MITÄ MUUAN HENKILÖ VASTAA TÄHÄN MIELETTÖMÄN PUOLESTA

Transkriptio

1 Proslogionin liitteet: Mielettömän puolesta ja Anselmin Vastaus Suomennos Toivo Holopainen MITÄ MUUAN HENKILÖ VASTAA TÄHÄN MIELETTÖMÄN PUOLESTA [1.] Jos joku epäilee, onko olemassa jokin sellainen luonto, jota suurempaa ei voi ajatella, tai kieltää sen olemassaolon, se sanotaan todistettavan seuraavalla tavalla. Ensinnäkin tällä kieltäjällä tai epäilijällä itsellään on tuo asia jo ymmärryksessään, koska kun hän kuulee puhuttavan siitä, hän ymmärtää mitä sanotaan. Sitten väitetään olevan välttämätöntä, että tuo hänen ymmärtämänsä ei ole olemassa pelkästään ymmärryksessä vaan myös todellisuudessa. Tämä todistetaan seuraavasti. On suurempaa olla olemassa myös todellisuudessa eikä pelkästään vain ymmärryksessä. Siis jos tuo asia on olemassa pelkästään ymmärryksessä, mikä tahansa myös todellisuudessa oleva on sitä suurempi, ja tällä tavalla kaikkia suurempi on jotain muuta pienempi, eikä se siten ole kaikkia suurempi. Tämä on kaiketi ristiriita, joten on välttämätöntä, että kaikkia suurempi, jonka on jo todistettu olevan ymmärryksessä, ei ole pelkästään ymmärryksessä vaan myös todellisuudessa, koska muuten se ei voisi olla kaikkia suurempi. Kieltäjä tai epäilijä voisi ehkä vastata seuraavasti. [2.] Tämän asian sanotaan jo olevan ymmärryksessäni pelkästään sillä perusteella, että ymmärrän mitä sanotaan. Kysyn, enkö voisi samalla tavalla sanoa minkä tahansa epätosien ja sinänsä täysin olemattomien asioiden olevan ymmärryksessäni, koska jonkun puhuessa niistä minä ymmärtäisin, mitä hän sitten sanookin. Vai onko ehkä selvää, että kysymys on sellaisesta asiasta, joka ei voi olla ajattelussa sillä lailla kuin myös epätodet tai epävarmat asiat ovat ajattelussa, ja sen takia minun ei sanota kuullessani ajattelevan tätä asiaa tai sen olevan ajattelussa vaan ymmärtävän sen tai sen olevan ymmärryksessä? En näet voisi ajatella sitä muuten kuin ymmärtäen eli tietämällä käsittäen, että se on todella olemassa. Mutta jos on tällä tavalla, ensiksikään asian oleminen ymmärryksessä ei tässä ole yksi ajallisesti aikaisempi asia ja asian ymmärtäminen olevaksi toinen ajallisesti myöhempi asia, niin kuin on maalarin sielussa ensin olevan ja sitten toteutetun kuvan tapauksessa. Sitä paitsi on tuskin ollenkaan uskottavaa, että kun tämä sanotaan ja kuullaan, sitä ei voisi ajatella olemattomaksi sillä tavalla kuin jopa Jumala voi olla olematta. Jos sitä ei näet voisi ajatella olemattomaksi, miksi ylipäätään ryhdytään moiseen väittelyyn henkilöä vastaan, joka kieltää jonkin tällaisen luonnon olemassaolon tai epäilee sitä? Lopuksi minulle tulee todistaa jollain kiistattomalla argumentilla, että tuo asia olisi sellainen, että kun sitä vain ajatellaan, sitä ei voi käsittää muuten kuin sen epäilyksettömän olemassaolon varmasti ymmärtäen. Perusteluksi ei 1

2 Proslogionin liitteet: Mielettömän puolesta kelpaa, että se on jo ymmärryksessäni, kun ymmärrän kuulemani. Olen näet yhä sitä mieltä, että ymmärryksessäni voi samalla tavalla olla mitä tahansa muita epävarmoja tai epätosiakin asioita, kun joku puhuu niistä ja minä ymmärrän hänen sanansa. Tällaiset ovat ymmärryksessä vielä enemmän siinä tapauksessa, että erehdyn uskomaan niiden olemassaoloon, niin kuin usein tapahtuu (mitä en vielä usko tuosta asiasta). [3.] Niinpä myöskään esimerkki maalarista ja kuvasta, jonka tämä aikoo tehdä ja joka tällä on jo mielessään, ei riittävällä tavalla sovi yhteen tämän argumentin kanssa. Nimittäin ennen kuin kuva tehdään, se on maalarin taidossa, ja tällainen käsityöläisen taidossa oleva ei ole mitään muuta kuin osa hänen ymmärrystään. Niin kuin pyhä Augustinus sanoo [Tract. in Joh. I, n. 16]: Sepällä, joka aikoo tehdä arkun, on se ensin taidossaan. Tehtävä arkku ei ole elävä. Taidossa oleva arkku on elävä, koska tekijän sielu, jossa tuollaiset asiat ovat ennen toteuttamistaan, on elävä. Millä perusteella nuo asiat näet ovat eläviä tekijän elävässä sielussa, elleivät sen takia, että ne ovat vain jokin tuolla sielulla oleva tieto tai ymmärrys? Kuitenkin lukuun ottamatta asioita, jotka tiedetään mielen itsensä luontoon kuuluviksi, kun ymmärrys käsittää todeksi mitä tahansa kuulemaansa tai ajattelemaansa, ovat tuo tosi asia ja sen tajuava ymmärrys epäilemättä toisistaan erillisiä. Siten vaikka olisi totta, että on olemassa jokin mitä suurempaa ei voi ajatella, ei tämä kuitenkaan kuultuna tai ymmärrettynä ole sellainen kuin maalarin ymmärryksessä oleva vielä tekemätön kuva. [4.] Tähän tulee lisäksi se, mihin edellä jo viitattiin. Tuo kaikkia ajateltavissa olevia suurempi, josta sanotaan, että se ei voi olla mikään muu kuin Jumala itse, on sellainen, että en siitä kuullessani pysty ajattelemaan sitä tai saamaan sitä ymmärrykseeni minkään minulle lajinsa tai sukunsa puolesta tutun asian perusteella yhtään sen kummemmin kuin pystyn ajattelemaan Jumalaakaan tällä tavalla (ja kaiketi juuri siksi pystyn jopa ajattelemaan, että häntä ei ole). En nimittäin tunne tuota asiaa itseään, enkä voi päätellä sitä minkään toisen samanlaisen asian avulla, koskapa itsekin väität sen olevan sellainen, ettei voi olla mitään sen kaltaista. Kun nimittäin kuulen kerrottavan jostain ihmisestä, joka on minulle kokonaan tuntematon, niin ettei minulla ole ollut tietoa edes hänen olemassaolostaan, pystyn ajattelemaan häntä asian mukaan, ihmisenä, sen lajia ja sukua koskevan tiedon perusteella, jonka ansiosta tiedän, mitä ihminen tai ihmiset ovat. Voi kuitenkin sattua, että kertoja valehtelee eikä tuota ajattelemaani ihmistä ole olemassa. Silti ajattelisin häntä jonkin sellaisen avulla, mikä on totta, koska en ajattelisi häntä sen mukaan kuin hän on tuo ihminen vaan sen mukaan kuin hän on kuka tahansa ihminen. Tuo ihminen on ajattelussani tai ymmärryksessäni jonain epätotena, mutta kun kuulen sanottavan Jumala tai jokin kaikkia suurempi, se ei siis voi olla ajattelussani tai ymmärryksessäni tuolla tavalla. Pystyn näet ajattelemaan tuota 2

3 Proslogionin liitteet: Mielettömän puolesta edellä käsiteltyä jonkin sinänsä toden minulle tutun asian avulla, mutta tätä en pysty ajattelemaan muuten kuin ilmauksen perusteella. Pelkästään ilmauksen perusteella taas tuskin koskaan voidaan ajatella mitään totta. Kun näet ajatellaan tällä tavalla, ei niinkään ajatella itse ilmausta (joka on sinänsä tosi asia, nimittäin kirjainten tai tavujen ääni) vaan ajatellaan kuullun ilmauksen merkitystä. Sitä ei kuitenkaan ajatella niin kuin ajattelee joku, joka tuntee tuolla ilmauksella tavallisesti tarkoitetun asian, jolloin sitä nimittäin ajatellaan asian mukaan, joka on tosi ainakin ajattelussa. Sen sijaan sitä ajatellaan niin kuin joku, joka ei tunne asiaa ja ajattelee sitä pelkästään sen sielun liikahduksen perusteella, jonka tuon ilmauksen kuuleminen saa aikaan, ja yrittää muodostaa itselleen käsityksen tuon havaitsemansa ilmauksen merkityksestä. On ihme, jos tällä tavalla koskaan käsitetään totuus asiasta. Tällä tavalla eikä millään olennaisesti muulla on siis tähän mennessä ymmärryksessäni jokin kaikkia ajateltavissa olevia suurempi, kun kuulen ja ymmärrän jonkun sanovan, että on jokin sellainen. Tämä väitteestä, että tuon korkeimman luonnon sanotaan jo olevan ymmärryksessäni. [5.] Että sen on välttämätöntä olla olemassa myös todellisuudessa, todistetaan minulle sillä perusteella, että jos se ei olisi olemassa todellisuudessa, mikä tahansa todellisuudessa oleva olisi sitä suurempi. Siten se, minkä on jo todistettu olevan olemassa ainakin ymmärryksessä, ei olisi kaikkia suurempi. Tähän vastaan seuraavasti. Jos sellaista, mitä ei ole mahdollista edes ajatella jonkin asian totuuden mukaan, tulee sanoa ymmärryksessä olevaksi, en kiellä tämän asian olevan ymmärryksessäni sillä lailla. Mutta koska tällä perusteella ei millään tavalla voida näyttää toteen olemassaoloa myös todellisuudessa, en vielä ollenkaan myönnä sen olevan olemassa todellisuudessa, ennen kuin se todistetaan minulle kiistattomalla argumentilla. Se, joka sanoo, että kaikkia suurempi on olemassa, koska muuten se ei olisi kaikkia suurempi, ei kiinnitä riittävästi huomiota siihen, kenelle hän puhuu. En nimittäin vielä hyväksy väitettä, että tuo suurempi on jollain todellisella tavalla, vaan päinvastoin epäilen sitä tai kiellän sen, enkä myönnä sille minkään muunlaista olemassaoloa kuin on asialla, joka on kokonaan tuntematon ja josta sielu yrittää muodostaa itselleen käsityksen pelkästään kuullun ilmauksen perusteella jos tätä nyt voi olemassaoloksi sanoa. Miten siis tämän avulla voitaisiin todistaa minulle, että tuo suurempi on asian totuuden mukaan itsenäisesti oleva, koska pitää paikkansa, että se on kaikkia suurempi? Minä nimittäin yhä kiellän tuon asian paikkansapitävyyden (tai epäilen sitä) jopa siinä määrin, että en halua sanoa tuon suuremman olevan ymmärryksessäni tai ajattelussani edes sillä tavalla, millä monet epäilyksenalaiset ja epävarmat asiat ovat siinä. Välttämättä minulle on ensin tehtävä varmaksi, että tuo suurempi on jossain todella olemassa, ja sitten vihdoin sillä perusteella, että 3

4 Proslogionin liitteet: Mielettömän puolesta on jokin kaikkia suurempi, tulee selväksi, että tämä sinänsäkin on itsenäisesti oleva (subsistere). [6.] Jossain valtamerellä kerrotaan esimerkiksi olevan saari, jota jotkut sanovat kadotetuksi siitä syystä, että on niin vaikeaa tai oikeastaan mahdotonta löytää se, mitä ei ole olemassa. Sen kerrotaan olevan ylivertainen kaikenlaisten rikkauksien ja nautintojen äärettömässä runsaudessa, joita on siellä paljon enemmän kuin mitä onnellisten saarilla sanotaan olevan. Saarella ei ole ketään haltijaa tai asukasta, mutta käytettäväksi tarjoutuvien asioiden ylenpalttisuudessa se on joka tavalla kaikkia muita ihmisten asuttamia maita parempi. Joku kertoo minulle, että asia on tällä tavalla, ja minun on helppo ymmärtää mitä sanotaan, koska siihen ei sisälly mitään hankaluutta. Sitten tämä henkilö sanoisi tai lisäisi ikään kuin johtopäätöksenä: Et enää voi epäillä tämän kaikkia maita paremman saaren olemassaoloa jossain paikassa todellisuudessa. Et kiistä sen olevan ymmärryksessäsi, ja on parempi olla olemassa myös todellisuudessa eikä pelkästään vain ymmärryksessä. Siten tämän saaren on siis välttämätöntä olla olemassa, koska jos se ei olisi olemassa, mikä tahansa todellisuudessa olemassa oleva maa olisi sitä parempi. Silloin se, minkä jo olet ymmärtänyt paremmaksi, ei olisi parempi. Jos hän haluaisi todistaa tällä tavalla, että tuon saaren todellista olemassaoloa ei enää tule epäillä, varmaan uskoisin hänen laskevan leikkiä. Muussa tapauksessa en tiedä, kumpaa minun olisi pidettävä typerämpänä: itseänikö, jos suostun myöntymään hänen perusteluunsa, vai häntä, jos hän olettaa todistaneensa tuon saaren olemassaolon jollain varmuudella? (Näin siis ellei hän ensin osoita, että tuon saaren erinomaisuus on ymmärryksessäni niin kuin vain todella ja epäilyksettä olemassa oleva asia, eikä ollenkaan niin kuin jokin epätosi tai epävarma asia.) [7.] Näin mieletön voi tässä vaiheessa vastata siihen, mitä on esitetty. Tämän jälkeen hänelle väitetään, että tuo suurempi on sellainen, että se ei voi olla olematta edes pelkässä ajattelussa, eikä tätä todisteta millään muulla perusteella kuin sillä, että muuten se ei olisi kaikkia suurempi [Proslogion 3]. Mieletön voi tässä kohtaa viitata tuohon vastaukseensa ja sanoa: Milloin minä olen sanonut, että jokin tuollainen, siis kaikkia suurempi, on olemassa asian totuuden mukaan niin että minulle voisi sillä perusteella todistaa, että se on niin todellisesti olemassa, että sitä ei voi edes ajatella olemattomaksi. Siksi tulee ensiksi todistaa jollain erittäin varmalla argumentilla, että jokin kaikkia olevia ylempi luonto eli niitä suurempi ja parempi luonto on olemassa, niin että tämän perusteella sitten voisimme todistaa myös kaiken sen muun, mistä pitää ajatella, että kaikkia korkeampi ja parempi ei voi olla sitä vailla. Mutta kun sanotaan, että ei ole mahdollista ajatella, että tämä korkein asia ei ole olemassa, ehkä olisi parempi sanoa sen sijaan, että ei ole mahdollista ymmärtää, että se ei ole 4

5 Proslogionin liitteet: Mielettömän puolesta tai että se edes voisi olla olematta. Epätosia asioita ei näet voi ymmärtää sanan varsinaisessa mielessä, ja ajatella niitä voi ainakin sillä tavalla, jolla mieletön ajatteli, että Jumalaa ei ole. Tiedän myös mitä varmimmin, että olen olemassa, ja yhtä kaikki tiedän, että voisin olla olematta. Ymmärrän ilman epäilyksen häivää, että korkein mikä on, eli Jumala, sekä on olemassa että ei voi olla olematta. En tiedä, voinko ajatella, että minua ei ole, kun mitä varmimmin tiedän olevani olemassa. Mutta jos voin, miksi en voisi ajatella olemattomaksi mitä tahansa muuta samalla varmuudella tietämääni? Jos taas en voi, mainittu seikka ei olekaan Jumalan erityisominaisuus. [8.] Muu tähän pieneen kirjaan sisältyvä on esitetty niin totuudenmukaisesti, loistavasti ja suurenmoisesti, on niin täynnä hyödyllisyyttä ja huokuu hurskaan ja pyhän mielialan sisintä tuoksua, ettei sitä millään lailla pidä väheksyä teoksen alkuosassa olevan takia, joka kylläkin on mielletty oikein mutta perusteltu vähemmän kestävästi. Pikemminkin on tuo alussa oleva perusteltava vankemmin, niin että kaikki voidaan ottaa vastaan aivan valtavalla kiitoksella ja kunnioituksella. MITÄ KIRJAN KIRJOITTAJA TÄHÄN VASTAA Koska minua ei tässä moiti se mieletön, jota vastaan puhuin pienessä kirjassani, vaan joku eimieletön ja katolinen mielettömän puolesta, riittänee, että vastaan katoliselle. [1.] Sinä kuka oletkin, joka sanot mielettömän voivan sanoa jotain tällaista, sinä väität, että jokin mitä suurempaa ei voi ajatella ei ole ymmärryksessä millään muulla tavalla kuin jonain, mitä ei ole mahdollista edes ajatella jonkin asian totuuden mukaan [vrt. Mielettömän puolesta 5]. Väität myös, että tämän minkä sanon se mitä suurempaa ei voi ajatella olemassaolo ei seuraa sen ymmärryksessä olemisesta yhtään pätevämmin kuin kadotetun saaren varma olemassaolo seuraa siitä, että sitä sanoilla kuvattaessa ei kuulija epäile sen olemista omassa ymmärryksessään [vrt. Mielettömän puolesta 6]. Minä taas väitän, että jos sitä mitä suurempaa ei voi ajatella ei ymmärretä eikä ajatella eikä se ole ymmärryksessä eikä ajattelussa, niin totta tosiaan joko Jumala ei ole jokin mitä suurempaa ei voi ajatella tai Jumalaa ei ymmärretä eikä ajatella eikä hän ole ymmärryksessä eikä ajattelussa. Käytän uskoasi ja omaatuntoasi vahvimpana argumenttinani sen puolesta, että asia ei ollenkaan ole tällä tavalla. Se mitä suurempaa ei voi ajatella siis todellakin ymmärretään ja sitä ajatellaan ja se on ymmärryksessä ja ajattelussa. Siten joko ne väitteet, joilla todistelet vastakkaista, eivät ole tosia, tai sitten niistä ei seuraa se, mitä mielestäsi johdonmukaisesti niistä päättelet. 5

6 Sinun käsityksesi mukaan siitä, että jokin mitä suurempaa ei voi ajatella ymmärretään, ei seuraa, että se on ymmärryksessä; ja jos se on ymmärryksessä, siitä ei mielestäsi seuraa, että se on todellisuudessa. Minä sanon varmasti, että jos sen voidaan edes ajatella olevan, sen on välttämätöntä olla olemassa. Jotain mitä suurempaa ei voi ajatella ei nimittäin voi ajatella olevaksi muuten kuin ilman alkua. Kaiken sellaisen taas, minkä voi ajatella olevan olemassa mutta mikä ei ole, voi ajatella olevan olemassa siten että se alkaa olla. Siis ei ole niin, että jokin mitä suurempaa ei voi ajatella voidaan ajatella olevaksi eikä sitä ole. Siis jos sen voidaan ajatella olevan, se on välttämättä. Edelleen jos se voidaan edes ajatella, sen on välttämätöntä olla. Nimittäin kukaan, joka kieltää jonkin mitä suurempaa ei voi ajatella olemassaolon tai epäilee sitä, ei kiellä eikä epäile, että jos se olisi olemassa, se ei voisi olla olematta sen enempää todellisuuden kuin ymmärryksenkään puolesta. Muuten se ei näet olisi se mitä suurempaa ei voi ajatella. Toiselta puolen mikä tahansa, mikä voidaan ajatella mutta ei ole, voisi olla olematta todellisuuden tai ymmärryksen puolesta, jos se olisi olemassa. Sen vuoksi se mitä suurempaa ei voi ajatella ei voi olla olematta, jos se voidaan edes ajatella. Olettakaamme silti, että sitä ei ole, jos näin edes voi ajatella. Kuitenkaan mikään, mikä voidaan ajatella mutta ei ole, ei olisi jokin mitä suurempaa ei voi ajatella, vaikka se olisi olemassa. Siis jos se mitä suurempaa ei voi ajatella olisi olemassa, se ei olisi se mitä suurempaa ei voi ajatella, mikä on ylen järjetöntä. Siis on epätotta, että se mitä suurempaa ei voi ajatella ei olisi olemassa, jos se voidaan edes ajatella. Sama pätee sen tähden paljon vahvemmin, jos se voidaan ymmärtää ja voi olla ymmärryksessä. Sanonpa vielä muutakin. Kun on kysymys mistä tahansa, mikä jossain tai joskus ei ole, niin vaikka se on jossain tai joskus, siitä epäilemättä voidaan ajatella, että se ei ole koskaan eikä missään, niin kuin se jossain ja joskus ei ole. Nimittäin niin kuin siitä, mikä ei ollut eilen mutta on tänään, ymmärretään että se ei ollut eilen, samalla tavalla siitä voidaan ajatella, että se ei ole koskaan. Vastaavasti siitä, mikä ei ole tässä mutta on muualla, voidaan ajatella että se ei ole missään, niin kuin se ei ole tässä. Samoin kun on kysymys jostain, jonka yksittäiset osat eivät ole siellä missä sen muut osat ovat tai silloin kuin sen muut osat ovat, voidaan sen kaikista osista ja siten siitä kokonaan ajatella, että se ei ole koskaan eikä missään. Vaikka nimittäin sanottaisiin, että aika on aina olemassa ja maailma on kaikkialla, ei aika kokonaan kuitenkaan ole aina eikä maailma kokonaan ole kaikkialla. Kuten ajan yksittäiset osat eivät ole olemassa silloin kuin sen muut osat ovat, samalla tavalla voidaan ajatella, että ne eivät ole koskaan. Vastaavasti kuten maailman yksittäiset osat eivät ole siellä, missä sen muut osat ovat, samalla tavalla voidaan ajatella, että ne eivät ole missään. Mikä tahansa osista koostuva 6

7 voi ajattelussa tulla hajotetuksi ja olla olematta. Siksi mikä tahansa, mikä jossain tai joskus ei ole kokonaan, voidaan ajatella olemattomaksi, vaikka se on. Sen sijaan sitä, mitä suurempaa ei voi ajatella, ei voi ajatella olemattomaksi, jos se on. Muuten jos se on, se ei ole se mitä suurempaa ei voi ajatella, eikä tämä käy. Siis ei millään muotoa ole niin, että se jossain tai joskus ei ole kokonaan, vaan se on aina ja kaikkialla kokonaan. Kai olet sitä mieltä, että se, mistä nämä asiat ymmärretään, voidaan jossain määrin ajatella tai ymmärtää ja voi jossain määrin olla ajattelussa tai ymmärryksessä? Jos näet ei ole näin, siitä ei voida ymmärtää näitä asioita. Jos taas sanot, että mitä ei ymmärretä täysin, sitä ei ymmärretä eikä se ole ymmärryksessä, sano saman tien, että se, joka ei pysty katsomaan auringon kirkkainta valoa, ei näe päivänvaloa, joka ei ole mitään muuta kuin auringon valoa. Varmasti se mitä suurempaa ei voi ajatella ymmärretään ja on ymmärryksessä ainakin sikäli, että siitä ymmärretään nämä asiat. [2.] Sanoin siis siinä argumentoinnissani, jota moitit, että kun mieletön kuulee sanottavan jokin mitä suurempaa ei voi ajatella, hän ymmärtää kuulemansa. Kaiketi on niin, että jos joku ei ymmärrä tätä, kun se sanotaan hänen osaamallaan kielellä, hänellä joko ei ole lainkaan ymmärrystä tai se on peräti lamautunut. Sitten sanoin, että jos se ymmärretään, se on ymmärryksessä. Vai eikö missään ymmärryksessä ole se, minkä on välttämättä osoitettu olevan todellisuudessa? Tähän saatat sanoa, että vaikka se on ymmärryksessä, ei kuitenkaan seuraa, että se ymmärretään. Huomaa, että ymmärryksessä oleminen seuraa ymmärtämisestä. Mitä ajatellaan, ajatellaan ajattelulla, ja ajattelulla ajateltu on ajattelussa niin kuin sitä ajatellaan. Samalla tavalla mikä ymmärretään, ymmärretään ymmärryksellä, ja ymmärryksellä ymmärretty on ymmärryksessä niin kuin se ymmärretään. Mikä olisi selvempää? Tämän jälkeen sanoin, että jos se on edes pelkästään ymmärryksessä, sen voidaan ajatella olevan myös todellisuudessa, mikä on suurempaa. Siis jos se on pelkästään ymmärryksessä, se siis se mitä suurempaa ei voi ajatella on jokin mitä suuremman voi ajatella. Kysyn, mikä olisi johdonmukaisempaa. Jos se näet on edes pelkästään ymmärryksessä, eikö sitä voi ajatella myös todellisuudessa olevaksi? Jos voi, eikö se, joka ajattelee tätä, ajattele jotain suurempaa kuin jos se olisi vain ymmärryksessä? Mikä siis olisi johdonmukaisempaa kuin että jos se mitä suurempaa ei voi ajatella on pelkästään ymmärryksessä, se on jokin mitä suuremman voi ajatella? Kuitenkaan se mitä suuremman voi ajatella ei missään ymmärryksessä ole se mitä suurempaa ei voi ajatella. Eikö siis seuraa, että jos se mitä suurempaa ei voi ajatella on jossain ymmärryksessä, se ei ole pelkästään 7

8 ymmärryksessä? Jos se näet on pelkästään ymmärryksessä, se on jokin mitä suuremman voi ajatella, eikä tämä käy. [3.] Sanot tätä voivan verrata siihen, että joku sanoisi valtamerellä olevan saari, joka hedelmällisyydessään voittaa kaikki muut maat ja jota sanotaan kadotetuksi siitä syystä, että on niin vaikeaa tai oikeastaan mahdotonta löytää se, mitä ei ole olemassa. Hän väittäisi, että saaren olemassaoloa todellisuudessa ei voi epäillä, koska kuka tahansa ymmärtää helposti, kun sitä sanoilla kuvaillaan [vrt. Mielettömän puolesta 6]. Rohkeasti lupaan, että jos joku löytää joko olemassa olevien tai pelkästään kuviteltujen asioiden joukosta jotain muuta kuin se mitä suurempaa ei voi ajatella mihin argumentointiini sisältyvä päättely soveltuisi, etsin ja luovutan kadotetun saaren hänelle, eikä sitä enää tulla kadottamaan! Näyttäähän nyt ilmeisen selvältä, että sitä mitä suurempaa ei voi ajatella ei voi ajatella olemattomaksi, koska se on olemassa niin varmalla perusteella totuuden mukaan. Muutenhan se ei ollenkaan olisi. Edelleen jos joku sanoo ajattelevansa, että sitä ei ole, sanon että kun hän ajattelee tätä, hän joko ajattelee jotain mitä suurempaa ei voi ajatella tai ei ajattele sitä. Jos hän ei ajattele sitä, hän ei ajattele olemattomaksi sitä, mitä hän ei ajattele. Jos hän taas ajattelee sitä, hän ajattelee kaiketi jotain, mitä ei voi edes ajatella olemattomaksi. Jos sen näet voisi ajatella olemattomaksi, sille voitaisiin ajatella alku ja loppu. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Joka siis ajattelee sitä, ajattelee jotain, mitä ei voi edes ajatella olemattomaksi. Joka taas ajattelee tätä, ei ajattele, että tätä ei ole. Muuten hän ajattelee jotain, mitä ei voi ajatella. Sitä mitä suurempaa ei voi ajatella ei siis voi ajatella olemattomaksi. [4.] Huomautat myös, että kun sanotaan, että ei ole mahdollista ajatella, että tämä korkein asia ei ole olemassa, olisi ehkä parempi sanoa sen sijaan, että ei ole mahdollista ymmärtää, että se ei ole tai että se edes voisi olla olematta [vrt. Mielettömän puolesta 7]. Vastaan tähän, että oli parempi sanoa, että niin ei voi ajatella. Jos näet olisin sanonut, että tätä asiaa ei voi ymmärtää olemattomaksi, kaiketi sinä itse, joka sanot ettei epätosia asioita voi ymmärtää sanan varsinaisessa mielessä, esittäisit seuraavan vastaväitteen: Mitään, mikä on, ei voi ymmärtää olemattomaksi. On nimittäin epätotta, että se, mikä on, ei olisi. Siksi ei ole vain Jumalan erityisominaisuus, että häntä ei voi ymmärtää olemattomaksi. Sen tähden jos jokin niistä asioista, joiden olemassaolo on varminta, voidaan ymmärtää olemattomaksi, samalla tavalla muutkin varmat asiat voidaan ymmärtää olemattomiksi. Ajattelemista koskien ei kuitenkaan voida esittää tätä vastaväitettä, jos asiaa huolella harkitaan. Nimittäin vaikka mitään, mikä on, ei voi ymmärtää olemattomaksi, kuitenkin ne kaikki voidaan ajatella olemattomiksi lukuun ottamatta korkeimmalla tavalla olevaa. Olemattomiksi voidaan näet ajatella kaikki ne asiat ja ainoastaan ne asiat, joilla on alku tai loppu tai jotka koostuvat osista 8

9 ja, kuten jo sanoin, mikä jossain tai joskus ei ole kokonaan. Ainoastaan sitä taas ei voi ajatella olemattomaksi, mistä ajattelu ei lainkaan löydä alkua tai loppua tai osista koostumista ja mitä se ei lainkaan tapaa muuten kuin aina kaikkialla kokonaan olevana. Tiedä siis, että voit ajatella, että sinua ei ole, silloinkin kun tiedät varmimmin, että olet olemassa. Ihmettelen että sanoit, että et tätä tiedä. Ajattelemme näet olemattomiksi monia asioita, joiden tiedämme olevan olemassa, ja olemassa oleviksi monia asioita, joista tiedämme, että niitä ei ole emme mielipiteenämme vaan kuvitellen asioiden olevan niin kuin ajattelemme. Tosiaan pystymme ajattelemaan jotain olemattomaksi silloinkin, kun tiedämme sen olevan olemassa, koska samaan aikaan sekä pystymme ajattelemaan niin että tiedämme näin. Toisaalta emme pysty ajattelemaan jotain olemattomaksi silloin, kun tiedämme sen olevan olemassa, koska emme pysty ajattelemaan jotain olevaksi ja olemattomaksi samaan aikaan. Se joka tällä tavalla erottaa nämä tuon käyttämämme ilmauksen kaksi merkitystä ymmärtää siis, että mitään ei voi ajatella olemattomaksi silloin, kun sen tiedetään olevan olemassa, ja että mikä tahansa lukuun ottamatta sitä mitä suurempaa ei voi ajatella voidaan ajatella olemattomaksi myös silloin, kun sen tiedetään olevan olemassa. Tällä tavalla yhtäältä on Jumalan erityisominaisuus, että häntä ei voi ajatella olemattomaksi, ja toisaalta on monia asioita, joita ei voi ajatella olemattomiksi silloin kun ne ovat. Itse tuossa pienessä kirjassa on uskoakseni riittävästi selostettu, millaisella tavalla sanotaan silti ajateltavan, että Jumalaa ei ole. [ks. Proslogion 4] [5.] Vähäisessäkin määrin oppia saanut näkee helposti, minkä arvoisia ovat nuo muut väitteet, joita mielettömän puolesta esität minua vastaan, ja siksi ajattelin, että minun tulisi sivuuttaa sen osoittaminen. Olen kuitenkin kuullut, että joidenkin vastaväitteet lukeneiden mielestä niillä on voimaa minua vastaan, ja siksi käsittelen niitä lyhyesti. Ensiksi se, että useita kertoja toistat minun sanovan: mikä on kaikkia suurempi on ymmärryksessä; jos se on ymmärryksessä, se on myös olemassa, sillä kaikkia suurempi ei muuten olisi kaikkia suurempi. [vrt. Mielettömän puolesta 1, 5 ja 7] Minun kirjoituksistani ei mistään löydy tällaista todistusta. Kaikkia suurempi ja se mitä suurempaa ei voi ajatella eivät näet ole samanveroisia, kun pitää osoittaa sen, mikä sanotaan, olevan olemassa. Jos joku näet väittää, että se mitä suurempaa ei voi ajatella ei ole mitään olemassa olevaa tai että se voi olla olematta tai että sen ainakin voi ajatella olemattomaksi, hänet voidaan helposti kumota. Mikä ei ole, voi näet olla olematta, ja mikä voi olla olematta, sen voi ajatella olemattomaksi. Toiselta puolen siitä, minkä voi ajatella olemattomaksi, pätee että jos se on, se ei ole se mitä suurempaa ei voi ajatella, ja jos se ei ole, niin jos se olisi, se ei olisi se mitä suurempaa ei voi ajatella. Ei kuitenkaan voida sanoa, että jos se mitä suurempaa ei voi ajatella on olemassa, se 9

10 ei ole se mitä suurempaa ei voi ajatella, tai vastaavasti jos se olisi olemassa, se ei olisi se mitä suurempaa ei voi ajatella. On siis selvää, että se ei ei-ole eikä se voi olla olematta eikä sitä voi ajatella olemattomaksi. Muussa tapauksessa näet jos se on, se ei ole se, mikä sen sanotaan olevan, tai jos se olisi, se ei olisi se, mikä sen sanotaan olevan. Samaa ei kuitenkaan näytä yhtä helposti voitavan todistaa siitä, mitä sanotaan kaikkia suuremmaksi. Ei näet ole samalla tavalla selvää, että mikä voidaan ajatella olemattomaksi ei ole kaikkia olevia suurempi, niin kuin on selvää, että se ei ole se mitä suurempaa ei voi ajatella. Eikä ole samalla tavalla epäilyksetöntä, että jos on olemassa jokin kaikkia suurempi, se ei ole mikään muu kuin se mitä suurempaa ei voi ajatella, tai jos se olisi olemassa, se ei vastaavasti olisi mikään muu, niin kuin se on varmaa siksi mitä suurempaa ei voi ajatella sanotusta. Entä jos joku väittäisi, että on olemassa jokin kaikkia olevia suurempi mutta se voidaan kuitenkin ajatella olemattomaksi ja että jotain sitä suurempaa voidaan ainakin ajatella, vaikkei sellaista olisikaan olemassa? Voitaisiinko tällöin suoraan päätellä: siis se ei ole kaikkia olevia suurempi, niin kuin tuossa toisessa tapauksessa mitä ilmeisimmin sanottaisiin: siis se ei ole se mitä suurempaa ei voi ajatella? Edelliseen näet tarvitaan jokin muu argumentti kuin se mitä sanotaan kaikkia suurempi ; jälkimmäisessä ei puolestaan tarvita muuta kuin itse tämä mikä kuuluu se mitä suurempaa ei voi ajatella. Jos kaikkia suuremmaksi sanotusta ei siis ole mahdollista todistaa samalla tavalla sitä, minkä se mitä suurempaa ei voi ajatella todistaa itsestään itsensä avulla, olet väärin perustein moittinut minua sellaisen sanomisesta, mitä en ole sanonut, koska se eroaa niin suuressa määrin siitä, mitä olen sanonut. Jos se taas on mahdollista todistaa edes jonkin toisen argumentin avulla, ei sinun olisi pitänyt siinä määrin moittia minua sellaisen sanomisesta, mikä voidaan todistaa. Tätä mahdollisuutta pystyy kuitenkin helposti arvioimaan se, joka huomaa, että se mitä suurempaa ei voi ajatella pystyy tähän. Sitä mitä suurempaa ei voi ajatella ei näet voi käsittää miksikään muuksi kuin siksi, mikä yksin on kaikkia suurempi. Siis niin kuin se mitä suurempaa ei voi ajatella ymmärretään ja on ymmärryksessä ja sen johdosta sen vakuutetaan olevan olemassa myös todellisuudessa, siten välttämättä päätellään, että kaikkia suuremmaksi sanottu ymmärretään ja on ymmärryksessä ja sen tähden on todella olemassa. Näetkö siis, miten oikeassa olit verratessasi minua siihen typerykseen, joka halusi vakuuttaa kadotetun saaren olevan olemassa pelkästään sillä perusteella, että sen kuvaus ymmärretään? [6.] Esität myös vastaväitteen, että mikä tahansa epätosi tai epäilyksenalainen asia voidaan ymmärtää ja voi olla ymmärryksessä samalla tavalla kuin tuo minkä sanoin [vrt. Mielettömän puolesta 2]. Ihmettelen, mikä tässä mielestäsi on minua vastaan. Halutessani 10

11 todistaa epäilyksenalaisen asian minulle riitti ensi alkuun sen osoittaminen, että se ymmärretään ja on ymmärryksessä edes jollain tavalla, koskapa seuraavaksi tarkasteltaisiin, onko se pelkästään ymmärryksessä, niin kuin epätodet asiat, vai myös todellisuudessa, niin kuin todet asiat. Jos epätodet ja epäilyksenalaiset asiat nimittäin ymmärretään ja ovat ymmärryksessä sillä tavalla, että kun ne sanotaan, kuulija ymmärtää mitä puhuja tarkoittaa, tämä ei mitenkään estä sitä, että se minkä sanoin ymmärretään ja on ymmärryksessä. Mutta millä tavalla sopivat yhteen väitteesi, että ymmärrät mitä tahansa epätotta mitä joku vain sanookin [vrt. Mielettömän puolesta 2], ja että koskien tuota, mikä ei ole ajattelussa sillä tavalla kuin jopa epätodetkin ovat ajattelussa, et sano ajattelevasi kuulemaasi tai sen olevan ajattelussa vaan ymmärtäväsi sen tai sen olevan ymmärryksessä, koska et näet voisi ajatella sitä muuten kuin ymmärtäen eli tietämällä käsittäen, että se on todella olemassa [vrt. Mielettömän puolesta 2]? Siis kysyn, millä tavalla sopii yhteen epätosien asioiden ymmärtäminen ja se, että ymmärtää tarkoittaa tietämällä käsittää jonkin todellinen olemassaolo. Tämä ei ole minun ongelmani vaan sinun. Kumminkin jos myös epätodet asiat ymmärretään jollain tavalla eikä tuo sanottu määritelmä koske kaikkea ymmärtämistä vaan vain tietynlaista ymmärtämistä, minua ei tullut moittia sen sanomisesta, että se mitä suurempaa ei voi ajatella ymmärretään ja on ymmärryksessä, myös ennen kuin olisi varmaa, että se on todellisuudessa olemassa. [7.] Sitten sanot, että on tuskin ollenkaan uskottavaa, että kun tämä sanotaan ja kuullaan, sitä ei voisi ajatella olemattomaksi sillä tavalla kuin jopa Jumalan voi ajatella olemattomaksi [vrt. Mielettömän puolesta 2]. Vastatkoot tähän puolestani ne, jotka ovat saavuttaneet edes vähäiset tiedot väittelemisen ja argumentoimisen tavoista. Onko näet järjenmukaista, että joku kieltää jotain ymmärtämäänsä siitä syystä, että sen sanotaan olevan sama kuin asia, jonka hän kieltää siksi ettei ymmärrä? Tai jos toisinaan kielletäänkin jotain, mistä ymmärretään jotain, ja se on sama kuin asia, jota ei ollenkaan ymmärretä, eikö epäilty asia ole helpommin todistettavissa sen avulla, mistä on edes jokin ymmärrys, kuin sen avulla, mistä ei ole mitään ymmärrystä? Siten ei voi olla uskottavaa, että joku kieltäisi sen mitä suurempaa ei voi ajatella (tämän hän jossain määrin ymmärtää kuullessaan) siksi, että hän kieltää Jumalan (tämän merkitystä hän ei ajattele ollenkaan). Tai jos hän kieltää edellisenkin siksi, ettei hän ymmärrä sitä täysin, eikö kuitenkin ole helpompi todistaa edes jollain tavalla ymmärretty asia kuin todistaa se, mitä ei ollenkaan ymmärretä? Todistaakseni Jumalan olemassaolon mieletöntä vastaan en siis ottanut aiheettomasti käyttöön jotain mitä suurempaa ei voi ajatella, koska voi olla, että hän ei ollenkaan ymmärrä edellistä mutta ymmärtää jälkimmäisen edes jollain tavalla. 11

12 [8.] Todistelet myös hartaasti, että se mitä suurempaa ei voi ajatella ei ole samanlainen kuin maalarin mielessä oleva vielä tekemätön kuva [vrt. Mielettömän puolesta 2 ja 3]). Tämä on turhaa. En näet ottanut etukäteen ajateltua kuvaa esille siitä syystä, että haluaisin väittää tarkasteltavan asian olevan samanlainen kuin se, vaan ainoastaan voidakseni osoittaa, että ymmärryksessä voi olla jotain, minkä ei ymmärretä olevan olemassa. Samoin sanot, että se mitä suurempaa ei voi ajatella on sellainen, että et kuullessasi pysty ajattelemaan sitä tai saamaan sitä ymmärrykseesi minkään sinulle lajinsa tai sukunsa puolesta tutun asian perusteella, koska et tunne tuota asiaa itseään etkä myöskään voi päätellä sitä minkään toisen samanlaisen asian avulla [vrt. Mielettömän puolesta 4]. On aivan selvää, että asia ei ole tällä tavalla. Jokainen pienempi hyvä on näet suuremman hyvän kaltainen siinä määrin kuin se on hyvä. Siksi mille tahansa järjelliselle mielelle on ilmeistä, että pienemmistä hyvistä suurempiin nousemalla voimme niiden asioiden avulla, joiden suhteen voi ajatella jotain suurempaa, suuressa määrässä päätellä sen mitä suurempaa ei voi ajatella. Kuka ei näet pystyisi punnitsemaan esimerkiksi sitä vaikka hän ei uskoisi ajattelemiensa asioiden olemassaoloon että jos se, millä on alku ja loppu, on hyvä, niin se, mikä alkaa mutta ei kuitenkaan lakkaa olemasta, on paljon parempi hyvä? Samalla lailla että niin kuin tämä on tuota parempi, edelleen tätä parempi on se, millä ei ole sen enempää alkua kuin loppuakaan, vaikka se aina siirtyisi menneestä nykyisen kautta tulevaan? Edelleen että tätä paljon parempi on se, minkä ei millään tavalla tarvitse tai ole pakko muuttua tai liikkua (riippumatta siitä, onko tällaista todella olemassa vai ei)? Eikö tätä ole mahdollista ajatella, tai onko mahdollista ajatella jotain tätä suurempaa? Eikö tämä ole sen mitä suurempaa ei voi ajatella päättelemistä niiden asioiden avulla, joita suuremman pystyy ajattelemaan? On siis olemassa jotain, mistä lähtien se mitä suurempaa ei voi ajatella voidaan päätellä. Tällä tavalla voidaan siis helposti kumota pyhän auktoriteetin torjuva mieletön, jos hän kieltää, että se mitä suurempaa ei voi ajatella voidaan päätellä muiden asioiden avulla. Toisaalta jos joku katolinen kieltää tämän, hänen soisi muistavan, että Jumalan näkymättömät asiat havaitaan maisesta luodusta, tehtyjen asioiden avulla käsittäen, samoin hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa. [vrt. Room. 1: 20] [9.] Mutta vaikka olisi totta, että sitä, mitä suurempaa ei voi ajatella, ei voitaisi ajatella tai ymmärtää, ei silti olisi epätotta, että se mitä suurempaa ei voi ajatella voidaan ajatella ja ymmärtää. Mikään ei näet estä sanomasta lausumaton, vaikka sitä, mitä sanotaan lausumattomaksi, ei voida sanoa. Samoin ei ajateltavissa oleva voidaan ajatella, vaikka sitä, mitä sopii sanoa ei ajateltavissa olevaksi, ei voida ajatella. Siis kun sanotaan se mitä suurempaa ei voi ajatella, kuultu voidaan epäilemättä samalla tavalla ajatella ja ymmärtää, 12

13 vaikka sitä asiaa, mitä suurempaa ei voida ajatella, ei pystyttäisi ajattelemaan tai ymmärtämään. Vaikka joku näet olisi kyllin mieletön sanoakseen, että jotain mitä suurempaa ei voi ajatella ei ole olemassa, ei hänkään voine olla tarpeeksi hävytön väittääkseen, että hän ei pysty ymmärtämään tai ajattelemaan sitä, mitä hän juuri sanoo. Tai jos joku tällainen löytyy, ei vain ole paheksuttava hänen sanomaansa vaan myös häntä itseään on pidettävä halveksuttavana. Siten kuka tahansa, joka kieltää että on jotain mitä suurempaa ei voi ajatella, kaiketi ymmärtää esittämänsä kiellon ja ajattelee sitä. Hän ei pysty ymmärtämään tätä kieltoa tai ajattelemaan sitä ilman sen osia. Jotain mitä suurempaa ei voi ajatella taas on sen osa. Siis kuka tahansa, joka esittää tämän kiellon, ymmärtää jotain mitä suurempaa ei voi ajatella ja ajattelee sitä. Edelleen on täysin selvää, että mikä ei voi olla olematta voidaan samoin ajatella ja ymmärtää. Tätä ajatteleva ajattelee kuitenkin jotain suurempaa kuin se, joka ajattelee sitä mikä voi olla olematta. Siis kun ajatellaan sitä mitä suurempaa ei voi ajatella, niin jos ajatellaan sitä mikä voi olla olematta, ei ajatella sitä mitä suurempaa ei voi ajatella. Samaa ei kuitenkaan voi yhtä aikaa ajatella ja olla ajattelematta. Siksi se, joka ajattelee sitä mitä suurempaa ei voi ajatella, ei ajattele sitä mikä voi olla olematta vaan sitä mikä ei voi olla olematta. Siksi sen, mitä hän ajattelee, on välttämätöntä olla olemassa, koska mikään, mikä voi olla olematta, ei ole se, mitä hän ajattelee. [10.] Katson osoittaneeni, että edellä olevassa pienessä kirjassani todistin, en heikolla vaan riittävän välttämättömällä argumentoinnilla, että jokin mitä suurempaa ei voi ajatella on todella olemassa. Mikään vastaväite ei ole heikentänyt kyseisen argumentoinnin lujuutta. Tämän ilmauksen merkitys sisältää nimittäin sellaisen voiman, että se mikä sanotaan osoittautuu välttämättä, pelkästään sen itsensä ymmärtämisen tai ajattelemisen perusteella, sekä olemassa olevaksi että kaikeksi siksi, mitä Jumalan substanssista tulee uskoa. Uskomme nimittäin Jumalan substanssista kaikkea sitä, mitä voi ilman ehtoja ajatella olevan parempi olla kuin olla olematta. Esimerkiksi on parempi olla ikuinen kuin ei ikuinen, hyvä kuin ei hyvä, vieläpä itse hyvyys kuin ei itse hyvyys. Se, mihin nähden ei voida ajatella jotain suurempaa, ei kuitenkaan voi olla olematta mitään tällaista. Jokin mitä suurempaa ei voi ajatella on siis välttämättä kaikkea sitä, mitä Jumalan olemuksesta tulee uskoa. Kiitän sinua suopeudesta, jota osoitit sekä moittiessasi että kiittäessäsi pientä teostani. Kun näet niin runsaasti kiitit sitä, mitä pidit vastaanottamisen arvoisena, on joltisenkin ilmeistä, että hyväntahtoisuudesta etkä pahantahtoisuudesta moitit sitä, mikä sinusta näytti heikolta. 13