Suomen Luontotieto Oy. Loimaan tuulipuistohankkeen luontoarvojen perusselvitys Suomen Luontotieto Oy 20/2013 Jyrki Matikainen

Transkriptio

1 Loimaan tuulipuistohankkeen luontoarvojen perusselvitys 2013 Peltosirkku pesii aluetta ympäröivillä pelloilla usean parin voimin. Kuvassa nuori lintu. Suomen Luontotieto Oy 20/2013 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Alueen luontotyypit Voimalanpaikkojen yleiskuvaus Pesimälinnustoselvitys Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin. (Council Directive 79/409/ETY)... liitteen I pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät... kansallisessa uhanalaisluokituksessa... (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Viitasammakkoselvitys Aineisto ja menetelmät Tulokset Lepakkoselvitys Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Loimaan kaupungin tekninen toimi /Kalle Rautavuori tilasi keväällä 2013 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoarvojen perusselvityksen liittyen Loimaalle suunniteltuun tuulipuistoalueeseen. Selvitys liittyy hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin ja sitä käytetään alueen kaavoituksen tausta-aineistona.. Tehtävän yhteyshenkilönä Loimaan kaupungilla on toiminut Kalle Rautavuori ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen (ent.oja ). 2. Aineisto ja menetelmät Suunnittelualueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Luontotyyppiselvitys, jonka yhteydessä etsittiin myös uhanalaisia putkilokasvilajeja, tehtiin välisenä aikana. Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi (kts. pesimälinnusto-osio). Alueen liito-oravat selvitettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. (kts. liito-oravaosio). Alueen viitasammakot selvitettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla, joka kohdistui kaikkiin alueen vesikohteisiin, metsäojat mukaan lukien (kts. viitasammakko-osio). Alueelta tehtiin detektorihavainnointiin perustuva lepakkoselvitys, joka keskitettiin lepakoiden suosimille ympäristötyypeille (kts. lepakko-osio). Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- ja kasvillisuusselvityksiä, mutta aluetta on inventoitu aiemmin tehdyn yleiskaavatyön yhteydessä (Korvenpää ym. 2004). Selvityksen tekoaikana oli selvillä voimalaitosyksiköiden suunnitellut sijaintipaikat ja nämä alueet inventoitiin koko aluetta tarkemmin. 3

4 3. Tutkimusalue Suunniteltu voimala-alue sijaitsee Loimaan kaupungin pohjoisosassa entisen kaatopaikan pohjoispuolella. Koko alue on peltojen ympäröimä laaja metsäsaareke, jonka keskiosassa ei ole asutusta. Alueen asutus on keskittynyt peltojen reunoille. Entisen kaatopaikan alueella on maankaatopaikka ja jäteasema sekä muuta toimintaa. Kaikki suunnittelualueen metsät ovat metsätalouskäytössä eikä alueella ole suojelukohteita. Noin puolet suunnittelualueesta on nuorta taimivaiheen metsää tai avohakkuualuetta. Alueen aiemmin kosteapohjaiset metsät ovat kaikki ojitettuja eikä alueella ole luonnontilaista metsää tai esim. vanhan metsän kuvioita. Aluetta ympäröivät pellot kaikilta ilmansuunnilta. 4. Tulokset 4.1 Alueen luontotyypit Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsälakikohteiden puuttuminen selittyy alueen metsien erittäin tehokkaasta metsätalouskäytöstä sekä avokallioalueiden, jyrkänteiden ja luonnontilaisten puuttomien pikkusoiden puuttumisesta. Myöskään Vesilain suojelemia kohteita kuten luonnontilaisia puroja ei alueella enää ole. Voimala no 3 itäpuolella on maastokartta merkinnän mukaan lähde tai pohjavesipurkauma, mutta lähdettä ei paikalla ole. Kohteella on hieman reheväkasvuisempi harmaaleppää kasvava kostea painanne. Painanteen vieritse kulkee metsäoja, eikä kohde ole luonnontilainen Kaikki alueen metsät ovat talouskäytössä eikä vanhojen metsien kohteita ole alueella. Perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja ei alueella ole eikä esim. merkkejä vanhasta metsälaidunnuksesta ole enää näkyvissä. Lepakkodetektori 4

5 4.2 Voimalanpaikkojen yleiskuvaus Voimala 1 Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu nykyisen maankaatopaikan viereen, pienen moreeniharjanteen päälle. Alue on osaksi taimivaiheen ylittänyttä, hyvin harvaksi harvennettua, juuri taimivaiheen ylittänyttä männikköä. Osa alueesta on kuitenkin tiheäpuustoista ja kuusivaltaista nuorta metsää. Alueen maapohja on melko rehevää ja paikoin alueella kasvaa yhtenäisiä metsänalvejuurikasvustoja (Dryopteris carthusiana). Harvaksi hakatulla alueella vallitsevat pioneerivaiheen lajit ja tällä alueella metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceus) muodostaa laajoja kasvustoja. Alueen eteläpuolella on maankaatopaikan reheväkasvuinen reuna-alue. Alue on typensuosijalajien, kuten pujon (Artemisia vulgaris) dominoimaa ruderaattia. Tällä alueella on monilajinen pensaikkolinnusto. Suunnitellun voimalanpaikan länsipuolella (n. 400 m päässä) havaittiin varoitteleva varpushaukka sopivassa pesimäympäristössä. Kohteen pesimälinnusto Kiuru Punarinta Rautiainen Mustarastas Pensaskerttu Lehtokerttu Pajulintu Hippiäinen Peippo Tikli 2 pari 2 paria 3 paria 2 paria Voimala 1 sijoittuu harvennettuun nuoreen männikköön. 5

6 Voimala 2 Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu matalalle harjanteelle voimalinjan pohjoispuolelle. Puusto on noin harvennettua, noin 30 vuotiasta mäntyä ja kuusta. Aluspuustoa ei ole ja niukka pensaskerros muodostuu puiden taimista. Metsätyyppi on kumpareen päällä niukkalajista puolukkatyypin kangasta, mutta kumpareen alaosassa metsätyyppi vaihettuu mustikkatyypin kankaaksi. Aluskasvillisuuden valtalajisto muodostuu puolukasta (Vaccinium vitis-idaea), mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja metsälauhasta (Deschampsia flexuosa). Kumpareen reunamilla on myös metsänalvejuurikasvustoja, mutta ei vaateliaampaa lajistoa. Alueen niukat kalliopaljastumat ovat sammal- ja jäkäläkasvustojen peittämiä eikä kallioketojen lajistoa esiinny suunnitellulla voimalanpaikalla. Alueella on jonkin verran lahopuuta ja mm. muutama lahoamaan jäänyt puukasa. Kohteen pesimälinnusto Sepelkyyhky Punarinta Laulurastas Punakylkirastas Kuusitiainen Harmaasieppo Hippiäinen Pajulintu Peippo Närhi 2 paria 2 paria Voimala 2 sijaintipaikka 6

7 Voimala 3 Voimala sijoittuu pienelle kumpareelle, jonka pohjoispuolella on nuorta mäntytaimikkoa. Alueen luoteispuolella on varttunutta kuusikkoa ja osin myös avohakkuualuetta aivan pellon reunalla. Alueen kaakkoispuolella on ojitettua entistä korpea, jossa puusto koostuu hies- ja rauduskoivuista (Betula pubescens ja B. pendula) sekä kuusesta. Ojitetussa korvessa aluskasvillisuus on paikoin saniaisvaltaista ja alueella on laajoja metsänalvejuurikasvustoja, joidenka seassa kasvaa korpi-imarretta (Thelypteris phegopteris) ja paikoin myös hiirenporrasta (Athyrium filix-femina) Alueella on myös vadelmakasvustoja (Rubus idaeus). Ojitetun entisen korven pesimälinnusto on melko monilajista. Kohteen pesimälinnusto Lehtokurppa Pyy Käpytikka Metsäkirvinen Laulurastas Mustarastas Punarinta Pajulintu Tiltaltti Vihervarpunen Peippo Keltasirkku 2 pari 3 paria 2 paria Voimala 3 sijoittuu taimikon reunaan. Kuva idänsuuntaan 7

8 4.3 Pesimälinnustoselvitys Loimaan suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen, siten että laskennoissa etsittiin Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja koko lintulajeja koko suunnittelualueelta. Peruslinnustoa ei inventoitu, mutta kunkin suunnitellun voimalanpaikan ympäristöstä tehtiin noin 250 metrin säteellä tarkempi inventointi kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Laskenta tehtiin kahteen kertaan ja sen tulokset on esitetty voimalanpaikkojen kuvauksen yhteydessä. Koko alue kuljettiin kahteen kertaan systemaattisesti läpi metsäautoteitä hyväksikäyttäen. Laskenta suoritettiin aamuisin klo välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Uhanalaisen tai vaateliaan lajiston havaintopaikat on esitetty karttaliitteessä 2. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla Palokärki kuuluu alueen pesimälajistoon 8

9 jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään enemmän kuin kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse oli yksinäisestä linnusta. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Teeri (Tetrao tetrix)? Alueella ei havaittu teeriyksilöitä, mutta teeren talvisia jätöksiä havaittiin alueen pohjoisosassa sekä myös voimala no 2 viereisen voimalinjauran reunalla. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii joko pesä- tai poikuehavaintoa. Laji saattaa pesiä alueella, vaikka pesintään liittyviä havaintoja ei lajista tehty. Pyy (Bonasa bonasa) n.3-4 paria Pyitä havaittiin erityisesti alueen pohjoisosassa, jossa tehtiin myös poikuehavainto voimala no 3 itäpuolisella ojitetulla korpialueella. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Kaikki muut havainnot koskivat yksittäisiä aikuisia lintuja. Palokärki (Dryocopus martius) Suunnittelualueen pohjoisosassa sekä aivan länsireunalla havaittiin pesimäaikana aikuinen palokärki. Alueella todennäköisesti pesi yksi pari, mutta pesä tai poikuehavaintoja ei lajista tehty. Alueella on niukasti lajille riittävän suurirunkoisia puita pesäkolon tekemiseen. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Lajin ruokailujälkiä näkyi koko suunnittelualueella, mutta vanhoja lajin pesäkoloja ei alueella havaittu. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Alueen maankaatopaikan itäreunalla havaittiin kesäkuun alussa pikkulepinkäiskoiras, joka saattoi pesiä alueella. Maankaatopaikan pensaikkoiset ja puoliavoimet reuna-alueet ovat lajille tyypillistä elinympäristöä. Peltosirkku (Emberiza hortulana) 2-3 paria Peltosirkku ei pesi suunnittelualueella, mutta aluetta ympäröivillä pelloilla laji pesii usean parin voimin. Kaikki reviirihavainnot tehtiin alueen pohjoispuoliselta laajalta peltoalueelta. Laji on tyypillinen peltolintu, joka ei tavallisesti liiku puustoisilla alueilla Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Teeri (Tetrao tetrix) kts (NT= silmälläpidettävä) Kivitasku (Oenanthe oenanthe) (NT= silmälläpidettävä) Maankaatopaikan alueella pesi kivitaskupari, joka tuotti kolme maastopoikasta. Alueella on runsaasti lajille sopivaa elinympäristöä sekä pesäpaikkoja. Peltosirkku (Emberiza hortulana) 2-3 paria (EN= erittäin uhanalainen) kts

10 4.4 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Osayleiskaava-alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesäja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja osa inventointialueesta on liito-oravalle soveltumatonta elinympäristöä, kuten nuoria mäntytaimikoita. Alueen pellonreunuksilla on muutamin paikoin pienialaisia, hieman vanhempia kuusi-koivu sekametsälaikkuja, mutta näiltäkään kohteilta ei liito-oravia löytynyt. Alueella on niukasti haapakasvustoja eikä liitooravalle optimaalisia haapa-kuusi sekametsäkuvioita ole alueella. Sekametsäkohteet sijoittuvat valtaosaksi aluetta ympäröivien peltojen laidoille sekä maankaatopaikan eteläreunan kapealle metsäkaistaleelle. Liito-oravan jätöksiä ei havaittu alueella 10

11 4.5 Viitasammakkoselvitys Aineisto ja menetelmät Alueelle tehty viitasammakkoselvitys toteutettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla ja kaikki alueella olevat selkeät lammikot ja leveämmät metsä ja pelto-ojat tarkistettiin systemaattisesti. Selvitys tehtiin välisenä aikana. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua tietoa viitasammakoista. Alueelta ei ole olemassa aiemmin julkaistua tietoa viitasammakoista eikä kohteita liene tutkittu aikaisemmin Tulokset Alueella ei käytännössä ole lajille soveliaita kutupaikkoja pelto-ojia lukuun ottamatta. Näissä ojissa lajia ei kuitenkaan havaittu. Muutamissa pikkuteiden varsilla sijaitsevissa maanottokuopissa oli lajin kutuaikana vettä, mutta nämä kohteet kuivuivat kesällä kokonaan, joten kutupaikoiksi lajille niistä ei ole. Lajin esiintyminen suunnittelualueella on erittäin epätodennäköistä. 4.6 Lepakkoselvitys Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä Aineisto ja menetelmät Osayleiskaava- alueella esiintyviä lepakoita selvitettiin ja Koska tutkimusalue oli laaja, selvitystyö keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa olla lepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Suunnittelualueella näitä koh- Viitasammakko 11

12 teita ovat avohakkuualueiden reunat sekä aluetta ympäröivien peltojen reunamat ja maankaatopaikan ympäristö. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä kahtena yönä vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä nauhoitettu. Lepakoita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli +10 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havainnoida lepakoita lepakkoharrastajien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä. Selvitys aloitettiin kesäkuussa tehdyn pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Karttatyöskentelyn perusteella alueelta haettiin mahdollisia kohteita, joille tehtiin maastokäynti. Näitä kohteita olivat alueen ainoat kaksi kallioaluetta eikä kummassakaan kohteessa ole lepakoille soveltuvia louhikoita Tulokset Alueen lepakkolajistosta saatiin kahden yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleiskuva (Karttaliite 2). Alueelta ei löytynyt merkittäviä lepakoiden pesimäyhdyskuntia eikä mahdollisia talvehtimispaikkoja ja lepakoita havaittiin vain asutuksen reunamilla sekä maankaatopaikan ympäristössä. Pohjanlepakoita havaittiin 8-10 yksilöä lähinnä alueen itäosassa ja maankaatopaikan ympäristössä. Metsäalueella tai suunniteltujen voimalanpaikkojen läheisyydessä ei lepakkohavaintoja tehty. Pohjanlepakko on havaintojen perusteella alueen runsaslukuisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji ja laji saattaa esiintyä myös hakkuualueilla, vaikka nyt havaintoja ei lajista tehty metsäalueella. Muista lepakkolajeista ei havaintoja alueella tehty, mutta ainakin isoviiksisiippoja /viiksisiippoja voisi ympäristön perusteella alueella saalistaa. Vesikohteiden puuttuminen lienee syynä vesisiipan puuttumiseen alueelta. Alueen eteläpuolella sijaitsevan Loimijoen varrella vesisiippa on hyvin runsaslukuinen laji. Näinkin suurelta tutkimusalueelta kahden yön selvitys on vain otos ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä. Lepakoiden lentoaikojen ennustaminen tietyllä alueella on epävarmaa ja tarkka lajistoselvitys näinkin suurella alueella vaatisi kymmenien öiden kuuntelujaksoja. Alueella esiintyvien lepakoiden yksilömäärien arvioiminen tai tiheyden laskeminen vaatisi vakiomenetelmällä (esim. linjalaskentamenetelmällä) tehdyn erillisselvityksen, mutta tuulivoimarakentamisen suunnittelun kannalta tämä ei ole tavallisesti välttämätöntä. Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakenteita, jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Lähiympäristön maatilarakennuksissa saattaa kuitenkin olla lepakoiden talvehtimispaikoiksi soveltuvia kohteita. 12

13 5. Yhteenveto Nyt inventoidulla suunnittelualueella ei ole Luonnonsuojelulain, Metsälain tai Vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai kohteita. Kaikki alueen metsät ovat metsätalouskäytössä. Alueen metsät ovat pääsääntöisesti nuoria viljelymetsiä ja varttuneita metsäkuvioita on alueella niukasti. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja eikä vanhaan kulttuuriin sidoksissa olevaa kasvilajistoa. Alueelta ei löytynyt uhanalaista putkilokasvilajistoa ja ympäristön perusteella uhanalaisen putkilokasvilajiston esiintyminen on epätodennäköistä. Alueella ei havaittu liito-oravia tai viitasammakoita. Alueen lepakkolajistoon kuuluu pohjanlepakko, eikä muita lepakkolajeja ei havaittu. Alueella havaittiin pesimäaikaan 4 Lintudirektiivin liitteen I lintulajia (pyy, palokärki, pikkulepinkäinen ja peltosirkku) ja näiden lisäksi alueella havaittiin teeren talvisia jätöksiä. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainituista lajeista alueella pesii kivitasku. Alueelle suunniteltu tuulivoiman rakentaminen ei hävitä merkittäviä luontokohteita eikä todennäköisesti heikennä merkittävästi alueella esiintyvien eliölajien elinmahdollisuuksia. 6. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Korvenpää, Turkka ; Matikainen, Jyrki: Loimaan kunnan arvokkaat luontokohteet. Suomen Luontotieto Oy s. Lampolahti, Jaana; Lampolahti, Janne: Loimaan kaupungin luontokohdeselvitys Loimaan kaupungin ympäristönsuojelulautakunta s. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus.429 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi 13

14 Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä

15 7. Liitteet Karttaliite 1. Tutkimusalue 15

16 Karttaliite 2. Pesimälinnustokartta ja lepakkohavainnot 16