Joensuun sataman ja sen ympäristön asemakaavamuutos

Transkriptio

1 1 / 24 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A JOENSUUN KAUPUNKI Joensuun sataman ja sen ympäristön asemakaavamuutos LUONTO- JA FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21781

2 2 / 24

3 3 / 24 LUONTO- JA 1 (24) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto Kaavasuunnitelma Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet Maastotyö Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet Uhanalaisuusluokitus Alueen luonto- ja maisemapiirteet Kallio- ja maaperä Vedet Pintavedet Pohjavedet Maisema Kasvillisuus Yleistä Ruokoluhta Sara-ruoho- ja pajuluhta Järviruokoyhdyskunta Tulvanalainen rantametsä ja lehtipuulehto Eläimistö Linnusto Viitasammakko Arvokkaat luontokohteet Lähteet... 20

4 4 / 24

5 5 / 24 LUONTO- JA 1 (24) Joensuun sataman ja sen ympäristön asemakaavamuutos LUONTO- JA 1 Johdanto Tämä luonto- ja maisemaselvitys liittyy Joensuun sataman ja sen ympäristön asemakaavamuutokseen. Kaavamuutostarve on muodostunut Ukonniemen satamaa laajennussuunnitelmista. Ukonniemen satama sijaitsee Joensuun Penttilän kaupunginosassa, Pyhäselän rannalla (kuva 1). Työn laatija on FM, biologi, Jari Kärkkäinen FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Kuopion toimistosta. Lintukartoituksesta vastasi metsäteknikko Ari Parviainen. Kuva 1. Selvitysalue. 2 Kaavasuunnitelma Asemakaavan muutos käsittää Penttilän (16) kaupunginosan korttelit 1627, 1634, 1635, 1637 ja sekä katu-, liikenne-, erityis-, virkistys- ja vesialueet. Alueella on voimassa vahvistunut asemakaava. Asemakaavan mukaan vesialue on satamakäyttöön varattua aluetta sekä teollisuuskäyttöön varattua korttelialuetta. Joensuun sataman toiminnot yhtiöitettiin Saimaan Satamat Oy:lle vuonna Kaupunki luovutti yhtiölle omistamansa Joensuun Satamarakennus Oy:n osakkeet ja vuokrasi satama-alueen sekä sille johtavan rautatien. Vuokrattu alue ei noudata

6 6 LUONTO- / 24 JA 2 (20) asemakaavan satama-alueen rajausta. Viime vuosien alueen rakentamisessa on johduttu myös turvautumaan poikkeamislupiin. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa asemakaavaa sekä tarkastella eri toimintojen kaavallisia aluevarauksia laajemminkin. Mahdollisia muita muutoskohteita ovat mm. jätevesipuhdistamon tontin laajennus, Joensuun Laivaus Oy:n terminaalien käyttötarkoitusmerkinnät, kulkuyhteyden parantaminen John Deere Oy:n alihankkijalta itse tuotantolaitokseen. 3 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedonlähteet 3.1 Maastotyö Maastotyö kohdistettiin Ukonlahden kasvillisuuden, linnuston ja viitasammakon kartoitukseen. Viitasammakko (Rana arvalis) kuuluu luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin eläinlajeihin. Maastossa kiinnitettiin myös huomio maisemarakenteeseen sekä maaperän ominaisuuksiin. Inventoitavien kohteiden kasvillisuus luokitettiin Toivosen & Leivon (2001) mukaan. Tiedot muusta lajistosta perustuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastossa tehtyihin havaintoihin. Viitasammakon kutupaikan tunnistus tapahtui viitasammakon pulputtavan äänen perusteella. Lahden alueen rannalta kuunneltiin useista pisteistä. Kuuntelupisteestä kuunneltiin vähintään min, mutta usein laji havaittiin nopeasti. Alue inventoitiin Työ tehtiin klo välisenä aikana. Sää oli aurinkoinen ja varsin lämmin. Sammakoiden kutuaktiivisuus oli hyvä. Kuva 2. Viitasammakon kuuntelupisteet.

7 7 / 24 LUONTO- JA 3 (24) 3.2 Lähtöaineisto Kasvillisuuskartoituksen maastotyö suoritettiin Kartoitus kohdistettiin vain Ukonlahden alueelle ja se kierrettiin systemaattisesti. Kartoitusalueelta rajattiin kasvillisuuskuviot. Kultakin kuviolta merkittiin putkilokasvilajisto muistiin sekä havainnoitiin pohjakerroksen lajistoa. Kasvillisuuskuvaa täydennettiin Penttilän osayleiskaavan luontoselvitysaineistolla. Lintukartoituksen maastotyö suoritettiin aikaisin aamulla ja Työn suoritti metsäteknikko Ari Parviainen. Alueelta on aikaisempaan tietoa alueen luontoarvoista (Penttilän osayleiskaavan luontoselvitys 2002, Penttilän osayleiskaavan viitasammakkoselvitys 2002 ja Ukonniemen venesataman katulinjan luontoselvitys 2001). 3.3 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisemaarvojen perusteella. Luontokohteiden arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 1996): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat ja edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit.

8 8 LUONTO- / 24 JA 4 (20) Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.4 Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet Luonnonmaisemaltaan merkittäväksi luokitetaan näkymältään edustavat rantamaisemat, näkymäalueiden rajapinnat (niemen kärjet, pienet saaret) sekä rantaosuudet, joilla on maisemallisia erityispiirteitä. Arvokkaiksi alueiksi mielletään myös edustavimmat pienvesien pienmaisemat. Arvoluokitus on luontokohteiden mukainen. Kulttuurimaisemaltaan arvokkaiksi kohteiksi valitaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiksi todetut kulttuurimaisema-alueet ja perinnemaisemat sekä selvästi vesimaisemasta erottuvat kulttuurimaisemat. 3.5 Uhanalaisuusluokitus Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin havaintoja uhanalaisista lajeista. Selvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Myös luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka on selvityksessä esitetty koko maan osalta. 4 Alueen luonto- ja maisemapiirteet 4.1 Kallio- ja maaperä 4.2 Vedet Pintavedet Pohjavedet Alueen kallioperä on kiilleliusketta ja -gneissiä. Maaperä on savea sekä täytemaata. Ukonlahti on yksi Pyhäselän ( ) lahdista. Pyhäselkä on tyypiltään suuri humusjärvi, jonka vesi on melko ruskeaa, humuspitoista ja niukkaravinteista. Ekologiselta tilaltaan Pyhäselkä luokitellaan hyväksi. Veden laatua heikentävät Uimaharjun sellutehdas, asutuskeskusten jätevedet, soiden ojituksista tulevat päästöt sekä jossain määrin maatalous. Järven vedenkorkeutta on mitattu Joensuun ala-asteikolla Pielisjokisuulla vuodesta 1877 lähtien. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 76,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on 86 cm. Ylin vedenkorkeus oli elokuussa 1899 (N60+ 77,93 m) ja alin toukokuussa 1942 (N60+ 74,62 m). Alueelle ei sijoitu luokitettuja pohjavesialueita.

9 9 / 24 LUONTO- JA 5 (24) 4.3 Maisema Selvitysalue sijoittuu Itäiseen Järvi-Suomi -maisemamaakunnan Pohjois-Karjalan järviseudulle. Pohjois-Karjalan järviseutua hallitsevat laajat ja vähäsaariset Oriveden, Pyhäselän ja Höytiäisen selkävedet. Maisematilaltaan sulkeutunut Ukonlahti on ruovikkoinen matala lahti, jota reunustavat lehtimetsät ja satamarakenteet. Kuhasalon puolella rannalla kasvaa lehtipuustoa, jonka takana on vanha kuusikko. Sataman näkyy maisemassa. Satamasta erottuvat Ukonlahden suuntaan vain isoimmat rakennukset. Varastokentän reunuspuusto pehmentää sataman maisemakuvaa Ukonlahden suuntaan. Kuhasalon jätevedenpuhdistamo sijoittuu Pielisjoen rannalle. Pielisjoen varressa oleva vedenpuhdistamoa reunustavat lehtimetsät. Satama-alueella rakennettua maisemaa pehmentävät rakennusten välissä ja Kuhasalontien varressa olevat lehtimetsiköt. Sen lisäksi sataman lähimaisemassa erottuu selvästi pieni kuusimetsikkö, joka jää Ukonniementien ja Satamatien väliin. Metsikkö on satama-alueella avointa tilaa jäsentävä ja rajaava elementti. Kuva 3. Yleiskuva alueesta (

10 10 LUONTO- / 24 JA 6 (20) Kuva 4. Ukonniementien metsikkö erottuu selvästi sataman maisemassa ( Kuva 5. Ukonlahden maisema Nuottasaaresta katsottuna. Kuva 6. Näkymä luhdalta Nuottasaaren suuntaan.

11 11 / 24 LUONTO- JA 7 (24) Kuva 7. Nykyinen satama. Kuva 8. Sataman rakenteita ukonlahdelta katsottuna. Kuva 9. Näkymä Nuottasaaresta sataman suuntaan.

12 12 LUONTO- / 24 JA 8 (20) 4.4 Kasvillisuus Yleistä Ukonlahden kasvillisuutta leimaa laaja järviruokovaltainen luhtakasvillisuus, jota reunustaa rannan puolella ruokoa matalampi sara-ruoholuhta. Lisäksi paikoin on pajuluhtaa. Ruokoluhta on pinnanmyötäisesti avoveteen päin levittäytynyt. Luhta muuttuu vesialueen reunalla järviruokoyhdyskunnaksi, jolloin lajistoon ilmaantuu vesikasveja. Luhtaan rajautuu tulva-alainen ja lehtipuuvaltainen metsä. Järviruokoa kasvaa varsin harvana kasvustona laajennusalueen luodeosalla. Sataman ranta ei ole luonnonrantaa. Vedenpuhdistamon molemmin puolin on kosteaa koivuvaltaista metsää. Uhanalaisen juurtokaislan kasvupaikat sijoittuvat kaava-alueen ulkopuolelle. Kasvupaikat ovat Pielisjoen varressa puhdistamon itäpuolella. Sataman ympäristössä olevat rakentamattomat alueet ovat pajukkoa tai heinäisiä koivikoita. Nykyinen Ukonlahden pohjukan luhta on laajentunut ajan saatossa, kun veden vaihtuvuus lahdella on heikentynyt (kuvat 10-11). Aikaisemmin Ukonlahden ranta on ollut valtaosin ruovikkona ja ruovikkoluhtaa on ollut hieman. Nykyiset metsät ovat olleet peltona tai niittynä (kuvat 11 12). Alueen nykytila ilmenee ilmakuvasta (kuva 13) ja kasvillisuus on esitetty kuvassa 14. Seuraavassa on kuvattu tarkemmin Ukonlahden ympäristön kasvillisuustyypit. Kuva 10. Ote purjehduskartasta vuodelta 1866.

13 13 / 24 LUONTO- JA 9 (24) Kuva 11. Ote topografikartasta (1:20 000) vuodelta Kuva 12. Ilmakuva selvitysalueelta vuodelta 1941.

14 14 LUONTO- / 24 JA 10 (20) Kuva 13. Ilmakuva selvitysalueelta. Kuva 14. Alueen kasvillisuus.

15 15 / 24 LUONTO- JA 11 (24) Ruokoluhta Ruokoluhta ei ole yhtenäinen, vaan se koostuu mosaiikkimaisesti vetisistä ja kuivemmista osista. Lahden pohjukassa on erityisesti tiivistä luhtaa. Ruokoluhdalla ehdoton valtalaji on järviruoko (Phragmites australis) ja paikoin valtalaji on leväeosmankäämi (Typha latifolia). Muista luhdan kasveista mainittakoon viiltosara (Carex acuta), järvikorte (Equisetum fluviatile), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), kurjenjalka (Comarum palustre) ja rantamatara (Galium palustre). Pohjakerroksen sammalpeite on aukkoinen ja turvekerros on ohut. Pohjakerroksen lajistoon kuluvat mm. vaalearahkasammal (Sphagnum centrale) ja luhtakuirisammal (Calliergon cordifolium) sekä sirppisammalia (Drepanocladus sp.). Paikoin ruovikko on niin tiheää, että seuralaislajien peittävyys jää pieneksi. Kuva 15. Ruoholuhta Sara-ruoho- ja pajuluhta Sara-ruoholuhtaa on rannan tuntumassa kapeasti ja paikoittain. Kenttäkerroksen kasvillisuuden muodostavat järvikorte, pullosara (Carex rostrata), luhtasara (C. vesicaria), luhtakastikka (Calamagrostis stricta), viitakastikka (C. canescens), rantakukka (Lythrum salicaria), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), ranta- ja pikkumatara (G. trifidum) ja kurjenjalka. Pensaskerroksessa kiiltopajua (Salix phylicifolia) kasvaa niukasti. Aukkoisessa pohjakerroksessa esiintyvät mm. oka- ja haprarahkasammal (S. squarrosum ja S. riparium). Ukonlahden länsirannalla on myös paikoin pienialaisesti pajuluhtaa, jonka valtalaji on kiiltopaju.

16 16 LUONTO- / 24 JA 12 (20) Kuva 16. Sara-ruoholuhta Järviruokoyhdyskunta Järviruokoyhdyskunta on luhdan edustalla syvemmässä vedessä. Järviruoko kasvusto on varsin harva. Ruovikkoa on myös nykyisen sataman täyttömaan rannalla. Ruokojen joukossa on hieman muita vesikasveja kuten kelluslehtisiä. Kuva 17. Ruovikkoluhdan edustalla on harva ruovikkoyhdyskunta eli ruovikko Tulvanalainen rantametsä ja lehtipuulehto Ukonlahden rajautuvat kulttuurivaikutteinen lehtipuulehto on vanhaa peltopohjaa. Sen kasvillisuus on pitkälti rehevää. Kasvillisuus vaihtelee sainiaslehdosta tuoreeseen lehtoon ja paikoin se on lehtomaista kangasta. Puusto koostuu tuomesta (Prunus padus), hieskoivusta (B. pubescens), pihlajasta (Sorbus aucuparia), haavasta (Populus tremula), harmaa- ja tervalepästä (Alnus glutinosa ja A. incana). Haavat ovat hybridihaapoja. Tervaleppää kasvaa aivan rannan tuntumassa. Kenttäkerrosta luonnehtivat erityisesti hiirenporras (Athyrium filix-femina), käenkaali (Oxalis acetosella) ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Alueella kasvaa myös puutarhakarkulaisia mm. karvamansikka (Fragaria viridis).

17 17 / 24 LUONTO- JA 13 (24) Kuva 18. Rantametsät ovat tulvanalaista lehtimetsää. Rannan osalla luhtaa reunustaa kapea tulvanalainen rantametsä, missä puusto on eriikäistä ja lehtipuuvaltaista. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvisto on monipuolinen. Pohjakerros on hyvin aukkoinen, kuten myös kenttäkerros. Kasvillisuus on paikoin lehtoa ja paikoin sara- ja kastikkavaltaista luhtaa. Lajistoon kuuluvat mm. palmusammal (Climacium dendroides), rentukka (Caltha palustris), luhtalitukka (Cardamine pratensis), ranta-alpi, terttualpi, korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides), metsäalvejuuri, hiirenporras ja käenkaali. Kuva 19. Ukonlahden lehtipuulehdon parhaimalla osalla on saniaislehtoa.

18 18 LUONTO- / 24 JA 14 (20) 4.5 Eläimistö Linnusto Ukonlahden alueella ja Kuhasalossa ovat lintuharrastajat retkeilleet vuosikymmeniä ja alueelta on paljon havaintoja mutta itse Ukonlahdella nykyinen pesimälinnusto on niukka. Tähän on vaikuttanut ympäristön muutos. Maalinnusto (mm. keltavästäräkki) on hävinnyt ja vesilinnusto on heikentynyt ruovikon tihentyessä ja vesialan pienentyessä. Ruovikoituminen on myös tuonut lahdelle uusia lajeja, ja lahdella on ollut joinakin vuosina todettu kaulushaikara, ja ruskosuohaukka käy siellä ajoittain saalistamassa. Ukonlahdella pesimäaikaan havaitut lajit Taulukossa 1 on esitetty ne lajit, jotka ovat eri vuosina pesimäaikana havaittu Ukonlahdella ja sen lähiympäristössä. Lajilista perustuu Ari Parviaisen ja muiden lintuharrastajien havaintoihin eri vuosilta 1980-luvulta alkaen. Listassa on mukana 2013 havainnot. Kaikki taulukossa 1 mainitut lajit eivät enää välttämättä pesi enää alueella mm. ympäristön muutosten johdosta ja osa havainnoista voi olla ei-pesivistä yksilöistä. Jotkin lajit on havaittu vain yhtenä tai muutamana vuonna. Pääosa lajeista on todettu rantametsästä. Lintudirektiivin lajeja on havaittu kymmenen ja uhanalaisia neljä ja silmälläpidettäviä neljä. Pikkutikka kuuluu rantametsän pesimälajeihin mutta valkoselkätikka pesii todennäköisesti jossain muualla ja käyttää Ukonlahden reunametsää ruokailualueena. Nykyinen pesimälajisto on selvästi suppeampi (taulukko 2). Nykyisellään itse vesialue ruovikoineen ei ole linnustollisesti erityisen merkittävä. Ainakin silkkiuikku ja sinisorsa pesivät edelleen lahdella, mahdollisesti myös haapana ja tavi. Aikaisemmin, kun veden korkeus sen vielä salli, lahdella oli pieni naurulokkikolonia, jossa mukana pesi myös jonkin verran pikkulokkeja. Rastaskerttunen on pitänyt reviiriä ainakin yhtenä kesänä ja rytikerttusia on havaittu useampana vuonna, ruokokerttunen kuuluu vakiolajistoon melko runsaana samoin kuin pajusirkku. Lahden länsipuolen sataman avoimilla alueilla pesii joitakin avomaan lintuja, kuten pikkutyllejä, västäräkkejä ja kivitaskuja. Aiemmin paikalla pesineet lapintiirat ja ainakin yhtenä vuonna pesinyt meriharakka ovat alueen muuttumisen myötä siirtyneet Penttilän puolelle. Linnustollisesti arvokkain osa on lahden rantametsä, joka on hyvää pesimä- ja ruokailubiotooppia monille lajeille.

19 19 / 24 LUONTO- JA 15 (24) Taulukko 1. Ukonlahdella ja sen lähiympäristössä pesimäaikana havaitut lajit vuosien välisenä aikana. Lista ei ole täydellinen. Merkinnät: EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = Silmälläpidettävä, DIR = lintudirektiivin liitteen I laji ja EVA = Suomen vastuulaji. Lihavoidut lajit ovat rannoilla, ruovikoissa, rantaniityillä ja avoluhdilla viihtyviä lajeja. Haapana (Anas penelope) (EVA) Pikkutikka (Dendrocopos minor) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Tavi (Anas crecca) (EVA) Pohjantikka (Picoides tridactylus) (DIR, EVA) Hippiäinen (Regulus regulus) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Keltavästäräkki (Motacilla flava) (VU) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Telkkä (Bucephala clangula) (EVA) Västäräkki (Motacilla alba) Pikkusieppo (Ficedula parva) (DIR) Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Kaulushaikara (Botaurus stellaris) (DIR) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) (DIR) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Hömötiainen (Parus montanus) Varpushaukka (Accipiter nisus) Satakieli (Luscinia luscinia) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Pensastasku (Saxicola rubetra) Kuusitiainen (Parus ater) Nuolihaukka (Falco subbuteo) Kivitasku (Oenanthe oenanthe) (VU) Sinitiainen (Parus caeruleus) Luhtahuitti (Porzana porzana) Mustarastas (Turdus merula) Talitiainen (Parus major) (DIR, NT) Pikkutylli (Charadrius dubius) Räkättirastas (Turdus pilaris) Puukiipijä (Certhia familiaris) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Laulurastas (Turdus philomelos) Närhi (Garrulus glandarius) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Varis (Corvus corone cornix) Naurulokki (Larus ridibundus) (NT) Kultarinta (Hippolais icterina) Korppi (Corvus corax) Kalalokki (Larus canus) Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) (DIR, EVA) Kalatiira (Sterna hirundo) (DIR, EVA) Lapintiira (Sterna paradisaea) (DIR) Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) Rastaskerttunen (A. arundinaceus) (VU) Hernekerttu (Sylvia curruca) Peippo (Fringilla coelebs) Viherpeippo (Carduelis chloris) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Pensaskerttu (Sylvia communis) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Käki (Cuculus canorus) Lehtokerttu (Sylvia borin) Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Käenpiika (Jynx torquilla) (NT) Palokärki (Dryocopus martius) (DIR) Käpytikka (Dendrocopos major) Valkoselkätikka (D. leucotos) (DIR, EN) Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) (NT) Tiltaltti (Phylloscopus collybita)

20 20 LUONTO- / 24 JA 16 (20) Taulukko 2. Nykyinen pesimälajisto. Vakiopesimälajistoon kuuluvat varmuudella tai hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin seuraavat lajit, joista kaikki eivät välttämättä pesi paikalla joka vuosi. Lihavoitu lajit pesivät luhdalla tai lähellä vesialuetta. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Mustarastas (Turdus merula) Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Nuolihaukka (Falco subbuteo) Räkättirastas (Turdus pilaris) Hömötiainen (Parus montanus) Pikkutylli (Charadrius dubius) Laulurastas (Turdus philomelos) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Kuusitiainen (Parus ater) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Kultarinta (Hippolais icterina) Sinitiainen (Parus caeruleus) Kalalokki (Larus canus) Ruokokerttunen (Acrocephalus Talitiainen (Parus major) schoenobaenus) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Pensaskerttu (Sylvia communis) Puukiipijä (Certhia familiaris) Käki (Cuculus canorus) Lehtokerttu (Sylvia borin) Närhi (Garrulus glandarius) Käpytikka (Dendrocopos major) Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) Varis (Corvus corone cornix) Pikkutikka (Dendrocopos minor) Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) Peippo (Fringilla coelebs) Västäräkki (Motacilla alba) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Viherpeippo (Carduelis chloris) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Tiltaltti (Phylloscopus collybita Vihervarpunen (Carduelis spinus) Rautiainen (Prunella modularis) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Punarinta (Erithacus rubecula) Hippiäinen (Regulus regulus) Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Satakieli (Luscinia luscinia) Pensastasku (Saxicola rubetra) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Pikkusieppo (Ficedula parva) Muutolla levähtäviä Muutonaikaisia tai muuten pesimäajan ulkopuolisia havaintoja on lisäksi useista pesimäaikaislajistoista poikkeavista lajeista lähinnä lahden itäpuolelta Ukonlahden ja Penttilän väliseltä alueelta, jossa myös pesii tai on pesinyt useita lajeja, joita lajilistassa ei ole mainittu. Niistä valtaosa on kuitenkin vuosien takaa ja niiden vuosien jälkeen alue on muuttunut rajusti ja lintupaikkana merkitys on jonkin verran heikentynyt. Tällaisia pesiviä lajeja ovat mm, rantasipi, pikkuvarpunen ja hemppo. Muutolla levähtäviin lintuihin kuuluu vaihtelevissa määrin monet vesilinnut, kahlaajat ja varpuslinnuista eritoten monet avomaalinnut, kuten kiuru, niitty- ja lapinkirvinen, västäräkki ja keltavästäräkki, kivitasku, peippo, järripeippo, tikli, hemppo ja urpiainen. Lahden länsipuolella puolestaan on viime vuosina tavattu pesimäajan ulkopuolella mm. varpus-, viiru-, lapin- ja suopöllö, ja lehtopöllöllä on ollut vakioreviiri jossain lähempänä Kalmoniemeä. Havaittuja harvinaisuuksia ja vähälukuisia levähtäjiä Lahdella on aikaisemmin havaittu joukko harvinaisuuksia ja lajeja, joita levähtää alueella muutolla keväällä ja/tai syksyllä. Harvinaisuudet on havaittu useimmiten vähän kauempana (lähempänä Penttilää) selvitysalueen ulkopuolella. Havaittuja harvinaisempia lajeja ovat mm. liejukana, rantakurvi, pikkutiira, tunturikiurut,

21 21 / 24 LUONTO- JA 17 (24) Viitasammakko mustaleppälintu ja vuorihempot. Vähälukuisempia levähtäjiä ennen olivat monet kahlaajat, kuten sirrit (mukaan lukien iso-, pulmus- ja kuovisirri), jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa, mutta nykyisin niitä näkee harvemmin. Viitasammakko viihtyy kosteilla niityillä, pellot, metsissä, soilla ja puutarhoissa. Laji suosii kosteampaan ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Keväällä viitasammakot elävät pienissä lammikoissa, lampareissa ja muissa vesissä, sekä niiden lähettyvillä (Gustafsson 2006). Viitasammakot ovat pääasiassa hämäräaktiivisia. Kostealla säällä viitasammakot voivat liikkua myös päiväsaikaan. Viitasammakot eivät liiku kovin laajalla alueella. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään. Kesällä viitasammakot siirtyvät kulualueiden lähimetsiin ja - niitylle. Tällöin niiden elinala on vain muutaman neliömetrin kokoinen. Viitasammakot yleensä palaavat samalle paikalle seuraavinakin vuosina. Viitasammakon ääni on melko hiljainen ja pulputtava. Se tuo mieleen uppoavasta pullosta tulevien ilmakuplien pulputuksen. Viitasammakko pulputtaa aktiivisimmin lisääntymisaikanaan ja öisin. Viitasammakon kutu alkaa huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin sammakot kokoontuvat tulvivien järvien ja lampien reheväkasvuisille rannoille. Kutu tapahtuu öisin. Kutumenot kestävät useita vuorokausia. Naaraan laskemat munat painuvat pohjaan ja jäävät sinne (päinvastoin kuin tavallisen sammakon munat, jotka kohoavat pintaan). Munat ovat halkaisijaltaan pari millimetriä ja ne ovat väritykseltään päältä mustia, alta vaaleita. Poikaset kuoriutuvat noin kolmen viikon kuluttua. Noin kolmessa kuukaudessa poikaset kasvavat kolme-neljäsenttisiksi ja käyvät läpi muodonmuutoksen. Ensimmäisenä kesänään ne ovat pituudeltaan 2-3 cm. Sukukypsä viitasammakko on kolmantena tai neljäntenä kesänään. Viitasammakot ovat täysikasvuisina noin 7 senttiä pitkiä kuonosta hännänpäähän mitattuna. Naaraat ovat urosta hieman kookkaampia. Viitasammakko elinikä on korkeintaan 8-10 vuotta (Gustafsson 2006). Etelä-Suomessa viitasammakot hakeutuvat horrokseen syys-lokakuussa ja herää huhtikuun tienoilla. Pohjois-Suomessa horrosaika on pidempi. Viitasammakot talvehtivat Suomessa vesien pohjissa. Alueelta on aikaisempia havaintoja lajista (Suunnittelukeskus 2002). Ukonlahden luhtaiselta ruovikosta havaittiin kuudesta kohtaan lajin kutuääni. Viitasammakko keskittyi kutemaan Ukonlahden pohjukan keskiosalle. Kuvassa 18. on esitetty äänihavaintopisteet vuonna 2002 ja 2013 sekä lajin lisääntymisalue. Lajin lisääntymisalue sijoittuu Ukonlahden ruokoluhtaosalle, missä on paikoin matalia vesiallikoita ja kasvillisuus ei ole liian tiivistä (kuvat 21 22). Sataman laajennusosalla ei ole lajille sopivaa matalaa rantaa.

22 22 LUONTO- / 24 JA 18 (20) Kuva 20. Lajista tehdyt äänihavainnot vuonna 2002 ja 2013 ja lajin lisääntymisalue. Kuva 21. Ukonlahden viitasammakon kutualueella kasvaa mm. leveälehtistä osmankäämiä ( ).

23 23 / 24 LUONTO- JA 19 (24) Kuva 22. Ruokoluhdalla rannan tuntumassa on viitasammakolle sopivia kutupaikkoja ( ). 4.6 Arvokkaat maisema- ja luontokohteet Alueen luontoarvot keskittyvät Ukonlahden luhdalle ja sen ympäristöön (kuva 21). Luonnonarvoiltaan arvokkain osa on noin 9,9 ha laajuinen. Tämä alue on seudullisesti arvokas luontokohde ja se myös luonnonmaisemaltaan paikallisesti merkittävä. Ukonlahden lehtipuuvaltainen metsä on hyvää pesimä- ja ruokailubiotooppia monille lehtimetsän lajeille. Metsästä tavataan säännöllisesti mm. pikkutikka, satakieli, mustapääkerttu, sirittäjä ja kultarinta. Tämä linnustollisesti arvokas, lahopuuta sisältävä rantametsä jatkuu aina Tikanniemeen saakka. Kuhasalon itärannalla se rajautuu kuusikkoon. Tällä alueella pesii mm. pikkutikka ja myös uhanalainen valkoselkätikka on viime vuosina ruokaillut rantametsässä. Ukonlahden luhdan luonnonsuojelullinen merkitys on luhtakasvillisuudessa ja sen pieneläimistössä erityisesti viitasammakossa. Lahdella elää myös runsas sudenkorentokanta. Luhdan ja vesialueen linnustollinen arvo ei nykyään ole erityinen. Alueella tavataan seuraavat uhanalaiset luontotyypit tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) ja kosteat keskiravinteiset lehdot (NT). Ukonlahti rantametsineen on luonnonmaisemaltaan merkittävä alue, johon kuuluu Ukonlahden pohjukka ja rantametsä Tikanniemeen saakka. Myös satama-alueella oleva Ukonniementien metsikkö on tärkeä maiseman arvojen kannalta. Kohde on syytä huomioida maankäyttösuunnittelussa.

24 24 LUONTO- / 24 JA 20 (20) Kuva 23. Alueen arvokkaat maisema- ja luontokohteet. 5 Lähteet Gustafsson, J. ja N. 2006: Viitasammakko (Rana arvalis). Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Suunnittelukeskus Oy 2002a: Penttilän osayleiskaavan luontoselvitys. Joensuun kaupunki. Suunnittelukeskus Oy 2002b: Penttilän osayleiskaavan viitasammakkoselvitys Joensuun kaupunki. Ukonniemen venesataman katulinjan luontoselvitys Joensuun kaupunki.