TAMPEREEN KAUPUNKI OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA

Transkriptio

1 ID-numero Vastaanottaja Tampereen kaupunki Asiakirjatyyppi Hulevesisuunnitelma Päivämäärä TAMPEREEN KAUPUNKI OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA

2 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA Tarkastus Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Kimmo Hell Antti Harju, Päivi Paavilainen Kimmo Hell Kimmo Hell Suunnitelmaselostus Viite Kannen kuva: Juoponlahden oja (Ramboll) Ramboll Pakkahuoneenaukio 2 PL TAMPERE T F

3 Sisältö 1. Johdanto Hankkeen taustaa Terminologia Käytetty koordinaatisto- ja korkeusjärjestelmä 2 2. Suunnittelualueen kuvaus Suunnittelualueen hydrologia Nykytilan maankäyttö ja luonnonympäristö Tulevaisuus ja maankäytön muutokset Maankäytön vaikutukset vedenlaatuun 5 3. Mitoitusperusteet Hulevesien hallintamenetelmien valinta Mitoitussade Hulevesien laadullinen käsittely ja viivytys kiinteistöillä Hulevesien viivytys yleisillä alueilla 9 4. Hulevesien hallinta Yleistä Hulevesien käsittely yleisillä alueilla osa-alueittain Toimenpiteet korttelialueilla Rakentamisen aikaisten hulevesien hallinta Tulvariskit sekä eroosion ja liettymisen hallinta Jatkosuunnittelussa huomioitavia asiota Yhteenveto 16 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Hulevesien hallintamenetelmiä Hulevesien työnaikainen hallinta Maastokäyntien valokuvat, Halimasjärvi Maastokäyntien valokuvat, Risso Maastokäyntien valokuvat, Pohjoisosa Liitekartat Piirustusnro Nimi Sisältö Mittakaava Päiväys 2/16173/1 Nykytilanne ja hydrologia Yleiskartta 1: /16173/2 Maaperä ja luontoarvot Yleiskartta 1: /16173/3 Hulevesien hallinta Suunnitelmakartta 1:

4 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 1 1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen taustaa Ojalan osayleiskaavan hulevesisuunnitelman tarkoituksena oli tuottaa osayleiskaavatasolla hulevesien hallinnan toimenpidesuositukset ja tilavaraukset, jotka myöhemmässä vaiheessa ohjaavat asemakaavasuunnittelua. Hulevesien hallinnan päämääränä oli - säilyttää nykyisen kaltaiset virtaamaolot - taata vastaanottaviin vesistöihin, pääasiassa Halimasjärveen sekä Olkahistenlahteen, laskevan veden riittävän hyvä laatu ja - varmistaa nykyisten luontoarvojen säilyminen. Hulevesien hallintamenetelmissä korostui yllä olevien päämäärien ja kaupungin hulevesiohjelman mukaisesti vesien luonnonmukainen käsittely ja johtaminen sekä hallinnan hajauttaminen syntypaikoille. Työn lähtökohtana oli tekeillä oleva osayleiskaavaehdotus. Työssä hyödynnettiin joulukuussa 2010 valmistunutta 1. vaiheen Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitystä (Tampereen kaupunki). Tämä työ toimii selvityksen 2. vaiheena. Suunnittelussa hyödynnettiin myös muita alueella tehtyjä selvityksiä, kuten kiviainestutkimusta (Ramboll 2013), Ojalan pienvesiselvitystä (Tampereen kaupunki 2013, keskeneräinen aineisto) sekä Ojalan osayleiskaavan lähtökohtaraporttia (Tampereen kaupunki 2011). Työssä huomioitiin myös samaan aikaan valmisteilla oleva Kangasalan Lamminrahkan osayleiskaavan hulevesisuunnitelma, jota Ramboll valmistelee Kangasalan kunnalle yhteistyössä Serum Arkkitehdit Oy:n kanssa. Hankkeen työryhmänä oli Tampereen kaupunki Anna-Maria Niilo-Rämä, Lotta Kauppila, Antonia Sucksdorff Katri Laihosalo, Pekka Heinonen, Arkkitehti Projektiarkkitehti Ympäristöasiantuntija Ympäristösuunnittelija Vesihuoltoinsinööri Ramboll Kimmo Hell, Päivi Paavilainen Antti Harju Projektipäällikkö Suunnittelija Suunnittelija

5 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA Terminologia BMP Biopidätys, biosuodatus Hulevesi Hulevesien hallinta-alue Kosteikko Viivytyspainanne Best Management Practise eli esimerkiksi ympäristön kannalta parhaan käytännön mukainen menettely. Veden suodattaminen ja puhdistaminen orgaanisissa maakerroksissa. Hulevedet johdetaan kasvipeitteiseen painanteeseen (engl. rain garden, bioretention, biofiltration); vesi pidättyy ja puhdistuu painanteessa, josta se suodattavan maakerroksen läpi imeytetään maaperään tai johdetaan hulevesijärjestelmään Maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettava sade- tai sulamisvesi Hulevesien määrälliseen ja/tai laadulliseen hallintaan varattu alue. Alueelle voidaan sijoittaa esimerkiksi biopidätysalue tai viivytyspainanne. Hulevesien käsittelymenetelmä, jossa hulevesi johdetaan hitaasti virtaavaan, matalaan lammikkoon, viipymä lammikossa luokkaa 1 vuorokausi. Kosteikon vesialue rakennetaan siten, että vesialue muodostuu pysyväksi. Haitta-aineita poistuu hulevedestä laskeutumalla ja pidättymällä kosteikon kasvillisuuteen. Kosteikko voi olla luonnollinen, rakennettu tai näiden yhdistelmä. Hulevesien hallintamenetelmä, jossa hulevesivirtaamaa hidastetaan ja pidätetään. Hulevedet varastoidaan painanteeseen tietyksi aikaa ja vapautetaan vähitellen eteenpäin. Viivytyspainanteessa ei ole pysyvää vesipintaa vaan se kuivuu sadetapahtumien välissä. Määrittelyt Kuntaliiton hulevesioppaan (2012) mukaisesti. 1.3 Käytetty koordinaatisto- ja korkeusjärjestelmä Suunnitelmassa on käytetty gk24 koordinaatistoa ja N2000 korkeusjärjestelmää.

6 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 3 2. SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS 2.1 Suunnittelualueen hydrologia Vedenjakajat ja vesien johtumisreitit on esitetty tarkemmin suunnitelmakartalla 2/16173/1. Kaava-alueen vedet jakaantuvat kuuteen suurempaan valuma-alueeseen. Niistä yksi laskee Näsijärven Niihamanselällä sijaitsevaan Juoponlahteen ja kolme Olkahistenlahteen, yksi Kangasalan puolelle Halimajärveen sekä yksi Alasjärven kautta kohti Iidesjärveä ja edelleen Pyhäjärveen. Vedet virtaavat pääasiassa avouomissa. Näsijärveen laskevat uomat alittavat rummuilla Aitolahdentien tai VT 9:n eli Jyväskyläntien. Alueella kulkee myös metsäteitä, joiden alitukset on hoidettu rummuilla. Alueen hulevesien pääreitit keskittyvät seitsemään ojaan, jotka ovat pohjoisesta etelään Juoponlahden oja*, Vastarannanoja, Väljäsuon oja*, Maaniityn oja*, Ojalan oja*, Halimasjärvenoja, Ollinoja ja Halimajärveen laskeva oja*. Tähdellä (*) merkityillä ojilla ei ole virallista nimeä, käytetty nimitys on peräisin Tampereen pienvesiselvityksestä Alla on esitetty yhteenveto pienvesiselvityksen kuvauksista ja toimenpidesuosituksista. Juoponlahden ojan varrella on havaittu suojellun tummaverkkoperhosen elinalueeksi soveltuvaa niittyä, jolla kasvaa perhosentoukkien tärkeää ravintokasvia lehtovirmajuurta. Uoman alaosissa tapahtuu kevätsulannan aikaan silloin tällöin tulvimista pelloille. Uoman vesitasapaino on erityisen tärkeää säilyttää lehtovirmajuuren kasvustojen säilymiseksi. Oja alittaa myös VT 9:n rummussa, jonka virtaamaa ei saa lisätä. Vastarannanoja laskee Katiskalahteen, joka on osittain Olkahistenlahtea ja osa Niihamanselkää. Katiskalahden pohjukka on umpeenkasvanut ja aiheuttaa hajuhaittoja. Väljäsuonoja laskee Olkahistenlahteen, jonka vedenlaatua tulee parantaa. Ojan virtaamaa ei saa lisätä merkittävästi ja Aitolahdentien alittava putki on pidettävä nykyisellään riittävänä johtamaan valuma-alueella syntyvät hulevedet. Maaniityn oja sekä Ojalan oja yhdistyvät juuri ennen Aitolahdentien alittavaa putkea, josta jatkavat lyhyen matkaa päätyen Olkahistenlahteen. Varsinkin Ojalan ojan nykyiset virtaamat tulisi säilyttää, sillä oja kulkee asuinalueen vierustaa sekä osittain lävitse. Asuinalueella on jo nyt havaittu ajoittain tulvintaa. Ojalan ojan vesissä on havaittu myös suolistoperäisiä bakteereita. Halimasjärvenoja virtaa loppuosastaan luonnonsuojelualueen läpi päätyen suojelualueen rajaamaan Halimasjärveen. Luonnonsuojelualueen vesitasapaino tulee pitää mahdollisimman luonnonmukaisena viivyttämällä rakentamisen myötä lisääntyviä virtaamia. Lisäksi Halimasjärven luonnollisen tilan säilyttäminen niin virtaamien, kuin vedenlaadun osalta on erittäin tärkeää, sillä vesistö on herkkä muutoksille. Ollinoja virtaa Halimasjärvenojan tavoin loppuosaltaan luonnonsuojelualueen läpi ja laskee lopulta Halimasjärveen. Ollinojan valuma-alueelle suunnitellusta rakentamisesta suurin osa sijaitsee Kangasalan puolelle suunniteltavalla Lamminrahkan alueella. Halimajärveen johtava oja alkaa Lamminrahkan suolta ja laskee Kangasalan puolella olevaan Halimajärveen. Halimajärven on havaittu olevan herkkä vedenlaadun muutoksille sekä tulvimiselle. Järven rantatonteilla onkin havaittu virtaamahuippujen aikaan tulvimista. 2.2 Nykytilan maankäyttö ja luonnonympäristö Ojalan osayleiskaava-alue kattaa kokonaisuudessaan noin 7 km 2. Suurin osa alueesta on metsämaata, mutta alueelta löytyy myös jonkin verran pientaloja sekä merkittäviä suoalueita. Tämän lisäksi alueella sijaitsee puolustusvoimien alue, ampumarata, osa Halimasjärven ympärille sijoittuvaa luonnonsuojelualuetta sekä aivan pohjoisosassa olevia peltoja.

7 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 4 Aivan alueen lounaisosa on saanut jo asemakaavan ja uusia rakennuksia on jo rakennettu tai rakennetaan parhaillaan. Lounaisosan vedet laskevat pääasiassa kohti länttä ja päätyvät Alasjärven ja Iidesjärven kautta Pyhäjärveen. Tässä työssä ei huomioitu näitä alueita, sillä niiden hulevedet on otettu huomioon jo aiemmissa suunnitelmissa. Suunnittelualueella esiintyy useita merkittäviä luontokohteita, jotka on huomioitu hulevesien suunnittelussa. Erityisesti tummaverkkoperhonen on herkkä vesitasapainon muutoksille elinalueillaan. Kaikki vastaanottavat vesistöt on määritelty joko herkiksi tai kohtalaisen herkiksi vedenlaadun muutoksille. GTK:n maaperäkartalla alueen maaperä on merkitty olevan pääosin kalliota ja moreenia, mikä tekee hulevesien keskitetyt imeyttämisratkaisut vaikeiksi. Pienemmissä määrin alueelta löytyy myös turve- ja savialueita. Ojalan kiviainestutkimuksessa (Ramboll 2013) maa- ja kallioperää on kuvattu tarkemmin. Alue on hyvin kallioista ja kallioperä on pääasiassa raitaista kiillegneissiä. Maaperä on selvityksen mukaan valtaosin hiekkamoreenia, jonka pinnanmuodot noudattavat pääpiirteissään kallion muotoja. Selvityksessä otettujen kiviainesnäytteiden perusteella ei pidetä todennäköisenä, että alueella muodostuisi happamia, metallipitoisia valumavesiä, mutta selvityksessä löydettiin kuitenkin yksi alue, jossa arseeni- ja rikkipitoisuudet olivat korkeita. Lisäksi löydettiin huomattavan korkea arseenipitoisuus alueelta, jolle ei ole suunniteltu rakentamista. Molemmille alueille suositettiin lisätutkimuksia, jos alueella louhitaan kalliota. Alueet on merkitty kuvaan 2.1 vinorasterilla. Kuva 2.1: Kallion rikki- ja arseeniriskialueen sijainti (punakeltainen vinorasteri) ja huomattavan arseenipitoisuuden alue (violetti vinorasteri). Punaiset rajaukset tarkoittavat selvityksen tutkimusalueita. Lähde: Ojalan kiviainestutkimus (Ramboll 2013). 2.3 Tulevaisuus ja maankäytön muutokset Kaava-alue muuttuu tulevaisuudessa suurelta osin metsämaasta rakennetuksi ympäristöksi, jolloin veden pintavalunta lisääntyy ja pohjaveden muodostuminen vähenee. Muutokset ovat rajuimpia alueen pohjoisosassa, jossa metsä- ja peltomaa muuttuu teollisuus- ja työpaikkaalueeksi. Ojalan oyk:n keskusta-alue on suunniteltu kokonaan metsämaalle, johon on kaavailtu niin pientalo, kuin rivi- ja kerrostaloasumistakin. Halimasjärveen laskevan Ollinojan alkupäähän Kangasalan puolelle on suunnitteilla Lamminrahkan alue, jossa rakentaminen tulee olemaan vielä tiiviimpää kuin Ojalan alueella. Kaava-alueen keskivaiheille sijoittuva Aitovuori ja sen etelä- ja kaakkoispuoli jäävät nykytilaisiksi. Maankäytön muutokset on esitetty suunnitelmakartalla 2/16173/2.

8 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA Maankäytön vaikutukset vedenlaatuun Luonnonhuuhtouman määrää on arvioitu useissa tutkimuksissa Suomessa. Tähän suunnitelmaan on otettu vedenlaadullisiin arvioihin Ympäristöministeriön vuonna 2005 julkaisema "Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta"-teos. Metsäalueelta tulevan kiintoaine- ja ravinnekuorman keskiarvoksi on arvioitu kiintoaineen osalta 5,1 kg/ha/a, typen osalta 2 kg/ha/a ja fosforin osalta 0,07 kg/ha/a. Rakennetulla alueella kuormitus on jaettu kerrostalo-, pientalo- ja liikennealueeseen. Työpaikka-alueet oletetaan kerrostalo-alueiden tyyppisiksi alueiksi, jolloin niissä käytetään samoja arvoja. Vuosittaiset arviot kiintoaineen ja ravinteiden keskimääräisestä huuhtoumasta eri maankäyttömuodoilla on esitetty taulukossa 2.4. (Vakkilainen, Kotola & Nurminen 2005.) Taulukko 2.4. Kiintoaineen ja ravinteiden keskimääräinen vuosittainen huuhtoutuma eri maankäyttömuodoilla (arvio) Kiintoaine (kg/ha/a) Typpi (kg/ha/a) Fosfori (kg/ha/a) Metsämaa 5,1 2 0,07 Maatalous ,8 1,35 Pientaloalue 100 4,95 0,24 Kerrostaloalue 210 8,84 0,38 Teollisuus- ja varastoalue 790 2,9 0,86 Liikennealue ,41 Kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumaa on tarkasteltu laskuojittain seuraaviin tarkastelupisteisiin: - Juoponlahdenoja, VT9 rummulle saakka - Vastarannanoja Katiskalahteen saakka - Olkahistenlahden pohjukkaan laskevat ojat (Väljässuonoja, Maaniitynoja, Ojalanoja ja nimetön valuma-alueen 3.4 pääuoma) Olkahistenlahteen saakka - Halimasjärvenoja ja Ollinoja luonnonsuojelualueen rajalle saakka - Halimajärveen johtava oja Ojalan kaava-alueen rajalle saakka Taulukossa 2.5 on esitetty huuhtouman muutos em. tarkastelupisteissä, mikäli hulevesien hallintatoimenpiteitä ei toteuteta osayleiskaava-alueella vaan hulevedet johdetaan vesistöihin suoraan putkilinjoilla. Taulukko 2.5. Kiintoaineen, typen ja fosforin huuhtouma verrattuna nykytilanteeseen OYK:n toteuduttua ilman hulevesien hallintatoimenpiteitä (100 % = nykytila säilyy) Tarkastelupiste Kiintoaine Typpi Fosfori Juoponlahdenoja, rumpu VT9 alitse 60 % 55 % 65 % Vastarannanoja, purkupiste Katiskalahteen* ~ 100 % ~ 100 % ~ 100 % Olkahistenlahden pohjukkaan laskevat ojat yhteensä 500 % 150 % 185 % lahden pohjukassa (Väljässuonoja, Maanii- tynoja, Ojalanoja ja valuma-alueen 3.4 pääuoma) Halimasjärvi, ojat yhteensä (Ollinoja ja Halimasjärvenoja). 425 % 125 % 140 % HUOM: Ei sisällä Lamminrahkan kaa- va-alueen kuormitusta. Halimajärveen laskeva oja Ojalan OYK-alueen rajalla 805 % 155 % 190 % *Vastarannanojan osalta maankäytön muutokset valuma-alueella jäävät käytännössä niin vähäisiksi, että kuormitusmuutosta ei laskettu. Rakentamisen aikaisista hulevesistä on arvioitu, että huuhtouma kiintoaineen osalta olisi jopa 605 kg/ha/a, typen osalta 5,7 kg/ha/a ja fosforin osalta 0,57 kg/ha/a. Näin ollen tulisi hulevesien laatua parantavat järjestelmät varata jo reilusti ennen muiden rakennustöiden aloittamista. (Vakkilainen, Kotola & Nurminen 2005.)

9 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 6 3. MITOITUSPERUSTEET 3.1 Hulevesien hallintamenetelmien valinta Hulevesien hallintamenetelmät määritettiin hyvän hallinnan periaatteen (BMP, Best Management Practise) ja hulevesien määrällisestä ja laadullisesta kuormituksesta aiheutuvien haittojen minimoinnin kannalta. Hulevesien muodostumisen vähentäminen Tehokkain tapa hallita hulevesien laatua ja määrää on vähentää hulevesien muodostumista käyttämällä rakentamisessa mahdollisimman paljon vettä läpäiseviä pintoja, jotka edistävät veden imeytymistä pohjaveteen. Läpäisevien pihamateriaalien lisäksi kattopinnoilla on mahdollista käyttää vettä sitovaa ja haihduttavaa kasvillisuutta. Ratkaisut päällysteistä tehdään pääosin kiinteistöillä. Tästä syystä hulevesien hallintaa on syytä velvoittaa toteutettavaksi kiinteistöillä ja muotoilla hulevesien hallintaa koskevat kaavamääräykset siten, että ne kannustavat etsimään vaihtoehtoja asfaltille, tiiviille kiveyksille ja perinteiselle kattokuivatukselle. Hulevesien laadullinen hallinta Hulevesien haitta-ainekuormituksesta valtaosa muodostuu tavanomaisissa sade- ja sulamistapahtumissa vuoden mittaan. Hulevesien laadun parantamiseen tehokkaimpia menetelmiä ovat erilaiset imeyttävät tai suodattavat menetelmät, joissa hulevesien haitta-aineita pidättyy kasvillisuuteen, maaperän mikrobien käyttöön ja absorptiolla maaperän kivennäisaineksiin. Suurilla alueilla voidaan myös käyttää pysyvän vedenpinnan kosteikkoja (viipymä vesialueella vähintään 1 vrk). Kasvipeitteisillä viherpainanne- ja tulvaniittyratkaisuilla on myös periaatteessa suotuisa vaikutus vedenlaatuun, mutta haitta-aineiden pidättyminen on vähäisempää, koska huleveden viipymä järjestelmässä jää lyhyeksi. Hulevesien laadullista hallintaa on yksinkertaisinta toteuttaa hajauttaen se valuma-alueen kiinteistöille syntypaikoilleen ja käyttämällä suodattavia ja imeyttäviä järjestelmiä. Tällöin hallintaan käytettävät yksittäiset tilavaraukset jäävät kohtuullisen pieniksi ja rakenteet on mahdollista sijoittaa joustavasti. Syntypaikalla on myös mahdollista johtaa hulevesien puhtaammat jakeet, esim. katoilla muodostuvat hulevedet, laadullisten hallintajärjestelmien ohi jolloin ne voidaan mitoittaa pienemmiksi. Yleisillä alueilla toteutettava laadullinen parantaminen keskittyy ensisijaisesti lisääntyvän kiintoaineen poistamiseen hulevesistä. Kiintoainetta voidaan poistaa hallintarakenteissa laskeuttamalla, suodattamalla tai imeyttämällä. Suodattavissa ja imeyttävissä rakenteissa on hyvä olla kasvillisuutta, joka ylläpitää rakenteen huokoisuutta. Kasvittomat suodatus-/imeytysrakenteet menevät herkemmin tukkoon. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia hallintarakenteen yhteyteen rakennettavia kiviröykkiöitä, joihin hulevedet puretaan verkostosta. Nykyisiä kosteikkoja hyödynnettäessä tulisi hulevesistä poistaa kiintoaine esimerkiksi jollain edellä mainituista menetelmistä jo rakentuvan kaava-alueen sisällä. Tällöin huoltoa vaativa rakenne olisi helposti huollettavissa, eikä luontainen kosteikko kärsi kasaantuvasta kiintoaineesta. Hulevesien määrällinen hallinta Hulevesien määrällinen hallinta edellyttää aina normaalisti kuivaa tyhjätilavuutta, johon rankkasateen aiheuttama äkillisesti kertyvä vesimäärä voidaan varastoida ja laskea siitä hitaasti eteenpäin. Tyhjätilavuus voidaan toteuttaa maan päällä tai alla. Maanpäälliset menetelmät on mahdollista toteuttaa luonnonmukaisina ja integroida ne viherrakentamiseen ja maisemointiin ja parhaimmillaan saada näin lisäarvoa esimerkiksi puistoalueelle. Maanpäällisiin viivytysratkaisuihin on mahdollista yhdistää myös laadullista käsittelyä esim. yhdistämällä tulvaniittyyn pysyvän veden kosteikko-osa. Maanalaisten menetelmien etuna on niiden sijoittelun joustavuus tiiviisti rakennetuilla alueilla.

10 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 7 Tässä hankkeessa on esitetty hulevesien määrällinen hallinta hajautettavaksi siten, että tavanomaiset ylivirtaamat tasataan kiinteistöillä ja poikkeukselliset ylivirtaamat yleisille alueille sijoitettavilla tulvaniityillä sekä biopidätysalueilla. Virtaamien tasaamiseksi hyödynnetään myös nykyisiä painanteita ja kosteikkoja, joiden varastotilavuutta voidaan lisätä pengertämällä. 3.2 Mitoitussade Hallinta-/viivytysrakenteiden tilavarausten määrittelyssä käytettiin kuutta eri mitoitussadetta (taulukko 3.2), joista mitoittavaksi valittiin se sade, joka antoi suurimman kertymän määritettyä purkuvirtaamaa vastaan. Taulukko 3.2 Tarkasteltavien mitoitussateiden kesto Sateen kesto 5 min 15 min 30 min 1 h 3 h 6 h Intensiteetti kerran vuodessa toistuvalla rankkasateella (l/s/ha) Intensiteetti kerran vuodessa toistuvalla rankkasateella (l/s/ha) Kertymä 1/10 v. (mm) Kertymä 1/20 v. (mm) Sateen rankkuus ja kertymä määritettiin Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU) -hankkeen tulosten (Suomen ympäristö 31/2008) mukaan ja niissä on huomioitu ilmastonmuutoksesta aiheutuva 20 % lisäys. Sateen toistuvuus valittiin yhdessä tilaajan kanssa vastaamaan vastaanottavan vesistön tarpeita. Toistuvuudet eri osavaluma-alueilla on esitetty taulukossa 3.3. Taulukko 3.3 Osavaluma-alueet ja niillä käytetyt rankkasateen toistuvuudet Osavaluma-alueen numero kerran xx vuodessa toistuva 1, 4 ja ja Hulevesien laadullinen käsittely ja viivytys kiinteistöillä Hulevesien laadullinen käsittely toteutetaan ensisijaisesti kiinteistöillä. Myös hulevesien määrällistä hallintaa on toteutettava kiinteistöillä, koska yleisille alueille on vaikea muutoin toteuttaa riittävästi virtaamien tasaustilavuutta vastaanottavien uomien ja vesistöjen suojelemiseksi virtaamien kasvulta. Hulevesien laadun parantamiseksi sekä maan vesitasapainon ylläpitämiseksi hallinnassa tulee käyttää suodattavia menetelmiä kuten biosuodatusta (ks. liite 1). Huleveden laadun parantaminen on huomioitava erityisesti Halimasjärveen ja Olkahistenlahteen laskevien uomien varrella. Laadulliseen käsittelyyn tulee johtaa kiinteistöllä ja liikennealueilla muodostuvat likaisimmat hulevedet. Laadullisen käsittelyn lisäksi vettä läpäisemättömiltä pinnoilta tulevia hulevesiä tulee viivyttää alueella siten, että viivytysjärjestelmien mitoitustilavuuden tulee olla 1 m 3 jokaista 100 m 2 vettä läpäisemätöntä pintaa kohden. Tämä vastaa 10 mm sademäärää. Hallintarakenteen tyhjenemisen tulee kestää vähintään 6 tuntia ja korkeintaan 24 tuntia, jotta rakenne viivyttää riittävästi ylivirtaamia aiheuttavia lyhyitä sateita mutta tyhjenee riittävän nopeasti ollakseen valmis vastaanottamaan uutta sadetapahtumaa. Viivytysmenetelmän teknisellä toteutuksella ei ole suuremmilla tonteilla merkitystä. Pientalotonteilla säiliöratkaisut ovat kuitenkin ongelmallisia, koska viivytystilavuuden tyhjentäminen riittävän hitaasti putkella vaatii käytännössä erittäin pieniä ja tukkeutumisherkkiä putkihalkaisijoita, luokkaa < 10 mm. Tästä syystä pientalotonteille esitetään jatkossa ensisijaisesti salaojin kuivatettavia, suodattavia järjestelmiä. Laadullinen käsittely esitetään mitoitettavaksi vähintään 2 mm sademäärälle, joka vastaa Etelä- Suomessa mediaani vuorokausisadetta. Tämä vastaa myös Kuntaliiton hulevesioppaan mitoi-

11 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 8 tusohjetta laadulliselle käsittelylle (2 % läpäisemättömien alueiden pinta-alasta, kun lammikoitumissyvyys on 10 cm). Eri vaihtoehtoja laadullisen hallinnan ja viivytyksen välillä on esitelty taulukossa 3.3.

12 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 9 Taulukko 3.3. Vaihtoehtoja hulevesien hallintaan korttelialueilla. Vaihtoehto VE1 VE2 Biosuodatuksen pinta-ala x % päällystetystä pinta-alasta % 1 2 %* Biosuodattimella viivytettävä sademäärä [mm] 10 2 Lammikoitumissyvyys biosuodattimella [cm] Muun viivytysjärjestelmän tilavuus x m 3 / 100 m 2 päällystettyä - 0,8 pintaa. Muussa viivytysjärjestelmässä viivytettävä sademäärä [mm] - 8 * Kuntaliiton ohjeen mukainen biopidätyksen ala. 2 mm sademäärä vastaa keskimääräistä vuorokausisadetta Etelä-Suomessa. VE1: Hulevesien hallinnassa käytetään vain biosuodatusta. VE2: Osa hulevesistä hallitaan biosuodatuksella, josta ylivuoto johdetaan virtaamatasaukseen valittuun järjestelmään 3.4 Hulevesien viivytys yleisillä alueilla Maankäytön muutoksista seuraavan tulovirtaaman laskentaa varten kullekin valuma-alueelle tai tarvittaessa osa-alueelle määritettiin valumakerroin sen maankäytön mukaan (taulukko 3.4). Taulukko 3.4 Käytetyt valumakertoimet maankäytön mukaan. Maankäyttö Selite Valumakerroin L Liikennealue 90 % T Teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue 70 % P Palvelurakennusten korttelialue 70 % AK-1 Asuinkerrostalojen korttelialue 60 % AP Pientalovaltainen korttelialue 30 % AP-1 Pientalovaltainen korttelialue (pääasiassa erillispientaloille) 20 % ET Yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten alue 10 % EP Puolustusvoimien alue 5 % EV Suojaviheralue 3 % VL/M Metsäalue 3 % Valumakertoimen φ, alueen pinta-alan A ja mitoitussateen rankkuuden i perusteella laskettiin kullakin alueella tulevaisuudessa muodostuva hulevesivirtaama Q seuraavasti: Q = φ * A * i Nykytilannetta vastaavan virtaaman säilyttämiseksi yleisillä alueilla toteutettava viivytystilavuus V saatiin seuraavasti: (( ) ) jossa Q in = tulovirtaama tulevaisuudessa Q out = purkuvirtaama (vastaa nykyistä kevään keskiylivirtaamaa MHQ) t = mitoitussateen kesto V k = kiinteistöillä viivytetty vesimäärä Laskenta toteutettiin kaikilla käytetyillä sateen kestoilla, jonka jälkeen valittiin suurin kertymä ja sen antanut sateen kesto. Suunnittelualueen laajuuden ja metsäisyyden takia purkuvirtaamaksi valittiin lumen sulamisvesien aiheuttama kevään keskiylivirtaama MHQ, joka määritettiin jokaiselle osavaluma-alueelle Syken julkaiseman Silta- ja rumpulausunnot, luonnos oppaaksi avulla. Määritysmenetelmänä käytettiin ns. Nissisen menetelmää, joka perustuu valuma-alueen kokoon ja lumen maksimivesiarvoon sekä alueen peltoisuuteen ja muotoon. Lisäksi sellaisilla valuma-alueilla, joissa maankäytön muutos on hyvin vähäistä koko valuma-alueeseen nähden, määritettiin muuttuvalle alueelle pur-

13 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 10 kuvirtaama nykyisin kerran 10 vuodessa toistuvan rankkasateen avulla. Viivytys on mitoitettu siten, että alueesta riippuen kerran vuodessa toistuva rankkasade on mahdollista tasata siten, että se aiheuttaa vastaanottavassa purossa siinä nykyisin tapahtuvaa tavanomaista kevättulvaa vastaavan virtaaman. Kiinteistöillä viivytetty vesimäärä V k arvioitiin kaupungin yleisesti käyttämässä hule-9 säännössä edellytetyn säiliötilavuuden mukaisesti, jolloin tonteilla viivytettäisiin 10 mm sateesta, joka vastaa 1 m 3 jokaista läpäisemätöntä 100 m 2 kohden. Kiinteistöillä toteutettava viivytystilavuus on vähennetty tarvittavasta kokonaisviivytystilavuudesta yllä esitetyn kaavan mukaisesti. Kullekin valuma-alueelle valittu sallittu purkuvirtaama sekä tarvittava viivytystilavuus on esitetty taulukossa 3.5. Suunnittelualueen tarkentuessa tulee jokaiselle viivytysrakenteelle laskea erikseen sopiva purkuvirtaama. Taulukko 3.5 Sallitut purkuvirtaamat valuma-alueittain. Valuma-alue Sallittu purkuvirtaama [l/s] Tarvittava viivytystilavuus yleisillä alueilla [m 3 ] pohjoinen 20*, eteläinen 40* * ** * purkuvirtaama määritetty kerran 10 vuodessa toistuvalla rankkasateella johtuen maankäytön muutoksen vähyydestä suhteessa valuma-alueeseen ** purkuvirtaaman määrityksessä oletettu, että Lamminrahkan kaava-alueelta purkautuu nykyinen lumen sulamisesta aiheutuva keskiylivirtaama. Nykyisen kaltaisten virtaamaolojen säilyttämiseksi tulisi kaava-alueelle varata yhteensä n m 3 viivytystilavuutta, josta rakennettua noin 5500 m 3.

14 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA HULEVESIEN HALLINTA 4.1 Yleistä Hulevesien ensisijaisena hallintatoimenpiteenä tulee pyrkiä vähentämään hulevesien muodostumista. Hulevesien muodostumiseen voidaan vaikuttaa asemakaavavaiheessa, keinoina mm.: - läpäisemättömien pintojen minimointi (katujen, pysäköintialueiden, katosten järkevä sijoittelu ja yhdistely) - läpäisevien pintojen suosiminen (esim. kennosorapinta asfalttipihan sijaan, reikäkivetys tai nurmetus kiviverhoilun sijaan) - runsaan kasvillisuuden suosiminen (isot puut, nykyisen puuston säilyttäminen) Hulevesien muodostumisen vähentämisen lisäksi on varauduttava yleisille alueille sijoittuviin hallintarakenteisiin ja kiinteistökohtaiseen hulevesien hallintaan. Hulevesien hallintatoimenpiteet yleisillä alueilla on esitetty liitekartalla 2 ja kuvattu tarkemmin tässä luvussa. Hulevesien käsittelyalueiden rajaukset on laadittu viitteellisinä ohjaamaan asemakaavoitusta. Käsittelyalueet on pyritty sijoittamaan jo nykyisin oleville kosteikoille tai painanteisiin, jolloin niiden rakentaminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi ja vesien johtaminen niihin olisi luontevaa. Sijoittelussa on huomioitu myös luontoarvot sekä maaperän laatu. Hulevesien viivytykseen ja laadulliseen hallintaa käytettäviä menetelmiä on esitetty liitteessä Hulevesien käsittely yleisillä alueilla osa-alueittain Viivyttämällä tulevaisuudessa syntyviä hulevesiä siten että uomissa säilyy nykyisen kaltaiset virtaamat, pystytään säilyttämään uoman luonnollinen tila, välttämään turhaa eroosiota ja säilyttämään uoman ympäristön vesitasapaino. Laadullisen hallinnan kannalta pyritään hyödyntämään kasveja sisältäviä alueita, joissa kasvit hyödyntävät ravinteita ja pidättävät kiintoainesta. Suurin laadullinen hallinta tulee kuitenkin tehdä hajautetusti kiinteistöillä. Alla on esitetty hallintatarpeet eri vastaanottavien ojien suhteen. Ojat on numeroitu osavaluma-alueiden perusteella. Juoponlahden ojan (1) lisääntyviä hulevesiä tulee hallita siten, että uoman alivirtaama säilyy, jotta tummaverkkoperhosen elinalueilla säilyy riittävä kosteus. Ylivirtaama ei saa lisääntyä merkittävästi, jotta tulvat eivät laajene ja yleisty tai eroosio heikennä perhosen elinaluetta. Juoponlahdenojan vesille tulee viivytyksen lisäksi järjestää laadullista hallintaa, sillä se laskee Näsijärven Niihamanselälle, jonka vedenlaatua tulee parantaa pitkällä aikavälillä. Alueella on mahdollisuus hyödyntää nykyisiä alavia kohtia, joissa vettä voidaan pidättää esimerkiksi maapenkereillä. Vastarannanojan (2) alueelle uutta rakennettaessa tulee hulevesiä viivyttää ja hallita laadullisesti Niihamanselän vedenlaadun parantamiseksi pitkällä aikavälillä. Yleisillä alueilla tarvittavan viivytyksen tarve tulee tarkistaa asemakaavan yhteydessä, kun alueen rakentuvuus tarkentuu. Väljäsuonojan (3.1) hulevesiä tulee hallita niin viivyttämällä, kuin laadullisestikin Olkahistenlahden vedenlaadun parantamiseksi, sekä uoman nykytilan säilyttämiseksi. Hallinta tulisi toteuttaa ennen hulevesien purkamista Väljässuonojaan, sillä rakentuvan alueen läpi kulkevaan ojaan tulee jo paljon vesiä suuren valuma-alueen takia, eikä niitä tule ohjata viivytysrakenteeseen. Maaniityn ojan (3.2) sekä Ojalan ojan (3.3) hulevesiä tulee hallita laadullisesti Olkahistenlahden vedenlaadun parantamiseksi. Samalla virtaamia täytyy hallita viivyttämällä, jotta Aitolahdentien alittavan rummun kapasiteettia ei ylitetä, eikä Ojalan ojan varrella sijaitseville nykyisille tonteille aiheudu tulvimista. Alueen rakentuessa osa Ojalan ojan nykyisen avo-ojan vesistä joudutaan johtamaan putkessa. Halimasjärvenojan (4.1) vastaanottavana vesistönä toimii luonnonsuojelualueeseen rajoittuva Halimasjärvi. Järven luonnollinen tila tulee pyrkiä säilyttämään niin virtaamien kuin vedenlaadunkin osalta. Halimasjärvenojan varrella on lisäksi paljon merkittäviä luontoarvoja, jotka kärsisivät virtaamien kasvusta. Halimasjärvenojan alkupäähän ja sen varrelle suunniteltavilla asuinalueilla syntyviä hulevesiä tulee viivyttää sekä puhdistaa.

15 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 12 (4.2). Alueella ei karttatarkastelun perusteella havaittu selvää ojauomaa. Hulevedet kulkeutuvat nykyiseen kosteikkoon, joka sijaitsee Halimasjärveä ympäröivällä luonnonsuojelualueella ja päätyvät Halimasjärveen. Hulevesiä tulee hallita niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Laadulliseen parantamiseen voidaan rakennettavien toimenpiteiden lisäksi käyttää esimerkiksi pintavalutusta nykyistä maastoa hyödyntäen. Ollinoja (4.3) saa alkunsa Kangasalan puolelta Lamminrahkan osayleiskaava-alueelta. Tampereen kaupunki ja Kangasalan kunta ovat yhdessä sopineet hulevesien viivyttämisen ja laadullisen hallinnan velvoitteista ja Lamminrahkan oyk-alueella sovelletaan vastaavia hulevesien hallintatoimenpiteitä kuin tässä suunnitelmassa on esitetty. Lähtökohtana on säilyttää Halimasjärven ja sitä ympäröivän luonnonsuojelualueen tila niin laadun, kuin virtaamien osalta. Viivytyksen järjestäminen on myös tärkeää, jotta Ollinojan nykyistä kapasiteettia ei ylitetä. (5.1). Valuma-alueen vedet johtuvat Kangasalan puolelle Porrasjärveen, josta ne päätyvät Halimajärveen. Järvien nykyisen tilan säilyttämiseksi hulevesiä tulee hallita laadullisesti sekä viivyttämällä. (5.2). Valuma-alueen vedet johtuvat Katajajärven kautta Halimasjärveen. Katajajärven rannalla on nykyisin laavu ja järvellä on virkistyskäyttöä. Molempien järvien tilan säilyttämiseksi hulevesiä tulisi hallita laadullisesti sekä viivyttämällä. Halimajärveen johtava oja (5.3) saa alkunsa Lamminrahkan suolta ja laskee Kangasalan puolelle Halimajärveen. Halimajärven herkkyyden takia hulevesiä tulee hallita laadullisesti ja viivyttämällä. Hulevedet voidaan ohjata esikäsittelyn jälkeen Lamminrahkan suolle, josta lähtevän ojan varteen on mahdollista rakentaa maapenger tarvittaessa. 4.3 Toimenpiteet korttelialueilla Hulevesiä tulee viivyttää kiinteistöillä, jotta yleisille alueille suunniteltavat järjestelmät eivät kasva kohtuuttoman suuriksi. Alla on esitetty ehdotuksen mukaisen biosuodatuksen tilantarve esimerkkitonteilla. Esimerkissä pientaloalueella ohjataan biosuodatukseen koko 10 mm sade (tilavaraus 5 m 2 / 100 päällystettyä m 2, kun vesisyvyys 0,2 m). Muilla alueilla biosuodatukseen ohjataan 2 mm sade (tilavaraus 2 m 2 / 100 päällystettyä m 2, kun vesisyvyys 0,2 m), jonka jälkeen loput 8 mm ohjataan muuhun järjestelmään.

16 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 13 Vastaanottavista vesistä etenkin Halimasjärveen ja Olkahistenlahteen laskevien vesien laadullinen hallinta on tärkeää, jotta niiden vedenlaatu ei heikkene. AP- ja AP-1-korttelit Pientalojen korttelialueilla hulevesien muodostuminen on perinteisesti ollut vähäistä, kun kattovedet on keräilty kastelua varten ja pihat ovat olleet lähinnä nurmea ja puutarhaa. Uudemmilla alueilla hulevesiä muodostuu enemmän runsaan kiveysten käytön, rakennetumpien pihaympäristöjen, tehokkaan kuivatuksen ja kasteluveden verkostosta ottamisen vuoksi. Hyvän hulevesien hallinnan kannalta pientalojen rakentajia tulisi kannustaa suosimaan läpäiseviä pintoja (esim. sorapinta asfalttipihan sijaan tai reikäkivetys tai nurmetus kiviverhoilun sijaan) ja runsasta kasvillisuutta. Läpäisevät pinnat ja kasvillisuus, erityisesti säilytetyt suuret lehtipuut, vähentävät hulevesimääriä luonnollisesti edistämällä hulevesien imeytymistä ja haihtumista. Hulevesien kannalta vaativilla alueilla voidaan harkita läpäisevän pinnan suosimiseen kannustavia kaavamääräyksiä, esimerkiksi: - Päällystetyillä alueilla (katot, kiveykset ja asfaltti) muodostuvat hulevedet johdetaan verkostoon biosuodatusalueen kautta, jonka koko on esim. 5 % päällystetyn alueen pintaalasta (riittää 20 cm vesisyvyydellä 10 mm sateelle, toistuvuus esim. kestolla 1 h noin kerran vuodessa ja kestolla 15 min noin kerran 5 vuodessa). o Tilavaatimus 1000 m 2 tontilla, jossa kattoa 250 m 2 ja muuta päällystettyä alaa 50 m 2 tällöin yhteensä 15 m 2 o Jos piha toteutetaan asfaltin ja kiveysten sijaan esim. sorakennostona ja ainoa päällystetty ala on katto, tilavaatimukseksi jää 12,5 m 2. o Laskemalla viherkatot osin läpäiseväksi voidaan kannustaa viherkattojen rakentamiseen o Biopidätysalueen maksimi vesisyvyys vähintään 20 cm, suodattava rakenne tuottaa automaattisesti muutaman tunnin viivytyksen virtaamahuippuun o Pihalle sijoittuvia viherpainanteita on mahdollista korvata myös esim. rakennetuilla istutusaltailla, jonne kattovedet johdetaan. - Kiinteistöillä kattovesiä ei kytketä suoraan hulevesiverkostoon, vaan ne hyödynnetään esimerkiksi kasteluvetenä. o Perinteisen rännitynnyrin lisäksi kasteluveden keräykseen voidaan käyttää esimerkiksi maanalaista säiliökaivoa, jossa vesi nostetaan käsipumpulla säiliötilasta. Virtaamaa tasaavina rakenteina maanalaiset säiliöt (säiliökaivot, hulevesikasetit tms.) ovat pientalotonteilla ongelmallisia, koska tavanomainen kiinteistön tonttiliittymä 110 M riittää käytännössä pientalotonteilla poikkeuksellisillekin tulvavirtaamille eli virtaamaa on kuristettava erillisellä virtaaman säätökaivolla. Käytännössä purkuaukon koot 50 mm eivät tasaa virtaamia juuri lainkaan, ja riittävän pienet aukkokoot < 10 mm ovat taas hyvin herkkiä tukkeutumaan. Maanalaiset rakenteet ovat myös tyypillisesti korkeustasojen kannalta ongelmallisia ja alttiimpia järjestelmän huollon laiminlyönneille. Tästä syystä kaavamääräysten tulisi ainakin pientaloalueilla suosia ensisijaisesti maanpinnalle sijoittuvia ratkaisuja. AK-1-, T- ja P-korttelit Tiiviimmin rakennetuilla korttelialueilla hulevesien hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Alueille suositellaan hulevesien laadun hallintaan liittyviä kaavamääräyksiä, esim. edellä pientalokortteleille esitetyt biosuodatusalueet. Myös maanalaisia säiliöitä tai pihalle sijoittuvia hitaasti tyhjeneviä varastoallas- tai koururakenteita voidaan toteuttaa hulevesien virtaamapiikin leikkaamiseksi. Maanalaiset rakenteet ovat purkujärjestelyjensä puolesta helpompia toteuttaa kuin pientaloalueilla, koska suurella tontilla vesiä kertyy yhtä säiliötä kohti niin paljon, että tarvittavaan viivytysvaikutukseen ei tarvita kohtuuttoman pientä purkuaukkoa. Tiiviimmillä alueilla läpäisemätöntä pintaa on enemmän, jolloin biosuodatusta on hankala toteuttaa samassa mittakaavassa kuin pientaloilla. Tiiviimmillä alueilla esitetään biosuodatus mitoitettavaksi 2 mm sademäärälle ja loput 8 mm ohjattaisiin muuhun viivytysrakenteeseen (menetelmä

17 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA 14 vapaa). Tällöin biosuodatuksen tilavaatimus esimerkiksi 1000 m 2 tontilla, jossa kattoa 350 m 2 ja muuta päällystettyä pintaa 350 m 2, olisi 14 m 2. Loput 8 mm ohjattaisiin muuhun viivytysrakenteeseen, jolle tarvittaisiin tyhjätilavuutta vähintään 5,6 m Rakentamisen aikaisten hulevesien hallinta Uusien kaava-alueiden rakentuessa on kiinnitettävä huomioita rakentamisen aikaisten hulevesien hallintaan. Rakentamisen aikaisten hulevesien haitta-ainekuormitus on moninkertainen normaaliin verrattuna, erityisesti kiintoaineen osalta. Rakentamisesta aiheutuvan kuormituksen on arvioitu kestävän noin 1,5 vuotta: juuri valmistuneiden alueiden hulevesihuuhtouma on vanhempia alueita suurempi, koska kasvillisuus puuttuu tai on vielä nuorta (Vakkilainen et al Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta, Suomen ympäristö 776, Ympäristönsuojelu). Hulevesien hallintarakenteet, biopidätysalueet ja tulvaniityt tulisi rakentaa hyvissä ajoin ennen muuta rakentamista, mieluiten niin, että niihin ehtii kehittymään kasvillisuutta. Hallintarakenteiden luiskat on syytä suojata eroosiolta ennen kasvillisuuden kasvua. Nykyisten uomien yhteyteen rakennettavien hallintarakenteiden rakentamisessa on pyrittävä kiintoainekuorman vähentämiseen esimerkiksi puhkaisemalla yhteys nykyiseen uomaan vasta painanteen valmiustuttua tai huolehtimaan kiintoainekuorman vähentämisestä tilapäisellä pohjapato-tyyppisellä ratkaisulla. Hallintajärjestelmien sijoittelussa on tärkeä huomioida myös rakennustyömaan ympäristön kuivatus. Ympäristössä muodostuvat puhtaat hulevedet tulee johtaa järjestelmän ohitse, jotta järjestelmän virtaamakuormitus pysyisi mahdollisimman pienenä ja siihen pidättynyt kiintoaines ei ylivirtaamatilanteessa pääsisi huuhtoutumaan pois. Rakentamisen aikaisten hulevesien hallintaa on esitelty tarkemmin esimerkkikuvin liitteessä Tulvariskit sekä eroosion ja liettymisen hallinta Luonnontilaisen alueen rakentuminen kasvattaa hulevesien virtaamaa ja erityisesti virtaamahuippuja, jotka saattavat aiheuttaa tulvintaa ylittäessä luonnollisten virtausreittien kapasiteetin. Erityisesti keskellä virtausreittiä olevat alavat osat ovat herkkiä tulvimaan, koska uoman pituuskaltevuus on niissä heikko. Heikko pituuskaltevuus aiheuttaa kapasiteetin pienenemisen myötä myös virtausnopeuden hidastumista, jolloin kiintoaine alkaa laskeutua ja liettyä uoman pohjalle. Tämä pienentää entisestään uoman kapasiteettia. Tulvariskin saattaa aiheuttaa myös ahdistavat rummut, mikäli tarvittavia viivytyksiä ei rakenneta ennen muuta rakentamista tai rumpukokoja ei kasvateta. Suurimmat tulvariskialueet ovat nykyinen Ojalan kylä sekä Juoponlahdenoja, jonka loppuosan pelloilla on havaittu tulvimista jo aikaisemmin. Lisäksi rakentumisen yhteydessä saattaa maanmuokkauksesta johtuen tulla uusia tulvariskialueita, mikäli hulevesien johtumisreittejä ei varmisteta. Mahdolliset tulvariskialueet on esitetty suunnitelmakartassa. Viivyttämällä hulevesiä, vähennetään virtaamahuippujen kasvusta johtuvan tulvariskin lisäksi uomaeroosiota ja sitä kautta liettymistä.

18 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA JATKOSUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVIA ASIOTA Rakentamisen edetessä alueen nykyiset vesien virtausreitit voivat muuttua, mikäli niitä ei huomioida riittävästi suunnittelussa. Tällöin tulvariski saattaa kasvaa sellaisilla alueilla, mitä ei nykyisten maastonmuotojen perusteella pystytä osoittamaan tulvariskialueeksi. Jatkosuunnittelussa pitääkin pyrkiä ohjamaan hulevedet nykyisiä virtausreittejä pitkin ja varmistaa niiden riittävä hallinta. Yleisesti hallintarakenteet tulee rakentaa tulvariskien minimoimiseksi ennen muuta rakentamista. Suosituksena olisi tehdä rakentamisen vaiheistus, jossa yhtenä elementtinä on hulevesien hallinta. Rakenteet, joissa käytetään kasvillisuutta vedenlaatua parantavana elementtinä, tulee rakentaa siten, että kasvit ehtivät kasvaa vähintään yhden kokonaisen kasvukauden ajan ennen rakenteen käyttöönottoa. Nykyisten päävirtausreittien varrella on lisäksi nykyisten teiden ja kävelyreittien alitukseen käytettäviä rumpuja. Osa rummuista jää alueille, joissa ei tapahdu muuta rakentamista. Näiltä osin rumpujen toimivuus ja kapasiteetti tulee tarkastaa ja tarvittaessa uusia rummut suurempaan kokoon. Monin paikoin hulevedet pystytään ohjaamaan nykyiseen kosteikkoon/painanteeseen, jossa hulevesistä pidättyy haitta-aineita ja ravinteita. Alueilla, joissa nykyistä kosteikkoa ei ole, tulee hulevesien laadun parantamiseksi rakentaa kosteikko tai biopidätysalue. Uusien laadullisen parantamisen alueiden suunnittelu tulee tehdä asemakaavatasolla, jolloin tulevat hulevesivirtaamat ja rakenteelle käytettävissä oleva vapaa tila tunnetaan tarkemmin. Hulevesiä hallitaan myös nykyisissä painanteissa ja kosteikoissa, joissa varastotilavuutta kasvatetaan maapenkereillä. Penkereiden suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota maastonmuotoon ja penkereen korkeuteen, jotta riittävä varastotilavuus saadaan toteutettua. Maapenkereiden sekä muiden hallintarakenteiden purkuvirtaamat tulee määrittää erikseen, kun alueen maankäyttösuunnitelmat tarkentuvat. Kaikki suunnitelmassa esitetyt hulevesien hallintatoimenpiteet ovat merkittäviä ja ne tulee toteuttaa vähintään esitetyssä mittakaavassa. Hallintarakenteille tulee varata esitetyt tilavaraukset tuleviin asemakaavoihin. Lisäksi nykyisten päävirtausreittien säilyvyys tulee taata asemakaavalla.

19 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HULEVESISUUNNITELMA YHTEENVETO Ojalan osayleiskaavassa suurelle osalle nykyisiä metsäalueita on suunniteltu asuinalueita ja aivan kaavan pohjoisosaan teollisuus- ja työpaikka-alue. Suunnittelualueella sijaitsee puolustusvoimien käytössä oleva Aitovuori, ampumarata sekä Halimasjärven luonnonsuojelualue. Suunnittelualueen hulevedet johtuvat pääasiassa seitsemään ojaan, joista yksi laskee Näsijärven Niihamanselälle Juoponlahteen, yksi Niihamanselälle Katiskanlahteen, kolme Niihamanselän Olkahistenlahteen, kaksi suojeltuun Halimasjärveen ja yksi Halimajärveen. Osa hulevesiä vastaanottavista ojista on todettu tulvaherkiksi ja osaan liittyy arvokkaita luontokohteita, joiden takia ojien virtaamat ja tila tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisena. Vastaanottavista vesistöistä Halimasjärven ja Halimajärven virtaamat olisi myös tärkeä säilyttää nykyisellään. Kaikkien vastaanottavien vesistöjen vedenlaadullista tilaa on tarkoitus parantaa tai ylläpitää. Esitetyissä hulevesien hallintamenetelmissä korostuu yllä olevien päämäärien mukaisesti vesien luonnonmukainen käsittely ja johtaminen sekä hallinnan hajauttaminen syntypaikoille. Hulevesien hallinta esitetään toteutettavaksi siten, että kiinteistöillä on viivytettävä 1 m 3 hulevesiä jokaista 100 m 2 päällystettyä pintaa kohden. Viivytys tulee järjestää osin tai kokonaan käyttäen laadullista käsittelyä kuten biosuodatusta. Määräystä tarkennettiin pientaloalueiden ja muiden, esimerkiksi teollisuuden ja kaupan tonttien osalta seuraavasti: - Pientalot: Tonteilla tulee viivyttää vettä läpäisemättömiltä pinnoilta tulevia hulevesiä käyttäen imeyttäviä ja/tai suodattavia järjestelmiä, kuten biosuodatusta. Järjestelmät tulee mitoittaa siten, että ne hallitsevat koko 10 mm sateen. Puhdistetut hulevedet tulee purkaa järjestelmistä käyttäen salaojaa. - Muut: Tonttien vettä läpäisemättömillä pinnoilla syntyvistä hulevesistä osa tulee hallita huleveden laatua parantavilla järjestelmillä. Pientalotontteja tiiviimmin rakennetuilla tonteilla tulee käsitellä vähintään 2 mm sateesta suodattavilla menetelmillä. Loput 8 mm ohjataan viivytykseen vapaavalintaisella menetelmällä, esimerkiksi painanteet tai säiliöt. Yleisillä alueilla järjestettävälle hallinnalle esitettiin tarvittava tilavaraus sekä suositeltava sijainti. Yleisten viivytysalueiden rakentamistarve pyrittiin minimoimaan hyödyntämällä nykyisiä kosteikkoja ja painanteita. Järjestelmien tilavarauksien suunnittelussa mitoitussateena käytettiin kerran 10 tai 20 vuodessa toistuvaa sadetta, riippuen vastaanottavan vesistön luonteesta. Rakentamisen aikaiset hulevedet tulee huomioida hallintajärjestelmien suunnittelussa, ja yleisille alueille sijoittuvat järjestelmät tulee toteuttaa ennen alueen rakentamisen aloittamista. Hallintajärjestelmissä tulee olla kiintoainesta ja haitta-aineita pidättävää kasvillisuutta ennen kuin niihin johdetaan työmaavesiä. Rakentamisen aikaisia hulevesiä käsittelevät järjestelmät tulee sijoitella siten, että niihin johdetaan mahdollisimman vähän rakennustyömaan ulkopuolelta tulevia puhtaita vesiä.

20 Putkitus 1200 T VT 9:n alitse. TUMMAVERKKOPERHOSEN ELINYMPÄRISTÖÄ JA NO DE LAH N PO JUO OJA ION ALL TU K N I L MERKINTÖJEN SELITYKSET Ojalan OYK:n raja Putkitus 800 B Aitolahdentien alitse. Lamminrahkan OYK:n raja MATKAJÄRVI Valuma-alueen raja Pienvaluma-alueen raja Nykyinen hulevesiviemäri Putkitus 800 B, purkaa pieneen lampeen. Avouoma OJA AN NN RA STA A V OLKAHISENLAHTI Virtaussuuntanuoli Putkitus 800 B Aitolahdentien alitse. Pieni lampi, johon koillisesta tulevat vedet purkavat ja josta ne jatkavat putkella Aitolahdentien alitse kohti länttä. Putkitus 1000 B Aitolahdentien alitse. OJA ON SU Putkitus 400 M ÄS J L VÄ Putkitus 800 B Aitolahdentien alitse. Putkitus 500 B Aitolahdentien suuntaisesti. Putkitus 315 M OJ Putkitus 400 M nykyisen pihan läpi. OJ AN AL MA AN IIT Y NO JA A LA O T AI TORITUNJÄRVI KY S VÄ Y J E TI N LÄ H E TI N E D Putkitus Ojalankyläntien OJALAN KYLÄ HALIMASJÄRVEN LUONNONSUOJELUALUE JA ENO RV SJÄ A LIM HA SUUNNITELMAN KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ GK24 JA N2000 LAMMINRAHKAN SUO HALIMAJÄRVI OJA LIN OL K IV ISI L LA NO J Ylan päätös: Suunnittelupäällikön päätös: / Muutos Tark. Hyv. Pvm. Korvaa piir.n:o A LAMMINRAHKAN OYK-ALUE TEISKONTIE PETÄJÄSSUO A UT A R E TI HULEVESISUUNNITELMA Piirt. Suunn. Tark Ark.n:o NYKYTILANNE JA HYDROLOGIA, YLEISKARTTA 1: Ramboll Finland Oy PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh fax Antti Harju Päivi Paavilainen Kimmo Hell Piir.n:o 2/16173/1

21 PO J UO L IN TU K N JA ENO D L AH OJA ON I L AL MATKAJÄRVI MERKINTÖJEN SELITYKSET TA VAS R AN Ojalan OYK:n raja JA NO NA Lamminrahkan OYK:n raja Valuma-alueen raja OLKAHISENLAHTI Pienvaluma-alueen raja Hulevesien hallinta - rakennettava Hulevesien hallinta maapadolla - luontainen leviäminen kosteikkoon VÄL J ÄS Nykyinen hulevesiviemäri JA NO O U S Avouoma Virtaussuuntanuoli Lepakkohavainto / lepakolle soveltuva elinalue AL OJ OJ AN MA ANI I Liito-oravahavainto / liito-oravalle soveltuva elinalue (Tampereen kaupunki, Tampereen rajatietopalvelu) Tummaverkkoperhoselle soveltuva alue. TYN OJA A Merkittävä lintu- tai kasvilaji Arvokas hyönteisalue Luonnonsuojelualue Kallio Moreeni HALIMASJÄRVEN LUONNONSUOJELUALUE LI HA S MA Hiekka JA ENO V R JÄ Hieta Hieno hieta Savi Liejuinen tai hietainen savi LAMMINRAHKAN SUO Turve Täyttömaa OLL Vesi JA INO KI V ISI L LAN OJA LAMMINRAHKAN OYK-ALUE TEI SKO NTI E SUUNNITELMAN KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ GK24 JA N2000 Ylan päätös: IE T A T U A R Suunnittelupäällikön päätös: / Muutos Tark. Hyv. Pvm. Korvaa piir.n:o HULEVESISUUNNITELMA Piirt. Suunn. Tark Ark.n:o Hulevesien hallinta, maaperä ja luontoarvot 1: Ramboll Finland Oy PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh fax Antti Harju Päivi Paavilainen Kimmo Hell Piir.n:o 2/16173/2

22 PO J UO L IN TU K N OJA DEN H LA Putkitus 1200 B Tilavuus 800 m³ tasoon +118,20, ala n m². OJA ON I L AL Tilavuus 7900 m³ tasoon +120,40, ala n m². Viivytystarve ennen VT 9:n alittavaa rumpua: m³, josta maapenkereellä m³ Tilavuus 1200 m³ tasoon +120,20, ala n m². Tilavuus 800 m³ tasoon +122,40, ala n m². 1 2 Tilavuus 45 m³. (A= n. 90 m²) MATKAJÄRVI Metsän vesien ohjaus niskaojalla. Rakennetaan tonttien rajalle puita säästäen. VAS A TA R Alueella sijaitsevien nykyisten altaiden hyödyntäminen selvitettävä jatkosuunnittelussa. JA ANO N N MERKINTÖJEN SELITYKSET Tilavuus 2x 20 m³. (A yht.= n. 80 m²) Putkitus 800 B Ojalan OYK:n raja OLKAHISTENLAHTI Lamminrahkan OYK:n raja Valuma-alueen raja Pienvaluma-alueen raja Putkitus 1000 B Viivytystarve ennen Aitolahdentien rumpua: n m³, josta maapenkereillä 7200 m³ ja rakennettuna 1200 m³ Tilavuus 65 m³. (A= n. 130 m²) Putkitus 800 B VÄL Putkitus 500 B A OJ AN MA ANI I TYN OJA Ä V JY E I T N Ä L Y K S 3.2 Tilavuus 450 m³ (A= n. 900 m²) Tilavuus 100 m³ (A= n. 200 m²) Uusi hulevesiviemäri Nykyisten maastonmuotojen ja maastokäynnin perusteella arvioitu tulvariskialue. Tilavuus 1300 m³ tasoon +121,20, ala n m². Tilavuus 250 m³. (A= n. 500 m²) Tilavuus 100 m³ tasoon +119,20, ala n m². Tilavuus 500 m³. (A= n m²) H HALIMASJÄRVI Viivytystarve ennen luonnonsuojelualuetta: n. 90 m³, josta rakennettuna 90 m³ SJ MA I L A MITOITUSPERUSTEET Tilavuus 250 m³. (A= n. 500 m²) Tilavuus 50 m³ (A= n. 100 m²) Nykyinen painanne, tilavuus n. 100 m³. (A= n m²) 3.3 OJA N E ÄR V Tilavuus 3200 m³ tasoon +125,30, ala n m². Alue 2: Kerran 10 vuodessa toistuva rankkasade --> nykyinen kevät-mhq Uusi avouoma (vesien ohjaus ensisijaisesti uomaan) Alue 3: Kerran 10 vuodessa toistuva rankkasade --> nykyinen kevät-mhq 5.1 Tilavuus 1500 m³. (A= n m²) Tilavuus 600 m³. (A= n m²) Tilavuus 45 m³. (A= n. 90 m²) OL L JA INO KI V ISI L Tilavuus 20 m³. (A= n. 40 m²) Tilavuus 35 m³. (A= n. 70 m²) 4.3 Tilavuus 30 m³. (A= n. 60 m²) LAN OJA RISSO Nykyiset viivytyspainanteet. Tilavuus 200 m³. (A= n. 400 m²) Tilavuus 600 m³. (A= n m²) Tilavuus 500 m³ tasoon +137,20, ala n m². 5.3 Tilavuus 100 m³. (A= n. 200 m²) 4 Viivytysalueiden tilavuuksien laskennassa on huomioitu kiinteistökohtainen viivytys (1 m³ / 100 m² läpäisemätöntä pintaa) 5.2 Luontainen viivytys suolla. Tilavuus 1300 m³. (Nostaa vedenpintaa arviolta 2-4 cm) Tilavuus 40 m³. (A= n. 80 m²) 4.2 Alue 4-5: Kerran 20 vuodessa toistuva rankkasade --> nykyinen kevät-mhq Tilavuus 300 m³ tasoon +133,60, ala n m². Tilavuus 55 m³. (A= n. 110 m²) Viivytystarve ennen luonnonsuojelualuetta: n. 450 m³, josta rakennettuna 450 m³ Alue 1: Kerran 20 vuodessa toistuva rankkasade --> nykyinen kevät-mhq Tilavuus 450 m³ tasoon +121,30, ala n m². Tilavuus 400 m³. (A= n. 800 m²) Tilavuus 50 m³ (A= n. 100 m²) Hulevesien hallinta maapadolla. Veden luontainen leviämisalue esitetyllä maapengerkorkeudella Tilavuus 2600 m³ tasoon +113,40, ala n m² Tilavuus 50 m³ (A= n. 100 m²) Viivytystarve ennen Luonnonsuojelualuetta: n m³, josta luontaisella suolla 1300 m³ ja rakennettuna 3600 m³ Hulevesien hallinta rakennetussa järjestelmässä. Esitetty tarvittava tilavaraus laskettu 0,5 m maksimivesisyvyydellä Uusi avouoma Uusi avouoma nykyisen ulkoilureitin yhteyteen 3.4 Virtaussuuntanuoli 3 Tilavuus 60 m³. (A= n. 120 m²) AL OJ TO I A D 3.1 Tilavuus 7 m³. (A= n. 14 m²) Avouoman putkitus Ø400 putkella. (oletettu, että virtaama pysyy nykyisen kaltaisena) H A L Avouoma Tilavuus 40 m³ tasoon +100,30, ala n. 250 m². Tilavuus 100 m³ tasoon +113,50, ala n m² IE T EN J ÄS Nykyinen hulevesiviemäri JA NO O U S LAMMINRAHKAN SUO 5 LAMMINRAHKAN OYK-ALUE SUUNNITELMAN KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ GK24 JA N2000 PETÄJÄSSUO 6 TEI SKO NTI E Ylan päätös: IE T A T U A R Suunnittelupäällikön päätös: / Muutos Tark. Hyv. Pvm. Korvaa piir.n:o HULEVESISUUNNITELMA Ark.n:o Hulevesien hallinta, yleiskartta 1: Ramboll Finland Oy PL 718, Pakkahuoneenaukio Tampere puh fax Piirt. Suunn. Tark. Antti Harju Päivi Paavilainen Kimmo Hell Piir.n:o 2/16173/3

23 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 1 (13) LIITE 1 Hulevesien hallintamenetelmien tyyppi- ja esimerkkikuvia. Sisältö Biosuodatus... 2 Biopidätys, sadepuutarhat, viherpainanteet... 4 Luonnonmukaiset avouomat... 6 Huleveden viivyttäminen ja varastointi maanpinnalla... 7 Maanalaiset säiliöt... 9 Läpäisevät pinnoitteet Viherkatot Valokuvien lähteet: [1] Ramboll [2] Helsingin yliopisto, Stormwater-hanke [3] VegTech Ab [4] Rudus Oy Tyyppikuvat Ramboll.

24 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 2 (13) Biosuodatus Käyttökohde Yleiset alueet Kiinteistökohtainen hallinta Työmaavedet Hulevesien laadullinen käsittely Hulevesien viivyttäminen Kunnossapito Soveltuvuus käytännössä vain pienillä valuma-alueilla erittäin hyvä, toimivuus ei riipu maaperästä vaatii kunnostuksen työmaan valmistuttua erinomainen, pidättää hyvin ravinteita ja metalleja sekä biologisesti että maaperään absorboitumalla ja kestää myös kohtalaista kiintoaineskuormitusta hyvä; myös hulevesien imeytymistä tapahtuu maaperästä riippuen jonkin verran hiekoitushiekan poisto keväisin, liian kasvillisuuden ja kasvinjätteiden poistaminen ja lammikoitumisalueen syventäminen aika ajoin Kasvillisuus edistää juuristollaan maaperän vedenläpäisevyyttä, haihduttaa vettä maaperästä ja sitoo haitta-aineita. Veden imeytyminen kasvualustaan hidastaa huleveden päätymistä kuivatusverkostoon ja myös kasvualustan mikrobitoiminta osaltaan käyttää vesistä ravinteita. Kasvillisuuteen pohjautuvissa hulevesien hallintamenetelmissä hulevedet imeytetään kasvien kasvualustaan, josta hulevedet päätyvät kasvien käyttöön. Ylimääräinen vesi kuivatetaan salaojilla. Biosuodatusalue muotoillaan matalaksi painanteeksi, jossa sateella kertyvä vesi varastoituu silloin kun tulovirtaama ylittää imeytymisen nopeuden. Lisäksi lammikoitumisalueelle tarvitaan ylivuotorakenne, jonka kautta lammikoitumisalueen tilavuuden ylittävä vesimäärä puretaan. Biosuodatusalueen kasvillisuuden vakiinnuttua näkyvä vesi imeytyy suodatinkerrokseen rankkasateenkin jälkeen muutamassa tunnissa. Tyypillinen mitoitus lammikoitumisalueelle on 10 % päällystetyn alueen pinta-alasta, jolloin 10 cm keskimääräisellä lammikoitumissyvyydellä saavutetaan 10 mm sademäärää vastaava viivytystilavuus 1 m 3 / 100 päällystettyä m 2. Kasvattamalla lammikoitumissyvyyttä tilantarvetta voidaan pienentää; suositeltu maksimilammikoitumissyvyys on noin 20 cm jolloin sama viivytystilavuus saavutetaan biosuodattimen alalla 5 % päällystetyn alueen pinta-alasta. Jos biosuodatusta käytetään ainoastaan hulevesien laadun hallintaan, voidaan mitoitusta pienentää merkittävästi. Riittävä mitoitus on tällöin 2 mm sademäärä, joka vastaa 2 % päällystetyn alueen pintaalasta 10 cm lammikoitumissyvyydelä. Biosuodatusalueen kasvillisuus valitaan kosteutta kestävästä lajistosta käyttötarkoituksen mukaan, parhaimmillaan voidaan toteuttaa näyttäviä monen lajin kukkivia sadepuutarhoja. Vasemmalla: pysäköintialueen hulevesien hallintaa biosuodatusrakenteella, Seattle, USA [1].

25 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 3 (13) Yllä: Tyyppikuva biosuodatuksen toiminnasta ja johtamis- ja ylivuotojärjestelyistä. [1] Yllä: Esimerkki biosuodatusalueen rakenteesta. Tätä rakennetta käytetiin Helsingin yliopiston STORMWATER tutkimuksen koelysimetrien rakenteena. Tutkimuksessa selvitettiin biosuodatinten toimintaa suomalaisissa olosuhteissa. Käytetyllä rakenteella saavutettiin hyvät puhdistustulokset (esim. fosfaatin reduktio jo välittömästi rakentamisen jälkeen % ja nitraatin reduktio vuoden kuluttua rakentamisesta huhtikuussa noin 50 %) ja kasvillisuuden todettiin myös edesauttavan veden imeytymistä maaperään. [2]

26 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 4 (13) Biopidätys, sadepuutarhat, viherpainanteet Käyttökohde Yleiset alueet Kiinteistökohtainen hallinta Työmaat Hulevesien laadullinen käsittely Hulevesien viivyttäminen Kunnossapito Soveltuvuus hyvä hyvä vaatii kunnostuksen työmaan valmistuttua kohtalainen; haitta-aineiden pidättyminen biologisesti vaatii riittävän viipymän hyvä erinomainen; myös hulevesien imeytymistä tapahtuu maaperästä riippuen jonkin verran riippuu rakenteen toteutustavasta, useimmiten niitto tai raivaus vähintään kerran vuodessa, lietteen ja hiekoitushiekan poisto tarpeen mukaan Näille menetelmille ja biosuodatukselle on yhteistä, että niiden käsittelyvaikutus perustuu kasvillisuuden käyttöön. Tyypillisesti nämä menetelmät ovat kuitenkin pinta-alaltaan biosuodattimia laajempia eikä biosuodatuksessa käytettyä, kauttaaltaan salaojitettua kasvualustaa käytetä. Sen sijaan vesi poistuu rakenteesta sekä maaperään imeytymällä, haihtumalla että suoraan pois virtaamalla. Kasvillisuus edistää juuristollaan maaperän vedenläpäisevyyttä, haihduttaa vettä maaperästä ja sitoo haitta-aineita. Veden imeytyminen kasvualustaan hidastaa huleveden päätymistä kuivatusverkostoon ja myös kasvualustan mikrobitoiminta osaltaan käyttää vesistä ravinteita. Rakenteet muotoillaan tyypillisesti matalaksi, rehevän kasvillisuuden täyttämäksi painanteeksi, jossa sateella kertyvä vesi varastoituu. Normaalioloissa painanne on pääosin kuiva, vaikka painanteessa voi olla pysyvän veden osa kiintoaineksen laskeuttamista varten. Painanteen tilavuuden ylittävä vesimäärä puretaan ylivuotorakenteen kautta. Painanteen tyhjenemisaika riippuu ylivuodon ja purkurakenteen mitoituksesta. Tyypillisesti virtaaman viivytyksessä pyritään vähintään useiden tuntien, mutta alle vuorokauden viipymään. Vedenlaadun parantaminen kiintoainesta laskeuttamalla puolestaan vaatii noin vuorokauden vähimmäisviipymän pysyvällä vesialueella, mikä tarkoittaa merkittävästi laajempaa rakennetta kuin jos pyritään pelkkään virtaaman viivyttämiseen. Biopidätyksen vaikutus vedenlaatuun jää vaatimattomaksi, jos riittävän suurille rakenteille ei ole tilaa. Painanteen mitoitus riippuu haluttavasta viivytysvaikutuksesta. Tyypillisesti käytetään alle metrin vesisyvyyttä. Kasvillisuus valitaan kosteutta kestävästä lajistosta käyttötarkoituksen mukaan, parhaimmillaan voidaan toteuttaa näyttäviä monen lajin kukkivia sadepuutarhoja.

27 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 5 (13) Yllä vasemmalla: syksyinen valokuva Painija Eino Leinon puiston sadepuutarhamaisesta kosteikosta Kuopion asuntomessualueella. Kuva on otettu syyskuussa 2011, kaksi vuotta kosteikon rakentamisen jälkeen. [1] Yllä oikealla: biopidätysalue yleisellä viheralueella, Seattle, USA. Biopidätysalueelta on pohjapadon ylitse suora ylivuoto hulevesiuomaan. Pohjapadon kapealla virtausaukolla virtaama tasataan riittävän pieneksi, jotta vesiä varastoituu normaalioloissa biopidätysalueelle; ylivirtaamatilanteessa vedet purkautuvat leveän ylivuotoreunan ylitse. [1] Yllä: Rambollin suunnittelema rehevänä viherpainanteena toteutettu biopidätys Suurpellon alueella Espoossa. [1]

28 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 6 (13) Luonnonmukaiset avouomat Käyttökohde Yleiset alueet Kiinteistökohtainen hallinta Työmaat Hulevesien laadullinen käsittely Hulevesien viivyttäminen Kunnossapito Soveltuvuus erinomainen heikko kohtalainen; uomat jäävät sateettomaan aikaan kuiviksi heikko, ei riitä työmaavesien käsittelyksi vähäinen kohtalainen kohtalainen niitto ja raivaus tarpeen mukaan Avouomaverkoston eroosionkestävyys paranee, kun uomien poikkileikkaus toteutetaan terassimaisena. Tällöin suurilla virtaamilla vesi leviää uomaa ympäröiville kasvipeitteisille tulvaniityille, joissa kasvillisuus hidastaa virtausnopeutta ja sitoo maata juuristollaan. Virtaaman tasaantumista ja hulevesien viipymää avouomaverkostossa voidaan edistää supistamalla uomaa sopivissa kohdin pohja- ja putkipadoin ja muodostamalla siten laajempia tulvaniittyjä. Padoilla tulee olla eroosiota kestävä ylivuoto. Uoman terassoitu poikkileikkaus ei ole pelkästään suoraluiskaista ojamaista poikkileikkausta kauniimpi ja kestävämpi, vaan se myös lisää uoman ympäristön kasvuvyöhykkeitä ja uoman ympäristössä viihtyvän eliöstön lajirunsautta. Parhaimmillaan luonnonmukaiset purouomat voivat olla merkittäviä ekologisia käytäviä, uhanalaisten lajien turvapaikkoja ja biodiversiteetin säilyttäjiä kaupunkiluonnossa. Yllä: tyyppikuva uoman terassoinnista.[1] Yllä: Rambollin suunnittelemaa Monikonpuron terassoitua uomaa Leppäviidan kaupunginosassa Espoossa. [3]

29 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 7 (13) Huleveden viivyttäminen ja varastointi maanpinnalla Käyttökohde Yleiset alueet Kiinteistökohtainen hallinta Työmaat Hulevesien laadullinen käsittely Hulevesien viivyttäminen Kunnossapito Soveltuvuus erinomainen erinomainen vaatii kunnostuksen työmaan valmistuttua vähäinen kohtalainen erinomainen riippuu rakenteesta Laadullisen käsittelyn lisäksi hulevesiä voidaan viivyttää ja varastoida maanpinnalla hyödyntämällä hulevesiä erilaisissa vesiaiheissa. Toteutustavat voivat poiketa toisistaan huomattavasti alueen luonteesta riippuen vesipinta voi olla avoin, osittain tai kokonaan kasvillisuuden peittämä tai vesi varastoidaan kivien väliin, tasausalue voi kuivua kokonaan (tulvaniitty) tai siihen voi jäädä pysyvä matalavetinen vesipeili myös kuivaan aikaan, järjestelmä voi koostua useista pienistä tai yhdestä suuresta osasta, allas voi olla veistoksellinen tai luonnonmukainen. Jos tavoitteena ei ole vesien käsittely, voidaan allas mitoittaa pienemmäksi kuin laadullisessa käsittelyssä. Viivytysaltaassa on oltava riittävästi tyhjää varastotilaa vastaanottamaan rankkasateesta aiheutuvat vesimäärät ja sen tulee purkaa siihen kertyneet vedet riittävän hitaasti eteenpäin. Käytännössä tarvitaan tilapäisen lammikoitumisen sallivaa aluetta sekä purkuvirtaaman kuristus, joka saadaan aikaan esim. ahtaalla purkuaukolla. Maapohjaisia pysyvän vesipinnan ratkaisuja suunniteltaessa tulee huomioida pohjamaan ravinteikkuus. Pienillä alueilla, joissa kuivan ajan virtaama on käytännössä nollassa, voi veden heikon vaihtuvuuden vuoksi pohjan läheinen vesikerros joutua hapettomaan tilaan mikäli lammikko on liian syvä. Tällöin ravinteikkaasta pohjamaasta pääsee vapautumaan liukoista fosforia lammikon vesimassaan ja viivytyslammikko voi toimia ravinteiden lähteenä sen sijaan että se pidättäisi ravinteita. Fosforin vapautumista voidaan ehkäistä perustamalla pysyvän vesipinnan järjestelmät ravinneköyhille maille ja toteuttamalla niitä vain riittävän matalina ja riittävän suurille valuma-alueille, jolloin veden vaihtuvuus pitää lammikon pohjan hapekkaana. Alla on esitetty valokuvin esimerkkejä erityyppisistä ratkaisuista. Yllä: Kattovesien viivytys voidaan toteuttaa hajautetusti heti syöksytorvien yhteydessä allasrakenteilla, joihin voidaan yhdistää myös kasvillisuutta. Vasemmalla on yhdistetty kattovesien keräily- ja tasausastia sekä sadepuutarha/biosuodatin, oikealla kattoveden keräilykouru ja tasausastia, jotka muodostavat sateella putousmaisen vesiaiheen. Seattle, USA. [1]

30 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 8 (13) Yllä: Hulevesiä voidaan korttelipihan keskellä hyödyntää vesiaiheina tiiviissäkin ympäristöissä. Malmö, Ruotsi. [3] Yllä: Rambollin suunnittelema hulevesien luonnonmukainen viivytysalue Vaarinmaalla, Kangasalla vuosi rakentamisen jälkeen. Käsittelyalueella yhdistyy pysyvän veden alue sekä sitä ympäröivä tulvaniittyalue. [1]

31 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 9 (13) Maanalaiset säiliöt Käyttökohde Yleiset alueet Kiinteistökohtainen hallinta Työmaat Hulevesien laadullinen käsittely Hulevesien viivyttäminen Kunnossapito Soveltuvuus heikko hyvä ei sovellu ei vaikutusta erinomainen hiekoitushiekan poisto Hyvin tiiviisti rakennetuilla tonteilla hulevesien viivyttäminen voi olla perusteltua toteuttaa maanalaisella rakenteella, esimerkiksi hulevesikaseteilla tai ylisuuria putkia säiliöinä käyttämällä. Halutun viivytysvaikutuksen aikaan saaminen edellyttää joko veden poistamista säiliöstä maaperään imeyttämällä tai johtamalla vedet säiliöstä hulevesiverkostoon rajoittaen purkuvirtaamaa siten, että säiliö tyhjenee riittävän hitaasti. Tästä syystä hulevesiverkostoon kuivatettavia säiliöitä on vaikea soveltaa pientalotonteilla: pienillä vesimäärillä riittävän viivytysvaikutuksen aikaan saamiseksi liitos hulevesiverkostoon tulisi tehdä niin pienellä aukkokoolla, että se tukkeutuisi helposti. Maanalaisten ratkaisujen soveltamisessa tulee huomioida alueen pohjaveden pinta. Pohjaveden pinnan alapuolelle asennettaessa hulevesikasetit jäävät pysyvästi täyteen vettä, joten niissä ei ole tyhjätilavuutta hulevesivirtaaman tasaamiseen. Muovisia umpisäiliöitä käytettäessä puolestaan tulee huomioida säiliön ankkurointi pohjaveden nostetta vastaan. Käytännössä säiliöitä ei suositella käytettäväksi lainkaan pohjavedenpinnan alapuolella. Säiliöiden sijoittelua rajoittaa myös suositus niiden asentamisesta vähintään 5 m etäisyydelle rakennuksista ja maanalaisista rakenteista.

32 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 10 (13) Läpäisevät pinnoitteet Käyttökohde Yleiset alueet Kiinteistökohtainen hallinta Työmaat Hulevesien laadullinen käsittely Hulevesien viivyttäminen Kunnossapito Soveltuvuus kohtalainen, huomioitava routimisherkkyys hyvä, huomioitava routimisherkkyys ei sovellu hyvä kohtalainen vaihtelee päällysteen mukaan, tyypillisesti vastaa tavanomaisia päällysteitä Läpäiseviä pinnoitteita käyttämällä voidaan vähentää pysäköintialueilla ja kulkuväylillä muodostuvien hulevesien määrää. Perinteisen sora- tai murskepinnan lisäksi asfalttipintoja voidaan korvata esim. reikäkiveyksillä, muilla harvoilla kiveyksillä tai sora- tai viherpintaisilla vahvikekennoilla. Käytettävästä pinnoitetyypistä riippuen läpäisemättömän pinnan osuuden voidaan arvioida laskevan tasolle % (asfaltti %). Yllä: Tyyppikuva läpäisevän päällysteen toiminnasta ja johtamis- ja ylivuotojärjestelyistä. [1]

33 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 11 (13) Yllä: muovisella vahvikekennolla tuettuja pysäköintialueita. Kennoa voidaan käyttää vahvistamaan sorapintaa (oikea kuva, Englanti) [1] tai kenno voidaan vähemmän liikennöidyllä alueella nurmettaa (vasen kuva, Ruotsi) [3]. Yllä: Reikäle- ja mukulakiven asennusta. [4]

34 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 12 (13) Viherkatot Käyttökohde Soveltuvuus Yleiset alueet - Kiinteistökohtainen hallinta erinomainen Työmaat ei sovellu Hulevesien laadullinen käsittely hyvä verrattuna metallipintaiseen kattoon Hulevesien viivyttäminen kohtalainen Kunnossapito kasveista riippuen; luonnonmukainen viherkatto ei vaadi juuri huoltoa ja lisäksi katon vedeneristyksen käyttöikä pitenee koska kasvillisuus suojaa sitä UV-säteilyltä Viherkattojen avulla voidaan vähentää muodostuvan huleveden määrää. Viherkatto myös suojaa kattoa tehokkaasti auringon lämmöltä ja UV-säteilyltä vähentäen jäähdytystarvetta ja pidentäen vesieristeen elinkaarta. Kevyimmillään ja yksinkertaisimmillaan viherkatto voidaan toteuttaa sammalmaksaruohokattona, jonka kasvualusta on vain 5 cm paksuinen ja joka ei vaadi erityistä kunnossapitoa. Tällaisen ohuen sammal-maksaruohokatteen paino märkänä on noin 50 kg/m 2, mikä vastaa jokseenkin betonitiilikaton painoa. Katolle on mahdollista toteuttaa paksumman kasvualustan avulla myös istutuksia, jos kattorakenteet toteutetaan riittävän vahvoina. Vuositasolla viherkattojen on arvioitu pidättävän keskimäärin 50 % kokonaissadannasta. Yksittäisessä sadetapahtumassa kattoon pidättyvän veden määrä vaihtelee riippuen mm. sademäärästä, katon kasvualustan paksuudesta ja viherkaton märkyydestä ennen sadetta. Yllä: Tyyppikuva viherkaton rakenteesta ja toiminnasta. Vesi imeytyy kasvualustaan ja johtuu hitaasti salaojakerrosta myöten vesikouruihin. Mahdollinen imeytymätön vesi valuu vesikouruun kasvillisuuden pintaa pitkin.

35 Ojalan osayleiskaavan hulevesiselvitys, Tampere Liite 1 13 (13) Yllä: Kasvualustasta ja katon kantavuudesta riippuen viherkatolla voi olla runsaastikin kasvillisuutta ja istutuksia tai katto voi olla yksinkertainen vihreä sammal-maksaruohokatto. Vasemmalla autotallin kattoa Espoossa [3], oikealla viherkattoa Tampereen Särkänniemessä [1].

36 Ojalan hulevesiselvitys Liite 2 1 (6) LIITE 2 Rakennustyömailla muodostuvien hulevesien hallinta, esimerkkikuvia Sisältö Hulevesien hallintarakenteet yleisillä alueilla... 2 Eroosion hallinta... 3 Hulevesien hallinta työmaa-alueilla... 6 Valokuvat Ramboll.

37 Ojalan hulevesiselvitys Liite 2 2 (6) Hulevesien hallintarakenteet yleisillä alueilla - Järjestelmät tulee rakentaa ennen korttelialueiden ja katujen rakennustöitä - Niihin on suunniteltava lietteenpoiston mahdollisuus - Järjestelmää ei kannata suunnitella paikkaan missä on pysyvä vuolas virtaus, vaan mieluummin pääuoman haaroihin esim. keväisten sulamisvesinorojen loiviin osiin, jolloin rakenne voidaan toteuttaa kuivaan aikaan eikä keväisinkään rakennetta rasita merkittävästi ulkopuoliset sulamisvedet - Vaihtoehtoisesti pääuoman puhtaille vesille voidaan järjestää työnaikainen ohitus esim. ohipumppaus Rambollin suunnittelema purouoman levennyksenä toteutettu biopidätysalue Espoon Suurpellossa toimii myös työmaavesien hallinnassa. Voimakas ravinnekuormitus ja alueen maaperä on kuitenkin tarjonnut otolliset olosuhteet osmankäämille, joka on muodostanut puroon laajoja kasvustoja ja heikentää uoman kapasiteettia. Rakennustyömaiden hulevedet johdetaan alueelliseen hallintajärjestelmään. Järjestelmää kuormittaa kuitenkin myös ympäristöstä tulevat puhtaat valumavedet, mikä heikentää merkittävästi kiintoaineksen laskeutumistehokkuutta altaalla. Valumavesistä on aiheutunut myös ylivuotoja ja allasta rajaavan padon syöpymistä.

38 Ojalan hulevesiselvitys Liite 2 3 (6) Eroosion hallinta - Eroosio on ylivoimaisesti tärkein hulevesien laatua heikentävä tekijä työmailla - Painanteiden ja tulvaniittyjen paljastunut maaperä kannattaa suojata mahdollisimman pian biohajoavalla eroosionsuojamatolla, johon voidaan tehdä siemenkylvö kasvillisuuden asettumisen vauhdittamiseksi. Myös valmiita nurmimattoja voidaan käyttää. Yllä: Altaan suojaamattomat luiskat ovat alttiita eroosiolle ja niistä huuhtoutuva kiintoaines lisää hallintajärjestelmän kuormitusta. Vasemmalla: Puhtaiden valumavesien johtaminen kiintoaineen laskeutusaltaalle heikentää laskeutuksen tehoa. Haittavaikutusta kasvattaa entisestään käytetty liian lyhyt putki, josta purkautuvat vedet kuluttavat voimakkaasti altaan suojaamattomia maaluiskia.

39 Ojalan hulevesiselvitys Liite 2 4 (6) Kiintoaineksen laskeutusaltaalla suojaamattomat luiskat lisäävät altaan kuormitusta. Rambollin suunnitteleman Kangasalan Vaarinmaan hulevesien hallintarakenteen luiskiin tehtiin heti kaivutöiden jälkeen nurmikylvö, mutta kylvämisen jälkeen sattuneet sateet huuhtoivat kylvöalueet osittain paljaiksi ennen nurmen juurtumista. Luiskien suojaaminen eroosionsuojamatolla olisi auttanut kasvillisuuden juurtumista.

40 Ojalan hulevesiselvitys Liite 2 5 (6) Rambollin suunnittelema Kangasalan Kuohunlahden puiston hulevesien hallinta-alue rakenteilla. Alue on suunniteltu nykyisen virtausreitin sivuun siten, että allas voidaan rakentaa kuivatyönä ja hulevedet käännetään altaalle vasta sen valmistuttua. Reunaluiskat on suojattu kookosmatolla, johon on kylvetty nurmi. Kuva noin kaksi viikkoa eroosiosuojamaton asentamisen jälkeen. Lähikuva eroosiosuojamatosta ja nurmikylvöstä Kuohunlahden puiston hulevesiallas noin 2,5 kuukautta eroosiosuojamaton ja nurmikylvön jälkeen. Allasta ympäröivät luiskat ovat vahvan kasvillisuuden peittämät ja allas on valmis vastaanottamaan hulevesiä. Kuvan etualalla luiskaa suojaa pelkkä matto ilman nurmikylvöä, koska alueelle on tarkoitus istuttaa myöhemmin kosteikkokasvillisuutta. Kuva

41 Ojalan hulevesiselvitys Liite 2 6 (6) Hulevesien hallinta työmaa-alueilla - Työmaiden kuivatusvedet tulee johtaa työmaan ulkopuolelle laskeutusallas + suotopatojärjestelmän kautta tarvittaessa tilapäisellä pumppauksella, mitoitussuositus laskeutusaltaalle vähintään 5 % työmaan alasta - Maaperää pidetään mahdollisimman vähän paljaana - Työmaan siisteys vähentää roskan kertymistä alapuolisiin järjestelmiin ja rumpujen tukkeutumista - Viheralueilla luiskissa tulee käyttää esim. biohajoavia eroosionsuojamattoja ennen kasvillisuuden juurtumista Vasemmalla ja alla: Sadevedet ja tuuli vievät epäsiistiltä työmaalta helposti mukanaan suuriakin roskia, jotka päätyvät alapuolisiin rumpuihin ja ojiin ja voivat aiheuttaa paikallisia tulvia virtausreittien tukkeutuessa.