LOPPURAPORTTI. projektinro , DNro MMM 4963/715/2005

Transkriptio

1 LOPPURAPORTTI projektinro , DNro MMM 4963/715/2005 JÄRVILOHEN VAELLUSTEN AKUSTINEN TELEMETRIA: TIETOA KALASTUKSEN TÄSMÄOHJAUKSEEN JA JÄRVILOHIKANNAN KESTÄVÄÄN KÄYTTÖÖN Jorma Piironen, Tauno Nurmio, Markku Gavrilov, Tapani Heikkinen, Matti Janhunen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 1. Tutkimuksen tavoitteet Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää: 1) eri viljelylaitoksista olevien järvilohismolttien vaellusta ja selviytymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä jokivaiheessa ja järvivaiheen alussa vertaamalla viljeltyjä lohismoltteja Ala-Koitajoessa, luonnonympäristössä smolttiutuneiden järvilohien ominaisuuksiin ja vaelluskäyttäytymiseen, 2) syönnösalueilta eri järvialtaissa pyydettyjen lohien käyttäytymistä ja liikkumista ennen kutuvaihetta sekä erityisesti niiden kutuvaiheeseen liittyvää vaelluskäyttäytymistä sekä 3) Pielisjokeen kudulle nousseitten ja lypsettyjen emolohien selviytymistä, käyttäytymistä ja mahdollisia vaelluksia takaisin järviin. 2. Tutkimusosapuolet ja yhteistyö RKTL vastasi pääosasta hankkeen töitä. Telemetriaseurannassa tehtiin yhteistyötä dos. Hannu Huuskosen kanssa (JoY, ETI) ja fysiologisissa määrityksissä prof. Matti Vornasen kanssa (JoY, BIO). Syönnöslohien pyynnissä oli mukana myös vapaaehtoisia vetouistelukalastajia. 3. Tutkimuksen tulokset 3.1. Tutkimusmenetelmät ja aineisto 3.1. Järvilohen vaelluspoikaset Järvilohen vaelluspoikasia merkittiin kolmena vuonna ( ) kuudelta eri viljelylaitokselta (niistä käytetään kirjainkoodeja A-F) sekä Ala-Koitajoesta saatuja luonnossa smolttiutuneita ja aktiivisimmassa vaellusvaiheessaan olevia kaloja yhteensä 176 kpl (Taulukko 1). Viljellyt lohet otettiin satunnaisesti toukokuun alkupuolella Kuurnaan tuoduista istutuskuormista. Ne siirrettiin Kuurnaan kalaeräkohtaisiin säilytysaltaisiin, joihin johdettiin Pielisjoen vettä. Kaksivuotiaiden lisäksi merkittiin vertailun vuoksi myös pienet määrät 1- ja 3-vuotiaita järvilohia. Merkinnässä käytettiin amerikkalaisen Sonotronics in valmistamia lähettimiä (v IBT96-I-1 ja v PT-3). Ne ovat yksilöllisesti koodattuja, matalataajuisia (69-83 KHz) äänisignaaleja tuottavia lähettimiä, joiden paristot toimivat noin 21 vrk. Lähettimet laitettiin nukutettujen kalojen ruumiinonteloon noin 1½ cm mittaisesta 1

2 viillosta, joka suljettiin 1-2 tikillä. Noin vuorokauden toipumisajan jälkeen kalat vapautettiin pienissä ryhmissä pääsääntöisesti Kuurnan voimalan alapuolelle Pielisjokeen touko-kesäkuussa ( ). Osa Ala-Koitajoen smolteista vapautettiin Siikakosken alapuolelle lähelle Ala-Koitajoen suualuetta. Joitakin kaloja vietiin myös suoraan Pielisjoen suualuelle. Lähettimillä merkittyjä lohia seurattiin pääsääntöisesti pohjaan ankkuroiduilla signaalien tallentimilla (loggereilla), jotka tallensivat kunkin kalan lähettimen frekvenssin, piipausten välisen ajan (intervallin) sekä päivän ja kellonajan, mikäli kala ui riittävän läheltä loggeria. Valmistajan ilmoittama maksimikantama näille smolttilähettimille oli 750 m, mutta käytännössä havaintoetäisyys oli noin 230 m. Sen vuoksi loggereita sijoitettiin tavallisesti pareittain eri alueille Pielisjokea sekä järvialueen salmiin ja kapeikkoihin (Kuva 1). Loggereihin tallentuneet havainnot luettiin kämmentietokoneella ja koodattiin kalakohtaisiksi excel-tiedostoiksi. Niistä voitiin laskea mm. teoreettisia uintinopeuksia tietyille välimatkoille. Eri laitosten kalat olivat kooltaan poikkeavia ja 2-v keskimäärin selvästi suurempia kuin Ala-Koitajoen smoltit. Vastaavasti Ala-Koitajoen smolttien kuntokerroin oli selvästi laitoskaloja pienempi lukuun ottamatta laitos B:n kaloja v (Taulukko 1). Taulukko 1. Järvilohen vaelluspoikasten telemetriatutkimuksessa käytetyt kalat, niiden keskipuus, -paino sekä kuntokerroin (ja vaihteluväli) Alkuperä pituus, mm (vaihteluväli) paino, g (vaihteluväli) kuntokerroin (vaihteluväli) merkittyjen lukumäärä 2006 Ala-Koitajoki 178 ( ) 43,6 (32-72) 0,77 (0,65-0,89) 8 laitos A 196 ( ) 62,0 (38-122) 0,80 (0,69-0,89) 13 laitos B 186 ( ) 49,4 (33-72) 0,76 (0,70-0,82) 8 laitos D 209 ( ) 77,9 (57-103) 0,85 (0,80-0,98) 13 laitos E 238 ( ) 116,0 (88-174) 0,85 (0,79-0,93) 8 laitos A, 3-v 309 ( ) 245 ( ) 0,83 (0,78-0,88) Ala-Koitajoki 168 ( ) 37,9 (29-55) 0,79 (0,66-0,86) 21 laitos C 208 ( ) 82,3 (54-131) 0,89 (0,80-0,95) 10 laitos D 193 ( ) 72,1 (37-104) 0,95 (0,81-1,20) 12 laitos E 207 ( ) 81,5 (59-104) 0,89 (0,87-0,92) 2 laitos F 202 ( ) 72,0 (48-126) 0,84 (0,78-0,94) Ala-Koitajoki 187 ( ) 50,7 (36-73) 0,76 (0,70-0,87) 14 laitos A 202 ( ) 70,1 (48-115) 0,84 (0,76-0,94) 16 laitos D 198 ( ) 66,3 (51-96) 0,85 (0,79-0,94) 16 laitos F, 1-v 161 ( ) 34,0 (30-37) 0,81 (0,78-0,85) 10 Telemetriamerkinnöissä käytetyiltä järvilohilta otettiin v ja 2007 merkinnän yhteydessä pieni kudosnäyte (noin mg) kiduksen sekundaarilamellien kärjestä. 2

3 Siitä määritettiin kidusten suolatasapainon säätelyyn osallistuvia ionipumppuja kuvaava [3H]ouabainsitoutuminen, joka on sitä korkeampi, mitä aktiivisempia kiduksen ionipumput ovat. Loggereiden sijainti Kuva 1. Järvilohen telemetriatutkimusalue Kuurnasta Pihlajaveden Tuohistonselälle. Seurantalaitteiden (loggereiden) sijainti on ilmaistu punaisilla pisteillä. Samoissa paikoissa loggereita on ollut tavallisesti pareittain. 3

4 Vaelluspoikaset kuvattiin merkinnän yhteydessä vasemmalta kyljeltään digitaalisesti morfologisten ominaisuuksien mittaamista varten. Kuvauksessa käytettiin vakioalustaa, johon oli kiinnitetty skaalausta varten mittanauha sekä 45 asteen kulmaan peili, josta saatiin samalla kertaa myös kuva kalan paksuudesta (Kuva 2). Mitatut muuttujat olivat; lovipituus, standardipituus, silmän (mykiön) etäisyys kuonon kärjestä, yläleuan pituus, rintaevän pituus, pyrstön tyven (peräevän takareunasta pyrstön alkuun) pituus, korkeus pään takaa, selkäevän ja peräevän etureunan kohdalta ja vastaavat paksuudet. Kuva 2. Esimerkkikuva telemetriasmolttien muodon määrittämiseksi. Kaikki morfologiset mitat standardoitiin laskennallisesti, jotta kalojen kokoeroista aiheutuvat vaikutukset mittoihin voitiin ottaa huomioon. Sen jälkeen morfologista aineistoa käsiteltiin tilastollisilla menetelmillä, joilla ensiksi etsittiin vaelluspoikasten muotoa kuvaavia yhteisiä ominaisuuksia (ns. pääkomponenttianalyysi). Pääkomponenttianalyysin tuottamien komponenttien yksilöllisiä pistearvoja testattiin vaellukselle lähteneitten ja jokeen jääneiden lohien välillä. Eri laitoksista tai luonnosta saatujen lohien erotteluanalyysillä (diskriminanttianalyysi) etsittiin morfologisia mittoja, jotka selvimmin erottaisivat eri lohiryhmät toisistaan. Lisäksi tehtiin tilastollisia analyysejä muoto-ominaisuuksien, fysiologian ja vaelluskäyttäytymisen välisten yhteyksien selvittämiseksi Syönnösvaiheiset ja kudulle palaavat järvilohet Vuoksen järvialtailta 4

5 Alun perin tarkoituksena oli saada merkittyä lohia 5-6:lta Etelä-Saimaan järvenselältä vaellusseurantaa varten. Syönnösvaelluksella olevia järvilohia yritettiin pyydystää ensimmäisen kerran kesäkuun alussa 2006 etelä-saimaalla mm. Petraselällä. Vapaaehtoiset uistelijat saivat yhden noin 4 kg lohen kiinni, mutta se oli rasittunut pyynnissä jo niin pahoin, ettei se enää selviytynyt merkintäkuntoon. Pyynnistä luovuttiin vesien lämmettyä. Enonvedestä Enonkoskelta lohia yritettiin pyytää kahdella lohiloukulla loppukesällä Yksi hyväkuntoinen lohinaaras saatiin ja merkittiin 5.9. ja se vapautettiin seuraavana päivänä pyyntialueen lähelle (Taulukko 2). Seuraavan kerran syönnösvaiheen lohia yritettiin pyydystää Pihlajavedellä, Sulkavan seudun vesialueella vapaaehtoisten vetouistelijoiden avustuksella. Pyynnissä saatiin neljä kirkasta lohta (53-64 cm), jotka merkittiin kolme vuotta kestävillä, lämpötilatoiminnon sisältävillä lähettimillä ja vapautettiin pyyntialueelleen Tuohiselälle (vrt. taulukko 2). Keväällä 2007 yritettiin syönnösvaiheisia lohia pyydystää lähetinmerkintää varten uudestaan. Pyynti tapahtui sekä kiinteällä pyydyksellä (lohipaunetilla) että paikallisten vetouistelijoiden voimin (mm. Petran-, Ilkon- ja Huuhanselkä). Toukokuun puoliväliin ajoittuneessa uistelurupeamassa saatiin ainoastaan yksi mitallinen järvilohi, joka kuitenkin kuoli nopeasti pyynnin aiheuttamaan rasitukseen. Pyyntiyrityksistä luovuttiin siltä erää tuloksettomina pintavesien lämmettyä nopeasti yli 12 C:n. Syönnöslohien pyyntiä merkintää varten jatkettiin edelleen edellisvuoden tapaan kahdella Ala-Enonveteen asennetulla lohiloukulla. Loukuilla onnistuttiin pyydystämään ( ) yksi 7,5 kg painava, kutuun valmistautuva koiraslohi, joka merkittiin ja vapautettiin pyyntialueelleen. Loukkupyyntiä on tehty myös Paasivedellä sekä alkukesällä että loppusyksyllä. Lisäksi Paasivedellä on uisteltu ja pidetty lohisiimaa, jota on koettu parin tunnin välein. Syönnösvaiheen lohien merkinnöissä käytettiin Sonotronics in valmistamia CTT-83-3-E lähettimiä, jotka toimivat 3 vuotta. Niillä pystytään rekisteröimään myös kalan lähiympäristön veden lämpötilatietoja. Kalat on nukutettu MS-222:lla (puskuroitu trikaiini) ennen käsittelyä. Mittauksen ja punnituksen jälkeen lähetin on asennettu kalan ruumiinonteloon vatsaan tehdystä 3-4 cm pitkästä viiltohaavasta, joka on suljettu nailontikeillä. Valmistajan ilmoittama kuuluvuus on tälle lähetintyypille jopa 1000 m optimaalisissa olosuhteissa. Käytännössä loggereita on sijoitettu siten, että ne peittäisivät noin 500 m laajuudelle ulottuvan havainnointiympyrän. Kalat on vapautettu heti toipumisen jälkeen (noin 2-3 tunnin kuluttua) tai vasta merkintää seuraavana päivänä pyyntialueelleen. Lähes kaikille merkityille kaloille on lisäksi laitettu selkäevän tyvelle keltainen nauhamerkki tai muovinen t-ankkurimerkki (vrt. taulukko 2). Se on tarkoitettu lähinnä merkiksi kalastajille, jotta he voisivat tunnistaa lähetinlohen ja käsitellä niitä varovaisesti ja vapauttaa saaliiksi saamansa kalat hyväkuntoisina. 5

6 Taulukko 2. Telemetrialähettimillä merkityt syönnösvaiheen järvilohet pvm pyyntipaikka pituus, cm paino, kg lähetin lisämerkki Ala-Enonvesi 69 4, Tuohiselkä 64 ~ 2,7 61 RC Tuohiselkä 53 ~1 62 RC Tuohiselkä 62,5 ~2,4 63 RC Tuohiselkä 56,5 ~1,5 64 RC Enonvesi 78 7,5 67 RC Paasivesi 52,5 1,34 72 RC Paasivesi 46,5 1,1 65 RC Paasivesi 59 1,85 77 XE Paasivesi 75 4,5 75 RC Ala-Enonvesi 63 2,83 78 RC2727 Syönnösvaiheen ja kudulle nousevien lohien seurannassa on käytetty pääsääntöisesti automaattisia äänisignaalien tallentimia (loggereita). Niitä on laitettu järvialtaiden välisiin salmiin sekä kanaviin tai muihin todennäköisiin nousureitin kapeikkohin (vrt. kuva 1) Kuteneet emolohet Pielisjoesta Syksyllä 2007 merkittiin viisi (nrot 91-95) Pielisjokeen noussutta naaraslohta. Mädin lypsyn jälkeen emokalapyynnissä Kuurnasta saadut lohet merkittiin CTT lähettimillä kuten syönnösvaiheen lohetkin. Merkityt yksilöt vapautettiin voimalan alapuolelle , ja niiden liikkeitä seurattiin syksyn ja talven yli jokeen asennetuilla loggereilla ja edelleen kevään koittaessa vaelluspoikasten seurantaa varten järvialueelle eri salmipaikkoihin asennetuilla loggereilla (vrt. kuva 1). Kuteneitten naaraslohien telemetriamerkintöjä jatkettiin syksyllä 2008 vastaavasti merkitsemällä lähettimillä 25 lypsettyä naarasta (1,9-5,4 kg), jotka vapautettiin Pielisjokeen Kuurnassa 14. lokakuuta. Seuranta hoidetaan loggereilla edllisvuosien tapaan. 4. Tutkimuksen tulokset 4.1. Järvilohismolttien vaellukset Vaellus Pielisjoesta Pyhäselälle Vaikka olosuhteet ja vapautusajat vaihtelivatkin eri vuosina, lähtivät Ala-Koitajoesta saadut luonnossa smolttiutuneet järvilohet joesta laitoksissa viljeltyjä smoltteja nopeammin. Keskimäärin nämä smoltit vaelsivat noin 21 km matkan Kuurnasta Pielisjoen 6

7 suulle 17 tunnissa. Nopeimmat Ala-Koitajoesta saadut smoltit olivat jokisuussa 9-10 tunnissa, kun hitaimmilla jokimatkaan kului noin 28 tuntia. Laitoksissa kasvatetuilla 2-vuotiailla vaelluspoikasilla samaan matkaan meni keskimäärin tuntia. Vaihtelu oli suurta eri laitosten kaloilla, mutta myös saman laitoksen eri yksilöiden välillä, kuten myös eri vuosina (Taulukko 2). Nopeimmat laitossmoltit vaelsivat jokimatkan kuitenkin lähes Ala-Koitajoen smolttien nopeudella. Eri laitosten smolteista 21-38% lähti joesta samalla vauhdilla ja noin 50-60% vähintään samalla nopeudella (alle 28 tunnissa) kuin hitaimmat Ala-Koitajoen smoltit. Yksivuotiaat ns. ylälajitteen järvilohet vaelsivat jokimatkan selvästi 2-vuotiaita hitaammin, ja hitaimmalla 1-vuotiaalla reilun 21 km jokimatkaan kului 20 päivää. Vuonna 2006 mukana olleet 3-vuotiaat järvilohet vaelsivat jokimatkan jopa hieman 2-vuotiaita nopeammin (Taulukko 3.). Taulukko 3. Telemetriamerkittyjen järvilohismolttien kalaryhmäkohtaiset vaellusajat tunteina (minimi ja maksimi) Kuurnasta Pielisjoen suuhun (noin 21 km) vuosina Alkuperä keskiarvo minimi maksimi lukumäärä 2006 Laitos A 38,1 10,2 147,9 10 Laitos B 70,1 23,6 146,2 6 Laitos D 39,4 10,9 84,9 10 Laitos E 33,6 13,6 60,8 3 Laitos A: 3-v 28,2 10,9 78,5 7 Ala-Koitajoki 16,3 10,1 28, Laitos C 29,1 14, Laitos D 85, Laitos F 20,8 14, Ala-Koitajoki Laitos A 33,6 19,5 80,9 7 Laitos D 83,8 10,6 228,9 4 Laitos F, 1-v 276,7 15,6 478,9 3 Ala-Koitajoki 18,5 9,3 25,5 6 Yksilölliset erot olivat suuria kaikkina vuosina, mutta myös vapauttamisajankohta vaikutti jonkin verran vaellusnopeuteen joessa. Keväällä 2006 ja 2007 erityisesti laitoksen D lohien vaellus hidastui kevään edetessä ja veden lämpötilojen noustessa. Myös joidenkin muidenkin laitosten lohilla havaittiin samantapainen muutos. Toukokuun alussa vapautetut lohet viipyivät myös pidempään jokimatkalla kuin toukokesäkuun vaihteessa vapautetut lohet. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin niin suurta, ettei tilastollisesti merkitseviä vaellusajan muutoksia ollut havaittavissa. Vuonna 2008 varhainen vapauttamisjankohta toukokuussa johti selkeästi hitaampaan jokivaellukseen, kuin myöhemmin toukokuussa tai kesäkuun alkupuolella vapautetuilla lohilla 7

8 nopeus (km/t) havaittiin. Muuten vapautusajankohdalla ei juuri ollut vaikutusta jokivaelluksen kestoon vuonna Jokivaelluksen tarkemmat analyysit osoittivat vaellusnopeuden vaihtelevan yksilöllisesti myös eri osissa jokea. Esimerkiksi keväällä 2006 vapautettujen vaelluspoikasten laskennallinen uintinopeus Kuurnasta Kulhonselälle vaihteli noin 0,1:stä jopa yli 3:een kilometriin/tunti. Suurin osa smolteista ui tämän osamatkan selvästi loppumatkaa nopeammin, mutta poikkeavia yksilöitä oli joka vuosi (kuva 3). Kulhosta jokisuulle vaellusnopeus vaihteli välillä 0,2-1,7 km/h. On huomattava, että tarkkaa, hetkittäistä uintinopeutta ei tiedetä, vaan nämä luvut ovat osamatkoille laskettuja teoreettisia keskinopeuksia olettaen uintivauhti ko. matkalla tasaiseksi. 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 A37 D55 D54 B12 A26 D35 B36 kala D29 D9 D22 Ala5 A7 D50 Kuurna- Kulhonselkä Kulhonselkä- Pielisjoen suu Pielisjoen suu- Arvinsalmi Kuva 3. Kulhonselällä (noin 11 km Kuurnasta), Pielisjoen suussa (21 km) ja Arvinsalmessa (59 km) havaittujen vaelluspoikasten yksilökohtaiset vaellusnopeudet osamatkoittain v Kalojen yksilökoodit viittaavat laitoksiin (A, B ja D) tai luonnosta saatuihin smoltteihin (Ala) Smolttien laatu ja selviytyminen jokimatkasta Viljelylaitoksissa olevien kalojen koko (Taulukko 1.) ja laatu vaihteli paljon. Vuonna 2006 laitoksen C lohet homehtuivat ja kuolivat jo muutamien päivien säilytyksen aikana eikä niitä voitu käyttää lainkaan merkintöihin. Niillä oli ollut kasvatuksen aikana Flavobakteeri-infektio, joka oli heikentänyt kalojen kuntoa. Laitosten E ja F lohien kuolleisuus oli huomattavan suurta v Laitoksen E lohilla säilytyksen aikainen kuolleisuus oli suurta (noin %) jo v. 2006, mutta v kuolleisuus oli niin suuri, ettei tältä laitokselta saatu kuin 2 kalaa seurantaan. Keväällä 2008 olivat puolestaan laitoksen D järvilohet selvästi aiempia vuosia heikommassa kunnossa (runsaasti rinta- ja vatsaevä- ja kaihia silmissä) ja se näkyi myös näiden smolttien heikompona selviytymisenä jo jokimatkalla. 8

9 Myös muiden laitosten smolttien selviytyminen jokimatkasta vaihteli merkittävästi eri vuosina. Selvitytymiseroja oli myös alkuperän mukaan (Taulukko 3.). Jos selviytymistä arvioidaan koko aineistosta Pielisjoesta lähteneiden merkittyjen smolttien määrien perusteella, vaihteli selviytyminen 2-vuotiailla smolteilla laitoksittain 40-77%:iin. Ala-Koitajoen luonnossa smolttiutuneista kaloista noin 64 % selviytyi jokivaelluksesta Pyhäselälle. Vuosien välillä oli merkittäviä eroja: esim. Ala-Koitajoen smoltit 30 %-100%; laitos D:n smoltit 31-77%. Joella kadonneet smoltit voivat olla petokalojen syömiä, sillä niistä on saatu havaintoja yleensä joen puolivälissä olleista loggereista. Jos nämä kaikki tulkitaan samoin kuolleiksi, on predaation osuus kokonaishävikissä noin 13%. Merkittyjen smolttien hävikki oli kuitenkin lähes 30 % luokkaa ja suurimmat yksittäiset hävikit olivat niissä kalaryhmissä, joiden kuolevuus oli suurinta jo säilytyksen aikana (Taulukko 3.) Taulukko 3. Kuurnasta vapautettujen telemetriamerkittyjen vaelluspoikasten havainnot seuranta-asemilla Pielisjoessa Joella kadonneista kaloista on saatu havaintoja ennen jokisuuta. Vuonna 2006 loggereiden myöhäisen asentamisen takia osa varhain vapautetuista kaloista (suluissa) on voinut ehtiä joesta Pyhäselän puolelle. Alkuperä vapautettu Kuurnasta joelta lähteneet ei yhtään havaintoa joella kadonneet 2006 Ala-Koitajoki laitos A (2) 2 1 laitos B laitos D (1) 2 1 laitos E 8 3 (1) 5 - laitos A, 3-v Ala-Koitajoki laitos C laitos D laitos E laitos F Ala-Koitajoki laitos A laitos D laitos F, 1-v Vaelluksensa huippuvaiheessa olevilla Ala-Koitajoen smolteilla kiduspumppujen keskimääräinen aktiivisuus oli laitossmoltteja korkeampi (kuva 4). Kuitenkin myös joidenkin laitosmolttien kiduspumppujen aktiivisuus oli samaa luokkaa kuin Ala- Koitajoen smolteilla. Kiduspumppujen aktiivisuus oli jonkin verran korkeampi eräiden laitosten smolteilla toukokuussa kesäkuuhun verrattuna. Kevään edetessä aktiivisuus laski ja myös yksilöllinen vaihtelu pieneni (kuva 4). Keskimääräisissä aktiivisuustasoissa oli myös vuotuista vaihtelua. 9

10 [3H]ouabain, nmol/g [3H]ouabain, nmol/g 0,5 0,4 0,3 Ala-Koita laitos E laitos D laitos A laitos A 3-v laitos B 0,2 0,1 0, A) 0,7 0,6 0,5 0,4 laitos F 1-v Ala-Koita laitos C laitos D laitos E 0,3 0,2 0, B) Kuva 4. Järvilohen telemetrialähettimillä merkittyjen smolttien kiduksen ionipumppujen aktiivisuutta kuvaava [3H]ouabainin sitoutuminen (nmol/g kudosta) v (A) ja 2007 (B). Morfologisten mittojen analysointi tuotti selkeät pääkomponentit, mutta niillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä vaelluskäyttäytymiseen. Ainoa tilastollisesti suuntaa antava (p=0,055) yhteys osoitti vaellukselle lähtevien lohien olevan hieman paksumpia kuin vaellukselle lähtemättömien lohien. Aineisto jäi kuitenkin liian pieneksi pidemmälle menevien johtopäätösten tekemiseksi. Yksilöllinen vaihtelu oli morfologisissa, kuten kaikissa muissakin ominaisuuksissa, niin suurta, että näillä yksilömäärillä aineisto jää valitettavasti liian pieneksi. Myöskään erotteluanalyysillä ei pystytty morfologisin perustein smolttien tarkkaan ryhmittelyyn. Vain reilu kolmannes eri ryhmiin kuuluneista smolteista ryhmittyi oikein. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että eri laitoksista ja luonnosta peräisin olevien järvilohien yksilölliset ominaisuudet eivät poikenneet selkeästi toisistaan, vaan niissä 10

11 Vaellusaika (h) oli paljon päällekkäisyyttä. Esimerkiksi yksittäisiä Ala-Koitajoesta saatuja smoltteja luokittui kaikkiin laitoskalaryhmiin ja vain 36 % alkuperäiseen ryhmäänsä. Muutama yksilö neljästä eri laitoksesta oli morfologisesti luonnosta saatujen smolttien kaltainen. Laitossmoltit luokittuivat vaihtelevasti omaan ryhmäänsä (17-50%), mutta kaikissa tapauksissa myös ainakin kolmeen muuhun laitoskalaryhmään. Osaltaan nämä havainnot kuvaavat myös laitoslohien yksilöllisiä eroja smolttiutumiskehityksessä. Ala-Koitajoen smoltit olivat vaelluksensa huippuvaiheessa joutuessaan smolttirysään. Sen vuoksi näiden kalojen käyttäytymistä voidaan pitää luonnonmukaisena. Keväällä 2008 tehty laitossmolttien viikon välein tapahtunut vapauttaminen osoitti laitoskalojen käyttäytyvän keskimäärin luonnosta saatujen smolttien tavoin toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkuun (kuva 5) v laitoskalat Ala-Koita JL Kuva 5. Viikon välein vapautettujen kaksivuotiaiden laitoskalojen ja luonnonlohien keskimääräiset vaellusajat tunteina Kuurnasta Jokiasemalle keväällä Vaellukset järvialueilla Saavuttuaan järvalueelle smolttien vaellusvauhti hidastui oleellisesti ja osa smolteista jäi jo Pyhäselälle ruokailemaan (kuva 1. ja kuva 3.). Vuonna 2006 ja 2008 Pyhäselän eteläpäässä olevaan Vuoniemen salmeen kalat saapuivat 4 22 vuorokaudessa vapautuksesta. Arvinsalmeen lohet saapuivat 5 27 vuorokaudessa vapautuksesta. Arvinsalmen jälkeisen Ukonselän ylityksestä havaintoja saatiin ainoastaan 9 laitoskalasta (Taulukko 4.). Nopein vaelluspoikanen ui paikalle alle viikossa. Hitaampien kalojen lähettimien patteri ehti todennäköisesti kulua loppuun ennen kalojen saapumista paikalle. Ala-Koitajoen verrokkiryhmän kaloista vain 5 havaittiin jokiosuuden jälkeen Vuoniemessä. Niiden vaellusajat Vuoniemeen olivat 5-10,5 vuorokautta. 11

12 Taulukko 4. Kaksivuotiaiden laitoskalojen (n=29) keskimääräiset vaellusajat (min-maks, vrk) vapautuspaikaltaan Kuurnasta eri havaintopaikoille v ja Pielisjoen suu (21 km) Vuoniemi (46 km) Arvinsalmi (59 km) Vuosalmi (70 km) Keskiarvo ,9 (0,4-6,2) 9,7 (4-22) 13,3 (5,1-26,8) 11,6 (6,9-18,8) Kaloja Keskiarvo ,2 (0,4-9,5) 12,5 (6,4-21,1) 14,8 (7,2-25,6) 16,9 (12,6-25,2) Kaloja Vuonna 2008 kauimmaksi ehtinyt merkitty lohi oli uinut Paasiveden etäläpuolella olevaan Oritsalmeen Savonrannalle noin 115 km päähän Kuurnasta ainoastaan 18,5 vuorokaudessa Syönnövaiheen ja kudulle palaavat järvilohet Ala-Enonveden lohinaaras 2006 Ala-Enonvedeltä loukulla saatu järvilohinaaras vapautettiin merkittynä 6.9. pyyntipaikalleen. Loggereita asennettiin Hanhivirtaan, Savonrannan salmiin, Arvinsalmeen, Vuoniemeen ja Tikan kaivantoon Pyhäselän eteläpäähän sekä Pielisjokeen. Se havaitiin Hanhivirrassa (noin 5-6 km pohjoiseen) noin klo Veden lämpötila oli tuolloin 15,4-15,9 C. Lohi jatkoi kutunousuaan vastavirtaan ja se oli Savonrannan Oritsalmessa (veden lt 13,9 C). Siitä noin 60 km päässä olevassa Arvinsalmessa lohi havaittiin , mistä se lähti erittäin nopeasti kohti Pyhäselän eteläosassa olevaa Vuoniemeä (veden lt 12,4 C). Vuoniemen lohi ohitti samana aamupäivänä vain 4 tuntia myöhemmin. Parikymmentä kilometriä pitkän Pyhäselän se ylitti muutamassa päivässä ja nousi Pielisjokeen aamulla (veden lt 10,5 C). Se jäi RKTL:n emokalapyytäjien verkkoon Kuurnan voimalaitoksen alapuolella noin 20 km päässä jokisuusta seuraavana päivänä Tuohiselän lohet Tuohiselällä merkittyjä lähetinlohia jäljitettiin manuaalisella kuuntelulaitteella, ja kolme kalaa onnistuttiin paikallistamaan Tuohiselältä. Neljännestä lohesta (nro 61) saatiin havainto Vänkäläisenselän luoteisreunaan, Selkäsaaren kärkeen sijoitetulla loggerilla. Tämä yksilö (68 cm, 3,2 kg) tarttui myöhemmin ( ) vapaa-ajankalastajan täkyraksiin parikymmentä kilometriä etelämpänä, Sulkavan Siikavedellä. Lähetinlohien liikkeitä on seurattu yhtäjaksoisesti vuoden 2008 loppuun asti Sulkavan ja Savonlinnan vesialueille asennetuilla loggereilla. Talvikuukausien ajalta lohista ei saatu havaintoja, mikä viittaa niiden vähäiseen talviaikaiseen liikkumiseen tai havaintoalueelta poistumiseen (so. erillisiin talvehtimisalueisiin). Seurannan aikana enin osa havainnoista on kirjautunut lohelle nro 63. Tämä yksilö havaittiin Tuohiselän lounaisosassa (Tetriluoto) jo pian merkintänsä jälkeen ja uudemman kerran sa- 12

13 malla paikalla keväällä, 3.4. ja Seuraavan kerran (15.4.) kala paikallistettiin Tuohiselän koillisosassa (välillä Tuohiluoto-Karvasaari) ja edelleen huhtitoukokuun vaihteessa Vänkäläisensaaren kaakkoiskärjestä. Tetriluodon tallentimeen yksilöstä kirjautui yksittäisiä havaintoja aikavälillä Tästä havaintopisteestä saatiin alkukesästä havaintoja myös kahdesta muusta lähetinlohesta (nrot 61 ja 62). Lohi nro 63 palasi syönnöstämään Tuohiselälle muutaman havainnottoman kuukauden jälkeen 2.10., josta lähtien se havainnoitiin säännöllisesti marraskuun alkuun asti (Tetriluodon edusta) (kuva 6.). Todennäköistä on, että myös muut Sulkavan lähetinlohet jäivät vielä Etelä-Saimaalle kasvamaan, sillä oletetun nousureitin kapeikkokohtiin sijoitetuissa loggereissa niistä ei ollut havaintoja. Lohi nro 63 Sulkavan vesillä; 62,5 cm ja 2,5 kg A , 3. ja 10.4., 31.5., , , D B 9.4., 2.5.,10.6., E C ja n. 1 km Viimeinen havainto Kuva 6. Sulkavan Tuohiselälle asennetut loggerit (A-E) ja niissä lohesta nro 63 rekisteröityneet havainnot. Ympyrät kuvaavat karkeasti loggereiden suurinta mahdollista telemetrialähettimien signaalien rekisteröintietäisyyttä. Merkityt lohet vapautettiin Tuohiselälle mustalla neliöllä merkittyyn paikkaan Lohi nro 63 lähti kutuvaellukselle Pielisjokea kohti merkintäalueeltaan jo toukokuun lopulla 2008 (kuvat 6. ja 7.). Lohen kutunousun aikataulu voitiin selvittää melko tarkasti nousureitin salmiin asennettuihin loggereihin tallentuneista tiedoista. Alkumatkaan Tuohiselältä Ala-Enonvedelle Enonkoskelle lohi käytti reilun kuukauden, mutta siitä Pielisjoen suualuelle, lähes 150 km matkan, se ui hämmästyttävän nopeasti, vain parin vuorokauden kuluessa. Pielisjoen suualueella lohi käväisi 7.7., palasi vielä yöksi takaisin Pyhäselälle ja nousi jokeen varhain seuraavana aamuna. 13

14 ens. hav , jokeen Loggereiden sijainti Lohi nro 63 havaittu; merkitty Kuva 7. Sulkavan Tuohiselällä merkityn lähetinlohen (nro 63) kutunousun ajoittuminen Vapautuspaikka Tuohiselällä on merkitty mustalla pisteellä. (Karttapohja: Kirsti Kyyrönen). Kulhonselällä, 10 km:ä jokisuusta, se havaittiin jo noin puolen päivän aikaan samana päivänä. Pielisjoessa lohen nousuvauhti oli edelleen hidastunut ja samaan loggeriin lohen signaali tallentui useita kertoja Kuurnan voimalaitoksen lähelle, noin 500 m voimalaitoksesta alavirtaan, viedyssä loggerissa lohi oli rekisteröitynyt ensimmäisen kerran 4.8., mistä alkaen sen liikkuminen olikin kovin rauhatonta. Se rekisteröityi , 14. ja ja uudelleen samaisessa loggerissa. Sen jälkeen lohi kaikkosi voimalan lähistöltä palatakseen sinne uudelleen 7.9., mistä lähtien sen oleskeluaika voimalan läheisyydessä tiivistyi. Se rekisteröityi samassa paikassa lähes päivittäin yhä pidempiä aikajaksoja aina saakka. 14

15 Kuurnassa pyydettiin emokaloja verkoilla ja myös voimalan alapuolella oleva pyyntilaite oli toiminnassa jo syyskuun 22. lähtien. Tämä lohi ei kuitenkaan sotkeutunut verkkoihin ja useista pyyntiyrityksistä huolimatta se onnistui välttämään pyydykset. Lohen vilkasta liikehdintää kuvaa myös se, että se havaittiin myös useita kertoja Kulhossa, 10 km voimalaitokesta alavirtaan 30.8., 6., 11., 21. ja sekä Kauimmillaan alavirassa, vain parin-kolmen kilometrin päässä jokisuusta, lohi oli käynyt Lokakuun aikana se oli käväissyt lyhyempiä matkoja Kuurnasta alavirtaan useita kertoja. Vielä marraskuussa se oli Pielisjoessa muutaman kilometrin päässä Kuurnan voimalaitoksesta alavirtaan. Kalan lähettimen paristot alkavat olla kulumassa loppuun ja voi olla, ettei siitä enää saada lisää havaintoja Ala-Enonveden kutuvalmis koiras 2007 Ala-Enonveteen asennetulla loukulla onnistuttiin pyydystämään ( ) yksi 7,5 kg painava, kutuun valmistautunut koiraslohi, joka merkittiin ja vapautettiin pyyntialueelleen. Kala siirtyi varsin pian yläpuoliseen Hanhivirtaan, missä se havainnoitiin toistuvasti ajanjaksolla Kyseinen kutuvalmis koiras ei vaeltanut Pielisjokeen, joten siltä selvästikin puuttui tieto (leimautuminen epäonnistunut) lisääntymisjoesta. Kyseessä saattaa olla myös kotiosoitteeton mahdollisesti järvialueelle istutettu kala tai jopa karkulainen lähistöllä sijaitsevalta Enonkosken kalanviljelylaitokselta Kuteneitten emolohien liikkuminen ja selviytyminen Järvialueelta pyydettyjen järvilohien ohella merkittiin syksyllä 2007 viisi (nrot 91-95) Pielisjokeen noussutta naaraslohta. Mädin lypsyn jälkeen Kuurnan emokalapyynnissä saadut lohet merkittiin CTT-3-36-lähettimillä kuten syönnösvaiheen lohetkin. Merkityt yksilöt vapautettiin voimalan alapuolelle , ja niiden liikkeitä seurattiin syksyn ja talven yli jokeen asennetuilla loggereilla ja edelleen kevään koittaessa vaelluspoikasten seurantaa varten järvialueelle eri salmipaikkoihin asennetuilla loggereilla (vrt. kuva 1). Kaikki kuteneet emolohet lähtivät verkkaisesti vapautuksen jälkeen välisenä aikana alavirtaan ja niistä saatiin tietoja Kulhonselältä, noin 10 km alavirtaan olleesta loggerista. Havaintoja oli rekisteröitynyt kolmesta naaraasta lokakuulta aina seuraavan vuoden helmikuulle saakka. Lohi nro 91 oli Kulhossa 16., , ja Lohi nro 93 oli puolestaan rekisteröitynyt saman loggerin muistiin ja lohi nro Jo nämä havainnot osoittavat kuteneitten emolohien liikkuvan aktiivisesti talven aikaan jokialueella. Vuodenvaihteen jälkeen eniten havaintoja Kulhon loggeriin oli tallentunut lohesta nro 91. Havainnot eivät kuitenkaan olleet yhtäjaksoisia ( , 26. ja 31.1., ja ), vaan osoittivat lohen olleen edelleen aktiivinen, vaikka veden lämpötila olikin laskenut jo lähelle nollaa. Lohesta nro 92 saatiin havaintoja Kulhon loggerista toukokuussa ( ), jolloin tämä lohi oli rekisteröitynyt useita kertoja klo 4.31 ja välisenä aikana. Veden lämpötila oli noussut noin 7,5-7,8 C:een. Seuraavat havainnot saatiin Pielisjoen suu- 15

16 alueelta, jokiaseman kohdalta. Lohi nro 93 oli ohittanut jokiaseman loggerit noin klo Merkillepantavaa on, ettei esimerkiksi lohesta nro 95 ollut rekisteröitynyt havaintoja, vaikka se oli siirtynyt järvialueelle. Järvialtailta näistä ns. talvikkolohista saatiin havaintoja Vuoniemestä (lohi nro ja lohi nro ), Arvinsalmesta (lohi nro ) ja Vuosalmesta Rääkkylän kohdalta (lohi nro ). Tuolloin veden lämpötila oli noin 7,2 C. Lohi nro 95 tarttui uistelijan täkyraksiin Paasivedellä Ansoniemessä Villalan kylän tietämillä. Se painoi tuolloin 3,4 kg ja oli purkanut kutupukunsa ja saanut hopeanhohtoisen, vaelluspoikasta muituttavan värityksen. Kala oli laihtunut kutuvaiheen 5 kilon painostaan yli 1,5 kiloa. Myös toinen talvikko oli onnistunut selviytymään Paasivedelle alkukesän aikana, sillä lohi nro 93 jäi RKTL:n lohisiimaan Se saatiin irrotettua vahingoittumattomana jatkamaan matkaansa. Tämän lohen vaellus jatkui aina Pihlajaveden Siikavedelle saakka, missä se jäi verkkoon Lohi painoi ainoastaan 2,6 kg ja oli laihtunut edellisen vuoden kutupainostaan (4,6 kg) jo kaksi kiloa. Jo nämä havainnot osoittavat, että kuteneitten lohien on mahdollista selviytyä takaisin järvialueille ja mahdollisesti myös elpyä uudelleen kutuvalmiiksi. Tämän vuoksi syksyllä 2008 merkittiin Kuurnasta saatuja lypsettyjä emolohia yhteensä 25. Niistä kaksi oli lähtenyt joesta: toinen ja toinen Muut olivat vielä havaintojen perusteella eri osissa Pielisjokea. 5. Toteutusvaiheen arviointi Smolttitelemetria onnistui pääpiirteissään suunnitelmien mukaisesti. Keväällä 2007 oli kuitenkin ennakoitua enemmän teknisiä ongelmia, joiden takia osasta lähettimillä merkittyjä smoltteja ei saatu luotettavasti havaintoja. Järvialueella olisi tarvittu huomattavasti enemmän loggereita, jotta smolttien liikkeistä järvivaiheen alussa olisi saatu tarkempia tietoja. Järvien välisiin kapeikkoihin ja salmiin sijoitetut loggerit tuottivat kuitenkin hyvin tietoa sekä alas vaeltavista smolteista että ylävirtaan vaeltavista kutulohista. Syönnösvaiheisten, sopivan kokoisten (>2 kg) järvilohien pyydystäminen Vuoksen järvialueen eri selkävesiltä osoittautui huomattavasti ennakoitua työläämmäksi ja vaikeammaksi. 6. Julkaisut Hankkeesta on julkaistu tähän mennessä yleisesittely ja ensimmäisen koevuoden smolttitelemetriatuloksia, mutta tarkoituksena on julkaista kerätyt havainnot ja tulokset yhtenäisenä raporttina todennäköisesti RKTL:n raporttisarjassa. Osa tuloksista tultaneen julkaisemaan myös kalabiologian tieteellisissä sarjoissa. Lisäksi havainnoista julkaistaan yleistajuisia artikkeleita kala-alan asiantuntija- ja harrastajalehdissä. Muut hankkeen tulosten julkistukset on esitetty tämän raportin liitteenä. 16

17 7. Tulosten arviointi Smolttien telemetriatutkimukset osoittivat vain osan laitosviljellyistä poikasista käyttäytyvän luonnossa smolttiutuneiden vaelluspoikasten tavoin. Yksilöllistä vaihtelua esiintyi kaikkien lohiryhmien sisällä, mutta vaihtelua esiintyi myös eri laitosten ja samojen laitosten eri vuosien välillä. Sen vuoksi järvilohen säilytysviljelyssä tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota kunkin viljelylaitoksen kasvatusprosessiin ja yksilöllisiin, vaellusvalmiuden kehittymiseen vaikuttaviin tekijöihin. Lisäaineistoa tarvitaan myös hyvän smoltin kriteereiden määrittämiseksi. Syönnösalueilla elävistä järvilohista saatiin ensimmäistä kertaa tarkkoja tietoja jopa usean peräkkäisen vuoden aikana. Näyttääkin siltä, että pysähdyttyään tietylle järvialueelle, lohet liikkuvat enimmäkseen samalla alueella kutuvaiheeseensa valmistautumiseen saakka. Järvilohien kutunoususta ja reiteistä kohti Pielisjokea saatiin myös ensimmäisen kerran tarkkoja havaintoja, tosin vain muutamilta yksilöiltä. Pielisjoen rauhoitus on perinteisesti aloitettu elokuussa, mutta telemetriahavainnot osoittivat ainakin osan kutulohista nousevan jo heinäkuun alussa Pielisjokeen. Siksi järvilohen kuturauhoituksen alkua tulisi harkita aikaistettavaksi. Pielisjoesta pyydettyjen ja lypsettyjen lohien seuranta telemetrialaiteilla osoitti ainakin osan lypsetyistä lohista selviytyvän lypsyä seuraavasta talvesta. Keväällä ainakin kaksi näistä lohista lähti vaellukselle takaisin järvialtaille. Näiden alustavien tulosten varmistamiseksi vuonna 2008 merkittiin Pielisjokeen 25 lypsettyä lohinaarasta. Niiden talviaikaista selviytymistä ja vaelluksia seurataan jatkossa. Kuitenkin jo näiden alustavien tulosten perusteella lypsetyt, hyväkuntoiset lohet tullaan jatkossa vapautamaan takaisin Pielisjokeen Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Smolttien istutusten jälkeisistä käyttäytymisestä ja jokivaelluksista saatiin tietoa, jonka perusteella istutukset Pielisjokeen tulisi ajoittaa noin toukokuun puolivälin ja kesäkuun ensimmäisen viikon väliseksi ajaksi. Tällöin vaellukselle lähteminen on varminta ja vaellus joesta Pyhäselälle nopeinta, mikä todennäköisesti myös lisää lohien selviytymismahdollisuuksia järvivaiheen aikana. Luonnosta saatujen smolttien ja laitossmolttien ominaisuuksien ja vaellukselle selviytymisen erot viestivät siitä, että viljelyssä olisi kehitettävä menettelyjä, joilla eri laitosten olosuhteisiin ja kasvatuskäytäntöihin liittyvä yksilöllinen vaihtelu smolttiutumisessa voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon. Vaikka osa laitoksissa kasvatetuista poikasista käyttäytyi kuten luonnosta saadut vaelluspoikaset, läheskään kaikki 2-vuotiaat eivät olleet smoltteja. Vaikka syönnösvaiheen lohien käyttäytymisestä ei toistaiseksi saatu tietoa kovin monelta kalalta, vaikuttaa siltä, että lohet pysyttelevät ensimmäisen järvikautensa pääsyönnösalueella, muutamien kymmenien kilometrien säteellä jatkossakin, mikäli sopivaa ravintoa (erityisesti muikkua) on riittävästi. Kutunoususta saadut tiedot ovat toistaiseksi vain muutamlat lohelta. Ne osoittavat lohien vaeltavan Pielisjokeen vaihtelevilla nopeuksilla, vaikkakin loppumatkaa kohti kiihtyvällä vauhdilla. Jokeen tulo näyttää näiden havaintojen perusteella vaihtelevan yksilöllisesti, mutta varhaisin to- 17

18 dettu nousu tapahtui jo heinäkuun alussa. Sen vuoksi jokialueen rauhoittamisen aikaistamista nykyisestä elokuun alusta tulisi jatkossa harkita, mikäli vastaavaa aikaista kutunousua havaittaisiin useammilla lohilla. Selkeä ja heti käytäntöön otettavissa oleva toimenpide koskee Pielisjoesta pyydettyjä järvilohen lypsettyjä emokaloja. Hyväkuntoiset lypsetyt lohet kannattaa vapauttaa Tulosten tieteellinen merkitys Järvilohismolttien telemetria tuotti tarkkaa, yksilötason tietoa, joka osoitti vain osan laitoksissa viljeltyjen poikasten olevan istutushetkellä vaellusvaiheisia poikasia. Yksilöllinen vaihtelu vaelluskäyttäytymisessä, ulkoisissa muoto-ominaisuuksissa sekä fysiologiassa osoittautui varsin suureksi. Tulokset antavat viitteitä siitä, että järvilohen säilytysviljelyssä käytettävien istukkaiden kasvatusprosessiin ja yksilöllisesti kehittyviin vaellusominaisuuksiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Syönnösvaiheisista ja kudulle palaavista ja lypsetyistä järvilohista saatu tieto, vaikkakin on vain muutamilta yksilöiltä, on uutta ja ainoalaatuista. 8. Loppuraportin tiivistelmä Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää: 1) eri viljelylaitoksista olevien järvilohismolttien vaellusta ja selviytymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä vertaamalla viljeltyjä lohismoltteja Ala-Koitajoessa, luonnonympäristössä smolttiutuneiden järvilohien ominaisuuksiin ja vaelluskäyttäytymiseen, 2) syönnösalueilta eri järvialtaissa pyydettyjen lohien käyttäytymistä ennen kutuvaihetta sekä erityisesti niiden kutuvaiheeseen liittyvää vaelluskäyttäytymistä sekä 3) Pielisjokeen kudulle nousseitten ja lypsettyjen emolohien selviytymistä, käyttäytymistä ja mahdollisia vaelluksia takaisin järviin kudun jälkeen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin akustista telemetriaa, joka tuottaa yksilöllistä tietoa lohen liikkeistä. Lähetinlohien seuranta perustui suurimmaksi osaksi pohjaan ankkuroitavien signaalien tallentimien eli loggereiden käyttöön. Järvilohismoltteja merkittiin yhteensä 176 kpl ja ne vapautettiin pääosin Kuurnan voimalan alapuolelle Pielisjokeen, mutta joitakin smoltteja tuotiin myös Pielisjoen suualueelle tai niitä vapautettiin myös Ala-Koitajoen suualueelle. Myös kutupyynnissä saadut emolohet merkittiin ja vapautettiin Kuurnassa. Syönnösvaiheen järvilohia yritettiin pyydystää eri puolilta Saimaan järvialtaita, mutta pyynnissä onnistuttiin ainoastaan Pihlajaveden Tuohiselällä, Ala-Enonvedellä sekä Paasivedellä, joista saatiin yhteensä 11 järvilohta telemetriamerkintöihin. Lohet vapautettiin toipumisen jälkeen pyyntialueelleen. Eri laitosten ja vuosien välillä poikasten laadussa oli suuria eroja, mistä todennäköisesti johtui myös suuri vaihtelu eloonjäännissä ja vaelluksissa. Pielisjoesta lähteneiden merkittyjen smolttien määrien perusteella 2-vuotiaiden istukkaiden selviytyminen vaihteli laitoksittain 40-77%:iin. Ala-Koitajoessa, luonnossa smolttiutuneista järvilohista noin 64 % selviytyi jokivaelluksesta Kuurnasta Pyhäselälle. Luonnossa smolttiutuneet, vaelluksensa huippuvaiheessa, olevat Ala-Koitajoen smoltit vaelsivat erittäin nopeasti, keskimäärin 17 tunnissa, noin 21 km jokimatkan Kuurnasta Pyhäselälle. Eri 18

19 laitosten smolteista 21-38% lähti joesta samalla vauhdilla ja noin 50-60% vähintään samalla nopeudella (alle 28 tunnissa) kuin hitaimmat Ala-Koitajoen smoltit. Liian varhainen tai liian myöhäinen istutusajankohta heikensi vaellukselle lähtöä sekä vaellusnopeutta Pyhäselälle. Parhaiten laitosistukkaat vaelsivat, kun istutus tehtiin toukokuun puolivälin ja kesäkuun ensimmäisen viikon välisenä aikana. Järvialueella lähes kaikkien smolttien vaellusvauhti hidastui selvästi ja on todennäköistä, että ainakin osa niistä jäi ruokailemaan eri selkävesien alueelle. Kapeahkosta reitistä Pyhäselän jälkeisestä Arvinsalmesta Rääkkylän Vuosalmeen lohet uivat nopeammin alkaen uudelleen pysähdellä sen jälkeisillä selkävesillä. Kauimmaksi uinut telemetriasmoltti oli ehtinyt Paasiveden eteläpuolen salmiin noin 100 km päähän Kuurnasta vain noin 16 vrk:ssa. Syönnösvaiheisia lohia onnistuttiin pyydystämään ja merkitsemään telemetrialähettimillä viileän veden aikoihin alkukeväällä sekä loppusyksyllä. Lähetinlohista on saatu havaintoja parhaimmillaan jopa 3 vuoden ajalta, mikä osoittaa merkittyjen lohien selviytyneen merkintä- ja pyyntirasituksesta hyvin ja käyttäytyneen normaalisti. Syönnösalueeltaan pyydetyt noin 1,5-2,5 kg lohet liikkuivat suhteellisen lähellä (muutamien kymmenien kilometrien etäisyydellä) pyyntipaikastaan jopa 2-3 vuoden ajan. Kutunoususta Pielisjokeen saatiin tarkkoja tietoja kahdelta Ala-Enonvedestä saadulta lohelta sekä yhdeltä Tuohiselällä Pihlajaveden pohjoisosassa v merkityltä lohelta. Se oleskeli merkintäalueensa läheisyydessä pari vuotta ennenkuin lähti kutuvaellukselle toukokuussa Lohi nousi Pielisjokeen jo heinäkuun alussa 2008 ja sen liikkeistä on saatu runsaasti havaintoja myös joesta. Sukukypsän Ala-Enonvedestä saadun koiraan harhailu viittaa siihen, että sen leimautuminen Pielisjokeen on epäonnistunut tai että se on istutettu järvialueelle. Pielisjoesta saatujen, lypsettyjen järvilohinaaraiden selviytyminen kutua seuranneesta talvesta jokiympäristössä ja lähtö vaellukselle toukokuussa takaisin järvialtaille oli merkittävä havainto, jonka perusteella lypsetyt emot tullaan jatkossa vapauttamaan. Julkaisut Piironen, Jorma Järvilohen vaelluksista uutta tietoa akustisella telemetrialla. Apaja 1/2007: Esitelmät ja muut tulosjulkistukset Piironen, J. Saimaan uhanalaisten lohikalojen tulevaisuus: puntarissa luonnonkierron palauttamismahdollisuudet ja viljely. Esitelmä, Vaelluskalan Vuoksi seminaari, Joensuu Piironen, J. Lohikalojen telemetriatutkimukset Saimaalla. Esitelmä, P-K:n kalaväen seminaari, Joensuun yliopisto , Joensuu 19

20 Jorma Piironen, Sampo Vaarala, Markku Gavrilov, Hannu Huuskonen & Helena Haakana. Acoustic telemetry reveals remarkable differences in migratory behaviour and survival between landlocked salmon (Salmo salar m. sebago) smolts of different origin. 7 th Conference on Fish Telemetry held in Europe, Silkeborg, Denmark, June 2007, posteri Piironen Jorma, Järvilohen telemetriatutkimukset Esitelmä, Pohjois-Karjalan kalaväen seminaari, , Joensuu. Jorma Piironen, Vuoksen järvitaimen ja järvilohen telemetria. Esitelmä, Vuoksen kalatoimikunnan kokous, , Oravi. Jorma Piironen, Saimaan järvilohikannan tila ja tulevaisuus, Esitelmä, Saimaan järvilohistrategian toteutuminen- katsaus nykytilaan, , Savonlinna. Aamu-tv:n Luonto lähellä -sarjan jakso maanantaina esitteli järvilohismolttien elemetriatutkimuksia. Ohjelma lähetettiin uusintana keväällä Telemetriatutkimuksesta uutisoitiin YLE:n Itä-Suomen alueuutisissa sekä Pohjois- Karjalan radiossa lokakuussa Matti Janhunen, Syönnös- ja kutuvaiheen järvilohien telemetriatuloksia. Esitelmä, Sulkavan kalastusalueen kokous, , Sulkava. Jorma Piironen, Järvilohen telemetriatutkimukset Saimaalla. Esitelmä, Rautalammin reitin taimenseminaari, , Kapeenkoski, Äänekoski. Opinnäytetyöt Sampo Vaarala: Saimaan järvilohen vaelluspoikasten telemetrinen vaellustutkimus kesällä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Ympäristöteknologian koulutusohjelma, ss. Ville Luolamo: Saimaan järvilohen vaelluspoikasten akustinen telemetriatutkimus kesällä Turun ammattikorkeakoulu, Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma, 64 s. + liitteet 20