KIRJALLISUUTTA 1. Tieteen etiikka KIRJALLISUUTTA 3 KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA 4 KIRJALLISUUTTA 5

Transkriptio

1 Tieteen etiikka 10 Tieteen ja etiikan suhde: Onko tiede arvovapaata? KIRJALLISUUTTA 1 Clarkeburn, Henriikka ja Arto Mustajoki, Tutkijan arkipäivän etiikka, Vastapaino, Tampere Hallamaa, Jaana, Veikko Launis, Salla Lötjönen ja Irma Sorvali (toim.), Etiikkaa ihmistieteille, Tietolipas 211, SKS, Helsinki Ilpo Halonen, Materiaalia saa käyttää ainoastaan henkilökohtaisiin opiskelutarkoituksiin! 2 KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA 3 Häyry, Matti, Hyvä elämä ja oikea käytös: historiallinen johdatus moraalifilosofiaan, Yliopistopaino, Helsinki Karjalainen, Sakari, Veikko Launis, Risto Pelkonen & Juhani Pietarinen (toim.), Tutkijan eettiset valinnat, Gaudeamus, Helsinki Löppönen, Paavo, Pirjo H. Mäkelä ja Keijo Paunio (toim.), Tiede ja etiikka, WSOY, Porvoo - Helsinki - Juva Niiniluoto, Ilkka, "Muuttuvat arvot ja etiikka", teoksessa Järki, arvot ja välineet: kulttuurifilosofisia esseitä, Otava, Helsinki KIRJALLISUUTTA 4 KIRJALLISUUTTA 5 Pietarinen Juhani, Tiede moraalifilosofian valossa, teoksessa Löppönen et al. (toim.), 1991, Pietarinen Juhani, Eettiset perusvaatimukset tutkimustyössä, teoksessa Karjalainen et al. (toim.) 2002, Pietarinen Juhani & Veikko Launis, Etiikan luonne ja alueet, teoksessa Karjalainen et al. (toim.) 2002, Raatikainen, Panu, Ihmistieteet ja filosofia, Gaudeamus, Helsinki Raatikainen, Panu, Voiko ihmistiede olla arvovapaata?, teoksessa Hallamaa et al. (toim.)

2 KIRJALLISUUTTA 6 Von Wright, Georg Henrik, Humanismi elämänasenteena, Otava, Helsinki Voiko tiede olla arvovapaata? 1 Keskustelun ääripäät: 1. Kuva tieteellisestä tutkimuksesta kaikenlaisten eettisten ja yhteiskunnallisten kysymysten yläpuolella olevana intressittömänä toimintana. 2. Väite, ettei tiede voi koskaan olla arvovapaata vaan että tieteellinen tutkimus ja sen tulokset ovat läpeensä arvojen värittämiä. 3. Välille mahtuu monenlaisia maltillisempia välittäviä kantoja. 7 8 Voiko tiede olla arvovapaata? 2 Voiko tiede olla arvovapaata? 3 Yksi välittävä kanta: luonnontieteet ovat tai ainakin voivat olla arvovapaita, mutta ihmistieteissä arvovapaus on mahdotonta. Joskus tämä on oletettu olennaiseksi luonnontieteitä ja ihmistieteitä laadullisesti toisistaan erottavaksi ominaisuudeksi. Kysymys liittyy teemaan objektiivisen tieteen mahdollisuudesta. Tieteen väitetystä arvosidonnaisuudesta on ajateltu seuraavan, että objektiivisuus ja rationaalisuus eivät ole mahdollisia tieteessä. Käsitys on johtanut jyrkkään relativismiin Max Weber 1 Max Weber 2 Sosiologi Max Weber julkaisi 1900-luvun alussa tieteen arvovapautta puolustavia klassisia kirjoituksia. Weberin tavoitteena oli puolustaa tieteen autonomiaa suhteessa uskonnollisiin ja poliittisiin ideologioihin. Hän halusi erityisesti suojata yhteiskuntatiedettä siihen usein kohdistuneilta sosialismisyytöksiltä (seurausta Marxin keskeisestä asemasta sosiologian varhaishistoriassa). Harvemmin on ymmärretty, että Weber halusi myös puolustaa arvojen autonomiaa suhteessa skientismiin - ajatukseen, että kaikki arvot voidaan johtaa tieteellisistä tosiasioista. Arvojen ja tosiasioiden oletettu erillisyys ja riippumattomuus toisistaan pätee molempiin suuntiin

3 Max Weber 3 Weberin ero: 1. tieteentekijä tieteentekijänä 2.tieteentekijä kansalaisena Yksityisenä kansalaisena tieteentekijällä voi olla poliittisia ja moraalisia mielipiteitä. Tiede ja arvottaminen on kuitenkin erotettava toisistaan: yhteiskuntatieteilijänkin on tieteentekijänä pidättäydyttävä arvottavista sitoumuksista, jotka voivat vääristää tutkimusta. Max Weber 4 Max Weberin Wertfreiheit tarkoitti Humen giljotiinin mukaisesti sitä, että tutkija ei voi tosiasiaväitteiden pohjalta johtaa ehdottomia normilauseita tieteen tuloksina. Tutkijan ei silti edellytetä olevan arvostuksista riisuttu olento, jolla ei ole lainkaan kantaa arvoja koskevissa kysymyksissä. Päinvastoin: jo tutkijaksi ryhtyminen edellyttää sitoutumista tieteen arvoja normijärjestelmään Max Weber 5 Positivismi 1 Tiede ei kuitenkaan voi esittää tuloksinaan ehdottomia väitteitä siitä, kuinka on toimittava. Tiede ja politiikka tulisi pitää erillään, eikä poliittisia näkemyksiä saisi naamioida tieteen tuloksiksi. Tiede on kuin kartta: se ei kerro, minne pitää mennä, mutta kertoo, miten sinne pääsee. Nykyaikainen positivismi eli looginen positivismi puolusti tieteen arvovapautta hyvin jyrkässä muodossa. Loogiset positivistit erottivat jyrkästi toisistaan tieteelliset tosiasialauseet ja moraaliset lauseet. Jälkimmäiset eivät positivistien mukaan esitä mitään tiedollisia väitteitä eikä niillä ole totuusarvoa, vaan ne ilmaisevat tunteita, esimerkiksi paheksuntaa tai inhoa. Moraalifilosofiassa tätä kantaa on kutsuttu emotivismiksi Positivismi 2 Loogisen positivismin arvovapausvaatimuksen tärkeänä yllykkeenä oli samaan aikaan kehkeytynyt natsi-ideologia, johon liittyi tieteen arvovapauden kertakaikkinen kieltäminen ja juutalaisen tieteen ja arjalaisen tieteen vastakkainasettelu. Esimerkiksi Albert Einsteinin suhteellisuusteoria hylättiin juutalaisena tieteenä. Keskustelun myöhempiä vaiheita 1 Tieteensosiologian uranuurtaja Karl Mannheim: luonnontieteet arvovapaita, ihmistieteet eivät: Jälkimmäiset ovat aina ideologioiden vääristämiä. Myöhemmän tieteensosiologian jyrkimmät muodot ovat päätyneet yleiseen jyrkkään relativismiin johtopäätökseen, etteivät objektiivisuus ja rationaalisuus tieteessä kerta kaikkiaan ole mahdollisia

4 Keskustelun myöhempiä vaiheita 2 Frankfurtin koulukunnan (keskeisiä edustajia: Max Horkheimer, Theodor Adorno, Herbert Marcuse) kriittinen teoria ei voinut hyväksyä weberiläistä tosiasioiden ja arvojen erottamista ja ajatusta puhtaan tiedon tavoittelemisesta. Sen mukaan tutkimus on aina käytäntöön sitoutunutta ja arvojen värittämää. Keskustelun myöhempiä vaiheita 3 Koulukunnan tärkein perillinen Jürgen Habermas esitti, että kaikkea tiedettä määrittää jokin intressi: joko tekninen (hallintaan pyrkivä), ymmärtävä tai emansipatorinen (kriittinen, vapautumiseen pyrkivä) tiedonintressi. Näin hän myös kielsi, että tiede voisi koskaan olla todella arvovapaata kyse on vain siitä, mitkä arvot siinä vaikuttavat Jürgen Habermas ja tiedonintressit Jürgen Habermas (1929 ) lienee tunnetuin nykyisistä saksalaisista filosofeista. Mikä ohjaa kaikkea myös tieteellistä - tiedonhankintaa? Habermas kutsuu tiedonhankintaa koskevia vaatimuksia tiedonintresseiksi Tiedonintressit 2 Yhteiskunta asettaa tutkimukselle, kuten muullekin toiminnalle, monenlaisia vaatimuksia. Eräillä niistä on hyvin syvälle ulottuvat biologiset ja historialliset juuret Tiedonintressit 3 Tiedonintressit 4 [Tiedonintressit] ovat yleisiä kognitiivisia strategioita, jotka ohjaavat tutkimuksen suorittamista. Todellisuus ilmenee meille monella tavalla, ja etsimme siitä tietoa eri näkökulmista. Habermasin mukaan tieteellinen tutkimus vastaa aina jonkin tiedonintressin vaatimuksia. Kysymys ei ole siitä, että tiedonintressit vääristäisivät tutkimuksen tuloksia ja vähentäisivät niiden luotettavuutta

5 Tiedonintressit 5 Tieteen tarkoitus ei ole karttaa niitä, eikä tieteellisiä menetelmiä kehitetä sitä varten, että pystyttäisiin eliminoimaan niiden vaikutukset. Tiedonintressit 6 Habermas haluaa sanoa, että tiedonintressit kuuluvat erottamattomasti kaikkeen tiedonhankintaan, koska tietoa tarvitaan aina johonkin tarkoitukseen. Tiedonintressit kuvastavat sitä, millaisiin todellisuuden piirteisiin tutkimus kohdistuu ja mihin tarkoitukseen informaatiota hankitaan. Pietarinen 2002, ) Tekninen tiedonintressi 2) Praktinen tiedonintressi Tekninen tiedonintressi ohjaa tiedonhankintaa, joka tuottaa teknologian perustaksi soveltuvaa informaatiota. Se liittyy elämisen aineellisen perustan turvaamiseen: tarvitaan tuotantoa, joka edellyttää luonnon prosesseihin puuttumista ja niiden hyödyntämistä. Praktinen tiedonintressi koskee yhteisölliseen elämäntapaan oleellisesti kuuluvaa viestintää. Se liittyy keskinäisen ymmärtämisen ja kunkin itseymmärryksen mahdollisuuksien turvaamiseen ja edistämiseen. Viestintään liittyvät häiriöt uhkaavat yhteiskunnallista elämää yhtä paljon kuin luonnon hallinnan epäonnistuminenkin ) Emansipatorinen tiedonintressi 1 Emansipatorinen tiedonintressi ilmentää pyrkimystä vapautumiseen toimintaa kahlitsevien pakotteiden vallasta. Yhteiskunnalliset valtarakenteet muodostavat usein esteitä yhteisön jäsenten omaehtoiselle toiminnalle, ja tiedostamattomat voimat saattavat pakonomaisella tavalla hallita yksilöiden elämää. Emansipatorinen tiedonintressi 2 Emansipatorinen tiedonintressi ohjaa kriittistä, vapautumista edistävää tietoa. Se tarkoittaa tarvetta tai pyrkimystä päästä eroon kahlitsevista voimista

6 Tieteen ihanne (1/2) Tiedonintressit osoittavat muun muassa, kuinka tieteellisesti perusteltu informaatio voi olla luonteeltaan hyvinkin erilaista. Tieteen ihanteeksi ei pidä ottaa yhtä tutkimuksen tyyppiä, vaan hyvää tutkimusta tehdään monella tavalla. Tieteen ihanne (2/2) Näin tiedonintressien luonteen ymmärtäminen voi poistaa tutkijoiden keskinäisiä epäilyjä ja epäasiallisia koulukuntakiistoja. Se voi myös auttaa toimimaan kollegiaalisuuden vaatimuksen mukaisesti ( tutkijoiden tulee suhtautua toisiinsa arvostavasti, ei vähättelevästi ; tästä lisää myöhemmin) Tiede instituutiona Robert Merton 2 Tieteen sosiologian klassikko: Robert Merton, "Science and Democratic Social Structure" (1949) Neljä imperatiivia, joilla hän pyrki kiteyttämään modernin, 1600-luvulta lähtien hahmottuneen tieteen eetoksen: 1. Universalismi tarkoittaa, että väitteen tieteellistä totuusarvoa on punnittava yleispätevin kriteerein riippumatta esittäjien henkilökohtaisista ominaisuuksista. 2. Kommunismi tarkoittaa, että tieteellisen tiedon tulee olla julkista ja yhteistä omaisuutta Robert Merton 3 Ns. Big Science 3. Pyyteettömyys vaatii, että tieteellisiä tietoja on etsittävä ja esitettävä tutkijan omaa henkilökohtaista uraa tai tieteellistä arvovaltaa huomioimatta. 4. Järjestelmällisen epäilyn periaate tarkoittaa, että kaikki tieteelliset tulokset on alistettava kriittiseen tarkasteluun. Mertonin kriitikot ovat pyrkineet osoittamaan, että hänen norminsa ovat puutteellisia, riittämättömiä tai huonosti tutkimuksen arkipäivää kuvaavia. Tutkijat eivät aina tosiasiassa noudata näitä normeja. Erityisesti nykyisenä aikakautena, jolloin tarvitaan suuria ryhmiä ja kalliita laitteita (ns. Big Science) kova kilpailu kunniasta ja tutkimusvaroista aiheuttaa paineita rikkoa universalismi ja pyyteettömyys

7 Vastaus Mertonille 1 John Ziman (2000): Mertonin normit edustavat ideaalia akateemisesta tieteestä, joka on hiljalleen 1960-luvun lopulta lähtien korvautunut uudella joukolla normeja, jotka luonnehtivat postakateemista tiedettä. Yksinoikeus Tieto ei ole yhteisesti omistettua, vaan pikemminkin yksityisoikeudella omistettua. Osa tiedosta salaista ja osa patentoitua. Tieteellisillä kollegoilla ei ole pääsyä salaiseen tietoon ja patentoidusta tiedosta ja tekniikoista he joutuvat maksamaan tiedon omistajalle. Tiedon julkisuus ei ole enää itsestäänselvyys. Vastaus Mertonille 2 Paikallisuus Tieto on paikallista siinä mielessä, että tavoitteena on pääasiallisesti paikallisten käytännöllisten ongelmien ratkaiseminen, ei yleisen ymmärryksen tuottaminen. Autoritaarisuus Tutkimus on johdettua, teollinen tutkija toimii esimiehen alaisena pikemminkin kuin itsenäisenä tutkivana yksilönä Vastaus Mertonille 3 Tiedonjano? Toimeksi antaminen Post-akateeminen on toimeksi annettua. Sen sijaan, että tutkimus etenisi tutkijan älyllisen mielenkiinnon ohjaamana, keskeisenä ohjaavana tekijänä ovat rahoittajan käytännölliset päämäärät. Asiantuntijuus Tieteilijä on palkattu ongelmanratkaisun asiantuntijana pikemminkin kuin henkilökohtaisesti uutta luovana yksilönä. Uuden ajan tiede: ihmisen pitää tutkia kaikkea: luonnon salaisuuksien selville saaminen on Jumalan ihmiselle antama käsky. Tieteisusko liittyi vahvaan edistysuskoon: se mikä edisti tiedettä oli oikein Millaisia tutkimustuloksia? Tiedon etsimisen oikeutus Mutta millaisia tutkimustuloksia saa tavoitella? Onko tutkijalla oikeus hankkia informaatiota mistä tahansa aiheesta? Onko olemassa asioita, joiden tutkimisesta tulisi kieltäytyä ja joiden tutkimista tulisi rajoittaa? Onko tutkija itse vastuussa siitä, miten tutkimuksen tuloksia käytetään? Tiedon myytit:paratiisin puu, Prometheus, tohtori Faust G. H. von Wright (1981) Tiedon kaksoisluonne: tietämisellä on omat siunaukselliset vaikutuksensa, mutta se tuo mukanaan myös kärssimyksiä. Ovatko molemmat piirteet välttämättömiä?

8 Seuraavaksi 11 Tieteellinen maailmankatsomus I: maailmankatsomusten aineksia 43 8