Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2009

Transkriptio

1 Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2009 Marjo Kalliolinna Pietarsaari 2010

2 Sisällysluettelo 1 Tarkkailun peruste 1 2 Tarkkailun suoritus 1 3 Taustatiedot 1 4 Kuormitus Jätevesikuormitus Muu kuormitus 4 5 Tulokset ja niiden tarkastelu Yleistä Veden laatu vuonna Talvi Avovesiaika Meriveden metallipitoisuudet vuonna Perifyton vuonna Pohjaeläimet vuonna 2009 (Nyman 2010) Menetelmät Tulokset Tulosten tarkastelua 24 8 Kalataloustarkkailu 24 9 Tiivistelmä 25 Lähdeluettelo 27 Liitteet Kansikuva: Vanhansatamanlahti keväällä Foto: Eeva-Kaarina Aaltonen

3 1 Tarkkailun peruste 1 Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Kokkolan kaupungin asumisjätevedet (Kokkolan Vesi) sekä Boliden Kokkola Oy:n, OMG Kokkola Chemicals Oy:n, Kokkola Power Oy:n sekä Kip Infra Oy:n eteläisellä alueella Kemira Oyj, KemFine Oy, Tetra Chemicals Europe Oy, Air Liquide Finland Oy, Yara Suomi Oy ja Nordkalk, teollisuusjätevedet sekä Kokkolan satama. Kaupungin puhdistamossa käsitellyt asumisjätevedet johdetaan Hopeakivenlahteen ja teollisuusjätevedet Ykspihlajanlahteen. Purkupaikat on merkitty karttaan (kuva 1). Vesistön tarkkailuvelvoitteet perustuvat Länsi-Suomen Vesioikeuden (LSVO) ja Länsi- Suomen ympäristölupaviraston (LSY) päätöksiin (taulukko 3). Tarkkailua toteutettaan jaksolla yhteistarkkailuna noudattaen päivättyä ohjelmaa, jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt ja Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Tässä raportissa esitetään jakson ensimmäisen vuoden 2009 tarkkailun tulokset. Edellinen laaja yhteenvetoraportti tehtiin vuonna 2009 ja siinä käsiteltiin edellisen tarkkailujakson aineistojen yhteenveto (Kalliolinna 2009). 2 Tarkkailun suoritus Tarkkailua on toteuttanut vuodesta 1986 lähtien Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. Yhteistyökumppanina oli vuoteen 2008 asti Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio. Uudella tarkkailujaksolla yhteistyökumppanina näytteenoton ja analysoinnin osalta on Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Tampereelta. Vuosittainen pohjaeläinselvityksen on tehnyt Curt Nyman (2010). Kalataloustarkkailuun sisältyvän siianpoikasselvityksen on tehnyt Ramboll Oy (Tikkanen ym 2010). 3 Taustatiedot Kokkolan edustan merialueen näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 2. Tarkkailussa on mukana kaikkiaan 12 meripistettä ja Kaupunginsalmen eli Suntin havaintopiste. Vanhasta ohjelmasta ( ) poistettiin Pehonjoen vaikutusalueella sijainnut piste X. Havaintopaikkojen B (Repskär) ja Perhonjoki (Kauko) tulokset saadaan käyttöön Suomen ympäristökeskuksen Hertta- tietojärjestelmästä. Korplaxin sadanta sekä Kruunupyyn ja Tankarin keskilämpötilat kuukausittain vuonna 2009 sekä pitkän aikavälin ( ) keskiarvot on esitetty kuvissa 2 3 (Ilmatieteen laitos 2009). Taulukossa 1 esitetään talven 2008/2009 tilasto jäiden tulosta ja lähdöstä sekä jääpäivien lukumäärä ja vertailu vuosien jääpäivien lukumääriin (Seinä & Peltola 1991 ja Eriksson 2010). Meriveden korkeuden vaihtelut toukolokakuussa Pietarsaaren satamassa (Merentutkimuslaitos 2009) ja Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat Kaitforsissa (SYKE 2009, Hertta tietojärjestelmä) vuonna 2009 on esitetty liitteessä 2. Vuoden 2009 kokonaissadanta Kokkolan Korplaxissa (472 mm) oli normaalia (521 mm) pienempi (-8 %) (kuva 2). Vuoden keskilämpötila Tankarissa (4,3 C) oli puoli astetta korkeampi kuin Kruunupyyn keskilämpötila (3,8 C). Kruunupyyssä vuosi oli asteen normaalia (2,8 C) lämpimämpi (kuva 3). Perhonjoen keskivirtaama oli vuonna

4 ,1 m 3 /s, joka oli lähes kolmanneksen pitkän ajanjakson keskiarvoa (20,2 m 3 /s) pienempi (-30 %) (liite 3). Kuva 1. Kokkolan edustan merialue, kuormittajat ja näytteenottopisteet. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Kokkolan edustalla talvella (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) sekä vertailu vuosien jäätietoihin (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla ) (Seinä & Peltola 1991 ja Eriksson ). Paikka Talvi A B C D E Min M Max Ykspihlaja, satama Hungerberg Repskär Tankar Tankar, 2 -W Tankar, 5 -W Tankar, 10 -W Talvi 2008/2009 oli keskimääräistä leudompi, mutta ei kuitenkaan yhtä lauha kuin edellinen talvi. Joulu- tammikuu olivat erittäin leutoja ja helmikuu oli lisäksi normaalia sateisempi (kuvat 2 3). Lumipeite oli keskimääräistä ohuempi. Talvikuukausina (XII II) Perhonjoen virtaama oli selvästi normaalia suurempi (+43 %).

5 3 Kuva 2. Kuukausisadanta Korplaxissa vuonna 2009 ja pitkän aikavälin keskiarvot ( ) (Ilmatieteen laitos 2009). Kuva 3. Kuukausikeskilämpötila Kruunupyyssä ja Tankarissa vuonna 2009 ja pitkän aikavälin keskiarvot (Kruunupyy ) (Ilmatieteen laitos 2009).

6 4 Pysyvä jääpeite muodostui lähes kuukautta tavanomaista myöhemmin. Ykspihlajan satama jäätyi vuoden vaihteessa ja Tankar lähiympäristöineen helmikuun alussa (taulukko 1). Pysyvä jääpeitteisyys loppui Tankarin ulkopuolella huhtikuu alussa ja Tankarista Yksipihlajan satamaan huhtikuun lopussa. Jäätalvi 08/09 oli siten Ykspihlajasta Tankariin kuukauden ja ulompana noin puolitoista kuukautta normaalia lyhyempi (Seinä ja Peltola 1991, Eriksson 2010). Maaliskuussa satoi kolmanneksen vähemmän kuin normaalisti. Ilma oli maalishuhtikuussa noin asteen tavanomaista lämpimämpää (kuvat 2 3). Maaliskuun lopussa normaalia vähäisemmät lumet alkoivat huveta nopeasti. Vähäisistä sulamisvesistä ja sateista johtuen Perhonjoen keskivirtaama oli maalis-huhtikuussa normaalia pienempi. Perhonjoen virtaama kasvoi huhtikuun puolivälistä lähtien ja saavutti keväthuipun (107 m 3 /s, liite 3). Perhonjoen kevätylivirtaama laski nopeasti ja toukokuun keskivirtaama oli jo lähellä normaalia. Toukokuussa satoi runsaasti ja keskilämpötila oli lähes kaksi astetta normaalia lämpimämpi. Kesä oli hieman tavanomaista lämpimämpi ja sää oli vaihtelevaa. Sekä kesä- että heinäkuun alku olivat harvinaisen kylmiä (kuva 2). Lämpimin jakso sattui kesä-heinäkuun vaihteeseen. Elokuu oli lähes kaksi astetta normaalia lämpimämpi. Kesä oli tavanomaista vähäsateisempi ja vain elokuussa sadetta saatiin normaalia enemmän (kuva 3). Perhonjoen virtaama oli kesäkuukausina vain kolmanneksen pitkän ajanjakson keskiarvosta. Erityisesti heinä-elokuun keskivirtaamat olivat erittäin pieniä (3,5 ja 3,2 m 3 /s, liite 3). Syyskuu oli erittäin lämmin ja keskimääräistä kuivempi. Kuukauden keskilämpötila oli lähes neljä astetta normaalia korkeampi ja sadesumma oli vain kolmasosan pitkän ajan keskiarvosta. Perhonjoen kuukausikeskivirtaama (4,3 m 3 /s, liite 3) oli edelleen vain kolmasosan normaalista. Marraskuu oli sateinen ja lauha. Perhonjoen virtaama oli enää neljäsosan lokakuussa ja jäi marras-joulukuussakin vain noin puoleen pitkän ajanjakson keskiarvoon verrattuna. Meriveden pinta nousi noin -20 cm:n tasosta 50 cm:n tasolle tammikuun alussa, jonka jälkeen pinta laski -40 cm:n tasolle helmikuun alussa (liite 2). Sen jälkeen meriveden pinnankorkeus vaihteli enimmäkseen cm:n tasolla heinäkuun alkuun asti. Meriveden pinta alkoi nousta ja nousua tapahtui aina lokakuun alkuun asti. Sen jälkeen pinta laski nopeasti kuukauden aikana noin -40 cm:iin. Marraskuussa meriveden pinta nousi nopeasti +40 cm:iin ja laski ihan loppuvuonna uudelleen noin -40 cm:iin. 4 Kuormitus 4.1 Jätevesikuormitus Kokkolan kaupungin (Vesi ja Satama), Kemira Oyj:n, KemFine Oy.n, Tetra Chemicals Europe Oy:n, Air Liquide Finland Oy:n, Yara Suomi Oy:n ja Nordkalk Oy:n, Boliden Kokkola Oy:n, OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Kokkola Power Oy:n kuormitustarkkailuista on tehty erilliset yhteenvedot. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2009 sekä vertailu aikaisempien vuosien jätevesien kokonaiskuormituksiin on esitetty taulukossa 2 ja vesistökuormituksen lupaehdot taulukossa 3. Kuvissa 4-5 esitetään jätevesikuormituksen kehittyminen 1970-luvulta lähtien. Rauta on mitattu vuodesta 1996 lähtien vain Kokkolan kaupungin jätevedestä. Orgaanisen hiilen (TOC) kuormitus on mitattu Kip eteläisen alueen jätevedestä vuodesta 1996 lähtien.

7 Taulukko 2. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2009 ja vertailu vuosien kokonaiskuormituksiin. Kip eteläinen alue* = jolla sijaitsevat Kemira Oyj, KemFine Oy, Tetra Chemicals Europe Oy, Air Liquide Finland Oy, Yara Suomi Oy ja Nordkalk. Boliden Kokkola Oy** = sisältää myös OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n vedet Kuormittaja Jätevettä BOD 7 COD Fosfori Typpi Kiintoaine TOC Fe Zn Cu As Co+Ni Cd Hg Vuosi 2009 m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Kokkolan kaupunki ( , Kip eteläinen alue* , ,5 0,13 0,034 0,022 Boliden Kokkola Oy** ,04 0,37 0,05 8,5 0,032 0,003 Yhteensä , ,5 0,37 0,18 8,5 0,066 0,024 Yhteensä , ,8 0,23 0,41 5,2 0,074 0,012 Yhteensä , ,1 0,24 0,43 5,1 0,056 0,006 Yhteensä , ,0 0,25 0,30 5,4 0,053 0,008 Yhteensä , ,7 0,21 0,53 4,2 0,065 0,007 Yhteensä , ,9 0,30 0,88 8,8 0,075 0,009 Yhteensä , ,1 0,22 0,91 4,3 0,043 0,007 Yhteensä , ,7+ 0,23 0,07+ 4,3 0,030+ 0,009 Yhteensä , ,2+ 0,23 0,05+ 3,5 0,077+ 0,009 Yhteensä , ,8+ 1,59 0,08+ 10,1 0,106+ 0,011 Yhteensä , ,8+ 1,11 0,13+ 12,5 0,081+ 0,009 Yhteensä , ,1+ 0,19 0,13+ 4,7 0,071+ 0,016 Yhteensä , ,6+ 0,47 0,19+ 18,6 0,110+ 0,020 Yhteensä , ,1+ 0,19 0,10+ 7,9 0,080+ 0,013 Yhteensä , ,0+ 0,44 0,14+ 21,6 0,260+ 0,023 + = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen kuormitusta. ++ = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen eikä Boliden Oy:n kuormituksia.

8 6 Taulukko 3. Kokkolan edustan merialueen tarkkailuvelvollisten vesistökuormituksen lupaehdot. Tarkkailuvelvollinen Päätös Lupaehdot Kokkolan Vesi LSY 47/2005/1 BOD 7 (ATU) 30 mg/l 85 % VYO 07/0566/2 Fosfori 0,4 mg/l 90 % KHO 3590/1/ alkaen (1/4 v keskiarvona) BOD 7 (ATU) 10 mg/l 95 % COD Cr 75 mg/l 85 % Fosfori 0,3 mg/l 90 % Ammoniumtyppi 8 mg/l 80 % Kokkolan Satama LSY 37/2004/2 LSY 46/2006/2 Kip Infra Oy LSY 65/2001/3 Fosfori 3 t/a VHO 04/0155/1 Typpi 20 t/a Elohopea 5 kg/a netto TOC 5 t/a netto Kemira Fine Chemicals Oy LSU 2004 Y Biol. help. haj. liuottim. 100 tn/a TOC <2 tn/a Yhteinen purkuputki: *OMG Kokkola Chemicals Oy LSY 66/2001/3 Typpi 550 t/a VHO 04/0156/1 Rauta 60 t/a *Boliden Kokkola Oy LSY 67/2001/3 Sinkki 3 t/a VHO 04/0157/1 Kupari 0,5 t/a Arseeni 0,08 t/a Koboltti + Nikkeli 10 t/a Kadmium 70 kg/a Elohopea 8 kg/a netto *Kokkola Power LSY 31/2008/2 LSY 32/2008/2 Vuonna 2009 teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamot toimivat hyvin ja lupaehdot saavutettiin kaikilta muilta osin, mutta Kip Infra Oy:n elohopean luparaja ylittyi syyskuussa (tulos 4,23 kg/kk, lupa 0,75 kg/kk) rikkihappotehtaan häiriötilanteen seurauksena. Tämän seurauksena myös koko vuoden elohopeakuormitukselle asetettu yläraja (5 kg/a) ylittyi (7,9 kg). Kokkolan Veden puhdistamolla fosforin lupaehdot täyttyivät kaikilla vuosineljänneksillä. BOD:n (tulos 70 %/ lupa 85 %) ja kiintoaineen (tulos 88 %/ lupa 90 %) osalta ei päästy vaadittuihin puhdistustehoihin. BOD:n osalta sekä pitoisuus- että reduktiovaatimukset jäivät saavuttamatta (tulos 35 mg/l ja 80 %/ lupa 30 mg/l ja 85 %). Vuonna 2009 jätevesimäärä väheni hieman edelliseen tarkkailujaksoon ( ) verrattuna. Orgaaninen-, typpi-, kiintoaine-, rauta-, kupari- nikkeli-, koboltti- ja elohopeakuormitukset kasvoivat vuosien keskiarvokuormitukseen verrattuna. Sinkki- ja arseenikuormitukset vähenivät edelliseen jaksoon verrattuna.

9 7 Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina (jatkuu seuraavalla sivulla). 4.2 Muu kuormitus Perhonjoki (F = km 2 ) laskee kaakosta Kokkolan edustan Trullöfjärdenille ja Kaupunginsalmi eli Sunti (Vikströmsbäcken F = 28,3 km 2 ) laskee kaupungin keskustan kautta Kaustarinlahdelle (kuva 1). Länsi-Suomen ympäristökeskuksen analyysitulosten (Kauko) ja Kaitforsin virtaamien perusteella lasketut Perhonjoen ainevirtaamat (P, N, Fe, Ni ja Zn) vuonna 2009 on esitetty liitteessä 4. Kuvassa 6 esitetään ensin Perhonjoen keskivirtaama ja verrataan joen ravinne- ja metallivirtaamia teollisuudesta tulevaan kuormitukseen vuosina Perhonjoen keskivirtaama oli vuonna ,1 m 3 /s, mikä oli lähes kolmanneksen pienempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo (20,2 m 3 /s, kuva 6). Perhonjoen ravinnevirtaamat olivat vuonna tonnia fosforia ja 590 tonnia typpeä (liite 4.2).

10 8 Kuva 5. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina Kokkolan edustan merialueen fosfori-, rauta ja sinkkikuormituksesta valtaosa tulee Perhonjoesta (kuva 6). Sen sijaan typpi- ja nikkelikuormitus jakaantuvat hieman tasaisemmin jätevesien ja Perhonjoen kesken. Ravinne- ja metallikuormituksien suuret vuosivaihtelut johtuvat ennen kaikkea Perhonjoen virtaamavaihteluista. Perhonjoen virtaama oli vuosina ja 2009 pienempi kuin vuosina 2004 ja 2008, jolloin se ylitti pitkän ajan keskivirtaaman. Myös kuormitukset olivat vuosina ja

11 pienempiä kuin vuosina 2004 ja 2008 paitsi nikkelikuormitus, joka oli pienempi vuosina ja suurempi vuosina Vuosina 2002 ja 2009 sekä Perhonjoen virtaama että metallikuormitus oli selvästi pienempi kuin muina luvun vuosina. Vain nikkelikuormitus oli selvästi pienin vuonna Jätevesien ja Perhonjoen yhteiskuormitukset ovat fosforin ja nikkelin osalta luvulta lähtien hieman laskeneet, typpi- ja rautakuormitukset vaihtelevat Perhonjoen virtaaman mukaan ja sinkkikuormitus on kasvanut Perhonjoen sinkkivirtaamista johtuen. Teollisuudesta tuleva kuormitus on vähentynyt ja 1980-lukujen taitteesta lähtien ja metallien osalta vähennys on ollut suurin (kuva 5). Kuva 6. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitforsin voimalaitos) ja jätevesien sekä Perhonjoen fosfori-, typpi-, rauta-, sinkki ja nikkelikuormitus vuosina Perhonjoen sinkki- ja nikkelivirtaama vain vuodesta 1995 lähtien (Perhonjoen aineisto: Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009).

12 10 5 Tulokset ja niiden tarkastelu 5.1 Yleistä Talvella virtauksia synnyttävät pääasiassa vedenkorkeusvaihtelut. Perhonjoen virtaama on niin pieni, että se ei aiheuta merkittäviä virtauksia (Lehtinen ym. 1988). Jääpeitteisenä aikana makea jokivesi ja jätevedet erottuvatkin erillisenä kerroksena heti jään alla vielä usean kilometrin päässä purkualueista. Avovesiaikaan pääasiallisin virtausten aiheuttaja on tuuli (Lehtinen ym. 1988). Silloin joki- ja jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesimassaan. Seuraavassa tarkastellaan erikseen talven (n = 1) ja avovesikauden (n = 8) veden laatua. Vuoden 2009 tarkkailut ja niiden ajankohdat ovat liitteessä 1 sekä tulokset liitteessä 5. Länsi - Suomen ympäristökeskuksen tulokset Repskäristä (B) on koottu liitteeseen 6. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon uimavesitulokset Kokkolan edustan merialueelta ovat liitteessä 7. Rehevöitymistä seurattiin pääasiassa mittaamalla avovesiaikaan pintavesikerroksen (0-2 m) sisältämän a-klorofyllin (lehtivihreän) määrää. Lisäksi tehtiin perifytonkasvatuskokeet, joissa lasikuitufilttereitä inkuboitiin kahden viikon ajan havaintopaikkojen läheisyydessä (kohta 6). Koe uusitaan toisen kerran tarkkailujakson aikana vuonna Vuosittaiset pohjaeläinnäytteet otettiin keväällä 2009 ja tulokset on raportoitu erikseen (kohta 7) (Nyman 2010). 5.2 Veden laatu vuonna Talvi Näytteenotto-olosuhteet Maaliskuun näytteenotto oli 2.3. Ennen näytteenottoa meriveden pinta laski muutamaksi päiväksi alle -10 cm:n, mutta nousi näytteenottopäivänä noin +10 cm:iin. Pisteeltä A ei saatu näytettä huonon jäätilanteen takia. Muilla pisteillä jäänpaksuus vaihteli cm:n välillä. Paksuinta jää oli Perandössä (C). Veden näkösyvyys oli huonoin Perhonjoen vaikutusalueella (S: 0,6 m) sekä Hopeakivenlahdella (I: 0,8 m) ja paras Rummelgrundissa (U: 2,0 m). Jäte- ja jokivesien leviämisalueet Jäte- ja jokivedet kulkeutuvat merivettä kevyempinä erillisenä kerroksena heti jään alla ja siten pintaveden laatu poikkeaa normaalitalvina muun vesipatsaan vedenlaadusta. Kohonneet kokonaistyppi- ja ammoniumtyppi- sekä metallipitoisuudet (Ni, Zn ja Co) kuvastavat jätevesien vaikutusta. Perhonjoen vaikutusalueella pintavesi on makeampaa, ruskeampaa, happamampaa ja rautapitoisempaa kuin syvempi merivesi. Maaliskuun 2009 analyysitulosten perusteella arvioidut jäte- ja jokivesien leviämisalueet on esitetty kuvassa 7. Talvella 2009 jätevesien vaikutukset näkyivät selvästi Ykspihlajanlahdella Bolidenin edustalla (H) typpipitoisuudessa. Pisteen H pintaveden kokonaistyppipitoisuus (noin µg/l) oli erittäin korkea (liite 5.2). Myös kaupungin jätevedenpuhdistamon edustan (I) typpipitoisuus oli korkea (1 100 µg/l). Metallipitoisuudet olivat hieman kohollaan Kip eteläisen alueen edustalla (E) ja Kaustarinlahdella (J).

13 11 Voimakkaimpina jätevesivaikutukset näkyivät Perandön syvänteessä (C -1 m). Pohjan lähellä happitilanne oli heikentynyt (kyll% 42). Alusveden ravinne- (kok-n: µg/l, NH 4 -N µg/l, NO 2+3 -N 320 µg/l ja kok-p 31 µg/l) ja metallipitoisuudet (As: 1,1 µg/l, Co: 14 µg/l, Ni: 16 µg/l ja Zn: 28 µg/l) olivat selvästi kohonneet. Perhonjoen virtaama oli tammi-helmikuussa hieman normaalia suurempi (liite 3). Merialueella Perhonjoen vesien vaikutus jäi vähäiseksi. Pisteellä S vain veden väri oli koholla (60 mg Pt/l). Sataman edustalla (R4) vesi oli yhtä tummaa ja johtokyky oli hieman matalampi kuin Perhonjoen vaikutusalueella. Myös Suntin vesien vaikutukset jäivät Kaustarinlahdella (P ja J) vähäisiksi. Molemmilla pisteillä vesi oli hieman happamampaa kuin muilla pisteillä ja pisteen P rautapitoisuus (570 µg/l) oli muita pisteitä korkeampi. Molemmilla pisteillä myös typpipitoisuudet olivat koholla. Pisteellä J sinkki- ja kadmiumpitoisuudet olivat lähes samaa tasoa (noin 20 µg Zn/l ja noin 0,09 µg Cd/l) kuin Perandön syvänteessä (C). Maaliskuu 2009 Kuva 7. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut joki- ja jätevesien leviämisalueet maaliskuussa Tarkkailutuloksissa jäte- ja jokivesivaikutukset jäivät paikallisiksi ja melko vähäisiksi typpeä lukuun ottamatta. Ympäristökeskuksen ottamissa alkuvuoden näytteissä Repskärissä (B) näkyi maaliskuun puolivälissä otetussa näytteessä (13.3.) vaikutuksia pintavedessä. Vesi oli tummaa (140 mg Pt/l), sameaa (9,4 FNU) ja ravinnepitoisuudet (68 µg P/l ja 850 µg N/l) olivat kohonneet (liite 4.2).

14 12 Merialueen pintaveden (1 m) keskimääräiset typpi- ja metallipitoisuudet olivat talvella 2009 suurempia kuin edellisen tarkkailujakson ( ) talvien keskiarvot (liite 9.1). Koko merialueen kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuutta nosti lähinnä pisteiltä H ja I mitatut korkeat pitoisuudet. Fosforipitoisuudet olivat hieman pienempiä pistettä D lukuun ottamatta, missä fosforipitoisuus oli korkeampi kuin edellisellä jaksolla. Nikkeli-, sinkki- ja kobolttipitoisuudet olivat pisteillä C ja J tavanomaista korkeampia Avovesiaika Näytteenotto-olosuhteet Taulukoon 4 on kerätty näytteenottopäivien sääolosuhteet. Taulukko 4. Näytteenottopäivien sääolot Kokkolan edustalla vuonna Päivä Sääolot Huomautuksia Tuulen suunta Tuulen nopeus Ilman lämpötila Pilvisyys m/s C / / /8 P: leväsamennusta / / / /8 R4: yllättävän kirkas vesi /8 Kesän laajat näytteenotot Kesäkuun alun näytteenottokerralla (8.6., liite 5.4) merivesi oli viileää (1 m 8,0 11,8 C) ja lämpötilakerrostuneisuutta ei ollut vielä muodostunut. Näkösyvyys vaihteli Kaustarinlahden (P) 1,7 m:stä Trullevinniemen kärjen (K) 4,6 m:iin. Vesipatsas oli melko tasalaatuinen kaikilla muilla pisteillä paitsi Perhonjoen vaikutusalueen pisteellä S, missä alusvesi oli tummempaa, johtokyky oli alentunut, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat korkeammat kuin pintavedessä. Myös Kaustarinlahden (J) vesi oli tummempaa, sameampaa, ravinne- ja rautapitoisempaa kuin muilla pisteillä. Kasviplanktontuotanto oli voimakkailta Kaustarinlahden ulommalla pisteellä (J) ja Kip eteläisen alueen edustalla (E). Hapen ylikyllästystä ei kuitenkaan esiintynyt millään pisteellä. Fosfaattifosfori oli kulutettu loppuun koko tutkitulla merialueella. Elokuun alussa (10.8., liite 5.7) pintaveden lämpötilat (18,9 20,8 C) olivat korkeimmillaan. Syvemmillä pisteillä (C ja U) vallitsi selvä lämpötilakerrostuneisuus. Näkösyvyys vaihteli Kaustarinlahden 1,5 m:stä uloimman pisteen (A) 5,2 m:iin. Rummelgrundissa (U) alusveden happipitoisuus (kyll% 51) ja ph-arvo (ph 7,4) oli alentunut ja typpipitoisuus (520 ja 430 µg/l) oli pintavettä selvästi korkeampi. Myös Ykspihlajanlahden pisteillä E ja D alusvedessä oli lievä hapenvajaus (kyll% 69 ja 68) ja typpeä oli enemmän kuin pintavedessä. Kaustarinlahden pohjukassa (P) alusveden fosfori- (23 µg/l) ja rautapitoisuudet (200 µg/l) olivat korkeimmat. Kaustarinlahdella kasviplanktontuotanto oli voimakkainta. Hapen ylikyllästystä ei esiintynyt millään pisteellä. Fosfaattifosforia ei ollut edelleenkään vedessä.

15 13 Joki- ja jätevesien vaikutukset Keväällä Perhonjoen virtaamat olivat normaalia pienempiä (liite 3). Jokivesien vaikutukset näkyivät toukokuussa melko lievinä. Johtokyky oli kauttaaltaan hieman meriveden johtokykyä alempi. Kesäkuun alussa (8.6. liite 5.4) Perhonjoen vaikutusalueen pisteellä S alusvedessä näkyi selvät jokiveden vaikutukset. Vesi oli tummempaa, johtokyky oli alentunut, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat korkeammat kuin pintavedessä. Myös Kaustarinlahden (J) veden laadussa näkyi Suntin vaikutus. Vesi oli tummempaa, sameampaa, ravinne- ja rautapitoisempaa kuin muilla pisteillä. Kesäkuu oli erityisen kuiva (kuva 2). Kesäkuusta loppuvuoteen asti Perhonjoen keskivirtaama oli vain noin puolet pitkän aikavälin keskiarvosta (liite 3). Kesäkuun lopulla ja heinäkuussa jokivesivaikutuksia ei juurikaan näkynyt merialueen veden laadussa (liitteet ). Elokuun alussa Suntin vaikutus näkyi Kaustarinlahden (P) alusveden korkeina fosfori- ja rautapitoisuuksina (liite 5.8). Elokuussa satoi normaalia enemmän, mutta Perhonjoen virtaama pysyi edelleen pitkän aikaväin keskiarvon alapuolella. Loppukesällä jokivesivaikutuksia ei ollut nähtävissä merialueella. Kesällä jätevesien vaikutukset jäivät vähäisiksi. Hopeakivenlahdelta (I) mitattiin kokonaistypen korkein pitoisuus (610 µg/l) toukokuussa (18.5. liite 5.3). Ykspihlajanlahdella Bolidenin edustalla (H) typpipitoisuudet olivat hieman koholla heinäkuun molemmilla näytteenottokerroilla (13.7. ja liitteet ). Sekä pinta- että alusveden sinkin, nikkelin ja koboltin avovesiajan keskiarvopitoisuudet olivat Kip eteläisen alueen edustalla (E) korkeimmat. Bolidenin edustalla (H) alusvedessä näiden metallien pitoisuudet olivat samaa tasoa. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon ottamissa kesän 2009 uimavesinäytteissä uimavedelle asetetut mikrobiologiset laatuvaatimukset täyttyivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vanhasatamanlahden uimarannalta 3.6. otetussa näytteissä E. coli-bakteerin määrät ylittivät uimaveden laatuvaatimukset (liite 7). Terveystarkastajien tietoon ei tullut sinilevä- eikä järvisyyhyilmoituksia kesällä 2009 Kokkolan edustalta (terveystarkastaja Kontinaho sähköposti ). Kokkolan edustan kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvot olivat kesällä 2009 lähellä jakson pintaveden avovesiajan keskipitoisuuksia (liite 9.2). Ammoniumtypen pitoisuudet sen sijaan lähes kaksinkertaistuivat (23 44 µg/l) kesällä 2009 edelliseen jaksoon verrattuna. Eniten kasvoivat uloimpien pisteiden (A, C ja D) sekä Hopeakivenlahden (I) ammoniumtaso. Kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvo laski hieman kaikilla pisteillä edellisen tarkkailujakson keskiarvoon verrattuna. Rehevöityminen Avovesikauden 2009 a-klorofyllin keskiarvoihin perustuva kartta rehevöitymisluokituksineen on kuvassa 8. Luokitus on tehty edellisvuosien tapaan seuraavia klorofyllin rajaarvoja käyttäen (käytetty myös Vaasan ja Pietarsaaren merialueiden rehevyysluokitukseen, laatineet Aaltonen & Kyröläinen): Rehevyysluokka a - klorofylli erittäin rehevä > 100 µg/l hyvin rehevä µg/l rehevä µg/l lievästi rehevä 5 10 µg/l rehevöitymässä 2 5 µg/l karu < 2 µg/l

16 14 Kokkolan edusta jakaantui kesällä 2009 kahteen rehevyysluokkaan (kuvat 8-9). Kaustarinlahti (P ja J) ja Ykspihlajanlahden pisteet E ja R4 erottuivat muusta merialueesta ja kuuluivat luokkaan lievästi rehevöitynyt. Koko muu merialue kuului luokkaan rehevöitymässä. Kaustarinlahden perukka (P: 9,1 µg/l) oli selvästi rehevämpi kuin Ykspihlajanlahden rehevimmät pisteet (E: 5,7 µg/l ja R4: 5,5 µg/l) ja Kaustarinlahden ulompi piste (J: 7,0 µg/l) sijoittui näiden väliin. Näiden rehevimpien pisteiden klorofyllitaso oli yli kolminkertainen uloimman pisteen (A) klorofyllitasoon (2,2 µg/l) verrattuna. Kesä 2009 Kuva 8. Rehevöitymisluokitus Kokkolan edustan merialueella avovesiaikaan 2009 (n=8). Repskär B/LSU = 3,1 µg/l (aineisto: Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009). Tarkkailujakson klorofyllikeskiarvoihin verrattuna Kokkolan edustan merialue oli rehevämpi avovesikaudella 2009 (+15 %) (kuvat 9-10 ja liite 9.2). Koko merialueen keskimääräinen klorofyllitaso (4,6 µg/l) oli sama kuin jakson keskimääräinen klorofyllitaso. Avovesiaikaan 2009 klorofyllipitoisuudet olivat suuremmat kaikilla muilla pisteillä paitsi uloimmalla pisteellä (A) ja Trullevinniemen lähipisteellä (K). Suurin ero havaittiin Perandössä (C: +48 %) edelliseen jaksoon verrattuna. Kesän 2009 klorofylli- ja kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu pisteillä P, H, E, D, A ja B/LSU ilmenee kuvasta 11. Kaustarinlahden piste P kuvaa rehevää lahtialuetta, Ykspihlajanlahden pisteet E ja H teollisuuden purkualueita, D vaihettumisaluetta ja B sekä A karumpaa ulkoaluetta. Uloimmilla pisteillä klorofylliarvot olivat matalimmat ja tasaisimmat (kuvassa 11 piste A: vaihtelu 1,1 3,3 µg/l, keskiarvo 2,2 µg/l). Rannikon lähipisteillä taso oli korkeampi ja vaihtelut suurempia (E ja P: 2,9 17,0/ ka 5,7 ja 9,1 µg/l). Uloimmista pisteistä ympäristökeskuksen seuraamalla Repskärin pisteellä (B) klorofyllikeskiarvo oli hieman korkeampi ja vaihtelu oli suurempaa (B/ LSU: 1,3 5,1/ ka 3,4 µg/l) kuin pisteellä A. Boli-

17 15 denin edusta (H: 1,7 7,6/ ka 4,3 µg/l) ja vaihettumisalue (D: 1,2 8,3/ ka 4,3 µg/l) olivat kesällä 2009 yhtä reheviä. Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot sekä vaihteluvälit avovesiaikaan Kuva 10. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot avovesiaikaan tarkkailujaksoilla , , , , ja vuonna 2009.

18 16 Kuva 11. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P a-klorofylli-, fosfori- ja typpipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella 2009 (B/ LSU = Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tuloksia).

19 17 Kesän 2009 klorofyllihuippu oli kesäkuun alussa (8.6.), jolloin lähes kaikilta pisteiltä mitattiin kesän maksimiklorofyllit (5,1 12 µg/l). Tuolloin saatiin myös ympäristökeskuksen laajemmassa aineistossa Repskärin (B/ LSU) klorofyllimaksimi (5,1 µg/l, n = 10). Kaustarinlahdelta (P), Trullevinniemen lähipisteeltä (K) ja uloimmalta pisteeltä (A) maksimiklorofyllit saatiin jo toukokuun näytteenotossa (18.5.). Koko kesän suurin klorofyllitulos mitattiin juuri tuolloin Kaustarinlahdelta (P: 17 µg/l). Alkukesän klorofyllimaksimien jälkeen klorofyllit pienenivät tasaisesti elokuun alkuun asti. Sateisen ja lämpimän elokuun lopussa klorofyllit kasvoivat hieman ja syyskuussa vedet eivät olleet juurikaan vielä viilentyneet ja klorofyllitaso oli vielä kohtalainen (3,1 µg/l). Loppukesän näytteenottokertojen kaikkien pisteiden klorofylliarvojen keskiarvot olivat melko tasaisia (2,5 5,4 µg/l) verrattuna toukokuun (6,1 µg/l) ja kesäkuun alun (7,5 µg/l) keskiarvoihin, joina kertoina merialueen klorofyllitaso oli selvästi muuta avovesiaikaa korkeampi. Kaustarinlahdella kevään intensiivinen kasviplanktontuotanto nosti meriveden pharvon siellä ph 8:n tuntumaan (ph 7,9). Kesäkuun alussa ph:arvot olivat nousseet jo Ykspihlajanlahdellakin ph 8:aan. Merialueella ei mitattu kummallakaan laajalla näytteenottokerralla hapen ylikyllästystä (liite 5.4 ja 5.7). Kokonaisfosforipitoisuuksissa näkyi selvät tasoerot Kaustarinlahden (P ka 20 µg/l), Ykspihlajanlahden (E, H ja D ka µg/l) ja uloimman pisteen välillä (A ka 7 µg/l) (kuva 11). Repskärin fosforitaso (B/ LSU ka 9 µg/l) on lähempänä Ykspihlajanlahden pisteiden tasoa kuin uloimman pisteen tasoa. Kokkolan edustan fosforipitoisuudet vaihtelivat tarkkailutuloksissa avovesikaudella 2009 välillä 5 28 µg/l. Korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin Kaustarinlahden sisimmältä pisteeltä (P: >20 µg/l). Fosfaattifosfori oli hyvin vähissä (<3 µg/l) koko avovesikauden. Vain Kaustarinlahdelta (P) saatiin mitattava pitoisuus toukokuun näytteenotossa (4 µg/l). Kokonaistypen alueelliset vaihtelut olivat kuvassa 11 verratuilla pisteillä vähäisempiä kuin fosforilla. Typpitaso oli korkein Kaustarinlahdella (P ja J: noin 400 µg/l). Lähes yhtä korkea taso (390 µg/l) oli myös Hopeakivenlahdella (I) ja Bolidenin edustalla (H). Uloimmalla pisteellä taso oli matalin (A ka 300 µg/l). Ympäristökeskuksen tuloksissa Repskärin kesän typpikeskiarvo (B/LSU ka 330 µg/l) oli sitä hieman korkeampi, mikä johtui ennen kaikkea Repskärin muutamista kevään korkeammista arvoista (esim kuva 13). Tarkkailutuloksissa typen vaihteluväli koko merialueella oli välillä µg/l. Typen korkeimmat pitoisuudet (>500 µg/l) mitattiin Hopeakivenlahdelta (I 18.5.), Bolidenin edustalta (H 13.7.) ja Kaustarinlahdelta (J 14.9.). Epäorgaanisia typpiyhdisteitä (nitraatti- ja ammoniumtyppi) oli yleensä mitattavia pitoisuuksia. Kaustarinlahden sisimmällä pisteellä (P) kuitenkin joko nitraatti- tai sekä nitraatti- että ammoniumtyppi oli usein lopussa Meriveden metallipitoisuudet vuonna 2009 Kokkolan edustalla vuonna 2009 mitatuista metalleista sinkki, koboltti ja nikkeli sekä elohopea ja kadmium ovat isoina pitoisuuksina vesieliöille haitallisia, joten niiden osalta tarkkailussa mitattuja pitoisuuksia verrataan haitattomaksi arvioituihin pitoisuustasoihin. Haitattomat pitoisuudet on yleensä ilmoitettu liukoisina pitoisuuksina (määritetty 0,45 µm suodatuksen jälkeen). Vertailussa on käytetty kokonaispitoisuuksia tai kirjallisuudessa esitettyjä muuntoarvoja, koska merivedessä liukoiset metallipitoisuudet ovat useimmiten niin pieniä, että tulokset jäävät alle määritysrajan. Kokko-

20 18 lan edustalla kokonaismetallipitoisuudet on analysoitu mahdollisimman pienillä määritysrajoilla ja saatu ympäristönlaatunormiin verrattavia tuloksia. Haitattomina pitoisuuksina on käytetty elohopealle, kadmiumille ja nikkelille prioriteettiainedirektiivin (EU 2008) mukaista ympäristönlaatunormia (EQS), sinkille EU:n riskinarvioinnissa (Risk Assessment Report 2008) määritettyä haitatonta pitoisuutta ja koboltille Nagpalin (2004) suosituspitoisuutta. Kadmium (kuva 12) Kadmiumpitoisuudet jäivät osassa talven ja kaikissa kesäkuun näytteissä alle määritysrajan (0,05 µg/l). Talvella mitattiin korkeimmat kadmiumpitoisuudet ja ne olivat jokseenkin samaa tasoa (0,091 ja 0,099 µg Cd/l) sekä Perandön (C) että Kaustarinlahden (J) alusvedessä. Nämä korkeimmatkin pitoisuudet jäivät alle puoleen ympäristönlaatunormista (EQS 0,2 µg/l) ja pisteiden koko vuoden kadmiumkeskiarvot (0,040 ja 0,045 µg/l) jäivät neljäsosaan ympäristönlaatunormista. Kuva 12. Kadmiumpitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna Koboltti (kuva 13) Talvella korkein kobolttipitoisuus mitattiin Perandön (C) alusvedestä (14 µg/l) ja se ylitti haitattoman pitoisuuden (4,0 µg/l) yli kolminkertaisesti. Avovesiaikaan kaikki pitoisuudet ja koko vuoden keskiarvot jäivät selvästi alle haitattoman pitoisuuden. Korkein kobolttitaso oli avovesiaikaan pintavedessä Bolidenin edustalla (H) sekä Kaustarinlahden uloimmalla pisteellä (J) (ka 1,3 ja 1,2 µg/l) ja alusvedessä Bolidenin edustalla (H) ja Kip eteläisen alueen edustalla (E). Perandön (C) alusveden koko vuoden kobolttikeskiarvo (4,9 µg/l) oli samaa tasoa haitattoman pitoisuuden kanssa. Elohopea (kuva 14) Elohopea määritettiin ohjelman mukaan vain talvinäytteistä (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Maaliskuussa elohopeapitoisuudet olivat suurimmaksi osaksi alle määritysrajan (0,002 µg/l). Vain Perandön (C) pintavedestä ja Kip eteläisen alueen edustalta (E) saatiin mitattavat tulokset. Näistä Kip eteläisen alueen (E) edustan tulos (0,007 µg/l) oli korkein ja se jäi selvästi alle EQS-pitoisuuden (0,05 µg/l).

21 19 Kuva 13. Kobolttipitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna Kuva 14. Elohopeapitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna Nikkeli (kuva 15) Korkein nikkelipitoisuus mitattiin talvella Perandön (C) alusvedestä (16 µg/l). Tämä kokonaisnikkelipitoisuus jäi alle liukoisen nikkelin ympäristönlaatunormin (EQS 20 µg/l) ja myös koko vuoden keskiarvo (6,0 µg/l) oli alle kolmasosan ympäristönlaatunormista. Seuraavaksi suurin pitoisuus saatiin Kaustarinlahden uloimman pisteen (J) pintavedestä talvella (3,1 µg/l). Kuva 15. Nikkelipitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna 2009

22 Sinkki (kuva 16) 20 Korkeimmat sinkkipitoisuudet mitattiin talvella Perandön (C: 28 µg/l) alusvedestä ja Kaustarinlahden uloimmalta pisteeltä (J: 22 ja 20 µg/l). Näistä kaksi ylitti sinkin haitattoman pitoisuuden (21 µg/l). Perandön (C) alusveden koko vuoden sinkkikeskiarvo (10,6 µg/l) jäi kuitenkin puoleen haitattomasta tasosta. Seuraavaksi korkeimmat sinkkipitoisuudet mitattiin talvella Bolidenin edustalta (H) pintavedestä (16) ja Kip Infran alueen edustalta (E 11 µg/l). Muilla pisteillä pitoisuudet olivat selvästi alle 10 µg/l. Kaikkien pisteiden koko vuoden sinkkikeskiarvot jäivät noin neljäsosaan haitattomasta pitoisuudesta. Kuva 16. Sinkkipitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna Arseeni (kuva 17) Arseenipitoisuudet olivat erittäin pieniä kaikilla havaintopaikoilla. Arseenia oli eniten talvella Perandön (C: 1,1 µg As/l) ja avovesiaikaan Kaustarinlahden uloimman pisteen (J: ,1 ja ka 0,94 As/l) alusvedessä. Vähiten arseenia oli uloimmalla pisteellä (A: 0,6 µg/l). Kuva 17. Arseenipitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna Rauta (kuva 18) Korkeimmat rautapitoisuudet mitattiin Kaustarinlahdelta Suntin vaikutuksesta johtuen: Kaustarinlahden sisimmältä pisteeltä (P) sekä talvella (570 µg/l) että kesällä ( µg/l). Pisteellä P koko vuoden keskiarvo oli korkein (1m 220 ja -1 m 290 µg/l). Seuraavaksi eniten rautaa oli keskimäärin Kaustarinlahden uloimmalla pisteellä (J 140 µg/l) ja

23 21 Perhonjoen vaikutusalueella sijaitsevan pisteen S alusvedessä (ka 150 µg/l). Pisteeltä S mitattiin korkea rautapitoisuus kesäkuussa ( µg/l), jolloin Perhonjoen vaikutukset näkyivät myös alusveden johtokyvyssä ja värissä. Selvästi vähiten rautaa oli uloimmalla pisteellä A (noin 36 µg/l). Kuva 18. Rautapitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna Perifyton vuonna 2009 Perifyton- eli päällyslevätutkimuksessa olivat mukana kaikki Kokkolan merialueen tarkkailupisteet (12 kpl). Kullekin pisteelle ankkuroitiin telineeseen kolme kasvatusalustaa, joina käytettiin pleksilasilevyjä. Alustoilta määritettiin a klorofylli standardisoidulla menetelmällä. Kasvatusjakso oli kaksi viikkoa ( ). Kasvatusalustalle kertyneen perifytonlevästön a klorofyllimäärä kuvaa suoraan erilaisilla pinnoilla kasvavien levien määrää. Perifytontulokset ja kahden viikon kasvatusjakson alun ja lopun veden klorofyllipitoisuuksien keskiarvot sekä koko avovesiajan veden a klorofyllikeskiarvot on esitetty kuvassa 19 (taulukko 5). Taulukko 5. Perifytontulokset kasvatusjaksolla Piste Rinnakkaiset kasvatuslevyt a klorofylli µg/cm 2 a b c keskiarvo A 0,05 0,06-0,06 0,06 C 0,10 0,16 0,07 0,11 D 0,10 0,11 0,16 0,12 R4 17,4 9,47 7,98 11,63 E 20,6 23,3 16,3 20,07 H 0,92 1,01 0,83 0,92 I 0,54 0,59 0,27 0,47 J 0,42 0,39 0,47 0,43 P 0,06 0,05 0,03 0,05 K 0,16 0,16 0,21 0,18 S 0,19 0,10 0,10 0,13 U 0,20 0,30 0,19 0,23

24 22 Kesän 2009 perifytonin klorofyllimäärät Kip eteläisen alueen edustalla (E) ja Kokkolan sataman edustalla (R4) erosivat huomattavasti muista pisteistä. Kaikilla muilla pisteillä perifytonin klorofyllit olivat hyvin pieniä kuten edelliselläkin kasvatusjaksolla kesällä Kaikkein pienimmät ja samaa tasoa olevat perifytonin a-klorofyllit saatiin Kaustarinalahden sisimmältä pisteeltä (P) ja tarkkailun uloimmalta pisteeltä (A) (0,05 ja 0,06 µg/cm 2 ) (kuva 19). Seuraavakasi pienimmät ja jokseenkin samaa tasoa olivat Perandön (C), Perandöstä Ykspihlajanlahdelle päin sijaitsevan pisteen (D) ja Perhonjoen vaikutusalueen pisteen (S) perifytonin klorofyllit (0,11 0,13 µg/cm 2 ). Edellisiin nähden Rummelgrundin (U) perifytonin klorofyllimäärä oli lähes kaksinkertainen (0,23 µg/cm 2 ). Rummelgrundiin (U) verrattuna Kaustarinlahden uloimman pisteen (J) ja Hopeakivenlahden (I) perifytonin klorofyllli oli noin kaksinkertainen (0,43 ja 0,47 µg/cm 2 ). Edelleen perifytonin klorofyllimäärä lähes kaksinkertaistui Bolidenin edustalla (H) (0,92 µg/cm 2 ). Kokkolan sataman edustalla (R4) perifytonin klorofyllimäärä oli yli kymmenkertainen Bolidenin edustaan (H) verrattuna ja Kip eteläisen alueen edustalla (E) edelleen lähes kaksinkertainen sataman edustaan (R4) verrattuna. Kuva 19. Kokkolan edustan merialueella perifytonin a - klorofyllimäärät (pylväät, µg/cm 2 ) kasvatusjaksolla ( ) ja kasvatusjakson alun ja lopun a - klorofyllipitoisuuksien keskiarvot vedessä (vihreä viiva) sekä koko avovesiajan a - klorofyllipitoisuuksien keskiarvot vedessä (musta viiva) eri havaintopaikoilla luvun alussa Kokkolan edustan merialueella tehtiin myös perifytonkasvatuskokeita (Kalliolinna 1991, 1992 ja 1993). Kesien tuloksiin verrattuina vuoden 2006 perifytontulokset (Kalliolinna 2007) olivat erittäin pieniä luvun alussa eri pisteiden perifytonmäärät vaihtelivat välillä 0,07 7,1 µg/cm 2, vuonna 2006 välillä 0,03 0,25 µg/cm 2 ja vuonna ,03 23,3 µg/cm 2. Kaikkien havaintopaikkojen vuosi-

25 23 keskiarvot vaihtelivat vuosina välillä 0,39 3,0 µg/cm 2. Vuoden 2006 keskiarvo oli 0,09 µg/cm 2 ja vuoden 2009 keksiarvo oli 2,9 µg/cm luvun alun ja vuoden 2006 perifyontuloksia ei voi kuitenkaan verrata vuoden 2009 tuloksiin suoraan, koska menetelmä on vaihtunut. Aikaisemmin käytettiin kasvatusalustoina lasikuitusuodattimia ja nyt pleksilasilevyjä. Havaintopaikkojen rehevyyssuhteet ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. Nykyinen menetelmä näyttäisi korostavan erityisesti rehevimpiä pisteitä. Sen sijaan vedenlaadultaan rehevin Kaustarinlahden sisin piste (P) ei näyttäisi soveltuvan perifytonkasvatukseen. Ilmeisesti siellä päällysleväkasvua ehkäisee veden väri ja toisaalta se joutunee muita pisteitä enemmän veneliikenteen häiritsemäksi. 7 Pohjaeläimet vuonna 2009 (Nyman 2010) Neljältä havaintopaikalta C, D, H ja L on tehty jokavuotinen pohjaeläinselvitys. Näytteenoton, lajimääritykset ja raportoinnin on hoitanut FM Curt Nyman (2010) ja alla esitetään tiivistelmä Nymanin (2010) selvityksen tuloksista. Tulostaulukko on liitteenä Menetelmät Näytteet otettiin Ekman noutimellla (pinta-ala 246 cm 2 ) noudattaen SFS 5076 standardia. Pisteiltä otettiin 5 nostoa, jotka seulottiin 0,4 mm seulalla ja käsiteltiin erikseen. Eläimet poimittiin elävinä ja säilytettiin 70 % etanolissa. Näytteenottoalue paikannettiin GPS-laitteella ja varmistettiin maamerkkien avulla. Biomassat märkäpainona määritettiin punnitsemalla (Precisa XB220A, mittausepävarmuus 0,2 mg) lyhyen imupaperikuivauksen jälkeen. Raakkuäyriäisten ja muiden hyvin pienien lajien biomassa arvioitiin niiden lasketun tilavuuden perusteella. Harvasukasmadot ja osa surviaissääsken toukista määritettiin valomikroskoopin avulla. Tarvittavat preparaatit tehtiin Ammans laktofenolia käyttäen (Brinkhurst 1971). 7.2 Tulokset Tarkkailuasemilta tavattiin vuonna 2009 kaiken kaikkiaan 15 pohjaeläinlajia tai ryhmää (kuva 20). Havaintopaikkakohtainen vaihtelu oli 6-10 lajia. Lajiluvut vuonna 2009 olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisinä vuosina. Suurimmat lajiluvut olivat asemalla H ja vertailuasemalla L. Molemmat sijaitsevat kohtalaisen lähellä rantaa ja niiden veden syvyys on pienempi kuin asemilla C ja D. Lajisto on sen takia hieman monipuolisempi esimerkiksi surviaissääskien osalta. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat olivat, kuten edellisinä vuosina suurimmat havaintopaikalla H (kuva 21). Vertailuasema L:n biomassa oli edelleen selvästi pienempi kuin muiden asemien biomassat.

26 24 Kuva 20. Pohjaeläinlajien lukumäärät Kokkolan edustan tarkkailuasemilla vuosina (Nyman 2010). Kuva 21. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat Kokkolan edustan merialueen näytteenottoasemilla vuosina (Nyman 2010). 7.3 Tulosten tarkastelua Tarkkailuasemilta tavattiin vuonna 2009 kaiken kaikkiaan 15 pohjaeläinlajia tai ryhmää Lajiluvut vuonna 2009 olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisinä vuosina. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat olivat, kuten edellisinä vuosina, suurimmat asemalla H, joka sijaitsee Ykspihlajan teollisuusalueen läheisyydessä. Luodon saaristossa olevan vertailuasema L:n biomassa oli edelleen selvästi pienempi kuin muiden asemien biomassat. Asemilla C ja D harvasukasmatojen biomassat ovat viime vuosina olleet alhaisemmalla tasolla kuin aikaisemmin, mikä saattaa viitata vesistön muutokseen karumpaan suuntaan. Raakkuäyriäisiä oli vuonna 2009 näytteissä enemmän kuin aikaisemmin ja saattaa olla viittaus samaan suuntaan. 8 Kalataloustarkkailu Vuonna 2010 valmistui raportti Kokkolan sisäsaariston siian poikastuotantoalueiden tarkkailusta (Tikkanen ym 2010). Raportin mukaan useimmat Kokkolan edustan hiekkarannat ja rantojen läheiset hiekkasärkät soveltuvat siian kutualueiksi ja poikasten kasvupaikoiksi. Siian ja muikun poikasia nuotattiin alkukesällä 2009 kuudella alueella, jotka oli tunnistettu aikaisemmissa vastaavissa tutkimuksissa. Saa-

27 25 lis oli vuonna 2009 huomattavasti suurempi kuin edellisenä kesänä ja muikun osuus oli 8,4 % aikaisemman 1,6 %:n sijasta. Vuosittaiset vaihtelut poikastiheyksissä ovat normaaleja. Eri vuosien välisiin eroihin vaikuttavat todennäköisesti sekä kudun että poikasten kuoriutumisen ja kasvun aikaiset säätekijät ja myös kalastuksen määrän vaihteluilla voi olla vaikutusta (Tikkanen ym 2010). Tarkkailua jatketaan ohjelman mukaisesti vielä vuosina 2010 ja 2011, minkä jälkeen tehdään ehdotus jatkosta. Tarkkailuohjelman mukaan (Aaltonen & Kalliolinna 2009) selvitetään ammattikalastajien saalis-, pyydys- ja pyyntiponnistustiedot elinkeinotalouden keskusrekisteristä tai keräämällä tiedot kalastusalueelta. Tietoja ei ole tällä hetkellä käytettävissä, joten kalastustiedot raportoidaan seuraavan vuoden tarkkailuraportin yhteydessä. 9 Tiivistelmä Tässä yhteenvedossa tarkastellaan Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailun tuloksia vuodelta 2009, joka on uuden tarkkailujakson ensimmäinen vuosi. Veden laadun lisäksi yhteenvedossa esitetään vuoden 2009 perifyton-, pohjaeläin- ja kalataloustarkkailun tulokset Kokkolan edustalta. Kuormitus Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Boliden Kokkola Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy, Kokkola Power Oy, Kip Infra Oy:n alueen teollisuuslaitokset sekä Kokkolan Vesi ja Kokkolan satama. Nämä kaikki ovat mukana yhteistarkkailussa. Jätevesien lisäksi merialueen tilaan vaikuttavat Trullöfjärdenille laskeva Perhonjoki ja Kaustarinlahdelle laskeva Sunti. Veden laatu vuonna 2009 Talvella jätevesien vaikutukset näkyivät selvästi Ykspihlajanlahdella Bolidenin edustalla (H) pintaveden erittäin korkeana typpipitoisuutena. Myös kaupungin jätevedenpuhdistamon edustan (I) typpipitoisuus oli korkea. Metallipitoisuudet olivat hieman koholla Kip Infran alueen edustalla (E). Voimakkaimpina jätevesivaikutukset näkyivät Perandön syvänteessä (C), missä alusveden happitilanne oli heikentynyt ja ravinne- sekä metallipitoisuudet olivat selvästi kohonneet monien edellistalvien tapaan. Perhonjoen vesien vaikutus jäi vähäiseksi. Pisteellä S vain veden väriarvo ja rautapitoisuus olivat koholla. Sataman edustalla (R4) vesi oli yhtä tummaa, rautapitoisempaa ja johtokyky oli hieman matalampi kuin Perhonjoen vaikutusalueella. Myös Suntin vaikutukset jäivät Kaustarinlahdella (P ja J) vähäisiksi. Avovesiaikana jätevesien vaikutukset jäivät vähäisiksi Ykspihlajanlahdella. Hopeakivenlahdelta (I) mitattiin kokonaistypen korkein pitoisuus toukokuussa. Bolidenin edustalla (H) typpipitoisuudet olivat hieman koholla heinäkuussa. Sekä pinta- että alusveden sinkin, nikkelin ja koboltin avovesiajan keskiarvopitoisuudet olivat Kip Ifran alueen edustalla (E) korkeimmat. Bolidenin edustalla (H) alusvedessä näiden metallien pitoisuudet olivat samaa tasoa. Perhonjoen virtaamat olivat normaalia pienemmät keväällä ja jokivesien vaikutukset näkyivät toukokuussa melko lievinä. Johtokyky oli kauttaaltaan hieman meriveden johtokykyä alempi. Kesäkuu oli erityisen kuiva ja jokivesivaikutukset jäivät vähäisiksi. Perhonjoen vaikutusalueella pisteen S alusvesi oli tummempaa, johtokyky oli alentunut, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat korkeammat kuin pintavedessä. Myös Kaustarinlahdella (J) näkyi Suntin vaikutus samoissa tekijöissä kuin pisteellä S.

28 26 Kokkolan edustan merialue jakaantui kesällä 2009 kahteen rehevyysluokkaan. Kaustarinlahti (P ja J) ja Ykspihlajanlahden pisteet E ja R4 erottuivat muusta merialueesta ja kuuluivat luokkaan "lievästi rehevöitynyt". Koko muu merialue kuului luokkaan rehevöitymässä. Kaustarinlahden perukka (P) oli selvästi rehevämpi kuin Ykspihlajanlahden rehevimmät pisteet ja Kaustarinlahden ulompi piste (J) sijoittui näiden väliin. Näiden rehevimpien pisteiden klorofyllitaso oli yli kolminkertainen uloimman pisteen (A) klorofyllitasoon verrattuna. Levätuotanto oli tarkkailutulosten perusteella samaa suuruusluokkaa kuin useimpina 2000-luvun vuosina ja selvästi vähäisempää kuin luvulla. Meriveden metallipitoisuudet olivat enimmäkseen pieniä. Vuosikeskiarvot alittivat merivedelle annetut ympäristönlaatunormit (EQS) ja haitattomaksi määritellyt pitoisuustasot. Korkeimmat metallipitoisuudet mitattiin Perandön syvänteen (C) alusvedestä, jossa metalleja vapautuu sedimentistä lähes jokatalvisen huonon happitilanteen seurauksena. Perandön (C) alusvedessä erityisesti koboltti- ja sinkkipitoisuudet sekä Kaustarinlahden uloimman pisteen (J) sinkkipitoisuus ylittivät talvella haitattoman pitoisuustason. Avovesiajalla kaikki metallipitoisuudet olivat haitattomalla tasolla. Elohopea analysoitiin vain talvella, jolloin määritysraja (0,002 µg/l) ylittyi vain kolmessa näytteessä kymmenestä: Kip Infran (E) 1 m ja -1 m sekä Perandön (C) pintavesi. Kaikki pitoisuudet olivat alle EQS-arvon (0,05 µg/l). Perifyton Perifytonin a-klorofyllimäärä kuvaa suoraan erilaisilla pinnoilla kasvavien levien määrää. Selvästi eniten perifytonia kerääntyi Kip Infran alueen edustalla (E). Siitä noin puolta vähemmän perifytonia kasvoi Kokkolan sataman edustalla (R4). Muilla pisteillä perifytonin klorofyllimäärät jäivät huomattavasti vähäisemmiksi. Kaikkein vähiten perifytonia kasvoin uloimmalla pisteellä A sekä Kaustarinlahden sisimmällä pisteellä (P). Aikaisempiin 1990-luvun ja 2000-luvun perifytonkasvatuskokeiden tuloksiin verrattuna havaintopaikkojen rehevyyssuhteet ovat pysyneet ennallaan. Pohjaeläimet Kokkolan edustan merialueen pohjaeläimistö on niukka ja vähälajinen. Tähän vaikuttaa Kokkolan pohjoinen sijainti, veden vähäsuolaisuus ja viileys sekä varsinaisten kerääntymispohjien vähäisyys, joilla ravintoa olisi runsaammin. Havaintopaikoilta saatiin vuonna 2009 kaiken kaikkiaan 15 pohjaeläinlajia tai ryhmää Lajiluvut vuonna 2009 olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisinä vuosina. Pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat olivat, kuten edellisinä vuosina, suurimmat Bolidenin edustalla (H). Luodon saaristossa olevan vertailuasema L:n biomassa oli edelleen selvästi pienin. Havaintopaikoilla C ja D harvasukasmatojen biomassat ovat viime vuosina olleet alhaisemmalla tasolla kuin aikaisemmin, mikä saattaa viitata vesistön muutokseen karumpaan suuntaan. Raakkuäyriäisiä oli vuonna 2009 näytteissä enemmän kuin aikaisemmin ja saattaa olla viittaus samaan suuntaan.

29 Lähdeluettelo: 27 Aaltonen, E - K. ja Kalliolinna, M. 2009: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 18 s. + liitteet. Pietarsaari Eriksson, P. 2010: Sähköposti Talven 2008/ 2009 jäätilanne Kokkolan edustalla. Merentutkimuslaitos, jääpalvelu. EU 2008: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta. Euroopan unioni Bryssel Ilmatieteen laitos 2009: Ilmastokatsaus: Tammikuu 2009 Joulukuu Kalliolinna, M. 1992: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailun tulokset Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 29 s. + liitteet. Pietarsaari Kalliolinna, M. 1993: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailun tulokset Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 33 s. + liitteet. Pietarsaari Kalliolinna, M. 1994: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailun tulokset Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 30 s. + liitteet. Pietarsaari Kalliolinna, M. 2007: Kokkolan yhteistarkkailun tulokset vuonna Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 42 s. + liitteet. Pietarsaari Kalliolinna, M. 2009: Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 71 s. + liitteet. Pietarsaari Kontinaho, N. 2010: Uimavesituloksia Kokkolan edustan merialueelta vuonna Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto. Sähköposti Lehtinen, K., Sarkkula, J. & Virtanen, M. 1988: Virtausmittaukset Kokkolan merialueella vuonna 1987 ja virtaus- ja vedenlaatumalli Venlan sovellus Kokkolan merialueelle. Tutkimusraportti. Vesi- ja ympäristöhallitus. 36 s. Helsinki Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009: Vedenlaatutuloksia Perhonjoesta (Kauko) ja Kokkolan edustan merialueelta vuonna Nagpal, N. K. 2004: Technical report, water quality guidelines for cobalt. British Columbia Nyman, C. 2010: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinseuranta vuonna s. + liitteet. Pietarsaari Risk assessment report 2008: Zink metal. CAS-No.: EINECS-No.: Seinä, A. & Peltola; J. 1991: Jäätalven kesto ja kiintojään paksuustilastoja Suomen merialueella Finnish Marine Research. N:o 258. Helsinki 1991.

30 28 SYKE 2009: Virtaamatiedot Perhonjoen Kaitforsista vuonna HERTTAtietojärjestelmä. Tikkanen, H., Sievänen, Mika ja Sievänen, Marko, 2010: Kokkolan sisäsaariston siian poikastuotantoalueiden tarkkailu Sigma Konsultit. 7 s. Kokkola Virta, P., Kauppinen, V. ja Taskila, E. 1986: Kokkolan edustan merialueen tila Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. 88 s. + liitteet. Oulu Liitteet 1 Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailun näytteenotto vuonna Kokkolan edustan yhteistarkkailun havaintopaikkaluettelo (vert. kuva 1). 3 Meriveden pinnankorkeus (Pietarsaaren satama) sekä Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) vuonna Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset Perhonjoesta (Kauko VP ) ( ) ja ainevirtaamat (4.3) vuonna Luettelo analysoinnissa käytetyistä määritysmenetelmistä (5.1) ja velvoitetarkkailun analyysitulokset ( ) vuonna 2009 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). 6 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset pisteeltä KB (Repsär) ( ) vuonna Kokkolan edustan merialueen uimavesituloksia vuonna 2009 (Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto) (Kontinaho 2010). 8. Pohjaeläintulokset vuonna 2009 (Nyman 2010). 9 Pintaveden (1 m) keskiarvot (kok-n, NH4.N, kok-p, Fe, Ni, Zn, Co ja a-klorofylli) Kokkolan edustan merialueella talvella (9.1) ja avovesiaikaan (9.2) tarkkailujaksoilla (Virta ym 1986) , , , ja

31 Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailu vuonna 2009 Liite 1 Päivä Näytteet Vesi Pohja- Perifyton Laaja Kokooma eläimet 2.3. X X X X X X X X X X X Näytteenottopisteet (kuva 1 s. 2) Näkösyvyys: kaikilta pisteiltä Vesinäytteet laaja: 12 meripistettä ja Sunti (Su) Vesinäytteet kokooma: 12 meripistettä (ei Sunti) Pohjaeläimet: Pisteet C, D, H ja L Perifyton: 12 pistettä, kasvatusjakso Määritykset Analyysi Laaja Kokooma 1/ -1 m 5/10/15 m 0-2 m 1 m 0-2 m lämpötila X X X happi X X sähkönjohtavuus X X X saliniteetti X ph X X X väri X sameus X kok-p X X PO 4 -P* X X kok-n X X NO 2+3 -N X X NH 4 -N X X a-klorofylli* X X fekaaliset streptokokit** X Escherichia coli** X Fe X Zn Ni*** Co*** Cd*** As*** Hg**** Metallit (Zn, Ni, Co, Cd, As ja Hg): Pisteet A, C, E, H, J ja U * = määritetään vain avovesinäytteistä ** = määritetään pisteiltä I, J ja P *** = määritetään laajoilla näytteenottokerroilla (3 kert/a) *** = määritetään vain maaliskuussa Piste Su: ei a-klorofylliä

32 Liite 2 Kokkolan edustan yhteistarkkailu, havaintopaikkaluettelo Piste Koordinaatit Syvyys Fys kem l / s klo Metal. Sed Pohjae. Alue A / 1 X X III C / 3 X X X X II D / 2 X X X I R / 1 X I E / 1 X X I H / 2 X X X X I I / - X I J / - X X I P / - X I K / 1 X II L X X III S / 1 X III U / 3 X X X III Sunti / - B X III Merkkien selitykset: Fys kem klo Metal. fys kem näytteiden lukumäärä: l/s laaja / suppea analyysivalikoima klorofyllinäytteet metallinäytteet: A, C, E, H, J ja U. Zn, Ni, Co, Cd ja As laajoilla kierroksilla (3 kert/a), Hg vain maaliskuussa Pohjae. pohjaeläinnäytteet: C, D, H, L (näytteenotto ja säilöntä 2004 ja 2005) Sed sedimenttinäytteet: B, C, D, H, U

33 Meriveden pinnankorkeus (Pietarsaaren satama) sekä Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) vuonna 2009 Liite 3

34 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset Perhonjoesta (Kauko VP ) vuonna Liite 4.1 Päivä Syvyys Jää Lumi NS Alkalinit. Al NH 4 -N As PO 4 -P Happi Cd K Ca COD Mn Kiintoa. Cl a-klo kokp kok-n m m m m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l liuk. kyll % mg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/l liuk. mg/l µg/l µg/l luik. µg/l ,5 0,15 0,05 0, , ,5 0,05 1,5 5,2 29 2,1 1,0 3, ,5 0,3 0,1 0, , ,7 0,03 1,3 5,0 27 2,7 4,0 3, ,0 0,6 0, , , , , ,7 0,05 1,7 4, ,0 9,7 2, ,5 0, , ,3 0,04 1,5 4,2 29 5,5 4,2 2, ,5 0, , ,4 0,06 1,5 4,4 27 7,3 6,4 2, ,5 0, , ,2 0,05 1,2 3,8 24 7,5 7,2 2, ,5 0, , ,0 0,02 2,7 4,1 23 7,7 9,6 2, ,5 0, , ,9 0,03 1,2 4,3 22 3,4 2,4 2, ,0 0,6 0, ,4 13, ,5 0, , ,6 0,02 1,1 4,2 35 5,5 10,0 2, ,5 0, , ,9 0,01 1,2 4,2 30 4,4 6,0 3, ,5 0, , ,4 0,04 1,9 5,6 29 8,0 6,0 3, ,0 0,5 0, , ,5 0, ,8 36 7,9 8,5 2, , , ,7 29 4,5 5,0 3,

35 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset Perhonjoesta (Kauko VP ) vuonna Päivä Cr Cu Pb Lämpö Mg Mn Na Ni NO 2+3 -N TOC ph SO 2 Fe Sameus Zn SO 4 Johtokyky Väri µg/l µg/l µg/l C mg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l FNU µg/l mg/l ms/m mgpt/l Liite ,5 1,6 0,38 0,2 2, ,6 9, ,7 11, ,7 13,0 15,0 6, ,0 1,2 0,39 0,4 1, ,7 4, ,1 11, ,4 7,6 9,6 5, ,1 6,0 6,0 6, ,1 1,6 0,34 1,2 1, ,1 4, ,9 9, ,8 12,0 12,0 5, ,2 1,7 0,44 0,8 1, ,8 4, ,7 8, ,2 10,0 10,0 5, ,8 2,0 0,38 2,9 1, ,0 6, ,8 8, ,8 11,0 11,0 5, ,4 1,5 0,38 11,6 1, ,9 12, ,9 7, ,3 8,5 8,5 4, ,1 1,5 0,29 11,2 1, ,1 4, ,0 7, ,2 8,2 9,9 4, ,8 1,7 0,32 10,2 1, ,9 5, ,2 7, ,1 8,0 4,7 5, , ,5 5,7 6, ,9 1,4 0,47 15,7 1, ,2 2, ,2 6, ,4 6,3 5,9 4, ,1 1,4 0,49 9,8 1,6 80 2,7 2, ,4 7, ,5 4,7 6,2 4, ,8 1,6 0,53 5,0 2, ,8 3, ,2 9, ,9 20,0 14,0 6, ,2 5,9 7,9 7, , , ,2 9,8 5, , , ,1 12,0 6,1 260

36 Liite 4.3 Perhonjoen (Kauko) ainevirtaamat vuonna Aineisto: Länsi-Suomen ympäristökeskus-keskus. Kuukausi Virtaama Pitoisuus µg/l m 3 /s Fosfori Typpi Rauta Nikkeli Sinkki Tammikuu 19, ,10 7,5 Helmikuu 15, ,85 6,6 Maaliskuu 11, ,60 5,6 Huhtikuu 37, ,40 10,9 Toukokuu 35, ,80 9,6 Kesäkuu 8, ,80 9,6 Heinäkuu 3, ,10 5,8 Elokuu 3, ,10 5,8 Syyskuu 4, ,30 3,0 Lokakuu 5, ,70 6,4 Marraskuu 11, ,60 12,0 Joulukuu 13, ,40 14,0 Keskiarvo 14, ,98 8,1 Kuukausi Ainevirtaama kg/d Fosfori Typpi Rauta Nikkeli Sinkki Tammikuu 80, ,22 12,64 Helmikuu 71, ,73 8,66 Maaliskuu 57, ,25 5,37 Huhtikuu 313, ,1 35,2 Toukokuu 179, ,1 29,8 Kesäkuu 44, ,9 7,4 Heinäkuu 20, ,8 1,8 Elokuu 18, ,7 1,6 Syyskuu 23, ,5 1,1 Lokakuu 31, ,8 3,1 Marraskuu 55, ,6 12,0 Joulukuu 48, ,8 15,7 Keskiarvo 78, ,55 11,20 tonnia/ vuosi 28, ,85 4,09

37 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, laboratorio Liite 5.1 Kokkolan merialueen tarkkailussa käytetyt määritysmenetelmät 2009 Määritys Yksikkö Menetelmän periaate; viite Alumiini Alustavat suolistop. entrokokit Antimoni Arseeni Akkr. Ackr. *) µg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) Määritysraja pmy/100 ml SFS-EN ISO , 2000 *) 0 µg/l µg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,1 SFS-EN ISO ; 2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,1 Fosfori, fosfaatti- µg/l SFS-EN ISO 6878;2004 (modif. Aquakem) *) 3 Fosfori, kokonais- (1) µg/l SFS-EN ISO 6878;2004 (modif. Aquakem) *) 5 Happi mg/l KVVY LA31 (kumottu SFS 3040, 1990) *) 0 Happikyllästys % % Kadmium µg/l KVVY LA31 (kumottu SFS 3040, 1990) 0 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 Klorofylli-a mg/m3 SFS 5772;1993 *) 0,1 Koboltti Koboltti Kromi Kupari Lyijy µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l *) 20 0,01 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,4 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 Lämpök.koliformit pmy/100 ml SFS 4088, 2001 *) 0 Nikkeli µg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,5 ph SFS 3021, 1979 *) Rauta µg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 10 Rauta (1) µg/l SFS 3028, 1976 *) 20 Saliniteetti (laskennallinen) o/oo 1 Sameus FNU SFS-EN ISO 7027, 2000 *) 0,2 Sinkki µg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 1 Sähkönjohtavuus (1) ms/m SFS-EN 27888, 1994, (modif.) *) 1 Typpi, kokonais- (1) µg/l SFS -EN ISO , 1998 (modif.) *) 100 Typpi, ammonium- (1) µg/l Sis. Menetelmä KVVY LA23; perustuu SFS- EN ISO 11732:1998 *) 7 Typpi, nitriitti+nitraatti- µg/l SFS-EN ISO 13395,1997 (modif.) *) 5 Väriluku mg/l Pt SFS-EN ISO 7887, 1995 *) 5 Elohopea (Alihankinta SYKE T003) µg/l SFS-EN 17582:2006 mod (K210), atomifluoresenssidetektointi *) 0,002 *) Menetelmä on akkreditoitu. Viimeisin akkreditointipäätös Finas (T064) **) Mittausepävarmuudet pitoisuusalueittain saa pyydettäessä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä tai Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistyksestä.

38 Liite 5.2

39 Liite 5.3

40 Liite 5.4

41 Liite 5.5

42 Liite 5.6

43 Liite 5.7

44 Liite 5.8

45 Liite 5.9

46 Liite 5.10

47 Liite 5.11

48 Liite 5.12

49 Liite 5.13