Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2014

Transkriptio

1 Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 214 Mykrä Marjut Aaltonen Eeva-Kaarina Pietarsaari 215

2 Sisällysluettelo 1 Tarkkailun peruste 1 2 Tarkkailun suoritus 1 3 Taustatiedot 1 4 Kuormitus Jätevesikuormitus Muu kuormitus 5 5 Tulokset ja niiden tarkastelu Yleistä Veden laatu vuonna Talvi Avovesiaika Meriveden metallipitoisuudet vuonna Vedenlaadun vertailu jakson tuloksiin Kokkolan sataman metallimääritykset vuonna Ekologinen luokitus Pintavesien ekologisen luokittelun vedenlaatuparametrit Kokkolan edustan ekologinen luokitus 3 7 Pohjaeläimet vuonna 214 (Nyman 215b) Vuosittainen pohjaeläinseuranta Ekologinen luokittelu pohjaeläinindeksien perusteella 36 8 Tiivistelmä 37 Lähdeluettelo Liitteet 1 11 Kansikuva: Eeva-Kaarina Aaltonen Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Österbottens vatten och miljö rf PL/PB PIETARSAARI JAKOBSTAD ; ;

3 1 1 Tarkkailun peruste Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Kokkolan kaupungin asumisjätevedet (Kokkolan Vesi), KIP pohjoisella alueella Boliden Kokkola Oy:n (sinkkitehdas), Freeport Cobalt Oy:n ja Kokkolan Energia Oy:n sekä KIP eteläisellä alueella Boliden Kokkola Oy:n (rikkihappotehdas), CABB Oy:n, Yara Suomi Oy:n, Yara Phosphates Oy:n ja TETRA Chemicals Europe Oy:n teollisuusjätevedet sekä Kokkolan satama (taulukot 2 ja 3). Kaupungin puhdistetut asumisjätevedet johdetaan Hopeakivenlahteen ja KIP pohjoisen ja KIP eteläisen puhdistetut teollisuusjätevedet Ykspihlajanlahteen. Purkupaikat on merkitty karttaan (kuva 1). Vesistön tarkkailuvelvoitteet perustuvat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY), Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston (LSSAVI), Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI), Vaasan hallinto-oikeuden (VHO) ja Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksiin (taulukko 3). Tarkkailua toteutetaan jaksolla yhteistarkkailuna noudattaen päivättyä ohjelmaa (Aaltonen & Kalliolinna 29), jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellään (Dnro LSU-25-Y-14(1)) ja Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö päätöksellään (Dnro 826/5723/28). Vuosien yhteistarkkailutuloksista on vuonna 215 valmistunut laaja yhteenvetoraportti (Mykrä & Aaltonen 215), jossa tarkastellaan osin myös aiempien vuosien vedenlaatuaineistoja. Tässä raportissa esitetään vuoden 214 tarkkailun tulokset. 2 Tarkkailun suoritus Tarkkailua on koordinoinut ja raportoinut vuodesta 1986 lähtien Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Yhteistyökumppanina oli vuoteen 28 asti Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio. Vuonna 29 alkaneella tarkkailujaksolla yhteistyökumppanina näytteenoton ja analysoinnin osalta on Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) Tampereelta. Vuosittaisen pohjaeläinselvityksen on tehnyt vuodesta 29 lähtien Curt Nyman. Pohjaeläinselvitysten tuloksista on laadittu myös vuosien yhteenveto (Nyman 215a). Edellinen makroleväselvitys on raportoitu vuoden 212 vuosiyhteenvedossa, jolloin tutkittiin myös makroleväpeittävyyden ja vedenlaadun välistä riippuvuutta (Styrman 213 ja Ratia ym. 213). Myös vuonna 211 tutkittu sedimenttien ekotoksisuus (Järvistö ym. 213) referoitiin vuoden 212 raportissa. Kalataloustarkkailuun sisältyvät koekalastukset ja kalataloustiedustelu on raportoitu edellisen kerran vuoden 211 yhteistarkkailussa. 3 Taustatiedot Kokkolan edustan merialueen näytteenottoajankodat ja tehdyt analyysit on esitetty liitteessä 1. Näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 2. Tarkkailussa on mukana kaikkiaan 13 meripistettä ja Kaupunginsalmen eli Suntin havaintopiste. Vanhasta ohjelmasta (25 28) poistettu Perhonjoen vaikutusalueella sijaitseva piste X otettiin takaisin ohjelmaan vuonna 214. Havaintopaikkojen B (Repskär) ja Perhonjoki (Kauko) tulokset on saatu käyttöön Suomen ympäristökeskuksen Herttatietojärjestelmästä. Kruunupyyn ja Korplaxin sadanta sekä Kruunupyyn ja Tankarin keskilämpötilat kuukausittain vuonna 214 sekä pitkän aikavälin ( ) keskiarvot Kruunupyystä on esitetty kuvissa 2 3 (Ilmatieteen laitos 215a). Taulukossa 1 esitetään talven 213/214 tilasto jäiden tulosta ja lähdöstä sekä jääpäivien lukumäärä ja vertailu vuosien jääpäivien lukumääriin (Seinä & Peltola 1991 ja Ilmatieteen laitos 215b). Meriveden korkeuden vaihtelut Pietarsaaren satamassa (Ilmatieteen laitos 215c) ja Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat Kaitforsissa (Hertta-tietojärjestelmä 215) vuonna 214 on esitetty liitteessä 3. Vuoden 214 kokonaissadanta Kokkolan Korplaxissa (576 mm) oli hieman normaalia (544 mm) suurempi (+6 %) (kuva 2). Vuosi 214 oli keskimäärin lähes kaksi astetta normaalia lämpimämpi ja noin puoli astet-

4 2 ta vuotta 213 lämpimämpi. Keskilämpötila Tankarissa oli 5,7 C ja Kruunupyyssä 5,2 C, kun keskiarvo vuosina on ollut 3,4 C (kuva 3). Perhonjoen keskivirtaama oli vuonna ,3 m 3 /s eli hieman pitkänjakson keskiarvoa (21 21: 19,6 m 3 /s) alhaisempi. Havaintopaikka Purkuputki 1. Kokkolan vesi, jätevedenpuhdistamo 2. KIP pohjoinen 3. KIP eteläinen Kokkolan suurteollisuusalue Kunnan raja Kuva 1. Kokkolan edustan merialue, kuormittajat ja näytteenottopisteet. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Kokkolan edustalla talvella (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) sekä vertailu vuosien jäätietoihin (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla ) (Seinä & Peltola 1991 ja Ilmatieteen laitos 215b). Paikka Talvi A B C D E Min M Max Ykspihlaja, satama Hungerberg Repskär Tankar Tankar, 2 -W Tankar, 5 -W Tankar, 1 -W Pysyvä jääpeite muodostui satamassa ja lähirannikolla sekä Tankarissa noin kuukausi normaalia myöhemmin, vasta tammikuun puolessa välissä (taulukko 1). Pysyvä jääpeitteisyys loppui Tankarissa ja Repskärissä helmikuun puolessa välissä, lähes kolme kuukautta vertailujaksoa aikaisemmin. Satamassa pysyvä jääpeite loppui kaksi kuukautta vertailujaksoa aikaisemmin, maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Jääpeitteinen aika oli edellisen vuoden ja myös koko vertailujakson talviin verrattuna selvästi lyhyempi (noin 7 1 päivää). Uloimmilta pisteiltä (Tankar 2 -W, 5 -W ja 1 -W) ei ole tietoja talvelta (Ilmatieteenlaitos 215b).

5 3 mm 12 Sadanta 214 Korplax 214 Korplax C 2 Lämpötila 214 Kruunupyy 214 Tankar 214 Kruunupyy I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi Kuva 2. Kuukausisadanta Korplaxissa vuonna 214 ja pitkän aikavälin keskiarvot Korplaxissa ( ) (Ilmatieteen laitos 215a). -1 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi Kuva 3. Kuukausikeskilämpötila Kruunupyyssä ja Tankarissa vuonna 214 ja pitkän aikavälin keskiarvot ( ) (Ilmatieteen laitos 215a). Talvi 213/214 oli tammikuuta lukuun ottamatta poikkeuksellisen lauha (kuva 3). Esimerkiksi yhtä lauha maaliskuu toistuu keskimäärin noin pari kertaa vuosisadassa (Ilmatieteenlaitos 214). Tammikuukin alkoi poikkeuksellisen lauhana, mutta kuun loppupuoli oli jopa harvinaisen kylmä (Ilmatieteenlaitos 214). Sadannaltaan tammikuu oli selvästi pitkän jakson keskiarvoa kuivempaa, mutta helmikuussa satoi hieman keskimääräistä runsaammin (kuva 2). Maaliskuun sadanta vastasi pitkän aikavälin keskiarvoa. Huhtikuu oli taas selvästi kuivempi ja keskimääräistä lämpimämpi. Toukokuussa lämpötila vastasi keskimääräistä tasoa mutta sadanta oli kolmasosan normaalia runsaampaa. Perhonjoen virtaama oli leudosta alkuvuodesta johtuen tammi maaliskuussa tavanomaista suurempaa. Virtaamassa ei ollut havaittavissa selvää keväthuippua ja suurimmat virtaamat mitattiin jo tammikuussa (max 79 m 3 /s). Huhti-toukokuussa virtaamat olivat normaalia kevätvirtaaman tasoa selvästi alhaisemmat (liite 3). Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta poikkeuksellisen kolea loppukuu laski kuukauden keskilämpötilan reilun asteen alle tavanomaisen (kuva 3). Loppukesä oli kuitenkin normaalia lämpimämpi. Kesän runsaimmat sateet saatiin normaaliin tapaan heinäkuussa, jolloin sademäärä (95 mm) oli kolmasosan keskimääräistä heinäkuun sadantaa (74 mm) suurempi (kuva 2). Muina kesäkuukausina sadanta oli normaalia vähäisempää. Perhonjoen virtaamat pysyttelivät koko kesäkauden normaalia alhaisempina, esimerkiksi heinäkuussa keskivirtaama oli sateista huolimassa vain kolmasosan pidemmän jakson keskiarvosta (liite 3). Syksy oli yleisesti keskimääräistä lämpimämpi ja syyskuuta lukuun ottamatta sateisempi. Syyskuussa sademäärä oli noin puolet normaalista (kuvat 2 ja 3). Normaalia sateisempi ja lämpimämpi syksy kasvatti Perhonjoen virtaamia loppuvuotta kohden, ja marraskuussa joen kuukausikeskivirtaama oli normaaliin nähden lähes kolminkertainen. Joulukuussa keskivirtaama (21,2 m 3 /s) laski pidemmän jakson keskiarvon tasolle (liite 3). Vuonna 214 meriveden pinnankorkeudessa esiintyi paljon vaihtelua (liite 3). Meriveden pinta laski tammikuun alun +5 cm tasosta helmikuun alun tasoon - 38 cm. Pinta nousi tämän jälkeen ja vaihteli helmikuun lopun huhtikuun puolenvälin pääasiassa välillä cm. Huhti toukokuussa pinnankorkeus oli laskussa ja kääntyi jälleen vaihtelevasti nousuun toukokuun loppupuolen alimman korkeuden (-55 cm) jälkeen nousten elopuun loppuun asti. Tämän jälkeen merivedenpinta nousi ja laski lähes kuukauden syklissä. Pinnankorkeuden vaihteluväli oli loppuvuodesta cm. Alhaisimmillaan pinta oli syyskuun loppupuolella ja korkeimmillaan joulukuun puolivälissä.

6 4 4 Kuormitus 4.1 Jätevesikuormitus Kokkolan merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien toiminnanharjoittajien (ks. sivu 1 ja taulukko 3) kuormitustarkkailuista on raportoitu erikseen. Kokkolan merialueelle johdettu jätevesikuormitus vuonna 214 sekä vertailu aikaisempien vuosien jätevesien kokonaiskuormituksiin on esitetty taulukossa 2 ja vuonna 214 voimassa olleet luparajat taulukossa 3. Kuormituksen vaihteluita on havainnollistettu kuvissa 4, 5 ja 6. Teollisuudesta tuleva kuormitus on vähentynyt 197- ja 198-lukujen taitteesta lähtien (Kalliolinna ja Aaltonen 24). Metallikuormituksen osalta vähennys on ollut suurin. Vielä 199-luvulta etenkin rauta-, sinkki- ja nikkelikuormitus on vähentynyt selvästi 2-luvulle tultaessa. 199-lukuun verrattuna myös kupari-, kadmium- ja elohopeakuormitus on laskenut jonkin verran, mutta satunnaisia vuosittaisia kadmium ja elohopea -kuormituspiikkejä on havaittavissa vielä 2-luvulla. Jätevesien metallikuormituksen kehittyminen on esitetty kuvassa 5. Rauta- sinkki-, arseeni- ja kadmiumkuormituksen vertailua hankaloittaa se, että analyysejä ei ole tehty molemmista näytteenottopisteistä (KIP pohjoinen tai KIP eteläinen alue) joko 199- tai 2-luvulla. Rautakuormitus on analysoitu vuodesta 1996 lähtien ainoastaan Kokkolan kaupungin jätevedestä (kuva 5). Jätevesien kokonaismäärän sekä ravinne- ja kiintoainekuormituksen kehittyminen 199-luvulta lähtien on esitetty kuvassa 4. Orgaanisen hiilen (TOC) kuormitus on mitattu vain KIP eteläisen alueen jätevedestä vuodesta 1996 lähtien (kuva 4). Vuonna 214 Kokkolan edustan merialueelle laskevien jätevesien kokonaismäärä, eli Kokkolan Veden ja teollisuuslaitosten yhteenlaskettujen jätevesien määrä, oli noin kuudesosan suurempi kuin edellisen tarkkailujakson (24 28) keskiarvo ja hieman myös vuotta 213 suurempi. TOC ja fosforikuormat olivat noin neljäsosan edellisen tarkkailujakson keskiarvoa suurempia ja typpikuorma noin 4 % suurempi. Vuoteen 213 verrattuna TOC- ja typpikuormat olivat nousseet hieman. Fosfori- ja kiintoainekuormitus laski selvästi edellisvuodesta. Vuoden 213 normaalia selvästi korkeampi fosforikuormitus ei tosin johtunut varsinaisesta teollisen tuotantotoiminnan päästöstä. Kokkolan Veden uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön syksyllä 211 ja prosessit käynnistyivät tuolloin hyvin, mikä näkyy erityisesti vuoden 212 kiintoaine-, fosfori ja BOD-kuormituksissa (kuva 4). Vuonna 213 puhdistustulos säilyi erinomaisena BOD:n ja hyvänä COD:n osalta, mutta heikkeni kiintoaineen ja sen myötä fosforin osalta. Fosforikuormitus oli vuonna 213 yli kaksinkertainen ja kiintoainekuormitus yli kolminkertainen vuoteen 212 verrattuna. Vuonna 214 puhdistustulos täytti kaikki edellytetyt raja-arvot BOD:n ja kokonaisfosforin osalta. Laitoksen puhdistusteho parani kiintoaineen osalta edellisvuoteen verrattuna. Kiintoainepitoisuudelle asetettu luparaja saavutettiin kaikilla vuosineljänneksillä, mutta reduktiolle asetettu raja vain toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä. COD:lle asetettu pitoisuusaraja saavutettiin, mutta reduktio jäi alle luparajan kaikilla vuosineljänneksillä. Typpireduktiolle asetettua tavoitteellista vähenemää ei saavutettu. Laitokselta mereen johdetun fosforin ja kiintoaineen kuorma pieneni edellisvuoteen verrattuna 4 5 % ja BOD-kuorma 28 %. Sen sijaan COD:n kuorma kasvoi 9 % ja typen kuorma 27 %. KIP pohjoisen (Freeport Cobalt Oy + Boliden Kokkola Oy) jätevesien käsittely toimi hyvin ja lupaehdot (taulukko 3) saavutettiin kaikilta osin vuonna 214. KIP eteläisen alueen jätevesille on annettu laitoskohtaiset luparajat sekoitusaltaaseen johdettaville jätevesille. Sekoitusaltaasta mereen johdettavalle jätevedelle (=ylivuotokynnys) on määrätty yhteinen tarkkailuvelvoite. Rikkihappotehtaalle on annettu lisäksi elohopean ja kadmiumin pitoisuusrajat mereen, jotka alitettiin selvästi vuonna 214. Taulukossa 2 ja kuvissa 4 ja 5 esitetyt kuormitustiedot ovat ylivuotokynnyksen viikkonäytteiden tuloksista.

7 5 4.2 Muu kuormitus Perhonjoki (F = km 2 ) laskee kaakosta Kokkolan edustan Trullöfjärdenille ja Kaupunginsalmi eli Sunti (Vikströmsbäcken F = 28,3 km 2 ) laskee kaupungin keskustan kautta Kaustarinlahdelle (kuva 1). Kokkolan edustan merialueen fosfori- ja rautakuormituksesta valtaosa tulee Perhonjoesta. Myös sinkki- ja nikkelikuormituksista selvästi suurempi osa tulee Perhonjoesta. Typpikuormituksesta noin kolme neljäsosaa tulee Perhonjoesta ja neljäsosa tulee jätevesistä. Kuvassa 6 esitetään Perhonjoen keskivirtaama ja verrataan joen ravinne- ja metallivirtaamia teollisuudesta tulevaan kuormitukseen vuosina Ravinne- ja metallikuormituksien suuret vuosivaihtelut johtuvat ennen kaikkea Perhonjoen virtaamavaihteluista. Vuonna 214 Perhonjoen keskivirtaama oli 18,3 m 3 /s, mikä oli vain hieman alhaisempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo (19,8 m 3 /s, kuva 6), ja siten myös kuormitukset olivat pääosin tavanomaista pienempiä vuonna 214 (kuva 6). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen analyysitulosten (Kauko) ja Kaitforsin virtaamien perusteella lasketut Perhonjoen ainevirtaamat (P, N, Fe, Zn ja Ni) vuonna 214 on esitetty liitteissä 4.1 ja 4.2. Perhonjoen ravinnevirtaamat olivat 33 tonnia fosforia ja 74 tonnia typpeä (liite 4.2). m 3 /d 16 Jätevesimäärä Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue Kokkolan vesi kg/d 4 BOD 7 - kuormitus Kokkolan vesi kg/d Fosforikuormitus Kokkolan vesi Kip eteläinen alue kg/d Typpikuormitus Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue Kokkolan vesi Kiintoainekuormitus Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue Kokkolan vesi kg/d 8 TOC - kuormitus Kip eteläinen alue Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina (KIP eteläinen alue ja KIP pohjoinen alue ks. taulukko 2)

8 6 Taulukko 2. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 214 ja vertailu vuosien kokonaiskuormituksiin. *Kip eteläinen alue = CABB Oy, TETRA Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy, Yara Phosphates Oy, Boliden Kokkola Oy (rikkihappotehdas), Nordkalk Oy, Woikoski Oy sekä Air Liquide Finland Oy. **Kip pohjoinen = sisältää Boliden Kokkola Oy:n, Freeport Cobalt Oy:n ja Kokkolan Energia Oy:n vedet Kuormittaja Jätevettä BOD 7 COD Fosfori Typpi Kiintoaine TOC Fe Zn Cu As Co Ni Cd Hg m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Vuosi 214 Kokkolan vesi , ) 158 *Kip eteläinen alue , ,6,31,3,6 **Kip pohjoinen alue ,1,54,7 1,2 1,,3,3 Yhteensä , ,8,54,38 1,2 1,,6,9 Yhteensä ,4,49,59 2, 1,7,81,1 Yhteensä , ,2,47,37 2, 2,8,79,9 Yhteensä , ,7,47,35 2,5 1,5,77,77 Yhteensä , ,6,23,2 2,1 2,,23,14 Yhteensä , ,5,37,18 4,1 4,4,66,24 Yhteensä , ,8,23,41 2,8 2,5,74,12 Yhteensä , ,1,24,43 2,8 2,3,56,6 Yhteensä , ,,25,3 3,4 2,,53,8 Yhteensä , ,7,21,53 2,2 2,,65,7 Yhteensä , ,9,3,88 5,9 2,9,75,9 Yhteensä , ,1,22,91 2,2 2,2,43,7 Yhteensä , ,7+,23,7+ 2,2 2,2,3+,9 Yhteensä , ,2+,23,5+ 1,6 1,9,77+,9 Yhteensä , ,8+ 1,59,8+ 5,1 5,1,16+,11 Yhteensä , ,8+ 1,11,13+ 6,9 5,6,81+,9 Yhteensä , ,1+,19,13+ 2,1 2,6,71+,16 Yhteensä , ,6+,47,19+ 9,8 8,9,11+,2 Yhteensä , ,1+,19,1+ 4,7 3,2,8+,13 Yhteensä , ,+,44,14+ 1,1 11,5,26+,23 + = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen kuormitusta. ++ = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen eikä Boliden ym:n kuormituksia. 1) epävarma tieto

9 7 5 Rautakuormitus Kip pohjoinen alue 1 Sinkkikuormitus Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue kg/d 2, Kuparikuormitus Kip pohjoinen alue 1, Arseenikuormitus Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue 1,5,8,6 1,,4,5,2, , kg/d 1 Kobolttikuormitus Kip pohjoinen alue kg/d 1 Nikkelikuormitus Kip pohjoinen alue ,25 Elohopeakuormitus Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue,2 Kadmiumkuormitus Kip pohjoinen alue Kip eteläinen alue,2,15,15,1,1,5,5, , Kuva 5. Kokkolan edustan merialueen jätevesien metallikuormitus vuosina (KIP eteläinen alue ja KIP pohjoinen alue ks. taulukko 2)

10 8 Taulukko 3. Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien toiminnanharjoittajien lupapäätökset ja niissä määrätyt luparajat vuonna 214. Toiminnanharjoittaja Päätös Luparajat ja reduktio % Kokkolan Vesi LSY 47/25/1 BOD 7 (ATU) 1 mg/l 95 % Kokkolan Satama LSY 37/24/2 LSY 46/26/2 KIP eteläinen/ yhteinen purkuputki VHO 7/566/2 COD Cr 75 mg/l 85 % KHO 359/1/7 Fosfori,3 mg/l 95 % ESAVI 146/211/1 Typpi - Kiintoaine - Toiminnanharjoittajien yhteinen tarkkailuvelvoite mereen johdettavalle jätevedelle Kiintoaine, kok-p, koko-n, ph ja lämpötila (ei yleisiä luparajoja) *Boliden Oy:n rikkihappotehdas LSSAVI/24/4.8/21 Arseeni 2 kg/a 3 kg/kk Luparajat sekoitusaltaaseen Vaasan hallinto-oikeus nro. 12/329/1 Elohopea 5 kg/a,75 kg/kk Kadmium 2 t/a 3 kg/kk Pitoisuusrajat mereen Elohopea (liukoinen) 5 μg/l Kadmium (liukoinen) 1 μg/l TETRA Chemicals Europe Oy Yara Suomi Oy Yara Phosphates Oy LSSAVI/23/4.8/21 VHO 1832/11/514 LSSAVI/14/4.8/21 VHO 1831/11/514 LSSAVI/139/4.8/21 VHO 183/11/514 CABB Oy Biol. help. haj. liuottim. 1 tn/a 12 tn/kk Luparajat sekoitusaltaaseen LSU 24 Y TOC (muut) <2 tn/a KIP pohjoinen/ yhteinen purkuputki Boliden Kokkola Oy** LSY 67/21/3 Typpi 55 t/a 82,5 t/kk Luparajat mereen VHO 4/157/1 Sinkki 2 t/a 3 kg/kk LSY-23-Y-41/ Kupari,5 t/a 75 kg/kk VHO 11/277/1/ Arseeni 6 kg/a 9 kg/kk KHO 3357/1/11/ Koboltti + Nikkeli 1 t/a 1,5 t/kk Kadmium 6 kg/a 9 kg/kk Elohopea 8 kg/a 1,2 kg/kk Elohopea (liukoinen) 5 μg/l Freeport Cobalt Oy** Kadmium (liukoinen) 1 μg/l LSY-27-Y-6/ Co + Ni 15 t/a 225 kg/kk Luparajat sekoitusaltaaseen: VHO 11/275/1/ Cu 1,5 t/a 225 kg/kk Kokkolan Energia Oy** LSY 31/28/2 - jäähdytysvesiä LSY 32/28/2 KHO 3369/1/11/ Cd,4 t/a 6 kg/kk As,5 t/a 7,5 kg/kk Hg,3 t/a,5 kg/kk Kok-N 35 t/a 52 5 kg/kk * Rikkihappotehtaan jätevedet käsitellään keväästä 215 eteenpäin sinkkitehtaan puolella (KIP pohjoinen) ** Raja-arvo koboltille + nikkelille on voimassa asti, alkaen 3 t/a, tavoitearvo kuparille alkaen 25 kg/a.

11 9 m 3 /s Perhonjoen keskivirtaama t/vuosi Fosforikuormitus Jätevedet Perhonjoki t/vuosi 1 8 Typpikuormitus Jätevedet Perhonjoki t/vuosi 3 5 Rautakuormitus Jätevedet Perhonjoki t/vuosi 16 Sinkkikuormitus Jätevedet Perhonjoki t/vuosi 6 Nikkelikuormitus Jätevedet Perhonjoki Kuva 6. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitforsin voimalaitos) ja jätevesien sekä Perhonjoen fosfori-, typpi-, rauta-, sinkki ja nikkelikuormitus vuosina (Perhonjoen nikkeli- ja sinkkikuormat puuttuvat vuodelta 21). (Perhonjoen aineisto: Hertta 215) 5 Tulokset ja niiden tarkastelu 5.1 Yleistä Talvella virtauksia synnyttävät pääasiassa vedenkorkeuden vaihtelut. Jääpeitteisenä aikana syvyyssuuntainen sekoittuminen on pientä ja makea jokivesi ja jätevedet erottuvatkin erillisenä kerroksena heti jään alla vielä usean kilometrin päässä purkualueista. Avovesiaikaan pääasiallisin virtausten aiheuttaja on tuuli. Virtauksen suunta riippuu tuulen suunnasta: lännen- ja etelänpuoleisilla tuulilla virtaus on lännestä itään, pohjoistuulilla idästä länteen (Lauri 215). Kokkolan edustan merialue on melko avoin, joten sekoittumisolosuhteet ovat avovesiaikana melko hyvät. Perhonjoen vedet kulkeutuvat jäättömänä aikana pääasiassa itään, jääpeitteisenä aikana virtausta on enemmän myös pohjoiseen ja länteen, jossa jokivesiä kulkeutuu jään alla aina Repskärille asti (Lauri 215). Seuraavaksi tarkastellaan erikseen talven (n = 1) (kpl 5.2.1) ja avovesikauden (n = 8) (kpl 5.2.2) vedenlaatua.

12 1 Rehevöitymistä seurattiin pääasiassa mittaamalla avovesiaikaan pintavesikerroksen ( 2 m) sisältämän a- klorofyllin (lehtivihreän) määrää. Merialueen metallipitoisuuksia on käsitelty tarkemmin kappaleessa (5.2.3). Ravinne-, klorofylli- ja metallipitoisuuksia verrattiin edellisen tarkkailujakson (24 28) keskiarvoihin (kpl 5.3). Satama-alueen metallipitoisuudet käsiteltiin erikseen (kpl 5.4). Kokkolan edustan merialueen näytteenottoajankohdat ovat liitteissä 1 ja Analyysit on tehty Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa ja käytetyt määritysmenetelmät sekä määritysrajat löytyvät liitteestä 5.1. Merialueen yleisten vedenlaatuparametrien tarkat tulokset (lämpötila, happi, sameus, sähkönjohtavuus, ph, väri, ravinteet ja suolapitoisuus) sekä metallipitoisuudet ovat taulukoituna aikajärjestyksessä liitteissä Näytteenottopisteen Repskär (B) vedenlaatudata on koottu Herttatietojärjestelmästä liitteeseen 6. Kokkolan uimarantojen kesän 214 vedenlaadun on määrittänyt Keski- Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto ja tulokset ovat liitteessä Veden laatu vuonna Talvi Näytteenotto-olosuhteet Maaliskuun näytteenotto oli huonosta jäätilanteesta johtuen vasta 31.3., jolloin jäät olivat pääasiassa lähteneet (liite 5.2). Piste P oli ainoastaan vielä jäässä. Pisteen näyte otettiin tästä syystä noin 3 m pohjoisempaa. Ennen näytteenottoa meriveden pinta oli laskusuunnassa ja laski näytteenottoa edeltävän kymmenen päivän aikana tasosta +4 cm tasoon -5 cm (liite 3). Jäte- ja jokivesien leviämisalueet Jäte- ja jokivedet kulkeutuvat merivettä kevyempinä erillisenä kerroksena heti jään alla ja siten pintaveden laatu poikkeaa normaalitalvina muun vesipatsaan vedenlaadusta. Kohonneet kokonaistyppi- ja ammoniumtyppi- sekä metallipitoisuudet (Ni, Zn ja Co) kuvastavat jätevesien vaikutusta. Perhonjoen vaikutusalueella pintavesi on makeampaa, ruskeampaa, happamampaa ja rautapitoisempaa kuin syvempi merivesi. Maaliskuun 214 analyysitulosten perusteella arvioidut jäte- ja jokivesien leviämisalueet on esitetty kuvassa 7. Koska talven näytteenoton aikoihin jäät olivat jo pääosin lähteneet ja vesipatsas päässyt sekoittumaan, ei jäte- ja jokivesien vaikutuksia ollut yhtä selkeästi havaittavissa kuin edellisvuosina. Kaupungin jätevedenpuhdistamon vaikutukset olivat näkyvissä lähinnä Kaustarinlahden (J) typpipitoisuuksissa (kok-n: 62, NO23- N: 2 21, NH4-N: 16 ), jotka olivat kuitenkin selvästi alhaisempia kuin vuonna 213. Hopeakivenlahdella (I) puhdistamon vaikutuksia ei vedenlaadussa juurikaan näkynyt (kok-n: 35 36, NO23-N: 14, NH4-N: ). KIP pohjoisen (H) edustalla kokonaistyppipitoisuudet (4 ) olivat vain kuudesosan maaliskuun 213 pitoisuuksista. Metallipitoisuudet olivat koholla KIP eteläisen (E) ja KIP pohjoisen (H) alueiden edustan pintavedessä sekä Kaustarinlahden pisteellä J (liite 5.2). Myös Perandössä (C) olivat metallipitoisuudet koholla erityisesti pohjanläheisessä vedessä, missä havaittiin lievää hapenvajausta. Perhonjoen virtaama oli tammi-maaliskuussa normaalia suurempi (liite 3). Merialueella Perhonjoen vesien vaikutusta ei tästä huolimatta juurikaan näkynyt (liite 5.2: esim. pisteet S ja K). Kokkolan edustalle tehdyn virtausmallin (Lauri 215) mukaan avovesiaikana Perhonjoen vedet kulkeutuvatkin pääasiassa rannikkoa itään ja pohjoiseen. Myös Suntin vaikutukset olivat vuotta 213 vähäisempiä ja näkyivät lähinnä pisteen P kohonneina typpipitoisuuksina (64 68 ). Ammoniumtyppipitoisuuksien (16 2 ) perusteella myös kaupungin puhdistamon vesiä on saattanut kulkeutua Kaustarinlahden pohjukkaan. Kokkolan edustan virtausmallin (Lauri 215) mukaan talvella Kaustarinlahden veden vaihtuvuus on pientä, minkä vuoksi jäteveden aiheuttamaa pitoisuutta kertyy jääpeitteisenä aikana lahden alueelle. Happitilanne (kylläisyysaste %) ja ph (7,5 7,6) olivat Kaustarinlahdella (P) varsin hyvät. Kaustarinlahden suulla (J) vedenlaatu oli samaa tasoa pisteen P kanssa.

13 11 Kuva 7. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut joki- ja jätevesien leviämisalueet maaliskuussa 214. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 4/214 aineistoa. Tarkkailutuloksissa jäte- ja jokivesivaikutukset näkyivät siis pintavedessä lähinnä merenlahtien edustalla ja ne olivat varsin vähäisiä vuoteen 212 ja 213 verrattuna. Perhonjoen vaikutuksia ei juurikaan enää ollut näytteenottoaikoihin havaittavissa. Kokkolan jätevedenpuhdistamon edustan (Hopeakivenlahti, I) ravinnepitoisuudet olivat myös vuonna 212 maltillisia (kok-n: 46 48, kok-p: 1 11 ). Vuonna 213 pitoisuudet olivat huomattavasti vuosia 212 ja 214 korkeampia (kok-n: , kok-p: 3 35 ). ELY-keskus ei ole ottanut Repskäristä (B) näytteitä maaliskuussa, joten tuloksia ei voi verrata yhteistarkkailun tuloksiin. Helmikuussa (1.2.) Repskärissä (B) pintaveden typpipitoisuudet (kok-n: 58, NO 2+3-N: 25, NH 4-N: 11 ) olivat korkeammat kuin syvempien kerrosten (liite 6). Sinkkiä oli pintavedessä 35. Tämän perusteella joki- ja jätevesien vaikutus on talvella ulottunut Repskäriin saakka. Jäänpaksuus näytteenottohetkellä oli,25 m Avovesiaika Kesän laajat näytteenotot Näytteenotto-olosuhteet on koottu taulukkoon 4. Laaja näytteenottokierros oli kesäkuun alussa (3.6.), jolloin pintaveden lämpötilat vaihtelivat 8,2 14,5 asteen välillä. Lämpimintä oli Kaustarinlahdella (P) ja viileintä Trullevin kärjessä (K). Heikkoa lämpötilakerrostuneisuutta oli havaittavissa syvemmillä pisteillä. Näkösyvyys oli jälleen heikoin Kaustarinlahden perällä (P: 1,3 m). Parhain näkösyvyys mitattiin pisteillä A, U ja K (3, 3,2 m). Vedenlaatu oli koko merialueella melko samanlainen (liite 5.4). Munakarin havaintopisteen (S) pinnanläheinen vesi oli tummempaa (93 mg/l Pt) ja typpipitoisempaa (kok-n: 5 ) kuin muualla merialueella, ja sähkönjohtavuuden (pinta: 363 ms/m) ja rautapitoisuuden (pinta: 79 ) perusteella Perhonjoen vaikutus ulottui alueelle. Myös Kaustarinlahden perukalla (P) olivat rautapitoisuudet Suntin vaikutuksesta koholla (4 43 ). Myös vesi oli alueella sameampaa (4,6 5, FNU) kuin muilla pisteillä. Korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin pisteiden E (21 ) ja S (2 ) pinnanläheisestä vedestä. Muiden pisteiden

14 12 fosforipitoisuudet olivat syvyydestä riippuen 7-16 välillä. Klorofyllin määrä vaihteli 4,2 9,3 välillä. Voimakkainta kasviplanktontuotanto oli Kaustarinlahden perällä (P), jossa havaittiin myös hapen ylikyllästystä pinnan tuntumassa (11 %). Fosfaattifosforia ja ammoniumtyppeä oli edelleen mitattavia määriä kaikilla pisteillä. Elokuun alussa (5.8.) tehtiin toinen kesän laaja näytteenotto (liite 5.8). Pintavesien lämpötilat vaihtelivat tuolloin 19,7 22,7 C välillä. Lämpötilakerrostuneisuutta oli havaittavissa syvemmillä pisteillä (A, C, D ja U). Näkösyvyys vaihteli Suntin vaikutusalueen (piste P) 1, metristä uloimman pisteen (A) 7,2 metriin. Vesipatsaan vedenlaatu oli melko tasaista lähes kaikilla pisteillä. Pohjanläheiset typpi- ja rautapitoisuudet olivat pintaveteen nähden koholla pisteellä C ja U. Myös pisteillä D ja H typen ja sen epäorgaanisten fraktioiden pitoisuudet olivat pintaveteen verrattuna korkeat (liite 5.8). Alhaisimmat alusveden happipitoisuudet (kyll.aste %) mitattiin Perandön (C) ja Rummelgrundin (U) syvänteistä. Pisteen C alusvedestä mitattiin kierroksen korkeimmat kokonaistyppi- (48 ) ja NO 2+3-N -pitoisuudet (69 µg/) ja pisteen D alusvedestä korkeimmat NH 4-N -pitoisuudet (16 ). Myös pisteellä H oli alusveden kokonaistyppipitoisuus samaa tasoa (47 ). Korkeimmat fosforipitoisuudet (16 19 ) mitattiin Kaustarinlahden perältä (P), missä myös rautapitoisuudet (32 44 ) ja sameusarvot olivat hieman koholla (5,6 6,3 FNU). Kasviplanktontuotanto oli vähäisempää kuin alkukesästä, poikkeuksena Kaustarinlahti, missä klorofyllipitoisuudet olivat aavistuksen kesäkuun alkua korkeammat (P: 1 ja J: 5,3 ). Hapen ylikyllästystä ei havaittu millään pisteellä. Fosfaattifosfori oli loppunut kaikilta muilta pisteiltä paitsi pisteen C alusvedestä ja pisteen P pinnanläheisestä kerroksesta, mutta NH 4 + ja NO typpeä oli selvästi mitattavia pitoisuuksia kaikilla pisteillä. Taulukko 4. Näytteenottopäivien sääolot Kokkolan edustalla vuonna 214. Päivä Sääolot Huomautuksia Tuulen suunta Tuulen Ilman Pilvisyys nopeus (m/s) lämpötila ( C) (ap), 5 (ip) 15 2/8 Vesi sameaa (P)/ vihreän sameaa (J)/ ruskean sameahkoa (E, R4)/ kirkasta (A, S)/ kirkasta mutta hieman ruskeaa (X); levää + (J)/ ++ (P); Aallon korkeus < 2 cm, merenpinnan korkeus n. - 2 cm (ap), 6-8 (ip) /8 Laiva ylittänyt pisteen E muutama minuutti ennen näytteenottoa; meriveden pinta -3 cm (koillinen) 5 1 8/8 Heikko vesisade, hieman vanhaa maininkia (aallokko 3 cm), ruskehtava (H, P, R4)/ ruskea (J)/ aavistuksen vihreä (U) vesi Hellepäivä, ei havaintoja levästä, voimakas kerrostuneisuus esim. pisteellä A, pintavedet hyvin lämpimiä; paikoin lähes tyyni meri /8 Aallonkorkeus A-pisteellä >,5 m, meriveden korkeus +25 cm., vihreä vesi (J) Pölyä vedessä pisteellä H

15 13 Uimavesien laatu Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon (214, liite 7) ottamissa kesän 214 merialueen uimavesinäytteissä uimavedelle asetetut mikrobiologiset laatuvaatimukset täyttyivät kaikissa muissa paitsi Vanhasatamanlahden uimarannalta ja otetuissa näytteissä. Järvisyyhyilmoituksia ei tullut kesällä 214 Kokkolan alueelta (terveystarkastaja Kontinaho, sähköposti ). Rehevöityminen Avovesikauden 214 a-klorofyllin keskiarvoihin perustuva kartta rehevöitymisluokituksineen on kuvassa 8. Luokitus on tehty edellisvuosien tapaan seuraavia a-klorofyllin raja-arvoja käyttäen (käytetty myös Vaasan ja Pietarsaaren merialueiden rehevyysluokitukseen, laatineet Aaltonen & Kyröläinen): Rehevyysluokka a - klorofylli erittäin rehevä > 1 hyvin rehevä 3 1 rehevä 1 3 lievästi rehevä 5 1 rehevöitymässä 2 5 karu < 2 Kokkolan edusta jakaantui a-klorofyllipitoisuuksien keskiarvojen mukaan kesällä 214 kahteen rehevyysluokkaan (kuvat 8 9). Kaustarinlahden pisteet P ja J kuuluivat luokkaan lievästi rehevöitynyt. Piste P oli lievästi rehevän ja rehevän rajalla. Ykspihlajanlahden piste R4 kuului luokkaan rehevöitymässä, mutta klorofyllin keskipitoisuus (4,7) oli lähellä lievästi rehevöityneen raja-arvoa. Muut pisteet (A, C, D, E, H, I, K, S, X, ja U) kuuluivat luokkaan rehevöitymässä. Kuva 8. Rehevöitymisluokitus Kokkolan edustan merialueella avovesiaikaan 214 (n = 6). Repskär B/ ELY = 3,7 (aineisto: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus/Hertta 215). Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 4/214 aineistoa.

16 14 Klorofylli- ja kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu avovesiaikaan 214 Kesän 214 klorofyllipitoisuus ja vaihteluväli kaikilla havaintopaikoilla on esitetty kuvassa 9. Kuvissa 1 12 on esitetty ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien vaihtelua pisteillä A, B, C ja vaihettumisvyöhykkeellä D sekä sisäpisteillä E, H ja P avovesiajalla 214. Avovesikaudella 214 klorofyllitasot pysyivät läpi kesän pääsääntöisesti melko alhaisina (kuva 9, liitteet ja 6). Lievästi rehevöityneellä Kaustarinlahdella (pisteet P ja J) levätuotanto oli touko- (16 ) ja syyskuussa (17 21 ) selvästi muita alueita runsaampaa. Korkeimmat klorofyllin keskipitoisuudet (8,1 1 ) mitattiinkin vuonna 214 Kaustarinlahdella. Myös pitoisuuksien vaihtelu oli suurinta pisteillä P (4,7 17 ) ja J (2,4 21 ). Matalimmat keskipitoisuudet (ka. 2,5 ) saatiin uloimmilta pisteiltä A ja S, jotka luokittuivat rehevöitymässä oleviksi. Myös ELY-keskuksen seuraama Repskärin intensiiviasema (B, rehevöitymässä) kuuluu uloimpiin merialueisiin, mutta sijaitsee A:han nähden noin viisi kilometriä lähempänä rantaa, mikä näkyi hieman korkeampana klorofyllikeskiarvona (3,7 ), ja myös vaihtelu (< 1, 8,6 ) oli suurempaa kuin pisteillä A ja S. Ykspihlajanlahden teollisuuden purkualueet (E ja H: ka 4, ), Hopeakivenlahden puhdistamon purkualue (I: ka 3,5 ) ja sataman edusta (R4: ka 4,7 ) olivat kaikki samassa rehevyysluokassa ( rehevöitymässä ). Sataman edusta oli hieman rehevämpi kuin muut ja lähellä lievästi rehevöityneen rajaa. Myös pitoisuusvaihtelu oli sataman edustalla suurempaa (2, 11 ). Rehevöitymässä olevan vaihettumisalueen (D) klorofyllipitoisuus oli keskimäärin 3,9 (vaihtelu 1,1 8,3 ). Klorofyllipitoisuudet avovesikaudella rehevä 1 lievästi rehevöitynyt 5 rehevöitymässä karu A C D R4 E H I J P K S U X Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot sekä vaihteluvälit avovesiaikaan 214. Kesällä 214 korkeimmat klorofyllin pitoisuudet ajoittuivat suurimmassa osassa havaintopisteitä kesäkuun alkuun ( ) (kuva 1). Pisteellä D suurin pitoisuus mitattiin vasta kesäkuun lopussa (22.6.). Kaustarinlahdella pitoisuustasot heilahtelivat suuresti ja kesän aikana mitattiin kaksi pitoisuushuippua (22.5. ja 15.9.). Muilla pisteillä pitoisuudet laskivat melko tasaisesti kohti loppukesää. Kokkolan edustan fosforipitoisuudet vaihtelivat avovesikaudella touko-lokakuussa 5-21 välillä (kuva 11). Korkein avovesikauden keskipitoisuus oli Kaustarinlahdella (P: ka. 15 ). Korkeimmillaan Kaustarinlahden pitoisuudet olivat elokuun lopussa (max 21 ). Kesäkuussa KIP eteläisen edustan (E: max 21 ) ja pisteen D (max 19 ) fosforipitoisuudet olivat kuitenkin Kaustarinlahtea korkeammat. Koko avovesikautena KIP eteläisen edustan (E) fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 9-21 (ka 13 ) ja pisteen D pitoisuudet välillä 6-19 (ka 11 ). Muilla pisteillä fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 6-12 (ka 8-1 ). Alhaisimmat

17 15 pitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti uloimmalta pisteeltä (A) ja Repskäristä (B) (ka 8, ). Fosfaattifosfori oli loppunut tai se oli hyvin vähissä kesäkuun alkua lukuun ottamatta koko kesän (liitteet ja 6). µg/ l Klorofyllipitoisuus avovesikaudella 214 B/ ELY A D E H P / / Kuva 1. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P a-klorofyllipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella 214. B/ ELY = Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia (Hertta 215) / / / µg/ l 25 Fosforipitoisuus avovesikaudella 214 B/ ELY A D E H P / / Kuva 11. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P fosforipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella 214. B/ ELY = Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia (Hertta 215) / / /

18 16 Kokonaistypen alueelliset vaihtelut Kokkolan edustan merialueella olivat vähäisempiä kuin fosforilla (kuva 12), ja pitoisuudet olivat välillä. Korkeimmat typpipitoisuudet mitattiin muutamaa havaintokierrosta lukuunottamatta Kaustarinlahdelta (P: ka 31, vaihtelu ) ja matalimmat uloimmalta pisteeltä (A: ka. 24, vaihtelu ). KIP pohjoisen edustalta (H) mitattiin korkein pintaveden typpipitoisuus (max 36 ) kesäkuun alussa, jolloin myös Kaustarinlahden pitoisuus oli samaa tasoa. Munakarin viereiseltä pisteellä (S) mitattiin samoihin aikoihin koko kesän korkein typpipitoisuus (5 ). KIP eteläisen (E) pitoisuus oli suurimmillaan vasta syyskuun kierroksella (max 34 ). Avovesikauden keskiarvot olivat Ykspihlajan teollisuuden purkualueilla (E ja H) keskenään samaa tasoa (ka H: 273 ja E: 269 ). Uloimman pisteen pitoisuuksissa ei ollut havaittavissa erityistä huippua. Epäorgaanisia typpiyhdisteitä (NO 2+3-N ja NH 4+ -N) oli koko kesän ajan mitattavia määriä kaikilla pisteillä (liitteet ja 6). µg/ l 7 Typpipitoisuus avovesikaudella 214 B/ ELY A D E H P / / Kuva 12. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P typpipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella 214. B/ ELY = Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia (Hertta 215) / / / Meriveden metallipitoisuudet vuonna 214 Kokkolan edustalla vuonna 214 havaintopaikoilta A, C, E, H, J ja U mitatuista metalleista sinkki, koboltti, nikkeli, elohopea ja kadmium ovat vesieliöille haitallisia, joten niiden osalta tarkkailussa mitattuja pitoisuuksia verrataan haitattomaksi arvioituihin pitoisuustasoihin. Haitattomina pitoisuuksina on käytetty elohopealle, kadmiumille ja nikkelille Valtioneuvoston asetuksen 868/ 21 mukaista ympäristönlaatunormia Environmental Quality Standard (EQS) ja koboltille, sinkille ja arseenille (arseenitrikloridi) Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) sivustoilla ( ilmoitettuja raja-arvoja (PNEC aqua). Liukoisten pitoisuuksien (määritetty,45 µm suodatuksen jälkeen) vuosikeskiarvoja (kaikki syvyydet) verrataan haitattomiin pitoisuuksiin. Liukoiset pitoisuudet on määritetty kadmiumista, sinkistä, nikkelistä ja koboltista. Elohopealle, arseenille ja raudalle ei ole määritetty liukoista pitoisuutta. Elohopean EQS-arvoa verrataan tämän vuoksi kokonaispitoisuuteen. Raudan pitoisuuksia ei verrata tässä erityisiin raja-arvoihin. Raudan osalta tarkastellaan kokonaispitoisuuden vuosikeskiarvoja (1 m ja -1 m) sekä yksittäisiä tuloksia. Liitteessä 11 esitetään kuvaajina havaintokierroskohtaiset metallien kokonaispitoisuudet pinnan- (1 m) ja pohjanläheisessä vedessä (-1 m).

19 17 Elohopea Elohopea määritettiin ohjelman mukaisesti vain talvinäytteistä (31.3.). Liukoista pitoisuutta ei määritetty. Maaliskuussa 214 elohopeapitoisuudet olivat sekä pinta- että alusvedessä (liite 11) alle määritysrajan <,5, eli ne jäivät myös selvästi alle EQS-rajan (,5 ) (kuva 13). Myös vuosina keskiarvot ovat olleet alle EQS-arvon.,6 Elohopean kokonaispitoisuus vuosina määritysraja,5,25,5,4 EQS =,5 (liukoinen elohopea),2,15,3,2,1,1,5 A C E H J U, Kuva 13. Elohopean kokonaispitoisuuksien keskiarvot Kokkolan edustan merialueella talvella vuosina EQS-arvo liukoiselle elohopealle on,5. Määritysrajan (,5 ) alittavat pitoisuudet on puolitettu laskuissa.,25 Kadmiumin liukoinen pitoisuus vuosina määritysraja,1,25,2 EQS =,2,2,15,15,1,1,5,5 A C E H J U X, Kuva 14. Kadmiumin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvot eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuosina 213 ja 214. EQS-arvo liukoiselle kadmiumille on,2. Määritysrajan (,1 ) alittavat pitoisuudet on puolitettu laskuissa.

20 18 Kadmium Kadmiumin liukoiset pitoisuudet olivat 5 1 % kokonaispitoisuuksista. Liukoisen kadmiumin vuosikeskiarvot olivat vuonna 214 selvästi EQS-arvon (,2 ) alapuolella (kuva 14) ja vaihtelivat välillä <,1,3. Liukoinen kadmium on määritetty myös vuonna 213, jolloin kadmiumin vuosikeskiarvo oli hieman korkeampi kuin vuonna 214 mutta kuitenkin suurimmillaankin vain seitsemäsosan EQS-arvosta. Liitteessä 11 on esitetty havaintokertakohtaiset kadmiumin kokonaispitoisuudet pinnan- (1 m) ja pohjanläheisessä vedessä (-1 m) vuonna 214. Korkeimmat kadmiumin kokonaispitoisuudet (,3 ) mitattiin KIP eteläisen edustalta (E). Myös Kaustarinlahden suulla (J) olivat pitoisuudet maaliskuussa samaa tasoa. Pohjanläheisessä vedessä vastaava pitoisuustaso mitattiin Perandön (C) syvänteessä maaliskuussa ja KIP pohjoisen edustalla (H) elokuun alussa. Nikkeli Nikkelin liukoiset pitoisuudet olivat noin 8 1 % kokonaispitoisuuksista. Kaikkien havaintopisteiden liukoisen nikkelin vuosikeskiarvot olivat pienempiä kuin ympäristönlaatunormi (EQS 2 ) (kuva 15). Nikkelin ympäristölaatunormi tullaan vuonna 215 laskemaan 4 :aan. Vuonna 214 pitoisuuksien keskiarvo alitti myös tämän rajan. Nikkelin kokonaispitoisuudet olivat koko vuoden ajan melko tasaisia koko merialueella (liite 11). Korkein pitoisuus mitattiin Perandön (C) syvänteestä (-1 m) talven näytteenottokierroksella (2,4 ). Happitilanne syvänteessä oli näytteenottohetkellä vuodenaikaan nähden hyvä (11,2 mg/l, kyll-% 79). Pitoisuudet Perandön alusvedessä laskivat kesäksi huomattavasti ja olivat sekä pinta- että alusvedessä avovesiaikaan noin,7 1,4. KIP eteläisen (E) ja Kaustarinlahden (J) pinnan- (ka 1,4 1,5 ) ja pohjanläheiset (ka. 1,3 1,4 ) nikkelin kokonaispitoisuudet olivat keskenään samaa tasoa. KIP pohjoisen edustan (H) pinnanläheiset pitoisuudet olivat hieman tätä alhaisempia (ka 1,2 mutta pohjan lähellä keskimäärin KIP eteläisen ja Kaustarinlahden tasoa (ka 1,3 ) 2 Nikkelin liukoinen pitoisuus vuosina EQS = A C E H J U X Kuva 15. Nikkelin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvot eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuosina EQS-arvo liukoiselle nikkelille on 2. Koboltti Koboltin liukoiset pitoisuudet olivat noin 2 9 % kokonaispitoisuuksista. Liukoista pitoisuutta ei määritetty talven kierroksella. Liukoisen koboltin vuosikeskiarvot alittivat vuonna 214 koko merialueella haitattoman pitoisuuden raja-arvon (PNEC = 1,48 ) (kuva 16). Haitattoman pitoisuuden raja-arvona on tässä käytetty merivedelle (PNEC = 2,36 ) ja sisävesille (PNEC =,6 ) annettujen haitattomien pitoisuuksien rajaarvojen (ECHA) keskiarvoa (1,48 murtoveden raja-arvo). Aiemmissa vuosiyhteenvedoissa koboltin pitoisuutta on verrattu Nagpalin (24) koboltille antamaan suosituspitoisuuteen (4, ). Koboltin liukoisia pitoisuuksia on mitattu myös vuosina Koboltin vuosikeskiarvot alittivat kyseisinä vuosina haitattoman pitoisuuden raja-arvon pisteillä A, E, J ja U. Perandön (C) ja pisteen H koboltin vuosikeskiarvot alittivat

21 19 haitattoman pitoisuuden vuonna 212 mutta olivat tämän yli vuonna 213. Korkeimmat koboltin kokonaispitoisuudet mitattiin vuonna 214 Perandön (C) alusvedestä maaliskuussa (max 2,9 ) (liite 11). Perandön syvänteen alusveden pitoisuuksiin vaikuttaa talven aikana esiintyvä happivaje. Näytteenottohetkellä syvänteen happipitoisuus oli kuitenkin kohtalaisen hyvä (kyll-% 79). Myös kokonaispitoisuuksien vuoden 214 keskiarvo (1,75 ) oli korkein Perandön (C) pohjanläheisessä vedessä. Pinnassa pitoisuudet olivat Perandössä huomattavasti alhaisemmat (ka,42 ). Korkein pinnanläheinen pitoisuus mitattiin Kaustarinlahdelta (J), jossa koboltin kokonaispitoisuus oli kesän alussa 1,3. KIP eteläisen edustan (E) ja KIP pohjoisen edustan (H) koboltin kokonaispitoisuudet olivat keskimäärin melko samaa tasoa (ka. E:,85 1,1, H:,7 1,4 ) ja korkeammat pohjan lähellä kuin pinnassa. Alhaisimmat pitoisuudet olivat uloimmalla pisteellä (A) ja Trullevinlahdella (X) (ka,2,21 ). 2,5 Koboltin liukoinen pitoisuus vuosina ,5 PNEC = 1,48 1,5 A C E H J U X Kuva 16. Koboltin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvot eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuosina PNEC-arvo on laskettu merivedelle (2,36 ) ja sisävesille (,6 ) annettujen liukoisen koboltin haitattomien pitoisuuksien raja-arvojen (ECHA) keskiarvona (1,48 ). Sinkki Sinkin liukoiset pitoisuudet olivat noin 3 1 % kokonaispitoisuuksista. Sinkin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvo alitti vuonna 214 haitattoman pitoisuuden raja-arvon (kuva 17). Haitattoman pitoisuuden rajaarvona on tässä käytetty merivedelle (PNEC = 6,1 ) ja sisävesille (PNEC = 2,6 ) annettujen haitattomien pitoisuuksien raja-arvojen (ECHA) keskiarvoa (13,35 murtoveden raja-arvo). Sinkin liukoista pitoisuutta on mitattu myös vuosina 212 ja 213, jolloin vuosikeskiarvot olivat alle raja-arvon. Vuoden 213 talven tuloksista on poistettu pisteen H pintaveden tulos (18 ), koska se on ristiriitainen kuormitustietojen kanssa ja siten mahdollisesti virheellinen. Aikaisemmissa vuosiyhteenvedoissa on verrattu sinkin kokonaispitoisuutta EU:n riskiarvioinnissa (European Union, Risk assessment Report 28) määritettyyn haitattomaan pitoisuuteen (21 ). Korkein yksittäinen sinkin kokonaispitoisuus mitattiin maaliskuussa Kaustarinlahdelta (J), jossa pitoisuus oli sekä pinnan lähellä että pohjan tuntumassa 19 (liite 11). Myös Perandön (C) syvänteessä pitoisuus oli muita selvästi korkeampi (12 ). Kaustarinlahden ja Perandön pitoisuudet laskivat kuitenkin kesäksi ja olivat teollisuuden purkualueita (E ja H) alhaisempia. KIP eteläisen (E) ja KIP pohjoisen (H) edustojen sinkkipitoisuudet olivat keskimäärin melko samaa tasoa (E: 6,7 6,9, H: 7, 7,5 ). Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin pisteiltä A (ka. 2, 2,2 ), X (ka. 2,1 ) ja U (ka. 2,6 2,8 ). Arseeni Arseenin kokonaispitoisuudet olivat pääsääntöisesti erittäin pieniä ( 1,6 ), mikä vastaa luonnonvesien

22 2 tasoa (WHO 211). Korkeimmat yksittäiset arseenipitoisuudet mitattiin elokuussa Perandön (C) ja Rummelgrundin (U) pohjanläheisestä vedestä (1,6 ) (liite 11). Myös KIP eteläisen edustalla (E) oli pohjanläheinen pitoisuus hieman muuta rannikkoa korkeampi (1,2 ). Muuten pohjanläheiset arseenipitoisuudet vaihtelivat pisteestä ja havaintokierroksesta riippuen välillä,94,53. Pinnanläheiset pitoisuudet vaihtelivat vuonna 214 välillä,49,92. Vähiten arseenia oli uloimmalla pisteellä (A) sekä Trullevinlahden pisteel-lä (X). Arseenin liukoisia pitoisuuksia ei ole Kokkolan edustalta määritetty. Kuvassa 18 on haitattoman pitoisuuden raja-arvoa verrattu kokonaispitoisuuksien vuosikeskiarvoon. Haitattoman pitoisuuden raja-arvona on käytetty merivedelle (PNEC = 1,2 ) ja sisävesille (PNEC = 17,1 ) annettujen arseenitrikloridin haitattomien pitoisuuksien raja-arvojen (ECHA) keskiarvoa (9,15 murto-veden raja-arvo). Arseenille alkuaineena ei ole määritetty PNEC-arvoa vesiympäristössä. Ei ole tiedossa, millaisena yhdisteenä arseeni Kokkolan edustalla esiintyy Sinkin liukoinen pitoisuus vuosina PNEC = 13, A C E H J U X Kuva 17. Sinkin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvot eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuosina PNEC-arvo on laskettu merivedelle (6,1 ) ja sisävesille (2,6 ) annettujen liukoisen sinkin haitattomien pitoisuuksien raja-arvojen (ECHA) keskiarvona (13,35 ) Arseenin kokonaispitoisuus vuosina PNEC = 9,15 (liukoinen arseeni) A C E H J U X Kuva 18. Arseenin kokonaispitoisuuksien vuosikeskiarvot eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuosina PNEC-arvo on laskettu merivedelle (1,2 ) ja sisävesille (17,1 ) annettujen arseenitrikloridin haitattomien pitoisuuksien raja-arvojen (ECHA) keskiarvona (9,15 ).

23 21 Rauta Rautapitoisuus määritettiin kaikilta Kokkolan edustan havaintopisteiltä. Yleensä korkeimmat rautapitoisuudet mitataan maaliskuussa, jolloin erityisesti jään alla lähellä pintaa oleva vesipatsaan pitoisuudet ovat jokivesien vaikutusalueella koholla (kuva 19). Vuonna 214 talvinäytteet otettiin avovedestä ja vesipatsas oli päässyt jo sekoittumaan. Rautapitoisuudet olivat tästä syystä edellisvuoteen nähden melko alhaisia, korkeimmillaan Kaustarinlahdella (P ja J) Suntin vaikutusalueella sekä Ykspihlajanlahden pisteellä R4 (4 56 ). Korkein rautapitoisuus (79 ) mitattiin vasta kesäkuun alussa Munakarin läheiseltä pisteeltä S, joka kuuluu Perhonjoen vaikutusalueeseen. Keskimääräisesti korkeimmat rautapitoisuudet ( ) olivat Kaustarinlahden perällä (P), jossa pitoisuudet olivat koko vuoden hieman koholla sekä- pinnan- että pohjanläheisessä vedessä Ka Rauta/ 1 m Ka Rauta/ -1 m A C D R4 E H I J P K S U X A C D R4 E H I J P K S U X Kuva 19. Rautapitoisuudet Kokkolan edustan merialueella vuonna Vedenlaadun vertailu jakson tuloksiin Talvi Jäiden aikaisen lähdön vuoksi talvella 214 Perhonjoen ja jätevesien vaikutusalue oli normaalia pienempi, minkä seurauksena pintaveden (1 m) keskimääräiset rauta-, typpipitoisuudet olivat paikoin alhaisempia tai saman suuruisia kuin vertailujaksolla (liite 8.1). Typpipitoisuudet olivat vertailujaksoa alhaisempia erityisesti Ykspihlajanlahden teollisuusalueiden (E ja H) sekä Hopeakivenlahden jätevedenpuhdistamon (I) edustoilla. Uloimmilla pisteillä A ja U olivat typpipitoisuudet hieman vertailujaksoa korkeammat. Rautapitoisuus oli Kokkolan edustalla vuoden 214 talvella vain puolet vertailujakson pitoisuudesta. Kaustarinlahden (J ja P) ja pisteen R4 pitoisuudet olivat kuitenkin hieman jaksoa korkeampia, kuitenkin esimerkiksi vuoden 213 pitoisuuksiin nähden alhaisia. Fosforipitoisuuksissa ei vertailujakson ja vuoden 214 välillä ollut suurta eroa, usealla pisteellä pitoisuudet olivat vuonna 214 hieman vertailujaksoa alhaisemmat (liite 8.1). Ero oli selvin Perhonjoen vaikutusalueella (K ja S), jossa pitoisuudet olivat noin 1 vertailujaksoa alhaisempia (18 19 ). Vertailujaksoa selvästi korkeampia pitoisuudet olivat vuonna 214 pisteellä R4 (25 ). Nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuudet olivat talvella 214 samaa tasoa tai hieman alhaisempia kuin vertailujakson keskiarvo. Avovesiaika Myös vuoden 214 avovesiaikaan olivat Kokkolan edustan kokonaistyppipitoisuudet vertailujaksoa alhaisemmat (liite 8.2). Ammoniumtyppipitoisuuksissa ei juurikaan eroa ollut. Fosforipitoisuudet olivat vuonna 214 monella pisteellä aavistuksen vertailujaksoa alhaisemmat. Rautapitoisuudet olivat avovesiaikana suurimmalla osalla pisteistä vertailujaksoa korkeammat (liite 8.2). Eniten vertailujaksoon nähden kasvoivat Perhonjoen vaikutusalueen pisteen S ja Suntin vaikutusalueen pisteen P

24 22 rautapitoisuudet. Nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuuksien erot vertailujaksoon olivat pieniä. Tarkkailujakson klorofyllikeskiarvoihin verrattuna Kokkolan edustan merialueen vuoden 214 rehevyys oli aika lailla samaa taso ja klorofyllipitoisuuksien erot pääasiassa < 1. Kaustarinlahdella (J ja P) rehevyys oli hieman lisääntynyt ja KIP eteläisen (E) edustalla ja Hopeakivenlahdella kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla vähentynyt (kuva 2). µg/ l 16 a - klorofylli A B C D R/R4 E H I J P K S U X Kuva 2. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot avovesiaikaan tarkkailujaksoilla , , , , 24 28, ja vuonna 214.

25 Kokkolan sataman metallimääritykset vuonna 214 Kokkolan syväsataman täyttöalueen tarkkailussa on mitattu eri metallien pitoisuuksia vedestä vuodesta 24 asti. Näytteitä on otettu kolmelta eri pisteeltä: allas sekä altaan penkereen eteläpuoli ja pohjoispuoli (kuva 21). Vuonna 214 otettiin lisäksi yksi näyte (8.7.) sataman täyttöalueen sivun kanaalista (tulokset liite 9). Kuvissa esitetään tulokset vuosilta Vuoden 214 tulokset ovat liitteenä 9. Satama-allas on nykyisin kaksiosainen ja näytteenottokierroksella näyte on otettu pienemmästä altaasta. Tämän vuoksi metallipitoisuudet eroavat huomattavasti muista altaan tuloksista. Pitoisuuksia verrataan liukoisille pitoisuuksille annettuihin ympäristönlaatunormeihin (EQS) ja haitattomiin pitoisuuksiin kuten kappaleessa Haitattomina pitoisuuksina on käytetty elohopealle, kadmiumille ja nikkelille Valtioneuvoston asetuksen 868/21 mukaista ympäristönlaatunormia Environmental Quality Standard (EQS) ja koboltille, sinkille ja arseenille Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) sivustoilla ( ilmoitettuja raja-arvoja (PNEC) (ks. Kpl 5.2.3). Aiemmissa vuosiyhteenvedoissa koboltin pitoisuutta on verrattu Nagpalin (24) koboltille antamaan suosituspitoisuuteen (4, ) ja sinkin pitoisuutta EU:n riskiarvioinnissa (European Union, Risk assessment Report 28) määritettyyn haitattomaan pitoisuuteen (21 ). Lyijyn ja nikkelin EQS-arvot tulevat laskemaan vuonna 215 seuraavasti: Pb: 7,2 1,2 ja Ni: 2 4. Kuva 21. Kokkolan sataman täyttöalueen näytteenottopisteet. Satama 1 = altaan eteläpuoli, Satama 2 = altaan pohjoispuoli ja Satama = allas. Sisältää Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteri 5/213 aineistoa.

26 24 Elohopea Elohopeapitoisuuksia on mitattu vuosina 27 ja 28, jolloin pitoisuudet olivat kahta näytettä lukuun ottamatta alle ympäristönlaatunormin (EQS =,5 ). Altaasta otetussa näytteessä elohopeapitoisuus oli juuri EQS-rajalla, mutta altaan pohjoispuolelta otetun näytteen elohopeapitoisuus (,5 ) oli poikkeuksellisen korkea (kuva 22). Merialueen tarkkailussa maaliskuussa 214 kaikkien havaintopisteiden elohopeapitoisuudet olivat alle määritysrajan,5 joten myös EQS-arvo alittui koko merialueella (kpl 5.2.3). Kadmium Vuonna 214 kadmiumin kokonaispitoisuudet jäivät altaan etelä- ja pohjoispuolella pääosin alle neljäsosaan ympäristönlaatunormista (EQS =,2 ). Altaasta otetuissa näytteissä kokonaispitoisuus ylitti ympäristönlaatunormin maaliskuussa (,27 ) ja heinäkuussa (28 ) (kuva 22). Heinäkuun tulos poikkesi huomattavasti muista mittaustuloksesta johtuen siitä, että näyte otettiin pienemmästä altaasta. Merialueen tarkkailunäytteissä maksimipitoisuus,3 mitattiin Perandön syvänteessä (C) ja Kaustarinlahden (J) pinta- ja alusvedessä maaliskuussa, KIP pohjoisen (H) edustan (H) alusvedessä elokuussa sekä KIP eteläisen (E) edustan pinta- ja/tai alusvedessä kaikilla näytteenottokierroksilla (kpl 5.2.3).,5 Elohopea/ eteläpuoli,2 Kadmium/ eteläpuoli EQS =,2,4,15,3,2,1,1 EQS =,5,5, / , / ,5,4 Elohopea/ pohjoispuoli,2,15 Kadmium/ pohjoispuoli EQS =,2,3,2,1,1 EQS =,5,5, / , / ,5 Elohopea/ allas Kadmium/ allas 28 1,,4,8,3,6,2,1, EQS =, / ,4,2, EQS =, / Kuva 22. Veden elohopeapitoisuudet vuosina ja kadmiumpitoisuudet vuosina Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa. Kuvassa myös elohopean ja kadmiumin liukoisten pitoisuuksien ympäristönlaatunormi (EQS). Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia.

27 25 Koboltti Koboltin kokonaispitoisuudet ylittivät vuonna 214 haitattomaksi arvioidun pitoisuuden (PNEC = 1,48 ) altaan eteläpuolella maaliskuussa ja altaan pohjoispuolella kaikilla mittauskerroilla (kuva 23). Maaliskuussa pohjoispuolen pitoisuus (1,5 ) oli hyvin lähellä haitattoman pitoisuuden rajaa. Myös altaan pitoisuudet ylittivät haitattoman rajan. Heinäkuussa pitoisuus oli erittäin korkea (16 ). Näyte oli otettu täyttöalueen pienemmästä altaasta. Merialueella suurin yksittäinen kobolttipitoisuus (2,9 ) mitattiin maaliskuussa Perandössä (C) (kpl 5.2.3). Lyijy Kokonaislyijypitoisuudet ovat jo vuosia olleet hyvin alhaisia ja pysyivät myös vuonna 214 sekä satamaaltaassa että sen etelä- ja pohjoispuolella tämänhetkisen ympäristönlaatunormin (EQS = 7,2 ) alapuolella (kuva 23). Korkein lyijypitoisuus (6,2 ) mitattiin heinäkuussa täyttöalueen pienemmästä altaasta. Merialueen tarkkailussa ei määritetä lyijypitoisuutta. ELY-keskuksen seuraamalla Repskärin (B) havaintopisteellä mitattu korkein lyijyn kokonaispitoisuus (,14 ) ja liukoinen pitoisuus (,3 ) olivat murto-osan EQSarvosta (liite 6). 1 Koboltti/ eteläpuoli 18 Lyijy/ eteläpuoli PNEC = 1, EQS = 7, / / Koboltti/ pohjoispuoli 18 Lyijy/ pohjoispuoli PNEC = 1, EQS = 7, / / Koboltti/ allas Lyijy/ allas 1 9 EQS = 7,2 5 PNEC = 1, / Kuva 23. Veden koboltti- ja lyijypitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Kuvassa myös koboltin ja lyijyn ympäristölaatunormi = EQS. Vaaleat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia /

28 26 Nikkeli Vuonna 214 sataman täyttöalueen etelä- ja pohjoispuolen nikkelipitoisuudet olivat korkeimmillaankin vain noin seitsemäsosan haitattomasta pitoisuudesta (EQS = 2 ) (kuva 24). Sataman täyttöalueen pienemmästä altaasta mitattiin heinäkuussa erittäin korkea nikkelipitoisuus (1 1 ). Täyttöalueen näyte on otettu pääasiassa suuremmasta altaasta, jossa pitoisuus on jäänyt aina selvästi alle EQS-arvon. Merialueella nikkelipitoisuudet olivat alhaisia ja EQS-arvon alapuolella kaikissa näytteenottopisteissä (kpl 5.2.3). Sinkki Sinkin haitaton pitoisuus (PNEC = 13,35 ) ylittyi vuonna 214 sataman täyttöalueen eteläpuolella maaliskuussa ja pohjoispuolella maalis- ja elokuussa. Satama-altaassa haitattoman pitoisuuden raja ylittyi elokuuta lukuun ottamatta kaikilla seurantakierroksilla (kuva 24). Merialueen tarkkailussa vuonna 214 Kaustarinlahdella (J) mitattiin maaliskuussa haitattoman pitoisuuden rajan ylittävät sinkin kokonais- ja liukoinen pitoisuus, muualla merialueella pitoisuudet pysyivät alle PNEC-arvon (kpl 5.2.3). 49,7 2 Nikkeli/ eteläpuoli EQS = Sinkki/ eteläpuoli / / Haitaton pitoisuus = 13, Nikkeli/ pohjoispuoli EQS = Sinkki/ pohjoispuoli Haitaton pitoisuus = 13, / / Nikkeli/ allas / EQS = Kuva 24. Veden nikkeli- ja sinkkipitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Kuvassa myös nikkelin ympäristölaatu-normi = EQS ja sinkin haitaton pitoisuus. Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia Sinkki/ allas / Haitaton pitoisuus = 13,

29 27 Arseeni Arseenin kokonaispitoisuudet olivat vuonna 214 sekä altaan etelä- että pohjoispuolella melko pieniä (,61 1,1 ) ja samaa suuruusluokkaa kuin edellisvuosina. Altaassa heinäkuun pitoisuus (11 ) oli moninkertainen muiden havaintokertojen pitoisuuksiin verrattuna ja ylitti arseenille (arseenitrikloridi) asetetun haitattoman pitoisuuden (PNEC = 9,15 ). Maaliskuuta lukuunottamatta pitoisuudet olivat muutoinkin hieman edellisvuosia suurempia, kuitenkin selvästi alle haitattoman pitoisuuden (kuva 25). Merialueen tarkkailussa arseenipitoisuudet (,49 1,6 ) olivat lähes samaa suuruusluokkaa kuin satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella (kpl 5.2.3). Kromi Kromipitoisuudet olivat vuonna 214 pieniä sekä satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella (,13,37 ) että heinäkuuta lukuunottamatta myös altaassa (,13,41 ) (kuva 25). Heinäkuussa pienemmässä satamaaltaassa pitoisuus oli 4,9 eli koko mittaushistorian korkein. 12, Arseeni/ eteläpuoli 5 Kromi/ eteläpuoli 1, 4 8, 6, 4, 3 2 2, 1, / / , Arseeni/ pohjoispuoli 5 Kromi/ pohjoispuoli 1, 4 8, 6, 4, 3 2 2, 1, / / , Arseeni/ allas 5 Kromi/ allas 1, 4 8, 6, 4, 3 2 2, 1, / Kuva 25. Veden arseeni- ja kromipitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia /

30 28 Kupari Kuparipitoisuudet olivat satama-altaassa vuonna 214 heinäkuuta (77 ) lukuunottamatta pieniä (1,2 4,1 ). Altaan ulkopuolella pitoisuudet olivat yleisesti tätäkin alhaisempia (,76 1,3 ) (kuva 26). Rauta Vuonna 214 myös rautapitoisuus oli heinäkuussa satama-alueella erittäin suuri (41 ) johtuen poikkeavasta näytteenottopaikasta. Muilla mittauskerroilla altaan pitoisuudet (26 21 ) olivat samaa suuruusluokkaa kuin altaan etelä- ja pohjoispuolella (46 23 ) sekä muualla merialueella (kuva 26). Merialueen tarkkailussa suurimmat pitoisuudet mitattiin kesäkuun alussa Munakarin läheltä (S) Perhonjoen vaikutusalueelta (79 ). Kaustarinlahdella (P) pitoisuudet olivat tasaisesti koholla kaikilla mittauskerroilla (kpl 5.2.3). 25 Kupari/ eteläpuoli 1 2 Rauta/ eteläpuoli / / Kupari/ pohjoispuoli 12 Rauta/ pohjoispuoli / / Kupari/ allas Rauta/ allas / Kuva 26. Veden kupari- ja rautapitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia /

31 29 6 Ekologinen luokitus 6.1 Pintavesien ekologisen luokittelun vedenlaatuparametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym. 29). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien vähintään hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 215 mennessä. Joillekin vesimuodostumille on asetettu poikkeavat aika- tai tilatavoitteet luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden tai teknisen kohtuuttomuuden vuoksi. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Kokkolan edustan merialueella vesimuodostumat Kokkolan edusta, Luodon saaristo ja Kälviä-Kokkola sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps). Vesimuodostuma Tankar kuuluu tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym. 29). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaalis-kemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Luokittelukriteereitä on päivitetty vuonna 28 valmistuneen ensimmäisen luokittelukierroksen jälkeen (Aroviita ym. 212). Muun muassa useimpien muuttujien vertailuarvoja ( luonnontilaisen vesistön arvot) ja luokkarajoja on täsmennetty. Biologisena laatutekijänä Perämeren osalta on edelleen pohjaeläimistö, jota kuvataan ns. BBI-ELS -indeksin perusteella. Lisäksi kasviplanktonia kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden rinnalla huomioidaan kasviplanktonin biomassa. Fysikaalis-kemiallisina muuttujina käytetään näkösyvyyttä ja kokonaisravinteita (typpi ja fosfori). Suurena muutoksena rannikkovesien tilan luokittelussa on talven kokonaisravinteiden käytöstä luopuminen ja siirtyminen kesäpitoisuuksien käyttöön (pintakerros -1 m). Kesäkausi on sama kuin a- klorofyllillä ja näkösyvyydellä eli heinä-elokuu sekä syyskuun ensimmäinen viikko. Uusin pintavesien ekologisen tilan arvio valmistui vuonna 213. Perämeren rannikkovesien tilaa on käsitelty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen laatimassa Rannikkovesien ja pienten vesistöjen toimenpideohjelmassa vuoteen 221 (Westberg & Lax 214). Muuttuneet vedenlaadun vertailuarvot ja luokkarajat Kokonaistypen- ja fosforin kesäpitoisuuksille on laadittu uudet vertailuarvot ja luokkarajat (taulukko 5). Myös a-klorofyllipitoisuuden ja näkösyvyyden vertailuarvoja ja luokkarajoja on muutettu. Perämeren sisempien rannikkovesien (Ps) näkösyvyyden vertailuarvoa on nostettu 4,5 metristä 5,1 metriin. Perämeren ulompien rannikkovesien (Pu) näkösyvyyden vertailuarvo on pysynyt samana. Klorofyllin vertailuarvo on sisemmillä rannikkovesillä laskenut 2,3 2, ja ulommilla rannikkovesillä 1,6 1,3. Näkösyvyyden luokkarajoissa selvin muutos sisemmillä rannikkovesillä on T/V ja V/Hu luokkarajoissa, jotka nousivat hieman. Ulompien rannikkovesien näkösyvyyden E/H ja H/T luokkarajoja on laskettu ja T/V ja V/Hu luokkarajoja nostettu. Sekä Perämeren sisempien että ulompien rannikkovesien a-klorofyllin luokkarajat ovat laskeneet, esimerkiksi T/V luokkaraja on lähes puolittunut. Tavoitteena Perämerellä, kuten muillakin pintavesillä, on vähintään hyvä ekologinen tila. Käytännössä se tarkoittaa H/T -rajan paremmalle puolelle pääsemistä ja siellä pysymistä. Virallisessa ELY-keskusten laatimassa ekologisessa kokonaisluokittelussa voi vesimuodostuma olla hyvässä tilassa, vaikka yksittäinen vedenlaatuparametri osoittaa tyydyttävää luokkaa, jos biologiset muuttujat muuten vahvasti osoittavat hyvää tai erinomaista luokkaa. Hyvää heikompi vedenlaatu vaikuttaa kuitenkin pidemmällä aikavälillä myös biologisiin tekijöihin, ja siksi hyvä ekologinen tila on tällaisissakin tapauksissa vaarassa heiketä. Kokkolan edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus vuoden 214 ja vertailujakson vedenlaatuaineistoista, jotka esitetään seuraavassa

32 3 kappaleessa (kpl 6.2). Lisäksi pohjaeläindeksin perusteella on laadittu vuosittain seurattavien tarkkailupisteiden ekologinen luokitus (kpl 7, Nyman 215b). Taulukko 5. Päivitettyjen (Aroviita ym. 212) ja vanhojen (Vuori ym. 29) luokittelukriteerien mukaiset tyyppikohtaiset luokkarajat sekä vertailuarvot (VA) kokonaistypelle (kok-n), kokonaisfosforille (Kok-P), näkösyvyydelle (NS) ja a-klorofyllille (a-klo). Pu = Perämeren ulommat rannikkovedet, Ps = Perämeren sisemmät rannikkovedet. LUOKKARAJAT Päivitetyt kriteerit (212) Vanhat kriteerit (29) Tyyppi VA E/H raja H/T raja T/V raja V/Hu raja Tyyppi VA E/H raja H/T raja T/V raja V/Hu raja Kok-P Pu 7, Kok-P Pu Kok-P Ps Kok-P Ps Kok-N Pu Kok-N Pu Kok-N Ps Kok-N Ps NS Pu 6,9 5,2 3,3 2,3 1,4 NS Pu 6,9 5,8 3,8 1,4,7 NS Ps 5,1 3,8 2,4 1,7 1, NS Ps 4,5 3,8 2,5,9,5 a-klo Pu 1,3 1,7 2,2 4,4 11, a-klo Pu 1,6 1,9 2,9 8, 16, a-klo Ps 2 2,5 3,3 6,5 16, a-klo Ps 2,3 2,7 4, , 6.2 Kokkolan edustan ekologinen luokitus Vuoden 214 aineistosta on tehty vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokituksen mukainen parametrikohtainen tarkastelu havaintopaikoittain. Ekologisessa luokituksessa on käytetty loppukesän ( ; piste B: ) klorofyllipitoisuuksia kasviplanktontuotannon mittarina. Tukiparametreina on käytetty saman ajanjakson kokonaisravinnepitoisuuksia (1 m vesikerros) ja näkösyvyyttä. Havaintopaikat on luokiteltu näiden parametrien perusteella ympäristöhallinnon päivitettyä ohjeistusta ja luokkarajoja (Vuori ym. 29; Aroviita ym. 212) noudattaen luokkiin erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono. Jakson aineistot on käsitelty vastaavasti ja luokitus on esitetty taulukossa 6. Luokittelussa on ohjeistuksesta poiketen mukana myös syyskuun aineisto. Vuosi 214 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen mukaisesti arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuoden 214 tulosten perusteella on esitetty kuvassa 27 ja taulukossa 6. Kokkolan edustan merialue sijoittui vuonna 214 vedenlaadultaan luokkiin erinomainen välttävä. Perämeren sisemmän rannikkoalueen (Ps, Klan edusta) havaintopaikat Kaustarinlahdella sijoittuivat vuoden 214 vedenlaatuparametrien perusteella luokkiin välttävä (P) ja tyydyttävä (J), Ykspihlajanlahden pisteet R4 ja E luokkaan hyvä ja muut pisteet (D, H, I, X) luokkaan erinomainen. Myös Luodon saariston (Ps) havaintopiste oli erinomaisessa tilassa. Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu, Tankar) havaintopaikat sijoittuivat vuoden 214 vedenlaadun perusteella luokkiin erinomainen hyvä. Erinomaisessa tilassa olivat piste A ja piste S. Perandön (C) havaintopiste ja Trullevinniemen kärjen piste (K) sijoittuivat erinomainen/hyvä -luokkarajalle ja Repskärin (B) piste luokkaan hyvä. Vedenlaatu Kokkolan edustan merialueella oli kaikkien muiden parametrien, paitsi näkösyvyyden, suhteen edellisvuotta parempi. Pisteillä D ja I myös näkösyvyys oli yhtä luokkaa parempi. Pisteellä P näkösyvyys oli kuitenkin yhtä luokkaa huonompi ja klorofyllipitoisuus samaa luokkaa kuin vuonna 213. Vuonna 214 kesäkuu sekä elo-syyskuu olivat normaalia vähäsateisempia (kuva 2) ja esimerkiksi merialueelle ravinteita tuovan Perhonjoen virtaama selvästi keskimääräistä alhaisempi (liite 3). Nämä voivat olla syynä siihen, että loppukesällä ei esiintynyt ajankohdalle tyypillistä voimakasta levätuotantoa.

33 31 Kuva 27. Kokkolan edustan merialueen ekologinen luokitus vuoden 214 vedenlaatuparametrien aineiston perusteella (piste B aineisto Hertta 215). (Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 4/214 aineistoa) Taulukko 6. Vuoden 214 tulosten perusteella laadittu pistekohtainen vedenlaadun kokonaisarvio Kokkolan edustalla. (B = aineisto Hertta-tietojärjestelmästä) Luokitus vuoden 214 aineistoilla Paikka Tyyppi/ Vesimuodostuma a-kloro NS Muuttujat kok-p kok-n Vedenlaatu A Pu Tankar 1,1 5, E B Pu Tankar 2,1 3, H C Pu Tankar 1,2 5, E/H D Ps Klan edusta 1,4 4, 9 25 E R4 Ps Klan edusta 2,5 3, H E Ps Klan edusta 2,6 3, H H Ps Klan edusta 1,9 3, E I Ps Klan edusta 1,5 3, E Luokituksen perusteet: J Ps Klan edusta 5,3 2, T kok-p ja kok-n: heinä-syyskuu (keskiarvo) P Ps Klan edusta 8,6 1, V a-kloro ja NS: heinä-syyskuu (mediaani) K Pu Tankar 1,6 3, E/H S Pu Tankar 1,1 4, E Tyypit: U Ps Luodon saaristo 1,3 3, E Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet X Ps Kälviä - Kokkola 1,5 2, E Pu Perämeren ulommat rannikkoalueet Jakso Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuosien tulosten perusteella on esitetty taulukossa 7. Luokituksessa käytettyjen vedenlaatutekijöiden avovesiajan keskiarvot (kok-p ja kok-n) ja mediaanit (NS ja a-klo) sekä vaihteluvälit on esitetty kuvassa 28. Jakson vedenlaatuaineiston perusteella Kokkolan edustan merialue sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin erinomainen/hyvä tyydyttävä (asiantuntija-arvio). Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu) piste A ja vesimuodostumassa Luodon saaristo (Ps) sijaitseva Rummelgrundin (U) piste sijoittuvat luokkien erinomainen ja hyvä rajalle. Muut ulomman rannikkoalueen pisteet (B, C, K, S) ovat hyvä/tyydyttävä -luokkarajalla, kuten myös sisemmän rannikkoalueen pisteet H ja I.

34 32 Piste D sijoittuu hyvään luokkaan, pisteet R4 ja E tyydyttävään luokkaan ja Kaustarinlahden pisteet J ja P välttävään luokkaan. Varsinainen ekologinen luokitus tehdään vesienhoidon suunnitteluprosessin yhteydessä useamman vuoden tulosten perusteella vesimuodostumittain. Vedenlaatu on vain osa luokituksessa arvioitavista tekijöistä. Vesienhoidon suunnittelun tueksi vuonna 213 valmistuneessa rannikkovesien ekologisen tilan alustavassa kokonaisarviossa (Westberg & Lax 214, luonnos) Kokkolan edustan ja Tankarin vesimuodostumat ovat tyydyttävässä ja Luodon saaristo on hyvässä ekologisessa tilassa. Kokonaisarvio perustuu vuosien aineistoon painottaen biologisia parametreja. Taulukko 7. Vuoden tulosten perusteella laadittu pistekohtainen vedenlaadun kokonaisarvio Kokkolan edustalla. (B = aineisto Hertta-tietojärjestelmästä) Luokitus vuosien aineistoilla Vedenlaatu Piste Tyyppi A Pu Tankar E H E H E E/H B Pu Tankar H T T H H H/T C Pu Tankar H/T H/T H/T T E/H H/T D Ps Klan edusta H H H H E H R4 Ps Klan edusta T T T T H T E Ps Klan edusta T T T T H T H Ps Klan edusta H/T T T T E H/T I Ps Klan edusta T T T H E H/T J Ps Klan edusta V T V V T V P Ps Klan edusta V V V V V V K Pu Tankar H/T T T T E/H H/T S Pu Tankar H/T T T H/T E H/T U Ps Luodon saaristo H H H H E E/H X Ps Kälviä - Kokkola E m 35 Kokonaisfosfori m 8 Kokonaistyppi A B C D R4 E H I J P K S U A B C D R4 E H I J P K S U m 8 Näkösyvyys m 25 a-klorofylli A B* C D R/R4 E H I J P K S U A B* C D R/R4 E H I J P K S U Kuva 28. Ekologisen luokituksen vedenlaatutekijöiden keskiarvot ja vaihteluvälit jaksolla

35 33 7 Pohjaeläimet vuonna 214 (Nyman 215b) Kokkolan edustan pohjaeläimistöä on seurattu säännöllisesti vuodesta 1976 lähtien. Jokavuotisessa osana Kokkolan edustan yhteistarkkailua tehtävässä pohjaeläinselvityksessä on vuoteen 211 asti ollut mukana neljä havaintopaikkaa (C, D, H ja vertailupiste L) ja vuodesta 212 viisi havaintopaikkaa (lisätty piste J) (Aaltonen & Kalliolinna 29) (kuva 28). Näytteenoton, lajimääritykset ja raportoinnin on hoitanut FM Curt Nyman (215b). Tuloksista esitetään tiivistelmä kappaleessa 7.1 ja tulostaulukko on liitteenä Vuosittainen pohjaeläinseuranta Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelman pohjaeläinseurannan näytteet otetaan toukokuussa (Aaltonen & Kalliolinna 29). Vuonna 214 näytteet otettiin Ekman-noutimella Näytteet seulottiin maastossa 1 mm ja,5 mm kaksoisseulalla. 1 mm seuloksen pohjaeläimet poimittiin tuoreina valoluupin avulla ja,5 mm seulos säilöttiin myöhempää määritystä varten. Pohjaeläimistä laskettiin biomassa ja selvitettiin lajikoostumus. Rinnakkaisnäytteistä laskettiin keskiarvot ja keskihajonnat. Pohjaeläintarkkailun tulokset on tallennettu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään. Vuonna 214 tavattiin 25 pohjaeläinlajia tai ryhmää eli taksonia (liite 1). Asemakohtainen vaihtelu oli 7 17 lajia, mikä oli samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina. Suurimmat lajiluvut olivat kohtalaisen lähellä rantaa sijaitsevilla asemalla J, H ja vertailuasemalla L. Näillä asemilla esiintyy enemmän surviaissääskilajeja ja muita litoraalivyöhykkeen pohjaeläimiä kuin syvemmillä asemilla C ja D. Liejuputkimatoja (Marenzelleria) oli vuonna 214 kaikilla paikoilla lukumääräisesti paljon, mutta suurin osa yksilöistä oli hyvin pieniä. Niiden osuus biomassasta jäi siten pieneksi (Nyman 215b). Valkokatka (Monoporeia affinis) esiintyi vuonna 214 yhtenä pienenä yksilönä asemalla C. Lajia ei ole tätä ennen tavattu vuosittaisen tarkkailun näytteenottopaikoilta vuoden 2 jälkeen. Saasteille herkkä valkokatka oli 198 ja 199 -luvuilla Kokkolan merialueen syvänteiden valtalaji. 199-luvun puolessavälissä kanta romahti. Laji esiintyy avomeren alueella sekä myös jonkin verran Kokkolan edustan hiekkapohjilla (Nyman 212). Vuoden 214 havainto voi olla sattumanvarainen (Nyman 215b). Kuva 29. Kokkolan edustan merialueen pohjaeläintarkkailun näytteenottopaikat (Nyman 215b).

36 34 Näytteenottopaikka C sijaitsee pienessä syvänteessä Perandön koillispuolella (kuva 29). Vuonna 214 suurin osa pohjaeläimistöstä koostui harvasukasmadoista (Oligochaeta). Harvasukamadot koostuivat Potamothrix hammoniensis ja Limnodrilus -sukuun kuuluvista lajeista. Harvasukasmatojen yksilömäärät ja biomassat ovat hitaasti kasvaneet vuodesta 26 lähtien, jolloin ne olivat äkillisesti laskeneet edellisestä vuodesta. Vuonna 214 harvasukasmatoja oli jonkin verran vähemmän, sen sijaan pienikokoisia liejuputkimatoja (Marenzelleria) oli kohtalaisen paljon (kuva 3, Nyman 215b). Havaintopaikka D sijaitsee Perandön kaakkoispuolella (kuva 29) laajemmassa syvänteessä kuin piste C. Tälläkin paikalla yksilömäärät ja biomassakin ovat olleet kasvussa vuoden 26 minimin jälkeen. Pohjaeläimistön valtalaji oli vuonna 214, kuten aikaisemminkin, harvasukasmato Potamothrix hammoniensis (kuva 3). Liejuputkimatoja (Marenzelleria) oli vuonna 214 runsaasti. Suurin osa niistä oli muutaman millimetrin kokoisia ja niiden osuus biomassasta oli siten pienempi kuin vuosina 24 ja 26 (Nyman 215b). Kuva 3. Näytteenottopaikkojen C ja D yksilömäärät ja biomassat vuodesta 24 vuoteen 214 (Nyman 215b). Näytteenottopaikakka H sijaitsee Ykspihlajan teollisuusalueen ja Kokkolan kaupunkiasutuksen läheisyydessä lahdessa, joka syntyi nk. Pommisaaren rakentamisen seurauksena (kuva 29). Vuonna 214 pohjaeläimistö koostui lähinnä harvasukasmadoista ja surviaissääskien toukista (Chironomus) kuten aikaisempinakin vuosina (kuva 31). Vuonna 214 tälläkin paikalla oli runsaasti pienikokoisia liejuputkimatoja (Marenzelleria). Harvasukasmatoja oli ainakin neljää lajia (liite 1). Useasta aikaisemmasta vuodesta poiketen Chironumus -toukkia ei ollut yhtään. Paikan muu surviaissääskilajisto on melko monipuolinen ja siinä on myös lajeja, jotka eivät ole likaantuneiden pohjien lajeja (Nyman 215b). Näytteenottopaikka J otettiin mukaan vuosittaiseen pohjaeläintarkkailuun vuonna 212. Myös tämä piste sijaitsee Ykspihlajan teollisuusalueen ja Kokkolan kaupunkiasutuksen läheisyydessä (kuva 9), Ykspihlajasta pohjoiseen ulottuvan matalan hiekkapohjaisen alueen itäpuolella ja Harrbodasta ulottuvan hiekkasärkän suojassa. Vertailuaineistoa on 2-luvulta vuosien 212 ja 213 lisäksi vain laajennetusta pohjaeläintarkkailusta vuonna 211 (Nyman 212) sekä vuosilta , mihin verrattuna vaikutta siltä, ettei paikan poh-

37 35 jaeläimistössä olisi tapahtunut kovin suuria muutoksia. Pohjaeläimistön koostumus oli vuonna 214 monipuolisempi kuin aikaisemmin, ja isokokoisia Chironomus -toukkia oli hyvin vähän (kuva 31). Sen takia paikan pohjaeläimistön biomassa oli edelleen vähentynyt (Nyman 215b). Havaintopaikalle J kertyy aallokon ja merivirtojen mukana orgaanista ainesta matalalta alueelta. On mahdollista, että Kokkolan kaupungin jätevedet ovat rehevöittäneet matalan alueen pohjan mikrolevästöä ja pohjaan on myös väliaikaisesti kertynyt jätevedessä olleita orgaanisia hiukkasia. Kovan tuulen aikana tämä pohjan pintaan kertynyt orgaaninen aines kulkeutuu pohjaa pitkin ja sedimentoituu matalan alueen itäpuolella oleviin syvempiin pohjiin. Varsinkin jäteveden BOD-kuormitus väheni merkittävästi, kun kaupungin uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön vuonna 212. Tämä on saattanut vähentää Chironomus -toukille sopivan ravinnon saantia ja johtaa havaittuihin muutoksiin. Tulevien vuosien tarkkailutulokset osoittavat, onko muutos pysyvä vai tilapäistä vaihtelua (Nyman 215b). 213 Kuva 31. Näytteenottopaikkojen H ja J yksilömäärät ja biomassat vuodesta 24 vuoteen 214 (Nyman 215). Näytteenottopaikka L on vertailupaikka Luodon saaristossa (kuva 29). Paikka on ilmeisesti karumpi kuin Kokkolan edustan alue ja pohjaeläimistön yksilömäärät ja varsinkin biomassat ovat olleet huomattavasti alhaisemmat kuin muilla näytteenottopaikoilla. Harvasukasmatoja on vähemmän ja lajisto on myös muutenkin osittain toinen. Paikan pohjaeläimistön biomassassa oli vuodesta 26 vuoteen 211 asti laskeva trendi, joka on johtunut surviaissääskien toukkien ja harvasukasmatojen vähenemisestä (kuva 32). Tämän jälkeen biomassa on kasvanut lähinnä liejuputkimatojen (Marenzelleria) yleistymisen vuoksi. Myös asemalla L esiintyi vuonna 214 runsaasti pienikokoisia liejuputkimatoja, mikä nosti yksilömäärää edellistä vuodesta (Nyman 215b).

38 36 Kuva 32. Näytteenottopaikan L yksilömäärät ja biomassat vuodesta 24 vuoteen 214 (Nyman 215b). 7.2 Ekologinen luokittelu pohjaeläinindeksien perusteella Kokkolan edustan vuosittaisen pohjaeläintarkkailun näytteenottopaikat sijoittuvat kolmeen vesimuodostumaan. Näytteenottopaikat D, H ja J sijaitsevat vesimuodostumassa Kokkolan edusta, näytteenottopaikka C on vesimuodostumassa Tankar ja näytteenottopaikka L vesimuodostumassa Luodon saaristo. Vuonna 213 valmistuneessa vesimuodostumien ekologisen tilan alustavassa kokonaisarviossa Kokkolan edustan ja Tankarin vesimuodostumat kuuluvat ekologiseen luokkaan tyydyttävä ja Luodon saaristo (L) ekologiseen luokkaan hyvä (Westberg & Lax 214, luonnos). Ekologisen luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään muutamia vedenlaatumuuttujia. Perämeren alueella biologisena luokittelutekijänä on käytetty pohjaeläimistöä, jota kuvataan pohjaeläinindeksin (ns. BBI-ELS-indeksin) perusteella. Rannikkovesien vesiensuojelun suunnittelun tarpeisiin kehitetty pohjaeläinindeksin laskentamalli on päivitetty vuonna 212 (Perus & Österberg 212). Kokkolan edustan vuosien pohjaeläintarkkailun aineistosta lasketut asemakohtaiset BBI- ELS -indeksit on esitetty taulukossa 7. Vesimuodostumaan Kokkolan edusta kuuluvat näytteenottopaikat H ja J luokittuivat vuoden 214 pohjaeläintulosten perusteella hyviksi ja näytteenottopaikka D jopa erinomaiseksi. Luokitus erinomaiseksi johtuu useimmiten siitä, että näytteissä on ollut suhteellisen runsaasti raakkuäyriäisiä. Raakkuäyriäisten määrät vaihtelevat usein vuodesta toiseen (Nyman 215b). Vesimuodostumaan Tankar kuuluva asema C luokittui vuonna 214 hyvään luokkaan. Aikaisemmin paikka on sijoittunut pohjaeläimistön perusteella vaihtelevasti luokkaan huono hyvä. Vaihtelu johtuu lähinnä harvasukasmatojen ( huonoja ) ja raakkuäyriäisten ( hyviä ) määrien vaihteluista. Paikan tila ei ole edustava koko Tankarin vesimuodostumalle. Paikka sijaitsee melko pienessä syvänteessä, johon kertyy orgaanisia aineksia laajoista ympäröivistä eroosiopohjista. Paikkaan kohdistuva orgaaninen kuormitus on sen takia suurempi kuin esimerkiksi paikalla D, joka sijaitsee laaja-alaisessa syvänteessä ja jossa pohjaan laskeutuvat orgaaniset aineet jakautuvat paljon laajemmalle alueelle. Paikan C ominaisuuksien takia sen pohjaeläimistö reagoi kuitenkin herkästi kuormituksen muutoksiin, ja vaikka paikan pohjaeläimistön tila ei ole vesimuodostumalle edustavaa, paikan pohjaeläimistön pitkäaikainen kehityssuunta voi olla alueelle edustava (Nyman 215b). Vesimuodostumaa Luodon saaristo edustava vertailupaikka L luokittui vuonna 214 pohjaeläimistön perusteella hyväksi kuten edellisenäkin vuonna (taulukko 7). Paikka sijaitsee melko laajan pehmeän pohjan alueella ja sitä voidaan todennäköisesti pitää vesimuodostumalle edustavana. Pohjaeläimistö on paikalla niukka ja pohjaeläinindeksi ja paikan luokitus ovat herkkiä harvasukasmatojen, surviaissääskien, raakkuäyriäisten ja liejuputkimatojen satunnaisille vaihteluille (Nyman 215b).

39 37 On muistettava, että vesimuodostumien varsinainen ekologinen luokitus tehdään useamman vuoden tulosten perusteella ja vesimuodostumittain. Pohjaeläimistö on vain osa luokituksessa arvioitavista tekijöistä. Taulukko 7. Kokkolan edustan näytteenottopaikkojen pohjaeläinnäytteistä lasketut BBI-ELS indeksit vuosilta , näytteenottopaikkojen indeksien mediaanit sekä indeksiarvoista johdettu luokitus. E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. Vesimuodostoma, asema Vuosi Kokkolan edusta, asema H BBI-ELS,35,29,44,55,26,4,61,27,37,69 BBI-ELS Luokka V V T T V T H V V H Kokkolan edusta, asema J BBI-ELS,68,69,24,66 BBI-ELS Luokka H H V H Kokkolan edusta, asema D BBI-ELS,43,44,39,16,87 1,21,77,75,7 1,2 BBI-ELS Luokka T T T Hu H E H H H E Tankar, asema C BBI-ELS,16,14,33,19,68,16,21,47,18,67 BBI-ELS Luokka Hu Hu V V H Hu V T V H Luodon saaristo, asema L BBI-ELS,92,35,97,79,98,87,95,97,89,94 BBI-ELS Luokka H V E H E H H E H H Luokitus Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono E H T V Hu 8 Tiivistelmä Tässä yhteenvedossa tarkasteltiin Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailun tuloksia vuodelta 214, joka on kuluvan tarkkailujakson (29 215) kuudes vuosi. Vedenlaadun lisäksi yhteenvedossa esitettiin tiivistelmä vuoden 214 pohjaeläintuloksista. Kuormitus Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat KIP pohjoisen alueen ja KIP eteläisen alueen teollisuuslaitokset sekä Kokkolan Vesi ja Kokkolan satama. Nämä kaikki ovat mukana yhteistarkkailussa. Teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamot toimivat KIP pohjoisen osalta hyvin ja lupaehdot saavutettiin kaikilta osin vuonna 214. Myös KIP eteläisen alueen mereen johdettaville jätevesille annetut luparajat saavutettiin. Kokkolan Veden jätevedenpuhdistamo toimi luparajojen mukaisesti BOD:n ja kokonaisfosforin osalta, mutta kiintoaineelle ja COD:lle asetettu reduktio jäi alle luparajan kaikilla vuosineljänneksillä ja kiintoaineelle asetettu reduktio ensimmäisellä ja neljännellä vuosineljänneksellä. Typpireduktiolle asetettua tavoitteellista vähenemää ei saavutettu. Kokkolan Veden ja teollisuuslaitosten yhteenlaskettujen jätevesien määrä oli hieman suurempi kuin edellisen

40 38 tarkkailujakson (24 28) keskiarvo. TOC ja fosforikuormat olivat noin neljäsosan edellisen tarkkailujakson keskiarvoa suurempia ja typpikuorma noin 4 % suurempi. Jätevesien lisäksi Kokkolan edustan merialueen tilaan vaikuttavat Trullöfjärdenille laskeva Perhonjoki ja Kaustarinlahdelle laskeva Sunti. Vuonna 214 Perhonjoen keskivirtaama oli hieman keskimääräistä alhaisempi ja siten myös kuormitukset olivat pääosin tavanomaista pienempiä. Veden laatu Kokkolan merialueen pintaveden ravinnepitoisuudet olivat talvella 214 jätevesien purkualueilla edellisvuosia pienemmät johtuen siitä, että jäät olivat näytteenottohetkellä jo lähteneet ja vesipatsas päässyt sekoittumaan. Jäte- ja jokivesivaikutukset olivat siten vuoteen 212 ja 213 verrattuna varsin vähäisiä ja näkyivät lähinnä merenlahtien edustojen korkeampina pintaveden ravinne- ja/tai metallipitoisuuksina. Metallipitoisuudet olivat koholla lisäksi Perandön (C) syvänteessä, jossa oli lievää hapenvajausta. Avovesiaikana veden laatu oli koko merialueella melko samalainen ja vesipatsas oli pieniä poikkeamia lukuunottamatta tasalaatuinen kaikilla pisteillä. Jokivesien vaikutukset näkyivät alkukesällä Munakarin läheisellä pisteellä (S) ja läpi kesän Kaustarinlahdella (P), joissa pinnanläheinen vesi oli muuta merialuetta tummempaa, ravinteikkaampaa ja rautapitoisempaa. Korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet mitattiin KIP eteläisen edustan (E) ja pisteen S pinnanläheisestä vedestä. Klorofyllitasot pysyivät vuonna 214 läpi kesän pääsääntöisesti melko alhaisina. Klorofyllihuippu ajoittui suurimmassa osassa havaintopisteitä kesäkuun alkuun. Voimakkainta kasviplanktontuotanto oli Kaustarinlahden perällä (P), jossa levätuotanto oli touko- ja syyskuussa selvästi muita alueita runsaampaa. Muilla pisteillä pitoisuudet laskivat melko tasaisesti kohti loppukesää. Rehevyydeltään Kokkolan edusta jakaantui vuonna 214 kahteen luokkaan: Kaustarinlahden pohjukka (P, J) oli selvästi rehevin ja kuului luokkaan lievästi rehevöitynyt ja muut alueet kuuluivat luokkaan rehevöitymässä. Vuonna 214 meriveden kadmiumin ja nikkelin liukoisten pitoisuuksien vuosikeskiarvot alittivat ympäristölaatunormit (EQS) ja liukoisen sinkin ja koboltin pitoisuuksien vuosikeskiarvot alittivat haitattoman pitoisuuden rajat. Myös elohopean kokonaispitoisuus oli maaliskuussa alle EQS-arvon. Sataman metallinäytteet vuosina Sataman täyttöaltaan tarkkailussa analysoidaan laaja metallivalikoima sekä täyttöaltaan sisäpuolen vedestä että sen ulkopuolelta kahdesta pisteestä. Metallipitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti altaassa isompia kuin sen ulkopuolella. Vuonna 214 täyttöaltaan kadmiumpitoisuus ylitti ympäristölaatunormin (EQS) maaliskuussa ja heinäkuussa. Heinäkuussa myös nikkelin EQS-arvo ja arseenin haitaton pitoisuus (PNEC) ylittyivät altaassa ja raudan, kuparin, kromin ja lyijyn pitoisuudet olivat poikkeavan korkeita. Syynä tähän oli se, että altaan näyte otettiin heinäkuussa täyttöalueen pienemmästä altaasta. Koboltin haitaton pitoisuus (PNEC) ylittyi altaassa kaikilla seurantakerroilla ja maaliskuussa altaan pohjoispuolella. Altaan sinkkipitoisuus ylitti haitattoman pitoisuuden elokuuta lukuun ottamatta kaikilla seurantakerroilla, ja täyttöalueen eteläpuolella haitaton pitoisuus ylittyi maaliskuussa ja pohjoispuolella maalis- ja elokuussa. Merialueen tarkkailussa kadmiumin, nikkelin, koboltin, sinkin ja arseenin pitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienempiä tai samaa suuruusluokkaa kuin altaasta tai sen ulkopuolelta mitatut pitoisuudet. Ekologinen luokitus Vuonna 214 Kokkolan edustan merialueen havaintopisteet sijoittuivat vedenlaadun perusteella luokkiin erinomainen välttävä. Perämeren sisemmän rannikkoalueen piste P sijoittui luokkaan välttävä, piste J luokkaan tyydyttävä, pisteet R4 ja E luokkaan hyvä ja muut pisteet (U, D, H, I, X) luokkaan erinomainen. Myös Luodon saariston (Ps) havaintopiste oli erinomaisessa tilassa. Perämeren ulomman rannikkoalueen havaintopaikoista pisteet A ja S olivat erinomaisessa luokassa, Perandön (C) havaintopiste ja Trullevinniemen kärjen piste (K) erinomainen/hyvä -rajalla ja Repskärin (B) piste luokassa hyvä. Vedenlaatu Kokkolan edustan merialueella oli kaikkien muiden parametrien, paitsi näkösyvyyden, suhteen edellisvuotta parempi. Luokittelun kriteerien ja luokkarajojen päivittämisen (Aroviita ym. 212) vuoksi aiemmissa vuosiyhteenve-

41 39 doissa esitettyjä luokituksia ei voi suoraan verrata tämän vuosiyhteenvedon luokituksiin. Vuosien vedenlaatuparametrien perusteella arvioidut havaintopaikkakohtaiset luokat on esitetty tässä yhteenvedossa. Vuosi 214 poikkesi selvästi vuosista , sillä vedenlaatu oli lähes koko merialueella edeltäviä vuosia parempi. Pohjaeläimet Kokkolan edustan merialueen pohjaeläimistö on niukka ja vähälajinen. Tähän vaikuttaa Kokkolan pohjoinen sijainti, veden vähäsuolaisuus ja viileys sekä varsinaisten kerääntymispohjien vähäisyys, joilla ravintoa olisi runsaammin. Vuosittaisessa pohjaeläinseurannassa tavattiin suurimmat pohjaeläimistön yksilömäärät ja biomassat edellisten vuosien tapaan asemilla H ja J. Paikan H pohjaeläinlajisto koostui lähinnä harvasukasmadoista ja surviaissääsken toukista. Aseman J pohjaeläimistön biomassa oli edelleen vähentynyt aiemmista vuosista ja koostumus monipuolisempi kuin aikaisemmin. Chironomus -toukkia oli hyvin vähän. Asemalla D harvasukasmatojen määrä ja biomassa kasvoivat edelleen, asemalla C harvasukasmatoja oli jonkin verran vähemmän kuin edellisvuonna. Sekä asemalla C että D tavattiin runsaasti liejuputkimatoja. Myös vertailupaikalla L oli vuonna 214 runsaasti pienikokoisia liejuputkimatoja, minkä vuoksi yksilömäärä oli edellistä vuotta suurempi. Pohjaeläimistön BBI- ja ELS- indeksien mukaan Kokkolan edustan pisteet H, J, C ja L sijoittuivat luokkaan hyvä ja asema D jopa luokkaan erinomainen. Luokitus erinomaiseksi johtuu useimmiten siitä, että näytteissä on ollut suhteellisen runsaasti raakkuäyriäisiä. Raakkuäyriäisten määrät vaihtelevat usein vuodesta toiseen. Vesimuodostumien varsinainen luokitus tehdään vesienhoidon suunnitteluprosessin yhteydessä ja useamman vuoden tulosten perusteella. Vedenlaatu ja pohjaeläimet ovat vain osa luokituksessa arvioitavista tekijöistä. Lähdeluettelo: Aroviita J, Hellsten S, Jyväsjärvi J, Järvenpää L, Järvinen M, Karjalainen S M, Kauppila P, Keto A, Kuoppala M, Manni K, Mannio J, Mitikka S, Olin M, Perus J, Pilke A, Rask M, Riihimäki J, Ruuskanen A, Siimes K, Sutela T, Vehanen T & Vuori K-M 212: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöhallinnon ohjeita 7/ s. Aaltonen E-K & Kalliolinna M 29: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 18 s. + liitteet. Pietarsaari ECHA 215: Euroopan kemikaalivirasto, EU 28: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY ja 86/28/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä direktiivin 2/6/EY muuttamisesta. Euroopan unioni 28. Bryssel Ilmatieteenlaitos 214: ILMASTOKATSAUS tammikuu/ 214, helmikuu/ 214 ja maaliskuu/ 214. Ilmatieteen laitos 215a: Kuukausittainen sadanta Korplaxissa ja Kruunupyyssä ja kuukausittainen lämpötila Kruunupyyssä ja Kallanissa vuonna 214. (Pirkko Karlsson, Ilmastopalvelu, sähköposti ) Ilmatieteen laitos 215b: Jääpäivien lukumäärä talvella 213/214 (Jouni Vainio, sähköposti ) Ilmatieteen laitos 215c: Meriveden korkeus Pietarsaaren mareografilla 214. (Katri Leinonen, sähköposti ) Järvistö, J., Salmelin, J., Wallin, J., Karjalainen, A., Anttila-Huhtinen, M., Huovinen, T. & Vuori, K.-M. 213: Kokkolan edustan merialueen sedimenttien metallipitoisuudet vuonna 211 ja pilaantuneisuusarviointi sedimenttitoksisuustestein. Suomen ympäristökeskus, Laboratoriokeskus, Tutkimus- ja innovaatiolaboratorio, Jyväskylä. 16 s. Kalliolinna M & Aaltonen E-K 24: Kokkolan edustan merialueen tila 197-luvulta 2-luvun alkuun. Vuoden 23 kooste liitteenä. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 81 s. + liitteet. Pietarsaari 24.

42 4 Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto 214: Uimavesitulokset Kokkolan edustan merialueelta vuonna 214 (Excel). Tulokset haettu osoitteesta i_fi/vanhat_tulokset/ Lauri H 215: Kokkolan edustan merialueen virtausmalli. YVA Oy s. Mykrä M & Aaltonen E-K 215: Kokkolan edustan merialueen tila vuosina Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. (luonnos ) Nagpal N.K. 24: Technical report, water quality guidelines for cobalt. British Columbia 24. Nyman C 212. Pietarsaaren merialueen pohjaeläinseuranta vuonna 211. toimi Curt Nyman. Moniste, 43 s. + liitteet. Nyman C 215a: Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailuun kuuluva pohjaeläintarkkailu Toimi Curt Nyman 215. Moniste, 14 s. Nyman C 215b: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinseuranta vuonna 215. Toimi Curt Nyman. Moniste, 11 s. + liitteet. Perus, J. & Österberg, M BBI-Excel makron opas (v. lokakuu 212). Ratia H & Kalliolinna M 213: Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 212. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Risk assessment report 28: Zink metal. CAS-No.: EINECS-No.: Seinä A & Peltola J 1991: Jäätalven kesto ja kiintojään paksuustilastoja Suomen merialueella Finnish Marine Research. N:o 258. Helsinki Styrman M 213: Kokkolan edustan merialueen makrolevät ja vesikasvillisuus vuonna 212. Ramboll. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Westberg V & Lax H-J (toim.) 214. Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma. Vesienhoidon toimen-pideohjelma vuoteen 221. Kuulemisversio (luonnos). Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. WHO 211: Guidelines for drinking water quality, 4 th edition. World Health Organization. ISBN Saatavilla osoitteessa: Vuori, K - M., Mitikka, S. ja Vuoristo, H. 29: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/29. Suomen ympäristökeskus. 12 s. Helsinki 29.

43 41 Liitteet: 1 Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailun näytteenotto vuonna Kokkolan edustan yhteistarkkailun havaintopaikkaluettelo (vert. kuva 1). 3 Meriveden pinnankorkeus (Pietarsaaren satama) sekä Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset Perhonjoesta (Kauko VP 1 6) vuonna 214 (4.1) ja ainevirtaamat (4.2) vuonna Luettelo analysoinnissa käytetyistä määritysmenetelmistä (5.1) ja velvoitetarkkailun analyysitulokset ( ) vuonna 214 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). 6 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset pisteeltä KB (Repskär) vuonna 214 ( ). 7 Kokkolan edustan merialueen uimavesituloksia vuonna 214 (Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto 214). 8 Pintaveden (1 m) keskiarvot (kok-n, NH4-N, kok-p, Fe, Ni, Zn, Co ja a-klorofylli) Kokkolan edustan merialueella talvella (8.1) ja avovesiaikaan (8.2) tarkkailujaksoilla (Virta ym. 1986) , , , ja Kokkolan sataman tarkkailun metallitulokset vuodelta Pohjaeläintulokset vuonna 214: yksilömäärät ja biomassa (Nyman 215b). 11 Metallipitoisuudet Kokkolan edustan merialueella vuonna 214.

44

45 Liite 1 Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailu vuonna 214 Päivä Vesi Laaja Kokooma X X 3.6. X X 8.7. X X 5.8. X X X Näytteenottopisteet (kuva 1 s. 2) Näkösyvyys: kaikilta pisteiltä Vesinäytteet laaja: meripistettä (X lisätty 22.5.) ja Sunti (Su) Vesinäytteet kokooma: 13 meripistettä (ei Sunti) Määritykset Analyysi Laaja Kokooma 1/ -1 m 5/1/15 m - 2 m 1 m - 2 m lämpötila X X X happi X X sähkönjohtavuus X X X saliniteetti X X ph X X X väri X sameus X kok-p X X PO 4-P* X X kok-n X X NO 2+3-N X X NH 4-N X X a-klorofylli* X X fekaaliset streptokokit** X Escherichia coli** X Fe X X Zn X X Ni*** X X Co*** X X Cd*** X X As*** X X Hg**** X X Metallit (Zn, Ni, Co, Cd, As ja Hg): Pisteet A, C, E, H, J ja U * = määritetään vain avovesinäytteistä ** = määritetään pisteiltä I, J ja P *** = määritetään laajoilla näytteenottokerroilla (3 kert/a) **** = määritetään vain maaliskuussa Piste Su: ei a-klorofylliä

46 Liite 2 Kokkolan edustan yhteistarkkailu, havaintopaikkaluettelo Piste Koordinaatit Syvyys Fys kem l / s klo Metal. Sed. (211) Pohjael. Alue A / 1 X X III C / 3 X X X X II D / 2 X X X I R / 1 X I E / 1 X X X I H / 2 X X X X I I / - X I J / - X X X X I P / - X I K / 1 X II L X III S / 1 X III U / 3 X X III X / - X X? Sunti / - B III Merkkien selitykset: Fys kem klo Metal. Pohjae. Sed. fys kem näytteiden lukumäärä: l/s laaja / suppea analyysivalikoima klorofyllinäytteet metallinäytteet: A, C, E, H, J, U ja X (3 kertaa/a). Zn, Ni, Co, Cd ja As laajoilla kierroksilla (kokonais- ja liukoiset pitoisuudet), Hg (kok.) vain maaliskuussa pohjaeläinnäytteet: C, D, H, L, J sedimenttinäytteet: C, D, E, H, J (vuoden 211 havaintopisteet)

47 Meriveden pinnankorkeus (Pietarsaaren satama) sekä Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) vuonna 214 Liite 3