutkimus syy Tutkimus alkoi Tutkimus valmis Yhteyshenkilö Janne Silvonen, (05) PYYNTIALUE SUMMANJOKI - KELKKA : Nro 5, pyyntipäivä : Nro 6, pyyntipäivä : Nro 7, pyyntipäivä : Nro 8, pyyntipäivä Kala HAUKI, PAINO 517 g, PITUUS 455 mm Analyysi Kala HAUKI, PAINO 121 g, PITUUS 276 mm Kala HAUKI, PAINO 158 g, PITUUS 315 mm Kala HAUKI, PAINO 122 g, PITUUS 295 mm Yksikkö Menetelmä Elohopea * 0,18 0,43 0,33 0,31 mg/kg SFS 5229 mod * näyte tutkittu akkreditoidulla menetelmällä Janne Silvonen kemisti Analyysitulokset pätevät ainoastaan analysoiduille näytteille. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Kemiallisten analyysien mittausepävarmuudet toimitetaan pyydettäessä. Analyysitodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Muussa tapauksessa kopiointiin on pyydettävä lupa. Ewica laboratoriot Oy, Tapiontie 4, KOUVOLA, puh. (05) , fax (05) , info@ewica.fi

19 Tapiontie 4, Kouvola Tutkimustodistus (1) ELINTARVIKETUTKIMUS Kymijoen vesi ja ympäristö ry Tapiontie Kouvola Näytetiedot Näyte Kala Näyte otettu Näytteen ottaja Asiakas Saapunut laboratorioon Näytteenoton Tutkimus syy Tutkimus alkoi Tutkimus valmis Yhteyshenkilö Janne Silvonen, (05) PYYNTIALUE SUMMANJOKI - RUOTILA : Nro 1, pyyntipäivä : Nro 2, pyyntipäivä Analyysi Kala HAUKI, PAINO 855 g, PITUUS 512 mm Kala AHVEN, PAINO 95 g, PITUUS 205 mm Yksikkö Menetelmä Elohopea * 0,75 0,31 mg/kg SFS 5229 mod * näyte tutkittu akkreditoidulla menetelmällä Janne Silvonen kemisti Analyysitulokset pätevät ainoastaan analysoiduille näytteille. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Kemiallisten analyysien mittausepävarmuudet toimitetaan pyydettäessä. Analyysitodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Muussa tapauksessa kopiointiin on pyydettävä lupa. Ewica laboratoriot Oy, Tapiontie 4, KOUVOLA, puh. (05) , fax (05) , info@ewica.fi