Heikki Holsti Kirjenumero 1017/13

Transkriptio

1 TAMPEREEN KAUPUNGIN TAAJAMA- ALUELLA SIJAITSEVIEN MYLLYOJAN, VUOHENOJAN, PYHÄOJAN JA VIINIKANOJAN VIRTAVESI-INVENTOINTI JA SÄHKÖKOEKALASTUKSET VUONNA 2013 Heikki Holsti 2013 Kirjenumero 1017/13

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO VESISTÖN KUVAUS SÄHKÖKALASTUKSET Aineisto ja menetelmät Myllyojan sähkökoekalastusalat Vuohenoja, Pyhäojan ja Viinikanojan sähkökoekalastusalat Tulokset Myllyoja Vuohenoja ja Pyhäoja Viinikanoja Virta-alueiden kalakannan tiheydet ja biomassat MYLLYOJAN JA VUOHENOJAN VIINIKANOJAN VIRTAVESI-INVENTOINTI Aineisto ja menetelmät Virtavesi-inventoinnin tulokset Myllyoja Vuohenoja Pyhäoja Viinikanoja YHTEENVETO JA EHDOTUKSET KUNNOSTUSTOIMIKSI VIITTEET: LIITTEET: Liite 1. Myllyojan ja Vuohenojan Viinikanojan sähkökoekalastusalojen tarkat paikat. Liite 2. Myllyojan ja Vuohenojan Viinikanojan virtavesi-inventoinnin kartat ja kohdekuvat.

4

5 Kalaosasto/HH Kirjenumero 1017/13 TAMPEREEN KAUPUNGIN TAAJAMA-ALUEELLA SIJAITSEVIEN MYLLYOJAN, VUOHENOJAN, PYHÄOJAN JA VIINIKANOJAN VIRTAVESI-INVENTOINTI JA SÄHKÖKOEKALASTUKSET VUONNA JOHDANTO Taajama-alueilla virtaavat pienvedet, purot ja ojat, ovat kaupunki ympäristössä vesieläimien tärkeitä elinalueita. Nämä pienvedet ja niiden reunoilla kasvava kasvillisuus luovat kaupunkiympäristöön ns. vihreitä väyliä, joista hyötyvät kalojen lisäksi hyönteiset, linnut ja pieneläimet. Positiivisten biologisten vaikutusten lisäksi kaupunkialueella virtaavilla pienvesillä on maisema- ja virkistysarvoja. Kaupungistumisen ja taajama-alueiden rakentamisen aikana pienvesien moninaiset arvot ovat jääneet toissijaisiksi tekijöiksi aikaisempien vuosikymmenten aikana. Taajama-alueella sijaitsevat pienvedet on nähty vain uomaverkostoksi, jonka pääasiallisena tehtävänä on ollut johtaa kuivatusvedet pois kaupunkialueelta. Tästä näkökannasta johtuen taajama-alueella virtaavien pienvesien tilaa on voimakkaasti muutettu kulloinkin vallitsevien maa-alueen käyttötarpeiden mukaisesti. Taajamaalueella virtaavia puroja on suoristettu, perattu ja putkitettu. Lisäksi taajama-alueiden maanpinnoitukset sekä tehokas ojaverkosto ja hulevesijärjestelmät ovat puolestaan äärevöittäneet virtaamia, minkä seurauksena alivirtaamakaudet ovat voimistuneet. Virtaaman äärevöittymisen johdosta loppukesällä ja -talvella purovedet kuivuvat siinä määrin, että ne eivät ole enää kalojen mahdollisia elinympäristöjä luvulla taajama-alueiden pienvesien tilaan on alettu kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Esimerkiksi Espoon, Vantaan ja Helsingin alueella kaupungit ovat aktiivisesti lähteneet parantamaan yhteistyötahojen kanssa näiden purojen tilaa. Virtavesien kunnostuksista on hyötynyt mm. taimen. Nykyisin myös taajama-alueiden kaavoitusvaiheessa nämä pienvedet otetaan paremmin huomioon. Kaavoitus sisältää myös hulevesi- ja kuivatus-suunnitelmat, jotka pyritään toteuttamaan siten että purovesien biologiset, maisemalliset ja virkistysarvot huomioidaan. Hyvässä kunnossa olevien ja hyvin hoidettujen taajamien pienvirtavesien voidaan katsoa lisäävän alueen luonto- ja virkistysarvoa. Tällöin ne soveltuvat kalojen ja ravun elinalueeksi. Kun ihmisten tietoisuus lähialueen pienvirtavesistä ja niissä elävistä kalakannoista lisääntyy, alkavat he myös huolehtia näiden vesistöjen tilasta.

6 2 Taajama-alueiden virtavesien tilan parantamisen ensimmäinen askel on inventoida kohdevesistön nykyinen tila ja sen kunnostusmahdollisuudet. Inventoinnin yhteydessä selvitetään myös vesistössä olevat kalankulkua estävät rakenteet. Inventointi luo pohjan varsinaiselle kohdevesistön kunnostussuunnitelman laadinnalle. Taajama-alueiden sähkökoekalastuksilla puolestaan selvitetään virtavesien kalakannan tila ja taimenen mahdollinen esiintyminen. Tampereen kaupunki on määrätietoisesti pyrkinyt parantamaan taajama-alueittensa pienvirtavesien tilaa. Vuonna 2003 valmistui kantakaupungin pienvesien suojelutarveselvitys (Miettinen 2003) ja vuonna 2011 Tampereen kantakaupunkialueen pienvesiselvitys (Salo 2011). Selvityksissä kerättiin laaja-alaisesti pienvesistä olemassa oleva tieto yhteen. Olemassa olevaa tietoa täydennettiin maastokartoituksilla. Selvitysten tarkoituksina oli luoda pohja pienvesien kunnostusohjelmalle. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on puolestaan sähkökoekalastanut Myllyojan alaosaa, joka myös Härmälänojana tunnetaan, vuonna 2009 (Holsti 2009). Kaukajärven laskupuroa sähkökalastettiin puolestaan vuonna 2012 (Kivinen 2012). Käsillä oleva Myllyojan, Vuohenojan, Pyhäojan ja Viinikanojan virtavesi-inventoinnin ja sähkökoekalastusten tarkoituksena oli selvittää kohdevesistöjen nykyinen tila ja kunnostusmahdollisuudet ja saada selville kohdevesistöjen kalakannan rakenne. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli saada selville esiintyykö kohdevesistöissä taimenta. Työn ovat rahoittaneet Tampereen kaupunki ja Hämeen ELY-keskuksen kalatalousryhmän. Kuva 1.1. Taajama-alueilla vesistö- ja rantarakentamisessa käytetään vielä yleisesti suurikokoista kallio mursketta, mikä ei ole luonnollisen näköistä eikä se ole biologisiltakaan ominaisuuksiltaan hyvää. Kuvat: Tampereen Viinikanojan yläosalta siltatyömaalta vuonna Kuva 1.2. Kun virtavedet otetaan huomioon jo kaavoitusvaiheessa, saadaan pelto-ojastakin oikeilla rakennusmenetelmillä ja materiaaleilla rakennettua viihtyisän näköinen puro. Kuva: Pirkkalan Partolan peltoalueelta kesällä 2013.

7 3 Kuva 1.3. Luonnonmukainen pyöreä seulanpääkiveä tulisi käyttää taajama-alueiden pintaverhousmateriaalina aina kun se on mahdollista. Seulanpääkiveä on saatavilla hyvin monen kokoista. Murskatun kalliolouhoksen tulisi välttää (alarivi oikea kuva). Kuva 1.4. Myös teollisuusalueiden rakentamisessa maisemalliset ja virkistysarvot voidaan ottaa huomioon, kuten on otettu Tampereen Sarankulman teollisuusalueella. Alueelle on rakennettu luonnonmukainen lampi, joka tasaa mm. pienvesien virtaamavaihteluita ja on monille eliölajeille hyvä elinympäristö. 2. VESISTÖN KUVAUS Inventoinnit kohdistettiin neljään Tampereen kaupungin taajama-alueella virtaavaan pienvirtavesistöön. Yksi inventointi kohde oli Myllyoja. Myllyoja saa alkunsa Peltolammista ja tämä purovesistö virtaa yläosaltaan luonnonsuojelualueella (Kuva 2.1). Myllyojan keskivaiheilla sijaitsevan Pärrinkosken jälkeen oja kulkee Sarankulman teollisuusalueen lävitse. Alaosaltaan uoma kulkee Härmälän asuinalueen vieressä laskien lopuksi Pyhäjärveen. Alaosaltaan Myllyoja tunnetaan myös nimellä Härmälänoja. Toinen inventointi kohde muodostuu vesistökokonaisuudesta, jonka muodostavat Vuohenoja, Pyhäoja ja Viinikanoja. Nämä kolme virtavesistöä sijoittuvat samalle valuma-alueelle. Vuohenoja saa alkunsa Alasjärvestä. Tämä pienvesistö virtaa Takahuhdin alueen lävitse kohti etelää alittaen Sammon

8 4 valtatien ja Hervannan valtaväylän laskien lopuksi Iidesjärveen. Pyhäoja saa alkunsa Kiveliön vanhalta kaatopaikalta. Oja virtaa Kaukajärven pohjoispuolella ja Kaukajärvestä lähtevä laskuporo yhtyy Pyhäojaan Hankkion alueella. Pyhäoja virtaa lännensuuntaisesti teollisuusvaltaisella alueella ja yhtyy lopuksi Vuohenojaan Hakametsän alueella. Viinikanoja laskee Iidesjärvestä Pyhäjärven Viinikanlahteen. Viinikanoja Vuohenoja Myllyoja Pyhäoja Kuva 2.1. Tampereen kaupungin taajama-alueella virtaavat inventoidut pienvirtavedet. 3. SÄHKÖKALASTUKSET Aineisto ja menetelmät Myllyojan sähkökoekalastukset tehtiin ja Vuohenojan Pyhäojan Viinikanojan sähkökalastukset puolestaan Peltolammista lähtevässä Myllyojassa sähkökalastettiin 4 koealaa (Taulukko 3.1). Vuohenojassa sähkökalastettiin 2 koealaa, Pyhäojassa 1 koeala ja Viinikanojassa 2 koealaa. Tutkimuksen yhteydessä sähkökoekalastettiin siis yhteensä 9 koealaa. Sähkökoekalastusalojen pinta-ala vaihteli välillä m 2. Heinäkuun lopulla veden lämpötila oli Myllyojassa yläosalla 19,2 C ja alaosalla 17,6 C. Lämpötilaero johtui todennäköisesti Myllyojaan suotautuvista lähdevesistä. Vuohenojalla ja Pyhäojalla veden lämpötila oli noin 17,0 C. On tosin huomattava, että Vuohenojan Aakkulan koealalla veden lämpötila oli vain 11,8 C, mikä johtui siitä, että koeala sijaitsi Hakametsän alueella olevan lumenkaatopaikan alapuolelle. Lumensulamisvedet laskivat Vuohenojan lämpötilaa huomattavasti tässä kohdassa. Sähkökoekalastusalojen pohjanlaatu ja virtausolosuhteet vaihtelivat huomattavasti, mikä osaltaan vaikuttaa alueella olevaan kalastoon. Koealakohtaiset tiedot ilmenevät taulukosta 3.2. Tarkemmat sähkökoekalastusalojen sijainnit ilmenevät liitteestä 1.

9 Orgaaninen Hieno (0-2 mm) Sora (2-16 mm) Pieni kivi (16-64 mm) Iso kivi ( mm) Pieni lohkare ( mm) Iso lohkare(> 1024 mm) Kallio Syvyysluokka (cm) Kalastettu uoman leveydeltä hidas (<0,2) keskimääräinen (0,2-0,7) voimakas (> 0,7) Veden suhteellinen korkeus Kalastettavuus Vesisammaleet (%) Putkilokasvit (%) Puiden/pensaiden peitto (%) 5 Molempien sähkökalastuspäivien aikana vallitsivat hyvät sääolosuhteet. Virtaamat olivat kohtalaisen hyvällä tasolla, lukuun ottamatta Kaukajärven laskupuron haaraa, jossa vettä ei virrannut yhtään Kaukajärven vedenpinnan korkeuden alhaisen tason vuoksi. Kaukajärven laskupurossa ei sähkökalastettu vuonna 2013, mutta Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on sähkökalastanut myös tässä uomassa vuonna 2012 (Kivinen 2012). Sähkökalastukset toteutettiin kahden koekalastajan voimin ja ne tehtiin akkukäyttöisellä Hans Grassl 1G-200/2-C sähkökalastuslaitteella. Sähkökalastuksissa ei käytetty sulkuverkkoja. Koealat kalastettiin yhteen kertaan. Sähkökalastusten yhteydessä koealat valokuvattiin. Tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin ( Taulukko 3.1. Tampereen taajama-alueella virtaavien vesistöjen sähkökoekalastusalojen ominaisuustietoja vuonna Sähkökoekalastuslan Vesistö Koeala Veden lämpötila ( C) Koekalastuskerrat Pituus (m) Leveys (m) Pinta-ala (m 2 ) Vuohenoja Ruotulanpuisto 17, Aakkula 11, Pyhäoja Hankkio 17, Viinikanoja Kävelysilta 21, Rautatiesilta 20, Myllyoja Peltolammi 19, Luonnonsuojelualue 19, Pärrinkoski yläosa 17, Pärrinkoski alaosa 17, Yhteensä Taulukko 3.2. Tampereen taajama-alueella virtaavien vesistöjen sähkökoekalastusalojen uoman rakennetta, virtausolosuhteita ja ympäristöolosuhteista kuvaavia ominaisuustietoja vuonna Pohjan karkeus (%) Virtausnopeus (m/s) Vesistö Koeala Vuohenoja Ruotulanpuisto on X normaali helppo Aakkula on X normaali helppo Pyhäoja Hankkio on X normaali helppo 0 40 Viinikanoja Kävelysilta on X normaali helppo 0 30 Rautatiesilta on X normaali helppo 0 30 Myllyoja Peltolammi on X normaali helppo Luonnonsuojelualue on X normaali helppo Pärrinkoski yläosa on X normaali helppo Pärrinkoski alaosa on X normaali helppo Myllyojan sähkökoekalastusalat Myllyojan ylin sähkökalastusala (Peltolammi) sijaitsi aivan joen yläosalla (liite 1). Ylärajana toimi kävelysillan tierumpu. Koealan olosuhteet olivat puromaiset (Kuva 3.1). Pohjan laatu muodostui suurim-

10 6 maksi osaksi suurehkoista kivistä. Kaloille sopivia suojapaikkoja oli runsaasti. Vesi virtasi hyvin koealalla ja vesisyvyys oli hyvä kaloja ajatellen (20 40 cm) (Taulukko 3.2). Puuston peitto oli 90 %. Seuraava sähkökoekalastusala (Luonnonsuojelualue) sijaitsi noin 300 metriä edellisen sähkökalastusalan alapuolella (Kuva 3.2). Koean alaosassa vesi virtasi suurten louhikoiden välissä ja koealan ylärajalla oli taimenen poikasille soveltuvaa pienkivikkoa. Koealalla oli erittäin paljon kaloille sopivia suojapaikkoja. Veden virtausnopeus oli kohtalainen. Puuston peitto oli 80 %. Myllyojan kolmas sähkökalastusala sijaitsi Pärrinkoskeksi kutsutun koskialueen yläosassa. Sähkökoekalastusalan nimeksi tuli Pärrinkosken yläosa. Koealan alapuolella oli betonista tehty pato, joka toimii kalojen totaalisena nousuesteenä. Sähkökalastusalan puolivälissä on myös betonista tehty rakennelma, joka muodosti kynnyksen. Myös tämä rakennelma todennäköisesti estää kalojen liikkumista. Koeala oli alaosaltaan syvää suvantoaluetta ja yläosaltaan se oli kapeaa koskimaista uomaa (Kuva 3.3). Olosuhteet olivat kaikin puolin hyvät virtavesikaloja ajatellen. Myllyojan alin sähkökalastusala sijaitsi Pärrinkosken alaosassa. Koeala alaraja oli alueella, jossa veden virtausnopeus alkoi heikentyä (Kuva 3.4). Pohjanlaatu oli alaosalla hiekkaa ja soraa. Sähkökalastusalueen yläraja oli Pärrinkosken kiivaassa koskessa. Koealan pituus oli noin 60 metriä (Taulukko 3.2). Myös tämä koeala oli ulkoisiltaan ominaisuuksiltaan erittäin hyvin soveltuva virtavesikalalajeille. Kuva 3.1. Myllyojan ylin sähkökoekalastusala (Peltolammi) vuonna Vasen kuva koealan alaraja ja oikea kuva koealan yläraja. Hyvistä olosuhteista huolimatta koealalta ei saatu taimenia. Kuva 3.2. Myllyojan toiseksi ylin sähkökoekalastusala (Luonnonsuojelualue) vuonna Koealalla vesi virtasi leveässä uomassa suurten kivien välissä.

11 7 Kuva 3.3. Myllyojan toiseksi alin sähkökoekalastusala (Pärrinkosken yläosa) vuonna Koeala sijaitsi rakennetun padon yläpuolella. Pato toimii kalojen totaalisena nousuesteenä. Kuva 3.4. Myllyojan alin sähkökoekalastusala (Pärrinkosken alaosa) vuonna Koealan alaraja sijaitsi koskialueen loppuosassa (vasen kuva) ja yläraja oli Pärrinkosken keskivaiheilla (oikea kuva) Vuohenoja, Pyhäojan ja Viinikanojan sähkökoekalastusalat Vuohenojan ylin sähkökalastusala sijaitsi Ruotulanpuiston läheisyydessä. Sähkökoekalastusalan alaraja oli puistoalueen alapuolella olevassa metsässä ja ylärajana toimi puistoalueen ylin maantierumpu. Alaosaltaan koeala oli virta-aluetta, jonka pohjanlaatu oli kovaa kiviainesta ja virtausnopeus oli hyvä (Kuva 3.5). Vesisyvyys oli kuitenkin pieni. Puistoalueella veden virtausnopeus oli puolestaan heikko ja pohja oli pehmeää. Varjostavan puuston vähäisyyden takia puistoalueella olevassa uomassa kasvoi paljon vesikasveja. Vuohenojan toinen sähkökalastusala (Aakkula) sijaitsi Hervannan valtaväylän vieressä. Koealaa voidaan luonnehtia virta-alueeksi veden hyvän virtausnopeuden perusteella. Uoma on todennäköisesti perattu ja suoristettu (Kuva 3.6). Pohjanlaatu on kovaa kiviainesta, mutta uomassa kiviaineen määrä on vähäistä ja kaloille sopivia suojapaikkoja ei ole. Koealan alarajana oli Hervannan valtaväylän alittava tierumpu ja ylärajana toimi toinen tierumpu ylävirrassa. Pyhäojan sähkökoekalastusala (Hankkio) sijaitsi puistoalueella. Koealan alaraja oli puistoalueen keskivaiheilla ja ylärajana toimi ylävirran puolella Pyhäojan ylittävä kävelysilta. Veden virtausnopeus oli

12 8 koealalla heikko, minkä johdosta uoman pohjanlaatu oli pehmeää. Uoman vieressä kasvavien koivujen varjostuksen ansiota uoma oli vapaa vesikasveista (Kuva 3.7). Viinikanojan sähkökalastusalat erosivat veden määrältään hyvin paljon Vuohenojan ja Pyhäojan sähkökalastusaloista. Viinikanojaa voidaan veden määrän ja uoman leveyden puolesta pitää jokikokoluokan virtavetenä kun Vuohenoja ja Pyhäoja ovat purokokoluokan virtavesiä. Viinikanojan ylin sähkökalastusala (Kävelysilta) sijaitsi joen luusuan alueella. Koealan alaraja oli noin 15 metriä kävelysillan alapuolella (Kuva 3.8). Koealan ylärajana toimi maantien siltarumpu. Koealalla virtausolosuhteet olivat hyvät. Alaosaltaan pojanlaatu oli hiekkaa ja keskiosalla kävelysillan alapuolella oli kivistä rakennettu koski. Viinikanojan alin sähkökalastusala sijaitsi joen keskivaiheilla rautatiesillan alapuolella (Kuva 3.9). Tässä kohtaa jokea oli sorasta ja hiekasta kasautunut pieni särkkä. Muuten koealan pohjanlaatu oli hiekkaa ja pehmeää sedimenttiä. Virtausnopeus oli heikko. Kuva 3.5. Vuohenojan ylin sähkökalastusala sijaitsi Ruotulanpuiston alueella. Sähkökoekalastusalan alaraja oli puistoalueen alapuolella sijaitsevassa metsässä (vasen kuva) ja ylärajana toimi Ruotulanpuiston toisen sillan tierumpu (oikea kuva) Kuva 3.6. Vuohenojan Aakkulan sähkökalastusala sijaitse Hervannan valtaväylän vieressä. Uoma on tässä kohtaa todennäköisesti perattu ja uoma on kivetön. Veden lämpötila oli vain 11,8 C, mikä johtui lumenkaatopaikalta tulevista sulamisvesistä.

13 9 Kuva 3.7. Pyhäojan ainut sähkökalastusala (Hankkio) sijaitsi puistoalueella. Uoma oli tässä kohtaa suora, pohjanlaatu oli pehmeää ja virtausnopeus heikko. Koealalta saatiin saaliiksi 1 made ja 0+ ikäisiä ahvenia. Kuva 3.8. Viinikanojan ylin sähkökoekalastusala, Kävelysilta. Pohjanlaatu oli alaosaltaan hiekkaa ja kävelysillan alapuolella oli pieni rakennettu koski. Kuva 3.9. Viinikanojan keskivaiheilla rautatiesillan alapuolella sijaitseva toinen Viinikanojan sähkökoekalastusala. 3.2 Tulokset Myllyoja Vuoden 2013 Myllyojan sähkökoekalastusten tuloksia voidaan pitää huolestuttavina, sillä vesistöstä ei saatu ennakko-odotusten mukaisesti sähkökoekalastamalla saaliiksi yhtään taimenta. Vuonna 2000 tehdyissä sähkökoekalastuksissa Pärrinkosken yläosasta ja alaosasta saatiin varsin paljon taimenia saaliiksi (Lehtimäki ja Pelkonen 2000), minkä johdosta vesistö on luokiteltu ELY-keskuksen toimesta siika- ja lohipitoiseksi vesistöksi. Pärrinkosken yläosalta betoni padon yläpuolelta saatiin saaliiksi 11 taimenta ja Pärrinkosken alaosasta peräti 18 taimenta. Kokojakauman perusteella vuoden 2000 taimensaalis koostui hyvin monen ikäisistä yksilöitä ja saaliissa oli mukana myös 0+ ikäisiä Myllyporossa luontaisesti syntyneitä taimenia.

14 10 Kaikki vuonna 2013 sähkökoekalastetut Myllyojan koealat näyttivät ulkoisiltaan ominaisuuksiltaan olevan soveltuvia taimenen elinalueeksi, joten ei voida tarkalleen ottaen sanoa miksi taimenia ei saatu saaliiksi. Pärrinkosken yläosan koealaa lukuun ottamatta kaikilla muilla koealoilla esiintyi tavanomaisia järvikalalajeja. Peltolammista lähtevän Myllyojan yläosan sähkökoekalastusaloilta (Peltolammi ja Luonnonsuojelualue) saatiin saaliiksi vain tavanomaisia järvikalalajeja (Kuva 3.10). Virtavesikalalajeiksi luokiteltavia kalalajeja (taimen, kivisimppu ja kivennuoliainen) ei saatu yhtään. Myllyojan ylimmältä koealalta, joka sijaitsi lähellä Peltolammin luusuaa, saatiin varsin runsaasti kaloja. Saalis koostui ahvenista, särjistä, hauesta ja kiiskestä (Taulukko 3.3). Noin 300 metriä alempana sijaitsevalta koealalta saatiin huomattavasti vähemmän kaloja saaliiksi ja saalislajisto oli suppeampi. Louhikkoiselta Luonnonsuojelualueen koealalta saatiin saaliiksi vain ahvenia (Taulukko 3.3). Taulukko 3.3. Myllyojan yläosan sähkökoekalastusalojen saalis vuonna Myllyoja, Peltolammi (70 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ahven 52 49,5 74,3 854,0 25,2 1220,0 Särki 51 48,6 72,9 2332,0 68,9 3331,4 Hauki 1 1,0 1,4 174,0 5,1 248,6 Kiiski 1 1,0 1,4 27,0 0,8 38,6 Yhteensä ,0 150,0 3387,0 100,0 4838,6 Myllyoja, Luonnonsuojelualue (150 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ahven ,0 20,7 285,0 100,0 190,0 Yhteensä ,0 20,7 285,0 100,0 190,0 Kuva Myllyojan Peltolammin sähkökoekalastuksen saalista vuonna 2013.

15 11 Aikaisempina vuosina tehtyjen sähkökalastustulosten perusteella odotettiin, että Pärrinkosken alueelta saataisiin saaliiksi taimenia. Yllätys oli suuri, kun ulkoisiltaan ominaisuuksiltaan hyvältä näyttävältä Pärrinkosken yläosan koealalta ei saatu saaliiksi yhtään kalaa (Taulukko 3.4). Koeala kalastettiin useampaan kertaa ilman tulosta. Taimenista tai muistakaan kaloista ei tehty myöskään näköhavaintoja sähkökoekalastusten yhteydessä. Koealan alapuolella oli betonista tehty pato, joka toimii kalojen totaalisena nousuesteenä. Myös koealan keskiosassa on rakennelma, joka estää kalojen liikkumista. Nämä nousuesteet vaikuttavat osaltaan koealan kalattomuuteen. Myöskään Pärrinkosken alaosan sähkökalastusalalta ei saatu hyvistä olosuhteista huolimatta taimenia saaliiksi (Taulukko 3.4). Alaosan koealalta saatiin saaliiksi vain yksi ahven ja runsaasti särkiä. Taulukko 3.4. Myllyojan Pärrinkosken alueen sähkökoekalastusalojen saalis vuonna Myllyoja, Pärrinkosken yläosa (150 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ruutana Hauki Made Hauki Yhteensä EI KALOJA Myllyoja, Pärrinkosken alaosa (120 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ahven 1 1,9 0,8 45,0 2,0 37,5 Särki 52 98,1 43,3 2183,0 98,0 1819,2 Yhteensä ,0 44,2 2228,0 100,0 1856, Vuohenoja ja Pyhäoja Vuohenoja ja Pyhäoja ovat purokokoluokan virtavesiä ja tämä näkyy koealojen kalaston määrässä. Sähkökoekalastusaloilta on varsin pitkä matka suurempiin lampiin tai järviin, mikä vähentää kalaston määrää. Koealoilla esiintyvät kalat todennäköisesti viettävät vuoden ympäri näissä virtavesissä. Vuohenojan ylimmän sähkökalastusalan (Ruotulanpuisto) saalis jäi pieneksi (Taulukko 3.5). Koealalta saatiin saaliiksi vain kolme 0+ ikäistä haukea ja kaksi pientä ruutanaa (Kuva 3.11, A). Veden vähyys sekä uoman heikko kunto osaltaan vaikuttavat koealan pieneen kalaston määrään. Vuohenojan Aakkulan sähkökoekalastusalalta saatiin puolestaan poikkeuksellisen paljon kaloja saaliiksi ja koealalla esiintyvä kalalajisto oli runsas. Yhden sähkökalastuskerran kokonaissaalis oli 48 kalaa, jotka painoivat g (Taulukko 3.5). Saalislajisto koostui ahvenesta, särjestä, säynävästä, kiiskestä ja matikasta (Kuva 3.11, B). Koealan runsaampi kalasto johtui todennäköisesti hyvästä vesiolosuhteesta. Aakkulan koeala sijaitsi Pyhäojan liittymäkohdan alapuolella, minkä takia joessa olisi sekä Vuohenojan että Pyhäojan virtaamat. Lisäksi Hakametsän lumenkaatopaikan sulamisvesien viilentävällä vaikutuksella saattoi olla positiivisia vaikutuksia kalaston runsauteen. Pyhäojan sähkökalastusala (Hankkio) ei näyttänyt ulkoisten ominaisuuksien perusteella olevan kovin hyvä kalojen elinympäristöksi. Pohja oli pehmeää, veden virtausnopeus oli heikko ja vesisyvyys pieni. Lisäksi uomassa oli vähän kaloille sopivia suojapaikkoja. Sähkökalastuksen positiivinen yllätys oli, kun

16 12 koealalta saatiin saaliiksi yksi made ja ahvenen 0+ ikäisiä poikasia (Kuva 3.12). Mateen esiintyminen uomassa oli odottamatonta, sillä mateella on varsin vaativat elinvaatimukset kylmää vettä suosivana kalalajina. Taulukko 3.5. Vuohenojan ja Pyhäojan sähkökoekalastusalan saalis vuonna Vuohenoja, Ruotulanpuisto (120 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ruutana 2 40,0 1,7 36,0 66,7 30,0 Hauki 3 60,0 2,5 18,0 33,3 15,0 Yhteensä 5 100,0 4,2 54,0 100,0 45,0 Vuohenoja, Aakkula (172 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ahven 17 35,4 9,9 307,0 18,3 178,5 Särki 14 29,2 8,1 656,0 39,1 381,4 Säyne 14 29,2 8,1 639,0 38,1 371,5 Kiiski 2 4,2 1,2 29,0 1,7 16,9 Made 1 2,1 0,6 46,0 2,7 26,7 Yhteensä ,0 27,9 1677,0 100,0 975,0 Pyhäoja, Hankkio (60 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ahven 3 60,0 5,0 3,0 4,1 5,0 Made 1 40,0 1,7 70,0 95,9 116,7 Yhteensä 4 100,0 6,7 73,0 100,0 121,7 A) B) Kuva Vuohenojan Ruotulanpuiston sähkökalastussaalis koostui ruutanoista ja hauista (kuva A). Vuohenojan Aakkulan sähkökalastussaalis oli muihin koealoihin nähden runsas (kuva B). Kuva Pyhäojan Hankkion sähkökalastusalalta saatiin viileää vettä suosiva made.

17 Viinikanoja Viinikanoja otettiin sähkökalastuskohteeksi pääosaksi siksi, että tahdottiin selvittää toimiiko Viinikanoja toutaimen poikasten elinalueena. Yleisen tiedon mukaan toutain nousee Pyhäjärvestä Viinikanojan yläosalle (kävelysillan alueelle) lisääntymään keväällä. Ei ole ollut tiedossa onnistuuko toutaimen lisääntyminen alueella ja viettävätkö poikaset Viinikanojassa ensimmäisen kesänsä. Viinikanojan sähkökalastusaloilta ei saatu yhtään toutaimen poikasta saaliiksi. Myöskään yhtään lohikalaa ei saatu. Sen sijaan kävelysillan sähkökalastusalalta saatiin saaliiksi yksi kivennuoliainen, joka luetaan ns. virtavesikalalajiksi (Kuva 3.13). Kävelysillan koealalla kalaston määrä oli erittäin suuri ja lajisto runsas. Koealalta saatiin saaliiksi yhteensä 181 kalaa, jotka painoivat yhteensä g. Viinikanojan keskivaiheilla sijaitsevalta rautatiesillan sähkökalastusalalta saatiin myös varsin paljon kaloja saaliiksi. Viinikanojan sähkökalastusalojen runsas järvikalalajeista koostuva kalasto, johtuu Pyhäjärven ja Iidesjärven läheisyydestä josta kaloja siirtyy Viinikanojaan. Taulukko 3.6. Viinikanojan sähkökoekalastusalan saalis vuonna Viinikanoja, Kävelysilta (150 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivennuoliainen 1 0,6 0,7 32,0 1,3 21,3 Ahven 55 30,4 36,7 542,0 21,4 361,3 Särki 85 47,0 56,7 976,0 38,6 650,7 Säyne 6 3,3 4,0 408,0 16,1 272,0 Salakka 17 9,4 11,3 249,0 9,9 166,0 Lahna 17 9,4 11,3 320,0 12,7 213,3 Yhteensä ,0 120,7 2527,0 100,0 1684,7 Viinikanoja, Rautatiesilta (120 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2013 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Ahven 16 38,1 13,3 170,0 46,4 141,7 Särki 15 35,7 12,5 112,0 30,6 93,3 Salakka 1 2,4 0,8 10,0 2,7 8,3 Lahna 2 4,8 1,7 26,0 7,1 21,7 Kiiski 8 19,0 6,7 48,0 13,1 40,0 Yhteensä ,0 35,0 366,0 100,0 305,0 Kuva Viinikanojan kävelysillan sähkökalastusalalta saatiin ainut kivennuoliainen, joka on ns. virtavesikalalaji.

18 Ruotulanpuisto Aakkula Hankkio Kävelysilta Rautatiesilta Peltolammi Luonnonsuojelualue Pärrinkoski yläosa Pärrinkoski alaosa Ruotulanpuisto Aakkula Hankkio Kävelysilta Rautatiesilta Peltolammi Luonnonsuojelualue Pärrinkoski yläosa Pärrinkoski alaosa Virta-alueiden kalakannan tiheydet ja biomassat Virtavesien ominaisuudet, uoman rakenne, pohjanlaatu, virtausolosuhteet ja puuston antama suoja vaikuttavat voimakkaasti siihen, minkälainen kalasto kussakin virta-alueen kohdassa on. On hyvä myös tiedostaa, että lähellä sijaitsevat lammet ja järvet omalta osaltaan vaikuttavat virtavesistön kalakannan rakenteeseen erityisesti tavanomaisten järvikalalajien osalta. Tavanomaiset järvikalalajit kun siirtyvät virta-alueen ja järven välillä vuodenajan mukaan. Vastaavanlaista liikkumista havaitaan vähemmän ns. virtavesikalalajeilla, jotka elävät ympärivuoden virtavedessä. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että Vuohenojan ja Pyhäojan sähkökalastusalojen kalantiheydet jäivät varsin alhaiselle tasolle (Kuva 3.14). Myös kalabiomassat jäivät alhaiselle tasolle Ruotulanpuiston ja Hankkion koealoilla. Aakkulan sähkökoekalastusalalla biomassa puolestaan oli kuitenkin selvästi edellä mainittujen koealojen korkeammalle tasolla (975 g/100m 2 ). Viinikanojan sähkökalastusalojen kalatiheydet olivat varsin korkeita etenkin kävelysillan koealalla. Myös koealan kalaston biomassa oli tällä koealalla korkea. Suurin osa saaliista muodostui tavanomaisista järvikalalajeista. Peltolammista lähtevän Myllyojan kalakannan tiheys ja biomassa vaihtelivat voimakkaasti koealojen välillä. Suurimmat kalatiheydet ja biomassat olivat ylimmällä (Peltolammi) ja alimmalla (Pärrinkoski alaosa) koealalla. Myllyojan yläosan alimmaiselta koealalta (Luonnonsuojelualue) saatiin saaliiksi vain ahvenia, minkä johdosta kalakannan tiheys ja biomassa jäivät selvästi alhaisemmalle tasolle kuin edellä mainittujen koealojen. Pärrinkosken yläosan sähkökalastusalalta ei saatu yhtään kalaa saaliiksi, mikä saattaa johtua alueella sijaitsevista nousuesteistä. Kalakannan tiheys (kpl/100 m 2 ) kpl/100m Kalakannan biomassa (g/100 m 2 ) g/100m Vuohen-/Pyhäoja Viinikanoja Myllyoja Lahna Ruutana Hauki Kiiski Made Ahven Kivennuoliainen Särki Säyne Salakka Vuohen-/Pyhäoja Viinikanoja Myllyoja Lahna Ruutana Hauki Kiiski Made Ahven Kivennuoliainen Särki Säyne Salakka Kuva Tampereen kaupungin taajama-alueiden virtavesien sähkökoekalastusalojen kalakannan tiheydet (kpl/100 m 2 ) ja biomassat (g/100 m 2 ) vuonna 2013.

19 15 4. MYLLYOJAN JA VUOHENOJAN VIINIKANOJAN VIRTAVESI- INVENTOINTI 4.1 Aineisto ja menetelmät Tampereen kaupungin taajama-alueella virtaavat Myllyoja, Vuohenoja, Pyhäoja ja Viinikanoja virtavesi-inventointiin kahden päivän aikana (15.7. ja ). Inventointialue kattoi yhteensä noin 15 kilometriä oja- ja purovesistöä (Taulukko 4.1). Kohdevesistöt käveltiin läpi kokonaisuudessaan. Myllyoja inventointiin Peltolammista Pyhäjärveen asti. Pituutta tällä virtavedellä on noin 4 km. Vuohenoja inventointiin Pappilan (Py1) alueelta Iidesjärveen asti. Pituutta tälle virtavesistölle kertyi noin 5 kilometriä. Pyhäojasta inventoitiin sekä Kaukajärven laskuporo (850 m) että Vehmaisten asuinalueella virtaava varsinainen Pyhäoja. Pyhäojaa inventointiin Kaukajärven laskupuron yhtymäkohdasta noin 650 metriä ylävirtaan päin. Yhteensä Pyhäojaksi nimettyä virtavesistöä inventoitiin n. 4,9 kilometriä. Viinikanoja inventoitiin Iidesjärven luusuasta Pyhäjärven laskukohtaan asti. Pituutta Viinikanojalla oli noin 1 km. Taulukko 4.1. Tampereen kaupungin taajama-alueella virtaavien kohdevesistöjen pituustietoja. Vesistö Alue Väli Pituus (m) Myllyoja Peltolammi-Rautatiesilta M1-M Myllyoja Rautatiesilta-Sarankulman teollisuusalue M13-M Myllyoja Sarankulman teollisuus alue-pyhäjärvi M25-M Myllyjoki yhteensä M1-M Vuohenoja Vuohenoja V1-Iidesjärvi 5000 Pyhäoja yläosa Pyhäoja yläosa Py7-Py6 650 Kaukajärven laskupuro Kaukajärvi-uomien yhtymäkohta Py1-Py6 850 Pyhäoja Pyhäoja ala- ja keskiosa Py6-V Pyhäoja yhteensä 4900 Viinikanoja Iidesjärvi-Pyhäjärvi Vi1-Vi Inventointu yhteensä Inventoinnin aikana kaikki kosket, virtapaikat ja nousuesteen valokuvattiin. Inventoinnin aikana tehdyt havainnot merkittiin karttaan. Pohjanlaatu selvitettiin uomassa kävelemällä. Pohjanlaatua koskevia tietoja täydennettiin sähkökoekalastusten toteutuksen yhteydessä. Virtavesi-inventoinnin kohdekartat ja niihin liittyvät valokuvat on esitetty liitteessä 2. Myllyojan kohdekuvat on nimetty Mx merkinnällä, jossa x on kuvan juokseva numerointi joen yläosalta alajuoksulle siirryttäessä. Vuohenojan pisteet on puolestaan Vx ja Pyhäojan pisteet Pyx ja Viinikanojan pisteet Vix. Inventoinnin aikana vallitsivat hyvät sääolosuhteet. Kohdevesistöjen virtaamat olivat alhaisella tasolla. Kaikissa kohdevesistöissä vallitsi ainakin kohtuullinen virtaama, lukuun ottamatta Kaukajärven laskuojaa. Inventoinnin aikana Kaukajärven vedenpinta oli niin alhaisella tasolla, että vesi ei virrannut ojan luusuassa olevan pohjapadon yli. Osa Kaukajärven laskupurosta oli lähes kuiva ja osassa kohtaa vesi seisoi uomassa.

20 16 Kuva 4.1. Kaukajärven luusuassa oleva pohjapato ja vedenkorkeusasteikko. Tampereen taajama-alueella sijaitsevat kohdevesistöt virtavesi-inventointiin välisenä aikana, jolloin vesistöissä oli alivirtaamakausi. Inventoinnin aikana Kaukajärven vedenpinta oli NN 88,13 tasolla, jolloin pohjapadon yli ei virrannut vettä ollenkaan. 4.2 Virtavesi-inventoinnin tulokset Tampereen kaupungin taajama-alueella virtaavien pienvirtavesien inventoinnin tulokset antavat hyvät lähtökohdat näiden pienvesistöjen tilaa parantaville toimenpiteille. Inventoinnin tulokset osoittavat, miten näitä pienvesistöjä on voimakkaasti muutettu vuosikymmenten aikana. Käytännössä katsoen vain Peltolammista lähtevä ja luonnonsuojelualueella virtaava Myllyoja on yläosaltaan luonnontilainen. Alaosaltaan Myllyoja virtaa Sarankulman teollisuusalueella ja tämä osuus virtavedestä on voimakkaasti muutettu. Kaupungin keskusta-alueen läpi kulkeva Viinikanoja on myös muutettu voimakkaasti ihmisen toimesta. Viinikanojan yläpuolella samalla valuma-alueella sijaitsevat Vuohenoja ja Pyhäoja on myös muutettu voimakkaasti, eikä alueelta löytynyt yhtään luonnontilassa olevaa puro-osuutta. Vaikka Vuohenoja ja Pyhäoja ovat nykytilassa varsin haastavia elinympäristöjä virtavesissä lisääntyville ja eläville kalalajeille, sijaitsi näissä vesistöissä myös alueita, joita kunnostamalla voidaan merkittävästi parantaa kalojen elinmahdollisuuksia. Virtavesien tilan ja niissä elävien kalojen elinmahdollisuuksien parantamiseksi tulisi ensimmäisenä toimenpiteenä poistaa kaikki inventoinnissa havaitut kalojen kulkua rajoittavat nousuesteet. Seuraavina toimenpiteinä tulisi virta-alueiden uomarakennetta muuttaa luonnonmukaiseksi kunnostustoimilla. Virtavesien kunnostustoimenpiteet tulisi kohdistaa alueille, jossa virtausnopeus on riittävän suuri ja pohjanlaatu muodostuu jo valmiiksi kiviaineesta. Tämän kaltaisia virta-alueita löytyi etenkin Vuohenojasta, mutta myös Pyhäojalta näitä alueita löydettiin. Hyvin pienialaisetkin kunnostetut virta-alueet voivat toimivat virtavesissä elävien kalojen tärkeinä lisääntymisalueina ja lajien esiintyminen saattaa olla näistä alueista kiinni. Pienialaiset lisääntymisalueet voivat tuottaa kalan poikasia hyvinkin laajoille virta-alueille ja pitää tätä kautta voimissa elinvoimasta kalakantaa. Kunnostuksissa tulisi huomioida myös kalojen talvehtimisalueet. Virta-alueiden läheisyyteen tulisikin muodostaa syvempiä monttuja ja suvantoja, jossa kalat voivat viettää talviajan. Virtavesien kunnos-

21 17 tamisessa myös puuston suojaavalla ominaisuudella on merkitystä. Uoman vieressä oleva puusto varjostaa uomaa ja vähentää näin vesikasvillisuutta uomassa. Puuston varjostus estää myös veden lämpiämistä uomassa. Puuston merkitys korostuu, erityisesti puistoalueiden virtavesikunnostuksissa. Ilman puuston varjostusta uoma kasvaa herkästi umpeen vesikasveista ja tämä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia. Puistoalueille kohdistuvissa virtavesien kunnostustoimissa tulisi huomioida myös virkistysarvot ja maisemallisen tekijät. Seuraavassa käydään läpi vesistökohtaisesti inventoinnin tulokset sekä alueille sopivat kunnostusmenetelmät. 4.3 Myllyoja Myllyoja voidaan jakaa kahteen osaan uoman rakenteen ja virtausolosuhteiden mukaan. Yläosaltaan (M1 M25) Myllyoja on puromaista vesistöä, jonka uoman rakenne ja virtausolosuhteet ovat hyviä virtavesikaloja ajatellen. Myllyoja virtaa alaosaltaan (M25 M36) hitaasti ensin Sarankulman teollisuusalueella ja tämän jälkeen Härmälän asuinalueen läheisyydessä laskien lopuksi Pyhäjärveen. Myllyojan keski- ja alaosan uoma on voimakkaasti muokattu ihmisen toimesta. Myllyojassa on seitsemän kalan kulkua hidastavaa tai estävää rakennetta. Merkittävin este on Pärrinkosken yläosassa sijaitseva betonista tehty pato (M15), joka toimii totaalisena kalojen nousuesteenä. Toinen ihmisen rakentama rakennelma sijaitsee hieman ylempänä (M17). Muut kalan kulkuun vaikuttavat esteet ovat joko risuista tai kivistä muodostuneita esteitä, jotka kuitenkaan eivät totaalisesti estä kalojen liikkumista. Kuva 4.2. Pärrinkosken yläosassa betonista tehty pato, joka aukkoon asennetun vanerin johdosta toimii kalojen totaalisena nousuesteenä. Yläosan luonnonsuojelualueella virtaava Myllyoja on uoman rakenteen perusteella luonnontilassa (Kuva 4.3). Tarkemmin tämä alue kattaa pisteiden M1 M13 välin. Suurimmaksi osaksi tällä alueella

22 18 uoma on kivinen tai erittäin kivinen ja veden virtausnopeus on virtavesikaloille soveltuva. Myllyojan luusuassa tierummun etupuolella (M1) oli kiviä, jotka heikentävät kalojen vapaata liikkumista matalan veden aikaan. Tierummun jälkeen alkaa koskimainen virta-alue, joka käytännössä jatkuu aina pisteeseen M10 asti. Pisteiden M5 ja M6 kohdilla on risuista ja oksista muodostuneita patoja, jotka estävät kalojen liikkumista. Vaikka Myllyoja on yläosaltaan luonnontilainen, ei koskialueella havaittu inventoinnin tai sähkökalastusten aikana virtavesikalojen lisääntymiseen tarvittavia kutusoraikoita. Soran määrä oli erittäin pieni uomassa. Pisteiden M8 ja M9 välissä jokiuoma levenee hieman ja alue näyttäisi olosuhteiltaan olevan hyvää elinaluetta pienille taimenen poikasille. Pisteen M9 kohdassa uoma kääntyy jyrkästi oikealle ja alueella vesi virtaa suurten louhikoiden välissä. Alueella on runsaasti suojapaikkoja kaloille ja on todennäköistä, että louhikkoalue soveltuu myös kalojen talvehtimisalueeksi. Kuva 4.3. Näkymä Myllyojan yläosasta. Uoma on runsaskivinen ja veden virtaus on hyvä. M9 pisteen jälkeen uoma muuttaa avoimemmaksi ja vesi virtaa alueella hyvin aina pisteelle M11 asti. Pisteen M11 jälkeen virtausnopeus hidastuu ja pohja muuttuu pehmeämmäksi. Uoma on ns. suvantoaluetta aina rautatielle asti. Veden virtausnopeus on kuitenkin kohtalainen tässäkin suvantoalueessa. Suvantoalue on aika matala, mikä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia talvella. Rautatiesillan jälkeen Myllyoja kulkee pusikoiden keskellä. Pisteen M14 kohdalta alkaa seuraava varsinainen virta-alue. Virtausnopeus kasvaa ja uomassa on kiviä. Uomaa on tältä kohtaa perattu, sillä jokitörmällä on kohtalaisesti uomasta nostettuja kiviä. Alueella on pieni risupato (M15). Pisteen M16 kohdalta alkaa yhtämittainen koskialue, joka ulottuu aina Pärrinkosken alaosalle asti (M23). Alue on erittäin hieno koskialuekokonaisuus. M17:n kohdalla on uomassa pieni rakennelma jolla on säädelty joen virtaamaa. Rakennelma estää ainakin jossakin määrin kalojen vapaata liikkumista. Talon kohdalla uomassa on syvempi syvänne, joka toimii kalojen talvehtimisalueena. Syvänteen jälkeen uomassa on rakennettu betoninen pato, joka on totaalinen nousueste kaloille. Patoon on kuitenkin tehty aukko, josta vesi voisi virrata vapaasti, mutta tämä rako on peitetty vanerilla. Padon jälkeen (M18) on erittäin jyrkkä koskialue, joka luontaisesti vaikeuttaa kalojen liikkumista. Alueella olevista kivipaasista päätellen tässä kohdassa on joskus voinut sijaita mylly tai saha (Kuva 4.4).

23 19 Kuva 4.4. Pärrinkosken betonista tehdyn padon alapuolella on jyrkkä koski, jossa on kivistä päätellen todennäköisesti joskus ollut saha tai mylly. Kohdassa M21 on kivistä ja risuista muodostunut pato, joka toimii samalla kävelijöille Myllyojan ylityspaikkana (Kuva 4.5). Pato estää tehokkaasti kalojen liikkumista. Välittömästi padon jälkeen alkaa varsinainen Pärrinkoski. Pärrinkosken pudotuskorkeus on erittäin suuri, minkä johdosta veden virtausnopeus on erittäin suuri. Pärrinkosken jälkeen uoma levenee ja veden virtausnopeus heikkenee. Kosken alaosalla uoman pohja muodostuu hiekasta ja sorasta. Virtausnopeus ja vesisyvyys ovat erittäin hyvät pieniä taimenia ajatellen. Alemmaksi siirryttäessä virtausnopeus heikkenee edelleen ja pohja muuttuu pehmeäksi. Kohdassa M25 Myllyoja virtaa tienvieressä. Uoma on kivetön ja uoman reunat on rakennettu murskeesta, mikä ei ole luonnonmukainen pintamateriaali (Kuva 4.6). Kuva 4.5. Pärrinkosken niskalla olevan kivistä ja puista muodostunut pato, joka toimii kalojen nousuesteenä. Kävelijät käyttävät patoa Myllyojan ylittämiseen.

24 20 Kuva 4.6. Myllyoja saapuu tässä kohtaa Sarankulman teollisuusalueelle. Uoma on kivetön ja uoman reunat on tehty kalliomurskeesta, mikä ei ole luonnonmukainen pintaverhousmateriaali. Pisteiden M25 M36 väli on hitaasti virtaavaa joen osaa, eikä alueelta löydy yhtään kivipohjaista kohtuullisesti virtaavaa virta-aluetta. Uoman pohjalaatu muodostuu pehmeästä orgaanisesta aineesta. Pisteen M29 kohdassa on uoman törmällä kiviä, mikä on merkki uoman perkauksista. Pisteiden M31 M32 kohdassa uomaa on hiljattain kavennettu kallio murskeella (Kuva 4.7). On todennäköistä, että tämä jokiosuus putkitetaan tulevina vuosina. M33 kohdalla on pien uoman osuus, joka on jäänyt avoimeksi putkitusten väliin. Pirkkahallin kohdalla Myllyoja on putkitettu uuden parkkipaikka-alueen alitse. Parkkipaikan jälkeen Myllyoja kulkee Härmälän asutusalueen läheisyydessä levässä hitaasti virtaavassa uomassa laskien lopuksi Pyhäjärveen. Kuva 4.7. Sarankulman teollisuusalueella Myllyojaa on muokattu suuresti. Kuva kohdasta, jossa uomaa on hiljattain täytetty kalliomurskeella. Uoma on tarkoitus putkittaa tulevaisuudessa. 4.4 Vuohenoja Vuohenojassa ei ole yhtään rakennelmaa, joka totaalisesti estäisi kalojen liikkumisen. Kalan kulkua vaikeuttavia esteitä on kuitenkin kaksi, joista toinen on risuista ja oksista tukkeutunut tierumpu (V37) ja toinen luonnonmukainen pieni kalliokynnys (V23). Koska Vuohenojan alapuolella sijaitsevassa Viinikanojassakaan ei ole nousuesteitä, kaloilla on vapaa kulku Pyhäjärvestä Vuohennojan latvoille asti.

25 21 Vuohenoja on pisteiden V1 V6 välissä hitaasti virtaavaa joen osaa. Alueella ei ole kivipohjaisia virtapaikkoja. Peltoaluilla, jossa puiden varjostusta ei ole, Vuohenojassa on runsaasti vesikasveja. Vesikasvit heikentävät virtausnopeutta uomassa ja osaltaan heikentäen kalojen elinolosuhteita. Pisteen V7 kohdalla on Vuohenojan ensimmäinen virta-alue. Tässä kohdassa uoman pohja muodostuu kiviaineesta ja virtausnopeus on hyvä (Kuva 4.8). Pituutta tällä virta-alueella on noin 100 m. Uoman lyhyyden ja pienen koon ansiosta alue soveltuisi hyvin virtavesi talkookunnostuskohteeksi. Kuva 4.8. Vuohenojan ensimmäinen virta-alue pisteen V7 kohdalla. Vuohenoja virtaa hitaasti pisteiden V8 V12 välissä. Takahuhdin peltoalueella on u:n kirjaimen muotoinen lampi. Lampi on todennäköisesti kaivettu. Tämän kaltaiset lammet elävöittävät virtavesiuomaa ja tarjoavat samalla kaloille ja muille vesieliöille talvehtimisalueita. Samalla ne tasaavat virtaamaa ja lisäävät virkistys- ja maisemallisia arvoja. Pisteen V12 kohdasta alkaa Vuohiojan toinen virta-alue. Alue on varsin pitkä (500 m) ja se ulottuu aina pistelle V16 asti. Virta-alueen yläosalla on koskimaisia piirteitä (Kuva 4.9). Alaosalla virtausnopeus hidastuu ja kivipohja muuttuu pehmeämmäksi. Alaosaltaan aluetta voidaan kuvat virraksi. Pisteiden V12 V15 väli on koskimaista virta-aluetta, joka kuitenkin on perattu. Perattua kivimateriaalia on runsaasti Vuohiojan etelärannalla (V13 ja V14). Kiviä voidaan käyttää tämän alueen kunnostustoimissa.

26 22 Kuva 4.9. Vuohenojan koskimaista virta-aluetta V12 kohdassa. Vuohenojan V17 kohdasta alkaa Ruotulanpuisto. Ruotulanpuistossa Vuohenoja on suoristettu. Koska alueella ei ole varjostavia puita, uoma on umpeenkasvanut. Puiston jälkeen veden virtausnopeus kasvaa ja alueelle muodostuu kolmas virtapaikka. Uomassa ei kuitenkaan ole suurempia kiviä, minkä takia kaloille on vähän suojapaikkoja. Tässä virta-alueella vesisyvyys on varsin pieni. Pisteiden V19 V20 välissä Vuohenoja virtaa hitaasti ja alue voidaan luokitella suvannoksi. Pisteen V20 jälkeen alkaa pitkä yhtämittainen virta-alue, joka ulottuu aina pisteelle V26 asti. Pituutta tälle virta-alueelle kiertyy noin 500 metriä. Virta-alueella pohjan laatu on pääosin kovaa. Pohjanlaatu vaihtelee alueittain hiekkamaan, soramaan ja pienen kiven välillä (Kuva 4.10). Kokonaisuudessa uoma on kuitenkin koko matkalta avointa, eikä uomassa ole suurempia kiviä. Pisteen V26 jälkeen virtausnopeus hidastuu ja Vuohenoja alittaa putkitettuna Sammon valtatien. Kuva Pisteen V20 kohdalla olevan kävelysillan jälkeen uoma pohjanlaatu muodostuu sorasta (vasen kuva). Hieman alempana virtausnopeus kasvaa ja pohja muodostuu kiviaineesta (oikea kuva). Uomasta puuttuu suuremmat kivet, jotka muodostaisivat suojapaikkoja kaloille. Sammon valtatien alituksen jälkeen Vuohenoja virtaa puistoalueella (V27 V30). Puistoalueella Vuohenojan pohja on pääosin hiekkaa ja virtausnopeus on kohtalainen (Kuva 4.11). Vesisyvyys on kuitenkin pieni, mikä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia. Puistoalueella Vuohenojan ylittää kaksi kävely-

27 23 siltaa, joiden kohdissa on hieman suurempia kiviä uomassa. Puistoalueella Vuohenojan vierestä puuttuu uomaa varjostava puusto. Puistoalueella Vuohenojan ylittää useat sähkö- ja vesijohdot, mikä vaikeuttaa alueella mahdollisesti tehtäviä kunnostustoimia. Ennen kunnostustoimiin ryhtymistä alueelle tulisi tehdä johtoselvitys. Kuva Sammon valtatien lähellä sijaitsevalla puistoalueella virtaavan Vuohenojan ylittää useat sähkö- ja vesijohdot. Uoma on matala ja hiekkapohjainen koko puistoalueen matkalta. Puistoalueen jälkeen veden virtausnopeus kasvaa (V30). Myös tässä kohtaa uoman pohja muodostuu suurelta osin hiekasta ja sorasta. Kohdissa V31 ja V32 virtausnopeus hidastuu, mutta vesisyvyys kasvaa. Alueella on syvempiä monttuja, jotka sopivat kalojen talvehtimiseen. Vuohenoja ja Pyhäoja yhtyvät kohdassa V33. Yhtymäkohtaan on muodostunut pieni suvantoalue, joka kuitenkin on liettynyt (Kuva 4.12). Vesisyvyys on erittäin pieni. Aluetta voisi syventää ruoppaamalla. Tähän voisi muodostaa pienen lammen, joka lisäisi myös alueen virkistysarvoa. Kuva Vuohenojan ja Pyhäojan yhtymäkohta kävelysillalta kuvattuna. Ojien yhtymäkohta on pahoin liettynyt, minkä johdosta alue ei sovellu kalojen elinalueeksi. Vuohenoja virtaa alaosaltaan Hervannan valtaväylän suuntaisesti. Valtaväylän vieressä virtaavan Vuohenojan virtausnopeus on suuri ja ellei uoma olisi perattu, uomaa voisi luonnehtia koskimaiseksi. Pisteiden V36 ja V37 välissä sijaitsi yksi sähkökalastusala (Kuva 4.13), josta saatiin runsaasti kaloja. Sähkökoekalastustulosten perusteella alue soveltuu nykyisinkin kalojen elinalueeksi. Uoman kiveämisellä kalojen elinolosuhteita voitaisiin edelleen parantaa.

28 24 Kuva Hervannan valtaväylän vieressä virtaava Vuohenoja on perattu. Virtausnopeus on tässä kohtaa hyvä ja pohja muodostuu kiviaineesta. Vedessä on rautasakkaa, mikä ilmentää uomaan purkautuvia pohjavesiä. Hervannan valtaväylän alituksen jälkeen Vuohenojan virtausnopeus heikkenee ja vesi virtaa leveässä uomassa (V38). Uomaan on kaatunut runsaasti puita ja alue on ryteikköinen. Kun Vuohenojassa siirrytään kohti alinta maantiesiltaa, uoma kapenee, virtausnopeus kasvaa ja samalla pohjanlaatu kovenee. Maantiesillan kohdalle muodostuu pieni virta-alue, jossa veden virtaus on varsin hyvä (Kuva 4.14). Maantiesillan jälkeen virtausnopeus jälleen heikkenee ja uoma muuttuu hitaasti virtaavaksi rämeiköksi. Kuva Vuohenojan ylittävän alimmaisen maantiesillan kohdalla on pieni virta-alue. 4.5 Pyhäoja Kaukajärven laskupurossa ei virrannut vettä ollenkaan inventoinnin aikana. Kaukajärven vedenpinta oli niin alhaisella tasolla, että laskupuron suussa oleva pohjapato esti kokonaan virtauksen. Inventoinnin aikana Kaukajärven laskupurossa ei havaittu yhtään kovapohjaista aluetta. Suurin osa uomasta (Py1 Py6) on pehmeää upottavaa sedimenttiä, vain aivan luusuan lähellä ensimmäisen kävelysillan alueella uoman pohja oli hiekkaa. Koska Kaukajärven laskupuron virtaama on ajoittain pieni ja virtaus saattaa loppua kokonaan, kuten havaittiin inventoinnin aikana, virtavesikunnostustoimia ei suositella tehtäväksi tälle uoman osalle. Sen sijaan varsinaisessa Pyhäojassa oli alueita, jossa virtavesikunnostuksilla voidaan parantaa uoman rakennetta ja kalaston tilaa. Pyhäojassa vettä virtasi inventoinnin aikana kohtalaisesti. Pyhäojan virtausnopeus oli pisteen Py7 alueella hyvä ja uoman pohjanlaatu oli kovaa savea. Alueella oli myös pienialaisia paikkoja, joissa oli

29 25 suurempia kiviä uomassa (Kuva 4.15). Pisteiden Py8 ja Py9 välissä uoman pojanlaatu oli hienojakoista ainesta ja hiekkaa. Virtausnopeus oli kuitenkin kohtalainen myös tässä osassa. Puistoalueella uoman virtausnopeus heikkeni hieman ja pohja muuttui pehmeämmäksi. Puistoalueella Pyhäojan vieressä oli istutettu koivuja, jotka varjostivat uomaa. Hitaasti virtaavaa uomaa jatkui puistoalueelta aina Kaukajärven laskupuron ja Pyhäojan yhtymäkohtaan asti. Veden määrän, kohtalaisen virtausnopeuden sekä kovan savi- ja hiekkamaan takia Pyhäojan Hankkion alueella voisi toteuttaa kunnostustoimia. Uoman kiveämisellä ja kuoppien kaivamisella alueen kalataloudellista tilaa voitaisiin parantaa. Hankkion puistoalueella uomaa voitaisiin muuttaa mutkittelevammaksi ja uomaa voitaisiin myös kivetä. Kuva Pyhäojan Hankkion alueen yläosassa veden virtausnopeus on hyvä. Alueen yläosassa Pyhäoja virtasi savipohjaisessa uomassa ja alueella oli myös vähän suurempia kiviä (vasen kuva). Hiukan alempana uoma pohja muodostui hiekasta ja veden virtausnopeus on kohtalainen. Pyhäojan ja Kaukajärven yhtymäkohdan jälkeen Pyhäoja virtaa hitaasti ryteikköisen metsän keskellä. Pyhäjärventien alituksen jälkeen veden virtausnopeus kasvaa ja pohjan laatu muuttuu hiekkaiseksi (Kuva 4.16). Pyhäoja saa pisteiden Py11 P16 välillä puromaisia piirteitä. Uoman pohjanlaatu on kohtalaisen kovaa hiekkamaata. Uomaan on joutunut varsin runsaasti myös hiekoitukseen tarkoitettua sepeliä. Veden virtausnopeus on varsin hyvä koko matkalta. Uoma on tosin koko matkalta avoin, eikä uomassa ole suurempia kiviä, jotka loisivat kaloille suojapaikkoja. Alue soveltuisi kunnostuskohteeksi. Uomaa voisi kivetä ja muodostaa syvänteitä kalojen suojaksi. Kuva Pyhäoja virtaa pisteiden Py11 Py16 välissä kangasmaalla, minkä johdosta uoman pohja muodostuu hiekasta. Uomalla on puromaisia piirteitä. Kivimateriaalin määrä on vähäinen uomassa. Hautalammin jälkeen Pyhäoja virtaa hitaasti leveässä uomassa ryteikön keskellä. Pisteiden Py17 ja Py18 alueella Pyhäoja virtaa teollisuusalueella. Uoma on tässä kohtaa suora, kivetön ja pohjanlaadul-

30 26 taan pehmeää. Virtausnopeus on heikko. Rautatien alituksen kohdassa (Py19) uomassa on vähän kiviä, mutta alueella ei varsinaisesti ole mitään virta-aluetta. Pisteiden Py21 Py22 kohdassa Pyhäoja virtaa Alasniitynkadun lähellä sen suuntaisesti. Uoma on tien vieressä perattu, avoin ja virtausnopeus on pieni. Kohdassa Py23 Pyhäoja virtaa ryteikössä. Pisteen Py24 kohdassa Pyhäoja virtaa teollisuushallin takana aitauksien sisäpuolella. Pyhäoja näyttäisi tässä kohdassa olevan ainakin osittain kunnostettu (Kuva 4.17). On todennäköistä, että uomaa on kunnostettu teollisuushallin rakentamisen yhteydessä. Uomaa on mm. kivetty luonnonmukaisilla pyöreillä kivillä ja virtausnopeus on alueella kohtalainen. Koska uoman vieressä ei ole varjostavia puita, kasvaa uomassa runsaasti vesikasveja. Teollisuushallin jälkeen Pyhäoja virtaa suoristetussa avoimessa uomassa. Kuva Teollisuushallin vieressä olevaa Pyhäojaa on todennäköisesti kunnostettu, sillä uomassa oli pyöreitä luonnon mukaisia kiviä ja virtausnopeus oli alueella kohtalainen. Rautatien ja Pyhäojan ylittävän kävelysillan alapuolella on kivistä tehty pieni pohjapato, joka ainakin alivirtaamakaudella vaikeuttaa kalojen liikkumista. Pohjapadon jälkeen alkaa lyhyt virta-alue, jonka pohjanlaatu on kiviainesta (Kuva 4.18). Vesisyvyys on virta-alueella pieni. Pisteen Py27 jälkeen virtausnopeus heikkenee ja uoman pohja pehmenee. Alaosaltaan Pyhäoja virtaa Hakametsän alueella suoraksi kaivetussa uomassa (Py27 V33). Uoma on kapea, joten vesisyvyys on uomassa kohtalainen. Osassa kohtaa uoma pohjanlaatu on pehmeää (Kuva 4.15). Hakametsän lumenkaatopaikan vieressä uoma kulkee myös savimaa-alueella ja uoman pohja on näissä kohdin kovaa. Uomaan voisi kunnostaa tältä osin tekemällä uomasta luonnollisesti mutkitteleva ja lisäämällä uomaan kiviä. Kuva Pisteen Py27 alueella oleva lyhyt koskimainen virta-alue.

31 27 Kuva Hakametsän alueella Pyhäoja virtaa suoristetussa uomassa. Uoma on toisista kohtaa pehmeää sedimenttiä (vasen kuva) ja toisista kohtaa kovaa savipohjaa (oikea kuva). 4.6 Viinikanoja Viinikanojan ensimmäinen virta-alue sijaitsee luusuan alueella. Kävelysillan alapuolelle on tehty pieni koskialue kivistä. Sekä silta-alueen rantojen että kävelysillan alapuolella sijaitsevan koskialueen rakentamisessa on käytetty murskattua kalliolouhosta, joka ei ole luonnonmukaista materiaalia. Koskialueen jälkeen Viinikanojan on perattua jokiuomaa aina ensimmäiselle maantierummulle asti (Vi2 Vi4). Uoman pohjanlaatu on kovaa kivi- ja hiekka-ainesta (Kuva 4.20). Uoman reunat on reunustettu kivipaaseilla eroosion estämiseksi. Uoman vesisyvyys on varsin suuri (40 60 cm) ja virtausnopeus on kohtalainen. Pisteiden Vi5 ja Vi6 väli on varsin syvää jokiuomaa, jossa veden virtaus on kohtalainen. Uomassa ei ole kiviainesta. Kuva Viinikanojan yläosan uoma on perattua ja suoristettua. Viinikan liikenneympyrän välittömässä läheisyydessä Viinikanaoja virtaa Viinikanojanpuiston keskellä syvässä uomassa. Viinikanoja on poikkeuksellisen hieno tässä kohtaa. Viinikankadun jälkeen veden virtausnopeus kasvaa ja pohja muodostuu tässä kohtaa sorasta ja hiekasta (Kuva 4.21). Näiden tekijöiden ansiosta Viinikanoja saa jokimaisia piirteitä. Suurempia kiviä uomassa ei ole. Uoman rannalla kasvaa vankka lehtipuusto, mikä antaa uomalle lehtomaisen vaikutelman. Uoman hyvä virtausnopeus ja kova pohjanlaatu jatkuvat aina Tampereen valtatien sillalle asti. Sillan jälkeen virtausnopeus heikkenee ja uoman pohja muuttuu pehmeäksi. Käytännöllisesti katsoen Tampereen valtatien sillalta aina Pyhäjärveen asti (Vi9 Vi15) Viinikanoja on hitaasti virtaavaa joen osaa, missä ei voida havaita selviä virta-alueita. Pyhäjärven vedenpinnan korkeus määrittelee pitkälti myös Viinikanojan alaosan vedenpinnan kokeuden ja virtausnopeuden.

32 28 Kuva Viinikan liikenneympyrän välittömässä läheisyydessä Viinikanoja saa jokimaisia piirteitä, mikä yhdessä lehtomaisen puuston kanssa tekee jokiuomasta poikkeuksellisen hienon. 5. YHTEENVETO JA EHDOTUKSET KUNNOSTUSTOIMIKSI Sähkökoekalastusten perusteella kaikissa Tampereen kaupungin taajama-alueella virtaavissa pienvesissä esiintyi kaloja. Uomien pieni koko tai vähäinen virtaama eivät ole este kalojen esiintymiselle näissä vesistöissä. Tutkituissa pienvesistöissä esiintyvät kalat olivat kaikki tavanomaisiksi järvikalalajeiksi luokiteltuja kalalajeja. Virtavesissä lisääntyviä ja koko elinajan niissä viettäviä kalalajeja ei saatu saaliiksi. Vain Viinikanojan kävelysillan koealalta saatiin yksi kivennuoliainen, joka on luokiteltu virtavesikalalajiksi. Myllyojan sähkökoekalastustulosta voidaan pitää erittäin huolestuttavana, sillä vastoin aiempaa tietoa Myllyojasta ei saatu yhtään taimenta saaliiksi. Vuonna 2000 TE-keskuksen toteuttamissa sähkökoekalastuksissa saatiin Pärrinkosken yläosalta betoni padon yläpuolelta 11 taimenta ja Pärrinkosken alaosasta peräti 18 taimenta (Lehtimäki ja Pelkonen 2000). Vaikka vuonna 2013 toteutetuilla sähkökalastuksilla ei saatu yhtään taimenta saaliiksi, ei voida varmuudella sanoa, etteikö vesistössä mahdollisesti eläisi edelleen taimenia. Sähkökoekalastustulokset kuitenkin osoittavat, että Myllyojan taimenkanta on erittäin heikko ja se on ilmeisen häviämisuhan alla. Ei ole tarkempaa käsitystä siitä, miksi Myllyojasta ei nyt saatu taimenia saaliiksi. Taimenkanta on saattanut kärsiä 2000-luvulla vallinneista poikkeuksellisen kuivista kesäkausista. Toisaalta uomassa olevat nousuesteet ovat estäneet taimenten siirtymisen Pärrinkosken alueelta joen yläosalle, mikä on saattanut vaikuttaa kannan heikentymiseen. Myllyojan Sarankulman alueella ja Pirkkahallin läheisyydessä tehdyt ojan putkitukset ovat todennäköisesti heikentäneet kalojen vaellusmahdollisuuksia ja on todennäköistä, että lisäputkitukset tulevat estämään kokonaan taimenten vaellusmahdollisuudet Pyhäjärveen. Myllyojassa vielä mahdollisesti esiintyvän heikon taimenkannan pelastamiseksi tulisi ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin. Virtavesissä elävä kalalajisto, kalakannantiheys ja -biomassa ilmentävät virtaveden tilaa kokonaisvaltaisesti. Sekä Vuohenojan että Pyhäojan virtavesikalalajien (taimen, kivisimppu ja kivennuoliainen) puuttuminen saalislajistosta ilmentää näiden virtavesien heikkoa tilaa. On tosin huomioitava, että näitä virtavesikalalajeja ei myöskään saatu saaliiksi Myllyojan luonnontilaisiksi luokitelluilta koskialueilta. On selvä, että sähkökoekalastusalan virtausolosuhteet, uoman rakenne ja suojapaikkojen määrä vaikuttavat suoraan kalaston määrään. Toisaalta on hyvä muistaa, että vähävetisissä virtavesissä kalojen talvehtimisalueiden puuttuminen saattaa olla este alueella esiintyvän virtakalalajiston esiintymiselle. Virtavesikunnostusten toteuttaessa tulisi lisääntymisalueiden (kutusoraikoiden) teon lisäksi tehdä alueelle myös kalojen talvehtimisalueita.

33 29 Vuohenojassa ja Pyhäojassa esiintyvät virta-alueet olivat kaikki ihmisen toiminnan seurauksena voimakkaasti muokattu. Yleisin havainto oli, että alueella esiintyvät virta-alueet oli perattu avonaisiksi, eikä uomassa ollut suurempia kiviä, jotka muodostaisivat virtavesikaloille suojapaikkoja. Myllyoja Myllyojan ensimmäisenä kunnostustoimenpiteenä kaikki kalankulkua rajoittavat nousuesteet tulisi poistaa. Merkittävimmät nousuesteet ovat kivipato Pärrinkosken niskalla, betonista tehty pato Pärrinkosken yläosalla ja hieman se sen yläpuolella sijaitseva virtaaman säännöstelyyn rakennettu rakennelma. Tämän lisäksi Myllyojaa ei tulisi enää putkittaa yhtään sen alaosalta, vaan alueen rakentamisessa Myllyoja tulisi ottaa huomioon osana ympäristöä. Myllyoja virtaa yläosaltaan luonnonsuojelualueella, minkä vaikuttaa olennaisesti kunnostustoimien luvituksen ja toteutuksen kautta alueella tehtäviin virtavesikunnostuksiin. Koska Myllyoja on yläosaltaan lähes täysin luonnollisessa tilassa, ei alueelle tarvitse tehdä suurempia virtavesikunnostustöitä. Inventointi kuitenkin osoitti, että Myllyojassa on erittäin vähän taimenen lisääntymiseen tarvittavia kutusoraikoita. Kutusoraikoitten muodostaminen Myllyjoen yläosalle olisi toimenpide, joka parantaisi alueella vielä mahdollisesti esiintyvän taimenkannan luontaista lisääntymistä ja voimistaisi tätä kautta kannan tilaa. Kutusoraikoita voitaisiin tehdä sekä Myllyojan luusuan alueelle että Pärrinkosken niska-alueelle. Talkootyöllä tapahtuvat virtavesikunnostukset sopisivat Myllyojan kunnostusmenetelmiksi. Vuohenoja Vuohenojassa tehtävät virtavesikunnostustoimet voidaan jakaa puistoaluilla tehtäviin toimenpiteisiin sekä Vuohenojassa havaittujen kovapohjaisten virta-alueiden kunnostustoimenpiteisiin. Ruotulanpuiston ja Sammon valtatien läheisyydessä sijaitsevan puiston alueella virtaavalla Vuohenojalla tulisi tehdä kunnostustoimenpiteitä, jotka tekisivät uomasta luonnonmukaisemman näköisen. Uomasta tulisi tehdä mahdollisuuksien mukaan luonnonmukaisesti mutkitteleva. Uomaa tulisi myös kivetä ja tehdä uomasta syvyyssuhteiltaan vaihteleva (Kuva 5.1). Puistoalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös uoman vierellä kasvavaan puustoon uoman varjostuksen lisäämiseksi. Inventoinnin perusteella Vuohenojassa on runsaasti virta-alueita, jotka tarvitsisivat kunnostustoimia. Kunnostustoimenpiteet eivät eroa eri virta-alueiden välillä. Kaikkien virta-alueiden tilaa voidaan parantaa uoman kiveämisellä suurikokoisilla kivillä sekä kutusoraikoitten ja kalojen talvehtimisalueiden rakentamisella. Vuohenojan pienen koon ja vähäisen virtaaman ansiosta virta-alueiden kunnostustoimet voidaan toteuttaa suurimmalta osin käsivoimin talkootyönä. Konetyötä tarvitaan kuitenkin kalojen talvehtimismonttujen teossa ja liettyneiden jokiosuuksien ruoppauksessa (V33). Konetyötä tarvitaan myös kivi- ja sora-aineen kuljettamisessa lähelle kunnostuskohteita. Vuohenojan kovapohjaiset virta-alueet: Virta-alue 1: Takahuhti yläpuoli, V7 V8 Virta-alue 2: Huikas, V12 V16 Virta-alue 3: Ruotulanpuisto alaosa, V18 Virta-alue 4: Sammon valtatien pohjoispuolen pitkä virta-alue, V20 V26 Virta-alue 5: Hervannan valtaväylän vierus, V35 V37 Virta-alue 6: Vuohenojan alaosa, V39

34 30 Ennen kunnostuksia Kunnostuksien jälkeen Kuva 5.1. Kuvaesimekki siitä, minkä näköinen Vuohenoja puistoalue voisi olla kunnostustoimien jälkeen. Kiveämisillä sekä uomaa mutkittelemalla puistoalueilla virtaavista uomista saataisiin luonnonmukaisemman näköisä ja kaloille paremmin soveltuvia. Pyhäoja Pyhäojalla virtavesikunnostukseen sopivia kovapohjaisia virta-alueita havaittiin selvästi vähemmän kuin Vuohenojalla. Pyhäojan virta-alueiden kunnostuksissa tulisi käyttää samoja toimenpiteitä kuin Vuohenojalla. Pyhäojan pisin yhtämittainen virtavesikunnostuksiin soveltuva alue sijaitsee Hautalammin yläpuolella teollisuusalueen läheisyydessä (Py11 Py16). Alueen hyvä saavutettavuus helpottaa tämän alueen kunnostuksia. Uomaa tulisi kivetä suurilla kivillä ja virta-alueelle tulisi tehdä kutusoraikoita. Toinen lyhempi virta-alue sijaitsee Rautatien ja Pyhäojan ylittävän kävelysillan alapuolella (Py26 Py27). Tämän virta-alueen niskalla oleva kivinen pohjapato tulisi muokata niin, että se ei estä kalojen liikkumista. Kosken niskalle voisi tehdä kutusoraikon ja uomaa voisi kivetä suuremmilla kivillä. Hankkion puistoalueella virtaavaa Pyhäojaa tulisi muokata mutkittelevammaksi. Uoman kiveämisellä ja kynnyksiä tekemällä sen virtaamaolosuhteita voitaisiin monipuolistaa. Toimenpiteet lisäisivät myös maisemallisia arvoja. Pyhäoja kovapohjaiset virta-alueet: Virta-alue 1: Hankkion puistoalue ja sen yläpuoli, Py7 Py9 Virta-alue 2: Hautalammin yläpuolella sijaitsevan teollisuusalueen puromainen virta-alue, Py11 Py16 Virta-alue 3: Rautatien ja Pyhäojan ylittävä kävelysillan virta-alue, Py26 Py27

35 31 Viinikanoja Viinikanoja virtaa aivan Tampereen kaupungin keskustan alueella. Sijainti luo suurimmat haasteet virtavesistö kunnostustoimilla, sillä uoman kulkua tai rantoja ei ole mahdollista muuttaa tai muokata. Viinikanojan yläosaa sekä Viinikanojan puiston alueella virtaavaa uomaa voitaisiin kuitenkin mahdollisesti kivetä, mikä monipuolistaisi virtaamaolosuhteita ja loisi kaloille suojapaikkoja. Viinikanojan luusuan alueella sijaitseva rakennettua koskialuetta voitaisiin kivetä luonnonmukaisilla pyöreillä kivillä nykyisen murskatun kallio louhoksen sijaan. Tämän lyhyen koskialueen jälkeen Viinikanoja virtaa suoristetussa uomassa joka on kivetön. Aluetta voisi kivetä ja kynnystää, mikä loisi alueelle virtavesimäisiä olosuhteita (Kuva 5.2). Koska Viinikanoja kulkee tässä kohtaa syvässä uomassa, uoman harkitulla kiveämisellä ei ole vaikutuksia vedenpintaan korkeuteen. Pituutta tällä uomaosuudella on 180 metriä. Viinikanojan keskivaiheilla Viinikan liikenneympyrän läheisyydessä virtaava joen osa on poikkeuksellisen hienon näköinen. Alueen hyvät virtaamaolosuhteet ja pohjan hiekka- ja soramaa luovat hyvät kunnostuslähtökohdat alueelle. Uoman voisi kivetä suurikokoisilla kivillä Viinikankadulta aina Tampereen valtatielle asti (Kuva 5.3). Pituutta tällä uomaosuudella on 130 metriä. Ennen kunnostuksia Kunnostuksien jälkeen Kuva 5.2. Kuvaesimekki siitä, minkä näköinen Viinikanojan yläosa voisi olla uoman kiveämisen jälkeen. Kiveäminen monipuolistaisi uomaa ja lisäisi virtaama vaihtelu. Kivet estäisivät myös jään painumista.

36 32 Ennen kunnostuksia Kunnostuksien jälkeen Kuva 5.3. Kuvaesimekki siitä, minkä näköinen Viinikanojanpuistoalueella virtaava uoma voisi olla kunnostustoimien jälkeen. Viinikanojan Viinikan liikenneympyrän lähellä sijaitsevan virta-alueen kiviämisellä saataisiin positiivisia vaikutuksia virtaamaolosuhteisiin. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Heikki Holsti Hyväksynyt: Kalaosaston johtaja VIITTEET Olli Piiroinen Holsti, H Härmälänojan kalastoselvitys vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje nro 649/HH, 8 s. + liitteet. Kivinen, S Lisäpohjavedenoton vaikutukset Kaukajärven ja sen laskuojan kala- ja rapukantaan. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Kirje nro 901/SK, 11 s. + liitteet. Lehtimäki, V. ja Pelkonen, J Tampereen Myllypuron Pärrinkosken ja Härmälänojan sähkökoekalastus Hämeen TE-keskus, sähkökalastus pöytäkirjat. 5 s. Miettinen, V Kantakaupungin pienvesien suojelutarve. Tampereen kaupunki, ympäristövalvonnan julkaisuja 1/2003, 25 s. + liitteet. Salo, P Tampereen kantakaupunkialueen pienvesiselvitys. Tampereen kaupunki Empäristönsuojelun julkaisu 1/ s.

37 LIITE 1. Myllyojan sekä Vuohenojan ja Viinikanojan sähkökoekalastusalojen sijainnit vuonna 2013.

38 Vihreällä on merkitty sähkökoekalastusalat, jotka kalastettiin KVVY:n toimesta vuonna 2012 liittyen lisäpohjavedenoton vaikutusten selvittämiseen Kaukajärvessä ja sen laskuojassa.

39 LIITE 2. Myllyojan sekä Vuohenojan Viinikanojan virtavesi-inventoinnin kartat ja kohdekuvat. Myllyojan yläosan virtavesi-inventoinnin kohdekartta.

40 M1. Myllyojan suualue (luusua) Peltolammissa. M2. Myllyojan suussa (luusua) sijaitsevan ensimmäinen tierummun edessä oli kiviä, jotka estävät matalalla vedellä kalojen vapaan liikkumisen. M3. Tierummun jälkeen alkaa koskialue, jossa veden virtaus on hyvä ja vesisyvyys on kohtalainen. Uomassa paljon kaatunutta puuainesta. Tähän kohtaan voisi muodostaa kalojen kutusoraikon. M4. Myllyojan ensimmäisen koskialueen yläosaa.

41 M5. Myllyojan ensimmäisellä koskialueella oli useita puista muodostuneita patoja. M6. Toinen puuaineesta muodostunut pato hieman alempana (oikea kuva). M7. Luonnonsuojelualueella virtaavaa koskimaista Myllyojaa. M8. Luonnonsuojelualueella oleva virta-alue levenee tässä kohtaa ja uoman rakenne sekä vesisyvyys olisivat hyviä taimenen poikasia ajatellen. M9. Tässä kohtaa Myllyoja kääntyy jyrkästi oikealle. Vesi virtaa louhikon seassa. Alueella on runsaasti piilopaikkoja taimenille ja ravuille.

42 M10. Louhikon jälkeen Myllyoja virtaa avonaisesti. Hieman alempana veden virtausnopeus heikkenee. M11. Tässä kohtaa alkaa hitaasti virtaava joen osa. M12. Myllyojan ylittävä kävelysilta (vasen kuva) ja näkymä sillalta alavirtaan päin kohti rautatietä (oikea kuva). M13. Rautatien alittavat tierummut ylävirrasta päin kuvattuna (vasen kuva). Rautateiden välissä oleva pieni joen kohta, jossa vesi virtasi kohtalaisesti ja pohja oli kiveä (oikea kuva). M14. Tästä alkaa virta-alue. Uomaa on voimakkaasti perattu ja uomasta kivet on nostettu jokitörmälle.

43 M15. Virta-aluetta hieman alempaa ja risuista muodostunut pato. M16. Koskinäkymää Pärrinkosken yläosalla (vasen kuva). Myllyoja virtaa tässä kohdassa kapeassa uomassa. Vaikka uoma on kivikkoinen, puuttuu uomasta suuremmat kivet. M17. Virta-alueella betonista rakennettu virtaamansäätöjärjestelmä. M18. Talon edustalla virtaavaa Myllyojaa. Tässä kohdassa sähkökalastettiin, mutta saaliiksi ei saatu yhtään kalaa. Suvannon alapäässä on betonista tehty pato. M19. Betonista tehty pato, joka padon luukun eteen asennetun vanerin takia toimii totaalisena nousuesteenä.

44 M20. Padon alapuolella olevaa jyrkkää koskialuetta, joka luontaisesti vaikeuttaa kalojen liikkumista. Pinottujen kivien perusteella tässä kohtaa on todennäköisesti joskus sijainnut saha tai mylly (vasen kuva). M21. Pärrinkosken niskalla oleva kivistä ja puusto muodostunut pato (vasen kuva). Pärrinkosken yläosaa (oikea kuva). M22. Pärrinkosken suuren pudotuskorkeuden ansiosta veden virtausnopeus on erittäin suuri (vasen kuva). M23. Pärrinkosken alaosassa uoma levenee ja pohja muodostuu hiekasta ja sorasta, alue sopii erittäin hyvin elinalueeksi pienille taimenille. M24. Pirkkalasta päin virtaava Saukonoja on rakennettu luonnottoman näköiseksi.

45 M25. Myllyoja saapuu tässä kohtaa Sarankulman teollisuusalueelle. Uoma on rakennettu suoraksi ja avoimeksi. Pintaverhousmateriaalina on käytetty kalliomursketta. Myllyojan alaosan virtavesi-inventoinnin kohdekartta.

46 M26. Teiden välissä oleva lyhyt Myllyojan osa. Alueen kiveämisellä tästäkin alueesta saisi luonnollisemman näköisen (vasen kuva). M27. Teollisuusalueella Myllyoja virtaa hitaasti, mutta vesisyvyys on tässä kohtaa kuitenkin kohtalainen. Uomassa näkyi särkikaloja. M28. Myllyoja on suoristettu teollisuusalueella ja uomassa olevat kivet on nostettu jokitörmälle (vasen kuva). M29. Jokitörmällä olevaa perattua kiviainesta (oikea kuva). M30. Sarankulman teollisuusalueen alaosassa uoma levenee ja veden virtausnopeus on heikko (vasen kuva). M31. Myllyojaa on hiljattain täytetty tässä kohtaa murskeella. Uoman kaventamisen ansiosta vesi virtasi kohtalaisesti uomassa (oikea kuva).

47 M32. Täytetyn Myllyojan uoman alaosaa (vasen kuva). M33. Tästä kohtaa Myllyoja on putkitettu uuden Pirkkahallin parkkipaikan alitse (oikea kuva). M34. Härmälän asuinalueen vieressä virtaavaa Myllyojaa. Näkymä Nuolialantien sillalle (vasen kuva). M35. Myllyojan alaosalla olevan vanha silta (oikea kuva). M36. Myllyojan laskukohta Pyhäjärvessä.

48 Vuohenojan ja Pyhäojan alaosan virtavesi-inventoinnin kohdekartta. Keltaisella merkityt kohteet ovat nousuesteitä (V23, V37 ja Py26).

49 V1. Vuohenoja on yläosaltaan umpeen kasvanut ja vapaata vettä on vähän uomassa. V2. Puuston varjostamilla jokiosuuksilla vesikasveja on vähemmän ja uomassa on vapaata vesitilavuutta. V3. Vuohenoja kulkee yläosalla osittain peltoalueella kapeassa uomassa, minkä johdosta uomassa on kohtalaisesti vettä. V4. Näkymä Vuohenojan kaarteesta, jossa on puustoaluetta. Kartoituksen aikana uomassa tehtiin kalahavainto tässä kohdassa.

50 V5. Tierumpu ylävirrasta päin kuvattuna. V6 Toisen tierummun eteen oli vierähtänyt kivi, joka pidätti virtaamaa. V7. Tässä kohtaa Vuohenojassa alkaa koskimainen virta-alue. Uoman pohjanlaatu oli pääosin kiviä ja virtaus nopeus oli hyvä. Koskimainen virta-alue ulottui pisteelle V8 asti. V8. Tässä kohtaa Vuohenojan virtausnopeus heikkenee, minkä johdosta uoman pohjanlaatu oli pehmeää sedimenttiä. Koska alueella oli vähän puustoa uoma oli voimakkaasti umpeenkasvanut. V9. Suoraksi muokattua Vuohenojan uomaa, jossa pohjalaatu oli pehmeää. Virtaus nopeus oli tässä kohtaa heikko. Puuston varjostuksen ansiosta uoma oli vapaa vesikasveista.

51 V10. Vuohenoja kulkee peltoalueiden läheisyydessä joen yläosalla. Peltojen suojakaista ovat kapeat. V11. Maisema lammesta, joka sijaitsee Vuohenojan yläosalla. U kirjaimen muotoinen lampi on todennäköisesti kaivettu. Tämänkaltaiset lammet elävöittävät taajama-alueiden pienvesiä ja lisäävät maisemallisia arvoja. Lammet toimivat myös mm. kalojen talvehtimisalueina. V12. Tästä alkaa Vuohenojan toinen varsinainen virta-alue. Uomassa pohjan laatu on erikokoista kiveä ja veden virtausnopeus on hyvä. Uoma on kuitenkin perattu voimakkaasti V13 ja V14. Uoman törmällä on perkauksista peräisin oleva kiviainesta runsaasti, jota voidaan käyttää hyväksi tämän virtaalueen kunnostustoimissa.

52 V15. Perattua jokiuomaa. V16. Kuva tierummuista ylävirran puolelta kuvattuna. V17. Näkymä Ruotulanpuistoon ylimmältä maantiesillalta. Uoman varsilla ei ole puustoa, mikä suojaisi uomaa. Tämän takia uoma on varsin umpeenkasvanut. Uomassa vesisyvyys on kuitenkin kohtalainen ja tästä kohdasta saatiin sähkökoekalastamalla saaliiksi hauen 0+ ikäisiä poikasia ja ruutanoita. V18. Ruotulanpuistoalueen jälkeen jokiuoma sukeltaa metsän keskelle. Puiston jälkeen uomassa on kohtalaisesti tiputuskorkeutta, minkä takia alueelle muodostuu virta-alue. Vesisyvyys on pieni, mutta veden virtausnopeus on hyvä. Vaikka pohjanlaatu on suurimmaksi osaksi kiveä, uoma on varsin avoin ja suuremmat kivet puuttuvat.

53 V19. Tässä kohtaa Vuohenoja kääntyy jyrkästi vasemmalle. Veden virtaus on tässä kohdassa heikkoa ja pohjanlaatu on pehmeää. Veden syvyys on kuitenkin varsin suuri pisteiden V19 V20 välillä. V20. Vuohenojan ylittävä kävelysilta. Sillan jälkeen veden virtausnopeus kasvaa ja pohjan laatu kovenee. V21. Sillan jälkeen Vuohenojan ponjan laatu on kohtalaisen kovaa hiekka- ja sora-ainesta (vasen kuva) V22. Hieman alempana virtausnopeus kasvaa ja pohja muuttuu kivikkoisemmaksi. Uoma on kuitenkin sillan jälkeen avoin, eikä uomassa ole suurempia kiviä (oikea kuva). V23. Tässä kohdassa uoma kulkee tien alitse. Tierummun yläpäässä on puista rakennettu pato, joka muodostaa kynnyksen ja saattaa alivirtaamakausilla haitat kalojen liikkumista (vasen kuva). V24. Teiden välissä on pieni alue, jossa veden virtaus on hyvä. Uoman pohja muodostuu kokonaisuudessaan pienikokoisesta kivestä (oikea kuva).

54 V25. Sillalta otettu kuva alavirtaan päin (vasen kuva). Pisteiden V25 ja V26 välisen jokiuoman pohjanlaatu on suurimmaksi osaksi kovaa kiviainesta ja veden virtausnopeus on varsin hyvä. V26. Pisteen jälkeen virtausnopeus hidastuu ja pohjan laatu muuttuu pehmeämmäksi (oikea kuva). V27. Sammon valtatien pitkän putkituksen jälkeen Vuohenoja tulee Uusikylän puistoalueelle. Yläosalla pohjanlaatu on kiveä ja alaosalla se on pääosin hiekkaa. V28. Puistoalueella Vuohenojan ylittävän ensimmäisen sillan kohdalla on pieni koskimainen virtapaikka. V29. Puistoalueella uoma näyttää suurimmaksi osaksi tältä. Pohja on hiekkaa ja vesisyvyys on pieni. Uoma on avoin eikä kaloilla ole suojapaikkoja. Puuston varjostus on vähäistä. Vuohenojan ylittää varsin suuri määrä erilaisia putkia ja sähköjohtoja, jotka vaikeuttavat kunnostustoimia. Ennen kunnostustoimiin ryhtymistä alueesta tulisi tehdä johdinselvitys. Maisemallisista syistä nämä kaikki johdot ja putket tulisi laittaa kulkemaan Vuohenojan alitse.

55 V29. Puistoalueella pohjanlaatu on pääosin hiekkaa ja vesisyvyys on pieni. Uomassa ei ole syvänteitä tai suuria kiviä, jotka antaisivat kaloille suojapaikkoja. V30. Puistoalueen alaosassa puusto varjostaa uomaan enemmän ja joen vesisyvyys kasvaa. A) B) C) V31. Puistoalueen jälkeen Vuohenoja kulkee metsän ympäröimänä (kuva A). Maaperä on kangasmaata ja pohjanlaatu on suurimmaksi osaksi hiekkaa. Uomassa ei ole suurempia kiviä, jotka antaisivat suojaa kaloille (kuva B). Joessa on tässä kohtaa kallioleikkaus, joka muodostaa pienen kynnyksen, tämä ei muodostu kuitenkaan kaloille nousuesteeksi (kuva C).

56 V32. Tässä kohtaa joen virtausnopeus on varsin hidas ja joen pohja on pehmeää. Uoman ulkoreunaa on eroosiosuojattu kävelytien veressä (vasen kuva) Vesisyvyys on alueella varsin suuri ja alueella on syvempiä monttuja kaloille (oikea kuva). A) B) C) V33. Kuva kävelysillasta (kuva A) ja näkymä kävelysillalta alavirtaan päin (kuva B). Oikealta tulevan Vuohenojan ja vasemmalta tulevan Pyhäojan yhtymäkohta (kuva C). Yhtymäkohta on matala ja liettynyt. Tähän kohtaan voisi rakentaa pienen altaan, joka tasaisi virtaamia ja toimisi kalojen talvehtimisalueena. V34. Pisteiden V33 V34 väli on hitaasti virtaavaa joen osaa. Pisteen V34 kohdalla ennen tierumpua uomassa on vähän kiviä.

57 V35. Hervannan valtaväylän vieressä Vuohenoja virtaa kapeassa uomassa. Veden virtausnopeus on suuri. Vaikka uoman rannat ovat kivikkoiset, itse uoma on avoin eikä siinä ole kiviä. V36. Hervannan valtaväylän vieressä pisteiden V36 V37 kohdassa Vuohenoja kulkee puuston suojaamana. Virtausnopeus on tässä kohtaa hyvä ja uoman pohjanlaatu on kovaa kiveä. Uoma on avoin eikä uomassa ole kiviä, mikä ilmentää perkauksia. V37. Kuva virta-alueen alaosasta ennen Hervannan valtaväylän alittavia tierumpuja. Tierumpuihin oli kerääntynyt puuainesta, mikä estää kalojen liikkumista. Uoma näyttäisi olevan perattu. Sähkökalastamalla alueelta saatiin runsaasti ahvenia, särkiä, säynäviä ja made, mikä osoittaa, että alue soveltuu kalojen elinalueeksi. Veden lämpötila on huomattavasti alhaisempi kuin muualla Vuohenojalla, mikä johtui yläpuolella sijaitsevan lumenkaatopaikan sulamisvesistä. V38. Alaosalla Vuohenoja kulkee leveässä uomassa jonne on kaatunut runsaasti puuainesta.

58 V39. Maantiesillan kohdalla veden virtaus nopeus kasvaa ja pohja muuttuu kivikkoiseksi. Sillan alueella muodostuu pieni koskimainen virta-alue. Sillan jälkeen virtausnopeus jälleen hidastuu ja pohja muuttuu pehmeämmäksi.

59 Pyhäojan yläosan virtavesi-inventoinnin kohdekartta.

60 Py1. Kaukajärven laskupuron suualue. Py2. Kaukajärven luusuassa on pohjapato, jonka vaikuttaa sen laskuojan virtaamaan (vasen kuva). Inventointihetkellä Kaukajärven veden korkeus oli alle pohjapadon kynnyskorkeuden, minkä johdosta Kaukajärven laskupurossa ei ollut virtamaa. Joen ylittävä kävelysillan kohdalla pohjan laatu oli hiekkaa (oikea kuva). Py3. Yläosalla Kaukajärven laskuoja virtaa leveässä uomassa jossa vesi syvyys on pieni. Uomassa oli runsaasti vesikasveja. Py4. Kangasalantien tierummun kohtaan tulee kaksi putkea, josta purkautuu vettä Kaukajärven laskupuroon. Putkesta tuleva vesi vaahtosi voimakkaasti.

61 Py5. Kaukajärven laskupuron alaosalla vettä on erittäin vähän ja uoman pohjalaatu on pehmeää mutaa (vasen kuva). Uomassa vesi liruu vain 10 cm kapeana norona (oikea kuva). Py6. Kaukajärven laskupuron alaosalla vesisyvyys on suurempi ja uoma on kohtalaisen avoin vesikasveista. Vesi ei virrannut tässäkään kohtaa, koska Kaukajärven vedenpinta oli inventoinnin aikana alemmalla tasolla kuin pohjapato. Py7. Pyhäojaa Hankkion alueella maantiesillan yläpuolella. Tässä kohtaa Pyhäoja kulkee kovan savimaan alueella. Uoma on suora ja kivetön veden virtaus on kuitenkin kohtalainen hyvä alueella. Hieman ylempänä oli pienialaisia alueita, jossa oli myös suurempia kiviä. Py8. Maantien alapuolella veden virtaus oli myös kohtalaisen hyvää. Pohjanlaatu muodostuu osittain hiekasta ja vesisyvyys oli kohtalainen (vasen kuva). Py9. Kuva kävelysillalta ylävirtaan päin katsottuna (oikea kuva).

62 Py10. Hankkion alueella sijaitsevan puistoalueella Pyhäoja virtaa suorassa uomassa. Pohjan laatu on pehmeää. Tältä alueelta saatiin sähkökalastamalla saaliiksi hieman yllättäen yksi made ja pieniä 0+ ikäisiä ahvenia. Py11. Hervannan valtaväylän länsipuolella Pyhäojan virtausnopeus kasvaa ja oja muuttuu puromaiseksi. Teollisuusalueen läheisyydessä Pyhäojaan on valunut runsaasti hiekoitukseen tarkoitettu sepeliä. Py12. Hiekoistussepelin täyttämää Pyhäojan osaa. Py13. Teollisuus alueen läheisyydessä Pyhäoja saa puromaisia piirteitä. Veden virtausnopeus on hyvä ja pohjanlaatu on suurimmaksi osaksi hiekkaa (vasen kuva). Py14. Myös teollisuusalueen alaosan vieressä virtaava Pyhäoja soveltuisi pohjalaadun ja virtausnopeuden ansiosta kunnostuskohteeksi (oikea kuva).

63 Py15. Tukkeutunut tierumpu teollisuusalueella tienvieressä. Tukkeuma estää kalojen liikkumisen. Py16. Tierummun alapuolella joen pohja on kovaa kivi- ja hiekka-ainesta. Py17. Teollisuusalueella Hautalammin alapuolella Pyhäoja virtaa leveässä uomassa hitaasti ja pohja on pehmeää. Py18. Teollisuusalueella Pyhäojan uoma on suora ja kivetön. Py19. Junaradan sillan kohdalla uomassa (ylävirta) on vähän kiviä ja veden virtausnopeus kiihtyy hieman. Py20. Junaradan alavirran puolella sillan alapuolella on tukkeja uomassa.

64 Py21. Ristinarkun alueella Pyhäoja virtaa Alasniitynkadun suuntaisesti. Uoman pohjanlaatu on suurimmaksi osaksi pehmeää, mutta kivisiäkin alueita on. Veden virtausnopeus on heikko (vasen kuva). Py22. Ristinarkun alueella virtaavan Pyhäojan kivinen alue (oikea kuva). Py23. Ristinarkun alueen alapuolella Pyhäoja virtaa metsäalueen keskellä. Uoma on ryteikköinen ja pohjan laatu on pehmeää. Py24. Teollisuushallin vieressä Pyhäoja on kunnostettu puromaiseksi. Pohjanlaatu on erikokoista pyöreää kiveä ja veden virtausnopeus on kohtalainen. Koska alueella ei ole puita varjostamassa uomaa, rantakasvillisuus on tiheää.

65 Py25. Tässä kohtaa Pyhäojan uoma on kaivettu suoraksi ja uoma on kivetön ja avoin. Py26. Rautatien ja Pyhäojan ylittävän kävelysillan alapuolella on pieni kivistä tehty pohjapato, joka estää kalojen liikkumista. Py27. Pohjapadolta alkaa lyhyt virta-alue. Py28. Hakametsän alueella Pyhäoja on kaivettu suoraksi uomaksi, eikä uomassa ole kaloille suojapaikkoja (vasen kuva). Py29. Lumenkaatopaikan vieressä virtaavan Pyhäojan pohjanlaatu on osittain kovaa savimaata, mikä voisi mahdollistaa kunnostustoimet alueella (oikea kuva).

66 Viinikanojan virtavesi-inventoinnin kohdekartta. Vi1. Viinikanojan suualue keväällä 2013 sillan rakennustöiden aikana. Ranta-alue on täytetty kallio murskeella, mikä ei ole luonnonmukainen pintaverhousmateriaali.