Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM TUO-10 Lukkarila Johanna(UM) Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM TUO-10 Lukkarila Johanna(UM) Asia WTO; Maailman kauppajärjestön vuoden 2011 ministerikokouksessa päätetty vähiten kehittyneiden maiden palveluja koskeva poikkeuslupa Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Käsittelyn tarkoituksena on antaa eduskunnalle tietoa Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization, WTO) piirissä vähiten kehittyneille maille myönnetyn palvelupoikkeusluvan toimeenpanon vaiheista. Palveluja koskevasta poikkeusluvasta päätettiin WTO:n vuoden 2011 ministerikokouksessa ja se vahvistettiin uudelleen vuoden 2013 ministerikokouksessa. Päätökset ovat vuonna 2001 aloitetun Dohan kehityskierroksen mukaisia. Palvelupoikkeusluvan avulla on tarkoitus helpottaa vähiten kehittyneiden maiden pääsyä globaaleille palvelumarkkinoille ja tukea maiden palvelusektorin kehittymistä ja tätä kautta niiden hyvinvointia. Vuoden 2011 ministerikokouksessa WTO-jäsenmaat sitoutuivat etsimään mahdollisia etuisuuksia, joita ne voisivat myöntää vähiten kehittyneille maille auttaakseen niiden palveluntarjoajia pääsemään osalliseksi kansainvälisestä palveluiden kaupasta. Palvelupoikkeuslupa oikeuttaa yksipuolisten etuuksien myöntämisen vähiten kehittyneille maille ilman, että samat etuudet on myönnettävä muille jäsenmaille. Jos poikkeuslupaa ei olisi, samat etuudet tulisi myöntää WTO:n suosituimmuuskohtelun mukaisesti kaikille WTO:n jäsenille. Vähiten kehittyneiden maiden palvelupoikkeuslupaa on käsitelty EU:n kauppapoliittisen komitean palveluita ja investointeja käsittelevässä alakomiteassa useasti viimeisimpinä , , , ja ja näitä edeltäen kansallisesti palvelukauppa-alajaostossa. EU on sitoutunut etsimään keinoja vähiten kehittyneiden maiden palvelukaupan helpottamiseksi. EU:n ehdotus poikkeusluvan toimeenpanemiseksi unionin osalta perustuu EU:n ja Karibian alueen maiden välisen EU- CARIFORUM -vapaakauppasopimuksen malliin. EU-CARIFORUM -sopimus tehtiin vuonna Suomi haluaa tukea vähiten kehittyneiden maiden integroitumista maailman kauppajärjestelmään ja vähentää niiden kaupan käynnissään kohtaamia esteitä. Suomi pitää WTO:n ministerikokouksessa vuonna 2011 tehtyä päätöstä poikkeusluvasta myönteisenä ja on ollut tukemassa sen eteenpäin viemistä ja pitää positiivisena sitä, että asiassa on päästy konkreettisten ehdotusten tasolle. Prosessilla on myönteistä vaikutusta myös Maailman kauppajärjestön piirissä käytäviin monenvälisiin kauppaneuvotteluihin,

2 Pääasiallinen sisältö 2(7) jotka ovat tänä vuonna tärkeässä vaiheessa. Kehitysmaiden tiiviimpi integroiminen maailman kauppajärjestelmään on Dohan kierroksen keskeisiä sisältöjä. Palvelupoikkeusluvan vähiten kehittyneille maille takaamalla kohtelulla ei ole kielteisiä vaikutuksia suomalaiselle liike-elämälle. Suomi tukee etuuksien antamista, koska osaltaan se tarjoaa vähiten kehittyneiden maiden palveluntarjoajille paremman mahdollisuuden osallistua kansainväliseen kauppaan. Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization, WTO) kahdeksannessa ministerikokouksessa joulukuussa 2011 sovittiin vähiten kehittyneiden maiden (Least Developed Countries, LDC) poikkeusluvasta koskien palveluita. Ministerikokouksen päätöksen mukaan kehittyneet maat, ja muutkin maat niin pystyessään, voivat tarjota LDC-maiden palveluille ja palveluntarjoajille parempaa kohtelua kuin muille WTOjäsenmaille annetaan. Poikkeuslupa sallii kehittyneiden WTO:n jäsenmaiden, ja muidenkin jäsenmaiden niin pystyessään, myöntää etuuksia palvelukaupan osalta vähiten kehittyneille maille ilman, että samat etuudet täytyisi ulottaa kaikille WTO-jäsenille. LDC-palvelupoikkeuslupa on verrattavissa tavarakaupan puolella voimassa olevaan poikkeuslupaan, joka mahdollistaa esimerkiksi EU:n Kaikki paitsi aseet -kohtelun LDCmaiden hyväksi, joka sallii tullittoman ja kiintiöttömän tuonnin EU:hun LDC-maista. Palvelukaupan poikkeusluvassa on kyseessä yksipuolinen etuuskohtelu, jonka WTOjäsenmaat antavat LDC-maille ilman vastavuoroisuutta. EU esitti Genevessä pidetyssä WTO:n korkean tason palvelukauppakokouksessa alustavan listan etuuksista, joita se voisi LDC-maille myöntää. Kun WTO-jäsenmaat ovat valmiit virallisesti ilmoittamaan LDC-maille myönnettävistä etuuksista, tulee niiden notifioida sidontansa WTO:n palvelukauppaneuvostolle. EU tavoittelee notifiointia annettavaksi heinäkuun lopussa, minkä WTO-jäsenmaat asettivat helmikuun kokouksessa tavoitteeksi. Poikkeuslupa koskee vain palveluiden tai palveluntarjoajien markkinoillepääsyä siten, kuin markkinoillepääsy on määritelty palveluista tehdyn WTO:n yleissopimuksen (General Agreement on Trade in Services, GATS) 16 artiklassa. Artiklassa asetetaan säännöt WTO:n jäsenmaiden palveluiden ja palveluntarjoajien markkinoillepääsystä. Artiklan perusteella jäsenmaan tulee antaa kaikille WTO-jäsenmaiden palveluille ja palvelutarjoajille yhtäläinen kohtelu. Poikkeusluvan perusteella LDC-maille voidaan myöntää myös palveluiden ja palveluntarjoajien kansallinen kohtelu, josta säädetään GATSin 17 artiklassa, mikäli WTO:n palvelukauppakomitea niin päättää. Poikkeuslupa kansallisen kohtelun osalta tarkoittaisi, että vähiten kehittyneiden maiden palveluja tai palvelutarjoajia kohdellaan vähintään yhtä hyvin kuin etuisuuden tarjoajamaan palveluita tai palveluntarjoajia ilman, että tämä sama kohtelu tulee ulottaa kaikille WTOjäsenmaille. Kansallisen kohtelun sisällyttämiseen notifikaatioihin tarvitaan WTO:n palvelukauppaneuvoston hyväksyntä. Tätä varten EU tarvitsee EU:n ministerineuvoston päätöksen. Komissio tulee esittämään asiaa EU:n ministerineuvoston päätettäväksi ennen seuraavaa WTO:n palvelukauppaneuvostoa, joka pidetään syyskuussa Vuonna 2001 tehty WTO:n kehitysmaamyönteinen Dohan julistus peräänkuuluttaa vähiten kehittyneiden maiden parempaa integroimista globaaliin kauppajärjestelmään. Palvelupoikkeuslupa on yksi keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Dohan neuvottelukierroksen (Doha Development Round, DDA) monenkeskiset kauppaneuvottelut ovat tänä vuonna tärkeässä vaiheessa ja kehityselementit ovat DDA:n ratkaisun ytimessä. Vähiten kehittyneiden maiden osuus globaalista palvelukaupasta on

3 3(7) edelleen vain noin 1,2 prosenttia. Palvelukaupan kehittämisellä olisi myönteinen vaikutus maiden viennin kilpailukykyyn. Ongelmia tuottavat niin kapasiteetin puute kuin vaikeudet rahoituksen saamisessa. Palvelukaupan esteitä on saatu purettua alueellisilla vapaakauppasopimuksilla, mutta LDC-maat eivät tähän mennessä ole monessa alueellisessa sopimuksessa osapuolina. Palvelupoikkeusluvan toiminnallistamisessa ei vuoden 2011 ministerikokousta seuraavien kahden vuoden aikana tapahtunut konkreettista edistymistä ja siksi LDCmaiden poikkeuslupa vahvistettiin uudestaan Balin ministerikokouksessa joulukuussa Silloin sovittiin, että LDC-maat esittävät yhteisen pyynnön, jossa ne erittelevät palvelualan sektorit ja palveluiden toimitusmuodot, joissa LDC-mailla on erityinen vienti-intressi. Samoin ministerikokouksessa sovittiin, että kuuden kuukauden kuluttua siitä kun LDC-maat esittävät oman pyyntönsä, WTO:n palvelukauppaneuvosto kokoontuu korkean tason kokoukseen. Kokouksessa kehittyneet maat indikoivat sektoreita ja toimitusmuotoja, joissa niillä on mahdollisuutena tarjota markkinoillepääsyä LDC-maiden palveluille ja palvelun tuottajille. LDC-maat esittivät kyseisen pyyntönsä poikkeusluvan toimeenpanosta maaryhmän puheenjohtajan Ugandan johdolla heinäkuussa WTO:n korkean tason palvelukauppakokous pidettiin Genevessä , jossa WTO-jäsenmaat indikoivat alustavia tarjouksiaan. Palvelukauppaneuvotteluissa palveluiden tarjoaminen jaotellaan neljään eri tyyppiin, joista puhutaan palveluiden toimitusmuotoina. Toimitusmuoto yksi koskee rajat ylittäviä palveluita, esimerkiksi jonkin tuotteen kuljetusta maasta rajan yli toiseen tai sähköistä toimitusta maasta toiseen. Toimitusmuoto kaksi koskee ulkomailla tapahtuvaa palveluiden kulutusta ja tästä esimerkkinä voidaan käyttää esimerkiksi turismia tai terveyspalveluiden käyttöä ulkomailla. Toimitusmuoto kolme tarkoittaa sijoittautumista ulkomaille ja käsittää esimerkiksi tytäryhtiön tai sivuliikkeen perustamisen ulkomaille. Toimitusmuoto neljä tarkoittaa luonnollisten henkilöiden tilapäistä maahantuloa palveluiden tarjoamiseksi. LDC-maiden pyyntö poikkeusluvan toimeen panemiseksi pitää sisällään pyyntöjä kaikkien toimitusmuotojen osalta. Pyynnössä painottuvat henkilöiden tilapäinen liikkuminen palveluiden tarjoamiseksi ja markkinoillepääsy tiettyjen sektoreiden osalta. Henkilöiden tilapäinen liikkuminen palveluiden tarjoamiseksi on LDC-maille suurin palvelukauppaa rajoittava asia ja siksi myös pyyntönsä keskeinen osa. Poikkeuslupapyynnössä mainitut sektorit, joiden osalta markkinoillepääsy on LDCmaiden kannalta erityisen keskeistä, ovat matkailu ja turismi, rahoituspalvelut, kuljetus ja logistiikkapalvelut, koulutus ja siihen liittyvät palvelut, ICT-palvelut sekä luovat alat ja viihde. Näiden keskeisten aiheiden lisäksi pyynnössä on myös asioita, jotka menevät vuoden 2011 ministerikokouksessa myönnetyn palveluiden poikkeusluvan ulkopuolelle. Näitä ovat viisumikysymykset, LDC-maiden ammatinharjoittajien ammattipätevyyden tunnustaminen, maiden oppilaitosten myöntämien tutkintojen tunnustaminen sekä LDCmaiden kauppakapasiteetin vahvistaminen. EU katsoo palvelupoikkeusluvan edistävän LDC-maiden integroitumista maailman palvelukauppajärjestelmään ja lisäävän alueiden hyvinvointia. EU:n tarjous LDC-maille myönnettäviksi etuuksiksi pohjautuu vuonna 2008 Karibian maiden kanssa tehdyn EU- CARIFORUM -vapaakauppasopimuksen malliin. Myöntämällä CARIFORUMsopimuksen sitoumukset EU pystyy vastaamaan LDC-maiden pyyntöön markkinoillepääsystä mukaan lukien luonnollisten henkilöiden tilapäinen maahantulo eli pyynnön niihin osiin, jotka kuuluvat ministerikokouksessa hyväksytyn poikkeusluvan alle. Tämä olisi huomattava parannus voimassa oleviin sitoumuksiin, jotka ovat vuonna

4 4(7) 1995 tehdyt WTO:n yleisen palvelukauppasopimuksen (General Agreement for Trade in Services, GATS) sitoumukset. EU:n antamat etuisuudet olisivat ensinnäkin pidentää yritysten asiantuntijatason henkilöiden oikeutta siirtyä yritysten sisällä maasta toiseen kolmeen vuoteen. Toisekseen oikeus siirtymiseen (enimmillään yksi vuosi) ulotettaisiin uutena myös yrityksissä työskenteleviin harjoittelijoihin. Lisäksi sitoumukset ulottuisivat aiempaa useammalle sektorille. Nämä ovat linjassa EU:n muissakin vapaakauppasopimuksissa tekemien sitoumusten kanssa. Samoin sopimusperusteisten palveluntarjoajien, eli henkilöiden, joilla ei ole yritystä kohdemaassa, oleskelun pituutta pidennettäisiin kuuteen kuukauteen kahdentoista kuukauden periodilla. Lisäksi myös itsenäisten ammatinharjoittajien väliaikainen palveluiden tarjoaminen maassa mahdollistettaisiin (enimmillään kuusi kuukautta) pois lukien alemman kuin yliopistotason koulutuksen saaneet ammatinharjoittajat. EU:n tarjoamat etuisuudet ulottuvat muun muassa LDC-maiden pyynnössä mainitsemille sektoreille, kuten matkailu ja turismi, rahoituspalvelut, kuljetus ja logistiikkapalvelut, ICT-palvelut sekä luovat alat ja viihde. EU harkitsee markkinoillepääsyn lisäksi myös kansallisen kohtelun myöntämistä LDCmaiden palveluntarjoajille, mikäli WTO:n palvelukauppaneuvosto antaa tähän luvan. Kansallinen kohtelu takaisi LDC-maiden palveluille ja palveluntarjoajille yhtä hyvän kohtelun kuin kotimaisille yrityksille. WTO:n palvelukauppaneuvosto ei ole vielä käsitellyt kansallisen kohtelun myöntämistä, mutta sitä tultaneen käsittelemään alkusyksystä. EU-komissio valmistelee parhaillaan EU:n neuvoston päätöstä palvelukauppaneuvoston käsittelyä ajatellen. LDC-maiden pyynnössä viisumikysymykset, LDC-maiden ammatinhajoittajien ammattipätevyyden tunnustaminen, maiden oppilaitosten myöntämien tutkintojen tunnustaminen sekä LDC-maiden kauppakapasiteetin vahvistaminen ovat ministerikokouksessa vuonna 2011 myönnetyn palveluiden poikkeusluvan ulkopuolelle jääviä aiheita. EU ei tämän vuoksi pysty kattavasti vastaamaan niihin tämän poikkeusluvan piirissä. Palvelupoikkeusluvan ulkopuolisten aiheiden osalta EU esittää prosessien parantamista. Viisumikysymyksissä EU pyrkii parantamaan tiedottamista ja viisumin myöntämiseen liittyvien toimien transparenssia. Ammattipätevyyden tunnustamisen osalta voidaan parantaa tiedon saantia ammattivaatimuksista. Tutkintojen tunnustamisen osalta pyritään edelleen kehittämään yhteistyötä korkeakoulutuksen alalla. Samoin LDC-maiden kauppakapasiteetin kasvattamisen osalta voidaan viestiä, että EU ja sen jäsenmaat jo tällä hetkellä vastaavat 60 prosentista kauppaa edistävästä kehitysavusta. LDC-maiden kapasiteetin vahvistaminen on EU:lle tärkeä asia, mutta sitä tulee edistää siihen parhaiten vastaavilla foorumeilla, kuten usean avunantajajärjestön yhteisen EIF-ohjelman (Enhanced Integrated Framework) kautta, WTO:n ja YK:n yhteisen kehitysohjelman ITC:n (International Trade Centre) kautta ja muiden siihen keskittyvien projektien kautta. Helmikuussa 2015 pidetty korkean tason palvelukauppakokous oli ensimmäinen varsinainen kokous LDC-maille tarjottavien etuuksien tarkastelussa. EU:n lisäksi useat teollisuusmaat esittivät etuuksien. Tämän lisäksi myös suurimmat kehittyvät maat, kuten Intia ja Brasilia, ovat indikoineet valmiuttaan myöntää etuuksia. Monet maat esittivät voivansa antaa etuuskohtelua etenkin toimitusmuodoissa kaksi ja kolme. Palvelupoikkeusluvan käsittelyä jatketaan kesän aikana WTO:n palvelukauppaneuvostossa sekä EU:n kauppapoliittisen komitean palveluita ja investointeja käsittelevässä alakomiteassa. EU tavoittelee LDC-maille annettavasta etuuskohtelusta tehtävän notifikaation antamista WTO:n palvelukauppaneuvostolle

5 5(7) heinäkuun lopulla ja kansallisen kohtelun osalta EU:n neuvoston päätöstä syyskuuhun mennessä. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 218 (9) artiklan mukaan neuvosto tekee komission tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksesta päätöksen sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä ja sopimuksella perustetussa elimessä unionin puolesta esitettävien kantojen vahvistamisesta, silloin kun tämän elimen on annettava säädöksiä, joilla on oikeusvaikutuksia, lukuun ottamatta säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan sopimuksen institutionaalisia rakenteita. Neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä koko menettelyn ajan (SEUT 218 (8)). Oikeusperusta on Suomen hyväksyttävissä. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Asiaa ei ole käsitelty Euroopan parlamentissa. Vähiten kehittyneiden maiden palvelupoikkeuslupaa on käsitelty EU:n kauppapoliittisen komitean palveluita ja investointeja käsittelevässä alakomiteassa useasti viimeisimpinä , , , ja ja näitä edeltäen kansallisesti palvelukauppa-alajaostossa. EU2-jaoston kirjallinen menettely Vähiten kehittyneiden maiden palvelupoikkeuslupaa on käsitelty eduskunnassa WTO:n vuoden 2013 ministerikokouksen valmisteluiden yhteydessä. Ministerikokouksen valmisteluista on tehty e-kirje (UM ). Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Komissio on laatinut päivätyn tiedonannon EU:n neuvoston kauppapoliittisen komitean keskustelun pohjaksi, jonka liitteenä olevassa notifikaatiossa WTO:n palvelukauppaneuvostolle sijoittautumisoikeutta Ahvenanmaalla koskeva varauma on huomioitu. Kansallinen lainsäädäntö ei aiheuta esteitä asian kannalta. Taloudelliset vaikutukset Palvelupoikkeusluvan myöntämisellä vähiten kehittyneille maille ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia Suomeen. Palvelupoikkeuslupa voi parhaimmillaan lisätä LDCmaiden Suomen kanssa käymää kauppaa palveluiden alalla. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - m.d. 2/15, m.d. 16/15, m.d. 105/15

6 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot 6(7) Johanna Lukkarila, Ulkoasiainministeriö, Annika Naskila, Ulkoasiainministeriö, EUTORI-tunnus Liitteet Viite

7 7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi palvelut, WTO, Kauppapoliittinen komitea palvelut ja investoinnit, kehitysmaat TEM, UM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, SM, STM, TPK, TULLI, VM, VNK, YM