Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM POL-30 Heikkinen-Hindrén Janna(UM) JULKINEN. Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM POL-30 Heikkinen-Hindrén Janna(UM) JULKINEN Asia EU/Strateginen lähestymistapa kriisinkestokykyyn EU:n ulkosuhteissa Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu EU:n ulkosuhdehallinto (EUH) ja komissio julkaisivat yhteisen tiedonannon EU:n strateginen lähestymistapa kriisinkestokykyyn EU:n ulkosuhteissa. Tiedonanto on laadittu laajassa yhteistyössä EUH:n ja komission eri pääosastojen kesken (DG NEAR, DG ECHO, DG DEVCO). Tiedonanto on laadittu osana EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian (EUGS) toimeenpanoa tarkentaen sen linjauksia koskien kriisinkestokyvyn (resilienssi) tukea. Jäsenmailla on ollut mahdollisuus vaikuttaa tiedonannon valmisteluun poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa sekä asiantuntijatasolla. Neuvosto tulee todennäköisesti laatimaan asiasta päätelmät heinä-lokakuussa Suomen kanta Kriisinkestokykyä koskeva resilienssitiedonanto on tervetullut, mutta jatkossa tarkentavien linjausten ja toimeenpanon tulee tuoda selkeää lisäarvoa siihen, mitä EU jo tekee. EU:lla voi olla merkittävä rooli kriisinkestokyvyn tukemisessa globaalisti, mutta konkreettisten toimien tulisi keskittyä EU:n lähinaapurustoon. Tärkeitä toimintaperiaatteita resilienssiyhteistyössä kumppanimaiden kanssa ovat konfliktien ennaltaehkäisyyn panostaminen, monimuotoisuuden huomioiminen ja räätälöidyt lähestymistavat sekä ihmisoikeusperustaisuus ja omistajuus. On tärkeää painottaa osallisuutta sekä naisten, tyttöjen ja vammaisten oikeuksia ja roolia. Kriisinkestokyvyn vahvistaminen edellyttää politiikkajohdonmukaisuutta ja uusi lähestymistapa onkin mahdollisuus tehostaa eri EU:n politiikkojen ja välineiden täydentävyyttä. Suomen näkemyksen mukaan kriisinkestokyvyn vahvistumisessa on olennaista yhteiskunnallinen kesto- ja uudistuskyky. Tämä tarkoittaa muun muassa panostusta EU:n ulkosuhteissa kestävään kehitykseen, oikeusvaltiokehityksen ja demokratian tukeen, turvallisuuteen, kuten hybridiuhkiin vastaamiseen, konfliktinestoon ja strategiseen viestintään. Lisäksi tulee hyödyntää aikaisempaan toimintaan nojaten kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun välineitä. EU:n välineitä ja politiikoita tulee soveltaa kontekstisidonnaisesti.

2 2(6) Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteys tulee huomioida toimeenpanossa, erityisesti hybridiuhkiin vastaamisessa, mutta päällekkäistä työtä tulee välttää. On tärkeää edistää EU:n konfliktinestotoimia myös osana resilienssiyhteistyötä yhdessä kumppanimaiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. EU:n omiin rauhanvälitystoimiin liittyvän asiantuntemuksen ja resurssien vahvistamiseen sekä konfliktien ennaltaehkäisyn ja varhaisvaroitusjärjestelmien systemaattisempaan hyödyntämiseen tulee panostaa. Tiedonannossa huomioidaan myönteisellä tapaa tarve kehittää EU:n ulkosuhdetoimia konflikteja tehokkaasti ennaltaehkäisevään suuntaan, painottaen eri toimijoiden yhteistä ja riskitietoista analyysiä sekä varhaista ja koordinoitua toimintaa. Energiaturvallisuus, ilmastokestävyys ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat keskiössä kriisinkestokykyä kehitettäessä. Ilmastonmuutos moninkertaistaa riskejä konflikteihin ja hallitsemattomien muuttoliikkeiden syntyyn, ruokaturvalle ja ihmisen terveydelle. Ilmastokestävyys on läpileikkaava teema, jonka tulisi olla valtavirtaistettu kaikkeen toimintaan. EU:n sopeutumisstrategioita tulee toteuttaa ja päivittää sekä tukea sopeutumisstrategioiden toteuttamista kehitysmaissa. Siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen on oleellisin viitekehys vahvistettaessa energiakriisinkestokykyä. EU:n naapuruuspolitiikan (ENP) toimeenpanossa kuuden itäisen kumppanimaan osalta ja EU:n itäisen kumppanuuden puitteissa korostuu yhteiskunnallinen kriisinkestokyky ja Suomi tukee ENP:n puitteissa jo hahmoteltuja resilienssi-toimia. Lisäksi idässä informaatiovaikuttamisen torjuntaan panostaminen on keskeinen painopiste. On tärkeää, että resilienssistä ei tehdä omaa siiloa muun yhteiskunnallisen tuen oheen EU:n Afrikan ja Lähi-idän alueille suuntautuvassa yhteistyössä. Kriisinkestokyvyn vahvistamiseksi Afrikan maiden tapauksessa tarvitaankin EU:n tuen jatkamista Afrikan unionin ja alueellisten järjestöjen toiminnalle ja instituutioille demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien, ml. tasa-arvo hyväksi. EU:n tuki talouskehitykselle, erityisesti yksityissektorin kehitykselle ja nuorison työpaikkojen luomiselle on edellytys, jos halutaan vahvistaa maiden kantokykyä ja siten ehkäistä kriisejä ennalta. EU:n kehityspolitiikka ja yhteistyö on merkittävä keino vahvistaa kriisinkestokykyä kolmansissa maissa kokonaisvaltaisesti, erityisesti panostamalla humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välisen jatkumon vahvistamiseen. Kehityspolitiikassa ja yhteistyössä tulisi panostaa kolmansien maiden kriisinkestokykyä lisäävien rakenteiden ja valmiuksien kuten pelastustoimen ja paikallisyhteisöjen varautumissuunnitelmien vahvistamiseen ennakoivasti. Myös unionin pelastuspalvelumekanismia voidaan hyödyntää tukemaan maiden kriisinkestokykyä ennaltaehkäisevästi. Jatkossa tulisi laatia mahdollisimman konkreettisia EU:n toimia sovittujen aikarajojen puitteissa ja kehittää edelleen EU:n käytössä olevia keinoja ja välineitä kriisinkestokyvyn tukemiseksi. Pääasiallinen sisältö

3 3(6) EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini esitteli EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe Eurooppa-neuvostolle 28. kesäkuuta Jäsenmaat ovat sitoutuneet strategian toimeenpanoon yhdessä EU-instituutioiden kanssa. Valtioiden ja yhteiskuntien kriisinkestokyky (resilienssi) itäisessä ja eteläisessä naapurustossamme on yksi strategiassa linjatuista EU:n prioriteeteista. Strategiassa todetaan, että EU panostaa valtioiden ja yhteiskuntien kriisinkestokyvyn vahvistamiseen Keski-Aasiaan asti ulottuvassa itäisessä, ja Keski-Afrikkaan asti ulottuvassa eteläisessä naapurustossamme. Tavoitteena on tukea erityisesti EU:n lähialueiden yhteiskuntien kehitystä turvallisiksi ja vauraiksi. EU voi tukea kriisinkestokykyä monimuotoisesti eri politiikkojen välineillä, kuten laajentumispolitiikan kriteerit, humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö, kauppa ja investoinnit, infrastruktuuri, koulutus, terveys ja tutkimus. Kriisinkestokykyä tuetaan erityisesti naapuruuspolitiikan keinoin, mutta myös laajemmin tilanteissa, jotka ovat epävakaan hallitus-, talous-, yhteiskunta- ja ilmasto- tai energiatilanteen vuoksi hauraimpia. Lisäksi strategiassa todetaan, että EU kehittää tehokkaampaa muuttoliikepolitiikkaa Eurooppaa ja sen kumppaneita varten. EUH:n ja komission yhteinen tiedonanto on laadittu globaalistrategian pohjalta. Kriisinkestokyvyn (resilienssin) tukeminen EU:n ulkosuhteissa nojaa kansainvälisiin sitoumuksiin, kuten Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteet ja Pariisin ilmastosopimus. Päätavoitteena on tukea kriisinkestokykyä EU:n ulkosuhdetoimin EU:n naapurustossa, mutta myös globaalisti. Lisäksi tunnustetaan, että kriisinkestokyvyn tukeminen ulkosuhteissa, vahvistaa myös EU:n omaa kriisinkestokykyä. Erityisesti todetaan tarve hyödyntää EU:n ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välisiä yhtymäkohtia EU:n turvallisuusunioni työn ja EU:n globaalistrategian puitteissa. Keskeistä on rakentaa jo aikaisemman työn resilienssityön päälle ja syventää sekä laajentaa jo EU:n resilienssi-toimintaohjelmaa ( ) ja sitä ohjaavia neuvoston päätelmiä vuodelta Tiedonannossa todetaan lisääntyneet haasteet kansainväliselle yhteisölle kuin EU:llekin globaalien uhkien ja kysymysten monimutkaistuessa. Tiedonannossa tuodaan esiin EU:n lähialueiden turvallisuusongelmat, jotka lisäävät tarvetta vahvistaa myös EU:n omaa kriisinkestokykyä. EU:n strateginen lähestymistapa kriisinkestokykyyn pyrkii vahvistamaan valtioiden, yhteisöjen ja yksilöiden kykyä kestää ja sopeutua erilaisiin paineisiin ja uhkiin sekä valtioiden kykyä toimeenpanna perustehtävänsä oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden mukaisesti. Lisäksi pyritään vahvistamaan yhteiskuntien, yhteisöjen ja yksilöiden kykyä kohdata paineita rauhanomaisesti. Uutta strategista lähestymistapaa kriisinkestokyvyn tukemiseksi ulkosuhdetoiminnalla tullaan toimeenpanemaan (i) jo olemassa olevaa EU:n resilienssiyhteistyötä laajentamalla ja (ii) panostamalla sektorikohtaiseen dialogiin kumppanimaiden kanssa ammentamalla EU:n kansallisista politiikoista ja tutkimuksesta sekä (iii) varmistamalla että ulkosuhteet antavat tehokkaan panoksen EU:n oman kriisinkestokyvyn vahvistamiseen. Tämän työn tulee perustua EU:n kunnioittamiin demokratiaan sekä ihmis- ja perusoikeuksiin. (i) Jo olemassa olevaa resilienssiyhteistyötä kumppanimaiden kanssa tullaan laajentamaan ja kehittämään osallistavammaksi ja inklusiivisemmaksi, panostetaan taloudelliseen kriisinkestokykyyn, kuten kestävä kasvu, investointiviitekehykset ja säällinen työ, ja annetaan enemmän huomiota pitkittyneille kriiseille muun muassa panostamalla kehitys- ja humanitaaristen toimijoiden tiiviimpään yhteistyöhön. Lisäksi tiedonannossa korostetaan, että ilmastonmuutoksella ja ympäristökysymyksillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntien kriisinkestokykyyn samoin kuin muuttoliikkeillä ja pakkomuutolla. Näiden osalta esitetään lukuisia keinoja resilienssin vahvistamiseksi.

4 4(6) (ii) Tiedonannossa esitetään sektorikohtaisen dialogien käyttöä kumppanimaiden kriisinkestokyvyn tukemiseksi. Sektoridialogeissa voidaan hyödyntää ja tuoda tiiviimmin yhteen EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhtymäkohtia ja hyödyntää tutkimusta. Samalla EU saa oppeja dialogeista itselleen. Tiedonannossa identifioidaan lukuisia sektoreita, joilla yhteistyötä voidaan hyödyntää ulkosuhteissa. (iii) Keskeinen tavoite uudessa lähestymistavassa on EU:n sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhtymäkohtien nivominen konkreettisemmin yhteen ja siten EU:n oman turvallisuuden parantaminen samalla kun naapurialueiden kriisinkestokyky vahvistuu. Painopisteiksi on valittu seuraavat kuusi: hybridiuhkien tunnistaminen ja niihin varautuminen, kyberturvallisuus, strateginen viestintä, terrorismin ja väkivaltaisen ääriliikkeiden ehkäisy, kriittisen liikenneinfrastruktuurin suojeleminen ja panostaminen yhteistyöhön NATOn ja ETYJin kanssa. Lopuksi tiedonannossa käydään läpi ne keinot, joilla uusi strateginen lähestymistapa kriisinkestokykyyn liittyen tullaan sisällyttämään osaksi EU:n ulkosuhteita. Keskeistä on kehittää yhteistä riskianalyysia ja sen oikea-aikaista jakamista sekä kehittää ulkoisten paineiden monitorointia. Lisäksi tulee kehittää EU:n konfliktien ja ulkoisten riskien varhaisvaroitusjärjestelmiä pitkän ja lyhyen aikavälin potentiaalisten riskitekijöiden osalta. Identifioituja riskejä tultaisiin arvioimaan uudella tapaa EU:n neuvostossa. Lisäksi kriisinkestokykyä koskeva lähestymistapa tulee sisällyttää EU:n ulkosuhdetoimien ohjelmointiin ja edistää samalla kansainvälistä dialogia ja toimintatapoja kriisinkestokykyyn liittyen yhdessä muun muassa Maailmanpankin, OECD:n ja YK:n kanssa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Ulkosuhdejaosto Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Tiedonannolla ei ole suoria budjettivaikutuksia. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat JOIN(2017) 21 final

5 5(6) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Janna Heikkinen-Hindrén, UM/POL-30, Johanna Rasimus, UM/ KEO-10, Hanna-Leena Lampi, UM/ KEO-60, Jouko Eskelinen, UM/ KEO-70, Marina Venäläinen, OM, Kia Vertio, SM, Liitteet Viite

6 6(6) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi