Moksinjoen, Selänpäänjoen ja Karajoen sähkökoekalastukset vuonna 2013 Saarijärven Pylkönmäellä & Moksinjoen taimenkannan geneettinen selvitys

Transkriptio

1 Moksinjoen, Selänpäänjoen ja Karajoen sähkökoekalastukset vuonna 2013 Saarijärven Pylkönmäellä & Moksinjoen taimenkannan geneettinen selvitys Mikko Leminen & Aki Janatuinen Virtavesien hoitoyhdistys ry Kukko-Paajalan osakaskunta 2014

2 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusalue Sähkökoekalastus ja evänäytteiden keruu TULOKSET Yleiset tulokset Sähkökoekalastusten koealakohtaiset tulokset Selänpäänjoki Myllykoski Karajoki Karakoski Karajoki Myllysuvannon yläpuoli Karajoki Myllypuro Karajoki Myllykoski Moksinjoki alajuoksu (lähellä Vihanninjärveä) Moksinjoki Jyrkkäkoski Moksinjoki Myllykoski Moksinjoki Kuusikoski DNA-ANALYYSI Aineisto ja menetelmät Tulokset TULOSTEN TARKASTELU Selänpäänjoki Karajoki Moksinjoki Alajuoksu Mylly-Jyrkkäkoski Kuusikoski Moksinjoen taimenpopulaation tämänhetkinen tila Geneettisesti alkuperäisistä taimenkannoista Keski-Suomessa ja Saarijärven reitillä Moksinjoki ja turvetuotanto...16 VIITTEET...18 Liite 1. Moksinjoen taimennäytteiden analyysi (Koskiniemi 2013)...20 Liite 2. Sähkökoekalastusten koealojen suurpiirteinen sijainti...25 Liite 3. Koealojen pinta-alat ja karttakoordinaatit...27 Liite 4. Koealojen saaliit päiväkohtaisesti jaoteltuna Liite 5. Taimenen DNA-näytteiden yksilötietot...27 Kansikuva: Moksinjoen vuoden 2013 sähkökoekalastuksissa saatu geneettisesti alkuperäinen aikuinen taimen (, 443 mm) on harvinainen saalis. Kuva: Paavo Kopu 2

3 1. JOHDANTO Virtavesien hoitoyhdistys ry (Virho) sai vuonna 2013 Rapala-rahastolta jatkoapurahan Saarijärven Paajalan kylässä sijaitsevan Moksinjoen taimenkannan geneettiseen selvitykseen. Myös Keski- Suomen ELY-keskuksen kalastuskorttivaroista saatiin vuonna 2013 lisärahoitusta tähän vuonna 2012 käynnistyneeseen hankkeeseen, jossa selvitetään Moksinjoen ja lähiseudun muiden pienten virtavesien kalastoa, erityisesti lohikalojen ja jokiravun esiintymistä. Paikallinen Kukko-Paajalan osakaskunta avusti näytteiden keruussa vuoden 2012 tapaan. Keski-Suomen ELY-keskuksen tietojen mukaan Moksinjokeen ei ole koskaan tehty taimenistutuksia (Nykänen, henk.koht. tiedonanto). Moksinjoki on luonnonvaraisen taimenkantansa ansiosta luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Luontaisesti lisääntyvät taimenkannat on Suomessa vuonna 2010 luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (EN) napapiirin eteläpuolella (Rassi ym. 2010). Taimenen luonnonkantoihin kohdistuu eteläisessä Suomessa erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Maantieteellisesti erillisillä taimenkannoilla on myös perinnöllisiä eroja, jotka ovat osin sopeutumia erilaisiin ympäristöihin. Viime vuosina on Keski-Suomen maakunnassa (mukaan lukien Saarijärven reitti) kiinnitetty paljon huomiota maakuntakala taimenen elvyttämiseen ja sen lisääntymisalueiden kunnostamiseen. Tähän on myös käytetty merkittävästi julkisia varoja mm. laajamittaisten koskikunnostusten muodossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut kerätä sähkökalastamalla mahdollisimman monta näytettä luonnontaimenista (evänpalanen tai suomu) ja analysoida niiden sisältämä DNA nykyisin käytössä olevalla mikrosatelliittimenetelmällä. Suomessa tehtävät taimenkantojen sukulaisuusvertailut tehdään nykyisin yhdenmukaisella menetelmällä, jonka ansiosta kerättäviä näytteitä on mahdollista verrata jo olemassa oleviin analysoituihin näytteisiin suomalaisista viljelykannoista, kuten esimerkiksi Keski-Suomessa istutuksiin yleisesti käytettyyn Rautalammin reitin kantaan. Vuoden 2012 sähkökalastuksissa Moksinjoesta löytyi ainoa toistaiseksi tunnettu Saarijärven reitin taimenen geneettisesti sekoittumaton alkuperäiskanta (Janatuinen ym. 2013). Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi asiasta numeroissaan ja sekä Myös Erä-lehti julkaisi kirjoituksen joen taimenkannasta numerossaan 3/2013. Moksinjoen alkuperäisestä taimenkannasta on sittemmin ollut useita mainintoja lähinnä paikallisissa ja maakunnallisissa, mutta myös valtakunnallisissa medioissa. Löydös huomioitiin myös Suomen luonnonsuojeluliiton Keski- Suomen piirin vuoden 2013 toimintaohjelmassa. Kukko-Paajalan osakaskunta päätti rauhoittaa Moksinjoen kalastukselta kevätkokouksessaan Vuonna 2013 tämän hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli saada entistäkin kattavampi käsitys Moksinjoen taimenen levinneisyydestä, poikas/yksilötiheyksistä sekä kannan geneettisestä rakenteesta. Vuoden 2012 näytetaimenet (8 kpl) olivat kaikki peräisin joen keskiosilta, Mylly- Jyrkkäkosken alueelta. Geneettisissä selvityksissä ilmeni, että näyteyksilöiden sukulaisuusaste oli huolestuttavan korkea (Janatuinen ym. 2013). Vuoden 2013 sähkökalastuksissa taimenia toivottiinkin saatavan erityisesti joen ylä- ja alaosista. Lisäksi pyrittiin viimevuotiseen tapaan selvittämään lähiseudun muiden virtavesien kalastoa. Samalla nämä toimivat vertailukohteina Moksinjoelle. Hankkeen toivottiin antavan lisätietoa paitsi alueen taimenkantojen suojeluun myös koko Saarijärven reitin vesiensuojelutoimenpiteiden suunnitteluun. Saarijärven reitti on Keski- Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman erityis- ja lisätoimenpidealuetta. 3

4 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa. Se sijoittuu Saarijärven kunnan länsiosaan, entisen Pylkönmäen kunnan alueelle. Alueen vedet ovat Kymijoen vesistöön kuuluvan Saarijärven reitin lounaisia latvavesiä, jotka rajautuvat Suomenselän vedenjakaja-alueeseen. Karankajärvi (148,7 m mpy) on seudun keskusjärvi (kuva 1). Moksinjoki saa alkunsa Moksijärvestä (198,6 m mpy) ja laskee Vihanninjärveen (152,6 m mpy). Moksinjoessa on pudotuskorkeutta 46 metriä. Joki kuuluu Vihanninjoen valuma-alueeseen (14.664), jonka koko on 130,45 km 2 ja järvisyys 6,24 % (Ekholm 1993). Pituutta Moksinjoella on 11,5 kilometriä. Selänpäänjoki saa alkunsa Luotojärvestä (151 m mpy) ja laskee Karankajärveen. Selänpäänjoessa on pudotuskorkeutta 2,3 metriä. Joki kuuluu Selänpäänjoen valuma-alueeseen (14.662), jonka koko on 133,52 km 2 ja järvisyys 1,65 % (Ekholm 1993). Pituutta Selänpäänjoella on noin 3 kilometriä. Karankajärvestä alueen vedet laskevat Karajokea pitkin Hepolampeen. Siellä ne yhdistyvät Saarijärven reitin pää-uomaan ja jatkavat matkaansa Heijostenkoskina. Karajoessa on pudotuskorkeutta 5,3 metriä ja pituutta vajaa 2 kilometriä. Joki kuuluu Kalmarinselän alueen valuma-alueeseen (14.623), jonka koko on Karankajärven luusuassa 408,55 km² ja järvisyys 5,55 % (Ekholm 1993). Kuva 1: Tutkimusjokien sijainti Saarijärvellä. Pohjakartta Kansalaisen karttapaikka (2014). 4

5 2.2 Sähkökoekalastus ja evänäytteiden keruu Sähkökoekalastukset suoritettiin Tutkimuksessa käytettiin akkukäyttöistä Hans Grassl IG koekalastuslaitetta, joka on Suomessa yleisesti käytetty laitemerkki ja -tyyppi. Koealoilla ei käytetty sulkuverkkoja. Koealat kalastettiin jokea ylävirtaan edeten. Kaikkia kaloja ei saatu haavittua, mutta karkottuneista kaloista pyrittiin tällöin tekemään silmämääräisiä havaintoja ja arvioita. Kaikki saaliksi saadut kalat ja ravut vapautettiin takaisin pyyntivesistöön, taimenet ja ravut mittauksen ja punnituksen jälkeen. Taimenilta otettiin lisäksi evänäyte (kuva 2). Nämä säilöttiin etanolilla täytettyihin Eppendorf-näyteputkiloihin ja numeroitiin myöhemmän yksilötunnistuksen mahdollistamiseksi. Taimenesta #7 otettiin myös suomunäyte. Taimenet nukutettiin MS-222 nukutusaineella toimenpiteiden ajaksi. Sähkökoekalastukset suoritti Mikko Leminen apunaan Virtavesien hoitoyhdistyksen ja Kukko- Paajalan osakaskunnan vapaaehtoisia. Varsinaisen sähkökalastajan (anodinkäyttäjän) lisäksi sähkökalastuksissa käytettiin kahta tai kolmea haavimiestä. Kuva 2: Pienen pieni pala peräevää riitti näytteeksi ja arvokkaat taimenet palautettiin takaisin kotijokeensa kasvamaan. 5

6 3. TULOKSET 3.1 Yleiset tulokset Vuoden 2013 koekalastuksissa tavattiin 8 eri kalalajia (taimen, hauki, ahven, made, kivisimppu, särki, salakka ja säyne). Lisäksi saaliiksi saatiin yksi jokirapu. Saaliiden koeala- ja päiväkohtainen jakauma on esitetty liitetaulukossa (liite 4). Lajisto oli täsmälleen sama kuin vuoden 2012 sähkökalastuksissa. Kalatiheydet olivat alhaisia lukuun ottamatta jokaisessa kohteessa varsin runsaana esiintynyttä särkeä. Niiden määrä oli erityisesti Moksinjoen Myllykosken alapuolisilla alueilla selvästi vuotta 2012 runsaampi. Luonnontaimenia ja rapuja koekalastuksissa tavattiin ainoastaan Moksinjoella. Vuoden 2012 kudusta peräisin olevia taimenia (0+) ei saatu saaliiksi. Moksinjoen yläosasta (Kuusikoski) saatiin nyt ensimmäistä kertaa taimennäytteitä (2 kpl). Moksinjoen alaosasta ei tänäkään vuonna tehty taimenhavaintoja. Moksinjoesta saadut taimenet edustivat useampaa eri ikäryhmää. Pituusjakauman perusteella on arvioitu nuorempien näyteyksilöiden ikää (ks. kappale 5.3 ja kuvat 6a ja 6b). Iänmäärityksen suomusta näytteelle #7 teki Irmeli Torvi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL). Tämän taimenen iäksi arvioitiin 5+ (mahdollisesti ainoastaan 4+). Tosin on huomioitava, että taimenen iänmääritykseen suomuista liittyy aina tiettyä epävarmuutta (Raitaniemi ym. 2002). Taimenten evistä kerättyjä DNA-näytteitä saatiin kerätyksi seitsemän kappaletta. Näytteiden yksilötiedot on esitetty liitteessä 5. DNA-analyysin tulosten mukaan vuoden 2012 näytekaloja (8 kpl, myös peräevästä leikattu pala pois) ei saatu uudestaan saaliiksi vuonna Karajoelta saatiin 8 kpl mm pituisia (1+ -ikäisiä) eväleikattuja taimenia. Taimenen luontaista lisääntymistä ei havaittu Karajoella eikä Selänpäänjoella tehdyissä koekalastuksissa. Kivisimppuja saatiin yleisesti ottaen saaliiksi huomattavan vähän. Kohtuullisia määriä niitä tuli ainoastaan Moksinjoen Myllykoskesta ja sen alapuolisilta alueilta. 3.2 Sähkökoekalastusten koealakohtaiset tulokset Kalastetut koealat on esitetty liitekartoissa (liitteet 2A/B). Koealojen tarkat sijainnit ja pinta-alat selviävät liitetaulukosta (liite 3). Koekalastusjaksolla ( ) alueen jokien virtaamat ja näkösyvyys olivat sähkökalastukselle suotuisat Selänpäänjoki, Myllykoski Koealalla kalastettiin kerran (1.9.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, salakka, ahven, made ja kivisimppu (yleisyyden mukaan). Taimenhavaintoja ei tehty tänäkään vuonna. Kivisimppuja esiintyi heikosti. 6

7 3.2.2 Karajoki, Karakoski (sillan yläpuoli) Koealalla kalastettiin kerran (2.9.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, salakka, ahven, made, säyne ja taimen (yleisyyden mukaan). Taimenia saatiin yksi kappale ja se oli rasvaeväleikattu (159 mm). Lisäksi karkuutettiin yksi todennäköinen taimen (samaa kokoluokkaa). Taimenhavainnot tehtiin alavirrasta katsoen kosken vasemmassa reunassa. Kivisimppuja ei saatu saaliiksi Karajoki, Myllysuvannon yläpuoli Koealalla kalastettiin kerran (2.9.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, salakka, ahven ja kivisimppu (yleisyyden mukaan). Lisäksi karkuutettiin yksi hauki. Taimenhavaintoja ei tehty. Kivisimppuja esiintyi heikosti Karajoki, Myllypuro Koealalla kalastettiin kerran (2.9.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki ja taimen (yleisyyden mukaan). Taimenet olivat rasvaeväleikattuja ja pituudeltaan mm. Niitä saatiin 5 kpl ja lisäksi karkuutettiin 1-2 kpl samankokoisia. Kivisimppuja ei saatu saaliiksi Karajoki, Myllykoski Koealalla kalastettiin kerran (2.9.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, salakka, ahven ja taimen (yleisyyden mukaan). Taimenia saatiin kaksi kappaletta. Ne olivat rasvaeväleikattuja ja pituudeltaan mm. Lisäksi karkuutettiin yksi taimen joka vaikutti hiukan tätä kookkaammalta. Taimenhavainnot tehtiin alavirrasta katsoen kosken oikeassa reunassa. Kivisimppuja ei saatu saaliiksi Moksinjoki, alajuoksu (lähellä Vihanninjärveä) Koealalla kalastettiin kerran (31.8.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, ahven, kivisimppu, hauki ja made (yleisyyden mukaan). Taimenhavaintoja ei tehty. Kivisimppuja esiintyi kohtalaisesti Moksinjoki, Jyrkkäkoski Koealalla kalastettiin kerran (31.8.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, kivisimppu, ahven, made, hauki ja taimen (yleisyyden mukaan). Lisäksi saatiin yksi jokirapu (, 80 mm). Taimennäytteitä saatiin kerättyä yksi kappale (226 mm). Lisäksi kosken niskalla karkuutettiin yksi todennäköinen taimen, joka oli hieman saaliiksi saatua pienempi. Kivisimppuja esiintyi kohtalaisesti Moksinjoki, Myllykoski Koealalla kalastettiin kaksi kertaa (30.8. ja 31.8.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, kivisimppu, taimen, salakka, ahven, säyne, made ja hauki (yleisyyden mukaan). Jokiravuista ei tehty havaintoja vuonna Taimennäytteitä saatiin kerättyä neljä kappaletta. Lisäksi näytetaimen #1 saatiin kahteen kertaan (molempina sähkökalastuspäivinä) karkuutettiin useampi taimen, erityisesti kosken niskan läheisyydessä. Karkuutetuista taimenista suurin osa saatiin todennäköisesti saaliiksi seuraavana päivänä. Joukossa oli kuitenkin ainakin yksi hieman kookkaampi taimen, jota ei saatu kiinni seuraavana päivänä. Kivisimppuja esiintyi kohtalaisesti. 7

8 3.2.9 Moksinjoki, Kuusikoski Koealalla kalastettiin kerran (1.9.). Saaliiksi saadut kalalajit olivat särki, salakka, taimen ja made (yleisyyden mukaan). Alasuvannossa karkuutettiin yksi hauki. Taimennäytteitä saatiin kerättyä kaksi kappaletta. Lisäksi karkuutettiin yksi todennäköinen taimen kosken alaosassa (arvioitu pituus n. 250 mm). Kivisimppuja ei saatu saaliiksi vuonna Kivisimppuja saatiin vain heikosti vuoden 2012 koekalastuksissa. Kuva 3: Vuonna 2013 Moksinjoen yläosasta (Kuusikoski) saatiin ensimmäiset taimennäytteet. 4. DNA-ANALYYSI Moksinjoesta kerätyt seitsemän taimenen DNA-näytettä toimitettiin myös vuonna 2013 analysoitavaksi Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen genotyypityslaboratorioon, missä niiden käsittelystä vastasivat Jarmo Koskiniemi ja Marja-Liisa Koljonen. Kerätyt evänäytteet talletettiin genotyypityslaboratorioon mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Geneettisen selvityksen tarkoitus oli verrata Moksinjoen taimenkantaa alueelle tehdyissä istutuksissa mahdollisesti käytettyihin kantoihin, erityisesti Keski-Suomessa vuosikymmeniä yleisesti käytettyyn Rautalammin reitin kantaan. Esitellyt tulokset perustuvat liitteenä (liite 1) olevaan Jarmo Koskiniemen raporttiin. 8

9 4.1 Aineisto ja menetelmät Geneettiseen vertailuun otettiin genotyypityslaboratorion tietokannasta Rautalammin reitin kanta (otos laboratoriossa tutkituista RKTL:n viljelykannoista), Isojoen taimen (otos tutkituista villikalanäytteistä ja RKTL:n viljelykannoista), Luutajoen kanta (otos tutkitusta RKTL:n viljelykannasta), Iijoen kanta (otos tutkitusta RKTL:n viljelykannasta) sekä Vuoksen vesistö (otos tutkitusta yksityisen viljelylaitoksen kannasta). Myös Moksinjoelta vuosina 2012 ja 2013 kerättyjä näytteitä verrattiin toisiinsa. Laboratoriomenetelmät ja tilastolliset laskentamenetelmät olivat samat, mitä aiemminkin on käytetty genotyypityslaboratoriossa tehdyissä selvityksissä (Koskiniemi 2012 ja 2013). Tilastollisessa analyysissä määritettiin heterotsygotia-aste (geenidiversiteetti), alleelimäärä, alleelirikkaus, privaattialleelit, individual assignment testi, geneettiset etäisyydet ja erojen merkitsevyyden testaus, dendrogrammi ja sukulaisuudet (Koskiniemi 2012 ja 2013). 4.2 Tulokset Tulokset perustuvat liitteenä olevaan raporttiin, jonka on laatinut Jarmo Koskiniemi Helsingin yliopistosta. Vuonna 2013 Moksinjoen kannan geneettinen etäisyys Rautalammin reitin kantaan oli 0,24, mikä oli yhtä suuri kuin Rautalammin etäisyys Luutajokeen ja suurempi kuin Rautalammin etäisyys Isojokeen, Iijokeen ja Vuokseen. Isojoen, Iijoen ja Vuoksen kantojen etäisyys Moksinjokeen oli selvästi suurempi kuin muihin vertailukantoihin. Luutajoen etäisyys Iijokeen oli hieman suurempi kuin etäisyys Moksinjokeen, mutta etäisyydet muihin vertailukantoihin olivat pienempiä. Kaikki etäisyydet olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Moksinjoen vuosien 2012 ja 2013 näytteet eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (Koskiniemi 2013). Moksinjoen kanta erottui täysin erilleen muista vertailukannoista myös ryhmittelyanalyysin dendrogrammissa. Individual assignment testissä kaikki Moksinjoen näyteyksilöt sijoittuivat täysin varmasti omaan Moksinjoen kantaan. Vuonna 2012 tehdyssä vertailussa Moksinjoessa kannassa havaittiin yksi privaattialleeli. Havaittu alleeli ei kuitenkaan ole täysin muista Suomen taimenkannoista puuttuva, vaan on yleinen Inarin alueen kannoissa. Uusia privaattialleeleita ei löydetty vuonna 2013 (Koskiniemi 2012 ja 2013). Moksinjoesta kaikkiaan saadun 15 kalan sukulaisuudet olivat hyvin korkeita. Tulos sopii hyvin yhteen heterotsygotia-asteen ja alleelimäärän kanssa. Hyvin pieni efektiivinen populaatiokoko (perustajakalamäärä) näkyy aina myös hyvin korkeana sukulaisuutena (Koskiniemi 2013). Moksinjoen Kuusikosken ja Mylly-Jyrkkäkosken taimenten välinen sukulaisuusaste oli hyvin korkea, vaikka alueiden välillä on etäisyyttä noin 7 km. Päätulokset olivat Moksinjoen erittäin suuri geneettinen etäisyys kaikkiin vertailukantoihin, Moksinjoen kannan geneettinen yhtenäisyys (ei eri alkuperää olevia kaloja) ja Moksinjoen erittäin vähäinen perinnöllisen muuntelun määrä. Suuri geneettinen etäisyys vertailukantoihin (mukana vertailussa olivat kaikki merkittävimmät keskisen Suomen sisävesien mahdolliset viljely- ja istutuskannat) tukee hyvin käsitystä, että Moksinjoki on geneettisesti sekoittumaton alkuperäiskanta. Erittäin vähäinen geneettisen muuntelun määrä lienee toisaalta seurausta kannan uhanalaisuudesta, mutta toisaalta lisää kannan uhanalaisuutta, sillä perinnöllinen muuntelu on välttämätön edellytys kannan sopeutumiselle ympäristön asettamiin haasteisiin (Koskiniemi 2012 ja 2013). 9

10 5. TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Selänpäänjoki Selänpäänjoki oli mukana sähkökalastuksissa nyt toisena vuonna peräkkäin. Keski-Suomen ELYkeskuksen istutusrekisterien mukaan jokeen ei ole koskaan tehty taimenistutuksia (Nykänen, henk.koht. tiedonanto). Joesta on kuitenkin aivan viime vuosinakin saatu satunnaisesti joitakin taimenia. Selänpäänjokeen on ollut tarkoitus tehdä taimenen pienpoikasistutuksia (Peränen, henk.koht. tiedonanto). Ennen näitä istutuksia on pidetty tärkeänä selvittää sähkökalastuksin, ettei joessa ole entuudestaan merkittävää taimenen luontaista lisääntymistä, alkuperäisestä kannasta puhumattakaan. Vuosien 2012 ja 2013 Selänpäänjoen Myllykosken sähkökalastuksissa ei saatu mitään viitteitä taimenen luontaisesta lisääntymisestä. Näiden kahden sähkökalastuskerran perusteella ei Rautalammin reitin kantaa edustaville taimenistutuksille nähdä mitään estettä. On hyvin todennäköistä, että ainakin osa Selänpäänjoesta aiemmin saaduista taimenista on vaeltanut sinne muilta koskialueilta (esim. Heijostenkoskilta). On myös mahdollista, että jokin taho on istuttanut Myllykoskeen taimenia, mutta tieto ei ole päätynyt istutusrekisteriin asti. Selänpäänjokea ei aikaisemmin oltu luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. ELY-keskus on kuitenkin Kukko-Paajalan osakaskunnan pyynnöstä hiljattain myöntänyt sille kyseisen statuksen. Myllykosken sillan pieleen tullaan pystyttämään asiaan kuuluvat kyltit. Syksyllä 2013 jokeen istutettiin osakaskunnan toimesta myös jokirapuja (Peränen, henk.koht. tiedonanto). Istutusten takia Kukko-Paajalan osakaskunta rauhoitti vuosikokouksessaan 2013 Moksinjoen lisäksi myös Selänpäänjoen kaikelta kalastukselta. Asiaan vaikutti osaltaan Selänpäänjoen keskeisen koskialueen Myllykosken sijainti keskellä pihapiiriä. Kosken ranta-asukkaat ovat kokeneet kalastajat häiriöksi. Kaiken kaikkiaan taimen- ja jokirapuistutuksilla sekä lohi- ja siikapitoisen vesistön luokituksella on saatu huomattavasti nostettua Selänpäänjoen kalataloudellista arvoa. Kuva 4: Lähes kaikki Selänpäänjoen pudotuskorkeus (2,3 m) on Myllykoskessa. Koski on nykyisin rauhoitettu kalastukselta. 10

11 5.2 Karajoki Muista sähkökalastuskohteista poiketen Karajoki virtaa Mulikan osakaskunnan puolella. Karajoki on muita kohteita tunnetumpi kalastuspaikka ja on toiminut yleisenä korttikoskena 1980-luvun lopulta alkaen. Karajoella on tehty pienimuotoinen uittokunnostus vuonna Uittokunnostukset eivät kuitenkaan täytä nykyisten virtavesikunnostusten tunnusmerkkejä. Karajoenkin tapauksessa on jätetty mm. eri-ikäisten taimenenpoikasten kannalta tärkeät alueet pääosin kunnostamatta. Tämä tuli hyvin ilmi sähkökalastuksissa. Myös aikoinaan koskeen lisätty kutusora on suurelta osin ajautunut pois. Vuoden 2013 sähkökalastuksissa Karajoesta saatiin 8 kpl rasvaeväleikattuja taimenia ( mm). Taimenet saatiin pääasiassa Myllykosken uittosuistekiveyksen (alempi suiste) vastakkaiselta rannalta (kivetty varsin voimakkaasti) sekä erityisesti myllykanavan padolta purkautuvasta purosta (kuvat 5a ja 5b). Puron ainoa ongelma poikasalueena on sen lyhyys. Koska Myllypuro ei ole kuin muutaman metrin pituinen, nousivat taimentiheydet siinä melko korkeiksi. Jälkeenpäin selvisi, että Keski-Suomen kalatalouskeskus oli istuttanut jokeen kpl 0+ -ikäisiä taimenia Karajoen maantiesillalta syksyllä 2012 (Möksy, henk.koht. tiedonanto). Sähkökalastusten perusteella voidaan todeta, että istukkaat olivat löytäneet hyvin omin avuin joen keskeisille poikasalueille ja ottaneet ne käyttöön varsin tehokkaasti. Karajoen poikasalueita pystyttäisiin lisäämään tuntuvasti esimerkiksi vesittämällä noin 20 m maantiesillalta alavirtaan alkava keskimmäinen uoma. Keskiuoman suu on nykyisin tukittu kivillä, jotta myllyuomaan ohjautuisi enemmän vettä. Tämän vuoksi keskiuoma on kuivillaan matalan veden aikaan. Tämä on myös ilmeisesti ollut joen alkuperäinen uoma näillä kohdin jokea, ja rinnakkaiset uomat on kaivettu ihmisen toimesta (Poikonen, henk.koht. tiedonanto). Huomiota herättävintä Karajoen sähkökalastuksissa oli kivisimppujen erittäin vähäinen lukumäärä. Varmuutta taimenen luontaisesta lisääntymisestä ei myöskään saatu. Myllykoskesta tosin vaikutti karkaavan hiukan muita kookkaampi taimen, joka ei välttämättä ollut ainakaan samaa istutuserää saatujen rasvaeväleikattujen taimenten kanssa. Kuvat 5a ja 5b: Karajoella (istutetut) taimenenpoikaset löytyivät sivupurosta ja pääuoman voimakkaimmin kivetyiltä ja matalilta reuna-alueilta. 11

12 5.3 Moksinjoki Ainoat luonnontaimenet vuoden 2013 sähkökalastuksissa tulivat jälleen Moksinjoesta. Myös kivisimppuja esiintyi kohtuullisissa määrin ainoastaan Moksinjoen Myllykoskesta alaspäin sijaitsevilla alueilla (koealat 6-8). Nämä alueet olivat kaikista sähkökalastetuista kohteista uomaltaan lähimpänä luonnontilaa, ja tällä saattaa olla merkitystä kivisimpun esiintymiselle. Kaikkiaan vuosina 2012 ja 2013 on saatu kerätyksi vain 15 taimennäytettä (kuvat 6a ja 6b). Kalojen pyydystettävyydestä kuitenkin kertoo jotain se, ettei vuonna 2012 merkittyjä kaloja (8 kpl, peräevästä leikattu pala pois) saatu ensimmäistäkään takaisin seuraavana vuonna. Myös voimakkaasti humuspitoinen vesi heikentää sähkökalastuksen tehokkuutta (alhainen sähkönjohtavuus) ja vaikuttaa heikentävästi myös visuaaliseen havainnointiin. Pituus (mm) (n=8) Pituus (mm) (n=7) Ikäryhmä Ikäryhmä Kuvat 6a ja 6b: Moksinjoen koekalastussaaliin taimenten pituusjakaumat vuosina 2012 ja Ikäryhmät ovat arvioitu pituusjakauman perusteella. Suurimman taimenen ikä on määritetty suomusta Alajuoksu Koealalla sähkökalastettiin nyt toisena vuonna peräkkäin. Taimenhavaintoja ei tehty tänäkään vuonna. Sähkökalastusten perusteella vaikuttaa siltä, ettei taimen lisäänny alueella (kuva 7). Siellä kuitenkin esiintyy ainakin satunnaisesti isompia taimenia, sillä toinen raportin kirjoittajista on tehnyt alueella varman havainnon emokalakokoisesta (n. 400 mm) taimenesta syyskuussa Kuva 7: Moksinjoen alajuoksulla uoma on varsin luonnontilaista. Sähkökalastusten perusteella taimen ei kuitenkaan vaikuta lisääntyvän alueella. 12

13 5.3.2 Mylly-Jyrkkäkoski Vuoden 2012 tapaan myös vuonna 2013 parhaat taimentiheydet havaittiin Moksinjoen Myllykoskessa. Aiemmin saatujen 0+ -ikäisten poikasten perusteella taimenen lisääntyminen Myllykoskessa näyttää olevan varsin säännöllistä (esim. Sundell 2000 ja 2009, Janatuinen ym. 2013). Vuoden 2013 koekalastuksissa ei nollikkaita kuitenkaan saatu saaliiksi. Sekä Mylly- että Jyrkkäkoskessa on ollut havaittavissa, että taimenet pakkautuvat elo-syyskuun vaihteessa lähelle koskien niska-alueita, todennäköisesti jo valmistautumaan kudulle. Koska sulkuverkkoja ei näissä sähkökalastuksissa ole käytetty, taimenet karkaavat kalastettaessa helposti kohti yläpuolista suvantoa. Sulkuverkkoja käyttämällä olisi todennäköisesti saatu muutama näytekala enemmän. Mylly-Jyrkkäkosken alueelta saatiin myös vuonna 2013 saaliiksi jokirapu (kuva 8). Koekalastusten jälkeen Kukko-Paajalan osakaskunta istutti Myllykoskeen syyskuussa kpl (pituus mm) jokirapuja (Peränen, henk.koht. tiedonanto). Kuva 8: Moksinjoen Mylly-Jyrkkäkosken alueella elää jokirapuja Kuusikoski Koealalla sähkökalastettiin nyt toisena vuonna peräkkäin. Alue koekalastettiin vuonna 2012 kahteen kertaan. Silloin tehtiin yksi epävarma havainto taimenesta. Vuonna 2013 saatiin näyte kahdesta yksilöstä. Näistä toisen yksilön pieni koko (153 mm) voisi viitata luontaiseen lisääntymiseen 13

14 nimenomaan Kuusikoskessa. Toisaalta DNA-analyysin perusteella yksilö saattaisi olla peräisin myös Myllykosken alueelta. On silti varsin mahdollista, että Kuusikoskessa tapahtuu ainakin satunnaista taimenen lisääntymistä. Kivisimppu vaikuttaa lähes puuttuvan Kuusikosken kalastosta. Esim. Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen (YMTK) tekemissä sähkökalastuksissa ei Kuusikoskesta ole saatu kivisimppuja koskaan saaliiksi (Sundell 2000, 2003, 2006, 2009 ja 2012). Moksinjoki on uittoperattu varsin voimakkaasti Kuusikoskelta aina Myllykosken niskalle asti. Mahdollisten kunnostustoimien kohdistamisen kannalta Kuusikoski olisi ehdottomasti ensisijainen kohde. Koskessa on runsaasti pudotuskorkeutta ja täten ainakin periaatteessa paljon tuottavaa (kaltevaa) pinta-alaa. Kuusikosken sillan yläpuoli on lähes täysin uittoperattua kanavaa ja se olisi suhteellisen helposti kunnostettavissa talkootyönäkin. Koskessa ollut runsas kivimateriaali on aikoinaan nosteltu uoman reunoille, joten sitä ei tarvitsisi tuoda muualta. 5.4 Moksinjoen taimenpopulaation tämänhetkinen tila Karajokeen ja erityisesti Heijostenkoskiin on istutettu Rautalammin reitin kantaa olevia taimenia jo vuosikymmenien ajan. Tämä toiminta ei kuitenkaan ole ainakaan merkittävästi vaikuttanut Moksinjoen ilmeisen eristyneeseen populaatioon. Moksinjoen näyteyksilöiden sukulaisuusaste on huolestuttavan korkea ja kielii hyvin alhaisesta tehollisesta populaatiokoosta. Viime vuosina lisääntyminen on ollut enää vain muutamien kutuparien varassa. Karkeasti arvioiden koko joen taimenkannan populaatiokoko lienee maksimissaan enää muutama sata yksilöä. Moksinjoen taimenkannan poikastuotanto on ollut vähäistä ja ilmeisesti alueellisesti varsin rajattua jo pidemmän aikaa (esim. Sundell 2000). Lisääntymistä ilmeisesti tapahtuu vielä vuosittain, mutta lisääntymistulos jää vaatimattomaksi. Viimeisimpien koekalastusten perusteella ei myöskään tulevina vuosina ole välttämättä odotettavissa merkittävää kutupopulaation koon kasvua. Vuoden 2013 sähkökalastuksissa ei esimerkiksi saatu lainkaan edellisen syksyn kudusta peräisin olevia taimenia (0+). Koekalastusten ja viime vuosien vapavälinein tehtyjen pyyntien perusteella taimenen lisääntymis- ja elinalue Moksinjoessa on kaventunut ja keskittynyt lähes yksinomaan Mylly-Jyrkkäkosken alueelle. Kuusikoskesta löytyneet taimenet olivat tässä suhteessa erittäin tervetullut löydös. Alueelta on tosin kerran aiemminkin saatu taimen (220 mm) sähkökalastuksissa (Sundell 2006). Vaikka taimen ei lisääntyisikään Kuusikosken alueella, kertovat tulokset ainakin siitä, että kalat levittäytyvät ja pyrkivät hyödyntämään olemassa olevia kasvualueita Moksinjoessa ja todennäköisesti myös laajemmin jokireitillä. Tämä tarkoittaisi sitä, että mahdollisilla uomakunnostuksilla Moksinjoessa olisi luultavasti saavutettavissa välitöntä hyötyä myös taimenkannan kasvua ja säilymistä ajatellen. Parhaimmassa tapauksessa kunnostuksilla olisi mahdollista palauttaa alueelle Mylly- ja Jyrkkäkosken veroisia tai jopa parempia lisääntymisalueita. Kuusikosken pienimuotoisen kunnostuksen lisäksi Moksinjoella olisikin mahdollisuuksia huomattavasti laajempaankin kunnostustoimintaan, sillä esimerkiksi Koskelan, Sileensuvannon (kuva 9a) ja Alismäen alueet ovat kaikki täysin uittoperatussa asussa. Tämän tutkimuksen perusteella tarvitaan akuutteja lisätoimia Moksinjoen taimenkannan turvaamiseksi, sillä kannan säilyminen on uhattuna vallitsevissakin oloissa pelkästään geneettisistäkin syistä, mikäli lisääntymismenestystä ei saada parannettua lähivuosina. 14

15 Kuvat 9a ja 9b: Moksinjoen Sileensuvannon tienoilta löytyy sileäksi perattua virtapaikkaa. Yli 20 vuotta sitten alueelta saatu kookkaampi taimen. Kuva: Jorma Raidan kokoelmat. 5.5 Geneettisesti alkuperäisistä taimenkannoista Keski-Suomessa ja Saarijärven reitillä Keski-Suomessa on jo noin sadan vuoden ajan harjoitettu taimenen laajamittaista istutustoimintaa, jota viimeisen puolen vuosisadan ajan on tehty lähes yksinomaan Rautalammin reitin viljelykannalla. Tänä aikana tämän kannan sekoittunutta ja laitostunutta perimää on päässyt leviämään lähes kaikkiin maakunnan virtavesiin. Rautalammin reitin kantaa on käytetty miltei ainoana istutuskantana myös esimerkiksi Kokemäenjoen laajan vesistön istutuksissa Pirkanmaan puolella. Järvi-Suomessa onkin Vuoksen vesistö poisluettuna jäljellä hyvin vähän virtavesiä, joissa taimen lisääntyy ja joihin tehdyissä istutuksissa ei olisi käytetty ao. kantaa. Ilmeisesti ainakin osittain edellä mainituista syistä johtuen on Keski-Suomen maakunnan taimenkantojen geneettisiin selvityksiin ollut toistaiseksi melko vähän mielenkiintoa. Rannikkoalueella taimenkantojen alkuperää ja sukulaisuussuhteita sen sijaan on selvitetty jo luvulla varsin laajasti (Marttinen & Koljonen 1989). Rannikkoalueen selvityksiä on uusittu ja täydennetty kokonaan uusilta alueilta ja 2010-luvuilla. Nykyisin etelärannikon taimenkannoista on käytettävissä laaja ajantasainen näyteaineisto ja sukupuu, joka jatkossa kattaa koko Suomenlahden ja Saaristomeren alueen Venäjän ja Viron vesistöt mukaan lukien ja mahdollistaa myös syönnösalueiden saalisnäytteiden analysoinnin (Koljonen ym. 2013). Tällaisia analyysejä on jo tehty Pohjois-Suomessa Inarinjärven alueella, josta samoin on kerätty laaja geneettinen aineisto (Swatdipong ym 2010 ja 2013). 15

16 Saarijärven reitillä myös Vahankajoelta saattaisi Moksinjoen ohella olla löydettävissä alkuperäisen osakannan perimää, sillä jokeen on tehty vain hyvin vähän istutuksia (1990-luvun alussa). Viimeaikaiset velvoitetarkkailuraportit ja kalastajien kertomukset kuitenkin osoittavat, että joen taimenkannan tila on nykyisellään erittäin heikko ja mahdollinen alkuperäinen kanta on akuutissa vaarassa hävitä kokonaan (esim. Sundell 2007 ja 2008). Vahankajoen vedenlaatu on heikentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Joen valuma-alueella oli esimerkiksi vuonna 2011 pelkästään Vapo Oy:llä tuotannossa olevia turvesoita peräti ha (Pöyry 2012). Vahankajoen taimenkanta on kuitenkin ollut voimissaan vielä ainakin 1970-luvulla (Lehtonen, henk.koht. tiedonanto). Myös Saarijärven reitin Kota-Konttijoen vesistön taimenkannan perimä vaatisi selvitystä. Kotajoessa istutuksia ei ole tehty Päistärkosken myllyn yläpuolisille alueille (Paananen, henk.koht. tiedonanto). Mylly on ainakin osittainen nousueste istukkaille. Edellä mainitut seikat huomioiden Moksinjoen taimenpopulaatiolla on huomattavaa merkitystä ja sen elinympäristöä ei tulisi missään nimessä ainakaan heikentää. Joen nykyinen kalamäärä on niin pieni, ettei taimenia voida siirtoistuttaa muualle varakannan perustamiseksi, lypsää mädin hautomiseksi poikasiksi valvotuissa olosuhteissa tai ottaa viljelyyn vaarantamatta luonnonkannan olemassaoloa. Mahdollinen emokalaston perustaminen edellyttäisi vähintäänkin poikkeuksellisen runsaan vuosiluokan syntymistä. Viitteitä normaalia suuremmasta vuosiluokasta on saatu ainoastaan YMTK:n vuonna 2008 suorittamissa sähkökalastuksissa. Tällöin 0+ poikasia löytyi Myllykoskesta hieman tavanomaista enemmän (Sundell 2009). 5.6 Moksinjoki ja turvetuotanto Moksinjoen taimenkannan populaatiokoko on jo nyt huomiota herättävän pieni ja sen lisääntymistulos vaarallisen alhaisella tasolla. Moksinjoen taimenkantaan kohdistuva kalastuspaine ja sitä kautta kalastuskuolleisuus on tiettävästi ollut aina varsin vähäinen. Lisäksi joki on nykyisin rauhoitettu kalastukselta. Myöskään kutu- ja poikastuotantoalueiden riittävyyden tai laadun ei pitäisi olla nykytilassa taimenen poikastuotantoa selkeästi rajoittava tekijä. Mitä ilmeisimmin suurimmat syyt taimenen heikkoon lisääntymismenestykseen ja alentuneeseen populaatiokokoon ovat metsäojitukset ja erityisesti turvetuotanto sekä näiden päästöjen aiheuttama vedenlaadun merkittävä heikentyminen. Moksinjoen taimenpopulaatio sinnittelee tällä hetkellä vedenlaadun suhteen äärirajoillaan. Vedenlaadun heikentyminen entisestään saattaisi olla taimenkannalle kohtalokasta jopa varsin lyhyelläkin aikajänteellä. Karankajärven valuma-alueen virtavedet näyttävät tyypillisesti kärsivän vakavista turvetuotantoalueiden ja suomaiden ojitusten aiheuttamista ongelmista. Esimerkiksi Honkajoki ja Moksinjoen sivuvesistö Rasinpuro ovat osoittautuneet sähkökoekalastuksissa lähes kalattomiksi (Salo 2009, Janatuinen ym. 2013). Näissä virtavesissä on vesinäytteenotossa saatu pelkästään satunnaismittauksilla ph-arvoksi alimmillaan 4,7 (OIVA 2013). Tiuhemmalla näytteenotolla olisi erittäin todennäköisesti saatu vieläkin alhaisempia ph-arvoja, sillä pistenäytteenotolla ei useinkaan saada kiinni piikkeinä esiintyviä ääriarvoja, jotka ovat yleensä vesieliöille kaikkein haitallisimpia. Kiintoainepäästöt ovat erittäin ongelmallisia, mutta virtavesien eliöstölle selvimmin elinmahdollisuuksia rajoittava tekijä pidemmällä aikajänteellä lienee kuitenkin veden riittävyys ja sen ph. Seudun virtavesien alivirtaamat ovat alentuneet ja ylivirtaamat kasvaneet merkittävästi valuma-alueen muokkauksen myötä, mikä on todennäköisesti osaltaan heikentänyt taimenen ja ravun elinmahdollisuuksia etenkin alueen pienemmissä puroluokan uomastoissa. Nykyisellään suurin ongelma on kuitenkin alhainen ph, joka todennäköisesti vaikuttaa lajien lisääntymismenestykseen, ja etenkin turvetuotantoalueiden valumavesien välittömässä 16

17 vaikutuspiirissä ylipäänsä heikentää taimenen ja ravun elinmahdollisuuksia. Aikuinen taimen voi sinnitellä happamassa vesistössä eikä välttämättä kuole ennen ph:n laskemista alle 5,0:n. Ennen tätä kuitenkin tapahtuu haitallisia muutoksia, jotka vaikuttavat kalojen fysiologiaan ja siten heikentävät niiden elinkykyä. Taimenen lisääntyminen häiriintyy jo ph:n lähestyessä 5,0 5,6:a. Viimeistään ph:n laskiessa alle 4,0:n on happamuus varmasti tappavaa mätimunille (Degerman ym. 2001, Louhi & Mäki-Petäys 2003). Koekalastusten tulokset tukevat käsitystä, että Karankajärven valuma-alueella (ml. Moksinjoki) jo olemassa olevan turvetuotannon aiheuttamiin merkittäviin vesistöhaittoihin on puututtava entistä tehokkaammin ja että uusille turvetuotantoalueille (esim. Paajalan Suurisuo) ei tule myöntää lupia. Suurisuolle (kuva 1) suunnitellun turvetuotantoalueen kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Moksinjoen arvokkaimmille osille. Moksinjoki Myllykoskesta alaspäin on uomaltaan huomattavasti luonnontilaisempaa kuin yläjuoksu ja taimenen ainoa merkittävä lisääntymisalue, Myllykoski, sijaitsee vain muutama kilometri alavirtaan Suurisuolle suunnitellun turvetuotantoalueen purkuojasta. Uusi turvetuotantoalue merkitsisi myös joen keski- ja alaosien virtaamien äärevöitymistä entisestään puroluokan joen kokoon nähden huomattavan suuren vesivaraston tuhoutuessa. Suurisuolle vesienkäsittelymenetelmäksi suunniteltu kemiallinen puhdistus (VHO 2013) on lisäksi hyvin riskialtis purkuvesien ph-arvojen ja prosessin valvonnan suhteen. Äkilliset ph:n muutokset saattavat jo nykyisellään olla ongelmana niin mätimunien hedelmöittymisen kuin niiden pohjasorassa selviämisen sekä ruskuaispussipoikasen kuoriutumisen ja muodonmuutoksen suhteen. Mahdollisen uuden turvetuotantoalueen kuivatusvesien ja niiden kemialliseen puhdistukseen sisältyvien inhimillisten riskien takia on erittäin todennäköistä, että tilanne ei tulisi ainakaan parantumaan vallitsevasta. Lisäkuormitus voi entisestään lisätä haitallisia komplikaatiota ja sitä kautta kuolleisuutta, erityisesti taimenen kudun ja poikasten ensimmäisen kesän väliin ajoittuvien herkkien elämänvaiheiden aikana. 17

18 VIITTEET Degerman, E., Nyberg, P. & Sers, B. 2001: Havsöringens ekologi. Fiskeriverket. Fiskeriverket informerar 2001: s. Ekholm, M. 1993: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja Sarja A: s. Janatuinen, A., Leminen, M. & Saikku, M. 2013: Moksinjoen, Vihanninjoen, Selänpäänjoen ja Honkajoen sähkökoekalastukset vuonna Moksinjoen taimenkannan geneettinen selvitys. Virtavesien hoitoyhdistys ry. 24 s. Kansalaisen karttapaikka. 2013: Maanmittaushallituksen internet-karttapalvelu. [ viitattu Koljonen, M-L, Janatuinen, A., Saura, A. & Koskiniemi, J. 2013: Genetic structure of Finnish and Russian sea trout populations in the Gulf of Finland area. RKTL:n työraportteja 25/ s. Koskiniemi, J. 2012: Moksinjoen taimennäytteiden geneettinen analyysi. Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos. 6 s. Koskiniemi, J. 2013: Moksinjoen taimennäytteiden geneettinen analyysi. Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos. 6 s. Louhi, P. & Mäki-Petäys, A. 2003: Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia - Fiskundersökningar s. Marttinen, M. & Koljonen, M.-L. 1989: Uudenmaan meritaimenkantojen inventointi ja geneettinen tutkimus. Uudenmaan kalastuspiiri. Tiedotus nro s. OIVA 2014: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (valtion ympäristöhallinnon virastot). [ viitattu Pöyry 2012: Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Keski-Suomen ELYkeskuksen alueella. 106 s. Raitaniemi, J., Nyberg, K. & Torvi, I. 2000: Kalojen iän ja kasvun määritys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. F. G. Lönnberg Oy, Helsinki. 232 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 685 s. Salo, H. 2009: Kokemäenjoen vesistön latvaosien kalataloudellinen velvoitetarkkailu: Sähkökalastus Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 106/ s. Sundell, P. 2000: Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan turvetuotantoalueiden kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 70/ s. 18

19 Sundell, P. 2003: Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan turvetuotantoalueiden kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 72/ s. Sundell, P. 2006: Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan turvetuotantoalueiden kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 112/ s. Sundell, P. 2007: Vahankajoen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 32/ s. Sundell, P. 2008: Suoniemensuon ja Martinsuon turvetuotantoalueiden kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 122/ s. Sundell, P. 2009: Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan turvetuotantoalueiden kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 54/ s. Sundell, P. 2012: Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan turvetuotantoalueiden kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 88/ s. Swatdipong, A., Vasemägi, A., Niva, T., Koljonen, M.-L., Primmer, C. 2010: High level of population genetic structuring in lake-run brown trout, Salmo trutta, of the Inari Basin, northern Finland. Journal of Fish Biology 77(9): Swatdipong, A., Vasemägi, A., Niva, T., Koljonen, M.-L. & Primmer, G. 2013: Genetic mixed-stock analysis of lake-run brown trout Salmo trutta fishery catches in the Inari Basin, northern Finland: implications for conservation and management. Journal of Fish Biology (2013) 83: Vaasan hallinto-oikeus 2013: Valitukset ympäristölupa-asiassa, Paajalansuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Saarijärvi. Päätös Nro 13/0371/1. 40 s. Henkilökohtaiset tiedonannot Nykänen, Mari kalastusbiologi, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Maaseutu ja kalatalous ryhmä Lehtonen, Harri perhokalastusaktiivi Saarijärven reitillä luvuilla, Utsjoki Möksy, Jorma puheenjohtaja, Mulikan osakaskunta, Pylkönmäki, Saarijärvi Paananen, Veli-Matti kalatalousasiantuntija, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Maaseutu ja energia/kalataloustiimi Peränen Matti puheenjohtaja, Kukko-Paajalan osakaskunta, Pylkönmäki, Saarijärvi Poikonen Jaakko ranta-asukas, Karajoki, Pylkönmäki, Saarijärvi 19

20 Liite 1. Moksinjoen taimennäytteiden analyysi (Koskiniemi 2013) Jarmo Koskiniemi Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto p Moksinjoen taimennäytteiden geneettinen analyysi Mikko Saikku toimitti syksyllä 2013 Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen ja RKTL:n genotyypityslaboratorioon analysoitavaksi 7 taimennäytettä. Näytteet oli kerätty Moksinjoesta. Näytteet olivat etanoliin säilöttyjä eväpaloja. Tämä tutkimus on jatkoa vuonna 2012 tehdylle 8 taimenen analyysille, ja tehtiin samoilla laboratoriomenetelmillä ja tilastollisilla laskentamenetelmillä kuin aikaisempikin (raportti ). Vuoden 2012 ja 2013 näytteitä tarkastellaan omina ryhminään, ja ne on jatkossa nimetty Moksinjoki12 ja Moksinjoki13. Geneettiset etäisyydet ja dendrogrammi Taulukko 1. Geneettiset etäisyydet ja erojen merkitsevyyden testaus. Moksinjoki13 Moksinjoki12 Moksinjoki13 n.s. *** *** *** *** *** Moksinjoki12 0,02 *** *** *** *** *** Rautalamminreitti 0,24 0,22 *** *** *** *** Isojoki 0,38 0,37 0,15 *** *** *** Iijoki 0,42 0,40 0,20 0,19 *** *** Vuoksi 0,36 0,35 0,15 0,18 0,18 *** Luutajoki 0,27 0,26 0,22 0,21 0,28 0,23 Rautalamminreitti Isojoki Iijoki Vuoksi Luutajoki n.s. = ero ei ole tilastollisesti merkitsevä *** = ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä 20

21 Moksinjoen12- ja Moksinjoki13-näytteiden geneettinen etäisyys oli 0,02, eikä ero ollut tilastollisesti merkitsevä. Vuoden 2013 näytteet geneettiset etäisyydet vertailunäytteisiin olivat käytännössä samat kuin vuoden 2012 näytteen etäisyydet. Ryhmittelyanalyysissä (dendrogrammi, kuva 1.) populaatiorakenne on täsmälleen sama kuin aiemmassa raportissa. Moksinjoki12 ja Moksinjoki13 ryhmittyvät selkeästi omaan haaraansa, ja eroavat toisistaan hyvin vähän. Vuoksi Isojoki Iijoki Luutajoki Rautalamminreitti 0.1 Kuva 1. Dendrogrammi Moksinjoki12 Moksinjoki13 21

22 Individual assignment Testissä jokaiselle kalalle etsittiin kanta, johon se genotyyppinsä perusteella parhaiten sopii. Referenssiaineistona oli koko data poislukien sovitettava kala. Taulukko 2. Todennäköisyydet kahdelle parhaiten sopivalle ryhmälle kullekin kalalle. M12 ovat 2012 kalat ja M kalat. Todennäköisyydet ovat prosentteina M12_1 Moksinjoki13 68,4 Moksinjoki12 31,6 M12_2 Moksinjoki12 72,1 Moksinjoki13 27,9 M12_3 Moksinjoki13 57,1 Moksinjoki12 42,9 M12_4 Moksinjoki13 99,0 Moksinjoki12 1,0 M12_5 Moksinjoki13 53,2 Moksinjoki12 46,8 M12_6 Moksinjoki12 72,1 Moksinjoki13 27,9 M12_7 Moksinjoki12 58,5 Moksinjoki13 41,5 M12_8 Moksinjoki12 89,6 Moksinjoki13 10,2 M13_1 Moksinjoki12 64,9 Moksinjoki13 35,1 M13_2 Moksinjoki12 68,7 Moksinjoki13 31,3 M13_3 Moksinjoki13 75,8 Moksinjoki12 24,2 M13_4 Moksinjoki12 87,9 Moksinjoki13 12,1 M13_5 Moksinjoki12 71,7 Moksinjoki13 28,3 M13_6 Moksinjoki12 52,4 Moksinjoki13 47,6 M13_7 Moksinjoki12 70,9 Moksinjoki13 29,1 Kaikki vuoden 2012 ja 2013 kalat sopivat täysin varmasti omaan Moksinjoen kantaan. Kuten geneettisen etäisyyden perusteellakin oli ilmeistä, Moksinjoen eri vuosien kalat eivät erotu assignment-tetissä omiksi ryhmikseen. Geneettisen muuntelun määrät, privaattialleelit ja sukulaisuudet Taulukko 3. Otoskoot (N), heterotsygotia-asteet (H), Nall (havaitut alleelimäärät) ja Rich (alleelirikkaudet). N H Nall Rich Moksinjoki , Moksinjoki ,34 1,9 1,9 Rautalamminreitti 50 0,55 5,8 3,7 Isojoki 50 0,61 6,1 4,0 Iijoki 50 0,63 5,5 4,0 Vuoksi 39 0,66 5,2 3,8 Luutajoki 40 0,48 4,2 3,0 22

23 Moksinjoessa 2012 havaittu vertailuaineistoa selvästi pienempi perinnöllisen muuntelun määrä (heterotsygotia-aste, alleelimäärä ja alleelirikkaus) havaittiin myös vuoden 2013 näytteessä. Kaikki perinnöllisen muuntelun määrää mittaavat indeksit olivat 2012 ja 2013 näytteissä käytännössä samat näytteessä ei havaittu uusia privaattialleeleita. Moksinjoen kalojen sukulaisuudet olivat hyvin korkeita 2012 näytteissä, ja tilanne on täsmälleen sama 2013 näytteiden kohdalla. Myös eri vuosien näytteiden väliset sukulaisuudet ovat erittäin korkeita (Taulukko 5.). Taulukko 5. Sukulaisuudet M12_1 M12_2 M12_3 M12_4 M12_5 M12_6 M12_1 M12_2 0,57 M12_3 0,59 0,71 M12_4 0,40 0,39 0,56 M12_5 0,61 0,58 0,54 0,17 M12_6 0,52 0,53 0,72 0,50 0,54 M12_7 0,88 0,61 0,66 0,52 0,71 0,60 M12_8 0,50 0,50 0,51 0,24 0,40 0,50 0,56 M13_1 0,78 0,52 0,60 0,52 0,60 0,57 0,90 0,48 M13_2 0,50 0,60 0,71 0,51 0,60 0,64 0,56 0,29 0,56 M13_3 0,53 0,39 0,68 0,72 0,36 0,41 0,50 0,29 0,50 0,64 M13_4 0,88 0,61 0,66 0,52 0,71 0,60 1,00 0,56 0,90 0,56 0,50 M13_5 0,34 0,50 0,56 0,88 0,29 0,50 0,50 0,41 0,50 0,53 0,71 0,50 M13_6 0,79 0,47 0,67 0,40 0,48 0,52 0,68 0,49 0,54 0,50 0,61 0,68 0,36 M13_7 0,51 0,53 0,79 0,50 0,60 0,75 0,51 0,50 0,50 0,68 0,58 0,51 0,50 0,65 M12_7 M12_8 M13_1 M13_2 M13_3 M13_4 M13_5 M13_6 M13_7 23

24 Johtopäätöksiä Vuoden 2012 raportissa todettiin: Moksinjoen pieni näytemäärä ja näytteiden pyyntipaikkojen läheisyys todennäköisesti vaikuttavat tuloksiin, mutta päätuloksia voidaan hyvin pitää suuntaa antavina koko Moksinjoen taimenkannan osalta. Päätulokset olivat Moksinjoen erittäin suuri geneettinen etäisyys kaikkiin vertailukantoihin, Moksinjoen kannan geneettinen yhtenäisyys (ei eri alkuperää olevia kaloja) ja Moksinjoen erittäin vähäinen perinnöllisen muuntelun määrä. Suuri geneettinen etäisyys vertailukantoihin (mukana vertailussa olivat kaikki merkittävimmät viljely- ja istutuskannat) tukee hyvin käsitystä, että Moksinjoki on geneettisesti sekoittumaton alkuperäiskanta. Erittäin vähäinen geneettisen muuntelun määrä lienee toisaalta seurausta kannan uhanalaisuudesta, mutta toisaalta lisää kannan uhanalaisuutta, sillä perinnöllinen muuntelu on välttämätön edellytys kannan sopeutumiselle ympäristön asettamiin haasteisiin. Vuoden 2013 näytteiden perusteella johtopäätös on täsmälleen sama. Näytekoko (2012 ja 2013 yhteensä 15 kalaa) on edelleen pieni, mutta tulosten identtisyys eri vuosien näytteissä lisää tulosten tilastollista luotettavuutta selvästi, ja tässä raportissa ja vuoden 2012 raportissa esiteltyä kuvaa geneettisestä rakenteesta voidaankin pitää jo varsin luotettavana. 24

25 Liite 2A. Sähkökoekalastusten koealojen suurpiirteinen sijainti. Numero viittaa tuloksia esittelevien kappaleiden järjestysnumeroon. Pohjakartta Kansalaisen karttapaikka (2014). 25

26 Liite 2B. Sähkökoekalastusten koealojen suurpiirteinen sijainti. Numero viittaa tuloksia esittelevien kappaleiden järjestysnumeroon. Pohjakartta Kansalaisen karttapaikka (2014). 26

27 Liite 3. Koealojen pinta-alat ja karttakoordinaatit (kohdistettu koealan yläpäähän) Vesistö Koeala Pinta-ala (aareja/ 100 m 2 ) Luku N-koordinaatti (ETRS- TM35FIN) E-koordinaatti (ETRS- TM35FIN) Selänpäänjoki Myllykoski Karajoki Karakoski 1, Karajoki Myllysuvannon 1, yläpuoli Karajoki Myllypuro 0, Karajoki Myllykoski 2, Moksinjoki Alajuoksu Moksinjoki Jyrkkäkoski Moksinjoki Myllykoski Moksinjoki Kuusikoski Liite 4. Koealojen saaliit päiväkohtaisesti jaoteltuna. Vesistö Koeala Päivämäärä taimen saatu taimen havainto Moksinjoki Myllykoski X X X X X X X X Moksinjoki Myllykoski X X X X X Moksinjoki Jyrkkäkoski X (X) X X X X X X Moksinjoki Alajuoksu X X X X X Moksinjoki Kuusikoski X (X) X X X Selänpäänjoki Myllykoski X X X X X Karajoki Karakoski X (X) X X X X X Karajoki Myllysuvan non yläpuoli kivisimppu made ahven hauki särki salakka X X X X Karajoki Myllypuro X X X Karajoki Myllykoski X X X X X Esiintymishavaintoja yhteensä säyne jokirapu Liite 5. Taimenen DNA-näytteiden yksilötiedot Näyte nro Koski Päivämäärä Pituus (mm) Paino (g) 1. Myllykoski Myllykoski Myllykoski Myllykoski Jyrkkäkoski Kuusikoski Kuusikoski ei punnittu 27

28 28