Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2013

Transkriptio

1 Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2013 Ratia Heli Aaltonen Eeva-Kaarina Virtanen Joni Pietarsaari 2014

2 Sisällysluettelo 1 Tarkkailun peruste 1 2 Tarkkailun suoritus 1 3 Taustatiedot 1 4 Kuormitus Jätevesikuormitus Muu kuormitus 5 5 Tulokset ja niiden tarkastelu Yleistä Veden laatu vuonna Talvi Avovesiaika Meriveden metallipitoisuudet vuonna Veden laadun vertailu jakson tuloksiin Kokkolan sataman metallimääritykset vuonna Ekologinen luokitus Pintavesien ekologisen luokittelun parametrit Kokkolan edustan ekologinen luokitus 30 7 Pohjaeläimet vuonna 2013 (Nyman 2014) Vuosittainen seuranta Ekologinen luokittelu pohjaeläinindeksien perusteella 37 8 Tiivistelmä 39 Lähdeluettelo 41 Liitteet Kartat nro 7, 8, 19 ja 27: Lotta Jaakkola, Teemakartat ( Kansikuva: Esa Hell näytteenotossa Foto: Eeva-Kaarina Aaltonen

3 1 1 Tarkkailun peruste Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Kokkolan kaupungin asumisjätevedet (Kokkolan Vesi), Kip pohjoisella alueella Boliden Kokkola Oy:n, Freeport Cobalt Oy:n ja Kokkola Power Oy:n sekä KIP eteläisellä alueella Boliden Kokkola Oy:n (rikkihappotehdas), CABB Oy:n, Yara Suomi Oy:n, Yara Phosphates Oy:n ja TETRA Chemicals Europe Oy:n teollisuusjätevedet sekä Kokkolan satama (taulukot 2 ja 3). Kaupungin puhdistetut asumisjätevedet johdetaan Hopeakivenlahteen ja puhdistetut teollisuusjätevedet Ykspihlajanlahteen. Purkupaikat on merkitty karttaan (kuva 1). Vesistön tarkkailuvelvoitteet perustuvat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY), Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (LSSAVI) ja Vaasan hallinto-oikeuden (VHO) päätöksiin (taulukko 3). Tarkkailua toteutetaan jaksolla yhteistarkkailuna noudattaen päivättyä ohjelmaa (Aaltonen & Kalliolinna 2009), jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellääh (Dnro LSU-2005-Y-140(10)) ja Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö päätöksellään (Dnro 826/5723/2008). Edellinen laaja yhteenvetoraportti on tehty vuonna 2009 ja siinä on käsitelty tarkkailujakson aineistojen yhteenveto (Kalliolinna 2009). Tässä raportissa esitetään vuoden 2013 tarkkailun tulokset. 2 Tarkkailun suoritus Tarkkailua on toteuttanut vuodesta 1986 lähtien Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Yhteistyökumppanina oli vuoteen 2008 asti Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio. Vuonna 2009 alkaneella tarkkailujaksolla yhteistyökumppanina näytteenoton ja analysoinnin osalta on Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Tampereelta. Vuosittaisen pohjaeläinselvityksen on tehnyt vuodesta 2009 lähtien Curt Nyman (2013). Edellinen makroleväselvitys on raportoitu vuoden 2012 vuosiyhteenvedossa, jolloin tutkittiin myös makroleväpeittävyyden ja vedenlaadun väliiä riippuvuutta (Styrman 2013 ja Ratia ym. 2013). Myös vuonna 2011 tutkittu sedimenttien ekotoksisuus (Järvistö ym. 2013) referoitiin vuoden 2012 raportissa. Kalataloustarkkailu on raportoitu edellisen kerran vuoden 2011 yhteisarkkailussa. 3 Taustatiedot Kokkolan edustan merialueen näytteenottoajankodat ja tehdyt analyysit on esitetty liitteessä 1. Näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 2. Tarkkailussa on mukana kaikkiaan 12 meripistettä ja Kaupunginsalmen eli Suntin havaintopiste. Vanhasta ohjelmasta ( ) on poistettu Perhonjoen vaikutusalueella sijainnut piste X. Havaintopaikkojen B (Repskär) ja Perhonjoki (Kauko) tulokset on saatu käyttöön Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietojärjestelmästä. Kruunupyyn ja Korplaxin sadanta sekä Kruunupyyn ja Tankarin keskilämpötilat kuukausittain vuonna 2013 sekä pitkän aikavälin ( ) keskiarvot Kruunupyystä on esitetty kuvissa 2 3 (Ilmatieteen laitos 2013). Taulukossa 1 esitetään talven 2012/ 2013 tilasto jäiden tulosta ja lähdöstä sekä jääpäivien lukumäärä ja vertailu vuosien jääpäivien lukumääriin (Seinä & Peltola 1991 ja Matero 2014). Meriveden

4 2 korkeuden vaihtelut Pietarsaaren satamassa (Ilmatieteen laitos 2013) ja Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat Kaitforsissa (SYKE 2013, Hertta-tietojärjestelmä) vuonna 2013 on esitetty liitteessä 3. Vuoden 2013 kokonaissadanta Kokkolan Korplaxissa (675 mm) oli normaalia (521 mm) selvästi suurempi (+30 %) (kuva 2). Vuosi 2013 oli huomattavasti normaalia lämpimämpi. Keskilämpötila Tankarissa oli 4,9 C ja Kruunupyyssä 5,1 C, kun keskiarvo vuosina on ollut 3,4 C (kuva 3). Havaintopaikka Purkuputki 1. Kokkolan vesi, jätevedenpuhdistamo 2. Kip pohjoinen 3. Kip eteläinen Kokkolan suurteollisuusalue Kunnan raja Kuva 1. Kokkolan edustan merialue, kuormittajat ja näytteenottopisteet. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Kokkolan edustalla talvella (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) sekä vertailu vuosien jäätietoihin (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla ) (Seinä & Peltola 1991 ja Matero 2014). Paikka Talvi A B C D E Min M Max Ykspihlaja, satama Hungerberg Repskär Tankar Tankar, 2 -W Tankar, 5 -W Tankar, 10 -W Pysyvä jääpeite muodostui satamassa, lähirannikolla ja Tankarin 2 -W ja 5 -W pisteissä joulukuun toisella viikolla ja Tankarin 2 -W ja 5 -W pisteissä vasta helmikuun alussa (taulukko 1). Pysyvä jääpeitteisyys loppui koko Kokkolan edustan merialueella huhti-

5 3 kuun loppupuolella. Jäätalvi 2012/13 oli melko tavanomainen (Seinä ja Peltola 1991, Matero 2014). Kuva 2. Kuukausisadanta Korplaxissa vuonna 2013 ja pitkän aikavälin keskiarvot Korplaxissa ( ) (Ilmatieteen laitos 2013). Kuva 3. Kuukausikeskilämpötila Kruunupyyssä ja Tankarissa vuonna 2013 ja pitkän aikavälin keskiarvot ( ) (Ilmatieteen laitos 2013). Talvi 2012/2013, erityisesti maaliskuu oli huomattavasti tavanomaista vähäsateisempi. Tammi- ja helmikuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä, kun taas maaliskuu 2013 oli selvästi normaalia kylmempi (kuvat 2 3). Huhti-toukokuun sadanta vastasi pitkän aikavälin keskiarvoa. Lämpötila vastasi huhtikuussa Kruunupyyssä pitkän aikavälin keskiarvoa, mutta oli Tankarissa tavanomaista alhaisempi, kun taas toukokuussa Tankarissa lämpötila oli tavanomainen, mutta Kruunupyyssä hieman normaalia lämpimämpi. Perhonjoen virtaama oli tammi-maaliskuussa lähellä tavanomaista. Virtaama saavutti keväthuipun huhtikuussa (130 m 3 /s) ja virtaama oli huhtitoukokuussa normaalilla kevätvirtaaman tasolla (liite 3). Kesällä heinäkuun sekä sademäärä että lämpötila olivat tavanomaisia, mutta kesä- ja elokuu olivat hieman keskimääräistä lämpimämpiä, jolloin myös satoi yli kolmasosan keskimääräistä enemmän (kuvat 2 3). Perhonjoen virtaama oli kesäkuussa vain noin puolet normaalista ja heinäkuussa puolestaan noin kolmasosan normaalia suurempi. Elokuussa virtaama oli pitkän aikavälin keskivirtaaman tasolla (liite 3). Syksy oli keskimääräistä lämpimämpi ja syyskuuta lukuun ottamatta myös sateisempi. Syys-lokakuussa lämpötila oli hieman keskimääräistä korkeampi ja sadanta oli lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa (kuvat 2 3). Perhonjoen kuukausikeskivirtaama oli syyskuussa alle puolet normaalista syyskuun virtaamasta, mutta lokakuussa virtaama oli normaalilla tasolla (liite 3). Sen sijaan marras- ja joulukuu olivat selvästi normaalia lämpimämpiä ja sateisempia, mikä näkyi myös Perhonjoen virtaamassa. Sekä sadanta että Perhonjoen virtaama olivat noin kaksikertaisia normaaliin verrattuna ja joulukuussa virtaama oli jopa lähes kolminkertainen (kuvat 2 3, liite 3). Meriveden pinta oli vuonna 2013 matalalla aina syyskuuhun asti (n cm). Alimmillaan merenpinta oli maaliskuun alussa sekä huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin saakka. Kesällä merenpinta oli noin cm normaalia alempana. Syyskuussa pinnankorkeus oli normaalilla tasolla (n cm). Lokakuussa vaihtelu oli suurempaa (n cm) ja lokakuun puolivälissä merenpinta lähti laskuun ja oli marraskuun alkupuolella alimmillaan -55 cm. Marraskuun puolivälissä merenpinta lähti jälleen nousuun ja oli joulukuussa korkeimmillaan noin +55 cm (liite 3).

6 4 4 Kuormitus 4.1 Jätevesikuormitus Kokkolan merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien toiminnanharjoittajien (ks sivu 1 ja taulukko 3) kuormitustarkkailuista on raportoitu erikseen. Kokkolan merialueelle johdettu jätevesikuormitus vuonna 2013 sekä vertailu aikaisempien vuosien jätevesien kokonaiskuormituksiin on esitetty taulukossa 2 ja vuonna 2013 voimassa olleet luparajat taulukossa 3. Kuormituksen vaihteluita on havainnollistettu kuvissa 4, 5 ja 6. Jätevesien kokonaismäärän sekä ravinne- ja kiintoainekuormituksen kehittyminen 1990-luvulta lähtien on esitetty kuvassa 4. Orgaanisen hiilen (TOC) kuormitus on mitattu vain Kip eteläisen alueen jätevedestä vuodesta 1996 lähtien (kuva 4). Vuonna 2013 Kokkolan edustan merialueelle laskevien jätevesien kokonaismäärä, eli Kokkolan Veden ja teollisuuslaitosten yhteenlaskettujen jätevesien määrä, oli hieman suurempi kuin edellisen tarkkailujakson ( ) keskiarvo, samoin typpi- ja TOCkuorma. Fosforikuormitus sen sijaan oli nelinkertainen normaalitilanteeseen verrattuna (ks. tarkemmin alla). Kip eteläisen alueen kiintoainekuormitus oli vuonna 2013 selvästi suurempi kuin edellisenä vuonna, mutta lähes samaa tasoa kuin sitä edeltävina vuosina. Kokkolan Veden uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön syksyllä 2011 ja prosessit käynnistyivät tuolloin hyvin, mikä näkyy erityisesti vuoden 2012 kiintoaine-, fosfori ja BOD-kuormituksissa (kuva 4). Vuonna 2013 puhdistustulos säilyi erinomaisena BOD:n ja hyvänä COD:n osalta, mutta heikkeni kiintoaineen ja sen myötä fosforin osalta. Puhdistustuloksen heikkeneminen johtui Pohjanmaan Biokaasu Oy:n biokaasulaitoksen rejektivesistä, jotka vaikeuttivat jätevedenpuhdistamon prosessien toimintaa. Erityisesti kiintoaineen laskeutuminen jälkiselkeytyksessä vaikeutui, minkä seurauksena sekä kiintoaineelle että fosforille asetetut luparajat ylittyivät lähes koko vuoden ajan. Fosforikuormitus oli vuonna 2013 yli kaksinkertainen ja kiintoainekuormitus yli kolminkertainen vuoteen 2012 verrattuna. Tilanne parani selvästi vuoden 2013 lopulla, jolloin rejektivesien esikäsittely saatiin käyntiin, mutta se ei vielä ehtinyt vaikuttaa lupaparametrien neljännesvuosikeskiarvoihin. Teollisuudesta tuleva kuormitus on vähentynyt ja 1980-lukujen taitteesta lähtien (Kalliolinna ja Aaltonen 2004). Metallikuormituksen osalta vähennys on ollut suurin. Vielä 1990-luvulta etenkin rauta-, sinkki- ja nikkelikuormitus on vähentynyt selvästi luvulle tultaessa lukuun verrattuna myös kupari-, kadmium- ja elohopeakuormitus on laskenut jonkin verran, mutta satunnaisia vuosittaisia kadmium- ja elohopeakuormituspiikkejä on havaittavissa vielä 2000-luvulla. Jätevesien metallikuormituksen kehittyminen on esitetty kuvassa 5. Rauta- sinkki-, arseeni- ja kadmiumkuormituksen vertailua hankaloittaa jonkin verran se, että analyysejä ei ole tehty molemmista näytteenottopisteistä (Kip pohjoinen tai Kip eteläinen alue) joko tai 2000-luvulla. Rautakuormitus on analysoitu vuodesta 1996 lähtien ainoastaan Kokkolan kaupungin jätevedestä (kuva 5). Kip pohjoisen (Freeport Cobalt Oy + Boliden Kokkola Oy) jätevesien käsittely toimi hyvin ja lupaehdot (taulukko 3) saavutettiin kaikilta osin vuonna Kip eteläisen alueen jätevesille on annettu laitoskohtaiset luparajat sekoitusaltaaseen johdettaville jätevesille. Sekoitusaltaasta mereen johdettavalle jätevedelle (=ylivuotokynnys) on määrätty yhteinen tarkkailuvelvoite. Liukoiselle elohopealle ja kadmiumille on annettu pitoisuusrajat

7 5 (ks. taulukko 3), jotka alitettiin selvästi vuonna Taulukossa 2 ja kuvissa 4 ja 5 esitetyt kuormitustiedot ovat ylivuotokynnyksen viikkonäytteiden tuloksista. Vuoden 2013 tavallista isompi fosforikuormitus on peräisin Kip eteläisen alueella elolokakuussa tapahtuneesta ennakoimattomasta kaivutyön aikaisesta pohjavesipäästöstä. Päästö liittyy alueella toteutettuun putkisiltahankkeeseen, jossa tilapäisen pohjaveden alentamisen yhteydessä aiheutui maaperässä jo olleen fosforin huuhtoutumista KIP eteläisen jäte- ja jäähdytysvesialtaille ja edelleen mereen. Kyse ei siten ollut varsinaisesta teollisen tuotantotoiminnan aiheuttamasta päästöstä. 4.2 Muu kuormitus Perhonjoki (F = km 2 ) laskee kaakosta Kokkolan edustan Trullöfjärdenille ja Kaupunginsalmi eli Sunti (Vikströmsbäcken F = 28,3 km 2 ) laskee kaupungin keskustan kautta Kaustarinlahdelle (kuva 1). Kokkolan edustan merialueen fosfori- ja rautakuormituksesta valtaosa tulee Perhonjoesta. Myös sinkki- ja nikkelikuormituksista selvästi suurempi osa tulee Perhonjoesta. Typpikuormituksesta noin kolme neljäsosaa tulee Perhonjoesta ja neljäsosa tulee jätevesistä. Kuvassa 6 esitetään Perhonjoen keskivirtaama ja verrataan joen ravinne- ja metallivirtaamia teollisuudesta tulevaan kuormitukseen vuosina Ravinne- ja metallikuormituksien suuret vuosivaihtelut johtuvat ennen kaikkea Perhonjoen virtaamavaihteluista. Vuonna 2013 Perhonjoen keskivirtaama oli 23,7 m 3 /s, mikä oli hieman suurempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo (20,2 m 3 /s, kuva 6) ja siten myös kuormitukset olivat tavanomaisia vuonna 2013 lukuun ottamatta fosforikuormitusta, mikä oli hieman keskimääräistä pienempi ja rautakuormitusta, mikä puolestaan oli normaalia suurempi (kuva 6). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen analyysitulosten (Kauko) ja Kaitforsin virtaamien perusteella lasketut Perhonjoen ainevirtaamat (P, N, Fe, Zn ja Ni) vuonna 2013 on esitetty liitteissä 4.1 ja 4.2. Perhonjoen ravinnevirtaamat olivat 26 tonnia fosforia ja tonnia typpeä (liite 4.2).

8 6 Taulukko 2. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2013 ja vertailu vuosien kokonaiskuormituksiin. **Kip eteläinen alue = CABB Oy, TETRA Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy, Yara Phosphates Oy, Boliden Kokkola Oy (rikkihappotehdas), Nordkalk Oy, Woikoski Oy sekä Air Liquide Finland Oy. **Kip pohjoinen= sisältää Boliden Kokkola Oy:n, Freeport Cobalt Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n vedet Kuormittaja Jätevettä BOD7 COD Fosfori Typpi Kiintoaine Hg-liuk. Cd-liuk. TOC Fe Zn Cu As Co Ni Cd Hg m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Vuosi 2013 Kokkolan vesi , *Kip eteläinen alue , ,0017 0, ,9 0,49 0,055 0,007 **Kip pohjoinen alue ,5 0,49 0,10 2,0 1,7 0,025 0,003 Yhteensä ,0017 0, ,4 0,5 0,6 2,0 1,7 0,081 0,010 Yhteensä , ,2 0,47 0,37 2,0 2,8 0,079 0,009 Yhteensä , ,7 0,47 0,35 2,5 1,5 0,077 0,077 Yhteensä , ,6 0,23 0,20 2,1 2,0 0,023 0,014 Yhteensä , ,5 0,37 0,18 4,1 4,4 0,066 0,024 Yhteensä , ,8 0,23 0,41 2,8 2,5 0,074 0,012 Yhteensä , ,1 0,24 0,43 2,8 2,3 0,056 0,006 Yhteensä , ,0 0,25 0,30 3,4 2,0 0,053 0,008 Yhteensä , ,7 0,21 0,53 2,2 2,0 0,065 0,007 Yhteensä , ,9 0,30 0,88 5,9 2,9 0,075 0,009 Yhteensä , ,1 0,22 0,91 2,2 2,2 0,043 0,007 Yhteensä , ,7+ 0,23 0,07+ 2,2 2,2 0,030+ 0,009 Yhteensä , ,2+ 0,23 0,05+ 1,6 1,9 0,077+ 0,009 Yhteensä , ,8+ 1,59 0,08+ 5,1 5,1 0,106+ 0,011 Yhteensä , ,8+ 1,11 0,13+ 6,9 5,6 0,081+ 0,009 Yhteensä , ,1+ 0,19 0,13+ 2,1 2,6 0,071+ 0,016 Yhteensä , ,6+ 0,47 0,19+ 9,8 8,9 0,110+ 0,020 Yhteensä , ,1+ 0,19 0,10+ 4,7 3,2 0,080+ 0,013 Yhteensä , ,0+ 0,44 0,14+ 10,1 11,5 0,260+ 0,023 + = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen kuormitusta. ++ = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen eikä Boliden ym:n kuormituksia.

9 7 Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina (Kip eteläinen alue (ks. taulukko 2) ja Kip pohjoinen alue = Boliden Kokkola Oy, Freeport Cobalt Oy ja Oy Kokkola Power Ab).

10 8 Kuva 5. Kokkolan edustan merialueen jätevesien metallikuormitus vuosina (Kip eteläinen alue (ks. taulukko 2) ja Kip pohjoinen alue = Boliden Kokkola Oy, Freeport Cobalt Oy ja Oy Kokkola Power Ab).

11 9 Taulukko 3. Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien toiminnanharjoittajien lupapäätökset ja niissä määrätyt luparajat vuonna Toiminnanharjoittaja Päätös Luparajat ja reduktio % Kokkolan Vesi LSY 47/2005/1 BOD 7 (ATU) 10 mg/l 95 % Kokkolan Satama LSY 37/2004/2 LSY 46/2006/2 VHO 07/0566/2 COD Cr 75 mg/l 85 % KHO 3590/1/07 Fosfori 0,3 mg/l 95 % ESAVI 146/2011/1 Typpi - Kiintoaine - Yhteinen purkuputki/ KIP eteläinen: Raja-arvo mereen: Elohopea ja sen yhdisteet 5 g/l Kadmium ja sen yhdisteet 10 g/l Tarkkailuvelvoite mereen: kok-p, kok-n, Cd, As, Hg (tarkkailuvelvoite mereen kaikille toimijoille yhteinen) Boliden Oy:n rikkihappotehdas LSSAVI/204/04.08/2010 Arseeni 200 kg/a 30 kg/kk - Luparajat sekoitusaltaaseen: Vaasan hallinto-oikeus nro. 12/0329/1 Elohopea 5 kg/a 0,57 kg/kk Kadmium 20 t/a 3 kg/kk TETRA Chemicals Europe Oy Yara Suomi Oy Yara Phosphates Oy LSSAVI/203/04.08/2010 VHO 01832/11/5104 LSSAVI/140/04.08/2010 VHO 01831/11/5104 LSSAVUI/139/04.08/2010 VHO 01830/11/5104 CABB Oy Biol. help. haj. liuottim. 100 tn/a - Luparajat sekoitusaltaaseen: LSU 2004 Y TOC <2 tn/a Yhteinen purkuputki KIP pohjoinen: *Boliden Kokkola Oy LSY 67/2001/3 Typpi 550 t/a 82,5 t/a - Luparajat mereen: VHO 04/0157/1 Sinkki 2 t/a 300 kg/a LSY-2003-Y-410/ Kupari 0,5 t/a 75 kg/a VHO 11/0277/1/ Arseeni 60 kg/a 9 kg/a KHO 3357/1/11/ Koboltti + Nikkeli* 10 t/a 1,5 t/a Kadmium 60 kg/a 9 kg/a Elohopea 8 kg/a 1,2 kg/a Elohopea (liukoinen) Kadmium (liukoinen) 5 g/l 10 g/l *Freeport Cobalt Oy LSY-2007-Y-60/ Co+Ni 15 t/a 2250 kg/kk - Luparajat sekoitusaltaaseen: VHO 11/0275/1/ Cu 1,5 t/a 225 kg/kk *Kokkola Power Oy LSY 31/2008/2 - jäähdytysvesiä LSY 32/2008/2 KHO 3369/1/11/ Cd 0,04 t/a 6 kg/kk As 0,05 t/a 7,5 kg/kk Hg 0,003 t/a 0,5 kg/kk Kok-N 350 t/a kg/kk * Raja-arvo koboltille + nikkelille on voimassa asti, alkaen 3 t/a, tavoitearvo kuparille alkaen 250 kg/a.

12 10 Kuva 6. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) ja jätevesien sekä Perhonjoen fosfori-, typpi- ja rautakuormitus vuosina Perhonjoen sinkki- ja nikkeli-virtaama vuosina ja (Perhonjoen aineisto: E-P ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat). 5 Tulokset ja niiden tarkastelu 5.1 Yleistä Talvella virtauksia synnyttävät pääasiassa vedenkorkeusvaihtelut. Perhonjoen virtaama on niin pieni, että se ei aiheuta merkittäviä virtauksia. Jääpeitteisenä aikana makea jokivesi ja jätevedet erottuvatkin erillisenä kerroksena heti jään alla vielä usean kilometrin päässä purkualueista. Avovesiaikaan pääasiallisin virtausten aiheuttaja on tuuli (Lehtinen ym. 1988). Silloin joki- ja jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesimassaan. Seuraavaksi tarkastellaan erikseen talven (n = 1) (kpl 5.2.1) ja avovesikauden (n = 8) (kpl 5.2.2) veden laatua. Rehevöitymistä seurattiin pääasiassa mittaamalla avovesi-aikaan pin-

13 11 tavesikerroksen (0 2 m) sisältämän a-klorofyllin (lehtivihreän) määrää. Merialueen metallipitoisuuksia on käsitelty tarkemmin kappaleessa (5.2.3). Ravinne-, klorofylli- ja metallipitoisuuksia verrattiin edellisen tarkkailujakson ( ) keskiarvoihin (kpl 5.3). Satamaalueen metallipitoisuudet käsiteltiin erikseen (kpl 5.4). Kokkolan edustan merialueen näytteenottoajankohdat ovat liitteissä 1 ja Analyysit on tehty Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa ja käytetyt määritysmenetelmät sekä määritysrajat löytyvät liitteestä 5.1. Merialueen yleisten vedenlaatuparametrien tarkat tulokset (lämpötila, happi, sameus, sähkönjohtavuus, ph, väri, ravinteet ja suolapitoisuus) sekä metallipitoisuudet ovat taulukoituna aikajärjestyksessä liitteissä Näytteenottopisteen Repskär (B) vedenlaatudata on koot-tu Herttatietojärjestelmästä liitteeseen 6. Kokkolan uimarantojen kesän 2013 vedenlaadun on määrittänyt Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto ja tulokset ovat liitteessä Veden laatu vuonna Talvi Näytteenotto-olosuhteet Maaliskuun näytteenotto oli Ennen näytteenottoa meriveden pinta oli laskusuunnassa ja oli maaliskuun puolivälin jälkeen noin cm. Maaliskuun puolivälissä jäänpaksuus oli cm (liittet ). Jäte- ja jokivesien leviämisalueet Jäte- ja jokivedet kulkeutuvat merivettä kevyempinä erillisenä kerroksena heti jään alla ja siten pintaveden laatu poikkeaa normaalitalvina muun vesipatsaan vedenlaadusta. Kohonneet kokonaistyppi- ja ammoniumtyppi- sekä metallipitoisuudet (Ni, Zn ja Co) kuvastavat jätevesien vaikutusta. Perhonjoen vaikutusalueella pintavesi on makeampaa, ruskeampaa, happamampaa ja rautapitoisempaa kuin syvempi merivesi. Maaliskuun 2013 analyysitulosten perusteella arvioidut jäte- ja jokivesien leviämisalueet on esitetty kuvassa 7. Kevättalvella 2013 jääpeite oli vielä maaliskuussa teollisuusalueen edustalla toisin kuin vuonna 2012, millä voi olla vaitutusta siihen, että keväällä 2013 kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla (Hopeakivenlahti, I) jätevesien vaikutuksia oli selvästi havaittavissa, sillä typpipitoisuudet olivat koholla (kok-n: μg/l, NO23-N: μg/l, NH4- N: μg/l) toisin kuin edellisvuonna. Myös Kip pohjoisen edustalla (H) kokonaistyppi- ja etenkin ammoniumtyppipitoisuudet olivat pintavedessä selvästi edelisvuotta suurempia. Kokonaistyppipitoisuus oli yli kolminkertainen (kok-n: μg/l) ja ammoniumtyppi jopa lähes kymmenkertainen (NH4-N: 340 μg/l) maaliskuuhun 2012 errattuna. Vuonna 2013 myös metallipitoisuudet olivat korkeita etenkin Kip pohjoisen edustan (H) pintavedessä ja myös Kip eteläisen alueen (E) alusvedessä (liite 5.2.1).

14 12 Maaliskuu 2013 Kuva 7. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut joki- ja jätevesien leviämisalueet maaliskuussa Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa. Perhonjoen virtaama oli tammi-maaliskuussa hieman normaalia pienempi (liite 3). Merialueella Perhonjoen vesien vaikutus näkyi selvästi pisteen S pintavedessä. Vesi oli sameaa (4,8 FNU) ja tummaa (väri 220 mg Pt/l) sekä happamampaa (ph 6,9) kuin alusvesi (ph 7,6). Myös kokonaistyppipitoisuus oli pintavedessä korkea (1 000 mg/l) ja ammoniumtyppi hieman koholla (90 μg/l), samoin kuin fosfori- ja rautapitoisuudet (kok.p: 39 μg/l ja Fe: μg/l). Metallipitoisuuksia ei määritetty pisteestä S (liite 5.2.2). Samoin kuin Perhonjoen vaikutukset, myös Suntin vesien vaikutukset näkyivät muuta merialuetta alhaisempana pintaveden happamuutena pisteessä P (ph 7,0) sekä sameutena (9,0 FNU) ja kohonneina ravinnepitoisuuksina (kok-n 1900 mg/l, NO23-N: μg/l, NH4- N: 250 μg/l, kok-p 48 μg/l). Myös hapen kylläisyysaste (n. 50 %) oli sekä pinta- että alusvedessä hieman muuta merialuetta alhaisempi. Uloimmassa Kaustarinlahden pisteessä (J) typpipitoisuuksiin vaikuttaa Suntin vesien lisäksi pisteelle levinneet jätevedet ja vedenlaatu siellä oli niin ravinnepitoisuuksien kuin muidenkin vedenlaatuparametrien mukaan (esim. ph, väri ja happipitoisuus) samankaltainen kuin Suntin suulla (kok-n: μg/l, NO23-N: μg/l, NH4-N: 210 μg/l, kok-p 37 μg/l). Myös Trullevinniemen lähipisteellä (K) joki- ja jätevesien vaikutukset sekoittuivat toisiinsa, mikä näkyi etenkin pintaveden happamuudessa (ph 6,7) ja typpipitoisuuksissa (kok-n: μg/l, NO23-N: 500 μg/l, NH4-N: 170 μg/l). Näistä pisteistä (P, J, K) metallipitoisuudet (muut kuin rauta) määritettiin ainoastaan pisteestä J, missä sinkkipitoisuus oli korkea pintavedessä (43 μg/l) ja myös koboltti- ja nikkelipitoisuudet olivat hieman kohonneet (Co: 1,8 μg/l, Ni: 3,5 μg/l) (liite 5.2.1).

15 13 Tarkkailutuloksissa jäte- ja jokivesivaikutukset näkyivät siis pintavesissä merenlahtien edustalla. Etäisimmissä pisteissä (U ja A) ravinnekuormitus oli muita alueita pienempi. Edellisvuonna (2012) Kokkolan jätevedenpuhdistamon edustan (Hopeakivenlahti, I) ravinnepitoisuudet olivat maltillisia (kok-n: μg/l, kok-p: μg/l), mutta vuonna 2013 pitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia (kok-n: μg/l, kok-p: μg/l) (liite ). ELY-keskuksen ottamissa maaliskuun näytteissä (19.3.) Repskärissä (B) pintaveden fosforipitoisuus (65 μg/l) oli korkeampi ja vesi oli huomattavasti tummempaa (330 mg Pt/l) kuin Ykspihlajanlahden Kip-Eteläisen alueella (E: kok-p 21 μg/l, 80 mg Pt/l ja R4: kok-p 19 μg/l, 68 mg Pt/l) ja oli samaa suuruusluokkaa kuin Kip pohjoisen alueen arvot (H: kok-p 61 μg/l, 370 mg Pt/l). Vuonna 2013 jäte- ja jokivesivaikutukset uloittuivat Repskäriin saakka (liite ) Avovesiaika Kesän laajat näytteenotot Näytteenotto-olosuhteet löytyvät taulukosta 4. Laaja näytteenotto suoritettiin kesäkuun puolivälin paikkeilla (13.6.), jolloin pintavedet olivat lämmenneet jo kauimmaisessakin pisteessä (A: 9,6 C), mutta lämpötilakerrostuneisuutta oli vielä havaittavissa. Näkösyvyys oli jälleen heikoin Kaustarinlahdella (P: 1,7 m) ja paras pisteellä A (4,5 m). Veden laatu oli koko merialueella kesäkuun puolivälissä melko samanlainen. Kaustarinlahdella (P) ja pisteen U syvänteessä oli muita pisteitä korkampi kokonaisfosforipitoisuus (P: μg/l, U: 26 μg/l). Kasviplanktontuotanto vaihteli välillä 4,5 11 μg/l ollen vähäisintä pistellä A ja voimakkainta Perandön alueella (D ja C). Ammoniumtyppeä oli pieniä määriä ainoastaan pisteen H pintavedessä ja pisteen U alusvedessä. Fosfaattifosforia oli hyvin vähän ainoastaan pisteiden I ja S pintavedessä ja pisteen U alusvedessä. Rautapitoisuus oli suurin Perhonjoen vaikutusalueella pisteessä S (390 μg/l). Elokuun alussa suoritettiin toinen kesän laaja näyttenotto (7.8.) (liite 5.8.1). Pintaveden lämpötilat (16,9 18,3 C) olivat lämmenneet hieman heinäkuusta ja syvännepaikoissa (A, C, D ja U) oli havaittavissa lämpötilakerrostuneisuutta. Näkösyvyys vaihteli Suntin vaikutusalueen (P) 2,1 metristä uloimman pisteen (A) 6,5 metriin. Vesipatsaan veden laatu oli melko tasalaatuinen kaikilla pisteillä, paitsi pisteiden H ja U ammoniumtyppipitoisuudet olivat alusvedessä koholla. Happitilanne oli kauttaaltaan hyvä, pienin kyllästysaste (75 %) mitattiin pisteen U pohjan läheisyydestä. Myös sameusarvot olivat hyviä (max. 2,7 FNU pisteessä P). Korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin Kaustarinlahden pohjukasta (P) (18 μg/l), missä myös rautapitoisuus oli selvästi suurempi kuin muilla alueilla ( μg/l). Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat korkeimmat Perandön syvänteen (C) alusvedessä (kok-n: 530, NH4-N: 110). Nitriitti- ja nitraattityppipitoisuus oli elokuussa korkein Kaustarinlahdella pisteessä J (70 93 μg/l). Kasviplanktontuotanto oli vähäisempää kuin alkukesästä. Elokuun alussa kasviplanktontuotanto oli selvästi voimakkainta Kaustarinlahdella (P: 8,9 μg/l, J: 6,6 μg/l). Hapen ylikyllästystä ei esiintynyt millään pisteellä. Fosfaattifosfori oli kaikilla näytteenottopisteillä loppunut, ja ammoniumtyppi oli loppunut sekä pinta- että alusvedestä pisteillä A, R4, I, J, P, K ja S ja muilta alueilta pintavedestä lukuun ottamatta pistettä H, missä ammoniumtyppeä oli vielä jäljellä niin pinta- kuin alusvedessäkin. Nitriitti- ja nitraattityppeä oli kaikilla näytteenottopisteillä.

16 14 Taulukko 4. Näytteenottopäivien sääolot Kokkolan edustalla vuonna Päivä Sääolot Huomautuksia Tuulen suunta Tuulen nopeus (m/s) Ilman lämpötila ( C) Pilvisyys (itä) /8 Poikkeuksellisen kirkas, hieman ruskea vesi, joitakin levähippuja (S), ruskea vesi (R4), samea ruskea vesi (P), todella kirkas vesi (A), varsin runsaasti levähiutaleita (J), voimakas rautapöly tuulen mukana syväsatamasta (H) (kaakko) /8 Ruskea, samea vesi (E, P, R4), samea vesi (H, J) /8 Vihreä vesi (J), ruskea ja samea vesi (P), vesisade (lounas) /8 Noin metrin korkuinen aallokko (koillinen) /8 Kevyt aallokko ollut pari viikkoa, hieman levää (C, I, S, U), hieman levää ja muutamia isompia sinileväpalloja (D), runsaammin levää (H, P). Pisteessä P näkyy lahden perällä sinilevää (kaakko) / (etelä) /8 Kirkas vesi (A, S), selvästi vihreä vesi (D, E, P, J), levää (J), pallomaista levää, sinilevää aavistus pinnalla (K) (koillinen) /8 Uimavesien laatu Kokkolan ympäristöterveydenhuollon ja eläinlääkintähuollon (2013) ottamissa kesän 2013 kaikissa merialueen uimavesinäytteissä uimavedelle asetetut mikrobiologiset laatuvaatimukset täyttyivät (liite 7). Järvisyyhyilmoituksia ei tullut kesällä 2013 Kokkolan edustalta (terveystarkastaja Viirret, sähköposti ). Rehevöityminen Avovesikauden 2013 a-klorofyllin keskiarvoihin perustuva kartta rehevöitymisluokituksineen on kuvassa 8. Luokitus on tehty edellisvuosien tapaan seuraavia a-klorofyllin raja-arvoja käyttäen (käytetty myös Vaasan ja Pietarsaaren merialueiden rehevyysluokitukseen, laatineet Aaltonen & Kyröläinen): Rehevyysluokka a - klorofylli erittäin rehevä > 100 μg/l hyvin rehevä μg/l rehevä μg/l lievästi rehevä 5 10 μg/l rehevöitymässä 2 5 μg/l karu < 2 μg/l Kokkolan edusta jakaantui a-klorofyllipitoisuuksien keskiavojen mukaan kesällä 2013 kahteen rehevyysluokkaan (kuvat 8 9). Ykspihlajanlahden rantapisteet R4 ja E kuuluivat luokkaan lievästi rehevöitynyt, samoin Kaustarinlahden P ja J ja Kip pohjoisen edustan H.. Hopeakivenlahden havaintopaikka I kuului luokkaan rehevöitymässä, mutta oli lähellä lievästi rehevöityneen raja-arvoa (4,9 μg/l). Myös muut pisteet (A, C, D, K, S ja U) kuuluivat luokkaan rehevöitymässä.

17 15 Kuva 8. Rehevöitymisluokitus Kokkolan edustan merialueella avovesiaikaan 2013 (n = 6). Repskär B/ ELY = 4,5 μg/l (aineisto: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2013). Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa. Klorofylli- ja kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu avovesiaikaan 2013 Kesän 2013 klorofyllipitoisuus ja vaihteluväli kaikilla havaintopaikoilla on esitetty kuvassa 9. Kuvassa 10 on esitetty ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien vaihelua posteillä A, C ja D (vaihettumisvyöhyke) sekä E, H ja P (sisäpisteet) avovesiajalla Avovesikaudella 2013 klorofyllitasot pysyivät läpi kesän melko alhaisina. Korkeimmat klorofylliarvot (ka. 7,7 8,9 μg/l) mitattiin lievästi rehevöityneeltä Kaustarinlahdelta (P ja J), missä pitoisuudet vaihtelivat välillä 5,6 13 μg/l (P) ja 4,0 15 μg/l (J). Uloimmalla pisteellä (A, rehevöitymässä) kloug/l. rofylliarvot olivat matalimmat (ka. 2,4 μg/l) ja vaihtelu oli vähäistä (1,0 3,7 μg/l). Myös ELY-keskuksen seuraama Repskärin intensiiviasema (B, rehevöitymässä) kuuluu uloimpiin merialueisiin, mutta sijaitsee noin viisi kilometriä lähempänä rantaa, mikä näkyi hieman korkeampana klorofyllikeskiarvona (4,4 μg/l) ja myös vaihtelu oli suurempaa kuin pisteellä A (1,9 7,8 μg/l). Ykspihlajanlahden teollisuuden purkualueilla (rehevöitymässä/ lievästi rehevöitynyt) Kip eteläisen alueen ja sataman edusta (R4: ka 5,6 μg/l, E: ka 5,3 μg/l) oli hieman rehevämpi kuin Kip pohjoisen edusta (H: ka 4,9 μg/l). Rehevöitymässä olevan vaihettumisalueen (D) klorofyllipitoisuus oli keskimäärin 4,4 μg/l (kuva 9, liitteet ja 6).

18 16 Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot sekä vaihteluvälit avovesiaikaan Kesällä 2013 klorofyllihuippu ajoittui toukokuun lopulle, jolloin kesän korkeimmat pitoisuudet mitattiin Kaustarinlahdella (P: 13 μg/l ja J: 15 μg/l). Myös muilla alueilla kesän korkeimmat klorofyllipitoisuudet mitattiin toukokuun loussa (27.5.) lukuun ottamatta pistettä A, jossa klorofyllipitoisuus oli toukokuussa kesän alin (1,0 μg/l) ja pistettä S, jonka korkein klorofyllipitoisuus mitattiin kesäkuun lopulla. Ykspihlajanlahden pisteiltä E, R4 ja H kesän korkeimmat klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä 7,3 8,5 μg/l ja Kokkolan jätevedenpuhdistamon edustalla (I) korkein pitoisuus oli samaa suuruusluokkaa (9,4 μg/l). ELY-keskuksen laajemmassa aineistossa Repskärin (B/ ELY) klorofyllimaksimi (9,7 μg/l) mitattiin kesäkuussa (10.6.) (kuva 10). Toukokuun loppupuolen intensiivinen kasviplanktontuotanto nosti meriveden pharvot 8:n tuntumaan, rehevimmällä alueella Kaustarinlahdella (P ja J) mitattiin jopa 8,6. Kesäkuun puolivälin jälkeen klorofyllipitoisuudet pienenivät melko tasaisesti syksyä kohti lukuun ottamatta pistettä P, missä klorofyllipitoisuus nousi jälleen heinäkuussa. Pienimmillään klorofyllipitoisuudet olivat elokuun lopulla (ka. 3,6 μg/l). Lokakuussa kaikkien pisteiden klorofyllipitoisuudet olivat melko alhaisia (3,2 6,1 μg/l) (kuva 10). Kokkolan edustan fosforipitoisuudet vaihtelivat avovesikaudella touko-lokakuussa välillä 6 73 μg/l ollen korkeimmillaan lokakuussa sivulla 5 todetun poikkeuksellisen fosforikuormituksen jälkeen Kip eteläisen alueen edustalla (E). Fosfaattifosfori oli loppunut tai se oli hyvin vähissä lokakuuta lukuun ottamatta koko kesän. Kip eteläisen alueen edustalta mitattiin suurimmat kokonaisfosforipitoisuudet (E: ka. 23 μg/l) ja Kaustarinlahdelta (P) toiseksi suurimmat pitoisuudet (ka. 19 μg/l). Muilla alueilla fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä ka μg/l. Kip pohjoisen edustan (H) fosforin avovesiajan keskiarvo oli 12 μg/l, mikä oli samaa suuruusluokkaa kuin Repskärissä (B: ka. 11 μg/l). Matalin fosforitaso (ka. 8 μg/l) oli uloimmalla pisteellä (A) (kuva 10, liitteet ja 6).

19 17 Kokonaistypen alueelliset vaihtelut olivat vähäisempiä kuin fosforilla. Tarkkailutuloksissa kesän kokonaistyppipitoisuuksien vaihteluväli koko Kokkolan edustan merialueella oli μg/l. Keskiarvoina mitattuna kokonaistyppipitoisuus oli matalin uloimmalla pisteellä (A: ka. 305 μg/l) ja korkein Kaustarinlahdella (P: ka. 429 μg/l). Kokonaistyppi-pitoisuudet olivat suurimmillaan toukokuun lopulla, jolloin kesän maksimipitoisuus mitattiin Hopeakivenlahden edustalta (I: 510 μg/l). Toiseksi suurin pitoisuus (500 μg/l) mitattiin Kaustarinlahdelta (P) toukokuun lopussa ja lokakuun alussa. Muilla alueilla pitoisuudet olivat melko tasaisia läpi kesän ja vaihtelivat välillä ( μg/l). Epäorgaanisista typpiyhdisteistä ammoniumtyppi oli kulutettu jo toukokuussa vähiin (< 7 μg/l) kaikilla pisteillä. Nitraattityppeä oli yleensä mitattavia pitoisuuksia (liitteet ja 6).

20 18 Kuva 10. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P a-klorofylli-, fosfori- ja typpipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella B/ ELY = Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuloksia Meriveden metallipitoisuudet vuonna 2013 Kokkolan edustalla vuonna 2013 havaintopaikoilta A, C, E, H, J ja U mitatuista metalleista sinkki, koboltti, nikkeli, elohopea ja kadmium ovat vesieliöille haitallisia, joten niiden osalta tarkkailussa mitattuja pitoisuuksia verrataan haitattomaksi arvioituihin pitoisuustasoihin. Haitattomina pitoisuuksina on käytetty elohopealle, kadmiumille ja nikkelille Valtioneuvoston asetuksen 868/ 2010 mukaista ympäristönlaatunormia Environmental Quality Standard (EQS), sinkille EU:n riskinarvioinnissa (Europan Union, Risk Assessment Report 2008) määritettyä haitatonta pitoisuutta ja koboltille Nagpalin (2004) suosituspitoisuutta. Haitattomat pitoisuudet on yleensä ilmoitettu liukoisina pitoisuuksina (määritetty 0,45 μm suodatuksen jälkeen). Vertailussa ja kuvaajissa on käytetty kokonaispitoisuuksia tai kirjallisuudessa esitettyjä muuntoarvoja, koska merivedessä liukoiset metallipitoisuudet ovat useimmiten niin pieniä, että tulokset jäävät alle määritysrajan. Kokkolan edustalla kokonaismetallipitoisuudet on analysoitu mahdollisimman pienillä määritysrajoilla (liite 5.1) ja saatu ympäristönlaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin verrattavia tuloksia. Liukoiset pitoisuudet on määritetty kadmiumista, sinkistä, nikkelistä ja koboltista. Elohopea Elohopea määritettiin ohjelman mukaan vain talvinäytteistä (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Maaliskuussa 2013 elohopeapitoisuudet vaihtelivat välillä <0,005 0,014 μg/l eli ne jäivät selvästi alle EQS-pitoisuuden (0,050 μg/l) (kuva 11).

21 19 Kadmium Kadmiumpitoisuudet pysyivät selvästi EQS-arvojen (0,2 μg/l) alapuolella ja vaihtelivat välillä <0,01 0,1 μg/l. Kadmiumpitoisuudet olivat siten korkeintaan puolet EQS-arvoista (kuva 12). Liukoiset pitoisuudet olivat saman suuruisia tai lähes yhtä suuria kuin kokonaispitoisuudet. Kuva 11. Elohopeapitoisuudet Kokkolan edustan merialueella talvella EQS-arvo elohopealle on 0,05 μg/l. Kuva 12. Kadmiumpitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna EQS-arvo kadmiumille on 0,2 μg/l. Nikkeli Kaikki mitatut nikkelipitoisuudet olivat pienempiä kuin ympäristönlaatunormi (EQS 20 μg/l), joka pienenee vuoden 2015 alusta (EQS 4 μg/l). Korkein nikkelipitoisuus (7,5 μg/l) mitattiin maaliskuussa Perandön (C) syvänteestä, mikä johtunee happivajeesta (O 2 2,5 mg/l). Seuraavaksi suurin pitoisuus mitattiin Kip pohjoisen edustan pintavedestä niin ikään maaliskuussa (H: 6,0 μg/l). Pitoisuudet Perandön alusvedessä laskivat kuitenkin kesällä huomattavasti ja olivat sekä pinta- että alusvedessä avovesiaikaan noin 0,9 1,6 μg/l, mikä oli hieman vähemmän kuin muidenkin pisteiden keskiarvopitoisuudet (1,0 3,8 μg/l) lukuun ottamatta kauimmaista pistettä (A), missä pitoisuus oli korkeimmillaan 0,8 μg/l. Myös Kip pohjoisen edustalla pitoisuudet laskivat avovesiaikaan. Nikkelipitoisuudet Kokkolan edustalla olivat korkeimmillaankin alle 40 % EQS-arvosta (kuva 13). Liukoiset pitoisuudet olivat pääsääntöisesti saman suuruisia tai lähes yhtä suuria kuin kokonaispitoisuudet.

22 20 Arseeni Arseenipitoisuudet olivat pääsääntöisestu erittäin pieniä (< 1,5 μg/l) (kuva 14), mikä vastaa luonnonvesien tasoa (WHO 2011). Ainoastaan Kip eteläisen näytteenottopisteessä (E) pitoisuus oli maaliskuussa hieman korkeampi (2,7 μg/l). Muissa pisteissä arseenipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,49 1,50 μg/l. Vähiten arseenia oli uloimmalla pisteellä (A) (kuva 14). Kuva 13. Nikkelipitoisuudet Kokkolan edustan merialueella vuonna EQS-arvo nikkelille on 20 μg/l. Kuva 14. Arseenipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna Koboltti Talvella Perandön (C) alusveden kobolttipitoisuus ylitti haitattoman pitoisuuden (4,0 μg/l) yli kaksinkertaisesti (9,9 μg/l), mikä johtunee talvenaikaisesta happivajeesta. Avovesiajan korkein pitoisuus oli hieman haitatonta pitoisuutta pienempi (3,7 μg/l). Myös Ykspihlajanlahden pisteen E alusveden ja Kip pohjoisen edustan (H) pintaveden kobolttipitoisuudet ylittivät maaliskuussa haitattoman pitousuuden niukasti (E: 4,2 μg/l, H: 5,6 μg/l). Muissa pisteissä pitoisuudet olivat pääsääntöisesti alle puolet haitattomasta pitoisuudesta niin pinta- kuin alusvedessä, eikä minkään pisteen kobolttipitoisuuden keskiarvo ylittänyt ympäristönlaatunormia (EQS) (kuva 15). Maaliskuussa kokonaispitoisuudet vastasivat liukoisia pitoisuuksia, mutta avovesiaikaan liukoiset pitoisuudet olivat selvästi kokonaispitoisuuksia pienempiä.

23 21 Sinkki Kip pohjoisen edustan (H) pintavedestä mitattiin talvella poikkeuksellisen iso sinkkipitoisuus (190 μg/l), mutta kuormitustietojen mukaan mitään poikeavaa ei ollut näytteenoton aikana. Myös Kaustarinlahden pintavedestä (J) sekä Perandön syvänteen (C) Ykspihlajanlahden pisteen E alusvedestä mitattiin maaliskuussa korkeita pitoisuuksia (J: 43 μg/l, C: 27 μg/l, E: 31 μg/l). Perandön syvänteen alusveden pitoisuuksiin vaikuttaa talven aikana esiintyvä happivaje. Uloimmilla pisteillä A ja U pitoisuudet olivat pääsääntoisesti alle neljäsosan haitattomasta pitoisuudesta ja suurimmillaankin alle puolet (U: max. 8,1 μg/l) (kuva 16). Liukoiset pitoisuudet olivat pääsääntöisesti lähes yhtä suuria kuin kokonaispitoisuudet lukuun ottamatta pisteitä C, H ja J, missä liukoiset pitoisuudet olivat selvästi pienempiä kesäkuun puolivälin näytteenotossa. Kuva 15. Kobolttipitoisuudet Kokkolan edustan merialueella vuonna Haitaton pitoisuus koboltille on 4 μg/l (Nagpal 2004). Kuva 16. Sinkkipitoisuudet Kokkolan edustan merialueella vuonna Haitaton pitoisuus sinkille on 21 μg/l (Risk Assesment Report 2008). Rauta Korkein rautapitoisuus (4 000 μg/l) mitattiin Kip pohjoisen edustan (H) pintavedestä maaliskuussa. Myös Suntin (P ja J) ja Perhonjoen vaikutusalueelta (S) sekä Trullevin edustalta (K) ja Hopeakivenlahdelta kaupungin jätevesilaitoksen edustalta (I) mitattiin korkeita pitoisuuksia pintavedestä maaliskuussa ( μg/l). Hopeakivenlahdella (I) rautapitoisuus oli korkea myös alusvedessä (1 700 μg/l). Selvästi vähiten rautaa oli uloimman pisteen A pintavedessä (ka. 37 μg/l). Avovesiaikana pintaveden pitoisuudet laskivat murto-osaan kevättalven maksimipitoisuuksista.

24 22 Kuva 17. Rautapitoisuudet Kokkolan edustan merialueella vuonna Veden laadun vertailu jakson tuloksiin Talvi Talvella 2013 Perhonjoen ja jätevesien vaikutusalue oli normaalia isompi, minkä seurauksena pintaveden (1 m) keskimääräiset rauta-, typpi- ja fosforipitoisuudet olivat isompia kuin vertailujaksolla , jolloin pitoisuudet olivat kaiken kaikkiaan pienempiä kuin mitä sitä ennen ja sen jälkeen. Vaikutus näkyi selvimmin havaintopaikkojen H, I, K, P ja J pääällysvedessä. Erityisesti typpipitoisuudet olivat kontrollipistettä A lukuun ottamatta suurempia kuin edellisellä tarkkailujaksolla, esimerkiksi jätevedenpuhdistamon edustalla (I) kokonaistyppipitoisuus oli lähes viisinkertainen. Myös Ykspihlajanlahdella (E, R4) typpipitoisuudet olivat korkeampia aikaisempaan jaksoon verrattuna, mutta eivät niin merkittävästi kuin Kip pohjoisen edustalla. Fosforipitoisuudet olivat kolminkertaiset Kip pohjoisen edustalla (H), Kaustarinlahdella (P) sekä Hopeakivenlahdella (I). Rautapitoisuus Kokkolan merialueen edustalla oli talvella 2013 lähes nelinkertainen verrattuna vuosien keskiarvoon. Vuoden 2013 keskiarvoa nostivat etenkin Kip pohjoisen edustan (H) ja Trullevin lähipisteen (K) poikkeuksellisen korkeat rautapitoisuudet (H: μg/l, K: μg/l). Myös Kaustarinlahdelta (P, J) ja Perhonjoen edustalta (S) mitattiin korkeita pitoisuuksia. Kokkolan edustan nikkeli- ja kobolttipitoisuudet olivat talvella 2013 samaa suuruusluokkaa kuin edellisellä jaksolla lukuun ottamatta Kip pohjoisen edustaa (H) missä pitoisuudet olivat selvästi suurempia verrattuna vuosien keskiarvoon. Myös Kaustarinlahden uloimmalla pisteellä (J) sinkkipitoisuus oli selvästi edellisjaksoa korkeampi (liite 8.1). Avovesiaika Avovesiaikaan 2013 Kokkolan edustan kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat korkeampia kuin jakson pintaveden avovesiajan keskipitoisuudet. Kokonaisfosforipitoisuudet pysyivät jokseenkin samalla tasolla jaksoon verrattuna (liite 8.2). Tarkkailujakson klorofyllikeskiarvoihin verrattuna Kokkolan edustan merialue oli kauttaaltaan hieman rehevämpi. Klorofylliarvot olivat vuonna 2013 suunnilleen luvun loppupuolen tai vuositunannen vaihteen tasolla näytteenottopisteestä riippuen. Ainoastaan Repskärin pisteessä B rehevyys oli yhtä korkealla tasolla kuin 1980-luvun lopulla.

25 23 Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna rehevyystaso oli kuitenkin muilla alueilla laskenut luvun lopun ja 1990-luvun alkupuolen tasosta (kuva 18 ja liite 8.2). Rautapitoisuudet olivat kesällä 2013 hieman pienempiä kuin edellisellä jaksolla lukuun ottamatta Perhonjoen edustaa (S) ja pistettä U, missä rautapitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin aikaisemmalla tarkastelujaksolla. Nikkelipitoisuudet olivat samalla tasolla tai hieman pienempiä ja kobolttipitoisuudet kauttaaltaan pienempiä edelliseen tarkkailujaksoon verrattuna. Myös sinkkipitoisuudet olivat hieman pienempiä lukuun ottamatta pisteitä A ja C, missä pitoisuudet olivat hieman vuosien keskiarvopitoisuuksia suurempia. Kuva 18. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot avovesiaikaan tarkkailujaksoilla , , , , ja vuonna Kokkolan sataman metallimääritykset vuonna 2013 Kokkolan syväsataman täyttöalueen tarkkailussa on mitattu eri metallien pitoisuuksia vedestä vuodesta 2004 asti. Näytteitä on otettu kolmelta eri pisteeltä: allas, altaan penkereen eteläpuolelta ja pohjoispuolelta (kuva 19). Tulokset esitetään kuvissa vuosilta Vuoden 2013 tulokset ovat liitteenä 9. Pitoisuuksia verrataan ympäristönlaatunormeihin (EQS) ja haitattomiin pitoisuuksiin kuten kappaleessa Lyijyn ja nikkelin EQS-arvot tulevat laskemaan vuonna 2015 (Pb: 7,2 -> 1,2 μg/l, Ni: 20 -> 4 μg/l).

26 24 Kuva 19. Kokkolan sataman täyttöalueen näytteenottopisteet. Satama 1 = altaan eteläpuoli, Satama 2 = altaan pohjoispuoli ja Satama = allas. Sisältää Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteri 05/2013 aineistoa. Elohopea Elohopeapitoisuuksia on mitattu vuosina 2007 ja 2008, jolloin pitoisuudet olivat kahta näytettä lukuun ottamatta alle ympäristönlaatunormin (EQS = 0,05 μg/l). Altaasta otetussa näytteessä elohopeapitoisuus oli juuri EQS-rajalla, mutta altaan pohjoispuolelta otetun näytteen elohopeapitoisuus (0,5 μg/l) oli poikkeuksellisen korkea (kuva 20). Merialueen tarkkailussa korkein elohopea-pitoisuus (0,012 μg/l) mitattiin maaliskuussa 2013 Perandön (C) ja Kip pohjoisen edustan (H) pintavesistä, mutta korkeinkin pitoisuus jäi selvästi alle EQS-arvon. Kadmium Kadmiumin kokonaispitoisuudet jäivät altaan etelä- ja pohjoispuolella alle neljäsosaan ympäristönlaatunormista (EQS = 0,2 μg/l). Altaasta otetuista näytteistä kokonaiskadmiumpitoisuus ylitti ympäristönlaatunormin maaliskuussa (0,31 μg/l) (kuva 20). Merialueen tarkkailunäytteissä korkein kadmiumpitoisuus mitattiin maaliskuussa Kip eteläisen pisteestä E, missä pitoisuus oli puolet EQS-arvosta (0,1 μg/l) (kpl 5.2.3).

27 25 Kuva 20. Veden elohopeapitoisuus vuosina , ja kadmiumpitoisuudet vuosina Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa. Kuvassa myös elohopean ja kadmiumin ympäristönlaatunormi = EQS. Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia. Koboltti Vuonna 2013 kobolttipitoisuudet olivat altaan etelä- ja pohjoispuolella alle puolet haitattomaksi arvioidusta pitoisuudesta (4,0 μg/l). Myöskään altaasta otetuissa näytteissä ei ylitetty haitattomaksi arvioitua pitoisuutta (kuva 21). Merialueella suurin kobolttipitoisuus (5,6 μg/l) mitattiin Kip pohjoisen edustalta (H) (kpl 5.2.3). Lyijy Kokonaislyijypitoisuudet ovat jo vuosia olleet hyvin alhaisia ja pysyivät myös vuonna 2013 sekä satama-altaassa että sen etelä- ja pohjoispuolella reilusti tämänhetkisen ympäristönlaatunormin (EQS = 7,2 μg/l) alapuolella (kuva 21).

28 26 Kuva 21. Veden koboltti- ja lyijypitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Kuvassa myös koboltin ja lyijyn ympäristölaatunormi = EQS. Vaaleat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia. Nikkeli Vuonna 2013 sataman täyttöalueen etelä- ja pohjoispuolen sekä satama-altaan nikkelipitoisuudet olivat korkeimmillaankin vain viidesosa haitattomasta pitoisuudesta (EQS = 20 μg/l) (kuva 22). Merialueella nikkelipitoisuudet olivat erittäin pieniä ja EQS-arvojen alapuolella kaikissa näytteenottopisteissä (kpl 5.2.3). Sinkki Vuonna 2013 sataman täyttöalueen etelä- ja pohjoispuolen sekä satama-altaan sinkkipitoisuudet ylittivät maaliskuussa haitattoman pitoisuuden rajan (21 μg/l) (kuva 22). Pohjoispuolella ja satama-altaassa pitoisuudet olivat noin kolminkertaiset haitattomaan pitoisuuteen verrattuna. Myös merialueen tarkkailussa vuonna 2013 sinkkipitoisuudet ylittivät maaliskuussa haitattoman pitoisuuden Perandön syvänteen (C) ja Kip eteäisen (E) alusvedessä sekä Suntin vaikutusalueen pintavedessä. Huomattavan korkea pitoisuus mitattiin maaliskuussa Kip pohjoisen edustan (H) pintavedestä (kpl 5.2.3).

29 27 Kuva 22. Veden nikkeli- ja sinkkipitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Kuvassa myös nikkelin ympäristölaatu-normi = EQS ja sinkin haitaton pitoisuus. Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia. Arseeni Kokonaisarseenipitoisuudet olivat sekä altaan etelä- että pohjoispuolella melko pieniä (0,73 0,83 μg/l) ja samaa suuruusluokkaa kuin edellisvuosina. Altaassa pitoisuudet olivat hieman suurempia (1,3 2,1 μg/l) edellisvuosiin verrattuna (ka. noin 1,3 μg/l) (kuva 23). Merialueen tarkkailussa Perandön syvänteen (C) sekä Kip eteläisen alueen (E) alusveden arseenipitoisuudet olivat maaliskuussa suunnilleen samaa luokkaa kuin satama-altaassa (C: 1,5 μg/l, E: 2,7 μg/l). Muilla alueilla pitoisuudet olivat samaa tasoa tai hieman pienempiä (kpl 5.2.3) kuin satama-altaan etelä- ja pohjoispuolelta mitatuissa näytteissä (liite 9). Kromi Kromipitoisuudet olivat pieniä sekä satama-altaassa (0,15 μg/l) että altaan etelä- ja pohjoispuolella (0,12 0,57 μg/l) (kuva 23). Pitoisuudet ovat pysyneet matalina vuodesta 2010 lähtien.

30 28 Kuva 23. Veden arseeni- ja kromipitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia. Kupari Kuparipitoisuudet olivat sekä satama-altaassa että altaan etelä- ja pohjoispuolella pieniä (max. 1,3 μg/l). Altaasta otetuissa näytteissä kuparia oli enemmän (2,1 4,7 μg/l) kuin altaan ulkopuolella (kuva 24). Rauta Vuonna 2013 satama-alueelta mitatut rautapitoisuudet olivat maaliskuussa huomattavasti suurempia ( μg/l) kuin muina ajankohtina otetuissa näytteissä (n μg/l) (kuva 24). Myös merialueen tarkkailussa suurimmat pitoisuudet mitattiin maaliskuussa Kip pohjoisen edustalta, Trullevin edustalta sekä Hopeakivenlahdella ja Kaustarinlahdella (kpl 5.2.3). Muuna ajankohtana satama-alueen rautapitoisuudet olivat suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin merialueella.

31 29 Kuva 24. Veden kupari- ja rautapitoisuudet Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina Vaaleammat pylväät kuvaavat liukoisia pitoisuuksia. 6 Ekologinen luokitus 6.1 Pintavesien ekologisen luokittelun parametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym. 2009). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Kokkolan edustan merialueella vesimuodostumat Kokkolan edusta, Luodon saaristo ja Kälviä-Kokkola sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät

32 30 rannikkovedet (Ps). Vesimuodostuma Tankar kuuluu tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym. 2009). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaaliskemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Talvinäytteistä (tammi-maaliskuu) käytetään pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksia ja kasvukauden näytteistä (heinä-elokuu) kasviplanktonia kuvaavan a- klorofyllin pitoisuuksia sekä näkösyvyyttä. Tarkempi kuvaus sekä luokittelun raja-arvot löytyvät ympäristöhallinnon ohjeissa julkaistusta raportista Pintavesien ekologisen tilan luokittelu (Vuori ym. 2009). Kokkolan edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus vuoden 2013 ja vertailujakson vedenlaatuaineistoista, jotka esitetään seuraavassa kappaleessa (kpl 6.2). Lisäksi pohjaeläindeksin perusteella on laadittu vuosittain seurattavien tarkkailupisteiden ekologinen luokitus (kpl 7, Nyman 2014). 6.2 Kokkolan edustan ekologinen luokitus Vuoden 2013 aineistosta on tehty vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokituksen mukainen parametrikohtainen tarkastelu havaintopaikoittain. Ekologisessa luokituksessa on käytetty loppukesän ( ) klorofyllipitoisuuksia kasviplankton-tuotannon mittarina. Tukiparametreinä on käytetty tammi-maaliskuun kokonaisravinne-pitoisuuksia (1 5 m vesikerros) ja heinä-elokuun näkösyvyyttä. Havaintopaikat on luokiteltu näiden parametrien perusteella ympäristöhallinnon ohjeistusta ja luokkarajoja (Vuori ym. 2009) noudattaen luokkiin erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono. Vuosi 2013 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuoden 2013 tulosten perusteella on esitetty kuvassa 25 ja taulukossa 8. Vedenlaatutulosten perusteella Kokkolan edustan merialue sijoittuu luokkiin hyvä välttävä. Perämeren sisemmän rannikkoalueen (Ps, Klan edusta ) havaintopaikat Kaustarinlahdella (J ja P) sijoittuvat vuoden 2013 vedenlaatuparametrien perusteella luokkaan välttävä ja pisteet D, E, H, I ja K luokkaan tyydyttävä ja piste R4 luokkaan hyvä. Kokkolan edustan sisempien rannikkoalueiden vedenlaatu on siten ekologisen luokituksen mukaan paikoitellen hieman edellisvuotta huonompi johtuen kevättalven korkeista ravinnepitoisuuksista pintavedessä (1 5 m) Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu, Tankar ) havaintopaikoista Perandön (C) sijoittuu luokkaan välttävä. Repskär (B) ja Perhonjoen edusta (S) kuuluvat vedenlaadultaan luokkaan tyydyttävä. Yhteistarkkailun uloimmat pisteet (A) sekä Rummelgrundin piste U (Ps, Luodon saaristo ) kuuluvat luokkaan hyvä. Edellisvuoteen verrattuna ulomman rannikkoalueen veden laatuun perustuva luokitus oli heikentynyt Repskärissä (B) johtuen siitä, että Perhonjoen ravinne- ja humuspitoinen vesi näkyi jäänalaisessa vesikerroksessa talvella 2013 selvemmin kuin muutamana edellisenä talvena.

33 31 Kuva 25. Kokkolan edustan merialueen ekologinen luokitus vuoden 2013 vedenlaatuparametrien aineiston perusteella. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2014 aineistoa Jakso Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuosien tulosten perusteella on esitetty taulukossa 8. Luokituksessa käytettyjen vedenlaatutekijöiden talviajan keskiarvot (kok-p ja kok- N) sekä avovesiajan mediaanit (NS ja a-klo) ja vaihteluvälit on esitetty kuvassa 26. Jakson vedenlaatuaineiston perusteella Kokkolan edustan merialue sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin hyvä tyydyttävä. Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu) piste A ja Perhonjoen edusta (S) sekä vesimuodostumassa Luodon saaristo (Ps) sijaitseva Rummelgrundin (U) piste kuuluvat luokkaan hyvä, kuten myös sisemmän rannikkoalueen piste K. Kaikki muut rannikkoalueen pisteet sijoittuvat luokkaan tyydyttävä. Tulokset ovat osittain ristiriidassa klorofyllitulosten sekä näkösyvyyden kanssa, sillä pisteet H ja I kuuluvat näiden parametrien mukaan ekologiseen luokkaan hyvä, kun taas kokonaistypen ja - fosforin keskiarvot (talvinäytteet 1 5 m pintavesikerros) olivat kyseisillä pisteillä korkeat, heikentäen vedenlaadun kokonaisarvioita.

34 32 Taulukko 8. Vuoden 2013 sekä vuosien tulosten perusteella laaditut pistekohtaiset vedenlaadun kokonaisarviot Kokkolan edustalla.

35 33 μg/l Kokonaisfosfori μg/l Kokonaistyppi μg/l 5800 μg/l 0 A B* C D R4 E H I J P K S U 0 A B* C D R4 E H I J P K S U m Näkösyvyys A B* C D R4 E H I J P K S U μg/l Klorofylli A B* C D R4 E H I J P K S U Kuva 26. Ekologisen luokituksen vedenlaatutekijöiden keskiarvot (kok-p ja kok-n) sekä mediaanit (NS ja a-klo) ja vaihteluvälit jaksolla Pohjaeläimet vuonna 2013 (Nyman 2014) Pohjaeläimistöä on seurattu säännöllisesti vuodesta 1976 lähtien. Neljältä havaintopaikalta (C, D, H ja vertailupisteeltä L) on tehty jokavuotinen, ja pisteeltä J vuodesta 2012 lähtien, pohjaeläinselvitys osana Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelmaa (Aaltonen & Kalliolinna 2009) (kuva 27). Näytteenoton, lajimääritykset ja raportoinnin on hoitanut FM Curt Nyman (2014). Tuloksista esitetään tiivistelmä kappalessa 7.1 ja tulostaulukko on liitteenä Vuosittainen pohjaeläinseuranta Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelman pohjaeläinseurannan näytteet otetaan toukokuussa (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Vuonna 2013 näytteet otettiin Ekmannoutimella Näytteet seulottiin maastossa 1 mm ja 0,5 mm kaksoisseulalla ja säilöttiin myöhempää määritystä varten. Pohjaeläimistä laskettiin biomassa ja selvitettiin lajikoostumus. Rinnakkaisnäytteistä laskettiin keskiarvot ja keskihajonnat. Vuonna 2013 tavattiin 25 tunnistettua lajia tai ryhmää eli taksonia. Asemakohtainen vaihtelu oli 6 15 lajia, mikä oli samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina. Amerikansukasjalkainen (Marenzellerta) oli vähentynyt edellisvuosiin verrattuna. Tulokset on tallennettu myös ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään.

36 34 Kuva 27. Kokkolan edustan merialueen pohjaeläintarkkailun näytteenottopaikat (Nyman 2014). Näytteenottopaikka C sijaitsee pienessä syvänteessä Perandön koillispuolella (kuva 27). Vuonna 2013 suurin osa pohjaeläimistöstä koostui harvasukasmadoista (Oligochaeta). Harvasukamadot koostuivat Potamothrix hammoniensis ja Limnodrilus-sukuun kuuluvista lajeista. Harvasukasmatojen yksilömäärät ja biomassat ovat hitaasti kasvaneet vuodesta 2006 lähtien, jolloin ne olivat äkillisesti laskeneet edellisestä vuodesta. Raakkuäyriäisten (Ostracoda) määrän vaihtelut vaikuttavat jonkin verran kokonaisyksilömääriin, mutta pienen kokonsa takia niiden vaikutus biomassaan on vähäinen (kuva 28, Nyman 2014). Näytteenottopaikka D sijaitsee Perandön kaakkoispuolella (kuva 27) laajemmssa syvänteessä kuin piste C. Harvasukasmatojen lukumäärä on jonkin verran lisääntynyt viime vuosina ja valtalajina vuonna 2013 säilyi harvasukasmato Potamothrix hammoniensis. Uutena lajina havaittiin harvasukasmato Aulodrilus pluriseta. Vuodesta 2009 lähtien raakkuäyriäisiä on havaittu enemmän kuin aikaisemmin. Sen sijaan 2000-luvun puolivälissä biomassaan vaikuttavia suurikokoisia amerikansukas-jalkaisia (Marenzelleria), ei ole viime vuosina esiintynyt pisteellä D (kuva 28).

37 35 Kuva 28. Näytteenottopaikkojen C ja D yksilömäärät ja biomassat vuodesta 2004 vuoteen 2013 (Nyman 2014). Näytteenottopaikakka H sijaitsee Ykspihlajan teollisuusalueen ja Kokkolan kaupunkiasutuksen läheisyydessä lahdessa, joka syntyi n.k Pommisaaren rakentamisen seurauksena (kuva 27). Vuonna 2013 pohjaeläimistö koostui lähinnä harvasukasmadoista ja surviaissääskien toukista (Chironomus) kuten aikaisempinakin vuosina (kuva 31). Chironumus-toukkia oli aikaisempiin vuosiin verrattuna huomattavasti enemmän, mikä näkyi varsinkin biomassassa (kuva 29). Surviaissääskien joukossa oli myös lajeja, jotka eivät ole likaantuneiden pohjien lajeja. Näytteenottopaikka J otettiin mukaan vuonna 2012 vuosittaiseen pohjaeläintarkkailuun. Myös tämä piste sijaitsee Ykspihlajan teollisuusalueen ja Kokkolan kaupunkiasutuksen läheisyydessä (kuva 27). Vertailuaineistoa 2000-luvulta on vain laajennetusta pohjaeläintarkkailusta vuonna 2011 (Nyman 2012) sekä vuosilta , mihin verrattuna vaikutta siltä, ettei paikan pohjaeläimistössä olisi tapahtunut kovin suuria muutoksia. Pohjaeläimistön koostumus vuonna 2013 poikkesi kuitenkin edellisiltä vuosilta siinä, että harvasukasmatoja oli huomattavasti enemmän ja isokokoisia Chironomustoukkia vähemmän, minkä seurauksena pohjaeläimistön biomassa oli pienentynyt edellisistä vuosista (kuva 29). Harvasukasmatojen valtalaji (Aulodrilus pluriseta) ei ole likaantuneen pohjan tyyppilajeja. Alueen lajisto oli edelleen melko monipuolinen ja paikalla tavattiin myös melko runsaasti puhtaille alueille tyypillisiä raakkuäyriäisiä.

38 Kuva 29. Näytteenottopaikkojen H ja J yksilömäärät ja biomassat vuodesta 2004 vuoteen 2013 (Nyman 2014). Näytteenottopaikka L on vertailupaikka Luodon saaristossa (kuva 27). Paikka on ilmeisesti karumpi kuin Kokkolan edustan alue ja pohjaeläimistön yksilömäärät ja varsinkin biomassat ovat olleet huomattavasti alhaisemmat kuin muilla näytteenottopaikoilla. Harvasukasmatoja on vähemmän ja lajisto on myös muutenkin osittain toinen. Biomassa on pienentynyt vuodesta 2006 lähtien surviaissääskien toukkien ja harvasukasmatojen vähenemisen vuoksi ja yksilömäärien vuosienvälinen vaihtelu on johtunut lähinnä raakkuäyriäisten määrän vaihtelusta, esimerkiksi vuonna 2012 runsas raakkuäyriäisten yksilömäärä kasvatti hieman biomassaa (kuva 30). Vuonna 2013 harvasukasmatojen biomassa oli edellisiä vuosia jonkin verran suurempi ja näytteisiin oli saatu muutama amerikansukasjalkainen (Marenzelleria), joiden vaikutus biomassaan oli melko suuri. Kuva 30. Näytteenottopaikan L yksilömäärät ja biomassat vuodesta 2004 vuoteen 2013 (Nyman 2014). Valkokatkan ja kilkin esiintyminen Kokkolan edustan pohjaeläimistössä

39 37 Kokkolan edustan merialueen pohjaeläimistössä on vuosien mittaan esiintynyt suuria vaihteluja (kuva 30). Dramaattisin muutos on saasteille herkän valkokatkan (Monopoeria affinis) häviäminen 1990-luvulla. Valkokatka oli ja 1990 luvuilla Kokkolan merialueen syvänteiden valtalaji ja sitä tavattiin usein yli yksilöä neliömetrillä luvun puolessavälissä kanta romahti ja Kokkolan edustan hiekkapohjilla sitä on harvalukuisia edelleenkin, mutta syvänteistä sitä ei ole löydetty enää 2000-luvulla (Nyman 2012). Toisaalta valkokatkojen määrä väheni voimakkaasti vuonna 2000 koko Pohjanlahdessa, minkä oletetaan johtuvan enemmänkin ilmastonmuutoksesta kuin ihmisen vaikutuksesta. Vuonna 2013 valkokatkaa ei tavattu edellänkään Kokkolan edustalla. Valkokatkan häviäminen on todennäköisesti vaikuttanut myös kilkin (Saduria entomon) esiintymiseen syvänteissä, sillä kilkki on petoeläin ja valkokatka on sille tärkeä ravintoa luvuilla pohjaeläinnäytteissä oli kilkkejä hyvin usein, mutta 2000-luvulla kilkkejä ei ole juuri enää ollut syvänteiden näytteissä (kuva 31). Hiekkapohjilla kilkkiä esiintyy edelleen (Nyman 2012), mutta sitä ei tavattu edellänkään Kokkolan edustalla vuonna Kuva 31. Valkokatkan (Monoporeia affinis) ja kilkin (Saduria entomon) esiintyminen Kokkolan edustan näytteenottopaikolla C ja D vuodesta 1976 lähtien. 7.2 Ekologinen luokittelu pohjaeläinindeksien perusteella Biologisena luokittelutekijänä on Perämeren alueella käytetty pohjaeläimistöä, jota kuvataan ns. BBI-ELS-indeksin perusteella. BBI-indeksissä (Brackish water Benthic Index) otetaan huomioon lajin tiheys, herkkyys, kaikkien lajien kokonaisyksilömäärä sekä kunkin näytteenottokerran laji- tai taksonimäärä ja kokonaisyksilömäärä pinta-alaa kohden. BBIindeksistä saadaan ELS-indeksi jakamalla BBI-indeksi alueeseen ja veden syvyyteen kytketyillä vertailuarvoilla, jotka perustuvat luvuilla kerätyn aineistön korkeimpiin BBI-arvoihin. Vuosina Kokkolan edustan pohjaeläinaineiststa lasketut BBI-ELS-indeksit löytyvät taulukosta 9.

40 38 Taulukko 9. Kokkolan edustan näytteenottopaikkojen pohjaeläinnäytteistä laskettujen BBI-ELS indeksit vuosilta , näytteenottopaikkojen indeksien mediaanit sekä indeksiarvoista johdettu luokitus. E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. Vesimuodostoma, asema Vuosi Kokkolan edusta, asema H BBI-ELS 0,35 0,29 0,44 0,55 0,26 0,4 0,61 0,27 0,37 BBI-ELS Luokka V V T T V T H V V Kokkolan edusta, asema J BBI-ELS 0,68 0,69 0,24 BBI-ELS Luokka H H V Kokkolan edusta, asema D BBI-ELS 0,43 0,44 0,39 0,16 0,87 1,21 0,77 0,75 0,7 BBI-ELS Luokka T T T Hu H E H H H Tankar, asema C BBI-ELS 0,16 0,14 0,33 0,19 0,68 0,16 0,21 0,47 0,18 BBI-ELS Luokka Hu Hu V V H Hu V T V Luodon saaristo, asema L BBI-ELS 0,92 0,35 0,97 0,79 0,98 0,87 0,95 0,97 0,89 BBI-ELS Luokka H V E H E H H E H Luokitus Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono E H T V Hu Westberg ym. (2009) on luokitellut tässä yhteenvedossa huomioon otettujen vesimuodostumien Kokkolan edusta (asema D) ja Luodon saaristo) kuuluvan ekologiseen luokkaan hyvä. Kokkolan edustan sisempiin rannikkovesiin kuuluvat pisteet H ja J sekä Perämeren uloimpiin rannikkovesiin kuuluva havaintopaikka C kuuluivat ekologiseen luokkaan välttävä (Westberg ym. 2009). Näytteenottopaikat H, J ja D edustavat vesimuodostuman Kokkolan edusta pehmeitä pohjia todennäköisesti melko hyvin. Näytteenottopaikka H kuului vuonna 2013 luokituksen välttävä kuten edellisvuonnakin, eli vesistön ekologinen tila on hieman heikentynyt kahtena viime vuotena. Suntin edustalla sijaitseva näytteenottopaikka J tippui ekologiselta luokitukseltaan hyvästä välttävään (taulukko 10). Myös alueen vedenlaatu heikkeni edellisvuodesta tyydyttävästä välttävään (taulukko 9). Vertailupaikan D luokitus pysyi samana, eli hyvänä. Näytteenottopaikka C kuuluu vesimuodostumaan Tankar ja luokittuu pohjaeläimistön perusteella välttäväksi kuten edellisvuonnakin (taulukko 9). Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että paikka sijaitsee melko pienessä syvänteessä, johon kertyy orgaanista ai-

41 39 nesta melko laajoilta ympäröiviltä eroosiopohjilta. Paikkaan kohdistuva orgaaninen kuormitus on sen takia suurempi kuin esimerkiksi paikalla D, joka sijaitsee melko laajaalaisessa syvänteessä ja jossa pohjaan laskeutuvat orgaaniset aineet jakautuvat paljon laajemmalle alueelle. Näytteenottopaikka C on tämän takia tuskin koko vesimuodostumalle kovin edustava, mutta paikan ominaisuuksien takia sen pohjaeläimistö reagoi melko nopeasti kuormituksen muutoksiin ja on sen takia hyvä seurantapaikka (Nyman 2013, 2014). Vesimuodostumaa Luodon saaristo edustava vertailupaikka L luokittuu vuonna 2013 pohjaeläimistön perusteella hyväksi, eli paremmaksi kuin vesimuodostuman kokonaisarvion luokitus, mutta hieman edellisvuotta huonommaksi (taulukko 9). Paikka sijaitsee melko laajan pehmeän pohjan alueella ja sitä voidaan todennäköisesti pitää vesimuodostumalle melko edustavana. Pohjaeläimistö on paikalla niukka ja pohjaeläinindeksi ja paikan luokitus on herkkä harvasukasmatojen, surviaissääskien ja raakkuäyriäisten satunnaisille vaihteluille (Nyman 2013, 2014). 8 Tiivistelmä Tässä yhteenvedossa tarkasteltiin Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailun tuloksia vuodelta 2013, joka on tarkkailujakson viides vuosi. Veden laadun lisäksi yhteenvedossa esitettiin tiivistelmä vuoden 2013 pohjaeläintuloksista. Kuormitus Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Kip pohjoisella alueella Boliden Kokkola Oy, Freeport Cobalt Oy ja Kokkola Power Oy sekä Kip eteläisen alueen teollisuuslaitokset sekä Kokkolan Vesi ja Kokkolan satama. Nämä kaikki ovat mukana yhteistarkkailussa. Teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamot toimivat Kip pohjoisen osalta hyvin ja lupaehdot saavutettiin kaikilta osin vuonna Myös Kip eteläisen alueen mereen johdettaville jätevesille annetut luparajat saavutettiin. Kokkolan Veden jätevedenpuhdistamo toimi luparajojen mukaisesti BOD:n ja COD:n osalta, mutta kiintoaineelle ja fosforille asetetut luparajat ylittyivät. Kokkolan Veden ja teollisuuslaitosten yhteenlaskettujen jätevesien määrä oli hieman suurempi kuin edellisen tarkkailujakson ( ) keskiarvo. Typpikuormitus oli noin viidenneksen isompi kuin edellisellä tarkkailujaksolla. Fosforikuormitus oli jopa nelinkertainen normalitasoon verratuna, mikä johtui Kip eteläisen alueeella tapahtuneesta ennakoimattomasta kaivutyön aikaisesta pohjavesipäästöstä. Kyseessä ei ollut varsinainen teollisen tuotantotoiminnan aiheuttama päästö. Myös kiintoainekuormitus ja kokonaisorgaanisen hiilen (TOC) pitoisuus olivat suurempia kuin edellisellä tarkkailujaksolla. Jätevesien lisäksi Kokkolan edustan merialueen tilaan vaikuttavat Trullöfjärdenille laskeva Perhonjoki ja Kaustarinlahdelle laskeva Sunti. Vuoden keskimääräistä hieman suuremmat virtaamat lisäsivät Perhonjoen tuomaa typpi- ja metallikuormitusta, etenkin rautakuormitus oli vuonna 2013 normaalia suurempi. Sen sijaan forsorikuormitus oli hieman keskimääräistä pienempi. Veden laatu Kokkolan merialueen pintaveden ravinnepitoisuudet olivat talvella 2013 jätevesien purkualueilla edellisvuosia isommat. Vaikutukset näykyivät jääpeitteen alla erityisesti kokonais- ja

42 40 ammoniumtypen pitoisuuksissa. Myös jokivesien vaikutukset näkyivät tavallista enemmän pintaveden sameutena, lievänä happamuutena ja kohonneina ravinne- ja rautapitoisuuksina. Perandön syvänteessä (C) alusveden happipitoisuus oli talvella huono ja ravinne- ja metallipitoisuudet olivat selvästi koholla. Avovesiaikana veden laatu oli koko merialueella melko samalainen ja vesipatsas oli pieniä poikkeamia lukuunottamatta tasalaatuinen kaikilla pisteillä. Jokivesien vaikutus näkyi etenkin Kaustarinlahdella, missä vesi oli ravinteikkaampaa ja rautapitoisempaa kuin muilla pisteillä ja näkösyvyys oli heikoin. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat korkeimmat Kip eteläisellä alueella (E) ja Kaustarinlahdella. Kasviplanktontuotanto oli voimakkainta alkukesästä Perandön alueella (C ja D) ja loppukesästä Kaustarinlahdella. Avovesikaudella 2013 klorofyllitasot pysyivät läpi kesän melko alhaisina. Klorofyllihuippu ajoittui toukokuun lopulle. Kokkolan edusta jakaantui kahteen rehevyysluokkaan. Kaustarinlahden pohjukka (P, J) oli selvästi rehevin ja kuului luokkaan lievästi rehevöitynyt ja muut alueet kuuluivat luokkaan rehevöitymässä. Meriveden sinkki-, koboltti ja nikkelipitoisuudet olivat talvella koholla Ykspihlajan- ja Kaustarinlahdella paikoin koko vesipatsaassa. Avovesiaikaan metallipitoisuuksien taso oli alhaisempi, eikä keskiarvoille määriteltyjä ympäristölaatunormeja (EQS) ylitettty. Sinkin haitaton taso ylittyi Kip pohjoisen edustalla (H) talvella mitatun poikkeuksellisen korkean pitoisuuden seurauksena. Sataman metallinäytteet vuosina Sataman täyttöaltaan tarkkailussa analysoidaan laaja metallivalikoima sataman täyttöaltaan vedestä että sen ulkopuolelta kahdesta pisteestä. Metallipitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti altaassa isompia kuin sen ulkopuolella. Maaliskuussa 2013 täyttöaltaan kadmiumpitoisuus ylitti ympäristönlaatunormin (EQS) ja sinkkipitoisuus ylitti haitattoman pitoisuuden niin satama-altaassa kuin altaan pohjois- ja eteläpuolella. Rautapitoisuus oli maaliskuussa poikkeuksellisen korkea. Sen sijaan arseeni-, kromi- ja kuparipitoisuudet olivat pieniä vuonna Merialueen tarkkailussa kadmiumin, koboltin, nikkelin ja arseenin kokonaispitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienempiä tai samaa suuruusluokkaa kuin altaasta ja sen ulkopuolelta mitatut pitoisuudet. Ekologinen luokitus Vuonna 2013 Kokkolan edustan merialue sijoittui luokkiin hyvä välttävä, joka oli hieman heikompi kuin pidemmän aikajakson ( ) luokittelu, joka vastaa vedenlaatua hyvä tyydyttävä. Muutos johtui talven 2013 jääpeitteen alta havaituista kohonneista ravinnepitoisuuksista. Vuonna 2013 Perämeren sisemmällä rannikkoalueella pisteen R4 vedenlaatu oli hyvä ja havaintopaikat D, E, H ja I sijoittuivat luokkaan tyydyttävä. Kaustarinlahti (J ja P) sijoittui luokkaan välttävä. Perämeren ulomman rannikkoalueen havaintopaikoista Repskärin piste B oli vedenlaadultaan välttävä ja pisteet S ja C tyydyttäviä. Luodon Saaristossa sijaitseva Rummelgrundin piste U sekä yhteistarkkailun uloin piste (A) olivat vedenlaadultaan hyviä. Pohjaeläimet Kokkolan edustan merialueen pohjaeläimistö on niukka ja vähälajinen. Tähän vaikuttaa Kokkolan pohjoinen sijainti, veden vähäsuolaisuus ja viileys sekä varsinaisten kerääntymispohjien vähäisyys, joilla ravintoa olisi runsaammin.

43 41 Vuosittaisessa pohjaeläinseurannassa lajimäärä ja biomassa kasvoivat edellisvuoteen verrattuna pisteellä H ja pienenivät Perandön syvänteessä pisteellä C surviaissääskien toukkien määrästä johtuen. Asemilla C ja D harvasukasmatojen vuodesta 2006 alkanut kasvava trendi jatkui. Pisteessä L biomassa kasvoi hiukan isokokoisten amerikansukasjalkaisten vuoksi, mutta biomassa oli edelleen selvästi pienempi kuin muilla pisteillä. Vuonna 2012 vuosittaisen seurantaan tulleella Kaustarinlahden edustan pisteellä J harvasukasmatoja oli huomattavasti enemmän, eikä valtalaji kuvastanut likaantunutta pohjaa. Lisäksi isokokoisia surviaissääsken tavattiin toukkia aikaisempaa vähemmän, minkä seurauksena näytteenottopaikan biomassa oli edellisvuosia pienempi. Pohjaeläimistön BBI- ja ELS- indeksien mukaan Kokkolan edustan pisteet J sekä Tankar (C) sijoittuivat luokkaan välttävä, mihin myös piste H kuului jo edellisvuonna. Kokkolan edustan vertailupaikka D samoin kuin Luodon saaristoa edustava vertailupaikka L luokittuivat vuoden 2013 pohjaeläimistön perusteella hyviksi. Lähdeluettelo: Aaltonen, E - K. ja Kalliolinna, M. 2009: Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 18 s. + liitteet. Pietarsaari EU 2008: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta. Euroopan unioni Bryssel Ilmatieteen laitos 2013: Ilmastokatsaus: Tammikuu 2013 Joulukuu Järvistö, J., Salmelin, J., Wallin, J., Karjalainen, A., Anttila-Huhtinen, M., Huovinen, T. & Vuori, K.-M. 2013: Kokkolan edustan merialueen sedimenttien metallipitoisuudet vuonna 2011 ja pilaantuneisuusarviointi sedimenttitoksisuustestein. Suomen ympäristökeskus, Laboratoriokeskus, Tutkimus- ja innovaatiolaboratorio, Jyväskylä. 16 s. Kalliolinna, M. ja Aaltonen, E - K. 2004: Kokkolan edustan merialueen tila 1970 luvulta 2000 luvun alkuun. Vuoden 2003 tuloskooste liitteenä. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 81 s. + liitteet. Pietarsaari Kalliolinna, M. 2009: Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 71 s. + liitteet. Pietarsaari Kokkolan ympäristöterveydenhuollon ja eläinlääkintähuolto 2014: Uimavesitulokset Kokkolan edustan merialueelta vuonna Viitattu , löytyy Kokkolan kaupungin uimarantavesien tuloksista: t/ Lehtinen, K., Sarkkula, J. & Virtanen, M. 1988: Virtausmittaukset Kokkolan merialueella vuonna 1987 ja virtaus- ja vedenlaatumalli Venlan sovellus Kokkolan merialueelle. Tutkimusraportti. Vesi- ja ympäristöhallitus. 36 s. Helsinki Nagpal, N. K. 2004: Technical report, water quality guidelines for cobalt. British Columbia Nyman, C. 2012: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläintutkimus vuonna s. + liitteet. Pietarsaari Nyman, C. 2013: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinseuranta vuonna s. + liitteet. Pietarsaari Nyman, C. 2014: Kokkolan edustan merialueen pohjaeläinseuranta vuonna s. + liitteet. Pietarsaari 2014.

44 42 Matero Talven 2012/ 2013 jäätilanne Kokkolan edustalla. Merentutkimuslaitos, jääpalvelu. Sähköposti Risk assessment report 2008: Zink metal. CAS-No.: EINECS-No.: Seinä, A. & Peltola; J. 1991: Jäätalven kesto ja kiintojään paksuustilastoja Suomen merialueella Finnish Marine Research. N:o 258. Helsinki SYKE 2013: Virtaamatiedot Perhonjoen Kaitforsista vuonna HERTTA-tietojärjestelmä. Viirret, M. 2014: Järvisyyhytilanne Kokkolan edustan merialueella kesällä Sähköposti Vuori, K - M., Mitikka, S. ja Vuoristo, H. 2009: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. Suomen ympäristökeskus. 120 s. Helsinki Westberg, V., Aaltonen, E - K., Axell, M - B. ja Storberg, K - E. 2009: Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma. Länsi-Suomen ympäristökeskus. WHO 2011: Guidelines for drinking-water quality, 4 th edition. World Health Organization. ISBN Saatavilla osoitteessa: Liitteet: 1 Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailun näytteenotto vuonna Kokkolan edustan yhteistarkkailun havaintopaikkaluettelo (vert. kuva 1). 3 Meriveden pinnankorkeus (Pietarsaaren satama) sekä Perhonjoen kuukausikeski-virtaamat (Kaitfors) vuonna Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset Perhonjoesta (Kauko VP ) vuonna 2013 (4.1) ja ainevirtaamat (4.2) vuonna Luettelo analysoinnissa käytetyistä määritysmenetelmistä (5.1) ja velvoitetarkkailun analyysitulokset ( ) vuonna 2013 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). 6 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset pisteeltä KB (Repsär) vuonna 2013 ( ). 7 Kokkolan edustan merialueen uimavesituloksia vuonna 2013 (Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto) (Viirret 2014). 8 Pintaveden (1 m) keskiarvot (kok-n, NH4.N, kok-p, Fe, Ni, Zn, Co ja a-klorofylli) Kokkolan edustan merialueella talvella (8.1) ja avovesiaikaan (8.2) tarkkailujaksoilla (Virta ym. 1986) , , , ja Kokkolan sataman tarkkailun metallitulokset vuodelta Pohjaeläintulokset vuonna 2013: yksilömäärät (11.1) ja biomassa (11.2) (Nyman 2014).

45 Kokkolan edustan merialueen velvoitetarkkailu vuonna 2013 Päivä Vesi Laaja Kokooma X X X X 9.7. X X 7.8. X 20.8 X X Näytteenottopisteet (kuva 1 s. 2) Näkösyvyys: kaikilta pisteiltä Liite 1 Vesinäytteet laaja: 12 meripistettä ja Sunti (Su) Vesinäytteet kokooma: 12 meripistettä (ei Sunti) Määritykset Analyysi Laaja Kokooma 1/ -1 m 5/10/15 m 0-2 m 1 m 0-2 m lämpötila X X X happi X X sähkönjohtavuus X X X saliniteetti X X ph X X X väri X sameus X kok-p X X PO 4 -P* X X kok-n X X NO 2+3 -N X X NH 4 -N X X a-klorofylli* X X fekaaliset streptokokit** X Escherichia coli** X Fe X X Zn X X Ni*** X X Co*** X X Cd*** X X As*** X X Hg**** X X Metallit (Zn, Ni, Co, Cd, As ja Hg): Pisteet A, C, E, H, J ja U * = määritetään vain avovesinäytteistä ** = määritetään pisteiltä I, J ja P *** = määritetään laajoilla näytteenottokerroilla (3 kert/a) **** = määritetään vain maaliskuussa Piste Su: ei a-klorofylliä

46 Liite 2 Kokkolan edustan yhteistarkkailu, havaintopaikkaluettelo Piste Koordinaatit Syvyys Fys kem l / s klo Metal. Sed Pohjae. Alue A / 1 X X III C / 3 X X X X II D / 2 X X X I R / 1 X I E / 1 X X I H / 2 X X X X I I / - X I J / - X X X I P / - X I K / 1 X II L X X III S / 1 X III U / 3 X X X III Sunti / - B X III Merkkien selitykset: Fys kem klo Metal. Pohjae. Sed fys kem näytteiden lukumäärä: l/s laaja / suppea analyysivalikoima klorofyllinäytteet metallinäytteet: A, C, E, H, J ja U. Zn, Ni, Co, Cd ja As laajoilla kierroksilla (3 kert/a), Hg vain maaliskuussa pohjaeläinnäytteet: C, D, H, L, J sedimenttinäytteet: B, C, D, H, U

47 Meriveden pinnankorkeus (Pietarsaaren satama) sekä Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) vuonna 2013 Liite 3

48 Liite 4.1 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset Perhonjoesta (Kauko VP ) vuonna Syvyys Alkalinit. Al NH 4 N Arseeni Asidit. TOC Epäorg.C PO 4 P Happi Cd K COD mn Ka Cl Co Kok P Kok N Cr Cu Pb T NO 2+3 N ph SiO 2 Fe Sameus SO 4 Zn Ni Sähkönj. Väri Päivä m mmol/l μg/l μg/l μg/l mmol/l mg/l mg/l μg/l (suod.) μg/l kyll.% mg/l μg/l mg/l mg/l mg/l mg/l μg/l suod.μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l C μg/l mg/l μg/l FNU mg/l μg/l μg/l ms/m mg Pt/l ,5 0, , ,5 0,02 1, ,1 0, ,1 2,1 0,38 0, , ,2 7,9 6,8 4,1 5, ,5 0, , ,6 0,03 1, ,9 0, ,4 2,5 0,45 0, , ,3 6,6 8,1 2,2 5, ,5 0, ,3 27 4, ,9 0,02 1, ,4 0, ,9 1,8 0,44 0, , ,9 8,3 5,8 2, ,5 0, ,2 25 4, ,2 0, ,5 0, ,9 1,7 0,43 0, , ,4 9,2 6,8 7, ,5 0, , ,3 0, ,5 1, ,5 2,4 0,48 0, , ,1 7,3 3,6 3, ,5 0, ,9 21 1, ,9 0,03 1, , ,9 2,2 0,32 4, ,2 7, ,3 6,1 6,8 2,3 4, ,5 0, , , ,5 0,03 1, , ,83 3,7 0,32 7, ,3 7, ,1 6,7 6,6 2, ,5 0, ,96 0, , ,3 0,03 1, , ,95 2,4 0,36 9, , ,9 1,5 9,4 2, ,5 0,12 0, , ,4 6, ,5 0, ,6 22 2, ,02 1, , ,4 1,6 0, ,3 5, ,5 8 5,8 2, ,5 0, ,6 20 1, ,7 0,01 1, , ,4 3,2 0, ,5 5, ,5 6,7 4,3 1, ,5 0, ,3 0, , ,6 0,01 1, ,4 0, ,94 1,2 0, ,6 6, ,5 3,6 1, ,5 0, ,3 0, , ,6 0,01 1, ,2 0, ,9 0,45 1, ,8 7, ,5 8,7 3,3 1, ,5 0, ,1 27 1, ,4 0,04 1, ,8 0, ,1 6,8 0,41 3, , ,6 10 9,9 4, ,5 0, , , ,7 0,03 1, ,7 0, ,3 1,4 0,38 0, , ,8 8,7 7,3 2,

49 Liite 4.2 Perhonjoen (Kauko) ainevirtaamat vuonna Aineisto: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Kuukausi Virtaama Pitoisuus μg/l m 3 /s Fosfori Typpi Rauta Nikkeli Koboltti Sinkki Tammikuu 12, ,1 0,50 6,8 Helmikuu * 11, ,15 0,455 7,45 Maaliskuu 10, ,2 0,41 8,1 Huhtikuu 43, ,3 0,74 7,4 Toukokuu 37, ,4 0,88 7,6 Kesäkuu 12, ,6 Heinäkuu 17, ,8 0,95 5,8 Elokuu 11, ,8 0,60 4,3 Syyskuu 5, ,5 0,31 3,6 Lokakuu 18, ,4 0,33 3,3 Marraskuu 40, ,2 0,91 9,9 Joulukuu 65, ,5 0,73 7,3 Keskiarvo 23,7 25, ,1 0,6 6,5 Kuukausi Ainevirtaama kg/d Fosfori Typpi Rauta Nikkeli Koboltti Sinkki Tammikuu 34, ,5 0,5 7,5 Helmikuu 28, ,1 0,5 7,4 Maaliskuu 24, ,0 0,4 7,4 Huhtikuu 91, ,4 2,8 27,9 Toukokuu 54, ,7 2,8 24,3 Kesäkuu 30, ,0 0,0 0,0 Heinäkuu 42, ,1 1,4 8,5 Elokuu 26, ,8 0,6 4,3 Syyskuu 11, ,6 0,1 1,5 Lokakuu 45, ,2 0,5 5,2 Marraskuu 52, ,6 3,2 34,4 Joulukuu 112, ,1 4,1 41,1 Keskiarvo 46,3 2435,9 5535,8 6,5 1,4 14,1 tonnia/ vuosi * Helmikuun pitoisuustulokset laskennallisia. (keskiarvo tammi-maaliskuu)

50 Liite 5.1 Kokkolan merialueen tarkkailussa käytetyt määritysmenetelmät 2013 Määritys Yksikkö Menetelmän periaate; viite Akkr. Ackr. *) Määritysraja Alumiini μg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 20 Alustavat suolistop. entrokokit pmy/100 ml SFS-EN ISO , 2000 *) 0 Antimoni SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO μg/l ;2005 *) 0,1 Arseeni SFS-EN ISO ; 2006 ja SFS-EN μg/l ISO ;2005 *) 0,1 Elohopea μg/l SFS-EN 17582:2008 *) 0,005 Fosfori, fosfaatti- μg/l SFS-EN ISO 6878;2004 (modif. Aquakem) *) 2 Fosfori, kokonais- (1) μg/l SFS-EN ISO 6878;2004 (modif. Aquakem) *) 5 Happi mg/l KVVY LA31 (kumottu SFS 3040, 1990) *) 0 Happikyllästys % % KVVY LA31 (kumottu SFS 3040, 1990) 0 SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO *) Kadmium μg/l ;2005 0,01 Kalium mg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 0,1 Kalsium mg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 0,1 Klorofylli-a mg/m3 SFS 5772;1993 *) 0,1 Koboltti μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 Kromi μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 Kupari μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 Lyijy μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 Lämpök.koliformit pmy/100 ml SFS 4088, 2001 *) 0 Mangaani μg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 1 Molybdeeni μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,1 Natrium mg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 0,5 Nikkeli μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 ph SFS 3021, 1979 *) Rauta μg/l SFS-EN ISO 11885, 1996 modif. *) 10 Rauta (1) μg/l SFS 3028, 1976 *) 20 Saliniteetti (laskennallinen) o/oo 1 Sameus FNU SFS-EN ISO 7027, 2000 *) 0,2 Seleeni μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,1 Sinkki μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,5 Sulfaatti mg/l SFS-EN ISO , 1995 *) 1 Sähkönjohtavuus (1) ms/m SFS-EN 27888, 1994, (modif.) *) 1 Tina μg/l ISO Titaani μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,1 Typpi, ammonium- (1) μg/l Sis. Menetelmä KVVY LA23; perustuu SFS-EN ISO 11732:1998 *) 7 Typpi, kokonais- (1) μg/l SFS -EN ISO , 1998 (modif.) *) 40 Typpi, nitriitti+nitraatti- μg/l SFS-EN ISO 13395,1997 (modif.) *) 5 Vanadiini μg/l SFS-EN ISO ;2006 ja SFS-EN ISO ;2005 *) 0,05 Väriluku mg/l Pt SFS-EN ISO 7887, 1995 *) 5 *) Menetelmä on akkreditoitu. Voimassa oleva pätevyysalue