Kokkolan edustan merialueen tila vuosina

Transkriptio

1 Kokkolan edustan merialueen tila vuosina 4 Marjut Mykrä Eeva-Kaarina Aaltonen Pietarsaari

2

3 Sisällys. Johdanto.... Alueen kuvaus.... Yleistä.... Sääolot ja hydrologia.... Merialueen kuormitus Aineisto ja menetelmät Vedenlaatuaineisto Sedimentti Pohjaeläimet Makrolevät ja muu vesikasvillisuus Kalasto Vedenlaatu Alueelliset muutokset..... Talvi..... Avovesiaika.... Talvipitoisuudet ja avovesiajan keskiarvot seitsemällä havaintopisteellä Metallien liukoiset pitoisuudet: vertailu ympäristölaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin Kokkolan merialueen ekologinen ja kemiallinen tila Ekologinen luokitus vedenlaadun perusteella Kemiallinen luokitus vedenlaadun perusteella Sedimentti Orgaaninen aines ja metallit Sedimenttien toksisuus Pohjaeläimet Lajisto Yksilötiheys ja biomassa Pohjaeläimet havaintopaikoittain Pohjaeläimistö ekologisen tilan indikaattorina Makrolevät ja vesikasvillisuus Kasvillisuuslinjat Makrolevien peittävyyden ja vedenlaadun vertailu Yhteenveto Kalasto Kalataloustarkkailut Kalastustiedustelut Koekalastukset Siian poikastuotantoalueet Kalojen metallipitoisuudet.... Yhteenveto... Lähdeluettelo... 7 Liitteet 4 Kansikuvat: Marjut Mykrä Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Österbottens vatten och miljö rf PL/PB 87 8 PIETARSAARI JAKOBSTAD ; ;

4 . Johdanto Kokkolan seudulla on pitkä historia metalli- ja kemianteollisuuden keskittymänä. Teollisuuden ja Kokkolan kaupungin jätevedet ovatkin kuormittaneet Kokkolan edustan merialuetta jo puolen vuosisadan ajan. Kokkolan edustan merialueen vesistötarkkailu on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 97. Käytettyjen havaintopaikkojen määrä ja tehdyt vedenlaadun analyysit ovat vaihdelleet jonkin verran vuosien varrella, ja viimeisimmällä tarkkailujaksolla (9 ) on havaintopaikkojen määrä ollut (vuodesta kpl). Kalataloustarkkailu on liitetty osaksi yhteistarkkailua vuonna 4. Nykyisin tarkkailua koordinoi ja tuloksista raportoi Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Tarkkailuohjelmaa päivitetään noin viiden vuoden välien ja se koostuu vedenlaadun seurannan lisäksi sedimentin ja eliöstön (pohjaeläimet ja makrolevät) seurannasta. Tarkkailua täydennetään tarvittaessa erillisselvityksillä. Tähän raporttiin on koottu Kokkolan edustalta vuosina 4 kertynyt tarkkailuaineisto. Raportti pohjautuu merialueen tilaa 97-luvulta vuoteen käsittelevään yhteenvetoraporttiin (Kalliolinna & Aaltonen 4), jota on käytetty tarkastelujen pohjana ja kuvattaessa merialueen tilan kehityssuuntaa. Tämä raportti toimii taustamateriaalina yhteistarkkailuohjelman päivittämisessä seuraavalle, vuonna alkavalle tarkkailujaksolle. Kokkolan edusta kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Yhteistarkkailussa saatua aineistoa voidaan hyödyntää vesienhoidon toteutumisen seurannassa, erityisesti arvioitaessa alueen ekologista ja kemiallista tilaa. Tavoitteena vesienhoidossa on pintavesien vähintään hyvän ekologisen tilan saavuttaminen ja sen säilyttäminen. Koska tila-arvioissa painotetaan biologisia tekijöitä, on niiden seuranta jatkossakin tärkeä osa yhteistarkkailua. Kokkolan edustan ja muun Pohjanmaan rannikon tilaa ja sen parantamiseksi suunniteltuja toimenpiteitä on käsitelty Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen (Westberg & Lax 4, luonnos).. Alueen kuvaus. Yleistä Tarkkailualue sijaitsee Pohjanlahden keskiosassa, eteläisellä Perämerellä Kokkolan kaupungin alueella (kuva ). Pohjoisessa alue rajoittuu Perhonjoen suistoon ja etelässä Öjan saaristoon. Rannikon rantaviivaan vaikuttaa voimakkaasti maan kohoaminen. Merialue on rannikolla matalaa ja avointa. Ykspihlajanlahti ja teollisuuslaitosten edustat sekä Kaustarinlahti aina Trutklippaniin asti ovat syvyydeltään alle kymmenen metriä. Syvyys kasvaa yli kahdenkymmenen metrin vasta Tankarin majakkasaaren ja muun saariston ulkopuolella. Trullevinniemen jatkeena oleva matala hiekkasärkkä (Santapankit) ulottuu pitkästi merelle saakka ja on tunnetusti hyvää siian kutualuetta. Myös alueen matalat hiekkapohjaiset rantavedet ja karikot toimivat kalojen kutupaikkoina ja poikasten kasvualueina (Tikkanen ym. ). Trullöfjärdenin pohjukkaan, alueen pohjoisosaan laskee Perhonjoki, joka saa alkunsa sisämaasta Kivijärven, Kyyjärven ja Perhon kuntien rajoilta. Joen valuma-alueen pinta-ala on 4 km. Joki on pääasiassa maa- ja metsätalouden kuormittama, mutta siihen lasketaan myös useamman kunnan, teollisuuslaitoksen ja turvetuotantoalueen puhdistetut jätevedet. Joen mukana merialueelle tulee humusja ravinnekuormitusta. Perhonjoki sijaitsee osittain happamilla sulfaattimailla (HS-maat), joista huuhtoutuu happamuusjaksojen aikana jokeen myös suuri määrä metalleja (Airiola ym. 4, luonnos).

5 4 Havaintopaikka Purkuputki. Kokkolan vesi, jätevedenpuhdistamo. KIP pohjoinen. KIP eteläinen Kokkolan suurteollisuusalue Kunnan raja Kuva. Kokkolan edustan merialue, kuormittajat ja näytteenottopisteet. Kokkolan kaupungin edustalla sijaitsee Kaustarinlahti eli Vanhansatamanlahti, johon laskee kaupungin keskustan läpi virtaava Sunti. Sen valuma-alue on 8, km. Suntin virtaama on melko pieni, joten sen kuormitusvaikutus jää Perhonjokea vähäisemmäksi, mutta näkyy lahden pohjukassa ajoittain. Lahden pohjukassa sijaitsee vuonna valmistunut asuinalue sekä leirintäalue. Kaustarinlahden toisella rannalla Sannanrannalla on linnustonsuojelualue. Lisäksi lahdella on kaksi purjehdusseurojen venesatamaa ja useampia uimarantoja. Trullöfjärdenin ja Kaustarinlahden väliin jää noin kymmenen kilometriä pitkä Trullevinniemi, joka ulottuu pitkälle ulkomerelle. Niemen rannoille on rakennettu runsaasti loma-asuntoja, joten alue on kaupunkilaisten vilkkaassa virkistyskäytössä. Trullevin kalasatama sijaitsee niemen kärjessä. Hopeakivenlahdella sijaitsevat Kokkolan Veden jätevedenpuhdistamo ja vuonna toimintansa aloittanut Pohjanmaan Biokaasu Oy:n biokaasulaitos. Ykspihlajanlahdella sijaitsevat KIP Pohjoisen (KIP P) ja KIP Eteläisen (KIP E) teollisuuslaitokset sekä syväsatama, Hopeakiven satama ja kantasatama. Kantasatamassa on ns. joka sään terminaali (AWT). Lahdenperässä on lisäksi uimaranta ja Potissa venesatama. Ykspihlajanlahdesta länteen alkaa rikkonaisempi Öjan rannikko saaristoineen. Luodon-Öjanjärven makeavesialtaan vesiä virtaa mereen Ykspihlajanlahteen Bågastin (Kräkilä) kalaportaan ja venesulkujen kautta. Kokkolan edustalla rannikon suuntainen virtaus kulkee pääasiassa Repskärin ja Trullevinniemen pohjoiskärjen tason pohjoispuolella (Lauri ). Pienempi virtaus käy kiepahtamassa Södra Trutklippanin ja mantereen välistä. Virtauksen suunta riippuu tuulesta: lännen- ja etelänpuoleisilla tuulilla virtaus on lännestä itään, pohjoistuulilla idästä länteen. Talvella virtauksia synnyttävät pääasiassa vedenkorkeuden vaihtelut. Kokkolan edustan merialue on melko avoin, joten sekoittumisolosuhteet ovat avovesiaikana suhteellisen hyvät. Jääpeitteisenä aikana syvyyssuuntainen sekoittuminen on pientä ja makea jokivesi ja jätevedet erottuvatkin erillisenä kerroksena heti jään alla vielä usean kilometrin päässä purkualueista. Perhonjoen vedet kulkeutuvat jäättömänä aikana pääasiassa itään,

6 jääpeitteisenä aikana virtausta on kesää enemmän myös pohjoiseen ja länteen, jossa jokivesiä kulkeutuu jään alla aina Repskärille asti (Lauri ). Meriveden suolaisuus on ulkomerellä noin, 4, ja se vähenee kohti rannikkoa. Kokkolan edustan tarkkailualueella se vaihtelee, molemmin puolin. Näin vähäsuolainen murtovesi rajoittaa monien lajien esiintymistä alueella, esimerkiksi itämerensimpukkaa (Macoma balthica) tavataan vain satunnaisesti ja rakkolevää ei lainkaan. Myös pohjoinen sijainti, veden viileys ja ravinteikkaampien sedimentaatiopohjien vähyys vaikuttavat pohjaeläinlajiston ja yksilömäärien niukkuuteen (Vuori ym. 9b). Merenpohjan laatuun vaikuttavat ennen kaikkea virtaukset ja aallokko, jotka aiheuttavat pohjaaineksen kulkeutumista. Kokkolan edusta on avoin ja kovan tuulen vallitessa aallokko aiheuttaa voimakkaita veden liikkeitä syvilläkin alueilla. Pehmeitä sedimentaatio- eli kerääntymispohjia, joihin hienojakoinen aines kertyy pysyvästi, esiintyy Perandön selällä ja Öjan ulkosaariston pienissä syvänteissä sekä alueen suojaisilla lahtialueilla (Nyman ). Ulkosaariston ja rannikon läheisen avomeren pohjista suurin osa on hiekka- tai kivipohjia, joilta aallokko huuhtoo pois kaiken hienojakoisen aineksen (kuva ). Avomerialueella pysyvän sedimentoitumisen syvänteitä (syvyys n. m ) on vasta yli kilometrin päässä rannikosta. Kokkolan syväväylää on ruopattu vuosina 99. Tämä on lisännyt kovan, kivisen tai kallioisen pohjan osuutta väylän ulkoalueella (Vääränen & Nyman ). Jääkauden seurauksena maa kohoaa Kokkolan edustalla nykyisin noin 4 mm vuodessa (Höglund ). Matalissa lahdenpoukamissa voi kohoaminen olla liettymisestä johtuen mm/vuosi (Kaavoitus ja Maankäyttö Oy ja Kokkolan kaupunki Kaavoituspalvelut 9). Maankohoamisen seurauksena rantaviiva muuttuu Pohjanmaan loivilla ranta-alueilla koko ajan vesirajan siirtyessä kauemmaksi. Kokkolan edustalla Ykspihlajan rannikko oli ennen teollisuutta matalaa hiekkarantaa dyyneineen ja rantaniittyineen, jotka edustivat maannousurannikon jatkuvasti muuttuvaa luontoa parhaimmillaan. Ykspihlajassa oli Pohjoismaiden pisin hiekkaranta. Kuva. Kokkolan edustan pohjan laatu vuonna. K = kivi, H = sora/hiekka, Hs = hiesu, S = savi, L = ruskea ja harmaa lieju, M = musta lieju. (Nyman )

7 . Sääolot ja hydrologia Alueen ilmastoa leimaa meren läheisyys. Terminen kasvukausi, jolloin vuorokauden keskilämpötila on + C tai enemmän, alkaa pitkän aikavälin seurantatietojen (98 ) perusteella keskimäärin välisenä aikana ja päättyy. 7.. (Ilmatieteen laitos ). Pituudeltaan kasvukausi on noin 7 päivää vuodessa. Vuoden kylmin kuukausi on helmikuu, keskilämpötilaltaan -7,7 C, ja lämpimin kuukausi on heinäkuu, keskilämpötilaltaan, C (Kruunupyyn havaintoasema 98 ). Vuoden keskilämpötila on, C. Vuosien 4 ja vertailujakson 98 kuukausittaiset keskilämpötilat Kruunupyyn havaintoasemalla on esitetty kuvassa. Tarkastelujakson vuodet ovat lähes kaikki olleet pidemmän jakson keskiarvoa lämpimämpiä. Vain vuosien ja keskilämpötilat (,9 ja, C) ovat olleet tämän alle. Keskimääräinen vuoden keskilämpötila on tarkastelujaksolla ollut 4, C. Lämpimimmät vuodet tarkastelujaksolla olivat ja, jotka olivat yli asteen pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpiä (4,8 ja 4,9 C). Tarkasteltavan jakson perusteella keskilämpötilan nousu johtuisi etenkin syksyn ja alkutalven lämpenemisestä. Esimerkiksi syksyt ovat olleet keskimäärin, C vertailujakson syksyjä lämpimämpiä. Kuukausikohtaisista lämpötiloista eniten on noussut marraskuun keskilämpötila, joka on,8 C korkeampi kuin vertailujaksolla. Lämpötila 4 - C Keskiarvo MIN MAX / / I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi Kuva. Kuukauden keski-, minimi- ja maksimilämpötilat Kruunupyyssä vuosina 4 ja vertaus jakson 98 keskiarvoon (lämpötilatiedot: Merentutkimuslaitos/Ilmatieteen laitos 4). Kuvassa 4 on esitetty jakson 4 sekä vertailujakson 98 kuukausisadanta Korplaxissa. Pitkän aikavälin vuosisadanta on Kokkolan seudulla 44 mm. Sateisinta on heinä elokuussa (74 mm) ja kuivinta helmi huhtikuussa (8-9-7 mm). Tarkasteltavina vuosina 4 keskimääräinen vuosisadanta oli hieman pitkän aikavälin sadantaa korkeampi (9 mm). Sateisimpia olivat vuodet ( mm). Vähäsateisin oli vuosi 9 (47 mm). Sadanta on tarkastelujaksolla lisääntynyt kaikkina vuodenaikoina, eniten talvella (+ mm). Sateisin (8 mm) ja samalla myös lämpimin talvi oli talvi 7 8. Sateisin kevät on ollut vuonna ( mm), sateisimmat kesät vuosina ja (4 ja mm) ja sateisin syksy vuonna ( mm). Vastaavasti vähäsateisimpia olivat talvi ( mm), keväät ja (4 ja mm), kesä (49 mm) ja syksy 7 (4 mm).

8 8 mm Sadanta XII XI X IX VIII VII VI V IV III II I Kuva 4. Kuukausisadanta vuosina 4 (Korplax) ja vertailu pidemmän jakson (98 ) keskiarvoon (Merentutkimuslaitos/ Ilmatieteenlaitos 4). Sadanta ja lämpötilat vaikuttavat edelleen Kokkolan edustalle laskevien jokivesien määrään. Perhonjoki on Kokkolan lähialueelle laskevista joista suurin. Pienempiä jokivirtaamia alueelle tulee Suntista ja Öjanjärvestä. Perhonjoen kuukausittaiset keskivirtaamat vuosina 4 on esitetty kuvassa ja liitteessä.. Esimerkiksi vuosina on joen kevätvirtaama ollut selvästi keskimääräistä suurempi. m /s 8, Perhonjoen kuukausittaiset keskivirtaamat vuosina 4-7,,, 4,,,,, Kuva. Perhonjoen (Kaitfors) kuukausittaiset keskivirtaamat vuosina 4. (Hertta ) Meri on tarkastelujaksolla ollut jäässä Kokkolan edustalla keskimäärin noin neljä ja puoli kuukautta rannikolla, noin kolme ja puoli kuukautta Tankarissa ja hieman yli kolme kuukautta Tankarin ulkopuolella (taulukko ). Jääpeitteinen aika on ollut keskimäärin vertailujaksoa (9 99) lyhempi. Pysyvä jääpeite on yleensä muodostunut rannikolle joulukuun puolenvälin aikoihin, saaristoon tammikuun puolen välin paikkeilla ja ulkomerelle tammikuun loppupuolella. Jäidenlähtö on ajoittunut huhtikuun loppupuolelle jolloin myös yleensä viimeisetkin jäät ovat sulaneet.

9 8 Taulukko. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohtien mediaanit sekä jääpäivien lukumäärä Kokkolan edustalla talvina 4 (Merentutkimuslaitos/ Ilmatieteenlaitos 4) ja vertailujaksolla 9 99 (Seinä & Peltola 99). A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jääpäivien määrä jaksolla. (Tankarin ulkopuolelta ei ole jaksolla 4 tietoja joka vuodelta) Talvet 4 vertailujakso 9 99 (tilasto) Paikka A B C D M min max A B C D M Ykspihlaja, satama Hungerberg Repskär Tankar Tankar, -W Tankar, - W Tankar, -W Merialueen kuormitus Kokkolan edustan merialuetta on kuormitettu teollisuuden ja asumisen jätevesillä jo 9-luvulta lähtien (Kalliolinna & Aaltonen 4). Asutuksen jätevedet sisältävät happea kuluttavia orgaanisia aineita, kiintoaineitta ja ravinteita. Teollisuusjätevedet sisältävät ravinteiden ja happea kuluttavan kuormituksen lisäksi metalleja sekä erilaisia orgaanisia yhdisteitä. Kuormitus on kaikkien muuttujien osalta vähentynyt aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Kuvissa on esitetty keskeisimpien kuormitustekijöiden (typpi, fosfori, sinkki, koboltti ja nikkeli) vuosittaiset kokonaiskuormitusluvut (asutus + teollisuus) 97-luvulta nykypäivään. Perhonjoen vastaavat ainevirtaamat ovat ravinteiden osalta tiedossa vuodesta, sinkin ja nikkelin osalta vuodesta ja koboltin osalta vuodesta. Merialueelle johdettava fosfori- ja typpikuormitus (kuvat ja 7) on laskenut noin kolmasosaan lukujen huipusta. Sinkki-, koboltti- ja nikkelikuormitukset (kuvat 8-) ovat nykyisin vain murto-osan huippulukemista. Tarkastelujaksolla 4 on fosforikuormituksessa havaittavissa pientä kasvua (kuva ). Vuonna fosforikuormitus oli poikkeuksellisen suuri, normaaliin nähden nelinkertainen, ja ylitti jopa 98-luvun kuormitusmaksimin. Kuormitus oli peräisin KIP eteläisen alueella tapahtuneesta ennakoimattomasta kaivutyön aikaisesta pohjavesipäästöstä eikä siis ollut varsinaisesta teollisesta tuotantotoiminnasta aiheutunut päästö. Sinkki-, nikkeli- ja kobolttikuormitukset (kuvat 8 ) ovat pienentyneet 97-luvun huipusta murtoosaan. Nykyisin Perhonjoen sinkki- ja nikkelikuormat ovat isompia kuin jätevesien. Jätevesien nykyinen kobolttikuorma vastaa Perhonjoen ainevirtaamaa. Perhonjoen lisäksi merialuetta kuormittavat myös Vanhansatamanlahteen laskeva Sunti sekä Öjanjärven kautta mereen laskevat jokivedet. Kokkolan Veden (ent. Kokkolan kaupungin jätevedenpuhdistamo) kuormitustietoja on käytössä vuodesta 97, jolloin Hopeakivenlahden kemiallinen jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön. Puhdistamoa on tehostettu useaan otteeseen, mikä on näkynyt kuormituksen selvänä vähenemisenä. Uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön vuoden lopussa. Tämän myötä orgaanisen aineen kuormitus putosi aikaisemmasta (vuodet 4 ) kuormituksesta yli 8 % ja kemiallinen hapenkulutus (COD) lähes %. Hopeakivenlahteen johdettava fosforikuormitus oli jaksolla 4 keskimäärin,4 kg/d ja typpikuormitus 4 kg/d. Tarkemmat kuormitustiedot löytyvät Kokkolan edustan yhteistarkkailun vuoden yhteenvedosta (Ratia ym. 4). Kokkolan edustalle tehdyn virtausmallin (Lauri ) mukaan jätevedenpuhdistamolta lähtevät vedet kulkeutuvat kesällä pääasiassa Trullevinniemen suuntaan ja Kaustarinlahteen (kuva, pisteet J ja P). Suurin vaikutus jätevesillä on kuitenkin Hopeakivenlahden pitoisuuksiin (piste I). Jääpeitteisenä aikana jätevedet kulkeutuvat vielä selkeämmin Kaustarinlahden alueelle ja osa ajoittain myös purkupisteestä luoteeseen ja länteen Pommisaaren ohi.

10 KIP Pohjoisen (KIP P) alueelta on teollisuustoiminnan alkamisesta lähtien johdettu jätevesien mukana mereen mm. metalleja (Zn, Fe, Cu, Co, Ni, As, Hg ja Cd) sekä typpikuormitusta. Alueen kuormitus on kaikkien muuttujien osalta vähentynyt 97-luvun tasosta yli 9 %, osittain jopa 99 %. Typpikuormitus on nykyisin neljänneksen menneisyyden kuormitusmaksimista. Nykyisin alueella toimivat seuraavat yritykset (suluissa päätuote): Boliden Kokkola Oy (sinkki) Freeport Cobalt Oy (kobolttipulverit ja -kemikaalit) Kokkolan Energia Oy (prosessihöyry, kaukolämpö ja sähkö). Jaksolla 4 alueen sinkkikuormitus oli keskimäärin, kg/d, kobolttikuormitus, kg/d, nikkelikuormitus,4 kg/d ja typpikuormitus kg/d. Alueelta mereen päätyvä typpi-, rauta- ja kuparikuormitus on tarkastelujaksolla ollut hieman nousussa. Vuonna oli sinkkikuormitus tarkastelujakson muihin vuosiin verrattuna selvästi korkeampi. Alueen jätevesikuormitusta on käsitelty tarkemmin Kokkolan edustan yhteistarkkailun vuoden yhteenvedossa (Ratia ym. 4). Kokkolan merialueen virtausmallin mukaan (Lauri ) KIP P:n jätevesien pääasiallinen vaikutusalue on Hopeakivenlahti ja Kaustarinlahti. Pitoisuusvaikutukset näkyvät avovesiaikana lähinnä Pommisaaren itäpuolella (kuva, piste H). Jääpeitteisenä aikana kuormitus kulkeutuu purkupaikasta pohjoiseen ja luoteeseen, keski- ja lopputalvesta myös Kaustarinlahdelle ja Ykspihlajanlahden alueelle. tn/a Fosforikuormitus Jätevedet Perhonjoki tn/a 4 Typpikuormitus Jätevedet Perhonjoki Jätevedet 97 - tn/a 8 4 tn/a Jätevedet 97 - Kuva. Kokkolan edustan merialueen fosforikuormitus (yläkuva: jätevedet sekä Perhonjoki vuosikymmenittäin ja alakuva jätevedet vuosittain). Kuva 7. Kokkolan edustan merialueen typpikuormitus (yläkuva: jätevedet sekä Perhonjoki vuosikymmenittäin ja alakuva jätevedet vuosittain).

11 KIP Eteläisen (KIP E) alueelta on merialueelle johdettu pääasiassa fosforia, kiintoainetta, fluoridia, elohopeaa ja orgaanisia yhdisteitä. Fluoridikuormitus on alueelta loppunut kokonaan ja fosforikuormitus on pienentynyt 98-luvulta puoleen ja elohopeakuormitus kolmasosaan. Alueelta tulee myös sinkki-, kadmium- ja arseenikuormitusta. Jaksolla 4 alueen fosforikuormitus oli keskimäärin 7, kg/d, sinkkikuormitus,8 kg/d ja orgaanisen aineen kuormitus (TOC) kg/d. Alueen toimijoita ovat nykyisin seuraavat yritykset (suluissa päätuote): CABB Oy (hienokemikaalit) TETRA Chemicals Europe Oy (kalsiumkloridi) Yara Suomi Oy (kaliumsulfaatit) Yara Phosphates Oy (rehufosfaatit) Boliden Kokkola Oy (rikkihappo) Nordkalk Oy (kalkki) Woikoski Oy (hiilidioksidi, ilmakaasu, vety) Air Liquide Finland Oy (hiilidioksidi, SIGMA-happi) Alueen jätevesikuormitusta on käsitelty tarkemmin Kokkolan edustan yhteistarkkailun vuoden yhteenvedossa (Ratia ym. 4). Virtausmallin perusteella (Lauri ) KIP E:n jätevesien vaikutusalue rajoittuu sulana aikana pääasiassa Ykspihlajanlahdelle (kuva, piste E). Jääpeitteisenä aikana jätevedet kulkeutuvat jään alla osin myös lahden länsirantaa myöten luoteeseen. Kokkolan sataman aiheuttama hajakuormitus tulee satamakenttien hulevesien mukana mereen joko kaupungin sadevesiviemärien tai satamakentiltä omien saostuskaivojen kautta. Keräysjärjestelmä koostuu lähes kolmesta kilometristä keräilyputkistoa ja noin 7 erillisestä saostuskaivosta. Kokkolan sataman hulevesien pitoisuuksia tutkittiin kertaluontoisesti vuonna (Piispanen ). Selvityksen perusteella syväsataman alueen hulevesistä aiheutuva kuormitus on todennäköisesti merkittävää ainakin kadmiumin, kuparin, raudan ja sinkin osalta. Koska selvitys sisälsi yhden näytteenottokerran, voidaan sen tuloksia pitää vain suuntaa-antavina. Sataman kuormitustietoja ei ole otettu huomioon tässä raportissa. Virtausmallin (Lauri ) mukaan satama-alueelta tulevan hajakuormituksen vaikutusalue on lähes sama kuin KIP E:n kuormituksen vaikutusalue. Trullöfjärdenille laskevan Perhonjoen mukana merialueelle tulee ravinteita ja metalleja. Nykyisin Perhonjoen fosforin ainevirtaama on -kertainen ja typen ainevirtaama noin kaksinkertainen jätevesien kuormitukseen verrattuna. Perhonjoen kautta mereen laskeva ravinnemäärä on kuitenkin vähentynyt selvästi 99-luvulla tapahtuneen lannoitteiden käytön vähenemisen myötä. Nikkeliä kulkeutuu Perhonjoen kautta merialueelle keskimäärin kolminkertainen määrä ja sinkkiä nelinkertainen määrä jätevesien vastaaviin kuormiin verrattuna. Koboltin ainevirtaama vastaa nykyistä jätevesikuormitusta. Perhonjoen typen, fosforin ja sinkin ainevirtaamat on esitetty liitteessä.. Virtausmallin mukaan (Lauri ) Perhonjoen vedet kulkeutuvat avovesiaikana pääasiassa rannikkoa pitkin itään ja pohjoiseen, pohjoistuulilla jossakin määrin myös Kokkolan suuntaan. Jääpeitteisenä aikana jokivesien kulkeutumissuunta ei ole niin selkeä, virtausta on tuolloin kesään verrattuna enemmän pohjoiseen ja länteen (Repskärin suuntaan). Kaustarinlahteen laskevan Suntin vedenlaatua seurataan nykyisin kolme kertaa vuodessa. Suntin ravinnepitoisuudet vuosina 4 on esitetty liitteessä.. Suntin virtaamasta ei ole mittaustietoja, mutta Suntin ainevirtaamaa voi karkeasti arvioida Vesistömallijärjestelmän (SYKE-WSFS- VEMALA) ja vedenlaatumittausten avulla. Vesistömallijärjestelmä antaa Suntin typpikuormaksi noin t/a ja fosforikuormaksi kg/a (vuosien keskiarvo). Vesistömallijärjestelmän mallintamalla virtaamalla Suntin sinkkikuormitus on noin 4 kg/a, kobolttikuormitus noin kg/a ja nikkelikuormitus noin kg/a. Kokkolan seudun merkittävästä suurteollisuuden keskittymästä syntyy myös päästöjä ilmaan. Joidenkin metallien päästöt ilmaan ovat suurempia kuin päästöt jätevesien mukana mereen. Bioindikaattori- ja lumitutkimusten perusteella tutkitut ilmanpäästöjen sisältämät epäpuhtaudet (lähinnä metallit) leviävät varsin laajalle Ykspihlajan alueella (Koljonen ). Osa laskeumasta kohdistuu siten myös merialueelle. Kokkolan teollisuuden ilmanpäästöistä suurin osa muodostuu sinkin ( %) ja koboltin (9 %) päästöistä (Huuskonen ym. ). Jätevesipäästöihin verrattuna myös esimerkiksi kadmiumin ja elohopean päästöt ovat merkittäviä (vrt. Koljonen ). Ilmanpäästöillä on myös merialueelle ulottuva jonkin asteinen vaikutus, mutta tarkempaa selvitystä ilman kautta leviävien päästöjen päätymisestä merialueelle ei ole tehty.

12 tn/a Sinkkikuormitus Jätevedet Perhonjoki tn/a Kobolttikuormitus Jätevedet Perhonjoki tn/a Jätevedet tn/a 4,, 8, 4 tn/a Jätevedet 97 - tn/a,,, tn/a 4 tn/a Nikkelikuormitus Jätevedet Perhonjoki Jätevedet 97 - tn/a,8,,4,,8,,4, Kuva 8 (ylhäällä vasemmalla). Kokkolan edustan merialueen sinkkikuormitus (yläkuva: jätevedet sekä Perhonjoki vuosikymmenittäin ja alakuva jätevedet vuosittain). Kuva 9 (ylhäällä oikealla). Kokkolan edustan merialueen kobolttikuormitus (yläkuva: jätevedet sekä Perhonjoki vuosikymmenittäin ja alakuva jätevedet vuosittain). Kuva (vasemmalla). Kokkolan edustan merialueen nikkelikuormitus (yläkuva: jätevedet sekä Perhonjoki vuosikymmenittäin ja alakuva jätevedet vuosittain). 4. Aineisto ja menetelmät Tämän raportti käsittelee Kokkolan edustan merialueen tilaa ajanjaksolla 4. Tarkasteluissa on huomioitu myös aiempien vuosikymmenten aineisto. Merialueen tilaa 97-luvulta -luvun loppuun on käsitelty vuonna 4 julkaistussa raportissa (Kalliolinna & Aaltonen 4). Tarkastelujaksolla 4 on Kokkolan edustan yhteistarkkailun tuloksista julkaistu vuosittaiset yhteenvedot (Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry/ Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry). Osana yhteistarkkailua on lisäksi julkaistu erillisselvityksiä, kuten esimerkiksi vuosittaiset yhteenvedot pohjaeläintarkkailusta (Nyman) ja kuormitustarkkailuista. Selvityksiä on referoitu yhteistarkkailun vuosiyhteenvedoissa.

13 4. Vedenlaatuaineisto Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailussa on vuosina 4 vedenlaatua seurattu kuvaan merkityillä havaintopisteillä (X ei vuodet 9 ). Näytteenottokierroksia on ollut vuosittain yhteensä yhdeksän: yksi talvi- ja kahdeksan avovesikauden näytteenottoa. Metallimäärityksiä on tehty kolme kertaa vuodessa (talvella sekä alku- ja loppukesästä). Vuosina 9 metallimääritykset on tehty vain pisteiltä A, C, E, H, J ja U. Käytössä on ollut lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen vedenlaatuaineisto (ravinteet, NS ja a-klorofylli) pisteiltä B (Repskär), A ja D. Kappaleessa. esitetään karttapohjilla koko merialueen vedenlaatu (pintavesi, m) tärkeimpien muuttujien (kok-p, NH 4-N, Zn, Co, Ni, NS ja a-klorofylli) osalta vuosikymmenittäin, jaettuna talvi- ja avovesikauteen. 97-, 98- ja 99-lukujen fosforin, typen, sinkin, näkösyvyyden ja a-klorofyllin pitoisuuskartat on laadittu Vertical Mapper -ohjelmalla Sigma Konsultit Oy:ssä ja loput kartat ArcGis ohjelmistolla Ramboll Finland Oy:ssä. Lisäksi vedenlaatutulokset esitetään pylväsdiagrammeina (liite ), joista ilmenevät kunkin vuosikymmenen keskiarvo ja keskihajonta pintavedessä ( m) eri havaintopisteillä. Talven tulokset on jätetty pois pitoisuuskarttojen aineistosta, sillä pisteen H metallipitoisuudet (erityisesti sinkki) olivat tuolloin poikkeuksellisen korkeat eivätkä käytettävissä olevan jätevesien kuormitustietojen perusteella kuvanneet normaalia tilannetta. Neljän vuoden keskiarvossa (n = 4) poikkeukselliset tulokset korostuvat liikaa. Myös muiden havaintopisteiden tulokset kyseiseltä talvelta poistettiin tarkastelusta, jotta havaintopisteiden väliset erot eivät vääristyisi yhden pisteen tulosten puuttumisen vuoksi. Talven tulokset näkyvät kuvaajissa 4. Kappaleessa. tarkastellaan seitsemän pisteen pintaveden ( m) vedenlaatuaineistoa. Talvipitoisuudet ja avovesiajan keskiarvot esitetään erikseen vuosittaisina pylväsdiagrammeina ja kuvista ilmenee myös avovesiajan keskihajonta. Tarkasteltavat muuttujat ovat kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori, sinkki, koboltti ja nikkeli. Lisäksi käsitellään avovesiajan veden näkösyvyys ja a- klorofylli. Pisteet on valittu edustamaan purkualueita, vaihettumisaluetta ja avomerta. Pisteet ovat seuraavat: Avomeri piste A Vaihettumisalue, Perandö piste C KIP E:n purkualue, Ykspihlajanlahti piste E KIP P:n purkualue, Ykspihlajanlahti piste H Kokkolan Veden purkualue, Hopeakivenlahti piste I Kaustarinlahden suu piste J Kaustarinlahden pohjukka (Suntin vaikutusalue) piste P Kappaleessa. verrataan Kokkolan edustalla mitattuja kadmiumin, nikkelin, sinkin ja koboltin liukoisia pitoisuuksia (vuosikeskiarvot) Valtioneuvoston asetuksen 88/ ympäristönlaatunormeihin (EQS) ja Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) sivustoillaan ( esittämiin haitattoman pitoisuuden raja-arvoihin (PNEC). Kappaleessa.4 tarkastellaan havaintopistekohtaista vedenlaatuaineistoa vesienhoidossa käytetyn ekologisen ja kemiallisen luokittelun avulla (päivitetyt arviointiperusteet ja luokkarajat Aroviita ym. ). Vedenlaadun ekologista luokittelua varten laskettiin loppukesän (heinä syyskuu) pintaveden ( m) tuloksista vuosittaiset kokonaistypen ja -fosforin pitoisuuksien keskiarvot sekä a- klorofyllipitoisuuden ja näkösyvyyden mediaanit. Virallisesta ohjeistuksesta poiketen tarkasteluun sisällytettiin myös syyskuun lopun tulokset. Saadut arvot luokiteltiin luokkiin erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono. Parametrikohtaisten luokitusten perusteella arvioitiin edelleen kunkin tarkasteluvuoden vedenlaatua. Lisäksi vuosittaisista keskiarvoista ja mediaaneista laskettiin jaksokeskiarvot vuosille 4. Niiden avulla arvioitiin yleisesti koko tarkastelujakson vedenlaatua.

14 Havaintopisteiden kemiallista luokittelua varten laskettiin nikkelin, kadmiumin, lyijyn ja elohopean kokonais- ja liukoisille pitoisuuksille vuosittaiset keskiarvot. Virallisessa kemiallisessa luokittelussa elohopeapitoisuus mitataan ahvenesta, mutta tässä tarkastelussa huomioitiin myös pitoisuus vesifaasissa. Saatuja vuosikeskiarvoja verrattiin Vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä C asetettuihin ympäristölaatunormeihin eli EQS-arvoihin (liukoisille metallipitoisuuksille). 4. Sedimentti Kokkolan edustan merenpohja on pääosin ns. eroosiopohjaa, joka soveltuu huonosti sedimenttinäytteenottoon. Havaintopaikat ovat siten vuosien mittaan vaihdelleet enemmän kuin vesihavaintopaikat. Viimeisimmät sedimenttinäytteet on otettu vuosina, ja havaintopisteiltä B, C, D, E, H, J, X ja U (kuva ). Tulokset kuvastavat pitoisuutta kuiva-aineessa (pinta cm). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. Tulokset on esitetty myös yhteistarkkailun vuosiyhteenvedoissa. Vuosina ja sedimenttinäytteenottojen yhteydessä tutkittiin Kokkolan edustan sedimenttien haitallisuutta vesieliöille. Vuonna akuutin toksisuuden kartoitukseen käytettiin valobakteeritestiä ja pitempiaikaisia vaikutuksia arvioitiin Kokkolan edustalta kerättyjen surviaissääsken toukkien perusteella (Vuori ym. 9b). Vuonna sedimenttinäytteiden toksisuutta arvioitiin surviaissääsken toukkien sedimenttialtistuskokeella laboratorio-oloissa sekä havaintopaikoilta kerättyjen toukkien epämuodostumisfrekvenssien avulla (Järvistö ym. ). Kokkolan edustan sedimenttiaineistoa ja siihen liittyviä tutkimuksia käsitellään kappaleessa. 4. Pohjaeläimet Kokkolan edustan merialueen säännöllinen pohjaeläintarkkailu on alkanut vuonna 97 (Nyman a). Tarkkailun ohjelma ja menetelmät ovat vuosien mittaan muuttuneet melko paljon, mikä vaikuttaa aineiston vertailukelpoisuuteen. Kvantitatiivisessa pohjaeläintarkkailussa näytteenottoväline on kuitenkin johdonmukaisesti ollut Ekman-tyyppinen noudin ja näytteiden seulonnassa on käytetty noin, mm seulaa. Vuodesta 9 alkaen on lisäksi käytetty Itämeren standardien mukaista mm seulaa. Näytteenotossa on 99-luvun alusta asti sovellettu standardia SFS 7, Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Kvantitatiivisista pohjaeläinnäytteistä lasketaan eri lajien lukumäärät ja määritetään punnitsemalla eläinten biomassa. Lukumäärät ja biomassat muutetaan neliömetrikohtaisiksi luvuiksi. Pohjaeläinnäytteet on otettu vuosina yleensä kaksi kertaa vuodessa touko-kesäkuussa ja elokuussa. Vuodesta 4 alkaen näytteet on otettu toukokuussa luvuilla on rinnakkaisnostoja ollut yleensä kolme ja vuodesta alkaen viisi. Rinnakkaisnostojen lukumäärä vaikuttaa tulosten tilastolliseen luotettavuuteen. Vuosittaisen kvantitatiivisen pohjaeläintarkkailun lisäksi on vuosina, 99, 999 ja tehty kvalitatiivisia pohjaeläimistön kartoituksia (Nyman ). Näytteenottopaikkojen valinnassa on ollut vaihtelua. Nykyisen vuosittaisen pohjaeläintarkkailuohjelman mukaan näytteet otetaan paikoilta C, D, H ja L (kuva ). Vuonna lisättiin vuosittaiseen ohjelmaan paikka J. Lähes ehjiä aikasarjoja vuosilta 97 on ainoastaan näytteenottopaikoilta C, D ja H. Viimeksi mainittu paikka on kuitenkin siirretty vuonna. Vuonna tehdyssä laajennetussa pohjaeläintarkkailussa täydennettiin näytteenottopaikkojen verkostoa, jotta paikat paremmin edustaisivat -luvulla aloitetun vesienhoidon suunnittelussa määritettyjä Kokkolan merialueen vesimuodostumia. Pohjaeläintarkkailusta on tehty erilliset vuosittaiset yhteenvedot, joita on referoitu yhteistarkkailun vuosiyhteenvedoissa. Lisäksi pohjaeläintarkkailusta on laadittu laaja vuosien 4 4 yhteenvetoraportti (Nyman a). Luvussa 7 on pohjaeläinraporttien perusteella tehty kooste Kokkolan edustan havaintopaikkojen pohjaeläimistöstä.

15 4 4.4 Makrolevät ja muu vesikasvillisuus Makrofyyttikartoitukset (kpl 8) ovat osa Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailua. Tarkastelujaksolla kartoitukset on tehty vuosina 7 (Styrman 8) ja (Styrman ). Tätä ennen kartoitukset on tehty vuosina 99, 99, 99 ja 999. Kartoitukset sisältävät kymmenen kasvillisuuslinjaa, jotka sijaitsevat Ykspihlajanlahdelta ulkosaaristoon. Kokkolan edustan makrolevien peittävyyden ja vedenlaatuun perustuvan vesistön tila-arvioinnin välistä korrelaatiota on tutkittu tilastollisin menetelmin (Ratia & Kalliolinna ). Aineistona on käytetty niiden seurantalinjojen aineistoa ( ), joilta on saatavilla vedenlaatudataa (linjat, a, b, b ja 4b). Vedenlaatuparametreista on huomioitu veden lämpötila, sameus, näkösyvyys, kokonais-, ammonium-, nitriitti- ja nitraattityppi, kokonaisfosfori, ph, saliniteetti ja a-klorofylli. Vedenlaatuparametreista laskettiin sekä avovesikauden että loppukesän (heinä elokuun) keskiarvot. Koko avovesikauden tilanne kuvaa kesäkuukausia paremmin monivuotisiin leviin vaikuttavia ravinnepitoisuuksia ja muita peittävyyteen vaikuttavia vedenlaatutekijöitä (Styrman, suullinen tiedonanto.7.). Peittävyysarviointiin sisältyvistä rehevyyttä kuvaavista lajeista kuitenkin osa on yksivuotisia (viherahdinparta ja suolilevä) ja osa monivuotisia (merivita ja hapsivita), joten tilastollisessa tarkastelussa leväpeittävyyden korrelaatiota verrattiin sekä koko avovesiajan että loppukesän vedenlaatuparametrien keskiarvoihin. Vertailua varten selvitettiin aineiston normaalijakautuneisuus Shapiro-Wilkin W-testillä sekä samavarianssisuus Levenen testillä kultakin tutkimusalueelta erikseen (Ratia & Kalliolinna ). Koska aineisto ei ollut kaikilla tutkimusalueilla joko leväpeittävyyden tai kaikkien vedenlaatuparametrien osalta normaalijakautunut, eikä samavarianssisuus toteutunut kaikissa vedenlaatuparametreissa, käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä vertailtaessa kunkin tutkimusalueen leväpeittävyyden ja vedenlaatuparametrien eroja vähiten jäte- ja jokivesien vaikutusten alaisena olevan tutkimusalueen (levälinja 4b, vesinäyte A) ja muiden alueiden välillä. Makrolevien peittävyyden ja vedenlaatuparametrien välistä riippuvuutta tutkittiin Spearmanin korrelaatiolla. 4. Kalasto Osana Kokkolan edustan yhteistarkkailua toteutetaan myös kalataloustarkkailua, jonka tarkoituksena on seurata ensisijaisesti jätevesien rehevöitymistä aiheuttavien kuormitustekijöiden vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen (Aaltonen & Kalliolinna 9). Yhteistarkkailun jaksoilla 4 8 ja 9 kalataloustarkkailu on koostunut vuosittain toistettavasta kalastuksen ja saaliiden seurannasta eli perusohjelmasta ja sitä täydentävistä lisäselvityksistä. Kalastustiedustelu on viimeksi tehty koskien vuotta (Holsti ). Koekalastuksia on ollut vuosina (Alanne 8) ja (Kivinen ). Siian poikastuoton pitkäaikaisseurantaa on tehty vuosina 8. Vuonna nuotattiin lisäksi Kokkolan syväsataman ruoppaustöiden velvoitetarkkailuna Öjan Vagelbergetilla ja syväsataman vieressä. Erillisselvitysten raportteja on referoitu tämän raportin kappaleessa 9.. Kalojen raskasmetallipitoisuuksia (kpl 9.) on määritetty -luvulla vuosina (siika, silakka, ahven, lahna/säynävä, hauki) ja (siika, ahven, made) pyydetyistä kaloista. Vuoden ahvenet kerättiin koekalastussaaliista ( yksilöä per vyöhyke I - III). Kappaleen 9. kuvaajissa on mukana myös aikaisempien vuosien tulokset Kokkolan edustalta.

16 . Vedenlaatu 4. Alueelliset muutokset.. Talvi Kokonaisfosfori (kuva, liite.) Hopeakivenlahden jätevedenpuhdistamon (I) ja Ykspihlajan teollisuuden (H ja E) kuormitus näkyy selvästi Kokkolan edustan talven fosforipitoisuuksissa vielä 99-luvulle asti. Sataman hajakuormituksella on luultavasti osaltaan ollut vaikutusta Ykspihlajanlahden pitoisuuksiin. Puhdistustehojen paranemisen ja siitä seuranneen pistekuormituksen vähenemisen myötä talviset pitoisuudet ovat kuitenkin pienentyneet purkualueilla. Jaksoilla 9 ja purkualueet eivät enää erotu fosforitasoiltaan muusta Kokkolan edustan merialueesta. Talvi ei ole mukana tarkastelussa (ks. s. ). Perhonjoen ainevirtaamien vaikutus Kokkolan merialueen talven fosforipitoisuuksiin näkyy kaikkina vuosikymmeninä, mutta se on korostunut pistemäisen kuormituksen vähennyttyä. Jakson 9 kartta kuvastaa hyvin Perhojoen vesien leviämissuuntaa jään alla. Joen vaikutus pintaveden fosforipitoisuuteen näkyy aina Repskärissä (B) asti. Perhonjoen virtaamat ja ainevirtaamat löytyvät liitteestä.. Ammoniumtyppi (kuva, liite.) Pintaveden ammoniumtypen pitoisuus kuvastaa sekä jäte- että jokivesien leviämistä jään alla. Talvipitoisuudet ovat kaikkina vuosikymmeninä olleet Kokkolan edustan merialueella avovesikauden pitoisuuksia korkeampia. Erittäin suurilla jätevesien typpipitoisuuksilla on ollut hallitseva vaikutus lukujen talven ammoniumtyppipitoisuuksiin. Perhonjoen vaikutus on alkanut korostua huippupitoisuuksien pienennyttyä. Vuosina ja olivat talven NH 4-N -pitoisuudet usealla pisteellä koholla, mikä näkyy jakson pitoisuuskartassa. Vuosina ja oli käytössä vielä Hopeakivenlahden vanha jätevedenpuhdistamo, jonka kuormitusvaihtelut olivat nykyistä puhdistamoa isompia ja näkyivät ajoittain Hopeakivenlahden edustan typpipitoisuuksissa. Perhonjoen virtaama oli tammi maaliskuussa ja selvästi keskimääräistä alhaisempi (liite.). Sinkki (kuva, liite.) Sinkkikuormitus on selvästi vähentynyt 97- ja 98-luvuilta. Jaksolla 9 ainoastaan aivan teollisuusalueiden edustalla ja Kaustarinlahden pohjukassa on talvipitoisuus ollut keskimäärin yli. Alle alue on myös laajentunut edellisestä vuosikymmenjaksosta. Jaksolla on sinkkiä mitattu vain kuudelta pisteeltä (A, C, E, H, J, U ), mikä vaikuttaa osaltaan mallin piirtämiin rajauksiin. Vuosi on jätetty pois tarkastelusta pisteen H mahdollisesti virheellisen näytteen vuoksi. Kyseisen talven pitoisuudet näkyvät kuvaajassa 4a.

17 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) kokonaisfosforipitoisuus talvella eri vuosikymmeninä. Huom. Vuosi on jätetty pois tarkastelusta (ks. s. ).

18 7 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) ammoniumtyppipitoisuus talvella eri vuosikymmeninä. Huom. Vuosi on jätetty pois tarkastelusta (ks. s. ).

19 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) sinkkipitoisuus talvella eri vuosikymmeninä. Huom. Vuosi on jätetty pois tarkastelusta (ks. s.). 8

20 Koboltti (kuva 4, liite.4) 9 Talven kobolttipitoisuudet ovat vähentyneet rajusti tarkastelun ensimmäisestä jaksosta ( 89) koko Kokkolan edustan merialueella. Korkeimmat pitoisuudet rajoittuvat kahden viimeisimmän tarkastelujakson perusteella nykyisin pääasiassa aivan Ykspihlajan edustalle ja Kaustarinlahden perälle. Jaksolla on kobolttia mitattu vain kuudesta pisteestä (A, C, E, H, J, U ), mikä vaikuttaa pitoisuusalueiden rajausten mallintamiseen. Talvi ei ole mukana aineistossa (ks. s. ). Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) kobolttipitoisuus talvella eri vuosikymmeninä. Huom. Vuosi on jätetty pois tarkastelusta (ks. s.). Nikkeli (kuva, liite.) Nikkelin pitoisuuksia on alettu seurata yhtäjaksoisemmin vasta 99-luvulla. Tuolloin keskimääräiset talvipitoisuudet ovat koko Kokkolan edustalla olleet yli,, korkeimmat pitoisuudet (4, ) on mitattu KIP E:n edustalla (E) ja Kaustarinlahdella (P). -luvulla ovat avomeren (A) ja Repskärin (B) keskimääräiset talvipitoisuudet olleet jo alle,. Myös lähempänä rannikkoa ovat pitoisuudet laskeneet.

21 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) nikkelipitoisuus talvella eri vuosikymmeninä. Huom. Vuosi on jätetty pois tarkastelusta (ks. s. )... Avovesiaika Kokonaisfosfori (kuva, liite.) Pintaveden fosforipitoisuudet ovat avovesikaudella kauttaaltaan pienempiä kuin talvella. Jäättömänä aikana Perhonjoen vedet eivät vaikuta fosforipitoisuuksiin yhtä dominoivasti kuin talvella. Kohonneita fosforipitoisuuksia on esiintynyt aiempina vuosikymmeninä vaihtelevasti Perhojoen, Suntin ja jätevesien vaikutusalueilla. Pistekuormituksen väheneminen on parantanut jonkin verran kokonaistilannetta eikä pitoisuuksissa näy enää erityistä muutosta -luvulla. Yli keskipitoisuuksia on -luvulla mitattu vain Kaustarinlahden pohjukasta (P). Tarkastelujakson laajempi 9 pitoisuusvyöhyke johtuu luultavimmin keskimääräistä sateisemmista vuosista.

22 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) kokonaisfosforipitoisuus avovesiaikaan eri vuosikymmeninä.

23 Kuva 7. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) ammoniumtyppipitoisuus avovesiaikaan eri vuosikymmeninä.

24 Kuva 8. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) sinkkipitoisuus avovesiaikaan eri vuosikymmeninä.

25 Ammoniumtyppi (kuva 7, liite.) 4 Ammoniumtypen pitoisuudet ovat avovesiajalla koko Kokkolan edustalla huomattavasti pienemmät kuin talvella. Huippupitoisuuksia ei ole alueella enää 99-luvulla tapahtuneen kuormituksen vähentymisen jälkeen mitattu. -luvulla ovat korkeat pitoisuudet (yli ) rajoittuneet aivan KIP P:n edustalle (H), jossa Pommisaareen johtava penger heikentää veden vaihtuvuutta. Uloimpien alueiden avovesikauden ammoniumtyppipitoisuudet ovat nykyisin vain puolet 97-luvun pitoisuuksista. Sinkki (kuva 8, liite.) Avovesiajan sinkkipitoisuus on selvästi laskenut alueella. -luvulla ainoastaan jätevesien purkualueiden lähiympäristössä on avovesikauden keskipitoisuus ollut yli. Koboltti (kuva 9, liite.4) Koboltin avovesikauden pitoisuudet ovat nykyisin vain paikoitellen hieman talvipitoisuuksia alhaisempia. Kuten talvipitoisuuksissa, myös avovesikauden keskipitoisuuksissa näkyy selvä muutos 98- luvulta -luvulle. Jaksolla 9 vain KIP E:n (E) ja Suntin (P) edustat erottuvat yli, pitoisuudella, viimeisenä tarkastelujaksona purkualueiden pitoisuudet ovat samaa tasoa kuin muualla jätevesien ja Perhonjoen vaikutusalueella (,,9 ). Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) kobolttipitoisuus avovesiaikaan eri vuosikymmeninä.

26 Nikkeli (kuva, liite.) Nikkelin avovesikauden keskipitoisuudet eivät nykyisin eroa juurikaan talven pitoisuuksista. Näkyvin muutos on nikkelipitoisuuksissa tapahtunut jätevesien purkualueiden edustalla. Uloimmilla pisteillä ovat pitoisuudet ajoittain alle,. Viimeisellä tarkastelujaksolla jätevesien vaikutusalueiden pitoisuudet ovat samaa tasoa kuin koko muun Kokkolan edustan merialueella (,, ). Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) nikkelipitoisuus avovesiaikaan eri vuosikymmeninä. Näkösyvyys (kuva, liite.) Näkösyvyys on parantunut Kokkolan edustalla havaittavasti aina -luvulle asti. Yli 4 m näkösyvyysvyöhyke on työntynyt lähemmäs rannikkoa ja alle m näkösyvyyttä on enää jätevesien purkualueiden tuntumassa sekä Kaustarinlahdella. Myös näillä alueilla on näkösyvyys parantunut jonkin verran. Viimeisellä jaksolla on näkösyvyys ollut Repskärissä (B) hieman heikompi (,,9 m) johtuen todennäköisesti keskimääräistä runsaammasta levien määrästä kyseisinä vuosina. Jaksolla ei ole tehty havaintoja pisteiltä V ja X, mikä vaikuttaa hieman mallin piirtämiin rajauksiin.

27 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden näkösyvyys avovesiaikaan eri vuosikymmeninä. a-klorofylli (kuva, liite.) Eri alueiden väliset erot rehevyydessä ovat klorofyllipitoisuuksien perusteella pienentyneet Kokkolan edustalla ja lievästi rehevöityneen alueen reuna on vetäytynyt lähemmäs purkualueita. Viimeisen jakson sääoloiltaan keskimääräisestä poikkeavina vuosina levätuotanto on ainakin hetkellisesti lisääntynyt jätevesien ja Perhonjoen vaikutusalueella. Rehevintä on Kaustarinlahdella. TYVERA -hankkeessa kesällä 4 tehtyjen ravinnelisäyskokeiden perusteella Kokkolan edustan perustuotanto on fosforirajoitteista (Oulun yliopisto 4). Tutkimuksessa käytettiin Trullevinniemen pohjoispuolella sijaitsevan havaintopisteen K vettä. Kokkolan edustan havaintopisteiltä mitatut fosfaattifosforin ja typen eri fraktioiden pitoisuudet tukevat tutkimuksen tuloksia

28 7 Kuva. Kokkolan edustan merialueen pintaveden ( m) a-klorofyllipitoisuus avovesiaikaan eri vuosikymmeninä.. Talvipitoisuudet ja avovesiajan keskiarvot seitsemällä havaintopisteellä Avomeri/ piste A Avomerellä on jo aiempina vuosikymmeninä mitattu matalimmat pitoisuudet ja vähäisimmät vuosien väliset vaihtelut. Havaintopiste A toimii siten vertailualueena, johon kuormituksen vaikutusten ei arvioida ulottuvan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ei avomeren vedenlaadussa ole ollut havaittavissa erityistä kehityssuuntaa. Ammoniumtypen pitoisuus vaihtelee ajoittain normaalia enemmän (esim. 9, ja ), mikä johtunee alkukesän näytteenoton osumisesta kevätkukinnan (piilevät) hajoamiseen.

29 Kokonaistyppi/ talvi (A) 7 Kokonaistyppi/ talvi (C) Kokonaistyppi/ talvi (E) Kokonaistyppi/ talvi (H) Kokonaistyppi/ talvi (I) 7 97 Kokonaistyppi/ talvi (J) 7 Kokonaistyppi/ talvi (P) Kuva a. Kokonaistyppipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P talvella vuosina 97. Kokonaistyppi/ avovesi (A) Kokonaistyppi/ avovesi (C) Kokonaistyppi/ avovesi (E) Kokonaistyppi/ avovesi (H) Kokonaistyppi/ avovesi (I) Kokonaistyppi/ avovesi (J) Kokonaistyppi/ avovesi (P) Kuva b. Kokonaistyppipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina 97.

30 Perandö/ piste C 9 Avomeren ja rannikon vaihettumisalueella Perandössä pitoisuudet ovat hieman korkeampia kuin avomerellä (piste A). Näkösyvyys on vastaavasti keskimäärin, metriä avomeren näkösyvyyttä heikompi (kuva 9). Talvipitoisuudet ovat vaihettumisalueella yleisesti avovesikauden keskiarvoja korkeampia. Tarkastelujaksolla 4 ei vedenlaadun kehityksessä näy enää selkeää pitkän jakson trendiä. Ammoniumtypen avovesikauden pitoisuuksissa on esiintynyt ajoittain normaalia suurempaa vaihtelua kuten avomerelläkin (Kuva 4b). Vuoden avovesikauden fosforipitoisuus erottuu muista vuosista lähinnä toukokuun poikkeuksellisen korkean pitoisuuden (8 ) vuoksi (kuva b) (kuva b). Klorofyllin keskipitoisuus ja vaihteluväli ovat jakson loppupuolella olleet hieman suurempia kuin jakson alussa, vaikkakin keskipitoisuus on nykyisin vain noin puolet 99-luvun rehevimpien alkuvuosien pitoisuuksista (kuva ). Sinkin ja nikkelin kokonaispitoisuudet ovat olleet alhaisia ja vuosina ja mitatut liukoiset pitoisuudet alittaneet ympäristölaatunormin (EQS) ja haitattoman pitoisuuden (PNEC) (kpl.). Ykspihlajanlahti / piste E (KIP E) ja piste H (KIP P) Ykspihlajanlahden edustalla rehevyys ja sinkin, koboltin ja nikkelin kokonaispitoisuudet kasvavat edelleen avomereen (piste A) ja vaihettumisalueeseen (piste C) verrattuna (kuvat ). Näkösyvyys on lievästi rehevällä Ykspihlajanlahdella lähes kaksi metriä huonompi kuin avomerellä (kuva 9), tosin parantunut KIP E:n edustalla (piste E) noin metrin 98-luvun keskiarvosta. KIP P:n edustalla (piste H) muutos on ollut noin puoli metriä. Nykyisin pisteiden H ja E näkösyvyydet ovat keskenään samaa suuruusluokkaa. Teollisuusalueiden edustalla ammonium- ja kokonaistypen sekä sinkin, ja useimpina vuosina myös koboltin ja nikkelin, talvipitoisuudet ovat selvästi avovesiajan pitoisuuksia korkeampia (kuvat 4 ja 8). Nykyisin ammonium- ja kokonaistypen pitoisuudet ovat korkeammat pisteellä H kuin pisteellä E, toisin kuin 98- ja 99-luvuilla. Metallien kokonaispitoisuudet ovat molemmilla pisteillä nykyisin melko samalla tasolla, aiempina vuosikymmeninä ovat pitoisuudet olleet pisteellä E yleisesti korkeampia. Fosforipitoisuudet ovat muista arvoista poiketen sekä talvella että kesällä korkeammat KIP E:n (E) kuin KIP P:n edustalla (H) (kuva ). Talvipitoisuuksien vuosien välinen vaihtelu on toisaalta suurempaa pisteellä H. Klorofyllipitoisuus on samaa tasoa, ehkä aavistuksen korkeampi pisteellä E kun H, sama suuntaus on ollut myös aiempina vuosikymmeninä (kuva ). Hopeakivenlahti/ piste I Ykspihlajanlahden tapaan myös Hopeakivenlahdella, Kokkolan Veden jätevedenpuhdistamon edustalla, vesi on rehevämpää ja sinkkipitoisuus korkeampi kuin vaihettumisvyöhykkeellä Perandössä (piste C) (kuvat ). Nikkelin ja koboltin osalta selkeää eroa ei Perandön pisteeseen ole (kuvat 7 8), tosin pitoisuuksia ei ole mitattu Hopeakivenlahdella vuosina 9. Talvikauden ainepitoisuudet ovat Hopeakivenlahdella muiden alueiden tapaan selvästi korkeampia kuin avovesikauden pitoisuudet. Sekä talvi- että avovesikauden pitoisuudet ovat laskeneet 98- luvun korkeimmista lukemista, avovesiajan kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet ovat kuitenkin pysyneet samalla tasolla. Nykyisin pitoisuuksissa ei ole näkyvissä erityistä muutossuuntaa. a- klorofyllin keskipitoisuus ja vaihteluväli olivat tosin jakson 4 loppupuolella suurempia kuin jakson alussa (kuva ). Jakson alussa piste I sijoittui rehevöitymisluokituksen mukaiseen luokkaan rehevöitymässä, jakson loppupuolella pitoisuudet ilmensivät jopa lievästi rehevää vesistöä.

31 Ammoniumtyppi/ talvi (A) 7 Ammoniumtyppi/ talvi (C) Ammoniumtyppi/ talvi (E) Ammoniumtyppi/ talvi (H) Ammoniumtyppi/ talvi (I) Ammoniumtyppi/ talvi (J) 7 Ammoniumtyppi/ talvi (P) Kuva 4a. Ammoniumtyppipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P talvella vuosina 97. Ammoniumtyppi/ avovesi (A) Ammoniumtyppi/ avovesi (C) Ammoniumtyppi/ avovesi (E) 9 Ammoniumtyppi/ avovesi (H) Ammoniumtyppi/ avovesi (I) Ammoniumtyppi/ avovesi (J) Ammoniumtyppi/ avovesi (P) Kuva 4b. Ammoniumtyppipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina 97.

32 KIP E:n edustaan (E) verrattuna Hopeakivenlahdella esiintyy nykyisin pääsääntöisesti korkeampia ammonium- ja kokonaistypen pitoisuuksia. Toisaalta KIP P:n edustalla (H) on useana vuonna mitattu Hopeakivenlahtea korkeammat talvipitoisuudet, ja myös avovesiajan keskipitoisuudet ovat jaksolla 4 olleet Hopeakivenlahtea korkeammat. Avovesiajan fosforipitoisuus on Hopeakivenlahdella Ykspihlajanlahtea alhaisempi, talvipitoisuudessa on jaksolla 4 ollut samanlaista suurta vuosien välistä vaihtelua kuin Ykspihlajanlahden pisteellä H. Nikkelin ja koboltin pitoisuudet ovat vuosien 4 8 perusteella Hopeakivenlahdella Ykspihlajanlahtea alhaisemmat. Sinkin kesäpitoisuuksissa on vuosina ollut Hopeakivenlahdella suurta vaihtelua ja keskipitoisuudet ovat olleet siten Ykspihlajanlahden tasoa. Sinkin talvipitoisuutta ei ole Hopeakivenlahdelta mitattu vuosina 9. Klorofyllipitoisuus on Hopeakivenlahdella samaa tasoa Ykspihlajanlahden kanssa ja yleisesti hieman pistettä E alhaisempi (kuva ). Näkösyvyys on muutamaa poikkeavaa vuotta lukuun ottamatta Hopeakivenlahdella aavistuksen Ykspihlajanlahtea parempi ja kasvanut 98-luvun alusta, kuten muillakin rannikkopisteillä (kuva 9). Kaustarinlahti/ piste J ja P Kaustarinlahden pohjukassa (piste P) on jonkin verran korkeampi fosforipitoisuus ja kokonaistypen avovesikauden keskipitoisuus kuin lähellä lahden suuta (piste J) (kuvat ja ). Typen talvipitoisuus on toisaalta jakson loppupuolella ollut lahden perällä hieman matalampi. Sinkki-, koboltti- ja nikkelipitoisuudet ovat aiemmin olleet pisteellä P pistettä J korkeammat, pisteeltä P ei kuitenkaan ole mitattu pitoisuuksia vuosina 9 (kuvat 8). Kaustarinlahden ammonium- ja kokonaistypen talvipitoisuudet ovat nykyisin korkeammat kuin Ykspihlajanlahden pisteen E pitoisuudet. Myös kesällä on kokonaistyppeä Kaustarinlahdella enemmän. Kokonaisfosforia on pisteellä P ainakin avovesikautena pistettä E enemmän, kun taas pisteen J pitoisuus on samaa suuruusluokkaa pisteen E kanssa. Ykspihlajanlahden pisteeseen H verrattuna ammoniumtyppeä on Kaustarinlahdella sekä talvella että kesällä vähemmän, mutta kokonaistypen pitoisuuksissa ei jaksolla 4 ole erityistä eroa. Toisaalta Kaustarinlahden typpipitoisuudet vaihtelevat talvella vähemmän kuin pisteen H pitoisuudet. Fosforipitoisuudet ovat jaksolla 4 olleet ainakin avovesikaudella korkeammat Kaustarinlahden pisteellä P kuin Ykspihlajanlahden pisteellä H. Hopeakivenlahteen (I) verrattuna on Kaustarinlahdella matalammat ammoniumtypen avovesikauden keskipitoisuudet, pisteellä P pitoisuus on talvellakin yleisesti hieman Hopeakivenlahtea alhaisempi. Kokonaistyppeä on tarkastelujakson 4 alkupuolella ollut avovesikaudella Hopeakivenlahdella vähemmän kuin Kaustarinlahdella. Jakson loppupuolella ovat erot tasaantuneet. Kokonaisfosforia on avovesikaudella Kaustarinlahdella jopa selvästi enemmän, talvella ero on pienempi. Metalleista sinkin talvipitoisuudet ovat olleet Kaustarinlahdella viime vuosina korkeampia kuin Hopeakivenlahdella ja Ykspihlajanlahdella. Avovesikauden pitoisuuksissa ei lahtien välillä eroja nykyisin juurikaan ole. Nikkeliä ja kobolttia on Kaustarinlahdella vuosien 4 8 tietojen perusteella Hopeakivenlahtea aavistuksen enemmän, mutta yleisesti pitoisuudet ovat melko samaa tasoa. Muiden havaintopisteiden tapaan myös Kaustarinlahden pisteiden ainepitoisuudet ovat, fosforia lukuun ottamatta, selvästi laskeneet menneistä vuosikymmenistä. Myös näkösyvyys on hivenen parantunut 98-luvun tasosta (kuva 9). Kaustarinlahden pisteen P näkösyvyys on kuitenkin edelleen Kokkolan merialueen huonoin, noin metrin huonompi kuin muilla rannikkopisteillä ja puolet Perandön (piste C) näkösyvyydestä. Kaustarinlahden pisteeseen J verrattuna eroa on noin puoli metriä. Nykyinen Kaustarinlahden klorofyllitaso on muihin rannikkopisteisiin verrattuna jopa kaksinkertainen (kuva ), ilmentäen lievästi rehevää/rehevää vesistöä.

33 Kokonaisfosfori/ talvi (A) 7 Kokonaisfosfori/ talvi (C) 7 Kokonaisfosfori/ talvi (E) 7 Kokonaisfosfori/ talvi (H) Kokonaisfosfori/ talvi (I) Kokonaisfosfori/ talvi (J) 7 Kokonaisfosfori/ talvi (P) Kuva a. Kokonaisfosforipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P talvella vuosina Kokonaisfosfori/ avovesi (A) 7 Kokonaisfosfori/ avovesi (C) 7 Kokonaisfosfori/ avovesi (E) Kokonaisfosfori/ avovesi (H) Kokonaisfosfori/ avovesi (I) 7 Kokonaisfosfori/ avovesi (J) 7 Kokonaisfosfori/ avovesi (P) Kuva b. Kokonaisfosforipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina 97.

34 Sinkki/ talvi (A) Sinkki/ talvi (C) 4 Sinkki/ talvi (E) 4 4 Sinkki/ talvi (H) 9 Sinkki/ talvi (I) 94 Sinkki/ talvi (J) 4 Sinkki/ talvi (P) 7 Kuva a. Sinkkipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P talvella vuosina Sinkki/ avovesi (A) 4 4 Sinkki/ avovesi (C) Sinkki/ avovesi (E) 4 4 Sinkki/ avovesi (H) Sinkki/ avovesi (I) Sinkki/ avovesi (J) 4 4 Sinkki/ avovesi (P) Kuva b. Sinkkipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina 97.

35 Koboltti/ talvi (A) 8 8 Koboltti/ talvi (C) 4 8 Koboltti/ talvi (E) 8 8 Koboltti/ talvi (H) Koboltti/ talvi (I) 4 8,9 8 Koboltti/ talvi (J) 9 9, 8 Koboltti/ talvi (P) Kuva 7a. Kobolttipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P talvella vuosina. 8 7 Koboltti/ avovesi (A) 8 7 Koboltti/ avovesi (C) 8, 8,9 8,8 8 7 Koboltti/ avovesi (E) 8 7 8,9 Koboltti/ avovesi (H) /9 8 Koboltti/ avovesi (I) 8 8 Koboltti/ avovesi (J) 8/ 4 9,9 9, 8 Koboltti/ avovesi (P) Kuva 7b. Kobolttipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina.

36 Nikkeli/ talvi (A) 8 Nikkeli/ talvi (C) 8 9 Nikkeli/ talvi (E) 8 Nikkeli/ talvi (H) Nikkeli/ talvi (I) 8 7 Nikkeli/ talvi (J) 8 7 Nikkeli/ talvi (P) Kuva 8a. Nikkelipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P talvella vuosina Nikkeli/ avovesi (A) 8 7 Nikkeli/ avovesi (C) 8,8/ 8 7 Nikkeli/ avovesi (E) 8 7 8,8 Nikkeli/ avovesi (H) Nikkeli/ avovesi (I) 8 7 Nikkeli/ avovesi (J) 8 7 Nikkeli/ avovesi (P) Kuva 8b. Nikkelipitoisuus Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina 99.

37 m 7 Näkösyvyys/ avovesi (A) 7, 7, m 7 Näkösyvyys/ avovesi (C) m 7 Näkösyvyys/ avovesi (E) m 7 Näkösyvyys/ avovesi (H) m 7 Näkösyvyys/ avovesi (I) m 7 Näkösyvyys/ avovesi (J) m 7 Näkösyvyys/ avovesi (P) Kuva 9. Näkösyvyys Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina. a - klorofylli/ avovesi (A) a - klorofylli/ avovesi (C) a - klorofylli/ avovesi (E) a - klorofylli/ avovesi (H) a - klorofylli/ avovesi (I) a - klorofylli/ avovesi (J) 8 48 a - klorofylli/ avovesi (P) Kuva. Klorofylli Kokkolan edustan merialueen havaintopisteillä A, C, E, H, I, J ja P avovesiaikaan vuosina 98.

38 ,,,,, 7. Metallien liukoiset pitoisuudet: vertailu ympäristölaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin Kokkolan edustalla mitatuista metalleista sinkki, koboltti, nikkeli, elohopea ja kadmium ovat vesieliöille haitallisia. Nikkelille, kadmiumille ja elohopealle on määritetty Valtioneuvoston asetuksessa 88/ ympäristönlaatunormit Environmental Quality Standard (EQS). Sinkille ja koboltille on määritetty haitattoman pitoisuuden raja-arvo (PNEC) Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) sivustoilla ( Vertailussa haitattomaan pitoisuuteen käytettään liukoisten pitoisuuksien (määritetty,4 µm suodatuksen jälkeen) vuosikeskiarvoja (kaikki syvyydet). Liukoisia pitoisuuksia on Kokkolan edustan havaintopaikoilta A, C, E, H, J ja U määritetty koboltin ( ), nikkelin ja sinkin ( ) sekä kadmiumin () osalta. Kuvaajissa verrataan kyseisten metallien vuosikeskiarvoja EQS/PNEC-arvoon. Liukoisen kadmiumin vuosikeskiarvo oli vuonna suurimmillaankin vain seitsemäsosan ympäristölaatunormista (EQS =, ) (kuva ). Myös nikkelin vuosikeskiarvo alitti selvästi EQS-arvon ( ). Nikkelin ympäristölaatunormi tullaan vuonna laskemaan 4 :aan. Pitoisuuksien keskiarvo alitti tarkasteluvuosina myös tämän rajan., Kadmiumin liukoinen pitoisuus vuonna määritysraja, Nikkelin liukoinen pitoisuus vuosina - EQS =, EQS =,,,, A C E H J U A C E H J U Kuva. Kokkolan edustan havaintopisteiden A, C, E, H, J ja U kadmiumin liukoisen pitoisuuden vuosikeskiarvo vuonna ja nikkelin liukoisen pitoisuuden vuosikeskiarvo vuosina ja. Sinkin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvo alitti vuosina ja haitattoman pitoisuuden raja-arvon (PNEC =, ) (kuva ). Haitattoman pitoisuuden raja-arvona on tässä käytetty merivedelle (PNEC =, ) ja sisävesille (PNEC =, ) annettujen haitattomien pitoisuuksien raja-arvojen (ECHA) keskiarvoa ( murtoveden raja-arvo). Vuoden talven tuloksista on poistettu pisteen H pintaveden tulos (8 ) (ks. s. ). Liukoisen koboltin vuosikeskiarvot olivat vuosina alle haitattoman pitoisuuden raja-arvon (PNEC =,48 ) Kokkolan edustan pisteillä A, E, J ja U (kuva ). Pisteillä C ja H haitaton pitoisuus ylittyi vuonna mutta alittui vuonna. Uloimman pisteen (A) vuosikeskiarvot olivat noin % teollisuuden edustan (H ja J) pitoisuuksista. Haitattoman pitoisuuden raja-arvona on tässä käytetty merivedelle (PNEC =, ) ja sisävesille (PNEC =, ) annettujen haitattomien pitoisuuksien (ECHA) keskiarvoa ( murtoveden raja-arvo). Koboltin pitoisuutta on verrattu Kokkolan edustan yhteistarkkailun vuosiyhteenvedoissa ennen vuotta 4 myös Nagpalin (4) koboltille antamaan suosituspitoisuuteen (4, ).

39 8 4 8 Sinkin liukoinen pitoisuus vuosina - PNEC =,,, Koboltin liukoinen pitoisuus vuosina - PNEC =,48 4, A C E H J U A C E H J U Kuva. Kokkolan edustan havaintopisteiden A, C, E, H, J ja U sinkin liukoisen pitoisuuden vuosikeskiarvo vuosina ja nikkelin liukoisen pitoisuuden vuosikeskiarvo vuosina..4 Kokkolan merialueen ekologinen ja kemiallinen tila.4. Ekologinen luokitus vedenlaadun perusteella Yhteistarkkailun jakson 4 aineiston perusteella Kokkolan edustan merialueen vedenlaatu sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin hyvä välttävä (taulukko, Kuva ). Vedenlaadultaan parhaimmassa tilassa ovat Perämeren sisempiin rannikkovesiin (Ps) kuuluvan Luodon saariston piste U ja Perämeren ulompiin rannikkovesiin (Pu) lukeutuvan Tankarin vesimuodostuman piste A. Ne sijoittuvat arviossa luokkien erinomainen ja hyvä rajalle. Heikointa vedenlaatu on Kaustarinlahden pisteillä P ja J sekä Trullöfjärdenin pisteellä X ( tyydyttävä/välttävä ). Pisteen X arvio perustuu vuosien 4 8 tuloksiin, sillä vuosina 9 ei pisteeltä ole otettu näytteitä. Perämeren ulompiin rannikkovesiin kuuluvista havaintopisteistä B, C ja S sijoittuvat luokituksessa luokkien hyvä ja tyydyttävä rajalle ja piste K luokkaan tyydyttävä. Perämeren sisemmän rannikkoalueen pisteistä D on vedenlaadultaan hyvässä tilassa, pisteet H ja I luokkien hyvä ja tyydyttävä rajalla ja pisteet R4 ja E tyydyttävässä luokassa. Taulukko. a-klorofyllin, kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuuksien sekä näkösyvyyden perusteella arvioitu vedenlaadun luokka Kokkolan edustan havaintopisteillä vuosina 4 sekä kokonaisarvio vedenlaadusta jaksolla 4. Luokittelussa on käytetty päivitettyjä ekologisen tilan arviointiperusteita ja luokkarajoja (Aroviita ym. ). Vedenlaatu Piste Tyyppi A Pu Tankar E E E E/H H E E H E H Erinomainen/Hyvä B Pu Tankar H T T H T H H T T H Hyvä/Tyydyttävä C Pu Tankar H H T H T T H/T H/T H/T T Hyvä/Tyydyttävä D Ps Klan edusta H E H H H E H H H H Hyvä R4 Ps Klan edusta T H H/T T T H/T T T T T Tyydyttävä E Ps Klan edusta H/T H T T T H/T T T T T Tyydyttävä H Ps Klan edusta H H H/T T T H H/T T T T Hyvä/Tyydyttävä I Ps Klan edusta H H H/T H H/T H T T T H Hyvä/Tyydyttävä J Ps Klan edusta V T V V T/V T/V V T V V Tyydyttävä/Välttävä P Ps Klan edusta V V V V V V V V V V Välttävä K Pu Tankar T H H T T H H/T T T T Tyydyttävä S Pu Tankar H H E H T E H/T T T H/T Hyvä/Tyydyttävä U Ps Luodon saaristo E E E/H H H E H H H H Erinomainen/Hyvä X Ps Kälviä - Kokkola T E/H H/T H/T Hu Tyydyttävä/Välttävä Luokituksen värisymbolit: Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono

40 9 Vuosittaiset parametrikohtaiset luokat on esitetty liitteessä. Liitteestä löytyvät myös päivitetyt rajaarvot. Luokituksessa on käytetty loppukesän (heinä syyskuu) klorofylli- ja kokonaisravinnepitoisuuksia sekä näkösyvyyttä (laskutapa kuvattu sivulla ). Erityisesti korkeat typpipitoisuudet ovat monella pisteellä syy heikentyneeseen vedenlaatuun. Pisteillä P typpipitoisuudet ilmentävät useana vuonna jopa huonoa vedenlaatua, myös esimerkiksi pisteillä H ja J ovat typpipitoisuudet olleet korkeita. Korkeat ravinnepitoisuudet näkyvät edelleen kohonneina a-klorofyllipitoisuuksina. Virallinen ekologinen luokitus tehdään vesienhoidon suunnitteluprosessin yhteydessä useamman vuoden tulosten perusteella vesimuodostumittain. Vedenlaatu on vain osa luokituksessa arvioitavista tekijöistä. Vesienhoidon suunnittelun tueksi vuonna valmistuneessa rannikkovesien ekologisen tilan alustavassa kokonaisarviossa Kokkolan edustan ja Tankarin vesimuodostumat ovat tyydyttävässä ja Luodon saaristo on hyvässä ekologisessa tilassa (Westberg & Lax 4, luonnos). Kokonaisarvio perustuu vuosien aineistoon painottaen biologisia parametreja. Yksityiskohtaisemmin Perämeren rannikkovesien tilaa on käsitelty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen laatimassa Rannikkovesien ja pienten vesistöjen toimenpideohjelmassa vuoteen (Westberg & Lax 4, luonnos). Kuva. Kokkolan edustan merialueen havaintopisteiden vedenlaadun luokitus vuosien 4 aineiston perusteella (vesimuodostumarajaukset sinisellä katkoviivalla)..4. Kemiallinen luokitus vedenlaadun perusteella Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan toksisten ja usein kertyvien ns. prioriteettiaineiden pitoisuuksia pintavedessä tai eliöstössä (Westberg & Lax 4, luonnos). Kullekin haitta-aineelle on asetettu ympäristölaatunormit eli EQS-arvot (Vaarallisten aineiden asetuksen liite C), joiden perusteella vedet luokitellaan kemialliselta tilaltaan joko hyvään tai hyvää huonompaan tilaan. Yhdenkin raja-arvon ylittäminen riittää perusteeksi hyvää huonommalle kemialliselle tilalle. Metallien osalta ympäristölaatunormit on asetettu liukoisille pitoisuuksille vedessä, poikkeuksena elohopea, jonka raja-arvo on pitoisuus ahvenessa. Tässä raportissa EQS-arvoja verrataan poikkeuksellisesti metallien kokonaispitoisuuksiin, koska liukoisia pitoisuuksia on Kokkolan edustalta mitattu vain vuosina ja. Myös elohopeapitoisuus vesifaasissa on huomioitu, koska liukoiselle elohopealle vedessä on olemassa EQS-arvo (, ).

41 4 Kokkolan edustan havaintopisteiltä A, C, E, H, J ja U on olemassa mittaustuloksia prioriteettiaineisiin kuuluvien nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuuksista. Myös havaintopisteeltä I on tuloksia nikkelin ja kadmiumin pitoisuuksista. Nikkelin, kadmiumin ja elohopean kokonaispitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat tarkastelujaksolla olleet kaikilla mainituilla havaintopisteillä alle EQS-arvon (kuva 4). Lyijyä on mitattu ainoastaan Repskärissä (B), jossa vuonna liukoisen lyijyn pitoisuus oli,9 eli selvästi alle EQS-arvon 7,. Veden metallipitoisuuksien perustella Kokkolan edustan havaintopisteet A, C, E, H, J, I ja U ovat täten hyvässä kemiallisessa tilassa (taulukko ). Myös muiden havaintopisteiden voidaan olettaa veden metallipitoisuuksiltaan täyttävän hyvän kemiallisen tilan kriteerit. Ahvenen elohopeapitoisuudelle on asetettu kemiallisessa luokittelussa raja-arvoksi, mg Hg/kg tuorepainoa kohti (EQS, mg/kg tp + taustapitoisuus,8 mg/kg tp). Vuosina ja Kokkolan edustalta pyydettyjen ahventen elohopeapitoisuudet (yksilöiden keskiarvo) olivat,9 ja, mg/kg tp eli alle raja-arvon. Kokkolan edustan kalojen metallipitoisuuksia on käsitelty luvussa 9.. Virallisessa ympäristöhallinnon laatimassa ehdotuksessa pintavesien kemiallisesta tilasta () Kokkolan edustan (Cd, Ni), Tankarin (Cd, Ni & kala-hg), Luodon saariston (Cd, Ni) ja Kälviän - Kokkolan (kala-hg) vesimuodostumat ovat hyvässä kemiallisessa tilassa (suluissa luokittelussa käytetyt ympäristölaatunormit) (Hertta ). Nikkelipitoisuus vuosina 4 - EQS = (liukoinen Ni), Kadmiumpitoisuus vuosina 7 - EQS =, (liukoinen Cd),,, A C E H I J U, A C E H I J U,,,4,,, Elohopeapitoisuus vuosina 9 - määritysraja, A C E H J U EQS =, (liukoinen Hg) määritysraja, 9, määritysraja, Kuva 4. Nikkelin ja Kadmiumin kokonais- ja liukoisten pitoisuuksien (raidoitettu alue) ja elohopean kokonaispitoisuuksien vuosikeskiarvot Kokkolan edustan havaintopisteillä jaksolla 4 (Huom. kaikilta vuosilta ei ole tuloksia). Kuvaajiin on piirretty myös liukoisen pitoisuuden EQS-arvo ja elohopean ja kadmiumin määritysrajat., Taulukko. Veden metallipitoisuuksien perusteella arvioitu kemiallinen tila Kokkolan edustan havaintopisteillä vuosina 4 sekä kokonaisarvio kemiallisesta tilasta jaksolla 4. Veden metallipitoisuuksien perusteella arvioitu kemiallinen tila Piste Tyyppi A Pu Tankar Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä C Pu Tankar Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä E Ps Klan edusta Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä H Ps Klan edusta Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä I Ps Klan edusta Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä J Ps Klan edusta Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä U Ps Luodon saaristo Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä ) Hyvä Arvio perustuu ) nikkelin, ) kadmiumin ja nikkelin, ) kadmiumin, nikkelin ja elohopean pitoisuuksiin kemiallisen luokittelun kategoriat: Hyvä kemiallinen tila Hyvää huonompi kemiallinen tila

42 4. Sedimentti. Orgaaninen aines ja metallit Pohjamateriaali on Kokkolan edustalla vain niukasti orgaanista ainesta sisältävää hiekkaa tai hiesua, mikä näkyy pieninä hehkutushäviöinä (kuva ). Vähiten orgaanista ainesta on Repskärissä (B), keskimäärin, %, ja alue voidaankin lukea lähinnä huuhtoutumispohjaksi. Keskimääräisesti eniten orgaanista ainesta on sedimentaatiopohjilla Kaustarinlahden suulla (J) (,4 %) ja Perandössä (C) (4,7 %). Kaustarinlahden havaintopisteelle (J) kertyy aallokon ja merivirtojen mukana orgaanista ainesta Ykspihlajasta pohjoiseen ulottuvalta matalalta hiekkapohjaiselta alueelta (Nyman b). Perandö taas on melko pienialainen syvänne, jonne kertyy orgaanista ainesta sitä ympäröiviltä laajoilta eroosiopohjilta. g/kg 7 4 Kuiva-aine ka E H J X D C B U L g/kg ka Hehkutushäviö ka E H J X D C B U L Kuva. Kokkolan edustan merialueen havaintopisteiden ja Luodon saariston vertailupisteen (L) sedimenttinäytteiden kuiva-aine ja hehkutushäviö vuosina, ja sekä näiden keskiarvo. Metallipitoisuuksiltaan puhtaimmat sedimentit sijaitsevat vuosien, ja sedimenttianalyysien perusteella Trullöfjärdenin pohjukassa (X) ja Repskärissä (B). Korkeimpien pitoisuuksien alueet vaihtelevat metallista ja osittain myös vuodesta riippuen. Yleisesti likaisimmat sedimentit sijaitsevat Kaustarinlahden suulla (J), Ykspihlajanlahdella KIP P:n edustalla (H) sekä Perandössä (C). Sedimentin haitta-ainepitoisuudet riippuvat yleisesti sedimentin tyypistä (HELCOM ). Orgaaninen aines sitoo itsensä haitallisia aineita, joten alueilla, joiden sedimentissä on korkea orgaanisen aineen pitoisuus, on suurempi kapasiteetti kerryttää raskasmetalleja. KIP eteläisen edustan (E) sedimentin vuoden alhaisiin metallipitoisuuksiin on luultavasti vaikuttanut pohjan heterogeenisyys ja siitä johtuvat suuret pitoisuusvaihtelut. Usein sedimentin metallipitoisuudet normalisoidaan orgaanisen aineksen mukaan. Tässä raportissa ei pitoisuuksia ole normalisoitu. Merisedimenteille ei toistaiseksi ole saatavilla pilaantumisarviointiin tarkoitettuja raja-arvoja, mikä hankaloittaa likaantuneisuusasteen arviointia. Metallien biosaatavalle osalle (määrityksessä esikäsittelynä SEM AVS -uutto) on olemassa arviot haitattomista pitoisuuksista (PNEC). Tässä kappaleessa on tarkasteltu Kokkolan edustan merialueen sedimenttipitoisuuksia vertailemalla eri havaintopaikkojen pitoisuuksia toisiinsa ja 99-luvun tilanteeseen. Lisäksi vertailualueena käytetään Luodon saaristossa Kåtölandetin ja Stockön välisellä selällä sijaitsevaa pistettä L, josta on vuonna otettu sedimenttinäytteet. Kokkolan edustan sedimenttejä on vertailtu edellisessä laajassa yhteenvedossa (Kalliolinna & Aaltonen 4) myös muihin Pohjanlahdelta tehtyihin sedimentin metallitutkimuksiin ja Uudenkaupungin Pyhämaan (ns. puhdas alue) taustapitoisuuksiin (Rytkönen & Riipi 997) (taulukko 4). Lisäksi Kokkolan edustan sedimenttejä on vuosiyhteenvedoissa verrattu pilaantuneen maan kynnys- ja rajaarvoihin, jotka on annettu Valtioneuvoston asetuksessa (4/7) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioimiseksi. Taulukossa 4 on myös Ruotsin rannikon sedimenttien taustapitoisuudet, jotka perustuvat cm syvyydestä otettuihin referenssinäytteisiin (SEPA). Metallien taustapitoisuudet ovat Ruotsin rannikolla melko tasaisia. Paikallista vaihtelua kuitenkin esiintyy, esi-

43 4 merkiksi Perämeren rannikolla Skellefteån kaivosalueen lähellä on taustapitoisuuksien oletettu olevan huomattavasti laadittuja referenssiarvoja korkeampia. Taulukko 4. Kokkolan edustan sedimentin keskimääräiset metallipitoisuudet ja Pyhämaan ja Ruotsin rannikon taustapitoisuudet sekä Pilaantuneiden maiden kynnys- ja ylemmät ohjearvot. Kokkolan edustan pitoisuudet ovat vuosien,, keskiarvoja. Alue As Cd Co Cr Cu Hg Ni Pb Zn Pyhämaa, Uusikaarlepyy (Rytkönen & Riipi 997) Pilaantuneet maat (Vna 4/7): -, - 4,, - 9, 4,9 - Kynnysarvo, - Ylempi ohjearvo 7 4 Ruotsin rannikon taustapitoisuus (SEPA ) Kokkolan edusta (yhteistarkkailu v.,, ) Kadmium (kuva ), 4 8,4 8 7, 49, 4 4 KIP P:n edustan (H) sedimentistä on mitattu vuotta lukuun ottamatta korkeimmat kadmiumpitoisuudet (keskimäärin,4 ). Pitoisuus on keskimäärin yli kaksikertainen 99-luvun tasoon nähden. Kaustarinlahdella pitoisuus on ollut keskimäärin,. KIP E:n edustan (E) sedimentin arseenipitoisuuksissa on ollut tarkasteluvuosien välillä suurta vaihtelua johtuen luultavasti pohjan laikuttaisuudesta. Ykspihlajanlahden uloimmalla pisteellä (D) ja Perandössä (C) vaihtelu on ollut pienempää ja pitoisuudet keskimäärin,4 ja,. Pitoisuudet ovat olleet samalla tasolla myös 99-luvulla. Rummelgrundin (U) keskimääräinen pitoisuus on ollut samaa tasoa kuin vertailupisteen (L) vuoden kadmiumpitoisuus (,8 ). Alhaisimmat kadmiumpitoisuudet on mitattu Repskärin (B) ja Trullöfjärdenin (X) sedimenteistä. E H J X,,,,,,,, L,,,,, ka -9 D ka -9 C ka -9 B ka -9 U,,,,,,,,,,,,,, ka -9 ka -9 ka -9 ka -9 Kuva. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin kadmiumpitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n = ). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta.

44 Arseeni (kuva 7) 4 Keskimäärin korkeimmat arseenipitoisuudet on mitattu Kaustarinlahden (J) (8 ) ja Perandön (C) (9 ) sedimenteistä. Perandön sedimentin arseenipitoisuudet ovat kuitenkin olleet selvästi laskussa. Vuonna Perandön pitoisuus oli jo Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D) sedimentin pitoisuutta alhaisempi. Kaustarinlahdelta ei ole tuloksia 99-luvulta, mutta vuosien ja perusteella erityistä vähenemistä ei pitoisuuksissa ole tapahtunut. Ykspihlajan teollisuusalueiden edustan sedimenttien arseenipitoisuudet ovat olleet keskenään samaa tasoa ja noin puolet Kaustarinlahden pitoisuudesta (E: 4, H: 8 ). Pisteen H pitoisuudet ovat laskeneet jonkin verran 99-alun tilanteesta (vrt. esim. : 4 ). Ykspihlajanlahden ulomman pisteen (D) sedimentin pitoisuudet ( ) ovat tarkastelujaksolla olleet korkeampia kuin Ykspihlajan teollisuusalueiden edustan pitoisuudet. Rummelgrundin (U) sedimentin pitoisuudet ovat olleet näiden väliltä (7 ) ja pudonneet jopa alle puoleen 99-luvun alusta. Luodon saariston vertailupisteen (L) pitoisuudet vastasivat vuonna pisteen D pitoisuuksia. Pienimmät arseenipitoisuudet on mitattu yleisesti Trullöfjärdenin pohjukan (X, ) ja Repskärin (B, ) sedimenttinäytteistä. E H J X ka -9 4 ka -9 4 ka -9 4 ka -9 8 L D C B U ka -9 ka -9 ka -9 ka -9 Kuva 7. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin arseenipitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. Koboltti (kuva 8) Myös kobolttia on ollut keskimääräisesti eniten KIP P:n edustan (H) sedimentissä, johtuen tosin vuoden korkeasta pitoisuudesta (4 ). Vuonna olivat KIP P:n ja KIP E:n (E) edustojen pitoisuudet samaa tasoa, vuonna KIP P:n pitoisuudet vastasivat Kaustarinlahden (J) sedimentin pitoisuuksia. Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D) ja Perandön (C) sedimenttien kobolttipitoisuudet ovat vuotta lukuun ottamatta olleet keskenään saman suuruisia ja korkeampia kuin KIP E:n edustan pitoisuudet. Vuonna Perandön kobolttipitoisuus oli puolet korkeampi kuin pisteen D pitoisuus, ja yli kaksinkertainen vertailupisteen L pitoisuuteen nähden. Pienimmät pitoisuudet on myös koboltin osalta mitattu Trullöfjärdenin pohjukasta (X). Repskärin (B) sedimentin pitoisuudet ovat olleet pisteeseen X verrattuna noin kaksinkertaiset, kuitenkin vain.

45 E ka -9 D ka H ka -9 C ka J ka -9 B ka X ka -9 U ka L Kuva 8. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin kobolttipitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. Kromi (kuva 9) Kromia on ollut tarkasteluvuosina eniten Kaustarinlahden suun (J) sedimentissä ( ). KIP P:n edustalla (H), Ykspihlajanlahden uloimmalla pisteellä (D) ja Rummelgrundissa (U) pitoisuus on ollut keskimäärin hieman yli mg/kg. KIP E:n edustalla (E) pitoisuus on ollut keskimäärin kolmasosan edellä mainittuja alhaisempi ja myös hieman alle vertailupisteen (L) pitoisuuden. Perandössä (C) pitoisuus on ollut tarkasteluvuosina korkeampi kuin Ykspihlajanlahdella (pisteet E, H ja D), lukuun ottamatta vuotta, jolloin KIP P:n edustan (H) sedimentin kromipitoisuus ylitti muiden Ykspihlajanlahden pisteiden sekä Perandön pitoisuudet. Alhaisimmat kromipitoisuudet on saatu yleisesti Repskärin (B) sedimentistä. Lyijy (kuva 4) Keskimäärin korkeimmat lyijypitoisuudet on mitattu Kaustarinlahden suun (J) sedimentistä (4 mg/kg ka). KIP E:n edustan (E) pitoisuudet ovat olleet samaa tasoa vuoden alhaista pitoisuutta (4,8 ) lukuun ottamatta. KIP P:n edustan (H) pitoisuudet ovat kasvaneet tarkasteluvuosien välillä, ja vuonna alueen sedimentin lyijypitoisuus vastasi Kaustarinlahden ja KIP E:n edustan pitoisuuksia. Perandön (C) ja Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D) pitoisuudet ovat olleet keskimäärin samaa suuruusluokkaa keskenään ( ja 9 ), Perandössä pitoisuudet ovat laskeneet tarkasteluvuosien välillä. Rummelgrundissa (U) keskimääräinen pitoisuus on ollut vuosien ja perusteella eli pisteitä C ja D alhaisempi, kuitenkin korkeampi kuin vertailupisteen (L) pitoisuus ( ). Alhaisimmat sedimentin lyijypitoisuudet ovat olleet Trullöfjärdenin pohjukassa (X) ja Repskärissä (B) (,9 ja, ).

46 E ka -9 D ka H ka -9 C ka J ka -9 B ka X ka -9 U ka L Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin kromipitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. E H J X L 4 ka -9 ka -9 ka -9 ka -9 4 D 4 C 4 B 4 U ka -9 ka -9 ka -9 ka -9 Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin lyijypitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo (kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta). Lyijyä ei ole määritetty 99-luvun näytteistä. Kupari (kuva 4) Kuparia on tarkastelujaksolla ollut keskimääräisesti eniten Kaustarinlahden syvänteen (J) ja KIP P:n edustan (H) sedimenteissä ( ja 49 ). KIP E:n edustalla on ollut myös kuparipitoisuudessa suurta vaihtelua, keskimääräinen pitoisuus ( ) on ollut lähellä Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D) ja Perandön (C) pitoisuuksien suuruusluokkaa ( ja 7 ). Rummelgrundissa (U) keskimääräinen pitoisuus on ollut 4 eli hieman enemmän kuin vertailupisteellä (L). Alhaisimmat kuparipitoisuudet on mitattu yleisesti Trullöfjärdenin pohjukan (X) ja Repskärin (B) sedimenttinäytteistä (, ja 8, ). Pisteiden D, C ja U sedimentin pitoisuudet ovat havaittavasti alentuneet 99-luvusta.

47 E ka -9 D ka H ka -9 C ka J ka -9 B ka X ka -9 U ka L Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin kuparipitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. Nikkeli (kuva 4) Kokkolan edustan merialueen sedimentin nikkelipitoisuuksissa on ollut samanlaista vaihtelua kuin koboltin ja sinkin pitoisuuksissa. Keskimääräisesti eniten nikkeliä on mitattu KIP P:n edustan (H) sedimentistä, keskiarvoon vaikuttaa tosin vuoden selvästi muita pisteitä korkeampi pitoisuus (7 ). Perandössä (C) näkyy samanlainen pitoisuuden hetkellinen nousu, tosin lievempänä. Muuten Perandön, KIP P:n edustan ja Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D), Rummelgrundin (U) ja Kaustarinlahden (J) pitoisuudet ovat olleet keskimäärin melko samaa suuruusluokkaa ja vertailupistettä (L) korkeampia. KIP E:n edustalla (E) nikkelipitoisuus on ollut keskimäärin 4. Alhaisimmat nikkelipitoisuudet ovat olleet Trullöfjärdenissä (X) ja Repskärissä (B). Sinkki (kuva 4) Sedimenttien sinkkipitoisuudet ovat vaihdelleet Kokkolan edustalla samansuuntaisesti koboltin ja nikkelin pitoisuuksien kanssa. Myös sinkkiä on ollut keskimääräisesti eniten KIP P:n edustan (H) sedimentissä (84 ). Vuonna oli KIP P:n edustan pitoisuus kuitenkin samaa tasoa muiden Ykspihlajanlahden havaintopisteiden (E ja D) sedimenttien kanssa ja korkein pitoisuus mitattiin tuolloin Kaustarinlahdella (J). Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D) ja Perandön (C) sinkkipitoisuus on ollut tarkasteltavina vuosina keskimäärin samaa tasoa. Rummelgrundin (U) sedimentin pitoisuus on ollut tätä alhaisempi (7 ). Alhaisimmat sinkkipitoisuudet on mitattu Trullöfjärdenissä (X) ja Repskärissä (B) (9 ja 8 ). Muutosta 99-lukuun on tapahtunut lähinnä pisteellä H, jossa pitoisuudet ovat nousseet.

48 E ka -9 D ka H ka -9 C ka J ka -9 B ka X ka -9 U ka L Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin nikkelipitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta E ka -9 D ka H ka -9 C ka J ka -9 B ka X ka -9 U ka L Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) pintasedimentin sinkkipitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. Elohopea (kuva 44) Elohopeaa on määritetty vain vuosien ja sedimenttinäytteistä. Vuonna elohopeaa oli eniten Kaustarinlahden suun (J) sedimentissä (,7 ). Sekä KIP E:n edustan (E) että Ykspihlajanlahden uloimman pisteen (D) elohopeapitoisuudet olivat, ja KIP P:n edustan (H) sedimentin pitoisuus puolet tästä. Perandön (C) sedimentin pitoisuus oli,4 ja Rummelgrundin (U),. Repskärin (B) ja Trullöfjärdenin (X) sedimenttien pitoisuudet olivat alle määritysrajan <,. Vuonna korkein elohopeapitoisuus oli Perandössä (,9 ). KIP P:n edustan pitoisuus oli hieman vuoden pitoisuutta korkeampi ja pisteen D kanssa samaa tasoa. Alhaisimmat pitoisuu-

49 48 det mitattiin edelleen Trullöfjärdenissä (X) ja Repskärissä (B), myös KIP E:n edustalla alitti sedimentin elohopeapitoisuus määritysrajan.,4,,8,,4,,4,,8,,4, E ka -9 D ka -9,4,,8,,4,,4,,8,,4, H ka -9 C, ka -9,4,,8,,4,,4,,8,,4, J ka -9 B ka -9,4,,8,,4,,4,,8,,4, X ka -9 U ka -9,4,,8,,4, L Kuva 44. Kokkolan edustan merialueen ja Luodon saariston vertailupisteen (L) ja Luodon saaristonpintasedimentin elohopeapitoisuudet vuosina, ja sekä näiden keskiarvo ja 99-luvun keskiarvo ja vaihteluväli (n=). Määritysrajan, alle olevat pitoisuudet (pystyraidoitus) puolitettu. Kaikilta pisteiltä ei ole tulosta joka vuodelta. Kokonais- ja biosaatavien metallien pitoisuuksien vertailu Metallien haitallisuus eliöille riippuu metallin biosaatavuudesta. Vain osa sedimentin sisältämästä haitta-aineesta on biosaatavassa muodossa. Viiden havaintopisteen (D, C, E, H ja X) sedimenttien biosaatavien metallien pitoisuuksia on selvitetty vuonna (Kalliolinna ). Tulokset on esitetty kuvissa Kuviin on lisätty haitattoman pitoisuuden raja-arvot (PNEC). PNEC-arvoina on käytetty merisedimentin ja sisävesien sedimentin PNEC-arvojen (ECHA ) keskiarvoja ( murtovesialtaan sedimentti) (taulukko ). Tässä kappaleessa esitetyt kokonaispitoisuudet poikkeavat edellisen kappaleen pitoisuuksista johtuen siitä, että sedimenttinäytteet on otettu eri näytteenottimilla. Lisäksi pohjan heterogeenisyys vaikuttaa. Taulukko. Kadmiumin, koboltin, kuparin, lyijyn ja sinkin haitattomat pitoisuudet (PNEC sisävedet ja PNEC merialue) sedimentissä (ECHA ) sekä niiden keskiarvo (PNEC murtovedet). Metalli PNEC (sisävedet) mg/ka ka PNEC (merialue) mg/ka ka PNEC ( murtovedet) mg/ka ka Kadmium.8.4, Koboltti Kupari Lyijy sinkki 7,8, 87, Biosaatavan kadmiumin pitoisuudet olivat noin kolmasosan tai puolet kokonaiskadmiumin pitoisuuksista Kokkolan edustalla (kuva 4). Sedimentin kokonaiskadmiumista oli yli puolet biosaatavassa muodossa Perandössä (C %), KIP E:n edustalla (E %) ja KIP P:n edustalla (H %). Ykspihlajanlahden pisteellä D ja Trullöfjärdenillä (X) noin kaksi viidesosaa (4 ja 4 %) kadmiumista oli biosaatavassa muodossa. Kaikkien havaintopaikkojen biosaatavat pitoisuudet alittivat kadmiumin haitattoman pitoisuuden rajan (PNEC =, ).

50 49 Perandössä (C) myös biosaatavan koboltin osuus oli yli % kokonaiskoboltin pitoisuudesta (kuva 4). Lähes yhtä suuri osuus oli liukoisessa muodossa myös Ykspihlajanlahden pisteellä D (9 %). KIP E:n alueen edustalla (E) ja Trullöfjärdenillä (X) noin kolmasosa ( ja %) koboltista oli biosaatavassa muodossa. Pisteiden D, C ja H biosaatavan koboltin pitoisuudet ylittivät haitattoman pitoisuuden rajan (PNEC = 9, ). Biosaatavan kuparin osuudet kokonaiskuparista olivat selvästi pienempiä kuin elohopealla, kadmiumilla ja koboltilla (kuva 4). Biosaatavan osuus kokonaiskuparista oli Yksipihlajanlahden pisteellä D kolmasosa ( %) ja Perandössä (C 7 %) sekä Trullöfjärdenillä (X %) neljäsosa. Biosaatavan kuparin osuus oli pienin KIP P:n edustalla (H 7 %). Kaikkien sedimenttinäytteiden biosaatavat pitoisuudet olivat selvästi alle kuparin haitattoman pitoisuuden rajan (PNEC = 8 ). Biosaatavan lyijyn osuus oli yli puolet kaikilla pisteillä (kuva 4). Perandössä (C) biosaatava osuus oli suurin (74 %) ja KIP E:n alueen edustalla pienin ( %). Kaikkien havaintopisteiden sedimenttien biosaatavan lyijyn pitoisuudet olivat selvästi alle haitattoman pitoisuuden rajan (PNEC = 9 mg/kg ka). Biosaatavan nikkelin osuus kokonaisnikkelistä oli yli puolet Perandössä (C 9 %), Ykspihlajanlahden pisteellä D (8 %) ja KIP P:n edustalla (H %) (kuva 47). Hieman yli viidennes nikkelistä oli biosaatavaa KIP E:n alueen edustalla (E %). Sedimentin nikkelipitoisuudelle ei ole Kemikaaliviraston (ECHA ) sivustoilla esitetty PNEC-arvoa. Myös biosaatavan sinkin osuus oli suurin Perandössä (C), missä noin 7 % oli biosaatavassa muodossa (kuva 47). KIP E:n alueen (E) sinkistä oli yli % biosaatavassa muodossa. Trullöfjärdenillä (X 4 %) alle puolet sinkistä oli biosaatavaa. Vain pisteiden E ja X biosaatavan sinkin pitoisuudet alittivat haitattoman pitoisuuden rajan (PNEC = 87 )., Kadmium Koboltti,, PNEC =, 8 4, PNEC = 9,, D C E H X D C E H X Kuva. 4. Kokkolan edustan merialueen sedimentin kadmium- ja kobolttipitoisuudet vuonna (Labtium Oy). Mustat pylväät ovat kokonais- ja harmaat biosaatavan metallin pitoisuuksia. PNEC = 8 Kupari 8 Lyijy PNEC = D C E H X D C E H X Kuva. 4. Kokkolan edustan merialueen sedimentin kupari- ja lyijypitoisuudet vuonna (Labtium Oy). Mustat pylväät ovat kokonais- ja harmaat biosaatavan metallin pitoisuuksia.

51 8 Nikkeli Sinkki 4 4 PNEC = 87 D C E H X D C E H X Kuva. 47. Kokkolan edustan merialueen sedimentin nikkeli- ja sinkkipitoisuudet vuonna (Labtium Oy). Mustat pylväät ovat kokonais- ja harmaat biosaatavan metallin pitoisuuksia.. Sedimenttien toksisuus Kokkolan edustan sedimenttien haitallisuutta eliöille on tutkittu vuosien ja sedimentti- ja pohjaeläinaineiston avulla. Monet pohjaeläinlajit ilmentävät paikallaan pysyvinä tehokkaasti sedimenttien kroonista toksisuutta ja ravintoketjuvaikutuksia (Vuori ym. 9b). Vuoden kerättyjen sedimenttien toksisuutta arvioitiin soveltamalla ekologisen riskiarvioinnin menetelmiä (ERA-menetelmät) (Vuori ym. 9b). Akuutin toksisuuden kartoitukseen käytettiin valobakteeritestiä ja pitempiaikaisia vaikutuksia arvioitiin Kokkolan edustalta kerättyjen surviaissääsken toukkien perusteella. Valobakteeritesti antoi tulokseksi ei toksinen kaikilla muilla havaintopisteillä paitsi Kaustarinlahden suulla (J), ja sielläkin akuuttia toksisuutta voitiin pitää verrattain alhaisena. Epämuodostuneiden surviaissääskien suuri osuus Trullevinniemen länsirannalla (piste J) viittasi merkittäviin toksisuushaittoihin, jotka voivat aiheuttaa pohjaeläimistön tilan heikkenemistä. Alueelle on 98-luvulla läjitetty Kaustarinlahden ja Suntin väylän ruoppausmassoja. Teollisuusalueiden purkuputkien läheisyydessä toksisuushaittojen riskin arvioitiin vaihtelevan kohtalaisesta lievään. Vuonna kerättyjen sedimenttinäytteiden toksisuutta arvioitiin surviaissääsken toukkien sedimenttialtistuskokeella laboratorio-oloissa sekä havaintopaikoilta kerättyjen toukkien epämuodostumisfrekvenssien avulla (Järvistö ym. ). Altistuskokeissa ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja Kokkolan edustan sedimenttien ja kontrollisedimentin välille. Altistettujen toukkien suuosien epämuodostumafrekvenssi korreloi sedimentin metallipitoisuuksista ainoastaan kromin kanssa. Eniten epämuodostumia havaittiin Kaustarinlahden (J) sedimentille altistetuilla toukilla, joista 8,9 %:lla oli epämuodostumia. Epämuodostumafrekvenssi oli kuitenkin melko lähellä taustaa ( %, Kiiski ym. 7; viitattu raportissa Järvistö ym. ) ja kontrollia (, %).

52 7. Pohjaeläimet 7. Lajisto Vuoden pohjaeläintarkkailun (Nyman 4) perusteella Kokkolan edustalta tavataan nykyisin kaiken kaikkiaan noin pohjaeläinlajia tai -ryhmää (- lajia/asema). Suurimmat lajiluvut ovat olleet asemalla H ja J, jotka sijaitsevat kohtalaisen lähellä rantaa. Näillä asemilla esiintyy enemmän surviaissääskilajeja ja muita litoraalivyöhykkeen pohjaeläimiä kuin asemilla C ja D. Lukumääriltään tärkeimmät pohjaeläinryhmät ovat nykyään harvasukasmadot (Oligochaeta), liejuputkimato (Marenzelleria spp.), raakkuäyriäiset (Ostracoda) ja surviaissääskien (Chironomidae) toukat (Nyman a). Laivojen painolastivesien mukana Itämereen levinnyt liejuputkimato havaittiin Kokkolan edustalta ensimmäisen kerran vuonna (asema C). Lajia tavataan nykyään kaikilta havaintoasemilta, ja se voi olla merkittävä osa sekä yksilömäärästä että biomassasta (Nyman a). Vuonna lajia oli kuitenkin edellisiin vuosiin verrattuna huomattavan vähän ja sitä tavattiin ainoastaan vertailuasemalla L (Nyman 4). Myös harvasukasmatoja esiintyy kaikilla Kokkolan edustan havaintoasemilla (Nyman 4). Potamothrix hammoniensis on valtalaji ja vastaa useimmiten yli 9 % harvasukasmatojen yksilömäärästä ja biomassasta (Nyman a). Sen lisäksi Kokkolan edustalla esiintyvät Limnodrilus hoffmeisteri, Psammoryctides barbatus ja viime vuosina aineistosta on myös tavattu Aulodrilus pluriseta. P. hammoniensis ja L. hoffmeisteri kuuluvat lajeihin, jotka voivat esiintyä runsaasti likaantuneillakin pohjilla (Leppäkoski 97). Harvasukasmatojen vuosienväliset vaihtelut ovat usein melko suuria (Nyman a). Näytteenottopaikoilla C, D ja H on ollut havaittavissa selviä yksilötiheyden ja biomassankin vähenemisiä 99 luvun ja -luvun puolessavälissä. Vuosina 99 toteutettu suuri väyläruoppaus saattaa olla selityksenä vuoden notkahdukseen. Näytteenottopaikoilla C ja D oli 99-luvulla melko suuria määriä surviaissääskien toukkia, lähinnä suurikokoisia Chironomus -toukkia ja Tanypodinae alaheimoon kuuluvia toukkia. Sen jälkeen määrät vähenivät selvästi. Matalammalla sijaitsevilla näytteenottopaikoilla H ja J surviaissääskien merkitys pohjaeläimistössä on edelleen suurempi. Raakkuäyriäisiä tavattiin vuonna kaikilta paikoilta melko runsaasti (Nyman a). Pienen kokonsa vuoksi suuri lukumäärä ei kuitenkaan juuri vaikuta näytteiden biomassaan. Raakkuäyriäisiä pidetään terveen pohjan indikaattoreina (SYKE & RKTL 8). 98-luvulla ja 99-luvun puoliväliin asti valkokatka (Monoporeia affinis) oli Kokkolan edustalla varsin runsaslukuinen, mutta sen jälkeen se on Kokkolan edustalta ja muualtakin rannikkoalueelta hävinnyt tai vähentynyt voimakkaasti. Syynä tähän merkittävään muutokseen oletetaan olevan enemmänkin ilmastonmuutos kuin paikallisten olosuhteiden muutos (Rousi ym. ; Luontoportti Oy ). Myös kilkki (Saduria entomon), jolla oli ison kokonsa takia merkittävä vaikutus biomassaan, on vähentynyt selvästi Kokkolan edustalla 99-luvun puolenvälin jälkeen (Nyman a). Viime vuosina ei Kokkolan edustan pohjaeläimistössä ole tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Poikkeuksen tekee vuonna uudelleen käyttöön otettu Kaustarinlahden edustan näytteenottopaikka J. Vuosina alueella esiintyi suuria määriä kuormitetuille alueille tyypillisiä Chironomus -toukkia, joilla oli suuren kokonsa takia suuri merkitys paikan pohjaeläimistön biomassaan. Nyt ne ovat kyseiseltä alueelta lähes hävinneet. Vielä ei ole varmuutta, onko muutos vain satunnaista vaihtelua vai onko muutoksella syy-yhteyttä Kokkolan kaupungin uuden jätevedenpuhdistamon käyttöönottoon (Nyman a).

53 7. Yksilötiheys ja biomassa Niin kutsuttuja kuolleita pohjia, joista ei lainkaan ole tavattu pohjaeläimiä, ei ole Kokkolan edustan näytteenontoissa todettu vuoden 98 jälkeen (Nyman a). Viimeisen kymmenen vuoden aikana yksilötiheyksien vaihtelu Kokkolan edustalla on ollut noin yksilöä/m ja biomassan vaihtelu noin, g/m (kuva 48). Luodon saaristossa sijaitsevan vertailupaikan L lukemat ovat yleensä olleet selvästi pienemmät kuin muilla asemilla, varsinkin biomassan osalta. Näytteenottopaikan D yksilömäärät ja biomassat ovat olleet pienemmät kuin C, H ja J -pisteiden vastaavat lukemat. Öjanjärven ja Pietarsaaren edustan merialueen pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat ovat samaa suuruusluokkaa kuin Kokkolan edustalla. kuva 48. Kokkolan edustan merialueen pohjaeläimistön yksilötiheydet ja biomassat vuosina 4 4 sekä vertailuna tuloksia Öjanjärvestä ja Pietarsaaren edustan merialueelta. (Nyman a) Perandö (C) 7. Pohjaeläimet havaintopaikoittain Pinta-alaltaan pienessä syvänteessä, Perandön koillispuolella, sijaitsevan havaintopaikan pohjaeläimistöstä suurin osa koostuu harvasukasmadoista Potamothrix hammoniensis (kuva 49) ja Limnodrilus -sukuun kuuluvasta lajista, todennäköisesti L. hoffmeisteri. Harvasukasmatojen yksilömäärät ja biomassat ovat hitaasti kasvaneet vuodesta lähtien, jolloin ne olivat äkillisesti laskeneet edellisestä vuodesta. Raakkuäyriäisten määrän vaihtelut vaikuttavat jonkin verran kokonaisyksilömääriin, mutta pienen kokonsa takia niiden vaikutus biomassaan on vähäinen (Nyman 4). Vaihettumisalue (D) Laajassa syvänteessä Perandön kaakkoispuolella sijaitsevan pisteen pohjaeläimistön valtalaji on harvasukasmato Potamothrix hammoniensis (kuva 49). Asemalle uutena lajina tavattiin vuonna myös harvasukasmato Aulodrilus pluriseta. Vuodesta 9 lähtien raakkuäyriäisiä (Ostracoda) on havaittu enemmän kuin aikaisemmin. Harvasukasmatojen lukumäärä on jonkin verran lisääntynyt viime vuosina. -luvun puolivälissä biomassaan vaikuttaneita suurikokoisia liejuputkimatoja (Marenzelleria) ei ole tarkastelujakson lopussa esiintynyt tällä näytteenottopaikalla (Nyman 4). Toisaalta vuonna 4 niitä oli runsaasti (Nyman b).

54 Kuva 49. Pohjaeläimistön yksilötiheydet ja biomassat Kokkolan edustan havaintoasemilla C ja D vuosina 4. (Nyman 4) Ykspihlajanlahti (H) Pohjaeläimistö koostuu lähinnä harvasukasmadoista ja surviaissääskien toukista (kuva ). Chironumus -toukkia oli vuonna aikaisempiin vuosiin verrattuna huomattavasti enemmän, mikä näkyy toukkien suuren koon vuoksi varsinkin biomassassa. Surviaissääskiä oli muutenkin kyseisenä vuonna edellisiin vuosiin verrattuna jonkin verran enemmän. Paikalla esiintyvien surviaissääskilajien joukossa on myös lajeja, jotka eivät ole likaantuneiden pohjien lajeja (Nyman 4). Kuva. Pohjaeläimistön yksilötiheydet ja biomassat Kokkolan edustan havaintoasemalla H vuosina 4. (Nyman 4)

55 Kaustarinlahden suu (J) 4 Havaintopaikalta on pohjaeläinaineistoa -luvulta vain vuodesta eteenpäin. Vertailuaineistoa Vertailuaineistoa on vuosilta Vuonna harvasukasmatoja oli huomattavasti enemmän ja isokokoisia Chironomus -toukkia taas vähemmän kuin vuosina ja (kuva ). Tämä vaikutti myös biomassaan. Harvasukasmatojen valtalaji vuonna oli Aulodrilus pluriseta, joka ei ole likaantuneen pohjan tyyppilajeja. Lajisto pisteellä on melko monipuolinen. Vuonna paikalla tavattiin melko runsaasti myös puhtaille alueille tyypillisiä raakkuäyriäisiä (Ostracoda) (Nyman 4). Vuosien 97 8 aineistoon verrattuna vaikutta siltä, ettei paikan J pohjaeläimistössä olisi tapahtunut suuria muutoksia (Nyman 4). Kuva. Pohjaeläimistön yksilötiheydet ja biomassat Kokkolan edustan havaintoasemalla J vuosina ja. (Nyman 4) Luodon saaristo (L) Luodon saaristossa Kåtölandetin ja Stockön välisellä selällä sijaitsevan vertailupaikan pohjaeläimistön yksilötiheydet ja biomassat ovat pienemmät kuin muilla havaintopaikoilla ja harvasukasmatoja on vähemmän (kuva ). Lajisto on myös muutenkin osittain toinen (Nyman 4). Yksilömäärien vuosienvälinen vaihtelu on johtunut lähinnä raakkuäyriäisten (Ostracoda) määrän vaihtelusta. Biomassassa on ollut havaittavissa vähenevä trendi, joka on johtunut surviaissääskien toukkien ja harvasukasmatojen vähenemisestä. Vuonna harvasukasmatojen biomassa oli edellisiä vuosia jonkin verran suurempi ja näytteisiin oli saatu muutama amerikansukasjalkainen (Marenzelleria), joiden vaikutus biomassaan oli melko suuri (Nyman 4). Kuvat. Pohjaeläimistön yksilötiheydet ja biomassat Luodon saariston vertailuasemalla L vuosina. (Nyman 4)

56 7.4 Pohjaeläimistö ekologisen tilan indikaattorina Vesimuodostumien kokonaisarviossa Kokkolan edusta ja Tankar on luokiteltu tyydyttävään ja Luodon saaristo hyvään ekologiseen tilaan (Westberg & Lax 4, luonnos). Ekologisen luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin. Perämeren alueella biologisena luokittelutekijänä toimii pohjaeläimistö. Rannikon pehmeiden pohjien pohjaeläimistön tilaa kuvaamaan on kehitetty luokitteluindeksi (BBI- ELS), jonka olettamuksena on, että lajiston monimuotoisuus pienenee ympäristöstressin kasvaessa. Indeksi on sovitettu Itämeren olosuhteisiin ja se ottaa huomioon ympäristötekijöiden rajoittaman, rannikkovesien luonnostaankin alhaisen pohjaeläindiversiteetin, samoin kuin syvyyden vaikutuksen lajikoostumukseen. Indeksin laskennassa käytetään lajien lukumäärää ja yksilötiheyksiä sekä pistearvoja eri eläinlajien tai -ryhmien ympäristöstressin sietokyvystä (Vuori ym. 9a). Laskentamallia on päivitetty vuonna (Perus & Österberg ). Ympäristöhallinnon laatimassa vesimuodostumien kokonaisarviossa käytetyt pohjaeläimistön BBI-ELS -indeksit (aineistona vuodet ) osoittavat Kokkolan edustalla hyvää, Tankarissa välttävää ja Luodon saaristossa erinomaista luokkaa (Westberg & Lax 4, luonnos). Kokkolan edustan vuosittaisen pohjaeläintarkkailun näytteenottopaikat sijaitsevat Kokkolan edustan (asemat H, J ja D), Tankarin (asema C) ja Luodon saariston (asema L) vesimuodostumissa. Taulukossa on esitetty Kokkolan edustan pohjaeläintarkkailun vuosittaisista tuloksista lasketut pohjaeläinindeksit ja niiden mukaiset luokat (taulukko ). Vuodelle 4 ei ole yhteistarkkailun vuosiyhteenvedoissa laskettu BBI-ELS -indeksiä, joten se puuttuu tarkastelusta. Taulukko. Kokkolan edustan pohjaeläinnäytteistä lasketut havaintoasemakohtaiset BBI-ELS -indeksit vuosina. (Nyman 4 mukaan) Vesimuodostuma, asema Kokkolan edusta, asema H BBI-ELS,,9,44,,,4,,7,7 BBI-ELS luokka V V T T V T H V V Kokkolan edusta, asema J BBI-ELS,8,7, BBI-ELS luokka H H V Kokkolan edusta, asema D BBI-ELS,4,44,9,,87,,77,7,7 BBI-ELS luokka T T T Hu H E H H H Tankar, asema C BBI-ELS,,4,,9,8,,,47,8 BBI-ELS luokka Hu Hu V V H Hu V T V Luodon saaristo, asema L BBI-ELS,,4,,8,,9,,,9 BBI-ELS luokka H V E H E H H E H Luokituksen värisymbolit: Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Pohjaeläinnäytteiden vuosikohtaisten indeksiarvojen ja niiden luokituksen vaihtelu vuosina on melko suurta. Luokitus erinomaiseksi johtuu useimmiten siitä, että näytteissä on ollut suhteellisen runsaasti raakkuäyriäisiä. Raakkuäyriäisten määrät vaihtelevat usein vuodesta toiseen. Huonoksi luokitellut näytteenotot johtuvat useimmiten siitä, että pohjaeläimistö on suurilta osin koostunut harvasukasmadoista, kuten esimerkiksi asemalla C (Nyman 4). Vesimuodostuman Kokkolan edusta näytteenottopaikan H luokitus on vaihdellut vuodesta riippuen hyvästä välttävään. Näytteenottopaikka D on viimeisimpien vuosien aineiston perusteella ollut hyvässä luokassa, tätä ennen luokka on vaihdellut välillä erinomainen huono. Asema J luokittui vuosien ja pohjaeläintulosten perusteella hyväksi, mutta vuoden luokitus on välttävä harvasukasmatojen suuren määrän johdosta (Nyman 4).

57 Vesimuodostumaan Tankar kuuluva näytteenottopaikka C on pohjaeläimistön perusteella sijoittunut vaihtelevasti hyvään huonoon luokkaan. Vaihtelu johtuu lähinnä harvasukasmatojen ( huonoja ) ja raakkuäyriäisten ( hyviä ) määrien vaihteluista. Paikka ei ole edustava koko Tankarin vesimuodostumalle, sillä se sijaitsee melko pienessä syvänteessä, johon kertyy orgaanista ainesta laajoista ympäröivistä eroosiopohjista. Lisäksi paikka kärsii vuosittain hapen puutteesta. Paikkaan kohdistuva orgaaninen kuormitus on suurempi kuin esimerkiksi paikalla D, joka sijaitsee melko laaja-alaisessa syvänteessä ja jossa pohjaan laskeutuva orgaaninen aines jakautuu paljon laajemmalle alueelle. Paikan C ominaisuuksien takia sen pohjaeläimistö reagoi herkästi kuormituksen ja happiolosuhteiden muutoksiin, ja vuosien välisistä vaihteluista huolimatta paikan pohjaeläimistön pitkäaikainen kehityssuunta kuvastaa laajemmankin alueen tilaa (Nyman 4). Vesimuodostumaa Luodon saaristo edustava vertailupaikka L on luokittunut pohjaeläimistön perusteella vuotta lukuun ottamatta hyväksi tai erinomaiseksi. Paikka sijaitsee melko laajan pehmeän pohjan alueella ja sitä voidaan todennäköisesti pitää vesimuodostumalle edustavana. Pohjaeläimistö on paikalla niukkaa ja pohjaeläinindeksi herkkä harvasukasmatojen, surviaissääskien ja raakkuäyriäisten satunnaisille vaihteluille (Nyman 4). Laatuindeksien tulkinnassa pitää muistaa, että indeksiarvo ja sen perusteella tehty luokitus sisältävät hyvin suuria yleistyksiä. Laskentakaavassa esimerkiksi kaikille harvasukasmato- ja surviaissääskilajeille on annettu sama huono painoarvo, vaikka ryhmät sisältävät lajeja, joiden elinympäristövaatimukset ovat erilaisia. Indeksiarvot sisältävät myös samantapaista satunnaisvaihtelua kuin näytteenottotulokset (Nyman a). On lisäksi huomioitava, että laatuindekseihin vaikuttavat myös muista kuin paikallisista syistä johtuvat muutokset pohjaeläimistössä (Nyman a). Esimerkiksi valkokatkan yleinen häviäminen rannikkoalueilta näkyy selvästi näytteenottopaikkojen C ja D pohjaeläinaineistoista lasketuissa laatuluokituksissa. Varsinkin Kokkolan edustalla, jossa merenpohja on hyvin vaihteleva ja koostuu eroosio- ja sedimentaatiopohjien mosaiikista, jokainen näytteenottopaikka on omaleimainen eikä välttämättä edusta koko sitä vesimuodostumaa, jossa se sijaitsee (Nyman ). Esimerkiksi näytteenottopaikan C pohjaeläimistö näyttää todennäköisesti astetta huonommalta kuin alueen tila laajemmalti on (Nyman a). Kokkolan edustan pohjan mosaiikkimaisuuden takia pohjien laadussa ja pohjaeläimistössä ei synny selviä vaikutusvyöhykkeitä kuormituslähteiden ympärillä. Pohjan topografia on kuitenkin pysyvä, ja saman näytteenottopaikan pohjaelinnäytteiden aikasarjoista on siten mahdollista arvioida kuormitusvaikutusten ajalliset muutokset. 8. Makrolevät ja vesikasvillisuus Makrofyyttilajiston eli makrolevien ja vesikasvien muutokset tai saman lajin runsausvaihtelut ilmentävät vesistön ravinnetilannetta (Blomster ). Levät ottavat ravinteita ohivirtaavasta vedestä ja reagoivat mm. kasvua rajoittavien ravinteiden määrän muutoksiin. Makrofyyttiseurantaa on tehty osana Kokkolan merialueen yhteistarkkailua jo vuodesta alkaen. Kartoitus perustuu eri lajien peittävyyden arviointiin ja siinä on huomioitu erityisesti runsasravinteisuutta ilmentävät lajit (taulukko 7). -luvulla kartoituksia on tehty vuosina 7 (Styrman 8) ja (Styrman ).

58 7 Taulukko 7. Eutrofiaa eli runsasravinteisuutta ilmentävät levälajit (paksulla merkityt lajit on otettu huomioon peittävyyksien summissa, taulukko 7). (Styrman ) Laji Indikaattori Viherahdinparta (Cladophora glomerata) Kuormitus, ravinteikkuus Suolilevä (Enteromorpha/ Ulva sp.) Kuormitus, ravinteikkuus Merivita (Potamogeton filiformis) Ravinteikkuus Hapsivita (Potamogeton pectinatus) Ravinteikkuus Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) Keskiravinteikkuus/ ravinteikkuus Merihaura (Zannichellia palustris) Runsasravinteikkuus Mukulanäkinparta (Chara aspera) Runsasravinteikkuus Kalvasärviä (Myriophyllum sibiricum) Runsasravinteikkuus 8. Kasvillisuuslinjat Kartoitukset on vuodesta alkaen tehty käyttäen samoja kasvillisuuslinjoja (liite 4, taulukko 8). Linjat sijaitsevat lähellä Ykspihlajanlahden kuormituspisteitä ja vedenlaadun seurantapisteitä ja etenevät siitä Perandön ja Repskärin kautta ulommalle merialueelle. Seuraavassa on käyty läpi linjakohtaisesti kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia (Styrman mukaan). Perandön SE-ranta (linja ) Runsasravinteisuutta ilmentävistä lajeista ahdinparran (Cladophora glomerata) runsaus on vaihdellut selvästi jo vanhemmissa kartoituksissa. Vuosien 7 ja välillä sen peittävyys on vähentynyt kaksi kolmasosaa. Suolilevä (Ulva) ja hapsivita (Potamogeton pectinatus) ovat pysyneet poissa viimeiset kartoitusvuodet. Aiemmin suolilevää on linjalla tavattu vuonna 99 ja hapsivitaa vuosina 99 ja 999. Runsasravinteisuutta ilmentävien lajien peittävyydet ovat linjalla olleet isoimmillaan vuonna 99 (taulukko 8). Vuoden runsasravinteisuutta edustavien lajien peittävyydet olivat vertailukertojen alhaisimmat. Äggholmen (linja b) Kaikki linjalla esiintyvät runsasravinteisuutta ilmentävät lajit ovat vähentyneet (Ulva, Potamogeton filiformis) tai hävinneet (Cladophora) vuosien 7 ja välillä. Vähäravinteisuutta ilmentävistä lajeista ärviää (Myriophyllum) esiintyy, mukulanäkinparta (Chara aspera) on pysynyt vuoden 99 jälkeen poissa. Runsaimmin ravinteisuutta ilmentäviä lajeja on linjalla esiintynyt vuonna 99, myös vuosina 999 ja näitä lajeja on ollut enemmän kuin muina vuosina (taulukko 8). Kesällä runsasravinteisuutta ilmentävien lajien peittävyys oli kartoituskertojen alin. Bergbådan (linja 4b) Ahdinparta on lisääntynyt ja suolilevä vähentynyt vuosien 7 ja välillä. Ravinteisuutta ilmentäviä lajeja on linjalla esiintynyt runsaimmin vuonna 99 (taulukko 8). Alhaisimmillaan peittävyydet ovat olleet vuosina 99, 7 ja. Linnuston vaikutus lienee alueella syynä rantaveden ravinteisuuteen. Repskär (b) Ravinteisuutta ilmentäviä lajeja on esiintynyt eniten vuonna 99 (taulukko 8). Linjalla esiintyneistä runsasravinteisuutta ilmentävistä lajeista ahdinparta on hävinnyt ja merivita runsastunut vuosien 7 ja välillä.

59 8 Torsön E-saaren N-ranta (linja a) Ahdinparta ja suolilevä ovat vähentyneet tai hävinneet havainnointivuosien 7 ja välillä. Merivita on pysynyt poissa linjalta kyseisinä vuosina. Runsasravinteisuutta ilmentävien lajien peittävyydet ovat linjalla olleet suurimmillaan vuonna 99 (taulukko 8). Peittävyydet ovat olleet pienimpiä vuosina ja. Torsön E-saaren E-ranta (linja b) Ahdinparta ja suolilevä ovat olleet vähäpeitteisiä koko havainnointisarjan. Näitä lajeja ei ole esiintynyt kahdella viimeisellä havainnointikerralla. Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) on vuoteen asti ollut runsain laji. Ilmaversoiskasveista järviruoko (Phragmites australis) on viime vuosina runsastunut ja oli runsain vuonna. Torsön NE-luodon N-ranta (linja a) Ahdinparta ja suolilevä ovat vuoden 999 jälkeen vähentyneet selvästi, suolilevää ei tavattu ollenkaan vuonna. Merivita on pysynyt poissa linjalta. Toisaalta yksi runsasravinteisuutta ilmentävä laji, hapsivita (Potamogeton pectinatus), havaittiin vuonna linjalla ensimmäistä kertaa. Silti runsasravinteisten lajien peittävyys oli vuonna havainnointijatkumon alhaisin. Suurimmat runsasravinteisuutta ilmentävien lajien peittävyydet ovat olleet vuosina 99 ja 999 (taulukko 8). Saarella on pesinyt suuri naurulokkiyhdyskunta (enimmillään yli paria) vuoteen saakka. Yhdyskunta on siirtynyt pois, mikä on ilmeisesti vähentänyt rantaveden ravinteisuutta ja näkyy myös makroleväkasvillisuudessa. Gräsholmenin (Glädjesholmenin) SE-saari (linja a) Kahdella viimeisellä havainnointikerralla runsasravinteisuutta ilmentävistä lajeista ahdinparta on vähentynyt ja suolilevä on pysynyt poissa linjalta. Ravinteisuutta ilmentäviä lajeja on esiintynyt peittävimmin vuonna 99 ja 999 (taulukko 8). Havainnointijakson alhaisimmat peittävyydet runsasravinteisuutta ilmentävillä lajeilla havaittiin vuosina 99 ja. Gräsholmenin (Glädjesholmenin) SE-luoto (linja b) Suolilevän ja ahdinparran peittävyydet ovat kahdella viimeisellä havainnointikerralla olleet alhaisimmat koko selvityshistorian aikana. Lajit runsastuivat hieman vuodesta 7. Ravinteisuutta ilmentäviä lajeja on esiintynyt peittävimmin vuonna 99, vähiten näitä lajeja oli vuonna 7 (taulukko 8). Taulukko 8. Runsasravinteisuutta ilmentävien lajien peittävyyksien summat eri vuosina (tulokset koottu raportista Styrman ). Levätutkimuslinja Koodi Torsön E-saaren N-ranta a, 4,,9, 4,,,4 Torsön E-saaren E-ranta b,,,,,,, Torsön NE-luodon N-ranta a,4 4, 4,8,4,9,7,9 Perandö,,4,7,9,4,,** Gräsholmen SE-saari a -,,,8,,7, Gräsholmen SE-luoto b -,,7 4,,,*, Repskär b,,8,,8,,,7 Äggholmen b,7,,9,8 4,,, Bergbådan 4b,,,, 4,,, Koko merialueen keskiarvo,,7, 4,,,,8 *Raportissa Styrman on virhe taulukon Cladophora glomerata peittävyyden keskiarvossa, mutta kaikkien lajien peittävyyksien summa on raportissa oikein. ** Raportissa Styrman on virhe taulukon Cladophora glomerata ja Potamogeton filiformis peittävyyksien keskiarvoissa (oikeat luvut C. glomerata,4 ja P. filiformis,8), jolloin kaikkien lajien peittävyyksien summa on,.

60 8. Makrolevien peittävyyden ja vedenlaadun vertailu 9 Itämerellä on tutkittu ympäristötekijöiden vaikutusta makrolevien lajikoostumukseen (lajien läsnäolo/ poissaolo), mutta koska lajit ovat etenkin pohjoisella Itämerellä hyvin sopeutuneita runsasravinteisuuteen, etenkään monivuotisten levien lajikoostumukseen perustuvan luokittelun ei ole todettu olevan luotettava indikaattori kuvaamaan ravinteisuuden tasoa. Muutokset pohjan peittävyydessä ovat lajin läsnä-/ poissaoloa herkempi indikaattori (Ratia & Kalliolinna ). Kokkolan edustan makrolevien peittävyyden korrelaatiota vedenlaatuun perustuvan vesistön tilan arvioinnin kanssa on tutkittu tilastollisin menetelmin Kokkolan edustan vuoden yhteenvetoraportissa (Ratia & Kalliolinna ). Kunkin levälinjan aineistoa verrattiin sitä lähimpänä sijaitsevan vedenlaadun havaintopisteen aineistoon. Kaikkien linjojen lähistöllä ei sijaitse havaintopistettä ja nämä linjat jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Tulosten perusteella leväpeittävyys näyttäisi noudattelevan sekä koko avovesikaudella että loppukesällä parhaiten veden kokonaisfosfori-, ammoniumtyppi- ja a-klorofyllipitoisuuksia sekä avovesikaudella paikoitellen (linjat ja b) myös sameusarvoja. Tilastollisesti merkitsevä riippuvuus havaittiin kuitenkin ainoastaan linjan leväpeittävyyden ja koko avovesikauden sameuden (p =,7) välillä sekä linjan 4 leväpeittävyyden ja koko avovesikauden saliniteetin välillä (p =,). Loppukesällä (heinä elokuu) peittävyyden ja vedenlaatuparametrien välillä ei havaittu korrelaatiota eri levälinjoilla. Vertailuaineistoa muiden rannikkoalueiden leväpeittävyyksiin ei ollut saatavilla (Ratia & Kalliolinna ). Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu myöskään verrattaessa levälinjoja ja vedenlaatuparametreja tutkimusalueittain vähiten kuormitettuun pisteeseen (levälinja 4b, vesinäyte A). Sen sijaan vedenlaatuparametreista sameus-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat tilastollisesti suurempia ja näkösyvyys pienempi kaikilla tutkimusalueilla verrattuna vähiten kuormitettuun tutkimusalueeseen. Lisäksi levälinjoilla a ja b (vedenlaatu R4) sekä linjalla (vedenlaatu C) myös ammoniumtyppipitoisuus oli merkitsevästi suurempi ja pisteillä a ja b klorofyllipitoisuudessa ja lämpötilassa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero verrattuna vähiten kuormitettuun tutkimusalueeseen (Ratia & Kalliolinna ). Perämerellä fosfori on yleensä kasvua rajoittava minimiravinne, mikä toisaalta riippuu myös muusta kuormituksesta (Leppänen ym. ), esimerkiksi Kokkolan edustalla typpikuormitus on runsasta. Makrolevien optimaalinen ravintosuhde poikkeaa selvästi kasviplanktonin optimaalisista ravinnesuhteista, sillä makrolevät tarvitsevat huomattavasti enemmän typpeä. Makroleville optimaalinen typpi:fosfori -suhde on noin : (Blomster ). Optimaalisen ravinnesuhteen perusteella koko avovesikauden keskiarvoihin perustuen typpi olisi makrolevien minimiravinne Kokkolan edustan levälinjoilla (kok-n:kok-p, :) ja a-b (kok-n:kok-p, :) ja fosfori puolestaan levälinjoilla b (kok- N:kok-P, :) ja 4b (kok-n:kok-p, 4:). Loppukesän (heinä elokuu) ravinnepitoisuuksien perusteella tilanne on muutoin sama, paitsi levälinjalla loppukesän minimiravinne on useimpina vuosina ollut fosfori (Ratia & Kalliolinna ). 8. Yhteenveto Makrofyyttien esiintymiseen vaikuttavat ympäristötekijät. Fyysisistä tekijöistä lämpötila ja valon määrä ovat tärkeimmät. Valon tunkeutumissyvyyteen vaikuttaa veden sameus. Kokkolan edustalla jään ja aaltojen voima muokkaavat kasvustoja. Isokokoiset makrolevät ja korkeammat monivuotiset vesikasvit ilmentävät ympäristön ravinteisuutta. Vuosittain vaihtelevat ympäristöolosuhteet näkyvät yksivuotisten makrofyyttinen kasvun vaihteluna vuodesta toiseen. Niiden esiintyminen on vahvemmin riippuvainen fyysisistä ympäristötekijöistä. Kokkolan edustan makroleviä ja vesikasvillisuutta on tutkittu vuodesta lähtien. Viimeisimpien kartoitusten (7 ja ) perusteella runsasravinteisuutta ilmentävien lajien pohjan peittävyydet ovat vähentyneet kaikilla tutkimusalueilla vuodesta 999 (Styrman ). Viidellä linjalla (, b, b, b ja a) peittävyydet ovat vähentyneet aina vuoteen. Bergbådanin (4b) linjalla peittävyys on

61 pysynyt samalla tasolla viimeiset kartoitukset. Torsön E-saaren N-rannan (a), Gräsholmenin SEsaaren (a) ja SE-luodon (b) linjoilla peittävyys on lisääntynyt vuosien 7 ja välillä. Keskimäärin peittävimmät kasvustot ovat viimeisimmissä kartoituksissa olleet uloimmalla linjalla Bergbådanissa (4b) ja Ykspihlajanlahden perukassa Torsössä (a). Torsössä (b) on ollut myös peittävyydeltään keskimäärin vähäisin kasvusto, myös Gräsholmenissa (a, b) ja Äggholmenissa on peittävyys ollut vähäistä. Jo aiemmassa laajassa selvityksessä (Kalliolinna & Aaltonen 4) on todettu vedenlaatuaineiston kuvastavan makroleväaineistoa paremmin eri alueiden välisiä rehevyyseroja. Tilastotarkastelujen lisäksi ajatusta tukee se, että samankin luodon eri linjojen kasvillisuuden peittävyyksissä on huomattavia eroja. Yksittäisen levälinjan peittävyyksiin vaikuttaakin ennen kaikkea linjan sijainti omine ympäristöolosuhteineen (Kalliolinna & Aaltonen 4). Sen sijaan saman kasvillisuuslinjan peittävyyksiä eri vuosina voidaan verrata toisiinsa. Pidemmällä aikavälillä voidaan saman kasvillisuuslinjan seurannassa havaita eroja, jotka näkyvät myös veden laadussa rehevyyden muutoksina. Myös lajistomuutokset ilmentävät rehevyysvaihtelua. 9. Kalasto 9. Kalataloustarkkailut 9.. Kalastustiedustelut Kotitarve- ja virkistyskalastustiedusteluilla on selvitetty alueen kalastusta ja saaliita sekä kalastusta haittaavia tekijöitä. Tiedustelu on tarkastelujaksolla tehty viimeksi koskien vuotta (Holsti ). Kyseisen vuoden kalastustiedustelu kohdennettiin Kokkolan kalastusseuran (Gamlakarleby fiskargille) ja Öjan osakaskunnan (Öja delägarlag) kalastusluvan lunastaneille kotitalouksille. Vastaajien tulokset laajennettiin koskemaan kaikkia luvan lunastaneita kotitalouksia. Kyselyn perusteella virkistys- ja kotitarvekalastus Kokkolan edustalla on intensiivistä (Holsti ). Kalastus Kokkolan edustan merialueella on varsin monipuolista, vaikka se painottuukin voimakkaasti verkkokalastukseen. Tärkeimmät saalislajit ovat olleet siika, ahven ja hauki. Siika muodostaa kolmanneksen alueen kokonaissaaliista. Alueella kalastetaan myös muikkua ja silakkaa, kuhaa saadaan saaliiksi vain satunnaisesti. Meritaimenen ja lohen saaliit ovat olleet tarkkailun aikana varsin pieniä, joskin niiden ruokakuntakohtainen saalis on Kokkolan edustan merialueella suurempi kuin Turun, Luvian, Porin tai Merikarvian edustoilla. Kokkolan edustalla toteutettujen kalastustiedustelujen perusteella alueen kalakannassa voidaan havaita negatiivisia muutoksia, kun särkikalojen saalisosuus on kasvanut -luvulla (Holsti ). Erityisesti lahnan saalisosuus on kasvussa. Vuonna merkittävimmät kalastusta haittaavat tekijät liittyivät saaliiseen ja kalakannan rakenteessa havaittuihin muutoksiin (Holsti ). Suurimmaksi kalastushaitaksi nousi vähempiarvoisten eli ns. roskakalojen osuus ja huono/toiveita vastaamaton saalis. Toisaalta teollisuuden jätevedet olivat merkittävimpien haittojen joukossa. Myös hylkeiden koettiin vaikeuttavan kalastusta alueella pelottelemalla saaliskalat pois ja syömällä pyydyksistä saaliit. Merimetsoista koetun haitan suuruus on Kokkolan edustalla huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi Turun edustalla, eivätkä merimetsot ainakaan tällä hetkellä vaikeuta Kokkolan edustalla tapahtuvaa kalastusta. 9.. Koekalastukset Koekalastusten tavoitteena on arvioida verkoilla kalastettavien lajien esiintymistä tarkkailualueella ja lajien runsaussuhteita lukumäärinä ja yhteispainona ja verrata tuloksia aikaisempiin havaintoihin (Aaltonen & Kalliolinna 9). Koekalastukset tehdään Coastal-yleiskatsausverkoilla. Tarkkailualue on jaettu kolmeen osa-alueeseen: sisäsaaristo (alue ), välisaaristo (alue ) ja ulkosaaristo (alue ) (Kivi-

62 nen ). Kullakin alueella kalastetaan tarkkailuohjelman mukaisesti vähintään verkkoyötä. Viimeisimmät koekalastukset ovat vuosilta ja. Kokkolan edustan merialueen kalataloustarkkailun osaraportin (Kivinen ) mukaan Jäte- ja jokivesien vaikutusalueen saalislajistossa ei ole tapahtunut vuosien ja koekalastusten perusteella merkittäviä muutoksia. Koko tarkkailualueelta tavattiin 7 kalalajia, mitä voidaan pitää melko runsaana. Vuoteen verrattuna lajimäärä lisääntyi hauella, turvalla ja vimpalla. Ahven ja särki olivat saaliin päälajit sekä vuonna että vuonna. Vuoteen verrattuna silakan osuus väheni selvästi. Selityksenä tähän voi olla silakan parvikäyttäytyminen, sillä parven osuminen verkkoon nostaa silakan osuutta saaliissa merkittävästi. Ulkosaariston yksikkösaaliit olivat sisäsaaristoa vähäisemmät. Tilanne oli päinvastainen vuoteen verrattuna. Kaikkien pääasiallisten lajien yksikkösaaliit olivat lisääntyneet. Yli kuuden metrin syvyydessä yksikkösaaliit olivat sisäsaariston alueella selvästi muita alueita suuremmat. Koeverkkojen likaantuminen arvioitiin vuonna runsaammaksi kuin vuonna. Likaantuminen oli vähäisintä välisaaristossa. Ahvenen ja särjen keskipainot olivat korkeimmat ulkosaariston ja pienimmät sisäsaariston alueilla. Ahvensaalis oli naarasvoittoinen kuten esimerkiksi Rauman edustalla. Koekalastussaaliissa oli taloudellisesti merkittäviä lajeja (siika ja muikku) aiempaa enemmän. Kokkolan edustan merialueen kalasto ei ole erityisen särkikalavaltainen, jos sitä vertaa Rauman, Turun tai Pietarsaaren edustoihin. Särjen ja ahvenen yksikkösaaliit ovat kuitenkin lisääntyneet alueella (Kivinen ). Jätevesien purkualuetta edustavan sisäsaariston kalastoa ei voida pitää erityisen tiheänä eikä särkikalavaltaisena. Yksikkösaaliissa tapahtunut kehitys kuitenkin osoittaa, että alueen kalasto on muuttunut erityisesti särjen ja ahvenen osalta. Vastaavanlainen kehitys on havaittu myös Pietarsaaren edustan merialueella. Sisäsaariston voidaan olettaa jo ympäristötekijöiden vuoksi eroavan muista osaalueista, koska siellä on eniten särjelle ja ahvenelle soveltuvia lisääntymisalueita. Oletettavasti ahvenen ja särjen lisääntymisolosuhteet ovat Kokkolan edustalla parantuneet. Tämä näkyy myös välisaariston saaliissa. Kalastomuutokset osoittavat rehevöitymisen lisääntyneen alueella, tosin pistekuormituksen rehevöittävää vaikutusta on vaikea erotella hajakuormituksesta (Kivinen ). 9.. Siian poikastuotantoalueet Karisiian lisääntymismahdollisuuksia Kokkolan edustan merialueella on epäilty suurten teollisuus- ja liikennehankkeiden toteuduttua. Koska todennetut tiedot siian kutupaikoista ja poikasten kasvupaikoista Kokkolan sisäsaaristossa ovat puuttuneet, toteutettiin Kokkolan edustalla siian poikastuoton pitkäaikaisseuranta nuottauksin vuosina 8 (Tikkanen ym. ). Vuonna 8 tehtyjen kartoitusten perusteella seurantaan valittiin mukaan kuusi aluetta: Sandviken, Harrbådan, Hopeakivenlahti, Torsö, KIP eteläisen edusta ja Hamnskäret. Vuonna nuotattiin lisäksi Vagelbergetilla ja syväsataman vieressä. Selvityksen mukaan useat Kokkolan edustan karikot ja rantojen läheiset karikot ja hiekkasärkät soveltuvat siian kutualueiksi ja poikasten kasvupaikoiksi. Poikasia löydettiin kaikilta tutkituilta hietikkosannoilta, joskin erittäin vähän rehevöityneeksi luokitellun Kaustarinlahden rannoilta. Siian keskikoko suureni kesän edetessä ja siiat kasvoivat alueella todennäköisesti normaalisti (Tikkanen ym. ). Vertailutietojen puuttuessa kutu- ja poikasalueiden laatua ja mahdollisia pitkäaikaismuutoksista ei pysty luotettavasti arvioimaan. Mahdollista on esimerkiksi se, että rehevöitymisestä aiheutuva sedimentoituminen on vuosikymmenien aikana pienentänyt siian kutuun soveltuvan pohjan ja poikasille sopivien hiekkarantojen pinta-aloja (Tikkanen ym. ). Vuosien 8 tulokset osoittavat, että myös Kokkolan edustalla esiintyy suuria vuosien välisiä eroja. Erojen syitä ei tällä aineistolla ja tarkastelulla ei ole mahdollista luotettavasti osoittaa, mutta todennäköisesti sekä kudun että poikasten kuoriutumisen ja kasvun aikaisella säätekijöillä on suuri merkitys. Myös ihmistoiminnan kuten kalastuksen määrän vaihteluilla voi olla vaikutusta (Tikkanen ym. ).

63 Tulevina vuosina on mahdollista laajentaa vertailua Perämeren muihin alueisiin, kun käytettävissä on vertailutietoa RKTL:n Intersik-hankkeesta, missä selvitettiin Merenkurkun siian poikasalueita ja niiden ominaisuuksia (Tikkanen ym. ). Seurantaa suositellaan jatkettavaksi samoilla menetelmillä tulevina vuosina. Lisäksi suositellaan tutkittujen poikasalueiden laadun selvittämistä sekä poikastuotantoon- ja kutuun soveliaiden alueiden kartoittamista. Kutu- ja poikasalueiden esiintymistiedoilla on tärkeä merkitys mm. ympäristön tilan seurannan kannalta sekä arvioitaessa merialueelle tulevien yksittäisten hankkeiden vaikutuksia (Tikkanen ym. ). 9. Kalojen metallipitoisuudet Ahvenesta, siiasta ja silakasta on mitattu korkeimmat lihaksen elohopeapitoisuudet vuonna 97 (kuva ). Sen jälkeen siian pitoisuudet ovat olleet tasaisen pieniä, myös silakan pitoisuudet ovat olleet alhaisia. Vuonna kaikki siian Hg-pitoisuudet ja suurin osa ahvenen pitoisuuksista olivat alle määritysrajan (,7 mg Hg/kg tp). Silakka ei ollut mukana vuoden määrityksissä. Mateen lihaksen elohopeapitoisuuksia on seurattu 99-luvulta lähtien ja korkeimmat elohopeapitoisuudet ovat vuodelta 99, jolloin myös ahvenen elohopeapitoisuus oli samaa tasoa. Korkeimmat hauen elohopeapitoisuudet on mitattu vuonna. Ahvenen ja siian lihaksen kadmiumpitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan 97-luvulla, jonka jälkeen etenkin 99-luvulta lähtien pitoisuudet ovat olleet erittäin pieniä (kuva ). Myös mateen ja hauen kadmiumpitoisuudet ovat olleet alhaisia. Vuosina ja pitoisuudet jäivät alle määritysrajan (v. <, mg ja v. <, mg/kg tp). Tässä esitetyissä tuloksissa ei ole 97-luvulta lähtien ollut yhtään elohopea- tai kadmiumpitoisuutta, joka olisi ylittänyt käyttörajoituspitoisuudet, mg Hg/kg tp ja, mg Cd/kg tp. Kokkolan edustalta tutkituissa kaloissa suurimmatkin mitatut elohopeapitoisuudet ovat olleet kokoajan alle puolet rajoitusarvoista. Myös vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa (Vna 88/) ahvenelle annettu EQS-arvo, mghg/kg tp (ympäristölaatunormi + taustapitoisuus) on alittunut kaikissa tutkituissa ahvenen lihasnäytteissä. Vuoden mateista ja siioista mitattiin myös lihaksen nikkeli-, kupari- ja lyijypitoisuus. Lyijy- ja nikkelipitoisuudet jäivät alle määritysrajan (Pb <, mg/kg tp, Ni <, mg/kg tp). Kuparia oli mateissa (,8 mg/kg tp) ja siioissa (, mg/kg tp) keskimäärin lähes yhtä paljon (kuva 4). Taulukkoon 9 on kerätty eri kalalajien lihaksen metallipitoisuuksia rannikkoalueilta. Silakan raskasmetallipitoisuuksista on eniten vertailumateriaalia. Kokkolan edustan merialueen silakoiden kadmiumpitoisuudet olivat pienempiä kuin kaikkien vertailualueiden pitoisuudet. Perämeren korkeimmat silakan elohopeapitoisuudet ylittivät Kokkolan pitoisuudet. Ruotsin rannikolla ahvenen ja silakan elohopeapitoisuudet olivat 98-luvulla korkeita Kokkolaan verrattuna. Kuormittamattomalla alueella (Pyhämaa) silakan elohopeapitoisuudet olivat samaa tasoa Kokkolan kanssa.

64 mg/kg tp,4,4 Kadmium Ahven Hauki Siika Silakka Made,,,,,,,, mg/kg tp,, Elohopea Ahven Hauki Siika Silakka Made,,,,, Kuva. Ahvenen, hauen, mateen, siian ja silakan keskimääräiset lihaksen kadmium- ja elohopeapitoisuudet Kokkolan edustalla vuodesta lähtien 974 lähtien. mg/kg tp, Made mg/kg tp, Siika,,,,,,,,,,,, 4 Keskiarvo 4 Keskiarvo Kuva 4. Mateen ja siian kuparipitoisuudet Kokkolan edustalla vuonna.

65 4 Taulukko 9. Kalojen lihaksen keskimääräisiä metallipitoisuuksia vuosina 974 Kokkolan edustalla ja eräissä vertailukohteissa Pohjanlahdella (lähteet: Ala-saarela 98, Virta ym., Aaltonen & Kalliolinna 99, 4 Kalliolinna & Aaltonen 99, Kalliolinna 997, Kalliolinna & Aaltonen 4, 7 Kalliolinna 7, 8 Tervo ym. 98, 9 Ympäristökatsaus 99, Pitkänen ym. 987, Kiesvaara ja Heinemo 989) (Huom. kaikista lajeista ei tuloksia joka vuodelta, lihavoidut tulokset epävarmoja: Cd määritysraja, mg/kg tp). Vuonna määritysrajat (KVVY) Cd:, mg/kg tp. ja Hg:,7 mg/kg tp). Tutkimusalue Kalalaji mg/kg tp Ahven Siika Silakka Hg Cd Hg Cd Hg Cd Kokkola 974,,,,4 Kokkola 97,,4,,4,7,4 Kokkola 979,,,,,, Kokkola 98, <,, <,, <, Kokkola 98,,,4,,4, Kokkola 987,4,7,8,8,, Kokkola 989 4,,4,, Kokkola 4,9,4,,,4,9 Kokkola 99,9,,,,, Kokkola 999,,,47, Kokkola 7,9,7,,,, Kokkola *,, <,7 <, Perämeri (Kalajoki) 979 8,9,7 Perämeri ja,-,4,-, Perämeri 99, -,,9-, Vaasa 99 <,-,,-,7 Ruotsin rannikko /88,-, <,-, Pyhämaa,

66 . Yhteenveto Kokkolan edustan merialue sijaitsee Pohjanlahdella eteläisellä Perämerellä, jossa maan kohoaminen vaikuttaa voimakkaasti rannikon rantaviivaan. Alue rajoittuu pohjoisessa valuma-alueeltaan osittain happamilla sulfaattimailla sijaitsevan Perhonjoen suistoon, ja joen humuspitoiset ja happamuusjaksojen aikana myös suuren määrän metalleja sisältävät vedet näkyvät ajoittain melko laajalla alueella. Etelässä merialue rajoittuu Luodon saaristoon. Meriveden vähäsuolaisuus ja toisaalta pohjoinen sijainti rajoittavat monien mereisten lajien esiintymistä alueella. Metalli- ja kemianteollisuuden sekä asutuksen jätevedet ovat kuormittaneet Kokkolan edustan merialuetta 9-luvulta lähtien. Alueelle johdetaan Kokkolan Veden jätevedenpuhdistamolla käsitellyt jätevedet ja KIP Pohjoisen alueen (Boliden Kokkola Oy, Freeport Cobalt Oy ja Oy Kokkolan Energia Oy) ja KIP Eteläisen alueen (CABB Oy, TETRA Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy, Yara Phosphates Oy ja Boliden Kokkola Oy) teollisuuslaitosten käsitellyt jätevedet. Alueelle tulee lisäksi hulevesiä mm. Kokkolan sataman alueelta. Jäteveden johtaminen vesistöön on luvanvaraista, ja luvanhaltijat on velvoitettu tarkkailemaan jätevesien määrää, laatua ja vaikutuksia merialueeseen. Kaikki edellä mainitut osapuolet osallistuvat merialueen yhteistarkkailuun, jota on toteutettu 97-luvulta lähtien. Tämä raportti on yhteenveto Kokkolan edustalta vuosina 4 kertyneestä tarkkailuaineistosta. Raportissa tarkastellaan veden laadussa ja biologisissa tekijöissä tapahtuneita muutoksia tehtyjen velvoitetarkkailujen, muiden selvitysten sekä kirjallisuustietojen avulla. Raportti on jatkoa Kalliolinnan & Aaltosen (4) laatimalle merialueen tilaa 97-luvulta vuoteen käsittelevälle yhteenvetoraportille. Merialueelle johdettavat typpi-, sinkki- ja fosforikuormat ovat vähentyneet huomattavasti 97-luvulta nykypäivään. Tämä on näkynyt ennen kaikkea meriveden laadussa ja likaisimpien pohjasedimenttien ainepitoisuuksissa. -luvulla ei kuormituksessa ole tapahtunut suuria muutoksia. Myös meriveden vedenlaadussa ja biologisissa muuttujissa on esiintynyt vain pientä vaihtelua suhteessa menneeseen trendiin. Erityistä kehityssuuntaa ei vedenlaadussa ole enää juurikaan havaittavissa. Kuormituksen vähenemisen myötä Perhonjoen vaikutukset erottuvat selkeämmin. Tosin myös joen ravinnevirtaamat ovat pienentyneet 97- ja 98-luvun tasosta. Meriveden talvipitoisuudet ovat yleisesti avovesikauden pitoisuuksia korkeampia, kuten aiempina vuosikymmeninä. Jääpeitteisenä aikana jäte- ja jokivedet kulkeutuvat merivettä kevyempänä erillisenä kerroksena heti jään alla, ja niiden vaikutus on havaittavissa pintaveden laadussa usein laajemmalla alueella kuin avovesikaudella. Avovesikaudella vesi sekoittuu hyvin ja pitoisuudet ovat enimmäkseen samaa tasoa koko jäte- ja jokivesien vaikutusalueella. Alhaisimmat pitoisuudet mitataan avomeren pisteeltä A. Joki- ja jätevesien vaikutusalueella havaintopistekohtaiset erot ovat nykyisin melko pieniä. Korkeimmat fosforipitoisuudet mitataan yleensä Kaustarinlahdelta, joka on Kokkolan edustan rehevin alue. Metallipitoisuuksien osalta ei purkualueiden edustan ja muun Kokkolan edustan merialueen välillä esiinny enää merkittäviä eroja. Liukoisen kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat koko merialueella nykyisin alle ympäristölaatunormin (EQS) ja sinkin ja pääsääntöisesti myös koboltin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvot alle haitattoman pitoisuuden rajan (PNEC). Vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokittelun kriteerien mukaan Kokkolan edustan havaintopisteet sijoittuvat vuosien 4 yhteistarkkailuaineiston perusteella vedenlaadultaan luokkiin hyvä välttävä. Vedenlaadultaan parhaimmassa tilassa ovat Luodon saariston piste U ja Tankarin vesimuodostuman piste A, jotka sijoittuvat arviossa luokkien erinomainen ja hyvä rajalle. Heikointa vedenlaatu on Kaustarinlahden pisteillä P ja J sekä Trullöfjärdenin pisteellä X ( tyydyttävä/välttävä ). Teollisuuden ja kaupungin jätevedenpuhdistamon edustat sijoittuvat hyvä/tyydyttävä rajalle tai luokkaan tyydyttävä. Kaikki havaintopisteet ovat vedenlaadultaan hyvässä kemiallisessa tilassa. Virallisessa pintavesien ekologisen tilan kokonaisarviossa () Kokkolan edustan ja Tankarin vesimuodostumat ovat tyydyttävässä, Luodon saariston vesimuodostuma hyvässä ja Kälviän - Kokkolan vesimuodostuma välttävässä ekologisessa tilassa. Kemiallinen tila on luokiteltu kaikissa vesimuodostumissa hyväksi.

67 Sedimenttianalyysien perusteella metallipitoisuuksiltaan puhtaimmat sedimentit sijaitsevat nykyisin Trullöfjärdenin pohjukassa (X) ja Repskärin huuhtoutumispohjalla (B). Korkeimpien pitoisuuksien alueet vaihtelevat metallista ja osittain myös vuodesta riippuen. Pohjien heterogeenisuus vaikuttaa osaltaan huuhtoutumispohjien tuloksiin. Yleisesti likaisimmat sedimentit sijaitsevat Kaustarinlahden suulla (J), Ykspihlajanlahdella KIP P:n edustalla (H) sekä Perandön syvänteen sedimentaatiopohjalla (C), jonne kertyy orgaanista ainesta melko laajalta alueelta. Toksisuustesteissä ei ole todettu Kokkolan edustan sedimenteillä olevan selkeitä toksisuusvaikutuksia. Epämuodostuneiden surviaissääskien osuus on ollut suurinta Kaustarinlahden pisteeltä J kerätyissä pohjaeläinnäytteissä ja alueen sedimentillä tehdyissä altistuskokeissa. Alueelle on 98-luvulla läjitetty Kaustarinlahden ja Suntin väylän ruoppausmassoja. Pohjaeläimistössä ei viime vuosina ole Kokkolan edustalla tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Lukumääriltään tärkeimmät pohjaeläinryhmät ovat nykyisin harvasukasmadot, liejuputkimadot, raakkuäyriäiset ja surviaissääskien toukat. Tulokaslajia liejuputkimatoa tavataan nykyisin kaikilta havaintoasemilta. Myös terveen pohjan indikaattoreina pidettyjä raakkuäyriäisiä esiintyy kaikilla pisteillä melko runsaasti. Vuosien pohjaeläinaineistosta laskettujen vuosittaisten BBI-ELS -indeksiarvojen ja niiden luokituksen vaihtelu on melko suurta. Näytteenottopaikkojen H ja J luokitukset ovat vaihdelleet vuodesta riippuen hyvästä välttävään, paikan D luokitus erinomaisesta huonoon, paikan C luokitus hyvästä huonoon ja paikan L luokitus vuotta lukuun ottamatta erinomaisesta hyvään. Luokittelu erinomaiseksi johtuu pääasiassa raakkuäyriäisten ja luokittelu huonoksi harvasukasmatojen suuresta määrästä. On muistettava, että vesimuodostumien varsinainen ekologinen luokitus tehdään vesienhoidon suunnitteluprosessin yhteydessä useamman vuoden tulosten perusteella ja vesimuodostumittain. Pohjaeläimistö ja vedenlaatu ovat vain osa luokituksessa arvioitavista tekijöistä. Runsasravinteisuutta ilmentävien makrolevälajien pohjan peittävyydet ovat vähentyneet viimeisimpien kartoitusten perusteella kaikilla Kokkolan edustan tutkimusalueilla vuodesta 999. Viidellä linjalla peittävyydet ovat vähentyneet aina vuoteen. Keskimäärin peittävimmät kasvustot ovat olleet uloimmalla linjalla Bergbådanissa ja Ykspihlajanlahden perukassa Torsössä, jossa on ollut myös peittävyydeltään keskimäärin vähäisin kasvusto. Samankin luodon eri linjojen kasvillisuuden peittävyyksissä on siten huomattavia eroja. Yksittäisen levälinjan peittävyyksiin vaikuttaakin ennen kaikkea linjan sijainti omine ympäristöolosuhteineen. Sen sijaan saman kasvillisuuslinjan peittävyyksiä eri vuosina voidaan verrata toisiinsa. Pidemmällä aikavälillä voidaan saman kasvillisuuslinjan seurannassa havaita eroja, jotka näkyvät myös veden laadussa rehevyyden muutoksina. Myös lajistomuutokset ilmentävät rehevyysvaihtelua. Kalastus on Kokkolan edustan merialueella varsin monipuolista. Tärkeimmät saalislajit ovat siika, ahven ja hauki. Kalastustiedustelujen mukaan särkikalojen osuus saaliista on kasvanut -luvulla. Erityisesti lahnan saalisosuus on kasvussa. Alueella tehtyjen koekalastusten perusteella jäte- ja jokivesien vaikutusalueen saalislajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien ja välillä. Valtalajeina koekalastuksissa ovat olleet ahven ja särki, joiden yksilösaaliin kehitys kuitenkin osoittaa alueen kalaston muuttuneen kyseisten lajien osalta. Vastaavanlainen kehitys on havaittu myös Pietarsaaren edustan merialueella. Koko tarkkailualueelta tavataan 7 kalalajia. Kokkolan edustan useat karikot ja hiekkasärkät soveltuvat siian kutualueiksi ja poikasten kasvupaikoiksi. Siian poikasnuottausten tulokset osoittavat, että Kokkolan edustalla esiintyy suuria vuosien välisiä eroja poikasten määrässä. Todennäköisesti sekä kudun että poikasten kuoriutumisen ja kasvun aikaisilla säätekijöillä on suuri merkitys tähän. Myös ihmistoiminnan kuten kalastuksen määrän vaihteluilla voi olla vaikutusta. Kalojen metallipitoisuuksia on seurattu Kokkolan edustalla vuodesta 974 lähtien. Nykyisin siian ja silakan elohopeapitoisuudet ovat pieniä. Myös ahvenen ja mateen lihaksen elohopeapitoisuudet ovat selvästi alle käyttörajoituspitoisuuden (, mg/kg tp). Kalojen kadmiumpitoisuudet ovat 99-luvulta lähtien olleet alhaisia, vain murto-osan käyttörajoituspitoisuudesta (, mg/kg tp). Vuonna koekalastuksien yhteydessä kerättyjen ahventen kadmiumpitoisuudet sekä elohopeapitoisuuksista suurin osa olivat alle määritysrajan (<, mg Cd/kg tp ja,7 mg Hg /kg tp).

68 7 Lähdeluettelo Aaltonen E-K & Kalliolinna M 99: Kokkolan edustan merialueen tila 989. Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. Pietarsaari s. Aaltonen E-K & Kalliolinna M 4: Kokkolan edustan merialueen tila 97-luvulta -luvun alkuun. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 8 s. + liitteet. Aaltonen E-K & Kalliolinna M 8: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma 9. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. s. + liitteet. Airiola S (toim.) 4: Luonnos Perhonjoen ja Kälviänjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuoteen. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Alanne H 8: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailu. Kalataloustarkkailu. Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio. s. + liitteet. Alasaarela E 98: Kokkolan edustan merialueen tila v Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. 77 s. Aroviita J, Hellsten S, Jyväsjärvi J, Järvenpää L, Järvinen M, Karjalainen S M, Kauppila P, Keto A, Kuoppala M, Manni K, Mannio J, Mitikka S, Olin M, Perus J, Pilke A, Rask M, Riihimäki J, Ruuskanen A, Siimes K, Sutela T, Vehanen T & Vuori K-M : Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöhallinnon ohjeita 7/. 44 s. Blomster J : Ravinnekuormituksen vaikutus rantavyöhykkeen leväyhteisöihin ja vaikutusten arvioinnissa käytetyt menetelmät. Suomen ympäristö. 4 s. ECHA : Euroopan kemikaalivirasto, Heinemo S-Å 989: Miljögiftskartering i Bottniska vikens svenska kustvatten. Åtgärdsgrupp Nord. Länsstyrelsen, miljövårdsenheten. Härnösand. s. HELCOM : Hazardous substances in the Baltic Sea An integrated thematic assessment of hazardous substances in the Baltic Sea. Balt. Sea Environ. Proc. No. B. Hertta : Suntin vedenlaatu (haettu 9..), Perhonjoen virtaama ja vedenlaatu (haettu 4..), kemiallinen luokittelu (haettu..). OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Holsti H. Kokkolan edustan merialueen virkistys- ja kotitarvekalastus vuonna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. s. + liitteet. Huuskonen I, Lehkonen E & Laita M : Kokkolan ja Pietarsaaren seudun ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuonna. Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskuksen tiedonantoja 77. Höglund J : Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja /. Ilmatieteen laitos : Pidemmän kasvukauden tiedot (tulkinta Pirkko Karlsson, sähköposti 4..) Järvistö J, Salmelin J, Wallin J, Karjalainen A K, Anttila-Huhtinen M, Hovinen T & Vuori K-M : Kokkolan edustan merialueen sedimenttien metallipitoisuudet vuonna ja pilaantuneisuusarviointi sedimenttitoksisuustestein. Zoobenthos ICT -hanke, Suomen ympäristökeskus, Laboratoriokeskus, Tutkimus- ja innovaatiolaboratorio. Jyväskylä... Kaavoitus ja Maankäyttö Oy ja Kokkolan kaupunki Kaavoituspalvelut 9: Öjan JA Rödsö Möllerin rantayleiskaava. Selostus 8..4, muutettu s. Kalliolinna M 997: Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset. Tulosten vertailu aikaisempiin vuosiin. Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 44 s. + liitteet. Pietarsaari 997. Kalliolinna M 7: Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset. Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 4 s. + liitteet. Pietarsaari. Kalliolinna M : Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry, Pietarsaari.

69 8 Kalliolinna M & Aaltonen E-K 99: Kokkolan edustan merialueen tila 99-. Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry. 8 s. + liitteet. Pietarsaari 99. Kiesvaara, M : Silakka ympäristöindikaattorina. Elintarvikeviraston tutkimukset. Ympäristö ja terveys, N:o - 7/. s Kiiski A, Hämäläinen H, Honkanen JO, Nyblom J & Kukkonen JVK 7: Incidence of morphological deformities in chironomid (Chironomus spp.) larvae along contaminated river sediments. Käsikirjoitus. Kivinen S : Kokkolan edustan merialueen kalataloustarkkailu. Osaraportti: verkkokoekalastuksen vuonna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirje nro /SK. Koljonen R : Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti. Kokkolan kaupunki, Ympäristöpalvelut. 8 s. + liitteet. Koljonen R : Kirjallinen tiedonanto (sähköposti)... Lauri H : Kokkolan edustan merialueen virtausmalli. YVA Oy s. Leppäkoski E 97: Assessment of the degree of pollution on the basis of macrozoobenthos in marine and brackish water environments. Acta Acad. Aboensis. Ser. B.,. Leppänen J-M, Rantajärvi E, Bruun J E & Salojärvi J (toim.) : Suomen merenhoitosuunnitelman valmisteluun kuuluva meriympäristön nykytilan arvio s Luontoportti Oy : Valkokatka. (linkki tarkastettu.4.) Merentutkimuslaitos/ Ilmatieteenlaitos -4: Sade- ja lämpötilatilastoja vuosilta 4-. Nagpal N K 4: Technical report, water quality guidelines for cobalt. British Columbia 4. Nyman C : Kokkolan edustan merialueen pohjaeläintutkimus vuonna. Moniste, tmi Curt Nyman Nyman C 4: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinseuranta vuonna. Moniste, tmi Curt Nyman. Nyman C a: Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailuun kuuluva pohjaeläintarkkailu 4 4. Moniste, tmi Curt Nyman Nyman C b: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinseuranta vuonna 4. Moniste, tmi Curt Nyman Oulun yliopisto 4: Raportti Kokkolan edustan tutkimustuloksista hankkeissa Jätevesi ja typpi Perämeren rannikkovesissä ja TYVERA. Perus J & Österberg M : BBI-excel makron opas (v. lokakuu ). Piispanen J : Kokkolan satama. Sataman hulevesinäytteiden tulokset,. Moniste, Ramboll. Pitkänen H, Kangas P, Miettinen V & Ekholm P 987: The state of the Finnish coastal waters in Vesija ympäristöhallituksen julkaisuja 8. 7 s. Rousi H, Laine A.O, Peltonen H, Kangas P, Andersin A-B, Rissanen J, Sandberg-Kilpi E & Bonsdorff E : Longterm changes in coastal zoobenthos in the northern Baltic Sea: the role of abiotic environmental factors. ICES Journal of Marin Science doi:.9/icesjms/fss97 Ratia H, Aaltonen E-K & Virtanen J 4: Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Ratia H & Kalliolinna M : Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Rytkönen J & Riipi T 997: Ympäristöä säästävää teknologiaa satamien ja väylien ruoppaustöissä. Kunnalliselämä :-. Seinä A & Peltola J 99: Jäätalven kesto ja kiintojään paksuustilastoja Suomen merialueella Finnish Marine Research. N:o 8. Helsinki 99. SEPA : Environmental Quality Criteria - Coasts and Seas. Swedish Environmental Protection Agency, RE- PORT, Uppsala. Styrman M 8: Kokkolan edustan makrolevät ja vesikasvillisuus vuonna 7. Sigma - konsultit. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry.

70 9 Styrman M : Kokkolan edustan merialueen makrolevät ja vesikasvillisuus vuonna. Ramboll. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. SYKE & RKTL 8: Pintavesien ekologisen luokittelun vertailuolot ja luokan määrittäminen. Suomen ympäristökeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tervo V, Erkomaa K, Sandler H, Miettinen V, Parmanne R & Aro E 98: Contents of metals and chlorinated hydrocarbons in fish and benthic invertebrates in the Gulf of Bothnia and the Gulf of Finland in 979. Aqua Fennica : 4-7. Tikkanen H, Sievänen M & Sievänen M : Kokkolan merialueen siian poikastuotantoalueiden tarkkailu 8-. Ramboll, Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Virta P, Kauppinen V & Taskila E : Kokkolan edustan merialueen tila Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. 88 s. Vuori K-M, Mitikka S & Vuoristo H 9a: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita /9. Vuori K-M, Swanljung T, Aaltonen E-K, Kalliolinna M & Jokela S 9b: Kokkolan edustan merialueen sedimenttien toksisuus ja ekologinen riskiarviointi. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö /9. Vääränen P & Nyman C : Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinkartoitus 999. Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy. Westberg V & Lax H-J (toim.) 4: Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma. Vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen. Kuulemisversio (luonnos). Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. pdf FI/Vesi/Vesiensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Vesienhoito_ELYkeskuksissa/EtelaPohjan maa_pohjanmaa_ja_keskipohjanmaa/toimenpideohjelmat (linkki tarkastettu..) Ympäristökatsaus 99: Rehevöittävät ja haitalliset aineet rannikko- ja ulappavesissä. Vesi- ja ympäristöhallitus. Ympäristötietokeskus. / 99. s.

71

72 Liite.. Perhonjoen ainevirtaamat ja kuukausikeskivirtaamat. tn/a Perhonjoen fosforivirtaamat - Fosforin ainevirtaama (t/a) Virtaama (m/s) P ainevirtaaman v. liukuva keskiarvo m /s tn/a 9 Perhonjoen typpivirtaamat - Typen ainevirtaama (t/a) Virtaama (m/s) N ainevirtaaman v. liukuva keskiarvo m /s tn/a Perhonjoen sinkkivirtaamat - Sinkin ainevirtaama (t/a) Virtaama (m/s) Zn ainevirtaaman v. liukuva keskiarvo m /s Perhonjoen kokonaisfosforin, kokonaistypen, sinkin ja nikkelin ainevirtaamat sekä keskivirtaamat (m /s) vuosina. (Hertta ) 8, 7,, Perhonjoen kuukausittaisen keskivirtaamat vuosina , 4,,,,, I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Perhonjoen kuukausittaiset keskivirtaamat vuosina 4 (Hertta ) sekä pidemmän ajanjakson 99 kuukausikeskivirtaamat (Korhonen & Haavanlammi ).

73 Liite.. Suntin (Kokkola) kokonaisfosforin, kokonaistypen, sinkin, koboltin ja nikkelin talvipitoisuudet sekä avovesiajan keskipitoisuudet vuosina 4. (Hertta ) Kokonaisfosfori Talvi Avovesi Kokonaistyppi Talvi Avovesi Sinkki Talvi Avovesi Koboltti Talvi Avovesi Nikkeli Talvi Avovesi

74 Liite.. Kokkolan edustan merialueen kokonaisfosforin talvi- ja avovesiajan vuosikeskiarvojen keskiarvot ja keskihajonnat eri vuosikymmenillä. Kokonaisfosfori, talvi A B C D R E H I J P T K S U V X Piste

75 Liite.. Kokkolan edustan merialueen ammoniumtypen talvi- ja avovesiajan vuosikeskiarvojen keskiarvot ja keskihajonnat eri vuosikymmenillä. Ammoniumtyppi, talvi A B C D R E H I J P T K S U V X Piste

76 Liite.. Kokkolan edustan merialueen sinkin talvi- ja avovesiajan vuosikeskiarvojen keskiarvot ja keskihajonnat eri vuosikymmenillä. Sinkki, talvi A B C D R E H I J P T K S U V X Piste

77 Liite.4. Kokkolan edustan merialueen koboltin talvi- ja avovesiajan vuosikeskiarvojen keskiarvot ja keskihajonnat eri vuosikymmenillä. Koboltti, talvi / 4/9 / 88/ 8 A B C D R/R4 E H I J K P T S U V X Piste

78 Liite.. Kokkolan edustan merialueen nikkelin talvi- ja avovesiajan vuosikeskiarvojen keskiarvot ja keskihajonnat eri vuosikymmenillä. Nikkeli, talvi A B C D R/R4 E H I J K P T S U V X Piste

79 Liite.. Kokkolan edustan merialueen näkösyvyyden (yläkuva) ja a-klorofyllin (alakuva) avovesiajan vuosikeskiarvojen keskiarvot ja keskihajonnat eri vuosikymmenillä.

80 Liite. Havaintopisteiden vedenlaadun muuttujakohtaiset luokat vuosina 4 (suluissa pitoisuus). P = kokonaisfosfori, N = kokonaistyppi, chl = a-klorofylli, NS = näkösyvyys. Piste (tyyppi) P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS P N chl NS A (Pu) 8, 4,7 8 7,,7 7 8,,,9 4,9 7,9 4, 8,, 7, 4,7 7 9, 4,8 7 9, 4, 7 94,9 4,4 B (Pu) 9,9,,,4 9 48,, 8,4,7 7,,8 8 74,4, 8,,8 8 4,,7 4,, 9,4, C (Pu) 7, 4, 9 9,7 4, 9,,9 8,4,9,8,8 9 4,,8 4,7 4, 9 4,8, 9,,,9,9 D (Ps) 8,,,9 4,,7, 97,4,,8, 9 7, 4, 8, 4,,,,,,,8 R4 (Ps) 4,, 7,9 4, 4,4,4 4,,8 44,7,,9, ,7,4 8 4,, 8,8,8 8,8,8 E (Ps) 4,7, 7, 4, 8,, 7 4,, ,,9,, 8 74,, 4 4,, 4,,8 4,8,4 H (Ps) 74,7, 8, 4, 4,,4 8, 4 4,7,9 9,, 4,7, 8,, 9,7,,7, I (Ps),, 7, 4, 9,7, 9,, 4,7, 48,,,4,4 4,4, 94, 4,9, J (Ps) 9 4,7, 9,, 7 9,9, 98 4,, ,9, 94,,4 9 9,, 98 4,, 4 7,, 9 98,9, P (Ps) 48,, 48,, ,, 44 4,, ,, 9 8 7,7,8 4 9,, 9 44,8, ,, ,8, K (Pu) 4 4,9, 8 7, 4, 9, 98,, 8,9, 7,7,9 4, 4,, 4,, 4,8, S (Pu) 8 4, 4, 8 88,8 4,4 8 4, 4, 8, 4, 8,7,4,,8 9 4,,8 44,, 4,,,8,8 U (Ps) 9,9, 9 88,9,8,9, 7,,,9, 8 8,, 4,7 4, 9,, 4,,,7,8 X (Ps) 7 4,9,,,4 4,, 4,7, 4 7 4,4, Luokituksen värisymbolit: Luokituksen parametrikohtaiset raja-arvot (Aroviita ym. ): Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Kok-P Pu Kok-P Ps Kok-N Pu Kok-N Ps NS Pu NS Ps a-klo Pu a-klo Ps E/H raja H/T raja T/V raja V/Hu raja 9 7,,8,7, 4 4,,4,, 8 7,,7 4,4, 7 4 4,4,,,

81 Liite 4. Makrolevien tutkimuslinjat Kokkolan edustalla.