Saimaan järvilohen vaelluspoikasten akustinen telemetriatutkimus kesällä 2008

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Saimaan järvilohen vaelluspoikasten akustinen telemetriatutkimus kesällä 2008"

Transkriptio

1 Opinnäytetyö Saimaan järvilohen vaelluspoikasten akustinen telemetriatutkimus kesällä 2008 Ville Luolamo Kala- ja Ympäristötalouden koulutusohjelma 2009

2 TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Tekijä: Ville Luolamo Aihe: Saimaan järvilohen vaelluspoikasten akustinen telemetriatutkimus kesällä 2008 Ohjaajat: Raisa Kääriä (AMK) ja Jorma Piironen (RKTL) Opinnäytetyön valmistumisajankohta: Maaliskuu 2009 Sivumäärä: liitettä Tämä opinnäyte on osa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa vuosina toteutettua Järvilohen vaellusten akustinen telemetria tietoa kalastuksen täsmäohjaukseen ja järvilohikannan kestävään käyttöön -tutkimushanketta sisältäen kolmannen kenttäkauden (kesä 2008) tulokset. Ultraääniaaltojen ns. akustisen telemetrian keinoin toteutetun vaellustutkimuksen keskeisenä teemana oli selvittää istutettavien Saimaan järvilohen vaelluspoikasten alasvaelluksen ajoittumista ja selviytymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusalue rajoittui järvilohen todennäköisen päävaellusreitin alkuosaan käsittäen Pielisjoen Kuurnasta jokisuuhun ja alapuolisen järvialueen aina Pyyvedelle avautuvaan Orisalmeen saakka. Kolmelta eri laitokselta (A, B ja C) tuotuja 1- ja 2- vuotiaita järvilohen (n=42) sekä verrokiksi luonnossa Ala-Koitajoella smolttiutuneita järvilohen (n=14) ja järvitaimenen (n=6) vaelluspoikasia merkittiin yksilöllisillä ultraäänilähettimillä. Järvitaimenet otettiin tutkimukseen kokeilumielessä. Kalojen seuranta tapahtui joelle ja järvialueen kapeikkoihin sijoitetuilla äänisignaalien automaattisilla rekisteröintilaitteilla. Muutamia kaloista (n=8) seurattiin myös äänisignaalien manuaalisella kuuntelulaitteella veneestä. Vaellusnopeuksiin vaikuttavista tekijöistä tutkittiin kalan painoa, pituutta, kuntokerrointa sekä ympäristötekijöistä vapautusajankohtaa ja Pielisjoen veden lämpötilaa ja virtaamaa. Telemetriaseurannan ohella suoritettiin myös laitoskalaryhmien (A, B ja C) vaellusvalmiutta selvittävä vaelluskoe. Jokiosuuden jälkeen vaelluspoikasten vaellusvauhti hidastui selvästi. Laitoskaloilla esiintyi suurta yksilöllistä vaihtelua vaellusajoissa (heterogeeninen joukko), mutta ainakin osalla vaellusaktiivisuus oli vaellusvalmiuden huippuvaihetta edustavien luonnonlohien luokkaa. Yksivuotiailla laitoslohilla vaelluksen aktiivisuushuippu kehittyi myöhemmin kuin 2-vuotiailla laitoslohilla. Vaellusnopeuksiin vaikuttavista tekijöistä saatiin vain vähän näyttöä. Kuurnasta vapautettujen laitoslohien selviytymisaste Pielisjoella oli 61 % (22/36), luonnonlohien 67 % (8/12) ja järvitaimenten 83 % (5/6). Hakusanat: järvilohi, vaelluspoikanen, akustinen telemetria, vaellusaktiivisuus Säilytyspaikka: Turun ammattikorkeakoulun kirjasto

3 TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES ABSTRACT Fisheries and Environmental Care Author: Ville Luolamo Title: Acoustic telemetry in Saimaa landlocked salmon smolts migration in summer 2008 Instructors: Raisa Kääriä (AMK) ja Jorma Piironen (RKTL) Date: March 2009 Total number of pages: appendixes Finnish Game and Fisheries Research Institute implemented an acoustic telemetry research on the migratory behaviour of juvenile Saimaa landlocked salmon during the years The results of summer 2008 are included in the present study. The objective of the study was to obtain knowledge about smolts migration time period, survival skills and factors influencing them. The area of research covered areas downwards from Kuurna hydroelectric plant to Orisalmi from where Pyyvesi starts. The study concerned one- and two-year-old (n=42) juvenile salmon from different fish hatcheries (A, B and C) and as a comparative group salmon, which were smolted in the River Ala-Koitajoki (n=14). Brown trout smolts in the river Ala-Koitajoki (n=6) were also included in the study. The fish were tracked with a Submersible ultrasonic receiver and manual tracking kit which was used for monitoring some fish from the boat. Factors influencing migration speed included fish length, weight and condition factor and environmental parameters of flow and temperature in the river Pielinen and release date. The Activity of migration in hatchery reared fish was also investigated. It was discovered that the migration speed of salmon and brown trout smolts in the river was lower than in the lake. The hatchery reared fish recorded large difference in migration (heterogeneous group) but some of them migrated as salmon smolted in the Ala-Koitajoki River. One-year-old hatchery reared fish were not developed in migration activity at least in the middle of May. The Investigated parameters did not have considerable effect on migration speed although some correlations were found. We recorded that 26 % (16/62) of the studied landlocked salmon and 17 % (1/6) of the brown trout were lost after release. Keywords: landlocked salmon, smolt, acoustic telemetry, migration activity Deposit at: Library in Turku University of Applied Sciences

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 2 2 TAUSTATIETOJA JÄRVILOHESTA Esiintyminen ja synty Saimaanlohi Levinneisyyshistoria Lisääntymishistoria Luonnonlisääntyminen Biologia Viljely ja kasvatus Järvilohen kalastus Järvilohen vaellustutkimukset 9 3 TELEMETRIA 10 4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimusalue Tutkimusaineisto Vaelluskokeen kalat Lähetinsmoltit Tutkimusmenetelmät Kalojen merkintä ja vapautus Vaelluksen seuranta Veneseuranta Vaellusnopeuden selvittäminen Vaellusaktiivisuuden testaaminen Menetelmätekniikka 27

5 4.7.1 Ultraäänilähettimen kuuluvuus Menetelmätekniset rajoitukset 27 5 TULOKSET Laitoskalojen vaellusvalmius Selviytyminen Pielisjoki Vapautuksen jälkeinen hävikki Vaellusaikataulu Vaelluksen dynamiikka Jokiosuus Järvialtaat Vaellusnopeuksien yksilökohtainen tarkastelu Vaellukseen vaikuttavat tekijät Kalan ulkoiset ominaisuudet Ympäristötekijät Vuorokausirytmi Seurantakoe 49 6 TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA Virhetekijät Järvilohien alkumatkan selviytymiseen vaikuttavat tekijät Vaellusaktiivisuus Järvilohien vaellus Vaelluskäyttäytyminen Veneseuranta vaellustutkimuksessa Pohdinta Johtopäätökset 60 7 KIITOKSET 60

6 LÄHTEET 62 LIITTEET Liite 1. Ala-Koitajoen seurantakalojen alkumatkan vaellusreitit Liite 2. Laitoksen B seurantakalojen alkumatkan vaellusreitit Liite 3. Laitoksen A seurantakalan alkumatkan vaellusreitti KUVAT Kuva 1. Saimaanlohen päävaellusreitti kokonaisuudessaan ja tutkimusalue (punaisella kartassa) Kuurnasta Orisalmeen (Kartta: Kaijomaa ym. 2003, 25) Kuva 2. Kalojen säilytysaltaita Kuurnassa Kuva 3. Ultraäänilähetintyyppi PT Kuva 4. Lähettimen asennus kalan vastaonteloon Kuva 5. Äänisignaalien automaattinen rekisteröintilaite ns. loggeri Kuva 6. Äänisignaalien manuaalinen kuuntelulaite Kuva 7. T-ankkurimerkin asennukseen käytetty käsi-injektori Kuva 8. T-ankkurimerkitty järvilohen vaelluspoikanen Kuva 9. Laitoksen B järvilohismoltin tyypillinen silmän samentuma KUVIOT Kuvio 1. Vaelluskokeen 2-vuotiaiden laitoskalojen pituusjakaumat merkittäessä Kuvio 2. Vaelluskokeen 1-vuotiaiden laitoskalojen (n=105) pituusjakaumat Kuvio 3. Lähetinsmolttien pituusjakauma Kuvio 4. Lähetinsmolttien kuntokerroinjakauma Kuvio 5. Kaksivuotiaiden järvilohien lähtö Kuurnassa Kuvio 6. Yksivuotiaiden järvilohien lähtö kuurnassa Kuvio 7. Viikon välein toteutetun vapautusseurannan (2+2+2 laitoskalaa ja 2 luonnonlohta 29.5 lähtien) lähteneet kalat vapautuspäivittäin Kuvio 8. Kesäkuun kolmena vapautuspäivänä lähteneet kalat Kuvio 9. Kalaryhmien keskimääräiset vaellusnopeudet osamatkoittain Kuurnasta jokisuuhun Kuvio 10. Vaellusnopeus (keskiarvo, minimi ja maksimi) kalaryhmittäin Kuurnastajokisuuhun (22,6 km) Kuvio 11. Kalojen matkanopeuksia Kuurnasta jokisuuhun (22,6 km) ja jokisuusta Vuoniemeen (23 km) Kuvio 12. Kalojen matkanopeuksia Kuurnasta Kulhonselälle (10,4 km), Kulhonselältä Jokiasemalle (11 km) ja Jokiasemalta Vuoniemeen (24,2 km)

7 Kuvio 13. Arvinsalmessa havaittujen kalojen matkanopeudet osamatkoittain Kuurnasta Arvinsalmeen Kuvio 14. Vuosalmessa havaittujen kalojen matkanopeudet Kuurnasta Kulhonselälle (10,4 km), Kulhonselältä-Jokiasemalle (11 km), Jokiasemalta Arvinsalmeen (36,4 km) ja Arvinsalmesta Vuosalmeen (11,1 km) Kuvio 15. Paasvedellä havaittujen kalojen matkakohtaiset nopeudet välillä Kuurna- Jokiasema (21,4 km), Jokiasema-Vuoniemi (24,2 km) ja Vuoniemi-Heinsalmi (49,7 km) Kuvio 16. Yhden laitoskalan (A67) matkakohtaiset nopeudet välillä Kuurna-Orisalmi (108 km) ja yhden järvitaimenen (JT88) vaellusvauhti osamatkoittain välillä Kuurna-Paasvesi (95,3 km) Kuvio 17. Kaksivuotiaiden laitoskalojen painon ja vaellusajan välinen riippuvuus jokiosuudella Kuvio 18. Laitos B:n kalojen pituuden ja vaellusajan välinen riippuvuus Kuurnasta Jokiasemalle Kuvio 19. Ala-Koitajoen järvilohien kuntokertoimen ja vaellusajan välinen riippuvuus jokiosuudella Kuvio 20. Viikon välein vapautettujen kaksivuotiaiden laitoskalojen ja luonnonlohien keskimääräiset vaellusajat (h) Kuurnasta Jokiasemalle Kuvio 21. Kaksivuotiaiden laitoslohien keskimääräiset vaellusajat tunteina Kuurnasta Jokiasemalle vapautuspäivittäin Kuvio 22. Ala-Koitajoen järvilohien keskimääräiset vaellusajat tunteina Kuurnasta Jokiasemalle vapautuspäivittäin TAULUKOT Taulukko 1. Telemetriatutkimuksen lähetinsmoltit kalaryhmittäin Taulukko 2. Vaelluskokeen kalojen keskipainot, keskihajonnat, minimit, maksimit ja kalojen lukumäärä laitosryhmittäin Taulukko 3. Lähetinkalojen keskipainot, minimit, maksimit, keskihajonnat ja kalojen lukumäärä kalaryhmittäin Taulukko 4. Lähetinkalojen kuntokertoimien keskiarvot, minimit, maksimit, keskihajonnat ja kalojen lukumäärä kalaryhmittäin Taulukko 5. Telemetriatutkimuksessa käytetyn lähetintyypin (PT-3) tiedot (Sonotronics, 20 Taulukko 6. Lähetinkalojen selviytyminen jokiosuudella kalaryhmäkohtaisesti Taulukko 7. Keskimääräiset vaellusajat (vrk) välillä Kuurna-jokisuu (22,6 km), Kuurna- Vuoniemi (45,6 km) ja Kuurna-Arvinsalmi (57,8 km) Taulukko 8. Keskimääräiset vaellusajat (vrk) kalaryhmittäin välillä Kuurna-Vuosalmi (68,9 km), Kuurna-Heinsalmi (95,3 km) ja Kuurna-Orisalmi (108 km) Taulukko 9. Vaellusajat tunteina (keskiarvo, minimi ja maksimi) sekä havaintojen lukumäärä kalaryhmittäin Kuurnasta Kulhonselälle (10,4 km) Taulukko 10. Vaellusajat tunteina (keskiarvo, minimi ja maksimi) sekä havaintojen lukumäärä kalaryhmittäin Kulhonselältä Jokiasemalle (11 km) Taulukko 11. Vaellusajat tunteina (keskiarvo, minimi ja maksimi) sekä havaintojen lukumäärä kalaryhmittäin Jokiasemalta jokisuuhun (1,2 km)

8 Taulukko 12. Vaellusajat vuorokausina (keskiarvo, minimi ja maksimi) ja havaintojen lukumäärä Jokiasemalta Vuoniemeen (24,2 km) Taulukko 13. Vaellusajat vuorokausina (keskiarvo, minimi ja maksimi) ja havaintojen lukumäärä Vuoniemestä Arvinsalmeen (12,2 km) Taulukko 14. Vaellusajat vuorokausina (keskiarvo, minimi ja maksimi) ja havaintojen lukumäärä Arvinsalmesta Vuosalmeen (11,1 km) Taulukko 15. Jokisuusta vapautettujen seurantakalojen vaellusaikoja (vrk) järvialtaiden havaintopaikoilla

9 2 1 JOHDANTO Uhanalaisuusluokituksen mukaan järvilohi määritellään nykyisin luonnosta hävinneeksi (Rassi, Alanen, Kanerva & Mannerkoski 2001), koska sen luontaiset lisääntymisalueet ovat lähes täysin tuhoutuneet ja kanta ei tule toimeen ilman tehokasta viljely- ja istutustoimintaa. Istutustoiminnan ansiosta Saimaan järvilohi (lyhemmin saimaanlohi) muodostaa yhä alkuperäisessä elinympäristössään Saimaassa elinkykyisenä elävän kannan. Pitkällä tähtäimellä geneettisen monimuotoisuuden kapeneminen on kuitenkin edelleen uhka kannan sukupuuttoon kuolemiselle, joten tämän perusteella järvilohta voidaan pitää uhanalaisena. Saimaanlohen entiseen kutujokeen, Pielisjokeen, istutetaan vuosittain 2-vuotiaita vaelluspoikasia, joista vuosina Carlin-merkittyjen järvilohien istutusten perusteella palaa sukukypsinä emokaloina kudulle vain 0,038 % (Huuskonen, Figueiredo, Väisänen, Piironen & Kaijomaa 2007, 20). Samansuuruinen suhdeluku on saatu Pielisjoen emokalapyynnin perusteella. Itämeren lohi-istukkaista palaa kudulle yli 20-kertainen määrä järvilohiin verrattuna, keskimäärin 1 % (Kaijomaa, Munne, Piironen, Pursiainen & Turunen 2003, 34). Vuonna 2003 julkaistiin järvilohistrategia Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaamiseksi. Strategian keskeisimmät seikat olivat poikastuotannon tehostaminen luonnollisessa ympäristössä, vuosittainen emokalaston uusiminen järvivaelluksen läpikäyneiden emolohien sukutuotteista, kannan ylläpidon vaatimat poikasistutukset sekä kalastuksen ohjaaminen ja säätely järvilohikannan kalastuskuolevuuden pienentämiseksi. Geneettisen perimän varmistamiseksi emokalaston perustaminen edellyttää vähintään 25 kutuparia vuodessa, mutta tavoitteena on 50 kutuparia, jolloin emokalaston perinnöllinen monimuotoisuus saadaan paremmin turvattua. (Kaijomaa ym. 2003, 3; ) RKTL:n emokalatilaston mukaan 2000-luvulla kudulle palaavien emokalojen määrä on ollut keskimäärin 46 kpl/vuosi. Vuonna 2008 saatiin ennätykselliset 80 emokalaa, joista

10 3 60 oli naaraita. Huolestuttavaa RKTL:n vuosittaisessa emokalapyynnissä on koiraiden vähäinen määrä, joka ei ole ollut vielä kertaakaan 25 yksilön minimitavoitteessa. Syitä kudulle palaavien järvilohien huonoon palaamisprosenttiin voidaan hakea kalastuksesta. Sukukypsyyskoon (noin 60 cm) järvilohi saavuttaa keskimäärin vasta kolmantena järvivuotenaan, mutta Carlin-merkintöjen perusteella valtaosa kaloista pyydetään jo ensimmäisen järvivuoden aikana (Huuskonen ym. 2007, 34). Vaelluspoikasten huono istutuskunto ja vaelluskäyttäytyminen vaikuttaa kalastuksen ohella todennäköisesti huonoon palaamisprosenttiin (Piironen 2008, suullinen tiedonanto). Kalan fyysiset, fysiologiset ja morfologiset tekijät ohjaavat sen vaelluskäyttäytymistä. Telemetriset menetelmät mahdollistavat vaelluspoikasyksiköiden liikkeiden tutkimisen vapautuksen jälkeen. Niiden avulla saadaan tietoa kalojen vaellusreiteistä, vaellusaikataulusta ja vaelluksen dynamiikasta, jotka ovat olennaisia seikkoja kalastuksen ohjauksen ja istutustoiminnan kannalta. Laitoskasvatustoiminnan kannalta on olennaista saada tietoa eri laitoskalaryhmien vaelluskäyttäytymisestä. Lisäksi vertaamalla laitoskalojen ja luonnonkalojen vaelluskäyttäytymistä voidaan löytää kalojen selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tämä opinnäyte on osa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa vuosina toteutettua Järvilohen vaellusten akustinen telemetria tietoa kalastuksen täsmäohjaukseen ja järvilohikannan kestävään käyttöön -tutkimushanketta. Opinnäytteeni sisältää kolmannen kenttäkauden (kesä 2008) tulokset. Tutkimuksessa selvitettiin eri laitoksilta tuotujen ja Ala-Koitajoella luonnossa smolttiutuneiden vaelluspoikasten vapautuksen jälkeisiä liikkeitä ultraääni- ns. akustisen telemetriaseurannan avulla. Tavoitteena oli saada tietoa järvilohen vaelluspoikasten vaellusreiteistä ja vaellusaikatauluista sekä tutkia vaelluksen dynamiikkaa ja siinä esiintyviä yksilö- ja ryhmäkohtaisia eroja. Kalojen selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä pyrittiin myös selvittämään. Telemetriatutkimusta täydensi eri laitoskalaryhmien vaellusvalmiutta selvittävä koe.

11 4 Kolmivuotisen telemetriahankkeen keskeinen teema oli saada tarkempaa ja täsmällisempää tietoa järvilohen vaelluksista kuin Carlin-merkintäaineiston perusteella oli aiemmin saatu. Ensimmäisen vuoden (kesä 2006) tutkimuksessa menetelmän soveltuvuutta testattiin tulevien vuosien tutkimuksia varten ja esitettiin jatkotutkimustarpeet seuraaville kenttäkausille. Jatkotutkimustarpeiksi ensimmäisellä kenttäkaudella esitettiin mm. vapautusajankohdan tarkempaa tutkimista ja keskittymistä lohien liikkeiden seurantaan järvialtailla (Vaarala 2007), mitä tämä tutkimus pyrki valaisemaan. 2 TAUSTATIETOJA JÄRVILOHESTA 2.1 Esiintyminen ja synty Järvilohi on Atlantin lohen sisävesimuoto ja sen synty ajoittuu jääkauden jälkeisiin tapahtumiin, jolloin jäätiköityneen alueen järviin sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa alkoi muodostua kokonaan makeassa vedessä eläviä lohikantoja. Nämä sisävesiin salpautuneet lohikannat vaelsivat syönnökselle meren sijasta makeavetisiin järviin. Järvilohta tavataan monissa suurissa järvissä niin Pohjois-Amerikassa kuin Fennoskandiassa. Järvilohen tieteellinen nimi, Salmo salar m. sebago Girard, saa juurensa Yhdysvalloissa sijaitsevan Sebago-järven mukaan. Amerikan pohjoisosissa järvilohta esiintyy mm. Ontariojärvessä. Euroopassa sitä esiintyy Norjassa kahtena erillisenä kantana, Ruotsin Vänernissa, Suomessa Saimaassa ja Pielisessä sekä Venäjän Karjalassa, jossa on lukuisia kantoja: Laatokan, Äänisen, Kuittijärven, Kivijärven reitin, Seesjärven, Uikujärven, Imandrajärven ja Jänisjärven kannat. (Makkonen ym. 1995, 1.)

12 5 2.2 Saimaanlohi Levinneisyyshistoria Itämeren lohikannat jakaantuvat perinnöllisten erojen perusteella pohjoiseen (lohikannat Pohjois-Ruotsista ja Suomesta), itäiseen (lohikannat Venäjältä, Virosta ja Latviasta) ja eteläiseen (lohikannat Etelä-Ruotsista) ryhmään, mikä vastaa teoriaa kolmesta Itämeren jokia asuttaneesta kehityslinjasta. Saimaanlohi on geneettisesti lähimpänä pohjoisen linjan (atlanttinen linja) lohikantojen kanssa, jotka todennäköisesti levittäytyivät Atlantin puolelta lännestä Keski-Ruotsin poikki Itämeren pohjoisosiin ja Saimaalle Yoldiameren aikaan noin vuotta sitten, jolloin meriyhteys Atlantin puolelta aukesi väliaikaisesti ja Saimaan vesistöalue oli vielä suoraan yhteydessä Pohjanlahteen. Alkujaan Saimaan vedet laskivat luoteeseen. Laskusuunta itään, Vuokseen ja Laatokkaan avautui maakohoamisen seurauksena vasta noin 5000 vuotta sitten. (Koljonen 2008.) Lisääntymishistoria Järvilohta ja järvitaimenta pidettiin yleisesti samana lajina, kunnes Seppovaara osoitti väitöskirjassaan (1962) morfologisten perustein järvilohen erottumisen järvitaimenesta ja esiintymisen Saimaassa ja Pielisessä. Saman osoittivat Westmanin (1970) elektroforeettiset tutkimukset. Saimaanlohien lisääntymispaikkoina toimivat Pielisjoki sekä siihen laskeva Ala-Koitajoki, kun taas Pielisen lohet nousivat kudulle Lieksanjokeen. Seppovaaran (1962) mukaan Saimaan järvilohi eroaa ulkonäöltään hieman lohen merikannoista tummuutensa ja pilkkujen määrän perusteella. (Makkonen ym. 1995, 1.) Pielisen järvilohi menetettiin täysin patoamisen ja voimalaitosrakentamisen johdosta 1960-luvun alussa, joten nykyään Pielisen lohet ovat Saimaan kantaa. Saimaan järvilohen lisääntymisalueet tuhottiin niin ikään voimalaitosrakentamisen seurauksena, mutta ajoissa jo 1940-luvulla aloitettu viljely ja istutustoiminta estivät saimaanlohen lopullisen sukupuuton. Lisääntymisalueiden tuhoutuminen sai alkunsa Pamilon

13 6 voimalaitoksen valmistuttua vuonna 1955, jolloin Hiiskosken säännöstelypadolla Ala- Koitajoen päävirtaus käännettiin kulkemaan tekojärven kautta Pamilon voimalalle, jolloin Ala-Koitajoen vanhan uoman virtaama (79 m 3 /s) pieneni 2 m 3 :iin sekunnissa. Pamilon voimalaitoksen rakentaminen oli lähtölaukaus lopulliselle lisääntymisalueiden tuholle. Seuraavaksi Pielisjoen yläosaan rakennettiin Kaltimon voimalaitos (1958), joka esti järvilohen nousun Ala-Koitajokeen. Lopullinen järvilohen lisääntymisalueiden tuhoutuminen saatiin aikaan joen alaosaan, noin 20 km:n päähän joen suulta, rakennetulla Kuurnan voimalaitoksella vuonna Kaltimon ja Kuurnan voimalaitospadot jättivät alleen järvilohen lisääntymiseen soveltuvat kutukosket. Kuurnan voimalaitosrakentamisen seurauksena alapuoliset Utrankosket vielä ruopattiin, joten ainoastaan lähellä joen suualuetta sijaitsevat Joensuun kosket jäivät potentiaalisiksi järvilohen kutukoskiksi. (Makkonen (toim.) 1999, 49; Kaijomaa ym. 2003, 7.) Voimalaitosrakentamisen ohella uhkan Saimaan järvilohikannalle muodosti Saimaan järvialtailla kalastuksessa tapahtuneet muutokset 1950 luvulta lähtien. Puuvillaverkot saivat väistyä ohutlankaisten ja kestävien nailon- ja monofiiliverkkojen vallattua markkinat. Näiden verkkojen pyyntiteho kasvoi ja isot kalat saaliissa vähenivät, minkä vuoksi tiheäsilmäisten ja pienempiä kaloja pyytävien verkkojen käyttö yleistyi. Tämä johti kudulle palaavien emolohien määrän tuntuvaan vähenemiseen. (Kaijomaa ym. 2003, 13.) Luonnonlisääntyminen Yleisesti ottaen järvilohen poikasympäristöissä korostuvat voimakkaat virrat ja suojapaikkojen saatavuus. Koskessa täytyy löytyä myös eri syvyisiä poikasalueita eriikäisille poikasille (Mäki-Petäys, Huusko & Kreivi 2000, 6). Luonnontilassa Pielisjoen, Ala-Koitajoen ja Lieksanjoen poikastuotantoalueiden perusteella arvioitu järvilohen vaelluspoikastuotanto vuosittain olisi ollut reilut smolttia, josta Pielisjoen ja Ala-Koitajoen osuus noin kpl. Järvilohen lisääntymisestä muissa Vuoksen vesistöalueen koskissa ei ole varmistettua tietoa. Ainoat potentiaaliset kosket olisivat voineet olla eräät Heinäveden reitin jyrkät ja vuolaat kosket. Nykyisin poikasalueet Pielisjoessa ja Ala-Koitajoessa puuttuvat lähes kokonaan. Pielisjoen virta-alueet ovat

14 7 yleisesti ottaen liian syviä järvilohen poikasten elinalueiksi. Joensuun kaupunginkoskia on kunnostettu useampaan otteeseen järvilohen luonnonkierron aikaansaamiseksi, mutta perusongelma näissä koskissa on poikaspinta-alan vähäisyys ja pieni putouskorkeus, joka vaihtelee Pyhäselän pinnan korkeuden mukaan. Ala-Koitajoella poikasalueita on noin seitsemän hehtaaria nykyisellä minimijuoksutuksella 2 m 3 /s, joten järvilohen luonnontuotannon merkitys on tänä päivänä lähes olematonta. (Kaijomaa ym. 2003, ) Biologia Järvilohi on vaelluskala, joka vaeltaa 2-3 vuotta kestävän jokipoikasvaiheen jälkeen syönnökselle järveen. Sukukypsyyden järvilohinaaraat saavuttavat tavallisesti 4-7- vuotiaina ja keskimäärin 4 kg:n painoisina. Kutuvalmiit järvilohikoiraat ovat yleensä naaraita vanhempia (5-8 vuotta) ja suurempia painaen jopa 9 kg. Järvilohikoiraista poiketen osa merilohikoiraista (ns. kossit) nousevat kudulle jo yhden merivuoden jälkeen. (Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos [Viitattu ].) Pienimmät kutuvalmiit naaraat, joita on noin 1 % kaikista emolohista, ovat noin 55 cm:n pituisia ja 2,5-3 kg:n painoisia (Pohjois-Karjalan TE-keskus [Viitattu ]). Järvilohismoltilla tarkoitetaan jokipoikasvaiheen läpikäynyttä vaellusvalmista vaelluspoikasta. Järvilohen synty ajoittuu kevääseen, jolloin mätijyvästä kehittynyt poikanen kuoriutuu. Poikanen elää ensimmäiset vuotensa joessa sille soveliaassa ympäristössä ja siitä kehittyy tämän jälkeen järvivaellukselle lähtevä vaelluspoikanen. Kalan smolttiutuessa sille tapahtuu ulkoisia muutoksia, poikaslaikut häviävät ja kala hopeoituu. Lisäksi kalan aineenvaihdunnassa tapahtuu muutoksia ja kalan ioni- ja vesitasapaino muuttuvat suolaista vettä sietäviksi. Järvilohen vaelluspoikaset eivät tiedä vaeltavansa makeaan veteen vaan merilohen tavoin valmistautuvat siirtymiseen suolaiseen veteen säädelleen suola- ja vesitasapainonsa sen mukaisesti (Piironen 2008, suullinen tiedonanto). Smoltifikaatiota ohjaavat mm. kalan koko, veden lämpötila ja valorytmi. Saimaanlohen smolttiutumista on tutkinut väitöskirjassaan Kiiskinen (2003). Hänen mukaansa lohismoltin vaellus mereen johtuu poikasten kyvyttömyydestä sietää makeaa

15 8 jokivettä eli smolttiutumisen aiheuttamat muutokset pakottavat lohismoltin siirtymään makeasta vedestä kohti suolaista vettä. Tutkimuksen mukaan sama ilmiö on kyseessä järvilohen vaelluspoikasten kohdalla, vaikka poikaset eivät vaella meriveteen. Nykyään luonnollisten lisääntymisalueiden puuttuessa järvilohi smolttiutuu laitosoloissa ja näitä 1- ja 2-vuotiaita laitoskaloja istutetaan järvilohikannan säilyttämiseksi niiden alkuperäisiin lisääntymisjokiin. Laitosoloissa kalat voivat smolttiutua jopa yksivuotiaina Viljely ja kasvatus Järvilohen viljelyvastuu kuuluu tänä päivänä RKTL:n Saimaan vesiviljelylle. Laitos vastaa emokalojen pyynnistä ja emokalaston perustamisesta sekä saimaanlohen monimuotoisen geeniperimän säilyttämisestä viljelykeinoin. Järvilohistrategian (2003) mukaan järvilohen vaelluspoikasia tulisi istuttaa Pielisjokeen vastaava määrä, jonka Pielisjoki ja Ala-Koitajoki kykenivät tuottamaan luonnontilassa ennen niiden rakentamista. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen istutusrekisterin mukaan tämä järvilohismoltin istutustavoite on toteutunut ainoastaan yhtenä vuonna 2000-luvulla. Viljelytekniset ongelmat ovat osaltaan rajoittaneet istukkaiden määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Istukkaiden kasvatus hoidetaan pääosin sopimusviljelynä. Sopimusviljelyssä RKTL ja yksityiset kalankasvattajat tekevät sopimuksen, jonka mukaan RKTL toimittaa mädin sopimuskasvattajille ja sopii ennalta määrättyä hintaa vastaan valmiiden istutuspoikasten lunastuksesta. Poikaset on tällöin toimitettava istutettaviksi sopimuksen mukaisesti ja niiden oltava ennalta määrätyn kokoisia ja laadultaan hyväkuntoisia. Poikasten ollessa huonokuntoisia ennalta määrättyä yksikköhintaa ei velvoiteta noudattamaan. Valtio voi myös jättää koko istutuserän lunastamatta, mikäli poikaset ovat erityisen huonokuntoisia ja epäkelpoja istutettavaksi. Pielisjokeen istutettavien järvilohismolttien kasvatussopimuksien arvo oli vuosina keskimäärin (Ikonen, Pasanen, Kummu & Salminen 2004, 2-9.)

16 Järvilohen kalastus Järvilohistrategiassa (2003) esitetyssä järvilohen vaelluspoikasten todennäköisestä päävaellusreitistä Saimaalla huomataan, että järvilohen syönnösalueisiin sisältyy peräti 11 kalastusaluetta (Kuva 1, s. 13). Tästä johtuen yhtenäinen kalastuksen säätely on hieman ongelmallisempaa ja tekee lajista kalastuksen ohjauksen kannalta erityisen haastavan. Carlin merkintöjen perusteella melkein 40 % järvilohen saaliista saadaan erilaisilla verkoilla. Alamittaisten (alle 40 cm) kalojen määrä on koko aineiston perusteella lähes 50 %. Alamittaisten kalojen määrä on kuitenkin vähentynyt tarkastelujakson loppupuolelle, mikä on todennäköisesti seurausta uistinkalastuksen lisääntymisestä ja/tai verkkokalastuksen hiipumisesta. (Huuskonen ym. 2007, 21; 30.) RKTL:n emokalatilaston mukaan vuosi 2008 oli ennätyksellinen emokalapyynnissä. Tämä viittaa siihen, että kalastusrajoitukset, tiedottaminen ja ohjaus ovat alkaneet tuottaa tulosta järvilohen hyväksi tehdyssä työssä Järvilohen vaellustutkimukset Vuosien Carlin-merkintäaineiston perusteella on saatu yksilökohtaista tietoa Saimaan järvilohen levittäytymisestä syönnösalueille (Makkonen ym. 1995; Huuskonen ym. 2007). Saimaanlohen nykyistä vaellusreittiä ovat selvittäneet myös Kaijomaa ja Salonen (1999) kalastustiedusteluihin perustuvassa tutkimuksessa, jonka mukaan on oletettu, että smoltit kulkevat syvimpien ja virtaamaltaan suurimpien salmien läpi. Viime vuosina tehdyt Saimaan järvilohen vaelluspoikasten telemetriatutkimukset pyrkivät tuottamaan entistä tarkempaa tietoa smolttien vaellusreitistä, vaellusaikataulusta ja vaelluskäyttäytymisestä, jotta entistä täsmällisempiä suosituksia kalastuksen järjestämisestä voitaisiin antaa.

17 10 3 TELEMETRIA Telemetria tarkoittaa langatonta tiedonsiirtoa eläimeen asennettavan lähettimen ja sen signaaleja vastaanottavan laitteen välillä. Menetelmää on käytetty etenkin kalojen paikantamiseen ja liikkeiden seuraamiseen. Kalojen liikkeitä mittaavat aktivuuslähettimet mahdollistavat myös kalojen käyttäytymisen tutkimisen. Erilaisilla lähettimeen asennetuilla antureilla voidaan lisäksi mitata kalan fysiologisia piirteitä esimerkiksi sydämen sykettä tai lihasten sähköistä aktiivisuutta. (Erkinaro & Karppinen 2004.) Kalantutkimus telemetrisin keinoin on mahdollista joko ultraääniin tai radioaaltoihin perustuvan tekniikan avulla. Radioaaltoihin pohjautuva radiolähetintekniikka ei toimi suolaisissa tai hyvin syvissä sisävesissä, joissa voidaan käyttää ultraääniin perustuvaan ns. akustista tekniikkaa. Radiolähettimien signaaleja voidaan paikantaa kuivalta maalta jopa kilometrien päästä automaattisten vastaanottoasemien tai manuaalisten vastaanottimien avulla. Ultraäänisignaaleja voidaan kuunnella ainoastaan vastaanottimen anturin ollessa veden alla. Radioaaltojen avulla saavutetaan tavallisesti ultraääniä suuremmat kuuluvuusalueet, sillä ultraäänilähettimen kuuluvuus rajoittuu yleensä vain muutamaan sataan metriin. Parhaimmillaan ultraäänilähettimen (suuret lähettimet) kuuluvuus voi olla kuitenkin kilometrin luokkaa. Kalantutkimuksessa voidaan käyttää myös molempia tekniikkoja käyttäviä yhdistelmälähettiä, jotka muuntavat ultraäänisignaalit radiosignaaleiksi. Tämä helpottaa esimerkiksi merestä jokeen kutemaan nousevien lohien tutkimista. Meressä lähetin toimii ultraäänityyppisesti lähettäen ääniaaltoja, mutta kalan noustessa jokeen lähetin vaihtaa signaalit radioaalloiksi. (Erkinaro & Karppinen 2004.) Telemetriaa on käytetty hyväksi kalantutkimuksessa jo 1950-luvulta lähtien, mutta lopullinen läpimurto on saavutettu lähetin- ja vastaanotintekniikoiden kehittymisen myötä vasta parin viime vuosikymmenen aikana (Erkinaro & Karppinen 2004). Tulevaisuutta voisi olla lohien vaelluksen tutkiminen satelliittipaikannuksen avulla, joka toisi signaalit suoraan tutkijan tietokoneelle.

18 11 Telemetriatutkimukset ovat vakiintuneet Atlantin lohismolttien vaelluksen seurantaan ja menetelmien avulla on saatu entistä tarkempia tietoja lohien vaelluskäyttäytymisestä. Ellidaar-joella Islannissa havaittiin, että lohismolttien vaelluskäyttäytymisessä on suuria eroja (Antonsson, Gudjonsson & Jonsson 2005). Lohen vaelluspoikasen lisäksi esimerkiksi lohen kutuvaelluskäyttäytymistä Näätämöjoen vesistössä (Vierelä 2008) ja lohenpoikasen talviekologiaa (Stickler ym. 2007) on selvitetty telemetrisen keinoin. Telemetrialla on Suomessa tutkittu myös esimerkiksi harjusta (Hirvonen 1998; Nykänen 2004) ja kuhaa (Kolehmainen 2004). Hirvosen opinnäytteen mukaan Oulujoen radiolähetinseurannan yli 30 cm:n pituiset harjukset (n=12) käyttäytyivät hyvin yksilöllisesti. Nykäsen väitöskirjassa käy ilmi, että harjus vaihtaa olinpaikkaa vuodenajan mukaan. Väitöskirja pohjautuu Kemi- ja Kuusinkijoella suoritettuihin kolmeen tutkimukseen, joissa 64 aikuista harjusta merkittiin radiolähettimillä. Kolehmaisen opinnäyte käsittelee kuhan ultraäänitelemetriaseurantaa Pohjois- Päijänteellä ja Jyväsjärvessä. Tutkimuksessa merkittiin 18 pyyntikokoista kuhaa. Tutkimuksen mukaan Jyväsjärven kuhat olivat hyvin paikallisia liikkuen samoilla alueilla kesäisin ja talvisin. Päijänteen kuhat siirtyivät puolestaan kesällä virtaavaan veteen (Vaajavirran alaosiin) ja talvisin virta-alueelta pois syvempään virtaamattomaan veteen. Telemetriatutkimuksia rajoittavat taloudelliset resurssit, joten suurien kalamäärien merkinnän edellytyksenä on hyvä rahoituspohja. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa käytetyt PT-3 tyypin ultraäänilähettimet maksavat yli 200 /kpl ja ultraäänisignaaleja tallentavat SUR-1 vastaanottimet melkein 1000 /kpl (Sonotronics Product Price List 2008). Kanadan itärannikolla Fundynlahden alueella toteutettu Atlantin lohen telemetriatutkimus on esimerkki hyvän rahoituspohjan omaavasta hankkeesta, sillä peräti 522 lohismolttia varustettiin yksilöllisillä ultraäänilähettimillä. Tutkimuksessa selvitettiin sekä villien lohien että laitoskalojen vaelluksen alkuvaiheen kuolleisuutta. Tutkimuksen mukaan lohismolttien alkumatkan kuolleisuus tällä alueella oli 34 %. Suurimmaksi kuolleisuutta aiheuttavaksi tekijäksi arvioitiin tietyillä alueilla smoltteja syövien petokalojen ja muiden petoeläinten suurta määrää. (Laxroix 2008.)

19 12 Järvilohen telemetriatutkimukset käsittävät smolttien seurannan lisäksi syönnösvaiheen ja kutuvaelluksen sekä kudun jälkeisen selviytymisen ja käyttäytymisen tutkimukset. Näiden tutkimusten vastuutahona toimii Joensuun riistan- ja kalantutkimus. 4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 4.1 Tutkimusalue Tutkimusalue sisältää Pielisjoen Kuurnan voimalaitospadon alapuolelta jokisuuhun ja järvialueen Pyhäselältä Vuoniemen, Arvinsalmen ja Vuosalmen kautta Savonselälle, josta edelleen Heinsalmen (Paasveden pohjoispään salmi) kautta Pyyvedelle avautuvaan Orisalmeen. Tutkimusalue rajoittuu Saimaan järvilohismolttien todennäköisen päävaellusreitin alkuosaan (Kuva 1).

20 Kuva 1. Saimaanlohen päävaellusreitti kokonaisuudessaan ja tutkimusalue (punaisella kartassa) Kuurnasta Orisalmeen (Kartta: Kaijomaa ym. 2003, 25). 13

21 Tutkimusaineisto Tutkimuksessa keskityttiin ns. lähetinsmolttien seurantaan, joita oli kaikkiaan 62 kpl ja joista kahdeksaan kokeiltiin veneseurantaa. Tutkimuksessa oli mukana kolmesta laitoskasvatuserästä satunnaisotannalla valittuja Saimaan järvilohen vaelluspoikasia sekä luonnossa Ala-Koitajoella smolttiutuneita järvilohia ja järvitaimenia. Laitoskaloissa oli sekä 1- että 2-vuotiaita (valtaosa) järvilohia. Yksivuotiaat kalat olivat erään laitoskasvatuserän ylälajite, josta suurimmat yksilöt oli otettu kyseiseen istutuserään (Taulukko 1). Taulukko 1. Telemetriatutkimuksen lähetinsmoltit kalaryhmittäin. Alkuperä kpl Ikä Veneseurannassa Laitos A 16 2v 3 Laitos B 16 2v 3 Laitos C Ala-Koitajoki 14 2 JT 6 Tutkimusjoukon valinta tapahtui Kuurnassa smolttien merkkauksen yhteydessä. Kolmelta kalanviljelylaitokselta (laitokset A, B ja C) kuljetettuja smoltteja otettiin säilytykseen Kuurnassa sijaitseviin säilytysaltaisiin, joissa oli luonnonvesikierto Pielisjoesta (Kuva 2). Kalat tuotiin Kuurnaan toukokuun alkupuoliskolla. Jokaiselle kalaerällä oli oma altaansa. Laitoskalaerät olivat peräisin RKTL:n emokalastosta lypsetystä mädistä Enonkoskelta. Laitoslohet oli kasvatettu sopimusviljelynä Pohjois- Karjalassa (laitos A), Pohjois-Savossa (laitos B) ja Keski-Suomessa (laitos C) sijaitsevilla kalanviljelylaitoksilla.

22 15 Kuva 2. Kalojen säilytysaltaita Kuurnassa. Laitoskasvatettujen vaelluspoikasten lisäksi tutkimukseen pyydettiin Ala-Koitajoelta luonnossa smolttiutuneita järvilohen vaelluspoikasia, jotka olivat peräisin 1-vuotiaina istutetuista kalaeristä. Pyynnin ohessa saatiin myös muutamia järvitaimenia, jotka otettiin kokeilumielessä mukaan tutkimukseen. Luonnonsmolttien pyynti tapahtui tarkoitukseen soveltuvalla smolttirysällä, joka sijoitettiin Ala-Koitajoen alimman kosken niskalle. Tutkimukseen käytetyt kalat pyydettiin aikavälillä Rysästä saadut järvilohet ja järvitaimenet siirrettiin pyydyksen kokemisen jälkeen Kuurnaan hapetetussa kuljetusastiassa. Kuurnassa kyseisiä kaloja säilytettiin omassa altaassa laitoskalojen tavoin Vaelluskokeen kalat Vaelluskokeen kaloista laitoksien A ja B kaksivuotiaat järvilohen vaelluspoikaset merkittiin yksilöllisillä t-ankkurimerkeillä. Laitos A:n perusjoukon koko oli 200 kalaa ja Laitos B:n 197 kalaa johtuen kahdesta rikkoontuneesta merkistä ja yhteen kalaan asennetusta tuplamerkistä. Vaelluskokeen 2-vuotiaiden kalojen pituusjakaumien perusteella B:n kalat olivat pienempiä ja tasakokoisempia kuin A:n kalat (Kuvio 1).

23 Kaloja (kpl) Kaloja (kpl) Laitos A Laitos B Pituusluokan yläraja (mm) Kuvio 1. Vaelluskokeen 2-vuotiaiden laitoskalojen pituusjakaumat merkittäessä. Laitos C:n kaloja ei merkitty etukäteen vaan pituustiedot kirjattiin ylös sumppua koettaessa. Laitoskasvatuserä C:n kalat olivat 1-vuotiasta ylälajitetta ja luonnollisesti kooltaan pienempiä kuin 2-vuotiaat laitoskalat (Kuvio 2) Pituusluokan yläraja (mm) Kuvio 2. Vaelluskokeen 1-vuotiaiden laitoskalojen (n=105) pituusjakaumat.

24 17 Vaelluskokeen kalojen painot olivat samansuuntaiset kuin pituudetkin: laitos A:n kalat olivat suurimpia ja laitos C:n kalat pienimpiä. Yksilöllinen kokovaihtelu oli A:n kaloilla suurinta (Taulukko 3). Taulukko 2. Vaelluskokeen kalojen keskipainot, keskihajonnat, minimit, maksimit ja kalojen lukumäärä laitosryhmittäin. Alkuperä Keskipaino SD Min Maks n Laitos A 70,2 24, Laitos B 48,5 12, Laitos C 28,4 6, Lähetinsmoltit Telemetriatutkimukseen pyydystettiin vertailuryhmäksi Ala-Koitajoelta luonnossa smolttiutuneita järvilohen vaelluspoikasia. Smolttirysään päätyessään kalat olivat jo vaelluksella alas kohti syönnösalueita ja edustivat näin ollen vaellusvalmiuden huippuvaiheessa olevia yksilöitä. Osa saaliiksi joutuneista kaloista oli polttomerkin perusteella varmuudella 1-vuotiaina jokeen istutettuja ja vuoden päivät jokipoikasena joessa asustaneita järvilohen vaelluspoikasia. Lähetinkalojen pienin pituusluokka edustaa kokonaisuudessaan 1-vuotiasta kasvatuserää. Luonnossa smolttiutuneet järvilohet olivat enimmäkseen pienempiä kuin 2-vuotiaat laitoskalat. Järvitaimenten pituudet olivat hyvin vaihtelevat (Kuvio 3).

25 kpl laitoskalat (42kpl) Ala-Koitajoen JL (14kpl) Ala-Koitajoen JT (6kpl) pituusluokat (mm) Kuvio 3. Lähetinsmolttien pituusjakauma. Lähetinkaloista 2-vuotiaat laitoskalat olivat myös painavampia kuin Ala-Koitajoen järvilohet. Pituuksien tavoin laitos C:n 1-vuotiaat järvilohet olivat tasakokoisempia. Tämän selittää se, että kalaryhmä oli laitoskasvatuserän ylälajite (Taulukko 4). Taulukko 3. Lähetinkalojen keskipainot, minimit, maksimit, keskihajonnat ja kalojen lukumäärä kalaryhmittäin. Alkuperä Keskipaino Min Maks SD n Laitos A 70,1 48,1 114,7 16,6 16 Laitos B 66,3 50,8 96,3 13,7 16 Laitos C 34,0 29,9 37,4 2,2 10 Ala-Koitajoki JL 50,7 36,3 73,3 11,7 14 Ala-Koitajoki JT 109,2 53,7 206,5 57,1 6 Ala-Koitajoen järvilohista 42 %:lla oli pienempi kuntokerroin kuin laitoskaloilla eli laitoskalat olivat selvästi painavampia pituutensa nähden kuin luonnosta saadut järvilohen vaelluspoikaset (Kuvio 4).

26 kpl laitoskalat (42kpl) Ala-Koitajoen JL (14kpl) Ala-Koitajoen JT (6kpl) ,70-0,74 0,74-0,79 0,79-0,84 0,84-0,89 0,89-0,94 0,94-0,99 kuntokerroinluokat Kuvio 4. Lähetinsmolttien kuntokerroinjakauma. Yksivuotiaiden laitoslohien kuntokertoimet olivat lähimpänä hoikkien Ala-Koitajoen luonnonlohien kuntokertoimia. Järvitaimenten ja kaksivuotiaiden laitoslohien kuntokertoimet olivat samansuuntaiset (Taulukko 5). Taulukko 4. Lähetinkalojen kuntokertoimien keskiarvot, minimit, maksimit, keskihajonnat ja kalojen lukumäärä kalaryhmittäin. Alkuperä Keskiarvo Min Maks SD n Laitos A 0,84 0,76 0,94 0, Laitos B 0,85 0,79 0,94 0, Laitos C 0,81 0,78 0,85 0, Ala-Koitajoki JL 0,76 0,70 0,87 0, Ala-Koitajoki JT 0,85 0,80 0,94 0, Tutkimusmenetelmät Tutkimus suoritettiin touko-kesäkuussa Kyseessä oli järvilohen vaelluspoikasten akustisen telemetriatutkimuksen kolmas ja viimeinen kenttäkausi.

27 Kalojen merkintä ja vapautus Kalat merkittiin Kalanviljelylaitoksilta (laitokset A, B ja C) tuoduille järvilohen vaelluspoikasille sekä Ala-Koitajoelta pyydystetyille järvilohen ja järvitaimenen luonnonsmoltteille laitettiin vatsaonteloon yksilölliset akustiset lähettimet. Lähettimet olivat ultraäänilähetintyyppiä PT-3. PT-sarjan lähettimet edustavat pienimpiä akustisia telemetrialähettimiä ja niiden valmistaja on Sonotronics. Yleisen säännön mukaan lähettimen paino vedessä tulisi olla 1,5-2 % kalan painosta (Taulukko 2, Kuva 3), jottei se aiheuttaisi haittoja kaloille. PT-3-lähetin ohjelmoidaan tietylle taajuudelle, jolla se lähettää äänisignaaleja (piippauksia) peräkkäisinä jaksoina tietyllä aikavälillä eli intervallilla (noin ms). Näiden tietojen pohjalta kalat voidaan tunnistaa yksilöllisesti. Taulukko 5. Telemetriatutkimuksessa käytetyn lähetintyypin (PT-3) tiedot (Sonotronics, Malli Pituus Halkaisija Paino (vesi) Paino (ilma) Kantavuus Paristojen kesto PT-3 19mm 7.8mm 1g 2g 750m 21 päivää Kuva 3. Ultraäänilähetintyyppi PT-3. Lähettimien asennuksesta kalan ruumiinonteloon vastasi RKTL:n erikoistutkija Jorma Piironen (Kuva 4). Kala nukutettiin neilikkaöljyllä (100mg/l), jonka kantaliuos tehtiin laimentamalla 1 osa neilikkaöljyä 9 osaan 94 % alkoholia. Nukahtaminen tapahtui noin 2-3 min kuluessa, jolloin kala menetti tasapainonsa ja kääntyi vatsa ylöspäin. Nukutuksen jälkeen kalan vatsaan, vatsaevien etupuolelle, tehtiin kirurginveitsellä pieni viilto, josta lähetin varovasti asetettiin kalan vatsaonteloon. Tämän jälkeen haava suljettiin tikeillä ja kala laitettiin toipumaan altaaseen vähintään yhdeksi yöksi ennen sen vapauttamista. Kaloja merkattiin kaikkiaan 62 kpl, joista ainoastaan yksi Ala-

28 21 Koitajoen järvilohi kuoli käsittelyyn. Kuolleen kalan lähetin asennettiin toiseen Ala- Koitajoen järvilohen luonnonsmolttiin. Lähettimien paino vedessä suhteessa kalojen ruumiinpainoon vaihteli 0,5 3,3 % välillä. Kuva 4. Lähettimen asennus kalan vastaonteloon. Kalat vapautettiin Kuurnan voimalaitospadon alapuolelta Vapautusajankohdan vaikutuksen selvittämiseksi kyseisenä aikana vapautettiin viikon välein jokaisesta laitoskalaerästä (A, B ja C) kaksi merkittyä järvilohen vaelluspoikasta. Ala-Koitajoen järvilohia saatiin toukokuun 29. päivästä lähtien laitoskalojen verrokiksi. Laitoskalojen tavoin näitä luonnonsmoltteja vapautettiin kaksi/vapautuskerta. Viikon välein tapahtuvan seurannan lisäksi kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana lähetinkaloja vapautettiin neljänä päivänä edellistä poikkeava määrä. Taimenet vapautettiin muiden kalojen ohella kahtena vapautuspäivänä (29.5 ja 2.6). Vapautusaika ja veden lämpötila kirjattiin ylös. Lähettimien asennuksen yhteydessä kalojen alkuperä, pituustiedot, evävauriot ja merkintäpäivämäärä kirjattiin ylös. Lisäksi lähetinkaloista otettiin valokuva myöhempää morfologista tarkastelua varten.

29 Vaelluksen seuranta Kalojen liikkeitä sekä jokiosuudella että järvialtaalla seurattiin pääosin automaattisten rekisteröintilaitteiden (Sonotronics Submersible Receiver SUR-01, Kuva 5) avulla. Nämä ns. loggerit vastaanottavat niille ohjelmoituja äänitaajuuksia väliltä KHz satunnaisessa järjestyksessä. Laite vastaanottaa yhtä taajuutta aina kuuden sekunnin ajan, jonka jälkeen se vaihtaa seuraavalle taajuudelle. Frekvenssien vaihtoaika on sekunti. Laitteen skaalattua läpi koko taajuusasteikon se säästää virtaa 10 sekunnin ajan, jonka jälkeen alkaa taas uusi kierros. Koko taajuusasteikon skaalaus kestää näin ollen 115 sekuntia (Sonotronics). Kalan viipyessä laitteen kantavuusalueella noin 2 minuutin ajan laite rekisteröi kalan tunnistetiedot eli äänisignaalien frekvenssin ja intervallin sekä havaintopäivän ja ajan. Kuva 5. Äänisignaalien automaattinen rekisteröintilaite ns. loggeri. Loggereita asennettiin jokiosuudelle välille Kuurna-jokisuu (noin 23 km) seitsemän ja järvialtaille 13. Jokiosuus jaettiin kolmeen osamatkaan. Lähinnä Kuurnaa oleva havaintopiste sijaitsi Kulhonselällä, noin 12 km:n päässä jokisuulta. Seuraava havaintopiste oli Jokiasemalla, vain reilun kilometrin päässä jokisuusta. Seuraavat loggerit olivat joen suulla. Jokiosuuden tutkimuslaitteista viisi vietiin vesistöön 8. toukokuuta, jolloin Kulhonselän ja Jokiaseman havaintopisteille asennettiin kaksi sekä

30 23 jokihuuhun yksi loggeri. Jokisuuhun vietiin vielä kaksi loggeria toukokuun 23. ja 26. päivä. Tämän lisäksi Jokiaseman havaintopaikan kadonneen loggerin tilalle, joka kuitenkin löytyi myöhemmin, asennettiin loggeri. Järvialtailla havaintopisteet sijaitsivat järvenselkien välisissä salmissa. Pielisjoen jälkeiselle ensimmäiselle järvialtaalle, Pyhäselälle, laitettiin lisäksi kaksi automaattista seurantalaitetta järvilohien oletetulle vaellusreitille. Vaellusaikojen laskettaessa keskityttiin salmien havaintopisteisiin. Pyhäselän havaintopisteet täydensivät näitä tietoja. Järvialtaiden loggerit vietiin Vuoniemeen, Arvinsalmeen ja Vuosalmeen 16. toukokuuta sekä tutkimusalueen päättävään Orisalmeen 20. toukokuuta ja sitä edeltäviin Paasveden pohjoispään salmiin 6. kesäkuuta. Kuhunkin salmeen asennettiin kaksi loggeria kantavuusalueen varmistamiseksi. Pyhäselälle vietiin loggerit vasta 11. kesäkuuta. Orisalmen, Paasveden ja Pyhäselän loggerit oli suunnattu lähinnä järvilohiemojen seurantaan. Rekisteröintilaitteet asennettiin pohjaan ankkuroituna kiviarkkuihin tai lippuun/kohoon kiinnitettyinä. Yksi loggereista asennettiin sukeltamalla väylämerkkiin sekä muutama ankkuroitiin pohjaan ilman minkäänlaista kohoa. Loggereiden tallentamia tietoja purettiin tietyn väliajoin kämmentietokoneella, josta tiedot siirrettiin edelleen tietokoneelle aineiston käsittelyä varten. Tiedot ovat purettaessa ascii-tiedostoja, josta ne voidaan edelleen siirtää Exceliin xls-tiedostoiksi. Rekisteröintitiedoista suodatettiin muut äänisignaalit ja rekisteröintiajat liitettiin oikean kalan tunnistetietoihin. 4.4 Veneseuranta Automaattisten rekisteröintilaitteiden lisäksi muutamia jokisuuhun vapautettuja kaloja seurattiin manuaalisilla seurantalaitteilla (Sonotronics Mantrak, Kuva 6). Kyseessä oli ns. pilottikoe, jonka tarkoituksena oli seurata kaloja veneestä kyseisen laitteen avulla ja selvittää kuinka kalat käyttäytyvät heti vapautuksen jälkeen. Manuaalinen laite koostuu veteen asennettavasta ja äänisignaaleja vastaanottavasta hydrofonista sekä vastaanottimesta ja kuulokkeista. Hydrofonista kulkee kaapeli vastaanottimeen ja vastaanottimesta puolestaan kaapeli kuulokkeisiin, jonka avulla kuullaan lähettimen

31 24 signaalit. Vaihtoehtona kuulokkeille on kaiutin. Automaattisen laitteen tavoin manuaalinen laite voidaan laittaa skaalaamaan eri taajuuksia tai se voidaan asettaa vastaanottamaan vain yhtä taajuutta. Kun laite on asennettu vastaanottamaan tiettyä taajuutta ja sen taajuinen lähetinkalan on laitteen kuuluvuusalueella, niin alkaa kaiuttimesta tai kuulokkeista kuulua piippauksista muodostuva koodi tietyllä intervallilla. Laitteen näytöllä näkyy tällöin kalan tunnistetiedot eli äänisignaalin taajuus ja intervalli vuoronperään. Kuva 6. Äänisignaalien manuaalinen kuuntelulaite. Veneseurantaa kokeiltiin kahdeksaan järvilohen vaelluspoikaseen, joista kuusi oli 2- vuotiaita laitoskaloja ja kaksi Ala-Koitajoen luonnonlohta. Seurantaan otetut kalat tuotiin Kuurnasta hapetetussa kuljetusastiassa vapautuspaikan lähelle sijoitettuun sumppuun. Sumpusta kalat siirrettiin yksitellen vapautuspaikalle jokisuuhun yleensä saman päivän aikana. Muutama kaloista oli sumpussa pidempään. Kaloja seurattiin laittamalla hydrofoni veteen ja paikantamalla kalan oletettu kulkusuunta. Kalojen kuuntelu ei onnistunut liikkuvasta veneestä, vaan kuuntelu suoritettiin paikallaan ollessa. Äänisignaalin kuuluessa voimakkaimmin kalan sijainti merkattiin GPS:n reittipisteeksi. Reittipisteistä piirrettiin kalojen vaellusreitit MapSource karttaohjelmalla (Garmin Ltd.).

32 Vaellusnopeuden selvittäminen Vaellusnopeuksia laskettaessa lähtökohtana on oletus, että kalat vaeltavat tasaista vauhtia läpi matkan. Tämän oletuksen nojalla voimme laskea kaloille teoreettisia vaellusnopeuksia tietyille eri havaintopisteiden välisille matkoille. Tarkasteltaessa lähetinkalojen vaellusta havaintopaikalta toiselle saadaan nopeustietoja kalojen liikkeistä vaelluksen eri vaiheissa. Vaellusajat havaintopisteeltä toiselle on laskettu edellisen havaintopaikan viimeisestä rekisteröintitiedosta seuraavan havaintopaikan ensimmäiseen rekisteröintitietoon. Havaintopisteiden väliset etäisyydet on laskettu laivaväyliä myötäillen MapSource ohjelman etäisyystyökalua käyttäen. 4.6 Vaellusaktiivisuuden testaaminen Lähetinsmolttien seurannan ohella Kuurnassa tehtiin myös samoilla laitoskalaerillä laajempi vapautuskoe. Kokeen tarkoituksena oli selvittää laitoskalojen vaellusvalmiutta ja lähtöä vaellukselle. Kokeessa oli mukana kolme laitoskasvatuserää, joista 2-vuotiaat järvilohet merkattiin yksilöllisillä t-ankkurimerkeillä. Kalat nukutettiin ennen merkintää puskuroidulla trikaiinilla (MS-222). Nukutetut kalat merkittiin käsi-injektorin avulla, jolla tulitikun pituinen t-ankkurimerkki asetettiin selkäevän juureen siten, että merkin väkänen jäi eväruotojen väliin. Merkin etuna on sen nopea kiinnittäminen ja Carlinmerkistä poiketen merkki jättää vain yhden reiän kalan toiselle puolelle, sillä sitä ei paineta kalan ihon läpi molemmin puolin (Kuvat 7 ja 8). Kalojen pituustiedot sekä evävauriot kirjattiin ylös merkinnän yhteydessä.

33 26 Kuva 7. T-ankkurimerkin asennukseen käytetty käsi-injektori. Kuva 8. T-ankkurimerkitty järvilohen vaelluspoikanen. Kalat merkittiin 9. toukokuuta, jonka jälkeen ne laitettiin toipumaan pyyntilaitteeseen kolmeksi yöksi ennen poistosihdin avaamista 12. toukokuuta. Jokaisesta kalaerästä laitettiin 200 kalaa Kuurnassa sijaitsevaan emokalojen pyyntilaitteen pääkammioon, jonka poistoputken päässä oli kalojen lähtöä estävä sihti. Pyyntilaitteen läpi pumpattiin

34 27 jatkuvasti Pielisjoesta vettä noin l/min. Lohien lähtöä vaellukselle seurattiin asentamalla poistoaukon alapuolella olevaan kammioon sumppu, jonne lähteneet kalat kerättiin. Lähtöseuranta toteutettiin , jolloin sumppu koettiin päivittäin ja saatujen kalojen merkkien numerot kirjattiin ylös. Sumpusta saadut merkitsemättömät 1-vuotiaat lohet mitattiin ja punnittiin. Tietojen kirjaamisen jälkeen kalat vapautettiin Pielisjokeen. Veden lämpötilaa seurattiin kokeen yhteydessä. 4.7 Menetelmätekniikka Ultraäänilähettimen kuuluvuus Lähettimen ja loggerin välistä kuuluvuutta ei testattu kokeellisesti, joten lähettimen kantavuus perustuu aiempiin tutkimuksiin. Valmistaja (Sonotronics) lupaa optimioloissa jopa 750 metrin kuuluvuuden PT-3 tyypin lähettimelle. Vastaavasta aiheesta vuonna 2007 Joensuun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle tehdyssä opinnäytetyössä testattiin PT-3 lähettimen kuuluvuutta. Kokeen mukaan loggeri oli vallitsevissa olosuhteissa rekisteröinyt signaalin kauemmiltaan 230 metrin päässä olleesta lähettimestä (Vaarala 2007). Tämän perusteella loggerin voidaan olettaa rekisteröineen lähettimen signaaleja noin 200 metrin etäisyydeltä Menetelmätekniset rajoitukset Kalojen liikkeitä käsittelevä aineisto perustuu rekisteröintilaitteiden tallentamiin tietoihin ja käytännön syistä tiedot eivät ole täydellisiä. Syitä tähän voidaan hakea tutkimuslaiteiden tekniikasta, asennuksesta, välinetappioista ja lähettimien paristojen kestosta. Tutkimuslaitteiden vienti vesistöön onnistui ajallaan ja vain yksi laitoskala on voinut uida Pielisjoen jokisuun kahden pääsalmen havaintopaikkojen ohi jokisuun kolmannen pienen salmen kautta, jonne vietiin loggeri vasta 26. kesäkuuta. Tämä kala havaittiin kuitenkin seuraavalla havaintopaikalla Vuoniemessä, joten kalan tiedetään varmuudella poistuneen joelta. Heinsalmen toisen loggerin kello ei ollut ajassa, mikä on voinut

35 28 aiheuttaa rekisteröintiajan virhettä yhden laitos B:n kalan kohdalla. Kellovirhe korjattiin 10. kesäkuuta. Pielisjoen suualueella rekisteröintitiedon puutetta on aiheuttanut todennäköisesti jokisuun keskimmäisen loggerin karikkoinen sijoituspaikka aiheuttaen katvealueita. Tämän vuoksi matkanopeuksia laskettaessa ja tarkasteltaessa vaelluksen dynamiikkaa on käytetty edellisen havaintopaikan, Jokiaseman, havaintoaineistoa. Vuoniemen toisen loggerin katoaminen selittää siellä tiedonpuutetta. Vuosalmessa toisen loggerin rekisteröintitietojen puuttuminen viittaa kalojen liikkuneen toista reunaa pitkin tai loggerin sijoituspaikan katvealueisiin. Kalat ovat mahdollisesti ohittaneet myös muita havaintopisteitä katveessa. Hitaiden kalojen lähettimen paristojen kuluminen loppuun selittää osaltaan kalahavaintojen vähyyden mentäessä kauemmaksi vapautuspaikasta. Tuloksien valossa näyttäisi siltä, että monet lähetinkaloista jäivät syönnökselle jo ensimmäiselle järvialtaalle, Pyhäselälle, mistä johtuen lähettimien paristot ovat todennäköisesti kuluneet loppuun syönnösvaiheen aikana ja kalahavaintoja Pyhäselän ylityksestä ei saatu. Kalat ovat voineet vaeltaa Pyhäselän yli myös ns. Tikan kaivannon kautta, jonne ei asennettu loggereita. On myös mahdollista, että jotkut kalat ovat ohittaneet havaintopaikan loggereita purettaessa, mistä johtuen niiden rekisteröintitiedot eivät tallentuneet laitteen muistiin. Havaintopaikoilla hyvin nopeasti liikkuneet kalat ovat voineet ohittaa havaintopisteen eli ehtineet uida tutkimuslaitteen kuuluvuusalueen ulkopuolelle ennen kuin laite on ehtinyt tallentaa lähettimen äänisignaalin.

36 Kaloja, kpl Veden lt, C 29 5 TULOKSET 5.1 Laitoskalojen vaellusvalmius Vaelluskoe osoitti 2-vuotiaiden laitoslohien suuremman vaellusvalmiuden verrattuna 1- vuotiaisiin laitoslohiin. Sumppu koettiin ensimmäisen kerran 13. toukokuuta, jolloin jo 59 % 2-vuotiaista laitoskaloista oli lähtenyt. Veden lämpötila oli tällöin 8,3 0 C. Laitos A:n kaloja lähti heti alussa enemmän kuin laitos B:n. Alun jälkeen 2-vuotiaiden järvilohien lähtö Kuurnasta väheni huomattavasti (Kuvio 5). Molemmista laitosryhmistä lähti 191 kalaa. Kaksivuotiaita järvilohia jäi lähtemättä ainoastaan touko 14.touko 16.touko 18.touko 20.touko 22.touko 24.touko 26.touko 28.touko 30.touko 1.kesä 3.kesä 5.kesä 7.kesä 9.kesä 11.kesä 13.kesä Laitos A Laitos B Veden lt Kuvio 5. Kaksivuotiaiden järvilohien lähtö Kuurnassa Yksivuotiaiden laitoskalojen vaellusaktiivisuus oli kokeen perusteella selvästi 2- vuotiaita heikompaa. Laitos C:n kaloista vain noin puolet lähti seurantajakson aikana. Kalojen vaellusaktiivisuus alkoi nousta vasta kokeen lopussa. Huippu saavutettiin kokeen viimeisenä päivänä 13. kesäkuuta, jolloin 31 kalaa (Kuvio 6). Laitos C:n kaloja jäi lähtemättä

37 Kaloja, kpl Veden lt, C touko 14.touko 16.touko 18.touko 20.touko 22.touko 24.touko 26.touko 28.touko 30.touko 1.kesä 3.kesä 5.kesä 7.kesä 9.kesä 11.kesä 13.kesä Laitos C veden lt Kuvio 6. Yksivuotiaiden järvilohien lähtö kuurnassa Selviytyminen Pielisjoki Kuurnasta vapautettiin kaikkiaan 54 lähetinkalaa, joista 17:sta ei saatu ainuttakaan havaintoa. Jokiosuudella katosi kuusi kalaa, joista neljä, Jokiaseman jälkeen lähellä Pielisjoen suuta kadonnutta kalaa, poistui todennäköisesti joelta. Yli puolet merkityistä järvilohismolteista (26/48) poistui varmuudella joelta. Järvitaimenten selviytymisaste joella oli 83 % (5/6). Laitoskaloja (n=33), joista ei saatu ainuttakaan loggerin tallentamaa havaintoa tutkimusalueella, oli kaikkiaan 13. Ala-Koitajoen järvilohista (n=12) neljäsosa ja kuudesta vapautetusta järvitaimenesta yksi katosi kokonaan eli järvilohien vapautuksen jälkeinen hävikki oli 33 % (16/48) ja järvitaimenten 17 % (1/6) (Taulukko 6).

38 Lähteneet kalat (kpl) 31 Taulukko 6. Lähetinkalojen selviytyminen jokiosuudella kalaryhmäkohtaisesti. Alkuperä Vapautettu Kuurnassa Joelta poistunut Ei havaintoja Joella kadonnut Laitos A Laitos B Laitos C Ala-Koitajoki Järvitaimen Yht Vapautuksen jälkeinen hävikki Kuurnassa viikon välein toteutetun vapautusseurannan mukaan kalojen vapautuksen jälkeinen hävikki oli vähäisintä toukokuun lopussa (Kuvio 7). 3 2 Laitos A Laitos B Laitos C Ala-Koita (n=6) (n=6) (n=8) (n=8) (n=8) Kuvio 7. Viikon välein toteutetun vapautusseurannan (2+2+2 laitoskalaa ja 2 luonnonlohta 29.5 lähtien) lähteneet kalat vapautuspäivittäin. Kolmena päivänä kesäkuussa Kuurnasta vapautettiin yksi laitos A:n ja yksi laitos B:n kala sekä verrokiksi yksi Ala-Koitajoen luonnonlohi lukuun ottamatta kesäkuun 2. päivää, jolloin verrokkina oli 2 luonnonlohta. Kaikista kesäkuun 2. päivä vapautetuista kaloista saatiin havaintoja vapautuksen jälkeen (Kuvio 8).

39 Lähteneet kalat (kpl) 32 3 Laitos A Laitos B Ala-Koita (n=4) (n=3) (n=3) Kuvio 8. Kesäkuun kolmena vapautuspäivänä lähteneet kalat. Edellisten lisäksi kesäkuun 4. vapautettiin vielä 2 Ala-Koitajoen luonnonlohta, joista molemmista saatiin havaintoja vapautuksen jälkeen. Toukokuun 29. päivä kaikki vapautetut järvitaimenet (n=5) poistuivat joelta. Kesäkuun 2. päivä vapautettu kuudes järvitaimen katosi vapautuksen jälkeen. 5.3 Vaellusaikataulu Luonnossa smolttiutuneet Ala-Koitajoen kalat poistuivat joelta huomattavasti laitoskaloja nopeammin. Luonnonlohien keskimääräinen vaellusaika jokiosuudella (noin 23 km) oli 0,8 vuorokautta. Tätä nopeammin jokiosuuden vaelsivat Ala-Koitajoen järvitaimenet, jotka poistuivat joelta keskimäärin 0,7 vuorokaudessa. Akustinen telemetria vahvistaa vaelluskokeen tavoin laitos C:n 1-v järvilohien huonoa vaellusvalmiutta. Laitos C:n kalat poistuivat joelta hitaimmin. Laitoskaloista laitos A:n kalat vaelsivat jokiosuuden nopeimmin keksimäärin 1,4 vuorokaudessa. Jokiosuuden jälkeen kalahavaintojen lukumäärä väheni selkeästi seuraavilla havaintopaikoilla Vuoniemessä ja Arvinsalmessa. Ala-Koitajoen järvilohet saavuttivat Vuoniemen nopeimmin, keskimäärin 7,2 vuorokaudessa. Yksi järvitaimen viipyi Pyhäselällä lähes

40 33 kuukauden, mikä nostaa järvitaimenten keskimääräistä vaellusaikaa Kuurnasta Vuoniemeen. Laitoskaloista varmoja havaintoja Pyhäselän ylityksestä oli vain laitos A:n kohdalla. Arvinsalmeen Ala-Koitajoen järvilohet vaelsivat ryhmäkohtaisesti tasaisinta vauhtia. Luonnonlohet saapuivat Arvinsalmeen 13,1 13,8 vrk:ssa. Kaikista nopeimmin Arvinsalmeen vaelsi yksi laitos A:n kala käyttäen noin 60 km:n matkaan aikaa reilun viikon (Taulukko 7). Taulukko 7. Keskimääräiset vaellusajat (vrk) välillä Kuurna-jokisuu (22,6 km), Kuurna- Vuoniemi (45,6 km) ja Kuurna-Arvinsalmi (57,8 km). Jokisuu Vuoniemi Arvinsalmi Alkuperä Ka. Min Maks n Ka. Min Maks n Ka. Min Maks n Laitos A 1,4 0,8 3,4 7 12,5 6,4 21,1 5 14,8 7,2 25,6 4 Laitos B 3,5 0,4 9, Laitos C 11,5 0,7 20,0 3 20,6 1 33,3 1 Ala-Koitajoki 0,8 0,4 1,1 6 7,2 5,1 10,5 3 13,3 13,1 13,8 3 Järvitaimen 0,7 0,4 1,0 3 18,1 7,0 28,5 3 12,6 8,7 16,4 2 Loggerien tallentamat tiedot olivat hyvin vähäisiä Arvinsalmen jälkeen. Vuosalmen oli ohittanut ainoastaan 5, Heinsalmen 3 ja Orisalmen 2 kalaa. Vaellusvalmiuden huippuvaiheessa olevien Ala-Koitajoen järvilohien havainnot loppuivat Arvinsalmeen. Yhden järvitaimenen vaellus Kuurnasta Vuosalmeen oli huomattavan nopeaa. Kala vaelsi noin 69 km:n matkan reilussa 9 vuorokaudessa. Huomattavaa on myös yhden laitoskalan vaellus Kuurnasta Orisalmeen (108 km) reilussa 18 vuorokaudessa. Tämän laitos A:n järvilohismoltin on täytynyt olla liikkeessä ilman suurempia pysähdyksiä läpi matkan (Taulukko 8). Taulukko 8. Keskimääräiset vaellusajat (vrk) kalaryhmittäin välillä Kuurna-Vuosalmi (68,9 km), Kuurna-Heinsalmi (95,3 km) ja Kuurna-Orisalmi (108 km). Vuosalmi Heinsalmi Orisalmi Alkuperä Ka. Min Maks n Ka. Min Maks n Ka. Min Maks n Laitos A 19,0 12,9 25,2 2 21,8 15,3 28,2 2 25,9 18,5 33,2 2 Laitos B 12, Laitos C Ala-Koitajoki Järvitaimen 14,2 9,1 19,2 2 17,5 1 0

41 34 Edellisissä taulukoissa (Taulukot 7 ja 8) tummennetut vaellusajat ovat kyseenalaisia. Laitoksen C kalan Vuoniemen havainto oli tämän kalan ainoa koko tutkimusalueella. Paristojen kesto tulee kyseenalaiseksi Arvinsalmen ja Orisalmen tummennettujen vaellusaikojen kohdalla. 5.4 Vaelluksen dynamiikka Jokiosuus Vaelluksen alku Kuurnasta Kulhonselälle on pääosin kapeaa jokiuomaa. Vaellusvalmiuden huippuvaiheessa olevat Ala-Koitajoen järvilohet vaelsivat tämän välin (10,4 km) selkeästi muita nopeammin keskimääräisen vaellusajan ollessa reilut kuusi ja puoli tuntia. Laitos C:n yksivuotiaat järvilohet olivat selkeästi muita hitaampia tällä osamatkalla, mikä kuvaa kalojen huonoa vaellusvalmiutta. Myös yksilöllinen vaihtelu oli todella suurta yksivuotiailla järvilohilla. Kaksivuotiaista laitoskaloista laitos B:n eräs yksilö piti nopeinta vauhtia tällä välillä vaeltaen välin 4,5 tunnissa. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin suurta myös B:n kaloilla. Laitos A:n kalat vaelsivat keskimäärin B:n kaloja nopeammin Kulhonselälle. Ala-Koitajoen järvilohien yksilöllinen vaihtelu oli vähäisintä vaelluksen alussa. (Taulukko 9). Taulukko 9. Vaellusajat tunteina (keskiarvo, minimi ja maksimi) sekä havaintojen lukumäärä kalaryhmittäin Kuurnasta Kulhonselälle (10,4 km). Alkuperä Ka. Min Maks n Laitos A 17,8 5,2 70,0 11 Laitos B 37,4 4,5 214,7 7 Laitos C 242,7 21,1 471,2 4 Ala-Koitajoki 6,6 3,5 14,8 9 Järvitaimen 18,4 4,0 47,6 5 Seuraava havaintoväli Kulhonselältä Jokiasemalle (11 km) lähelle jokisuuta oli hyvin vaihteleva. Pielisjoki leviää Kulhonseläksi ennen Utraa, jonka jälkeen se taas kapenee. Joensuun kohdalla joki haarautuu kahdeksi koskeksi, Itä- ja Länsikoskeksi. Koskien jälkeen joki jatkuu hidasvirtaisena uomana joen suulle asti. Ala-Koitajoen järvilohet vaelsivat tämän välin edellisen välin tavoin muita nopeammin, keskimäärin 7,6

42 35 tunnissa. Edellisestä välistä poiketen yksivuotiaat järvilohet saapuivat Jokiasemalle muita laitoskaloja nopeammin ja myös yksilöllinen vaihtelu oli huomattavasti muita laitosryhmiä vähäisempää. Silmäänpistävää tällä välillä on kalaryhmien keskimääräisten vaellusaikojen vähäinen poikkeavuus toisistaan (Taulukko 10). Taulukko 10. Vaellusajat tunteina (keskiarvo, minimi ja maksimi) sekä havaintojen lukumäärä kalaryhmittäin Kulhonselältä Jokiasemalle (11 km). Alkuperä Ka. Min Maks n Laitos A 14,2 3,0 37,8 11 Laitos B 18,0 4,1 68,2 6 Laitos C 10,1 7,1 16,1 3 Ala-Koitajoki 7,6 4,6 14,4 8 Järvitaimen 13,0 3,4 43,1 5 Seuraava havaintoväli Jokiasemalta jokisuulle on ainoastaan reilun kilometrin pituinen, joten se on lyhyytensä johdosta hieman vertailukelvoton aiempiin väleihin verrattuna. Tämä väli antaa tietoa kalojen käyttäytymisestä joen suualueella. Laitos A:n ja C:n kalat sekä järvitaimenet poistuivat joelta keskimäärin nopeiten. Ala-Koitajoen järvilohista muutama kala pyöri joen suualueella yli päivän, minkä vuoksi kalaryhmän keskimääräinen vaellusaika tällä välillä poikkeaa selkeästi muista ryhmistä (Taulukko 11). On mahdollista, että nämä luonnonlohet jäivät hauen tai muun vastaavan petokalan saaliiksi. Taulukko 11. Vaellusajat tunteina (keskiarvo, minimi ja maksimi) sekä havaintojen lukumäärä kalaryhmittäin Jokiasemalta jokisuuhun (1,2 km). Alkuperä Ka. Min Maks n Laitos A 0,32 0,12 0,38 7 Laitos B 1,1 0,50 1,9 4 Laitos C 0,29 0,20 0,38 2 Ala-Koitajoki 5,5 0,22 16,9 6 Järvitaimen 0,55 0,35 0,83 3 Seuraavassa kuviossa (Kuvio 9) on esitetty matkakohtaiset vaellusnopeudet kalaryhmäkohtaisesti jokiosuudella. Laitos A:n ja C:n kalat sekä järvitaimenet lisäsivät vauhtia joen suun lähestyessä. Laitos A:n kalat vaelsivat jokiasemalle melko tasaista vauhtia, reilua 1 km:ä tunnissa. Lähellä jokisuuta A:n kalat lisäsivät selvästi vauhtiaan

43 Nopeus (km/h) 36 ja vaellusnopeus välillä Jokiasema-jokisuu oli keskimäärin 4,4 km/h. Laitoksen C kalojen vaellusnopeus kasvoi läpi jokiosuuden huipentuen joen suualueelle, jossa vaellusvauhti oli peräti 4,6 km/h. Laitos B:n kalat sekä Ala-Koitajoen järvilohet vaelsivat keskimäärin tasaisemmin läpi jokiosuuden. 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 Kuurna-Kulhonselkä Kulhonselkä-Jokiasema Jokiasema-Jokisuu 1,5 1,0 0,5 0,0 Laitos A Laitos B Laitos C Ala-Koitajoki JT Kuvio 9. Kalaryhmien keskimääräiset vaellusnopeudet osamatkoittain Kuurnasta jokisuuhun. Luonnosta pyydystetyt järvitaimenet ja järvilohet vaelsivat jokiosuuden keskimäärin laitoskaloja nopeammin. Ala-Koitajoen järvilohien keskimääräinen vaellusvauhti joella oli 1,4 km/h ja kaikista kalaryhmistä jokiosuuden nopeimmin vaeltaneiden järvitaimenten vauhti 1,6 km/h. Laitoskaloista C:n järvilohet liikkuivat joella hitaimmin keskimäärin 0,75 km/h ja B:n kalat nopeimmin keskimäärin 1,1 km/h. Laitos A:n kalat vaelsivat jokiosuudella ryhmäkohtaisesti tasaisimmin (Kuvio 10).

44 Nopeus (km/h) ,5 2 Maks 1,5 1 Min Keskimääräinen nopeus (km/h) 0,5 0 Laitos A (n=7) Laitos B (n=4) Laitos C (n=3) Ala- Koitajoki (n=6) JT (n=3) Kuvio 10. Vaellusnopeus (keskiarvo, minimi ja maksimi) kalaryhmittäin Kuurnastajokisuuhun (22,6 km) Järvialtaat Järvialtaiden ensimmäinen havaintopiste sijaitsi Vuoniemessä, Pyhäselän ja Tikanselän välisessä salmessa. Jokisuusta Vuoniemeen kertyy noin 23 km:n matka. Taulukossa 12 on esitetty vaellusajat Jokiasemalta Vuoniemeen (24,2 km). Kalahavaintojen määrä vähentyi merkittävästi jokiosuuden jälkeen ja Vuoniemessä Pyhäselän ylityksestä seurantalaitteiden rekisteröimiä havaintoja oli ainoastaan kolmesta kalaryhmästä. Ala- Koitajoen järvilohet vaelsivat tämän välin nopeimmin, keskimäärin 6,5 vrk:ssa. Laitos A:n kaloilla kului Pyhäselän ylitykseen lähes kaksinkertainen ja järvitaimenilla n. 2,5- kertainen aika Ala-Koitajoen kaloihin verrattuna (Taulukko 12). Taulukko 12. Vaellusajat vuorokausina (keskiarvo, minimi ja maksimi) ja havaintojen lukumäärä Jokiasemalta Vuoniemeen (24,2 km). Alkuperä Ka. Min Maks n Laitos A 11,0 5,6 19,8 5 Ala-Koitajoki 6,5 4,7 9,7 3 Järvitaimen 16,3 6,3 24,7 3

45 38 Vuoniemestä lähetinkalat uivat Tikanselän ja Jänisselän yli noin 12 km:n matkan seuraavalle havaintopisteelle Arvinsalmeen. Rekisteröintitietoja Tikanselän ylityksestä oli enää kuudelta kalalta. Tällä välillä Ala-Koitajoen järvilohien vaellusvauhti hidastui, kun taas laitoksen A kalojen vaellusvauhti nopeutui. Laitos A:n kalat uivat Vuoniemestä Arvinsalmeen keskimäärin noin kolme kertaa nopeammin kuin Ala-Koitajoen järvilohet (Taulukko 13). Taulukko 13. Vaellusajat vuorokausina (keskiarvo, minimi ja maksimi) ja havaintojen lukumäärä Vuoniemestä Arvinsalmeen (12,2 km). Alkuperä Ka. Min Maks n Laitos A 2,04 0,72 4,56 3 Ala-Koitajoki 6,1 3,3 8,0 3 Järvitaimen 1,7 1 Seuraavan selän, Ukonselän, ylityksestä on tietoa vain neljältä kalalta. Arvinsalmen havaintopisteeltä Vuosalmen havaintopisteelle kertyi matkaa noin 11 km. Kaksi Vuosalmessa havaittua kalaa oli uinut Ukonselällä järvialtaiden osalta kaikista nopeinta vauhtia. Toinen laitos A:n kala ui tämän osamatkan reilussa 5 tunnissa eli keskimäärin yli 2 km/h. Toinen järvitaimenista ui tämän välin noin 10 tunnissa (Taulukko 14). Taulukko 14. Vaellusajat vuorokausina (keskiarvo, minimi ja maksimi) ja havaintojen lukumäärä Arvinsalmesta Vuosalmeen (11,1 km) Alkuperä Ka. Min Maks n Laitos A 4,1 0,22 8,0 2 Järvitaimen 1,6 0,42 2, Vaellusnopeuksien yksilökohtainen tarkastelu Matkanopeuksien yksilökohtainen tarkastelu osoittaa yksiselitteisesti kalojen vaelluksen hidastumisen jokiosuuden jälkeen (Kuvio 11).

46 Nopeus (km/h) Nopeus (km/h) 39 3,0 2,5 2,0 1,5 Kuurna-Jokisuu Jokisuu-Vuoniemi 1,0 0,5 0,0 A62 A67 Ala-Koita18 JT86 JT88 Kuvio 11. Kalojen matkanopeuksia Kuurnasta jokisuuhun (22,6 km) ja jokisuusta Vuoniemeen (23 km). Alkumatkan (Kuurna-Kulhonselkä) jälkeen jokiosuudella joidenkin kalojen vaellusvauhti hidastui ja toisten nopeutui, minkä jälkeen järvialtaalle tultaessa taas hidastui (Kuvio 12). 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 Kuurna-Kulhonselkä Kulhonselkä-Jokiasema Jokiasema-Vuoniemi 1,0 0,5 0,0 A14 A4 A20 A62 A67 Ala-Koita18 Ala-Koita83 Ala-Koita77 JT86 JT88 JT87 Kuvio 12. Kalojen matkanopeuksia Kuurnasta Kulhonselälle (10,4 km), Kulhonselältä Jokiasemalle (11 km) ja Jokiasemalta Vuoniemeen (24,2 km).

47 Nopeus (km/h) 40 Pyhäselän jälkeisellä Tikanselällä viidellä kalalla vaellusvauhti oli Vuoniemen jälkeen nopeutunut ja vain kahdella kalalla hidastunut. Arvinsalmessa kaikki kolme havaittua A:n kalaa oli uinut Tikanselällä nopeammin kuin Pyhäselällä (Kuvio 13). 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 Kuurna-Kulhonselkä Kulhonselkä-Jokiasema Jokiasema-Vuoniemi Vuoniemi-Arvinsalmi 1,0 0,5 0,0 Ala-Koita83 Ala-Koita18 Ala-koita77 A62 A14 A67 JT88 Kuvio 13. Arvinsalmessa havaittujen kalojen matkanopeudet osamatkoittain Kuurnasta Arvinsalmeen. Kauemmaksi järviosuudella mentäessä vaellusnopeus näyttäisi kasvaneen useimmilla yksilöillä. Kolme neljästä Vuosalmessa havaitusta kalasta vaelsi Ukonselällä nopeammin kuin aikaisemmilla järviosuuksilla. Laitoskala A67 vaelsi Arvinsalmesta Ukonselän yli Vuosalmeen keskimäärin yli 2 km/h, joka on järvialtaita tarkasteltaessa erityisen kova vauhti (Kuvio 14).

48 Vaellusnopeus (km/h) Nopeus (km/h) 41 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 Kuurna-Kulhonselkä Kulhonselkä-Jokiasema Jokiasema-Arvinsalmi Arvinsalmi-Vuosalmi 1,0 0,5 0,0 A14 A67 JT6 JT88 Kuvio 14. Vuosalmessa havaittujen kalojen matkanopeudet Kuurnasta Kulhonselälle (10,4 km), Kulhonselältä-Jokiasemalle (11 km), Jokiasemalta Arvinsalmeen (36,4 km) ja Arvinsalmesta Vuosalmeen (11,1 km). Seuraava kuvio täydentää edellisiä havaintoja, joiden mukaan vaellusvauhti joelta järvelle tultaessa ensiksi hidastui ja kauemmaksi mentäessä nopeutui. Paasvedellä havaittujen kolmen kalan vaellusnopeus kasvoi Vuoniemen jälkeen (Kuvio 15). 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 Kuurna-Jokiasema Jokiasema-Vuoniemi Vuoniemi-Paasvesi 0,4 0,2 0,0 A4 A67 JT88 Kuvio 15. Paasvedellä havaittujen kalojen matkakohtaiset nopeudet välillä Kuurna- Jokiasema (21,4 km), Jokiasema-Vuoniemi (24,2 km) ja Vuoniemi-Heinsalmi (49,7 km).

49 Vaellusnopeus (km/h) 42 Yksi laitoslohi rekisteröityi joka havaintopisteellä välillä Kuurna-Orisalmi. Yksi järvitaimen puolestaan havaittiin vapautuksen jälkeen jokaisella havaintopaikalla Paasvedelle asti. Laitos A:n järvilohi vaelsi reilun 100 km:n matkan Kuurnasta Pyyvedelle avautuvaan Orisalmeen, keskimäärin 0,26 km:ä tunnissa. Järvitaimenen vaellusvauhti oli Kuurnasta Paasvedelle avautuvaan Heinsalmeen hieman hitaampaa, keskimäärin 0,23 km:ä tunnissa. Kalojen A67:n ja JT88:n vaellusnopeuksissa oli samankaltaisia piirteitä. Kalojen vaellus oli pulssimaista välistä hidastuen, nopeutuen ja tasoittuen. Vaellusnopeuden syklimäisyys näkyi selvimmin järvilohen viivakaaviossa (Kuvio 16). 3,5 3 2,5 2 1,5 A67 JT88 1 0,5 0 Kulhonselkä Jokiasema Vuoniemi Arvinsalmi Vuosalmi Paasvesi Kuurna Jokisuu Orisalmi Kuvio 16. Yhden laitoskalan (A67) matkakohtaiset nopeudet välillä Kuurna-Orisalmi (108 km) ja yhden järvitaimenen (JT88) vaellusvauhti osamatkoittain välillä Kuurna- Paasvesi (95,3 km).

50 Vaellukseen vaikuttavat tekijät Kalan ulkoiset ominaisuudet Kalan pituutta, painoa ja kuntokerrointa verrattiin vaellusaikoihin. Korrelaatiosta puhuttaessa korrelaatiokertoimen (r) raja-arvona voidaan pitää 0,7, jolloin voidaan puhua merkitsevästä muuttujien välisestä riippuvuudesta. Kalan ulkoisten ominaisuuksien ja vaellusajan välistä riippuvuutta tutkittiin Pearsonin korrelaatiolla. Tarkasteluita tehtiin kaikille laitoskaloille ja Ala-Koitajoen kaloille sekä havaintojen määrän salliessa myös kalaryhmäkohtaisesti. Hyvän korrelaation löytyessä (r 0,7) havainnot sovitettiin lineaarista regressiomallia apuna käyttäen. Kaksivuotiaiden laitoskalojen painojen ja vaellusajan välille löydettiin jokiosuudella positiivinen riippuvuus eli kaksivuotiaiden laitoslohien painon kasvaessa vaellusaika vastaavasti kasvoi. Korrelaatiokertoimen arvo oli likipitäen 0,7 ja lineaarisen regressiomallin selitysaste (r 2 ) oli 0,4842 eli riippuvuus selittyy 48 prosenttisesti. On kuitenkin huomattava, että suurimman kalan vaikutus tähän riippuvuuteen oli erittäin merkitsevä (Kuvio 17). Pituuden ja vaellusajan välillä korrelaatiokertoimen arvo oli 0,55.

51 Vaellusaika (vrk) R 2 = 0, Paino (g) Kuvio 17. Kaksivuotiaiden laitoskalojen painon ja vaellusajan välinen riippuvuus jokiosuudella. Laitos B:n järvilohilla havaittiin kalan koon ja vaellusajan välistä positiivista riippuvuutta välillä Kuurna-Jokiasema. Kalaryhmän pituudet ja painot korreloivat vaellusaikaan nähden tällä välillä eli mitä suurempi smoltti sitä hitaammin se vaelsi jokimatkalla. Korrelaatiokertoimen arvo pituuden ja vaellusajan välillä oli peräti 0,93, mutta tässäkin suurin, yli 22 cm:n kala, vaikutti huomattavasti regressioon. Selitysaste tälle riippuvuudelle oli puolestaan 0,8704 eli riippuvuus selittyy 87 prosenttisesti (Kuvio 18). Painon ja vaellusajan välinen riippuvuus oli hieman huonompi (r = 0,92 ja r 2 = 0,8387).

52 Vaellusaika (h) R 2 = 0, Pituus (mm) Kuvio 18. Laitos B:n kalojen pituuden ja vaellusajan välinen riippuvuus Kuurnasta Jokiasemalle. Luonnossa smolttiutuneiden Ala-Koitajoen järvilohien kuntokerroin korreloi vaellusaikaan nähden jokiosuudella eli mitä tanakampi luonnonlohi sitä hitaammin se vaelsi joella. Kuntokerroin korreloi vaellusaikaan nähden myös jokiosuuden jälkeen Pyhäselällä välillä Jokiasema-Vuoniemi (r = 0,80), mutta toisaalta tässä riippuvuudessa oli vain kolme kalaa. Jokiosuudella kuntokertoimen ja vaellusajan välisen riippuvuuden korrelaatiokertoimen arvo oli 0,74 ja lineaarisen regressiomallin selitysaste 0,5406 eli lineaarinen malli selittää 54 % havaitusta vaellusajan vaihtelusta (Kuvio 19).

53 vaellusaika (vrk) 46 1,2 R 2 = 0, ,8 0,6 0,4 0,2 0 0,7 0,72 0,74 0,76 0,78 0,8 0,82 0,84 0,86 0,88 0,9 kuntokerroin Kuvio 19. Ala-Koitajoen järvilohien kuntokertoimen ja vaellusajan välinen riippuvuus jokiosuudella. Lisäksi järvitaimenten kuntokerroin korreloi vaellusaikaan joella (r = 0,81) eli tanakammat, pituutensa nähden painavammat kalat, vaelsivat Kuurnasta jokisuuhun hitaammin kuin hoikemmat, pituutensa nähden kevyemmät kalat. Järvitaimenen pituuden ja painon sekä vaellusajan välillä havaittiin puolestaan negatiivinen korrelaatio Jokiasemalta Vuoniemeen (molemmissa r 1) eli kooltaan suurimmat kalat vaelsivat joen suualueelta Pyhäselän yli Vuoniemeen nopeimmin. Toisaalta kaikissa näissä riippuvuuksissa kalojen lukumäärä oli vain kolme Ympäristötekijät Vapautuspäivämäärän, veden lämpötilan ja virtaaman vaikutusta vaellusaikaan tutkittiin vaelluksen alkumatkalla Kuurnasta Kulhonselälle ja Kuurnasta Jokiasemalle. Yksivuotiaiden järvilohien vaellus oli selvästi muita ryhmiä hitaampaa johtuen kalojen huonosta vaellusvalmiudesta ja myöhemmin kehittyneestä vaellusaktiivisuudesta, joten ympäristötekijöiden vaikutus 1-vuotiaiden järvilohien vaellusnopeuteen jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Järvitaimenet jätettiin myös tarkastelun ulkopuolelle, sillä ne vapautettiin pääosin yhtenä päivänä.

54 Vaellusaika (h) 47 Veden lämpötilan sekä virtaaman ja alkumatkan vaellusaikojen välillä ei löytynyt yhteyksiä. Vapautusajankohdan ja kalojen keskimääräisten vaellusaikojen tarkastelussa on huomioitava, että eri päivinä vapautettujen järvilohien lukumäärät olivat aika pieniä (vain muutamia kaloja), joten vapautusajankohdan vaikutusta ei pysty selvittämään luotettavasti. Viikon välein vapautettujen kalojen alkumatkan (Kuurna-Kulhonselkä) vaellusaikojen perusteella selvitettiin laitoskalojen alasvaelluksen huippuvaiheen ajoittumista. Luonnossa smolttiutuneita Ala-Koitajoen järvilohia saatiin toukokuun lopulla laitoslohien verrokiksi. Luonnonlohet olivat pyydettäessä jo vaelluksella alas ja edustivat vaellusvalmiuden huippuvaiheessa olevia yksilöitä, joten niiden alasvaellus oli vapautuspäivittäin hyvin aktiivista ja yksilölliset vaihtelut vaellusnopeuksissa vähäisiä. Laitoslohien vaellusajat olivat samansuuntaisia luonnonlohien vaellusaikoihin nähden toukokuun lopun ja kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana, joten tämän perusteella ainakin osalla 2-vuotiaista laitoslohista vaellusvalmiuden huippuvaihe kehittyi kyseisenä aikana. Osalla 2-vuotiaista laitoslohista vaellusaktiivisuus oli huipussaan hieman tätä aikaisemmin toukokuun loppupuolella (Kuvio 20) v laitoskalat Ala-Koita JL Kuvio 20. Viikon välein vapautettujen kaksivuotiaiden laitoskalojen ja luonnonlohien keskimääräiset vaellusajat (h) Kuurnasta Jokiasemalle.

55 Vaellusaika (h) 48 Tarkasteltaessa 2-vuotiaiden laitoslohien alkumatkan (Kuurna-Jokiasema) keskimääräisiä vaellusaikoja kaikkina vapautuspäivinä havainnot ovat edellisen kuvion kaltaisia. Laitoslohien alasvaellus oli nopeinta toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkupuolelle. Ensimmäisenä ja viimeisenä vapautuspäivänä vaellusvauhti oli selvästi muita ajankohtia hitaampaa (Kuvio21) Kuvio 21. Kaksivuotiaiden laitoslohien keskimääräiset vaellusajat tunteina Kuurnasta Jokiasemalle vapautuspäivittäin. Seuraavassa kuviossa on esitetty Ala-Koitajoen järvilohismolttien keskimääräiset vaellusajat Kuurnasta Jokiasemalle kaikkina vapautuspäivinä (Kuvio 22). Vaellusaikojen perusteella luonnonlohien vaelluksen huippuvaihe näytti ajoittuvan kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Vaellusvauhti oli kuitenkin nopeimmillaan viimeisenä vapautuspäivänä 14. kesäkuuta eli luonnonlohien joukossa oli myös yksilöitä, joiden vaellusaktiivisuuden huippuvaihe kehittyi myöhemmin.

56 Vaellusaika (h) Kuvio 22. Ala-Koitajoen järvilohien keskimääräiset vaellusajat tunteina Kuurnasta Jokiasemalle vapautuspäivittäin Vuorokausirytmi Vaelluksen vuorokausirytmin tarkastelussa keskityttiin jokiosuuteen, jossa kalat olivat pääosin liikkeessä ilman suurempia pysähdyksiä ja vaelluksen vuorokautinen luonne oli selvemmin havaittavissa. Järvialueella kalahavaintojen määrä oli myös selvästi vähäisempi kuin jokiosuudella. Tutkimuslaitteiden tallentamat smolttihavainnot jaettiin päiväaikaan (klo: ) sekä ilta- ja yöaikaan (klo: ). Loggerien tallentamien tietojen perusteella 1- ja 2-vuotiaat laitoslohet sekä Ala-Koitajoen luonnonlohet liikkuivat joella aktiivisemmin ilta- ja yöaikaan kuin päiväsaikaan. Järvitaimenilla ei ollut havaittavissa vaelluksen vuorokausirytmiä. 5.7 Seurantakoe Jokisuuhun vapautettujen vaelluspoikasten veneseuranta onnistui vain viidelle kalalle kahdeksasta ja niille saatiin piirrettyä alkuvaiheen vaellusreitit. Kolmen kalan

57 50 veneseuranta epäonnistui. Yhtä laitos A:n kalaa ei ehditty seurata, vaan kala vapautettiin Pielisjoen alajuoksuilta reilun 2 km:n päästä jokisuusta. Toinen A:n kala puolestaan katosi miltei heti vapautuksen jälkeen, koska kahden kalan yhtäaikainen seuranta ei onnistunut toivotulla tavalla. Seurantakalat vapautettiin veneestä jokisuussa lukuun ottamatta yhtä kalaa, joka vapautettiin järvialtaalla. Tämä Pyhäselällä vapautettu laitos B:n kala hävisi melkein heti. Tästä kalasta saatiin kuitenkin havaintoja vapautuspaikan lähettyville asennettujen loggerien perusteella. Kala havaittiin Pyhäselällä vielä noin kolmen viikon jälkeen vapautuksesta. Seurantakalojen vaellusreiteistä havaittiin, että Laitos B:n kalojen vaellusvauhti oli vapautuksen jälkeen nopeinta ja Ala-Koitajoen luonnonlohien hitainta. Kalat suuntasivat järvialtaalla oletetun vaellusreitin mukaisesti kohti etelää. Nopein seurantakala (B69) vaelsi vajaan neljän kilometrin matkan keskimäärin 1,8 km/h ja hitain (Ala-Koita17) puolentoista kilometrin matkan keskimäärin 0,82 km/h (Liitteet). Jokisuun kuudesta vapautetusta seurantakalasta viidestä saatiin havaintoja järvialtailla. Arvinsalmen ohitti varmuudella neljä seurantakalaa. Kala B69 piti alkumatkan tapaan järvialtaalla yllä nopeinta vauhtia. Tämä laitoslohi vaelsi Arvinsalmeen noin 35 km:n matkan 14 vrk:ssa ja Paasvedelle noin 72 km:n matkan reilussa 19 vrk:ssa, joten kalan vaellusvauhti lähes kolminkertaistui Arvinsalmen jälkeen. Ala-Koitajoen luonnonlohista (Ala-Koita16) vaelsi erityisen hitaasti. Toinen luonnonlohi (Ala-Koita17) saapui Vuoniemeen vauhdilla. Vuoniemessä ei ollut havaintoja yhdestäkään seuraavalla havaintopisteellä Arvinsalmessa havaitusta kalasta, joten on mahdollista, että osa seurantakaloista on uinut Pyhäselältä Tikanselälle ns. Tikan kaivannon kautta, jonne ei asennettu loggereita (Taulukko 15).

58 51 Taulukko 15. Jokisuusta vapautettujen seurantakalojen vaellusaikoja (vrk) järvialtaiden havaintopaikoilla. Kala Vuoniemi Arvinsalmi Paasvesi A61 22,3 A35 17,0 B36 B69 14,0 19,1 Ala-Koita16 31,5 Ala-Koita17 2,1 Molemmat laitos A:n seurantakalat (A61 ja A35) vaelsivat matkallaan kohti Arvinsalmea toisen Pyhäselälle asennetun loggerin ohi. Havaintojen perusteella molemmat kalat jäivät pyörimään kyseisen tutkimuslaitteen alueelle. Toinen kaloista liikkui useamman päivän ajan tällä alueella. Pielisjoen alajuoksulta vapautettu laitoslohi A24, jota ei ehditty seuramaan, vaelsi jokisuuhun (2,3 km) vajaassa tunnissa. Arvinsalmeen kala saapui seurantakaloista kaikista nopeimmin 10,7 vrk:ssa. Vuosalmeen kala vaelsi 17,9 vrk:ssa. 6 TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA 6.1 Virhetekijät Aineisto- ja tutkimusmenetelmäosiossa on aiemmin tarkasteltu menetelmäteknisistä rajoituksista johtuvia tutkimusaineiston puutteita. Lisäksi ultraäänilähettimet kalan ruumiinontelossa voivat koosta ja painosta johtuen vaikuttaa kalojen vaelluskäyttäytymiseen ja selviytymiseen. Yleisen suosituksen mukaan lähettimen paino vedessä tulisi olla 1,5-2 % kalan ruumiinpainosta (Sonotronics). Kalaan kirurgisesti istutettujen lähettimien koon ja painon vaikutusta Atlantin lohismolttien käyttäytymiseen ovat tutkineet mm. Moore, Potter & Russell 1990 sekä Lacroix, Knox & McCurdy Mooren ym. mukaan pienillä akustisilla

59 52 lähettimillä painoltaan alle 2 % kalan ruumiinpainosta ei todettu olevan vaikutusta lohismolttien kasvuun, syömiseen tai uintikäyttäytymiseen. Lacroix ym. tutkimuksessa lähettimillä, joiden paino oli 8,5 % kalan ruumiinpainosta, havaittiin negatiivinen vaikutus kalan uintikäyttäytymiseen. Tämän perusteella Lacroix ym. suosittelivat Atlantin lohismolteille käytettäväksi lähettimiä, joiden paino olisi alle 8 % kalan painosta. He kuitenkin arvelivat, että lähettimen asennuksesta saattaisi syntyä ongelmia pienille kaloille. Tässä tutkimuksessa käytetty PT-3 tyypin ultraäänilähetin painaa vedessä gramman. Kaksivuotiaiden laitoskaloilla lähettimen osuus kalan painosta vaihteli välillä 0,9 2,1 % ollen vain yhdellä kalalla yli 2 %. Luonnossa smolttiutuneilla Ala-Koitajoen järvilohilla lähettimien suhteelliset painot kaloissa olivat keskimäärin 2,1 % ja vaihtelivat välillä 1,4 2,8 %. Yksivuotiailla laitoskaloilla sama suhde oli kaikista suurin vaihdellen välillä 2,7 3,3 %. Järvitaimenilla lähettimien suhteelliset painot olivat kaikista pienimmät keskimäärin 1,1 % kalan ruumiinpainosta. Yksivuotiaiden laitoslohien vaellusnopeudet ja lähettimen suhteellisen painot korreloivat keskenään (r = 0,81) jokiosuudella eli mitä suurempi lähettimen paino kalan ruumiinpainosta sitä hitaammin se vaelsi joella. Toisaalta kalojen lukumäärä tässä riippuvuudessa oli vain kolme. Tämän perusteella lähettimen koolla on voinut olla vaikutusta pienimpien kalojen vaelluskäyttäytymiseen. Lähettimen kirurginen asennus on voinut vaikuttaa kalojen vapautuksen jälkeiseen alasvaellukseen ja selviytymiseen. Erikoistutkija Jorma Piirosen mukaan haava paranee noin viikossa. Istutettaessa kaloja vapautetaan suuri määrä yhdellä kertaa, kun tässä tutkimuksessa kaloja vapautettiin yksitellen tai muutaman kalan ryhmissä. Parvessa järvilohen vaelluskäyttäytyminen voi poiketa yksin vaellukseen nähden. Tutkimusjoukon koko oli 62 lähetinkalaa. Otos on hyvin pieni verrattuna suureen istutusmäärään, mikä on otettava huomioon tuloksia yleistettäessä.

60 Järvilohien alkumatkan selviytymiseen vaikuttavat tekijät Jokiaseman havaintopaikalla (noin 1 km:n päässä joen suusta) havaittiin enemmän kaloja kuin jokisuussa, sillä jokisuun yhden loggerin karikkoinen sijoituspaikka on todennäköisesti aiheuttanut katvealuetta havainnointilaitteelle. Tästä johtuen oletettiin, että jokiasemalla havaitut kalat olivat poistuneet joelta. Tässä tutkimuksessa Kuurnasta vapautettujen järvilohen vaelluspoikasten selviytymisaste jokiosuudella oli 63 % (30/48) ja Alkumatkan hävikki Kuurnasta Jokiasemalle (n. 21 km) oli 38 % (18/48). Taimenten selviytymisaste joella oli 83 % (5/6). Petoeläinten, etenkin petokalojen, osuutta järvilohismolttien kuolleisuutta aiheuttavaksi tekijäksi on syytä epäillä jokiosuudella. Haukien kutu ajoittuu huhti-toukokuulle ja kudun jälkeen alkukesästä hauet ovat nälkäisimmillään ja niiden saalistus on silloin aktiivista. Lähetinkalojen vapautus ajoittui hauen kudun jälkeiseen aikaan touko-kesäkuulle. Haukien saalistuksen vaikutusta istutettujen lohismolttien kuolleisuuteen on tutkittu Pyhäjoella noin 2,5 km:n jokiosuudella, jonka alaosa järvimäistä suvantoa (Kekäläinen 2005). Tutkimuksen mukaan haukien suurin ravintokohde oli lohen vaelluspoikaset. Tutkittujen 106 hauen mahasta löytyi yhteensä 251 lohen vaelluspoikasta. Aineiston suurimman hauen (7,66 kg, naaras) mahasta löytyi peräti 18 lohismolttia. Varteman (2004) opinnäytetyö selvittää haukien saalistuksen vaikutusta lohen poikasvaelluksen aikana Torniojoella. Tutkimuksen mukaan Torniojoen laajassa suvantomaisessa järvilaajentumassa, Karunginjärvessä (noin km jokisuusta), lohi oli tärkein hauen ravintokohde. Lohen vaelluspoikanen oli myös joen alajuoksun vaelluspoikasrysän sisältä pyydystettyjen haukien tärkein ja lähes ainoa ravintokohde. Erään tanskalaisen tutkimuksen mukaan kasvatettujen lohismolttien ja luonnossa smolttiutuneiden taimenten vapautuksen jälkeinen kuolleisuus oli kapealla 12 km:n pituisella tekoaltaalla peräti 90 %. Haukien saalistuksen vaikutus arvioitiin suurimmaksi kuolleisuutta aiheuttavaksi tekijäksi. (Jepsen, Aarestrup, Økland & Rasmussen 1998.) Tässä tutkimuksessa vapautuspaikan jälkeinen jokiosuus on pääosin hidasvirtaista suvantoa ja joen ranta-alueet ovat rehevöityneet, mikä suosii haukia. Pielisjoki on myös tunnetusti suurhaukien elinaluetta, joten haukien saalistuksen vaikutus voi olla merkittävä tekijä järvilohien alkumatkan kuolleisuuteen. Esimerkiksi jokisuun lähetinhavaintojen perusteella kolme Ala-Koitajoen luonnonlohta viipyi monta päivää kahden joen suulle

61 54 sijoitetun loggerin kuuluvuusalueella, minkä jälkeen kaloista ei saatu havaintoja. Tämä viittaa siihen, että nämä kalat joutuivat hauen tms. petokalan/petoeläimen saaliiksi. Tutkimuksen perusteella järvilohen selviytymiseen vaikuttivat myös kalan fyysinen kunto ja koko. Laitos A:n järvilohilla oli laitoskasvatukselle tyypillisiä evävaurioita vähiten ja niiden alkumatkan selviytymisaste Kuurnasta Jokiasemalle oli laitoskaloista suurin 85 % (11/13). Laitos B:n kalojen selviytymisaste oli samalla matkalla 46 % (6/13). Laitos B:n kalat olivat ulkoisesti edellisiä huonokuntoisempia. Näillä laitoslohilla oli evävaurioita runsaasti ja monien kalojen silmät olivat sameat. Silmien sameus johtui todennäköisesti Diplostomum sp. loisen aiheuttamasta loiskaihista (Kuva 9). On todennäköistä, että edellä mainitut tekijät ovat vaikuttaneet Laitos B:n järvilohismolttien vaelluksen alkumatkan huonoon selviytymiseen. Kuva 9. Laitoksen B järvilohismoltin tyypillinen silmän samentuma. Laitoksen C kalojen jokiosuuden selviytymisaste oli 40 % (4/10). C:n yksivuotiaat järvilohet eivät olleet vaelluskokeen perusteella vaellusvalmiuden huippuvaiheessa ainakaan vielä toukokuun aikana. Vapautuskokeessa aktiivisuus näillä lohilla lisääntyi vasta seurannan lopettamisvaiheessa kesäkuun alkuviikoilla ja tällä voi olla vaikutusta alkumatkan selviytymiseen. Yksivuotiaat järvilohet olivat luonnollisesti myös kaikista pienimpiä ja yleisesti pieni koko vaikuttaa riskiin jäädä saaliiksi. Ala-Koitajoella

62 55 smolttiutuneiden järvilohien jokiosuuden selviytymisaste oli 67 % (8/12). Ala-Koitajoen järvilohet edustivat fysiologisesti ja morfologisesti vaellusvalmiuden huippuvaiheessa olevia yksilöitä. Ala-Koitajoen järvilohismoltit olivat yleisesti 2-vuotiaita laitoskaloja pienempiä, jolla voi olla vaikutusta selviytymiseen, sillä parhaiten jokiosuudella selviytyneet laitos A:n järvilohet olivat kooltaan suurimpia. Luonnonlohien tapaan Ala- Koitajoelta pyydystetyt järvitaimenet edustivat vaellusvalmiuden huippuvaiheessa olevia yksilöitä ja olivat yleisesti ottaen järvilohia suurempia, mikä selittänee niiden hyvää alkumatkan selviytymistä. Edellä mainittujen havaintojen pohjalta suuremmalla kalalla näyttää olevan yleisesti ottaen paremmat mahdollisuudet selviytyä vaelluksen alkuvaiheista, jotka monesti ovat vaelluskaloille kaikista vaarallisimpia. 6.3 Vaellusaktiivisuus Vaelluskokeen perusteella yksivuotiaiden laitoskalojen vaellusvalmius toukokuussa oli heikko. Vaikka osa kaloista (~50 %) näytti ulkoisesti järvivaellukselle kypsiltä smolteilta, niin fysiologisesti ja morfologisesti kalat eivät olleet vielä vaellusvalmiuden huippuvaiheessa. Vaelluksen aktiivisuushuippu oli 1-vuotiailla laitoslohilla selvästi myöhäisempi kuin 2- vuotiailla laitoslohilla. Yksivuotiaat lohet vaelsivat Kuurnasta Kulhonselälle keskimäärin noin 10 vrk:ssa. Nopein 1-vuotias kala saapui Kulhonselälle reilussa 21 tunnissa. Tämä kala vapautettiin 12. kesäkuuta. Vaelluskokeen perusteella yksivuotiaiden kalojen vaellusvalmius saavutti huipun vasta 13. kesäkuun. Normaalin istutuskäytännön mukaan järvilohen vaelluspoikaset istutetaan toukokuun puolen välin tienoilla, joten edellisten havaintojen perusteella tämä istutusajankohta on yksivuotiaille liian aikainen. 6.4 Järvilohien vaellus Telemetriatutkimukset antavat tarkempaa tietoa järvilohismolttien vaelluksesta kuin esimerkiksi Carlin-merkintätutkimukset, joiden avulla saadaan kalastuksen kautta tietoa vaelluspoikasten levittäytymisestä syönnösalueille.

63 56 Atlantin lohien on havaittu vaeltavan pääasiassa yöaikaan (Ives, Mead, Moore & Talks 1998; Aarestrup, Nielsen & Koed 2002). Loggerien tallentamien havaintojen perusteella järvilohet liikkuivat joella kaikkina vuorokauden aikoina, mutta aktiivisinta liikkuminen oli ilta- ja yöaikaan. Tämän telemetriatutkimuksen perusteella vaelluspoikasten alasvaelluksen yksilö ja ryhmäkohtaiset erot olivat suuria. Kaksivuotiaiden laitoskalojen vaellusajat jokiosuuden ensimmäisellä reilun 10 km:n matkalla Kuurnasta Kulhonselälle vaihtelivat 4,5:sta tunnista 215 tuntiin. Tämän perusteella istukkaiden vaellusvalmius vaihtelee ja istutettaessa osa kaloista lähtee vaellukselle ja osa jää pyörimään istutuspaikalle. Laitoksen A kalat vaelsivat alkumatkan Kuurnasta Kulhonselälle keskimäärin laitos B:n kaloja nopeammin. A:n järvilohet olivat yleisesti ottaen ulkoisesti paremmassa kunnossa kuin B:n, mikä osoittaa kasvatuksellisten seikkojen vaikuttavan merkittävästi myös vapautuksen jälkeiseen vaellukseen. Ala-Koitajoen järvilohien alkumatkan vaellus Kuurnasta Kulhonselälle oli luonnollisesti kaikista nopeinta ja yksilöllinen vaihtelu kaikista vähäisintä, sillä pyydystettäessä kalat olivat jo lähteneet vaellukselle ja kalojen vaellusvalmius oli kohdallaan (Taulukko 9, s. 34). Jokiosuutta kokonaisuudessaan tarkasteltaessa luonnossa smolttiutuneet järvilohet ja järvitaimenet poistuivat joelta laitoskaloja nopeammin. Laitoskalojen vaellusvalmiudessa oli hyvin paljon eroja eli laitoslohien yksilölliset vaellusominaisuudet vaihtelivat (heterogeeninen joukko), mutta osalla aktiivisuus ainakin jokiosuudella oli luonnonlohien luokkaa (Taulukko 7, s. 33). Kiiskinen (2003) esitti väitöskirjatyössään hypoteesin, jonka mukaan Saimaan järvilohen vaelluspoikasten alasvaellus olisi passiivista virran mukana ajautumista. Tämän tutkimuksen mukaan nopeimman järvilohen vaellusvauhti jokiosuudella oli keskimäärin 0,67 m/s, joten todennäköisesti nopeimmillaankaan järvilohen vaellusvauhti joella ei poikennut merkittävästi Pielisjoen virrannopeudesta. Saman havaitsi opinnäytetyössään myös Vaarala (2007). Tämän perusteella Kiiskisen väite voitaisiin hyväksyä, mutta on kuitenkin muistettava, että näissä tutkimuksissa lasketut järvilohen vaelluspoikasten

64 57 vaellusnopeudet pohjautuvat oletukseen, jonka mukaan kalat vaeltavat tasaista vauhtia läpi matkan. Järvialtaiden osalta tutkimustulokset olivat melko vaillinaisia, sillä jokiosuuden jälkeen lähetinsmolttien havainnot vähenivät selvästi. Järvialtaille tultaessa vaelluspoikasten vaellusvauhti hidastui, mikä viittaa siihen että järvialueelle tultaessa kalat rupesivat etsimään aktiivisesti ravintoa. Ala-Koitajoen järvilohien havainnot loppuivat Arvinsalmeen. Pyhäselän yli Vuoniemeen luonnossa smolttiutuneet järvilohet vaelsivat keskimäärin lähes kaksi kertaa nopeammin kuin seuraavan järvialtaan, Tikanselän ja Jänisselän, yli Arvinsalmeen. Tämän perusteella luonnonlohet etsivät todennäköisesti aktiivisemmin ravintoa vasta Pyhäselän jälkeen. Laitoskaloista järvialueella havaittiin käytännössä vain laitoksen A järvilohia. Laitos A:n kalat liikkuivat Pyhäselällä keskimäärin kaksi kertaa luonnonlohia hitaammin. Pyhäselälle, Pyhäsaaren eteläpuolelle, asennetun loggerin perusteella useampi laitos A:n kala oli pyörinyt tutkimuslaitteen lähialueella useamman päivän ajan. Seurantakokeen kaloista myös kaksi laitoksen A vaelluspoikasta ja Pyhäselällä vapautettu laitoksen B vaelluspoikanen havaittiin liikkuvan pidemmän aikaa kyseisen tutkimuslaitteen lähettyvillä. Tämän perusteella Pyhäsaaren eteläpuolella oli todennäköisesti vaelluspoikasille sopivaa ravintoa tarjolla runsaasti. Vuoniemen jälkeen A:n kalojen vaellus aktivoitui (Kuvio 13, s. 40). Järvitaimenet liikkuivat Pyhäselällä keskimäärin kaikista hitaimmin, jonka jälkeen vaellusvauhti huomattavasti kasvoi (Taulukot 12, 13 ja 14, s ). Laitoslohien ja järvitaimenten syönnökset näyttivät siis keskittyvän Pyhäselälle. Järvialueella kauemmaksi mentäessä vaelluspoikasten vaellusnopeus useimpien yksilöiden kohdalla näytti kasvavan, joten ensimmäisten järvialtaiden luonne järvilohija järvitaimensmolttien syönnösalueina näyttäisi olevan merkittävä. 6.5 Vaelluskäyttäytyminen Vaellusnopeuteen vaikuttavista tekijöistä (pituus, paino, kuntokerroin, virtaama, lämpötila ja vapautuspäivämäärä) saatiin vain vähän näyttöä. Osaltaan tätä haittasi tutkimusaineiston suhteellisen pieni koko ja suuri vapautuksen jälkeinen hävikki, sillä Kuurnasta vapautetuista lähetinkaloista 31 % (17/54) hävisi kokonaan.

65 58 Kalojen ominaisuuksien (pituus, paino, kuntokerroin) vaikutuksesta vaellusnopeuteen oli huomattavaa luonnonlohien kuntokertoimen riippuvuus vaellusvauhtiin jokiosuudella. Hoikat (pituutensa nähden kevyemmät) yksilöt poistuivat joelta nopeammin kuin tanakat (pituutensa nähden painavammat), joten vaellusaktiivisuuden huippuvaiheessa virtaviivaisten (hoikkien) kalojen vaellus jokiosuudella näyttäisi olevan kaikista tehokkainta. Jepsen, Nielsen & Deacon (2003) tutkivat geneettisen alkuperän vaikutusta Atlantin lohen vaelluskäyttäytymiseen. Heidän mukaansa nykyisten geneettisten metodien (DNA-analyysit) ja telemetrian yhdistäminen voisi antaa parempia tuloksia lohien käyttäytymistä selvitettäessä. 6.6 Veneseuranta vaellustutkimuksessa Lähetinsmolttien seuranta äänisignaaleja vastaanottavalla manuaalisella kuuntelulaitteella veneestä ei ollut kovinkaan toimiva menetelmä tässä tutkimuksessa. Keliolosuhteet hankaloittivat ja aikakysymykset rajoittivat seurantaa. Kyseisen laitteen käyttö telemetriatutkimuksissa soveltuu paremmin kalojen paikantamiseen kuin vaelluspoikasten vaelluksen seurantaan. 6.7 Pohdinta Istutuksen kannalta optimitilanne olisi se, että istutettava järvilohen vaelluspoikanen lähtisi tehokkaasti vaellukselle, selviytyisi hyvin, kasvaisi nopeasti ja palaisi sukukypsänä emokalana takaisin istutuspaikalle Pielisjokeen. Tämän tutkimuksen perusteella osa 2-vuotiaista laitoskasvatetuista järvilohista oli oikeita smoltteja ja osa ei eli osa näistä vaelluspoikasista oli vapautushetkellä vaellusvalmiuden huippuvaiheessa ja lähti tehokkaasti vaellukselle ja osa puolestaan ei. Vaelluspoikasten syönnösvaellukselle lähdössä on luontaisestikin paljon yksilöllistä vaihtelua. Nykyisellä istutuskäytännöllä kaikki istutuserän vaelluspoikaset vapautetaan samaan aikaan Kuurnan voimalaitoksen alapuolelta. Käytäntö ei ota huomioon yksilöiden välistä vaihtelua vaellusvalmiudessa, josta johtuen osa kaloista ei lähde tehokkaasti vaellukselle vaan jää todennäköisesti pyörimään istutuspaikan lähistölle. Nämä istutuspaikan lähistöllä pyörivät yksilöt ovat helppoa saalista petokaloille ja muille

66 59 petoeläimille. Tämä tarkoittaisi sitä, että yksilökohtaisten erojen huomioonottamiseksi kalat tulisi istuttaa ajankohtana, jolloin niiden vaellusaktiivisuus olisi huipussaan. Yksi vaihtoehto olisi istuttaa kalat vapautusaltaisiin, joista kalat voisivat poistua omassa tahdissaan. Vapautusaltaiden käyttöä ehdotti opinnäytetyössään myös Vaarala (2007). Vapautusaltaissa tulisi olla luonnonvesikierto ja virrannopeus, joka vastaisi luonnollisen kasvuympäristön virrannopeutta. Altaiden suunnittelussa olisi huomioitava se, etteivät linnut ja petokalat pääsisi käsiksi poikasiin. Vapautusallasjärjestely tarjoaisi istutettaville vaelluspoikasille luonnollisemman vaellukselle lähdön, mikä voisi vaikuttaa kalojen leimautumiseen ja täten lisätä kudulle palaavien emokalojen määrää. Poikaset saavuttaisivat vaellusvalmiuden huippuvaiheen vapautusaltaassa, jonka jälkeen ne voisivat lähteä tehokkaasti alasvaellukselle, mikä mahdollisesti parantaisi niiden selviytymismahdollisuuksia. Menetelmän varjopuoleksi muodostuisi kuitenkin sen toteutus, sillä istutettavien poikasten (jopa kpl) määrä on niin suuri, että mittavien vapautusaltaiden toteuttaminen olisi teknisesti vaikeaa. Toinen vaihtoehto voisi olla istutettavien vaelluspoikasten vaellusvalmiuden testaus ennen istuttamista soveltuvin koejärjestelyin, jossa poikasten vaellusaktiivisuutta testattaisiin luonnonympäristöä mukailevassa koeympäristössä. Kasvatustoiminnassa olisi ensisijaisen tärkeää tuottaa hyväkuntoisia vaelluspoikasia istutettavaksi Pielisjokeen. Valtaosalla laitoskasvatetuissa järvilohen vaelluspoikasissa esiintyy ulkoisia vaurioita (evävauriot) johtuen yleisesti ottaen siitä, että poikasia tuotetaan kalanviljelylaitoksissa liian tiheissä parvissa. Entistä parempikuntoisten istukkaiden tuottaminen mahdollisesti parantaisi istutettavien vaelluspoikasten selviytymismahdollisuuksia. Tämä vaatisi kasvatustoiminnan kehittämistä siihen suuntaan, että poikasten luonnolliset elinympäristövaatimukset (reviiri ja suojapaikat) otettaisiin paremmin huomioon viljelytoiminnassa. Ensisijainen toimenpide olisi kasvatusparvien harventamien, mikä puolestaan vaikuttaisi kalanviljelytoiminnan tuottavuuteen, jonka vuoksi sen toteuttamien olisi hieman ongelmallista. Kalan koko ja kuntokerroin vaelluspoikasen laadun mittarina eivät ole kovinkaan merkittäviä tekijöitä istutusvaiheessa. Kalan ionisäätelyyn liittyvillä analyyseillä ja

67 60 kalojen morfometrisellä tarkastelulla pyritään nykyään selvittämään paremmin istutettavien vaelluspoikasten laatua. Tulevaisuus näyttää selittävätkö nämä tekijät vaelluskäyttäytymistä ja vaelluskelpoisuutta. Tämän tutkimuksen perusteella 1-vuotiaiden vaelluspoikasten istuttaminen normaalin istutuskäytännön mukaisesti toukokuun puolessa välissä ei ole kannattavaa johtuen kalojen myöhemmin kehittyneestä vaellusaktiivisuudesta. Viikon välein vapautettujen kaksivuotiaiden laitoskalojen vaellusaikojen perusteella vaellus oli tehokkainta alkumatkalla (Kuurna-Jokiasema) toukokuun lopulta kesäkuun ensimmäisille viikoille, joten kaksivuotiaiden vaelluspoikasten istutukset tulisi ajoittaa touko-kesäkuun vaihteeseen. Selviytymisen kannalta istuttaminen kolmivuotiaana voisi olla kannattavinta, mutta 3-vuotiaan laitoskalan tuottaminen on suhteellisen kallista verrattuna 2-vuotiaan tuotantoon. 6.8 Johtopäätökset Vaelluspoikasten selviytymisen kannalta huomioonotettavia asioita ovat laitoskasvatusmenetelmien, vaellusaktiivisuuden, istutuskäytännön ja syönnösalueiden tutkiminen. Tämä tutkimus antoi lisätietoja vaelluspoikasten selviytymisedellytysten parantamiseksi. Vaelluspoikasten elinalueista järvialtailla tarvittaisiin kuitenkin vielä lisää tietoa, jotta kalastuksen ohjaus saataisiin optimoitua kalastuskuolevuuden pienentämiseksi. Tämänkaltainen telemetriatutkimus antoi yksityiskohtaista tietoa vaelluspoikasten vaelluksista, mutta tutkimusaineisto oli mielestäni liian pieni esimerkiksi vaellukseen vaikuttavien tekijöiden (kalan koko ja kuntokerroin sekä ympäristötekijät) tutkimisessa. Tämän suhteen suurempien kalamäärien merkkaus tulevaisuudessa voisi antaa parempia tuloksia. 7 KIITOKSET Suurkiitos Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Jorma Piiroselle, joka tarjosi mahdollisuuden opinnäytetyön tekemiseen. Erityiskiitos myös RKTL:n tutkimusmestari Markku Gavriloville, joka avusti kenttätöissä. Paljon kiitoksia työn

68 61 kommentoinnista ja rakentavista neuvoista ohjaajilleni Jorma Piiroselle RKTL:sta ja Raisa Kääriälle Turun ammattikorkeakoulusta.

69 62 LÄHTEET Kirjalliset lähteet Erkinaro, J., Karppinen, P., Telemetria kalantutkimuksessa. Vesitalous 5/2004. s Huuskonen, H., Figuereido, Kaisa., Väisänen, P., Piironen, J. & Kaijomaa,V.-M Pielisjokeen istutettujen järvilohien vaellus ja kasvu sekä pyyntimuodot Carlinmerkintöjen perusteella. Joensuun yliopisto, Ekologian tutkimusinstituutin raportteja. University of Joensuu, Reports of Ecological Research Institute. N:o s. Hirvonen, S Harjuksen telemetriaseuranta Oulujoen Merikosken patoaltaalla. Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti, Iktyonomin koulutusohjelma. Opinnäyte. Jepsen, N., Nielsen E.E & Deacon, M Linking individual migratory behaviour of Atlantic salmon to their genetic origin. In Aquatic telemetry: advanced and applications, pp. Rome, FAO/COISPA p. Kaijomaa, V.-M., Munne, P., Piironen, J., Pursiainen, M. & Turunen, T Järvilohistrategia. Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66/ s. Kekäläinen, J Haukien saalistuksen vaikutus istutettujen lohen (Salmo salar L.) vaelluspoikasten kuolleisuuteen Pyhäjoella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia No 194, s. Kiiskinen, P Smolting of hatchery-reared Saimaa landlocked salmon (Salmo salar m. sebago): causes and consequences. University of Joensuu, PhD Dissertations in Biology. No: 22. Kolehmainen, P Kuhan (Sander lucioperca) ultraäänitelemetriaseuranta Pohjois- Päijänteellä ja Jyväsjärvellä. Turun ammattikorkeakoulu, Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma. Opinnäyte. Koljonen, M.-J Itämeren lohen levinneisyyshistoria. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki: Riista- ja kalatalous selvityksiä 15/ s. Lacroix, G.L Influence of origin on migration and survival of Atlantic salmon (Salmo salar) in the Bay of Fundy, Canada. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences, Volume 65 (2008): Makkonen, J (toim.) Saimaan Järvilohen elinolosuhteiden parantaminen. Riistaja Kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia No 155. Helsinki s.

70 63 Makkonen, J., Toivonen, J., Piironen, J., Pursiainen, M. & Mäkinen, K Järvilohen (Salmo salar m. sebago Girard) säilyttäminen ja kalastus Vuoksen vesistössä Carlin-merkintöjen perusteella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia No 88. Helsinki s + liite. Mäki-Petäys, A., Huusko, A. & Kreivi, P Järvilohen poikasten elinympäristövaatimukset kesällä ja syksyllä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia No 166. Helsinki s. Nykänen, M Habitat Selection by Riverine Grayling, Thymallus Thymallus L. University of Joensuu, PhD Dissertations in Biological and environmental science, No: 140. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Salminen, M., Kummu, P., Pasanen, P. & Ikonen, E Arvokalojen sopimuskasvatustoiminta Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos, Helsinki. Kala- ja riistaraportteja nro 311/ s. Stickler, M., Alfredsen, K., Scruton, D.A., Pennell, C., Harby, A. & Økland, F Mid-winter activity and movement of Atlantic salmon parr during ice formation events in a Norwegian regulated river. Hydrobiology (2007) 582: Vaarala, S Akustinen telemetria Saimaan järvilohen vaelluspoikasten vaellustutkimuksessa kesällä Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. Vartema, S Hauen ravinto Torniojoen alajuoksulla lohen poikasvaelluksen aikana. Turun Ammattikorkeakoulu, Kala- ja ympäristötalous. Opinnäytetyö. Vierelä, M.T Lohen (Salmo salar) kutuvaelluskäyttäytyminen Näätämöjoen vesistössä. Jyväskylän Yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Kalabiologia ja kalatalous. Pro gradu. 33 s. Sähköiset lähteet Aarestrup, K., Nielsen & C., Koed, A Net group speed of downstream migrating radiotagged Atlantic salmon (Salmo salar L.) and brown trout (Salmo Trutta L.) smolts in relation to environmental factors. [viitattu ]. Antonssom, T., Gudjonsson S. & Jonsson, I.R Migration of Atlantic Salmon, Salmo salar, Smolt through the Estuary Area of River Ellidaar in Iceland. [viitattu ].

71 64 Ives, S., Mead, T., Moore, A. & Talks, L The migratory behaviour of wild Atlantic salmon (Salmo salar L.) smolts in the River Test and Southampton Water, southern England. [viitattu ]. Jepsen, N., Aarestrup, K., Økland, R., Rasmussen, G Survival of radiotagged Atlantic salmon (Salmo salar L.) and trout (Salmo trutta L.) smolts passing a reservoir during seaward migration. [viitattu ]. Lacroix, G.L., Knox, D., McCurdy, P Effects of implanted dummy acoustic transmitters on juvenile Atlantic salmon. [viitattu ]. Moore, A., Potter, E.C.E & Russell, I.C The effects of intraperitoneally implated dummy acoustic transmitters on the behaviour and physiology of juvenile Atlantic salmon, Salmo salar L. [viitattu ]. Pohjois-Karjalan TE-keskus. Järvilohen kasvu ja ravinto. [viitattu ]. Saatavissa > Pohjois-Karjala > Kalatalous > Saimaanlohi > Biologia > Kasvu ja ravinto. RKTL Kalantutkimus. Lohi ja järvilohi. [viitattu ]. Saatavissa > Kala > Tietoa kalalajeista > Lohi ja järvilohi.

72 LIITE 1. Ala-Koitajoen seurantakalojen alkumatkan vaellusreitit.

73 LIITE 2. Laitoksen B seurantakalojen alkumatkan vaellusreitit.

74 LIITE 3. Laitoksen A seurantakalan alkumatkan vaellusreitti.

Järvilohen telemetriatutkimukset. Saimaalla. Jorma Piironen RKTL/Joensuu

Järvilohen telemetriatutkimukset. Saimaalla. Jorma Piironen RKTL/Joensuu Järvilohen telemetriatutkimukset Saimaalla Jorma Piironen RKTL/Joensuu Järvilohen telemetriatutkimukset Saimaalla smolttien vaellus joesta järvialueelle (2006-2008) syönnösvaihe ja kutuvaellus (2006-2012)

Lisätiedot

Järvilohen vaellusten akustinen telemetria: kuteneitten emolohien liikkeet ja selviytyminen

Järvilohen vaellusten akustinen telemetria: kuteneitten emolohien liikkeet ja selviytyminen Järvilohen vaellusten akustinen telemetria: kuteneitten emolohien liikkeet ja selviytyminen Jorma Piironen, Tauno Nurmio, Markku Gavrilov, Tapani Heikkinen ja Ville Luolamo; RKTL Joensuu ja Enonkoski 25.11.2009

Lisätiedot

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Ympäristöteknologian koulutusohjelma

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Ympäristöteknologian koulutusohjelma POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Ympäristöteknologian koulutusohjelma Sampo Vaarala Saimaan järvilohen vaelluspoikasten telemetrinen vaellustutkimus kesällä 2006 Opinnäytetyö Kevät 2007 2 OPINNÄYTETYÖ

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 3 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 21.5. 13.6

Lisätiedot

Vaelluskalafoorumi Hki. Jorma Piironen, RKTL

Vaelluskalafoorumi Hki. Jorma Piironen, RKTL Jorma Piironen, RKTL Taustatietoja Ala-Koitajoesta ja järvilohesta Entinen järvilohen kutujoki Ainakin 1940-luvulta lähtien tunnistettu lohi (alavetinen) ja taimen (ylävetinen) Järvilohen viljelykokeilut

Lisätiedot

Kalastuslain uudistus ja järvilohen emokalamäärä

Kalastuslain uudistus ja järvilohen emokalamäärä Kalastuslain uudistus ja järvilohen emokalamäärä Jorma Piironen LUKE Joensuu Kalastuslakipäivät 28.-29.11.2017 Jyväskylä 1 Järvilohen säilyttäminen täysin riippuvainen emokalanviljelystä ja poikasistutuksista

Lisätiedot

Järvilohen tilanne katsaus hankkeisiin

Järvilohen tilanne katsaus hankkeisiin Järvilohen tilanne katsaus hankkeisiin Jorma Piironen LUKE Joensuu 1 JP/Joensuu Voimalat ja padot Pielisjoessa ja Ala-Koitajoessa Hiiskosken pato 1955 Kaltimo 1958 Pamilo 1955 Kuurna 1971 Joki MQ, m 3

Lisätiedot

LOPPURAPORTTI. projektinro 310633, DNro MMM 4963/715/2005

LOPPURAPORTTI. projektinro 310633, DNro MMM 4963/715/2005 LOPPURAPORTTI projektinro 310633, DNro MMM 4963/715/2005 JÄRVILOHEN VAELLUSTEN AKUSTINEN TELEMETRIA: TIETOA KALASTUKSEN TÄSMÄOHJAUKSEEN JA JÄRVILOHIKANNAN KESTÄVÄÄN KÄYTTÖÖN Jorma Piironen, Tauno Nurmio,

Lisätiedot

Lieksanjoki, Ala-Koitajoki ja Pielisjoki järvilohen ja taimenen palauttamishankkeet

Lieksanjoki, Ala-Koitajoki ja Pielisjoki järvilohen ja taimenen palauttamishankkeet Lieksanjoki, Ala-Koitajoki ja Pielisjoki järvilohen ja taimenen palauttamishankkeet Jorma Piironen LUKE Joensuu 1 JP/Joensuu Paljonko on riittävästi järvilohen elinkierron syntymiseksi? Paljonko emolohia

Lisätiedot

Iijoen OTVA Haapakosken smolttitutkimus 2017

Iijoen OTVA Haapakosken smolttitutkimus 2017 Iijoen OTVA Haapakosken smolttitutkimus 2017 Vaelluskalafoorumi, Muhos 22.9.2017 Riina Huusko Luonnonvarakeskus Taustaa Kalojen alavirtaan vaellus Vesivoimaloiden vaikutukset alavirtaan vaeltaville kaloille

Lisätiedot

Taimen- ja järvilohi-istutusten merkintäsuunnitelma vuosille 2011-2015

Taimen- ja järvilohi-istutusten merkintäsuunnitelma vuosille 2011-2015 POHJOIS-,ETELÄ JA KESKI-PÄIJÄNTEEN KALASTUSALUEET Taimen- ja järvilohi-istutusten merkintäsuunnitelma vuosille 2011-2015 Tomi Ranta 1, Olli Urpanen 2, Timo Meronen 2 & Jukka Syrjänen 3 Hämeen Kalatalouskeskus

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2011

Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2011 Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2011 Sähkökoekalastukset suoritettiin elosyyskuun aikana Sähkökoekalastettujen alueiden (8 koealaa) yhteenlaskettu pintaala oli 1664,5 m 2 Koealojen keskikoko

Lisätiedot

Pohjanlahden lohikantojen tila

Pohjanlahden lohikantojen tila Pohjanlahden lohikantojen tila Rovaniemi 18.5.2005 Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Itämeren lohijoet Suomessa: - ennen 20-30 - nyt 2 (+) Pohjanlahdella jäljellä 13 kutujokea 50:stä

Lisätiedot

ALA-KOITAJOKI JA JÄRVILOHI - ENNEN JA JÄLKEEN LISÄVESITYKSEN Jorma Piironen RKTL/Joensuu. Tietoa kestäviin valintoihin

ALA-KOITAJOKI JA JÄRVILOHI - ENNEN JA JÄLKEEN LISÄVESITYKSEN Jorma Piironen RKTL/Joensuu. Tietoa kestäviin valintoihin ALA-KOITAJOKI JA JÄRVILOHI - ENNEN JA JÄLKEEN LISÄVESITYKSEN 1.9.2011 Jorma Piironen RKTL/Joensuu Ala-Koitajoki ja järvilohen ja taimenen poikaset > MITÄ TEHTY? Koeistutuksia v:sta 1983, säännöllisemmin

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Liite 4 Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Sähkökoekalastusraportti 29.1.2009 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: 1. Johdanto... 2 2. Pyynnin toteutus... 3 3. Kerätty aineisto... 3 4. Kartta:

Lisätiedot

Pelastaako ympäristövirtaama järvilohen? Jorma Piironen, RKTL

Pelastaako ympäristövirtaama järvilohen? Jorma Piironen, RKTL Pelastaako ympäristövirtaama järvilohen? Jorma Piironen, RKTL Sisältö: Järvilohikannan nykytilanne Hieman historiaa Ala-Koitajoki ja järvilohi Mitä KHO:n päätöksessä sanotaan? Ympäristövirtaama minimivirtaama?

Lisätiedot

VMK/P-K ELY-keskus

VMK/P-K ELY-keskus VMK/P-K ELY-keskus 26.3.2013 Järvilohen elinalueet Ala-Koitajoen-Pielisjoen kalasto Ala-Koitajoen-Pielisjoen kalastoon ovat luontaisesti kuuluneet mm. harjus, jokikutuinen siika, järvitaimen ja järvilohi.

Lisätiedot

Jorma Piironen, RKTL. Pohjois-Karjalan kalastusaluepäivät 2014 Huhmari, Polvijärvi

Jorma Piironen, RKTL. Pohjois-Karjalan kalastusaluepäivät 2014 Huhmari, Polvijärvi Jorma Piironen, RKTL Pohjois-Karjalan kalastusaluepäivät 2014 Huhmari, Polvijärvi Taustatietoja Ala-Koitajoesta ja järvilohesta Entinen järvilohen kutujoki Ainakin 1940-luvulta lähtien tunnistettu lohi

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 2 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 25.5.-28.6

Lisätiedot

VARESJÄRVI KOEKALASTUS

VARESJÄRVI KOEKALASTUS Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö

Lisätiedot

Puulaveden villi järvitaimen

Puulaveden villi järvitaimen Puulaveden villi järvitaimen Jukka Syrjänen 1,2, Jouni Kivinen 1, Matti Kotakorpi 1,2, Miika Sarpakunnas 1,2, Kimmo Sivonen 1,2, Olli Sivonen 1 & Ilkka Vesikko 1,2 Jyväskylän yliopisto (1), Konneveden

Lisätiedot

Pohjoiskarjalainen kalatie

Pohjoiskarjalainen kalatie Pohjoiskarjalainen kalatie Järvilohi on ollut Vuoksen vesistössä jo vuosikymmenet viljelyn varassa ja luontaista lisääntymistä ei juurikaan tapahdu. Järvilohi (ts. Pohjois-Karjalan ELY-keskus) voitti voimayhtiöitä

Lisätiedot

Taimenkantojen tila ja istutusten tuloksellisuus - Vuoksen vesistöt

Taimenkantojen tila ja istutusten tuloksellisuus - Vuoksen vesistöt Taimenkantojen tila ja istutusten tuloksellisuus - Vuoksen vesistöt Jorma Piironen, RKTL Joensuu Kuopio Iso-Valkeinen 19.4.2011 VUOKSEN VESISTÖN TAIMEN? EI (TARKKOJA tai KATTAVIA) TIETOJA Luontainen lisääntyminen?

Lisätiedot

Istukkaitten ja villien taimenten vaellukset Keski-Suomessa. Kalastusaluepäivä 13.12.2013 Pentti Valkeajärvi Konneveden kalatutkimus ry

Istukkaitten ja villien taimenten vaellukset Keski-Suomessa. Kalastusaluepäivä 13.12.2013 Pentti Valkeajärvi Konneveden kalatutkimus ry Istukkaitten ja villien taimenten vaellukset Keski-Suomessa Kalastusaluepäivä 13.12.2013 Pentti Valkeajärvi Konneveden kalatutkimus ry Vaellustieto perustuu merkintöihin ja vaelluksella olevien pyyntiin

Lisätiedot

Kokemäenjoen vaellusankeriaat

Kokemäenjoen vaellusankeriaat Kokemäenjoen vaellusankeriaat Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelman seurantaryhmä, 8.4.214 Ellivuori 213 Reposaari, Mitä Kokemäenjoella pitäisi vielä tehdä?

Lisätiedot

Simojoen lohitutkimukset vuosina 2001-2003

Simojoen lohitutkimukset vuosina 2001-2003 KALA- JA RIISTARAPORTTEJA nro 313 Erkki Jokikokko Simojoen lohitutkimukset vuosina 21-23 Helsinki 24 Julkaisija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos KUVAILULEHTI Julkaisuaika Huhtikuu 24 Tekijä(t) Erkki

Lisätiedot

SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN?

SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN? SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN? HAASTEITA RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUKSELLE VAELLUSKALASEMINAARI 22.9.2011 Keminmaa Aki Mäki-Petäys RKTL RAKENNETTUJEN JOKIEN

Lisätiedot

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET Kuvat: Simo Yli-Lonttinen VAELLUSKALAFOORUMI OULU 11.2.2014 Aki Mäki-Petäys RKTL Esityksen sisältö RKTL:N TYÖRAPORTTI KALATALOUSVAHINGOISTA-

Lisätiedot

Vantaanjoen yhteistarkkailun kalastoseuranta sekä vaelluskalatutkimukset vuonna 2015

Vantaanjoen yhteistarkkailun kalastoseuranta sekä vaelluskalatutkimukset vuonna 2015 Vantaanjoen yhteistarkkailun kalastoseuranta sekä vaelluskalatutkimukset vuonna 2015 Vantaanjoen virtavesikunnostukset ja jätevesiylivuotojen vähentäminen -seminaari 26.4.2016 Ari Haikonen Sauli Vatanen

Lisätiedot

JÄRVILOHISTRATEGIA SAIMAAN JÄRVILOHIKANNAN SÄILYMISEN JA KESTÄVÄN KÄYTÖN TURVAAMINEN

JÄRVILOHISTRATEGIA SAIMAAN JÄRVILOHIKANNAN SÄILYMISEN JA KESTÄVÄN KÄYTÖN TURVAAMINEN JÄRVILOHISTRATEGIA SAIMAAN JÄRVILOHIKANNAN SÄILYMISEN JA KESTÄVÄN KÄYTÖN TURVAAMINEN Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66/2003 Simo Riikosen lohipato Pielisjoen Jakokosken

Lisätiedot

Villi poikanen viljellyn poikasen esikuvana. Ari Huusko RKTL, Paltamo. Tietoa kestäviin valintoihin

Villi poikanen viljellyn poikasen esikuvana. Ari Huusko RKTL, Paltamo. Tietoa kestäviin valintoihin Villi poikanen viljellyn poikasen esikuvana Ari Huusko RKTL, Paltamo Meri-/järviympäristö Kalanviljelylaitos Saaliin arvo Hyvä saalistuotto Elämykset Mädinhankinta luonnosta Edustava emokalasto Kalastuksen

Lisätiedot

Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta

Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta Iijoella vuosina 2010 2011 Riina Huusko, Panu Orell, Olli van der Meer, Mikko Jaukkuri ja Aki Mäki- Petäys Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki

Lisätiedot

Vuoksen vesistön järvilohen alkuperä ja nykytila

Vuoksen vesistön järvilohen alkuperä ja nykytila Vuoksen vesistön järvilohen alkuperä ja nykytila Jani Ruohola Kirjoittaja opiskelee akvaattisia tieteitä Helsingin yliopistossa. Artikkeli on tehty alun perin proseminaarityönä ja käsittelee lyhyesti Vuoksen

Lisätiedot

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Sähkökoekalastukset vuonna 2014 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo-, syyskuun aikana Arantilankoskella kalastettiin lisäksi

Lisätiedot

Poikasten alasvaelluksen problematiikka rakennetuissa joissa

Poikasten alasvaelluksen problematiikka rakennetuissa joissa Poikasten alasvaelluksen problematiikka rakennetuissa joissa Jaakko Erkinaro, Panu Orell, Riina Huusko, Aki Mäki-Petäys Luonnonvarakeskus Photo: Ville Vähä Kotimaisia merkintäkokeita 1980-90 -luvuilta

Lisätiedot

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelman seurantaryhmä 15.3.2012 Nakkila Kuuluu alkuperäiseen lajistoomme Koko maa on luontaista

Lisätiedot

Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v. 2008-2010 istukaseristä

Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v. 2008-2010 istukaseristä ISTUTETAANKO TURHAAN? Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v. 2008-2010 istukaseristä Jorma Piironen RKTL Joensuu Lohikalaistutuksilla tavoitellaan kalastettavaa kalakantaa.

Lisätiedot

Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa

Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa EKOenergian ja Luonnonsuojeluliiton Kalatieseminaari 6.10.2017 Matti Ovaska, WWF Suomi Gilbert van Ryckevorsel / WWF Canada Mitä ovat vaelluskalat? Kalastuslaki

Lisätiedot

Kainuun vaelluskalahanke. Merilohen vaelluspoikastutkimukset Oulujärvellä. v. 2010

Kainuun vaelluskalahanke. Merilohen vaelluspoikastutkimukset Oulujärvellä. v. 2010 Kainuun vaelluskalahanke Merilohen vaelluspoikastutkimukset Oulujärvellä v. 2010 TUTKIMUSRAPORTTI Pekka Hyvärinen, Tapio Laaksonen, Pekka Korhonen, Jouko Moilanen ja Petri Karvonen (RKTL) Petra Rodewald

Lisätiedot

Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos G. Van Ryckevorsel Esityksen sisältö Kansallinen kalatiestrategia 2012 Lohen elinkierto Ylä-Kemijoen lohen mahdolliset

Lisätiedot

Lohi- ja meritaimenkantojen palauttaminen Kemijoen vesistöön merkitys Itämeren lohen suojelulle ja monimuotoisuudelle

Lohi- ja meritaimenkantojen palauttaminen Kemijoen vesistöön merkitys Itämeren lohen suojelulle ja monimuotoisuudelle Lohi- ja meritaimenkantojen palauttaminen Kemijoen vesistöön merkitys Itämeren lohen suojelulle ja monimuotoisuudelle Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskus Itämeren entiset ja nykyiset lohijoet ATLANTIC

Lisätiedot

TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE!

TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE! TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE! KOSKIEN ENNALLISTAMISHANKE ETENEE, TAVOITTEENA PALAUTTAA JÄRVITAIMENEN LUONTAINEN LISÄÄNTYMINEN. KOSKIEN MELOTTAVUUS LÄHES ENNALLAAN MUTTA MELONTAVÄYLÄT OVAT MUUTTUNEET.

Lisätiedot

Lohikalojen merkintähankkeiden tuloksia

Lohikalojen merkintähankkeiden tuloksia Lohikalojen merkintähankkeiden tuloksia Jorma Piironen Luke, Joensuu Pohjois-Karjalan kalastusaluepäivät 17.3.217 Huhmari 1 JP/Huhmari Esityksen sisältö Palautusten kehittyminen Pielisjoki, Pielinen Järvialtaiden

Lisätiedot

SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE

SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS Vesiparlamentti, Tornio 4.11.215 Erkki Jokikokko, LUKE Tornionjoen ja Simojoen eroavuuksia Tornionjoki Simojoki Virtaama m 3 37 4 1 x Nousulohimäärä kpl 1 3 3 x Jokisaalis kg/

Lisätiedot

Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat

Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Ari Leskelä ja Teuvo Niva RKTL Onko meillä uhanalaisia siikakantoja? Siika on yleisimpiä kalalajejamme ja hyvin monimuotoinen samassa vesistössä voi elää useita

Lisätiedot

Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Pyydystä ja päästä -kalastus: Kalojen kokemuksia meiltä ja muualta

Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Pyydystä ja päästä -kalastus: Kalojen kokemuksia meiltä ja muualta Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Pyydystä ja päästä -kalastus: Kalojen kokemuksia meiltä ja muualta Pyydystä ja päästä kalastus (Catch & Release, C&R) Kalastusta, jossa on tarkoituksena

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Savonlinnan kaupunki

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Savonlinnan kaupunki Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Savonlinnan kaupunki Sisällysluettelo 1. UHANALAISET KOHDELAJIT... 4 1.1 Järvilohi... 4 1.2 Järvitaimen... 4 2. TOIMENPITEET... 5 2.1 Lohikalojen nousuväylä... 5 3.

Lisätiedot

Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2012

Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2012 Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2012 Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset suoritettiin elosyyskuun aikana Sähkökoekalastettujen alueiden (8 koealaa) yhteenlaskettu pintaala oli 1620,1m 2

Lisätiedot

Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry Rekkatie 11 A JOENSUU

Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry Rekkatie 11 A JOENSUU LIITE 10.3 1 (6 s.) Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry Rekkatie 11 A 1 80100 JOENSUU 1 (2) SUUNNITELMA 18.11.2010 Joensuu Pohjois-Karjalan Ely-keskus/kalatalous Kauppakatu 40 B PL 69 80101 JOENSUU Viite:

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Ruunaan kalastusalue

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Ruunaan kalastusalue Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Ruunaan kalastusalue Sisällysluettelo 1. UHANALAISET KOHDELAJIT... 4 1.1 Harjus... 4 1.2 Järvilohi... 4 1.3 Järvitaimen... 4 2. TOIMENPITEET... 5 2.1 Rasvaevällisten

Lisätiedot

Jorma Piironen, RKTL Liperi

Jorma Piironen, RKTL Liperi Jorma Piironen, RKTL Liperi 15.4.2014 Miksi äärimmäisen uhanalainen? kärsinyt jokien ruoppauksista, kanavoinnista, puun uitosta, liiallisesta kalastuksesta vesivoimaloiden rakentaminen 1950- ja 1970-luvuilla

Lisätiedot

Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät

Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Hannu Harjunpää & Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 15.3. 2012 Nakkila Värimerkintä Kehitetty USA:ssa 1959, Suomessa ensimmäiset kokeilut

Lisätiedot

Lohikalojen nousuväylä Oriveden kalastusalueella Tutjun-Roukalahden osakaskunta

Lohikalojen nousuväylä Oriveden kalastusalueella Tutjun-Roukalahden osakaskunta Lohikalojen nousuväylä Oriveden kalastusalueella Tutjun-Roukalahden osakaskunta Sisällysluettelo 1. UHANALAISET KOHDELAJIT...4 1.1 Järvilohi...4 1.2 Järvitaimen...4 2. TOIMENPITEET...5 2.1 Lohikalojen

Lisätiedot

ASKEL OUNASJOELLE 2 HANKKEEN SEKÄ PALUUHANKKEEN LOHIEN YLISIIRRON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS

ASKEL OUNASJOELLE 2 HANKKEEN SEKÄ PALUUHANKKEEN LOHIEN YLISIIRRON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS ASKEL OUNASJOELLE 2 HANKKEEN SEKÄ PALUUHANKKEEN LOHIEN YLISIIRRON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS YLISIIRTOPYYNNIN KÄYNNISTÄMINEN Hankkeen arvioidut kustannukset 131 400 e / 2v Pyynti toteutettiin kahdella pyyntipaikalla

Lisätiedot

Tutkimustuloksia taimenen järvi-istutuksista Oulujärveltä

Tutkimustuloksia taimenen järvi-istutuksista Oulujärveltä Tutkimustuloksia taimenen järvi-istutuksista Oulujärveltä Pekka Hyvärinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 16.-17.11.2006 Oulun läänin Kalastusaluepäivät, Kuhmo Oulujärven jt-istutukset ja saalis

Lisätiedot

Sateenvarjo III

Sateenvarjo III Sateenvarjo III 2019-2021 Vaelluskalakantojen hoidon seuraavat askeleet Tutkimus- ja hankesuunnittelu Aki Mäki-Petäys Luonnonvarakeskus Kuva: Ville Vähä Sateenvarjo III 2019 2021 - osatyöt 1. Ohjauslaitteiden

Lisätiedot

Kemijoki Oy Keskustelussa Ruunaan KA x x Pielisen KA Varmistunut x

Kemijoki Oy Keskustelussa Ruunaan KA x x Pielisen KA Varmistunut x Vuosi 2016 AJANKOHTA RAHOITUS LAJIT TOIMENPIDE TYYPPI ALKAA PÄÄTTYY KOHDE KOK.KUSTANNUS KÄRKIHANKE MUU LÄHDE TILANNE TOTEUTTAJAT JL TVI KUVAUS / VAIKUTTAVUUS / HUOMIOITA Valmistelu Koordinointi helmikuu

Lisätiedot

Lohen elämänkierto. Kutu yleensä kerran elämässä: Useita kertoja kutemaan selviytyy vähäisenkin kalastuksen tilanteessa vain 5-20% lohista

Lohen elämänkierto. Kutu yleensä kerran elämässä: Useita kertoja kutemaan selviytyy vähäisenkin kalastuksen tilanteessa vain 5-20% lohista Lohen elämänkierto Syönnösvaellus merellä 1-4 vuotta Kutuvaellus rannikolla touko-elokuu Lohen viljely ja istutukset: Kudun sijaan mädin lypsy, hedelmöitys ja hautominen sekä poikaskasvatus viljelylaitoksissa

Lisätiedot

Ajankohtaista nieriäkannan hoitamisesta

Ajankohtaista nieriäkannan hoitamisesta Ajankohtaista nieriäkannan hoitamisesta Irma Kolari ja Esa Hirvonen Luonnonvarakeskus Enonkoski 2.2.2017, Mikkeli Nieriä Suomessa Pioneerilaji, levittäytyi jo jääkauden aikaisiin jääjärviin Atlanttinen

Lisätiedot

ANKERIAS (Anguilla anguilla)

ANKERIAS (Anguilla anguilla) ANKERIAS (Anguilla anguilla) Koiras alle 50 cm, naaras 50 100 cm Erittäin uhanalainen Ankerias on erikoinen, käärmemäinen petokala, jonka elämästä tiedetään vasta vähän. Uskotaan, että kaikki ankeriaat

Lisätiedot

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija Telemetriatutkimuksia: Tenojoki, Utsjoki, Akujoki, Näätämöjoki, Simojoki, Tuulomajoki (Venäjä), Oulujoki, Iijoki, Vantaanjoki, Kymijoki, Porvoonjoki,

Lisätiedot

Järvilohen säilyttämisen näkymät?

Järvilohen säilyttämisen näkymät? Järvilohen säilyttämisen näkymät? Jorma Piironen LUKE Joensuu Vesistökunnostusverkosto vuosiseminaari 2018, Oulu 1 Esityksen sisältö Järvilohen nykytila Säilyttäminen viljelemällä ja istuttamalla Kalastus

Lisätiedot

Järvilohen ja järvitaimenen mädintuotannon ennustaminen

Järvilohen ja järvitaimenen mädintuotannon ennustaminen KALA- JA RIISTARAPORTTEJA nro 328 Juha-Pekka Turkka Pasi Arkko Järvilohen ja järvitaimenen mädintuotannon ennustaminen Helsinki 2004 Julkaisija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos KUVAILULEHTI Julkaisuaika

Lisätiedot

Tuoretta tietoa Etelä-Savon taimenkannoista

Tuoretta tietoa Etelä-Savon taimenkannoista Tuoretta tietoa Etelä-Savon taimenkannoista Jorma Piironen Luke, Joensuu Esityksen aiheet Tutkitut taimennäytteet Mitä DNA-analyysit kertovat Heinäveden reitin taimenkanta Miten taimenistutukset onnistuvat

Lisätiedot

15.5.2012. www.jarvilohi.fi 15.5.2012

15.5.2012. www.jarvilohi.fi 15.5.2012 15.5.2012 15.5.2012 Hankkeen yleistavoite Hankkeen yleistavoitteena on Saimaan arvokkaiden lohikalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kantojen tilan paraneminen kestävää kalastusta

Lisätiedot

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 Teksti: Jussi Aaltonen Kuvat: Tero Forsman (ellei toisin mainita) Pyhäjärvi-instituutti

Lisätiedot

Carlin-merkittyjen järvitaimenten istutus Oulujärveen vuosina Istutusajankohdan ja koon vertailu

Carlin-merkittyjen järvitaimenten istutus Oulujärveen vuosina Istutusajankohdan ja koon vertailu 1 Carlin-merkittyjen järvitaimenten istutus Oulujärveen vuosina 2005-2007 - Istutusajankohdan ja koon vertailu Pekka Hyvärinen, Markku Hyvönen, Aarne Toivonen ja Pekka Korhonen Riista- ja kalatalouden

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Vekara-Lohilahden osakaskunta

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Vekara-Lohilahden osakaskunta Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Vekara-Lohilahden osakaskunta Sisällysluettelo 1. UHANALAISET LOHIKALAT... 4 1.1 Harjus... 4 1.2 Järvilohi... 4 1.3 Järvitaimen... 4 2. TOIMENPITEET... 5 2.1 Solmuvälirajoitus...

Lisätiedot

TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN. SevNIIRH

TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN. SevNIIRH TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN LISÄÄNTYMISEN OSALTA SevNIIRH Suurin osa Euraasian mantereen järvilohikannoista on keskittynyt Karjalaan:

Lisätiedot

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen 212 Näsijärven siikatutkimus 2-1 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen Markku Nieminen iktyonomi 25.2.212 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Saalisnäytteet... 3 3. Siikaistutukset ja siikarodut...

Lisätiedot

Menestyvä istukas. Millaisia menestyvät istukkaat ovat? Miten niitä tuotetaan kustannustehokkaasti?

Menestyvä istukas. Millaisia menestyvät istukkaat ovat? Miten niitä tuotetaan kustannustehokkaasti? Menestyvä istukas Millaisia menestyvät istukkaat ovat? Miten niitä tuotetaan kustannustehokkaasti? P. Hyvärinen & Kainuun aseman henkilökunta H. Hirvonen & IKP/BEET tutkimusryhmä Yhteistyökumppanit Pilottikoe:

Lisätiedot

Vaelluskalalajit ja valtion vesiviljelytoiminta

Vaelluskalalajit ja valtion vesiviljelytoiminta Vaelluskalalajit ja valtion vesiviljelytoiminta Petri Heinimaa Vaelluskalafoorumi, Espoo 24.3.2017 Valtion vesiviljelytoiminta Uhanalaisten kalakantojen säilyttäminen ja elvyttäminen Alkuperältään ja viljelytaustaltaan

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi

Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi Kemi-Ounasjoen kalastusjärjestelyt -hanke Lapin ELY-keskus 9.9.2014 l 9.9.2014 / JK Sisällysluettelo 1. Yleiset

Lisätiedot

Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio 11.11.2014

Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio 11.11.2014 Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio 11.11.2014 Heinä-elokuun 2014 aikana Tornionjoella kuoli epänormaalin paljon nousevia lohiemoja Lapin ELY-keskukseen

Lisätiedot

MUSTIONJOEN ALASVAELLUSTUTKIMUS

MUSTIONJOEN ALASVAELLUSTUTKIMUS MUSTIONJOEN ALASVAELLUSTUTKIMUS Petri Karppinen, Kala- ja vesitutkimus Oy Juha-Pekka Vähä, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Teppo Vehanen, Luonnonvarakeskus Yhteistyössä: Kala- ja vesitutkimus Oy Länsi-Uudenmaan

Lisätiedot

Pielisjoelle suunnitellun lyhytaikaissäädön ekologiset vaikutukset

Pielisjoelle suunnitellun lyhytaikaissäädön ekologiset vaikutukset Pielisjoelle suunnitellun lyhytaikaissäädön ekologiset vaikutukset Tapio Sutela, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Joensuu 6.6. 2013 1. Taustatietoa Pielisjoesta ja järvilohesta Pielisjoki oli ennen

Lisätiedot

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi From: Ilkka Pirinen [mailto:ilkka.pirinen@gmail.com] Sent: Friday, May 01, 2009 10:22 AM To: MARE BALTIC SALMON CONSULTATION Cc: reijo.harkman@mail.suomi.net; 'Petter Nissen'; 'Ilkka Mäkelä' Subject: Contribution

Lisätiedot

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 209/2013 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee

Lisätiedot

Istuta oma järvitaimen sponsoritaimen mainostila webiin

Istuta oma järvitaimen sponsoritaimen mainostila webiin Istuta oma järvitaimen sponsoritaimen mainostila webiin Naruska-Kullajärven kalastusyhtymä on mökkiläisten perustama yhteisö Itä-Lapissa, Sallan kunnan pohjoisosassa sijaitsevalla Naruskajärvellä. Kalastusyhtymä

Lisätiedot

JÄRVILOHISTRATEGIA. Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen

JÄRVILOHISTRATEGIA. Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen JÄRVILOHISTRATEGIA Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen Strategian tavoite ja päämäärä Strategian tavoitteena on turvata Saimaan järvilohikannan olemassaolo, perinnöllisen

Lisätiedot

Itämeren lohikantojen tila

Itämeren lohikantojen tila Itämeren lohikantojen tila Lohi- ja vesiparlamentti, Tornio 11.11.2014 Tapani Pakarinen ja Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kuvat: Ville Vähä Itämeren tilastoitu lohisaalis noin

Lisätiedot

Radiotelemetriaseuranta Vuoksella 2004

Radiotelemetriaseuranta Vuoksella 2004 Radiotelemetriaseuranta Vuoksella 2004 Pekka Marttinen 19.10.2004 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO...2 2 YLEISTÄ RADIOTELEMETRIASEURANNASTA...3 2.1 LÄHETIN (ULKOISESTI KIINNITETTÄVÄ)...4 2.2 VASTAANOTIN...4 3 SEURANNASSA

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Kaartilan osakaskunta

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Kaartilan osakaskunta Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Kaartilan osakaskunta Sisällysluettelo 1. UHANALAISET LOHIKALAT... 4 1.1 Järvilohi... 4 1.2 Järvitaimen... 4 2. TOIMENPITEET... 5 2.1 Vekaransalmen nousuväylä... 5 3.

Lisätiedot

Kuhan kalastus, kasvu ja sukukypsyys Saaristomerellä

Kuhan kalastus, kasvu ja sukukypsyys Saaristomerellä Kuhan kalastus, kasvu ja sukukypsyys Saaristomerellä Kuhaseminaari 2017 Tampere 18.5.2017 Heikki Auvinen, Luke 1 Teppo TutkijaHHeikki Auvinen Heikki Kalastus 2 Heikki Auvinen Kuhaseminaari Tampere 18.5.2017

Lisätiedot

Taimenen ja järvilohen kasvu Etelä- ja Keski-Päijänteellä

Taimenen ja järvilohen kasvu Etelä- ja Keski-Päijänteellä Taimenen ja järvilohen kasvu Etelä- ja Keski-Päijänteellä Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 6/218 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset...

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Partakosken alueella

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Partakosken alueella Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Partakosken alueella Sisällysluettelo 1. UHANALAINEN JÄRVITAIMEN... 4 2. TOIMENPITEET... 5 2.1 Rasvaevällisten vapauttaminen... 5 2.2 Saaliskiintiö... 5 2.3 Koukkumäärärajoitus...

Lisätiedot

Parhaat lohikalojen istutuspoikasten kasvatusmenetelmät

Parhaat lohikalojen istutuspoikasten kasvatusmenetelmät Parhaat lohikalojen istutuspoikasten kasvatusmenetelmät Kestävä kalastus ja luontomatkailu seminaari 29.1.2015 Mikkeli Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus Kainuun kalantutkimusasema, Paltamo www.kfrs.fi

Lisätiedot

Luonnonkalataloutta palveleva kalanviljely- ja istutustoiminta ja sen kehittämistarpeet

Luonnonkalataloutta palveleva kalanviljely- ja istutustoiminta ja sen kehittämistarpeet Luonnonkalataloutta palveleva kalanviljely- ja istutustoiminta ja sen kehittämistarpeet Miksi kaloja istutetaan? Kalakantojen luontaisen lisääntymisen turvaaminen, tukeminen ja palauttaminen Kalastusmahdollisuuksien

Lisätiedot

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Kokemäenjoen vaellussiika Ari Leskelä, RKTL 21.3.2013 Kokemäenjoen vaellussiika Erittäin nopeakasvuinen vaellussiikakanta emokalakanta RKTL:ssä, mädinhankintapyynti Harjavallassa Selkämeren alueella keskeinen

Lisätiedot

Meritaimenkannat ja niiden hoito Tornionjoella

Meritaimenkannat ja niiden hoito Tornionjoella Meritaimenkannat ja niiden hoito Tornionjoella Luonnonvarakeskus Oulu Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus Lohen (ja taimenen) elinkierto 2 Esimerkki meritaimenen kutuvaelluksesta 3 4 Taimen lajina Taimenpopulaatiot

Lisätiedot

Sähkökoekalastukset vuonna 2017

Sähkökoekalastukset vuonna 2017 Sähkökoekalastukset vuonna 2017 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kalatalouspalvelu Mäkelä Tmi Kimmo Puosi & Tapio Mäkelä Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elokuussa Koealoja yhteensä 10 kappaletta

Lisätiedot

Lohikannan palauttaminen Ounasjoelle - skenaario eri vaiheissa toteutettavien hoitotoimenpiteiden vaikuttavuudesta

Lohikannan palauttaminen Ounasjoelle - skenaario eri vaiheissa toteutettavien hoitotoimenpiteiden vaikuttavuudesta Lohikannan palauttaminen Ounasjoelle - skenaario eri vaiheissa toteutettavien hoitotoimenpiteiden vaikuttavuudesta Tässä selvityksessä tarkasteltiin Ounasjoen lohikannan mahdollisia kehittymisnäkymiä 5

Lisätiedot

16WWE1356 18.5.2011. Kainuun Etu Oy. Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011

16WWE1356 18.5.2011. Kainuun Etu Oy. Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011 18.5.2011 Kainuun Etu Oy Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011 Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 LOHEN MÄDIN SUMPUTUSKOKEET... 1 2.1 Aineisto ja

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Keski-Karjalan kalastusalue

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Keski-Karjalan kalastusalue Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Keski-Karjalan kalastusalue Sisällysluettelo 1. UHANALAISET KOHDELAJIT... 4 1.1 Harjus... 4 1.2 Järvilohi... 4 1.3 Järvitaimen... 4 2. TOIMENPITEET... 5 2.1 Rasvaevällisten

Lisätiedot

Lohikantamallit osana rakennettujen jokien elvytyssuunnitelmia

Lohikantamallit osana rakennettujen jokien elvytyssuunnitelmia Lohikantamallit osana rakennettujen jokien elvytyssuunnitelmia Jaakko Erkinaro Luonnonvarakeskus Photo: P.Hyvärinen Aki Mäki-Petäys Luonnonvarakeskus Olli van der Meer Tmi Olli van der Meer Atso Romakkaniemi

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Raportti KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Kimmo Puosi ja Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät

Lisätiedot

LEPPÄVEDEN KALASTUSALUE. Hohon- ja Pitkäjoen sähkökalastukset 2012-2014 Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Matti Havumäki

LEPPÄVEDEN KALASTUSALUE. Hohon- ja Pitkäjoen sähkökalastukset 2012-2014 Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Matti Havumäki LEPPÄVEDEN KALASTUSALUE Hohon- ja Pitkäjoen sähkökalastukset 2012-2014 Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Matti Havumäki Jyväskylä 2014 Sisältö 1. JOHDANTO... 1 2. YLEISTÄ... 1 2. MENETELMÄT... 2 3. KOEKALASTUKSET...

Lisätiedot

Saimaannieriä voidaan palauttaa istuttamalla

Saimaannieriä voidaan palauttaa istuttamalla Saimaannieriä voidaan palauttaa istuttamalla Irma Kolari ja Esa Hirvonen RKTL, Enonkoski Saimaannieriä voidaan palauttaa istuttamalla? Irma Kolari ja Esa Hirvonen RKTL, Enonkoski Palautusistutuksia valtion

Lisätiedot