KOULUTUKSEN TILASTOLLINEN VUOSIKIRJA 2014

Transkriptio

1 Toimittanut Timo Kumpulainen KOULUTUKSEN TILASTOLLINEN VUOSIKIRJA 2014 Årsbok för utbildningsstatistik 2014 Koulutuksen seurantaraportit 2014:10

2 Opetushallitus ja tekijät Koulutuksen seurantaraportit 2014:10 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Taitto ja kansikuva: Grano Oy/Jaana Jääskeläinen Painopaikka: Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2014

3 Esipuhe Koulutuksen tilastollinen vuosikirja 2014 on Opetushallituksen tilasto- ja indikaattorijulkaisu, johon on koottu laaja tilastollinen kuvaus koko suomalaisen koulutusjärjestelmän tilasta ja suunnasta aina esiopetuksesta korkea-asteen koulutukseen. Tietoja on yhdistetty, muokattu ja toimitettu sellaiseen muotoon, että ne parhaalla mahdollisella tavalla palvelisivat koulutuksen parissa työskenteleviä ja koulutusta koskevan tilastotiedon tarvitsijoita. Tiedot myös osaltaan täydentävät ja selittävät sitä kuvaa, jonka saamme kansainvälisten vertailujen pohjalta. Kirjassa esitettävät tilastot perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin, Opetushallituksen ylläpitämien järjestelmien tietoihin sekä opiskeluhuollon osalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Opetushallituksen yhdessä toteuttaman tiedonkeruun tilastoihin. Tilastojen pääasiallisena lähteenä on käytetty Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä ylläpitämää tilastotietopalvelu Vipusta. Vipunen on kaikille avoin palvelu, joka löytyy osoitteesta vipunen.fi. Esitettävät tilastot ovat pääosin valtakunnan tasolla ja ne esitetään useimmissa tapauksissa viiden vuoden aikasarjoina. Aikasarjat päätyvät tuoreimpaan käytettävissä olleeseen tietoon, joka on joko vuosi 2012 tai Tilastoja esitetään kaikista tarjolla olevista koulutusmuodoista kattaen tiedot mm. esiopetuksesta, aamu- ja iltapäivätoiminnasta, erityisopetuksesta, vieraskielisistä, väestön koulutustasosta, kustannuksista, koulutukseen hakeutumisesta, läpäisystä, työllistymisestä ja ruotsinkielisestä koulutuksesta. Tilasto- ja indikaattorijulkaisun toteutusta on koordinoinut toimituskunta, jonka puheenjohtajana on toiminut johtaja Raakel Tiihonen. Toimituskunnan muut jäsenet ovat olleet erityisasiantuntija Markku Hartonen, erityisasiantuntija Riku Honkasalo, erityisasiantuntija Pirjo Karhu, opetusneuvos Matti Kyrö, opetusneuvos Anne Liimatainen, opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta, opetusneuvos Kari Nyyssölä, opetusneuvos Sanna Penttinen, opetusneuvos Pertti Pitkänen, opetusneuvos Marianne Portin, opetusneuvos Kristiina Volmari ja erityisasiantuntija Annika Westerholm. Erityisasiantuntija Timo Kumpulainen on toiminut julkaisun toimittajana ja toimituskunnan sihteerinä. Lisäksi työhön osallistuivat asiantuntija Anneli Hevossaari, erityisasiantuntija Lea Juhola, erityisasiantuntija Sirpa Kesti, korkeakouluharjoittelija Mari Ketola, opetusneuvos Pirjo Koivula, opetusneuvos Tarja Leblay, erityisasiantuntija Heli Lehtonen, rahoitussihteeri Eija Leminen, erityisasiantuntija Antti Markkanen, ylitarkastaja Maija-Liisa Ojala, asiantuntija Vesa Saaristo (THL), opetusneuvos Terhi Seinä sekä opetusneuvos Tiina Tähkä. Julkaisun tekijät on pääosin nimetty julkaisussa luvuittain ja osittain. Toimituskunnan jäsenet ja kaikki julkaisun laatimiseen osallistuneet asiantuntijat ansaitsevat kiitokset julkaisun valmiiksi saattamisesta! Koulutuksen tilastollinen vuosikirja 2014 on hakuteos ja käsikirja valtakunnan, alueellisen ja paikallistason päättäjille ja suunnittelijoille, koulutuksen tutkijoille, julkisen sanan edustajille ja kaikille suomalaisesta koulutuksesta ja sen kehityksestä kiinnostuneille. Toivon, että Koulutuksen tilastollinen vuosikirja palvelee käyttäjiään ja tarjoaa hyödyllistä tietoa koulutusjärjestelmämme tilasta ja toimivuudesta. Johtaja Raakel Tiihonen

4

5 Förord Årsbok för utbildningsstatistik 2014 är Utbildningsstyrelsens statistik- och indikatorpublikation. Den är en omfattande statistisk sammanställning av det finländska utbildningssystemets nuläge och trender, från förskoleundervisningen till utbildning på högskolenivå. Uppgifter har kombinerats, bearbetats och redigerats till en så informativ helhet som möjligt för dem som arbetar med utbildning eller behöver statistisk information om utbildningen. Uppgifterna bidrar också till att komplettera och förklara den bild som internationella jämförelser skapar. Den statistik som presenteras i boken baserar sig på data från Statistikcentralen, Utbildningsstyrelsens datasystem och till den del som gäller elevhälsan på statistik som bygger på Institutet för hälsa och välfärds och Utbildningsstyrelsens gemensamma datainsamling. Den huvudsakliga statistikkällan är Utbildningsstyrelsens och undervisnings- och kulturministeriets gemensamma statistiska informationstjänst Vipunen. Tjänsten är öppen för allmänheten på vipunen.fi (för närvarande endast på finska). Statistiken presenteras huvudsakligen på riksnivå och i de flesta fall som fem års tidsserier. Tidsserierna slutar med de senaste tillgängliga uppgifterna, från antingen 2012 eller Statistiken omfattar uppgifter om samtliga utbildningsformer, och också uppgifter t.ex. om förskoleundervisning, morgon- och eftermiddagsverksamhet, specialundervisning, personer med främmande språk som modersmål, befolkningens utbildningsnivå, kostnader, ansökan till utbildning, genomströmning, sysselsättning efter studierna och den svenskspråkiga utbildningen. Statistik- och indikatorpublikationen har samordnats av en redaktionsgrupp under ordförande Raakel Tiihonen. De övriga medlemmarna i gruppen var specialsakkunnig Markku Hartonen, specialsakkunnig Riku Honkasalo, specialsakkunnig Pirjo Karhu, undervisningsrådet Matti Kyrö, undervisningsrådet Anne Liimatainen, undervisningsrådet Anna-Kaisa Mustaparta, undervisningsrådet Kari Nyyssölä, undervisningsrådet Sanna Penttinen, undervisningsrådet Pertti Pitkänen, undervisningsrådet Marianne Portin, undervisningsrådet Kristiina Volmari och specialsakkunnig Annika Westerholm. Specialsakkunnig Timo Kumpulainen har redigerat publikationen och verkat som redaktionsgruppens sekreterare. I arbetet deltog dessutom sakkunnig Anneli Hevossaari, specialsakkunnig Lea Juhola, specialsakkunnig Sirpa Kesti, högskolepraktikant Mari Ketola, undervisningsrådet Pirjo Koivula, undervisningsrådet Tarja Leblay, specialsakkunnig Heli Lehtonen, finansieringssekreterare Eija Leminen, specialsakkunnig Antti Markkanen, överinspektör Maija-Liisa Ojala, sakkunnig Vesa Saaristo (Institutet för hälsa och välfärd), undervisningsrådet Terhi Seinä och undervisningsrådet Tiina Tähkä. Författarna nämns i regel i samband med respektive kapitel och avsnitt. Jag vill rikta ett stort tack till redaktionsgruppens medlemmar och alla sakkunniga som deltagit i arbetet för färdigställandet av publikationen! Årsbok för utbildningsstatistik 2014 är ett uppslagsverk och en handbok för beslutsfattare och planerare på nationell, regional och lokal nivå, utbildningsforskare, representanter för media och alla som intresserar sig för den finländska utbildningen och dess utveckling. Jag hoppas att årsboken ska vara användbar och ge nyttig information om vårt utbildningssystem, dess nuläge och funktion. Direktör Raakel Tiihonen

6 SISÄLTÖ Esipuhe Förord SISÄLTÖ... 6 Tiivistelmä Sammandrag Ikäluokkien kehittyminen ja väestön koulutustaso Esi- ja perusopetus Esiopetus Oppivelvollisuus ja perusopetuksen aloittaminen Perusopetuksen oppilaat Kouluverkosto Tarjonta Ainevalinnat Kielivalinnat Katsomusaineet Muut valinnaisaineet Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen Päättötodistuksen saaminen Lisäopetus Oppivelvollisuuden laiminlyöneet Oppimisen ja koulunkäynnin tuki Tehostettua tai erityistä tukea saavat oppilaat Osa-aikainen erityisopetus Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta Aamu- ja iltapäivätoiminnan laajuus Kustannukset ja toiminnasta perittävät maksut Perusopetuksen kustannukset Kustannuskehitys vuosina Kustannukset vuonna Opiskeluhuolto perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa Opiskeluhuollon resurssit perusopetuksessa Opiskeluhuollon resurssit toisen asteen koulutuksessa Koulutukseen hakeutuminen ja opintojen kulku toisella asteella...73 Lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen ja aloituspaikat (ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaku) Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaun aloituspaikat sekä nuorten koulutuksen uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet suhteessa ikäluokkaan

7 Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaun aloituspaikat suhteessa 16-vuotiaiden ikäluokkaan Lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet suhteessa ikäluokkaan Suoraan perusopetuksesta hakeneet ja välittömästi perusopetuksen jälkeen koulutukseen sijoittuneet Lukiota ja ammatillista koulutusta yhtä aikaa opiskelevat ja yhtä aikaa tutkinnon suorittaneet Ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksessa yhtä aikaa opiskelevat Ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon yhtä aikaa suorittaneet.. 81 Toisen asteen koulutuksen läpäisy Lukiokoulutuksen läpäisy Ammatillisen koulutuksen läpäisy Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot Vuonna 2011 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot opintoalan mukaan vuoden 2012 lopussa Opetussuunnitelmaperusteinen ja näyttötutkinto Vuonna 2011 ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot opintoalan mukaan vuoden 2012 lopussa Lukiokoulutus Lukion uudet opiskelijat Lukiokoulutuksen opiskelijamäärät Oppilaitosverkosto Tarjonta Ainevalinnat Kielten opiskelu Matematiikan ja luonnontieteiden opiskelu Syventävät kurssit Matematiikan, luonnontieteiden ja tietotekniikan soveltavat kurssit Katsomusaineiden opiskelu Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet Lukion oppimäärän suorittaneet Ylioppilastutkinnon suorittaneet Lukiokoulutuksen keskeyttäneet Lukiokoulutuksen kustannukset Ammatillinen koulutus Uudet opiskelijat Opiskelijat Tutkinnon suorittaneet Kotitalousopetus ja valmentava koulutus Ammatilliset perustutkinnot Uudet opiskelijat Opiskelijat

8 Tutkinnon suorittaneet Erityisopetuksen opiskelijamäärä Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset vuonna Oppilaitosmuotoinen ammatillinen peruskoulutus Oppisopimuskoulutuksena toteutettava ammatillinen peruskoulutus Valtionosuusrahoituksen suhde kustannuksiin Oppilaitosmuotoinen ammatillinen peruskoulutus Oppisopimuskoulutuksena toteutettava ammatillinen peruskoulutus Opiskelijakohtaiset kustannukset Oppilaitosmuotoinen ammatillinen peruskoulutus Maksullinen palvelutoiminta Oppilaitosmuotoinen ammatillinen peruskoulutus Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat Ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskelevat Ammattitutkinnon suorittaneet Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat Erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskelevat Erikoisammattitutkinnon suorittaneet Oppisopimuskoulutus Opiskelijamäärät oppisopimuskoulutuksessa Perus- ja lisäkoulutuksessa opiskelevat Opiskelijoiden ikä ja naisten osuus Tutkinnon suorittaneet Suosituimmat tutkinnot Ammatillisen lisäkoulutuksen kustannukset Rahoitus ja kustannukset vuonna Opiskelijatyövuodet Tutkintoon johtamaton koulutus Tutkintoon johtamattoman koulutuksen opetustunnit Opetustunnit koulutustyypeittäin Tutkintoon johtamattomaan koulutukseen osallistuneet ja koulutusten lukumäärät Vieraskieliset opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet Perusopetus Lukiokoulutus Ammatillinen koulutus Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus Aikuisille tarkoitetut kielitutkinnot Yleiset kielitutkinnot

9 Valtionhallinnon kielitutkinnot Auktorisoidun kääntäjän tutkinto Korkeakouluihin hakeminen Korkeakoulujen opiskelijavalintojen toteutus Hakeminen korkeakouluihin Uusien ylioppilaiden hakeminen korkeakouluihin Ammatillisella tutkinnolla ammattikorkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt Ulkomaalaisten hakeminen korkeakouluihin Utbildningsstatistik - Den svenskspråkiga utbildningen i en nationell helhet Den grundläggande utbildningen Antal elever och skolnätet Språkval Religion och livsåskådningskunskap Övriga valfria kurser Elever i behov av intensifierat och särskilt stöd Andra stadiet Tillströmning Gymnasieutbildningen Antal nya studerande Läroanstalterna och antal studerande Språkval Val av kurser i matematik och naturvetenskap Den grundläggande yrkesutbildningen Antal nya studerande Läroanstalterna och antal studerande Antal avlagda examina Specialundervisningen Fristående examina Läroavtalsutbildning Utbildning som inte leder till examen Suomi kansainvälisessä vertailussa Suomen väestön koulutustaso on korkea Suomessa lapset varhaiskasvatuksen piiriin myöhemmin kuin muissa maissa Perusopetuksessa luokkaopetusta suhteellisen vähän Toisen asteen koulutuksen läpäisy kansainvälistä keskitasoa Korkeakoulujen aloitus- ja valmistumisikä korkea Syrjäytymisen uhka Koulutuksen kustannukset OECD:n keskiarvoa suuremmat Naisenemmistö on suurempi kuin OECD-maissa keskimäärin

10 Liitteet Liite 1 Ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat tutkinnon mukaan vuosina Liite 2 Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä tutkinnon mukaan vuosina Liite 3 Ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneet tutkinnon mukaan vuosina Liite 4 Ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat suhteessa 16-vuotiaiden ikäluokkaan maakunnittain vuonna Liite 5 Ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneet suhteessa 19-vuotiaiden ikäluokkaan maakunnittain vuonna Liite 6 Vuonna 2011 ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot opintoalan mukaan vuoden 2012 lopussa Liite 7 Ammatillisten perustutkintojen näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat tutkinnon mukaan vuosina Liite 8 Ammatillisten perustutkintojen näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijamäärä tutkinnon mukaan vuosina Liite 9 Ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintona suorittaneet tutkinnon mukaan vuosina Liite 10 Vuonna 2011 ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintona suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot opintoalan mukaan vuoden 2012 lopussa Käsitteet Begrepp

11 Tiivistelmä Tiivistelmä Erityisasiantuntija Timo Kumpulainen Opetusneuvos Matti Kyrö Ikäluokkien kehitys ja väestön koulutustaso Vaikka lapsi- ja nuorisoikäluokat kasvavat väestöennusteen mukaan jonkin verran vuoteen 2033 mennessä, eläkeikäisten määrän kasvu ylittää näiden ikäluokkien kasvun merkittävästi. Vuonna 2033 Suomessa ennustetaan olevan noin yli 60-vuotiasta enemmän kuin vuonna Samaan aikaan kun Suomen väkiluku kasvaa, työikäisten osuus väestöstä pienenee, jolloin koulutusjärjestelmän toimivuuden merkitys korostuu. Nopea siirtyminen koulutuksesta työelämään ja samalla laadukkaan osaamisen takaaminen ovat Suomelle elintärkeitä. Vuonna 2012 Suomessa vuotiaasta väestöstä 39 prosenttia oli suorittanut korkeaasteen tutkinnon. Suomessa erityisesti nuorempien ikäluokkien koulutustaso on ollut OECD-maiden joukossa korkea, mutta viime vuosina moni maa on panostanut koko väestön koulutukseen Suomea selvästi enemmän. Esimerkiksi vuoden 2005 tietojen mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudessa olimme OECD-maiden joukossa sijalla kuusi, kun vuonna 2012 sijoitus oli pudonnut kymmenenneksi. Vuonna ,5 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä, eli noin 3,1 miljoonaa suomalaista, oli suorittanut jonkin perusasteen jälkeisen tutkinnon. Parhaiten koulutetussa ikäluokassa, vuotiaat, lähes 87 prosentilla oli jokin perusasteen jälkeinen tutkinto. Eniten ammatillisen koulutuksen suorittaneita oli vuotiaiden ikäryhmässä. Vuonna 2012 tutkijakoulutuksen käyneitä oli noin prosentti väestöstä. Nuorissa ikäluokissa niiden osuus, jotka eivät jatka opintojaan välittömästi perusasteen jälkeen näyttää vakiintuneen vajaaseen 10 prosenttiin. Muun muassa monipuolisten aikuiskoulutusmahdollisuuksien ansiosta osa kansalaisista kuitenkin palaa koulutusjärjestelmän piiriin myöhemmässä vaiheessa. Esi- ja perusopetus Suuri enemmistö esiopetuksessa olevista lapsista saa opetusta päivähoidon yhteydessä, joskin maakuntien väliset erot ovat esiopetuksen järjestämisessä merkittäviä. Kun Etelä- Karjalan maakunnassa noin viisi prosenttia esiopetusoppilaista saa opetuksen peruskouluissa, niin Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan maakunnissa osuus on runsaat 30 prosenttia. Vuonna 2012 perusopetuksessa ja perusopetuksen lisäopetuksessa oli lähes oppilasta. Vuosina oppilaiden määrä väheni noin yhdeksällä prosentilla. Myös perusopetusta antavien oppilaitosten määrä pieneni edelleen. Vuosina lakkautettiin kaikkiaan 387 peruskoulua, joista oli alle 50 oppilaan kouluja reilu neljännes. Vuonna 2013 lakkautettiin tai yhdistettiin kaikkiaan 40 peruskoulua, mikä on merkittävästi vähemmän kuin vielä muutamia vuosia aikaisemmin. Vuonna 2012 lähes joka viidennes peruskoululainen opiskeli vähintään 500 oppilaan suuruisessa oppilaitoksessa. 11

12 Tiivistelmä Peruskoulussa vieraan kielen opinnot voi aloittaa koulusta riippuen jo ensimmäisellä luokalla, mutta käytännössä valtaosa oppilaista aloittaa kielten opinnot kolmannella vuosiluokalla. Yhdeksän kymmenestä lapsesta valitsee A1-kieleksi englannin. A1- ja A2- kielten valinnat tilastoidaan yhteen 7-9 vuosiluokilla, joten A-kielten valinnat yhteensä ylittävät kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärän. Näiden vuosiluokkien oppilaista noin viidesosa opiskelee kahta A-kieltä. Melkein kaikilla (99 % 7-9 vuosiluokkalaisista) englanti oli A-kielenä. Ruotsi oli A-kielenä seitsemällä prosentilla, suomi kuudella, saksa viidellä ja ranska vajaalla kolmella prosentilla. Vuodesta 2011 lähtien myös espanjan kieli on tilastoitu erikseen. Vuonna 2012 espanjaa A-kielenä opiskeli kaikkiaan 427 oppilasta, mikä tarkoittaa 0,2 prosentin osuutta kaikista opiskelluista A-kielistä. Maahanmuuttajaoppilaat voivat opiskella suomea ja ruotsia toisena kielenä. Vuosina vuosiluokilla 7-9 suomea ja ruotsia toisena kielenä opiskelleiden määrä kasvoi oppilaalla. Katsomusaineiden opiskelussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien välisenä aikana. Valtaosa peruskoululaisista, lähes 92 prosenttia, opiskelee katsomusaineenaan evankelis-luterilaista uskontoa. Vuodesta 2012 lähtien on tilastoitu erikseen myös islam, jonka opiskelun osuus katsomusaineista oli 1,5 prosenttia. Elämänkatsomustietoa opiskeli neljä prosenttia peruskoululaisista. Vuonna 2011 voimaan astuneen perusopetuksen erityisopetusta koskeneen lakimuutoksen myötä siirryttiin kolmiportaisen tuen malliin, jossa lapsella yksilöllisten tarpeidensa mukaan on oikeus saada riittävää tukea, yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Lainmuutoksen jälkeen erityistä tukea saaneiden oppilaiden osuus on hieman vähentynyt. Tehostetun tuen osuus puolestaan on kasvussa. Vuonna 2013 joko tehostettua tai erityistä tukea sai kaikkiaan oppilasta, mikä on 13,8 prosenttia kaikista perusopetuksen oppilaista. Erityistä tukea saaneista poikia oli 70 prosenttia ja tyttöjä 30 prosenttia. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tarjonta on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Vuonna 2013 yli puolet ensimmäisen luokan oppilaista osallistui koulutyönsä ohessa aamu- ja iltapäivätoimintaan. Lähes kaikki Suomen kunnat myös järjestävät perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Opiskeluhuolto perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa Opiskeluhuollon keskeisiä osatoimintoja ovat kouluterveydenhuolto, kuraattori- ja psykologitoiminta sekä opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto. Kyse on usean hallinnonalan toiminnallisesta kokonaisuudesta, jonka tavoitteena on luoda turvallinen oppimis- ja kouluympäristö sekä huolehtia oppilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Koulujen ja oppilaitosten tulee laatia opiskeluhuoltosuunnitelma, jossa mm. esitetään arvio opiskeluhuollon kokonaistarpeesta ja käytettävissä olevista opiskeluhuoltopalveluista. Vertailukelpoista tietoa peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten arjessa tapahtuvasta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä on kerätty Opetushallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä vuodesta 2007 alkaen. Tuorein peruskouluja koskeva tiedonkeruu on suoritettu syksyllä 2013 ja toisen asteen oppilaitosten tiedonkeruut syksyllä Perusopetusta koskevan kouluterveyden laatusuosituksen mukaan kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa kohden tulee olla enintään 600 koululaista ja kokopäiväistä koululääkäriä kohti korkeintaan koululaista. Toisen asteen koulutuksen osalta suositellaan 12

13 Tiivistelmä kokopäiväistä terveydenhoitajaa kohden enintään 600 opiskelijaa ja kokopäiväisten lääkärien osalta enintään opiskelijaa. Elokuussa 2014 voimaan tulleen oppilasja opiskelijahuoltolain mukaan jokaisen koulun ja oppilaitoksen käytettävissä on oltava myös kelpoisuusehdot täyttävän kuraattorin sekä psykologin palveluja. Syksyllä 2013 perusopetuksen keskimääräinen kouluterveydenhoitajamitoitus oli lähes kaikissa maakunnissa suosituksen mukainen. Sen sijaan koululääkärien kohdalla suosituksen mukaiset oppilasmäärät ylittyivät selvästi. Lähimmäs suositusta päästiin Etelä- Karjalassa, jossa tilastoitiin oppilasta yhtä kokopäiväistä koululääkäriä kohden. Suositus terveydenhoitajamitoituksesta toteutui myös lukioissa hyvin. Sen sijaan ammatillisissa oppilaitoksissa keskimääräinen terveydenhoitajamitoitus oli suositellun suuruinen vain Lapissa ja Lounais-Suomessa. Paras lääkärimitoitus oli Länsi- ja Sisä-Suomessa, Lounais-Suomessa ja Lapissa. Itä-Suomen ammatillisissa oppilaitoksissa psykologimitoitus oli selvästi parempi kuin muualla maassa. Psykologien työpanos keskittyi enemmän lukioihin ja kuraattoreiden ammatillisiin oppilaitoksiin. Koulutukseen hakeutuminen ja opintojen kulku toisella asteella Vuonna 2012 (91,5 %) perusopetuksen päättäneistä sijoittui välittömästi samana vuonna lukio- tai ammatilliseen koulutukseen. Tilanne on pysynyt lähes ennallaan edellisiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2012 perusopetuksen päättäneistä välittömästi ammatillisessa koulutuksessa aloittaneita oli 41,5 % (25 400) ja lukiokoulutuksessa aloittaneita 50 % (30 500). Yli 5 100, eli 8,5 % perusopetuksen päättäneistä jäi tässä tilastoidun koulutuksen ulkopuolelle. Osa heistä sijoittui kuitenkin muuhun kuin tutkintoon johtavaan koulutukseen, esimerkiksi perusopetuksen lisäopetukseen, talouskouluopetukseen, vammaisten valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen, maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaan koulutukseen, työpajatoiminnan piiriin tai vapaan sivistystyön oppilaitoksiin. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaun hakijamäärät laskivat kaksi prosenttia (noin hakijaa) vuodesta 2012 vuoteen Lasku selittyy lähinnä perusopetuksen päättäneiden määrän vähenemisellä, koska vuonna 2013 näitä oli noin 1300 vähemmän kuin vuonna Hakijoiden kokonaismäärän laskusta huolimatta on lukioon hakeneiden määrä lievästi noussut. Lukioon hakeneiden määrä oli viime vuoteen asti vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Aloituspaikkojen määrä oli vuonna 2013 noin 500 pienempi kuin vuonna Silti paikkoja lukiokoulutuksessa oli enemmän kuin ensisijaisia hakijoita, joten kaikilla lukioon halunneilla nuorilla oli mahdollisuus sijoittua lukioon, vaikkei ehkä aina ensisijaisesti haluamaansa lukioon. Suoraan perusopetuksesta ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaussa hakeneiden määrä oli vuonna 2013 selvästi pienempi kuin vuonna 2012 (vähennystä noin 1700 hakijaa). Lasku selittyy pienemmällä ikäluokalla. Lisäksi edellisvuotta suurempi osuus päättäneistä haki yhteishaussa. Hakijoiden määrä ammatilliseen koulutukseen, erityisesti tekniikan ja liikenteen alalle sekä hotelli- ravitsemis- ja talousalalle, on selvästi laskenut. Nuorille suunnatussa lukiokoulutuksessa vuonna 2009 aloittaneista lähes 80 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon kolmessa vuodessa eli vuoden 2012 loppuun mennessä. Lukio-opinnot näyttävät venyvän etenkin Uudellamaalla ja Lapissa, joissa joka neljännes vuonna 2009 aloittaneista oli edelleen vailla ylioppilastutkintoa vuoden

14 Tiivistelmä lopussa. Vuonna 2007 aloittaneista noin 88 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon vuoden 2012 loppuun mennessä. Tätä pitempi seurantajakso ei enää vaikuta valmistuneiden osuuteen. Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttäminen ja opintojen venyminen on tavallisempaa kuin lukiokoulutuksessa. Nuorille suunnatussa ammatillisessa peruskoulutuksessa vuonna 2009 aloittaneista 64 prosenttia oli valmistunut vuoden 2012 loppuun mennessä. Kun tarkastelujaksoa pidennetään kahdella vuodella, eli tarkastellaan vuonna 2007 aloittaneiden valmistumista vuoden 2012 loppuun mennessä, nousee valmistuneiden osuus noin 75 prosenttiin. Luonnontieteiden koulutusalalla vuonna 2009 aloittaneista vain vajaa puolet oli valmistunut vuoden 2012 loppuun mennessä. Humanistisella ja kasvatusalalla sen sijaan yli 67 % oli valmistunut kyseisellä seurantajaksolla. Myös maakuntien välillä on jonkin verran eroja. Lapissa vuonna 2009 aloittaneista vain 56 % oli valmistunut vuoden 2012 loppuun mennessä. Vuonna 2011 ammatillisen perustutkinnon suorittaneista oli vuoden 2012 lopussa päätoimisia työllisiä 56 prosenttia ja työttömiä 14 prosenttia. Työllisiä opiskelijoita oli 10 prosenttia tutkinnon suorittaneista, päätoimisesti opiskeli 8,5 prosenttia ja 11,5 prosenttia oli muussa toiminnassa (esim. varusmies- tai siviilipalveluksessa, kotona lapsia hoitamassa, eläkkeellä tai työttömyyseläkkeellä). Ammatti- ja erikoisammattitutkinnon vuonna 2011 suorittaneista 73 prosenttia oli päätoimisia työllisiä ja 10 prosenttia työttömiä vuoden 2012 lopussa. Päätoimisia opiskelijoita joukossa oli 3 prosenttia, työllisiä opiskelijoita 10,5 prosenttia ja 3,5 prosenttia oli muussa toiminnassa. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneiden joukossa päätoimisten työllisten osuus oli suurempi ja opiskelijoiden osuus pienempi ammatillisen perustutkinnon suorittaneisiin verrattuna. Myös työttömyysaste oli matalampi kuin perustutkinnon suorittaneilla. Lukiokoulutus Lukiokoulutuksessa aloitti vuonna 2012 noin uutta opiskelijaa, josta naisten osuus oli 57 prosenttia. Uusien opiskelijoiden määrä on vähentynyt tasaisesti 2000-luvun aikana. Vuonna 2012 aloitti noin 6600 opiskelijaa vähemmän kuin vuonna Vastaavina vuosina 16-vuotiaiden ikäluokan koko oli kasvanut noin 1000:lla. Nuorten opetussuunnitelman mukaan opiskelevien uusien opiskelijoiden määrä oli laskenut noin 12 prosentilla ja aikuisten 37 prosentilla. Keskimäärin vähennys oli lähes 16 prosenttia. Vuonna 2012 nuorten opetussuunnitelman mukaan opiskeli ja aikuisten opetussuunnitelman mukaan opiskelijaa. Vuosina lukiokoulutusta antavien oppilaitosten määrä väheni 20 oppilaitoksella. Lukiokoulutusta antavien oppilaitosten verkosto painottuu opiskelijan kokoisiin oppilaitoksiin joita oli vuonna 2012 lähes 39 prosenttia kaikista lukiokoulutusta antavista oppilaitoksista. Tämän kokoluokan oppilaitosten määrä on vuodesta 2008 vuoteen 2012 kuitenkin selvimmin vähentynyt kun taas kaikkein suurimpien vähintään 500 opiskelijan ja pienimpien alle 50 opiskelijan ja opiskelijan oppilaitosten määrä on kasvanut. Lukioiden lakkaamisen seurauksena siis osa lukioista tuli opiskelijamäärältään entistä suuremmiksi, mutta samaan aikaan pienten, haja-asutusalueiden lukioiden opiskelijamäärät pienenivät. 14

15 Tiivistelmä Yli puolet lukiokoulutuksen oppimäärän vuonna 2012 suorittaneista oli opiskellut vähintään kolmea kieltä, kun vieraiksi kieliksi lasketaan muut kuin opetuskieli. Vuonna 2012 vähintään viittä kieltä lukiossa opiskelleita oli noin 600 opiskelijaa. Valtaosa nuorten opetussuunnitelman mukaan opiskelevista suorittaa lukion nimellisajassa, kolmessa vuodessa, tai sitä nopeammin. Vuonna 2013 yli kolme vuotta lukioopintoihinsa käyttäneiden osuus koko oppimäärän suorittaneista oli 14,5 prosenttia. Aikuisilla osuus on selvästi korkeampi. Lukion keskeyttäminen on varsin vähäistä. Vuonna 2012 nuorten opetussuunnitelman mukaan opiskelleista vajaat neljä prosenttia opiskelijoista keskeytti lukiokoulutuksen kokonaan. Lukion keskeyttäneistä kaksi prosenttia jatkoi jossain muussa koulutusmuodossa. Ammatillinen koulutus Vuonna 2012 tutkintoon valmistavassa ammatillisessa koulutuksessa aloitti kaikkiaan uutta opiskelijaa, joka on uutta opiskelijaa enemmän kuin vuonna Ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa aloitti uutta opiskelijaa, joista näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa 32 prosenttia. Uusien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt etenkin näyttötutkintoon valmistavassa oppisopimuskoulutuksessa, jonka tavoitteena on ammatillisen peruskoulutuksen suorittaminen. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut ammattitutkintojen osalta. Ammattitutkintoihin tähtäävän koulutuksen oppisopimuskoulutuksena aloitti 20 prosenttia ja oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa 12 prosenttia vähemmän opiskelijoita vuonna 2012 kuin vuonna Vuonna 2012 tutkintoon valmistavassa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskeli kaikkiaan opiskelijaa. Ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskeli opiskelijaa, joista näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa 30 prosenttia. Opiskelijamäärä on vähentynyt viime vuosina kaikissa ammatillisen koulutuksen muodoissa paitsi erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja oppilaitosmuotoisessa ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa. Vuonna 2012 suoritettiin yhteensä vajaa toisen asteen ammatillista tutkintoa, joka on enemmän kuin vuonna Ammatillisia perustutkintoja suoritettiin , joista 28 prosenttia näyttötutkintoina. Vuonna 2012 kaikista ammatillisista perustutkinnoista 92 prosenttia suoritettiin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa ja kahdeksan prosenttia oppisopimuskoulutuksessa. Näyttötutkintojen osuus on vuoteen 2010 verrattuna kasvanut noin yhdellä prosenttiyksiköllä ja opetussuunnitelmaperusteisen vastaavasti pienentynyt. Ammattitutkinnoista 66 prosenttia suoritettiin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa ja 34 prosenttia oppisopimuskoulutuksessa. Erikoisammattitutkintojen osalta osuudet ovat lähes päinvastoin; 73 prosenttia suoritettiin oppisopimuskoulutuksessa ja 27 prosenttia oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Vuonna 2012 suoritettiin yhteensä ammatti- ja erikoisammattitutkintoa, joka on noin 800 tutkintoa enemmän kuin vuonna Eniten suoritettuja tutkintoja olivat myynnin, laitoshuoltajan, koulunkäyntiavustajan ja yrittäjän ammattitutkinnot sekä erikoisammattitutkinnoista johtamisen, tekniikan ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnot. Vuonna 2012 oppisopimuskoulutuksessa opiskeli kaikkiaan opiskelijaa. Oppisopimuskoulutuksen aloitti opiskelijaa, mikä tarkoittaa pientä laskua edellisen vuo- 15

16 Tiivistelmä den aloittajamäärään verrattuna. Oppisopimuskoulutuksena suoritettiin kaikkiaan ammatillista tutkintoa, joka on noin neljännes kaikista vuonna 2012 suoritetuista toisen asteen ammatillisista tutkinnoista. Tutkintoon johtamaton koulutus Tutkintoon johtamattoman koulutuksen määrän osoittimena käytetään opetustuntien määrää. Vuonna 2012 annettiin opetustuntia, joka on 2,8 prosenttia vähemmän kuin vuonna Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa annettavien opetustuntien määrässä muutokset ovat olleet suhteellisen vähäisiä viime vuosina. Niissä annettiin vuonna 2012 noin opetustuntia, mikä on 1,2 prosenttia enemmän kuin vuonna Yli puolet opetustunneista annetaan vapaana sivistystyön koulutuksena. Runsas viidesosa tunneista on työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Tutkintoon johtamattomaan koulutukseen osallistujien kokonaismäärä oli vuonna 2012 yli 2,2 miljoonaa. Luku on bruttomäärä, sillä yksittäiset henkilöt voivat olla osallistujina useammassa kuin yhdessä koulutuksessa. Kansalaisopistossa opiskelevia on yli puolet kaikista tutkintoon johtamattoman koulutukseen osallistuvista. Naisia on kaksi kolmasosaa osallistuneista. Vieraskieliset opiskelijat Vuonna 2012 perusopetuksessa oli vieraskielistä oppilasta. Tämä on noin viisi prosenttia kaikista perusopetukseen osallistuvista. Määrä on lisääntynyt kahdessa vuodessa lähes viidellätuhannella oppilaalla, eli noin 22 prosentilla. Lukiokoulutuksessa opiskeli vieraskielistä opiskelijaa, mikä on hieman päälle neljä prosenttia kaikista lukiokoulutuksessa opiskelevista. Vuonna 2012 ylioppilastutkinnon suoritti 820 vieraskielistä opiskelijaa, joista 730 opiskeli nuorten lukiokoulutuksessa ja 90 aikuiskoulutuksessa. Vuonna 2012 ammatilliseen koulutukseen osallistui noin vieraskielistä opiskelijaa, mikä on hieman vajaa kuusi prosenttia koko ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärästä. Koulutuksensa aloittaneita vieraskielisiä opiskelijoita oli 6 570, mikä on 6,3 prosenttia kaikista uusista opiskelijoista. Suhteessa koulutusten opiskelijamääriin eniten vieraskielisiä opiskelijoita oli oppilaitosmuotoisessa näyttötutkintoon valmistavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa (9,7 %). Tämän koulutuksen kohdalla tapahtui myös eniten kasvua vieraskielisten opiskelijoiden osalta. Vieraskielisten opiskelijoiden osuus oli pienin opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Määrällisesti vieraskielisiä opiskelijoita oli kuitenkin eniten juuri tässä tutkintomuodossa, yli kolmannes kaikista vieraskielisistä opiskelijoista. Vuonna 2012 ammatillisen tutkinnon suoritti yhteensä vieraskielistä opiskelijaa. Kuten opiskelijamäärä, myös tutkintojen suoritusmäärä oli vieraskielisten opiskelijoiden kohdalla suurin opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa, jossa tutkintoja suoritettiin Vuonna 2012 maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaan koulutukseen osallistui henkilöä. Yleiset kielitutkinnot Yleiset kielitutkinnot ovat aikuisille kielenoppijoille tarkoitettuja tutkintoja, jotka mittaavat toiminnallista ja viestinnällistä kielitaitoa. Yleisissä kielitutkinnoissa testataan yleiskieltä eikä johonkin tiettyyn alaan liittyvää erityiskieltä. Vuonna 2013 suoritettiin kaikkiaan 7 16

17 Tiivistelmä 778 yleistä kielitutkintoa, mikä on tutkintoa enemmän kuin vuonna Suomen, ruotsin ja saamen kielen tutkintojen osuus kaikista suoritetuista yleisistä kielitutkinnoista oli yli 88 prosenttia. Yksistään suomen kielen tutkintoja oli yli 82 prosenttia suoritetuista yleisistä kielitutkinnoista. Ruotsinkielinen koulutus Ruotsinkielisissä kouluissa on runsaat 6 prosenttia perusopetusta saavista lapsista. Kaikkiaan oppilasta opiskelee ruotsinkielissä oppilaitoksissa. Esiopetusta ruotsinkieliset lapset saavat maan keskimääräistä enemmän peruskoulun yhteydessä, sillä kaikista koulujen esioppilaista melkein 8 prosenttia on ruotsinkielisissä kouluissa. Vuonna 2012 ruotsinkielisiä kouluja oli 261, mikä on noin 9 prosenttia koko maan koulujen määrästä. Tämä kertoo sen, että ruotsinkieliset koulut ovat keskimääräiseltä kooltaan pienempiä kuin suomenkieliset koulut. Ruotsinkielisten koulujen verkosto on säilynyt viime vuosina suhteellisen muuttumattomana. Ruotsinkielisistä kouluista 56 prosenttia oli vuonna 2012 alle 100 oppilaan kouluja. Niissä opiskeli runsas viidesosa ruotsinkielisistä peruskoululaisista. Ruotsinkieliset perusopetuksen oppilaat opiskelevat useampia kieliä ja aloittavat kieliopintonsa aikaisemmin kuin suomenkieliset oppilaat. Melkein kaikki ruotsinkieliset lapset lukevat kahta A-kieltä, suomea ja englantia. Koko maassa vain noin viidesosa lukee kahta A-kieltä peruskoulussa. Ruotsinkieliseen koulutukseen hakevista oppilaista hiukan suurempi osuus kuin maassa keskimäärin hakee lukiokoulutukseen. Ruotsinkielisen perusopetuksen päättäneistä noin 55 prosenttia hakeutui lukioon. Ruotsinkielisessä koulutuksessa vuosien 2012 ja 2013 välillä näkyi sama ilmiö kuin koko maassa. Hakijamäärä pieneni ja pudotus johtui ammatillisen koulutuksen suosion alenemisesta. Ruotsinkielisten lukioiden määrä on pysynyt 2010-luvun ajan samana. Niitä on 37 ja niissä opiskeli hiukan yli opiskelijaa. Valtaosa vain ruotsinkielistä koulutusta tarjoavista lukioista oli keskisuuria, opiskelijan kouluja. Ruotsinkielisen ammatillisen koulutuksen järjestäjien määrä on vuosi vuodelta pienentynyt. Vuonna 2007 järjestäjiä oli vielä 21, mutta vuoteen 2012 määrä on pudonnut 14 koulutuksen järjestäjään. Näistä kuusi on kokonaan ruotsinkielisiä. Lisäksi yksi urheiluopisto ja kaksi kansanopistoa tarjoavat ruotsinkielistä ammatillista koulutusta. Ruotsinkielisessä ammatillisessa koulutuksessa oli vuonna 2012 kaikkiaan opiskelijaa, joista peruskoulutuksessa ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa. Hakeminen korkeakouluihin Kaikkien korkeakouluihin hakeneiden määrä on noussut noin 6 prosenttia lukuvuodesta lukuvuoteen Hyväksytyksi tulleiden ja paikan vastaanottaneiden määrät sen sijaan laskivat muutaman prosenttiyksikön. Sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon hakeneiden osuus kaikista korkeakouluihin pyrkineistä oli 17 prosenttia lukuvuonna , yhteensä hakijaa. Suurin osa hakijoista pyrkii vain joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Kaiken kaikkiaan korkeakouluihin hakeneita oli lukuvuonna

18 Tiivistelmä Yliopistojen päävalinnoissa hakeneiden uusien ylioppilaiden osuus kaikista päävalinnoissa hakeneista on pysynyt noin 27 prosentissa. Ammattikorkeakouluun hakeneiden uusien ylioppilaiden osuus kaikista nuorten koulutukseen hakeneista oli 21 prosenttia lukuvuonna Ammattikorkeakouluihin ammatillisella perustutkinnolla tai opistoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnolla hakevien osuus kaikista ammattikorkeakouluun hakeneista on noussut viime vuosina. Lukuvuonna heitä oli 31 prosenttia kaikista ammattikorkeakouluihin hakeneista. Yliopistoihin hakeneiden ulkomaalaisten määrä on pysytellyt hakijan tuntumassa. Lukuvuonna ulkomaalaisia hakijoita oli noin ja lukuvuonna noin Yliopistoihin hyväksyttyjen ulkomaalaisten määrä on vaihdellut 3000 hakijan molemmin puolin. Lukuvuonna heitä oli noin ja lukuvuonna noin Koulutuksen kustannukset Kunnallisen perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 2012 olivat keskimäärin euroa. Kuntakohtainen kustannusvaihtelu oli kuitenkin suurta, sillä oppilasmenot vaihtelivat kunnittain ja euron välillä. Vaihteluun vaikuttavat erityisesti kouluverkostossa olevat erot sekä koulujen ja oppilasryhmien koko. Kalleinta perusopetus oli Lapissa, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Opetuksen kustannukset muodostavat perusopetuksen oppilaskohtaisista kokonaiskustannuksista 58 prosenttia. Osuus on pysynyt suunnilleen ennallaan viime vuodet. Opettajien palkkausmenojen osuus opetuksen kustannuksista on noin 90 prosenttia. Kuntien järjestämässä koulutuksessa opetuksen kustannukset olivat keskimäärin noin euroa oppilasta kohti. Kuntien keskimääräisellä koulukoolla ja yksikkökustannustasolla on selvä yhteys. Alle 100 oppilaan keskimääräisen koulukoon kunnissa kustannukset ovat noin euroa oppilasta kohden ja yli 200 oppilaan keskimääräisen koulukoon kunnissa noin euroa oppilasta kohden. Vuonna 2012 lukiokoulutus maksoi keskimäärin 7392 euroa opiskelijaa kohti. Yksityisillä lukiokoulutuksen järjestäjillä opiskelijakohtaiset kustannukset olivat keskimäärin edelleen selvästi pienemmät (6705 euroa) kuin kuntien ylläpitämissä lukioissa (7400 euroa). Kalleinta lukiokoulutuksen järjestäminen oli yliopistojen harjoittelukouluissa (9661 euroa) ja valtion kouluissa (9625 euroa). Kunnallisten lukioiden käyttökustannukset vaihtelivat paljon maakuntien sisällä ja niiden välillä. Erityisen suuret kustannuserot olivat Lapissa. Pienintä vaihtelu oli Kanta-Hämeessä, Satakunnassa, Kainuussa ja Pirkanmaalla. Keskimäärin lukiokoulutuksen järjestäminen oli kalleinta Lapissa ja edullisinta Kanta-Hämeessä. Vuonna 2012 oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijakohtaiset käyttökustannukset olivat euroa. Vastaavat kustannukset oppisopimuskoulutuksessa olivat euroa. 18

19 Sammandrag Sammandrag Specialsakkunnig Timo Kumpulainen Undervisningsrådet Matti Kyrö Åldersklassernas utveckling och befolkningens utbildningsnivå Trots att åldersklasserna för barn och unga enligt befolkningsprognosen kommer att växa något fram till 2033, kommer ökningen av antalet personer i pensionsåldern att vara avsevärt större. År 2033 kommer det enligt prognosen att finnas cirka fler personer i åldern över 60 år jämfört med situationen Medan Finlands befolkning ökar, minskar antalet personer i arbetsför ålder och detta innebär att ett fungerande utbildningssystem får en allt större betydelse. Att människorna snabbt går vidare från utbildning till arbetsliv och att de med säkerhet inhämtar en högklassig kompetens är livsviktigt för Finland. År 2012 hade 39 procent av Finlands befolkning i åldern avlagt examen på högskolenivå. Bland OECD-länderna har Finland haft en hög utbildningsnivå, speciellt i de yngre åldersklasserna, men på sistone har många länder satsar mer på utbildning av hela befolkningen än vad Finland har gjort. Till exempel enligt uppgifter från 2005 placerade sig Finland på sjätte plats bland OECD-länderna i fråga om andelen personer med examen på högskolenivå, men 2012 hade Finland rasat till en tionde plats. År 2012 hade 68,5 procent av befolkningen över 15 år, dvs. cirka 3,1 miljoner finländare, avlagt en examen efter grundskolestadiet. I den bäst utbildade åldersklassen, åldersklassen, åringarna, hade nästan 87 procent avlagt examen efter grundskolestadiet. Den största andelen personer med yrkesutbildning fanns i åldersklassen i åldern år. År 2012 hade cirka en procent av befolkningen genomgått forskarutbildning. I de yngre åldersklasserna verkar andelen personer som inte fortsätter med studier direkt efter grundskolestadiet ha stabiliserats på något under 10 procent. Bland annat tack vare det mångsidiga utbudet inom vuxenutbildningen återvänder en del av medborgarna ändå till utbildningssystemet i ett senare skede i livet. Förskoleundervisning och grundläggande utbildning En stor majoritet av de barn som får förskoleundervisning får undervisningen i samband med dagvården, men det finns stora skillnader mellan landskapen i hur förskoleundervisningen ordnas. Då cirka fem procent av förskolebarnen i landskapet Södra Karelen får undervisningen i grundskolan, så är motsvarande andel i Södra och Norra Österbotten och Österbotten drygt 30 procent. År 2012 gick nästan elever i den grundläggande utbildningen och påbyggnadsundervisningen. Antalet elever minskade med cirka nio procent under perioden Även antalet läroanstalter inom den grundläggande utbildningen fortsatte att minska. Åren drogs sammanlagt 387 grundskolor in, av dem var ungefär en fjärdedel skolor med färre än 50 elever. Sammanlagt 40 grundskolor drogs in eller slogs 19

20 Sammandrag ihop 2013, vilket är betydligt färre än för några år tillbaka. År 2012 gick nästan var femte grundskoleelev i.en läroanstalt med minst 500 elever. Studier i ett främmande språk kan beroende på skolan inledas redan i årskurs 1 i den grundläggande utbildningen, men i praktiken inleder majoriteten av eleverna språkstudierna i årskurs 3. Nio av tio elever läser engelska som A1-språk. Valet av A1- och A2-språk i årskurserna 7 9 statistikförs tillsammans, vilket innebär att det sammanlagda antalet elever som har valt A-språk överstiger antalet elever i årskurserna. Cirka en femtedel av eleverna i dessa årskurser läser två A-språk. Nästan alla (99 procent av eleverna i årskurserna 7 9) läste engelska som A-språk. Sju procent läste svenska, sex procent finska, fem procent tyska och knappt tre procent franska som A-språk. Sedan 2011 har även spanska statistikförts separat. År 2012 läste sammanlagt 427 elever spanska som A-språk, vilket är en andel på 0,2 procent av samtliga A-språk. Invandrarelever kan läsa finska och svenska som andraspråk. Åren ökade antalet elever som läser finska eller svenska som andraspråk i årskurserna 7 9 med I fördelningen av de elever som deltar i religions- och livsåskådningsundervisningen skedde inga stora förändringar under perioden Majoriteten av eleverna i den grundläggande utbildningen, nästan 92 procent, följer undervisningen i den evangelisk-lutherska religionen. Sedan 2012 förs även separat statistik över islam, och 1,5 procent av eleverna deltog i den undervisningen. I undervisningen i livsåskådningskunskap deltog fyra procent av eleverna i den grundläggande utbildningen. En lagändring som gäller specialundervisningen inom den grundläggande utbildningen trädde i kraft Därmed infördes en modell med stöd i tre steg, där barnet har rätt till stöd enligt sina individuella behov. Stödet är indelat i allmänt, intensifierat och särskilt stöd. Efter lagändringen har andelen elever som får särskilt stöd minskat något. Däremot ökar andelen elever med intensifierat stöd. År 2013 fick sammanlagt elever antingen intensifierat eller särskilt stöd, vilket motsvarar 13,8 procent av eleverna inom den grundläggande utbildningen. Av eleverna som fick särskilt stöd var 70 procent pojkar och 30 procent flickor. Utbudet av morgon- och eftermiddagsverksamhet har ökat betydligt de senaste åren. År 2013 deltog över hälften av förstaklassarna i morgon- och eftermiddagsverksamhet vid sidan av skolarbetet. Närapå alla kommuner i Finland ordnar morgon- och eftermiddagsverksamhet enligt lagen om grundläggande utbildning. Elevvården inom den grundläggande utbildningen och utbildningen på andra stadiet Till de viktigaste funktionerna inom elevvård hör skolhälsovård, kurators- och psykologtjänster samt elevvårdhälsa i enlighet med en läroplan som godkänts av utbildningsanordnaren. Det är fråga om en förvaltningsövergripande helhet där syftet är att skapa en trygg lärande- och skolmiljö samt se till elevernas fysiska och psykiska hälsa och sociala välbefinnande. Skolorna och läroanstalterna ska upprätta en en elevvårdsplan där de bland annat lägger fram en uppskattning av det totala behovet av elevvård och av de elevvårdstjänster som är tillgängliga. Utbildningsstyrelsen och Institutet för hälsa och välfärd har sedan 2007 samlat in jämförbara data om hälso- och välfärdsfrämjande verksamhet i vardagen i grundskolorna och 20

21 Sammandrag läroanstalterna på andra stadiet. Data inhämtades senast från grundskolorna hösten 2013 och från läroanstalterna på andra stadiet hösten Enligt kvalitetsrekommendationen för skolhälsovården inom den grundläggande utbildningen får det för varje heltidsanställd skolhälsovårdare finnas högst 600 elever och för varje heltidsanställd läkare inom skolhälsovården högst elever. Inom andra stadiet är rekommendationen att det ska finnas högst 600 studerande per heltidsanställd hälsovårdare och högst studerande per heltidsanställd läkare. Enligt lagen om elev- och studerandevård som trädde i kraft i augusti 2014 ska varje skola och läroanstalt ha tillgång till tjänster av en behörig kurator och en psykolog. Hösten 2013 var dimensioneringen av skolhälsovårdartjänsterna inom den grundläggande utbildningen förenlig med rekommendationen i praktiskt taget alla landskap. För skolläkarna överskreds de rekommenderade elevantalen däremot klart. Närmast rekommendationen kom man i Södra Karelen där det enligt statistiken fanns elever per heltidsanställd läkare inom skolhälsovården. Även i gymnasierna uppfylldes den rekommenderade dimensioneringen av skolhälsovårdartjänster väl. Vid yrkesläoranstalterna motsvarade den genomsnittliga dimensioneringen rekommendationerna endast i Lappland och Sydvästra Finland. Dimensioneringen av läkartjänsterna var bäst i Västra och Inre Finland, Sydvästra Finland och Lappland. I yrkesläroanstalterna i Östra Finland var dimensioneringen av psykologtjänsterna betydligt bättre än i övriga delar av landet. Större delen av psykologernas arbetsinsats fokuserades på gymnasierna och kuratorernas på yrkesläroanstalterna. Ansökan till utbildning och studiegången på andra stadiet År 2012 placerade sig 91,5 procent av dem som hade gått ut den grundläggande utbildningen omedelbart samma år i utbildning på andra stadiet. Andelen är i stort sett densamma som under tidigare år. Av dem som gått ut grundskolan år 2012 inledde 41,5 procent ( studerande) studier inom yrkesutbildningen och 50 procent ( studerande) inledde studier i gymnasiet. Över elever (8,5 procent) av dem som gick ut den grundläggande utbildningen stannade utanför den utbildning som statistikförs här. En del av dessa placerade sig visserligen i annan än examensinriktad utbildning, såsom i påbyggnadsundervisning inom den grundläggande utbildningen, hushållsutbildning, undervisning och handledning som ges handikappade studerande i tränings- och rehabiliteringssyfte, förberedande utbildning för invandrare inför den grundläggande yrkesutbildningen, verkstadsverksamhet eller vid läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet. Antalet sökande i den gemensamma ansökan till yrkesutbildning och gymnasieutbildning minskade med två procent (ca sökande) från 2012 till Minskningen beror främst på att antalet elever som gick ut den grundläggande utbildningen 2013 var cirka personer färre än året innan. Trots minskningen i det totala antalet sökanden har antalet sökande till gymnasieutbildning ökat något. Fram till i fjol hade antalet gymnasieansökningar minskat under hela 2000-talet. År 2013 fanns det cirka 500 nybörjarplatser färre än år Ändå fanns det mer platser inom gymnasieutbildningen än det fanns förstahandssökanden, och därmed hade alla ungdomar som ansökt om gymnasieutbildning möjlighet att få en gymnasieplats, men kanske inte alltid till just det gymnasium som man önskade i första hand. 21