LISÄTIETOJA MATKAILUN ALV-VEROTUKSESTA

Transkriptio

1 Matkailualan vuosikirja Edita Publishing Oy/Matkailu, Siltasaarenkatu 14, 4. krs, PL 710, EDITA, LISÄTIETOJA MATKAILUN ALV-VEROTUKSESTA Myynti omissa nimissä Marginaaliverotuksen soveltamisedellytyksenä on, että matkanjärjestäjä myy matkatoimistopalvelun omissa nimissään. Menettelyä ei sovelleta näin ollen välityspalvelun muodossa tapahtuvaan myyntiin. Korkein hallinto-oikeus on antanut vuonna 1998 päätöksen, jossa on käsitelty välitys- ja matkatoimistopalvelujen rajanvetoa (KHO T 2083, ATK). Kyseinen ratkaisu koski tilannetta, jossa arvioitiin matkanjärjestäjäksi IATA-lentolippujen myynnin verokohtelua. Matkatoimisto myi lentolippuja matkustajien haluamiin kohteisiin ja sai lentoyhtiöltä kiinteän suuruisen välityspalkkion. Asiakkaan lentopalvelusta maksama hinta määräytyi lentoyhtiön määräämänä hintana. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että matkatoimisto toimi lippujen myynnin osalta välityspalvelun myyjänä eikä omissa nimissään myyjänä, koska asiakkaan katsottiin saavan lentoliput yhtiön välityksellä suoraan lentoyhtiöltä. Edellä mainitussa päätöksessä on annettu merkitystä muun muassa sille, kuka suorittaa palvelujen hinnoittelun ja asiakkaan tietoisuudelle palvelun tosiasiallisesta myynnistä. Myynnin luokittelua välityspalkkioksi puoltavat seuraavat seikat: - asiakas tietää, kuka on hyödykkeen luovuttaja - vastuu luovutettavasta hyödykkeestä, kuten sen laadusta, on lopulliseen kuluttajaan nähden päämiehellä (hyödykkeen varsinaisella luovuttajalla) - välittäjä saa hyödykkeen myyjältä provisiopohjaisen palkkion ja kirjaa ainoastaan tämän summan tulona kirjanpitoonsa - välittäjällä ei ole oikeutta hinnoitella myytävää hyödykettä eikä oikeutta vaikuttaa myyjän ja ostajan välisiin ehtoihin (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing Oy, 2001) Välittömästi matkustajan hyväksi tulevat palvelut Matkatoimistopalveluina pidetään matkanjärjestäjäksi luokitellun elinkeinonharjoittajan toisilta elinkeinonharjoittajilta ostamia palveluita, jotka tulevat välittömästi matkustajan hyväksi. Toisilta elinkeinonharjoittajilta ostetut matkustajien hyväksi luovutettavat palvelut muodostavat yhden matkatoimistopalveluksi nimitettävän kokonaisuuden. Kokonaisuuden myyntiin sovelletaan yleistä eli 22 % verokantaa, vaikka toisilta elinkeinonharjoittajilta ostetut palvelut ja tavarat olisivat verottomia tai alennetun verokannan alaisia. Marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan ainoastaan matkanjärjestäjän toisilta elinkeinonharjoittajilta ostamien tavaroiden ja palveluiden edelleen myyntiin. Matkanjärjestäjänsä itsensä tuottamat palvelut eivät näin ollen kuulu marginaaliverotuksen piiriin. Tämän kannan on vahvistanut myös korkein hallinto-oikeus. Esimerkiksi matkanjärjestäjän palkkalistoilla olevien oppaiden palvelujen, samoin kuin matkanjärjestäjän itsensä suorittaman kuljetuksen myyntiin on sovellettava lain yleisiä säännöksiä (KHO T 2081, vuosikirja ja KHO T 2243, ATK). Jos elinkeinonharjoittaja on jo ennestään luokiteltu matkanjärjestäjäksi, sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä kaikkiin palveluihin, jotka matkanjärjestäjä ostaa matkustajan hyväksi edelleen luovutettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että marginaaliverotusta myös matkanjärjestäjän yksittäisten palvelujen omissa nimissä tapahtuviin edelleenmyynteihin, vaikka muun kuin matkanjärjestäjän myymänä kysymys ei olisikaan matkatoimistopalvelusta. (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing Oy, 2003)

2 Matkatoimistoalan soveltamiskäytäntö Suomen matkatoimistoalan (ts. matkailupalvelujen myynnin ja välittämisen) ALV:n soveltamiskäytännön mukaan marginaaliverotusta on noudatettava ainakin seuraavissa tilanteissa: - jos elinkeinonharjoittaja hinnoittelee (toiselta hankkimansa) palvelun itse ja/tai - tarjoaa kyseistä palvelua esitteissään, mainoksissaan tai muutoin omissa nimissään (ei päämiehen nimissä ja lukuun). Lain tarkoittamia marginaaliverotettavia "matkatoimistopalveluja" ovat - kaikki paketoidut matkatuotteet, kuten useamman tuottajan palveluista kootut pakettilomat - kaikki matkat, joiden hintaan sisältyy useampia palveluja välittämättä siitä, onko matka vain muutaman tunnin mittainen järjestetty kohdekäynti tai valmismatkalain kriteerit täyttävä yöpymisen sisältävä matkakokonaisuus - elinkeinonharjoittajan omissa nimissään kokoamat paketit, vaikka paketin palvelut laskutettaisiin erillisillä laskuilla - räätälöidyt ryhmämatkat matkan kestosta riippumatta (vrt. 24 tunnin tai yöpymisen säädös valmismatkalaissa) - loma-asuntojen välitys, jossa mökkivälittäjä omissa nimissään vuokraa asukkaalle toisen omistamissa loma-asunnoissa majoituspalveluja - tilauslennoille myytävät "seat only" -liput (Boxberg, Komppula, Korhonen, Mutka, Matkailutuotteen markkinointi ja jakelukanavat, 2001). Matkailualan palvelujen välittäjäportaan ALV-käytäntöön perehtymisessä auttaa toimitusjohtaja Hannu Hämäläisen toimittama, Suomen matkatoimistoalan liiton vuosittain uusima Matkatoimistoalan ALV-opas. Veron peruste Marginaali, jonka perusteella vero suoritetaan, lasketaan siten, että asiakkaalta perittävästä verottomasta myyntihinnasta vähennetään 82 % myyjän maksamasta ostohinnasta ja tästä erotuksesta suoritetaan 22 %:n verokannan mukainen vero. Vähennys tehdään aina kokonaishinnasta eli jos hinta sisältää veron, vähennys tehdään verollisesta hinnasta ja jos se on veroton, verottomasta hinnasta. Normaalia ostovähennystä ei näistä kustannuksista saa tehdä. Matkanjärjestäjällä on oikeus vähentää 82 % palvelun ostohinnoista silloinkin, kun palvelut luovutetaan matkustajilla toisessa EU:n jäsenvaltiossa, sekä silloin, kun palvelut ostetaan ulkomaalaiselta myyjältä. Jos ulkomaalaiselta myyjältä ostetun palvelun hinta sisältää toisen jäsenvaltion veron, vähennys tehdään toisen jäsenvaltion veron sisältävästä ostohinnasta. Tällöin matkanjärjestäjällä ei ole oikeutta hakea palvelun ostohintaan sisältynyttä toisen jäsenvaltion arvonlisäveroa takaisin ns. ulkomaalaispalautuksena. Arvonlisäverodirektiivin mukainen veronpalautuslaskelma tehdään vähentämällä verottomasta myyntihinnasta ostohinta. Laskelma vastaa AVL:n käytettyjen tavaroiden kauppaan sovellettavaa menettelyä, joka on matkanjärjestäjän myynnin katteen laskemistapaa yksinkertaisempi. Matkatoimistopalvelujen myynteihin sovelletaan edellä selostettua menettelyä niissä tapauksissa, joissa alihankintana edelleen myytäväksi ostetut palvelut on hankittu joko Suomesta tai toisista yhteisömaista. Sen sijaan kolmansissa maissa toisten elinkeinonharjoittajien matkustajien hyväksi luovuttamien palvelujen edelleen myynnistä ei ole suoritettava veroa Suomeen (AVL 71 1 mom. 9 kohta). Näissä tilanteissa matkanjärjestäjällä ei ole mahdollisuutta tehdä ostostaan marginaalivähennystä Suomessa. Matkanjärjestäjällä on kuitenkin oikeus saada Suomessa palautus niistä hankinnoista, jotka on tehty Suomessa kolmansissa maissa matkustajille tapahtuvia palveluluovutuksia varten (AVL mom. 1 kohta). Jos matkustajan hyväksi Yhteisön ulkopuolisissa maissa luovutettaviin palveluihin sisältyy muihin maihin suoritettuja arvonlisäveroja, on mahdollista palautusta haettava siitä maasta, jonka veroa palveluhankinta sisälsi. (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing Oy, 2003)

3 Alihankintapalvelut Yhteisön alueella Marginaalivero suoritetaan vain koti- ja yhteisömaassa matkustajille alihankintana luovutettavista matkapakettikokonaisuuteen sisältyvistä tavaroista ja palveluista. Matkatoimistopalvelun myyntimaa (ei verottamiseen oikeutettu maa) määräytyy direktiivin edellyttämällä tavalla palvelujen yleisen myyntimaasäännöksen mukaan (ALV 64 ). Matkatoimistopalvelun myynnin vero suoritetaan säännöksen mukaan, jos matkustajalle Suomessa tai toisessa yhteisömaassa luovutettu palvelu myydään myyjän Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai ellei palvelua myydä missään maassa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän kotipaikka on Suomessa. Vaikka näiden palvelujen myyntimaaksi katsottaisiinkin Suomi, ei myynnistä ole suoritettava veroa Suomeen, jos toisilta elinkeinonharjoittajailta ostetut matkatoimistopalvelut luovutetaan matkustajalle Yhteisön ulkopuolella (ALV 71 9 kohta). Vaikka näiden palvelujen myyntimaaksi katsottaisiinkin Suomi, ei myynnistä ole suoritettava veroa Suomeen, jos toisilta elinkeinonharjoittajilta ostetut matkatoimistopalvelut luovutetaan Yhteisön ulkopuolella (AVL 71 9 kohta). Majoitustoiminta Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaminen on arvonlisäverolain mukaan verotonta (AVL 27 ). Tähän pääsääntöön on kuitenkin säädetty tiettyjä arvonlisäveron direktiivin 13 artiklan B kohdan 1 alakohdan edellyttämiä poikkeuksia. Muun muassa majoituspalvelun ja käyntisataman käyttöoikeudelta on luovuttamisesta suoritettava arvonlisävero. Majoitustoimintana pidetään mm. hotelli- ja leirintäaluetoimintaa sekä niihin verrattavissa majoitustoiminnassa tapahtuvaa huoneiden, leirintäpaikkojen, mökkien ja muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttamista (ALV 29 1 mom. 3 kohta). Sekä korkein hallinto-oikeus että Euroopan yhteisön tuomioistuin ovat tuoneet esille, että majoitustoimintakäsitettä on tulkittava laajasti. Kaikki toiminta, jonka tarkoituksena voidaan katsoa olevan vapaa-aikaan liittyvän lyhytaikaisen majoituksen tarjoaminen ja jonka voidaan katsoa kilpailevan esim. hotellialan kanssa on luokiteltava majoitustoiminnaksi (ks. KHO T 2240, ATK ja EYTI V-346/95, Elisabeth Blasi). Tällaista toimintaa harjoittavat mm. hotellit, motellit, retkeilymajat, matkustajakodit, täysihoitolat ja lomakeskukset. Majoitustoiminta pidetään myös leirintäaluetoiminnassa tapahtuvaa leirintäpaikkojen ja mökkien käyttöoikeuden luovuttamista sekä muuhun tähän verrattavissa majoitustilan luovuttamista kuten esim. maatilamatkailuun liittyvän tilan luovuttamista. Majoitustilan käyttöoikeuden luovuttamisen on rinnastettu myös veneilijöiden käyttämän käyntisataman (ns. vierassatama) käyttöoikeuden luovuttaminen (AVL 85 a 1:n 1 mom. 2 kohta). Käyntisatamalla tarkoitetaan ympäristöministeriön käyttämän satamaluokituksen mukaista vieras-, palvelu- ja retkisatamaa sekä vieraslaituria. Tarjoilupalvelu Arvonlisäverolainsäädäntö vaikuttaa huomattavasti hotelli- ja ravintola-alan ja muun matkailuelinkeinon kilpailukykyyn. Monet EU:n ulkopuolisista maista eivät peri alv:tä kyseisistä palveluista. Vaikka elintarvikkeiden verokanta on 17 prosenttia, maksetaan tarjoilusta eli ravintolaruoasta yleisen verokannan mukainen 22 prosentin vero. Koska tarjoilupalvelu katsotaan pääasialliseksi myyntituotteeksi, sovelletaan myös aterian (elintarvikkeiden) myyntiin yleistä verokantaa. Samojen elintarvikkeiden myynti mukaan vietäväksi kuuluu sen sijaan alennetun verokannan piiriin. Suomen hotelli- ja ravintolaliiton tavoite on ollut jo pitkään ruokatarjoilun arvonlisäveron alentaminen samalle 17 prosentin tasolle muun elintarvikemyynnin kanssa. Myös MTK kannattaa vaatimuksia laskea ravintolaalan arvonlisävero elintarvikkeiden verokannan tasolle, ja mieluiten lähivuosina myös tuntuvasti alemmas kohti eurooppalaista keskitasoa. MTK pitää ruoan verotuksen keventämistä sosiaalisesti oikeudenmukaisena ja työllisyyttä

4 edistävänä politiikkana. Euroopan maissa, joissa arvonlisäverotus hotelli- ja ravintolapalveluissa ja matkailussa on alhainen, on yleensä alalla korkea työllisyys. Liikuntapalvelut Palvelut, joilla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, on säädetty 8 % verokannan alaisiksi (AVL 85 a 1:n 1 mom. 3 kohta). Alennettua verokantaa sovelletaan mm. liikuntatilojen lyhytaikaiseen luovutukseen. Liikuntapalvelun ALV 8 % (AVK 85 a :n 1 momentin 3 kohta) alennettua verokantaa sovelletaan mm. liikuntatilojen lyhytaikaiseen luovutukseen. Tällaisia tiloja ovat esim. uimahallit, keilahallit, tennishallit, squash-hallit, jäähallit, kuntosalit, golfkentät, tenniskentät ja laskettelurinteet. Esimerkiksi golfkenttien ja pelivuoromaksujen ja laskettelurinteiden hissilippujen myynnistä suoritetaan 8 %:n verokannan mukainen vero (KVL N:103). Jotta ohjattuun liikuntaan voitaisiin soveltaa 8 % verokantaa, tulee palvelun pääasiallisena tarkoituksen kuitenkin olla mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen. Yleisen verokannan alaisiksi koulutuspalveluiksi on puolestaan katsottava ne palvelukokonaisuudet, joihin sisältyy selkeästi koulutuksellisia elementtejä. KHO on antamassaan ratkaisussa (T 2698, atk) katsonut, että hiihtokoulutoiminta, johon sisältyi laskettelun ja lumilautailun opettamista, oli kokonaisuudessaan täyden 22 % verokannan alaista toimintaa. Kyse oli opetuksesta, jossa samalla annettiin mahdollisuus liikunnan harjoittamisen. (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing, 2003). Verottomien palvelujen myynti Matkailupalvelujen sekundääriin ryhmään kuuluvat mm. kunnallisten ja valtiollisten kulttuuri- ja vapaa-ajantoimen laitosten, kuten teatterien, museoiden ja orkestereiden sekä uimahallien ja muiden urheilutilojen palvelut. Ne ovat verottomia palveluja. Näiden palvelujen myynti välittäjän kautta on niin ikään veroton, mutta jos myyjä saa lipun hinnasta komission (myyntiprovision) ja/tai hän ottaa lipun välityksestä asiakkaalta palvelumaksun, on sekä komissio että palvelumaksu 22 %:n ALV:n alainen. (Boxberg, Komppula, Korhonen, Mutka, Matkailutuotteen markkinointi- ja jakelukanavat, 2001) Kulttuuri- ja viihdetilaisuudet Kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien järjestäminen on verollista, jos toimintaa harjoitetaan liiketoiminnan muodossa. Näiden kaupallisten tilaisuuksien pääsymaksuihin sovelletaan alennettua 8 %:n verokantaa (AVL 85 a 1 mom. 4 kohta). Yleishyödyllisille yhteisöille tilaisuuksien järjestäminen on kuitenkin pääsääntöisesti verotonta (AVL 4 ). Alennettua 8 %:n verokantaa sovelletaan teatteri-, sirkus- musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksuihin. Käytännössä alennettua 8 %:n verokantaa sovelletaan kaikkiin kulttuuri- ja huvitilaisuuksiin. (Arvonlisävero 2003, KPMG ja Edita Publishing, 2003). Oman ryhmänsä muodostavat ns. nollaverokannan palvelut, jotka liittyvät ulkomaille suuntautuviin matkoihin. Suorat henkilökuljetukset Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen, samoin Suomesta Euroopan Unionin ulkopuolelle tehtävät pakettimatkat ovat nollaverokannassa. Jos ateriapalvelut kuuluvat matkapaketin hintaan, maksetaan niistä Suomen normaalit ALV:t sekä palvelun tuottajat että jälleenmyyjät ovat ulkomaillekin suuntautuvan matkan katteen osalta velvolliset maksamaan normaaliverokannan (22 %) mukaisen veron.

5 Kotimaassa annettavista matkailupalveluista voi nollaverokannassa olla sellaisia palveluja, jotka sinänsä kuuluvat ALV:n piiriin, mutta palvelun tuottaja on ehdollisesti verosta vapautettu yritystoiminnan vähäisyyden vuoksi. Tällaisia palveluja ovat maaseutumakailussa mm. mökkien vuokraus. Silloin kun se on maatalousryittäjän sellainen sivuelinkeino, ettei siitä kerry tiettyä summaa ylittävää elinkeinotuloa. (Boxberg, Komppula, Korhonen, Mutka, Matkailutuotteen markkinointi- ja jakelukanavat, 2001) Henkilökuljetuspalvelut Alennettua verokantaa sovelletaan kaikkiin Suomessa myytyihin henkilökuljetuspalveluihin, esimerkiksi juna-, linjaauto-, taksi-, lentokone- ja laivakuljetuksiin. Tulkintaa syntyy tilanteissa, joissa palvelu liittyy matkailuun, ja on arvioitava ja ratkaistava luokitellaanko se henkilökuljetuspalveluksi vai muuksi matkailuun liittyväksi palveluksi. Alennettua verokantaa sovelletaan mm. pitkähköihin koiravaljakkoajeluihin riippumatta siitä, kuka valjakkoa ohjastaa, sillä edellytyksellä, että mukana on myyjän edustaja ohjaamassa ja valvomassa kyseistä ajelua. Ajelua voidaan myydä yksittäisenä palveluna. Ajelu voi olla myös osa useammista palveluista koostuvaa kokonaisuutta, esim. osa ns. Koiravaljakkosafaria. Tällöin säännöksen tarkoittamaa alennettua verokantaa voidaan soveltaa ainoastaan koiravaljakkoajeluosuuden myyntiin (KHO T 3001, ATK). Henkilökuljetuspalveluja ovat myös risteilyt, joissa ei välillä käydä maissa. Edellytyksenä alemman verokannan soveltuvuudelle on tällöin kuitenkin, että kuljetus kestää pitkähkön ajan. Alennettu verokanta soveltuu vain tilanteisiin, joissa henkilökuljetuspalvelun myy sen tuottaja itse tai palvelu muutoin myydään omissa nimissä (esim. Komissiomyynti, ks. Komissiokaupan tilanteista AVL 19 ). Henkilökuljetuspalvelun välitykseen sovelletaan yleistä verokantaa. On kuitenkin huomattava, että henkilökuljetuspalvelut voivat usein liittyä ns. matkapakettikokonaisuuden myyntiin. Tällöin alennettua verokantaa voi soveltaa ainoastaan henkilökuljetuspalvelun tuottaja. Jos kuljetuspalvelun myyjä myy matkapakettikokonaisuuden omissa nimissään, sovelletaan alihankintana ostettujen matkailupalvelujen (esim. henkilökuljetuspalvelu) myyntiin ns. marginaaliverotusmenettelyä (AVL 80 ). (Arvonlisävero 2003, KPMG ja Edita Publishing Oy, 2003) Valuutan muunto Ulkomaanvaluutat muunnetaan euroiksi käyttäen pääsääntöisesti veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdan mukaista liikepankin julkaisemaa viimeisintä myyntikurssia. Suomen arvonlisäverotuksen piirissä olevaa verollista kauppaa (ts. Kotimaan kauppaa) käydään usein myös ulkomaan valuutassa. Tällöin myynnistä suoritettavan veron määrä yleensä merkitään laskuun muussa valuutassa kuin euroina. Koska niin myyjän kuin ostajan tulee kuitenkin arvonlisäveroilmoitustaan varten muuntaa veron määrä euroiksi ja ostajan vähennyksen määrä on oltava sama kuin myyjän myynnistä suoritettavan veron määrä, olisi suositeltavaa, että myyjä ilmoittaisi laskulla veron määrän myös euroina AVL 80 a :n mukaisesti muunnettuna. Näin voidaan varmistua, että ostajan vähentämä arvonlisäveron määrä vastaa myyjän myynniltään suorittamaa veron määrää. (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing Oy, 2003) Matkailijamyynti Verottomasta matkailijamyynnistä eli ns. tax free -myynnistä säädetään AVL 70 b :ssä. Matkailijamyyntisäännösten perusteella matkustajat, joiden kotipaikka on muualla kuin EU:n alueella tai Norjassa, pystyvät hankkimaan matkatavaroissa mukaan otettavia tavaroita ilman lopullista Suomen arvonlisäveroa.

6 Tax free -järjestelmässä matkailija maksaa lentoaseman lähtöhallissa tapahtuvaa myyntiä lukuunottamatta myyjälle aina ensin arvonlisäverollisen hinnan. Tavaran hankintahintaan sisältynyt arvonlisävero palautetaan ostajalle myöhemmin mahdollisilla kuluilla tai provisiolla vähennettynä. Matkailijamyynnin verottomuudelle on asetettu useita edellytyksiä - tavaran ostavan matkustajan kotipaikka ei ole EU:n alueella tai Norjassa - matkustajalta perittävä vastike on vähintään 40 euroa - tavara viedään EU:n ulkopuolelle myyntikuukautta seuraavan kolmen kuukauden aikana - myyjä voi osoittaa, että matkustaja on vienyt tavaran EU:n ulkopuolelle käyttämättömänä (tavarat on sinetöitävä myytäessä). Henkilön kansalaisuudella ei ole merkitystä. Myös suomalainen tai muusta EU:n jäsenvaltiosta oleva henkilö on oikeutettu tax fee -ostoihin, jos hän asuu pysyvästi EU:n tai Norjan ulkopuolella. Matkailijamyynnin edellä selostettu verottomuus koskee Ahvenanmaan maakunnassa, paitsi tavaran myyntiä EU:n ulkopuolella kotipaikan omaaville, myös tavaran myyntiä muissa EU:n jäsenvaltioissa kotipaikan omaaville matkustajille. Myyntiin Manner-Suomessa, Ruotsissa tai Tanskassa kotipaikan omaavalle henkilölle sovelletaan kuitenkin samoja periaatteita kuin Manner-Suomessa sovelletaan myyntiin Norjassa kotipaikan omaavalle henkilölle. Vastaava koskee myös Manner-Suomessa tapahtuvaa myyntiä henkilölle, jonka kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa. Koska myynnin verottomuuden edellytyksenä on maahantuonnin veron maksaminen kotipaikassa, Pohjoismaista olevat henkilöt eivät tosiasiallisesti pysty hankkimaan tavaroita ilman lopullista verotusrasitusta. (Arvonlisävero 2003, KPMH ja Edita Publishing Oy, 2003) Marginaaliverotuksen soveltaminen Marginaaliverotusta sovelletaan ns. matkatoimistopalvelujen myynteihin. ALV 80 :ssä tarkoitetun marginaaliverotusmenettelyn soveltamisalan piiriin kuuluvia elinkeinoharjoittajia ei voi määritellä sen perusteella, onko nämä merkitty kyseiseen rekisteriin vai ei. Ratkaisu on siis tehtävä valmismatkalainsäädäntöä apuna käyttäen arvonlisäverolain ja sitä koskevan hallituksen esityksen sekä oikeus- ja verotuskäytännön perusteella. Edellä mainitun kannan mukainen on myös EYTI:n asiassa C 308/96 ja C-94/97 /The Howden Court Hotel) antama ratkaisu. Ratkaisun mukaan majoituspalvelun myyjä, joka myi majoituspalvelun ohella asiakkaiden kotipaikkakunnalta majoituspaikkaan suoritettavan kuljetuspalvelun, katsottiin olevan arvonlisäverojärjestelmän tarkoittama matkanjärjestäjä, jonka toimintaan oli sovellettava marginaaliverotus-menettelyä, vaikka majoituspalvelun myyjää ei pidettykään sanan tavanomaisessa merkityksessä matkatoimistona tai turistimatkojen järjestäjänä. (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing Oy, 2003). Jos valmismatkalainsäädännössä määritellyt matkanjärjestämisen kriteerit täyttyvät, marginaaliverotusta on pakko soveltaa välittämättä siitä, onko järjestäjä tai jälleenmyyjä valmismatkarekisterissä tai ei. Vero on suoritettava marginaalista myös sellaisissa paketeissa, jotka eivät muodosta valmismatkalakien tarkoittamaa valmismatkaa. (Boxberg, Komppula, Korhonen, Mutka: Matkailutuotteen markkinointi- ja jakelukanavat, 2001) Ahvenanmaalla poikkeavat säännökset Ahvenanmaalla toimivan matkanjärjestäjän toimintaan sovellettavat säännökset poikkeavat olennaisesti muualla Suomessa toimivan matkanjärjestäjän toimintaan sovellettavista säännöksistä.

7 Ahvenanmaata ei pidetä arvonlisäveronlain mukaisena matkatoimistopalvelujen luovutuksen osalta kolmantena maana suhteessa Manner-Suomeen (Ahvenamaan erityislaki (1266/1996) 9 ). Koska Ahvenanmaa ei kuulu Yhteisön veroalueeseen, ei Ahvenanmaalta muualle yhteisöön suuntautuneeseen pakettimatkaan voitane soveltaa marginaaliverotusäännöksiä. Sama koskee myös muualta (yhteisömaista ja yhteisön ulkopuolisista maista) kuin Manner-Suomesta Ahvenanmaalle suuntautuvien pakettimatkojen myyntiä. Tämän vuoksi myöskään ALV 71 :n 9 kohta ei soveltune arvioitaessa Ahvenanmaalle sijoittuneen matkanjärjestäjän myynnin verokohtelua tai palautusoikeuden laajuutta silloin, kun tämä myy matkapakettikokonaisuuden, jossa osa palvelusta luovutetaan ulkomailla (joko toisissa yhteisömaissa tai kolmansissa maissa). Sekä myynnin verokohtelua että palautusoikeutta jouduttaneen tällöin ainakin Suomen arvonlisäverolainsäädännön näkökulmasta arvioimaan yksittäisten palvelujen myyntimaasäännöksien nojalla. Jos jonkin kokonaisuuteen kuuluvan palvelun myynnin katsotaan tapahtuneen muualla kuin Suomessa, saa elinkeinonharjoittaja palautuksen tähän myyntiin kohdistuvista Suomessa syntyneistä hankinnoista ALV 131 :n 4 kohdan perusteella. Toisaalta marginaaliverotusmenettelyn soveltumattomuus saattaa tarkoitta myös sitä, että Ahvenanmaalle sijoittautunut matkanjärjestäjä voisi joutua rekisteröitymään huomattavasti useammin muissa kohdemaissa arvonlisäverovelvolliseksi kuin vastaavaa toimintaa Suomessa harjoittava matkanjärjestäjä. Sellainen ulkomaalainen matkanjärjestäjä, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja joka myy ulkomailla (yhteisömaassa tai kolmannessa maassa) matkapakettinsa osana sellaisia palveluja, jotka luovutetaan matkustajalle Ahvenenmaalla, voi saada Ahvenanmaalla syntyneistä kustannuksista palautuksen AVL 122 :n nojalla. Suomen sisällä tapahtuvaan matkanjärjestäjän matkustajalle luovuttamien alihankintapalvelujen myyntiin sovelletaan sen sijaan SVL 80 1:n mukaisia säännöksiä sekä silloin kun palvelu luovutetaan Ahvenanmaalla, että silloin kun se luovutetaan Manner-Suomessa (Ahvenanmaan erityislaki (1266/1996) 9 ), jos matkapaketin myyjä on sijoittautunut joko manner-suomeen tai maakuntaan. Vähennys matkustajan hyväksi maakunnassa luovutetuista alihankintapalveluista tehdään näin ollen marginaaliverotusmenettelyn mukaisena. (Arvonlisäverotus 2003, KPMG ja Edita Publishing, 2003) Toimittanut: Mirja Lindgren Lisätietoja: Edita Publishing Oy Ari Niemi ari.niemi@edita.fi puh , faksi