Koulutuksen m äärälliset. indikaattorit. Kvantitativa indikatorer för utbildningen Toimittanut Timo Kumpulainen

Transkriptio

1 Koulutuksen m äärälliset indikaattorit Kvantitativa indikatorer för utbildningen Toimittanut Timo Kumpulainen

2 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 OPETUSHALLITUS UTBILDNINGSSTYRELSEN

3 Opetushallitus Graafinen suunnittelu: Pirkko Linkola ISBN (nid.) ISBN (pdf) Esa Print Oy, Tampere 2008

4 Esipuhe Esipuhe Tämä seitsemäs Opetushallituksen Koulutuksen määrälliset indikaattorit -julkaisu jatkaa vuosina vuosittain ilmestyneiden kirjojen sarjaa. Julkaisun tiedot perustuvat Tilastokeskuksen keräämiin tietoihin, Opetushallituksen ylläpitämien opiskelijavalinta- ja koulutustarjontajärjestelmien sekä valtionosuusjärjestelmän tietoihin. Indikaattorit ja tilastot kuvaavat esi- ja perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen nykytilaa ja kehitystä tällä vuosituhannella. Julkaisussa on lisäksi katsaus korkeakouluihin hakeutumisesta. Valtaosa tiedoista kuvaa koko valtakuntaa, mutta joidenkin indikaattorien osalta on vertailtu myös maakuntia. Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 sisältää kuvauksia kolmella kielellä. Suurin osa koulumuotokuvauksista on suomeksi. Ruotsiksi on yhteenvetoluku ja kuvaus Suomen ruotsinkielisestä koulutuksesta. Lisäksi kirjan lopussa on Suomen koulutusta vertailtu OECD:n tuottamien kansainvälisten koulutusindikaattorien avulla muihin maihin. Tämä luku on pelkästään englanniksi. Julkaisun kirjoittajina ovat olleet Opetushallituksen asiantuntijat, Heidi Backman (ruotsinkielinen koulutus), Åke Hagman (ikäluokkien kehittyminen, perusopetus, lukio-koulutus ja kartat), Pirjo Karhu (yliopistojen opiskelijavalinnat), Outi Kivipelto (ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnat), Timo Kumpulainen (oppisopimuskoulutus ja aikuiskoulutus), Matti Kyrö (yhteenveto ja englanninkielinen kuvaus), Marianne Portin (ammatillinen peruskoulutus ja vieraskieliset opiskelijat), Seija Saari (vieraskieliset opiskelijat), Vesa Tiese (kustannustiedot) sekä Annika Westerholm (ruotsinkielinen koulutus). Kirjan on toimittanut Timo Kumpulainen. Painetun julkaisun tietoja voi tarkentaa Opetushallituksen Internet-pohjaisen tilastotietopalvelun WERAn avulla. WERA löytyy Opetushallituksen www-sivuilta osoitteesta > Tilastopalvelut. Tilastotietojen raportointipalvelu WERA. WERAssa käyttäjän on mahdollista hakea itse antamillaan hakuehdoilla tilastotietoa kouluista, oppilaista, opiskelijoista, suoritetuista tutkinnoista, koulutuksen kustannuksista, koulutuksen jälkeisestä sijoittumisesta, väestöstä jne. Tilastopalvelujen sivuilta voi myös ladata sekä tämän julkaisun että aikaisempia Koulutuksen määrälliset indikaattorit -julkaisuja. Runsaasti yksityiskohtaista tietoa koulutuksen kustannuksista löytyy osoitteesta > Raportit. Muita hyviä koulutusta koskevan tilastotiedon lähteitä ovat opetusministeriön korkeakoulujen tilastotietojärjestelmät KOTA ja AMKOTA, Opetushallituksen ennakoinnin sähköinen tietopalvelu > Ennakointi > ENSTI. Tietoa Suomen koulutuksesta kansainvälisessä vertailussa löytää muun muassa OECD:n sivuilta Euroopan unionin koulutustietoverkon Eurydicen sivuilta sekä Euroopan unionin ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen Cedefopin sivuilta Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 on suunniteltu hakuteokseksi koulutuspolitiikan päättäjille, koulutuksen valtakunnallisille, alueellisille ja paikallisille suunnittelijoille, koulutuksen tutkijoille, julkisen sanan edustajille ja kaikille suomalaisen koulutuksen piirteistä kiinnostuneille. Toivon, että se palvelee käyttäjiään sekä yleiskuvan antajana suomalaisesta koulutuksesta että yksityiskohtaisten tietojen tarjoajana. Yhdessä vuosien Koulutuksen määrälliset indikaattorit -julkaisujen kanssa tämän vuoden teos muodostaa tilastollisen käsikirjaston kaikille koulutuksesta kiinnostuneille. Ritva Jakku-Sihvonen Laatujohtaja Kvalitetsdirektör Director of Quality Assurance and Monitoring Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

5 Suomen koulutusjärjestelmä Suomen koulutusjärjestelmä TOHTORIN TUTKINNOT - Lisensiaatin tutkinnot YLEMMÄT KORKEAKOULUTUTKINNOT ALEMMAT KORKEAKOULUTUTKINNOT Yliopistot YLIOPPILASTUTKINNOT Lukiot Lisäopetus PERUSOPETUS 7 16-vuotiaat oppivelvollisuuskoulutus YLEMMÄT AMMATTI- KORKEAKOULUTUTKINNOT Työkokemus 3 v. Ammattitutkinnot AMMATTI- KORKEAKOULUTUTKINNOT Ammattikorkeakoulut Työkokemus AMMATILLISET PERUSTUTKINNOT Ammatilliset oppilaitokset Oppisopimuskoulutus Erikoisammattitutkinnot Työkokemus Esiopetus 6-vuotiaat Kesto vuosina 4 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

6 Förord Förord Detta sjunde exemplar av Utbildningsstyrelsens publikation Kvantitativa indikatorer för utbildningen är en fortsättning på den serie av böcker som utkom årligen under åren Uppgifterna i publikationen bygger på riksomfattande statistik som Statistikcentralen har samlat in, uppgifterna i Utbildningsstyrelsens system för antagning av studerande och utbildningsutbudet samt statsandelssystemet. Indikatorerna och statistiken beskriver utbildningens nuläge och utveckling inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen, andra stadiets utbildning och vuxenutbildningen under detta årtusende. I publikationen ges också en översikt över ansökningen till högskolor. Uppgifterna beskriver i allmänhet hela riket, men en del uppgifter presenteras även enligt landskap. Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 innehåller beskrivningar på tre språk. Största delen av beskrivningarna av skolformerna är på finska. På svenska finns ett sammandrag och en beskrivning av den svenskspråkiga utbildningen. I slutet av boken jämförs den finländska utbildningen dessutom med andra länder med hjälp av internationella indikatorer för utbildningen som OECD har tagit fram. Detta kapitel är endast på engelska. Publikationen har skrivits av följande sakkunniga vid Utbildningsstyrelsen: Heidi Backman (svenskspråkig utbildning), Åke Hagman (åldersklassernas utveckling, grundläggande utbildning, gymnasieutbildning och kartor), Pirjo Karhu (antagning av studerande till universitet), Outi Kivipelto (antagning av studerande till yrkeshögskolor), Timo Kumpulainen (läroavtalsutbildning och vuxenutbildning), Matti Kyrö (sammandrag och engelskspråkig beskrivning), Marianne Portin (grundläggande yrkesutbildning och studerande med ett främmande språk som modersmål), Seija Saari (studerande med ett främmande språk som modersmål), Vesa Tiese (kostnadsuppgifter) samt Annika Westerholm (svenskspråkig utbildning). Boken har redigerats av Timo Kumpulainen. Uppgifterna i publikationen kan preciseras med hjälp av Utbildningsstyrelsens Internetbaserade statistiska datatjänst WERA. WERA finns på Utbildningsstyrelsens hemsida på adressen > statistiktjänster. I Wera kan användaren med egna sökvillkor söka statistiska uppgifter om skolor, elever, studerande, examina, utbildningskostnader, placering efter utbildning, befolkning osv. Även denna publikation och tidigare upplagor av Kvantitativa indikatorer för utbildningen kan laddas ner på statistiktjänstens sidor. Rikligt med detaljerad information om utbildningskostnaderna hittas på adressen > Raportit. Andra goda källor för statistisk information är undervisningsministeriets databaser gällande högskoleutbildning KOTA och AMKOTA och Utbildningsstyrelsens elektroniska datatjänst för prognostisering > Ennakointi > ENSTI. Information om den finländska utbildningen i internationell jämförelse finns bl.a. på OECD:s hemsida på Europeiska unionens utbildningsdatanät Eurydices sidor och på Europeiska unionens center för utveckling av yrkesutbildningen Cedefops sidor Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 har planerats som ett uppslagsverk för utbildningspolitiska beslutsfattare, riksomfattande, regionala och lokala utbildningsplanerare, utbildningsforskare, representanter för massmedierna och alla som är intresserade av de drag som utmärker den finländska utbildningen. Min förhoppning är att den ska tjäna sina användare både som en allmän bild av den finländska utbildningen och genom den detaljinformation den ger. Tillsammans med de publikationer som utkom åren bildar årets publikation ett statistiskt handbibliotek för alla utbildningsintresserade. Ritva Jakku-Sihvonen Laatujohtaja Kvalitetsdirektör Director of Quality Assurance and Monitoring Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

7 Sisällys Sisällys Esipuhe...3 Förord...5 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa...9 Ikäluokkien kehittyminen...9 Esiopetus ja perusopetus...9 Lukiokoulutus...10 Ammatillinen koulutus...10 Tutkintoon johtamaton koulutus...12 Ruotsinkielinen koulutus...12 Vieraskieliset opiskelijat...12 Korkeakouluihin hakeutuminen...13 Koulutuksen läpäisy...13 Koulutuskustannukset...14 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal...15 Utvecklingen av åldersklasserna...15 Förskoleundervisning och grundläggande utbildning...15 Gymnasieutbildning...16 Yrkesutbildning...16 Läroavtalsutbildning Icke examensinriktad utbildning...18 Svenskspråkig utbildning...18 Studerande med ett främmande modersmål...18 Sökande till högskolorna...19 Fullföljd utbildning...19 Utbildningskostnader...20 Ikäluokkien kehittyminen...21 Indikaattorit koulutusmuodoittain 1. Perusopetus...27 Kouluverkosto...27 Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen...30 Esiopetus...30 Tarjonta...31 Ainevalinnat...31 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden matematiikan valinnaiset opinnot...35 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden luonnontieteiden valinnaiset opinnot...36 Katsomusaineiden opiskelu...37 Peruskoulun oppimäärän suorittaminen...37 Päättötodistuksen saaminen...37 Lisäopetus...38 Oppivelvollisuuden laiminlyöneet...38 Erityisopetus...39 Perusopetuksen taloudellisuus...45 Kustannuskehitys vuosina Kustannukset vuonna Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

8 Sisällys 2. Lukiokoulutus...53 Oppilaitosverkosto ja opiskelijamäärä...53 Koulutukseen hakeutuminen ja aloituspaikat (toisen asteen yhteishaku)...55 Tarjonta...56 Ainevalinnat...56 Kielten opiskelu...56 Matematiikan ja luonnontieteiden opiskelu...58 Luonnontieteen ja tietotekniikan soveltavat kurssit...62 Katsomusaineiden opiskelu...64 Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet...65 Lukion oppimäärän suorittaneet...65 Ylioppilastutkinnon suorittaneet...66 Ylioppilastutkinnon ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat...67 Lukiokoulutuksen taloudellisuus...68 Kustannuskehitys Kustannukset vuonna Ammatillinen koulutus...75 Ammatillinen peruskoulutus...77 Aloituspaikkatarjonta...79 Aloituspaikat suhteessa nuorten ikäluokkaan...81 Koulutukseen hakeutuminen ja aloituspaikat (toisen asteen yhteishaku)...82 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot...85 Uudet opiskelijat...85 Suoritetut tutkinnot...86 Ammatillisen tutkinnon ja ylioppilastutkinnon yhtä aikaa suorittaneet...90 Ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat suhteessa 16-vuotiaiden ikäluokkaan...90 Opiskelijamäärä...92 Erityisopetuksen opiskelijamäärä...95 Tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot...97 Koulutuksen keskeyttäneet Ammatillisen peruskoulutuksen taloudellisuus Kustannuskehitys Kustannukset vuonna Tutkintoon valmistava ammatillinen lisäkoulutus Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat Tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot Oppisopimuskoulutus Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen Perus- ja lisäkoulutukseen osallistuneet Tutkinnon suorittaneet Suosituimmat tutkinnot Sijoittuminen koulutuksen jälkeen Oppisopimuskoulutuksen taloudellisuus Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

9 Sisällys 4. Tutkintoon johtamaton koulutus Tutkintoon johtamatonta koulutusta antavat oppilaitokset Tutkintoon johtamattoman koulutuksen opetustunnit Opetustunnit koulutustyypeittäin Tutkintoon johtamattomaan koulutukseen osallistuneet ja koulutusten lukumäärät Vieraskieliset opiskelijat Perusopetus Lukiokoulutus Ammatillinen koulutus Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus Ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutus Opiskelijavalintojen toteuttaminen Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös Hakeminen korkeakouluihin Uusien ylioppilaiden hakeminen korkeakouluihin Ammatillisella tutkinnolla korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt Ulkomaalaisten hakeminen yliopistoihin Den svenskspråkiga utbildningen Den grundläggande utbildningen Språkval Specialundervisningen Andra stadiet Tillströmning Studieavbrott Gymnasieutbildningen Språkval Den grundläggande yrkesutbildningen Påbörjade studier Läroavtalsutbildningen Vuxenutbildningen International comparisons of some features of Finnish education and training Education as a foundation for the nation s success The population s level of education Pre-primary and basic education Upper secondary education and training Tertiary education Adult education and training Teachers Taulukko- ja kuvioluettelo Käsitteet Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

10 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ikäluokkien kehittyminen Väestöennusteen mukaan peruskoulun aloittavien ikäluokka kasvaa seuraavien 20 vuoden aikana seitsemällä prosentilla. Ennusteen mukaan ikäluokan koko ei kuitenkaan merkittävästi ylitä lapsen määrää. Sen sijaan nuorisoikäisten määrä pienenee vuosina niin, että seuraavan vuosikymmenen aikana esimerkiksi 16-vuotiaiden ikäluokka pienenee alle nuoreen, mutta nousee kuitenkin takaisin yli :een vuoteen 2027 mennessä. Suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaa eniten vanhusikäluokkien määrän muutos. 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä lisääntyy seuraavan 20 vuoden kuluessa yli puolella miljoonalla ihmisellä eli 46 prosentilla. Suurimmat sodanjälkeiset ikäluokat, 1947 ja 1948 syntyneet siirtyvät eläkkeelle pääosin viiden vuoden kuluessa. Näiden kahden ikäluokan koko on yhteensä noin henkeä eli vastaa noin kolmea syntyvää ikäluokkaa tällä hetkellä. Esiopetus ja perusopetus Käytännöllisesti katsoen kaikki kuusivuotiaat saivat vuonna 2007 esiopetusta, vaikka lapsilla ei olekaan velvollisuutta osallistua esiopetukseen. Sen sijaan kunnilla on velvollisuus järjestää esiopetusta kaikille esikouluikäisille kuntalaisilleen. Esiopetus annetaan joko päivähoidon tai peruskoulun yhteydessä ja vuonna 2007 sai lasta esiopetusta päivähoidon yhteydessä ja runsaat peruskoulussa. Perusopetuksessa oli kaikkiaan oppilasta vuonna Näistä vasta koulunsa aloittaneita ensiluokkalaisia oli Hieman yli kolmannes heistä kävi koulua, jossa oli yli 300 oppilasta, vaikka kouluista 45 prosenttia oli alle 100 oppilaan kouluja. Kouluverkon supistukset näkyvät erityisesti pienten koulujen lakkauttamisina. Vuosina peruskoulun oppilasmäärä pieneni noin neljällä prosentilla, mutta samana ajanjaksona alle 50 oppilaan kouluista yli 25 prosenttia lakkautettiin. Toisaalta vähintään 300 oppilaan koulujen määrä lisääntyi runsaalla 13 prosentilla. Erityiskoulujen määrä on vähentynyt neljänneksellä vuosina ja niissä opiskelevien määrä viidenneksellä. Sen sijaan erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen määrä on kasvanut 2000-luvulla yli 70 prosentilla. Vuonna 2007 heitä oli 8,1 prosenttia perusopetuksen koko oppilasmäärästä. Kielivalinnat ovat vähentyneet 2000-luvulla selvästi. Monilla paikkakunnilla on kieltenopetuksen tarjontaa supistettu ja näin käytännössä lapsilla ei edes ole valinnan mahdollisuuksia. Yhdeksän kymmenestä opiskelee englantia A1-kielenä. Saksan suosio on laskenut olennaisesti. Kun vuosina valintojen kokonaismäärä putosi 12 prosentilla, niin saksan A1-kieleksi valinneiden määrä putosi melkein 40 prosenttia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

11 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Lukiokoulutus Vuonna 2007 lukiokoulutusta annettiin Suomesssa 448 oppilaitoksessa, joissa opiskelijoita oli vajaat Sekä lukioiden että niissä opiskelevien määrä on vähentynyt 2000-luvulla. Vuosina koulujen määrä supistui melkein kahdeksalla prosentilla ja niissä opiskelleiden opiskelijoiden määrä yli neljällä prosentilla. Toisin sanoen lukioiden keskimääräinen oppilasmäärä kasvoi samana aikana. Tosin pienten, alle 100 opiskelijan lukioiden määrä lisääntyi yli 500 opiskelijan koulujen määrän ohella. Alle 50 opiskelijan lukioilla on kuitenkin ilmeinen lakkauttamisriski. Niiden on myös vaikea tarjota valinnaisuutta opintoihin. Lukioon hakeneiden määrä on tasaisesti pienentynyt viime vuosina. Samaan aikaan tarjolla olevien lukiopaikkojen määrä on pysynyt suurin piirtein entisellään. Lukiopaikkoja on tarjolla enemmän kuin ensisijaisesti lukioon hakevia. Käytännössä kaikki lukiot eivät saa paikkojaan täyteen ja osa hakijoista ei pääse haluamaansa lukioon, mutta laskennallisesti paikkoja on yli tarpeen. Vuonna 2006 lukion keskeytti hiukan yli neljä prosenttia kaikista nuorten koulutuksen opiskelijoista. Näistä osa kuitenkin jatkoi kuitenkin toisessa koulutuksessa, joten lukio-opiskelijoista kaksi prosenttia keskeytti kokonaan koulujärjestelmäkoulutuksen. Lukiossa A-kieltä opiskelleiden määrä on muutamana viime vuonna laskenut, mutta vähemmän kuin koko opiskelijamäärä. Ylivoimaisesti eniten A-kielenä luetaan englantia. Englannin A-kielenä suorittaneiden määrä on pienentynyt, vaikka suhteellisesti sen osuus on edelleen vahvistunut. Saksan suosio lukiossakin on jatkuvassa laskussa. B2- tai B3-kieltä opiskelleiden määrä on vähentynyt jyrkemmin vuosina yli 10 prosentilla ja B-kielissäkin saksa on menettänyt eniten suosiotaan. Espanja suppeampien kurssien opiskelussa on nostanut suosiotaan. Vuonna 2007 noin 40 prosenttia lukion suorittaneista oli valinnut matematiikan pitkän oppimäärän ja heistä 46 prosenttia oli naisia. Naisten osuus pitkän matematiikan oppimäärän suorittaneista on viime vuosina kasvanut lievästi, mutta se on selvästi alempi kuin naisten osuus kaikista lukion suorittaneista (57,9 prosenttia vuonna 2007). Yli kolme vuotta lukio-opintoihin käyttäneiden osuus oli suurimmillaan vuonna 2004, 18,5 prosenttia, mutta sen jälkeen osuus on tasaisesti laskenut. Vuonna 2007 enemmän kuin kolme vuotta lukio-opintoihinsa käytti vajaat 16 prosenttia opiskelijoista. Lukion keskeyttäneitä oli lukuvuonna kaksi prosenttia koko opiskelijamäärästä. Ammatillinen koulutus Ammatillisen tutkinnon vuonna 2007 suoritti opiskelijaa. Kolme neljäsosaa ammatillisista perustutkinnoista suoritettiin opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa ja yksi neljäsosa näyttötutkintona. Ammattitutkinnoista vajaa kolmasosa suoritettiin oppisopimuskoulutuksessa. Erikoisammattitutkinnoissa oppisopimuskoulutuksen osuus oli sen sijaan melkein kaksi kolmasosaa. Ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suoritti yhtä aikaa (suoritti samana tai peräkkäisinä vuosina molemmat tutkinnot) noin 1420 henkilöä, missä on hiukan laskua aiemmista vuosista. Jos molemmat tutkinnot suorittaneiden määrä suhteutetaan ylioppilas- tai ammatillisen tutkinnon suorittaneisiin, niin osuudet ovat 4,2 ja 3,5 prosenttia. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen suosio on viime vuosina hiljalleen kasvanut. Toisen asteen yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrä lisääntyi vuosina vajaalla kahdella prosentilla. Suoraan perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen hakeneiden määrä on kasvanut vielä enemmän, melkein kuudella prosentilla. Näin on tapahtunut vaikka vuoden 2005 ikäluokka 10 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

12 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa on vuoden 2007 ikäluokkaa pienempi. Samana aikana koulutustarjonta on määrällisesti pysynyt ennallaan tai vähentynyt, kuten on tapahtunut peruskoulupohjaisten aloituspaikkojen osalta, joten pääsy ammatilliseen koulutukseen haluamalleen alalle on hiukan vaikeutunut. Toisen asteen ammatillisessa peruskoulutuksessa vuonna 2007 aloitti uutta opiskelijaa. Tutkinnon suoritti opiskelijaa. Koulutuksen keskeytti vuonna 2006 vajaa 11 prosenttia opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista. Koska osa koulutuksen keskeyttäneistä jatkoi opiskeluaan muussa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, kokonaan tutkintoon johtavan koulutuksen keskeytti hieman yli yhdeksän prosenttia ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista. Ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa aloitti vuonna 2006 noin opiskelijaa, joka oli lähes opiskelijaa enemmän kuin vuonna Aloittaneista 23 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä koulutusta. Vuosien välillä ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevien opiskelijoiden kokonaismäärä kasvoi merkittävästi, yli opiskelijalla. Vuonna 2006 heitä oli Naisten osuus valmistavaan koulutukseen osallistuvista on pienentynyt jonkin verran tarkasteluajanjaksona, mutta silti enemmistö opiskelijoista, 52 prosenttia, on edelleen naisia. Erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa vuonna 2006 oli opiskelijaa. Heistä yli 90 prosenttia oli täyttänyt 25 vuotta ja vailla mitään perusasteen jälkeistä koulutusta oli 12 prosenttia opiskelijoista. 10 prosentilla erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuneista oli korkeakoulututkinto. Ammattitutkintoja suoritettiin vuonna 2006 kaikkiaan Erikoisammattitutkintoja suoritettiin vajaat Vuonna 2007 oppisopimuskoulutuksen aloitti opiskelijaa. Opiskelijoiden kokonaismäärä sekä perus- että lisäkoulutuksessa oli opiskelijaa. Vuodesta 2004 aloittaneiden määrä kasvoi melkein opiskelijalla ja opiskelijoiden kokonaismäärä melkein opiskelijalla. Yli puolet kasvusta johtui tekniikan ja liikenteen koulutusalan opiskelijamäärän kasvulla. Vuosina keskeyttäneiden määrä kasvoi 800:lla, mutta keskeyttäneiden osuus kaikista oppisopimusopiskelijoista silti pieneni ja oli 7,4 prosenttia vuonna Ammatilliseen perustutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistui oppisopimusopiskelijaa, ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistui opiskelijaa ja erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen opiskelijaa. Alueellisesti opiskelijamäärät jakautuvat epätasaisesti niin, että Uudenmaan maakunnassa on yli kolmasosa oppisopimusopiskelijoista. Uudenmaan osuus on jopa lievästi kasvanut viime vuosina. Vuonna 2007 oppisopimuskoulutuksella suoritettiin kaikkiaan tutkintoa eli noin sata tutkintoa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Viime vuosina on kuitenkin peruskoulutuksen oppisopimustutkintojen määrä tasaisesti kasvanut. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla suoritettiin eniten tutkintoja. Koko tutkinnon suorittaneiden osuus oli hiukan yli 70 prosenttia koulutuksen osallistumistodistuksen saaneista. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

13 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Tutkintoon johtamaton koulutus Vuonna 2006 kaikkiaan 753 oppilaitosta antoi tutkintoon johtamatonta koulutusta. Viime vuosina näiden oppilaitosten määrä on hiukan laskenut. Kansalaisopistoja on yhdistetty kuntaliitosten myötä ja ammatillisia oppilaitoksia oppilaitosverkoston tehostamistoimien myötä. Valtaosa opetustunneista tutkintoon johtamattoman koulutuksen opetustunneista annetaan kielissä ja käsien taitoja edistävässä opetuksessa. Kielten opetuksen kolmasosa on suomen kielen opetusta. Ruotsinkielinen koulutus Ruotsinkielistä perusopetusta tarjoavia kouluja oli vuonna 2007 yhteensä 262 ja näissä oli noin oppilasta. Ruotsinkielisiä lukioita oli 29 ja niissä opiskelijaa. Vuonna 2007 oli vielä 20 ruotsinkielistä ammatillisen koulutuksen järjestäjää, mutta yhdistymisten jälkeen vuoden 2009 alusta luku tulee olemaan 15. Näiden järjestäjien oppilaitoksissa oli vuonna 2007 noin opiskelijaa. Perusopetuksen ainevalinnoissa ruotsinkielisten lasten valinnat eroavat suuresti suomenkielisten lasten kielivalinnoista. Ruotsinkielisistä lapsista valtaosa, melkein 90 prosenttia valitsee A1-kieleksi suomen. A2-kieli taas on englanti suurin piirtein yhtä suurella osuudella. Muita kieliä opiskellaan ruotsinkielisissä kouluissa A-kielenä vielä vähemmän kuin valtakunnassa yleisesti. Ruotsinkielisessä perusopetuksessa aloittaa noin 10 prosenttia enemmän lapsia kuin ruotsinkielisiksi rekisteröityjä 7-vuotiaita on. Myös toisella asteella aloittaa ruotsinkielisessä koulutuksessa enemmän nuoria kuin mikä ruotsinkielisen ikäluokan koko on. Vieraskieliset opiskelijat Maahanmuuttajakoulutuksen tilastollisena kuvaajana tässä julkaisussa on käytetty henkilön äidinkieltä. Perusopetuksessa vuonna 2006 oli vieraskielistä oppilasta. Maahanmuuton kasvu näkyy perusopetuksen vieraskielisten oppilaiden määrän kasvuna. Edellisvuodesta määrä oli lisääntynyt 3,5 prosenttia. Kaiken kaikkiaan perusopetuksen oppilaista noin kolme prosenttia oli vieraskielisiä. Lukiokoulutuksessa opiskeli vieraskielistä opiskelijaa vuonna Vajaa 3 prosenttia kaikista lukio-opiskelijoista oli vieraskielisiä. Vieraskielisten osuus on selvästi suurempi aikuisten kuin nuorten koulutuksessa. Lukion oppimäärän suoritti 950 vieraskielistä henkilöä eli kasvua edellisestä vuodesta oli lähes 30 prosenttia Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli vuonna 2006 noin vieraskielistä opiskelijaa, missä oli edellisestä vuodesta vajaan 13 prosentin kasvu. Vieraskielisten osuus koko ammatillisen koulutuksen opiskelijamärästä oli 4,1 prosenttia. Suhteellisesti eniten heitä oli ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa, 6,5 prosenttia. Pienin osuus taas oli oppisopimuskoulutuksessa, 2,5 prosenttia. Tämä jakauma näyttäisi muistuttavan maahanmuuttajien yleistäkin tilannetta. Heillä on monesti ammatillista osaamista, mutta ei vertailtavissa olevaa tutkintotodistusta eli heidän voi olettaa hakeutuvan näyttötutkintoa suorittamaan. Toisaalta voi sanoa, että suomalaiset työnantajat eivät ole aina valmiita palkkaamaan maahanmuuttajia, joten oppisopimusten määrä on suhteellisesti pienempi. Ammatillisen tutkinnon suoritti melkein vieraskielistä opiskelijaa. 12 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

14 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen tarkoituksena on antaa kielelliset ja muut tarvittavat valmiudet ammatillisiin opintoihin siirtymistä varten. Tähän koulutukseen osallistui henkilöä. Koulutuksen suoritti 740 henkilöä. Molemmat luvut ovat hiukan suurempia kuin vuonna 2005, mutta vuoteen 2004 verrattuna määrällinen lasku on ollut selvää. Korkeakouluihin hakeutuminen Korkeakouluihin haki lukuvuonna runsaat henkilöä. Näistä vajaat 20 prosenttia pyrki sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon. Ainoastaan ammattikorkeakouluun haki noin puolet kaikista hakijoista. Pelkästään yliopistoon hakeneita puolestaan oli hiukan yli kolmannes hakijoista. Lukuvuodesta lukuvuoteen opetusministeriön yliopistopolitiikkalinjausten pohjalta annettiin yliopistojen hauissa uusille ylioppilaille aikaisempaa kattavammin lisäpisteitä. Tänä aikana tapahtui lievää nousua uusien ylioppilaiden osuudessa yliopistoihin hyväksytyistä. Lukuvuonna oli yliopistoihin hyväksytyistä uusia ylioppilaita 41,3 prosenttia, kun taas lukuvuonna se oli 44,7 prosenttia. Vuoden 2007 syksyllä eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi lausunnon, jossa käytäntöä pidettiin yliopistolain vastaisena, joten lukuvuodesta uudet ylioppilaat ovat samassa asemassa aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneiden kanssa. Vuonna 2007 oli ammattikorkeakouluun hakeneista 28 prosenttia ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Sen sijaan yliopistoon ammatillisella tutkinnolla hakeneita oli vain runsaat kolme prosenttia kaikista yliopistoihin hakeneista. Ammattikorkeakouluihin hyväksytyistä oli runsaat 27 prosenttia ammatillisella tutkinnolla hakeneita ja yliopistoihin hyväksytyistä vastaava osuus oli kaksi prosenttia. Koulutuksen läpäisy Vuonna 2000 peruskoulun päättäneistä ( nuorta) 91 prosenttia oli samana vuonna jo opiskelemassa. Kuusi vuotta myöhemmin eli vuonna 2006 tästä peruskoulun päättäneiden joukosta 57 prosenttia oli opiskelemassa, 13 prosenttia toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, vajaat 28 prosenttia ammattikorkeakoulussa ja vajaat 20 prosenttia yliopistossa. Vuosina näistä vuonna 2000 peruskoulun päättäneiden ikäluokka oli suorittanut perusasteen jälkeistä tutkintoa. Jos kyseisen ikäluokan nuorista jokainen olisi suorittanut vain yhden tutkinnon, niin tutkinnon suorittaneiden osuus olisi tasan 90 prosenttia ikäluokasta. Tarkasteluajanjaksona on osa nuorista kuitenkin suorittanut useampia tutkintoja, joten käytännössä tutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta on jonkin verran pienempi. Peruskoulun vuonna 2000 päättäneestä ikäluokasta 49 prosenttia oli naisia, mutta 53 prosenttia ikäluokan suorittamista perusasteen jälkeisistä tutkinnoista vuosina oli naisten suorittamia. Vuoden 2000 ylioppilaista (luvussa ovat siis mukana myös syksyn ylioppilaat) oli samana vuonna opiskelemassa vajaat 44 prosenttia. Hiukan alle kolmasosa kaikista tuon vuoden ylioppilaista opiskeli korkeakoulussa. Työllisiä oli hiukan yli 30 prosenttia ja työttömiä seitsemän prosenttia vuoden 2000 ylioppilaista. Vajaat 11 prosenttia (miehistä neljäsosa) oli varusmies- tai siviilipalveluksessa. Vuonna 2006 samasta ikäluokasta 55 prosenttia oli opiskelemassa. Työllisiä oli vain hiukan enemmän kuin vuonna 2000, noin 36 prosenttia. Voi sanoa, että tässä näkyy yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän ongelma, kansainvälisesti ottaen hidas siirtyminen jatko-opintoihin ja myöhäinen siirtyminen koulutuksesta työelämään. Vuoden 2000 ylioppilaita oli melkein Tästä joukosta naisia oli 59 prosenttia. Vuoden 2000 ylioppilasikäluokka suoritti yli tutkintoa vuosina , joista naisten suorittamia tutkintoja oli melkein 71 prosenttia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

15 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Utvecklingen av åldersklasserna Enligt befolkningsprognosen kommer den åldersklass som påbörjar grundskolan att öka med närapå sju procent under de följande 20 åren. Åldersklassens storlek kommer dock inte väsentligt att överstiga individer. Däremot kommer antalet unga under perioden att minska så att t.ex. åldersklassen 16-åringar under följande årtionde kommer att omfatta mindre än unga, för att till år 2027 åter öka till över Den största enskilda faktorn som påverkar utvecklingen i det finländska samhället är förändringen i storleken på de äldre åldersklasserna. Antalet 60-åringar och äldre kommer att öka med över en halv miljon människor, d.v.s. med 46 procent under de följande 20 åren. Av de största efterkrigstida åldersklasserna, de som föddes åren 1947 och 1948, går största del i pension inom fem år. Dessa två åldersklasser utgör tillsammans ca personer, vilket för närvarande motsvarar ca tre årskullar nyfödda. Förskoleundervisning och grundläggande utbildning Så gott som alla sexåringar fick år 2007 förskoleundervisning, trots att det inte finns något tvång för barn att delta i förskoleundervisningen. Kommunerna däremot är skyldiga att ordna förskoleundervisning för alla kommuninvånare i förskoleålder. Förskoleundervisningen ges antingen i samband med dagvården eller i grundskolan. År 2007 fick barn förskoleundervisning i samband med dagvård och drygt i grundskolan. Inom den grundläggande utbildningen studerade sammanlagt elever år Av dessa var förstaklassister. Över en tredjedel gick i skolor med mer än 300 elever, trots att 45 procent av skolorna är skolor med färre än 100 elever. Inskränkningarna i skolnätet har framför allt inneburit att små skolor har dragits in. Åren minskade elevantalet i grundskolan med ca fyra procent, men under samma period drogs över 25 procent av skolorna med färre än 50 elever in. Skolorna med minst 300 elever ökade med drygt 13 procent. Antalet specialskolor har minskat med en fjärdedel under åren och antalet studerande i dem med en femtedel. Däremot har antalet elever som intagits eller överförts till specialundervisning ökat med över 70 procent under 2000-talet. År 2007 utgjorde de 8,1 procent av alla elever i den grundläggande utbildningen. Språkvalen har klart minskat under 2000-talet. På många orter har språkutbudet kringskurits, vilket betyder att barnen i praktiken inte ens har några valmöjligheter. Nio av tio läser engelska som A1-språk. Tyskans popularitet har minskat kraftigt. Då antalet val under åren totalt minskade med 12 procent, minskade antalet elever som valde tyska som A1-språk med närapå 40 procent. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

16 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Gymnasieutbildning Gymnasieutbildning gavs i Finland år 2007 i 448 läroanstalter, som hade knappa studerande. Både antalet gymnasier och antalet gymnasieelever har minskat under 2000-talet. Åren minskade antalet skolor med nästan åtta procent och antalet studerande i dem med över fyra procent. Det genomsnittliga antalet studerande vid gymnasierna ökade m.a.o. under samma tid. Men inte bara antalet skolor med över 500 studerande ökade, utan också de små skolorna med mindre än 100 studerande. Gymnasier med färre än 50 studerande löper dock stor risk att dras in. Det är också svårt för dem att erbjuda valfrihet i studierna. Antalet sökande till gymnasierna har minskat stadigt under de senaste åren. Under samma tid har utbudet av gymnasieplatser hållits på ungefär samma nivå som tidigare. De tillbudsstående gymnasieplatserna är fler än antalet förstahandssökande till gymnasierna. I praktiken lyckas alla gymnasier inte fylla sina platser och en del sökande kommer inte in vid det gymnasium där de helst skulle studera, men kalkylerat finns det fler gymnasieplatser än vad som skulle behövas. År 2006 avbröt drygt fyra procent av alla studerande i utbildningen för unga sina studier i gymnasiet. Av dessa fortsatta dock en del i en annan utbildning, vilket betyder att två procent av gymnasiestuderandena helt avbröt utbildningen inom skolsystemet. Antalet studerande som läser ett A-språk i gymnasiet har minskat under de senaste åren, men mindre än vad det sammanlagda antalet studerande i gymnasiet har minskat. Engelska är det överlägset populäraste A-språket. Antalet studerande som läst engelska som A-språk har minskat, fastän dess relativa andel fortsättningsvis har förstärkts. Tyskans popularitet minskar stadigt också i gymnasiet. Antalet elever som studerar ett B2- eller B3-språk minskade med över 10 procent under åren och också i B-språken är det tyskan som har förlorat mest i popularitet. Bland de kortare kurserna har spanskan blivit populärare. År 2007 hade cirka 40 procent av dem som gick ut gymnasiet valt den långa lärokursen i matematik och av dessa var 46 procent kvinnor. Kvinnornas andel bland dem som har läst lång matematik har ökat något under de senaste åren, men är klart lägre än kvinnornas andel av alla som har gått ut gymnasiet (57,9 procent år 2007). Andelen studerande som har använt mer än tre år för gymnasiestudierna var som störst år 2004, 18,5 procent, men har därefter stadigt sjunkit. År 2007 gick något under 16 procent igenom gymnasiet på mer än tre år. Av kvinnorna använde knappt 14 procent mer tid än den nominella studietiden för gymnasiestudierna. Två procent av det sammanlagda antalet studerande avbröt studierna i gymnasiet läsåret Yrkesutbildning Den skolbaserade yrkesutbildningens popularitet har ökat sakta under de senaste åren. I gemensam ansökan till andra stadiet ökade antalet förstahandssökande till yrkesutbildning med knappt två procent åren De som söker till yrkesutbildning direkt efter den grundläggande utbildningen har ökat ännu mera, med nästan sex procent. Så har skett trots att åldersklassen år 2005 var mindre än åldersklassen år Under samma tid har utbildningsutbudet förblivit lika stort eller minskat, såsom skett i fråga om antalet grundskolbaserade nybörjarplatser. Det har m.a.o. blivit lite svårare att komma in till önskat utbildningsområde inom yrkesutbildningen. År 2007 inledde nya studerande studier inom andra stadiets grundläggande yrkesutbildning. Av studerandena inom den grundläggande yrkesutbildningen avbröt något under 11 procent sin utbildning år Eftersom en del av dessa fortsatte inom någon annan examensinriktad utbildning, avbröt drygt 16 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

17 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal nio procent av studerandena inom den grundläggande utbildningen helt den examensinriktade utbildningen. År 2007 avlade studerande en yrkesinriktad examen. Tre fjärdedelar av de yrkesinriktade grundexamina avlades inom den läroplansbaserade utbildningen och en fjärdedel som fristående examina. Av yrkesexamina avlades en knapp tredjedel inom läroavtalsutbildningen. Av specialyrkesexamina utgjorde andelen läroavtalsutbildning däremot nästan två tredjedelar. Cirka 1420 personer avlade yrkesinriktad grundexamen och studentexamen samtidigt (d.v.s. bägge examina under samma eller varandra påföljande år), vilket är något färre än under föregående år. Om antalet personer som avlade båda examina relateras till antalen personer som avlade studentexamen eller yrkesinriktad examen, så är andelarna 4,2 och 3,5 procent. Inom den utbildning som förbereder för yrkesexamen inledde år 2006 ca studerande sina studier, vilket är närapå fler än år Av dessa hade 23 procent ingen utbildning efter grundskolestadiet. Det sammanlagda antalet studerande i utbildning som förbereder för yrkesexamen ökade kraftigt under åren , med över studerande. År 2006 uppgick de till Andelen kvinnor av dem som deltar i den förberedande utbildningen minskade något under granskningsperioden, men majoriteten av de studerande, 52 procent, är fortsättningsvis kvinnor. År 2006 studerade personer inom en utbildning som förbereder för specialyrkesexamen. Av dem hade över 90 procent fyllt 25 år och 12 procent hade ingen utbildning efter grundskolestadiet. Av dem som deltog i den examensförberedande utbildningen hade 10 procent avlagt högskoleexamen. År 2006 avlades sammanlagt yrkesexamina och något under specialyrkesexamina. Läroavtalsutbildning År 2007 påbörjade studerande en läroavtalsutbildning. Inom den grundläggande utbildningen och tilläggsutbildningen studerade sammanlagt personer. Från år 2004 ökade antalet nya studerande med närapå studerande och det sammanlagda antalet studerande med närapå studerande. Över hälften av tillväxten berodde på ökningen av antalet studerande inom teknik och kommunikation. Antalet studerande som avbröt studierna ökade under åren med 800, men andelen som avbröt av samtliga läroavtalsstuderande minskade trots detta och uppgick år 2007 till 7,4 procent läroavtalsstuderande deltog i utbildning som förbereder för en yrkesinriktad grundexamen, studerande i utbildning som förbereder för en yrkesexamen och studerande i utbildning som förbereder för en specialyrkesexamen. Regionalt fördelade sig studerandena ojämnt så att över en tredjedel av läroavtalsstuderandena fanns i Nyland. Nylands andel har t.o.m. ökat något under de senaste åren. År 2007 avlades sammanlagt examina som läroavtalsbaserade, vilket är ca hundra examina färre än under föregående år. Under de senaste åren har dock antalet läroavtalsexamina inom den grundläggande utbildningen ökat stadigt. Flest examina avlades inom det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området. Drygt 70 procent av dem som fick intyg över deltagande avlade hela examen. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

18 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Icke examensinriktad utbildning År 2006 gav totalt 753 läroanstalter utbildning som inte leder till examen. Under de senaste åren har dessa läroanstalter blivit färre. Folkhögskolor har sammanslagits till följd av kommunsammanslagningar och yrkesläroanstalter har sammanslagits som en följd av åtgärder för att effektivera läroanstaltsnätet. Största delen av undervisningstimmarna i den utbildning som inte leder till examen ges i språk och i undervisning som främjar handens färdigheter. En tredjedel av språkundervisningen är undervisning i finska. Svenskspråkig utbildning År 2007 fanns det sammanlagt 262 skolor som gav grundläggande utbildning på svenska och i dessa skolor ca elever. De svenskspråkiga gymnasierna uppgick till 29 och antalet studerande i dem till studerande. År 2007 fanns det ännu 20 svenskspråkiga yrkesutbildningsanordnare, men efter sammanslagningarna vid ingången av år 2009 kommer antalet att sjunka till 15. I dessa anordnares läroanstalter studerade år 2007 cirka studerande. I ämnesvalen inom den grundläggande utbildningen skiljer sig de svenskspråkiga barnens språkval i hög grad från de finskspråkiga barnens val. Största delen av de svenskspråkiga barnen, närapå 90 procent, väljer som A1-språk finska. A2-språket är engelska med en ungefär lika stor andel. Andra språk studeras i de svenskspråkiga skolorna som A-språk i ännu mindre utsträckning än i riket i allmänhet. Inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen börjar cirka 10 procent fler barn än vad det finns 7-åringar som registrerats som svenskspråkiga. Också på det andra stadiet börjar det fler unga inom den svenskspråkiga utbildningen än vad åldersklassen är stor. Studerande med ett främmande modersmål Som statistisk representant för invandrarutbildningen har i denna publikation använts personens modersmål. I den grundläggande utbildningen fanns år 2006 sammanlagt elever med ett främmande språk som modersmål. Den ökade invandringen syns som en ökning av antalet elever med ett främmande språk som modersmål inom den grundläggande utbildningen. Från föregående år hade antalet ökat med 3,5 procent. Allt som allt hade ca tre procent av eleverna inom den grundläggande utbildningen ett främmande språk som modersmål. Inom gymnasieutbildningen studerade år 2006 sammanlagt elever med ett främmande språk som modersmål. Något under 3 procent av alla gymnasiestuderande hade ett främmande språk som modersmål. Andelen studerande med ett främmande språk som modersmål var klart större inom vuxenutbildningen än inom utbildningen för unga. Sammanlagt 950 studerande med ett främmande språk som modersmål avlade gymnasiets lärokurs, vilket är en ökning på närmare 30 procent från föregående år. Inom yrkesutbildningen studerade år 2006 ca studerande med ett främmande språk som modersmål, vilket innebär en ökning på närmare 13 procent från föregående år. Andelen studerande med ett främmande språk som modersmål utgjorde 4,1 procent av alla studerande inom yrkesutbildningen. Proportionellt flest studerande med ett främmande språk som modersmål fanns det inom utbildning som leder till en yrkesinriktad grundexamen vilken avläggs som fristående examen, 6,5 procent. Minst var deras andel inom läroavtalsutbildningen, 2,5 procent. Denna fördelning förefaller även att korrelera med invandrarnas allmänna situation. De har ofta yrkeskompetens, men inget jämförbart examensbetyg och kan följaktligen förväntas avlägga en fristående examen. Å andra sidan kan man säga att finska arbetsgivare inte alltid är villiga att avlöna invandrare, varför antalet läroavtal är proportionellt lägre. 18 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

19 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Nästan studerande med ett främmande språk som modersmål avlade en yrkesinriktad examen. Syftet med utbildningen för invandrare som förbereder för yrkesutbildning är att ge de språkliga och andra förutsättningar som behövs för yrkesinriktade studier. I denna utbildning deltog personer. Sammanlagt 740 personer slutförde utbildningen. Båda siffrorna är lite högre än år 2005, men jämfört med år 2004 är minskningen tydlig. Sökande till högskolorna Till högskolorna sökte läsåret drygt personer. Av dessa sökte något under 20 procent både till yrkeshögskola och till universitet. Cirka hälften av alla sökande sökte endast till yrkeshögskola. Lite fler än var tredje sökande sökte endast till universitet. I ansökningarna till universiteten gavs på basis av undervisningsministeriets universitetspolitiska linjedragningar från läsåret till läsåret nya studenter fler tilläggspoäng än tidigare. Under denna tid skedde det en liten ökning i antalet nya studenter som antogs till universiteten. Av dem som antogs till universiteten läsåret var 41,3 procent nya studenter och dem som antogs till universiteten läsåret var samma andel 44,7 procent. Hösten 2007 gav riksdagens biträdande justitieombudsman ett utlåtande, i vilket praxisen ansågs strida mot universitetslagen, vilket innebär att nya studenter fr.o.m. läsåret kommer att vara i samma ställning som de som avlagt studentexamen under tidigare år. År 2007 hade 28 procent av dem som sökte till yrkeshögskolorna avlagt en yrkesexamen. Av alla sökande till universiteten utgjorde de som sökte med en yrkesexamen endast tre procent. Av de antagna till yrkeshögskolorna hade 27 procent sökt med en yrkesexamen och av de antagna till universiteten 2 procent. Fullföljd utbildning Av dem som gick ut grundskolan år 2000 (sammanlagt unga) studerade 91 procent redan under samma år. Sex år senare eller m.a.o. år 2006 studerade 57 procent av samma population, 13 procent inom utbildningen på andra stadiet, något under 28 procent vid yrkeshögskolorna och 20 procent vid universitet. Åren avlade dessa unga examina efter grundskolestadiet. Om var och en av dessa hade avlagt endast en examen, skulle jämt 90 procent av åldersklassen ha avlagt examen. En del av ungdomarna avlade emellertid flera examina under granskningsperioden, så i praktiken är den andel av åldersklassen som avlade en examen något mindre. Av den åldersklass som slutförde grundskolan år 2000 var 49 procent kvinnor, men av de examina som avlades av åldersklassen efter grundskolestadiet åren avlades 53 procent av kvinnor. Av dem som avlade studentexamen år 2000 (siffran inkluderar således även höstens studenter) studerade samma år 44 procent. Något mindre än en tredjedel av det årets alla studenter studerade vid en högskola. Lite över 30 procent arbetade och sju procent var arbetslösa. Något under 11 procent (av männen en fjärdedel) gjorde bevärings- eller civiltjänst. År 2006 studerade av samma åldersklass 55 procent. Endast lite fler än år 2000, d.v.s. ca 36 procent, arbetade. Man kunde säga att i detta syns ett av det finländska utbildningssystemets problem, den internationellt sett långsamma övergången till fortsatta studier och den sena övergången från utbildning till arbetsliv. År 2000 uppgick antalet studenter till nästan Av dessa var 59 procent kvinnor. Den åldersklass som avlade studenten år 2000 avlade åren över examina, av vilka kvinnorna stod för närapå 71 procent. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

20 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Av dem som avlade en yrkesinriktad examen år 2000 arbetade ca hälften och 15 procent studerade. Arbetslöshetsprocenten var relativt hög, 21 procent. Arbetslösheten är emellertid friktionsarbetslöshet som drabbar nyexaminerade, eftersom arbetslöshetsgraden sjunker väsentligt under de följande åren. År 2006 var sju procent av dem som hade avlagt en yrkesexamen i denna åldersklass arbetslösa. Två tredjedelar arbetade. Sysselsättningsgraden bland männen var något högre än bland kvinnorna. Sex år efter examen fortsatte de som hade avlagt yrkesexamen mycket mer sällan än de som hade avlagt studentexamen studierna. Av dem som hade avlagt en yrkesinriktad examen år 2000 studerade lite mindre än hälften vid yrkeshögskolorna och lite fler än en tredjedel avlade en andra yrkesinriktad examen. Då ca unga avlade en yrkesinriktad examen år 2000, så avlade denna åldersklass under åren ca examina på andra stadiet eller högskolestadiet, vilket är 30 procent av alla de examina som avlades i början av årtusendet. Av de examina som avlades år 2000 avlades ca 52 procent av kvinnor, men av de examina som avlades under åren avlades närapå 60 procent av kvinnor. Största delen av de examina som avlades efter grundskolestadiet och andra stadiet i början årtusendet avlades således av kvinnor, vilket innebär att kvinnornas högre utbildningsnivå i Finland ytterligare förstärks. Utbildningskostnader Inom den grundläggande utbildningen uppgick kostnaderna per elev år 2007 till euro. Kostnaderna varierar kraftigt mellan olika kommuner. Som lägst var kostnaderna euro och som mest euro per elev. Dyrast var den grundläggande utbildningen i skärgårdskommunerna samt i Norra och Östra Finland. Per landskap var kostnadsnivån lägst i Egentliga Tavastland, ca euro per elev. Dyrast var kostnaderna i glest bebodda Lappland och Kajanaland. Cirka två tredjedelar av totalkostnaderna för den grundläggande utbildningen består av undervisningskostnader, varav löneutgifterna för lärarna utgör ca 90 procent. Kostnadsuppföljningen visar att skolans storlek har betydelse för kostnaderna per enhet. I kommuner med en genomsnittlig skolstorlek på färre än 100 elever, överstiger kostnaderna euro per elev. Kommuner där den genomsnittliga skolan har över 200 elever, klarar sig med mindre än euro per enhet. Inom den kommunala gymnasieutbildningen uppgick kostnaderna per studerande till lite över år I privata gymnasier var kostnaderna ca 700 euro lägre. De lägre kostnaderna för gymnasieutbildningen jämfört med den grundläggande utbildningen beror delvis på att fler av stödtjänsterna inom den grundläggande utbildningen enligt lagen ska betalas av utbildningsanordnaren. Variationen mellan olika kommuner är ganska stor, som mest kostar utbildningen euro per studerande. Kostnaderna för gymnasieutbildningen korrelerar kraftigt med gymnasiets storlek. I kommuner som upprätthöll gymnasier med ett elevantal på under 100 uppgick kostnaderna per studerande till euro, då de i kommuner där gymnasierna i genomsnitt hade över 400 studerande stannade vid i genomsnitt euro. Inom den yrkesinriktade utbildningen uppgick de genomsnittliga kostnaderna per studerande år 2007 till euro om specialläroanstalterna räknas med och till 8400 euro utan specialläroanstalterna. Kostnaderna varierar dock mycket enligt utbildningsområde. Inom det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området var kostnaderna euro per studerande, men inom naturbruk och miljöområdet euro. Inom den grundläggande yrkesutbildning som anordnas som läroavtalsutbildning uppgick kostnaderna per studerande år 2007 till ca euro, vilket är ca tre femtedelar av kostnaderna per studerande inom den skolbaserade utbildningen. Inom den yrkesinriktade tilläggsutbildningen var kostnaderna per studerande ca euro. 20 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

21 Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokkien kehittyminen Tässä luvussa esitetään ikäluokkien koon muuttumista pitkällä aikavälillä. Lähteenä on Tilastokeskuksen uusin kunnittainen väestöennuste vuosille Tähän on poimittu väestöennusteesta vuodet 2007, 2017 ja Ensimmäisen vuosi on tilanteen mukainen toteumavuosi, kaksi seuraavaa ovat ennustevuosia. Luvussa on käsitelty koulutuksen kannalta olennaisimpia lasten ja nuorten sekä aikuisten ikäluokkia. Nuorten ikäluokat käsittävät 6-, 7-, 16- ja 18-vuotiaiden määrät sekä keskimääräiset ja vuotiaiden määrät. Aikuisten ikäluokat kattavat kaikkia 20 vuotta ja sitä vanhemmat ikäluokat väestöstä. Kuusi- ja seitsemänvuotiaiden määrät ilmaisevat, kuinka moni aloittaa esiopetuksen ja perusopetuksen. Kuusitoistavuotiaiden määrää käytetään kun arvioidaan perusopetuksen päättötodistuksen saavien määrää, kun taas ja vuotiaiden keskimääräiset ikäluokat ovat tärkeitä toisen asteen koulutukseen ja korkea-asteelle siirtyvien arvioimiseksi. Sekä kuusi- että seitsemänvuotiaiden määrä kasvaa vuodesta 2007 vuoteen Kuusivuotiaita on vuoteen 2027 mennessä enemmän ja seitsemänvuotiaita enemmän kuin vuonna Kaikkien muiden lasten- ja nuorten ikäluokat ovat vuonna 2027 pienempiä kuin vuonna Kuusitoistavuotiaita on ja kahdeksantoistavuotiaita vähemmän. Keskimääräinen ikäluokka vuotiaita pienenee hengellä ja keskimääräinen ikäluokka vuotiaita hengellä vuoteen 2027 mennessä. Ajanjaksolla ikäluokat kuitenkin välivuosina myös kasvavat. Lasten ja nuorten ikäluokat koko maassa vuosina 2007, 2017 ja 2027 Henkilöitä vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 18-vuotiaat vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

22 Ikäluokkien kehittyminen Vuonna 2027 erityisesti vuotiaita tulee olemaan huomattavasti vähemmän kuin vuonna Heitä on silloin vähemmän. Vuonna 2027 myös ja vuotiaiden ikäluokat ovat pienemmät kuin vuonna Tällöin on vuotiaita ja vuotiaita vähemmän kuin vuonna Sitä vastoin kuusikymmentä vuotta täyttäneitä on runsaat puoli miljoonaa henkeä enemmän. Vuonna 2027 myös vuotiaiden ikäluokka on henkeä suurempi. Aikuisten ikäluokat koko maassa vuosina 2007, 2017 ja 2027 Henkilöitä vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat Vuonna 2007 Uudenmaan maakunnan osuus oli merkittävä kaikissa ikäluokissa. Esimerkiksi ikäluokasta vuotiaita 30 prosenttia sekä ikäluokasta 60-vuotiaita ja vanhempia 22 prosenttia asui Uudenmaan maakunnassa. Seuraavaksi eniten ikäluokkien henkilöistä asui Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois- Pohjanmaan maakunnissa (6 10 %). Vähiten asui Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa (1,3 1,9 %). 22 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

23 Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2007 Maakunta 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin vuotiaat vuotiaat 60-vuotiaat ja vanhemmat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu Vuodesta 2007 vuoteen 2017 ja vuodesta 2007 vuoteen 2027 seitsemänvuotiaiden määrä kasvaa eniten lapsella Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Ikäluokka pienenee vain lievästi, alle 100 lapsella Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnissa. Vuodesta 2007 vuoteen 2027 kuusitoistavuotiaiden ja vuotiaiden keskimääräiset ikäluokat puolestaan pienenevät kaikissa maakunnissa lukuun ottamatta Itä-Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois- Pohjanmaan maakuntia. Keskimääräinen ikäluokka vuotiaita kasvaa molemmissa aikavertailuissa Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Kanta-Hämeen maakunnissa. Sen sijaan Satakunnan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa keskimääräinen ikäluokka vuotiaita pienenee sekä vuodesta 2007 vuoteen 2017 ja vuodesta 2007 vuoteen Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

24 Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2017 Maakunta 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin vuotiaat vuotiaat 60-vuotiaat ja vanhemmat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu Ikäluokka vuotiaat kasvaa sekä vuodesta 2007 vuoteen 2017 että vuodesta 2007 vuoteen 2027 ainoastaan Itä-Uudenmaan maakunnassa. Sen sijaan Satakunnan, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa se pienenee molemmissa aikavertailuissa. Ikäluokka vuotiaat pienenee kaikissa maakunnissa Uudenmaan ja Pirkanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Sen sijaan 60-vuotiaita ja vanhempia on kaikissa maakunnissa huomattavasti enemmän kuin vuonna Edellisessä ja vertailussa on otettu huomioon vain ne maakunnat, joissa ikäluokat kasvavat tai pienenevät molemmissa aikavertailuissa. Niistä maakunnista, joissa ikäluokka kasvaa toisessa ja vähenee toisessa aikavertailussa, ei ole mainintaa. Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnissa kaikki ikäluokat, lukuun ottamatta ikäluokkaa 60-vuotiaat ja vanhemmat, pienenevät vuodesta 2007 vuoteen 2017 ja vuodesta 2007 vuoteen Missään maakunnassa kaikki ikäluokat eivät kasva sekä vuodesta 2007 vuoteen 2017 että vuodesta 2007 vuoteen Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

25 Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2027 Maakunta 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin vuotiaat vuotiaat 60-vuotiaat ja vanhemmat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

26 Ikäluokkien kehittyminen 26 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

27 Perusopetus Indikaattorit koulutusmuodoittain 1. Perusopetus Perusopetus käsittää peruskoulujen, peruskouluasteen erityiskoulujen sekä perus- ja lukioasteen koulujen perusopetusta 1 9 vuosiluokilla antavat koulut, esiopetuksen ja lisäopetuksen. Kansanopistot eivät sisälly tarkasteluun. Ahvenanmaan koulut ovat myös pääasiallisesti tarkastelun ulkopuolella. Mikäli ne on sisällytetty, siitä on erikseen maininta. Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärän kehitys koko maassa 2000-luvulla käy ilmi oheisesta taulukosta. Perusopetuksen syksyn oppilasmäärä vuosina Vuosi Oppilasmäärä ) Ahvenanmaan koulut sisältyvät lukuihin. Lähde: Tilastokeskus Opetushallituksen WERA -web-raportointipalvelu Vuonna 2007 annettiin perusopetusta peruskoulussa, 159 peruskouluasteen erityiskoulussa ja 37 perus- ja lukioasteen koulussa. Perusopetuksessa oli yhteensä lähes oppilasta, joista opiskeli erityiskouluissa. Erityisopetuksen piirissä opiskelevien oppilaiden määrä on huomattavasti suurempi, koska erimuotoista erityisopetusta on nykyään laajasti myös peruskouluissa. n Kouluverkosto Kouluverkoston rakennetta on tarkasteltu muodostamalla kouluista kokoryhmiä niiden oppilasmäärän perusteella. Peruskoulut ja perusasteen erityiskoulujen rakenne on käsitelty erikseen. Peruskouluista on muodostettu viisi ryhmää. Koulut painottuvat lukumääräisesti selvästi alle 100 oppilaan kokoisiin kouluihin. Vuonna 2007 joka neljäs peruskoulu oli alle 50 ja joka viides oppilaan koulu. Kuitenkin näissä oli oppilaita vain 12 prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Suuria yli 300 oppilaan peruskouluja oli noin joka viides, mutta näiden koulujen osuus kokonaisoppilasmäärästä Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

28 Perusopetus ylitti 50 prosenttia. Peruskoulujen määrä oli huomattavasti pienentynyt vuonna 2007 vuoteen 2003 verrattuna, 482 koululla. Tästä pienten alle 50 oppilaan koulujen määrä oli vähentynyt eniten, 300. Myös vähintään 300 oppilaan kouluja oli 20 vähemmän kuin vuonna Peruskoulut olivat omistajapohjaltaan 99 prosenttisesti kunnallisia. Taulukko 1.1 Peruskoulujen lukumäärä ja oppilasmäärä koulujen koon mukaan vuosina Kouluissa oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle Vähintään Yhteensä Yksityinen Valtion Kunnallinen Muutokset Kouluissa oppilaita Osuus vuonna 2003 (%) Osuus vuonna 2007 (%) Muutos (määrä) Muutos (%) Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 31,8 6,2 26,7 4, ,4-24, ,9 8,0 18,5 7, ,5-14, ,0 35,3 33,0 35, ,9-5, ,8 37,6 16,8 36, ,4-8,4 Vähintään 500 3,5 12,8 5,0 16, ,8 25,9 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100, ,7-4,3 Yksityinen 0,7 0,6 0,9 0, ,8 8,5 Valtion 0,1 0,3 0,2 0, ,0-1,3 Kunnallinen 99,1 99,1 98,9 99, ,8-4,4 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Peruskouluasteen erityiskoulujen kouluverkostoa on tarkasteltu samalla ryhmityksellä kuin peruskouluja. Lukumääräisesti eniten on alle 50 oppilaan erityiskouluja. Vuonna 2007 noin kaksi kolmesta oli alle 50 oppilaan kouluja ja yli 80 prosenttia oli alle 100 oppilaan kouluja. Myös erityiskoulujen määrä oli pienentynyt vuonna 2007 vuoteen 2003 verrattuna. Vuonna 2007 oli 61 koulua vähemmän kuin vuonna 2003, mikä merkitsi lähes joka kolmannen koulun poisjäämistä. Erityiskouluista 92 prosenttia oli kunnallisia, 6 prosenttia valtion ja 2 prosenttia yksityisiä kouluja. 28 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

29 Perusopetus Taulukko 1.2 Peruskouluasteen erityiskoulujen lukumäärä ja oppilasmäärä koulujen koon mukaan vuosina Kouluissa oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle Yhteensä Yksityinen Valtion Kunnallinen Muutokset Kouluissa oppilaita Osuus vuonna 2003 (%) Osuus vuonna 2007 (%) Muutos (määrä) Muutos (%) Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 69,1 34,9 66,0 29, ,9-32, ,9 30,8 19,5 26, ,6-31, ,0 34,3 14,5 43, ,5-0, ,0 0,0 0,0 0,0 0 0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100, ,7-21,3 Yksityinen 3,2 2,3 3,4 2, ,0 9,4 Valtion 6,8 5,9 7,2 6, ,7 2,1 Kunnallinen 90,0 91,8 89,4 91, ,3-23,6 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Peruskouluikäisten ikäluokkien pieneneminen on merkinnyt kouluverkoston alueellista harvenemista kuntien lakkauttamis- tai yhdistämispäätösten seurauksena. Koulujen vähentämisen taustana on monesti ollut kuntien heikentynyt talous. Kouluverkoston supistus heijastuu luonnollisesti koulujen maantieteelliseen sijaintiin ja saattaa vaikeuttaa koulunkäyntinsä aloittavien lasten koulutuspalvelujen saavutettavuutta. Koulujen määrissä tapahtuneet vähennykset vuosien 2004 ja 2007 välisenä aikana olivat kohdistuneet ennen kaikkea koulujen lakkauttamiseen. Koulujen kokonaisvähennyksen ollessa noin 540 koulua 350 koulua oli lakkautettu. Lähes 200 koulua oli yhdistetty, mutta samanaikaisesti oli perustettu lähes 30 uutta koulua lähinnä kasvukeskuksiin. Viime vuosien koulujen kiihtynyt supistamistahti ja pienenevät ikäluokat lähivuosina tulevat merkitsemään perusopetuksen kouluverkoston yhä harvenemista. Verrattaessa kouluverkoston rakenne- ja muutostaulukoita keskenään saadakseen selville kouluverkoston muutoksia on huomioitava, että ne eivät ole täysin vertailukelpoisia. Taulukosta, jossa on ilmaistu muutokset koulujen lakkauttamisena ja yhdistämisenä puuttuvat ns. tekniset muutokset. Tällaisia ovat mm. tiettyinä vuosina vailla toimintaa olleet koulut. Tekniset muutokset on otettu huomioon kouluverkoston rakennetaulukoissa mutta ei koulujen lakkauttamisten ja yhdistämisten muutostaulukossa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

30 Perusopetus Taulukko 1.3 Peruskoulujen ja peruskouluasteen erityiskoulujen kouluverkoston muutokset vuosina Muutokset Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Peruskoulut Peruskouluasteen erityiskoulut Yhteensä Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Peruskouluverkosto on harventunut 2000-luvulla erityisesti väestömäärältään pienissä kunnissa. Koulujen määrän vähetessä eräisiin kuntiin on jäänyt vain yksi peruskoulu. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 sellaisten kuntien määrä, joissa oli vain yksi peruskoulu, oli edelleen kasvanut. Vuonna 2000 oli 39 tällaista kuntaa, mutta vuonna 2007 niitä oli jo 61. Tämä merkitsee kasvua 9 prosentista 15 prosenttiin kuntien kokonaismäärään verrattuna. Taulukko 1.4 Yhden peruskoulun kuntien lukumäärä vuosina Yhden peruskoulun kuntien määrä Kuntien kokonaismäärä Yhden koulun kuntien osuus, % 8,9 9,5 10,2 10,9 11,7 12,3 14,2 15,3 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI n Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Perusopetuksen aloittamisella tarkoitetaan syksyllä koulunkäyntinsä ensimmäisellä vuosiluokalla aloittavien määrää. Valtaosa lapsista on 7-vuotiaita, mutta osa on 6-vuotiaita tai yli 7-vuotiaita. Lisäksi saa vuosittain noin 1300 lasta vuoden lykkäyksen koulun aloittamisessa. Se voidaan myöntää erityisistä syistä kuten koulukypsymättömyydestä. Vuonna 2007 peruskoulun aloitti lasta, joista 7-vuotiaita oli eli 95 prosenttia. Lisäksi oli 6-, 8- ja 9-vuotiaita yhteensä lähes 5 prosenttia koulunkäyntinsä aloittaneista. Koulunsa aloittavien määrä ylittää siis jonkin verran 7-vuotiaiden ikäluokan. Ensimmäisellä vuosiluokalla poikien osuus oli 52 prosenttia ja tyttöjen 48 prosenttia. Koulun yhteydessä annettavassa esiopetuksessa aloittavien määrä oli lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2000 vuoteen 2003, mutta vuoden 2003 jälkeen lisäys on ollut varsin pieni ja viime vuosina määrä on vakiintunut noin tasolle. Suurin osa esiopetuksesta annetaan edelleen päiväkodeissa. Esiopetus Esiopetuksen tavoitteena on vahvistaa lasten oppimisedellytyksiä. Esiopetuksen avulla tuetaan ja seurataan lapsen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista kehitystä ja ehkäistään ennalta mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia. Lapsella on oikeus saada esiopetusta yleensä vuotta ennen oppivelvollisuusiän alkua eli sinä vuonna, jolloin hän täyttää kuusi vuotta. Vuodesta 2001 lähtien kunnalla on ollut velvollisuus osoittaa jokaiselle esiopetukseen oikeutetulle lapselle esiopetuspaikka. Opetushalli- 30 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

31 Perusopetus tus on vahvistanut esiopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet. Esiopetukseen sovelletaan perusopetuksen lainsäädäntöä. Oppimisympäristössä keskeisiä ovat opettajan ja lapsen välinen sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus, erilaiset toimintatavat ja oppimistehtävät. Oppiminen tapahtuu paljolti leikin kautta. Esiopetukseen osallistumisesta päättää lapsen huoltaja. Esiopetus on maksutonta ja sen laajuus on vähintään 700 tuntia vuodessa. Kunta voi päätöksensä mukaan järjestää esiopetusta koulussa, lasten päivähoidosta annetun lain tarkoittamassa päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa. Esiopetuksen järjestäjä päättää menettelystä, jota noudattaen sen järjestämään tai hankkimaan esiopetukseen hakeudutaan. Opetuksen järjestäjän tulee ilmoittaa riittävän ajoissa esiopetuksen järjestämispaikoista, esiopetuksen järjestämisestä ja opetukseen hakemisesta. Esiopetusta järjestettäessä on otettava huomioon, että esiopetukseen osallistuvalla lapsella on edelleen mahdollisuus käyttää esiopetuksen lisäksi myös päivähoitopalveluita siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetuslaissa tarkoitettuna oppivelvollisena perusopetukseen. Kuusivuotiaiden ikäluokasta yhä suurempi osa osallistuu esiopetukseen. Vuonna 2007 esiopetusta sai yhteensä lasta, mikä on lähes 100 prosenttia kuusivuotiaiden ikäluokasta. Esiopetusta sai päivähoidon yhteydessä lasta ja peruskoulussa oli runsaat lasta. n Tarjonta Ainevalinnat Perusopetuksen ainevalintojen tilastot käsittävät mm. yhteisten ja valinnaisten kotimaisten ja vieraiden kielten opinnot, matematiikan, luonnontieteiden ja tietotekniikan valinnaiset opinnot sekä katsomusaineiden opiskelun. Kielivalinnoista ainevalintojen tilastot osoittavat mitä kieliä, minkä laajuisia kielten oppimääriä ja kuinka monta kieltä on opiskeltu. Matematiikan ja luonnontieteen kurssien valinta kertoo opiskellun kurssien laajuuden ja määrän. Valittavana olevat kielet ja kurssit riippuvat koulun tarjonnasta. Ainevalinnat kertovat siis, kuinka monta valintaa on tehty. Ne eivät suoranaisesti vastaa oppilaiden määrää, koska sama oppilas voi valita useita kieliä tai kursseja. Esimerkiksi vuonna 2007 vuosiluokkien 7 9 opiskelijoista lähes 80 prosenttia oli opiskellut vähintään kahta vierasta kieltä. Vieraiksi kieliksi on katsottu kaikki muut kielet paitsi koulun opetuskieli. Kielivalinnat jakautuvat oppimäärältään erilaajuisiin yhteisiin, vapaaehtoisiin ja valinnaisiin kieliin. Kaikille yhteisiä kieliä ovat A1, jonka opiskelu aloitetaan tavallisimmin perusopetuksen kolmannella vuosiluokalla ja B1-kieli, jonka opiskelu aloitetaan seitsemännellä vuosiluokalla. Lisäksi oppilas voi valita vapaaehtoisen A2-kielen, joka tavallisimmin alkaa viidennellä vuosiluokalla sekä valinnaisen B2-kielen, joka aloitetaan yleensä perusopetuksen kahdeksannella vuosiluokalla. Kaikille yhteisen A1-kielen aloittaminen ennen kolmatta vuosiluokkaa on selvästi yleistynyt 2000-luvun alkuvuosilla, mutta sen jälkeen pysynyt melko vakiona. Vuonna 2007 koulunsa aloittavista lähes 9 prosenttia ja toisen vuosiluokan oppilaista 14 prosenttia aloitti A1-kielen opinnot. Vuonna 2000 vastaavat osuudet olivat 5 ja 10 prosenttia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

32 Perusopetus Taulukko 1.5 A1-kieltä 1 2-vuosiluokilla opiskelleet vuosina Vuosi Kielivalinnat Oppilasmäärä 1. vuosiluokka 2. vuosiluokka oppilaita (%) * oppilaita (%) * 1. vuosiluokka 2. vuosiluokka , , , , , , , , , , , , , , , , * Prosenttiosuudet (%) on laskettu kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärästä. Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Eri A1-kielten opiskelutilasto koskee kolmatta vuosiluokkaa, koska A1-kielen opiskelu aloitetaan käytännössä viimeistään kolmannella vuosiluokalla. Eri kielten suosiossa ei ole vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana tapahtunut oleellisia muutoksia. Englannin asema muihin A1-kieliin verrattuna oli edelleen ylivoimainen, sillä englantia opiskeli kolmannen vuosiluokan oppilasmäärästä noin 90 prosenttia. Ruotsin kielen osuus oli jonkin verran vähentynyt ja suomi vakiintunut 5 prosenttiin. Ranska ja saksa olivat myös hieman menettäneet suosiotaan ja venäjän suosio näyttäisi vakiintuneen noin 0,2 prosenttiin. Taulukko 1.6 Perusopetuksen 3. vuosiluokalla A1-kieliä opiskelleet vuosina A1-kieli Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Englanti , , , , ,9 Ruotsi 844 1, , , , ,1 Suomi , , , , ,1 Ranska 676 1, , , , ,8 Saksa , , , , ,2 Venäjä 85 0,1 96 0, ,2 96 0,2 95 0,2 Saame 2 0,0 2 0,0 1 0,0 0 0,0 1 0,0 Muu kieli 24 0,0 14 0,0 10 0,0 12 0,0 10 0,0 A1-kielet yhteensä , , , , ,3 3. vuosiluokan oppilasmäärä * Prosenttiosuudet (%) on laskettu 3. vuosiluokan oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Englannin asema suosituimpana A1-kielenä on pysynyt vakaana ja muita kieliä opiskellaan pääasiallisesti A2-kielenä. Kuitenkin A2-kielen opiskelu on alkanut vähentyä. Vähentyminen selittyy osittain pienemmästä oppilasmäärästä. Viime vuosina saksa ja ruotsi, joiden osuudet ovat suurimmat A2-kielen opiskelussa, ovat alkaneet menettää suosiotaan. Vuonna 2007 saksan suosio oli lähes puolittunut vuoteen 2003 verrattuna. Myös ranskan ja venäjän suosio oli lievästi laskenut. Tilastotiedot koskevat viidennen vuosiluokan oppilasmäärää, sillä A2-kieli aloitetaan yleisesti viimeistään viidennellä vuosiluokalla. 32 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

33 Perusopetus Taulukko 1.7 Perusopetuksen 5. vuosiluokalla A2-kieliä opiskelleet vuosina A2-kieli Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Englanti , , , , ,0 Ruotsi , , , , ,5 Suomi 180 0, , , , ,3 Ranska , , , , ,5 Saksa , , , , ,3 Venäjä 225 0, , , , ,2 Saame 38 0,1 37 0,1 28 0,0 23 0,0 26 0,0 Muu kieli 46 0,1 83 0, , ,2 86 0,1 A2-kielet yhteensä , , , , ,0 5. vuosiluokan oppilasmäärä * Prosenttiosuudet (%) on laskettu 5. vuosiluokan oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Vuosiluokilla 7 9 A1- ja A2-kielten opiskelu on tilastoitu yhdessä. Tämän vuoksi A1- ja A2-kielten opiskelu ylittää kokonaisoppilasmäärän. Sadan yli menevät prosentit kuvaavat samalla sitä, kuinka suuri osa kyseisten vuosiluokkien oppilaista opiskelee kahta A-kieltä. Vuonna 2007 ruotsin osuus oli jonkin verran kasvanut mutta saksan huomattavasti vähentynyt vuoteen 2003 verrattuna. Taulukko 1.8 Perusopetuksen 7 9. vuosiluokilla A-kieliä opiskelleet vuosina A-kieli Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita Englanti , , , , ,0 Ruotsi , , , , ,3 Suomi , , , , ,6 Ranska , , , , ,1 Saksa , , , , ,2 Venäjä 894 0, , , , ,4 Saame 52 0,0 47 0,0 57 0,0 59 0,0 41 0,0 Latina 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Muu kieli 140 0,1 62 0, , , ,1 A-kielet yhteensä , , , , , vuosiluokkien oppilasmäärä * Prosenttiosuudet (%) on laskettu 7 9 vuosiluokkien oppilasmäärästä: Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Myös B2-kielen opiskelun suosio on laskenut. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 B2-kielen opiskelu oli vähentynyt 19 prosentista 13 prosenttiin kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilasmäärään suhteutettuna. Luvussa on pieni virhemahdollisuus, koska joissakin kouluissa B2-kielen opiskelu alkaa aikaisemmin. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

34 Perusopetus Taulukko 1.9 B2-kieltä vuosiluokilla opiskelleet vuosina Vuosi Kielivalinnat Oppilasmäärä Oppilaita (%) * Oppilaita , , , , , , , , * Prosenttiosuudet (%) on laskettu kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Kielikohtainen erittely B2-kielen opiskelun kehittymisestä osoittaa sen, että vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana saksa ja ranska olivat menettäneet suhteellisesti eniten asemiaan. Päällimmäisenä syynä tähän on se, että sekä saksan että ranskan asema A2-kielenä on edelleen melko vahva. Myös venäjän opiskelu oli hieman vähentynyt. Taulukko 1.10 Perusopetuksen 8 9. vuosiluokilla B2-kieliä opiskelleet vuosina B2-kieli Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Englanti 271 0, , , , ,1 Ruotsi 74 0, , ,2 33 0,0 10 0,0 Suomi 2 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Ranska , , , , ,9 Saksa , , , , ,2 Venäjä 866 0, , , , ,6 Saame 2 0,0 14 0,0 7 0,0 7 0,0 20 0,0 Latina 685 0, , , , ,5 Muu kieli 740 0, , , , ,8 B2-kielet yhteensä , , , , , vuosiluokkien oppilasmäärä * Prosenttiosuudet (%) on laskettu kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Ranskan, saksan, venäjän ja ruotsin opiskelun yhteenvetotaulukosta käy ilmi, että vuonna 2007 erityisesti saksan suosio A2-kielinä on huomattavasti vähentynyt vuoteen 2000 verrattuna, kun taas ruotsin asema on huomattavasti parantunut. Ranskan suosio on lievästi noussut, mutta venäjän laskenut. Saksan opiskelu B2-kielenä oli voimakkaasti vähentynyt; ranskan ja venäjän jonkin verran. Ruotsi on ainoana kielenä merkitty B1-kielen sarakkeeseen sen vuoksi, että B1-kielenä ei opiskella muita kuin toista kotimaista kieltä. Ruotsin kohdalla näkyy, että se on huomattavasti vahvistunut erityisesti A2-kielenä. Ruotsin suosion kasvu A2-kielenä on myös lisännyt B1-ruotsin opiskelua. On kuitenkin huomioitava, että suomenkielisissä kouluissa kaikki opiskelevat ruotsia joka tapauksessa lukuun ottamatta ruotsin opetuksesta vapautettuja. 34 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

35 Perusopetus Taulukko 1.11 Ranskan, saksan, venäjän ja ruotsin oppilasmäärien kehittyminen vuosina 2000, 2006 ja 2007 A1 vlk. 1 6 A2 vlk. 1 6 A1- ja A2 vlk. 7 9 B1 vlk. 7 9 B2 vlk. 7 9 Yhteensä Ranska Saksa Venäjä Ruotsi Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden matematiikan valinnaiset opinnot Perusopetuksen tuntijaossa matematiikkaa opiskellaan valinnaisina opintoina siten, että laajuus on ¼, ½, 1 tai useampia vuosiviikkotunteja (kursseja). Yleisin matematiikan valinnainen opintokokonaisuus koostuu yhdestä valinnaisesta vuosiviikkotunnista. Matematiikkaa opiskellaan luonnollisesti myös pakollisena aineena vuosiluokilla 7 9, mutta sitä ei ole tilastoitu erikseen. Valinnaiset kurssivalinnat koskevat peruskoulun oppimäärän tiettynä vuotena suorittaneiden opiskelua vuosiluokkien 7 9 aikana. Vuonna 2007 matematiikan valinnaisten kurssien opiskelu oli vähentynyt alle puoleen vuoden 2006 tasosta. Syitä tähän on pyritty selvittämään viranomaisten taholta, mutta selityksiä näin voimakkaaseen opiskelun vähenemiseen ei ole löydetty. Tämän vuoksi vuoden 2007 perusopetuksen matematiikan valinnaiset ainevalintatilastot on käytetty taulukoissa, muttei vertailuissa. Samaa koskee luonnontieteitä. Matematiikan valinnaisten kurssien opiskelu oli huomattavasti vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2006, - 25 prosenttia. Poikien osuus matematiikan valinnaisista opinnoista oli kasvanut samassa suhteessa kuin tyttöjen oli pienentynyt. Pienempi ikäluokka selittää osaltaan matematiikan valinnaisten opintojen supistumisen, mutta oppilaiden valinnat ovat myös suuntautuneet muihin kuin matematiikan opintoihin, esimerkiksi tietotekniikan opiskeluun. Vuonna 2005 jolloin tietotekniikan valintojen tilastointi alkoi perusopetuksessa siinä oli lähes oppilasta, mutta vuonna 2006 jo noin oppilasta enemmän. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

36 Perusopetus Taulukko 1.12 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden matematiikan valinnaisten kurssien opiskelu vuosina Opintojen laajuus Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Alle 29 h (alle 1 vvh) h (= 1vvk) Vähintään 57 h (>1 vvh) Yhteensä Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Kuvio 1.1 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden matematiikan valinnaiset kurssit Oppilaita Tytöt Pojat Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden luonnontieteiden valinnaiset opinnot Perusopetuksen tuntijaossa luonnontieteitä opiskellaan valinnaisesti ¼, ½, 1 tai useamman vuosiviikkotunnin määräisinä kokonaisuuksina. Koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa yksi vuosiviikkotunti (vvkt) määritellään yleensä kurssiksi. Yleisin luonnontieteiden valinnainen opintokokonaisuus koostuu yhdestä vuosiviikkotunnista. Luonnontieteiden aineita opiskellaan vuosiluokilla 7 9 luonnollisesti myös pakollisina aineina, mutta näitä ei ole tilastoitu erikseen. Vuonna 2006 absoluuttiset määrät luonnontieteiden valinnaisten opintojen suorittamisessa olivat vähentyneet vuoteen 2003 verrattuna, - 16 prosenttia. Tyttöjen osuus valinnaisista opinnoista oli pysynyt noin 40 prosentissa. Luonnontieteiden opiskelua vuonna 2007 ei käsitellä samoista syistä kuin matematiikan. 36 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

37 Perusopetus Taulukko 1.13 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden luonnontieteiden valinnaisten kurssien opskelu vuosina Luonnontieteelliset aineet (fysiikka, kemia, biologia, maantieto) Opintojen laajuus Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Alle 29 h (1/4 1/2 vvkt) h (1 2 vvkt) Vähintään 95 h (3- vvkt) Yhteensä Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Kuvio 1.2 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden luonnontieteiden valinnaiset kurssit Oppilaita Tytöt Pojat Katsomusaineiden opiskelu Perusopetuksen vuosiluokilla 1 9 sekä lisäopetuksessa katsomusaineina on opiskeltu eri uskontoja ja elämänkatsomustietoa. Katsomusaineiden opiskelu jakautui vuonna 2007 siten, että 94 prosenttia opiskelijoista oli valinnut evankelis-luterilaisen uskonnon, lähes 3 prosenttia elämänkatsomustiedon, runsas 1 prosentti ortodoksisen uskonnon ja loput muita uskontoja. Noin 1 prosentti opiskelijoista oli jäänyt katsomusaineiden opiskelun ulkopuolelle. Osuudet ovat pysyneet miltei vakiona vuodesta 2005 vuoteen 2007, vaikka oppilasmäärä on vähentynyt noin oppilaalla. n Peruskoulun oppimäärän suorittaminen Päättötodistuksen saaminen Oppilas saa peruskoulun päättötodistuksen, kun hän on hyväksyttävästi suorittanut koko perusopetuksen oppimäärän. Sen suorittaa vuosittain lähes koko ikäluokka. Ikäluokaksi on katsottu 16-vuotiaat. Vuonna 2007 valmistuneiden osuus ikäluokasta oli hieman laskenut vuoteen 2003 verrattuna. Ikäluokka oli sama- Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

38 Perusopetus na aikana kasvanut hengellä eli 8 prosentilla ja peruskoulun päättötodistuksen saaneiden määrä hengellä. Luokalle jääneiden määrä on pysynyt miltei vakiona eli ollut vajaa 1 prosentti kevään yhdeksännen vuosiluokan oppilasmäärästä. Taulukko 1.14 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden ja lisäopetuksen suorittaneiden määrä vuosina Peruskoulun päättötodistus Muutos Muutos Absol. % Absol. % Peruskoulun päättötodistus peruskoulusta , ,3 Peruskouluopetuksen päättöluokan opiskelijamäärä Kevään 9-vuosiluokan oppilasmäärä , ,4 Ikäluokat 16-vuotiaiden ikäluokka , ,6 Päättötodistuksen saaneiden osuudet (%) %-yksikköä Kevään 9-vuosiluokan oppilasmäärästä 99,0 99,0 99,1 99,0 99,0 0,0 0,0 Edellisen syksyn opiskelijamäärästä 16-vuotiaiden ikäluokka 99,0 98,4 98,2 98,2 98,4-0,5 0,3 Lisäopetus Lisäopetuksen suorittaneiden määrä , ,0 Lisäopetuksen edellisen syksyn oppilasmäärä , ,0 Lisäopetuksen suorittaneiden osuudet (%) %-yksikköä 16-vuotiaiden ikäluokka 2,2 1,8 2,1 2,0 1,7-0,4-0,2 Edellisen syksyn opiskelijamäärästä 82,9 81,5 82,9 81,9 84,7 1,8 2,8 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Lisäopetus Oppivelvollisuutensa jo suorittaneille nuorille voidaan järjestää yhden lukuvuoden kestävää lisäopetusta, jonka laajuus on tuntia. Opiskelijaksi voidaan ottaa nuori, joka on saanut peruskoulun päättötodistuksen samana tai edellisenä vuonna. Lisäopetuksen tavoitteena on tukea nuoren kehitystä parantamalla jatko-opintoihin pääsyn edellytyksiä ja auttamalla häntä suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Lisäopetuksessa voidaan opiskella kunkin opiskelijan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti perusopetuksen oppimäärään kuuluvia aineita ja muita perusopetuksen mukaisia aineita. Lisäopetukseen voi kuulua myös ammattiin valmentavia opintoja ja työelämään tutustumista. Tavoitteena on, että lisäopetuksen jälkeen jokaisella opiskelijalla on sekä suunnitelma jatko-opinnoista että valmiudet aloittaa ne. Lisäopetuksen oppilasmäärä oli huomattavasti vähentynyt vuoden 2003 ja 2007 välisenä aikana samoin kuin lisäopetuksen suorittaneiden määrä. Kansanopistoja lukuun ottamatta vuonna 2006 perusopetuksen lisäopetuksen aloitti noin opiskelijaa ja sen suoritti vuonna 2007 runsaat tuhat. Yhdessä vuodessa lisäopetuksen oli siis suorittanut noin 85 prosenttia lisäopetuksen aloittaneista, mikä tarkoittaa sitä, että suorittaneiden osuus oli vuonna 2007 korkeampi kuin vuonna Oppivelvollisuuden laiminlyöneet Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat kaikki oppivelvollisia. Perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot voi kuitenkin hankkia myös opiskelemalla muualla kuin peruskoulussa, esimerkiksi kotona. Kotikunta on velvollinen valvomaan oppivelvollisen edistymistä opinnoissaan. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. 38 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

39 Perusopetus Oppivelvollisuuden laiminlyöneet eivät ole saaneet peruskoulun päättötodistusta. Heidät voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: kokonaan oppivelvollisuutensa laiminlyöneet, oppivelvollisuusiän ohittaneet ja erotodistuksen saaneet ja oppivelvollisuusiän ohittaneet ilman erotodistusta olevat. Oppivelvollisuutensa laiminlyövien 7 17-vuotiaiden määrä on käsittänyt oppivelvollista vuosittain. Se on vähentynyt kaikissa kategorioissa vuodesta 2003 vuoteen Vähennykset ovat määrällisesti melko pieniä mutta suhteellisesti huomattavia. Taulukko 1.15 Perusopetuksen oppivelvollisuuden laiminlyöneet vuosina Oppilaita 2004 Oppilaita 2005 Oppilaita 2006 Oppilaita 2007 Oppilaita Muutos Oppilaita (%) Oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneet ,4 Oppivelvollisuusiän ohittaneet erotodistuksen saaneet ,8 ilman erotodistusta ,5 Yhteensä ,8 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI n Erityisopetus Erityisopetuksen tilastointi jakautuu erityisopetukseen kokonaan otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrään ja osa-aikaisessa erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrään. Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen määrä on kasvanut huomattavasti vuosi vuodelta. Vuonna 2007 erityisopetukseen oli otettu tai siirretty koko maassa oppilasta, mikä on 8,1 prosenttia perusopetuksen kokonaisoppilasmäärästä. Erityisopetukseen otettuja tai siirrettyjä oli 7,7 prosenttia enemmän kuin vuonna Osa-aikaisessa erityisopetuksessa kävi noin oppilasta, mikä on noin oppilasta vähemmän kuin vuonna Osa-aikainen erityisopetus käsittää ilman siirto- tai ottopäätöstä olevien oppilaiden lisäksi myös ne oppilaat, joilla on päätös erityisopetukseen siirtymisestä ja jotka lisäksi ovat saaneet osa-aikaista erityisopetusta. Taulukko 1.16 Erityisopetukseen otetut tai siirretyt oppilaat vuosina Erityisopetukseen otetut tai siirretyt 1) vuotinen oppivelvollisuus vuotinen oppivelvollisuus vuotinen oppivelvollisuus (vaikeasti vammaiset) Yhteensä Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden %-osuus kokonaisoppilasmäärästä 1) Ahvenanmaan koulutus sisältyy. Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI 4,6 5,2 5,7 6,2 6,7 7,3 7,7 8,1 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

40 Perusopetus Vuonna 2007 erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista 39 prosenttia opiskeli yleisen oppimäärän mukaisesti, osittain yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti 33 prosenttia ja kokonaan yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti 28 prosenttia. Taulukko 1.17 Perusopetuksen erityisopetukseen otetut tai siirretyt oppilaat opiskeltujen oppimäärien mukaan vuosina 2006 ja 2007 Oppilaat opiskeltujen oppimäärien mukaan Muutos Tytöt Pojat Yht. (%) Tytöt Pojat Yht. (%) Yht. (%) Yleinen oppimäärä , , ,9 Osittain yksilöllistetty oppimäärä , , ,8 Kokonaan yksilöllistetty oppimäärä , , ,0 Yhteensä , , ,1 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Vuonna 2007 kolme yleisintä erityisopetukseen otto- tai siirtopäätöksen perustetta olivat kehitysviivästymä, dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet ja eriasteinen aivotoiminnan häiriö, liikuntavamma tai vastaava. Näiden kolmen perusteen osuudet kaikista syistä ylittivät 50 prosenttia. Vuodesta 2006 vuoteen 2007 perusteena oli eniten lisääntynyt dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet, + 15 prosenttia ja eniten vähentynyt vaikea kehitysvamma, - 16 prosenttia. Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärään suhteutettuna eniten erityisopetukseen otettuja tai siirrettyjä oli lisäopetuksessa, 29 prosenttia ja vähiten vuosiluokilla 1 6, 10 prosenttia. Noin kaksi kolmesta erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä olivat poikia. Taulukko 1.18 Erityisopetukseen otto- tai siirtopäätöksen peruste esiopetuksessa, vuosiluokilla 1 9 ja lisäopetuksessa vuosina 2006 ja 2007 Peruste Muutos Oppilaita Oppilaita (%) Määrä (%) Vaikea kehitysvamma , ,4 Kehitysviivästymä , ,6 Eriasteinen aivotoim. häiriö, liikuntavamma tai vastaava , ,0 Tunne-elämän häiriö / sosiaal. sopeutumattomuus , ,2 Autismiin tai Aspergerin oireyhtymään liittyvät oppimisvaikeudet , ,6 Dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet , ,6 Näkövamma , ,4 Kuulovamma , ,4 Muu kuin edellä mainittu syy , ,0 Erityisopetukseen otetut tai siirretyt yhteensä , ,1 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI 40 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

41 Perusopetus Taulukko 1.19 Perusopetuksen erityisopetukseen otetut tai siirretyt luokka-asteen mukaan vuonna 2007 Erityisopetuksen ensisijainen peruste Vuosiluokka Joista Esiopetus Vlk:t 1 6 Vlk:t 7 9 Lisäopetus Yhteensä tytöt pojat Vaikea kehitysvamma Kehitysviivästymä Eriasteinen aivotoim. häiriö, liikuntavamma tai vast Tunne-elämän häiriö / sosiaal. sopeutumattomuus Autismiin tai Aspergerin oireyhtymään liittyv. oppimisvaik Dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet Näkövamma Kuulovamma Muu kuin edellä mainittu syy Erityisopetukseen otetut tai siirretyt yhteensä Perusop. kokonaisoppilasmäärään verrattuna (%) 11,1 7,1 9,5 29,1 8,1 5,4 10,7 Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärä Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Maakuntien välisiä eroja on tarkasteltu mm. vertailemalla erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden osuuksia perusopetuksen kokonaisoppilasmääriin ja vertailemalla erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden opetuksen järjestämismuotoja. Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen kokonaismääriä tarkasteltaessa maakunnittain voidaan todeta melko suuria eroja. Vuonna 2007 suhteellisesti eniten otettuja tai siirrettyjä oppilaita oli Etelä-Karjalan, Päijät-Hämeen, Uudenmaan ja Etelä-Savon maakunnissa. Näissä kaikissa erityisopetuksessa oli vähintään yhdeksän prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Suhteellisesti vähiten oppilaita erityisopetuksessa oli Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Näissä kaikissa oli alle seitsemän prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Kuvio 1.3 Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen osuudet kokonaisoppilasmääristä maakunnittain vuonna 2007 (%) % ,5 9,3 9,3 9,1 8,9 8,8 8,5 8,5 8,4 8,3 8,1 7,6 7,5 7,5 7,4 7,4 7,2 6,4 6,3 5, Etelä-Karjala Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Varsinais-Suomi Pohjois-Savo Kainuu Itä-Uusimaa Keski-Suomi Koko maa Kymenlaakso Keski-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Satakunta Lappi Kanta-Häme Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

42 Perusopetus Vuonna 2007 sai 50 prosenttia erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista opetusta erityisluokalla. Toinen osa oppilaista oli joko integroitu kokonaan tai osittain yleisopetukseen. Erityisopetuksen järjestämismuodoissa oli suuria maakunnittaisia eroja. Eniten erityisopetusta saavia oppilaita yleisopetukseen joko kokonaan tai osittain integroituna oli Pohjanmaan, Lapin, Keski-Suomen, Itä-Uudenmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Näissä kaikissa yli 60 prosenttia erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista oli sijoitettu integroidusti yleisopetukseen. Vähiten yleisopetukseen on integroitu oppilaita Kymenlaakson, Satakunnan ja Uudenmaan maakunnissa. Eniten erityisluokissa erityisopetusta saavia oppilaita oli Kymenlaakson ja Satakunnan maakunnissa. Näissä kussakin osuus oli yli 60 prosenttia. Vähiten oppilaita erityisluokissa oli Pohjanmaan, Lapin, Keski-Suomen, Itä-Uudenmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Näissä kaikissa osuus oli alle 40 prosenttia. Taulukko 1.20 Yleisopetukseen kokonaan tai osittain integroituneet sekä erityisryhmässä tai -luokassa opiskelevat maakunnittain vuonna 2007 Maakunta Kokonaan integroitu yleisopetukseen Osittain integroitu yleisopetukseen Erityisryhmässä tai erityisluokassa Erityisopetukseen otetut tai siirretyt yhteensä Määrä (%) Määrä (%) Määrä (%) Määrä Osuus oppilasmäärästä Uusimaa , , , ,3 Itä-Uusimaa , , , ,4 Varsinais-Suomi , , , ,8 Satakunta , , , ,4 Kanta-Häme , , , ,4 Pirkanmaa , , , ,3 Päijät-Häme , , , ,3 Kymenlaakso , , , ,6 Etelä-Karjala , , , ,5 Etelä-Savo , , , ,1 Pohjois-Savo , , , ,5 Pohjois-Karjala , , , ,9 Keski-Suomi , , , ,3 Etelä-Pohjanmaa , , , ,4 Pohjanmaa , , , ,5 Keski-Pohjanmaa , , , ,5 Pohjois-Pohjanmaa , , , ,9 Kainuu , , , ,5 Lappi , , , ,2 Koko maa , , , ,1 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Vuonna 2007 sai osa-aikaista erityisopetusta 23 prosenttia perusopetuksen kokonaisoppilasmäärästä, yhteensä lähes oppilasta. Osa-aikaisen erityisopetuksen kaksi tärkeintä perustetta oli luku- ja kirjoitushäiriöt sekä matematiikan oppimisen vaikeudet. 42 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

43 Perusopetus Taulukko 1.21 Osa-aikainen erityisopetus vuosina 2006 ja 2007 Erityisopetuksen ensisijainen peruste Muutos Oppilaita Osuus (%) Oppilaita Osuus (%) Oppilaita (%) Puhehäiriö , , ,2 Luku- ja kirjoitushäiriö , , ,9 Matematiikan oppimisen vaikeudet , , ,0 Vieraan kielen oppimisen vaikeudet , , ,7 Sopeutumisvaikeudet ja tunne-elämän häiriö , , ,6 Muut vaikeudet oppimisessa tai muut syyt , , ,8 Osa-aikainen erityisopetus yhteensä , , ,3 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Osa-aikaista erityisopetusta saavista oppilaista eniten, 26 prosenttia oli vuosiluokilla 1 6 ja esiopetuksessa, 20 prosenttia. Vähiten heitä oli lisäopetuksessa, 7 prosenttia. Poikien osuus osa-aikaista erityisopetusta saavista oppilaista oli 61 prosenttia. Taulukko 1.22 Osa-aikainen erityisopetus luokka-asteen mukaan vuonna 2007 Erityisopetuksen ensisijainen peruste Vuosiluokka Joista Esiopetus Vlk:t 1 6 Vlk:t 7 9 Lisäopetus Yhteensä tytöt pojat Puhehäiriö Luku- ja kirjoitushäiriö Matematiikan oppimisen vaikeudet Vieraan kielen oppimisen vaikeudet Sopeutumisvaikeudet ja tunne-elämän häiriö Muut vaikeudet oppimisessa tai muut syyt Osa-aikainen erityisopetus yhteensä Perusop. kokonaisoppilasmäärään verrattuna (%) 19,8 26,6 15,9 7,1 22,7 18,1 27,0 Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärä Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Maakuntien välisiä eroja on tarkasteltu mm. vertailemalla erityisopetuksen osa-aikaisten oppilaiden osuuksia perusopetuksen kokonaisoppilasmääriin. Vuonna 2007 osa-aikaisen erityisopetuksen osuus kokonaisoppilasmäärästä vaihteli 20 ja 26 prosentin välillä maakunnittain. Osa-aikaista erityisopetusta annettiin eniten Etelä-Savossa, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Karjalan maakunnissa ja vähiten Kymenlaakson, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

44 Perusopetus Kuvio 1.4 Perusopetuksen osa-aikaisen erityisopetuksen osuudet kokonaisoppilasmäärästä maakunnittain vuonna 2007 (%) % 30 26,1 25, ,1 23,1 23,1 23,1 22,7 22,6 22,5 22,4 22,2 21,9 21,9 21,8 21,5 21,1 20,9 20,8 20, , Etelä-Savo Varsinais-Suomi Pohjois-Karjala Itä-Uusimaa Pirkanmaa Uusimaa Koko maa Päijät-Häme Keski-Suomi Pohjois-Savo Lappi Kanta-Häme Etelä-Karjala Kainuu Etelä-Pohjanmaa Satakunta Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Kymenlaakso 44 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

45 Perusopetus Perusopetuksen taloudellisuus n Kustannuskehitys vuosina Perusopetukseen käytettiin 3,6 miljardia euroa vuonna Kustannuksista miljoonaa aiheutui kuntien järjestämästä perusopetuksesta. Valtion järjestämään opetukseen kului 93 miljoonaa, yksityisten järjestämään opetukseen 88 miljoonaa ja kuntayhtymien järjestämään opetukseen 7 miljoonaa euroa. Esiopetuksen järjestäminen maksoi 285 miljoonaa euroa. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet käyvin hinnoin mitattuna vuodesta 2003 vuoteen 2007 noin 20 prosenttia. Suhteellisesti eniten ovat kasvaneet majoituksen ja kuljetuksen sekä muun oppilashuollon ja hallinnon kustannukset. Sekä kokonais- että oppilaskohtaisten kustannusten kehitys vaihtelee kuitenkin alueittain paljon. Vaihtelut heijastavat alueiden väestön ja palvelurakenteiden muutosta. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet koko tarkastelujaksolla suhteellisesti eniten Pirkanmaalla ja Itä-Uudellamaalla. Kustannukset ovat kasvaneet keskimääräistä vähemmän Keski-Pohjanmaalla, Pohjois- Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa. Perusopetuksen käyttökustannusten kehitykseen ja kustannustasoon vaikuttavat mm. palkkauksen kehitys, oppilaitosverkoston rakenne ja koulujen koko sekä ikäluokan koko, opetusjärjestelyt ja tarjotut tukipalvelut. Kustannuskehityksen arviointia vaikeuttaa vuosina toteutettu opettajien eläkevakuutusmaksujen asteittainen siirto kuntien vastuulle. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

46 Perusopetus Taulukko 1.23 Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset maakunnittain vuosina (euroa/oppilas) Maakunta Muutos, % Kustannusvaihtelu kunnittain Alin Ylin Uusimaa ,7 5, Varsinais-Suomi ,1 4, Itä-Uusimaa ,9 6, Satakunta ,5 3, Kanta-Häme ,6 5, Pirkanmaa ,4 6, Päijät-Häme ,2 5, Kymenlaakso ,0 5, Etelä-Karjala ,7 2, Etelä-Savo ,2 4, Pohjois-Savo ,6 4, Pohjois-Karjala ,9 4, Keski-Suomi ,1 5, Etelä-Pohjanmaa ,0 3, Pohjanmaa ,3 4, Keski-Pohjanmaa ,3 4, Pohjois-Pohjanmaa ,3 3, Kainuu ,5 6, Lappi ,2 6, Yhteensä ,3 4, Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Vain kuntien peruskoulut. Oppilasmäärä on kustannusvuoden syksyn ja edellisen syksyn tilastointiajankohtien keskiarvo. Sisältää pienet hankkeet. Lähde: Tilastokeskus n Kustannukset vuonna 2007 Kunnallisen perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 2007 olivat euroa. Kuntakohtainen kustannusvaihtelu on kuitenkin suurta, sillä oppilasmenot vaihtelevat kunnittain ja euron välillä. Vaihtelu johtuu pääasiassa eroista kouluverkostossa sekä koulujen ja oppilasryhmien koosta. Kalleinta perusopetus on saaristokunnissa sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Peruskoulujen määrä väheni 4,6 prosenttia vuonna 2007, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna. Eniten kouluverkko harveni Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Peruskoulujen keskimääräinen koko on noin 170 oppilasta. Se on kasvanut vuosien aikana 11 prosenttia. Yksikkökoon suureneminen on asteittain hidastanut myös kustannusten kasvua. Maakunnittain alhaisin kustannustaso on Kanta-Hämeessä, jossa perusopetuksen järjestäminen maksaa noin euroa oppilasta kohden. Kalleimmat alueet ovat Lappi ja Kainuu, joissa kustannukset oppilasta kohden ylittävät euroa. Maakuntien sisällä kustannukset vaihtelevat kunnittain huomattavasti. Yksikkökustannukset kasvoivat edellisvuoteen verrattuna eniten Itä-Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Kainuussa. Etelä-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla kustannukset lisääntyivät muihin maakuntiin verrattuna keskimääräistä vähemmän. Vuodesta 2006 vuoteen 2007 kustannukset lisääntyivät keskimäärin 4,9 prosenttia. 46 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

47 Perusopetus Taulukko 1.24 Perusopetuksen käyttökustannukset opetuksen järjestäjittäin ja toiminnoittain vuonna 2007 (euroa/oppilas) Opetuksen järjestäjä Kouluja Oppilaita Oppilaita / koulu Opetus Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Muu oppilashuolto Sisäinen hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Yhteensä Yksityinen Valtio Kunta Kuntayhtymä Yhteensä Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus Opetuksen kustannukset muodostavat perusopetuksen kokonaiskustannuksista noin kaksi kolmasosaa. Osuus on pysynyt suunnilleen ennallaan viime vuodet. Opettajien palkkausmenojen osuus opetuksen kustannuksista on noin 90 prosenttia. Kuntien järjestämässä koulutuksessa opetuksen kustannukset olivat keskimäärin euroa. Kuntien keskimääräisellä koulukoolla ja yksikkökustannustasolla on selvä yhteys. Alle 100 oppilaan keskimääräisen koulukoon kunnissa kustannukset ylittävät euroa oppilasta kohden. Keskimäärin yli 200 oppilaan kouluja ylläpitävät kunnat selviävät alle euron yksikkökustannuksilla. Kuvio 1.5 Kuntien perusopetuksen käyttökustannusten vaihtelu maakunnittain vuonna 2007 (euroa/opiskelija) Euroa/oppilas Keskiarvo Uusimaa Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

48 Perusopetus Kuvio 1.6 Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset toiminnoittain ja maakunnittain vuonna 2007 (euroa/opiskelija) Uusimaa Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Opetus Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Muu oppilashuolto Sisäinen hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Keskimääräisen yksikköhinnan ja toteutuneiden oppilaskohtaisten kustannusten erotus vuodessa kuvaa perusopetuksen laskennallisten rahoitusperusteiden kykyä ottaa huomioon eroja koulutuksen järjestämisen kustannuksissa. Perusopetuksen yksikköhintarahoitus ei kuitenkaan anna selvää kuvaa rahoituksesta, sillä tehtäväkohtainen valtionosuus muodostaa vain yhden osan kuntien kokonaisrahoituksesta. Kunnallisen perusopetuksen yksikköhintoihin pohjautuva valtionosuusperuste käsitti vuonna 2007 oppilaskohtaisista kustannuksista 86 prosenttia. Rahoituksen kattama osuus on hieman pienentynyt edellisvuodesta. Rahoituksen kattavuus vaihtelee maakunnittain Keski-Pohjanmaan 90 prosentista Pirkanmaan 83 prosenttiin. Vain 10 kunnassa perusopetuksen kustannukset olivat valtionosuusperusteita pienemmät. Yksityisten opetuksen järjestäjien rahoitus riippuu niiden sijaintikunnasta. Yksityisten saama yksikköhintarahoitus käsitti 90 prosenttia oppilaskohtaisista kustannuksista. Taulukko 1.25 Kuntien perusopetuksen toteutuneiden kustannusten ja valtionosuuden laskennallisen perusteen vertailu vuosina (euroa/oppilas) Käyttökustannukset yhteensä Valtionosuusperuste Ero Vos-perusteen osuus käyttökustannuksista, % Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus Esiopetukseen käytettiin euroa oppilasta kohden vuonna Menot kasvoivat 5,6 prosenttia edellisvuodesta. Oppilasta kohden eniten lisääntyivät kuljetuksen ja muun oppilashuollon kustannukset. 48 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

49 Perusopetus Vuoden 2004 valtionosuuspohjan mukaisissa menoissa kuljetuskustannukset olivat mukana vain alkaen, jolloin matkaetu laajeni koskemaan myös esioppilaita. Kustannukset alittivat valtionosuuden perusteena olevat yksikköhinnat keskimäärin viidellä prosentilla. Ero on hieman pienentynyt edelliseen vuoteen verrattuna. Kustannukset olivat valtionosuusperusteita pienemmät 279 kunnassa. Yksityisillä koulutuksen järjestäjillä kustannukset olivat keskimäärin 9 prosenttia yksikköhintoja suuremmat. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

50 Perusopetus Kuvio 1.7 Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset kunnittain vuonna 2007 (euroa/oppilas) Käyttökustannukset (euroa/oppilas). Kuntien lukumäärä suluissa. < 5500 (37) (78) (87) (66) 7000 (132) Kustannukset eivät sisällä pieniä perusparannushankkeita, eikä sairaala ja vammaisopetusta. Lähde: Tilastokeskus 50 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus