KIRJALLISUUTTA 1. Tieteenfilosofia KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA Tiedon kasvu KIRJALLISUUTTA 4

Transkriptio

1 Tieteenfilosofia 7 Tiedon kasvu ja tieteen edistyminen 8 Viime vuosikymmenten realismikeskustelusta tieteenfilosofiassa 2009 Ilpo Halonen, Materiaalia saa käyttää ainoastaan henkilökohtaisiin opiskelutarkoituksiin! KIRJALLISUUTTA 1 Kuhn, Thomas, Tieteellisten vallankumousten rakenne, Art House, Helsinki (The Structure of Scientific Revolutions 1962.) Niiniluoto, Ilkka, Totuuden rakastaminen. Tieteenfilosofisia esseitä. Otava, Helsinki KIRJALLISUUTTA 2 Popper, Karl R., Arvauksia ja kumoamisia. Tieteellisen tiedon kasvu, Gaudeamus, Helsinki Rantala, Veikko, "Onko tieteellinen muutos jatkuvaa?", teoksessa Ilpo Halonen ja Heta Häyry (toim.), Muutos, Suomen Filosofinen Yhdistys, Helsinki KIRJALLISUUTTA 3 Niin & näin 3/96, kokoelma artikkeleita yleisotsikolla Tieteenfilosofia : Sami Pihlström, In memoriam Karl Popper, Thomas Kuhn, Paul Feyerabend Sami Pihlström, Tieteenfilosofian jättiläiset vastakkain 3 4 KIRJALLISUUTTA Tiedon kasvu Petri Ylikoski, Tieteenfilosofian naturalistinen käänne I. A. Kieseppä, Mistä fysiikan filosofiassa on kyse? Myös internet-osoitteessa Keskiajalla alkoi esiintyä näkemyksiä siitä, että tieteellinen tieto kasvaa: Tieteen tehtävänä ei ole vain aikaisempien ajattelijoiden tulosten välittäminen, kommentointi ja järjestäminen, vaan myös uusien löytöjen tekeminen

2 Tiedon kasvu 2 Tiedon kasvu 3 Tieteen kehitys on tämän näkemyksen mukaan totuuksien kasautumista. Mutta 1960-luvun alusta lähtien: hylkääminen on tieteen kehityksen olennainen piirre. Tässä mielessä tiede on itseään korjaava prosessi (Peirce). Aiempi teoria voi tulla korvatuksi sen kanssa ristiriitaisella uudella teorialla. Eri teoreettisia lähtökohtia edustavat tutkijat "elävät eri maailmoissa" (havaintotiedon teoriapitoisuus). 7 8 Tiedon kasvu 4 Thomas Kuhn ( ) Myös tieteellisten termien merkityksetkin ovat "teoriapitoisia": eri teorioiden kannattajat puhuvat eri asioista ("yhteismitattomuus"). Thomas Kuhn ( ), Tieteellisten vallankumousten rakenne 1962: Kuhn synnytti laajan tieteenfilosofisen keskustelun tieteenhistoriaa ja tieteellisen tiedon kasvua käsittelevällä teoksellaan. Hänen mukaansa tieteellinen tieto ei kasva aina tasaisesti, vaan kehityksessä on myös äkillisiä murroksia Thomas Kuhn 2 Paradigma 1 Tieteelliseen muutokseen liittyvä Kuhnin käsite on paradigma, joka on jotain tutkimuksen aluetta itsestäänselvästi hallitseva perusnäkemys. Tieteellinen kumous merkitsee juuri tällaisten, keskenään yhteismitattomien paradigmojen vaihtumista. "Paradigma": 1. suppea merkitys: malliesimerkit, historiallisesti merkittävät konkreettiset ongelmanratkaisut, joita toistetaan mm. alan oppikirjojen esimerkkeinä ja harjoitustehtävinä;

3 2. laaja merkitys: Paradigma 2 tieteenalamatriisi, joka sisältää yleistyksiä, lakeja, malliesimerkkejä, metodologisia normeja, tutkimuskohteen luonnetta koskevia näkemyksiä ja yhteisiä arvoja. Kolmentyyppisiä vaiheita 1 Kuhn erottaa tieteessä kolmentyyppisiä vaiheita: 1. esiparadigmaattinen vaihe: kilpailevat teoriat ja koulukunnat (sähköoppi ennen 1700-luvun puoliväliä) Kolmentyyppisiä vaiheita 2 Kolmentyyppisiä vaiheita 3 2. normaalitiede: tutkimus perustuu kiinteästi aikaisempiin tieteellisiin saavutuksiin, jotka jokin tieteellinen yhteisö jollain hetkellä hyväksyy myöhemmän tutkimuksen perustaksi. Normaalitieteen ongelmat ovat luonteeltaan eräänlaisia palapelejä tai ajatuspähkinöitä, joiden ratkaisun olemassaolo ja saavutettavuus on etukäteen taattu - kunhan tutkija itse on riittävän kekseliäs tai taitava Kolmentyyppisiä vaiheita 4 Kolmentyyppisiä vaiheita 5 Kuhnin esimerkkejä: 3. kriisiajan tiede: Ptolemaioksen astronomia, Newtonin mekaniikka, valon hiukkasteoria; strukturaalinen kielitiede, syntyy normaalitieteen ajautuessa umpikujaan "anomalioiden", teorian ennusteiden ja havaintojen välisten ristiriitojen vuoksi. chomskylainen generatiivinen kielioppi. Tieteellinen vallankumous: tieteenalamatriisin korvaaminen toisella

4 7.2 Tieteen edistyminen 1 Tieteen edistymisen ongelmaa voidaan tarkastella semanttisella, metodologisella ja faktuaalisella tasolla: Mitä tieteen edistymisellä tarkoitetaan? Mitkä ovat edistysaskelten määrittelevät tuntomerkit? Tieteen edistyminen 2 Miten tieteen edistys tunnistetaan? Mitkä ovat edistysaskelten luotettavimmat indikaattorit? Onko tiede edistynyt ja tuleeko se yhä edistymään? Neljäs operatiivinen taso: Millaisin toimenpitein tiedettä voi parhaiten edistää? Tieteen edistyminen 3 Tieteen edistyminen 4 Naiivi realismi: perinteinen näkemys tieteen kehityksestä totuuksien kasautumisena Kriittinen realismi lähtee fallibilistisesta periaatteesta, jonka mukaan ihminen on erehtyväinen: edes tieteessä ei ole olemassa absoluuttista ja lopullista kriteeriä tieteen tulosten totuudellisuudelle. Parhaimmillaan voidaan toivoa, että tieteen tulokset vähitellen lähestyvät totuutta virheiden ja puutteiden eliminoinnin kautta (Mm. Charles Peirce, V. I. Lenin, tieteelliset realistit) Tieteen edistyminen 5 Tieteen edistyminen 6 Relativismi: tieteellisten yhteisöjen toiminnan tulokset ovat yhteismitattomia (Kuhn). Feyerabendin (Against Method, 1975) metodologinen anarkismi: ei tehdä eroa tieteen, taiteen, myyttien ja satujen välillä "anything goes!". Totuudenkaltaisuuden teoria: Karl Popperin verisimilituudin teoria (1960). (Ks. Niiniluoto, Ilkka, Truthlikeness, 1987.)

5 Tieteen edistyminen 7 Larry Laudan (Progress and Its Problems, 1977): tiede edistyy teorioiden ongelmanratkaisukyvyn kasvuna. Tieteen edistyminen 8 Nicholas Rescherin (Scientific Progress, 1978) pragmatistinen teoria: tieteen edistyminen tarkoittaa tieteen käytännöllisen menestyksen lisääntymistä praktisten ongelmien ratkaisemisessa, tapahtumien kontrolloimisessa ja ennakoimisessa Uusien tieteiden synty: kuusi mallia (Niiniluoto 2003) 1. Eriytyminen: filosofia tieteiden äitinä 2. Haarautuminen 3. Tutkimusaiheiden emergenssi 4. Sateenvarjomalli 5. Teoreettinen integroituminen 6. Suunnittelutiede eli taitojen tieteistyminen Seuraavaksi 8 Viime vuosikymmenien realismikeskustelu tieteenfilosofiassa KIRJALLISUUTTA 1 KIRJALLISUUTTA 2 Pihlström, Sami, Structuring the World. The Issue of Realism and the Nature of Ontological Problems in Classical and Contemporary Pragmatism, Acta Philosophica Fennica, Vol. 59, Helsinki Pihlström, Sami, Tutkiiko tiede todellisuutta? Realismi ja pragmatismi nykyisessä tieteenfilosofiassa, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/

6 Viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja 1 "On olemassa pöytiä ja tuoleja ja jääkuutioita. On myös olemassa elektroneja ja avaruusaika-alueita ja alkulukuja ja ihmisiä, jotka ovat uhkana maailmanrauhalle, ja kauneuden ja transsendenssin hetkiä ja monia muita asioita." Hilary Putnam, The Many Faces of Realism, 1987, s. 16. Viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja 2 "Minä en narraa, sanoi homssu ja mennä louskutti edelleen. KAIKKI ON OIKEAA! Vihollinen ja hotomommi ja liejukäärmeet ja kummitusvaunut. Ne OVAT OLEMASSA IHAN YHTÄ HYVIN kuin esimerkiksi kuuset ja puutarhuri ja kanat ja potkulauta." Tove Jansson, Näkymätön lapsi Viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja 3 Voimme myös suorittaa joitakin lokaalisia eliminaatioita ja reduktioita, mutta yleisesti on syytä muistaa vanhan kelpo piispa Butlerin iskulausetta: Everything is what it is, and not another thing : esineet ja reiät, kvaliteetit ja relaatiot, joukot ja luvut, yhteisöt, mentaaliset tilat ja arvot ovat kaikki irredusiibeleita, kaikki todellisia. Viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja 4 Universumissa on niin maan perusteellisesti erilaista krääsää, että pelkästään sen luetteloinnissa, kuvailussa ja luokituksessa riittää työtä. S. Albert Kivinen, Loogiset konstruktiot, Metafyysisiä esseitä s. 9; alun perin: Inessiivisten tosiasioiden analyysi ja loogiset konstruktiot, Paperikorin partaalta 1992, s Viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja 5 Tieteentutkimus on vilkastunut erityisesti yhteiskuntatieteellisten lähestymistapojen osalta. Tieteenfilosofisen naturalismin asema on vahvistunut. Sen lähtökohtana on tutkia tiedettä sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen ehkä filosofisten pohdintojen pohjalta pitäisi olla. Viime vuosikymmenten keskeisiä teemoja 6 Erityistieteiden tieteenfilosofia on vahvistanut asemaansa. (Ks. Ylikoski, Petri, Tieteenfilosofian naturalistinen käänne, Niin & näin 3/1996 ( netn_396_ylik.html)) 1980-luvulla yleisen tieteenfilosofian keskeisimmäksi kysymykseksi kohosi realismin ongelma

7 Realismikeskustelusta 1 Realismikeskustelusta 2 Realismi ontologiassa, tieto-opissa, semantiikassa ja metodologiassa Arthur Finen non-realismi: "realismi on kuollut" (mutta antirealismikaan ei ole yhtään elävämpi), meidän tulisi omaksua NOA ("natural ontological attitude", "luonnollinen ontologinen asenne"): meidän tulee yksinkertaisesti hyväksyä tieteissä esitetyt eksistenssiväitteet sellaisinaan ilman mitään filosofista problematisointia tai tulkintaa näistä väitteistä. Mitään filosofista totuusteoriaa ei tarvita Realismikeskustelusta 3 Richard Rorty ehdottanut "edifioivaa filosofiaa", "pragmatismia", "postfilosofista kulttuuria", "filosofiaa pienellä f:llä" ja "antirepresentationalismia" perinteisten, "systemaattisten" filosofisten ongelmien käsittelytapojen tilalle. Kriittisen tieteellisen realismin peruspiirteet 1 1. On olemassa ihmismielestä (ainakin osittain) riippumaton todellisuus. 2. Totuus on vastaavuussuhde kielen ja todellisuuden välillä (ja näin suhteellinen kuhunkin kieleen) Kriittisen tieteellisen realismin peruspiirteet 2 3. Totuuden ja epätotuuden käsitteet soveltuvat periaatteessa kaikkiin tieteen lauseisiin (siis myös teoreettisia termejä sisältäviin lauseisiin). Teoriat pyrkivät vakavissaan kuvaamaan todellisuutta. 4. Totuus on (eräs) tieteen keskeinen päämäärä, jota kohden se pyrkii. Kriittisen tieteellisen realismin peruspiirteet 3 5. Kaikki tieto todellisuudesta on erehtyväistä. Parhaimmatkin tieteelliset teoriat voivat olla epätosia, ja koko totuus saattaa olla saavuttamaton. Todellisuudesta voidaan kuitenkin saavuttaa tietoa; se ei ole täysin tuntematon. Tieteen teoriat voivat parhaimmillaan lähestyä totuutta

8 Kriittisen tieteellisen realismin peruspiirteet 4 6. Tieteen käytännöllisen menestyksen paras selitys on, että teoriat ovat olleet merkityksellisiltä osin likimäärin tosia. On siis perusteltua olettaa, että tiede on edistynyt. Raatikainen, Panu, "Ihmisen asema todellisuudessa". Tiedepolitiikka 1/93. (Luettelo laadittu Ilkka Niiniluodon artikkelin "The Varieties of Realism" (1987) pohjalta; vrt. Niiniluoto 1999, s. 10.) Annetun myytti 1 Raimo Tuomelan keskeinen argumentti tieteellisen realismin puolesta instrumentalismia vastaan perustuu "annetun myytin" hylkäämiseen": Annetun myytti 2 Annetun myytti 3 1. Ontologinen versio: on olemassa annettu "valmis" maailma, joka on ikään kuin valmiiksi paloiteltu olioihin ja oliotyyppeihin. 2. Tieto-opillinen versio: maailma voidaan tiedostaa välittömästi ja ei-käsitteellisesti. 3. Kielellinen versio: on olemassa etusijainen kieli tai käsitejärjestelmä Pragmatistinen todellisuuskäsitys 1 William James ( ), ontologisen pragmatismin perusteesi: se, minkä voimme sanoa olevan olemassa, on väistämättä riippuvaista ihmisen praktisista tarkoituksista ja pyrkimyksistä. Maailma on eräänlainen käytännön kautta muotoutuva konstruktio. Pragmatistinen todellisuuskäsitys 2 F. C. S. Schillerin ( ) "humanismi": todellisuus on riippuvaista siitä, millaiseksi me ihmiset sen tarkoituksiamme varten muokkaamme. Pragmatismi on saavuttanut viime vuosikymmeninä uutta elinvoimaa voidaan jopa puhua uuspragmatismista

9 Pragmatistinen todellisuuskäsitys 3 Kaksi keskeistä amerikkalaista uuspragmatistia, Nelson Goodman ( ) ja Hilary Putnam ( ): Goodmanin pluralismi ja radikaali relativismi 1 Ihminen on luonut maailman oliot, jopa tähdistöt, jotka tosin näyttävät olleet olemassa jo ennen ihmistä: "We have to make what we find, be it the Great Dipper, Sirius, food, fuel, or a stereo system" Nelson Goodman, Of Mind and Other Matters, 1984, s. 36; ks. myös Ways of Worldmaking, Goodmanin pluralismi ja radikaali relativismi 2 Edes tähdistöjä ei Goodmanin mielestä olisi, ellemme olisi käsitteidemme ja symboliemme avulla piirtäneet taivaalle rajoja ja siten tehneet yhden maailman version. Tekemisen ja löytämisen välillä e ole olennaista eroa. Putnamin pluralismi 1 Putnam on vuodesta 1976 puolustanut sisäistä realismia tai "pragmaattista realismia" tai "ihmiskasvoista realismia", ja kritisoinut "metafyysistä realismia". Putnamin ontologia on pragmatistinen: hyvin erilaiset ontologiat ovat käyttökelpoisia suhteessa erilaisiin tarkoituksiimme (ks. yllä) Putnamin pluralismi 2 Goodmanin lailla Putnam kannattaa ontologista pluralismia. Putnamin episteeminen totuuskäsitys: sisäisen realismin mukaan totuus on "idealisoitua episteemistä oikeutusta" (tästä näkemyksestä Putnam on luvulla luopunut). 53 Realismikeskustelun paikka tieteenfilosofiassa 1 Useat realistit näyttävät ajattelevan, että tieteen tutkimuskohteena on ihmismielestä, kielestä, käsitteistä, uskomuksista, havainnoista ja teorioista riippumaton todellisuus, MAAILMA, joka tekee niin arki- kuin tieteellisenkin kielemme lauseista tosia täsmälleen silloin, kun ne ovat vastaavuussuhteessa todellisuuden eli MAAILMAn kanssa. 54 9

10 Realismikeskustelun paikka tieteenfilosofiassa 2 Uuspragmatistien lisäksi eräät huomattavat tieteenfilosofit ovat kuitenkin kiistäneet sen, että voisimme tieteellisiä teorioita korkeammasta filosofisesta perspektiivistä katsella tieteen ja MAAILMAn suhdetta. Realismikeskustelun paikka tieteenfilosofiassa 3 Erityisesti W. V. Quine on korostanut, että termit todellinen ja todellisuus on ymmärrettävä tieteen sisäisinä termeinä: meillä ei ole mitään ensimmäisen filosofian näkökulmaa siihen, mitä tieto on, eikä siten myöskään tieteen ja todellisuuden suhteeseen Realismikeskustelun paikka tieteenfilosofiassa 4 Meidän on yksinkertaisesti pysyteltävä tieteellisen näkökulmamme sisällä. Voimme puhua vain jossakin tieteen kehityksen vaiheessa hyväksytyistä teorioista ja siitä, miten nuo teoriat maailman jäsentävät. Mitään muuta sisältöä ilmaisulla tieteellinen tieto ei ole. Onko postmoderni tieteenfilosofia mahdollinen? 1 Joseph Rouse, Engaging Science: How to Understand Its Practices Philosophically, Sami Pihlströmin (1997, ) mukaan Rouse edustaa tiedemyönteistä postmodernismia: Onko postmoderni tieteenfilosofia mahdollinen? 2 Quinen ja muiden naturalistien tapaan hän ehdottaa demarkaatio-ongelman sekä tieteen kokonaisvaltaista oikeuttamista, legitimaatiota, koskevien modernististen kiistojen jättämistä syrjään pyrkien ylittämään lainauksessa luonnehditun tilanteen. Onko postmoderni tieteenfilosofia mahdollinen? 3 Rouse välttää skientismin ja vaatii tieteenfilosofian sulauttamista tieteeseen kohdistuvaan kulttuurintutkimukseen

11 Alan Sokal 1 Edelliseen teemaan liittyen antitieteestä ja tieteen väärinkäytöstä on viime aikoina käyty kovia kiistoja varsinkin postmodernismikeskustelun yhteydessä. (Vrt. tieteiden sota edellä.) Alan Sokal 2 Eräänlainen jäävuoren huippu tässä keskustelussa on fyysikko Alan Sokalin "Transgressing the Boundaries: Towards a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity", Alan Sokal 3 Social Text -aikakausjulkaisuun 46/47, 1996, s kirjoittama "tieteellinen parodia" postmodernistien ja muiden muodikkaiden ranskalaisten ja amerikkalaisten nykyajattelijoiden epäilyttävistä tavoista vedota luonnontieteen auktoriteettiin. Alan Sokal 4 Myöhemmin ilmestyi aiheesta kirja: Alan Sokal - Jean Bricmont, Impostures intellectuelles (engl. Fashionable Nonsense) Pragmaattinen realismi 1 Pragmaattinen realismi 2 Omana kantanaan Sami Pihlström päätyy kannattamaan pragmaattista realismia: "Kuten Niiniluodon kaltaiset realistit, ajattelen, että on olemassa luonnollinen maailma, jonka menneisyyteen kuuluu esimerkiksi dinosauruksia, olioita, joita inhimillinen tietoisuus ei ole luonut olemassa oleviksi. Dinosaurukset eivät kuitenkaan kuulu MAAILMAan (= ihmismielestä, kielestä, käsitteistä, uskomuksista, havainnoista ja teorioista riippumaton todellisuus), vaan siihen tieteellisen tutkimuksemme ja käytäntömme kanssa erottamattomasti yhteen kietoutuneeseen maailmaan, jonka yritämme tehdä itsellemme ymmärrettäväksi

12 Pragmaattinen realismi 3 On tietenkin makuasia, kirjoitammeko sanan 'maailma' isoilla vai pienillä kirjaimilla. Jälkimmäinen kirjoitustapa kuitenkin kuvastaa tieteen ja todellisuuden suhdetta koskevan kysymyksemme epäpuhtautta ja monitahoisuutta, tieteen ja todellisuuden käsitteiden sidonnaisuutta lokaaleihin tutkimuskonteksteihin, Pragmaattinen realismi 4 joiden pohjalta se "todellisuus", jota "tiede" tutkii ja jota tieteellinen "tieto" koskee, strukturoituu. Realismini on näin ollen käytännölliselle tarkastelutavalle alistettua pragmaattista realismia. Quinen naturalismia seuraten hylkään ensimmäisen filosofian etuoikeutetun perspektiivin tieteen ja MAAILMAn suhteeseen hyväksymättä kutenkaan Quinen skientismiä Pragmaattinen realismi 5 Pragmaattinen realismi 6 Vaikka tiedettä ja todellisuutta koskevat kysymykset ovat aivan olennaisia, pseudotieteellisten harhojen vaivaamassa mutta tieteellisen rationaalisuuden varaan rakennetussa kulttuurissamme suorastaan elintärkeitä, filosofiassa on paljon muitakin arvokkaita kysymyksiä, joille Quinen asenne ei näytä jättävän tilaa. Tässä suhteessa esimerkiksi Rousen edustama linja on lupaavampi. Meidän vain ei pidä kuvitella, että todellisuuden, totuuden ja tiedon filosofiset ongelmat katoavat, kun julistamme postmodernin ajan koittaneen. Sen enempää skientistiset kuin postmodernistisetkaan suuntaukset tieteenfilosofiassa eivät johda realismin perenniaalisen ongelman häviämiseen Pragmaattinen realismi 7 Pragmaattinen realismi 8 Filosofia ei siis ainakaan aivan vielä ole kuollut, vaikka postmodernismin traditioita ravisteleviin opetuksiin täytyykin suhtautua vakavasti. Tiede on olennaisesti moderni instituutio, ja sen adekvaatti ymmärtäminen edellyttää "modernin projektin", valistuksen, jatkamista. Tieteen ja filosofian puolustajat, sekä realistit että pragmatistit, ovat kuitenkin sitä valistuneempia, mitä paremmin he ovat postmodernistisesta haasteesta tietoisia. Sami Pihlström, 1997, s

13 Seuraavaksi Ensimmäinen osakurssi Tieteenfilosofia loppuu tähän kiitos kaikille osallistujille! Jatkoa seuraa: toinen osakurssi Tieteen etiikka (2 op) alkaa viikon kuluttua Tervetuloa mukaan! Tieteen etiikka (2 op) 9. Etiikka, moraali, arvot ja normit 10.Tieteen ja etiikan suhde: Onko tiede arvovapaata? 11.Tieteellinen maailmankatsomus I: maailmankatsomusten aineksia 12.Tieteellinen maailmankatsomus II: epäily, usko ja taikausko 13.Eettiset perusvaatimukset tutkimustyössä 14.Etiikan merkitys tutkijan valinnoille